Stiftad Online huutokauppa 61 s. vuosikerta HFF täytti 130 vuotta, s. 7 Espanja juhlamerkit 1905-1937 s. Tornion sensuurin liuska ja punainen sensuurileima takana. Svendborgin tuloleima 9.5. 37. Klick to we bs ite Klic k to web sit Kl ick to w eb site 5 /2023 SUOMEN ostimerkkilehti P Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 104. 32 Suomessa käytetyt venäläiset postimerkit, osa 4: Hyväntekeväisyysmerkit 1915 sivu 16 7 + 1 kopeekkaa (hammaste 13,5) ja 3 ja 1 kopeekanmerkit (kaikki värillistä paperia) sekä kaksi 10 kopeekan valkoisen paperin merkkiä (=31 kop) toisen painoluokan kirjatulla kirjeellä Salosta Tanskaan 20.4.1916. 16 Postimuseon leimakokoelma s
2 5/2023 Suomen Filatelistiseura ry Hallitus 2023 Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen 0400403230 pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Martti Forss 0400840598 martti.forss@onninen.com Sihteeri: Pekka Hurri 0405032144 pekka.hurri@pp.inet.fi Esitelmöitsijöiden yhteyshenkilö: Perttu Haglund 0405451239 perttu.haglund@gmail.com Kotisivujen ylläpidon yhteyshenkilö: Janne Nikkanen 0415276430 nikkanenjanne@gmail.com Tapio Tuominen 0400212969 tapio.tuominen@outlook.com Matti Lundberg 0415316112 matti.aj.lundberg@gmail.com Toimihenkilöt Rahastonhoitaja KaiAnttila 0503234953 kai.anttila@pp1.inet.fi Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) 0400934522postiaollille@gmail.com Kerhomestari PerttiHurmerinta 0505898010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit PetriJansson 0400552671 petri.jansson@kolumbus.fi EeroMäkelä 0400602887 sakarieero@gmail.com Sisällysluettelo 5/2023 Suomen Postimerkkilehti Pääkirjoitus, Tapio Tuominen s.3 Puheenjohtaja, Pekka Lempiäinen s.4 HFF:s ordförandes spalt, Carl Appelberg s.6 HFFtäytti130vuotta, Lauri Poropudas s.7 Espanjanjuhlamerkit1905-1937, Jukka Sarkki s.16 Suomessa käytetyt venäläiset postimerkit osa 4 Hyväntekeväisyysmerkit1915, Seppo Evinsalo s.20 KohteetkertovatXXI: EdwardVIII, Seppo Laaksonen s.24 Amerikan kirjeitä, Vesa Hirsmäki s.26 Forssan kirjapainohistoriaa, Seppo Salonen s.30 Postimuseon leimakokoelma, Sanna Oikarinen s.32 Postimerkkimessut, HAFNIA24,uusi aitouttaja, Heidi Heiniö, Risto Pitkänen, Hannu Kauppi s.36 Onlinehuutokauppa61, Eero Mäkelä ja Eila Hilpi s.37 Meillä ja muualla , Seppo Laaksonen s.49 Rivi-ilmoituksiajaNäyttely-jatapahtumakalenteri s.50-51 SP-lehti 6/2023 ilmestyy viikolla 49 (joulukuun alussa) Ilmoitusaineistojajututlehteenviim.10.11.
vuosikerta Päätoimittaja Redaktör Editor Tapio Tuominen 0400 212 969 info@suomenfilatelistiseura.fi Postiosoite Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 B 29 00180 Helsinki Toimituskunta Pekka Lempiäinen, Seppo Laaksonen, Seppo Salonen ja Tapio Tuominen Tilaushinnat Prenumeration Subscription Suomi ja Pohjoismaat Finland and Norden 52 € 2023 Eurooppa (lento) Europa (by air mail) 65 € 2023 Muut maat (lento) Other countries (by air mail) 77 € 2023 Aineiston jättöpäivä vähintään 2 3 viikkoa ennen ilmestymistä. Tästä nykyisestä tarraerästä olemme saaneet palautetta, että siinä käytetty liima on ”tiukempaa” kuin aiemmin. Palaavatensiviikollaasiaan.Juttujatkuu siis joulukuun numerossa. Tämä siksi, että koodin luku sujuisi mahdollisimman sujuvasti ja ongelmitta. Heräsikösinulleajatuksiataikysymyksiä. EdellisenkerranAnnelisoittiminulle heinäkuussa.Hänolisaanutsamalta ystävältäänkaksikorttia,joissaloistoleimattumerkkiolimyöspeitetty. Muussa tapauksessa (esim. 3 Pääkirjoitus Suomen Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 104. Kumpikaan ei osannut vastata mistä kysymys. Valkoisia tarroja ei pystynyt irroittamaan merkkien päältä. Jos lähetyksessä ei ole koodia etukäteen, lisäämme siihen koodin tarralla ennen kuin se menee lajittelukoneen lajiteltavaksi. Hän kertoi seuraavaa: ”Helsingissä, jonne kortti oli lähetetty, valtaosa postin lajittelusta tapahtuu koneella. Tarrat on suunniteltu siten, että ne on helppo irrottaa, eikä niissä käytetystä liimasta pitäisi myöskään jäädä jälkiä. Palaanasiaanlehdenseuraavassanumerossa. minulle ja kysyi mistähän nyt on kysymys. Postikortit ovat hieman haastavia tämän erillisen tarrakoodin näkökulmasta, koska niissä on vähemmän tilaa. Hän oli saanut samana päivänä ystävättäreltään kuvan FDC kuoren, jossa olivat 6.9. Ilmoitushinnat 2023 1/1 sivu 330 € , 1/2 sivua 220 €, 1/4 sivua 180 € 1/3 sivua 200 €, 1/4 sivua 120 € Lehden tilaukset, ilmoitukset ja osoitteen muutokset tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi Nordea FI23 1347 3000 4063 67 Kustantaja Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Laskutus: EDI/OVT-tunnus: 003705844528 Operaattori: Maventa Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Lajittelukoneen toiminta perustuu siihen, että lähetys (kuten esimerkiksi postikortti) yksilöidään koodilla, jotta se voidaan käsitellä ja ohjata oikein. Hyvä myös tietää, että seuraavasta ilmestymisestä lähtien syyskuussa kaikki uudet postimerkit ovat koodillisia, jolloin ylimääräisiä koodeja ei tarvitse lähetyksiin lisätä.” Ystävällisin terveisin, Jenni / Postin viestintä Hmm... Konelajittelun edellytyksenä oleva koodi painetaan valkoiselle tarralle. Lupasivat palata asiaan. Ja sainkin vastauksen samana päivänä: Tervehdys Tapio, sainkin tähän jo lisätietoa Sami Määtältä, joka vastaa meillä postipalveluiden kuluttajapalveluista. Koodin lähellä ei saisi olla tekstiä, mutta toisaalta tarra ei myöskään saisi peittää tai osua kohtaan, jossa on lähettäjän terveisiä/tekstiä kortin vastaanottajalle. Lehden taitto: Tapio Tuominen Painopaikka Tryckeri: K-Print, Tallinna, Viro keksi sopiva otsikko! Anneli soitti 20.9. Postissa oli peitetty postimerkkien 2D-koodit, jotka Postin mukaan nopeuttavat ja varmentavat postin kulun. AnnelioliyhteydessäPostinasiakaspalveluun ja minä Postin viestintäään. ilmoitusten osalta) on järjestelyistä erikseen sovittava. ilmestyneet postimerkit. Ehdottomasti huomioimme palautteen seuraavassa tarraerässä. Olinasiantiimoiltasilloinkinyhteydessä Postin Viestintään. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä lehden toimitukseen. (Päätoimittaja sensuroi oman kirjoituksensa otsikon painokelvottomana) Tapio Tuominen päätoimittaja. Kirje oli kulkenut 2 viikkoa
Kuten tiedämme, Posti ei enää nykyisin aikojen muuttumisen vuoksi julkaise erikoisleimoja. Itse olen laittanut talteen oman kerhomme entisille aktiiveille, esimerkiksi Vladi Marmolle (SF:n puheenjohtaja 1963-67) osoitettuja pos. Suomen Filatelistiseura esittää suuret onnittelunsa HFF:lle ja toivoo aktiivisia toimintavuosia yhdistykselle pitkälle tulevaisuuteen! HFF:n alkutaipaleen vaiheista voitte lukea tämän lehden sivulta 7 alkavasta Lauri Poropudaksen artikkelista. Per Persson: Krimin sota, Skarpans ja postin kulku 11.12. Marmo menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1969 – joidenkin arvioiden mukaan kyseessä tosin oli salamurha. Tapio Tuominen: Digimaailma tutuksi 23.10. Leima oli valmistettu Helsingfors Frimärkssamlare Föreningin eli HFF:n 90-vuotisjuhlien kunniaksi 40 vuotta sitten. