. . ?. . ?. ?. . . . . 5 /2017 Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 98. . ??????. ?. . vuosikerta / 7 € ?. . . . ?. . . . SP SUOMEN ostimerkkilehti P Koristeelliset postimerkkirasiat Tuulahdus merkkeilyn alkuvuosilta Mukana Merkki-Albertin 32-sivuinen huutokauppa Painoja hammastevirheet suomalaisilla merkeillä Osa 2 Nelilukuiset yleismerkit 1875-82 Budapestin postimerkkiliikkeistä ja Unkarin filateliasta Kansalaissota 1918 Lupa liikkua!. . ?. .
Valkoisia joukkoja Vaasassa sodan alkuvaiheessa. Kuva: Museovirasto.. Suomen Postimerkkilehti 2 5/2017 Suomen Filatelistiseura ry Hallitus Mattila Jouko 044 367 4619 Mustanotko 4 as 3, 02770 Espoo jk.mattila@outlook.com Hurmerinta Pertti 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Kiiskinen Kari 040 868 1694 kari.kiiskinen@onninen.com Mäkelä Eero 0400 602 887 sakarieero@gmail.com Salo Kaj 050 332 3584 salokt@gmail.com Silvonen Rauli 0400 276 121 rauli.silvonen@hotmail.com Tillander Juha 040 847 6371 juha.tillander@onninen.com toimiHenkilöt sihteeri Kiiskinen Kari 040 868 1694 kari.kiiskinen@onninen.com Rahastonhoitaja Anttila Kai 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Aapelinkatu 13 B 7, 02230 Espoo kerhomestari Hurmerinta Pertti 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com meklari Jansson Petri 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Kuusamantie 21, 01390 Vantaa VBo-asiamies Sarén Matti 040 556 3258 Neitsytsaarentie 7 B 148, 00960 Helsinki Vaihtopäivien yhteyshenkilö Hurmerinta Pertti 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Sisällysluettelo 5/2017 Pääkirjoitus, Seppo Evinsalo s.3 Puheenjohtajan palsta, Jouko Mattila s.4 Postimerkkirasiat, Seppo Evinsalo s.6 Lukijoilta, Juha Tillander, Tapani Somersalo s.7 SP-lehdenvuosikymmenet,1960-luku, Seppo Evinsalo s.8 SF:n postikortit, Seppo Salonen s.13 Kansalais Lupa liikkua kansalaisodan aikana, Tuomas Juvonen s.14 Lukijoilta, Tuomas Juvonen s.15 Unkarinfilateliasta, Seppo Salonen s.16 Merkki-Albertin suurhuutokauppa s.19 Paino-jahammastevirheet,osa2, Jouko Kaartinen s.51 SKS:n kirjapainon historia, Seppo Salonen s.52 Postihistoriaa, Postihistoriallinen yhdistys s.56 Meillä ja muualla, Seppo Evinsalo s.58 Kaiken maailman postilaatikoita, Kaarlo Hirvikoski s.61 Kirjallisuutta, Seppo Laaksonen s.63 Kuvioleima237, Reinhard Weber s.65 Rivi-ilmoitukset s.66 Filateelinen kalenteri s.67 Kansalaissodan aikana liikkumiseen tarvittiin erilaisia lupalappuja
Näistä kahdesta onkin keräilijöiden helppo hankkia itsellensä tai kavereillensa mieluisia joululahjoja. Ilmoitushinnat 1/1 sivu 240 € , 1/2 sivua 150 €, 1/4 sivua 110 € Tilaukset, ilmoitusmaksut, osoitteen muutokset Seppo Salonen, 040 5252 217 seppo.salonen2016@gmail.com Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea 102 030-134 575 suomenpostimerkkilehti@hotmail.com Kustantaja Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Kai Anttila, 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. ?. . ?. ?. Britit myös ostavat ja lähettävät kortteja ahkerasti ja kaupat eivät tosiaankaan pode asiakaspulaa. . . Syyskuun lopussa järjestettiin Hämeenlinnassa Suomen oloissa suuri postimerkkija keräilytapahtuma. Tästä on hyvä jatkaa. Tämän korttiinnostuksen myötä myös korttien lähettämiseen tarkoitettujen postimerkkien myynti on nousussa. . ?. Edellisessä numerossa ollut SP-lehden Online-huutokauppa nro 36 oli minun kolmen vuoden päätoimittaja aikani menestyksikkäin huutokauppa niin tarjousten määrän kuin saavutetun tuloksen mukaan. ilmoitusten osalta) on järjestelyistä erikseen sovittava. ?. . 3 Pääkirjoitus Suomen Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 98. . 18 kauppiasta runsaine myyntipöytineen tarjosi löydettävää moneen makuun. . . . Seppo Evinsalo ?. Painopaikka Tryckeri K-Print Tallin, Viro Mahtinumero! P.S. Meille taitaa riittää tuo hieman vaatimattomampi ”mahtinumero”. . Kyseessä onkin merkittävä liiketoiminta ja sen arvoksi lasketaan liki pari miljardia euroa. . . Olisikin toivottavaa, että jos vastaava tapahtuma järjestetään ensikin vuonna tapahtumien järjestelijät kävisivät vuoropuhelua tapahtumiensa päivämääristä, jotta kaikille löytyisi maksimimäärä kävijöitä. Itse lehti on 68-sivuinen sisältäen Merkki-Albertin 32-sivuisen useamman tuhannen kohteen suurhuutokaupan. . Lisäksi lehden mukana tilaajat saavat LaPen 66-sivuisen Postimerkkilehden täynnä filateelisia tarjouksia. ??????. . Artikkelin mukaan jokaisesta kylästä löytyy postikorttikauppa ja esimerkiksi Lontoossa joka toisesta korttelista. SP Syyskuun alkupäivien Helsingin Sanomissa oli artikkeli perinteisten postikorttien suuresta suosiosta Britanniassa. Edesmennyt työtoverini ja nuortenlehti Suosikin legendaarinen päätoimittaja Jyrki ”Jyräys” Hämäläinen nimesi oman lehtensä suuret numerot aina kansiteksteillä: ”Turbo-, Kultaturbo-, Platinaturboym. Kiitos tästä kuuluu kohteita toimittaneille jäsenillemme. Esimerkiksi tänä syksynä Suomen Lähetysseuran meklari Kimmo Kanerva siirsi huutokaupan seuraavaksi lauantaiksi, kun kuuli järjestettävästä Hämeenlinnan tapahtumasta. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä lehden toimitukseen. vuosikerta Päätoimittaja Redaktör Editor Seppo Evinsalo 0500 508 979 seppo.evinsalo@gmail.com Postiosoite Mail address SP-lehti c/o Evinsalo Lallukankuja 3 B 41 00920 Helsinki Toimituskunta Tuomas Juvonen, Kimmo Kanerva, Seppo Laaksonen, Kaj Salo, Seppo Salonen Tilaushinnat Prenumeration Subscription Suomi ja Pohjoismaat Finland and Norden 48 € Eurooppa (lento) Europa (by air mail) 58 € Muut maat (lento) Other countries (by air mail) 70 € Aineiston jättöpäivä vähintään 2 3 viikkoa ennen ilmestymistä. Muussa tapauksessa (esim. . T ämä SP-lehden numero 5 on varsinainen jättinumero. ?. Tämä osoittaa, että olemme onnistuneet saamaan ostajia kiinnostavia ja järkevän hintaisia kohteita myyntiin. Olisiko tässä muoti-ilmiö, jota kannattaisi voimallisesti markkinoida myös suomalaisille kuluttajille. . Korttien lähettäminen on kunnia-asia ja keskimäärin jokainen britti lähettää 33 korttia vuodessa. Korttibisnes ei osoita laantumisen merkkejä ja vuonna 2015 britit ostivat ja lähettivät kortteja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. . Valitettavasti vain samana lauantaina oli päällekkäisiä tapahtumia muissakin kaupungeissa. . . Meklarimme Petri aina maanantaisin muistuttaa, että pian on edessä pitkä ja pimeä talvi ja paras lääke siihen on puuhailu merkkien kanssa. Vaikka kohteita oli lähemmäs 400 oli myyntiprosentti edelleen yli 70 prosenttia, kuten se on ollut jokaisessa tämän vuoden huutokaupassa. Tulisi siinä samalla myös postimerkit tutuiksi suurelle yleisölle. ?
Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki ma 6.11. Pyydä edullinen tarjous: Pertti Hurmerinta, puh. maksun saaja: SF:n Kustannus Oy tilinumero: FI 23 1347 3000 4063 67 Viitenumero: 1818 SF vietti Postimerkinpäivää Aihefilatelistien ”alivuokralaisena” Helsinki 10 postin ja K-kaupan välisellä käytävällä. Huutokauppoja on ollut runsaasti, kuten myös meidän oman lehtemme huutokauppa, joka onnistui taas erittäin hyvin. K u V A : P E R T T I H u R M E R IN TA. Siksi jälleen kerran pyydän apua lahjoitusten muodossa, sillä niiden avulla olemme onnistuneet kitkuttelemaan eteenpäin. Tila soveltuu erinomaisesti kokouksien, tuote-esittelyjen, seminaarien ja juhlien pitopaikaksi. Syksyiset terveiset Jouko Mattila Kokoukset ja huutokaupat alkavat maanantaisin klo 18.00. 050 589 8010 Sähköposti: postia.pepelle@gmail.com Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy kerhohuutokaupan ostot voit maksaa myös suoraan pankkiin. Onneksi Aihefilatelistit hoitivat homman hienosti ja oli hienoa olla mukana tapahtumassa. Palaute kävijöiltä Postin suuntaan olikin tosi negatiivista. Kerhoilloisamme olemme nyt syksyllä saaneet kuulla myös mielenkiintoisia esitelmiä. On todella sääli, että Posti ei tänä vuonna ollut mukana, sillä mielenkiintoa tapahtumaan tuntui olevan. Pieni keittiö ja audiovisuaaliset välineet ovat käytettävissä ja kalustusratkaisut helposti muunneltavissa. Kuukausikokous 1702 + Huutokauppa ma 13.11. Suomen Filatelistiseura ry Ohjelma syksyllä 2017 S uomen Filatelistiseuran Lönkan kokoustilaa osoitteessa Lönnrotinkatu 32 B tarjotaan vuokralle kilpailukykyisin ehdoin. Tällä tavalla vältämme sen kaavaillun kerhomaksun. Helsinki 10:n tiloissa. Tiloissamme on ollut myös hieman teknisiä ongelmia, joita olemme isännöitsijäämme pyytäneet korjaamaan, mutta ne ovat edelleenkin korjaamatta. Kokous + Huutokauppa ma 4.12. . Kuukausikokous 1703 + Huutokauppa ma 11.12. Seuran pikkujoulut + Huutokauppa Esitelmiä on luvassa useammalle maanantaille, mutta niiden päivämäärät on vielä vahmistamatta. Pitäisiköhän ehdottaa isännöitsijän vaihtoa. On ollut tosi vaikeaa löytää sellaista vuokraajaa, joka tarvitsisi tilojamme vain päiväaikaan. Monet ohikulkijat kaipailivat Postin erikoisleimausta. Valitettavasti kerhohuoneistomme vuokraus ei ole onnistunut. Seuraavaa tapahtumaa Stamp Forumia odotellaan sitten innolla. Jokaisella seuramme jäseneltä löytyy varmasti jotakin, jolle ei ole käyttöä, eli rohkeasti vain ne tavarat kerholle myytäväksi. Se mistä tietää, että ne olivat mielenkiintoisia, oli häiritsevän puheensorinan puuttuminen salista esitysten aikana. Carl Appelberg kertoi mallista 30 ja Jukka Mäkipää mallista 17. Kokous + Huutokauppa ma 18.12. Jos olet halukas pitämään esitelmän omasta aiheestasi, niin otapa yhteyttä. 180 m 2 :n huoneistomme on katutasossa, sijaitsee keskellä Helsinkiä, ja on kätevästi kulkuyhteyksien varrella. Myös kustannuksien karsiminen on ollut isossa roolissa. Vaihtopäivät sunnuntaisin klo 10.00. Kokous + Huutokauppa ma 27.11. Päivän aikana tiskille pysähtyi noin 50 henkeä ajatuksia vaihtamaan Seppo Salosen, Ulla Kemppilän ja allekirjoittaneen kanssa. Postimerkin päivää vietimme 6.10. Vuosikokous + Huutokauppa ma 20.11. Suomen Postimerkkilehti 4 5/2017 Puheenjohtajan palsta Syksy on tullut S yksyn tulon huomaa kun väkimäärä kerhomme maanantaiilloissa kasvaa ja paljon alan tapahtumia on ollut ja on tulossa. Parkkimahdollisuudet lähellä ovat hyvät. Syksyyn kuuluu myös seuran kassan hupeneminen
Vanhan perinteen mukaan tasaluvulla pidettävissä kokouksissa otetaan ryhmäkuva. Istumassa: Pentti Pitkänen, Jussi Saarinen, Risto Jussila, Carl Appelberg, Timo Huttunen, Tapani Somersalo, Eero Mäkelä, Janne Nikkanen. ?. Moni vakiokävijä ei kyseisenä maanantaina valitettavasti ehtinyt paikalle, mutta joukossa nähtiin myös muutamia harvemmin kerholla piipahtaneita. 5 Ylärivissä vasemmalta: Harri Hassel, Mauri Lahtinen, Urho Mehtälä, Olof Rautavaara, Pertti Hurmerinta, Tuomas Valo, Matti Sarén, Jyrki Saavalainen, Jorma Hyvönen. Ylärivissä vasemmalta: Hannu Ollila, Erik Sahlstedt, Jokke Korhonen, Eino Marttinen, Ilkka Mustonen, Kalevi Sjöblom, Freddie Wardi, Mikko Girs, Reino Seppänen Istumassa: Olavi Koponen, Carl-Johan Friman, Seppo Talvio, Holger Dahlqvist, Antero Tarvainen, Kalevi Laine, Mihail Holmberg, Berndt Haglund. Maanantai-iltoina Lönkalle kokoontuu joka viikko niin suuri joukko innokkaita keräilijöitä, että ryhmäkuvaa varten osallistujat oli jaettava neljään ryhmään. Ylärivissä vasemmalta: Jukka Mäkipää, Markku Korhonen, Pentti Askola, Rauli Silvonen, Seppo Salonen, Jari Kokkoniemi, Jukka Rantanen, Pertti Oksanen Istumassa: Matti Wilkman, Seppo Laaksonen, Petri Jansson, Jouko Mattila, Raimo Ponkkonen, Paavo Ritvanen, Pertti Heinonen. Tällä varmistettiin se, ettei kukaan jää kuvassa piiloon toisten taakse. Yhteensä kuviin asettui 60 kerholaista. Lehden päätoimittaja asettui itse kameran taakse, koska hänen kuvaansahan joutuvat lukijat katselemaan jokaisessa numerossa. Ylärivissä vasemmalta: Yrjö Klinge, Juha Tillander, Pertti Hujala, Jukka Laitinen, Olli Saarinen Istumassa: Harri Ala-Honkola, Jussi Paananen, Pirkko Pausila, Kimmo Kanerva, Ritva Carvalho, Jarmo Ratinen Kokous nro 1700 S yyskuun alussa pidettiin kerhon kuukausikokous järjestysnumerolla 1700
Tällaisia koristeellisia rasioita oli myynnissä saksalaisen Heinrich Köhlerin syyskuun huutokaupassa viime vuonna. Rasioita on valmistettu New York May 20 -leimalla varustetun amerikkalaisen hopeisen rasian olisi saanut 50 euron pohjahinnalla. Harvinainen Grey & Co:n pyöreä rasia kolmelle merkille. Hieman erikoisempaa muotoilua edusti tämä päänmuotoinen rasia, joka suljettiin nenästä kääntämällä. K irjeenvaihdossa tarvittavien postimerkkien säilyttämiseen tuli myyntiin koristeellisia rasioita jo melko pian ensimmäisten postimerkkien ilmestyttyä Englannissa 1840. Koneellisen tuotannon myötä uusia materiaaleja ja tyylisuuntia voitiin kokeilla helposti. Hinta 70 €.. käsityön sijasta. Myyntihinta 170 €. Jo vuonna 1843 oli myyntiin tullut rasioita joissa oli osastot musteelle, sinettivahalle ja pieni tila postimerkeille. Teksti Seppo Evinsalo Kuvat Heinrich Köhler Auction Harvinaisen sveitsiläisen jugend-ornamentein koristellun rasian lähtöhinta oli 700 €. Tässä rasiassa oli valmiina useita lokeroita eriarvoisille merkeille, joita Tuulahdus merkkeilyn alkuvuosikymmeniltä Postimerkkirasiat herrasväen katsottiin kirjeenvaihdossa tarvitsevan. Näin aiemmista luxustuotteista tuli hyödykkeitä, joita myös ylempi keskiluokka pystyi ostamaan. Teollinen vallankumous antoi mahdollisuuden tuottaa erityylisiä rasioita huomattavia määriä koneellisesti kalliin Hopeinen rasia kolmelle merkille vuodelta 1904 nousi 200 euron hinnasta 360 euron vasarahintaan. Suomen Postimerkkilehti 6 5/2017 Jos pelkkien merkkien kokoaminen tuntuu tylsältä voi keräilyään laajentaa vanhoihin postimerkkikansioihin, luetteloihin tai vaikkapa postimerkkien säilyttämiseen tarkoitettuihin rasioihin. Kaiverrus ”stamps” kannessa. Idean isänä pidetään Charles Maschwitziä, joka sai patentin suunnittelemalleen rasialle jo lokakuussa 1850. Sterlingin hopeaa vuodelta 1899, lähtöhinta 800 €. Englantilaista hopeaa ja kristallia. Lokero vain yhdelle postimerkkityypille
