?. . . ?. . . ?. . Postikorttien Helsinki sarja alkaa. . . . . vuosikerta / 8 € ?. Varhaiset Zeppelin-leimaukset maakunnissa Ilmalaiva Helsingin yllä 28.9.1930 Pitäjänmäeltä Vaasaan postitetulla kuvakortilla Zeppelin leijuu Johanneksen kirkon kaksoistornien yllä 24.9. . . . 6 /2019 SUOMEN Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 100. SP Sadas vuosikerta ostimerkkilehti P Lehden Online 45 huutokaupassa Zeppelin virhepainama 1830 parina Jo vuonna 1910 ennakoitiin ilmalaivan saapumista Helsinkiin, kuten tässä veikeässä ja harvinaisessa uuden vuoden kortissa Helsingin tähtitornin puistosta. . ?. ??????. . . ?. . ?. .
K. Inhan postia, Seppo Evinsalo s.41 Postihistoriaa, Postihistoriallinen yhdistys s.42 Meillä ja muualla, Seppo Evinsalo s.44 Kirjallisuutta, Seppo Evinsalo s.48 Kuvioleima307, Reinhard Weber s.49 Rivi-ilmoitukset s.50 Filateelinen kalenteri s.51 SFEx2020, Seppo Salonen s.51 Ilmalaiva Zeppelinin vierailu Helsingissä 24.9.1930 poiki myös lukuisia postikortteja aiheesta. Harvinainen saksalainen haitarikortti on yksi niistä. Sivuilla 12-13 esittelemme myös muita Zeppelin Helsingissä kortteja John Roiton kokoelmasta. Suomen Postimerkkilehti 2 6/2019 Suomen Filatelistiseura ry Hallitus Mattila Jouko 044 367 4619 Mustanotko 4 as 3, 02770 Espoo jk.mattila@outlook.com Hurmerinta Pertti 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Kuosmanen Jorma 050 309 9780 jormakuosmanen@luukku.com Salo Kaj 050 332 3584 salokt@gmail.com Seppänen Reino 0400 421 000 reinot.seppanen@gmail.com Tillander Juha 040 847 6371 juha.tillander@onninen.com Vehmanen Kari 040 565 8315 kvehman2@welho.com toimiHenkilöt sihteeri Seppänen Reino 0400 421 000 reinot.seppanen@gmail.com Rahastonhoitaja Anttila Kai 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Aapelinkatu 13 B 7, 02230 Espoo kerhomestari Hurmerinta Pertti 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com meklari Jansson Petri 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Kuusamantie 21, 01390 Vantaa VBo-asiamies Sarén Matti 040 556 3258 Neitsytsaarentie 7 B 148, 00960 Helsinki Vaihtopäivien yhteyshenkilö Hurmerinta Pertti 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Sisällysluettelo 6/2019 Pääkirjoitus, Seppo Evinsalo s.3 Puheenjohtajan palsta, Jouko Mattila s.4 Kolikoista koruiksi, Seppo Evinsalo s.5 SP-lehtiilmestynytjo100vuotta, Seppo Evinsalo s.6 IlmalaivaHelsinginyllä, Seppo Evinsalo s.12 AjatuksiaZeppelin-keräilystä,osa3, Mika Räsänen s.14 Lukijoilta, Irlannin ”kuumerkit”, Olli Saarinen s.15 Otavankirjapainonhistoria, Seppo Salonen s.16 Laivaonnettomuuspostia,osa2, Seppo Evinsalo s.20 Online45, Eero Mäkelä s.21 Mielenkiintoisia kirjeitä, Seppo Evinsalo s.34 Hitlerinkosto, Risto Jussila s.35 Kätketty kirje, Seppo Evinsalo s.35 Sukellus Euroopan historiaan, Seppo Salonen s.36 I. Samalla aloitamme sarjan ”Postikorttien Helsinki”, jossa seuraamme ensi vuoden ajan eri teemoja pääkaupungistamme.
. vuosikerta Päätoimittaja Redaktör Editor Seppo Evinsalo 0500 508 979 seppo.evinsalo@gmail.com Postiosoite Mail address SP-lehti c/o Evinsalo Lallukankuja 3 B 41 00920 Helsinki Toimituskunta Tuomas Juvonen, Kimmo Kanerva, Seppo Laaksonen, Olli Saarinen, Seppo Salonen Tilaushinnat Prenumeration Subscription Suomi ja Pohjoismaat Finland and Norden 48 € Eurooppa (lento) Europa (by air mail) 58 € Muut maat (lento) Other countries (by air mail) 70 € Aineiston jättöpäivä vähintään 2 3 viikkoa ennen ilmestymistä. T ämän numeron myötä on Suomen Postimerkkilehti ilmestynyt sadan vuosikerran verran. . . . Sadan vuoden täyttymisen kunniaksi olemme tähän numeroon tehneet tavallista suuremman Online-huutokaupan. . . Asiansa osaavilla on vientiä. Maanantai-huutokaupat ovat varmasti yksi tärkeimmistä syistä siihen, että kävijöitä tulee lähikaupunkien ohella myös puolen Suomen takaa. Lönkan maanantai-illoissa on koko syksyn ajan käynyt kova kuhina ja välillä ovat tuolit päässeet loppumaan. Toisten ura on kestänyt vain vuoden, mutta löytyy sieltä yli 20 vuotta urakoinut J. ?. Koska kohteista noin viidesosa on suurempia, kuten kansioita ja löytölaatikoita on tavaramäärä todella vaikuttava. . ?. Tämä tarkoittaa lähes 15 000 kohdetta vuoden aikana. Kaikilla näillä ehdokkailla oli sama ongelma, ensi vuodelle oli jo sovittu erilaisia projekteja ja luottamustehtäviä. Kohteita on tasan 500 ja taso on tavanmukaisesti jokaista keräilijää houkutteleva. . Tämän näki taas kerran Helsingin Kirjamessujen yhteydessä pidetyssä Stamp Forum tapahtumassa, jossa vieraili lukuisia kerhoihin kuulumattomia keräilystä kiinnostuneita. Toivotaan kuitenkin että lehti tulee tilaajille vielä vuoden 2019 aikana. . Näihin sataan vuosikertaan on tarvittu 20 päätoimittajaa eri vuosikymmeninä. Niinhän siinä kävi kuten monille minua aikaisemmille päätoimittajille. Tämä on ainoastaan positiivista, sillä jos seuran omat kokouksissa käyvät jäsenet joutuisivat ostamaan koko tarjonnan, tarkottaisi se keskimäärin 200 kohteen ostoa jokaiselta vuoden aikana. R. Kiinnostus keräilyyn on maassa vahvaa ja filateliasta kiinnostuneita löytyy kerhojen ulkopuolelta vielä tuhansia. ?. . . 3 Pääkirjoitus Suomen Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 100. ?. Itselläni tuli viisi vuotta täyteen ja vuoden ensimmäisessä numerossa ilmoitin tämän vuoden olevan viimeiseni lehden ”ruorissa”. Samassa tapahtumassa kauppiaana ollut Systeemi.netin Järvistön Vesa kertoi oman huutokauppansa 7 500 asiakkaasta valtaosan olevan nimenomaan näitä kerhojen ulkopuolisia. Uuden päätoimittajan etsintä jatkuu ja uskon että niistä monista hyvistä ehdokkaista, joita tehtävään on houkuteltu löytyy ensi vuoden aikana uusi tekijä. ?. Hyvästä käytöksestä huolimatta ”tuomiota” ei lyhennetty ja niin tuli vielä vuosi lisää ”istuttavaa”. ilmoitusten osalta) on järjestelyistä erikseen sovittava. . . ?. Seppo Evinsalo lehden mennessä painoon marraskuun puolivälissä oli posti vielä lakossa. SP Sadas vuosikerta Suomen Filatelistiseuran maanantaiilloissa Lönkalla pidetään vuosittain 46 huutokauppaa, joissa meklarimme Janssonin Petri myy joka kerran keskimäärin 300 kohdetta. . Tarvittaisiin useampi kuorma-auto jos vuoden aikana myytävät tavarat täytyisi kerralla siirtää toiseen paikkaan. Painopaikka Tryckeri K-Print Tallin, Viro Satavuottatäynnä P.S. Kiitos tästä kuuluu kohteita huutokauppaan toimittaneille. Tämän tavarapaljouden ovat huomanneet myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevat ostajat, jotka näin saavat hyvää tavaraa myös omien kerhojensa huutokaupoihin myytäviksi. . . Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä lehden toimitukseen. ??????. ?. Parmi. . ?. Ilmoitushinnat 1/1 sivu 270 € , 1/2 sivua 180 €, 1/4 sivua 140 € Tilaukset, ilmoitusmaksut, osoitteen muutokset Seppo Salonen, 040 5252 217 seppo.salonen2016@gmail.com Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea 102 030-134 575 suomenpostimerkkilehti@hotmail.com Kustantaja Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Kai Anttila, 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. . . Muussa tapauksessa (esim
