. . ?. ??????. 38 Filatelistin DIGI ABC 2 Photo: Lauri Aapro. 36 Zeppelin Museo s. . ?. . ?. 41 Hallittua vaaraa varjonen varassa s. . . . . Hyppyryhmä kulmalennossa. SP ostimerkkilehti P Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 103. . . 4 /2022 SUOMEN ?. . s. . 18 Kohteet kertovat historiaa ja filateliaa XIV, Luostaripostia s. . . vuosikerta / 8 € Kuvankäsottelyohjelma s. ?. . . ?. . 30 PhilaBid-kerhohuutokaupat s.23 Olla Teräsvuori s. . ?. 34 Onko Zeppelin postimerkki
8 Näyttelykokoelman arviointiin näkökulmia , Petteri Hannula s.14 Hallittua vaaraa varjonen varassa, Vesa Hirsmäki s. 51. 48 Rivi-ilmoituksia s. 3 Puheenjohtaja, Pekka Lempiäinen s. 36 Zeppelin museo, Heidi Heiniö s. 50 Näyttelyja tapahtumakalenteri s. 6 FIUMEjasenpostimerkkijulkaisut1918–1924, Jukka Sarkki s. 4 HFF:s ordförandes spalt, Carl Appelberg s. 18 Pari lisäajatusta tuomarityöskentelystä, Ari Muhonen s.22 Philapid kerhohuutokauppa, Olli Saarinen s.23 Hugo Standertskjöld Aulangon rakennuttaja, Seppo Salonen s. 26 Kohteet kertovat XIV, Seppo Laaksonen s. 41 Paikallishistoriallista kokoelmaa voi monipuolistaa eri keinoin, PHY s. 2 4/2022 Suomen Filatelistiseura ry Hallitus Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen 0400403230 Hempontie1,02660Espoo pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Jouko Mattila 0443674619 jk.mattila@outlook.com Sihteeri: Pekka Hurri 0405032144 pekka.hurri@pp.inet.fi Pertti Hurmerinta 0505898010 postia.pepelle@gmail.com Harri Hassel 0400605075 harri.hassel@capirec.com Janne Nikkanen 0415276430 nikkanenjanne@gmail.com Kari Vehmanen 0405658315 kvehman2@welho.com TOIMIHENKILÖT Rahastonhoitajat Kai Anttila 0503234953 kai.anttila@pp1.inet.fi Aapelinkatu13B7,02230Espoo Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) 0400-934522postiaollille@gmail.com Kerhomestari Pertti Hurmerinta 0505898010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit Petri Jansson 0400552671 petri.jansson@kolumbus.fi Eero Mäkelä 0400602887 sakarieero@gmail.com VBO-asiamies Matti Sarén 0405563258 Neitsytsaarentie7B148,00960Helsinki Vaihtopäivien yhteyshenkilö Pertti Hurmerinta 0505898010 Jouko Mattila 0443674619 Kotisivujen ylläpidon yhteyshenkilö Janne Nikkanen 0415276430 Sisällysluettelo 4/2022 Suomen Postimerkkilehti Pääkirjoitus, Tapio Tuominen s. 30 Olla Teräsvuori, Juhani Kontkanen s. 38 Filatelistin digi ABC 2 , Tapio Tuominen s. , Mika Räsänen s. 34 Onko Zeppelin postimerkki
Mauri”Maukka”LahtinenonteettänytupeistaKurki,HaikarajaJoutsen aiheisistakokoelmistaanjokymmeniä kirjoja.Se,josmikäedesauttaatekemään filateliaatunnetuksijakarsimaanserkkujentyhmiäkysymyksiä.Lisääomien kokoelmientallentamisestakirjoiksiSPlehti2-2022. . ?. . Näytteilleasettajilleehdotanoikeudenmukaisen kohtelun saamiseksi skannaamaankokoelmasivutjalähettämäännehyvissäajoin,n.3-4viikkoa, ennen näyttelyä tuomaristolle. . . . Painopaikka Tryckeri K-Print Tallin, Viro H eidiHeiniökertoo,ettäliiton suurin tavoite on edelleen filatelian tunnettavuuden lisääminen.Sivu49. C arl Appelberg kertoo omalla palstallaan mistä filateliassa onkysymys.Samallahäntuo esilletärkeänasian-tärkeintäonkerätäomaksiilokseen,ilmanpaineitapisteistä.Paitsi,ettäpostimerkkien keräilystäfilatelistiksisiirtyminenvaatii monipuolistaosaamista,setarjoaamyös täysinpaikasta,säästäjaaikatauluista riippumattoman harrastuksen. . ?. Muussa tapauksessa (esim. . Mauri ”Maukka” Lahtinen on teettänyt upeista Kurki, Haikara ja Joutsen aiheisista kokoelmistaan jo kymmeniä kirjoja.. ??????. . . 3 Pääkirjoitus Suomen Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 102. . Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä lehden toimitukseen. ?. Samalla tiedostamme itsekin joutuneemme vastaamaan vastaavanlaisiin kysymyksiin. ilmoitusten osalta) on järjestelyistä erikseen sovittava. ?. . Carlin juttualukiessanioivalsinmitäpakkoruotsitarkoittaa-pakkolukeaCarlin jutut. Kerhot aukeavat kohta! PetriJanssoninsanojamukaillen, kerhopäiväonviikonparaspäivä. ?. Skannausresoluutioksi riittää 150dpi 1:1kokoonskannattuna.Kertausskannauksestavoiollapaikallaan,SP-lehti 2-2022,FilatelistinDigiABC-juttu.Digi ABC-2juttutässälehdessäs.41-47. Lehdenpalstoillaonkäytyvilkastakeskustelua kokoelmien arvostelun perusteistajapalautteista.Nytkunolenlukenut kaikkikirjoituksetarvosteluista,niinCarlinehdotuskerätäomaksiiloksikuulostaa hyvältäajatukselta. . Ilmoitushinnat 1/1 sivu 300 € , 1/2 sivua 200 €, 1/4 sivua 150 € Tilaukset, ilmoitusmaksut, osoitteen muutokset Seppo Salonen, 040 5252 217 seppo.salonen2016@gmail.com Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea 102 030-134 575 suomenpostimerkkilehti@hotmail.com Kustantaja Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Kai Anttila, 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. . JutustamuistuimieleenEeroMäkelänkertoneenminullekaksivuottasittenkuinkahänenserkkunsaolikysynyt häneltä:vieläkösinäniitäpaperilappuja keräät?Tässävaiheessajokainenlehden lukijatunteeainakinpientäsuuttumustaharrastustammekohtaanesitetystä väheksynnästä. SP Bra sak, Carl Appelberg Tapio Tuominen päätoimittaja Pelkästäänomaksiiloksieimonikaan keräävaanhaluaa”jakaa”kokoelmansa. . ?. . . . Yksi hyvä tapa on asettaa kokoelma näytteille kansallisissa ja kansainvälisissänäyttelyissä.Monillakerhoillaon ollutomianäyttelyitä,joissavoikokoelmansaasettaanäytteilleilmanpistepaineitajarajoitteita.Kolmasvaihtoehto onasettaaomakokoelmanäytteillenettiin.Tämätarjoaapaljonmahdollisuuksiasaadalaajempaanäkyvyyttä.Netti tarjoaamoniaedullisiaratkaisujatähän. . Kiitosniistä.Sivu6. Digioppiaonjatkossakinlehdessä, joslukijatsitähaluavat. ?. vuosikerta Päätoimittaja Redaktör Editor Tapio Tuominen 0400 212 969 tapio.tuominen@outlook.com Postiosoite Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 00180 Helsinki Toimituskunta Pekka Lempiäinen, Olli Saarinen, Seppo Laaksonen, Seppo Salonen ja Tapio Tuominen Tilaushinnat Prenumeration Subscription Suomi ja Pohjoismaat Finland and Norden 48 € Eurooppa (lento) Europa (by air mail) 58 € Muut maat (lento) Other countries (by air mail) 70 € Aineiston jättöpäivä vähintään 2 3 viikkoa ennen ilmestymistä
Sähköisen palautelomakkeen laatiminen ei varmaankaan ole ylivoimaisen suuri tehtävä – kyse on vain siitä, halutaanko palautetta kerätä ja ohjata toimintaa sen näyttämään suuntaan. Nykyinen tekniikka mahdollistaa kuvaamisen aivan toisella tasolla kuin vielä kymmenisen vuotta sitten puhumattakaan viime vuosituhannen filmille kuvaamisesta. Kokous + huutokauppa ma 26.9. Jos ongelmia havaitaan, ne eivät tietenkään poistu pelkästään kritiikkiä esittämällä. Olen saanut myönteistä palautetta edellisestä pääkirjoituksestani, jossa tarkastelin postimerkkinäyttelyiden tuomarityöskentelyä. Tätä olisimme tuskin arvanneet muutamia vuosia sitten, vaikka todellisuudessa historia vain toistaa itseään. Tarvitaan uusia ajatuksia toiminnan kehittämiseksi. Sota Euroopassa jatkuu ja koronavirus jatkaa kulkuaan. Toivottavasti vastaavaa suunnatonta innostusta päästään näkemään filateliaharrastuksenkin parissa syksyn tapahtumissa. Kokous + huutokauppa ma 10.10. Kokous + huutokauppa ma 24.10. Tämä vietti on luonnollisesti evoluution tulosta – kerääminen luo turvallisuuden tunnetta. ”bongarina”, enkä siis lähde jonkin harvinaisuuden perässä satojen kilometrien päähän. Suomen Postimerkkilehti 4 4/2022 4 P u h e e n j o h t a j a 1 . Maksun saaja: SF:n Kustannus Oy Tilinumero: FI 23 1347 3000 4063 67 Viitenumero: 1818. Normaalisti hiljaisella kylätiellä oli satoja ihmisiä kaukoputkineen, jopa tilauslennolla (täysikokoinen matkustajalentokone) Englannista saapuneita harrastajia. Minulla on filatelian lisäksi muitakin harrastuksia. Kokous + huutokauppa ma 3.10. Kokous + huutokauppa ma 5.9. En pidä itseäni ns. Linkola oli selkeästi oikeassa todetessaan ihmisen keräilyvietin toteutuvan eri muodoissa – oli kyse sitten linnuista tai postimerkeistä. Kokous + huutokauppa ma 12.9. 