Rasiat olivat kahden kansainvälisesti tunnetun filatelistin kokoelmista. Myyntihinnat vaihtelivat viidenkympin ja tuhannen euron välillä, joten pienelläkin sijoituksella olisi saanut hienon muiston keräilyn alkuvuosilta. Vuoden 1880 jälkeen alkanut itämaisten kultturien ja muotoilun ihailu toi markkinoille myös japanilaisia ja kiinalaisia rasioita eksoottisine materiaaleineen kuten jade ja lakka. kuvan taustasta poistaa jotakin. Oheiset rasiat kymmenien muiden eri tyylisuuntia edustaneiden kanssa myytiin Saksan Wiesbadenissa Heihrich Köhlerin huutokauppahuoneen toimesta syyskuussa 2016. Tyylisuunnat Art Nouveau ennen ensimmäistä maailmansotaa ja Art Deco maailmansotien välillä olivat viimeisiä aikoja, jolloin postimerkkirasioita tuotettiin suurempia määriä. Näitä ennen 1950-lukua retusoituja kuvia oli paljon arkistoissa. Tämä uniikkikappale myytiin pohjahinnalla 600 euroa. . Lähetimme kuvan merkeistä myös mallin aitouttajalle Lehtosen Karille, joka piti näitä tekeleinä. Lehtemme huutokaupan meklari Tapani Somersalo toi toimitukselle näytille oheisen postituoreen merkin kyseisestä arkista, joka kertoo arkin jossain vaiheessa tulleen hajoitetuksi. Myöhempinä aikoina ne ovat olleet ainoastaan kuriositeetteja valtavassa tavaravirrassa. Tämän kyseisen merkin Tapsa oli huutanut kerhomme maanantaihuutokaupasta kohtuullisen edullisesti. Sen ajan mustavalkopainatuksissa kuvat olivat muutenkin melko suttuisia Olisivatko merkit olleet kuvituksena sen ajan postimerkkiluetteloissa. Lähde: Michel Spezial Magazin: Wertvolles Sammeln nro 5 Juna-aiheiheisen kaksiosaisen rasian pohjassa tekstit ”Volunteer” ja ”1860”. Sen ajan tekniikalla painokuvien erottelukyky ei ollut häävi. ?. Monet maailmankuuluista kultasepänliikkeistä kuten Tiffany ja Fabegé valmistivat omia runsaasti koristeluita ja huippuhintaisia mallejaan. Nämä merkit voisivat olla johonkin painotyöhön (lehti, luettelo ym.) tarkoitettuja kappaleita, jolloin päällepainamien erottumiseksi oli musta väri rajattu valkoisella, jotta se erottuisi selvemmin painettuna. Ennen digikuvaa ja kuvankäsittelyohjelmia mustavalkokuvat retusoitiin usein valkoisella peitevärillä jos haluttiin esim. S uomen Postimerkkilehden vuosikymmenistä kertovassa sarjassa (SP 4-2017) oli kuvituksena oheinen numerossa 4-1956 ollut ilmoistus, jossa tarjottiin myyntiin Punaisen Ristin arkkia täydellisellä ristin tarttumalla. Nyt Juha toi toimitukselle näytille oheisen kuvan päällepainamamerkit, joissa musta lisäväri on rajattu valkoisella peitevärillä. Tekstissä arvuuteltiin olisiko arkki myyty kokonaisena vai kappaleittain. L U K I J O I L T A E dellisessä numerossa kerroimme jäsenemme Juha Tillanderin löytämästä oudon värisestä saarisenmallin 10 pennisestä. Aikanaan kun päätoimittaja työskenteli Suomen Kuvalehdessä tuli kuva-arkistoja pengottua lukemattomia kertoja. 7 hopeasta, kullasta, posliinista ja myöskin erikoisimmista materiaaleista kuten marmorista ja hain nahasta.
Nuoriso maassa radikalisoitui. Vuoden 1960 viimeisessä numerossa juhlittiin Suomen Filatelistiseuran 40-vuotista taivalta ja julkaistiin seuran jäsenluettelo keräilyaloineen. ”Aina kun valtion kassa on tyhjä lasketaan liikkeelle uusi sarja merkkejä hänestä. Teksti Seppo Evinsalo V uosikymmenen alkuvuodet mentiin lehdessä vielä J. 192 sivua v. Vuodet 1966-67 Päätoimittajaja kustantaja: Erkki O. Suomen Postimerkkilehti 8 5/2017 Suomen Postimerkkilehden vuosikymmenet: 1960-luku Lehti jatkoi 60-luvun puoliväliin asti jo vuonna 1930 käyttöön otetulla logollaan. Varsinkin Eurooppaja pakolaismerkit olivat silloin haluttua tavaraa. 256 sivua v. 1960, 172 sivua v. Saarinen kirjoitti laajan artikkelin Saarin alueelta 13.3.1928 Suomen Pariisin lähetystöön osoitettu kirje, joka on käännetty Helsinkiin ja todettu tämän vuoksi lunastuslähetykseksi. 1969. Monien arvovaltaisten kirjoittajien toimesta todisteltiin miksi nämä merkit eivät kuulu Suomikokoelmiin, toisin kuin Fagerholm oli jutussaan otsikolla ”puutuva rengas” todennut. 1963, 200 sivua v. Parmin komennossa. 1961, 152 sivua v. B. Numerossa 2-1961 kerrottiin Liechtensteinin ruhtinas Franz Josefin naamalla varustetuista postimerkeistä. 1965. 1967, Vuodet 1968-69 Päätoimittaja: Pentti Hämäläinen Kustantaja: Suomen Postimerkkeily Oy Lehden koko A5. Päätoimittajat vaihtuvat, lehti uudistuu Suomessa 1960-lukua leimasivat suuret murrokset. Viimeksi liikkeele laskettu sarja tuotti lähes sata miljoonaa Suomen markkaa, painatuskulujen ollessa vain 6,6 miljoonaa, joten tuloksena oli 1 500 prosentin nettovoitto.” Hyvä bisnes! Kansainvälisessä postimerkkikaupassa todettiin nousukauden jatkuvan ja hintojen jatkavan tasaista nousuaan. 184 sivua v. 276 sivua v. Lehden ahkera avustaja E. Postin jäännösvarastoissa todettiin olevan TUB-merkkejä huomattavasti enemmän kuin Punaisen Ristin. 12 numeroa/vuosi, joista osa kaksoisnumeroita. 1966, 220 sivua v. Maassa koettiin iso muuttoliike maaseudulta, lähinnä Itä-Suomesta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Voisi olla hyödyllinen luettelo myös tämän päivän jäsenistä. Myös Suomen Postimerkkilehdessä koettiin muutoksen tuulet vuosikymmenen puolivälissä. Olisikohan tänä päivänä pakolaismerkeille kysyntää. Hellman raportoi vuoden 1960 ensimmäisessä numerossa tekemästäänsä Lontoon matkasta. Ei Fagerholm kuitenkaan yksin jäänyt vaan myös monet tunnetut filatelistit asettuivat hänen puolelleen. R. 1962. Suomen Postimerkkilehti 8 5/2017 Vuodet 1960-62 Päätoimittaja ja kustantaja: J. Epäilen suuresti. 1968, 298 sivua v. Vuodet 1963-65 Päätoimittaja ja kustantaja: Rainer Ahonius Lehden koko A5. 1964, 196 sivua v. E. Parmi Lehden koko A5. Sven Fagerholmin vuonna 1957 julkaisema tutkimus Suomessa käytetyistä venäläisistä postimerkeistä (SP 5-2016) sai aikaan varsinaisen myrskyn 60-luvun lehdissä. 12 numeroa/vuosi, joista osa kaksoisnumeroita. Mielonen Lehden koko A5. 12 numeroa/vuosi, joista osa kaksoisnumeroita. 12 numeroa/vuosi, joista osa kaksoisnumeroita. Matkustaminen ulkomaille ei vielä tuolloin ollut jokamiehen harrastus. A. R