Kuukausikokous 1726 + huutokauppa ma 20.1. Oli kiva juttu, kun tapahtuma sai myös mediahuomiota Töölöläinen lehden myötä. Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki ma 9.12. Suomen Postimerkkilehti 4 6/2019 Puheenjohtajan palsta Vilkasvuosi L oppukausi on ollut kerhollamme varsin tapahtumarikas. Pikkujoulua odotellen Jouko Mattila Kokoukset ja huutokaupat alkavat maanantaisin klo 18.00. Kokous + huutokauppa ma 2.3. Viimeisin tapahtuma oli tuo meidän kolikkokeräyksemme Caring Hands avustusjärjestölle yhdessä Forssan Filatelistikerhon kanssa. Esitelmä puolella on ollut vilkas syksy ja olemme saaneet nauttia hienoista esitelmistä lähes joka toinen viikko. Kokous + huutokauppa Esitelmiä on luvassa useammalle maanantaille, mutta niiden päivämäärät on vielä vahmistamatta. Yksi tärkeimmistä asioista oli lehtemme päätoimittajan Seppo Evinsalon ilmoitus vuoden alussa, ettei hän ole enää käytettävissä tehtävään ensi vuonna. Kokous + huutokauppa kai Varsion esitelmä lentotukialusten kehityshistoria ma 24.2. Sen pitäisi toivottavasti olla valmis marraskuun loppuun mennessä. Kokous + huutokauppa Matti Meriön esitelmä Hovikaivertaja Czeslaw slania ma 16.12. Suomen Filatelistiseura ry Ohjelma talvella 2019-20 kerhohuutokaupan ostot voit maksaa myös suoraan pankkiin. Siitä alkoi varsinainen rumba ja sen seurauksena löysimme henkilön, joka olisi erittäin ammattitaitoinen ehdokas tehtävään. Vierailevina esitelmöitsijöinä ovat olleet mm. Kuukausikokous 1727 + huutokauppa ma 10.2. Seuran pikkujoulut + laatuhuutokauppa Joulutauko ma 13.1. Myös kurssittaminen kuuluu tähän ohjelmaan ja toivottavasti saamme jossain vaiheessa hänestä hyvän päätoimittajan. maksun saaja: SF:n Kustannus Oy tilinumero: FI 23 1347 3000 4063 67 Viitenumero: 1818 Seuraava Lauantaina25.1.2020Lönnrotinkatu32B Seuraava Postimerkkihuutokauppa. Henkilövaihdoksia on tullut paljon. Siitä seurasi se, että Seppo lupautui hoitamaan lehteämme vielä ensi vuoden. Tärkein oli tietenkin se paloturvallisuusjuttu eli pääsimme pois siitä Tuomaksen naruviritelmästä neuvotteluhuoneessa. Klaus Juvas, Jari Forsblom ja viimeisimpänä Juha Valtonen, joka vei meidät Saksan 1923 luvun inflaatioaikaan. Valitettavasti hän ei tällä hetkellä pysty hommaa vastaanottamaan. . Jotta tulevaisuus lehtemme kanssa olisi turvattu, pyysimme myös erästä jäsentämme opiskelemaan lehtemme toimittamista yhdessä Sepon kanssa. Myös lyhyt tietoisku postimerkkien värimuutoksien tehtailuihin oli valaiseva aihe. Suomen Lähetysseuran huutokauppa lönkalla ma 27.1. Kokous + huutokauppa ma 17.2. Lehden huutokaupan meklarin vaihtuminen oli syksyn ohjelmassa. Kokous + huutokauppa la 25.1. Keräys jatkuu vielä, eli kaivakaapa vielä kolikoita piiloistanne tuonne Ugandaan. Silläkin puolella ei palavereilta ja pitkiltä puheilta ole vältytty. Hallituksessakin kahden erovuoroisen kaudet tulivat täyteen, joten uusia naamoja nähdään hallituksessa ensi kaudella. Vaihtopäivät sunnuntaisin klo 10.00. Kokous + huutokauppa ma 3.2. Kiitoset Sepolle. Kuukausikokous 1728 + huutokauppa ma 9.3. Kerhotilammekin vihdoin viimein saatiin remontin alle monen vuoden taistelun jälkeen
Ugandassa nuorten työttömyysaste on korkea (64%). Kolikoista koruiksi 28.10. Vasemmalta seuran hallituksen puolesta Mäkelän Eero, Caring Hands järjestön Leena Ahonen sekä suurlahjoittajat Olof Rautavaara, Pentti Jalo sekä Berndt Haglund. Caring Hands Caring Hands perustettiin 2005 ja rekisteröitiin yhdistyksenä 2008. Toiminnan alkuvuosina Caring Hands keskittyi vahvistamaan 50 naisen elämäntilannetVanhoista markan kolikoista syntyy kauniita koruja taitavien käsien toimesta. 5 Lönkalla 16.12.2019 klo 18.00. Pentti Jalo edusti tilaisuudessa Forssan Filatelistikerhoa, jonka kolikoista suuren osan oli lahjoittanut Heikki Kunttu. Tällä hetkellä tulot Caring Handsin toimintaan muodostuvat pääosin lahjoituksista ja käsintehtyjen kierrätyskorujen myynnin tuotoista. Koulutuksen myötä ihmisillä on mahdollisuus omavaraiseen ja itsenäiseen elämään. Koruja on kymmeniä eri mallisia ja niitä voi tilata järjestön nettikaupasta osoitteesta caringhandsfinland.fi ta kouluttamalla heitä tekemään ja myymään kierrätetystä paperista valmistettuja koruja. Pikkujoulut suomen Filatelistiseuran jo perinteeksi muodostuneet . Caring Hands edistää yhteisön kehitystä ja keskittyy heikommassa asemassa olevien hyvinvoinnin edistämiseen antamalla heille koulutusta. Caring Handsin strategisena tavoitteena 2017-2020 on tukea heikossa asemassa olevien nuorten (18-30 vuotiaiden) ja etenkin naisten työllistymistä ja toimeentuloa tarjoamalla heille yrittäjyysja ammattikoulutusta. vietettiin Lönkalla seuran jäsenistön keräämien kolikoiden luovutus Caring Hands järjestön kautta Ugandan nuorille. Valmiit korut toimitetaan takaisin Suomeen, jossa ne myydään 20 euron kiinteällä hinnalla. Hinta 30 € sisältää joulumenun ja ruokajuomat sekä kaksi arpaa, joilla voi voittaa perinteisen herkkukorin ja paljon muita hienoja voittoja. Saaduilla tuloilla tuetaan Kampalassa toimivan Caring Hands järjestön koulutusta. Säästöryhmät luovat jäsenilleen mahdollisuuden liiketoimintaan ja toimeentuloon. Yhdistys on kouluttanut yli tuhat nuorta ja ohjannut 39 ”kyläpankkitoiminta” -ryhmää käsittäen 900 kyläyhteisöjen jäsentä Kampalan esikaupunkialueella. Nuorten yrittäjyyskoulutusohjelma kestää neljä kuukautta ja sen saa vuosittain noin sata heikommassa asemassa olevaa 18 – 30 vuotiasta. Oppilaat ovat yleensä köyhiä, slummissa asuvia, yksinhuoltajia, koulutettuja mutta työttömiä sekä koulunsa kesken jättäneitä. Ohjelmassa myös tasokas huutokauppa. Kolikoihin sahataan käsin erilaisia kuvioita ja käsityöstä johtuen jokainen koru on hieman erilainen. S uomen Filatelistiseura keräsi jäsenistöltään syksyn aikana lahjoituksina vanhoja kolikoita, jotka toimitetaan edelleen Ugandaan Afrikkaan. Kolikoita Ugandaan vietäväksi ja koruiksi tehtäviksi kertyi liki 30 kiloa. Oma ryhmänsä ovat myös he, joilla on haasteita terveyden, kuten HIV:n tai jonkun vamman kanssa. Lisäarvat 2,50 €/kpl. ?
