. . Kuva Lofooteilta, Saad Chaudhry / unsplash.. ?. . ?. . . . . . KONGO ja RUANDA-URUNDI Belgialaista kolonismia Suomen isohampaiset leimamerkit osa 2 Mallin 1865 leimamerkki ilman punaista KSeli tarkastusleimaa. Pystysivut ovat hammastamattomia, vaakasivut lävistettä II. . . . ?. . . . . . . ?. 4 /2020 SUOMEN ?. vuosikerta / 8 € Hurtigruten – kauneinta Norjaa Hurtigruten höyrylaiva Sirius vuoden 1890 postikortilla. ??????. . ?. SP 100 vuotta ostimerkkilehti P Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 101. ?
2 4/2020 Suomen Filatelistiseura ry Hallitus Mattila Jouko 044 367 4619 Mustanotko 4 as 3, 02770 Espoo jk.mattila@outlook.com Hurmerinta Pertti 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Kuosmanen Jorma 050 309 9780 jormakuosmanen@luukku.com Salo Kaj 050 332 3584 salokt@gmail.com Seppänen Reino 0400 421 000 reinot.seppanen@gmail.com Tillander Juha 040 847 6371 juha.tillander@onninen.com Vehmanen Kari 040 565 8315 kvehman2@welho.com toimiHenkilöt sihteeri Seppänen Reino 0400 421 000 reinot.seppanen@gmail.com Rahastonhoitaja Anttila Kai 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Aapelinkatu 13 B 7, 02230 Espoo kerhomestari Hurmerinta Pertti 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com meklari Jansson Petri 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Kuusamantie 21, 01390 Vantaa VBo-asiamies Sarén Matti 040 556 3258 Neitsytsaarentie 7 B 148, 00960 Helsinki Vaihtopäivien yhteyshenkilö Hurmerinta Pertti 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Sisällysluettelo 4/2020 Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta Pääkirjoitus, Seppo Evinsalo s.3 Puheenjohtajan palsta, Jouko Mattila s.4 SF:n100-vuotisjuhlahuutokauppa, Harri Hassel s.5 Belgialaista kolonismia merkeillä, Jukka Sarkki s.6 Suomenisohampaisetleimamerkit,osa2, Jukka Mäkinen s.10 Helsingin kiehtovat saaret, Seppo Evinsalo, John Roitto s.16 Lisää Sudanista ja postikameleista, Seppo Laaksonen s.20 Filateliansanastoa,osa2, Petri Jansson s.22 Online48, Eero Mäkelä s.23 Historiaajafilateliaa,osa3, Seppo Laaksonen s.34 Hurtigruten, kauneinta Norjaa, Seppo Salonen s.36 Postihistoriaa, Postihistoriallinen yhdistys s.42 Meillä ja muualla, Seppo Evinsalo s.44 Kaiken maailman postilaatikoita, Kaarlo Hirvikoski s.48 Rivi-ilmoitukset s.50 Filateelinen kalenteri s.51 SFEx2020, Seppo Salonen s.51 Saksan ulkomaankirjepostin sensuuri toisen maailmansodan aikana. Vanhoissa postikorteissa Suomenlinnan ortodoksisen Viaporin venäläisen varuskunnan kirkkoa koristaa vielä sipulikupolit. C-kirjain-leima on Berliinin ABP leimoja ja sitä löytyy eri värisinä. Vuosina 1927-29 kirkko sai nykyisen asunsa ja sen torniin sijoitettiin majakka.. Monet keräilijät ovat yhdistäneet renkaan sisällä olevan C kirjain-leiman Kölniin. Tosiasiassa kyseessä on ”Prüferstempel“ eli tarkastajan leima
. . ?. Muussa tapauksessa (esim. . Uskon että se saisi myös monet ”uudet” keräilijät rohkeasti rakentamaan omia näyttelykokoelmia. (katso alta P.S.-osiosta) Elokuun näyttelyssä tehdään myös suomalaista näyttelyhistoriaa, sillä sen aikana julkaistaan ainakin osa kokoelmista Filatelistiliiton sivuilla digitaalisessa muodossa. Ilmoitushinnat 1/1 sivu 270 € , 1/2 sivua 180 €, 1/4 sivua 140 € Tilaukset, ilmoitusmaksut, osoitteen muutokset Seppo Salonen, 040 5252 217 seppo.salonen2016@gmail.com Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea 102 030-134 575 suomenpostimerkkilehti@hotmail.com Kustantaja Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Kai Anttila, 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. ilmoitusten osalta) on järjestelyistä erikseen sovittava. . 3 Pääkirjoitus Suomen Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 101. Painopaikka Tryckeri K-Print Tallin, Viro Kevään digiloikka P.S. Tämä on hieno uusi kokeilu, joka mahdollistaa kokoelmien paljon syvemmän tarkastelun kuin pelkässä näyttelyssä on mahdollista. . . . Jos siis olet jäänyt ilman näitä posteja lähetä sähköpostiosoitteesi sihteerillemme osoitteeseen info@suomenfilatelistiseura.fi ja varmista saavasi tiedot myös syksyllä pidettäviin etätapahtumiin. Seppo Evinsalo ?. Oman seuramme aktiivit polkaisivat pikavauhtia netissä toimivat etäkokoukset ja -huutokaupat (sivu 44). Siellä on myös tarkat ohjeet Microsoft Teams -sovelluksen käyttöönotosta. Näihin ei kuitenkaan osa jäsenistöstämme tiennyt osallistua, sillä seuramme sihteeriltä puuttuu noin 60 prosenttia jäseniemme sähköpostiosoitteista. K oronakevät aiheutti suuria muutoksia postimerkkiseurojen toimintaan, mutta sai toisaalta aikaan myös suuren ”harppauksen” kohti digitaalista tulevaisuutta. Toivottavasti tästä tulee uusi käytäntö myös tulevissa postimerkkinäyttelyissä. Tarkoitus on että kokoelmat olisivat siellä kaikkien tutkittavina useiden viikkojen ajan. ??????. Ota oma kannettava tietokone tai/ja älypuhelin mukaan niin opetus voidaan antaa jäsenen omalla laitteella ja tarvittavat sovellukset jäävät talteen. Näistä tapahtumista voit aina myös lukea seuran nettisivuilta: suomenfilatelistiseura.fi. ?. Apua saa myös etäkokouksiin osallistumisen mahdollistavan Teams-sovelluksen käyttöönotosta, netin käytön opetusta sekä siitä miten jättää omia kohteita myyntiin nettihuutokauppaan, miten kohteita kuvataan kännykällä yms. ?. . SFEx 2020 100 70 45 . Se ei ole vaikeaa, joten rohkeasti vain kokeilemaan. vuosikerta Päätoimittaja Redaktör Editor Seppo Evinsalo 0500 508 979 seppo.evinsalo@gmail.com Postiosoite Mail address SP-lehti c/o Evinsalo Lallukankuja 3 B 41 00920 Helsinki Toimituskunta Tuomas Juvonen, Kimmo Kanerva, Seppo Laaksonen, Olli Saarinen, Seppo Salonen Tilaushinnat Prenumeration Subscription Suomi ja Pohjoismaat Finland and Norden 48 € Eurooppa (lento) Europa (by air mail) 58 € Muut maat (lento) Other countries (by air mail) 70 € Aineiston jättöpäivä vähintään 2 3 viikkoa ennen ilmestymistä. ?. SP 100 vuotta SFEx2020 -näyttelyssä la 15.8. Koronakaranteeni sai niin meillä kuin muuallakin uusia harrastajia keräilyn piiriin, kun ihmisillä oli aikaa tutkia netissä erilaisia kiinnostavia asioita. Apua saa esimerkiksi sähköpostin käytöstä ja jos sellaista ei vielä ole, niin he auttavat myös sellaisen avaamisessa. . Jos olet kuitenkin epävarma tietokoneisiin liittyvissä asioissa saat henkilökohtaista neuvoa elokuun SFEx2020 näyttelyssä. . ?. Allekirjoittanut onkin tätä kaivannut jo Tampereen Finlandia -näyttelystä lähtien, mutta silloin ajatus oli vielä liian ”rohkea” toteutettavaksi. . Suomen Filatelistiseuran jäsenet Heidi Heiniö, Pekka Hurri, Juha Tillander ja Tapio Tuominen auttavat kerhon jäseniä erilaisissa atk-asioissa. Näin sinulla on mahdollisuus osallistua seuran suosittuihin etäkokouksiin ja -huutokauppoihin, joita tullaan jatkamaan jo nyt elokuussa ja myös syksyn aikana. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä lehden toimitukseen. . . .. . . klo 9-17 ja su 16.8. . . . . Ja juuri sähköpostin kautta on niistä tiedotettu ja jaettu linkkejä tapahtumiin. Eli poikkeusoloista huolimatta positiivisia asioitakin ehti kevään aikana tapahtua. ?. . klo 10-15 on kerhon jäsenillä mahdollista saada ilmaista henkilökohtaista ATK-opastusta kerhon infopisteellä
