6. SF:n suurhuutokaupan kohteita SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 106. sivuilla 41–48.. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 1 Kiinnitysvoitto kerhon arpajaisissa toi Helen Kuhlbergille hienon ovaalimerkin Lönkalla, s. 51. vuosikerta 6/2025 Monte Carlon kuuluisa kasino – ruhtinaallinen loisto vei monia suomalaisiakin perikatoon, s
Monet haluavat realisoida kokoelmansa itse, kun vielä pystyvät. Kauppiaat saattavat muistaa senkin, että ennen keräsin laivapostia, vaikka siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa. Sekaiset "löytölaatikot", joiden materiaalia kierrätetään kerhohuutokaupoissa halvalla hinnalla viikosta toiseen vain hiukan muunneltuina, eivät lisää keräilyn arvostusta. 2 Seija-Riitta Laakso. Se on vain hyväksyttävä osana harrastusta. No 3/2026 ilmestyy viikolla 24 (kesäkuun alussa) . Huippukokoelmien realisointi ei olekaan vaikeaa, Suomestakin löytyy kiinnostusta kalliin klassisen materiaalin hankintaan. Kaikilla tarinoilla on kuitenkin alkunsa ja loppunsa. Ihmisten nimet unohtuvat helposti, mutta keräilyalueet muistetaan. Olihan se ainakin hauskaa ja mielenkiintoista, ja löytyihän sieltä monia hyviä ystäviäkin. Kuka sitä arvostaa, jos me emme edes itse sitä tee. Niistä tarinoista ja niiden osuvasta kerronnastahan kokoelmat näyttelyissä palkitaan, olipa aihe ihan mikä tahansa. Hyvää Joulua kaikille lukijoille! K un filatelistilta kysyy, mitä hän kerää, saa yleensä vastaukseksi pitkän ja monipolvisen esitelmän, varsinkin jos heittää väliin pari jatkokysymystä. Pieni ryhtiliike voisi olla joissakin kohdin paikallaan.. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.3. Kansainvälisissä näyttelyissä monikaan ei muista suomenkielistä nimeäni (puhumattakaan, että osaisi lausua sitä), mutta "Paris by Nightin" muistavat vieraammatkin ihmiset, ja autuas hymy leviää heidän kasvoilleen. Jotkut kohteet ovat erityisiä filateelisista syistä, harvinaisuutensa vuoksi, lähettäjän tai vastaanottajan kiinnostavuuden takia, tai vaikka kauneutensa ansiosta. vuosikerta Päätoimittaja • Redaktör • Editor Seija-Riitta Laakso 0400 460 307 seijulaakso@gmail.com Postiosoite • Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 B 29 00180 Helsinki Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Lehden taitto Seija-Riitta Laakso Painopaikka • Tryckeri K-Print, Tallinna, Viro Lehden ilmestyminen keväällä 2026 No 1/2026 ilmestyy viikolla 7 (helmikuun puolivälissä) . Valtavat määrät on kuitenkin sitä kaikkea sekalaista, mitä kullekin on kertynyt. Kun on rakentanut kokoelmaansa pala palalta – olipa kyseessä näyttelykokoelma tai ihan vain omaksi iloksi kerätty materiaali – siihen on kiintynyt monella tavoin. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 10.5. Keräilyalueemme ovat, tai niistä tulee vuosien mittaan, osa identiteettiämme. Lisäksi kohteisiin liittyy henkilökohtaisia muistoja – kauan metsästetyn kohteen ilmaantuminen myyntiin, uuden löydön tekeminen, kohteen hankkiminen jännittävässä tarjouskilpailussa huutokaupassa, ostaminen tutulta kauppiaalta kotimaassa tai ulkomailla, lahja läheiseltä ihmiseltä, tai "halvalla saatu" aarre, jonka arvoa myyjä ei ole tunnistanut. Olisi joka tapauksessa suotavaa, että kaikkea materiaalia kohdeltaisiin hiukan kunnioittavammin. No 2/2026 ilmestyy viikolla 16 (huhtikuun puolivälissä) . Oma kokoelma on siten tarinakokoelma monella tavoin. Niihin on saatettu pistää aikanaan paljonkin rahaa, mutta markkinat ovat muuttuneet, eikä kohteiden arvonnoususta tulevaisuudessa ole paljon takeita. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.1. Niin tylsiä palmares-päivällisiä ei olekaan, etteikö tämä pelastaisi iltaa. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 2 Päätoimittajalta seijulaakso@gmail.com SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 105. Se onkin viisasta, sillä mikäli kotipiiristä ei löydy työlle jatkajia, omaiset ovat usein ihmeissään kaiken materiaalin kanssa, mitä jokaiselta meistä löytyy – monilta jopa huonekaupalla. Jossain vaiheessa kokoelmat tulevat myyntiin. Jos se on näyttelykokoelma, niin sen palaset yhdessä kertovat vielä oman ainutlaatuisen tarinansa
SP-lehden sanaristikko, s. 35. Ilmoituksiin liittyvät asiat Päätoimittaja Seija-Riitta Laakso seijulaakso@gmail.com Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea FI23 1347 3000 4063 67 Laskutus EDI/OVT-tunnus: 003705844528 Operaattori: Maventa Puheenjohtajan palsta, s. KUOPIO 250, s. 14. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä yllä mainittuun sähköpostiosoitteeseen. • Ari Muhonen PHILATAIPEI 2026 kutsuu, s. • Seija-Riitta Laakso Tilaushinnat • Prenumeration • Subscriptions 2026 Suomi ja Pohjoismaat • Finland och Norden • Finland and Nordic countries 58 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset • Subscriptions and address changes tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. 41. 40. 34.. 38. • Jukka Sarkki Mauri Kunnakselta 2025 joulumerkit, Erik Bruunin julisteita satavuotisjuhlamerkeissä, s. 5. 6. Lukijapalautetta, s. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 3 Tässä numerossa SUOMEN Postimerkkilehti 3 Monte Carlon houkutteleva pelihelvetti, s. 4. 49. 37. 18. Putkipostia Marseillesta ja muualta, s. Hintoihin lisätään alv. NORDIA 2026 on näytön paikka, s. 26. • Seija-Riitta Laakso SF:n suurhuutokaupan kohteita, s. Ilmoitushinnat • Advertisements 2026 1/1 sivu 500 € , 1/2 sivua 320 €, 1/4 sivua 200 €, 1/8 sivua 100 €. • Mikko Kylliäinen Latvian kolmikulmaiset lentomerkit, s. 30. • Christer Brunström Näyttelyitä, tapahtumia, rivi-ilmoituksia, s. • Pekka Lempiäinen En kolumn på svenska – Digital framtid, s. Taksat löytyvät kirjallisuuteen perehtymällä, s
Hallitus 2025 Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen • 0400 403 230 pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Martti Forss • 0400 840 598 martti.forss@onninen.com Sihteeri: Pekka Hurri • 040 503 2144 pekka.hurri@pp.inet.fi Rasmus Berg • 050 5124 987 rasmus.berg@saunalahti.fi Perttu Haglund • 040 545 1239 perttu.haglund@gmail.com Matti Lundberg • 041 531 6112 matti.aj.lundberg@gmail.com Ari Niemelä • 0400 412 125 ari.niemela53@gmail.com Janne Nikkanen • 041 527 6430 nikkanenjanne@gmail.com Toimihenkilöt: Rahastonhoitaja Kai Anttila • 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) • 0400 934 522 postiaollille@gmail.com Kerhomestari Pertti Hurmerinta • 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit Petri Jansson • 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Eero Mäkelä • 0400 602887 sakarieero@gmail.com Y hdistyksemme sääntömääräinen syyskokous pidettiin 10.11.2025. Tämän vuoksi kokouksessa nousi esille se, että jäsenmaksujen ohella tärkeä varainhankintakanava on SF-Kustannus Oy:n kautta seuralle tuloutuva tuotto. Esitämme hänelle suuret kiitokset antaumuksellisesta toiminnasta yhteiseksi hyväksi ja toivotamme onnea työelämän muuttuneisiin haasteisiin! Uusiksi hallituksen jäseniksi kaudelle 1.1.2026–31.12.2027 valittiin Tuomas Juvonen ja Pertti Koskinen. Mitä paremmin tämä toimii, sitä pienempänä pystymme pitämään jäsenmaksumme. Tulevaisuuteen varautumista tulee kuitenkin pohtia jo pelkästään jäsenistön suhteellisen korkean keski-iän vuoksi. Samalla varmistuu se, että filateelinen yhdistystoiminta on jatkossakin elinvoimaista. Jos omasta osallistumisoikeudesta on epäselvyyttä, kannattaa olla yhteydessä pääkomissaari Risto Pitkäseen. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 4 Puheenjohtajan palsta Suomen Filatelistiseura ry 4 Pekka Lempiäinen. Näyttelyn kotisivuilla www.nordia 2026.fi voi tutustua näyttelysääntöihin. Allekirjoittanut valittiin jatkamaan seuramme johdossa, josta esitän lämpimät kiitokset. Vähänkin arvokkaampien kohteiden kohdalla myyntiehtomme ovat varmasti todella kilpailukykyiset. Tällaiset asiat selviävät parhaiten kysymällä. Jatkossa säännöllinen, jatkuva osallistuminen edellyttää kuitenkin jäsenyyttä – jäsenet kustantavat nämä yhteiset kokoontumisemme. Tästä 8.–10.5.2026 järjestettävästä suurtapahtumasta on enemmän tietoa toisaalla tässä lehdessä. Muutoin jatkamme aiemmalla kokoonpanolla ja mikä parasta, meillä on nyt käytettävissämme sääntöjen määrittämä maksimimiehitys. Hallitus järjestäytyy tammikuussa, jolloin erilaisten vastuualueitten jako selviää. Hallituksessa tapahtuu joitakin muutoksia. Erityisesti tämä koskee tilannetta, jossa kokoelmaa ei ole jostain syystä aiemmin esitetty, vaikka se olisi hyvinkin laadukas. Hallitus on linjannut, että jatkossa puhumme kerhoiltojen sijaan jäsenilloista ja tämä tuotiin toimintasuunnitelmassakin esille. Todennäköisesti ne ovat parhaat, mutta vältän ylisanojen käyttöä varmuuden vuoksi. Kahden vuoden välein valitaan uusi hallitus sekä puheenjohtaja ja nyt oli tämän kokouksen aika. Nyt on vielä aikaa kokoelman rakentamiseen. Sihteerinämme useita vuosia toiminut Pekka Hurri päätti luopua tehtävästä. Korostan kuitenkin sitä, että meille kaikki vierailijat maan eri kolkista ovat aina äärimmäisen tervetulleita. Uskon tähän ryhtymisen olevan kaiken siihen jo nyt uhratun vaivan arvoista. Toivottavasti saamme myös omalta jäsenistöltämme mahdollisimman monta kokoelmaa esille. Siksi olisi tärkeää, että jäsenistömme käyttäisi ylimääräisten kohteittensa myyntiin ensisijaisesti omia huutokauppojamme. Yhdistyksemme taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vakaa ja tasapainoinen. Toimintavuoden 2026 tärkein filateelinen tapahtuma Pohjoismaissa on NORDIA 2026 -postimerkkinäyttely. Seuramme hallituksen puolesta toivotan jäsenillemme oikein aktiivista Joulun aikaa niin filatelian parissa kuin muutenkin! 11.11.2025, Pekka Lempiäinen