2 2 2 Kesän kääntyessä lopuilleen on havaittavissa, että monet ikävät asiat ovat ennallaan. Suuret kiitokset – tarvetta keskustelulle mitä ilmeisimmin on. Tällä hetkellä on vaikea ajatella asian olevan näin, kun näemme, miten vaikeaa on esimerkiksi saada Venäjään kohdistuvat talouspakotteet toimimaan kunnolla. Kuluvan kesän aikana olen keskittynyt päivittäin luontoharrastukseeni, jonka keskeinen osa on lintujen valokuvaaminen. Silti monet meistä, mahdollisesti jopa useimmat, halusimme uskoa ihmisen vähitellen kehittyvän paremmaksi. Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki Seuraavat kokoukset: ma 22.8. Kokous + huutokauppa ma 17.10. Tällä hetkellä on mahdotonta arvioida, mikä on tyytyväisyyden aste, koska dokumentoitua palautetta ei ole kerätty ainakaan niissä näyttelyissä, joihin itse olen osallistunut. Kokous + huutokauppa Syksyn esitelmien aiheet ja aikataulut: suomenfilatelistiseura.fi Kerhohuutokaupan ostot voit maksaa myös suoraan pankkiin. Asteikkona tämän kaltaisessa palautteessa käytetään yleensä skaalaa 1-5 ja riittävän aikajänteen synnyttyä nähdään myös, mihin suuntaan ollaan menossa. Näytteilleasettajilta tulisi kerätä systemaattinen palaute, jossa selkeillä mittareilla olisi mahdollisuus ottaa kantaa esimerkiksi tuomarityöskentelyyn ja sen osa-alueisiin. Missä tahansa arviointitehtävässä olisi myös arviointia suorittavien tahojen ehdoton etu, että he saisivat toiminnastaan relevantin palautteen, jonka pohjalta toimintaa voitaisiin kehittää kaikkien yhteiseksi hyväksi. Se nimittäin vaatii uhrauksia myös meiltä itseltämme ja talven tullessa jopa villapaidan päälle laittamista kotona. 8 . Linkolan ajattelussa lintubongarit edustivat kuitenkin keräilijöiden alempaa kastia käyttäessään surutta fossiilisia polttoaineita nähdäkseen suurharvinaisuuden satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä kotoaan. Itsekin muuten näin ainoan Euroopassa koskaan havaitun siperiankurpan vajaat 20 vuotta sitten – paikka oli Värtsilässä noin 20 kilometrin päässä kesämökiltäni. Viime vuosikymmenien tunnetuimpiin ajattelijoihin kuulunut kalastaja Pentti Linkola rinnasti eräässä kirjassaan ”bongarit” postimerkkien keräilijöihin, jotka etsivät harvinaisuuksia. Kokous + huutokauppa ma 19.9. Kokous + huutokauppa ma 29.8. Pekka Lempiäinen Suomen Filatelistiseura ry Kokoukset ja huutokaupat alkavat maanantaisin klo 18.00. Esitän nyt yhden sellaisen
Huutokaupan runsaasti kuvitettu luettelo julkaistaan vuoden viimeisessä lehdessä (SP 6-2022) ja Philabidissä joulukuussa, jolloin sen kohteisiin voi jo tarjota. Suomen Filatelistiseuran suurhuutokauppa no 58 S uomen Filatelistiseura järjestää tänäkin vuonna vuodenvaihteessa suuren suosion saavuttaneen tavallista suuremman huutokaupan. Jos olet kiinnostunut jättämään kohteita huutokauppaan ota yhteyttä allaoleviin vastuuhenkilöihin lisätietoja saadaksesi. Huutokaupan Seppo Evinsalo 0500 508 979 seppo.evinsalo@gmail.com kokoajat: Juha Tillander 040-847 6371 juha.tillander@onninen.com Ota meihin yhteyttä ja kerro mitä haluaisit huutokaupassa kauttamme myydä: { Kohteita joita on jo jätetty huutokauppaan: Kauniita ovaaleita kuten nämä: 5 kopekkaa pienihelminen Tampereen postimestarin mustemitätöinnillä ja leveäreunainen 10 kopekkaa mielenkiintoisella mustemitätöinnillä. Jos haluat myydä otamme kohteita vastaan 15.10.2022 asti! Runsaasti käyttämättömiä Suomen alkupään eri merkkimalleista. SF varaa oikeuden valita jätetyistä kohteista parhaiten huutokauppaan sopivat. Huutokauppa tulee päättymään tämän vuotisen tapaan tammikuun puolessa välissä. Lisäksi yläreunassa näkyvissä osa ”päikköparista”. Satoja upeita loistoja Suomen eri merkkimalleista aina euroaikaan asti.. Monia hienoja postilähetyksiä Suomessa käytetyin venäläisin merkein
Men så den intressanta frågan, vad ska du samla på. S måstater är svaret, stater som vari kolonier, stater som ännu är det, t.ex Cypern, Gibraltar, Malta. Börja samla för ditt eget höga nöjes skull! Då behöver du inte bry dig om regler, inte om domare. Du samlar vad du tycker är intressant, bryr inte om värderingar och senaste katalogpriser, bara om hur det ser ut. För dem som vill bli kallade filatelister är det som inte kan undvikas. De här kraven kan i längden kännas tröttsamma för dem som liksom jag känner något både krafter och vilja börjar svika. I synnerhet kräver den kunskaper av dem som vill ställa ut sina samlingar och få poäng och medaljer. Som ytterligare råd kan jag säga att, börja med märkena, sedan kan man skaffa brev och kort. Vad göra. Lycka till!. D et finns en lösning på problemet, som åtminstone jag trivs med. från geografin, boktryckarkonsten, historien. Det blir mycket lätthanterligare så och du slipper det enorma flödet som strömmade ut just på 60-talet från alla världens postanstalter. Själv valde jag Malta av den enkla anledningen att jag en tid köpt in och sparat för en god väns skull. Kom ihåg, det här gör du inte för att ställa ut, utan bara för att det roar dig. Den eviga, poängberäkning, diskusionerna med domarna som man i de flesta fall anser småaktiga, det kan bli för mycket, man lägger av, men helt sluta med frimärkena, det kan man absolut inte. 1960. Gör dina egna katalogblad, blanda med postfriskt och stämplat, huvudsaken att du får trevliga sidor. 6 4/2022 SuomenPostimerkkilehti HFF:s ordförandes spalt: Samla för nöjes skull! CARL APPELBERG F ilatelin är en krävande hobby, den fordrar kunskaper från de mest skilda områden, t.ex. En liten varning genast i början, vilket land du än samlar, avsluta samlingen ca
Porvoonkatu 23 sai kuitenkin 1.2 1923 nimekseen Helsinki / Helsingfors 14 ja haaraosasto IV arvon. Maksu käteisellä, kahvio, kohdelistat ym. Aikaisemman käsityksen mukaan näiden toisen luokan toimipaikkojen toiminta olisi loppunut vuoden 1923 alkuTeksti ja kohde Matti Pesonenkohteet puolella tapahtuneeseen ensimmäiseen nimenmuutokseen. Nämä nimet löytyvät vuosilta 1922 ja 1924. Olisiko XI ollut käytössä Porvoonkatu 23 osoitteessa ja Nikolainkatu 15 osoitteessa leimasin X . Tämän voinemme kuitenkin pikaisesti ohittaa koska IX siltaleimasimen päiväyksiä tunnetaan 3.1.1922 ja 1.2.1923. Leimasinmalli on kummassakin samanlainen. , 0400 601 848. Kolmantena mallina olivat siltaleimasimet ja näiden käyttöaika jäi vain muutamaan vuoteen. Lukijoiden havaintoja otetaan mielellään vastaan sähköpostitse: Matti Pesonen email: masan@saunalahti.fi huutokauppa la 3.9.2022 SF:n kerhohuoneella Lönnrotinkatu 32, Hki Kohdelistat ja muu löydät Rahoja, mitaleita, postimerkkejä Näyttö klo 10, myynti klo 11 alkaen rahoista. titoimipaikkoja hoitivat yksityiset yrit. Toimipaikkojen kuului myydä postimerkkejä ja vastaanottaa kotimaan ja ulkomaille sekä keisarikuntaan osoitettuja kirjattuja kirjepostilähetyksiä sekä aluksi vain Suomeen osoitettuja korkeintaan 100mk suuruisia postiosoituksia. Näillä haaraosastoilla oli omat leimasimet ja kirjauslipukkeet. lisätietoa kimmo.kanerva@kolumbus. Kaikilla alussa nimetyiltä toimipaikoilta I ?