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 10§:n mukaiset asiat sekä hallituksen esitys professori Yrjö Ylänteen rahaston, Näyttelyrahaston ja Omakotirahaston lakkauttamisesta. Vladi Marmo ansioitui jatkosodan aikana kaukopartiomiehenä ja hänelle esitettiin Mannerheim-ristiä, jota ei ”jostakin syystä” myönnetty. Hän oli Lönnrotinkadulla ja ihmetteli, eikö kerhomme kokoonnukaan maanantaisin – hän olisi halunnut käydä paikan päällä kerhoillassamme. On kuitenkin harvinaista, että vireästi toimiva aktiivinen yhdistys viettää juhlia 130-vuotisen toimintansa kunniaksi kuten nyt tapahtuu. Olin eräänä heinäkuisena maanantaiiltana kesämökillä. PIKKUJOULU SF:n syksyn esitelmät: O stin kerhoiltamme huutokaupasta viime keväänä laatikollisen postilähetyksiä, joita järjestäessäni tuli eteen Postin erikoisleima vuodelta 1983. Historia tulee eläväksi nimenomaan dokumenteissa. 2 2 3 tilähetyksiä. Itä-Karjalassa hän innostui alueen geologiasta ja valmistui myöhemmin alalle. SYYSKOKOUS 20.11. Puhelin soi ja hämmästyin, kun soittaja esittäytyi brittiläiseksi filatelistiksi puhutellen minua kohteliaasti tittelillä ”Mr. Suomen Postimerkkilehti 4 5/2023 4 P u h e e n j o h t a j a 1 5.9. Kokous on vain jäsenille! Helsingissä 15.9.2023 Suomen Filatelistiseura ry:n hallitus Kokoukset ja huutokaupat joka arkimaanantai klo 18.00 . Harrastuksemme kansainvälisyys kuitenkin konkretisoitui jälleen kerran hienosti. Elokuun ensimmäisessä kerhoillassa olikin sitten tila jälleen täynnä innokkaita alan harrastajia ja useita uusia jäseniäkin on saatu toimintaan mukaan – syyskausi on alkanut hyvissä merkeissä! PEKKA LEMPIÄINEN Suomen Filatelistiseura ry KOKOUSKUTSU Suomen Filatelistiseura ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 6.11.2023 klo 18.00 osoitteessa Lönnrotinkatu 32B, Helsinki. Tästä voisi moni muukin yhdistys ottaa opikseen ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä olisi nytkin ollut erikoisleiman arvoinen. Risto Pitkänen: Lisämerkit postilähetyksillä 1893-1918 4.12. Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää siihen, miten hyvin HFF:n vaiheet on dokumentoitu ja erittäin mielenkiintoinen arkistomateriaali on tallennettu. President”. Jouduin pahoittelemaan hänelle, että olemme kesätauolla. Kun näitä kirjekuoria katselee, tulee otettua selvää kyseisten ihmisten elämänvaiheista laajemminkin. 9.10. Meillähän on usein taipumus ajatella, että asiat ja tapahtumat säilyvät ihmisten muistissa – ja lopulta ei ole enää ketään, jotka niitä muistaisivat. Ari Niemelä: Saarismallin merkkien mitätöinneistä 6.11. Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki. Sisään pääsee jo klo 16.30, jolloin voi tutustua huutokauppakohteisiin ja vaihtaa kuulumisia kerholaisten kanssa
SF varaa oikeuden valita jätetyistä kohteista parhaiten huuto kauppaan sopivat. Jos haluat myydä, otamme kohteita vastaan 31.10.2023 asti! Meklarina: Petri Jansson 0400 552 671 meklari@ suomen latelistiseura. Suomen Filatelistiseuran Suurhuutokauppa no 115 S uomen Filatelistiseura järjestää tänäkin vuonna vuodenvaihteessa suuren remman huutokaupan. Kohteiden lähtöhinnan tulee olla olla vähintään 15 €. Huutokaupan runviimeisessä lehdessä (SP 6-2023) ja Philabidissä joulukuussa, jolloin sen kohteisiin voi tämän vuotisen tapaan tammikuun puoles sa välissä. Huutokauppakohteita ottavat vastaan myös: Juha Tillander, Seppo Evinsalo, Olli Saarinen ja Eero Mäkelä Joulukuussa!
6 5/2023 SuomenPostimerkkilehti HFF: ordförandes spalt CARL APPELBERG A lla registrerade föreningar måste enligt lagen ha en styrelse och varje styrelse en ordförande. Denna summa beskattas enligt medlemmarnas skattekort. I tvister mellan medlemmar bör ordföranden alltid vara objektiv. Juhlavuoden kunniaksi järjestetään vastaanotto lauantaina 14.10.2023 klo 13.00 Ekberg Extran tiloissa 2 krs Bulevardi 9 A Helsingissä. Det betyder inte att man suttit i styrelsen för den där man söker ordförandeplatsen, men man bör helst känna till procedurerna i den man vill leda. F öreningens stadgar bestämmer hur lång tid en ordförande kan sitta. S tyrelsen medlemmar kan få en viss summa för löpande utgifter i arbetet, men den är inte skattefri. Sultanatet Perak. Man måste vara både erfaren och kompetent för det. 08.11 HFF Valmöte, inget föredrag. T ill styrelseordförandens viktigaste arbete hör att kunna planera och delegera arbetet inom styrelsen. Han leder ordet vid föreningens möten, vanligen efter invanda rutiner. Att vara ordförande Stiftad O m styrelseordförande avlider eller går bort av någon annan orsak, övertas hans plats av vice ordföranden till verksamhetsårets slut. Till övriga möten är alla filatelister, också de som inte är medlemmar, välkomna. 22.11 Ralf Ilmoni Återanvändning av icke-makule rade frimärken. 18 21. 13.12 Julfest avec/solo Folkhälsan, Mannerheimvägen 97 kl. 11.10 Patrik Holst Vykort och stämplar med bilmotiv. S om styrelseordförande bör man ha en positiv inställning till alla medlemmar, inga speciella favoriter eller fiender. O rdföranden för en förening som tillhör ett förbund kan representera sin förening vid förbunds möten och liknande tillfällen, men kan också utse en representant. O m en medlem söker ordförandeplatsen inom sin förening medels otillbörlig lobbning eller andra påtryckningar bör han diskvalificeras. Efter mottagningen följer föredrag kl 14.00 -15.30 av Mr Christopher King RDP ”Is Postal History history?”, Mrs Birthe King FRPSL ”Denmark and The Second World War Conscience, Conflicts and Camps” och Mr Jussi Tuori RDP ”The Story of the Stamped Papers with Multiple Imprints 1802-1894”. Vastaanoton jälkeen seuraavat klo 14.00 15.30 juhlaesitelmät, Mr Christopher King RDP ”Is Postal History history?”, Mrs Birthe King FRPSL ”Denmark and the Second World War Conscience, Conflicts and Camps” ja Mr Jussi Tuori RDP ”The Story of the Stamped Papers with Multiple Imprints 18021894”. HFF föredragsprogram på höstens möten 2023. Denne kan bör helst tillhöra en liknande förening som ordförandens. 14.10.2023 kl 13.00. Mötena 08.11 och 13.12 är föreningens interna. H elsingfors Frimärkssamlare Förening r.f. En kortare period är dock förkastlig. V arje förening som har tillgång till förmögenhet i form av aktier eller liknande bör helst ha en CGR revisor. Christoffer Westin 044 9842348 antaa tarvittaessa lisätietoja. Christoffer Westin 044 9842348 ger tilläggsuppgifter vid behov. Denna revisor och ordföranden bör ha ett fast samarbete vid uppgörande av årets bokslut. M ed anledning av Helsingfors Frimärkssamlare Förenings 130-årsjubileum kommer det lördagen 14.10.2023 att arrangeras en mottagning kl 13.00 på Ekberg Extra 2 vån Bulevarden 9 A i Helsingfors. F ör det första bör man ha tidigare erfarenheter av att sitta i en styrelse. täyttää tänä vuonna 130 vuotta. O m någon vill bli ordförande i en förening måste det finnas vissa förutsättningar eller villkor för att det ska vara möjligt. 25.10 Reinhard Weber Malaysia. Det är medlemmarna i styrelsen som utför själva arbetet. En ordförande kan väljas för en bestämd tidsperiod eller på livstid. Onsdagar kl.18.00 i Suomen Filatelistiseuras möteslokal, Lönnrotsgatan 32 B, i Helsingfors. Då tillträder en ny ordförande som valts vid ordinarie val