Postimerkkien tuonti ulkomailta Suomeen vapautui lisenssipakosta 1.1.1962 alkaen, jota lehti piti merkittävänä asiana kansainvälisen keräilyn kannalta. . ”puolikuuloistoa”, joka jätti merkin kuva-aihetta enemmän näkyviin kuin ns. ”nappiloisto”. Tätä perinnettä on kunniakkaasti jatkanut tällä vuosituhannella Reinhard Weber, jonka palsta löytyy tämänkin lehden sivuilta. Parmin lopettavan tehtävässään 32 vuoden yhtäjaksoisen palvelun jälkeen. Esimerkiksi 60 pennin hintainen normaalileimainen maksoi puolikuuloistona 75 penniä. Nuoresta ylioppilaasta liki eläköitymisen kynnykselle asti jatkunut työ Suomen Postimerkkilehden hyväksi ansaitsee jälkipolvien hatunnoston. Hellman teki selkoa Suomen kuvioleimoista. Lakon pikaisen loppumisen takia niitä ei kuitenkaan ehditty ottaa vielä käyttöön, mutta nopeimmat filatelistit olivat niillä jo ehtineet postittaa muutamia lähetyksiä. Siinä hän ihmetteli, ettei kukaan ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota näihin vihreisiin lipukkeisiin. Tänään nappiloiston Visir-lehtien tulo markkinoille oli 60-luvulla ”kova juttu”. Ehjiä ja siistejä kuoria arveltiin olevan vain muutaman tuhannen. 99 . Vuoden 1963 kenttäpostimerkistä oli perusteelliset artikkelit useassa vuoden 1963 lehdessä. B. Suomen lunastuslipukkeista eri tyyppeineen (11-1961). Tullihallituksen juhlamerkistä vuodelta 1962 oli lukija löytänyt kuvatun kaltaisen merkin valkoisella jatkoksella. Esimerkiksi talven Kuvioleima 406 (Sysmä). Koska miltei koko harjoituksen ajan satoi ja osallistujat tunkivat kirjeet taskuihinsa, olivat useat säilyneet lähetykset ryppyisiä ja likaantuneita. Kansainvälisissä näyttelyissä oli monet kokoelmat rakennettu näille sivuille, näin mm. Ruotsalaisen kauppiaan ja suurfilatelistin Rolf Gummessonin artikkeli hänen kokoelmastaan Suomen varhaisleimoista julkaistiin numerosta 2-1964 alkaen. Jo vuonna 1874 oli Suomessa käytössä P-leima, joka edelsi myöhemmin vakiintunutta T-leimaa. Loistoleimaisten merkkien ihanteena pidettiin vielä ns. Lehden seuraavaksi päätoimittajaksi kutsuttiin jo vuosia lehden toimituskunnassa aktiivisesti mukana ollut ja lukuisia tutkimusartikkeleita julkaissut everstiluutnantti Rainer Ahonius. Kenttäpostilipukkeita jaettiin 85 500 kpl, joista noin 20 000 arveltiin käytetyn postilähetyksillä. A. Niitä korvaamaan kaavailtiin vuoden 1943 kenttäpostimerkeistä 2 ja 3 1 / 2 markan merkkejä. Vahdinvaihto Vuoden 1962 viimeisessä numerossa kerrottiin lehden pitkäaikaisimman päätoimittajan ja kustantajan J. E. R. Sivut ratkaisivat samalla myös vuosikausia jatkuneen keskustelun postituoreiden merkkien oikeasta säilyttämisestä.. Myös Gummessonin Suomi-kokoelmassa olleesta mallin 1875 ainutlaatuisesta 32 pennin postilähetyksestä kerrottiin numerossa 10-1964. Samassa numerossa aina tuottelias E. Merkkiä nimitettiin ”Suomen isokoisimmaksi postimerkiksi”. Suomalaisten puolelta lennot suoritettiin Breguet 14 -koneella, joka on kuvattuna Finlandia 88 -blokissa vuodelta 1988. Tämä samainen kuorihan myytiin keväällä 2016 ruotsalaisen Postijonenin -huutokaupassa yli 30 000 euron hinnalla. Wibex-65 näyttelyssä. Näin olisi ollut mahdollista graafisen lakon seurauksena alkuvuodesta 1951, kun 7 markan merkit olivat päässeet loppumaan. 1920 postilennoista Tallinnan ja Helsingin välillä oli tarkka luettelo, jossa lueteltiin jokainen lento päivämäärineen ja koneineen. Vaikka hän ei edeltäjiensä tavoin ollut ahkera kirjoittaja on hänen merkityksensä lehden pitkässä historiassa aivan ainutlaatuinen. Uusi päätoimittaja Ahonius käsitteli Suomen varhaislentopostia vuoden 1963 useassa numerossa. Myynti-ilmoituksissa tällaisten valioyksilöiden hinta oli kuitenkin vain hieman tavallista leimattua kalliimpi. Saarinen kertoi myös vuoden 1962 ensimmäisessä numerossa kenttäpostimerkkien käytöstä hätämerkkeinä
Vuodesta 1931 asti palvellut lehden logo sai ”vanhuuttaan” väistyä vuoden 1966 ensimmäisestä numerosta lähtien. Siinä hän totesi erikoisja juhlamerkkien määrän hieman nousseen vuodesta 1955, pysyen kuitenkin 9-16 kappaleessa vuosittain. Kaksi Akseli GallenKallelan kuuluisia maalauksia esittävää merkkiä. Dromberg. Ensimmäisessä pääkirjoituksessaan hän perustelee lehden vanhan logon uusimista: ”Nyt tapahtuneen johdosta moni lehtemme vanha tuttava todenneekin, että jo oli aikakin! Kokeneen filatelistin levyvirheille koulittu silmä on epäilemättä havainnut sellaisten esiintymislukuisuuVihdoinkin ikioma ”tyhjös” otsikoi lehti numerossa 11-1965. Vuoden 1965 ensimmäisessä numerossa julkaistiin Postija lennätinhallituksen pääjohtaja Oiva Saloilan Suomen Filatelistiseuran kokouksessa pitämä esitelmä ”Suomen postihallituksen postimerkkipolitiikasta”. Uudeksi päätoimittajaksi Suomen Filatelistiseura nimitti Erkki O. Nykyisin prosentit ovat jo reilusti yli 50. Hyvin oli tähän huutoon vastattu, sillä vieläkin Suomen postimerkkien käsikirjan kaikki kuusi osaa ovat tämän päivän keräilijöiden korvaamattomia perusteoksia. Kuvat olivat vielä 60-luvun alkuvuosina mustavalkoisia ja melko vähäisessä roolissa lehdessä. Päätoimittaja vaihtuu toistamiseen Vuoden 1965 viimeisessä numerossa ilmoitettiin päätoimittaja Rainer Ahoniuksen luopuvan tehtävästään sairastumisen vuoksi. 