> IX on olemassa leimasimia ja myöskin leimasin mikä on merkitty X tiedetään olleen olemassa. Nämä postitoimipaikat nimettiin Helsinki I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX. ja kirjakaupat to. 7 Asiamiesposteja jo 100 vuotta H elsinkiin perustettiin yhdeksän toisen luokan postinhaaraosastoa. ki muitakin liikkeitä mahtuu mukaan. Leimasimen XI päiväys on 26.4.1922 eli leimasimen tekovirheen voinemme ohittaa ja olisihan jo tuplavahinko, jos lipukkeetkin olisi tehty väärin. Pienellä tutkimisella ei löytynyt postin nimikkeen alla oleviin muihin ei nimettyihin toimipaikkoihin. Vuoden 1923 nimen muutoksen jälkeen todennäköisesti leimasimet kerättiin pois ja näiden tilalle tulivat Helsinki leimasimet. Leimasimia tunnetaan kuitenkin kymmenen kappaletta nyt yksitoista. Kumpikin on paperikauppoja ja osoitteet ovat Porvoonkatu 23 ja Nikolainkatu 15. Kyseisiä pos. Sieltä löytyy kaksi nimikettä mille ei ole löytynyt haaraosaston nimeä. Leimasimia tunnettaan venäjänkielisellä tekstillä leimasimissa ja myöskin ilman venäjän kieltä. Postiosoituksiin kävivät samat lomakkeet kuin postin omilla toimipaikoilla oli. Tämä viimeisin leimasin X ei liene ollut milloinkaan käytössä. Porvoonkatu 23 löytyy myöskin vuodelta 1926 ja myöskin tästä eteenpäin. Monien näiden toisen luokan toimipaikkojen toiminta jatkui edelleen postin nimikkeen alla ja ajan kuluessa näistä muodostettiin myös ajan myötä Helsinki / Helsingfors nimisiä postin omia postitoimipaikkoja. Nimet muuttuivat Helsingin kaupungin alueella Helsinki / Helsingfors nimiksi. Näiden toimipaikkojen aloitus ilmoitettiin Suomen Postihallituksen kiertokirjeessä N:o XXI vuonna 1912. täjät omissa liikkeissään joita olivat suurelta osin paperi. Haaraosastosta XI tulee aluksi mieleen onko leimasimen ja lipukkeen valmistuksessa tapahtunut virhe, olisiko pitänyt olla IX
Rajanaapurina oli 1918 asti Unkarin alainen autonominen Kroatia-Slavonian alue idässä ja hallinnollisesti Itävaltaan kuulunut alue lännessä. Aiemmin ItävaltaUnkariin kuulunut alue oli ennen vuotta 1918 länsiosaltaan Itävallan hallinnassa ja Fiumen kaupungin sekä Itäosan osalta Unkarin hallinnassa. Nykyisen Rijekan pääposti sijaitsee kaupungin vanhassa ydinkeskustassa, keisarivallan aikaisessa arvorakennuksessa.” KUVA: SEPPO LAAKSONEN. Kroaattien hallinto poistui Fiumesta 4.11. Tämä kroaattien johtama aika jäi lyhyeksi, sillä jo 4.11 italialainen taistelulaiva Emanuela Filiberto toi kaupunkiin Italian joukkoja. ja hallitusvalta annettiin paikalliselle Italian kansallisneuvostolle, puheenjohtajanaan Antonio Grossich. Itävalta-Unkarin hajottua ei 1918-1919 alueen omistuksesta päästy sopimukseen. Vuonna 1912 asukasluku oli noin 50 000. Vihreä raja, Fiume Italian osana 1924 alkaen. Itävalta-Unkarin tappio 1918 ja lisäpainamat Unkarin merkeille Rintaman murruttua marraskuun alussa 1918 Venetossa ja Itävalta-Unkarin pyydettyä aselepoa vuoden 1918 lopulla tie Fiumen selkkaukseen aukeni. Ohessa katsaus Fiumen vaiheisiin ja etenkin sen omiin postimerkkeihin. 8 4/2022 Suomen Postimerkkilehti Fiumen alueen omistus oli vuosina 1918 – 1924 kansainvälispoliittinen kysymys Italian ja Jugoslavian välillä. Nykyään kaupunki on Kroatian tärkein satamakaupunki ja tunnetaan nimellä Rijeka. Ranskalainen risteilijä Audace toi 17.11 lisää joukkoja, nyt englantilaisia, ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia. Sininen raja, miehitysalue ja vapaavaltio vuoteen 1924. FIUME ja sen postimerkkijulkaisut 1918–1924 Kartta Fiumen alueesta. Fiumen kuvernööri luovutti pakon edessä hallitusvallan paikallisille kroaattien neuvostoille 28.10. Häneen törmätään vielä myöhemmässäkin vaiheessa, myös postimerkeissä. Tästä seurasi varsin kaoottinen aikajakso, joka jätti jälkensä myös filateliaan. Tänne johti 1873 valmistunut rautatie Unkarista. Väestön enemmistö kaupungissa oli italialaisia, mutta ympärysalueet ja esikaupunki olivat pääosin kroaattien asuttamia. Punainen raja, Fiumen Corpus Separum Unkarin osana. Fiume Fiume oli Unkarin tärkein satamakaupunki ja Unkarin parlamentin suorassa hallinnossa, Corpus Separatum, vuodesta 1868 alkaen
Merkkejä on neljä eri painosta, jotka voidaan erottaa paperin mukaan. Erona seuraavaan on vain tekstin muoto, valuutanvaihdon jälkeen merkeissä luki POSTA FIUME Ylärivissä lisämaksullisia merkkejä opiskelurahaston hyväksi vuodelta 1919. Kuvassa kaikki neljä kuva-aihetta. Aidosti kulkeneet lähetykset ovat harvinaisia. Raha tehtiin lisäpainamalla aiempia Itävalta-Unkarin seteleitä, jotka ovatkin sitten jo ihan oma keräilyalueensa. lisämaksullinen Antonis Grossich merkki. Aiheena olivat symbolinen Italia-hahmo, eräissä lähteissä Kvarner lahden kuningatar, Fiumen raatihuoneen kellotorni, Garibaldin patsas ja taistelulaiva Emanuele Filiberton saapuminen Fiumeen. Kun pelättiin, että merkkejä pidetään hyväntekeväisyysjulkaisuna (ja ehkä myös filateelisista syistä) sarja julkaistiin uudelleen 28.7.1919, nyt tekstillä POSTA FIUME. Itse pohjamerkit ovat halpoja, mikä on edesauttanut väärenteiden tehtailua. Lisämaksu perittiin merkistä poiketen paikallisessa rahassa, ei Italian liiroissa. Taustatietona mainittakoon, että Italialle oli luvattu 1915 Trieste, Istria ja Dalmatia (mutta ei Fiumen rannikkoaluetta),. Lisämaksullinen sarja opiskelijarahaston hyväksi ilmestyi 18.5.1919, mutta korkeana lisämaksun (5 Corunaa) sen myynti jäi vähäiseksi. Alarivissä kolmikulmainen sanomalehtimerkki sekä lisämaksullinen Antonia Grossich merkki. Germainissa 10.9.1919. Lisäpainama FIUME Unkarin viljankorjaaja ja parlamenttitalo –sarjalle sekä lunastusmerkeille. 9 Fiume oli vuodesta 1868 käyttänyt Unkarin postimerkkejä. Lisäpainamia voi löytyä myös väärinpäin. Miehityshallinto ja omat postimerkit 1919 Ensimmäiset omat merkit ilmestyivät 30.1.1919. Fiume käytti vielä tuolloin aiempaa Unkarin rahaa 1 koruna = 100 Filleriä. D’Annunzio ottaa vallan Ympärysvaltojen ja Itävalta-Unkarin kanssa solmittiin rauha St. Fiumessa käytettiin tuolloin Unkarin rahayksikköä 1 koruna = 100 filleriä. Viimeisin merkki ilmestyi vasta D’Annunzion hallinnon aikana, mutta oli tilattu miehityshallinon aikana. Yksi italian Liira vastasi tuolloin 2.50 Fiumen Corunaa. Ensimmäinen oma käyttösarja vuodelta 1919. Merkissä mainitaan lisämaksun olevan 5 italian Liiraa, mutta se perittiin 5 korunana. Painamien erot eivät ole kovin selviä ja myös väärenteitä esiintyy runsaasti. Lisäpainamia tehtiin Unkarin tuolloisille käyttösarjoille ja lunastusmerkeille, joita oli kaikkiaan 43 päälajia. Viimeisenä Unkarin pikapostimerkki vuodelta 1916. Lisäksi painoksissa on paljon huonoja keskityksiä, rosahammastusta, siirtymiä yms heikosta painotyön valvonnasta kertovia huonolaatuisia merkkejä. Näitä on sekä kirjapainossa, että viidellä eri käsileimasimella tehtyjä. Viimeinen painos valmistui 30.4.1919. Vuoden 1919 lopulla ilmestyivät vielä kolmikulmainen sanomalehtimerkki, josta voidaan erottaa ns Triesten ja Milanon painokset, kaksi lunastusmerkkiä ja Lisäpainama FIUME Unkarin sota-apumerkeille 1916/1917 ja Karl-Zita merkeille 1918. Merkeissä tämä on kirjoitettu Corona ja centessimi. Tässäkin lisämaksu oli ilmoitettu Italian liiroissa, mutta se perittiin jälleen Fiumen Corunoissa. Ensimmäisessä käyttösarjassa luki vain Fiume. Ensimmäiset lisäpainamat valmistuivat 1.12.1918 ja viimeiset 29.1.1919. Tässä ei kuitenkaan päästy sopimukseen Fiumen tulevasta kohtalosta. Nyt näitä lisäpainettiin tekstillä FIUME. Merkit ovat pääosin käyttämättömiä tai suosioleimattuja. Viimeisenä sanomalehtimerkki vuodelta 1916. Samalla rahayksikkö vaihtui, sillä Fiume otti käyttään oman rahan Fiumen Corunan 18.4.1919