Sisään pääsee jo klo 16.30, jolloin voi tutustua huutokauppakohteisiin ja vaihtaa kuulumisia kerholaisten kanssa. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 5 Suomen Filatelistiseura ry 5 Tulevia tapahtumia Lönkalla Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki. Matti Meriö: "Czes?aw S?anian perintöprinssi Lars Sjöblom". Ett annat problem för tidningsutgivarna är de ständigt minskande annonsvolymerna. Här har det alltid handlat om fysiska publikationer tryckta på papper. För många var annonserna minst lika läsvärda som det övriga artikelinnehållet. Här handlar det om en ständig ström av sekundsnabba bilder och texter och användarna tycks ha ett sjukligt begär att inte missa något. Filatelin har en lång historia med publicistisk verksamhet. 8.12. De första frimärkstidningarna gavs ut redan i början av 1860-talet. Att syssla med frimärken kräver nog både tid och eftertanke och det är egenskaper som inte tycks förekomma i den digitala världen. Många hade inga fysiska butiker utan det var via postorder som man betjänade kundkretsen. Länge fylldes stora delar av varje ny utgåva med annonser med olika erbjudanden om frimärken och andra filatelistiska objekt. Som bekant har frimärkshandeln i mycket stor utsträckning flyttat till digitala auktionsplattformar på nätet. Vuosikokous. 16.12. • • • • • Aihefilatelistit ry pitää myös kerhokokouksensa SF:n kerhotilassa Lönkalla. Men detta arrangemang höll inte länge och numera är tidningen helt digital. Perinteiset pikkujoulut jäsenille. Digital framtid V i är säkert riktigt många som med glädje hämtar frimärkstidningen ur brevlådan (eller från hallmattan nedanför brevinkastet) och ser fram mot en stunds intressant läsning. 31.3. Låt mig ta Linn’s Weekly Stamp News i USA som exempel. På senare tid har innehållet i många av dessa tidningar genomgått en kraftig förändring. Men hur länge kommer detta att vara verklighet i vår digitala ålder där utvecklingen går i rasande fart. Det är säkert med hjälp av olika frimärkstidskrifter som många av denna tidnings läsare har fått sin ”utbildning” i vår filatelistiska hobby. 10.12 Julfest för medlemmarna avec/ solo Folkhälsan, Mannerheimvägen 97 kl.18–21. 12.1.2026 Seuraava maanantaikokous. Nyligen fick jag en förfrågan från redaktören för en brittisk frimärkstidskrift om jag kunde bidra med en text om vad som görs i Sverige och de övriga nordiska länderna för att popularisera vår hobby. Men samtidigt måste vår hobby presenteras i den sociala miljö där man kan tänka sig att de framtida filatelisterna befinner sig. Pekka Nuikki: "Do-X and the longest flight in history" • • • • • Helsingfors frimärkssamlareförenings (HFF) föredragsprogram för vintern 2025, onsdagar kl.18 i SFs möteslokal på Lönnrotsgatan 32 B. En konsekvens av detta är att frimärkstidningarna har fått allt färre annonser (och inkomster). När man studerar dagens människor upptäcker man omedelbart att de tycks vara helt uppslukade av sina mobilskärmar. SF:n kokoukset ja huutokaupat joka arkimaanantai klo 18. Marko Mäkelä: "Finlandiana – virheestä toiseen" 24.2. En kolumn på svenska Christer Brunström, Sverige Christer Brunström. I takt med digitaliseringen har det blivit allt dyrbarare att trycka och distribuera tidningar tryckta på papper. Esitelmät alkavat kuukauden viimeisenä tiistaina klo 17.00. För inte alltför många decennier sedan var det en veckotidning i kvällstidningsformat med ofta fler än 100 sidor fyllda med artiklar av olika slag men framför allt med annonser från mängder av frimärkshandlare. Pikkujoulu, Seppo Salonen "Vuosikatsaus 2025" 27.1. Faktum är att det nog saknas filatelistiska ledarfigurer som har någon effektiv lösning på problematiken. Företaget bakom Linn’s valde att först ge ut ett par nummer i månaden tryckta på papper och resten enbart digitalt. Det var inte speciellt enkelt att besvara frågeställningen. Det finns mycket som tyder på att väldigt många människor intresserar sig för historia och allt nostalgiskt och det är just här som frimärkshobbyn passar in. Det redaktionella innehållet är i princip oförändrat med senaste nytt om frimärken och filateli med betoning på USA men de tidigare så talrika annonserna har i stort sett helt försvunnit varför beskrivningen ”World’s Largest Weekly Stamp News and Marketplace” inte längre är helt applicerbar.
Sen jälkeen kun Ranska, Saksa ja Italia olivat kieltäneet kasinojen toiminnan alueillaan, Monte Carlon kasinolla (joksi sitä nyt kutsuttiin) oli lähes monopoli Euroopassa 1900-luvun alkupuolelle asti. Yksi kasinon "onnettarista" oli Liane de Pougy, jonka seurassa monet pelaajat menettivät koko omaisuutensa. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 6 "Melkein räjäytin pankin!" Monte Carlon kasino oli varakkaiden "must" 160 vuotta sitten Kasinon eteisaulassa on edelleen pronssinen Fortuna (Onnetar), jonka runsauden sarvesta ryöppyää kultakolikoita sattumanvaraisille onnekkaille. 1800-luvulla Monaco oli välillä Ranskan ja välillä Sardinian kuningaskunnan protektoraattina. Kun näin kävi myös Bad Homburgissa 1870-luvun alussa, Blanc oli jo luonut rahakkaan elinkeinon Monacon ruhtinaskuntaan. Monaco oli liian syrjäisessä paikassa, sinne oli vain huonoja maanteitä, eikä majapaikoissakaan ollut kehumista. Välimeren rantakaupunki oli sikäli kiinnostava Blancin kannalta, että Bad Homburgiin tultiin vain kauniina kesäpäivinä, kun taas rivieralla sesonki jatkui käytännössä läpi vuoden. – Valokuvapostikortti, noin 1900.. Kasinobisnes oli kokenut takaiskuja monessa maassa valtion määrättyä pelihallit suljettaviksi niiden ilmeisen moraalittomuuden vuoksi. Useampia versioita kasinosta nähtiin seuraavina vuosina, mutta vasta sitten kun Saksasta oli vuonna 1863 saatu mukaan FranÇois Blanc (1806–1877), joka veljensä Louisin kanssa pyöritti menestyksekkäästi Bad Homburgin kasinoa Hessen osavaltiossa, Monacossa päästiin asiassa eteenpäin. Monacoon kuuluneet Menton ja Roquebrune kyllästyivät korkeaan verotukseen ja julistautuivat vapaakaupungeiksi, jolloin ruhtinaskunta menetti niiden verotulot ja suurimman osan maa-alueistaan. M onaco oli 1860-luvulla pieni, vararikon partaalla oleva ruhtinaskunta. Grimaldien suku oli hallinnut siellä 1300-luvulta lähtien. Jotain piti keksiä tilanteen parantamiseksi. Ajatus kasinon perustamisesta ei ollut uusi. Ensimmäinen versio nähtiin jo 1850-luvun alussa, mutta se ei lähtenyt hyvin käyntiin. Sama patsas nähdään "elävämpänä" viereisen sivun postikortin vasemmassa yläkulmassa
Luultavasti näiden rahojen kanssa kävi samoin kuin Hôtel de Paris'n huippuorkestereiden korkeiden palkkioiden – suurin osa kului kasinolla pelaamiseen, eli raha palasi alkuperäiseen osoitteeseen. Kiinteistöbisnes alkoi myös kukoistaa, Jokaisen pelaajan unelmana oli suuri läjä kultafrangeja. Monaco on maailman toiseksi pienin valtio Vatikaanin jälkeen. Sijoitukset tuottivat tulosta Blancilla oli nyt riittävästi rahaa investoida Monte Carloon, ja hän käytti sitä säästelemättä. Hienoja rakennuksia, silkeissä kulkevia ihmisiä, jalokiviä ja parfyymeja. Suomenkieliselle rahvaalle tällaisia juttuja olisi ollut turha tarjoilla. ja alueelle nousi toinen toistaan hienompia huviloita. Kasino, Hôtel de Paris, Café de Paris, hieno puutarha, kunnolliset maantiet ja rautatie, joka avasi yhteyden Nizzan ja Monte Carlon välille, valmistuivat kaikki vuosien 1864–1868 aikana. Ranskan sotakorvausten maksamiseen Saksalle vuoden 1870– 1871 sodan jälkeen ja Pariisin oopperan rakennustyön valmiiksi saattamiseen. Monte Carloon virtasi nyt prinssejä ja ruhtinaita, upporikkaita kaivosten ja tehtaiden omistajia, sukukartanoiden perillisiä, näyttelijättäriä, laulajattaria ja kuuluisia kurtisaaneja. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana kasinosta kirjoitettiin vain ruotsinkielisissä lehdissä, sillä niiden lukijathan sinne matkasivat, jos ketkään. Kiitos kasinon tuottojen ja niiden mahdollistamien sijoitusten, veronmaksu on ruhtinaskunnassa tarpeetonta edelleen.. – Kohopainettu värilitografiapostikortti vuosisadan vaihteesta. FranÇois Blancin sanotaan käyttäneen vuosittain jopa puoli miljoonaa frangia siihen, että sanomalehtien toimittajat levittäisivät tietoa Monte Carlosta lukijakunnalleen. Mutta sitten siellä oli kuitenkin se Pelihelvetti, joka tuotti onnettomuutta kaikille sen pauloihin joutuneille. Ylimääräisiä rahojaan Blanc käytti mm. Kesti muutaman vuoden ennenkuin Monte Carlon kasinosta alettiin kirjoittaa suomalaisissa lehdissä. Lehtijutuissa maalailtiin värikylläisiä maisemia, kukkivia puita ja pensaita, sinistä Välimerta ja huumaavia tuoksuja. Mutta koska meiltäkin varakkaimmat matkustivat etelän maille hoitamaan terveyttään tai muutoin vain näkemään maailmaa, uusi suosittu matkailukohde oli tietysti esiteltävä lukijoille. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 7 François Blancin liiketoimia pyöritti Société des Bains de Mer de Monaco (Monacon merikylpylä) -niminen yhtiö, johon Blanc keräsi pääomaa omien varojensa lisäksi sijoittajilta, jopa Monacon piispalta sekä kardinaali Gioacchino Pecciltä, josta myöhemmin tuli paavi Leo XIII. Kasinon tuotot vaurastuttivat Monacon muutamassa vuodessa niin että ruhtinas Kaarle III saattoi pian lopettaa tuloverotuksen kokonaan, eikä Monacossa tänä päivänäkään makseta tuloeikä varallisuusveroa