26.4.1965 ilmestyivät Suomen ensimmäiset moniväriset postimerkit. Etenkin saksalaisella kielialueella nämä erilaiset painetut ja painamattomat välilöt (Zwischenfeld) olivat kuulema erittäin suosittuja keräilijöiden keskuudessa. Ne painettiin offset-painomenetelmällä, koska Setelipainon uusi moniväripainokone ei vielä silloin ollut toimintakunnossa. Mielosen, joka ensitöikseen uusi lehden vuoden 1966 alusta kantta myöten. Numerossa 2 kehoitettiin maan filatelisteja antamaan kaiken tietämyksensä ja apunsa Käsikirjatoimitukselle, jonka vetäjiksi olivat lupautuneet Kalle Vaarnas ja D. Siinä todettiin mm: ” Laatu, aikaisemmin ei tähän suurtakaan huomiota kiinnitetty. Niin maailma muuttuu, kun ajattelee nykyistä julkaisupolitiikkaa. Sellaiseksi kutsuttiin painamatonta välilöä Filatelian Sanaston mukaan. Numerossa 3 perehdyttiin postimerkkeihin sijoituskohteina Paavo Korhosen artikkelissa. Sulkakirje Ahvenanmaalta. Uusien merkkien julkaisemista hän piti tiukasti rajoitettuna: ”Vaatimukset, jotka tulee täyttää, jotta postimerkki julkaistaan, on asetettu tiukoiksi ja korkealle”. Numerossa 4 oli Karl-Erik Stenbergin laaja artikkeli Suomen esifilateliasta lukuisten esimerkkikuvien kera. Oikeassahan kirjoittaja oli! Kirjoittelu postituoreiden kiinnittämisestä liimakkeella kansioon oli yhä kuuma keskustelunaihe. Kaksi 10 pennin merkkiä ja 20 pennin merkki välissään tuo lehden mukaan mainio tyhjös. Suomen Postimerkkilehti 10 5/2017 Suomen Postimerkkilehden vuosikymmenet: 1960-luku hinta voi olla helposti yli kymmenkertainen. Merkki kuin merkki – ei siinä leiman siisteys tai jonkun hampaan puuttuminen suuriakaan merkinnyt. Lähetetty Bomarsundista 27.8.1808 Finströmiin. Näin hänen päätoimittajakautensa jäivät kolmeen. Saksassa kerrottiin liimakkeellisten merkkien olevan jo 10-15 % postituoreita halvempia. Tälle povattiin suurta menestystä vaihtomarkkinoilla. Lehden kanteen tuli uudistuksen myötä pysyvä lisäväri ja muutenkin lehden ilmettä pyrittiin modernisoimaan.. Uskoisin, että tulevaisuudessa yhä enemmän otetaan nämä tekijät huomioon myös hinnoittelussa”. A. Tämä tyhjös oli maaliskuussa markkinoille tulleessa uudessa postimerkkivihkossa
Kirjoittaja kertoi nähneensä tämän leiman ainoastaan kuvan venäläisellä 2 kopeekan merkillä. Numerossa 10-1967 lehden päätoimittaja ja kustantaja Erkki O. Mielonen kirjoitti irtisanoutuvansa tehtävästään. Lehti sai jälleen uuden ulkoasun ja uuden kustantajan myötä sen tarjoushuutokaupat nousivat aivan uudelle Vuodesta 1968 tuli lehdelle uusi päätoimittaja ja samalla uusi ilme. Vuoden viimeisessä numerossa vakioilmoittajat P. Hammastamattomista isoista kenttäpostimerkeistä kertoi lehden edellinen päätoimittaja R. Merkki oli ollut lähetyksen takana kirjeensulkijana. Ei taitaisi tämän päivän kerhohuutokaupassa yltävän lähellekään niitä hintoja, joita silloin Postin kilotavaran huutokaupoissa maksettiin. Koskela tutkimuksensa vuoden 1966 viimeisessä numerossa. Uutista kuvitettiin kirjatulla kuorella Helsingistä Moskovaan, jonka postitukseen oli käytetty Suomessa myymättömiä vuoden 1905 Hyväntekeväisyymerkkejä. Perusteluksi hän ilmoitti Suomen Filatelistiliiton päätöksen sisällyttää Philatelia Fennica liiton jäsenmaksuun. tai 10.3.1944. Merkki oli leimattu Ähtärissä 9. Tämän hän katsoi luovan epätasaiset mahdollisuudet lehtikilpailuun. Tämä heijastui myös lehdessä julkaistuissa ilmoituksissa. Samanlaiseen tulokseen päästiin vuoden 1967 ensimmäisessä numerossa julkaistussa vuoden 1963 kilotavaralaatikon tutkimuksessa. Tämä kuvan Helsingin sensuurileima sekoitettiin usein postivaunujen 7 ja 8 leimoihin. Kauppiaat Saksasta ja Sveitsistä ilmoittelivat parhaimmillaan 5-6 kokosivulla/numero. . Kirjoittajan mukaan hammastamattomia tunnettiin silloin vain yhdeksän kappaletta, joista muut olivat käyttämättömiä. Kannen lisäväriä vaihdettiin joka numerossa ja näin saatiin hieman iloisempi ilme lehdelle.. Nyt sen päivät ovat lopullisesti luettu”. Kuvan merkin hän oli saanut käsiinsä edellisvuonna. Eli siis aika massatavaraa koko laatikko. kaisi Weikko P. Tutkitussa vuoden 1955 laatikossa oli ollut ehjiä merkkejä 85 %. Taas uusi päätoimittaja Vuodesta 1968 lehden päätoimittajaksi tuli Pentti Hämäläinen ja kustantajaksi Suomen Postimerkkeily Oy:n Ilppo Ylismaa. Nurmi ja E. Näin saatiin päätökseen vuosikausia käyty riitely merkkien kelpoisuudesta Suomi-kokoelmissa. Ei yhtään loistoleimaista merkkiä, valtaosa käyttösarjoja ja nekin huonoleimaisia. Ahonius. Numerossa 4-1967 kerrottiin Suomen Filatelistiliiton kokouksessaan hyväksyneen Suomessa virallisesti myydyt venäläiset postimerkit osaksi suomalaista postihistoriallista kokoelmaa. Kerppola julistivat siirtyvänsä ilmoittajaksi liiton lehteen. Koska merkkejä ei aiemmin oltu tavattu Viipurin läänin ulkopuolella käytettyinä, oli tämä oheisen kuvan kuori otsikoitu ”Postihistoriallisena harvinaisuutena”. Yhteensä merkkejä oli 3 152, jotka jakaantuivat seuraavasti: M-30 leijonamerkkejä 15,6 %, M-54 leijonamerkkejä 44,8 %, käyttösarjojen kuvamerkkejä 37,3 % ja erikoismerkkejä vain 2,1 %. Koska arkissa oli 100 merkkiä epäili hän lisää tulevan esiin vuosien saatossa. Mykistä leimoista kerrottiin numerossa 3-1966. 11 den kansisivuilla viime aikoina lisääntyneen; kirjapainon huolestunut väki on kertonut kuvalaattaa pidettävän koossa narun ja teipin avulla. Suosituista kilotavaralaatikoista julVuoden 1966 uudistuksen myötä lehti sai runsaasti alan ilmoittelua myös ulkomailta
Tästä on osoituksena monet nuoriso-osastot, joita on perustettu kerhojen yhteyteen. A. Tuomareina näyttelyssä toimivat seuran vanhemmat jäsenet ja he arvioivat I-palkinnon arvoiseksi Seppo Evinsalon Suomi-kokoelman, joka oli tuomariston sanoin erittäin siististi sijoitettu Norma-lehdille. Eikä ole mitään syytä uskoa, että tämä harraste olisi taantumaan päin”. Hellman kirjoitti sen olevan yksityistä tekoa, johon silloisella Postilla ei ollut osuutta. Pääkirjoituksessa todettiin: ” Filatelia on harrasteiden kuningas. Nuorisofilateliasta kannettiin huolta ja numerossa 3-1968 V. Merkkiähän oli aikanaan painettu vähintään arkin verran. Moni kerho ja vanhempi keräilijä onkin ottanut sydämen asiakseen tämänkaltaisen työn. vuosikerran. Tarvetta olisi varmasti myös tänä päivänä. Himoitusta Idrotsparken i Åbo 24.V.03 -erikoisleimasta E. Nämä vaikeudet voimme säästää nykynuorisolta antamalla heille neuvoja ja ohjeita. Matti Poutvaaran laajoja artikkeleita ”Sortovuosien passiivisesta vastarinnasta postin käytössä” julkaistiin useissa vuoden 1969 numeroissa. Vihanto kirjoitti nuorisotyön merkityksestä: ”Vanhempi keräilijäpolvi muistaa keräilynsä alkuhankaluudet ja ne monet oppirahat, jotka joutui maksamaan, ja vain sen takia, ettei ollut ketään neuvoja antamassa. Anton Salmenkylän kaavailemista kursseista Suomen postimerkkien tuntemiseen kerrottiin numerossa 5-1969. Suomen Postimerkkilehti 12 5/2017 Suomen Postimerkkilehden vuosikymmenet: 1960-luku tasolle. Suomen Postimerkkeilyn uusiin tiloihin tutustumassa Magnus Relander, Kalle Vaarnas, Lauri Peltonen ja lehden päätoimittaja Pentti Hämäläinen.. Myös Suomen Filatelistiseuran oma nuoriso-osasto sai lehdissä palstatilaa ja tämän kirjoittaja löysi ilokseen uutisen, jossa kerrottiin osaston omasta näyttelystä nuorisolle. Hieman oli epäilty olisiko lehden uutinen ollut aprillipila, kun lehti ilmestyi huhtikuussa. Itse en tätä enää muistanut, mutta palkintona saamani säiliökirja on vieläkin tallessa. Vuosi 1969 aloitti lehden 50. Toisin oli ollut 50 pennin tiheähampaisen kanssa, joka sentään löydettiin jo vuonna 1939. Karl-Erik Stenberg kertoi numerossa 1-1969 Bomarsundin piirityksestä, Skarpansin postikonttorista ja postinkulusta Krimin sodan aikana vuonna 1854. V. Ovaaleista tuli huutokauppojen vakiotavaraa ja muukin klassinen Suomi oli hyvin edustettuna. Numerossa 4-1969 voitiin kertoa tiheähampaisen 10 pennin saarismallin merkin löytymisestä. 