Filateelisesti vallanvaihto ei näkynyt merkittävästi ennen vuoden 1920 syyskuuta. Joka tapauksessa kaikki tämän jälkeiset merkit olivat Italian liira-määräisiä. Baltian maiden itsenäistyessä se jäi Venäjälle, koska ei kuulunut mihinkään Baltian neuvostotasavalloista. Kumpikaan aluetta vaatineista osapuolista ei ollut sitä näin ollen hallinnut aiemmin. Vaihtokurssi oli 1 Italian liira = 2.5 Fiumen corunaa. Oma ryhmänsä ovat valore globale + nimellisarvo –lisäpainama aiemmalle lisämaksulliselle opiskelijarahastosarjalle sekä Antonio Grossich merkille. Paikallinen italialainen väestö kuitenkin ajoi voimakkaasti alueen liittämistä Italiaan. Käyttösarjaa D’Annunzion kuvalla ja toinen pikamerkeistä.. 10 4/2022 Suomen Postimerkkilehti jos Italia liittyy sotaan Itävalta-Unkaria vastaan. Useimmista lisäpainamista voidaan erottaa useampia eri leimasimia. Sarjaa myytiin tässä muodossa myöhemmin keräilijöille. Lisämaksuja ei merkeistä enää peritty. Merkit painettiin ensin tällä tekstillä, mutta teksti vaihdettiin toisessa painoksessa muotoon Posta di Fiume. D’Annunzion ajan lisäpainamia aiemmille käyttösarjoille. Edellisestä voidaan erottaa neljää eri tyyppiä olevia painantoja, ei kuitenkaan kaikissa arvoissa. Lopullisesti Fiumen coruna poistui käytöstä vasta kun alue liitettiin Italiaan 1924. Huomaa leiman alakaaren teksti ”Fiume d’Italia”. Muutoksen ajankohdasta on useaa ristiriitaista tietoa, mutta se todennäköisesti tapahtui 10.5.1920. Rahayksikössä tapahtui tämän jälkeen taas muutos, postimerkeissä käytettiin tämän julkaisun jälkeen Italian liiraa rahayksikkönä. D’Annunzio nimitti itsenä Fiumen komendantiksi 14.9 ja syrjäytti lopullisesti aiemman hallinnon 20.9. Italiainen runoilija ja sotasankari Gabriele D’Annunzio oli koonnut noin 2600 miehen joukon, joka ylitti Italian rajan 12.9.1919 ja miehitti Fiumen kaupungin. Sotilaspostimerkit liimattuna pahville ja leimattuina ainoana käyttöpäivänään. Alueen hallinnosta kilpaili Italian kanssa Itävalta-Unkarin slaavilaisista alueista 1918 muutamassa välivaiheessa muodostunut Jugoslavia. Lisäpainamia ilmestyi useassa erässä 10.10.1919 – 12.12.1919 – 6.3.1920. D’Annunzion valtaantulon 1-vuotisjulkaisuja. Unkarin hallinto ei kuitenkaan tullut kyseeseen, sillä Unkari laskettiin sodan häviäjävaltioihin. Ensimmäinen painos käytettiin myöhemmin leimamerkkeinä. Ainoa kokonaan uusi merkki tällä jaksolla oli uusi kolmikulmainen sanomalehtimerkki, joka ilmestyi 11.9.1920. Uusia postimerkkejä kuitenkin julkaistiin tätä ennen. Ympärysvaltojen ja Italian miehitysjoukot vetäytyivät alueelta St Germainin rauhan solmimisen takia ja alue jäi D’Annunzion hallintaan. Nykypäivän politiikassa likimain vastaava on Venäjän hallitsema Kalingaradin alue. Lähinnä kyseessä olivat uusien tai puuttuvien nimellisarvojen lisäpainamat aiemmille käyttösarjojen FIUME – POSTA FIUME merkeille. Juridista tilannetta mutkisti Fiumen aiempi hallinto suoraan Unkarin alaisuudessa. Painamista löytyy useampia alatyyppejä ja kääntynyttä painantaa. Toimenpiteen mahdollisti tuki Italian armeijalta ja rahoitus kansallismielisiltä teollisuuspiireiltä
MyöValore Globale lisäpainamia aiemmille merkeille. Aikalaiskuvausten mukaan tyypillisiä olivat usein pidetyt julkiset puheet, runojen lausunta hallituspalatsin parvekkeelta, ilotulitukset ja erilaiset juhlat soihtujen valossa. D’Annunzion hallintokausi Fiumessa oli hyvin värikästä aikaa. D’Annunzio julisti Fiumen 8.9.1920 Reggenza Italiana del Carnaro –nimiseksi korparatiiviseksi valtioksi ja itsensä sen ensimmäiseksi kansleriksi. D’Annunzio nautti Italiassa suurta kansansuosiota, mikä osaltaan suojeli häntä Italian hallituksen toimilta. Sotilaspostimerkkejä lisäpainamalla ”Reggenza Italiana del Carnaro” uuden valtion nimen mukaisesti. Osa arvoista on lisäpainettu uusille arvoille, osa on säilyttänyt alkuperäisen arvon. Hallinto sai rahoitusta eräiden lähteiden mukaan myös kaappaamalla italialaisia rahtilaivoja ja vapauttamalla näitä maksua vastaan. Merkkien ilmestymisaikaan rahayksikkönä näissä oli Unkarin koruna, joka poistui käytöstä 12.9.1920. Monet tuon ajan D’Annunzion joukkojen oivalluksista siirtyivät myöhemmin Mussolinin käyttöön, kuten mm mustat paidat, Italian tunnuksena myöhemmin käytetty vitsakimppu etc. Kyseessä oli itse asiassa prototyyppi Mussolinin sittemmin Italiassa soveltamasta korporatiivisesta hallinnosta. Lisäpainetuista merkeistä ei kuitenkaan enää peritty lisämaksua, joka oli suuruutensa puolesta vähentänyt merkkien myyntiä suuresti. Muodollisena syynä näihin oli yksi vuosi Fiumen miehittämisestä. Perusteena painamalla oli rahayksikön muutos. Toisaalta kansallismieliset teollisuuspiirit tukivat alueen miehitystä tarkoituksena saada se liitetyksi Italiaan. 11 Reggenza Italiana del Carnaro ja D’Annunzion hallinnon loppu 1920 – 1922. Viimeisenä kolmikulmainen sanomalehtimerkki. Myös kiista alueen omistuksesta Jugoslavian kanssa esti Italiaa tekemästä mitään suoria toimia hallinnon syrjäyttämiseksi. Merkit olivat käypiä vain ilmestymispäivänään 12.9.1920. Vanha merkkivarasto oli vuoden 1921 lopulla osin loppumassa, yleisimmistä arvoista, 5 ja 10 c, otettiin uusi painos Milanolaisessa painotalossa. Merkit ovat nykyäänkin suhteellisen arvokkaita, eli temppu onnistui tuolloin hyvin. D’Annunzio piti yhteyksiä myös Irlannin tasavaltalaisiin, Egyptin kansallismielisiin myös ja Neuvostoliiton suuntaan. Merkkejä myytiin vain rajoitetusti sotilaspostitoimistosta (max 5 sarjaa/ asiakas) , eli kyseessä oli täysiverinen filateelinen rahastus. Tunnettuna runoililjana hän harrasti hyvin teatraalisia eleitä. Oli itse asiassa aika erikoista, että postimerkkejä ei oltu käytetty aiemmin Fiumen erikoislaatuisen hallinnon esilletuomiseen tai sen rahoittamiseen. Lähinnä oli tehty lisäpainamia aiemmille merkeille kulloisenkin tarpeen mukaan. Kaupunkia kansoittivat myös monet anarkistit, sosialistit ja syndikalistit tänä sodan jälkeisenä varsin levottomana aikana. Uuden korparatiivisen hallinnon myötä asia kuitenkin muuttui. Tätä sarjaa lisäpainettiin ARBE ja VEGLIA teksteillä Poste di Fiume sanojen päälle em saaria varten. Periaatteessa lisäpainana Antonio Grossich merkille olisi ollut tarpeeton, sillä merkki oli jo alkujaan julkaistu Fiumen corunoissa. Näin lisäpainetun merkin myyntihinta laski viidesosaan aiemmasta. Jo 12.9.1920 valtaantulon 1-vuotispäivänä ilmestyi 11 merkkinen sarja, jossa oli ensimäisen kanslerin, D’Annunzion suuri muotokuva. Eli kaikkiaan meno Fiumessa oli erittäin värikästä jopa nykyajan mittapuulla. Samana päivän ilmestyi myös kaksi pikamerkkiä ja eräs Fiumen postimerkkien omituisuuksista, sotilaspostimerkit. Aiemman hallinnon merkkejä lisäpainamalla ”Govverno Provvisorio” sekä lunastusmerkkejä ”Segnatassa” lisäpainettuja aiemmille Valore Globale –merkeille. Painos lisäpainettiin samantien ja tuli myyntiin 18.12.1921.