Vai täyttikö se 139 vai 135 vuotta. R. Mutta niin kuin elämässä usein, mopo karkasi käsistä. Kotschenovsky ja Leonard Wasenius. Sieltä löytyy pöytäkirjat, vuosikertomukset ja muutakin materiaalia. Nimittäin HFF:iin johtanut kehitys alkoi 4.11.1882 filatelistien toverikunnan perustamisella ja 11.11.1886 perustettiin sen jatkoksi varsinainen yhdistys Helsingfors Frimärkssamlare-Förening (HF-F). Stiftad HFF täytti 130 vuotta Helsingfors Frimärkssamlare Föreningin perustava kokous pidettiin 28.1.1893 eversti Otto von Freymanin (vasen kuva) ja kapteeni Ivar Gulinin aloitteesta. Teksti: Lauri Poropudas Kuvat: Postimuseo/HFF Bertha Tabelle liittyi HFF:iin 1894, jäsennumero 40, sen ensimmäisenä naisjäsenenä ja vanhimpana tiedettynä suomalaisena naisfilatelistina. Lisäksi kerholla on loistava koko historiansa kattava jäsenmatrikkeli, mikä mahdollisti jäsenten taustan tarkastelun. Keskeinen syy siihen, että ”mopo karkasi käsistä” oli HFF:n erinomainen arkisto, joka on siirretty Postimuseoon. Tarkoitus oli käsitellä kerhon syntymistä, sen hajoamisia, yhdistymistä ja paria viime vuosikymmentä. Uudelleen syntyneen HFF:n perustajajäsenissä oli samoja henkilöitä kuin oli ollut toverikunnassa ja HF-F:ssä, joten on vaikea sanoa, mikä on HFF:n todellinen ikä. Brenner, sihteeriksi Björn Lindberg ja muut seuran perustajajäsenet olivat Oskar Bomansson, Roland Heimbu?rger, Clas A. Juhlaan liittyen kerho pyysi minua kirjoittamaan kirjan kerhon historiasta. Ja kukas sen paremmin päättäisi kuin kerho itse. Juhlat tosin pidettään vasta lauantaina 14.10.2023 Ekbergillä Bulevardilla vastaanottoineen, esitelmineen ja illallisineen. Ohessa joitakin otteita vuosien varrelta. Hän toimi jossain määrin myös alan kauppiaana.. 7 S uomen vanhin postimerkkikerho HFF eli Helsingfors Frimärkssamlare Förening täytti tammikuussa 130 vuotta – se lasketaan vuodesta 1893. Kerhossa pidetään perustamisvuonna vuotta 1893. Halusin tarkastella myös kerhon jäsenistöä, kerhon suhtautumista väärenteisiin, kerhon historian erilaisia merkkipaaluja, julkaisuja ja tehdä eräänlaisen matrikkelin kerhon perustajaja merkittävistä jäsenistä sisältäen myös joitakin FFF:n jäseniä sekä näyttelyfilatelisteja. Monet kerhon alkuajan toiminnot – nyt pieneltäkin vaikuttavat – monistuivat kaikkien suomalaisten postimerkkikerhojen käytänteiksi. Löfgren Oulusta, W. HF-F:n puheenjohtajaksi valittiin Rlf. Tämä yhdistys sammui, kun sen intomielinen sihteeri Lindberg muutti Helsingistä 1888
Mutta todellisuudessa se taisi olla lähinnä vain Lindberg, joka vastusti Aunus-merkkejä. A. SF:n synty ei aiheuttanut jäsenistön vähenemistä HFF:ssä. SF ei syntynyt niin kuin E. On sanottu myös, että HFF:n kielteinen asenne Aunus-merkkejä kohtaan oli yksi syy perustaa SF. Granberg ei suostunut eroamaan, von Hertzen erosi.. SFH oli elossa ainakin vielä Filatelistiliiton perustamisen aikoihin 1947. Se perustuu vuoden 1922 rintamerkkiin. Granberg ja Setelipainon kamreeri Magnus von Hertzen olivat valmistaneet Vuonna 1917 paljastui, että Magnus von Hertzen ja Richard Granberg myivät väärennettyjä vuoden 1911 40 pennin merkkejä. Monet SF:n piiriin kuuluneet olivat innoissaan noista merkeistä, eikä vähiten von Fieandt. Granberg oli myynyt tamperelaisen Werner Hildénin kanssa väärennettyjä ehiöitä Tanskaan 1886. Ainoa varsinainen HFF:n hajoaminen tapahtui 1931, kun HFF:n kunnia-ja aitoutustoimikunnan jäsen Richard Granberg jäi kolmatta kertaa kiinni väärennemyynnistä. Ensin hän jäi kiinni 1893, kun juuri perustetun HFF:n jäsentiedot julkaistiin ruotsalaisessa alan lehdessä. Tuosta kerhosta ei koskaan tullut merkittävää, eikä siitä tai sen toiminnasta tunnu löytyvän juurikaan arkistotai muutakaan materiaalia. Harald Lindberg perusti Svenska Filatelistklubben i Helsingforsin (SFH), kun hän hävisi sekä HFF:n puheenjohtajuuden että mainitun sääntömuutosehdotuksensa. Ajoittain se halusi tehdä yhteistyötä HFF:n kanssa erilaisissa yksittäisissä asioissa, kuten postimerkkijulkaisujen suhteen ja olipa se mukana myös ensimmäisessä, vuoden 1928 postimerkkinäyttelyssäkin. Hellman ja hänen jälkeensä monet muutkin – minäkin – ovat esittäneet, SF ei syntynyt HFF:n kovasta ruotsinkielisestä ja -mielisestä politiikasta. Hajoamisista Yleisesti ajatellaan, että HFF on kärsinyt historiansa aikana useita hajoamisia: siitä syntyi 1920 Suomen Filatelistiseura (SF) ja Svenska Filatelistklubben i Helsingfors ja 1931 Frimärkssamlarföreningen i Finland (FFF). Spekulaatiomerkkejä vastustettiin yleisesti kansainvälisissä filatelistipiireissä. Ovaalimerkkiä mukailevan tunnuksen varhaisin arkistosta löytynyt käyttö on huhtikuulta 1943, se liittyi kai 50-vuotisjuhliin. Niitä pidettiin itsenäisen Suomen filatelian ”omana juttuna”. Ne oli tehty aidolle paperilla aidoilla väreillä ja hammaste oli aito, vain vaakunakotkan taustaväri oli vaihtunut sinisestä punaiseksi. 8 5/2023 Suomen Postimerkkilehti HFF:n tunnuksia: ensimmäisten painettujen sääntöjen kannessa oli Helsingin vaakuna, pian kuitenkin tuli käyttöön hieno jugend-henkinen HFF-tunnus. Näinkin, mutta ei aivan. Hellman ja Einar von Fieandt, hän oli jäsen vuoteen 1928 asti. Jo 1921 päätettiin, että kaikessa mainonnassa käytetään 5 kopeekan ovaalia, mutta HFF:n tunnuksena käytettiin leijonatunnusta. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä voisi kerätä ja tutkia. Herrat olivat painaneet yhden arkin merkkejä Setelipainossa: paperi, värit ja hammasteet olivat aitoja, vaakunan taustan ovaalin he olivat vaihtaneet sinisestä punaiseksi. HFF:llä ja SF:lla oli yhteisiä jäseniä koko ajan. Kun SF syntyi, oli HFF:n ”kova” ruotsinkielisyys jo haihtunut: Harald Lindberg oli hävinnyt yli vuotta aiemmin sääntömuutosesityksensä, jonka mukaan vain ”ruotsinmieliset” olisivat voineet olla jäseniä, ja puheenjohtajuutensa Bertel Taucherille. Seuraavan kerran Granberg jäi kiinni keväällä 1917, kun kerhossa myytiin väärennettyjä mallin 1911 40-pennisiä. Ainakin osa SFH:n jäsenistä oli myös HFF:n jäseniä, kuten Harald Lindberg ja Magnus von Hertzen. Toki Lindberg oli vastuksessaan oikeassa, kyseessä oli spekulaatiomerkit, joille ei ollut aitoa tarvetta. HFF:n rintamerkkejä, ne perustuvat vuoden 1922 rintamerkkiin, kunniajäsenet saavat sen kultaisella seppeleellä lisättynä. Osa niistä, jotka olivat perustamassa SF:aa säilyttivät HFF:n jäsenyytensä vielä vuosia SF:n perustamisen jälkeenkin, kuten E. Hellmanin ja muiden käsitys kumpuaa 1920-luvun kielipolitiikasta ja -riidoista, ei todellisuudesta. SF syntyi aidosta suomenkielisen kerhon tarpeesta, aivan samoin kuin saman ajanjakson kerhot esimerkiksi Tampereelle, Kuopioon ja Viipuriin. A
Aivan samanlainen tilanne oli alkuaikojen FFF:ssä ja SF:ssa. HFF:n jäsenten sosiaalinen tausta oli alkuaikoina ja kauan sen jälkeenkin paljon korkeampi kuin keskimäärin Suomessa. Pysyväksi jäseneksi pääsi 25 vuoden jäsenyydellä tai maksamalla kerralla 10 vuoden jäsenmaksun. Lisäksi HFF:n ja FFF:n yhdistyessä tuli HFF:n kunniajäseniksi kaksi FFF:n kunniajäsentä, joista Arnold Nyman oli valittu HFF:n kunniajäseneksi jo 1973, FFF:n kunniajäsen hänestä tuli 1986. Kun Fabergén esiin nostaman asia sai nahkapäätöksen, erosi osa HFF:n jäsenistä – mukana heissä oli monia keskeisiä HFF:n jäseniä perustajajäsenistä lähtien – ja perusti jo vuoden 1931 lopussa uuden ruotsinkielisen postimerkkikerhon. Nyt HFF:n kunniajäseniä ovat Risto-Matti Kauhanen (2012) ja Carl Appelberg (2014). Heti alussa osa FFF:n jäsenistä säilytti myös HFF:n jäsenyyden ja ajan myötä kovasta kilpailusta huolimatta ”kaksoisjäsenyys” yleistyi. Kunniajäseneksi voidaan valita yhdistykselle huomattavia palveluksia tehneitä: tähän mennessä heitä on valittu kaikkiaan 18. Osasyynä tähän on tietysti se, ettei filatelia ollut mikään halpa harrastus – duunareilla ei ollut rahaa, aikaa tai tiloja harrasteeseen. Alkuaikoina pelkästään HFF:n jäsenmaksu ja kirjautumismaksu oli vienyt tavallisen työläisen neljän päivän Carl Appelberg (vasemmalla) ja Risto-Matti Kauhanen ovat HFF:n nykyiset ja ainoat mukana olevat kunniajäsenet.. Näistä kerhoista tulikin Suomen merkittävimpiä ja jäsenmääriltään suurimpia postimerkkikerhoja vuosikymmeniksi. Kuvaavaa on, että tuolloin kummankin kerhon johdossa oli jäseniä kummastakin kerhosta. FFF:n perustaminen tuntuu olleen melkoinen piristysruiske suomalaiselle filatelialla, sillä kilpailutilanne innosti kumpaakin toimintaan. HFF:n jäsenistöstä Kaikkiaan 1140–1150 postimerkkeilijää on ollut HFF:n historian aikana sen jäsenenä. 