Vuosikokous + huutokauppa Huom! koronaepidemian takia elokuun kokoukset pidetään etäkokouksina! seuraa tarkkoja tietoja seuran nettisivuilta. Myös kerhoiltojen huutokauppakohteiden maksaminen käteisellä tullaan lopettamaan ja siirrymme pääosin korttimaksuihin. Livekerhoiltoja odotellessa Jokke Kokoukset ja huutokaupat alkavat maanantaisin klo 18.00. Koska jäsenistömme keski-ikä on aika korkea ja näinollen enemmistö kuuluu riskiryhmään, niin tekemämme päätös oli oikea. Kokous + huutokauppa ma 26.10. Neuvottelun ja keskustelun aikana pohdittiin, miten homma käytännössä hoidetaisiin ja näin oli seuramme historiallinen ”digiloikka” jo vauhdissa. Kokous + huutokauppa ma 19.10. Kuukausikokous 1735 + huutokauppa. Eikä aikaakaan kun Tapio Tuominen saatiin tiimiin mukaan. Pienellä porukalla kävimme tavaroita läpi ja keskustelimme miten voisimme jatkaa kerhomme toimintaa. Suomen Lähetysseuran postimerkkija rahahuutokauppa Lönkalla 10.00-14.00 ma 14.9. Kokous + huutokauppa ma 31.8. Otathan yhteyttä viereisellä sivulla oleviin henkilöihin ja tarjoa niitä myyntiin. Syksyllä on vielä lisää hyviä uutisia tulossa, mutta niistä myöhemmin. Kuukausikokous 1734 + huutokauppa ma 12.10. Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta Suomen Postimerkkilehti 4 4/2020 Puheenjohtajan palsta Poikkeuksellinen kevät M aaliskuun puolivälissä teimme päätöksen keskeyttää maanantai-iltakokoukset, koska useat jäsenemme olivat sairastuneet heti kokousillan jälkeen ja pelkäsimme pahinta. Kokous + huutokauppa ma 28.9. Kevään aikana saimme kuulla useita hyviä esitelmiä ja tietoiskuja päättyen Collanin Mikaelin lukuhetkeen Esko Ollilan ja muiden sissien iskusta Uhtuan Luumäelle. Seuraavana päivänä Juha tapasi meklarimme Janssonin Petrin parkkipaikalla molemmat omissa autoissaan (kahden metrin turvaväli). Kuukausikokous 1732 + huutokauppa ma 10.8. Kokous + huutokauppa ma 2.11. Kokous + huutokauppa ma 24.8. Tarkoitus on järjestää ainakin kerran kuussa ”etäkokous” huutokauppoineen, vaikka toivottavasti pääsemme taas myös ”livekerhoiltoihin” Lönkalle. ma 7.9. Kerhon ollessa suljettuna oli hyvä aika käydä läpi myytäväksemme toimitettua erään jäsenemme jäämistöä. Ensimmäinen huutokauppa saatiin toteutusvaiheeseen ja ensimmäinen ”etähuutokauppa” esitelmineen oli käynnistetty. Tillanderin Juha ehdotti etäkokouksien pitoa ja totta kai hän oli jo suunnitellutkin kaiken melkein valmiiksi. Kohteita on syötettynä systeemiin jo yli 500 kpl ja syöttämättömiä ja jo jätettyjä kohteita on vielä satoja. maksun saaja: SF:n Kustannus Oy tilinumero: FI 23 1347 3000 4063 67 Viitenumero: 1818 ma 3.8. Kiitos kaikille huutajille ja kohteiden jättäjille ja varsinkin ison työn digiloikan eteen tehneille Juhalle, Tapiolle, Petrille ja Saarisen Ollille. Vaihtopäivät sunnuntaisin klo 10.00. Heti seuraavalla viikolla pistettiinkin koko Suomi ”pussiin”. Saimme tästä keväästä niin hyvää palautetta, että seuran hallitus päätti jatkaa kokeilua myös syksyllä. Kuukausikokous 1733 + huutokauppa la 12.9. Kokous + huutokauppa la-su 15.-16.8. Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki Suomen Filatelistiseura ry Ohjelma syksyllä 2020 kerhohuutokaupan ostot voit maksaa myös suoraan pankkiin. SFEx2020 -kansallinen postimerkkkinäyttely Helsingin kaapelitehtaalla ma 17.8. Iso uudistus on myöskin kerhotilan valaistuksen uusiminen ja toivottavasti se on valmis jo ennen ensimmäistä livekerhoiltaa. Jos sinulla on hyviä ulkomaisia kohteita, niin myös niitä kaipaamme lisää huutokauppaamme. Osallistujiakin oli joka viikko runsaasti, yli 60 ympäri Suomea ja huutokaupankin myynti kasvoi koko kevään ajan. Kokous + huutokauppa ma 21.9. Käteinenkin on toki käytössä vielä jonkin aikaa, kunnes saamme homman rullaamaan. Kokous + huutokauppa ma 5.10. Hyviä uutisia tuli myös näyttelyrintamalta, eli SFEx2020 onnistutaan todennäköisesti pitämään elokuussa. Onneksi kenelläkään heistä ei todettu koronatartuntaa. Myös oma juhlahuutokauppamme on etenemässä hyvää vauhtia. Syksyä varten on jo tehty muutamia laitehankintoja. Kokousten toteutustapoja läpikäydessämme päädyimme Microsoftin Teams -sovellukseen
14.X... Ota meihin yhteyttä ja kerro mitä haluaisit huutokaupassa kauttamme myydä ! Kohteita joita on jo jätetty huutokauppaan 1938. Kohteita ottavat vastaan ja lisätietoja antavat: H uutokauppa on julkinen ja kaikille kiinnostuneille avoin tilaisuus Helsingissä, Suomen Filatelistiseuran kerhohuoneistossa, Lönnrotinkatu 32 B. Takaraja kohteiden jättämiselle on 30.9.2020. SF varaa oikeuden valita jätetyistä kohteista parhaiten huutokauppaan sopivat. 1944. Kohteet esitellään Suomen Filatelistiseuran huutokauppasivustolla internetissä ja SP-lehdessä 6-2020 noin neljä viikkoa ennen huutokauppaa, tällöin kohteista voi jo tarjota. Tarkka päivä ilmoitetaan koronaepidemian takia myöhemmin. Kohteiden minimimyyntihinnan tulee olla 15 €. Myös nouto voidaan järjestää. Kohteita tulee olemaan huutokaupattavina n. Aitoutus: Kari Lehtonen. PR 2 mk + 50 p kaksoisristi kuorella! Suuri harvinaisuus, tunnetaan vain kolme lähetystä! Runsaasti kokoelmia, kokoelmasivuja ja merkkieriä niin Suomesta kuin muualtakin maailmasta. 1500 kpl. Aunuksen 10 mk Säämäjärven violetilla leimalla. 5 Suomen Filatelistiseuran 100-vuotis juhlahuutokauppa tammikuussa 2021 Jouko Mattila 044-367 4619 jk.mattila@outlook.com Juha tillander 040-847 6371 juha.tillander@onninen.com eero mäkelä 0400-602 887 sakarieero@gmail.com Harri Hassel 0400-605 075 harri.hassel@capirec.com S uurempien ja arvokkaampien erien jättäjien kanssa voidaan eräkohtaisesta myyntiprovisiosta neuvotella erikseen. PR 1,25 mk + 15 p. Harvinainen , tunnetaan vain 5 kpl!. Painos vain 1000 kpl. Kohteisiin voi tutustua tarkemmin pari päivää ennen huutokauppaa järjestettävässä näyttötilaisuudessa. Huutokaupassa ei ole jälkimyyntiä. Harvinaisella kaksoisristillä! Leima: Ykspih.. Paljon mielenkiinto ista ”cinderellaa” kuten tämä S.P.Y: n muistoblokk i aidoin merkein
Tuntematon valokuvaaja.. 6 4/2020 Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta Välillä pääalueet tuntuvat keräilyssä tylsiltä taikka sitten näitä ei saa kehitettyä materiaalin saatavuuden tms. Sarjat ilmestyivät 1886 ja 1887. Merkeissä on maan nimenä ranskaksi ”Etat independant du Congo”. Kuva vuodelta 1927. . Hankintaa ei tullut tehtyä aivan pikaistuksissa, sillä useat Belgian Kongon lähialueet olivat tuolloin jo pitkään olleet jonkinasteisen keräilyn piirissä, mm Kenia, Tanganyika, Etelä-Afrikka, Mosambik ja Angola. Leimamerkkien osalta minulle kävi näin 1990-luvun alussa ja tuolloin tuli hankittua huutokaupasta pieni kokoelma Belgian siirtomaita. Jotenkin luontevaa oli siis laajentaa tai pikemmin ottaa tuo välissä ollut valkoinen alue osaksi keräilyä. Teksti ja kohteet Jukka Sarkki K eräilylue on täydentynyt hiljalleen, milloin isommissa, milloin pienemmissä erissä, viimeaikoina tosin melko verkalleen. Seuraavassa on tarkoitus lyhyesti esitellä Belgian Kongoa ja muutamaa sen an kuninkaan henkilökohtainen siirtomaa. Kuva-aiheena oli alkuun kuningas Leopold, mutta jo 1894 mukaan tulivat kuvaan maisemia esittelevät merkit, joiden painoasu oli hyvin tasokasta. Suomessa alue ei ole kovin tunnettu, joten se on aina yhden kirjoituksen arvoinen. Uusi ”valtio” alkoi merkkien julkaisun 1.1.1886 ja sarjoja ilmestyi alkuvuosina melko tiuhaan, 1887, 1894, 1895... Seassa on hiukan taustatietoa, jotta alueen saa asemoitua yleiseen poliittiseen historiaan. syyn takia. Itsenäinen Kongo-valtio 1886-1908 Alueen alkuvaiheisiin kuuluu itsenäinen Kongo-valtio, joka oli käytännössä BelgiAlueen kahden ensimmäisen sarjan aiheena oli Leopold II:en muotokuva. Kongon pääkaupunkina toimi alkuaan Boma Kongo-joen suistossa. Tämä oli tuloksena erittäin taidokkaista poliittisista manoovereistä, joilla puhdas taloudellinen hanke verhottiin filantrooppiseen hyväntekeväisyyteen ja alkuasukkaiden sivistämiseen. Alkupään merkeillä on selvä KONGO ja RUANDA-URUNDI Belgialaista kolonismia erikoispiirteistä