Jos käteisvarat eivät riittäneet jonkin kierroksen voittojen maksamiseen, peli keskeytettiin siksi aikaa kunnes ylimääräiset varat oli noudettu kassaholvista. siitä, miten muutamille Pariisin kuuluisista kurtisaaneista kuten La Belle Oterolle ja Liane de Pougylle annettiin käyttöön niin paljon rahaa kuin he tar(Oik.) Viestillinen postileima muistuttaa mieleen Nizzan monet houkutukset: ihastuttavat maisemat, auringon, puutarhat, palatsit, teatterit ja juhlat. Postikortti on lähetetty Suomen Kauniaisiin 29.5.1925. Jokaisen pöydän krupieerilla oli illan alkaessa varattuna 100 000 frangia käteistä, tämä tunnettiin nimellä "pankki". Pankin räjäyttäminen oli tietenkin erittäin poikkeuksellista. Sillä tarkoitettiin tilannetta, jossa jonkun pelaajan voitto ylitti pöydässä olevat varat. Koristeellinen leima oli käytössä 1924–1931. Pelipöydän yli vedettiin siksi aikaa musta liina ja voitokkaan pelaajan sanottiin räjäyttäneen pankin. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 8 "Melkein räjäytin pankin" Tämä sanonta toistuu usein myös lehtiuutisissa. Yllä Ranskan rautateiden mainoskortti, oikealla ihmisiä rantabulevardi Promenade des Anglais'lla Nizzassa.. Kasino teki parhaansa, jotta sellaista ei tapahtuisi. Kun rahaa oli taas riittävästi, peli jatkui. Suomenkin lehdissä kirjoitettiin mm. Nizza, Cannes ja Menton olivat Välimeren rantakaupunkeja, joihin Keski-Euroopasta ja kauempaakin saavuttiin junalla nauttimaan leudosta ilmastosta ja monenlaisista huvituksista
Ilmeisesti pankin räjäyttäminen ei kuitenkaan aivan onnistunut, koska matka oli jatkumassa jo seuraavana päivänä Italiaan. Rautatieyhteys Nizzasta Monte Carloon avattiin vuonna 1868. vitsivat pelaamista varten. Ihmisiä Monte Carlon rautatieaseman edustalla, käsin vesiväreillä väritetty kollotypia. Tuolloin nimittäin tappoi itsensä viideskymmenes uhri tämän sesongin aikana, ts. Samalla kokotit tekivät itselleen tiliä sen yhden perinteisen lisäksi kaikenlaisilla muilla konsteilla, kuten viemällä korunsa panttilainaamoon, mistä rakastuneet miehet ne heille jälleen lunastivat. viime joulukuun viimeisen päivän jälkeen. Kun miesten rahat olivat loppuneet ja perikato edessä, naisilla oli jo uusi ihastus kiikarissa. "50. Otero mainitsee muistelmissaan, että ainakin kuusi miestä teki itsemurhan hänen takiaan.. ”Monte Carlon pelipankki sai viettää surullista juhlapäivää tämän kuun viidentenä, kirjoittaa Kölnische Zeitung. itsemurha tämän sesongin aikana" Sanomalehdet julkaisivat tavan takaa tilastoja siitä, kuinka paljon itsemurhia rahapelit Monte Carlossa olivat aiheuttaneet. Tuo onneton, joka oli menettänyt pelissä 300,000 frangia, hirtti itsensä hotellihuoneessaan Hôtel de Russie'ssa La Belle Otero, Liane de Pougy ja Emilienne d'AlenÇon olivat Belle Époquen Pariisin kuuluisimmat kurtisaanit, joiden ympärillä Monte Carlon pelipöytien ääressä maailman rikkaimmat tekivät kilpaa tarjouksiaan. Pelipöydän ääressä he joivat shampanjaa vieraiden kanssa ja tuhlasivat kaikki rahansa takaisin yhtiölle, mutta siinä sivussa houkuttelivat myös vieraat pelaamaan huikeita summia. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 9 "Höll på spränga banken!" kirjoitti tämän kortin lähettäjä 25.4.1904 kotiväelle Ruotsiin. Yllä 150-vuotisjuhlamerkki, Monaco 2018
Sinne ei kuitenkaan tavallisilla turisteilla ole asiaa. Paikalliset lehdet tietenkin sanovat, että tämä oli elämäänsä väsynyt henkilö, joka oli pitkään ollut itsemurha-aikeissa ja että oli 'puhdas sattuma' että se tapahtui juuri Monte Carlossa. Niin, Monte Carlolla on ollut siinä tapauksessa paljon huonoa tuuria.” (Nya Pressen 22.5.1885). Kun saapuu tällaisella autolla, niin kasinon ovet kyllä avautuvat. Monte Carlossa. – Sepia valokuvakortti, jaettu tausta. Yksikätisiä rosvoja pääsee pelaamaan lähempänä ulko-ovea. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 10 Kasinon sisätilat on säilytetty alkuperäisinä, ja pelisalit ovat edelleen toiminnassa. Etualalla Café de Paris'n ulkoterassi 1900-luvun alussa. Kuvassa vasemmalla Monte Carlon kasino, oikealla Hötel de Paris
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 11 "Musta häviää ja punainen häviää, mutta pankki voittaa aina!" sanotaan postikortin ylälaidassa. Synkistä luvuista huolimatta mihinkään toimenpiteisiin kasinoa vastaan ei ryhdytty, vaan se jatkoi toimintaansa entiseen tapaan. Sama lehti julkaisi vuoden lopulla uutisen, jonka mukaan Nizzassa oli perustettu komitea, joka vetosi kaikkien Euroopan maiden hallituksiin, jotta nämä ryhtyisivät toimiin Monacon ruhtinasta Kaarle III:tta vastaan. Kasinon vieressä palmujen alla on itsemurhan tehneitä häviäjiä – yleinen aihe postikorteissa ja lehtikirjoituksissa. Heitä oli yhteensä 1820, eli saman verran kuin koko ruhtinaskunnassa oli asukkaita. "Hyvää ja huonoa tuuria." Kaikki toivoivat hyvää tuuria, mutta ennemmin tai myöhemmin se kääntyi tappioksi, ellei malttanut lopettaa ajoissa. Varoitteluista piittaamatta myös suomalaisia kartanoita vaihtoi omistajaa Monte Carlon pelipöytien ääressä, ikävin seurauksin.. Eniten uhrien joukossa oli ranskalaisia, italialaisia ja venäläisiä. Saksalaisia oli noin kymmenesosa, kertoo lehtiuutinen. Vetoomuksen taustalla oli Italian konsulin kiukustuminen siitä, ettei Monaco suostunut vastaanottamaan hänen akkreditointiaan, koska hän vastusti kasinon toimintaa. Kasinon edustalta, marraskuu 2022. – Kortti on lähetetty Nizzasta Turkuun 6.4.1914. Vetoomuksessa oli tiedot kaikista Monacossa vuosien 1877–1885 aikana itsemurhan tehneistä
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 12 Aino Ackté esiintyi Julian osassa Pariisin suuren oopperan "Romeossa ja Juliassa" yllä olevan Lefèvre-Utile -keksimainoskortin julkaisemisen aikaan 1901. Sarah Bernhardt, Cléo de Mérode ja Yvette Guilbert, eli Ackté oli melkoisessa seurassa. Näin Acktén elämäkerturi Outi Pakkanen kirjassa Aino Ackté, Pariisin primadonna: " Talvella Aino matkusti Monte Carloon ja Varsovaan. Vaikka vuonna 1879 valmistunut Monte Carlon ooppera on pieni verrattuna vaikkapa juuri Pariisin esikuvaansa – siellä on vain runsaat 500 paikkaa, eikä salia ollut alunperin edes tarkoitettu nimenomaan oopperaesityksiä varten – se saavutti merkittävän aseman jo pelkästään siksi, että koko silloisen maailman kerma kokoontui vuosittain "sesongin" aikaan Ranskan rivieralle ja Monte Carloon. Monte Carlon oopperaan pääsi suoraan kasinolta – naisten ei tarvinnut pelätä helmojensa kastuvan, jos ulkona sattui satamaan. Ooppera onneksi täyttyi illasta toiseen. Jenny Spennert oli helsinkiläisen satulasepän tytär, isällä oli "Matkaja ajoneuvokapineiden liike" Kauppatorin varrella. Kyseinen ooppera oli alun pitäenkin perustettu kasinon osaksi. "Minäkö muka välittäisin jonkun entisen varietee-laulajattaren pikku mielipiteistä?" Acktén ja Spennertin elämäkerrat kuvaavat Monte Carlon tapahtumia hyvin eri kanteilta. Samassa LU:n mainoskorttisarjassa nähtiin myös mm. Otettuaan ahkerasti laulutunteja hän sai lopulta osia myös oopperassa. Vuonna 1909 kävi niin, että peräti kaksi suomalaista laulajatarta oli kutsuttu esiintymään Monte Carlon oopperassa. Aino Acktén piti esiintyä Juliana Romeossa ja Juliassa. Hän ei edes käsittänyt, mikä oli saanut hänet sopimaan vierailusta kaikkein huonoimpana aikana, sillä Rivieralla oli kylmää ja ankeaa. Upporikkaita huvilanomistajia vetelehti ikävystyneen näköisinä ja viluisina rantabulevardeilla ja ravintoloissa. Kohopainettu värilitografia kultauksin, Acktén kuva on rasteripainotyö. Suomalaislaulajattaret nokittelivat toisiaan Monte Carlon oopperassa Kasinon eteisaulasta johtaa ovi suoraan Monte Carlon oopperaan. Opéra Garnier) suunnittelijana. Toinen tuntemattomampi tähti, Jenny Spennert, esiintyisi joissakin muissa rooleissa. Erilaisten mutkien jälkeen hän oli päätynyt esiintymään Pariisin varietee-teattereihin, sellaisiin kuin Marigny, Olympia ja Casino de Paris. Sen on piirtänyt Charles Garnier, joka tunnetaan etenkin Pariisin oopperan (nyk. Harjoituksis. Spennert oli saavuttanut suosiota Helsingissä laulamalla ja tanssimalla – ei suinkaan oopperaa vaan kevyitä varietee-numeroita. Asiat eivät sujuneet suunnitelmien mukaan. Monet tunnetut oopperat saivat siellä maailman ensi-iltansa