9 sadan merkin arkin ja he myivät ja vaihtoivat niitä kerhossa, ehkä laajemminkin. U sein kuultu syy järjestää postimerkkinäyttelyitä, on ollut uskomus, että se lisäisi kansalaisten kiinnostusta harrasteeseen. Kun ajan oloon henkilökohtaiset erimielisyyden katosivat ja yhteiset edut lisääntyivät, alettiin puuhata myös kerhojen yhdistämistä. Kolmannen kerran Granberg jäi kiinni 1931, kun Agathon Fabergé toi esiin Granbergin tekemät laivankuvaleimaväärenteet. Christian Sundman oli HFF:n puheenjohtaja 1992 ja FFF:n jäsen, Arnold Nyman oli FFF:n puheenjohtaja ja HFF:n varapuheenjohtaja 1992, Göran Nykvist oli FFF:n varapuheenjohtaja 1992 ja vastaavasti HFF:n varapuheenjohtaja 1993 lähtien. Samoin erilainen yhteistyö muun muassa Postiin ja postimerkkijulkaisuihin liittyvissä asioissa. Ennen kerhojen yhdistymistä niillä oli yhteensä 317 jäsentä, joista 53 kuului kumpaankin kerhoon. Tämä nousi uudestaan esiin, kun Granbergista leivottiin kerhon kunniajäsentä 1920-luvun alussa. Mitään vahvaa näyttöä tällaisesta ei ole nähtävissä sen enempää HFF:n, FFF:n tai SF:n jäsenkehityksessä – näyttelyiden merkitys jäsenyyden kasvuun näyttelyn aikana tai jälkeen on olematon, toki näyttelyt voivat aktivoida vanhoja jäseniä. Yhdistyminen toteutui vasta vuoden 1993 alussa. Jäsenyystiedot käyvät ilmi HFF:n hienosta jäsenmatrikkelista, mistä näkee jäsenen nimen, ammatin tai koulutuksen, liittymisja eroamisajat sekä jäsenyyden lajin, siis onko kyseessä rivijäsen, pysyvätai kunniajäsen. Toinen FFF:sta siirtynyt kunniajäsen oli Birger Gullberg. Syntyi tutkimuksia, julkaisuja ja kilpaa jäsenistä. Toki Granberg oli väärentänyt monia muitakin leimoja. Se oli lähellä, itse asiassa jo päätetty asia 1980-luvun alussa, mutta yhtä äkkiä asia hautautui. Pitkiin aikoihin ei jäsenluettelossa ole lainkaan duunaritasoisia jäseniä. Jäsenten pääosan muodostivat korkean koulutuksen saaneet, varsinkin ennen toista maailmansotaa korkea-arvoiset upseerit, koko ajan johtajat, pankinjohtajat, prokuristit ja päälliköt sekä tohtorit ja lääkärit. Korkeimmillaan HFF:n jäsenmäärä oli sodan jälkeen, kun se lähenteli 300, noihin aikoihin kilpailevalla FFF:llä oli lähes 400 jäsentä
HFF:n puheenjohtaja Bertel Taucher toimi Valtuuskunnan puheenjohtajana koko sen toiminta-ajan 1929–1947. Wasastjerna, Niilo Luostarinen, Donnar A. Kolmannella kerralla äänestyspäätös päätös oli Granbergin eduksi ja johti HFF:n hajoamiseen. Ei niin, etteikö niihin olisi yritetty puuttua, mutta häntä koskevat päätökset jäivät mitättömiksi – Agathon Fabergén mukaan puheenjohtaja Taucher suojeli Granbergia. Dromberg, Henrik Wirzenius, Björn-Eric Saarinen ja Eero Hellsten. Heistä Hellsten toimi liiton toiminnanjohtajana ja samoin kuin Seija-Riitta Laakso. Suomalaisista Rullaan – Roll of Distinguished Philatelists – nimensä kirjoittajista kaikki ovat olleet HFF:n jäseniä: Linder 1961, Zimmermann 1975, Dromberg 1977, Sundman 1989, Olamo 1997, Tuori 2005 ja Laakso 2021. HFF:n jäsenistä liiton lehden päätoimittajina ovat toimineet Vladi Marmo, Ilmari Koskimies, Hans R. Noin puolet tiedetyistä on ollut jäsenenä alle 10 vuotta, toisaalta yli 40 vuotta jäsenenä olleita on ollut 57 ja yli 60 vuottakin viisi. Mustan kirjan kansi ja sen ensimmäinen merkintä, farmasianopiskelija Werner Hildén Tampereelta on erotettu 25.5.1893.. A. Jo syksyllä 1894 kerho paneutui Helsingissä Oscar Lindbergin postimerkkiliikkeessä myynnissä olleeseen väärennettyyn 20 kopeekan Porto Stempel -kuoreen. Väärenteiden vastustamista Aiemmin oli jo puhetta Richard Granbergista ja siitä, kuinka HFF:ssä katsottiin läpi sormien hänen väärennehistoriaansa. Myös myöhemmin väärenteiden levittäminen johti useimmiten erottamiseen ja nimen saamiseen Mustaan kirjaan ja alan lehtien palstoille. Filatelistiliiton puheenjohtajista HFF:iin ovat kuuluneet Veikko Hietalahti, Vladi Marmo, Björn-Eric Saarinen, Jussi Tuori, Risto-Matti Kauhanen ja Ari Muhonen. Osin väärennekokoelman pohjalta tehtiin myös Olamon toimittama Väärennekäsikirja, Finland Reference Manual of Forgeries. Ensimmäinen aitoutustoimikunta nimettiin jo 1897 ja siihen on kuulunut aina kulloinkin parhaat alan asiantuntijat, sellaiset kuin Arvid Öhman, Magnus von Hertzen, Wilhelm Rosenlew, Harald Lindberg, Bertel Taucher, Richard Granberg, Alfons Sundqvist, Erik Wahlström, Leo Linder, Nils Krogerus, Viljo Karvonen, Bengt Zimmermann, Christian Sundman ja Juhani Olamo. Osin väärenteiden vastustamiseen kuului myös kerhon oman laajan väärennekokoelman (1903–) ja Suomi-kokoelman kerääminen (1914–). Mallin 1860 merkin ostaminen olisi vaatinut 1–7 päivän ansion menetystä. Nykyjäsenistä pisin jäsenyys on Stig-Olof Fagerströmillä 61, Kid Kyrklundilla 57 sekä Carl Appelbergilla ja Finn Sumeliuksella 52 vuotta. Huomattavista näyttelyfilatelisteista voidaan mainita Carl-Victor Bremer, Donnar A. Muuten kokoelmien kohteita on myyty kerhon ja yleisissä huutokaupoissa. Siitä kirjoitettiin varoituksena lehdissä ja kauppias erotettiin yhdistyksestä. Ensi kerralla häntä ei erotettu, vaikka samaan asiaan syyllistynyt Hildén erotettiin, toisella kerralla erotuspäätöksestä äänestettiin tasatulos ja Granbergia kehotettiin eroamaan, mutta hän ei eronnut, kun samaan asiaan sekaantunut von Hertzen erotettiin. Jäsenyyden kesto on ollut keskimäärin 14,8 vuotta. Sellainenkin asia jäsentiedoista selviää, että kun alkuaikoina liittyneiden keskimääräinen ikä oli 34,5 vuotta, oli se 1992 jo 56,8 vuotta, liitytään siis yhä vanhempina. Tosin Mustaan kirjaan ja lehtien varoituspalstoille pääsi myös laiminlyömällä jäsenmaksun tai toimimalla petollisesti vaihtotoiminnassa ja ostoissa. Nyttemmin kokoelmat on jo myyty, iso osa väärennekokoelmaa meni Royal Philatelic Society Londonin kokoelmiin. Pisin jäsenyys oli Henrik Liliuksella, 68 vuotta. HFF:n jäsenistöön on kuulunut koko sen toiminta-ajan maamme huomattavimpia näyttelyja järjestöfilatelisteja, etenkin 1970-luvulta lähtien moni keskeinen filatelisti liittyi myös HFF:iin, vaikka se ei ollutkaan hänen pääkerhonsa. Tosiasiassa HFF on suhtautunut varsin kielteisesti muihin väärennetapauksiin, jo ensimmäisissä säännöissä 1893 väärenteiden vastustaminen oli yksi neljästä kerhon olemassaolon perusteista. Käytetty leimattu merkki maksoi 45 markkaa (234 euroa), jolloin se olisi vienyt 14 päivän palkkapussin tyhjäksi. Dromberg, Richard Granberg, Agathon Fabergé, E. 10 5/2023 Suomen Postimerkkilehti palkan kokonaan. Väärenteiden vastustaminen johti myös aitoutustoimintaan. Hellman, Eero Hellsten, Seija-Riitta Laakso, Ludvig Lindberg, Leo Linder, Gösta von Möller, Ernst Nygrén, Göran Nykvist, Arnold Nyman, Herbert Oesch, Juhani Olamo, Mikko Ossa, Juhani Pietilä, Lauri Ruuskanen, Isak Seligson, Jeffrey Stone, Christian Sundman, Jacobus Sundman ja Erkki Toivakka sekä Jussi Tuori. Pieni esimerkki, vuonna 1904 HFF:n luettelon mukaan 5 kopeekan soikiomerkki maksoi käyttämättömänä 150 markkaa (nykyrahaksi muutettuna 782 euroa), mutta työmiehen päiväpalkka oli 3,20 markkaa, jolloin merkin ostaminen olisi vienyt 48 päivän palkan kokonaan. Jacobus Sundman oli jäsen 66 vuotta