Aihepiiriltään tämä sopi hyvin Italian tuolloiseen poliittiseen tilanteeseen, uutta Roomaa kun oltiin kovasti rakentamassa, tunnetuin seurauksin. Sama sarja ilmestyi jälleen lisäpainettuna, mutta nyt lisättynä vuosiluvulla 1922 toisen lakiasäätävän kokouksen avajaisiin 12.4.1922. Huhtikuussa 1921 alueella pidettiin parlamenttivaalit ja 5.10 1921 Riccardo Zanella valittiin Fiumen presidentiksi. Käytännössä tämä tarkoitti alueen liittämistä De facto Italiaan, vaikka muodollisesti alue oli edelleen oma vapaavaltionsa. Seuraava julkaisu oli aiemmalla vuoden 1919 valore globale –sarjalle lisäpainetut lunastusmerkit. Merkit ovat kuitenkin kaikesta huolimatta varsin kalliita hankkia. 12 4/2022 Suomen Postimerkkilehti hemmin näitä myytiin pahville liimattuina leimattuina sarjoina keräilijöille. Vaikka D’Annunzion pitkä ja värikäs hallinto oli nauttinut Italiassa suurta kansansuosiota, mutta kun alueen asema oli nyt kuitenkin saatu sovittua, tuli pakko asettaa hallintokin normaalitilaan. D’Annunzion hallinta päättyi 28.12 muutamiin taistelulaiva Andrea Doriasta Fiumen hallintopalatsiin ammuttuihin kranaatteihin. Aiempi lisäpainama sai nyt päälleen koristekuvio ja tekstin Segnatassa sekä uuden nimellisarvon. Erikoista on joskus välimerenmaiden politiikka. Lisäpainamasta löytyy 5 c ja 10 c arvoista alatyyppejä, jotka syntyivät myöhemmin tehtyjen lisäpainosten yhteydessä. Seuraava postimerkkijulkaisu oli perustuslakia säätävän kokouksen avaamisen kunniaksi julkaistu lisäpainamasarja vuoden 1919 lisämaksullisille merkeille. Italia sai itse kaupungin ja kapean rannikkokaistan (maayhteyden) täälLakiasäätävän kokouksen kunniaksi julkaistuja lisäpainamia. Seuraava julkaisu oli 20.10 ilmestynyt sotilaspostimerkeillä tehty lisäpainama sarja tekstillä ” Reggenza Italiana del Carnaro”, kaikkiaan 18 arvoa. Michel listaa nämä kuitenkin edelleen vanhan käsityksen mukaan. Jugoslavia ei kuitenkaan Italian vaikutusvallan kasvua Fiumessa hyväksynyt ja asiasta käytyjen neuvottelujen lopuksi 17.01.1924 solmittiin ns Rooman sopimus, jossa alue jaettiin Italian ja Jugoslavian kesken. Italia kuitenkin empi asiassa ja neuvokkaana miehenä D’Annunzio ei luovuttanut helpolla. Lisäpainamana oli nyt ”24-IV-1921 Costituenta Fiumana”. Ensimmäiset merkit ilmestyivät jo 18.11 ja kaikkiaan merkkejä ilmestyi Arbella 12 päälajia ja Veglialla 12 päälajia. Samalla alueen miehittivät Italian armeijan joukot. Seuraava temppu oli varsin erikoinen, D;Annunzio julisti 3.12.1920 sodan Italiaa vastaan. Hallinnon johtoon nousi jälleen vuoden 1921 alussa Antonio Grossichin johtama hallitus. Maaliskuussa 1922 Mussolinin kannattajat tekivät vallankaappauksen ja Zanellan johtama Fiumen hallitus pakeni Jugoslaviaan. Tämähän oli siis maa, jonka kanssa hän oli sotatilassa. Tästä erottaa merkit useasta väärenteestä, jotka on tehty vuoden 1922 sarjan mallin mukaan.. Tämän jälkeen entinen ensimmäinen kansleri pakeni maanpakoon Italiaan. Mussolinin aika ja Fiumen jakaminen Benito Mussolinin noustua Italiassa valtaan oli vain ajan kysymys, koska sama tapahtuu Fiumessa. Hallinnon normalisoiminen Italian armeijan joukkojen otettua alue hallintaansa palattiin monessa asiassa päiväjärjestykseen. Asiaa tuotiin esille myös filateelisesti, molempia saaria varten tehtiin ns miehitysmerkkejä lisäpainamalla aiempia ”Reggenza Italiana del Carnaro” lisäpainettuja sotilaspostimerkkejä saarten nimillä. Postimerkeissä tämä näkyi siten, että aiempi D’Annunzio sarja sekä pikalähetysmerkit lisäpainettiin tekstillä ”Governo Provvisorio” jo helmikuussa 1921. Valore Globale painamia oli useita eri tyyppejä, niinpä osaa Segnatassa –lisäpainamista löytää useammalla eri pohjamerkillä. Ensimmäinen kokonaan uusi käyttösarja saatiin aikaan vasta 23.3.1923, jolloin ilmestyi hyvin roomalaisvaikutteinen käyttösarja sekä kaksi pikapostimerkkiä. Jugoslavia ei kuitenkaan provosoitunut tästä, vaan antoi miehitysjoukkojen olla saarilla. Tämä oli samalla viimeinen Fiumen ”oma ” julkaisu sen itsehallinnon aikana. Kaikkiaan nämä ovat harvinaisia, pienipainoksisia ja täysiä tekeleitä. Näistä sarja ilman vuosilukua 1922 on selvästi harvinaisempi. Uusi väliaikainen hallitus perustettiin Riccardo Zanellan johdolla tämän jälkeen ja alue julistettiin vapaavaltioksi 31.12.1920. Kello alkoi kuitenkin nyt lyödä D’Annunzion hallinnolle. Ilmeisesti saadakseen Italian ja Jugoslavian välit rikottua, hänen legioonansa miehitti Jugoslavialle kuuluneet Arben (Rab) ja Veglian(Krk) saaret 13.11.1920. Italian ja Jugoslavian tekemässä Rapallon sopimuksessa vahvistettiin 12.11 Fiumen asema vapaavaltiona. Nämä on Michelissä virheellisesti luetteloitu Arben ja Veglian julkaisuiksi, mutta sekä italialaisen Sassonen sekä uusimman käsikirjan mukana nämä merkit olivat käytössä itse Fiumessa. Postipalveluiden normalisoiduttua postiliikennekin vilkastui ja lähetysten harvinaisuus alkaa selvästi laskea aiemmasta. Huomaa myös ensimmäisen sarjan roomalaiset numerot ilman vaakaviivoja. Tämä ei kuitenkaan johtanut kovin suuriin sotilasoperaatioihin, kunnes Italian laivastoa saapui Fiumeen 24.12 kenraali Enrico Couglian johdolla. Merkkivarasto oli ilmeisesti runsas, sillä näitä käytettiin myöhemmin monen lisäpainaman pohjamerkkeinä, sekä myös leimamerkkeinä. Fiumella oli parikin väliaikaista valtionpäämiestä, mutta vuoden lopulla korkeinta valtaa käytti Italian sotilaskuvernööri
Leimamerkit ja ehiöt Fiumessa julkaistiin myös ehiöitä, nämä tehtiin alkuun lisäpainamalla Unkarin ja Italian ehiöitä. 13 tä Italiaan. Kaikkiaan ehiötä ilmestyi 13 postikorttia , kolme korttikirjettä ja kaksi kirjekuorta. Aiheesta enemmän kiinnostuneille tämä on lähes välttämätön. Tässä Fiumen postimerkit lyhyesti esitettynä. Fiumen leimamerkkejä. Ainoa helposti postimerkiksi sekoitettava on sotilaspostimerkkien ensimmäiselle versiolle tehty lisäpainama, jossa on vain teksti ”Valore” ja uusi nimellisarvo. Sopimus tuli virallisesti voimaan 22.2.1924 , jolloin Italia juhlallisesti liitti saamansa alueen Italiaan. Toisen maailmansodan jälkeen alue siirtyi Jugoslavialle, kuten suuri osa entistä Triesten aluettakin. Italian kuningas Viktor Emmanuel III vieraili tämän johdosta Fiumessa 16.3 risteilijä Brindisillä. Vuoden 1924 käyttösarjan eri kuva-aiheet ja pikamerkit. Fiumen tarina tältä osaa oli ohitse. Teksti JA Merkit: Jukka Sarkki jukka.sarkki@sarkki.net Espresso Poste Fiume julkaistiin 1924 sarjasta. Tätä mallia ei uskallettu ottaa käyttöön, koska pelättiin että UPU ei hyväksy sitä postimerkiksi alueesta käytetyn nimen takia. Aiheesta on julkaistu Kroatissa erinomainen kirja ”Stamps of Rijeka, Fiume 1918 – 1924”. Kaikki ovat erittäin vaikeita hankkia ja hinta on myös tämän mukainen. Edellisen lisäksi merkeistä on hyvä luettelointi italialaisessa Sassone-luettelossa. Filateelisesti tähän vaiheeseen liittyy kaksi lisäpainamajulkaisuja, joilla ei ollut todellista tarvetta, mutta sitäkin suurempi poliittinen manifestaatio. Vasemmalla sotilaspostimerkkien ensimmäinen painos, jota ei kuitenkana otettu käyttöön sen nimen takia. Alarivillä 20 centin merkki ilman lisäpainamaa ja vuoden vuoden 1924 merkki kahdella erilaisella lisäpainamalla. Ensimmäiset omat mallit ilmestyivät vuoden 1923 käyttösarjan merkkikuvilla. Ensinnä ilmestyi 22.2.1924 vuoden 1923 käyttösarja ja pikamerkit lisäpainettuna tekstillä ”Regno d’Italia” (Italian hallinto) ja 1.3.1924 samat merkit uudelleen lisäpainamalla ”Annessione all Italia” (liitos Italiaan). Erona lopullisiin sotilaspostimerkkeihin on maan nimi, kun se lopullisisssa merkeissä oli ” Posta di Fiume”, näissä lukee ”Fiume d’Italia”. Näiden rinnalla olivat käytössä myös vuoden 1923 käyttösarja ilman lisäpainamia. Teos esittelee myös erinomaisin kuvin useat väärenteet ja miten ne voi erottaa aidoista merkeistä. Pelkän Michelin perusteella keräilyssä ei pääse kovin pitkälle, ja tässä on vielä osa merkeistä väärin luetteloituja, kuten edellä kirjoitin. Nimenä oli alkuun Fiume d’Italia, ilmestyneissä merkeissä Poste di Fiume. Postimerkkejä on myös lisäpainettu leimamerkeiksi. Nykyään alue on Slovenian suurin satamakaupunki ja löytyy kartoista nimellä Rijeka. Näiden merkkien käypyys päättyi 31.3.1924, jolloin Fiumessa tulivat käyttöön Italian postimerkit. Nämä erottaa yleensä lisäpainamasta ”Marca da Bollo” , ”Bollo” tai ”Tassa passaporti”. Jugoslavia sai kaikki sisämaaalueet ja valtaosan Fiumen pohjoisosista. Sarja on ainoa, josta on laajempaa kuvaa itse kaupungista.