sa Aino riiteli railakkaasti johtaja Raoul Gunsbourgin kanssa. Oli määrätty, että minä saisin ottaa haltuuni Julian osan. Kun harjoituksissa tehtiin esitykseen joitain muutoksia, sanoi hän ivallisesti, että Pariisin Suuressa Oopperassa osa esitettiin juuri niin kuin hän sen teki. Hän väitti, että Julian osa oli alunperin luvattu hänelle. Monte Carlon oopperaan oli samaan aikaan kiinnitetty toinen suomalainen, sopraano Jenny Spennert. Vahingoniloisena hän raportoi kotimaahan Ainon peruutuksesta, jonka syy ei kuulemma suinkaan ollut sairastuminen vaan epäonnistumisen pelko. Ennen esiintymistään Aino sangen rakastettavasti tuli minun luokseni ja antoi minulle orvokkikimpun. Tekstin mukaan hän esiintyi myös New Yorkin Metropolitan-oopperassa, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 13 Spennertin satulakaupan mainoskortti vuosisadan vaihteesta. Mutta silloin Gunsbourg ärähti: – Nyt ollaan Monte Carlossa, eikä Pariisissa. Tenori kieltäytyi esiintymästä 'tämän veturin' kanssa, ja Gunsbourg väänteli epätoivoissaan käsiään. Minäkö muka välittäisin jonkun entisen varietee-laulajattaren pikku mielipiteistä, Aino tuumi, pakkasi tavaransa ja matkusti Varsovaan. Hän syytti luultavasti epäkuntoisuuttaan. Teatterin mainoskortti kertoo laulajatar "Zennie Spennertin" esiintyvän Béziers'ssä (Ranskan rivieralla) 29.–31. Hän huusi ja polki jalkaansa ja vetosi Pariisin Suureen Oopperaan. Hän ei sietänyt muutoksia, joita tämä oli tehnyt Romeoon ja Juliaan. Aino lauloi Julian vain yhden kerran ja peruutti seuraavan illan sairastumisen vuoksi. Spennertin omastakin mielestä peruuttaminen oli jälkikäteen arvioiden tyhmä teko. Kortin kuva on Monte Carlosta, missä Spennert esiintyi aiemmin samana vuonna. Tähti kirjoittaa muistelmissaan, että peruutti jo tekemänsä viiden vuoden sopimuksen, koska hänen silloinen rakastajansa ei pitänyt aikeesta. Mutta Aino Acktélla oli vaikutusvaltaisia ystäviä määräävissä musiikkipiireissä, ja niin asia järjestettiin sillä tavalla, että Julian osan sai laulaa kuka muu tahansa kuin tämän diivan maanmies. – Me olemme Monte Carlossa emmekä Pariisissa, Gunsbourg totesi tyynesti ja vei tahtonsa läpi. Meidän suurella Ainollamme ei ollut sillä kertaa menestystä. " "Julian osan sai laulaa kuka muu tahansa kuin tämän diivan maanmies" Jenny Spennert kertoo saman tarinan muistelmissaan Elämäni ja Taiteilijanurani tähän tapaan: " Kuuluisa maanmieheni Aino Acktékin oli kiinnitetty vierailemaan Monte Carlon oopperassa. elokuuta 1909. " Teksti ja valokuvat: Seija-Riitta Laakso. Mutta ensi-illan jälkeen hän oli kadonnut Monte Carlosta. Hänen piti esiintyä Juliana Romeossa ja Juliassa ja hän saapui sinne komeasti ja loistavasti suurena tähtenä, joka hän oli. Tehtävä uskottiin sitten eräälle pienelle amerikattarelle. (Ei taustaviivoja.) Liike sijaitsi Helsingin Kauppatorin varrella, Pohjoisesplanadin ja Sofiankadun kulmauksessa
Postileimat ja erilaiset merkinnät kertovat lähetyksen kulkureitistä sekä erilaisista lähetykseen kohdistuneista toimista. Maailmalta löytyy useita erinomaisia filateelisia kirjastoja, joiden tietokantoihin pääsee käsiksi omalta koneelta. Internet lähteenä Internet on nykyään hyvin monipuolinen tietolähde, kunhan vain muistaa lähdekriittisyyden. Kirjojen tai lehtiartikkeleiden saaminen ulkomaisista kirjastoista hoituu periaatteessa samoin kuin Postimuseon kirjastosta. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 14 U lkomaisten lähetysten taksojen selvittäminen vaatii paneutumista. Laajin luettelo puolestaan löytyy Lontoosta The Royal Philatelic Society Londonin (RPSL) sivuilta, koska mukana on kaikkiaan 27 filateelisen kirjaston kokoelmatiedot. Kirjasto myös lähettää lainoja asiakkailleen postitse. Muutaman sivun kopiointi ja lähetys postitse on yleensä mahdollista, joskin maksua vastaan. Muita merkittäviä filateelisen kirjallisuuden tarjoajia ovat esimerkiksi The American Philatelic Research Library sekä Münchenin kaupunginkirjasto ja Hampurin filateelinen kirjasto. Syy lisämerkkeihin pitää selvittää ulkomaiden postitaksoja käsittelevistä kirjoista. Kyseessä on RPSL:n ylläpitämän The Global Philatelic Libraryn kokoelmaluettelo. Kirje Uruguaysta Pariisin kautta Helsinkiin, kirjetaksa 12 c ja lentopostilisä 50 c, yhteensä 62 c. Postilähetysten kerääminen on luonteva ja mukava osa postimerkkeilyä. Kirjallisuuden metsästyksestä Luonnollisin tapa aloittaa ulkomaisten postitaksojen etsintä on selvittää, millaista kirjallisuutta niistä on olemassa. Kirjastotietokannoissa kirjojen tietoihin on useimmiten liitetty asiasanoja, joten ihan täsmällisiä otsikkotietoja ei tarvitse osata. Kuva 2. Postimuseon kirjastolla on hyvät ja helposti käytettävät filateeliset kokoelmat, siksi tietojen haku kannattaa tavallisesti aloittaa sen tietokannasta. Hakutermien miettimiseen kannattaa käyttää hetki. Onneksi tietoja löytyy niin kirjallisuudesta, internetistä kuin kavereiltakin. Tässä auttavat kirjastojen kokoelmaluettelot. Kannattaa myös kysyä kopiopalvelua, jos tarvittavaa tietoa ei ole paljon. Palvelu on maksaa hieman, mutta on hintansa arvoinen. Olennaista on esimerkiksi tarkistaa, mikä taho ylläpitää Ulkomaiden postitaksat – hankalia, mutta kiehtovia Kuva 1. Pitkälle pääsee, kun suorittaa haun esimerkiksi sanoilla postal rates tai postage rates (tai vastaavat termit muilla kielillä) ja lisää maan nimen, josta tietoja kaipaa. Postimuseon kirjastoon pääsee lainaamaan kirjallisuutta, kun siitä sopii etukäteen kirjastonhoitajan kanssa. Palveluista on tietoa kirjastojen nettisivuilla. Nämä eivät kuitenkaan riitä lähetyksen analysointiin, jos kotimaan lähetyksellä on ulkomaisia merkkejä. Siksi postitaksojen selvittäminen kuuluu olennaisesti filateliaan. Postimerkkeilijälle lähetyksen ydin ovat postimerkit tai muut postilaitoksen hyväksymät maksuvälineet, jotka on liitetty lähetykselle maksuksi kuljetuksesta sekä muista mahdollisista postin palveluista. Kaikkea netistä löytämäänsä ei pidä uskoa, tiedon taustat on aina varmistettava. Tällaisia kirjoja tarvitaan luonnollisesti myös silloin, jos keräilyalueena ovat ulkomaiset merkit. Suomen postitaksoista on julkaistu useita erinomaisia teoksia. Merkit 10 d, taksaa ei ole voitu varmistaa kirjallisuudesta.. Kirjattu lentokirje Tangerista Pariisin kautta Helsinkiin
Kohteella olevien merkkien määrä täsmäsi vain niin, että otin kirjetaksan yhdestä teoksesta ja lentolisän toisesta. Hakukoneilla ne eivät löydy, koska niiden algoritmit on optimoitu kaupallisten sivustojen hakemiseen. Lentokirje Argentiinasta New Yorkin kautta Helsinkiin. Omia tutkimuksia varten voi käyttää alkuperäislähteitä. Suomen ja Norjan postien julkaisemat kiertokirjeet (Norjan osalta vuoteen 1925 asti) löytyvät digitoituina netistä, samoin Universal Postal Unionin (UPU) kongressien julkaisut. Kuva 4. Tekoälyn kanssa on oltava vielä varovaisempi. Silloin joudun punnitsemaan, mikä lähde on luotettavin. Olen usein kysynyt heiltä taksoja ja saanut vastauksen käytännössä aina. Olen ollut onnekas ja saanut filateliaystäviä monesta maailman maasta. Aina omat etsintäni eivät ole tuottaneet tulosta. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 15 kaipaamaasi tietoa sisältävää sivustoa, ja pohtia, onko taho luotettava. Niissä on monesti kerrottu taksatietoja. Tämä oli oiva esimerkki tekoälyn suorittamasta hallusinoinnista, eli tiedon keksimisestä. Kirjetaksa 20 pesoa ja lentolisä 1,50 pesoa.. Hyödyllisempää on kaivaa esille sopivia näyttelykokoelmia. Internetistä löytyy taksatietoja, mutta silloin pitää tuntea täsmälliset osoitteet oikeille nettisivuille. Ongelmakohtia Joidenkin maiden kohdalla olen törmännyt siihen, että eri lähteissä ilmoitetut postitaksat eroavat toisistaan. Kuvassa 3 olevan postikortin taksan sain selville kysymällä indonesialaiselta kaveriltani. Lisäksi kokoelman etusivulta pitäisi löytyä lähdeluettelo, josta näkee tietoja näytteilleasettajan käyttämästä kirjallisuudesta. Säilytän painetut kirjat ja lehdet omassa kirjakokoelmassani taloni lämpimässä kellarissa poissa muiden perheenjäsenKuva 3. Kuvan 1 lähetyksen taksan löysin Enrique Lewowiczin Uruguayn lentopostia käsittelevästä kokoelmasta. Maan arkistot ovat tuhoutuneet tai tietoa on ajan saatossa kadotettu niin, ettei alkuperäisiä lähteitä vain ole. Tiedon lähteeksi oli merkitty kirja, jota ei ole olemassakaan. Yksittäisistä sivustoista tunnetuin lienee Exponet, jonka uumenista saa käsiinsä yli tuhat eri maiden filateliaa käsittelevää kokoelmaa. Kuvan 4 kohteen taksan löytäminen oli tuskallista. Esimerkiksi useat Afrikan ja Aasian maat olivat siirtomaita pääosin 1950ja 60-luvuille saakka. Tuloksen varmistin vielä eräästä Argentiinan lentopostia käsittelevästä kokoelmasta. Digitoituja kokoelmia voi etsiä monien maiden filatelistiliittojen sekä suurten yhdistysten sivustoilta. Tiedon säilöminen ja käyttö Jos kaipaa minun laillani usean maan postitaksoja, kannattaa miettiä, miten lähteet ja taksat säilyttää, jotta tarvittava tieto löytyy helposti. Tällaisten maiden tietoja pitää osata etsiä muiden maiden taksakirjoista. Postikortti Hollannin Itä-Intiasta Helsinkiin. Hän selvitti sekä taksan että kortin varsin mielenkiintoisen kulkureitin. Uskon eniten teokseen, jonka tiedot täsmäävät kaikkiin tai ainakin useimpiin omistamiini kohteisiin. Käytössäni olleet teokset antoivat ristiriitaisia tietoja. Silloin voin luottaa omaan kontaktiverkostooni. En lainkaan yllättynyt, kun sain vastauksen, joka ei mitenkään täsmännyt tutkimallani lähetyksellä olevien merkkien määrään. Postikortin taksa 10 c ja kotimaan lentolisä 10 c, koska kortti on kulkenut lentäen vain Semarangista Medaniin. Esimerkiksi Kroatian ja Etiopian osalta keräilijät ovat päätelleet taksat tunnettujen postilähetysten avulla ja julkaisseet tutkimuksiaan filateelisissa lehdissä. Esimerkiksi kuvien 5 ja 6 lähetysten taksat löytyivät Picirillin teoksesta. Olen kerran kysynyt täsmätietoa tekoälyltä kuvan 2 postilähetyksen taksasta. Kaikista maista ei ole olemassa taksakirjoja. Monet postimerkkejä julkaisseet maat ja alueet ovat kadonneet ja uusia maita syntynyt