Lisäksi on ilmestynyt kahdeksan erilaista juhlakirjaa, joissa on ollut 24–248 sivua. HFF aloitti kansainvälisen yhteistyön, merkkien hinnoittelun myös ulkomaalaisiin luetteloihin, kuolleiden jäsenten kokoelmien realisoinnin, humpuukimerkkien selvittelyn, oman kirjaston, vaihtotoiminnan ja valintavihkot sekä kansainvälisen vaihtotoiminnan, kerhohuutokaupat, jäsenluettelot, painetut pöytäkirjat, merkkien vaihdon kerhoilloissa ja oman lehden. Tämä jatkui 1960-luvun loppupuolelle. Leo Linderin ja Erik Wahlströmin uusintaja jälkipainamista kertova Finlands nyoch eftertryck och kopekemissonerna 1845–66 näki päivänvalon 1947 ja Jarl Petterssonin leimamerkkikirja Finlands stämpelmärken 1866-års emission vuonna 1948. Tällaisia olivat ainakin maailmalla Tervakosken paperikauppiaana liikkunut Leonard Wasenius, joka oli jäsen kahdessa saksalaisessa ja tanskalaisessa, yhdessä ranskalaisessa ja ruotsalaisessa kerhossa sekä Otto von Freymann, Fredrik Thorn ja Johan August Florin. Geo Björkqvistin Finlands Francotecken av år 1875 ilmestyi 1927 ja Valter Korgeruksen Färgkarta 1934. Noissa juhlakirjoissa on varsin asiantuntevia tutkimusartikkeleita kirjoittajinaan. Pysyvien jäsenten rahasto karttui heidän 10-kertaisista jäsenmaksuista, rahaston ideana oli kerätä rahaa omaa huoneistoa varten – kuten Tukholmankin kerholla oli. Yksi merkittävä opussarja oli Juhani Olamon toimittama väärennekäsikirja Finland Reference Manual of Forgeries; Volume 1–3 vuosina 1998–2001. HFF:n toimintaa kuvaa hyvin se, minkälaisia tehtäviä seura otti työn alle. 11 HFF loi toimintatavat muille Suomen ensimmäinen postimerkkikerho Helsingfors Frimärkssamlare Förening oli se, joka loi muille kerhoille toiminnan suuntaviivat. Julkaisut HFF:n merkitys on ollut tärkeä erilaisten luetteloiden ja käsikirjojen teossa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Julkaisutoimintaa varten oli oma rahastonsa Katalogfonden. Tosin ne eivät syntyneet itse HFF:ssä, vaan ne olivat tuontitavaraa ulkomailta muista kerhoista. Väärennettyyn merkkiin piti merkitä ”Faux” ja uusintapainamiin ”Rempression”. Rahaa siihen saatiin vaihtoja huutokauppatoiminnasta. Ilmeisesti Richard Granberg ja Alexander Koroleff sekä Konstantin Kotscheregin olivat olleet tekemisissä eri maiden kerhoien kanssa – Pietarissahan toimi aktiivinen Dresdenin kerhon alaosasto. af Enehjelmin Finnland III, Helsingfors Stadspost, Tammerfors Lokalpost. Tästä työstä on suuri apu, kun tutustuu kerhon historiaan tai Suomen postimerkkeilyn alkuaikoihin. Hän hoiti jäsenja pöytäkirjamatrikkeleiden kirjoittamisen: pöytäkirjamatrikkeliin on koottu kaikki toimihenkilöt, pöytäHFF:n matrikkelitoimittaja koosti kerhon päätöksistä yhteenvetoja, ylläpiti toimihenkilörekisteriä ja valmisteli kerhon historiikin kirjoittamista. Jotkin HFF:n toverikunnan ja kerhon sekä HFF:n alkuaikojen jäsenistä oli jäseninä ulkomailla toimivissa kerhoissa. Suomen merkkien luettelo Katalog över Finlands Frimärken ilmestyi 1895 ja sen uusi korjattu ja täydennetty saksankielinen laitos Katalog u?ber die Freimarken des Grossfu?rstentums Finnland 1904. kirjojen keskeiset kohdat lyhennettynä niin, että aina kerrotaan myös viite asianomaiseen pöytäkirjaan – mukana on myös juhlat ja niiden järjestäjät ja kaikki muukin kerhon toiminta. Juhlarahasto, joka alkoi 25-vuotisjuhlista, sai tuloja juhlista ja kerhon rintamerkkien myynnistä. Ja sellaiset asiat kuin aitoutus, aitouttaja ja aitoutustoimikunta tulivat tutuksi HFF:n kautta. E. Jo 1893 esitettiin käsikirjan kokoamista ja 1894 suomalaisten ehiöiden luetteloa. Rahastoja on hoidettu hyvin, sillä HFF on varakas kerho – osa rahasta tuli toki yhdistymisestä vauraan FFF:n kanssa. Ensimmäisen aitoutustoimikuntansa (prövningstation för finska märken och helsaker) HFF asetti jo 13.1.1897, sen ensimmäisiksi pysyviksi jäseniksi tulivat Leonard Wasenius ja Arvid Öhman. Toimihenkilöitä, jotka ovat vakiintuneet lähes kaikkiin alan kerhoihin ovat puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, sihteerin, rahastonhoitajan tehtävien lisäksi olleet klubimestari, vaihdonjohtaja (huutokaupan meklari), VBO-asiamies, kirjastonhoitaja, kokoelmanhoitaja ja HFF:ssä erikseen myös väärennekokoelmanhoitaja, ja toimiipa HFF:ssä myös paperikauppias. Sääntöjen lisäksi piti luoda useita käytäntöjä ja niitä luotiin perustamalla erilaisia tehtävänimikkeitä, työryhmiä, komiteoita. HFF alkoi jo 1900 koota rahastoa, ensin siitä maksettiin pohjoismaisiin alan kongresseihin osallistuvien matkakustannuksia ja satunnaisia tappioita valintavihkotoiminnassa. Tästä ilmestyi uusia laitoksia 1908, 1913 ja 1914 sekä useita nimellä Finnland I. Yksi erikoinen toimihenkilö HFF:ssä on ollut matrikkelinhoitaja, muissa kerhoissa ei tätä tehtävää tunneta. Granbergin kokoama ehiöluettelo julkaistiin 1923, samana vuonna ilmestyi myös P
Tarjolla oli mallista 1856 lähetys, jolla oli 5 kop merkki, ja seitsemän kuorta 10-kopeekkaisilla frankeerattuna, joista kahdella oli kaksi merkkiä. Ja nyt uusimpana ilmestyi HFF 130 år -historiikki. Esimerkki siitä, mitä kerhohuutokaupoissa oli myynnissä, voidaan ottaa lehden numerosta 1/1895. Ennen omaa lehteä kerho oli sitoutunut Tukholman kerhon lehteen, josta tuli yhteispohjoismainen Nordisk Filatelistisk Tidskrift, ja taas oman lehden lakkaamisen jälkeen kerho ”alistettiin” tuolle pohjoismaiselle aviisille. Toisen maailmansodan jälkeen HFF päätti aloittaa julkaista uudelleen Finska Filatelistenia. Kuva Kansalliskirjasto. Vähän tunnetuksi on jäänyt 1905 ilmestynyt Album fu?r die Briefmarken Finnlands 1856-1905. Lehti oli ilmeisesti liian iso ponnistus kerholle ja sen toimittaja Leonard Waseniukselle, jolla oli monta muutakin rautaa tulessa kerhon ja työelämän piirissä. Sen löytäminen kuvattavaksi oli vaikeaa, sitä ei ole edes Postimuseossa. Sitä varten kerholla oli omia aputoimittajia, jotka uutisoivat kerhon tapahtumista ja suomalaisista uutuuksista. Vuoden 1850 10 kopeekan kuoria oli tarjolla viisi ja vuoden 1856 10 kopeekan kuoria kuusi, ne leimattuina ja musteristattuina. Lehdessä oli uutuusmerkkiesittelyjä, erikoisuuksien ja löytöjen esittelyjä, kuten mallin 1866 8-pennisen V-uurros, Rauman yksityismerkin esittely, aitoina pidetyt isohampaiset mallista 1875. aikansa parhaat filatelistit. 12 5/2023 Suomen Postimerkkilehti 2 Finska Filatelisten -lehden ensimmäisen varsinaisen numeron etusivu, jolla kerrottiin lehden tilaamisesta ruotsin lisäksi saksaksi ja ranskaksi. Lisäksi tarjolla oli 14 kappaletta 5 markan merkkejä vuodelta 1890. Hanke kaatui paperipulaan ja muihin vaikeuksiin ja hautautui lopullisesti, kun Filatelistiliitto perusti Philatelia Fennican, jonka toimituskunnassa oli myös HFF:n edustajia.. Noita kieliä ei kuitenkaan juuri näkynyt lehden sivuilla. Aivan syyttä on historian unholaan painunut maamme ensimmäinen alan aikakauslehti Finska Filatelisten, joka ilmestyi 1894–1896 osin kolmikielisenä. Lopulta se löytyi varsin läheltä, Esa Kärkäs oli ostanut sen HFF:n kerhohuutokaupasta. Kerho siis sai aikaiseksi oman varsin mallikelpoisen lehden alle kahdessa vuodessa perustamisestaan. Lehdessä käytiin keskustelua omasta uudesta luettelosta, mutta myös Kohlin luettelosta, annettiin ohjeita vaihtajille, julkaistiin huutokauppaluetteloa, kerrottiin väärenteistä. Se on hyvin yksityiskohtainen albumi, jonka kerääminen täyteen olisi useimmille mahdottomuus, kun se sisältää myös kaikenlaiset poikkeavuudet, päiköt, kuvakevälit, paperivariaatiot, hammasteet, värit ja virhepainamat klassisista merkeistämme