Varuillaan pitää olla kuitenkin Leopoldmerkkien muutaman väärenteen ja sarjojen uusintapainamien kanssa. Vuosina 1887-1889 Leopold-merkkejä lisäpainettiin neljä päälajia tekstillä Colis Postaux pakettikäyttöä varten. Mitään erittäin kalliita merkkejä ei jaksolla ole, vain muutama sarjojen huippuarvo nousee hinnaltaan hankalaksi. Lentopostimerkki vuodelta 1921, sekä maisemasarjan lisäpainama maisemasarjan loppupäästä vuodelta 1923. Nämä ovat selvästi parempia, Michelin noteeraus näille on välillä 650 1500 € Päälajeja oli ilmestynyt vuoteen 1908 Congo-valtion lopettaessa itsenäisyytensä 30 kpl. Viimeisenä sarjaa lisäpainettuna vuodelta 1944. Tästä kertaa mm teos Kohtauspaikkana Kongo, Siirtomaakaudelta 1909 lisäpainettuna tekstillä Congo Belge (kirjapainopainama) Léon de Moorin piirtämä kartta vuodelta 1896.. Esimerkit käyttösarjoista 1923 ja 1931, aiheet olivat edelleen eksoottisia aiheina paikalliset maisemat, eläimet ja alkuasukkaat. Belgian Kongo 1909-1939 Erinäisten vähemmän kunniakkaiden syiden takia, jotka ovat samalla yleisen siirtomaahallintojen historian synkimpiä lukuja, Leopold joutui luovuttamaan siirtomaansa Belgian valtiolle 1909. 7 . Sodanaikaisia julkaisuja, kuningas Albertin muistomerkki 1941 ja vuoden 1942 sarjan kaksi merkkiä, huomaa kielten järjestys merkeissä. Useimmat arvot julkaistiin kahtena versiona. yhtymäkohta vastaavan ajan Belgian julkaisuihin. Leopold -merkkejä seurasivat maisemamerkit Kongo-valtion ajalta vuodelta 1894
Sodan päätyttyä ei pariin vuoteen ilmestynyt varsinaisia uusia merkkejä, kunnes 1947 käyttösarjaa jälleen vaihdettiin. Sarjat olivat melko pitkiä ja ovat lähinnä verrattavissa Ranskan siirtomaasarjoihin. Uusia käyttösarjoja ilmestyi melko usein, vuonna 1923 alkuasukassarja syrjäytti aiemman maisemasarjan. Erikseen täytyy mainita kaunis vuonna 1948 ilmestynyt Matadi-Leopoldville rautatien 50-vuotismerkki, joka on kauneimpia Afrikan rautatiemerkkejä. Brysselin painantaa ei luettelo hinnoittele leimattuna, mikä kertoo merkkien keräilyllisestä taustasta. Toisaalta alkuasukkailla ei tuolloin katsottu suuresti ihmisoikeuksia olevan muissakaan siirtomaissa, mutta silti Belgia ylitti tällä saralla useimmat muut siirtomaavaltiot suvereenisti. Jakson värikkäät käyttösarjat painoi tunnettu sveitsiläinen painotalo Courvoisier ja nämä ovat ehkä yleisimpiä alueen merkeistä. Ensimmäinen kumileimasinpainanta tehtiin Brysselissä ja jälkimmäinen Kongossa. Käyttösarjaa lisäpainettiin 1944 Lontoossa Belgian pakolaishallituksen toimesta tekstillä MESSAGES. Tämä on yksi Belgian valtion historian vaiettuja lukuja. Näitä kahta jälkimmäistä on myös käytetty alueella. Ensimmäinen blokki ilmestyi 1937. Alkuun vanhoja merkkejä lisäpainettiin tekstillä CONGO BELGE. Kongon painos on noin 3-5 kertaa kalliimmaksi hinnoiteltu kuin viimeisin Brysselin kirjapainolisäpainama. Tällöin aiheena oli paikallisen kansantaiteen patsaat ja naamiot. Belgian kuningas Leopold II. Näitä ei kuitenkaan ole käytetty Kongossa. Lisäpainamia on melko paljon jakson alkupäässä. Vuonna 1918 ilmestyivät ensimmäiset lisämaksulliset merkit Punaisen Ristin hyväksi ja 1921 ensimmäiset lentomerkit. Samana vuonna ilmestyi myös muutamia lisämaksullisia lisäpainamia. Radalla yhdistettiin Kongon pääkaupunki Leopoldville Matadin satamaaan. Näitä tunnetaan kolmea eri tyyppiä, kahta kumileimasinja yhtä kirjapainopainantaa. Siirtomaan loppuaikaa, kunigas Bauduin 1955, Courvoisierin tasokasta painojälkeä 1959 ja viimeisen sarjan suurin arvo 1960.. Päälajeja oli koossa vuonna 1939 189 kpl. Uusia käyttösarjoja ilmestyi 1952 (kukkia) ja 1959 (eläimiä). 8 4/2020 Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta joka julkaistiin vuonna 2006 Kulttuurien museossa olleen Kongo-näyttelyn yhteydessä. Kuten edelläkin, kalliita merkkejä ei ole paljoa, joskin joitakin arvoja on silti paha löytää. Courvoisierin aika 1952-1960 Siirtomaan loppuvuosia 1952-1960 leimaa merkkien ulkonäön radikaali muutos. Vuonna 1910 tulivat myös omat merkit, jotka noudattelivat aiemman maisemamerkkien mallia, mutta uudella nimellä Congo Belge – Belgish Congo. Vallan vaihtuessa postimerkit piti luonnollisesti vaihtaa. Näitä päällepainettiin vuoden 1960 jälkeen CONGO tekstillä uusien vallanpitäjien toimesta. Jaksolla ei ole yhtään kallista merkkiä, valtaosa on hyvinkin edullisia. Lisäksi Katangan erikoismerkki ja 100 fr vuoden 1947 käyttösarjasta. Vallan vaihtuminen ei tosin suuresti paikallishallintoa Kongossa parantanut. Vuonna 1951 oltiin päälajissa 294. Vuonna 1931 ilmestyi uusi alkuasukkaita, eläimiä ja maisemia esittelevä sarja. Erona on ranskan ja flaaminkielen keskinäinen järjestys, CONGO BELGE tai BELGISH CONGO. Tässä oli myös ensimmäistä kertaa kielellisesti kahdenlaisia merkkejä sillä valtaosassa arvoja alueen nimi löytyy kahdessa eri muodossa. Sotavuosista viisikymmenluvulle Belgia oli sodan aikana Saksan miehittämä, mutta siirtomaassa elettiin kuten ennenkin. Yleensä yksitai kaksivärisistä kaiverretuista merkeistä siirryttiin äkkiä monivärisiin merkkeihin ja tasaisiin väripintoihin. Toki jaksolla ilEräs kauneimpia Belgian Kongon merkkejä, vuonna 1948 ilmestynyt Matadi-Leopoldville radan 50-vuotismerkki. Uusi käyttösarja ilmestyi 1942. Painotyö tehtiin nyt Lontoossa ja sarjassa on nähtävissä brittiläisten siirtomaamerkkien piirteitä. Matadiin asti pääsi vielä pienemmillä valtamerilaivoilla
Tuloksena nopeasta itsenäistymisestä ja aiemasta politiikasta oli ns. Belgialle tyypillisiä rautatiepakettimerkkejäkin alueelta löytyy, mutta näiden postaalinen kytkentä on sen verran vähäisempi kuin emämaassa, että nämä on viisain jättää pois päälajitason keräilystä. Alueen huono valmius itsenäisyyteen näkyy yhä alueen suurena poliittisena epävakautena ja väestön köyhyytenä, vaikka se on luonnonvaroiltaan yksi Afrikan rikkaimmista alueista. Lisäpainettu vuodelta 1930, seuraavana käyttösarjat 1931 ja 1942 sekä ainoa paikallisella aiheella olevan sarjan merkki, Usumburan kadedraali 1961. Tämä oli alue, jonka Belgia sai hallintaansa Saksan entisestä Itä-Afrikasta. Eikä Angola tai Mosambikkaan ole kaukana… . Tähän jaksoon kuuluvat Sud-Kasain ja Katangan kapinallisten postimerkit, mutta näistä on hiljan julkaistu Juha Valtosen kirjoitus Keräilyuutisisssa. Niin, ja jos ja kun Kongo tulee joskus täyteen voi jatkaa rajan takaisella Ruanda-Urundilla. Painamia tehtiin paikallisesti ja ainakaan suuret luettelot eivät näitä ole lähteneet luetteloimaan. Alueen merkit olivat alkuun pääosin lisäpainamia Kongon merkeillä, myöLunastusmerkki ”TAXES” lisäpainamalla ja esimerkit vuosien 1923 ja 1943 lunastusmerkkisarjoista. Kaikki miehityskauden merkit tehtiin lisäpainamalla Kongon merkkejä.. Nämä tunnetaan lähinnä