The France & Colonies Philatelic Society, 2011. Kaikkea tarvitsemaani en kuitenkaan ole haalinut itselleni, vaan olen käynyt kirjastoissa valokuvaamassa taksakirjoista tarpeelliset sivut. Ulkomaisten taksojen etsiminen on oma mielenkiintoinen, mutta palkitseva haasteensa. Kun löytää hankalasti saatavilla olevan taksan ja huomaa, että lähteen tieto täsmää omistamansa lähetyksen merkkeihin, riemu on suuri. • Aune Erling Johan & Aune Kristian. 227 s. • Etelä-Amerikan lentoposti: Kurchan Mario D.: Los secretos de las rutas y tarifas aéreas en Sudamérica. 1928– 1941 – The secrets of air mail routes and rates in South America. 3. Viron postimaksuja – Postal rates of Estonia 1918–1940. 112 s. Rimini: Vastophil 2005. Toisen painoluokan kirjetaksa 2,4 Fr, lentolisä Pariisiin 8 Fr ja Pariisista Helsinkiin 3 Fr, yhteensä 14,40 Fr. Viereisellä sivulla on muutamia esimerkkejä omistamistani taksakirjoista. Tämä on tarpeen, kun katselen eri huutokauppojen kohteita ja haluan varmistaa, onko tarjolla olevat lähetykset taksoitettu oikein. Lahti 1987. Kuvat olen koonnut talteen omiin kansioihinsa pilvipalveluun. 1928– 1941. • Mattila Esa. Nämä muodostavat ”sähköisen kirjakokoelmani”. Kuva 6. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 16 ten tieltä. 305 s. Toisen painoluokan kirje Senegalista Helsinkiin. 558 s. Kuva 5. Buenos Aires 2001. 640 s. Suomen postitaksat – Finnish postage rates 1875–2001. Ari Muhonen. Kirjetaksa 1,5 Fr, lentolisä Pariisiin 50 c ja Pariisista Helsinkiin 50 c, yhteensä 2,50 Fr. Budapest 1986. • Carobene Benito, Gabbini Emanuele M. Tampere 2016. 192 s. • Surányi Lásló & Visnyovszki Gábor (toim.): A magyar bélyegek kézikönyve. • Michel Postgebühren-Handbuch Deutschland. & Macrelli Piero (toim.): AICPM 1974–2004 – Storia dell‘associazione tarife postali Italiane 1863–2000. Auflage, 2015. Norske utenrikske portotakster & gebyrer 1875–2000. Bergen 2022. 400 s. • FACIT Postal XI. org.uk/information/sources/treaties/ upu-conventions.php Esimerkkejä taksakirjoista • Suomi Ala-Honkola Harri et al. muenchner-stadtbibliothek.de/philatelistische-bibliothek • UPU:n kongressipaperit www.gbps. Suosittelen kaikille yhteisen harrastuksemme laajentamista ulkomaisiin lähetyksiin ja toivotan taksojen metsästysonnea! Linkkejä • Postimuseon kirjasto www.postimuseo.fi/kokoelmat/kirjasto • RPSL www.rpsl.org.uk/Catalogue • The American Philatelic Research Library stamps.org/services/library • Philatelistische Bibliothek Hamburg www.philatelistische-bibliothek.de • Münchner stadtbibliothek www. Muutamia vapaasti saatavilla olevia taksakirjoja olen kyennyt imuroimaan netistä. Malmö 2025. Aina en ole kotonani kirjastoni ääressä, joten olen tehnyt koosteen kaikista löytämistäni eri maiden lentopostitaksoista Exceliin, jota voin tarvittaessa käyttää nopeastikin. • Ranskan ja sen siirtomaiden lentoposti: Picirilli Robert E.: Postal and airmail rates in France & colonies 1920–1945. 633 s. 468 s. Kirje Marokosta Tampereelle
Italian postitaksat. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 17 Ruotsin postitaksat. Norjan lentoposti. Unkarin postitaksat. Saksan postitaksat. Argentiinan lentoposti.. Norjan ulkomaan postitaksat. Suomen postitaksat. Viron postitaksat
Nekin ovat jo väistyneet, viimeisenä vuodesta 1887 toiminut Prahan putkipostijärjestelmä vuonna 2002, jolloin Vltava-joen tulva peitti suuren osan järjestelmän maanalaisista konehuoneista. Nykyisin putkipostijärjestelmiä on käytössä vielä teollisuudessa ja sairaaloissa, joihin niitä rakennetaan edelleen. Vanhin paineilman sovellus lienevät palkeet. Paineilmaa oli hyödynnetty käytännön sovelluksissa jo paljon ennen von Guericken työtä. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 18 1800 -luku on vuosisata, jolloin syntyivät tai yleistyivät monet liikenteen ja viestinnän edelleen käytössä olevat teknologiat, kuten polkupyörä, polttomoottoriauto, sähköauto, puhelin, postimerkki ja sanomalehti sekä sen lukemisen illallakin mahdollistava hehkulamppu. (Kuva: Vapriikin kuva-arkisto, kuvaaja Tauno Tarna, 1971) Otto von Guericke (1602–1686) kuolemansa 250-vuotismuistovuonna 1936 julkaistussa Saksan (Deutsches Reich) postimerkissä ja hänen kokeensa tyhjiöpallolla DDR:n julkaisussa vuodelta 1969.. Helsingin vuonna 1938 valmistuneessa pääpostitalossakin oli putkipostijärjestelmä, mutta se toimi vain talon sisällä. Ehkä näkyvin ja samalla kuuluvin paineilmaa hyödyntävä laite olivat urut, joille ilma syötettiin palkeilla joko käsitai jalkavoimin. Siksi tässä artikkelissa puhutaan pääosin pneumaattisesta postista, kun käsitellään postilaitosten putkipostijärjestelmiä. Suomessa näistä järjestelmistä käytetään tavallisesti termiä putkiposti, joka nykyään yhdistetään pieniin teollisuuden, sairaaloiden tai tavaratalojen järjestelmiin. Kaupungeissa postilähetyksen kulkunopeuden maksimoivat postilaitosten käytössä olleet pneumaattiset postijärjestelmät, jotka edustivat aikansa huipputeknologiaa. Tällaisia ovat vaikkapa höyrylaiva, höyryveturi ja lennätin. Tarpeen nopealle liikenteelle ja viestinvälitykselle loi 1800-luvulla kiihtyvä teollistuminen, kaupungistuminen ja liike-elämän kehittyminen sekä liikekirjeenvaihdon lisääntyminen. Yhteistä edellä mainituille keksinnöille on ollut pyrkimys nopeuteen ja sen lisäämiseen. Luultavasti sen toiminta olisi lopetettu pian joka tapauksessa, sillä käyttäjien määrä oli vähentynyt 1990-luvun kuluessa muutamaan kymmeneen yritykseen ja toiminta tuotti tappiota. Osa vuosisadan mittaan käyttöön otetuista, meille vielä tutuista teknologioista on jo hävinnyt tai väistynyt museokalustoksi. Viime vuosina Tampereelle ja Helsinkiin on rakennettu uusiin kaupunginosiin paineilmalla toimivia jäteputkijärjestelmiä, joskaan tuoreiden uutisten mukaan ainakaan Tampereella vastaavia järjestelmiä ei aiota enää toteuttaa. 1800-luvun lopulla alettiin käyttää paineilmajarruja junissa, joista ne levisivät myös kuormaja linja-autoihin. Pneumaattiset postijärjestelmät perustuivat putkistoon tuotettuun alitai ylipaineeseen, jonka tuottaman ilmavirran mukana pieniin kapseleihin laitetut lähetykset kulkivat. Virastotaloissa, tavarataloissa ja liikerakennuksissakin niitä on ollut, kuten Tampereella Tirkkosen liiketalossa, johon putkipostijärjestelmä rakennettiin vuonna 1907. Esimerkiksi polkupyörän etupyörän halkaisija kasvoi 1860-luvun lopun noin 36 tuumasta seuraavalla vuosikymmenellä jopa 60 tuumaan, jotta etupyörän kiinnitettyjen poljinten yksi kierros kuljettaisi pyörää pidemmän matkan eteenpäin eli nopeus kasvaisi. Lähetyksen kulkunopeus putkistossa riippui putkiston laajuudesta ja ilmanpaineen putkistoon tuottavien konehuoneiden tiheydestä. Hän kehitti tyhjiöpumpun vuonna 1650 ja teki vuosikymmenen kuluessa sillä kokeita, joista kuuluisimman hän toteutti Magdeburgissa vuonna 1657. Tieteenalana sen katsotaan syntyneen saksalaisen aatelisja tiedemiehen Otto von Guericken (1602–1686) työn tuloksena. Paineilmalla toimivia vasaroita ja porakoneita käytetään rakennusja kaivosteollisuudessa esimerkiksi louhintaan. Putkistot ja ilmanpaineen synnyttävät pumppuasemat rakennettiin joko maan päälle tai alle. Kahdesta puolikkaasta muodostetusta rautapallosta pumpattiin ilma pois, minkä jälkeen eri puoliskoja vetävät kahdeksan hevosen valjakot eivät kyenneet kiskomaan puoliskoja irti toisistaan. Se on käännös saksankielisestä termistä Rohrpost. Monet keksinnöistä vaikuttivat myös postinkulkuun. Eri kaupunkien järjestelmisPneumaattinen posti: esimerkkinä Marseille Yksityiskohta Tirkkosen liiketaloon Englannista hankitusta putkipostijärjestelmästä Tampereella sekä putkesta tupsahtanut viestin sisältävä kapseli. Useimmissa maissa järjestelmää kuvaavaan termiin sisältyy viittaus pneumatiikkaan: italiaksi termi on posta pneumatica, ranskaksi poste pneumatique, espanjaksi correo neumático ja englanniksi pneumatic tube mail. Polkupyörä valjastettiin postinkantoon 1860-luvun lopulla, ja postinkulkua nopeuttivat merkittävästi höyrylaivayhteydet ja rautatiet. Pneumaattisen postin synty ja leviäminen Pneumatiikka tieteen ja tekniikan alana tarkoittaa paineilman ja ilman liikkeen hyödyntämistä voimansiirtoon tai liikkeen ohjaukseen
Muestra-merkinnällä varustetun korttikirjeen toisella puolella on esitetty putkiverkosto ja alue, jolla järjestelmä toimi. Tämä tarkoittaa sitä, että lyhyillä etäisyyksillä kaupunkien keskustoissa viestit siirtyivät putkipostiasemalta toiselle muutamassa minuutissa. Seuraavina pneumaattisen postijärjestelmänsä saivat Berliini (1865) ja Pariisi (1866). Argentiinan posti julkaisi vuosina 1911–1946 pneumaattista postia varten ehiöitä. Ajantasaista tietoa maailman ja talouselämän tapahtumista janosivat etenkin pörssit, ja lähes jokaisessa kaupungissa ensimmäinen osuus pneumaattisen postijärjestelmän putkistosta rakennettiin lennättimen ja. Vuosisadan loppuun mennessä järjestelmiä oli käytössä suurten Euroopan maiden sekä Pohjois-Amerikan suurkaupungeissa. Postilaitosten pneumaattiset postijärjestelmät syntyivät yleensä vastauksena liike-elämän tarpeisiin. Kaupunki Käyttöönotto Poistettu käytöstä Lontoo 1863 1876 Berliini 1865 1976 Pariisi 1866 1984 Wien 1875 1956 München 1876 1963 Rooma 1877 1981 Praha 1887 2002 Hampuri 1887 1976 Buenos Aires 1888 1970 Budapest 1889 1944 (tuhoutui sodassa) Melbourne 1893 1962 Philadelphia 1893 1953 New York 1897 1953 Alger 1910 1971 Marseille 1910 1964 Pariisin pneumaattisen postijärjestelmän satavuotisjuhlavuonna 1966 julkaistu postimerkki osoittaa alueen, jolla putkipostia voi lähettää. Se hylättiin kuitenkin jo 1876, kun kokeilu pakettien lähettämiseksi johti putkien tukkeutumiseen. sä nopeus vaihteli, mutta tyypillisesti kapseli kulki putkessa muutamien kymmenien kilometrien tuntinopeudella. Afrikan mantereella pneumaattinen postijärjestelmä oli Algerissa, Etelä-Amerikassa Buenos Airesissa, Rio de Janeirossa ja São Paulossa sekä Australiassa Melbournessa ja Sydneyssä. Maksimikortin kuvassa on kapseleita, joiden sisällä lähetykset kulkivat putkistossa. Välimatka esimerkiksi Buenos Airesin järjestelmän ääripäissä sijaitsevien asemien välillä oli noin 70 kilometriä. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana pneumaattisen postin kilpailukyky verrattuna nopeasti kehittyviin sähköisiin viestivälineisiin heikkeni ja useimmat järjestelmät lakkautettiin viimeistään 1980-luvulla. Näin laajassa järjestelmässä kapselin kulkuun putkistossa saattoi pisimmillä etäisyyksillä kulua tuntejakin. Ensimmäinen postinkulkuun tarkoitettu pneumaattinen järjestelmä otettiin Pisimmillään järjestelmät ehtivät olla käytössä yli sata vuotta. Suurimmissa järjestelmissä oli kymmeniä kilometrejä putkistoja ja kymmeniä putkipostiasemia, joista postia saattoi lähettää. Erikoisleima kuvaa kapselin kulkua putkistossa. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 19 käyttöön Lontoossa vuonna 1863. Suurin osa postilaitosten pneumaattisista postijärjestelmistä perustettiin 1800luvun loppuvuosikymmeninä ja viimeiset 1910-luvun alussa