(25x32 cm). 13 Finska Filatelistenin numerossa 4/1895 kerrottiin Rauman yksityispostista ja sen merkistä. HFF:n hyvin monipuolinen postimerkkialbumi ilmestyi 1905. HFF:n ensimmäinen luettelo ja siihen liittynyt kuvaliite ilmestyi jo 1895 – luettelo ja sen kuvaliite painettiin eri kirjapainoissa
Huhtikuussa 1936 kokouksen jälkeen lähes kaikki osallistuneet 27 jäsentä suuntasi S/S Nordlandille, missä saatiin Aina 1930 asti HFF:n julkaisut olivat saksankielisiä, niin myös FARBENKARTE vuodelta 1934, kuvassa sen olympiarenkaita mukaileva kansi ja yksi värisivu. r.f.” Vuosijuhlan 4.2.1931 menu, tämäkin näyttää, että juhliin panostettiin.. Joulujuhlan vietto näyttää alkaneen 1928, ja seuraavan vuoden vuosijuhlaan kutsuttiin edustaja Suomen Filatelistiseurasta – seurausta vuoden 1928 Helsingin näyttelystä. 30-vuotisjuhla oli vuorossa 1923, vuonna 1926 juhlittiin 600:tta kokousta juhlalla, 35-vuotisjuhlaa vietettiin 1927. Siitä ei kansalaissodan takia ole jäänyt muuta tietoa kuin valokuva. Huhtikuussa vietettiin Tanskaan muuttavan Carl Rasmussenin läksiäisiä. Vuosijuhlassa 1935 esiintyivät ”nuoret ja enemmän ja vähemmän kauniit daamit” Svenska Teaternin baletista, seuraavana vuonna esiintyi vuosijuhlassa kolme laulajaa ja tanssijaa ja oli tavanmukaiset arvonnat sekä esitettiin omia kupletteja. 14 5/2023 Suomen Postimerkkilehti Juhlat Uskoisin, että HFF on ollut ja taitaa olla edelleen Suomen ”juhlivin” postimerkkikerho. Vuoden joulujuhlaan osallistui myös Hotelli Tornin johtaja Hans Ripper, josta oli tullut suosittu henkilö kerholaisten kesken. Huomaa, että merkkien arvomerkinnän tilalla lukee ”H.F.F. Vuosijuhlana 1931 oli naamiaiset. Vuoden 1918 25-vuotisjuhlia ryhdyttiin valmistamaan jo vuotta aiemmin. 40-vuotisjuhla / vuosijuhla vietettiin Hotelli Tornissa 22.2.1933. Vuosijuhlasta tuli 1916 lähtien juhla ohjelmineen. 10-vuotistoimintaa juhlittiin näyttävästi kutsumalla vieraita Tukholman, Kristianian ja Kööpenhaminan sisarkerhoista. HFF:n piirissä on järjestetty paljon erilaisia juhlia, kuten tapa mennä yhteiselle illalliselle tai iltapalalle aina kokouksen jälkeen. Alusta lähtien on ollut vuotuinen ”tammikuinen” vuosijuhla, sadatta kokousta juhlittiin joulukuussa 1898 illanvietolla, joka kesti pikkutunneille asti
Muutaman vuoden päästä ryhdyttiin viettämään rapujuhlia myös elo-syyskuussa. 15 Hotelli Tornissa vietettiin 22.2.1933 HFF:n 40-vuotisjuhla. Vuosijuhlassa tammikuussa 1944 oli läsnä 60 jäsentä, tällaista määrää ei ollut saatu kasaan edes hyvinä 1930-luvun vuosina, jolloin osallistujia oli kolmisenkymmentä: ohjelmassa oli laulua, tanssia, kupletteja, maaliin ammuntaa, arvontoja, tietokilpailu. Mutta kokousten jälkeisestä iltapalasta, vuosi-, tasavuosija joulujuhlista ei ole luovuttu. Vuoden joulujuhlaan osallistui noin 40 jäsentä. Lokakuussa 1948 järjestettiin yhteiskokous FFF:n kanssa ja sitä seuranneet illalliset Hotelli Kämpissä: illalliskortti oli onnistunut uusine snapsilauluineen, samoin filateelinen ruokakuponki Helsinki 1948 -näyttelymerkkeineen herätti ihastusta. ravintola Adlonissa. Svenska Normallyceumissa, samana päivänä ilmestyi erikoismerkki Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 100-juhlan johdosta, kuva-aiheenaan ylioppilaslyyra. Bertel Taucherin puheenjohtajuuden 30-vuotisjuhlat järjestettiin 14.12.1949: Taucherille ojennettiin adressi ja koko arkki 1948 näyttelymerkkejä, nostettiin malja ja kokouksen jälkeen suunnattiin illallisille. 1970-luvun alussa rapujuhlien suosio hiipui, joskus se peruttiin osanottajapulan takia, joskus mukana oli vain 10 jäsentä. Arkea katkaisevat juhlat jatkuivat tämän jälkeen samanlaisina, vaikka ehkä hieman vähemmän juhlallisesti vuodesta toiseen, mutta yhä useammin puolisoiden kanssa. Kevätjuhla näyttää muuttuneen 1960-luvun alussa toukokuisiksi rapujuhliksi. Teksti: Lauri Poropudas Kuvat: Postimuseo/HFF. Perinteenä on ollut, että joka vuosi sota-aikaa lukuun ottamatta on järjestetty alkuvuonna vuosijuhla ja joulun alla joulujuhla sekä usein keväällä kevätjuhla ja loppukesällä rapujuhlat. Helmikuussa 1949 ryhdyttiin suunnittelemaan tulevaa tuhannetta kokousta 23.3.1949. Merkin ensipäivänkuorta myytiin erikoisleimalla leimattuna näyttelyssä. Juhlat saatiin myös Åbo Frimärkssamlare Föreningin vierailusta toukokuussa 1939. Myös huhtikuussa 1938 suunnattiin juhlaillallisille kokouksen jälkeen avec, juhla jatkui kolmeen aamulla. Juhlassa kutsuttiin HFF:lle kaksi kunniajäsentä. HFF:n 70-vuotisjuhlaan 15.5.1963 kutsuttiin Filatelistiliiton, FFF:n ja SF:n puheenjohtajat, sitä varten haettiin tanssilupa ja pidennetty aukioloaika. kokea kulinaarisia nautintoja. HFF:n 60-vuotisjuhlille ja kerhonäyttelyyn Katajanokan Upseerikasinolle 21.2.1953 kutsuttiin muun muassa Filatelistiliiton puheenjohtaja, pukukoodina oli smokki tai musta puku, pidennetty ilta kello yhteen asti, arvontoja, tanssia, valmistettiin näyttelymitali ja juhlakirja ja myyntiin tuli ehiöja paikallispostiluettelo. Seuraavankin vuoden vuosijuhla jouduttiin pitämään kevätjuhlan yhteydessä, kun sopivaa paikkaa ei löytynyt, ravintolat olivat täynnä. Viime vuosina juhlinta ei ole enää ollut yhtä tiivistä ja railakasta, johtuneeko jäsenkunnan ikääntymisestä. Vuoden 1947 vuosijuhla päätettiin pitää toukokuussa kevätjuhlan yhteydessä, joulujuhlakin oli vain kevyt illanvietto ravintola Mikadossa. Yksi juhlimisen aihe 1938 olivat vieraat Tallinnasta, jotka osallistuivat HFF:n kokoukseen ja sen jälkeen illallisille. Sotavuosina osa juhlista peruttiin, mutta 1943 pidettiin 50-vuotisnäyttely ja juhlat. Vuonna 1968 järjestettiin näyttely 75-juhlana sunnuntaina 24.11. Varsinainen juhla järjestettiin lauantaina 23.11. Lähes säännöllisesti kokousten jälkeen osa jäsenistä siirtyy illalliselle. Tässä kokouksessa oli mukana myös Jacobus Sundman, joka osallistui myös 2000:een kokoukseen 22.10.2003
Kaksi merkkiä Don Quite sarjasta. Sarja ilmestyi 15.9.1926 ja se käypyys päättyi jo 17.9.2026 eli käypyys kesti vain kolme päivää. Punainen risti 1926 Sarjassa oli kuusi eri aihetta, kaikki kuningasperheen jäseniä. Don Quijote 1905 Tu niinpä olloin tuli täyteen 300 vuotta em Miguel Cervantesin ( 1547-1616 ) romaanin julkaisemisesta. Sarjan yläpään merkit ovat varsin hintavia, mutta se mikä tekee tästä erikoisen on merkkien käyttöaika. Näitä ei kuitenkaan yleensä tapaa kuin käyttämättöminä. Niimpä Espanja julkaisi 10 merkkisen sarjan, jossa oli kuvituksena joukko kuvituksia kirjan tapahtumiin, joten joka merkki oli erilainen. Sinänsä tässä ei vielä ollut mitään íhmeellistä ,mutta nämä 1.10.1907 ilmestyneet merkit olivat nyt käypiä vain näyttelyn ajan näyttelypaikalla. Ja tämä on se erikoisuus, jota Espanja käytti käytti useissa julkaisuissa tämän jälkeen, eli käyttöaika oli vain muutamia päiviä. näyttävät olevan pääosin netissäkin myynnissä olevat merkit. Se alkoi merkkien ilmestymisestä 1.5.1905 ja loppui 15.5.1905 eli kesti vain 10 päivää. Perusmerkit julkaistiin myös siirtomaissa lisäämällä