Porvoolainen kustantaja Werner Söderström Oy toi markkinoille tammikuussa 1920 suomenkielisen postimerkkilehden, jonka päätoimittajana toimi omien sanojensa mukaan ”innokas postimerkkeilijä” Olla Teräsvuori. Sata vuotta täynnä!. Nythän taitaa nykynuoriso hieman huvittuneena seurata meidän ”vanhusten” puuhailua. Suomen Postimerkkilehti 6 6/2019 Tämän numeron myötä on Suomen Postimerkkilehti ilmestynyt yhtäjaksoisesti jo sadan vuosikerran verran. päivänä vuonna 1920. Teksti Seppo Evinsalo H iljattain itsenäistyneessä Suomessa oli postimerkkien kauppa ja filateelinen harrastustoiminta saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että maassa nähtiin tarve suomenkielisen postimerkkilehden perustamiseen. . Useita kertoja lehden ilmestyminen on ollut vaakalaudalla, mutta asiaansa uskovien tekijöidensä ansiosta se on kuitenkin aina ilmestynyt ja levittänyt keräilyn ilosanomaa sitä tilanneille. Turussa vuonna 1918 perustettu ruotsinkielinen Finska Filatelisten oli myös alkanut julkaista suomenkielisiä kirjoituksia, joten oman lehden saaminen oli vain ajan kysymys. Suomen Postimerkkilehden ensimmäisen numeron kansilehti tammikuun 15. Tästä kaikki alkoi. Lopuksi hän totesi ylevästi: ”Postimerkkiaskartelu on kehittävää, miellyttävää ja hyödyllistä ajanviettoa, sellaista, jota jokaisen kansalaisen sopii harjoittaa. Postimerkkialbumi hyvin moneen sivistyneeseen suomalaiseen kotiin! Eikä vain lastenkamariin, vaan myös isännän työpöydälle. Pitkä ja vaiherikas matka on sisältänyt sotia, pula-aikoja ja talouden yläja alamäkiä. Ensimmäisen numeron pääkirjoituksessa hän totesi muunmuassa: ”Filatelia on meillä suomenkielisissä piireissä hyvin huomattavassa määrin vielä pelkästään nuorten koulupoikien ja -tyttöjen askartelua, jolle vanhemmat ja viisammat vain hymyilevät” Tämän lausahduksen voisi nyt liki sadan vuoden kuluttua kääntää toisinpäin. Seuraavilla sivuilla voit tutustua tämän ensimmäisen lehden artikkelien sisältöön ja tutkailla sen ajan postimerkkikauppiaiden ilmoittelua. Toivottavasti myös lehden ensi vuonna alkava uusi ”vuosisata ” jatkaa edeltävien vuosien viitoittamaa tietä ja tuo keräilijölle yhä uusia virikkeitä harrasteeseen
Vuonna 1919 julkaistut Aunuksen päällepainamamerkit herättivät filateelisissa piireissä vilkasta keskustelua. Lehden sadan vuosikerran aikana sillä on ollut 20 eri päätoimittajaa, joista pisimpään lehteä teki J. . . Nythän taitaa nykynuoriso hieman huvittuneena seurata meidän ”vanhusten” puuhailua. Artikkelit ovat myöhemmin luettavissa seuran uusiutuvilla nettisivuilla.. Vuoden 1921 lehdissä julkaistiinkin joka numerossa luettelo seuran uusista jäsenistä ja muustakin seuran toiminnasta. 448 sivua v. Vuoden 1991 alusta julkaistut Pro Filatelia merkit nähtiin pelastuksena Suomen Filatelistiliiton taloushuoliin ja kehoitettiin kaikkia käyttämään omissa postituksisaan näitä merkkejä. 1924, 120 sivua v. 1997, 440 sivua v. Eksoottisten ulkomaiden keräily oli 20-luvuilla huomattavasti nykyistä suositumpaa. SP-lehti julkaisi numerossa 5/1922 useankielisinä käännöksinä Karjalan Keskushallituksen Suomen Filatelistiseuralle lähettämän kirjeen, jossa selvitettiin Karjala-merkkien julkaiseminen ja postinkulku Suomen ja Karjalan välillä. 1991. Tämän vuoksi ei ollut ihme, että Olla Teräsvuori kääntyi yhdistyksen puoleen saatuaan tiedon kustantajansa WSOY:n vetäytymisestä lehden julkaisemisesta. 1923, 112 sivua v. Vuoden 1921 numerossa 5 heitettiin ilmoille ajatus Petsamon merkin julkaisemisesta: ”Meidän maamme historiassa Tukholmassa toiminut nk. Tämä retki jäi ainoaksi, mutta suunnitelmissa oli jatkaa lentoja myöhemmin. Turussa vuonna 1918 perustettu ruotsinkielinen Finska Filatelisten oli myös alkanut julkaista suomenkielisiä kirjoituksia, joten oman lehden saaminen oli vain ajan kysymys. Vuodet 1993-1995 Päätoimittaja: August Leppä Kustantaja: SF Kustannus Oy Lehden koko A4. Aidosti kulkenutta Aunus-kuorta Olla Teräsvuori piti todistuskappaleena merkkien käypäisyydestä. 1993, 424 sivua v. Lopuksi hän totesi ylevästi: ”Postimerkkiaskartelu on kehittävää, miellyttävää ja hyödyllistä ajanviettoa, sellaista, jota jokaisen kansalaisen sopii harjoittaa. . . 1929 Teksti Seppo Evinsalo S uomen Filatelistiseuran järjestäytymiskokous pidettiin Helsingissä tammikuun 18 p:nä 1921. Se oli pettymys myös SP-lehdelle, joka oli voimakkaasti puoltanut hyväntekeväisyysmerkkien julkaisemista. Suomen Filatelistiseura ja ruotsinkielinen HFF saivat osallistua uusien suomalaisten merkkien kilpailuun osallistuneiden merkkien arviointiin. On enemmän kuin surkeaa, jos tuollaista sotkua näytetään ulkomaalaisille Suomen Postimuseossa.” B. Parmi 1963-1965 Rainer Ahonius 1966-1967 Erkki O. seuraavasti: ”Niin lupaamme sen: Suomen Postimerkkilehti jatkuu Suomen Filatelistiseuran aloitteesta, joka ensinnä sai tietää Werner Söderström Oy:n päättäneen lakkauttaa lehden, joka on ollut seuran äänenkannattaja. Toistakymmentä vuotta lehteä luotsanSuomen Postimerkkilehden vuosikymmenet: 1990-luku Vuosi 1990 Päätoimittaja: Pentti Anttila (nro 1-4) Päätoimittaja: Eero Hellsten (nro 5-8) Kustantaja: SF Kustannus Oy Lehden koko A5. Suomen Postimerkkilehti 14 15 1/2017 . 7 Teksti Seppo Evinsalo Suomen Postimerkkilehden päätoimittajat 1920-2019 1920-1921 Olla Teräsvuori 1922-1935 Einar Fieandt 1936-1939 Sulo Kinnunen 1940-1962 J. 336 sivua vuonna 1920, 340 sivua vuonna 1921. Maamme on päässyt valtamerelle, jossa maailmankauppa kulkee. . Vuoden 1928 ensimmäisessä numerossa kerrottiin kauan kaivatun Postimuseon perustamisesta Suomeen (Yrjönkatu 5). Isot ihmiset lentävät kuin idiootit jonkin lapun perässä. Saksassa jylläävä hyperinflaatio söi myös postimerkkiharrastusta Suomessa, sillä olihan Saksa ollut merkittävin vaihtoyhteys suomalaisille filatelisteille. 1994, 448 sivua v. 1928, 76 sivua v. Suomen ulkomailla olevia lähettiläitä ja konsuleita pyydämme pitämään tätä lehteä vastaanottohuoneen pöydällä ”alkuasukasten” nähtävänä. Alle 125 g: n kirje 50 mk, kirjaaminen 30 mk ja vakuuttaminen 2 markkaa jokaiselta 1000 markalta. 24 numeroa vuodessa, joista osa kaksoisnumeroita. Mustan listan julkaiseminen, jossa jokaisessa numerossa julkaistiin nimeltä filatelisteja, jotka olivat lukijoiden ilmiantamia ”pettureita ja huijareita”, eli nähtävästi vaihtotoiminnassa tai merkkien myymisessä huijanneita. Muiden merkkien ehdotelmia vain 46 kpl. Esa Mattilan meklaroima lehden oma huutokauppa sai seurakseen Forssan Filateliskerhon sekä Vaihtopiirin vastaavat. 7 numeroa/vuosi. Siispä ryhdyttiinkin Suomen Filatelistiseuran taholla tarmokkaaseen toimintaan; ja mainittava on myös, että tieto lehtemme mahdollisesta lakkaamisesta sähköistytti mieliä muuallakin. 1992. Viipurin Postimerkkikerho vetosi filatelisteihin lehden pelastamiseksi. Hellstenin aikana lehteen saatiin artikkeleita keräilyn uusista tuulista kuten vaakaleimat, frama ja puhelinkortit. Vuodet 1920-21 Päätoimittaja: Olla Teräsvuori Kustantaja: WSOY Lehden koko A5. 8 numeroa/vuosi. 8 numeroa/vuosi. 