Niitä varten Italia ainoana maana julkaisi vuosina 1913–1966 erityisiä postimerkkejä pneumaattista postia varten. Marseillen pneumaattinen postijärjestelmä Marseille lienee pienin suurkaupunki, johon rakennettiin pneumaattinen postijärjestelmä. Näissä esiintyy vastaavia erikoisuuksia kuin muissakin postimerkeissä. Vuoden 1900 tienoilla kaupungissa oli noin puoli miljoonaa asukasta, kun Pariisin asukasluku oli samoihin aikoihin noin 2,7 miljoonaa. Marseille oli toisaalta satamakaupunki ja vilkas liikenteen solmukohta. Yhteydet muuhun maailmaan tekivät Marseillesta eksoottisen, jopa vaarallisen, mikä kiehtoi taiteilijoita. Italiassa pneumaattisia postijärjestelmiä oli Rooman lisäksi esimerkiksi Napolissa, Milanossa ja Torinossa. Valtamerilaivoja Marseillen satamassa.. Esimerkiksi Alvar Aalto kirjoitti vuonna 1933: ”Suurin vaara Marseillessa ei ole kaupunkien tavallinen vaara – se on henHammastesiirtymä Italian postin vuonna 1913 julkaisemassa kymmenen sentin postimerkissä, joka oli tarkoitettu käytettäväksi pneumaattisen postin lähetyksissä. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 20 pörssitalon välille. Siellä oli suuri rautatieasema ja laivaliikennettä Ranskan merentakaisiin alueisiin Lähi-Idässä, Afrikassa ja muualla maailmassa. Myöhemmin sieltä muodostettiin lentopostiyhteyksiä Ranskan siirtomaihin muilla mantereilla. Filateelisesti pneumaattiset järjestelmät ovat mielenkiintoisia paitsi aikansa huippua edustavina teknisinä järjestelminä, myös siksi, että ne ovat tuottaneet monenlaista filateelista ja postaalista aineistoa, kuten järjestelmiä varten tarkoitettuja ehiöitä, lähetyksen kulkuun liittyviä ohjausmerkintöjä ja leimoja. Putkipostiasema oli tavallisesti myös kaupungin pääpostitalossa sekä rautatieasemalla. Marseillen satamaa vuonna 1902 taitettavalla postikortilla, joka on kulkenut Marseillesta Lyoniin 14.– 15.3.1902
Kortin vasemmassa ylänurkassa näkyy Alvar Aallon mainitsema Pont Transbordeur, vuonna 1905 rakennettu laitos, eräänlainen ilmalossi, jonka 52 m korkeudella olevan vaakapalkin varassa liikkui vaijereilla ripustettu kori yli sataman suun kuljettaen ihmisiä ja tavaroita. Tämä tekee Marseillen putkipostin tuottamista filateelisista kohteista kiinnostavia ranskalaisille keräilijöille ja ne näyttävät olevan halutumpia kuin Pariisin kohteet, joita on lähetetty ja säilynyt paljon enemmän. Marseillen pneumofilateliaa Ranskan posti hallinnoi pneumaattisia postijärjestelmiä Pariisissa, Algerissa ja Marseillessa. Marseillen järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1910 ja se toimi vuoteen 1964 asti. Sain muun muassa sangon likavettä niskaani valokuvausmatkalla Pont Transbordeurille (joka on keskellä roskakaupunkia) ja katutytöt veivät kahdesti lakkini joka lähti takaisin vain lyömällä. Putki yhdisti myös pörssin (yllä) pääpostitaloon (alla), jonne oli lennätinyhteys. Tällainen tilanne oli myös Marseillen vanhimmissa kaupunginosissa. Monen muun pneumaattisen postijärjestelmän saaneen kaupungin tapaan myös Marseillessa oli pörssi, jonne sijoitettiin yksi putkipostiasemista. Kaikkiaan niitä rakennettiin seitsemän, joukossa myös päärautatieaseman ja pääpostitalon asemat. Luultavasti Marseillen järjestelmiä pienempää pneumaattista postijärjestelmää ei muissakaan kaupungeissa ollut. Pariisin järjestelmää varten posti valmisti erilaisia ehiöitä, mutta Algeria varten ei – siellä käytettiin Pariisin ehiöitä. Saksalaiset räjäyttivät sen vuonna 1944 vetäytyessään Marseillesta.. Vaikka Marseillen järjestelmä oli pienempi kuin kummankaan muun kaupungin, postilaitos päätti jostain syystä ryhtyä valmistamaan sen putkipostilähetyksiä varten omia ehiöitä, joille Pariisin ehiöt antoivat mallin. Marseillen pneumaattisen postin asemat sijaitsivat vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla. Vastauskortillisen ehiön sisällä oli samanlainen, mutta pienempi vastauskortti. Marseillen järjestelmä oli pieni verrattuna Pariisin järjestelmään, jossa putkiston pituus oli 467 kilometriä ja asemia oli yli 60. Marseillen lähetyksiä varten oli tarjolla ehiökirjekuoria, ehiökorttikirjeitä ja vastauskortillisia ehiökorttikirjeitä. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 21 genvaarallinen päivälläkin. Kamala pesä.” Monille kaupungeille, joihin pneumaattinen postijärjestelmä rakennettiin, oli yhteistä se, että niiden vanhojen keskustojen keskiaikainen asemakaava oli sokkeloinen, mikä hidasti postinkantoa. Myös muut putkipostiasemat olivat vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla ja niiltä julkaistuissa postikorteissa nähdään raitiovaunuja ja vuokra-ajureita
Ehiökorttikirjeet ja kuoret olivat käytössä vuosina 1910–1916. Korttikirjeen lähettäjä taittoi ehiön kahtia ja sulki kostuttamalla reunoilla olevan liimoituksen, jonka rei’itys erotti kortin keskiosasta. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 22 Ehiöiden arvoleiman puolella oli rivit vastaanottajan osoitteelle sekä kartta, joka esitti aluetta, jolla pneumaattinen posti toimi. Lähettäjää neuvottiin ottamaan huomioon, että kovia ja taipumattomia kappaleita pneumaattisen postin kautta ei saanut lähettää, koska niitä ei saataisi taipumaan ehjinä putkiin meneviin pyöreisiin kapseleihin. Toisella puolella oli käyttöohjeita, kuten luettelo postitoimistoista, joista pneumaattista postia saattoi lähettää, lähetysten taksat painon mukaan sekä suurin sallittu lähetyksen paino, joka oli 30 grammaa. maksimipaino ja taksat eri painoisille kirjeille, postitoimistot, joista pystyi lähettämään pneumaattista postia, jne.. Kuoren takana oli runsaasti ohjeita lähettäjille mm. Ensimmäiset ehiöt olivat väriltään kirkkaan sinisiä kuten Pariisissa ja tekstit tummansinisiä. Pian pohjaväri muuttui harmaaksi ja tekstit violeteiksi. 1920-luvun alussa tekstit painettiin punaisella ja vuosikymmenen lopulla mustalla, kunnes punainen väri palasi Ranskan posti valmisti Marseillen pneumaattista postia varten ehiökorttikirjeitä (oikealla ja alla) ja ehiökirjekuoria (alinna oikealla ja alla). Vastaanottaja sai lähetyksen avatuksi repimällä reunan rei’itystä pitkin irti
Postileimat on lyöty lähetyksiin ilmeisen nopeasti ja lähetyksiä laitettu menemään kovalla tahdilla putkiin, sillä monissa Marseillen pneumaattisen postin ehiöissä postileimat ovat varsin suttuisia ja päivämääristä ja postikonttorien nimistäkään on vaikeaa saada selvää. Lähetys on tyypillinen siinä mielessä, että leimojen päiväyksistä ei saa selvää, mikä johtunee nopeuteen pyrkineestä postinkäsittelystä. Leimojen ja epävirallisten reititysmerkintöjen perusteella voidaan seurata pikalähetyksen kulkureittiä esimerkiksi ensin Marseilleen ja sitten siellä pneumaattisten postijärjestelmien asemien välillä. Pneumaattisten postijärjestelmien tarkoituksena oli mahdollisimman nopea postinkulku kaupungeissa. Postitaksa oli vuosina 1937–1941 kaksi frangia ja nousi kolmeen frangiin 2.1.1942, joten korttikirjeeseen on pitänyt lisätä 12.8.1941 julkaistu Vichyn Ranskan yhden frangin yleismerkki. Lyijykynällä tehty reititysmerkintä K tarkoittaa putkipostiasemaa Allée des Capucines. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 23 seuraavalla vuosikymmenellä. Näiden lisäksi putkissa kulki Marseillesta, muualta Ranskasta tai ulkomailta lähetettyjä pikakirjeitä sekä sähkeitä. Joissakin maissa pneumaattisessa postissa kulkeneiden lähetysten reititystä putkistossa ohjattiin esimerkiksi numerosarjan sisältävillä leimoilla. 1930-luvulla ehiöistä hävisivät niissä aiemmin olleet kartat alueesta, jolla pneumaattinen posti toimi. Postinkulun nopeus reitin loppupäässä oli siten nähtävästi Ranskan postilaitoksen tarjoama ylimääräinen etu lähettäjälle. Marseillen lähetyksillä Marseillen pääpostikonttoriin Pariisista saapunut sähke, joka on lähetetty Place St.-Ferréolin putkipostiasemalle. Pneumaattisen postin välityksellä kulkeneissa lähetyksissä on putkipostiasemien leimojen lisäksi myös lähetyksen reititykseen liittyviä epävirallisia merkintöjä, jotka on tehty käsin useimmiten lyijykynällä. tavattavia aseman osoittavia merkintöjä ovat esimerkiksi: • "3 Mages" tai "3": Rue des Trois-Mages • "Cap" tai "K": Allée des Capucines • "C" tai "Cal": Central (Hôtel des postes), pääpostitalo • "Prado" tai "P": Cours du Prado • "R": Rue de la République • "St Ferréol" tai "StFe": Place St.-Ferréol • "HR": hors rayon (putkipostialueen ulkopuolelle) Merkintöjen tarkoituksena on osoittaa, mille putkipostiasemalle lähetys ohjataan. Marseillea varten valmistetut ehiöt olivat käytössä vuoteen 1940 asti. Marseillen pneumaattisessa postissa 28.6.1942 kulkenut Pariisin korttikirje. Yksi tavoite pneumaattisen järjestelmän rakentamiselle niin Marseillessa kuin muuallakin oli nimenomaan sähkeiden toimitus mahdollisimman nopeasti vastaanottajalle. Näin ollen harvinaisia ja keräilijöiden keskuudes. Pikakirjeen ulkomailta Marseilleen lähettänyt ei todennäköisesti voinut mitenkään tietää, millä tavoin lähetys kulkisi Marseillessa eikä tästä lähetysmaassakaan voitu periä muita lisämaksuja kuin pikalisä. 1930-luvulta saakka käytettiin myös Pariisin järjestelmää varten valmistettuja ehiöitä, joita putkissa kulki niin kauan kuin järjestelmä Marseillessa toimi. Järjestelmän pienestä koosta huolimatta pneumaattisen postin keräilijöillä on varsin paljon kerättävää Marseillesta