merkkeihin lisäpainatuksella kunkin siirtomaan nimi. Sarja oli poikkeus nyt muuten esiteltäviin sarjoihin, että sillä ei ollut, ainakaan saamieni tietojen mukaan, rajattua käyttöaikaa. Tämä vielä kohtuu vaatimatonta painotyötä. Sarja on varsin arvokas ja suurimman 10 pesetan merkin painos oli vain 20 000 kappaletta, eli kaikille ei tätä riitä. Tämän jälkeen ei useaan vuoteen julkaistu juhlamerkkejä. Ensinnäkin on varsin vaatimattomat käyttömerkit, jotka usein ovat vielä varsin huonolle paperille painettuja. Vuoden 1926 Punaisen Ristin sarjan merkkejä eri siirtomaiden lisäpainamilla. Merkkien aiheena olivat kuningasperheen jäsenet. Tämähän luetaan edelleen romaanikirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Madridin teollisuusnäyttelyn merkkipari, vasemmalla aito ja oikealla jälkipainos. Kohteet Martti Vihannin kokoelmasta. Vaikka sarjaa näyttää riittävän myyntiin edelleenkin, niin tästä huolimatta siitä on jossain vaiheessa tehty jälkipainos/väärennös, joka eroaa painojäljeltään ja väriltään alkuperäisestä. Jatkoa vuonna 1907 Tällöin Madridin teollisuusnäyttelyn yhteydessä toimi postitoimisto, jolla oli omat merkit ja joita myytiin vain täällä. Kolmantena vuoden 1920 UPU:n kongressin merkki. Tämän tunnistaa myös väärennetystä leimauksesta, mutta painovärit poikkeavat varsin paljon aidoista, myös painomenetelmä ja hammastus on erilainen. Useimmiten nämä antavat varsin nukkuvierun kuvan itsestään. Omat merkkini ovat käyttämättömiä, kuten Maailman postikongressi 1920 Madridissa pidettiin 1920 maailman postikongressi. Sarjassa ilmestyi 14 arvoa sekä 10 lentomerkkiä. Hintakin on sitten tämän mukainen. Tämän hammaste on 11 kun alkuperäisissä se on 11,5, myös värit ovat kalseampia kuin alkuperäisissä. Yhden vastaan tulleen erän yhteydessä aloin vähän selvittää merkkien taustaa, ja jotain varsin poikkeuksellista, ainakin Suomeen verrattuna, tuli vastaan. 16 5/2023 Suomen Postimerkkilehti Espanjan varhaiset juhlamerkkijulkaisut 19051937 Espanja 1900-luvun alun merkistö on erikoisesti kaksijakoinen. Kuvassa merkkejä lisäpainettuna Guinean lahtea ja Espanjan Marokkoa varten.. Varsinaista lisämaksua ei merkeillä ollut, eli sikäli se eroaa Suomen Punaisen Ristin merkeistä. Mutta sitten ovat saman ajan juhlamerkit, nämä ovat kookkaita, hyvällä paperilla ja graafisesti useimmiten hyvin korkeatasoista painotyötä. Sarjaa löytyy kahdella eri hammasteella, ei kuitenkaan kaikkia arvoja. Tätä varten julkaistiin 13 merkkinen sarja, aiheena kuningas Alfonso ja Madridin postihallinnon rakennus
Käyttöaikaa tällä julkaisulla oli 23.12.1928 – 6.1.1919 eli nyt ollaan vaihteeksi normaalimmissa luvuissa. Olisi luullut Espanjan postin verottaneen keräilijöitä jo tarpeeksi yhdelle vuodella, mutta näin ei ollut. Lyhyen käyttöiän takia merkkejä kun oli jäänyt varastoihin. lentomerkkejä oli neljä aihetta ja näitä ilmestyi 14 kappalatta ja luonnollisesti 11 värivirhepainamaa päälle. Jälkimmäinen jaettiin korkea-arvoisille henkilöille. kaikki merkit olivat samanlaisia, vain väri ja nimellisarvot vaihtelivat. Ja lisänä tähän vielä kuuden lentomerkin sarja. Francis Goya 1930 Ja kun pää oli saatu tuona vuonna auki, niin lisää seurasi. Ja totuttuun tapaan tätä varten julkaistiin sarja juhlamerkkejä. Näitä näyttäisi liikkuvan vähemmän kuin muita kuningasvallan lopun merkkejä. Maapostin merkkejä lisäpainettiin myös siirtomaita varten näiden nimillä. Tämän käyttöaika oli jälleen lyhyt, vain 14-17.2.1929. Virallisen käyttöajan jälkeen merkkien loppuerä myytiin ja tuotto käytettiin kahden varhaiskristillisen katakombin kaivauksiin Roomassa, josta tulee myös nimi sarjalle. Kun eri kuva-aiheita on kaikkiaan kuusi ja merkkejä yhteensä hammaste-erot laskettuna kaikkiaan 34 erilaista, tuntuu tämä jo kohtuulliselta filateeliselta rahastukselta. Käyttöaikaa näillä oli nyt 10-16.5.1930. Tällä julkaisulla oli käyttöaikaa nyt vain 17.5.1927. Itse kuvissa kuningas Alfonso XII ja paavi Pius XI. Tunnetun taidemaalarin Francis Goyan kunniaksi ilmestyi 15.6.1930 sarjat maapostiin ja lentopostiin. Vuoden 1928 Sevillan ja Barcelonan näyttelyn merkkejä eri siirtomaiden isäpainamilla. Kaikkiaan arvoja ilmestyi 16 kappaletta. Aiheena oli paavi Pius XI ja kuningas Alfonso. Kaikki merkit ovat samalla kuvalla, mutta merkkien värit vaihtelevat sarjoissa. Tämä taisi olla ensimmäinen postimerkeillä ollut alastonkuva, jos nuo Hermekset ja muut alastomat Antiikin jumalien patsaat jätetään huomiotta. Lisäpainamat Espanjan Saharaa, Guineaa ja Marokkoa varten. (Michel 1950) Ja edelleen vastaan tulevatmerkit ovat pääosin käyttämättömiä. Alareunassa teksti Pro Fide et Artibus – uskon ja taiteen puolesta. Itse perusmerkkejä on siis kaksi 16 merkin sarjaa ja lisäksi molempia 200 sarjaa merkkejä, joissa on lisäpainama em paikkakuntien nimillä. Arvoja oli nyt 14 kappaletta, joista löytyy kahta eri hammastetta, 11,25 ja 14. Sevillan ja Barcelonan näyttelyt 1929 Vuonna 1929 pidettiin kansainväliset näyttelyt sekä Sevillassa että Barcelonassa. Kuninkaan kruunajaisista 25 vuotta Tämä sarja tehtiin poikkeuksellisesti lisäpainamalla vuoden 1926 lentomerkkijulkaisua. Katakombisarja Tämä julkaisu on yksi kaikkein omituisempia tämän jakson merkeistä. lisänä on vielä lentomerkkisarja kuudella arvolla, mutta vain yhdellä hammasteella. Ja sitten vielä Goyan merkkien käyttöaika, vaivaiset kolme päivää 15-17.6.1930. Vuoden 1930 Rautatiekongeressin merkkejä, esimerkki maapostista, lentopostista ja pikamerkistä, joka on näistä ehkä onnistunein. Sarjaa julkaistiin kaksi julkaisua, toinen oli myynnissä Santiago de Compostellanossa ja toinen Toledossa. Maapostia varten oli kaksi kuvaaihetta, joista toinen varsin rohkea tuohon aikaan ja vielä katolisessa maassa eli maalaus Alaston Maja isokokoisella merkillä. Rautatiekongressi 1930 Vuonna 1930 Madridissa pidettiin kansainvälinen rautatiekongressi. Merkki vuoden 1928 kuningas ja paavi julkaisusta. Kuvassa merkkejä lisäpainettuna Guinean lahtea ja Espanjan Marokkoa varten. Tämä sai omat merkkinsä, kuva-aiheita oli nyt vain kaksi ja arvoja kaikkiaan 13 kappaletta. lisänä on sitten neljä värivirhepainamaa. 17 Vuoden 1926 Punaisen Ristin sarjan merkkejä eri siirtomaiden lisäpainamilla. Merkkien aiheena olivat kuningasperheen jäsenet
Lentopostimerkkejä ilmestyi 6 tavallista ja 6 värivirhepainamaa. 1.10.1930. Aiheina taiteilija itse, hänen maalauksensa Alaston Maja sekä yksi lentomerkeistä. Ja sitten jos nämä kaikki haluaa kokoelmaansa leimattuna, niin käyttöaika oli 29.9. Väärenteet ovat jotenkin tukkoisempia kuin alkuperäiset. Muitakin maalauksia olisi voinut valita, mutta tämä Maja on kyllä yksi rohkeimpia aihevalintoja omana aikanaan. 