kansanmurhistaan ja poliittisesta epävakaudesta. Saksan Itä-Afrikasta miehitettyä aluetta varten julkaistiin miehitysmerkkejä 1916-1922 yhteensä 38 kappaletta. Itse olen rajannut oman kokoelmani selkeään päälajikeräilyyn, joskin jonkin verran postilähetyksiä ja värieroja on tullut laitettua sivuun. Jatkossa miehitysalue sai nimen Ruanda-Urundi ja omat merkkinsä. Postilähetyksiä etsiessä vastaan tulee usein ehiökortteja. Näiden arvoleimat ovat pääosin samoja kuin postimerkeillä, joskin poikkeaviakin löytyy. Tosin tilanne on nyttemmin jo ollut vakiintumaan päin. Alueen etuina voisi mainita pienen päälajimäärän, järkevän hintatason ja eksoottiset kuva-aiheet. Nykyään alue muodostuu surullisen kuuluisista vuonna 1961 itsenäistyneistä Ruandan ja Burundin valtioista. Ruanda-Urundi Loppuun täytyy lisätä muutamia rivejä Ruandu-Urundista. Erikoiskokoelma tämän tyyppisestä alueesta ei liene helpoimpia, jos edes Suomen olosuhteissa kovin järkevääkään. Niinpä lähes kaikki mitä yllä on kirjoitettu Kongosta, pätee myös Ruanda-Urundin merkkeihin. Neljä Ruanda-Urundin merkkiä, samanlaiset merkit ilmestyivät myös Kongon nimellä. Vuonna 1960 Belgia luopui siirtomaastaan hyvin lyhyellä siirtymäajalla. Ruanda ja Urundi, sittemmin Burundi itsenäistyivät 1961. Alue onkin eräänlainen Kongon pikkuveli. Vuonna 1955 ilmestyi nelimerkkinen sarja kuningas Bauduinin kuvalla, jossa alueen nimi löytyy kahdessa eri muodossa kuten käyttösarjassa 1942. Etuja ja haittoja Kaukaisen ulkomaan keräily poikkeaa monessa Suomen keräämisestä. Tällöin käyttösarjoissa kuva-aiheet olivat samoja (kongolaisia), mutta nimenä oli Ruanda –Urundi. 9 mestyi edelleen muutamia kaiverrettuja juhlamerkkejä, kuten turismivuosi 1955 ja siirtomaan 50-vuotismerkki 1958. Viimeinen siirtomaakauden julkaisu ilmestyi 2.5.1960 aiheenaan Rooman olympiakisat ja alueen viimeinen päälaji sai numeron 364. Reuna-alueet Joka maan lopussa on aina joukko sekalaisia julkaisuja, niin myös Kongossa. Kongon kriisi vuosina 1960-1965. Aivan omia aiheita on vain muutamia, lähinnä viimeinen julkaistu sarja aiheena Usumbaran kadedraali 1961. Varsinaiset omat merkit alkoivat ilmestyä 1924 edellä mainittujen miehitysmerkkien seuraajina. Siirtomaakaudella päälajeja ehti ilmestyä 188. Lunastusmerkkejä ilmestyi kolme sarjaa (19 kpl), ja runsaasti on ilman luettelonumeroa jääneitä TAXES ja T lisäpainamia vuosien 1884-1923 julkaisuista. Suosittelisinkin kaikille välillä pelkkää päälajikeräilyä koska erikoiskeräily tökkii usein, päälajikeräily harvemmin. hemmin toisintoja Kongon merkeistä. Viimeisessä A.O= Afrique Orientale lisäpainetulla punaisen ristin merkillä. Useimmat juhlamerkit ja käyttösarjat ilmestyivät myös samanlaisina molemmilla alueilla. Kolme Saksan Itä-Afrikan miehitystä varten julkaistua merkkiä. Nämä tehtiin lisäpainamalla tavallisia käyttösarjan merkkejä vaihtelevilla lisäpainamilla
10 4/2020 Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta Isohampaisten leimamerkkien valmistustapa oli poikkeuksellisen monivaiheinen. ex Jussi Tuori. Painomenetelmäksi valittiin joustava kivipaino Isohampaisten leimamerkkien kokoarkkeja ei ole säilynyt. Kuva 1870-luvun puolivälistä. Teksti Jukka Mäkinen Isohampaisten leimamerkkien painotyöstä vastasi Saksasta Ruotsin kautta Suomeen emigroitunut Ferdinand Tilgmann (1832-1911). Muilta osin kivipaino myytiin kunnallisneuvos E. Tilgmann puolestaan oli perustanut Agathon Fabergé. Irtomerkkien lisäksi Suomen isohampaiset leimamerkit osa 2 Agathon Fabergén tekemä rekonstruktio, jossa hän on liittänyt kaksi vaakarivilöä yhteen 11 merkin ryhmäksi. Heinäkuussa 1870 pidetyssä konkurssihuutokaupassa Tilgmann lunasti nimiinsä F.Polén & Co:n litografisen pikapainokoneen. Merkkien painotyö tilattiin yksityiseltä kivipainolta, josta arkit toimitettiin tilaajalle lävistystä, tarkastusleimausta ja jakelua varten. Vuodesta 1865 eteenpäin se vastasi myös leimamerkeistä ja niiden tilityksistä Finanssikonttorille. Kivipainon johtajaksi oli vuonna 1862 kiinnitetty taitava saksalaissyntyinen litografi Ferdinand Tilgmann (1832-1911). oman, uuden kivipainoyrityksen jo 1869, aloitti toiminnan 1870 huutokaupasta ostamallaan koneella ja siirsi leimamerkkien valmistuksen omaan painotaloonsa. Ryhmä on arvokas, koska merkeistä ei tunneta lainkaan autenttisia pystyryhmiä. Ryhmä kumoaa osaltaan käsitystä, että merkkirivit olisi painettu päikköasennossa. Merkit ilmestyivät maaliskuussa 1865. Taloudellinen romahdus vei mukanaan myös F.Polén & Co:n kivipainon. Tilaajana toimi Karta Sigillataeli Leimapaperikonttori. Kivipaino jatkoi kuitenkin toimintaansa, myös leimamerkkien painamista, vuoteen 1870 konkurssipesän lukuun. Konttorin alkuperäisenä tehtävänä oli leimapapereiden valmistaminen. Vuonna 1867 SKS:n kirjapaino teki Suometar-lehden vuoksi konkurssin. Vuonna 1864 hän sai tehtäväkseen piirtää ja painaa Suomen ensimmäiset leimamerkit. J. Coll. S uomen ensimmäiset leimamerkit painettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kirjapainon yhteyteen perustetussa F.Polén & Co:n kivipainossa. Isohampaisten leimamerkkien painotyö oli siis alusta loppuun 1865-1880 Tilgmannin käsissä, vaikkakin kahden eri yrityksen ja väliaikana konkurssipesän kautta. Jo seuraavana vuonna hän lunasti nimiinsä kolmanneksen Polénin kivipainosta. Myöskään pystyryhmiä ei tunneta – tämä syystä, johon palataan myöhemmin. Syystä tai toisesta Stråhle piti ostamansa kaluston käyttämättömänä vuoteen 1873. Stråhlelle. Se oli perustettu vuonna 1810
Eri nimellisarvot valmistettiin lisäämällä arvonumerot ja –tekstit tyhjiin kenttiin. Pystyryhmien puuttuessa arkin konstruointi levyttämällä on mahdotonta. Sama teoria on mainittu BES:in käsikirjassa 50 vuotta myöhemmin. Tämä toinen apukivi oli kooltaan 4x3=12 merkkiä, joka vastasi neljännesarkkia. Painoarkit toimitettiin liimoitettuina Karta Sigillata -konttorille. Näitä on pidetty lävisteen tähtäysviivoina. Näin syntyi ensimmäinen apukivi. Tämä siksi, että 2-500 markan merkeillä rahayksikkö on monikollinen ”markkaa”, kun taas markan merkille tarvittiin yksiköllinen muoto ”markka”. tunnetaan vain vaakapareja ja vaakarivilöitä 8-rivilöön saakka. Käytettyjen painokivien lukumäärää ei voida saada selville. Jälkimmäinen merkki (kuva sivulla 12) kuuluu Postimuseon E. median-arkeille, kaksi 48 merkin arkkia rinnakkain. Erot syntyivät painokivien valmistuksessa, siirrettäessä merkkikuvia siirtopaperilla kivelle. 