200 sivua vuonna 1922, 184 sivua v. . sotamerkkeihin, eli ulkolaisiin lisäpainamiin. Näin saatiin vuodessa julkaistuksi kuusi numeroa yhteiseltä sivumäärältään vaatimattomat 112 sivua. Myös ulkomaalaiset luettelokustantajat ilmoittivat säännöllisesti uusien luetteloidensa julkaisemisesta. Lentopostimerkkien ehdotelmia kilpailuun tuli 51 kappaletta. on Petsamon Suomeen liittäminen aivan tavaton tapaus. Aloitamme tässä numerossa sarjan, jossa käsitellään menneitä vuosikymmeniä ja tekijöitä lehden kunniakkaalta satavuotiselta taipaleelta. Palkittu näyttelyfilatelisti Christian Sundman teki samaisessa numerossa selkoa Suomen Porto Stempel kuorista vuosilta 1845-49. kuvamerkeistä ei yhtäkään sellaisenaan koskaan julkaistu, kuva-aiheista kuitenkin myöhemmin toteutuivat Olavinlinna, Viipurinlinna ja Turun tuomiokirkko. . Mielonen 1968-1971 Pentti Hämäläinen 1972-1973 Veli-Aunus Anttila 1974 Asko Kukkonen 1975-1977 Kaj Hellman 1978-1990 Pentti Anttila 1991-1992 Eero Hellsten 1992-1995 August Leppä 1996-1999 Juha Jaatinen 1999-2000 Kimmo Kanerva 2001-2003 Jari Pietiläinen 2003-2006 Pia Vakkari (Paalasvuo) 2007-2008 Yrjö Klinge 2008-2014 Seppo Laaksonen 2015-2019 Seppo Evinsalo ?. Koko 1980-luvun lehteä luotsanneen Pentti Anttilan jälkeen päätoimittajat vaihtuivat taas tiuhaan eikä konflikteiltakaan vältytty. Näin myös Suomen Postimerkkilehden ensimmäisissä numeroissa. ?. Samassa numerossa aloitettiin myös ns. Kuten me kaikki tiedämme tämä ajatus ei koskaan toteutunut. Jokaisen päätoimittajan kohdalla myös lehden logo uusittiin. Lehden toisessa numerossa päätoimittaja kehoitti perustamaan postimerkkikerhoja myös muualle Suomeen: ”Kuulemme kuiskauksia ettei maaseutukaupungeissa postimerkkihulluja ole muut kuin koulupojat; olisikohan heistä klubin perustajiksi!” Ja hän vastasi, että kyllä on ja oikeassahan hän olikin, kun nyt katsoo Suomen Filatelistiliiton jäsenkerhojen sijoittumista koko Suomen alueelle. Vuosi 1925 ei ollut edellisvuotista helpompi ja loppuvuoden numeroissa mm. (Esim. Vuoden 1922 ensimmäisessä numerossa lehden uusi päätoimittaja Einar Fieandt kirjoitti mm. Todisteeksi julkaistiin myös kuva aidosti kulkeneesta kirjeestä. . Aunusja Karjalamerkkeihin. Tällä haluttiin tehdä merkeistä keräilykelpoisia myös muualla. S uomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus raukesi Neuvostoliiton romahtaessa vuonna 1991 ja Suomi liittyi vuoden 1995 alussa Euroopan unionin jäseneksi. Tämän jälkeen Kinnunen kustansikin loput lehdet kolmena kaksoisnumerona. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin Eero Hellsten, joka vuoden 1991 alussa muutti lehden koon tuplasti suuremmaksi eli A4 -kokoiseksi. Entä mitä sanottaisiin suomalaisesta postimerkkialbumista. Ja sekin mitä siellä on vanhimmista, on huonoja uusintapainoksia. Mikkolan lokakuussa 1919 suorittamasta lentopostimatkasta Sortavalasta Muurmanille ja takaisin. 432 sivua v. ?. 8 numeroa/vuosi. Vuoden 1991 ensimmäisen numeron kantta koristi hologrammi, joka sekin oli ensimmäisiä aikakauslehdissä nähtyjä. Olla Teräsvuori puolestaan totesi niiden kuuluvan kerättäviin postimerkkeihin, kuten muutkin ”nykyisten sekamelskaisten aikojen merkki-ilmestykset”. . 1999. . Nelivärikansi saatiin vuodesta 1995 eteenpäin. Itse museo oli kuitenkin lehdelle pettymys, varsinkin sen Suomi-kokoelma, joka oli kirjoittajan mielestä enemmänkin ”koulupoika” tasoa. Lehdissä esitetyt massiiviset postitteet sisälsivät huomattavasti enemmän merkkejä kuin tämä kirjoittajan omista kokoelmista löytyvä vakuutettu lähetys: 13 kappaletta 300 markan Lentokonetta, 100 markkaa Helsinki, 8 markan violetti leijona ja kaksi 40 markan Eduskuntaa (= 4088 mk) vakuutetulla toisen painoluokan rahalähetyksellä (2.003.146 mk) Turusta Helsinkiin 7.11.1958. Aroseniuksen -paperitehtaan vesileima “LJS&A”. 1996, 446 sivua v. J. . Lehdessä julkaistiinkin paljon vaihtotarjouksia, joissa ulkomaalaiset kauppiaat tarjosivat vaihdossa näitä lisäpainamia vaihdossa esim. Vuodet 1996-1998 Päätoimittaja: Juha Jaatinen Kustantaja: SF Kustannus Oy Lehden koko A4. Söderberg & C. Lehden koko muuttui Perustamisvuodesta 1920 asti oli Suomen Postimerkkilehteä tehty A5 -kokoisena ja sillä koolla mentiin vielä vuosi 1990. Paljastusta ei kuitenkaan lehtiin tullut. Hänestä tulikin Parmin jälkeen pisimpään lehteä vetänyt päätoimittaja. Myös uudelleen itsenäistyneen Viron merkeille povattiin suurta suosiota. Helsingin arvopostin tuloleima 8.11. H iljattain itsenäistyneessä Suomessa oli postimerkkien kauppa ja filateelinen harrastustoiminta saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että maassa nähtiin tarve suomenkielisen postimerkkilehden perustamiseen. . 1998. Viipurista ja Tampereelta tuli lyhyt huudahdus: se ei saa tapahtua!)” Petsamosta postitettu kirje oli saanut seuraksi myös Ivalon leiman, sillä Petsamoa yhä pidettiin rajantakaisen alueena. Hänen myyntiilmoituksiaan julkaistiin lehdessä koko vuosikymmenen ajan. Vuoden 1992 ensimmäisessä numerossa kerrottiin Postimuseossa avatusta Helsingin vuoden 1952 Olympiakisa erikosnäyttelystä. Teksti Seppo Evinsalo Vuosi 1990 mentiin lehdessä vielä vanhalla A5 -koolla. Kolmen julkaistun lehden jälkeen lehden ilmestyminen keskeytyi puoleksi vuodeksi. Suomen Postimerkkilehti 10 11 4/2018 . 1.6.1956-31.12.1962. Vuodeksi 1926 saatiin lehdelle uusi kustantaja, Väinö I. Vuoden 1924 alussa kustantaja Sulo Kinnunen ilmoitti lopettavansa lehden kustantamisen ja SF päätti jatkaa omin voimin. Lehden ilmestymisaikojen venyminen ja päätoimittajan siviilityön kiireet pakottivat Hellstenin siirtymään syrjään numeron 4-1992 jälkeen. Samoin lehden aneemiseen ilmeeseen luvattiin parannusta runsaammalla kuvituksella. ”Suomalaisen normaalikokoelman pitäisi käsittää n. SP Sadas vuosikerta Porvoolainen Werner Söderström Oy perusti tammikuussa 1920 ensimmäisen suomenkielisen postimerkkilehden, jonka päätoimittajaksi saatiin omien sanojensa mukaan ”innokas postimerkkeilijä” Olla Teräsvuori. Vuoden 1991 alusta otettiin uusi tuplasti suurempi A4 -koko käyttöön. 12 numeroa/vuosi, joista osa kaksoisnumeroita. Numerossa 2-1991 Suomen Filatelistiseuran puheenjohtaja Hannu Wallin lupasi paljastaa seuraavassa numerossa kaikkien tunteman väärentäjän, joka kuulema toimitti jatkuvasti aikaansaannoksiaan Suomen huutokauppoihin. Lindholmin ehdotus Olavinlinnasta voitti ensimmäisen palkinnon. ??????. Ei taitaisi nykyisessä Suomessa olla enää hyväksyttävää ja voisi siinä häkki kutsua päätoimittajaa. . Vuoden 1922 Punaisen Ristin merkkiä myytiin huonosti. Sitä seurasi yhtäjaksoinen taloudellinen nousukausi seuraavat 15 vuotta. Anttilan aikana lehti ilmestyi aina ajallaan eikä suurempia riitoja syntynyt filateelisen kentän kanssa. 1927, 116 sivua v. Vainio (1926-27) ja uudelleen Sulo Kinnunen (1928-29) Lehden koko A5. ?. Ihme ettei joku kerää käytettyjä WC paperipaloja. Esimerkiksi vuonna 1920 lehden kulloisessakin numerossa kaksi kolmasosaa sivuista oli filateelisia ilmoituksia. Vuoden viimeisessä numerossa kuitenkin jo pahoiteltiin lehden epäsäännöllistä ilmestymistä (6 numeroa) kuluneen vuoden aikana. Mallénin postiljooni, joka toimitti jalkapostina paikallispostia kaupungissa vuodesta 1838 vuoteen 1856. 