Tuolloin seikat eivät ole tasapainossa. saksalaisesta tavasta jäsentää kokoelma. Etenkin vanhemman polven tuomareille tämä saksalainen tapa on liki kauhistus, vaikka SREV sen selvästi sallii toteamalla: ”eri piirteet, kuten esim. Haaste on siinä, että nuo kansanväliset säännöt eivät lopulta sano selvää vastausta kovinkaan moneen asiaan. kommentaareineen. Pohtija kokoelmassaan oli päätynyt sääntöjen mukaiseen ratkaisuun ja tämä näkyi sitten käsittely-arviointikohdan pisteissä vähennyksenä. Tuomaripalautteiden ristiriitaisuudet Edellisissä numeroissa pohtija kertoi tuomaripalautteessa jäädyn kaipaamaan esimerkiksi yleisempiä pikkuarvojen ryhmiä, kun taas säännöissä sanotaan, että pitää mieluummin esittää ne harvinaisuudet ja jättää yleisimmät kohteet vähemmäksi. Asia ansaitsee ottaa tuomarien seuraavilla koulutuspäivillä, joita pidetään vuosittain alkuvuodesta, esille. Voidaan puhua jopa näytteilleasettajan kuluttajansuojasta. Näin on varsin kohtuullista odottaa, että näytteilleasettajat saisivat kunnon vastineen. Otan esimerkin perinteisestä filateliasta ja siellä ns. Saksalaisten tavaksi on muodostunut sellainen, että he esittelevät merkkimallin kaikkien päälajien paperit yhdessä luvussa, kaikkien päälajien värierot toisessa luvussa jne. Perinteisesti kukin päälaji esitellään yhdessä osassa ja tämän osan sisällä esittely jakautuu eri seikkoihin, kuten värieroihin, papereihin jne. Kokoelmalle sopivasta tarinasta päättäminen Pohtija toteaa, että hänelle on jäänyt mielikuva, että lopulta kokoelmaan sopivasta tarinasta tuntuukin päättävän muut, eikä kokoelman rakentaja itse, vaikka sääntöjen punainen lanka kuitenkin on se, että kokoelman rakentaja kehittää tarinan kokoelmansa ympärille itse haluamallaan tavalla ja valitsee tarinaan sopivat kohteet, ja kirjoitettujen sääntöjen mukaan tapoja ja mahdollisuuksia on useita erilaisia. Sen lisäksi, että asettavat kokoelmansa katsottavaksi eli käytettäväksi, he maksavat siitä osallistumismaksuna summan, joka voi joskus olla sievoinenkin. Tuomioistuinten ratkaisuja julkaistaan ja laaditaan laeista kirjoja ns. Näyttelyfilateliassakin löytyy sääntöihin linjauksia ja kommentaareja, joskin tämä vaihtelee näyttelyluokittain. 14 4/2022 Suomen Postimerkkilehti Petteri Hannula Näyttelykokoelman arviointiin näkökulmia Tämän lehden tämän vuoden numeroissa 1-3 on harjoitettu etevää pohdintaa, miten näytteilleasettajien kohtelua voitaisiin kehittää. Ei voi olla kansallisesti omia sääntöjä. Lakivalmistelun yhteydessä tehtävästä hallituksen esityksen perusteluista voi johtaa joitakin tarkempia linjoja ja tuomioistuinten käytäntö muovaa linjauksia. Mahdollisista vastakkaisista mielipiteistä huolimatta on selvästi niin, että näytteilleasettajat kokoelmineen tekevät näyttelyn. Kiitoksia pohtijoille! Seuraavassa esitetyt ajatukset ovat tyystin omiani, eivät esimerkiksi Filatelistiliiton. Muistelen tämän näytteilleasettajan kokoelman olleen sellainen, että siinä 80% oli postilähetyksiä ja 20% merkkejä tai niiden ryhmiä. postileimat, voidaan esittää erillisenä. Sillä varauksella, mitä edellä totesin tasapainoisuudesta, niin tässä jaan kritiikin esittäjän kanssa näkemyksen. Varsin moniin näyttelyihin näytteilleasettajana osaa ottaneena ja jo useammassa näyttelyissä tuomarina toimineena minulla on kokemusta pöydän molemmin puolin. Niistä saa ihan käytännön esimerkkejä ratkaisumalleiksi. Merkittävää tuossa on mieltää tuo tasapainoisuus eli se, että kaikki SREV:n esittelemät seikat tulee kokoelmassa käsitellä ja keskenään tasapainoisesti. Kansainväliset säännöt Vaikka on kritisoitu kansainvälisiin sääntöihin vetoamista, niin tosiasia näyttelyfilateliassa on, että arvioinnit perustuvat Kansainvälisen Filatelistiliiton (FIP) näyttelyiden yleissääntöihin (General Regulation for Exhibitions eli GREX), arvioinnin yleissääntöihin (General Regulations of Evaluations eli GREV) ja näyttelyluokkakohtaisin arvioinnin erityissääntöihin (Special Regulations for Evaluation eli SREV) niihin kiinteästi kuuluvine linjauksineen (guidelines). Käytännössä sillä tarkoitetaan tilankäyttöä. Näin on lakienkin kanssa ja silti niiden kanssa tullaan toimeen. Esimerkiksi FIP:n postihistoriakomissio järjesti pari vuotta sitten etänä seminaarisarjan, jossa kussakin sarjan osassa varsin mallikkaasti käsiteltiin yksi arvioinnin osa-alue. Seminaaritilaisuuksien tallenteet löytyvät yhä kyseisen komission nettisivuilta ja suosittelen ne jokaisen ainakin postihistorialuokan näytteilleasettajan katsottavaksi. Perinteisen filatelian SREV:ssä arvostelukriteereissä todetaan, ”kuinka hyvin näytteilleasettaja pystyy luomaan tasapainoisen, valitulle aiheelle luonteenomaisen kokoelman”. Pohtijan kokoelma on perinteisen filatelian kokoelma. Jos noin on käynyt, niin se harmillisesti kieltämättä voi osoittaa, että asianomainen tuomari ymmärtää kyseisen sääntökohdan omalla tavallaan tai tuon sääntökohdan soveltamisesta ei tuomarikunnassa ole riittävän kattavaa yhteistä näkemystä
Kuvattakoon heinällä vähemmän harvinaisia kohteita ja puulla enemmän harvinaisia kohteita. Asiaa havainnollistakoon niitty vs. Jokunen enemmän harvinainen kohde saattaa tulla huomatuksi – kuten muutama puukin niityllä – mutta yleisnäkymä kokoelmassa on kuitenkin yhä vähemmän harvinainen – eli niitty. Vaikka näkymässä olisi muuta ma puu, niin pääasiallinen nä kymä on edelleen niitty. Niiden käyttöönotto on viivästynyt, kun koronaepidemian vuoksi FIP:n kongressia ei ole saatu pidetty. METSÄ-VERTAUS HARVINAISUUSKÄSITETTÄ HAVAINNOLLISTAMASSA Ajatellaan katseltavan niitylle. Jotta kokoelma saavuttaisi harvinaisuudessa maksimipisteet, niin se tarvitsisi maailmanluokan harvinaisuuksia, paikalliset harvinaisuudet eivät riitä. ”Pitäisikö jopa koko sääntöjen nykyaikaistamista miettiä?” FIP:ssä on parhaillaan menossa monen eri SREV:n uudistaminen. Vastaava vertaus pätee arvioitaessa kokoelman laatutasoa. Kokoelman harvinaisuuden arviointi Ei ole tavatonta, että kuulee näytteilleasettajan kummastelevan, mikseivät harvinaisuus-pisteet nousseet edelliskertaisesta, vaikka kokoelmaan on lisätty pari-kolme entistä harvinaisempaa kohdetta. Kohteen harvinaisuus Perinteisen filatelian SREV:n mukaan harvinaisuudessa on kyse materiaalin saatavuudesta, toisin sanoen materiaalin hankinnan vaikeudesta. myös kuvapari ohessa). Muutama laadukas kohde ei tee kokoelmasta korkealaatuista – eli metsää – jos valtaosa materiaalista on laadultaan vaatimatonta – eli niittyä. Erityisesti SREV toteaa, ettei kriteerinä ole kohteen rahallinen arvo, mikä on hyvä toteamus, sillä tiedetäänhän olevan kohteita, jotka luetteloissa hinnoitellaan alhaiseksi, mutta niitä ei vaan saa hankituksi mistään, kun niitä ei ole tarjolla. metsä -vertailu (ks. Kyse ei ole esimerkiksi siitä, kuinka paljon kyseistä merkkiä on aikanaan painettu. 15 osiona tai muiden osioiden sisällä”. Vasta silloin, kun enemmän harvinaisilla kohteilla on kokoelmassa selvä pääpaino, kokoelman harvinaisuuden voidaan sanoa selvästi nousseen – eli niitystä on tullut metsä. korkea puu – saaminen kokoelmaan ei nosta harvinaisuuspisteitä huippuunsa – kyse on yhä enemmän matalien puiden metsästä, vaikka jokunen korkea puu näkymässä häämöttäisikin. Jos kokoelmassa valtaosa kohteita on vähemmän harvinaisia, niin jokusen enemmän harvinaisen kohteen mukaan saaminen ei tee kokoelmasta enemmän harvinaista – eli metsää. Pohtija toteaa, että pisteiden antamisen pitäisi lähteä jokaisessa näyttelyssä puhtaalta pöydältä, ilman vanhaa pistesaldoa. Vasta silloin, kun puut liki täytt ävät näkymän, voidaan puhua kyseessä olevan metsän.. taulukko sivulla 17). Aikaisempien tulosten vaikutus. Vaikka GREX kertoessaan, että ”palkintolautakuntaa ei voida velvoittaa arvostelemaan kokoelmaa saman tasoiseksi jonkin aikaisemman näyttelyn kanssa”, antaa tuomareille mahdollisuuden sivuuttaa aikaisemmat pistesaavutukset, niin käytännössä kuitenkin jokainen valveutunut tuomari selvittää NIITTY VS. Koen pohtijan näin ehdottaessaan kylläkin olevan ristiriidassa itsensä kanssa, kun hän myös kritisoi saamiensa pisteiden eroavuutta aikaisemmista arvioista. Niissä uudistusluonnoksissa, jotka olen nähnyt, nimenomaan SREV:ien yksityiskohtaisuutta on lisätty ja SREV:t ovatkin saaneet huomattavasti pituutta eli kerrontaa lisää. Vastaavasti yhden, kahden tai kolmen todella suuren harvinaisuuden – vrt. Filatelistiliiton tulee huolehtia, että uudistuneet SREV:t saadaan jalkautettua tuomareille – ja näytteilleasettajille. Perinteisen filatelian osalta minulla ei ole tiedossa kunnollista havaintoesimerkkiä harvinaisuuden asteista, mutta FIP:n postihistoriakomission materiaaleista sellainen löytyy (ks