25 vuotta aiemmin perustettu Suomen Postimerkkeily Oy muutti kesällä 1969 uusiin suuriin tiloihin Helsingin Fredrikinkadulle Rakennusmestarien taloon. Merkin tutkinut Anton Salmenkylä kertoi tästä uudesta löydöstä myös Suomen Filatelistiseuran kokouksessa, jossa sitä pidettiin sensaationa. Yhtenä syynä pidettiin merkin vähäistä nimellisarvoa, joka olisi johtanut käytettyjen merkkien suureen tuhoutumismäärään. Tätä osoittanee sekin, että lehtemme on elänyt ja levittänyt filateelista tietoutta jo näin kauan. Eikä ole ollutkaan, sen ovat nämä seuraavat liki 50 vuotta osoittaneet. Tekstissä ihmeteltiin, että vei lähes 50 vuotta merkin ilmestymisestä kunnes se vihdoin löydettiin. Tarkoitus oli perehdyttää Suomen Filatelistiseuran jäseniä eri merkkimalleihin ja näin saada lisää mahdollisia tuomarikoulutettavia näyttelyihin. Rainer Ahonius jatkoi lehden ahkeraa avustamista ja vuoden 1968 ensimmäisissä numeroissa julkaistiin hänen kattava artikkelinsa sotasensuurista kansalaissodan vuosina. Kursseja suunniteltiin ainakin seuraavista malleista: Soikiomerkit, pitkähampaiset, mallit 1875 ja 1889, venäläismallit, saarismalli, mallit 1930 ja 1954. Viime vuosina tahti on osoittanut tihenemisen merkkejä, sillä vuoden 1965 jälkeen on uusia nuorisoosastoja perustettu kahdeksan”
Gummessonin kokoelmassa ollut päikkönelilö myytiin Posteljonenin huutokaupassa syksyllä 2016. S uomen Filatelistiseura on julkaissut oman postikortin Finlandia 2017 -sarjassa numerolla 79. Alunperin Agathon Fabergén kokoelmassa ollut kuusilo myytiin surullisen kuuluisassa Harmerin huutokaupassa 1940. 270 m 2 liiketila kahdessa kerroksessa oli todella edustava ja monet meistä helsinkiläisistä sai ensikosketuksen filatelian ihmeelliseen maailmaan juuri siellä. Norma -nimiseksi muutettu aikaisempi Suomen Postimerkkikauppiaiden Netto-luettelo kuului myös hänen kustannustoimintaansa. Ylismaa aloitti vuonna 1968 myös Suomen Postimerkkilehden kustantajana. Samassa numerossa olikin pitkä lista kuvalla varustetuista erikoileimoista, joita silloin oli Suomessa käytössä peräti 80 kappaletta. 13 Vuonna 1958 yrityksen silloinen omistaja Magnus Relander myi yhtiön Ilppo Ylismaalle. Silloin sen osti amerikkalainen suurfilatelisti Alfred F. Tiedustelut seppo. Uudet omistajat ilmeisesti halusivat kokoelmaansa molemmat merkit päikkönelilöinä ja rahoittaakseen hankintaansa irroittivat yhden päikköparin kuusilosta. Suomalaisen maailmanharvinaisuuden loppu! kirjoitti Leo Linder vuoden 1969 viimeisessä numerossa. Näin oli tämä suurin päikköryhmä lopullisesti historiaa ja jäljellä oli vain nelilö. Pari ovaalien lähetystä ja irtomerkkejä, kuusi köpistä, mallia 1875 sekä irtomerkkeinä että päikköinä, mallin 1885 5 ja 10 markan merkkejä 14 kappaletta, molemmista myös ryhmät. Numeron 11-1969 Tarjoushuutokauppa oli 50-vuotisjuhlan kunniaksi tavanomaista tasokkaampi. Leimattaville lähetyksille oli rakennettu oma leimauspiste Pääpostitalon B-portaaseen. Saarismallista edelläkerrottu 10 pennin tiheähampainen sekä paljon vesileimaeroja. Juhlava pitkä myyntitiski tuoleineen oli varattu ”tosi” ostajille. salonen2016@gmail.com ?. Mallista 30 hammastamaton 9 markan postitalo. Kortteja myydään myös Lönkalla maanantaisin hintaan 1 €/kpl. Alunperin tämän kuusilon kerrottiin kuuluneen viipurilaisesta Paul Wahl & Co:n puutavaraliikkeestä vuosisadan vaihteessa löydettyyn täydelliseen 10 kopeekan kokoarkkiin, josta kuusilo oli jo silloin irroitettu. Siellä oli myynnissä myös muiden kuten Aihefilatelistien ja Postija Telefilatelistien kortteja. . Tämä harvinaisuus oli ovaalien 10 kopeekan päikkökuusilo, josta oli irroitettu yksi päikköpari myytäväksi Schwennin -huutokaupassa Frankfurtissa. Aidosti kulkeneita Aunus-kuoria viisi kappaletta. Lukuisten omistajien kautta kuusilo oli päätynyt uusille omistajille, joilla oli myös 5 kopeekan päikkönelilö. Erikoisleimojen keräily oli tuolloin vielä yleistä filatelistien piirissä. Huutokaupassa näkyi selvästi lehden kustantajan Ilppo Ylismaan kontaktit. Kortteja myytiin Postimerkinpäivänä entisen pääpostin tiloissa Mannerheimintiellä. Juhlanumeron kunniaksi oli teetetty oma erikoisleima, jota Postija lennätinhallitus lehteä juhlistaakseen oli varautunut käyttämään Helsingin pääpostissa. Lehti lupasikin lähettää muualla asuville leimatun kuoren 60 pennin maksua vastaan. Itse silloin vielä teini-ikäisenä laihoine kukkaroineen jouduin tyytymään sivupöytiin. Lichtenstein 425 punnan hinnalla
Sodan aikana ja sen loppuvaiheessa kotiseudulla ja sen ympäristössä liikkumiseen tarvittiin eri määrä lupalappuja. Julkaisemme tässä niistä osan. Urjalan soikea leima 23.5.1918 sekä Urjalan Suojeluskunnan leima.. Taustalla näkyvät rautatieaseman torni ja Tuomiokirkko. Kohteet Tuomas Juvonen Ylhäällä: Riihimäen Keskustoimikunnan antama matkustuslupa Hämeenlinnaan 28.4.1918. Ylhäällä oikealla: ”Tämän omistaja ylioppilas Georg Nylander Urjalasta on luotettava henkilö ja oikeutetaan hän matkustamaan kotiinsa. Hämeenlinnan Valkosella Poliisilaitoksella 29.4.1918. Vanhat dokumentit kertovat satavuotiaan Suomen historiasta Lupa liikkua Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta verisestä kansalaissodasta. Tuomas Juvonen antoi toimitukselle nähtäväksi yhden kansalaisen tarvitsemia eri viranomaisten myöntämiä lupia liikkua Hämeen alueella. Suomen Postimerkkilehti 14 5/2017 Saksan Itämeren-divisioonan joukkoja Helsingin valtauksen aikana 13.4.1918 Pohjoisella Rautatiekadulla. Hausjärven nimismiehen leima ja saksalaisten joukkojen leima ja allekirjoitus. Hämeenlinnan kaupungin järjestyslaitoksen leima ja allekirjoitus sekä saksalainen Koeniglich Preussisch 36. Reserve Jäeger-Bat. Urjalan Suojeluskunnan antama lupalappu, jossa sanotaan: Suojeluskuntalainen Georg Nylander oikeutetaan matkustamaan Helsinkiin ja takaisin