11 . Alkukuvassa nimellisarvoa osoittavat numeroja tekstikentät olivat tyhjiä. Kainalojutussa esitellyssä tutkielmassaan Jarl Pettersson esitti vuonna 1948, että painoarkissa olisi ollut 10x4 tai 10x2 merkkiä niin, että merkkirivit olivat keskenään päikköasennossa. Karta Sigillata -konttorissa vahtimestarit lävistivät ne käsityönä lävistyskiekkoja käyttäen. Tästä todisteena ovat merkit, joissa vaakaläviste on siirtynyt riittävästi osoittamaan, ettei viereinen merkki ole päikköasennossa. Merkkikuvan ja arvomerkintöjen yhdistäminen sekä monistus painokiviksi tapahtui joka tapauksessa siirtopaperin ja apukivien avulla. Hyvin joustavana painomenetelmänä kivipaino oli perusteltu valinta leimamerkkien painamiseen. Tämä saattoi johtua paitsi kuivasta painoväristä, myös painokivien litografisesta kulumisesta. On myös mahdollista, että käytettiin kiveen tai paperiin piirrettyä alkukuvaa, josta eri arvot valmistettiin lisäämällä tarpeelliset arvomerkinnät. A. Kuudesta m/1865 päälajista tunnetaan kokonaan lävistämättömiä kappaleita, joista puuttuu myös punainen tarkastusleima. Öljyisissä painoksissa merkin kuva on värin täyttämä ja väri tulee paperin läpi. Käsityönä niille lisättiin myös punainen tarkastusleima, ns. Öljyinen ja kuiva painoväri 10 pennin merkeillä m/1866, KS1, lävisteet IxIII ja IxI. Tästä otettiin vedos siirtopaperille ja rivi siirrettiin kolme kertaa isompaan apukiveen. Näitä tunnetaan 70 pennin sekä 1 mk, 2 mk, 3 mk, 4 mk ja 25 mk arvoista. Äärimmillään se kuitenkin vaihtelee ns. Koepainoksia, malleja vai puolivalmisteita. Merkkikuvien väleissä esiintyy kulmissa ristin muotoiset ohuet viivat. Tällöin kivipainon joustavuutta hyödynnettiin niin, että yhdellä ja samalla painokivellä valmistettiin useita eri arvoja. Merkkien painoasu on yleensä hyvä, erityisesti alkuvuosina. Merkit painettiin ns. Se saattoi olla kaiverrettu alkukuvake, jonka merkkikuvan laajat giljosoinnit (viivapunokset) tehtiin giljosointikoneella. Niinpä painoarkin koko ja painojärjestelyt olivat pitkään arvailujen varassa. Useampien painokivien käytöstä todistaa myös merkkikuvan koon vaihtelu. Kuivissa painoksissa viivat ovat ohuita ja yksityiskohdat häipyvät. Esimerkiksi vuonna 1871 painettiin 30 mk arvoa 14 kappaletta, 100 mk 47 kappaletta, 200 mk 7 kappaletta ja 500 mk 2 kappaletta. Päikköteoriaakaan ei voi täysin sulkea pois, mutta pidän sitä hyvin epätodennäköisenä. 1 mk arvosta tunnetaan myös merkkejä, joissa pystysivut ovat hammastamattomia, vaakasivut lävistettä II. Lisäksi 1 markan merkille tarvittiin omat painokivet. Toisesta apukivestä jatkettiin siirtämällä se neljään kertaan lopulliselle painokivelle. Tässäkin ryhmässä merkit ovat normaalissa pystyasennossa toisiinsa nähden. Säilyneisiin rivilöihin perustuva teoriani on, että aluksi kuva siirrettiin kivelle neljään kertaan. Vanhan polven keräilijät ehdottivat painoarkin kooksi joko 10x5, 10x4 tai 8x4 merkkiä. Lisäksi tunnetaan 1 mk merkkejä, Mallin 1865 lävistämättömiä merkkejä, joilta puuttuu punainen KSeli tarkastusleima: 70 penniä, 1 mk ja 25 mk. Pari osoittaa havainnollisesti, kuinka huomattavasti merkkien painoasu voi vaihdella.. Näitä merkkejä pidetään mallin 1865 koepainoksina, mutta statuksesta ei ole täyttä varmuutta. öljyisestä hyvin kuivaan painantaan. Sitä ei tue myöskään Agathon Fabergén tekemä rekonstruktio, jossa hän on liittänyt kaksi 2 mk m/1865 vaakarivilöä yhteen 11 merkin ryhmäksi. Ei ole tiedossa, millaisesta alkukuvasta tai –kappaleesta merkkien valmistus käynnistyi. KS-leima. Vuonna 2002 selvitin (Filatelisti 9/2002), että painoarkin koko oli 8x6 eli 48 merkkiä. Mallissa 1866 penniarvoille oli omat kivensä, markka-arvoille omansa. On viitteitä siitä, että ainakin korkeimpia markka-arvoja valmistettiin vain tilauksen mukaan. Merkkikuvan korkeus vaihtelee välillä 60-65 mm. Varmaa on, että niitä tarvittiin 15 vuoden aikana useampia. Näistä jokaisen painosmäärä tuona vuonna oli siis pienempi kuin merkkien määrä 48 merkin kokoarkissa. Näin ei ole, vaan viivat ovat kivipainomenetelmälle tyypilliset kohdistusviivat, joiden avulla merkkikuvat kohdistettiin paikoilleen. Hellman -kokoelmaan. Merkit olivat normaalissa pystyasennossa toisiinsa nähden. Kiintoisaa on myös, että esimerkiksi 80 mk ja 150 mk arvoja ei valmistettu vuonna 1871 lainkaan
Säännöstä on kuitenkin poikkeuksia, tärkeimpänä mallin 1865 korkeimmat arvot 4 markasta ylöspäin, jotka lähes kaikki ovat KS1-leimattuja. On myös mahdollista, että ne ovat jonkinlaisia malleja tai merkkejä, jotka syystä tai toisesta vain jäivät ”puolivalmisteiksi”. Ilman sitä olisi ainakin teoriassa ollut vaara, että painetut merkit pääsevät yksityisestä painotalosta levitykseen valtion tappioksi. Irtomerkeistä ja varsinkin rivilöistä päätellen liimoitetut painoarkit lävistettiin aluksi vaakaan. Turvatekijänä KSeli tarkastusleimaus Edellä kuvatulla tavalla jokainen merkki sai Karta Sigillata –konttorissa punaisen ns. Tarkastusleimaus toimi tärkeänä turvatekijänä, sillä vasta tarkastusleiman myötä merkistä tuli käypä, nimellisarvonsa mukainen maksuväline. Näiden leimamerkkejä varten valmistettujen kiekkojen täytyi olla lävistettä IV. Useimmilla arvoilla KS1:n ja KS2:n keskinäisessä yleisyydessä ei ole suurta eroa. Lisäksi kun kiekkoja teroitettiin, hampaiden muoto ja mitta muuttui. Läviste III on postimerkeillä yleinen, leimamerkeillä harvinainen. Kuva Suomen postimerkkien käsikirja, osa I. Nämä kiekot olivat postimerkkikiekkoja suurempia, sillä niiden valmistuksesta ja hionnasta perityt korvaukset olivat noin kaksinkertaiset postimerkkikiekkoihin verrattuna. Tämä voidaan päätellä siitä, että pystyläviste on usein kaareutuva, kuin vauhdikkaasti ”vapaalla kädellä” tehty. Varhain käyttöön tullut läviste II on mallilla 1865 yleinen, mallilla 1866 harvinainen. Niiden värisävy vaihtelee, joten ehkä niillä haettiin sopivaa ruskean ja sinisen sävyä. Muiden osalta on myös mahdollista, että ne ovat lähtöisin suoraan Polénin kivipainosta. Leimamerkkejä varten valmistettiin myös omia kiekkojaan. Ne on helpointa erottaa Merkuriussauvan hatusta: KS1-tyypissä hattu on kooltaan iso ja sen alaosassa on kaareva valkoinen viiva. Vain muutama näistä arvoista tunnetaan myös KS2-leimaisena. Samaa ongelmaa ei nähty pienempikokoisten postimerkkien tuotannossa. Koska muutamalla 1 mk merkillä on myös vaakaläviste, ovat ainakin nämä merkit käyneet Karta Sigillata –konttorissa, jossa lävistäminen suoritettiin. Lävisteen IV kiekot tehtiin leimamerkkejä varten Isohampaiset leimamerkit lävistettiin Karta Sigillata -konttorissa samoilla lävistekiekoilla, joita käytettiin myös isohampaisten postimerkkien lävistämiseen. Tarkastusleiman kehällä on teksti ”VALTIOVARATOIMIKUNNAN KARTTA-STEMPELI” ja keskellä Merkurius-sauva. KSeli tarkastusleiman. Silloin ne olisivat värikoepainoksia. Huomattavan kaareva läviste oikealla pystysivulla, 20 penniä m/1866 KS2 IVxI.. On huomattava, että kunkin lävisteen antavia kiekkoja oli useampia kappaleita. Lävisteiden I, II, III ja IV yleisyydestä voi karkeasti sanoa niin, että lävisteet I ja IV ovat leimamerkeillä yleisiä. Muodon avulla pyrittiin nähtävästi varmistamaan, että suurikokoiset merkit pysyvät paremmin kiinni toisissaan. Tarkastusleiman punainen väri oli otettu käyttöön vuoden 1845 leimapaperijulkaisulla. Valmiit merkit toimitettiin myyntiin 8 merkit vaakarivilöinä. Tämä vaikeuttaa kiekkojen ja lävisteiden tutkimusta, kuten postimerkkien puolelta tiedetään. Valmistustapa selittää siis syyn, miksi merkeistä ei ole olemassa pystyryhmiä. Lävisteen IV muoto on muista lävisteistä poikkeava, lapiomainen. Postimerkeillä harvinaista lävistettä V ei käytetty leimamerkeillä. Lohenvärinen Postimuseossa säilytettävä lävistekiekko, joka kuuluu III-lävisteen kiekkoihin. Läviste III puolestaan on mallilla 1865 hyvin harvinainen, mallilla 1866 melko harvinainen. Lävisteen IV lisäksi leimamerkeillä tavataan lävisteitä I, II ja III. Tarkastusleimauksen jälkeen lävistettiin merkkien pystysivut ilman linjainta. Nämä merkit voivat olla koepainoksia. KS2-tyypissä hattu on selvästi pienempi ja sen alaosan valkoinen viiva on suora. Kaikki mainitut kappaleet ovat harvinaisia, jokaista on tiedossa korkeintaan muutamia kappaleita. Läviste IV on leimamerkeillä yleinen, postimerkeillä harvinainen. Tarkastusleimaus oli perua leimapapereilta, joilla käytettiin useampiakin turvatekijöitä. Isohampaisilla leimamerkeillä käytettiin kahta erilaista KS-leimaa, KS1 ja KS2. Näitä kappaleita pidetään mallin 1865 koepainoksina. 12 4/2020 Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta joiden pystysivut ovat ilman lävistettä mutta vaakasivut lävisteellä II. Kohteiden status koepainoksina on tästä syystä mielestäni epävarma, vaikkakin tällä statuksella ne on tavattu kokoelmissa esittää. Tähän mennessä on löytynyt yksi ainoa jakeluun päässyt merkki, jolta tarkastusleima puuttuu kokonaan. Tämän jälkeen vaakarivit irrotettiin toisistaan KS-leimausta varten. Vaakaläviste on aina hyvin suora, se tehtiin linjaimen avulla. Leimamerkkien arkkikoko oli suurempi, joten nähtävästi pienemmät kiekot olisivat kuumentuneet kitkasta