Mikä olisi näytteilleasettajalle kannustin toimittaa kokoelma skannattuna. SFEx2020:ssa liki 80% kokoelmista ja Savofilan tapauksessa yli puolet oli tuomareiden katsottavissa skannattuina 1-4 viikkoa ennen näyttelyä. Keskimääräinen aika oli tunnin ja vartin luokkaa. Kellotin, mitä minulla menee yhden kehyksen tekstien lukemiseen vauhdilla, että en vain lue, vaan myös miellän kirjoitetun. Tyypillisesti näyttelyissä on kokoelmaa kohden kahdella tuomarilla käytettävissä aikaa vartin verran. ”Konkreettista palautetta kokoelman kehittämiseen on lähes mahdotonta saada” Olettakaamme, että tuomareilla on tahto ja kyky antaa täsmällistä ja punnittua palautetta. Saman aiheen kerääjän on aiheen osalta parempi huomaamaan kokoelmasta ne huomattavat kohteet, joita ei ole yleisesti juurikaan tiedossa. Tätä en pidä lainkaan huonona, koska se estää kokonaispisteissä suuret pisteheilahdukset ainakin alaspäin tai jos noin on tapahtumassa, niin tuomari voi pohtia vielä kerran, mistä iso heilahdus johtuu. ”Arvostelulomakkeet perusteluteksteineen nettiin näkyville” Ajatus on kokonaisuutena varsin kannatettava, mutta jo niinkin olisi hyödyllinen, jos aikaisemmat kommentit olisivat tuomareiden käytettävissä. Jatkokommentit ovat tervetulleita. Sen jälkeen kyse ei ole kuin ajasta, että sitä olisi riittävästi niin kokoelmaan perehtymiseen, perehtymisen muuntamiseen arvioiksi ja arviosta johdettujen kommenttien ja neuvojen kirjoittamiseen. * * * * * * Katsotaanpa, miten Filatelistiliiton puheenjohtajana voin edistää näitä asioita ensin liittohallituksessa ja varsinaisen jalkauttamisen osalta filateelisen toimikunnan kautta. Koekaniinina käytin Collanin Mikaelin viime Savofila-näyttelyssä ollutta yhden kehyksen lentopostin yhden kehyksen kokoelmaa, jossa oli kunnon etulehti ja tarinaa ihan mallikkaasti. Lisäksi kehysten luona vietetyn ajan lisäksi on aikaa kahdesta kolmeen tuntiin täydentää ja viimeistellä kommentit. Mielestäni ei ole ja tuomarin itsearvontunnon on kestettävä se, että jollakin toisella voi olla parempi kokoelma kuin itsellä on. Tähän suhtaudun tavattoman myönteisesti ja se voitaisiin ottaa Suomessa ihan vakiotavaksi, sillä asialla on ainakin kaksi etua: 1) tuomarit voisivat verrata kokonaispisteiden sijaan osapisteitä, jolloin edellisistä tuloksista poikkeamien punninta siirtyisi tarkemmalle tasolle ja 2) näytteilleasettajat voisivat verrata omia osapisteitään toisten kokoelmien vastaaviin. Näyttelyaikana käytettävissä oleva aika ei siis mitenkään mahdollista sen kattavampien kommenttien kirjoittamista kuin mitä on kritisoitu. keskustelut näytteilleasettajien kanssa – palautetilaisuudessa tai myöhemmin – myös itseäni kehittävinä. Nykyiset pilvipalvelut tarjoavat huokean tavan järjestää toteutus käyttöoikeusrajaukset huomioiden. Joissakin näyttelyissä, kuten SFEx2020:ssä ja ihan hiljan kansainvälisellä tasolla CAPEX-näyttelyssä, on julkaistu myös osapisteet kaikkien nähtäville. Kun näyttelyissä palautteenantotilaisuudet ovat tyypillisesti enemmän lyhyitä kuin pitkiä (tyypillisesti pari tuntia; SFEx2020 oli tässä poikkeus, jossa palautteenantoon oli varattu liki kokonainen päivä), yksi ratkaisu voisi olla aivan erilliset sanotaanko nyt vaikka seminaarit, joissa valikoituja kokoelmia käytäisiin lävitse joukolla, joka koostuisi niin näytteilleasettajista kuin tuomareista. Näin kokoelman ansiot tulevat jopa paremmin huomioiduksi ja kokoelman ansioksi luettua. On selvää, että kaikkia kokoelmia ei etukäteen koskaan saada skannattuina. Tuon seurauksena minulla oli skannatuista kokoelmista ennen näyttelyä huomattavasti runsaammat kommentit, jotka sitten itse näyttelyssä saatoin täsmentää ja harmonisoida tuomariryhmän muiden jäsenten kanssa – ja varmistua, ettei 1-4 viikon aikana ole kokoelmissa tapahtunut vielä muutoksia, jotka on huomioitava. Minulla on joitakin tällaisia tilanteita ollut ja silloin olen toiminut mm. On mietittävä, mistä aikaa kokoelmien tarkasteluun saisi lisää. Silloin tuomarin on pidettävä huolta, ettei näin tarkemman tarkastelun alle altistuminen aiheuta pistekertymän suhteen menetystä verrattuna sellaiseen kokoelmaan, johon on aikaa paneutua vain tuo vartin hetki. ”Tuomarin jääviys?” Onko tuomari jäävi arvioimaan kokoelmaa, joka on samasta aiheesta, jota hän itsekin kerää. Se voisi olla se, että skannatusta kokoelmasta luvattaisiin monipuolisemmat ja laajemmat kommentit kuin skannaamattomista. ”Kentältä tulevaa palautetta olisi hyvä kuunnella” Itse olen kokenut mm. Ratkaisu voisi löytyä siitä, että kokoelmat olisivat skannattuina tuomareiden tutustuttavissa merkittävästi ennen varsinaista näyttelyä. Aikaa minulta meni 14 minuuttia ja tuossa ajassa siis vain luin, en kirjoittanut kommenttialkioita. siten, että ”katsos peijoonia, hänellä on tuokin kohde, joka minulta puuttuu – ansaitsee tuosta kyllä plus-pisteitä”. 16 4/2022 Suomen Postimerkkilehti kokoelmien aikaisemmat kokonaispisteet. Mutta vain silloin, jos vuoropuhelu on käyty nimenomaan rakentavasti keskustellen. Tällöin esitetyt kehitysehdotukset olisivat tiedossa ja siten arvioitavissa, missä määrin niiden mukaisesti on toimittu. Olin itse kummassakin näyttelyssä tuomarina ja ihan mielenkiinnosta pidin kirjaa, kuinka paljon kokoelmiin tutustumiseen ennen näyttelyä käytin
17
Liitovarjo toimii lentokoneen siiven tavoin ja tuottaa nostovoimaa. Väitteistä ei ole todisteita, mutta idea laskuvarjosta oli syntynyt ja jäi itämään vuosisadoiksi. Fausto Veranzion laskuvarjokonsepti 1500-luvulta muistuttaa jo selvästi nykyistä patjavarjoa. Laskuvarjolla hypittiin korkeuksista jo kauan ennen ilmailun kehittymistä. Jo kiinalaisissa historiankirjoituksissa on kuvattu tapauksia, joissa on esimerkiksi pelastauduttu palavasta rakennuksesta käyttämällä isoa kartiomaista olkihattua hidastamaan putoamisnopeutta. Kaikki liitovarjot ovat ohjattavia, ja niinpä ne ovatkin nykyisin yleisin laskuvarjotyyppi Historiaa Laskuvarjon perusperiaate on tunnettu pitkään. Itselaukaisuhypyssä hyppääjä avaa itse varjonsa vapaan pudotuksen aikana. Laskuvarjo aukeaa joko pakkotai itselaukaisulla. Viime vuosikymmeninä laskuvarjo on mahdollistanut myös aivan uudet harrastus-, elämysja kilpailumuodot, joissa voi nauttia vapaan putoamisen kokemuksesta ja leijailusta turvallisesti maahan varjon varassa. Leonardo da Vinci -aiheinen blokki, jonka sivukuvassa piirros ja havainnekuva da Vincin laskuvarjosta 1400-luvulta Seuraavan vuosisadan lopulla Fausto Feranzio teki ja dokumentoi hyppykokeilujaan, jotka tapahtuivat puukehikon ympärille viritetyn kankaan avulla. Pakkolaukaisussa järjestelmä avaa koneesta irtauduttaessa päävarjon repun ja vetää varjon sieltä ulos. Hyppyryhmä kulmalennossa 18 4/2022 Suomen Postimerkkilehti HALLITTUA VAARAA VARJOJEN VARASSA Teksti ja kohteet Vesa Hirsmäki. 1700-luvulla ilmailu alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja aloitettiin erilaiset Photo: Lauri Aapro. Automaattilaukaisin avaa varavarjon, jos hyppääjä ei avaa varjoaan. Kuuluisuutta keksijänä saanut Leonardo Da Vinci teki ensimmäiset tunnetut laskuvarjoluonnokset 1400-luvulla. Lentokoneen keksimisen myötä laskuvarjon merkitys pelastautumisvälineenä kasvoi. Varjotyypit Varjoja on kahta päätyyppiä; palloja patjaeli liitovarjoja ja varjojen toiminta perustuu ilmanvastukseen
Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa otti käyttöön lentäjien laskuvarjot. Laskuvarjoaihe näkyy saksalaisissa postimerkeissä vuodesta 1938 alkaen aina vuoteen 1944 saakka. Sotilashyppääminen Ensimmäiset laskuvarjohyppyaiheiset postimerkit julkaistiin vuonna 1938 Neuvostoliitossa. Gleb Kotelnikov oli venäläinen insinööri, joka oli yksi selkäreppuun pakattavan laskuvarjon kehittäjistä. Ensimmäinen suomalainen laskuvarjohyppy tehtiin vuonna 1918 ja hyppääjänä oli Eero Erho. Hän oli tykistötähystäjäkoulun kurssilla Saksassa, jossa hyppy suoritettiin. Myös kaupallisessa tarkoituksessa laskuvarjohyppyä alettiin harjoittaa jo heti 1800-luvulla. Laskuvarjojoukkojen käyttöönotto tapahtui ensimmäisenä 1930-luvun Neuvostoliitossa, jossa koulutettiin myös saksalaisia sotilaita erityisesti lentäjiksi kiertäen näin Weimarin tasavallalle asetettuja rauhansopimuksen kieltoja. Niitä käytettiin muun muassa erikoisjoukkojen kuljettamiseen sotatoimialueelle, vaikeapääsyisten joukkojen huoltamiseen ja vakoojien saamiseksi vihollisalueille. Vuonna 1919 suoritettiin maailman ensimmäinen itselaukaisuhyppy. Ensimmäisessä maailmansodassa laskuvarjoja käyttivät erityisesti havaintopalloista pelastautuvat henkilöt, mutta lentokoneissa niitä pidettiin edelleen pääsääntöisesti epäkäytännöllisinä. Samana vuonna suunniteltiin sittemmin yli kolmenkymmenen vuoden ajan käytössä ollut Smith Aerial Life Back eli varjoreppu. Suomen maavoimien laskuvarjojääkärien edelläkävijät olivat toisen maailmansodan aikaiset kaukopartiojoukot, joita kuljetettiin lentokoneilla vihollisen selustaan. Samoihin aikoihin laskuvarjohyppääminen saapui myös Suomeen, niin ikään armeijan toiminnassa. Vuonna 1797 suoritettiin ensimmäiseksi viralliseksi luokiteltu ihmisen tekemä laskuvarjohyppy. Tämä tapahtui Yhdysvalloissa Leslie Irvinin hyppäämänä. Britannia ei ottanut laskuvarjoja käyttöön, koska niiden arveltiin heikentävän sotilaslentäjien taistelumoraalia. Aluksi painojen avulla testattiin erilaisia laskuvarjomalleja ja Louis-Sébastien Lenormand oli ensimmäinen, joka esitteli julkisesti laskuvarjon toimintaa käytännössä vuonna 1783. Vuonna 1911 hän loi ensimmäisen laskuvarjonsa, jota käytettiin menestyksekkäästi jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Tätä kautta oppi tuli Saksan armeijalle, joka käytti sitä salamasotansa ilma-maa-sotaopin osana. Adolphe Pégoud oli ranskalainen lentäjä, josta tuli historian ensimmäinen hävittäjä-ässä ensimmäisen maailmansodan aikana. palloilukokeet. 1900-luvun alussa tehtiin ensimmäiset lennot moottorilentokoneilla. André-Jacques Garnerin oli ranskalainen kehikottoman laskuvarjon keksijä ja häntä pidetään ensimmäisenä varsinaisena laskuvarjohyppääjänä Ensimmäisen hypyn jälkeen laskuvarjoja kehitettiin edelleen ja turmiakin tapahtui, mutta lajin suosio alkoi nopeasti nousta näytösluonteisissa tilaisuuksissa sekä sirkusten ohjelmanumerona. Pégoud oli myös ensimmäisiä lentäjiä, joka vuonna 1913 pelastautui laskuvarjolla lentokoneesta. Tällöin kuitenkin puhuttiin vielä hypyistä, jotka tehtiin torneista tai muista korkeista paikoista, koska moottorilentokone oli vielä kehittelyn alla. Toisessa maailmansodassa laskuvarjoja alettiinkin käyttää jo säännöllisesti. Sodan aikana laskuvarjoja kehitettiin toden teolla lisää, sillä niiden kätevyys joukkojen siirrossa huomattiin. 1920ja 1930-luvuilla laskuvarjoilla tehtiin näytösluonteisia hyppyjä ja ne toimivat erilaisten tilaisuuksien vetonauloina. Normandian maihinnousussa laskuvarjojoukkoja käytettiin avainkohteiden valtaamiseen ja esimerkiksi varmistamaan laskeutumisalueita liitokoneilla saapuville maahanlaskujoukoille 19 HALLITTUA VAARAA VARJOJEN VARASSA. Lentokoneen ja laskuvarjohyppäämisen yhteensopivuus hoksattiinkin melko pian ja ensimmäinen lentokoneesta tehty laskuvarjohyppy suoritettiin vuoden 1911 tietämillä ja laskuvarjon käyttö pelastautumisvälineenä alkoi hahmottua. Tämä Pariisissa suoritetun ensimmäisen hypyn teki ranskalainen Jaques Andre Garnerin kuumailmapallosta
Laskuvarjourheilu kuuluu ilmailu-urheilun piiriin, jonka seuratoimintaa Suomessa johtaa Suomen Ilmailuliitto. Baumgartner rikkoi hypyllään myös ensimmäisenä ihmisenä äänivallin ilman aputyöntövoimaa vapaapudotuksen nopeuden ollessa suurimmillaan 1 358 km/h. Usko laskuvarjojoukkojen jalkaväkeä paljon suurempaan tehoon on näkynyt monissa sotilaallisissa konflikteissa. Tähän mennessä ainoa suomalainen laskuvarjohyppyaiheinen postimerkki on vuodelta 1995. BASE-hypyt eivät ole ilmailua eikä siten säätelyn piirissä. 1990-luvulta lähtien laskuvarjohypyn on voinut tehdä myös ns. Itä-blokin maissa oli takavuosina tapana aukaista sekä pääettä varavarjo. Kittingerin nimiin jäi pisin vapaapudotuksen ennätys 4 minuuttia 36 sekuntia. Toisen maailmansodan jälkeen eri maiden asevoimissa uskottiin laskuvarjojoukkojen määräänsä suurempaan vaikutukseen. Laskuvarjojoukot ovat olleet toisen maailmansodan jälkeen tärkeä osa eri maiden sotilasvoimissa. Näytöshyppääminen siirtyikin heidän hoidettavaksi ja vuonna 1944 perustettu Suomen Ilmailuliitto alkoi organisoida laskuvarjohyppytoimintaa. Laskuvarjohypyn ensimmäinen vaihe on hypätä ulos koneesta Hypyt suoritettiin tuolloin yleisimmin lentokonehenkilökunnan pelastuskäyttöön suunnitelluilla istuinvarjoilla, eikä niissä ollut myöskään varavarjoa. Laskuvarjohyppääjä vapaapudotuksessa 1960-luvulta alkaen laskuvarjohyppy on kasvattanut suosiota harrastuksena. Tavallisia varjoja tosin saattoi olla mukana kaksi. Varjon varassa leijailun jälkeen laskeudutaan turvallisesti maahan. Vapaapudotuslajeissa harjoitellaan ja kilpaillaan nykyään myös vapaalentotunnelissa. Ennätyksiä Vuonna 2012 itävaltalainen Felix Baumgartner hyppäsi 39 kilometrin korkeudesta stratosfääristä siihen mennessä korkeimmalta suoritetun laskuvarjohypyn. Laskuvarjohyppääjiä postimerkkiarkin sivukuvissa Laskuvarjohyppy harrastuksena ja urheilulajina Sotien jälkeen laskuvarjohyppääminen alkoi kiinnostaa myös siviilejä. Vapaapudotuslajeista tunnetuin ja pisimpään harrastettu laji on kuviohyppy. Puolustusvoimat hyppäävät omilla määräyksillään matalammaltakin. Turvallisen 20 4/2022 Suomen Postimerkkilehti. Hyppääminen oli luvanvaraista toimintaa, mutta varsinaisia koulutustai turvaohjeita ei ollut, vaan hyppääjät neuvoivat toisiaan. Laskuvarjourheilu on laskuvarjoilla suoritettavaa hyppimistä ja liitämistä kilpaurheilumuotona. Varjo aukaistaan viimeistään 600 metrin korkeudessa. Aiheena kuviohyppy. Vuonna 2014 amerikkalainen Alan Eustace rikkoi Baumgartnerin hyppykorkeusennätyksen hypättyään 41,4 km:n korkeudesta. Edellinen ennätyshyppy 31 kilometristä oli yhdysvaltalaisen Joseph Kittingerin nimissä vuodelta 1960. Niitä perustettiinkin moniin maihin, joista tunnetuin lienee USA:n asevoimien Vihreät baretit -yksikkö. Varsinaisena urheilulajina laskuvarjohyppy alkoi Suomessa vuonna 1960, kun Helsinkiin perustettiin ensimmäinen kerho, Suomen Laskuvarjokerho ry, joka aloittaessaan toimi Malmin lentokentällä. tandemhyppynä, jossa hyppääjä hyppää yhdessä kouluttajan kanssa samoissa valjaissa. Nykyisiä kilpailumuotoja ovat perinteiset tarkkuus-, taitoja muodostelmahypyt sekä vapaapudotuslajit, kuten kuviohypyt ja eri artistilajit. Ilmailuliitolla oli esimerkiksi lentonäytöskokoonpano Pilvien Huimapäät, joka teki laskuvarjohyppyjä osana taitolentonäytöksiä. Ensimmäiset hypyt siellä tehtiin vuonna 1962. Hyppäämisestä mahdollisimman matalalta on myös kirjattu ennätyksiä. Lajissa hypätään vaakatasossa kehon etupuoli maata kohti ja otetaan hyppykavereista otteita eli pisteitä Ilmailumääräysten mukainen minimi laskuvarjon avauskorkeus siviilihypyillä on 600 m. Muista lajeista mainittakoon vielä kupumuodostelmahypyt ja liitopukuhyppääminen