8 numeroa/vuosi. Jo edellisvuoden lokakuussa oli pidetty neuvottelukokous seuran perustamisesta ja saman vuoden joulukuun 18 p:nä seuran säännöt päätetty ja virkamiehet valittu. 368 sivua v. Tehkää tekin tuottavaa työtä niin tämä Suomi voi paljon paremmin. 504 sivua v. Talouden taantumasta huolimatta, tai ehkä sen takia, numerossa 3-1991 julkaistiin peräti kolme eri huutokauppaa. . Lehden vuosikymmenistä julkaistiin SP-lehdestä 1-2017 alkaen kahdeksan laajaa artikkelia, joissa valotettiin lehden historiaa aina sen perustamisesta tammikuussa vuonna 1920 vuodenvaihteeseen 1999-2000. Saksan tilanteen johdosta artikkeleita alettiin julkaisemaan myös ruotsiksi, jotta saataisiin naapurimaahan kiinnostusta Suomen filateliaan. Kirjeessä todettiin muun muassa: ”Teen töitä seitsemän päivää viikossa 12-16 tuntia päivässä enkä sulata silmissäni moisia loisia. Sulo Kinnunen Lehden hiipuvaa taloutta yritettiin paikata tarjoamalla eri kerhoille kirjevaihtoa varten SP-lehden omaa 25 pennin hintaista kirjeensulkijaa. Vuosikymmenen alkupuolella koettiin Suomen historian syvin lama, mutta talous alkoi elpyä jo loppuvuonna 1993. Ankarassa taistelussa isänmaansa vapauden puolesta he miehittivät osia Laatokan itäpuolella olevasta Olonezin (Aunus) kuvernementista. Helsinfors Frimärkssamlare Föreningen (HFF) totesi merkit pelkäksi humpuukiksi. Suomen Postimerkkilehti 16 17 1/2017 . R. 376 sivua v. Porvoolainen kustantaja Werner Söderström Oy toi markkinoille tammikuussa 1920 suomenkielisen postimerkkilehden, jonka päätoimittajana toimi omien sanojensa mukaan ”innokas postimerkkeilijä” Olla Teräsvuori. Ehdokkaat julkaistiin kuvina numerossa 10-1926. Jopa niin, että lehdessäkin varoiteltiin keräilijöitä vaihtamasta harvinaisempia suomalaisia etenkin silloin suosiossa oleviin ns. Numerossa 11/1922 aloitettiin ”Tarjouksia yksityiskokoelmista” -niminen palsta, jolla jäsenet pystyivät myymään omia merkkejään lukijoille. . Suomen Postimerkkilehden vuosikymmenet: 1920-luku Suomenkielinen postimerkkilehti perustetaan Suomen Postimerkkilehden sadas vuosikerta näkee päivänvalon jo kahden vuoden kuluttua. Puheenjohtaja Wallin jatkoi sarjaansa massiivisista postitteista, eli lähetyksistä, joiden frankeeramiseen oli käytetty kymmenittäin postimerkkejä. ?. Lehden aineisto muuttui enemmän filateelista tutkimustietoa ja kerhojen toimintaa sisältäväksi ja sivumäärät ja aihepiirit supistuivat huomattavasti Teräsvuoren aikaisista lehdistä. Numerossa 2/1920 julkaistiin kuva kapteeni V. 1995. Tuloksena keskusteluista on ollut, että aije parhaiten ratkaistaan Suomessa toimivien suomenkielisten kerhojen, yhdistysten ja seurojen yhteistyöllä. Samassa yhteydessä päätettiin Suomen Postimerkkilehden olevan jatkossa seuran virallinen äänenkannattaja. Lehden ja kerhojen vetoomus SP-lehden tilaamisesta filatelisteille tuottikin tulosta ja vuoden 1927 ensimmäistä numeroa painettiin 5 000 kpl ”propagandapainoksena”, osin ruotsinja saksankielisinä. nut Pentti Anttila sai sadannen lehtensä tehtyä vuonna 1990 ja katsoi tämän riittävän. Artikkeleita julkaistiin sen vuoksi myös saksan-, ranskanja englanninkielisinä. Merkin oli suunnitellut Hannes Malin. Lehdelle on onnistuttu saamaan kustantajaksi ylioppilas Sulo Kinnunen Lappeenrannasta.” Näin alkoi Suomen Filatelistiseuran, Viipurin Postimerkkikerhon ja Tampereella toimivan Suomen Postimerkkeilijänyhdistyksen taival Suomen Postimerkkilehden taustavoimina. . Samalla ilmoitettiin lehden palaavan entisen kustantajansa, Sulo Kinnusen, hoidettavaksi ja lehden luvattiin ilmestyvän säännöllisesti kerran kuukaudessa. Hän myös lainasi saksalaisen Illustriertes BriefmarkenJournalin artikkelia, jossa todettiin mm: ”Myöskin Suomella on sotamerkkinsä. Eiköhän sellainenkin joskus julkaistane!” Ainakin tuo viimeinen toivomus on toteutunut. Talouden taantumaa ei lehdissä huomannut, mutta muutoin lehti koki suuria muutoksia. Artikkelin kuvituksena olivat 40 vuotta museon kätköissä olleita merkkiluonnoksia. Kuvitusta artikkeleihin Helsingin postista ja postimerkeistä, joita julkaistiin pitkänä sarjana lehden useassa numerossa. Vainio Hyvinkäältä. Kunnioitettava saavutus alunperin tilapäiseksi työrupeamaksi kaavaillusta pestistä. 392 sivua v. 1990. Teksti Seppo Evinsalo Vireä postimerkkien kauppiastoiminta sekä Suomessa että lähialueilla toi lehteen runsaasti alan ilmoittelua. ?. . Lehden kustantajana miltei koko 20-luvun toiminut Lappeenrantalainen filatelisti Sulo Kinnunen oli myös aktiivinen kauppias. Tämän Mallénin kaupunkipostin katsottiin toimineen mallina myös Helsingin kaupunginpostille. Lama kiristi tunteita yhteiskunnassa ja leimojen kerääjä lähetti toimitukselle Kaamasen leirintäalueelta saamansa sapekkaan kirjeen, kun oli mennyt pyytämään leimaamaan sinne toimittamiaan kirjeitä. 8 numeroa/vuosi. Lehti otti voimakkaasti kantaa, jotta Suomeen saataisiin muiden Eurooppalaisten maiden kaltaisia hyväntekeväisyymerkkejä. Isoista Vuonna 1923 ilmestyi SP-lehden oma kirjeensulkijamerkki, jolla yritettiin paikata lehden hiipuvaa taloutta. ?. Vuoden 1921 viimeisessä kaksoisnumerossa 23-24 Olla Teräsvuori kirjoitti kustantajansa Werner Söderström Osakeyhtiön päättäneen lopettaa Suomen Postimerkkilehden kustantamisen: ”Meistä tuntuisi mahdottomalta, että Suomen Postimerkkilehti kuolisi. Jos yleensäkin maatamme on kaikin voimin tehtävä ulkomailla tunnetuksi, niin kai ennen kaikkea tätä seikkaa silmälläpitäen.” Ja ratkaisuksi tunnetuksi tekemiseen lehti tarjosi Petsamon oman postimerkin julkaisemista. Helsingissä pidetyn Esperanttokongressin vuoksi vuoden 1922 numerossa 8 pääkirjoitus Aunus-merkeistä julkaistiin esperantoksi. Ensimmäisen numeron pääkirjoituksessa hän totesi muunmuassa: ”Filatelia on meillä suomenkielisissä piireissä hyvin huomattavassa määrin vielä pelkästään nuorten koulupoikien ja -tyttöjen askartelua, jolle vanhemmat ja viisammat vain hymyilevät” Tämän lausahduksen voisi nyt liki sadan vuoden kuluttua kääntää toisinpäin. Leimoille pitäisi panna niin kova hinta etteivät rahattomat niitä kysele.” Palautteen saanut filatelisti oli kääntynyt Postin pääjohtaja Vennamon puoleen ja vaatinut selvitystä aiheesta. R. 1926, 112 sivua v. Vuosi 1999 Päätoimittaja: Juha Jaatinen (nro 1-4) Päätoimittaja: Kimmo Kanerva (nro 5-7/8) Kustantaja: SF Kustannus Oy Lehden koko A4. 1925, 124 sivua v. Kehoitus Suomen Postimerkkilehden numerossa 2 tammikuussa 1920. Suomen Postimerkkilehden seesteiset vuodet päättyivät uudelle vuosikymmenelle tultaessa. Parmi yli 20 vuotta 1940-1962. Liekö pelko mahdollisista oikeudellisista seuraamuksista saanut päätoimittajan varovaiseksi. Teräsvuori myös patisti kokeneempia filatelisteja lehden avustajiksi: ”Jotta hekin pääsisivät tästä uudesta lehdestä innostumaan, olisi toivottavaa että he kirjoittaisivat meille pikku tutkielmia rakkaalta alaltaan.” Hän luetteli aiheita, joista mielellään julkaisisi juttuja: Vanhat postileimat, suomalaisten postimerkkimallien suunnittelijat, merkkien värivivahteet, keräilijöiden omat kokoelmat jne. 200 merkkiä, mutta tuskin puolet tästä on postimuseomme Suomi-kokoelmassa. Vuosi 1992 Päätoimittaja: Eero Hellsten (nro 1-4) Päätoimittaja: August Leppä (nro 5-8) Kustantaja: SF Kustannus Oy Lehden koko A4. Kaikki aiheita, jotka tämän päivänkin lehdessä olisivat ajankohtaisia. Vuosi 1991 Päätoimittaja: Eero Hellsten Kustantaja: SF Kustannus Oy Lehden koko A4. . Postimerkkialbumi hyvin moneen sivistyneeseen suomalaiseen kotiin! Eikä vain lastenkamariin, vaan myös isännän työpöydälle. 