Mikko Kylliäinen. "Juoksukoneesta ketjuvetoiseen polkupyörään" teoksessa Antila, Kimmo (toim.). • Laakso, Seija-Riitta. Die Rohrpost von Marseille. Velomania – Pyörällä halki aikojen, s. SKS, Helsinki 2007. • Krüger, Reinhard. • Teerijoki, Ilkka. Näistä tosin osa on ilmeisesti filateelisia tarkoituksia varten valmistettuja tekeleitä: tarvelähetykseltä ei vaikuta esimerkiksi ehiökorttikirje, jonka repäistävät reunukset ovat tallella eli sitä ei ole lainkaan avattu. Tampereen museoiden julkaisuja 98, Tampere 2007. Postivaunun matkassa – Rautatiepostinkuljetuksen historia Suomessa 1862–1995. Seuraavana päivänä se on kulkenut edelleen junalla Ventimigliaan lähelle Ranskan rajaa ja saapunut saman päivän kuluessa Marseillen rautatieasemalle, jossa se on laitettu putkipostissa pääpostin putkeen ja reititetty siellä edelleen putkipostiasemalle Prado, minkä osoittaa mustekynällä kuoreen tehty merkintä P. 7–39. Alvar Aalto – elämä. • Schildt, Göran. Alvar Aalto -museo, Jyväskylä 2007. sa haluttuja ovat sellaiset kohteet, joissa leimat ovat siistejä. Lähteet • Krüger, Reinhard. • Kylliäinen, Mikko. Postimuseo, Helsinki 1999. Berlin-Schönefeld, Morgana Postgeschichte, Studien und Quellen zur Geschichte der Rohrpost, Band 9, 2016. Berlin-Schönefeld, Morgana Postgeschichte, Studien und Quellen zur Geschichte der Rohrpost, Band 7, 2016. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 24 Italian Modenasta 20.8.1928 lähetetty pikakirje on kulkenut samana päivänä Firenzestä tulleella junalla Milanoon, josta se on jatkanut Genovaan. Die Rohrpost von Algier. Across the Oceans – Development of Overseas Business Information Transmission 1815–1875
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 25
Kirjat vaativat paljon pohjatyötä. M auri Kunnas tunnetaan kymmenistä lastenkirjoistaan – Koiramäen tarinoista, Koirien Kalevalasta, Seitsemästä veljeksestä ja Suomen historiasta – mutta filatelistit tietysti tuntevat hänet varsinkin postimerkeistä. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 26 Mauri Kunnakselta uusia postimerkkejä ensimmäisen kerran kahteen vuosikymmeneen Postin design manager Tommi Kantola ja joulumerkkien piirtäjä Mauri Kunnas esittelivät uusia tuotteita mediatilaisuudessa merkkien julkaisupäivänä 5.11. "Usein vielä lisään kuvaan jotain mielijohJoulupukin piparikuoro -postimerkki on kotimaan ikimerkki, jonka hinta vastaa voimassa olevaa kirjepostimaksua Suomessa. Pian Postin design manager Tommi Kantola sai hänet kuitenkin ylipuhutuksi. Niin nopeasti aika rientää, että edellisistä joulumerkeistä (2005) on jo ehtinyt kulua 20 vuotta. Siitä se lähti käyntiin. Kun postimerkki on vain yksi kuva, sen pitää olla jotenkin parempi," Kunnas pohtii. Niitäkin on kertynyt uralla jo 19, kun tämän vuoden joulumerkit lasketaan mukaan. "Suomen historia oli niistä ehkä hauskin," hän sanoo. Mauri Kunnaksen tytär, graafikko ja kuvittaja Jenna Kunnas (vas.) suunnitteli joulumerkkien graafisen ulkoasun. Mutta myös Porot ja revontulet -aiheesta (1996). "Kesti tosin monta vuotta päästä siinä alkuun, kun siihen sisältyy niin valtavan paljon kaikenlaista." Lopulta Jenna-tytär avasi syntyneen lukon sanomalla, että sinähän voisit tehdä sen kirjan niistä kohdista, jotka itseäsi kiinnostavat. Merkkiä myydään 10 kappaleen arkkeina.. Se ensimmäinen Koiramäki-aiheinen (1994) neljän merkin satsi oli aika hyvä/kiva." Joulumerkeistä hän pitää varsinkin Tanssivista tontuista "ja erityisesti sen ukon mustasta huopahatusta" (2005). Kunnas kertoo, että on pikkupojasta lähtien tehnyt yksityiskohtaisia piirroksia, joissa on paljon asiaa. "Siihen auttoi se, kun Tommi ehdotti jo heti alkuvaiheessa, että aiheena voisivat olla joulupiparit. Ne olivat vain niin erilaisia. "Kyllä ne muutkin minulle kelpaavat, mutta kun kysyit, niin ehkä nämä." Hologrammimerkit (1995) eivät varsinaisesti olleet hänen suosikkejaan. "Paha kysymys. Postimerkin suunnittelussa on erityisen tärkeää, että on jokin selkeä aihe. Kirja on helpompi tehdä, kun se on tarina. "Kyllähän ne olivat ihan OK. En niihin oikein kiintynyt." Kun Mauri Kunnasta pyydettiin suunnittelemaan tämän vuoden joulumerkit, hänen ensimmäinen reaktionsa oli kieltäytyä kunniasta. "Olen sellainen vastarannankiiski, että ensimmäiseksi sanon aina Eiei", hän selittää. Kun Kunnakselta kysyy hänen omia suosikkejaan, hän tuumaa hetken
Pitää olla aikaa niin että voi tehdä silloin kun huvittaa ilman että mitkään muut asiat haittaavat ajatuksia," Kunnas sanoo.. Joulumerkkien signeeraustilaisuudessa pääpostissa joku onnellinen sai mukana tuomaansa Koirien Suomen historiaan (yllä) myös hienon piirroksen. "Ihmiset vain sattuvat tykkäävän mun piirustuksistani, ei siinä sen kummempaa," hän arvelee. "Piirtäminen on luovaa työtä. Kotona perinteinen joulu Joulua vietetään kotona perinteisin menoin. Postimuseon vuonna 1995 julkaisema Postin historiaan liittyvä postikorttisarja, josta yllä näyte Ruotsin vallan ajalta.. Oheistuotteena syntyi mm. Mauri Kunnas sanoo nauttivansa eniten jouluun liittyvistä valmisteluista, joulukoristeista, jouluruuista ja joululauluista. Värittäminen on vielä oma lukunsa," Kunnas selvittää työprosessiaan. Piirrän luonnokset lyijykynällä, tarkennan tietokoneella ja sitten taas kynällä läpi uudestaan. Suomen historiaan liittyvät hahmot vaativat paljon tutkimustyötä. "Aika lailla samoilla joulukorttilistoilla mennään vuodesta toiseen." Teksti ja valokuvat: Seija-Riitta Laakso Tanssivat piparit -postimerkki on joulutervehdyksen ikimerkki, jonka hinta vastaa voimassa olevaa joulutervehdyksen postimaksua Suomessa. Rakastan lyijykyniä. Merkkiä myydään 20 kappaleen arkkeina. Se syntyi parissa minuutissa. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 27 "Jotkut juoksee paremmin, jotkut piirtää innokkaammin," Mauri Kunnas kuvaa menestyksensä salaisuutta. teesta, kun jossain on tyhjää tilaa. "Lähetän myös yhä joulukortteja – mullahan on ilmaiset (itse tehdyt) kortit ja postimerkit," hän naurahtaa
Interaktiivinen ja pelillinen sisältö tekevät näyttelystä ainutlaatuisen," kertoo Postimuseon tiedote. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 28 P itkän elämäntyön graafikkona tehnyt Erik Bruun syntyi Viipurin maalaiskunnassa 7.4.1926. Postia ja bittejä on toteutettu Postimuseon ja Tampereen historiallisten museoiden (Vapriikki) yhteistyönä, 8.5.2026 alkaen, Postimuseo, 1. Mukana ovat mm. Sinä aikana on syntynyt suuri määrä tunnettuja julisteita mm. Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa, Alaverstaanraitti 5, 33100 Tampere. kerros. Bruunin postimerkkiluonnoksia esillä Postimuseossa Julisteiden lisäksi Erik Bruun on tunnettu mm. Erik Bruun on toiminut opintojensa jälkeen itsenäisenä mainospiirtäjänä vuodesta 1953 lähtien. (Erik Bruunin linnut 6.2.–16.8.2026, kohtaamispaikka Kupla, 2. Myös luonnonsuojelu on vuosikymmenien ajan ollut Suomenlinnassa asuvan Bruunin sydäntä lähellä. "Postia ja bittejä -näyttelyssä monenlaiset kävijät voivat ihmetellä tuttua, arkista ja välttämätöntä asiaa, viestintää, sen erilaisia tapoja, huimaa teknistä kehitystä ja viime vuosikymmenien muutosta. Samasta Säiniön kylästä oli lähtöisin useita muitakin tunnettuja taiteilijoita, kuten tekstiilitaiteilija Kirsi Rantanen, sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapuro ja muotoilija Oiva Toikka. Postimuseossa on Bruunin juhlavuoden kunniaksi esillä hänen lintuaiheisia postimerkkiluonnoksiaan, joissa taitavan piirtäjän yksityiskohtainen kädenjälki pääsee esiin. Hufvudstadsbladetille, Hartwallille, Haville, Hyvonille, Rettigille, metsäteollisuudelle sekä matkailualan yhteisöille ja yhdistyksille. Posti julkaisee 7.4.2026 Bruunin merkkipäivän kunniaksi Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat postimerkit, joissa esitellään Bruunin piirtämiä tunnettuja julisteita. Graafikko Erik Bruunin 100-vuotisjuhlaa vietetään julistepostimerkein ja Postimuseon näyttelyssä Erik Bruunin luonnos Kurki-sarjan postimerkiksi. Se julkaistiin osana pienoisarkkia vuonna 1997. Erik Bruun 100 vuotta on 10 merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä. kerros.) Postia ja bittejä Postimuseon vuosi 2026 tarjoaa kävijöille myös uuden Postia ja bittejä -näyttelyn yhteistyössä museokeskus Vapriikin kanssa. kuuluisat Saimaan norppaja Hartwallin Jaffa-julisteet. Näyttelyssä yhdistyvät historia, teknologia ja tunteet. Laaja, pitkäaikainen näyttely kertoo viestivän suomalaisen ja Postin tarinan. postimerkkien piirtäjänä. Merkkejä on 1980-luvulta lähtien julkaistu kaikkiaan yli 50. (srl) Posti julkaisee huhtikuussa graafikko Erik Bruunin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi viiden postimerkin sarjan, jossa esitellään viisi työtä Bruunin pitkän uran varrelta. Arkissa on neljä 2,80 markan postimerkkiä.