Punaiset joutuivat luopumaan myös pääradasta ja Hämeenlinnan menettämisen myötä katkesi vielä suora reitti punaisten hallussa olleeseen Lahteen, jonne nyt jouduttiin kiertämään Hauhon kautta. Saksalaisten hyökkäys Hämeenlinnaan oli alkanut valkoisten kannalta liian aikaisin, eivätkä he ehtineet siihen mukaan. Muita taisteluja saksalaisten ja punaisten välillä käytiin muun muassa Lammilla samana päivänä sekä Tuuloksessa 28.–29. Vetäytyminen jatkui edelleen Hämeenlinnaan päin, jonka punaiset luovuttivat saksalaisille lähes taistelutta 26. Oulun kanslian arkiston mukaan Vienan Karjalan rintamalle värvättiin tämän nimisen yhdistyksen kautta vapaaehtoisia vuonna 1918. ?. Mihin tämä kuori liittyy siitä ei Tuomaksella ollut tietoa. huhtikuuta ja Riihimäen seuraavana päivänä. Punaiset onnistuivat kuitenkin pakottamaan molemmat perääntymään. T oinen Tuomaksen kohde on käyttämätön Vapaakirje, jossa vasemmassa ylänurkassa on painettuna: Suomen vapaaehtoisten armeija – Finlands frivilliga Armé sekä osoite: Helsinki, Bulevardinkatu 21. Näin ollen punaiset ehtivät pakenemaan Hauhon suuntaan räjäyttäen siltoja vihollisen hidastamiseksi. Pojalleen kirjoittanut isä kehoittaa poikaansa hakemaan töitä oheen liitetyn lehtileikkeen vuoksi. Alvettulan taistelu käytiin 26.–27. Lehdessä olleessa ilmoituksessa Tyska Etapp Kommendanturen etsii saksalaisille joukoille tulkkeja Helsinkiin ja rintamalle. 15 T ampereen valtauksen jälkeen uusi rintamalinja ulottui Vesilahdelta Lempäälän kautta Hauhoon, Lammille ja Tuulokseen. huhtikuuta. huhtikuuta. Syrjäntaan jälkeen kaikki mahdolliset pakoreitit alkoivat kuitenkin olemaan tukossa ja punaiset olivat lopulta kokonaan vihollisen saartamia. Hämeenlinnasta punaiset jatkoivat vetäytymistään edelleen Alvettulan ja Hauhon suuntaan. Vain muutaman tunnin kestäneessä Hauhon taistelussa kaatui yhteensä 143 miestä; 60 valkoista, 74 punaista sekä yhdeksän saksalaista, mikä tekee siitä yhden koko sodan verisimmistä taisteluista. Vuorokautta myöhemmin punaiset saavuttivat Hauhon, jossa he joutuivat taistelemaan valkoisten lisäksi myös saksalaisia vastaan. toukokuuta ja lopullinen antautuminen alkoi seuraavana päivänä. Tuomas epäili että lukijoilla voisi olla tarkempaa tietoa. Paikkakunnalla käydyssä Syrjäntaan taistelussa saksalaiset joutuivat peräytymään ja menettivät kaatuneina lähteestä riippuen noin 50–90 miestä. Punaisten joukkoja uudelle rintamalle oli alettu keskittämään Hämeenlinnasta käsin jo 26. Saksan, Ruotsin ja Suomen kielitaito on hakijoille pakollinen, Venäjän taito suotavaa muttei pakollista. Saman päivän aikana käytiin kuitenkin verisiä taisteluja kaupungin ympäristössä Janakkalassa, Turengissa, Vanajalla ja Rengossa. Bulevardi 21:ssa toimi kuitenkin myös Neuvostoliiton Helsingin-lähetystö vuosina 1920-41. Useat alueen järvikapeikot olivat kuitenkin valkoisten hallussa. Valkoisten sodanjohdon ajatuksena oli punaisten saartaminen Hämeenlinnan ja Toijalan välissä, mutta tämä ei kuitenkaan onnistunut. . Helsingin valtauksen jälkeen punaisia vetäytyi Uudeltamaalta kohti pohjoista, Hyvinkään he menettivät 21. maaliskuuta. Viimeiset Hämeen rintaman punaiset antautuivat saksalaisille Lahden länsipuolella 1. Lähde: Wikipedia L U K I J O I L T A K ansalaissodan jälkimaininkeihin liittyen Tuomas Juvonen antoi toimitukselle nähtäväksi myös oheisen Tammisaaresta Järvelään 4.6.1918 lähetetyn kirjeen, jossa on myös sisältö mukana. Hämeenlinnan seudulla punaiset kävivät taisteluja lähinnä Helsingin suunnasta edenneitä Saksan Itämeren-divisioonan joukkoja vastaan. huhtikuuta, jossa valkoiset eivät ylivoiman edessä onnistuneet pysäyttämään punaisten etenemistä. Myös punaiset kärsivät suuria tappioita, heitä sai surmansa mahdollisesti jopa 300
Unkarin filateliaa on kerätty Suomessa ja toisinpäin. Valtionhoitajaksi noussut Horthy johti Unkaria vuoteen 1944. Joen toisella puolella Unkarin Parlamenttitalo.. Täydellisen itsenäisyyden Unkari sai ensimmäisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1918. Unkari onkin filateelisesti mukava keräilyalue. Vasemmisto julisti Unkarin neuvostotasavallaksi 21.3.1919, mutta amiraali Horthyn johdolla porvarilliset voimat kukistivat tämän yrityksen 6.8.1919. Unkarissa otettiin ensimmäiset postimerkit käyttöön osana Itävalta-Unkaria 1850. Merkkinä Itävallan 5 Kreuzerin rosa vuodelta 1863. Itävallan hävittyä sodan Preussille Unkarin postilaitos itsenäistyi 1867, ja ensimmäiset omat merkit saatiin käyttöön 1871. Tonava virtaa Budabestin halki ja jakaa sen kahteen osaan: läntiseen Budaan ja itäiseen Pestiin. Hänestä tulee mieleen Viro ja Konstantin Päts ennen sotaa. Kirje Baabiin vuodelta 1864. Unkarin esifilateelinen kirje Pest -leimalla vuodelta 1836. Suomen Postimerkkilehti 16 5/2017 Unkarilaiset ovat suomalaisten harvoja sukulaiskansoja. Sodan jälkeen Tonavan ylittävä ketjusilta rakennettiin uudelleen 1949, blokit 12 ja 13 vuodelta 1948. Itsenäistymimukava maa ja kiinnostavaa filateliaa Unkari nen näkyy suoraan merkeissä lisäpainamina (Köztársaság). Kielessä on yhtäläisyyksiä kuten sanojen painotus ja kieliopin rakenteet, mutta vaikka unkarinkieli kuulostaa tutulta, niin mitään siitä ei ymmärrä. Koska Unkari oli sodan häviäjien puolella (Itävalta-Unkari), se menetti monia maa-alueita, ja noin kolme miljoonaa unkarilaista jäi rajojen ulkopuolelle. Unkarin postihistoria alkaa jo 1500-luvulta, joka oli levotonta aikaa turkkilaisten hyökätessä pohjoiseen. Teksti ja kuvat Seppo Salonen S uomen ja Unkarin kansojen välillä on ollut myös keräilyn saralla paljon kanssakäyntiä. Päälajikokoelman saa kokoon ilman kohtuuttomia kustannuksia, ja Unkarin merkit ovat kauniita ja mielenkiintoisia. Vesileimoja tosin löytyy 12 erilaista, ja niiden erottaminen ei aina ole helppoa