Edellä käsiteltyjä sekalävisteitä voidaan kutsua säännöllisiksi sekalävisteiksi. lisää se, että uudet löydöt ovat edelleen hyvin todennäköisiä. Lävistevariaatiot ovat aina olleet suosittu tapa kerätä näitä merkkejä. Isohampaisia seuranneella julkaisulla 1881 KS-leimoja tuli vielä kaksi lisää, tyypit KS3 ja KS4. jopa enemmän kuin pelkästään yhdellä kiekolla lävistettyjä. Kattavimmat lävistetaulukot molemmille malleille löytyvät BES:in kirjasta. Ensimmäisen kerran lävistetaulukot julkaistiin Libertas Philateliae-lehdessä vuonna 1950. Leimamerkeissä tilanne on toinen. Mallilla 1891 käytössä olivat enää KS2 ja KS4. A. Coll. Lävisteiden aarreaitta Postimerkkien puolella isohampaisten sekalävisteet ovat merkittäviä harvinaisuuksia. epäsäännöllisiä sekalävisteitä. Taulukot on laadittu päälajikohtaisesti, erikseen KS1ja KS2-leimatuille merkeille. 40 pennin merkki m/1866 on mitätöity vuonna 1878. Niissä vaakasivut ovat keskenään samaa, pystysivut toista lävistettä. Kuvassa m/1866 ainut tunnettu 25 pennin pari lävisteellä IVxIxIxI.. Tämän jälkeen tarkastusleimauksesta luovuttiin. Jälkimmäisessä pieni hattu, jonka alaosan valkoinen viiva on suora. Ainoa tunnettu jakeluun päätynyt leimamerkki, jolta puuttuu punainen tarkastusleima: 40 penniä lohenvärinen IxI m/1866. Yllä kuvaillusta valmistustavasta johtuen sekalävisteitä syntyi runsaasti. E. Lävisteiden osalta isohampaiset leimamerkit ovatkin aarreaitta. A. Hellmanin leimamerkkikokoelmaan Postimuseossa. Tämän jälkeen lävisteyhdistelmiä on löydetty ainakin 15-20 lisää, pääosin mallista 1866. Se kuuluu E. Hallussani on esimerkiksi Thorwald Grönblomin käsin laatima m/1865 tunnettujen lävisteiden taulukko vuosilta 1946-1947. Tällaiset Epäsäännölliset sekalävisteet kuuluvat leimamerkkien harvinaisuuksiin. Mallista 1865 niitä tunnetaan vain yksi, mallista 1866 nelisenkymmentä erilaista. Hellman Postimuseossa. Taulukko on päivätty 1946 ja tarkistettu 15.1.1947. BES:in taulukko perustuu viidessä suuressa kokoelmassa havaittuihin lävisteisiin. Alan kiehtovuutta Tamperelaisen Thorwald Grönblomin käsin laatima tunnettujen lävisteiden taulukko m/1865. 13 . Yleinen 1865 yleinen 1866 harvinainen Harvinainen Yleinen Ei tavata Punaisen KSeli tarkastusleiman tyypit KS1 ja KS2: Edellisessä iso hattu, jonka alaosassa kaareva valkoinen viiva. Kun vaakaja pystylävistys tehtiin eri työvaiheissa, nähtävästi eri työpisteissä, hyvin usein käytettiin kahta eri kiekkoa. Niinpä sekalävisteisiä merkkejä syntyi Lävistetyyppien harvinaisuusasteet isohampaisilla leimamerkeillä. Lisäksi merkeistä tunnetaan ns
Tässä 37-sivuisessa tutkielmassaan Pettersson käsittelee vuoden 1866 julkaisua. Vaikeusaste kasvaa, jos etsii kokoelmaansa mahdollisimman kieroa kappaletta. Coll. Niinpä myös irtomerkkiä voi pitää kohtuullisen todistusvoimaisena, vaikkakin vasta pari tai reunakappale todistaisi aukottomasti alkuperäisyyden. Osin hammastamattomalta vaikuttava merkki voi olla tällainen kappale. Ilman linjainta lävistettäessä lievästi kaarevia lävisteitä syntyi melko runsaasti. Epäsäännöllisiä sekalävisteitä kolmella eri lävisteellä tunnetaan vain muutamia kappaleita. Epäsäännölliset sekalävisteet saattoivat syntyä, kun merkkien tarkastuksessa huomattiin jonkin sivun jääneen ilman lävistettä. ex Tuori, toinen irtomerkki. Osin hammastamattomia merkkejä tunnetaan kaksi kappaletta, molemmat 3 mk m/1866 KS1 IIxHn. Ylimenokautena 1870-luvun lopussa lävistekiekot olivat hyvin kuluneet. Niistäkin on tehty muutamia uusia löytöjä kirjan julkaisemisen jälkeen. Kuvassa 5 mk IIIxIxIIxI ja 20 penniä IIxIVxIxIV, molemmat ainoita tunnettuja. Vielä on mainittava kaksi 3 mk merkkiä m/1866, jotka ovat pystyyn hammastamattomia. Niissä yksi sivu on muista poikkeava, esimerkiksi ohessa kuvatut lävisteet IVxIxIxI, IVxIVxIIIxIV tai IIIxIxIxI. on laajin painettu yleisesitys tästä mallista, sisältäen monia arvokkaita havaintoja. Lisäksi tunnetaan aivan muutamia epäsäännöllisesti lävistettyjä merkkejä, joilla on käytetty kolmea eri lävistettä, esimerkiksi IIIxIxIIxI ja IIxIVxIxIV. Toisaalta moni esitetyistä painomenetelmää, paikkaa ja –järjestelyjä koskevista olettamuksista on myöhemmin osoittautunut virheelliseksi. Näiden aitoutta on vaikea todentaa. Näitä KS1-leimaisia IIxHnmerkkejä tunnetaan kaksi. Niinpä joissakin käyttöpaikoissa merkit jouduttiin irrottamaan toisistaan saksilla. Pystysivujen kaareutuvat lävisteet jo mainittiin. Lisäksi on tiedossa muutamia irtomerkkejä, joiden yksi sivu on hammastamaton. E dellisessä artikkelissani sivusin lyhyesti Suomen isohampaisista leimamerkeistä julkaistua kirjallisuutta. Tutkimuksessani isoham. Ne ovat samaa väriä, ja myös KS1-leimaus ja vaakasivujen II-läviste yhdistää niitä. Uudet havainnot mukaan luettuna epäsäännöllisiä sekalävisteitä tunnetaan nelisenkymmentä erilaista, moni niistä vain yhtenä tai kahtena kappaleena. Merkkien painatuksessa ja lävistyksessä syntyi jonkin verran kiintoisia erikoisuuksia. ex Tuori. Toinen niistä on asiakirjalla, coll. Myös epäsäännölliset sekalävisteet on listattu BES:in kirjassa. Asiakirja on kiinnityskirja vuodelta 1868, irtomerkki on käytetty avioliittokuulutuksella vuonna 1870. Tämä lisättiin jälkilävisteenä kiekolla, joka sattui olemaan käsillä. Ne ovat yleensä pieniä, suuret ja näyttävät laskokset ovat huomattavan harvinaisia. Tuolloin eli käsitys, että isohampaiset leimamerkit olivat kirjapainoa ja painettiin mahdollisesti Senaatin kirjapainossa. Kun lisäksi käytetty paperi oli vahvempaa kuin alkuvuosina, lävistys saattoi jäädä epätäydelliseksi. Myöhemmin on saatu selville, että ne valmistettiin aivan eri painomenetelmällä, kivipainotyönä F.Polén & Co:n kivipainossa ja Tilgmannin kivipainossa. Toinen niistä on irtomerkki, toinen asiakirjalla. Näin yksi sivu saattoi saada poikkeavan lävisteen. Lisättäköön siihen vielä yksi teos, joka lienee nykyfilatelisteille tuntematon: Jarl Petterssonin vuonna 1948 julkaisema ruotsinkielinen omakustanne ”Finlands Stämpelmärken 1866-års Emission”. Tavataan laskoksia, vaikkakin melko niukasti. Se Jarl Petterssonin tutkielma julkaisusta 1866 Epäsäännöllisiä sekalävisteitä: Ainut tunnettu 1 mk IVxIVxIIIxIV sekä 5 mk IIIxIxIxI, joita tunnetaan kolme kappaletta. Petterssonin tutkielma esittää myös hypoteesin merkkien painamisesta päikköasennossa. 14 4/2020 Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta kohteet ovat todellisia harvinaisuuksia