10 Kopeekan Porto Stempel kuori, tyyppi I, L. Lama iski, päätoimittajat vaihtuivat Uudet keräilyalat kuten framat, vaakaleimat ja puhelinkortit saivat paljon palstatilaa koko 1990-luvun ajan. SF toimi myös Aunus-merkkien aitouttajana ja lukijoita pyydettiinkin lähettämään merkkinsä tutkijalautakunnan tarkastettavaksi. Petsamon omien merkkien jäätyä toteutumatta paljon palstatilaa annettiin sekä Aunuksen että Karjala-merkkien saamiseksi hyväksytyiksi keräilyalueiksi. Suomen Postimerkkilehden vuosikymmenet: 1920-luku Suomen Filatelistiseura ottaa vetovastuun Vuodet 1922-29 Päätoimittaja: Einar Fieandt Kustantaja: Sulo Kinnunen, (1922-25) Väinö I
päivä vuonna 1920. 1920 postitetulla kortilla Paavo Uotila Pälkäneeltä pyytää päätoimittaja Olla Teräsvuorta lähettämään lehden myös seuraavaksi puoleksi vuodeksi.. Tältä ensimmäinen lehti näytti. Suomen Postimerkkilehti 8 6/2019 Suomen Postimerkkilehden ensimmäinen numero ilmestyi tammikuun 10. 26.10
Kauppiasilmoituksia oli peräti 26 kappaletta ja loput rivi-ilmoituksia.. Tältä ensimmäinen lehti näytti. päivä vuonna 1920. Suomen Postimerkkilehden ensimmäinen numero ilmestyi tammikuun 10. 9 . Ensimmäisessä Suomen Postimerkkilehdessä oli kansilehti mukaanlukien vain viisi artikkelisivua. Ilmoituksia lehden 16 sivusta oli peräti 11 sivua, joista osa pienemmistä kuvittaa tätä artikkelia
1923 postitetulla kortilla lehden uusi kustantaja Sulo Kinnunen kirjoittaa SP-lehden entiselle päätoimittajalle Olla Teräsvuorelle: ”Toivottaen parhainta menestystä alkavalle vuodelle, ilmoitan että Postimerkkilehdessä olleet Championin liikettä koskevien kuvien laatat on herra Champion luovuttanut kokonaan minulle... päivä vuonna 1920. Suomen Postimerkkilehti 10 6/2019 Suomen Postimerkkilehden ensimmäinen numero ilmestyi tammikuun 10. Toivon että joskus voisitte muistaa lehteä avustuksillanne”.. 17.1. Tältä ensimmäinen lehti näytti
päivä vuonna 1920. Tältä ensimmäinen lehti näytti.. 11 Suomen Postimerkkilehden ensimmäinen numero ilmestyi tammikuun 10
Iltapäivällä massiivinen yli 236 metriä pitkä ilmalaiva ilmestyi hitaasti kulkien pääkaupungin ylle. Vierailusta tehtiin lukuisia postikortteja, jotka kuitenkin valmistuivat vasta ilmalaivan jatkettua matkaansa Saksaan zeppelinposti mukanaan. Tapahtuma oli 30-luvun Suomessa valtava uutistapahtuma ja poiki lukuisten postija kuvakorttien ilmestymisen. Kulkematon kuvakortti. Kokoelmat käsittävät yli 18 000 vanhaa ja 2 000 uutta postikorttia Helsingistä. Suomen Postimerkkilehti 12 6/2019 Zeppelinin saapuminen Helsinkiin 24.9.1930 oli aikansa ”megatapahtuma” Suomessa. Keskiviikkona 24. Tätä kautta arvovieraat olisivat voineet laskeutua tikapuita pitkin Torniin cocktailille. Nyt heidänkin matkansa jatkui olosuhteiden pakosta Tukholmaan. Töölössä aluksesta pudotettiin Saksan konsulin rouvalle osoitettu kukkapaketti ja suklaarasia. Kulkematon kuvakortti. Hotellin Ateljee Barin katossa baaritiskin vieressä kerrotaan olevan kulkuyhteys Tornin katolle, johon rakennettiin myös kiinnityspaikka Helsingissä vierailleelle ilmalaivalle. Teksti Seppo Evinsalo Kohteet John Roitto V uotta ennen Helsingin vierailua Zeppelin oli tehnyt matkan maapallon ympäri, joten helsinkiläiset odottivat ilmalaivan vierailua suuren innostuksen vallassa. Kerromme niistä myös tulevissa lehdissä. Koko pääkaupungin väki seurasi ihmeissään ilmalaivan liikkeitä. Kova tuulenpuuska painoi aluksen kuitenkin läheisen metsänreunan taakse. pudotuksen ja noston jälkeen alus jatkoi matkaansa Tukholmaa kohti. Sääolosuhteiden takia tästä kuitenkin luovuttiin. Ilmalaivaa varten oli raivattu Viikin pelloille iso laskeutumispaikka ja kello 13.45 laskeutumisköydet pudotettiin alas. Aluksen 15 matkustajasta kolmen, yhtenä kenraali von der Goltz, oli määrä jäädä Helsin. Zeppelin Katajanokan yllä Uspenskin katedraalin vierellä. . päivä syyskuuta saatiin viestejä Graf Zeppelinin lähestymisestä Riian ja Tallinnan kautta kohti Helsinkiä. Aloitamme tästä numerosta sarjan, jossa esitellään Helsinkiä vanhojen postikorttien kautta. Artikkelin kuvakortit ovat helsinkiläisen John Roiton kokoelmista. Ilmalaivasta sähkötettiin katsojien pettymykseksi, ettei se voi sääolosuhteiden vuoksi laskeutua ja postisäkkien Postikorttien Helsinki osa 1 Ilmalaiva Helsingin yllä kiin. Vuonna 1931 valmistunut hotelli Torni oli Zeppelinin vierailun aikana vielä avaamatta yleisölle
Tallinnan suunnasta tullut alus saapui Kaivopuiston ylle noin kello 13.30. Kulkematon kuvakortti. Kulkematon kuvakortti. Kello 14.15 tuli kuitenkin viesti, jonka mukaan alus ei voinut kovan tuulen vuoksi laskeutua vaan ainoastaan pudotti ja nosti postisäkit. Tähtitorninmäeltä kuvattu ilmalaiva Eteläsataman yllä. Aluksen alla silloinen ruotsinkielinen oppikoulu Läroverket för gossar och flickor, nykyinen designmuseo. Tapanilan kohdalla alus teki U-käännöksen ja palasi kiertelemään Helsingin yläpuolelle. Taustalla NJK:n pursisatama ja ravintola Klippan. Tässä se on Erottajan yllä. Ruotsalaisen Teatterin kohdalle nykyisen Mannerheimintien alkuun oli kertynyt suuri ihmisjoukko ihmettä katselemaan. Viikin Latokartanon pellolla oli Zeppeliniä vastaanottamassa arviolta 50 000 ihmistä. Johanneksen kirkon kentällä polvihousuiset pojat ovat keskeyttäneet pelinsä ihmetelläkseen ilmalaivaa. Kaivopuiston jälkeen Zeppelin suuntasi kohti Sanduddin tapettitehdasta Tapanilassa. Kulkematon kuvakortti.. 13 Ilmalaiva Helsingin yllä Zeppelinin vierailupäivänä sää Helsingissä oli tuulinen. Kulkematon kuvakortti
Lentopostia kuvaava par avion lisämerkki on mitätöity kynällä rastittamalla. Siellä siihen on laitettu Zeppelin oheisleima. Tämä kohde on Kuopiosta Brysseliin lähetetty kirje, joka on kulkenut ensin maapostina Kuopiosta Helsinkiin. Tämä kuvasi sitä, ettei ko. K aikki maakunnissa leimattujen lähetysten Zeppelin -merkit on ostettu Helsingistä ja toimitettu jollakin keinolla edellä mainittuihin paikkoihin. Sieltä ne on lähetetty maapostina Helsinkiin odottamaan ilmalaivan saapumista. Kaikkein harvinaisimmat Zeppelin -postilähetykset ovat Kuopiossa 20.9.1930 ja Riihimäellä 23.9.1930 leimatut kirjeet. Kaikille Varhaiset leimaukset maakunnissa Ajatuksia Zeppelinkeräilystä osa 3 Teksti ja kohteet Mika Räsänen Graf Zeppelin on saapunut kotisatamaansa Friedrichshafeniin. Kuopiossa leimattuja en ole tavannut muita kuin kuvassa olevan kohteen. kirjettä kuljeteta lentopostilla Friedrischafenista eteenpäin.. Kirje on leimattu sen jälkeen Friedrischafeniin 25.9.30 saapuneeksi, josta se on jatkanut maapostina osoitteen mukaiseen kohteeseen. Näitä tunnetaan varovaisen arvioin mukaan 2-3 kpl molempia. Suomen Postimerkkilehti 14 6/2019 Sarjan viimeisessä osassa käsittelemme harvinaisimpia Zeppelin leimauksia, eli niitä, joita ei tehty Helsingissä