Osana itäblokkia sodan jälkeen Unkarissa tapahtui kansannousu 1956 hyvin Belyegmuzeum eli Unkarin postimerkkimuseo sisältä ja kadulta nähtynä. ikävin seurauksin, mutta kun muurit jälleen horjuivat vuonna 1989, Unkarin rajat vuotivat länteen. Hyperinflaatio Levottomat ajat ja muutenkin vaikea taloustilanne johtivat inflaatioon, ja niinpä 1920-luvun alusta löytyy monia inflaatiomerkkejä, mutta vasta II maailmansodan jälkeen inflaatio yltyi ihan mahdottomaksi. Samassa osoitteessa myös iso postitoimisto.. Filateliakaupat ja museot Budapestissä Budapestissä viime keväänä käydessäni bongasin yhden päänähtävyyden eli FilaPostan myymälä Tapanin basilikan vieressä. Unkari liittyi Natoon 1999 ja Euroopan unioniin 2004, mutta mihin se nykyään mahtaa mennä onkin kokonaan toinen juttu. Vuonna 1946 julkaistiin merkkejä, joiden arvo laskettiin miljardeissa. Saksan rinnalla Budapest tuhottiin lopulta 80 prosenttisesti keväällä 1945. Inflaatio oli pahimmillaan sodan jälkeen 1946, tässä 100 + 200 + 500 miljardia pengöä. 17 . Unkari yritti pysyä II maailmansodan ulkopuolella onnistumatta siinä
Postimuseon vieressä on myös postitoimisto, jossa ei filateliaa näkynyt. Suomen Postimerkkilehti 18 5/2017 Tapanin basilikan vierestä FilaPostan eli Unkarin postin filateliakaupan, jossa oli kaunista tavaraa esillä ja ystävällinen palvelu. Yritystä oli muutenkin. Internetistä se löytyy osoitteella: https:// www.posta.hu/stamps/services/filaposta Postija telemuseo muutti vuonna 2012 osoitteeseen 27 Benczúr utca. Siitä kirjoitin aiemmin SPlehdessä no 4/2008. Herra Pados puuTibor Padosin postimerkkiliikkeestä tein edullisia ostoksia. Eivät tienneet mitään Suomen FINLANDIA 2017 -näyttelystä, joten jätin sinne infomateriaalia. Vieressä oli iso postitoimisto. Museossa on esillä ulos vedettävissä seinälevyissä kutakuinkin kaikki maailman postimerkit, mutta muuten se on vähän ajastaan jäänyt. Ennen se oli yhdellä pääkadulla nimeltä Andrassy utca. Varmasti näkemisen arvoinen on myös Citadella, vanha linnoitus sekin Budan puolella todella korkealla mäellä. Parhaillaan oli menossa avaruusaiheinen postimerkkinäyttely. Eikä ollut kallista! Mielestäni 1 500 forinttia (noin 5 euroa) vanhasta nätistä kuoresta on kohtuuhinta. Internetissä museo löytyy, mutta kotoisasti vain unkariksi: http:// www.belyegmuzeum.hu/ Budapestissa on useita postimerkkikauppiaita. Muuta mukavaa nähtävää Budapestissa Nähtävyyksistä pakollinen on Budan linna ja vieressä kalastajanlinnake, Tonavan monet hienot sillat kuten vanha ketjusilta. Tämä liike löytyy osoitteesta Nyár utca 1 (yhden pääkadun Rácóczi ut numeron 30 kohdalla, lähellä keskustaa). Yhtä kävin tervehtimässäkin oikein pariin kertaan. Sieltä löysin myös oheisen panssarivaunuaiheisen unkarilaisen kuoren vuodelta 1942. . Oli oikein sympaattinen kaveri nimeltään Pados Tibor (sukunimi – etunimi kuten Unkarissa on tapana). haili filateliakioskissaan ahkerasti ja löysi minulle seuraavaksi päiväksi oikein mukavasti tavaraa. Luultavasti vielä enemmän pelkkiä nettimyyjiä. Unkarin filatelian alkutaivalta oli dokumentoitu tietysti muita maita enemmän. Kauppahalli on värikäs ja virkeä, ja siitä lähtevä pitkä kävelykatu Váci utca Pestin puolella on täynnä houkuttelevia ravintoloita. Internet-osoite on tällainen: http://www.postamuzeum.hu/en/ muzeumok/1/postamuzeum-budapest Belyegmuzeum eli postimerkkimuseo oli entisellä paikallaan eli Hársfa utca 47. Koristeellinen postilaatikko löytyi Budapestin keskustasta. Kylpylöissä voi myös käydä nenänsä polttamassa ulkoilmassa
Leveä merkki. Leimapainon 2 penniä (B-hammaste). . Yleensä viallisia merkkejä ei päässyt markkinoille painolaitosten erittäin tarkan kontrollin vuoksi. Tunnetaan Aja B-hammasteisissa yhteensä 26 kappaletta. Senaatin 1 markka (A-hammaste). Painoja hammastevirheet suomalaisilla merkeillä Osa 2 Teksti ja kohteet Jouko Kaartinen Senaatin 20 penniä (A-hammaste). Leimapainon 20 penniä (sekahammaste BA). Leimapainon 5 penniä (B-hammaste). Nelilukuiset yleismerkit 1875-82. Senaatin 5 penniä siirtymällä (A-hammaste). Sekahammaste erittäin harvinainen. Leimattu: Mustiala ?5.1889. Myös harvinaisia päikköpareja esiintyy näissäkin merkkijulkaisuissa. Tässä osassa ovat vuorossa Senaatin ja Leimapainon merkit vuosilta 1875-1882. T ässäkin osassa esittelemme kokoelmaan kuuluvia painatusvirheellisiä ja osittain tai kokonaan hammastamattomia merkkejä. Pystysivut hammastamatta. Oikea pystysivu hammastamatta. Vaakasivut hammastamatta. Painoserää kohden niitä on yleensä ollut vain yhdessä tai kahdessa arkissa. Yläreuna hammastamatta. Erittäin harvinainen. Pystysivut hammastamatta. Senaatin 20 penniä (A-hammaste). 51 Edellisessä numerossa esittelimme isohampaisia Jouko Kaartisen suomalaisten merkkien painoja hammastevirheistä kertovasta kokoelmasta. 1884.. Kaksoispainanta oikealla sivulla. Päikköpari (kuvakkeet 5 + 6). Päikköpari (kuvakkeet 93 + 94). Tunnetaan 19 kappaletta. Leimapainon 20 penniä (B-hammaste). Leimapainon 25 penniä (B-hammaste). Leimapainon 5 penniä (B-hammaste). Kaikki tässä esitellyt ovat harvinaisia, osa jopa erittäin harvinaisia. Leimattu: Filppula .. Painotuotekuori Turusta Vaasaan 5.7.1880. Tunnetaan 26 kappaletta. Päikköpari (kuvakkeet 22 + 23)
Toisen kuva-aiheena Elias Lönnrot. Kirjapaino siirtyi 1871 Antinkatu 4:ssä (nykyinen Lönnrotinkatu) sijaitsevaan kiinteistöön, jota vuosien saatossa korotettiin useilla kerroksilla.. Toisessa SKS:n sinetti. Oli todettu, että painatustöiden teettäminen vieraissa kirjapaiSuomen vanhimmat kirjapainot osa 4 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS:n kirjapainotoiminta käynnistyi 6.8.1849 raatimies Crohnsin talossa Kirkkokatu viidessä. Teksti Seppo Salonen S uomalaisen Kirjallisuuden Seura ry perustettiin vuonna 1831 vaalimaan kansanperinnettä, keräämään kieleen ja kirjallisuuteen liittyvää aineistoa sekä kustantamaan tietoja tieteellistä kirjallisuutta. Kirjapainon alku Heti kun seuran toiminta oli vakiintunut ja profiloitunut kansalliseen suuntaan, ryhdyttiin toimiin kirjapaino-oikeuden hankkimiseksi. Seura tuki ensimmäisen sihteerinsä Elias Lönnrotin keruumatkoja Itä-Suomessa ja Karjalassa ja julkaisi näiden matkojen tuloksiin pohjautuvat teokset, Kalevalan (1835, 1849) ja Kantelettaren (1840). Alkuaikojen kauaskantoisimpia hankkeita olivat kansanrunouden keruu ja – Suomen vanhin yhä toimiva kirjankustantaja julkaiseminen. Suomen Postimerkkilehti 52 5/2017 Suomen täyttäessä tänä vuonna täydet 100 vuotta on sopiva hetki kertoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta. Kuva: Signe Brander/Helsingin kaupunginmuseo. Suomen Kirjallisuuden Seuran 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin vuonna 1931 kaksi postimerkkiä. Itse Elias Lönnrot keksi sanan ´kirjallisuus´ seuran nimeä varten