18 5/2023 Suomen Postimerkkilehti Vuoden 1930 Francis Goya sarjan kolme merkkiä. Tapahtuma pidettiin Madridissa ja se sai aiemman tavan mukaan jälleen omat merkkinsä. Lisänä näille vielä värivirhepainamat edellisen mallin mukaan, joita löytyy 17 erilaista. Käypyysaika oli nyt hämmästyttävä, peräti kuukausi 10.10 – 10.11.1931 välillä. Iberoamerikkalainen näyttely 1930 Vuoden neljäs julkaisu tehtiin Amerikan Espanjankielisten maiden näyttelyä varten Sevillassa. Kolumbuksen invaasio 1930 Christofer Kolumbuksen kunniaksi julkaistiin samana vuonna vielä kolme julkaisua ja kaikkiaan 35 eri arvoa. Lisänä luonnollisesti vielä 8 lentopostimerkkiä. Kolme merkkiä vuoden 1930 Kolumbus julkaisusta, Santa Maria edestä ja takaa sekä retkikunnan siunaaminen. Erilaisia kuva-aiheita oli nyt 12 erilaista. Näitä sarjoja jaettiin kongressin osanottajille. Käypyys näillä oli nyt 10-12.10.1930. Eroa aiempaan kuningaskunnan aikaan ei merkeissä kyllä näe. Loppuiko tämä juhlamerkkien tehtailu tähän. Tämän erottaa sameammasta ilmiasusta ja erilaisesta paperista. Todennäköisesti ne olikin valmisteltu jo edellisen hallinnon aikana. Selvin tuntomerkki on merkkien painotyön tukkoisuus ja niihin painetut leimat. Kaksi ensimmäistä aitoja ja kolmas väärennetty lentomerkki. Uutuutena oli tällä kertaa painaa pieni määrä merkkejä lisäpainamalla C.U.P.P. Jotenkin ei jaksa uskoa, että nämä olisivat vahingossa syntyneitä varsinkin kun niiden hinta jää muutamaan kymmeneen euroon kappaleelta. Merkit ovat nyt selvästi edellistä mielenkiintoisempia, sillä maapostin 17 merkin kuva-aiheina ovat pääosin eri maiden näyttelypaviljongit. sarja käsitti totutusti jälleen 10 maapostimerkkiä, joista 8 värivirhepainamaa. Panamerikan postikongressi 1931 Kuningasvalta päättyi vallankumoukseen 1931, jossa Espanja julistautui tasavallaksi. Merkkejä voi kerätä myös hammastamattomina, jos muut variaatiot on jo saatu kasaan. Molemmat ovat kuitenkin rasteripainotyötä. Viimeinen merkki on myös postin mallimerkki, mistä tuo lisäpainama MUESTRA (= näyte) kertoo. Merkeistä löytyy myös väärenteenä tehty jälkipainos. Alkuperäiset ovat selväpiirteisempiä. No ei sentään, mutta jotain muutosta oli kuitenkin tulossa, tosin parin vuoden viiveellä. Tästä löytyy kyllä myös puettukin versio…….. Iberoamerikkalaisen näyttelyn merkkejä. Sarjaa lisäpainettiin myös virkamerkeiksi lisäpainamalla Oficial, mutta tästä lisää myöhemmin.. Tuntomerkkinä suttuinen painanta ja väärennetty leimaus
Sarjoja oli kaksi, tässä edustajia molemmista. Näitä ilmestyi itseasiassa kaksi sarjaa, joista ensimmäinen 14.2.1936. Kolme arvoa vuoden 1931 Montserrat sarjasta. Aiheina Cordoban moskeija, Unionin perustaja sekä silta Toledosta. 19 Panamerikkalaisen postikongressin merkkejä. Maapostiin tarvittiin jälleen 14 merkki kahdella eri hammasteella, 11,25 ja 14. Jatkoa kuitenkin seurasi, mutta vasta viiden vuoden päästä. Madridin lehdistöliitto 40 vuotta 1936 Selvästi modernimpaa ulkoasua käytettiin Madridin lehdistöliiton julkaisussa 1937. Käypyys näillä seitsemällä eri kuva-aiheen merkillä oli 9.12. Toinen sarja ilmestyi 11.3. Alarivissä vallankumousjulkaisu 1931 vuoden 1930 käyttösarjalle sekä edustaja tasavallan ensimmäisestä käyttösarjasta 1931.. Varsinkin 1 C punainen merkki on varsin erilaista suunnittelua aiempiin verrattuna. ja tässä oli nyt 15 merkkiä ja sen käyttöikä päättyi 25.3.1936. Kaikkia eri aiheita oli 10 erilaista. Tämä hivenen hämmentävä aihe sai aikaan ainoat tasavallan julkaisemat lyhyen käytön juhlamerkit. Aiheet eivät olleet mitenkään tasavaltalaisia, epäilen että sarjan valmistelu oli aloitettu 1930 kumotun kuningasvallan aikana. 31.12.1931. Lentopostiin vastaavasti 5 merkkiä ja samoilla hammasteilla. Näitä on paljon ja käyttöikä lyhyt, joten leimattuja on vaikea löytää. Tämän jälkeen vaikuttaa vallankumouksen edenneen myös postihallintoon, sillä ensimmäiset tasavaltalaiset käyttömerkit ilmestyivät syyskuussa 1931 sekä samalla näiden lyhytikäisten juhlamerkkien julkaiseminen loppui, vähäksi aikaa. Lopuksi Jos lukija on jaksanut tähän asti, niin nyt varmana selviää miksi Espanjan sotien välisetjuhlamerkit ovat varsin takkuinen keräilyalue. Montserratin luostari 900 vuotta Myös tämä sarja vaikuttaa kuningasvallan jäämistöltä, sillä tasavalta ei ollut juurikaan uskontoon suuntautunut. Itse asiassa Suomen vastaava aika on aika helppoa keräilyä näihin verrattuna, ja filateelinen verotus, Punaisen ristin lisämaksutkin huomioiden, on ollut aika maltillista. Kuvitukseen en ole pystynyt kaikkia eri kuva-aiheita valitsemaan, en edes edustajaa joka sarjasta, mutta merkkien korkean teknisen tason voi kyllä todeta. Tässä oli 16 merkkiä ja sen käyttöaika päättyi 28.2.1936. Toisaalta, kyllä raha on aina posteille kelvannut, piti valtaa kuka tahansa. Merkkejä lisäpainettiin virkamerkeiksi lisäpainamalla Oficial. Yhtä kaikki tämä sarja tuli ulos 9.12.1931. Teksti ja kohteet: Jukka Sarkki Esimerkkejä Espanjan normaaleista merkeistä. Ylärivissä käyttösarjat 1909 ja 1922
Tämän vuoksi todellisia Suomeen toimitettuja määriä ei ole voitu postin toimituserien kirjanpidoista todeta. Alle 30 g:n kirjeen postimaksu ulkomaille oli 20 kopeekkaa, kirjaaminen maksoi 10 kopekkaa 1.5.1891-13.9.1917. V uonna 1905 Pietarissa toimiva isänmaallinen naisyhdistys oli julkaissut Venäjän tsaarittaren suojeluksessa lisämaksullisen sarjan merkkejä, joiden tuotolla tuettiin Venäjä-Japani sodan uhreja. Postimerkkikauppias Åkessonin postia asiakkaalle.. 1915 ilmoitettiin postitoimistoille että kyseisillä merkeillä frankeeratut lähetykset ovat postituskelpoisia aivan kuten muutkin venäläiset merkit. Tämä johtui siitä että jotkut postit olivat näitä kielValkoisen paperin 3 + 1 kopeekkaa päällepainamalla OBRAZETS = specimen. Näitä merkkejä ei myyty Suomessa, mutta pieni määrä löytyy käytettyinä suomalaisin leimoin (kts. seuraavassa kirjelmässä posti selvensi 1 kopeekan lisämaksua ja 16.3. Montrealin tuloleima 24.2. Näitä merkkejä ei kuitenkaan Suomen postilaitos tilannut vaan niitä toimitti suoraan postitoimistoille venäläinen isänmaallinen naisyhdistys Venäjän tsaarittaren suojeluksessa. Merkkien kuva-aiheet olivat venäläinen sankari Ilya Murometz 1+1 kopeekan merkissä, 3+1 merkissä Donin kasakka hyvästelemässä rakastaan, 7+1 merkissä hyväntekijä lasten parissa sekä 10+1 merkissä Pyhä Yrjö surmaa lohikäärmeen. Sven Fagerholmin tutkimuksissa löydettiin 2 342 eri hyväntekeväisyysmerkkiä tai niiden lähetystä, joita oli leimattu 77 postitoimipaikassa eri puolilla maata. Kaksi 5 kopeekan paria mallista 1909 ja 10 kopeekan valkoisen paperin hyväntekeväisyysmerkki (= 30 kop) kirjatulla kirjeellä Helsingistä Kanadaan 15.1.1917. täytyneet hyväksymästä. Maamme postilaitos ei itse tilannut merkkejä vaan isänmaallinen naisyhdistys toimitti merkit suoraan kauppiaille ja postitoimistoille paikallisten postimestareiden tilauksesta. 5/2023 Suomen Postimerkkilehti 20 Teksti Seppo Evinsalo, Kohteet kirjoittajan kokoelmasta. Näitä ei kuitenkaan ole tavattu Suomessa käytettyinä. Vuonna 1914 samainen yhdistys julkaisi ja toimitti uuden hyväntekeväisyyssarjan, jonka tuotto käytettiin nyt ensimmäisen maailmasodan uhrien hyväksi. Tornion sensuurin liuska ja sininen sensuurileima takana. Merkit Suomessa Suomen postin yleisessä kirjelmässä 1.2. osa 2). 9.2. kolmannessa oli mukana ”OBRAZETS” (=specimen) päällepainetut mallimerkit kaikista neljästä eri arvosta. Ne menettivät käypäisyytensä suomalaisilla postilähetyksillä 28.8.1917. Erikseen mainitut kohteet Harri Kuusiston suurkokoelmasta Hyväntekeväisyysmerkit 1915 Suomessa käytetyt venäläiset postimerkit osa 4 Vuonna 1915 tulivat Suomessa myyntiin ensimmäiset lisämaksulliset erikoismerkit. Suurikokoiset värikkäät merkit olivat suosittuja myös filatelistien postituksissa. Merkkejä painettiin kolmella eri hammasteella ja myös kokonaan hammastamattomia tunnetaan. Joissakin näistä kirjelmistä oli mukana myös valkoisen paperin 7+1 kopeekan merkki, joita ei koskaan ole toimitettu Suomeen. Merkit olivat postituskelpoisia Suomessa vain kolmen vuoden ajan ja niiden myynti lopetettiin syksyllä 1917