Varhaisia leimoja tunnetaan kaikkiaan vain neljältä päivältä. Se lyötiin aina, kun postia Zeppelinillä saapui sen kotisatamaan. Tuloleima ja Berliinin lentoaseman leimat ovat siitä todisteena. Varhaisia leimauksia tunnetaan Helsingin lisäksi muutamia muitakin. Maakuntien leimauksista osa on tehty niin, että esim. Näin ollen kun merkeissä piti lukea ’50 vuotta Kuuhun laskeutumisesta’ niin niissä lukikin ’50 vuotta irlantilaisesta laskeutumisesta’. kortti on kulkenut kirjeessä Helsinkiin ja kaikki merkit on lisätty siellä tai sitten lähetys on kulkenut maapostissa ja leimattu Zeppelin merkin kanssa tai ilman jo maakunnan postissa. Tällaisia pieniä ”uutisia” toimitus ottaisi mielellään vastaan muiltakin lukijoilta. Uutiset saisivat koskea niin kotikuin ulkomaitakin. Irlannin posti on pahoitellut virhettä, mutta sitä ei ole korjattu eikä uutta painosta ole tulossa. Arvio erilaisten leimausten esiintymistiheydestä ja niiden harvinaisuudesta. Varmuudelle on olemassa Hangossa, Riihimäellä, Seinäjoella (ainakin irtomerkki), Kuopiossa ja postivaunussa leimatut kohteet. Päivämäärältä 21.9 leimauksia ei ole olemassa, koska ko. päivä on sunnuntai, eikä silloin leimoja lyöty. Näitä kirjeitä on olemassa 2-3 kpl. Leimat Tunnetaan Varma havainto Huomioita Helsinki 19.9.30 1-5 1 Helsinki 20.9.30 3-5 2 Helsinki 21.9.30 Sunnuntai, ei leimauksia Helsinki 22.9.30 5-10 3 Helsinki 23.9.30 10-15 3 Helsinki 24.9.30 4 000 1 150 Pääposti/ulkomaan posti Riihimäki 2-3 2 Hanko 15-20 5 Peltosen postilupa Seinäjoki 2-3 Kuopio 1-2 1 Postivaunu 1-2 1 Turun juna Kuusankoski 10-15 4 Kaikissa sama vastaanottaja Tutkimustietoa erilaisista leimoista lähetyksillä L U K I J O I L T A L ehtemme ahkera avustaja Saarisen Olli lähetti toimitukselle mielenkiintoisen havainnon. Kahdessa merkissä oli iirinkielisessä tekstissä sana ’gealach’ (Kuu) kirjoitettu väärin muodossa ’gaelach’ (irlantilainen). on yhteistä se, että ne on leimattu 1-3 päivää ennen Zeppelinin Suomen vierailua. 15 Harvinainen postilähetys Riihimäellä 23.9.1930 leimattuna. Samalla se on myös todiste siitä, että lähetyksiä on todellakin tullut myös maakunnista. Is?. Arvio perustuu omiin havaintoihin kohteista (1200 kpl), jotka on suoraviivaisesti muutettu kaikkiin Zeppelin-lähetyksiin vertailtavaan muotoon. Eli rohkeasti vaan sähköpostia lehden päätoimittajalle. . Irlanti julkaisi heinäkuussa neljän merkin sarjan Kuuhun laskeutumisen 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Tämä kirje on kulkenut Saksan kautta Ruotsiin. Riihimäen leima on kaksitorvinen tuolloin käytössä ollut leima. Kaikki maakunnissa leimatut kohteet ovat hyvin harvinaisia. . Virhe esiintyy Neil Armstrongia ja Michael Collinsia esittävissä merkeissä. Lopullisen varmuuden siitä, että kirjeet ja kortit ovat ilmojen halki kulkeneet, antaa Friedrischafenin tuloleima
Suomen Postimerkkilehti 16 6/2019 Kustannusosakeyhtiö Otava on ollut kauan ja on yhä edelleen kirjojen ja lehtien kustantajana yksi Suomen tärkeimmistä yrityksistä. Vuoden 1930 kuvan näkymän erottaa tästä päivästä vain autoista.. Renqvist suomennettiin Reenpääksi, ja yhä edelleen tänä päivänä Otava on Reenpää-suvun perheyhtiö, vaikka se vuosina 1945-1991 olikin välillä pörssiOtavan kirjapainon historia Suomen vanhimmat kirjapainot osa 8 Karl Lindahlin ja Valter Thomén suunnittelema Otavan talo osoitteessa Uudenmaankatu 8-10, Helsinki. Teksti Seppo Salonen O tavan perustivat vuonna 1890 Hannes Gebhard (1864-1933) ja Eliel Aspelin-Haapkylä (18471917). Gebhard oli liikemies ja taloustieteen ja -historian professori, ja häntä pidetään myös suomalaisen osuustoiminnan isänä. Aspelin-Haapkylä oli estetiikan professori ja fennomaani. Jo vuonna 1892 yrityksen johtoon palkattiin Alvar Renqvist (1868-1947), josta tuli pitkäaikainen toimitusjohtaja ja Otavan johtokunnan puheenjohtaja kuolemaansa saakka
Otavakonsernin lehtiä kustantaa Otavamedia Oy, jonka alun perin perustivat Otava ja WSOY yhdessä nimellä Yhtyneet Kuvalehdet Oy vuonna 1934 kustantamaan aikakauslehtiä. Sotavuosiin mennessä käytännössä kaikki koneet oli jo uusittu. Vuonna 1893 Alvar Renqvist perusti yhdessä Gösta Brandersin kanssa Akateemisen kirjakaupan, joka kuului pitkään Stockmann-konsernille ja jonka vuodesta 2015 omistaa ruotsalainen Bonnier-konserni. Otavan kirjapainon historia Suomen vanhimmat kirjapainot osa 8 yhtiö. Latomossa oli linotype-latomakone, monotype-valinkone sekä kaksi monotypenäppäinkonetta. Pian tämän jälkeen vuonna 1908 ostettiin viereinen tontti no 12 ja sille rakennettiin kirjapaino ja kirjansitomo. Kuva painosalista.. Kirje osoitettu Suomen Postimerkkilehden ensimmäiselle päätoimittajalle Olla Teräsvuorelle. Lehden painatus kasvoi nopeasti niin suureksi urakaksi, ettei se enää hoitunut sen aikaisessa kirjapainossa, joten Otava perusti syväpainon Helsingin Hietalahteen vuonna 1921. 17 . Otavan kirje ennen talvisotaa 1939 Joensuuhun. Näin saapui Suomeen ensimmäinen syväpainorullarotaatio. Se liittyi Otava-konserniin vasta vuonna 2011 Sanoma-konsernin myydessä kirjakauppaketjunsa. Otavan nykyään omistama kirjakauppa on Suomalainen kirjakauppa, joka sekin on perustettu jo vuonna 1912. Varhainen kirje Otavalta vuonna 1902. Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja valmistui vuosina 1909-1922. telystä painoon kerrotaan tulleen 12 konetta. Suomen Kuvalehti aloitti ilmestymisensä vuonna 1916 Otavan kustantamana. Perässä hankittiin tuotantoon kolme syväpainoarkkikonetta vuosina 1923, 1928 ja 1930 ja toinen rullarotaatio vuonna 1928. Myöhemmin näihin koneisiin ostettiin lisää painoyksikköjä lehtien värillisyyden lisääntyessä. Ensin rakennettiin vuonna 1904 viisikerroksinen toimitalo osoitteeseen Uudenmaankatu 10, jossa se edelleen toimii. Vuoden 1909 tuotanto oli kirjapainohistoriikin mukaan vain 25 000 kirjaa, kun taas sotaan mennessä volyymi oli noussut lähelle kahta miljoonaa kirjaa ja lehtiä valmistui samaan aikaan 12 miljoonaa kappaletta. Otavan kirjansitomo perustettiin myös vuonna 1908, ja ensimmäisenä vuonna sidontatyöt tehtiin käsin. Oma kirjapaino oli siis välttämätön siihen aikaan. Otavan sitomo kehittyi vauhdilla, ja vuosina 1936 ja 1937 saatiin kultamitali sekä Brysselin että Pariisin maailmannäyttelyistä. Seuraavana vuonna koneita tuli tehtaaseen peräti 32 erilaista. Tuotanto alkoi vuonna 1909 kolmella kaksivuoropikapainimella, kahdella tiikelipainimella ja kahdella pysähdyssilinteripikapainimella. Yhtiön olivat yhdessä perustaneet Otava ja WSOY vuonna 1906 nimensä mukaisesti tietosanakirjoja kustantamaan. Vuoden 1909 alussa työntekijöitä sitomossa oli Otavan ensimmäinen painotalo sijaitsi pääkonttorin vieressä Uudenmaankatu 12:ssa. Siinä Otava oli osakkaana vuosina 1911-1928, minkä jälkeen yhtiö toimi itsenäisenä. Tästä järjesVuonna 1892 yrityksen johtoon palkattiin Alvar Renqvist, josta tuli yhtiön pitkäaikainen toimitusjohtaja. Huomattavin laajennus tapahtui vuonna 1924, jolloin Tietosanakirja Osakeyhtiön laitokset liitettiin Otavaan. Mainittakoon vielä Kemigrafinen osakeyhtiö, joka perustettiin kuvalaattoja valmistamaan vuonna 1906. Kirjapainotoiminta alkaa Otavan kustannustoiminta lähti hyvin liikkeelle, ja kun kirjat painettiin eri kirjapainoissa, syntyi nopeasti ongelmia aikataulujen ja kapasiteetin kanssa. Vuotuinen tuotanto oli jo siihen aikaan yli sata teosta painosten vaihdellessa 1 000 ja 5 000 kappaleen välillä