Näitä ovat ylikorkeat, matalat, kapeat ja leveät merkit. Mallin 1866 erikoisuuksia: suuri laskos 30 pennin merkillä KS1 IVxIV, huomattavan ylikorkea 60 penniä KS1 IVxIV ja kolmoisläviste 40 pennin merkillä KS1 IxIV. A. Loppuvuosia 1878-1880 voidaan pitää ylimenokautena, jolloin merkkien laatu heikentyi paksun paperin ja kuluneiden lävistekiekkojen myötä. Kannattaa siis katsoa myös lähetyksen ”takapuoli” ja muistaa, että kirjeensulkijatkin ovat joskus hyvin haluttuja keräilykohteita! . Myöhemmin se oli hänen poikansa Oleg Fabergén käytössä – he molemmat keräsivät leimamerkkejä. Tästä syystä myöskään Petterssonin tutkielman kaikilla KS-leimausta koskevilla pohdinnoilla ei ole pohjaa, vaikkakin ne ovat hyvin mielenkiintoisia. Virheellisyyksiä ja puutteita syntyi vähän, tai ne huomattiin ja poistettiin tai korjattiin esimerkiksi jälkilävisteellä ennen jakelua. . Kuoren takana olikin harvinainen kirjeensulkija, joka nosti hinnan eurosta yli sataan. Oli pakko katsoa uudelleen, muttei asia vieläkään auennut. hampaisten leimamerkkien painatus, lävistys ja KS-leimaus oli hyvää ja tarkoin valvottua työtä. Aikani kuvaa katselin ja en siinä mitään erikoista havainnut. Näinäkään vuosina varsinaisesti virheellisiä merkkejä ei juuri päässyt jakeluun. Myös merkin alareunan läviste on poikkeavan vino.. L U K I J O I L T A E räs Lönkan maanantaiiltojen vakiovieras kysyi päätoimittajalta paljonko arvelin kuvan kirjeestä maksetun. Muille jaettaviksi jäi näin ollen 13 kappaletta, joista yksi on minulla. Tässä tutkielmassa hän pyrki osoittamaan postimerkkien ja leimamerkkien valmistukseen liittyviä yhteyksiä ja yhtäläisyyksiä. Sain nähtäväksi toisen kuvan, jossa oli kuvattuna kuoren kääntöpuoli. Petterssonin lisäksi oman kappaleensa saivat tutkielman avustajat Thorwald Grönblom, E. Oma kappaleeni on numero 16, jonka hän antoi Agathon Fabergélle 14.7.1948. Kiintoisaa olisi tietää, montako kappaletta tätä unhoon jäänyttä tutkielmaa on säilynyt nykypäiviin. Kohde meni vieläpä Argentiinaan. Jonkin verran tunnetaan myös kaksoisja kolmoislävisteitä, vaikkakin näyttävät porraslävisteet ovat harvinaisia. 15 Joskus lävistys käsin tuotti poikkeavan kokoisia merkkejä, erityisesti arkin reuna-alueilla. Hellman, Ernst Ingelius ja Aulis Stenroos sekä Suomen leimamerkkeilijäseura ja HFF:n kirjasto. . Painoasuun vaikutti myös painokivien kuluminen. Myyjä kertoi, että hänen käsiensä kautta on vuosikymmenten aikana livahtanut satojatuhansia kuoria kaikilta aikakausilta, mutta hän ei ole koskaan törmännyt tähän sulkijaan. Tammikuussa 1949 Pettersson julkaisi vielä toisen omakustanteen ”Stämpelmärkesforskning och Filateli – Förvånande omständigheter i dagen beträffande det finska frimärkstrycket 1860-1881”. Erikoinen lävistevirhe 60 mk merkin KS1 IVxIV m/1866 kulmassa. Hän kertoi laittaneensa kuoren systeeminettiin myyntiin ja kuoresta maksettiin kovan kilpailun jälkeen 101 euroa. 51-53). Artikkelisarjan seuraava osa käsittelee isohampaisten tyyppieroja, värejä ja mitätöintejä. Tutkielman täytyy olla pieni bibliofiilinen harvinaisuus, sillä sen painos oli vain 20 kappaletta. Tutkielman sivuilla on Olegin tekemiä lyijykynämerkintöjä. Sen kannessa on listaus keräilijöistä ja yhdistyksistä, joille kirjoittaja luovutti kappaleen kullekin. Kaiken kaikkiaan voi todeta, että isopaisten painojärjestelyistä vuonna 2002 osoitin, että hypoteesi ei ole todistusvoimainen (Filatelisti 9/2002 ss
Helsingin Eteläsataman edustalla Klippanin vieressä sijaitsee Valkosaari, jossa pursiseuraa on ylläpitänyt Nyländska Jaktklubben vuodesta 1885. Aivan kuten Pietarin Keisarillisen Pursiseuran lipussa. Monet kuvien rakennuksista ja maisemista ovat yli sadassa vuodessa muuttuneet, mutta toiset tunnistaa nopeasti. Sarjan tässä osassa kerromme postikortein näistä monille tutuista saarista . Vuonna 1889 lähetetyssä kortissa on vielä sen ensimmäinen Vehkasaaresta siirretty paviljonki. Kohteet ovat John Roiton Helsinkikorttien kokoelmasta. Kuuluminen Venäjään näkyi myös seuran lipussa, jossa oli sininen risti valPääkaupungin kiehtovat saaret Postikorttien Helsinki osa 5. Kaivopuiston edustalla Liuskasaaressa on vuodesta 1893 toiminut Helsingfors Segelsällskap purjehdusseura, joka rakennutti ensimmäisen paviljongin (kuvassa) vuonna 1899. Satama oli kuitenkin huono, eikä siellä ollut venetelakkaa. Nyländska Jaktklubben, eli NJK perustettiin vuonna 1861 Suomen Suuriruhtinaskunnan ollessa osa Venäjää. Teksti Seppo Evinsalo Kohteet John Roitto Helsingin edustan lukuisissa saarissa onnistui jo 1800-luvun lopulla vierailla lauttaja höyrylaivaliikenteen ansiosta. Postikortteja lähetettiin retkiltä ahkerasti ja niiden kuva-aiheet kertoivat paljon sen aikakauden vapaa-ajan kulttuurista. Samankaltaisia sateenvarjokortteja tehtiin myös muista Euroopan kaupungeista ja nähtävyyksistä. Ensimmäisen paviljonkinsa NJK rakennutti Vehkasaarelle Helsingin länsipuolelle. koisella taustalla. Tämän vuoksi seura vuokrasi Helsingin Eteläsatamasta pienen Valkosaa. Se kuitenkin paloi 40-luvulla ja tilalle rakennettiin nykyinen funkkis-paviljonki. V esillä liikkuminen ja veneily olivat suosittuja harrastuksia myös vuosituhannen vaihtuessa 1800-luvusta 1900-luvuksi. Ei tarvinnut leijailla sateenvarjon avulla kuten tässä vuosisadan alun postikortissa pariskunta Klippanin yllä. 16 4/2020 Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta Merelliseen Helsinkiin on aina kuulunut myös sen edustan monipuolinen saaristo, jonka virkistysja muu käyttö alkoivat jo 1800-luvulla. Tällainen useimmille tuttu on näkymä Helsingin Eteläsatamasta ja siinä sijaitsevasta NJK:n klubirakennuksesta
Se tunnetaan yleisesti myös nimellä Kasinonranta. Tänään liki 25 000 asukkaan Lauttasaari on metron ja mootoriteiden halkoma suuri kaupunginosa. Saaressa oli vain muutamia ympärivuotisia asukkaita sekä jonkin verran huvila-asutusta. ren. Ennen siltaa oli saarelle 1914 lähtien kuljettu lautalla, jonka matkustajia palvelemaan Lauttasaaren rannalle rakennettiin kahdeksankulmainen, nykyisin kahvilana toimiva Mutterikioski. Kesällä 1913 avattiin pieni kahvilarakennus Drumsö Casino, jonne oli kuljetus hevosraitiovaunulla Kartanon laiturilta 1914. Saaressa toimi jo 1800-luvulla suosittu merikylpylä. Helsingin kaupunki ei katsonut Lauttasaarta tarpeelliseksi alueeksi ja saari jäi Tallbergin haltuun. Uunisaaressa Kaivopuiston edustalla on aikaisemmin ollut vernissatehdas ja öljytehdas. Vuonna 1911 saaren osti kauppaneuvos Julius Tallberg, joka seuraavana vuonna tarjosi sitä kaupungille 750 000 markan hintaan. saarella asui vain neljä talonpoikaa, jotka viljelivät pieniä peltojaan. Tallberg oli hankkinut höyrylautan liikennöimään Lauttasaaren ja Ruoholahden väliä. Nykyisin kylpylä on suljettu, mutta vuonna 1934 avattu uimaranta on edelleen suosittu helsinkiläisten kesänviettopaikka. Kortti vuodelta 1935. Vehkasaaren paviljonki siirrettiin vuonna 1885 Nicolas Sinebrychoffin toimesta Valkosaareen. Uunisaarella on pitkät perinteet myös virkistyskäytöstä. Siellä on myös valmistettu ruumisarkkuja. Lautta kuljetti myös postia ja sillä käytössä olleet laivamerkit ovat monille filatelisteille tuttuja.. Nykyisen vuonna 1900 rakennetun ja vielä käytössä olevan paviljongin ovat piirtäneet arkkitehdit Estlander ja Settergren. Kortti vuodelta 1935. Ensimmäinen teräsrakenteinen silta Lauttasaaren valmistui vuonna 1935. Se kuitenkin paloi 40-luvulla ja tilalle rakennettiin nykyinen funkkis-paviljonki. Teollinen toiminta on kuitenkin loppunut jo yli sata vuotta sitten. Sensuroitu kortti Ruotsiin heinäkuussa 1942. Merikylpylän puistossa sijaitsee toinen Lauttasaaren kahdesta uima rannasta. 17 . Nimi johtuu Lauttasaaren Kasino -nimisestä kesäravintolasta, jonka Julius Tallberg rakennutti alueelle vuonna 1913, mutta joka paloi vuonna 1947. Vuonna 1543 Kaivopuiston edustalla Liuskasaaressa on vuodesta 1893 toiminut Helsingfors Segelsällskap purjehdusseura, joka rakennutti ensimmäisen paviljongin (kuvassa) vuonna 1899