SP-lehden päätoimittaja työskenteli kyseisen lehden toimituksessa 80-90 luvuilla. Vuonna 1938 toimitusjohtajaksi tuli Heikki Reenpää (vuoteen 1935 Renqvist), kirjankustantaja ja professori. Tuotannon laajentuessa hankittiin myös naapuritontti Uudenmaankatu 8, ja laajennettiin taloja sekä kirjapainoja sitomotoimintoja uusiin tiloihin. Kirjapainot siirtyvät Helsingin ulkopuolella Sotien jälkeen syväpainoa uusittiin vähitellen niin, että 1980-luvun alussa siirryttiin hankalasta kemiallisesta syväpainosylinterinvalmistuksesta kokonaan digitaaliseen kaiverrusprosessiin, mutta vasta sitten kun oli hankittu uusi Suomen Kuvalehden näytenumero vuodelta 1916 ja vuoden 1917 ensimmäinen numero. Hänen poikansa Heikki A. Vuonna 1939 kirjapainossa työskenteli 126 henkeä, syväpainossa 72 työntekijää ja sitomossa 140 henkeä. Lehdenmyyjä kärryineen Helsingissä kauppaa juuri ilmestynyttä Suomen Kuvalehden numeroa ohikulkijalle, joka on onnistunut ostamaan vararenkaan autoonsa.. Kun kustannusliikkeen henkilökunta lasketaan mukaan, oli koko silloisessa Otava-yhtiössä peräti 500 henkeä töissä. Tänään se on jo muutaman vuoden vanhempi kuin tämä meidän 100-vuotias Suomen Postimerkkilehtemme. Silloin lehti oli ilmestynyt jo kunnioitettavat 70-vuotta. Suomen Postimerkkilehti 18 6/2019 vain 30. Hän lahjoitti kansalliskirjastolle vuonna 2004 yli 20 000 niteen yksityiskirjastonsa. Uutta lehteä mainostettiin yhtiön pääkonttorin seinässä ennenkuin viereen rakennettiin uusi kivitalo. Reenpää, hänkin professori, oli toimitusjohtajana vuodet 1968-1978 ja hallituksen puheenjohtajana vuodet 1979-2000
19 Kirje Otavan Aikakauslehtiosastolta siihen aikaan, kun syväpaino starttasi. Siitä tuli nimeltään Edita Acta Oy. Otavan kirjapaino lienee kuitenkin eräs viimeisiä arkkipainoja, joka Suomessa ylipäätään jatkaa toimintaansa. Aiemmin tässä sarjassa ovat ilmestyneet seuraavat kirjoitukset: Pietari Wald/Frenckell – Suomen ensimmäinen kirjapaino vuodelta 1643 (SP-lehti 2/2017), Tilgmann – maineikas nimi vuodelta 1869 (SP-lehti 3/2017), Suomen Pankin setelipaino (SP-lehti 4/2017), Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomen vanhin yhä toimiva kirjankustantaja (SP-lehti 5/2017), Werner Söderström Porvoosta (SP-lehti 6/2017), Kariston kustantamo ja kirjapaino Hämeenlinnassa (SP-lehti 2/2018). Viime vuosina on Keuruulle luvattu investointeja digitaaliseen kirjatuotantoon, vaikka ehkä vaihtoehtona oli myös omasta painotoiminnasta luopuminen. . Jo paljon aiemmin heti sodan jälkeen oli Keuruulle Keski-Suomeen alettu rakentaa kirjapainokylää, jonne kaikki arkkipainotoiminta siirtyi vuonna 1955. Tätä ennen kuitenkin jouduttiin kuljettamaan painolevyjä Helsingistä Keuruulle päivittäin pitkään. Laaja sitomo oli kuitenkin toiminnassa. Laitos on toiminnassa vielä tänäkin päivänä. Arkkikoneet vanhenivat tultaessa 2000-luvulle ja painamisesta tapahtuikin lopulta suuri osa muualla. Viimeksi kirjoitin Senaatin kirjapainosta (SP-lehti 1/2019). Hyvä näin, sillä perheen tavoite on selkeästi ollut suosia suomalaista. Painolaatu parani selvästi tällä investoinnilla. Painon toiminta Helsingin keskustassa oli hankalaa, joten syväpainotoiminta siirtyi Espoon Kivenlahteen vuonna 1983 aloittaneeseen uuteen painotaloon. Tilaa oli, joten vielä 1970ja 1980-luvulla Keuruun painossa oli jättimäisiä arkkikoneita, joita käytettiin tyypillisesti kirjatuotannossa. Porvoon lehtipaino lopetettiin vuonna 2003, jonka jälkeen Alprintin Raholan lehtipaino Tampereelta liitettiin firmaan. painokone. Otavan kirjasarjojen mainontaa vuodelta 1929. Arkkipainokoneita uusittiin 1960-1980 -luvuilla asteittain moderneiksi offsetkoneiksi ja sitten tuotanto siirtyi vuosituhannen vaihteessa täysin digitaaliseen levynvalmistukseen ja muutenkin filmien käyttö reprossa loppui. Yksiväriseen romaanituotantoon hankittiin Albert-rotaatiopainokone, joka on edelleen käytössä. Suomalaisuuden esitaistelijan Yrjö Koskisen teokset.. Lähteitä: Suomen kirjapainotaidon historiaa 1900-1942, Helsingin graafillinen klubi Wikipedia Haastattelut: Kari Jallinoja, Veli Tarvainen, Markku Nikkilä Sotien jälkeen oli Keuruulle KeskiSuomeen alettu rakentaa kirjapainokylää, jonne kaikki arkkipaino-toiminta siirtyi vuonna 1955. Kivenlahden syväpaino lopetettiin kannattamattomana vuonna 2008. Tämä syväpaino yhdistettiin WSOY:n graafisen laitoksen lehtipainon kanssa vuonna 1998 muodostaen näin uuden Acta Print -nimisen lehtipainon, joka myytiin vuonna 1999 Editalle. Tähän onkin hyvät mahdollisuudet mittavan ja kannattavan oman kirjojen ja lehtien kustannustoiminnan ansiosta
Postina laivalla oli pääasiassa pääsiäiskortteja, joihin Tukholman postissa lyötiin violetti karilleajosta kertova kaksirivinen seliteleima. Vuosi onnettomuudesta keväällä 1901 alus nostettiin pinnalle ja korjattiin Tanskassa Aktiebolaget Burmeister&Wains telakalla Kööpenhaminassa. Laiva palasi liikenteeseen 6.5.1950 ja viimeisen kerran se kuljetti matkustajia Kööpenhaminasta Turkuun syyskuussa 1961. Grifillä syttyi tulipalo spriikeittimestä Hangon länsisatamassa. Vuonna 1919 se myytiin SHO-FÅA:lle, joka antoi sille nimeksi Hebe. Lähetyksiä tunnetaan 10-19 kpl. Syksyllä 1949 taas telakalla uudistettavana ja sai uuden alun taas s/s Bore I nimisenä. (Seppo Evinsalon kokoelmasta). Sen jälkeen laiva hinattiin Saksaan Lyypekin telakalle romutettavaksi. Oli alkuvuodesta 1945 toukokuuhun Valvontakomission käytössä asuntolaivana Helsingissä. Suomen Postimerkkilehti 20 6/2019 Laivaonnettomuuspostia osa 2 Pääsiäiskortti postitettu oletettavasti laivalla matkalla Turusta Tukholmaan huhtikuussa 1950. s/s Bore I esiintyy myös Turun 700 -vuotispostimerkissä taustanaan Turun linna.. L ehden viime numerossa kerroimme vuonna 1898 rakennetun s/s Boren ensimmäisestä karilleajosta vuosisadan vaihteessa 1899-1900. Siitä onnettomuudesta jälkipolville on jäänyt postia punaisilla selitelipukkeilla varustettuna noin 30-50 lähetystä. Vuonna 1918 alus nimettiin s/s Grifiksi ja siitä tehtiin Venäjän laivaston partioalus. . Violetti Skadad vid s/s Bore 1 grundstötning (vaurioitunut s/s Bore 1:n karilleajossa) -seliteleima. Tulipaloa sammuttanut Saksan laivaston osasto upotti aluksen laituriinsa saadakseen palon sammumaan. 6.4.1950 s/s Bore I oli matkalla Turusta Tukholmaan, kun se Ahvenanmaan Ledsundissa ajoi Storgrundetin matalikolle. 14.12.1901 se aloitti uudelleen liikennöinin nimellä Bore I. Laiva irrotettiin matalikolta seuraavana päivänä ja osittain kastuneet postisäkit kuljetettiin Tukholmaan. Alus upposi kantta myöten veteen, mutta kaikki sen matkustajat onnistuttiin pelastamaan. Talvisodassa helmikuussa 1940 alus joutui neuvostoliittolaisten ilmahyökkäyksen kohteeksi lähellä Kovan onnen laiva Houtskaria