Viimeisten vuosien aikana osa niistä on avautunut myös turismille, mm. Avattuihin saariin on nykyisin myös vesibussiyhteys, joten niiden Munkkisaari on entinen saari Helsingin kanta kaupungin etelä rannalla. Postikortti vuosisadan alusta. Keskeinen osa muurien, vallien ja rakennusten korjaustyöstä tehdään vankityönä. Linnoituksessa on vuosittain satoja tuhansia kävijöitä; vuonna 2013 tehty kävijäennätys oli 828 000 vierailijaa. Raittiusyhdistys Koitto perustettiin vuonna 1883 Kohtuuden ystävien ensimmäiseksi alaosastoksi. Ison-Mustasaaren eteläkärjessä sijaitsee lisäksi Rikosseuraamuslaitoksen alainen, vuonna 1971 perustettu Suomenlinnan vankila. Suomenlinna on Suomen suosituimpia matkailukohteita. Helsingin kaupunki osti Meilahden tilaan kuuluneen Fölis -saaren 1870-luvulla. Historiallisena muistomerkkinä ja nähtävyytenä sen kulttuurillinen arvo on merkittävä, ja se on vahva osa Helsingin identiteettiä. Alku peräiseen saaren kuului myös etelämpänä sijaitseva Herne saari. Postikortti vuodelta 1935.. Saaret muutettiin täyttömailla teollisuusalueiksi 1910-luvulta alkaen. luontoon ja historiaan kannattaa tutustua paikanpäällä. Seurasaaresta kehittyi nopeasti suosittu työväestön retkeilykohde, jonne saavuttin aluksi soutaen tai purjehtien, myöhemmin höyrylaivalla. Postikortti vuodelta 1910. Isosaari, Vallisaari, Kuninkaansaari ja Lonna. Puolustusvoimista Suomenlinnassa kävijöitä muistuttaa vielä Pikku-Mustalla sijaitseva Merisotakoulu. Saaressa on toiminut vuodesta 1909 ulkomuseo, jonne on siirretty vanhoja puurakennuksia eri puolilta Suomea. 18 4/2020 Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta Helsingin edustan saarista lukuisat ovat olleet armeijan käytössä, ja näinollen niissä on voinut vierailla vain luvan kanssa. Vuonna 1904 yhdistys hankki kesäsiirtolaksi Lammassaaren Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Saarista suosituin on jo vuosikymmenet ollut Suomenlinnan (Sveaborg) merilinnoitus. Osa on vielä puolustusvoimien käytössä kuten Santahamina ja Melkki
Postikortti venäläisin tekstein vuosisadan alusta. Saaressa toimivat puolustusvoimien joukoista mm. Maanpuolustuskorkeakoulu, Kaartin jääkärirykmentti sekä osittain Etelä-Suomen Huoltorykmentti, Suomenlinnan Rannikkorykmentti ja Merisotakoulu. Lähteet: Google. Koronakevään karanteenien jälkeen kannattaa ottaa vierailukohteiksi Helsingin lukuisat mielenkiintoiset saaret, joihin on järjestetty vesibussitai lauttayhteys. Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelee vuosittain noin 750 akateemista sotilasta ja siviiliä. Maamme julistautuessa itsenäiseksi vuonna 1917 Viapori oli edelleen venäläisen sotaväen hallussa. Raikas merituuli ja saarten historia saa aivot tuulettumaan ennen syksyn sateita ja pimeyttä. Suomenlinnan historia alkaa jo vuodesta 1748 ja se tunnettiin vuoteen 1918 asti ruotsinkielisen nimensä Sveaborg pohjalta suomeksi Viaporina. Valkoiset valloittivat sen saksalaisten tuella huhtikuun alussa. Saaren rakennettiin jo vuonna 1884 arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema koristeellinen ravintola. Hevossalmen sillan takana Santahaminassa varusmiespalvelustaan suorittaa yleensä noin 1 500 varusmiestä. Postikortti vuosisadan alusta. Vuonna 1889 perustettu Korkeasaaren eläintarha on yksi maailman vanhimmista. Vuonna 1904 yhdistys hankki kesäsiirtolaksi Lammassaaren Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Se oli alun perin ortodoksinen Viaporin venäläisen varuskunnan kirkko. Koko itsenäisyyden ajan Santahamina on ollut sotilasaluetta. Se muutettiin luterilaiseksi Suomen itsenäistyttyä ja sipulikupolit purettiin ja korvattiin yksinkertaisilla torninhuipuilla. Vuosina 1927-29 kirkko sai nykyisen asunsa ja sen torniin sijoitettiin majakka. Turisteilta suljettu Santahamina on puolustusvoimien aktiivisessa käytössä. Saarella oli vuoden 2009 alussa 418 vakituista asukasta. Raittiusyhdistys Koitto perustettiin vuonna 1883 Kohtuuden ystävien ensimmäiseksi alaosastoksi. Suomenlinnan kirkko valmistui vuonna 1854 arkkitehti Konstantin Tonin suunnitelmien mukaan. 19 Laajasalon edustan Santahamina on ollut sotilassaari jo vuodesta 1741 lähtien, kun venäläiset rakensivat sinne tykkipattereita. toukokuuta 1918. . Saaren kauppa HOK vuonna 1950 postitetulla kortilla. Suomenlinna sai nykyisen nimensä 12. Suomen siirryttyä osaksi Venäjää vuonna 1809 venäläiset jatkoivat linnoituksen rakentamista omien suunnitelmiensa mukaan
– Viime vuosisadalla suhde englantilaisiin vallanpitäjiin ja maassa oleviin brittiasevoimiin muodostui yhteiseksi ongelmaksi niin Egyptille kuin Sudanillekin. Noin 20 eri arvoa tunnetaan kuuden eri Sudanin kaupungin leimoin. Näitä tunnetaan hänen mukaansa 18 erilaista yhdeksästä Sudanin kaupungista, ne avattiin vuosina 1867-85, kuusi suljettiin jo 1884-85, kolmen kohdalla on maininta ”never closed”. 16-18) Jukka Sarkki osoitti jälleen kerran filateelisen tietämyksensä laaja-alaisuutta ja syvällisyyttä kertomalla Sudanin postikamelimerkeistä 1898-1954 ja maan postihistoriasta muutenkin. Teksti ja kohteet Seppo Laaksonen, AIJP O ma kiinnostukseni Egyptin ja sen etelänaapuri Sudanin suhteen on ollut sekä läheinen, että usein myös ongelmallinen faraoiden ajoista lähtien. 1-8) Egyptiläisiä leimoja Sudanin alueelta. Sudanin ensimmäiset omat merkit julkaistiin 1.3.1897 varustamalla kahdeksan Egyptin ”Sfinksi ja pyramidi”julkaisun ja neljä lunastusmerkkiä (sekä myöhemmin 12 ehiötä) arabianja ranskankieLisää Sudanista ja postikameleista k u v A : SI m o N m A T z IN g E r /u N SP L A SH Egypti Muhammad Alin aikana. Tällainen tunnetaan myös pääkaupunki Khartumista ja Sawakinista (Suakinista).. Uudenpana aikana Egyptiä ja Sudania yhdistivät kummankin maan elämänlanka ”ikuinen Niili”, arabian kieli ja islamin uskonto. Kuvat Samir Fikryn kirjasta. Egyptin pyöreä Interpostal eli postivirkamerkki Wadi Halfa, Sudan. Kaikki kuusi ovat harvinaisia. Kuten Sarkki mainitsi niin Egyptin vuosien 1867-88 käyttösarjojen useimpia arvoja ja eräitä lunastusmerkkejä käytetEgyptistä katsoen tiin myös Sudanissa. Hänen valtansa ulottui varsin laajalle alueelle Lähi-idässä myös Sudanin keskija pohjoisosiin. Antiikin Egyptin hallitsijat olivat usein sodassa nuubialaisten eli ”kurjan Kushin maan” pitkien mustien asukkaiden kanssa. 20 4/2020 Suomen Postimerkkilehti 100 vuotta Lehtemme numerossa 2-2020 (s. Modernin Egyptin luoja khediivi eli varakuningas Muhammad Ali Pasha (1769-1849) hallitsi Egyptiä Turkin ottomaanisulttaanin varakuninkaana 1805-48. Egyptin merkki päällepainamalla SOUDAN (1897 – Michel not