Tyylinäytteitä löytyy internetistä osoitteesta studioposti. Ylen juhlamerkit ilmestyvät 14. com/work. Kukkaterveiset julkaistaan 10 merkin arkkeina, joissa on kaksi erilaista merkkiä. Suomen Yleisradio A.B. Lisäksi tammikuussa ilmestyy kaksi kukkamerkkiä, ruusu ja malva. Anna-Mari Tenhusen suunnittelema Yle 100 vuotta on 10 merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä. Ystävänpäiväpostimerkeissä nähdään ensi vuonna Pietari Postin suunnittelemia värikkään julistemaisia kuvituksia ystävyydestä ja yhdessäolosta eri tilanteissa. (srl). tammikuuta 2026. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 29 Ylen satavuotisjuhlamerkeissä nähdään tuttuja kuvia tv-ruuduilta. Samana päivänä ilmestyvät Ystävänpäiväpostimerkit, nekin viiden merkin sarjana, jonka suunnittelija on Pietari Posti, Barcelonassa asuva suomalainen graafikko, jonka nimi kannattaa pistää mieleen. "Ystävyyden matkalla" on 10 merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä. Sanna Marin, Radion sinfoniaorkesteri ja lastenohjelmaa Ylen satavuotisjuhlamerkeillä K un O.Y. Finlands Rundradio perustettiin pian sata vuotta sitten vuonna 1926, kukaan ei varmastikaan voinut kuvitella, millainen monipuolinen valtakunnallinen mediayhtiö viettäisi satavuotisjuhliaan seuraavalla vuosituhannella. tv-studion ohjaamoa, lastenohjelmia, kulttuuria ja draamaa. Merkit on suunnitellut Oona Himanen. Posti juhlistaa tapahtumaa postimerkeillä, joissa esitellään Ylen toiminnan eri puolia, mm. Vasemmalla suurennoksena kuva tv-studion ohjaamosta, jossa kuvaruudulla (vasemmassa yläkulmassa) Sanna Marin puhuu parhaillaan hallituksen infossa henkisestä kriisinkestävyydestä
Kone löytyy pariltakin lentopostimerkiltä, mm. Vuosina 1931/1932 merkkien painopaperi vaihtui hakaristivesileimaan (Wz5) ja merkit julkaistiin jälleen sekä hammastettuina että hammastamattomina. Niiden julkaisu päättyi 1930-luvun alussa. Junkers F13 (yllä) oli ensimmäinen kokometallinen matkustajakone. Määrää nostaa kylläkin se, että moni sarja ilmestyi sekä hammastettuna että hammastamattomana. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 30 Baltian kolmikulmaiset lentomerkit – osa 2, Latvia S arjan toisessa osassa on nyt vuorossa Latvia, jossa huomattava osa lentomerkeistä oli kolmikulmaisia. Junkers oli alatasoinen ja Sablatnig ylätasoinen kone, molemmat saksalaisvalmisteisia. Merkit ilmestyivät sekä hammastettuina että hammastamattomina. Ensimmäinen sarja ilmestyi vuonna 1921 ja viimeinen vuonna 1933, jolloin ilmestyi myös aiemmin mainittu Zeppelin-sarja. Latvian erikoisuus ovat lisämaksulliset lentomerkit, joita Virossa ei ollut. Ensimmäinen lisäpainama ilmestyi vuonna 1931, jolloin vuosien 1931/1932 merkit lisäpainettiin lisämaksupainamalla. Siinä arvot olivat 10, 15 ja 20 sant?mia. Arvot olivat vielä ruplissa. Niitä käytettiin myöhemmin eräiden lisäpainamien pohjamerkkeinä. Eli kolmesta merkistä saadaan aikaan 12 eri alatyyppiä, jos vesileimaerotkin otetaan huomioon. Kaikkiaan on siis kyseessä noin 12 vuoden jakso. Kaksi varhaisinta lentoja samalla lentopostiliikenteessä käytettyä konemallia olivat Junkers F13 ja Sablatnig P III. Rahayksikkö oli maassa muuttunut vuoden 1923 alussa. Määrällisesti julkaisuja on myös hivenen enemmän. Merkkien paperi oli vesileimallista ja leimana oli Michelin-luettelon vesileima Wz4. Lentomerkkijulkaisut Latviassa lentomerkit painottuvat postilentojen alkuaikaan, kuten aiemmassa osassa käsitellyssä Virossa. Vuoden 1931 hammastamaton lisämaksullinen kolmimerkkinen lentomerkkisarja.. käyttösarjan lentomerkkejä ilman lisäpainamia ja samalla myös viimeisiä sellaisia. Ja kun näissäkin on tuo vesileima Wz5, on jälleen 12 eriVuoden 1921 lentomerkki, sarjaa myytiin sekä hammastettuna että ilman. Maksu kerättiin Aizsargi-järjestölle, joka oli eräänlainen armeijan reserviläisjärjestö ja vastasi Suomen suojeluskuntajärjestöä. Ensilento mallilla oli vuonna 1919 ja niitä rakennettiin eri versioina kaikkiaan 333. Kuva on 1920-luvun alkupuolelta. Nämä olivat siis perustaksaisia lentomerkkejä, joita oli selvästi vähemmistö Latvian lentomerkeistä. Malli 1928 ja sen lisäpainamat Toinen sarja ilmestyi vuonna 1928. Näiden vesileimojen keräämisen voi toki jättää huomiotta, jolloin ollaan vain kuudessa erilaisessa merkissä. Vesileima voi olla kahdessa eri asennossa, kuten Saarismallin merkeissäkin. Aiemman ruplan korvasi lati (lats), joka oli 100 sant?mia. Seuraavassa on katsaus näihin ja vähän muihinkin asioihin. Virosta. Viimeinen valmistui vuonna 1933. Merkeissä on kuvattuna Bleriot-merkkinen lentokone Riian yllä. Merkkien määrä on kyllä silti varsin suuri, sillä julkaisuja ehdittiin valmistaa seitsemän kolmikulmaista sarjaa, painoteknisinä päälajeina laskettuna 26 kpl lentomerkkejä. Perustaksaiset lentomerkit loppuvatkin sitten tähän. Vuoden 1921 julkaisu Tähän julkaisuun kuului vain kaksi arvoa, 10 ja 20 ruplaa. Tämän jälkeen ei lentomerkkejä enää ilmestynyt. Vuoden 1928 mallin merkit olivat vielä ns. Myös nämä merkit löytyvät hammastettuina ja hammastamattomina
Tukholma Turku Helsinki Tallinna Riika Kaunas Königsberg Danzig Berliini Varsova Vilna Velikije Luki Moskova laista merkkiä kerättävissä. Vuosina 1931/1932 vesileima vaihtui, jolloin saatiin taas lisää alatyyppejä. sella ja ilman sekä kahdella eri vesileiman Wz5 asennolla. Näitä olivat Riian yhteydet Neuvostoliittoon ja suoraan Tukhomaan. Lisämaksulliset sarjat 1932 ja 1933 Vuonna 1932 ilmestyi jälleen kolmen merkin sarja vuoden 1928 mallin pohjalta, mutta sitä ei ole lisäpainettu, vaan lisämaksu on sijoitettu jo merkkiin itseensä. Jatkoyhteyksiä linjojen päätepisteistä ei ole esitetty kaaviossa. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 31 Kaaviokuva Latvian lentopostiyhteyksistä talvikautena 1937/1938. Oikealla vuoden 1931 lisäpainettuja hammastettuja merkkejä, joilla kerättiin rahoitusta Aizsargi-järjestölle. Merkit olivat kokonaan uutta. Lisämaksut olivat nyt vain kaksinkertaiset postimaksuarvoon verrattuna. Seuraava lisäpainama mallille 1928 tehtiin vuonna 1933, jolloin Gambiaan suuntautunutta lentoa varten julkaistiin lentomerkit lisäpainamalla LATVIJA– AFRIKA. Ja kuten aiemmin, merkkiä löytyi hammastukVuoden 1928 lentomerkkisarja oli kolmemerkkinen, ja sitä myytiin sekä hammastettuna että ilman. (Lähde: Eesti-käsikirjan postireittikartta) KESKEISET ULKOMAANLIIKENTEEN LENTOPOSTIREITIT TALVELLA 1937/1938. Vuoden 1933 lisämaksullinen kolmimerkkien sarja olikin sitten viimeinen Latvian kolmikulmainen lentomerkkisarja. Jälleen saadaan hammastamaton, hammastettu ja molemmissa kaksi vesileima-asentoa, eli siis yhteensä 20 erilaista merkkiä. Lisämaksu oli näissä varsin huomattava, 5–6 kertaa normaali postimaksua suurempi. Niitä on kaikkiaan viisi eri arvoa, sillä kolmen aiemman arvon lisäksi lisäpainettiin merkkejä myös arvoilla 50 ja 100 sant?mia, mutta nyt ilman lisämaksua. Maksu meni jälleen edellä mainitulle Aizsargi-järjestölle. Osalla reiteistä oli myös ajallisia rajoituksia
Ja näissäkin jälleen tuo sama variaatio, hammastettu, hammastamaton ja kaksi vesileima-asentoa kuten edelläkin. Lisämaksut ovat aika huomattavia perustaksaan verrattuina. Sarjoja on kaikkiaan neljä. Kaikki loput kolme ovat sitten lisämaksullisia sarjoja lentäjien muistomerkkiä varten. Merkkejä on yhteensä 13 erilaista, joista sitten taas hammastettu, hammastamaton ja kaksi vesileima-asentoa eli periaatteessa 52 erilaista merkkiä. Oikea merkki mallia 1921 on vasemmalla puolella – vai olisiko sittenkin oikealla?. Merkkejä on myös väärennetty. perustason kokoelmissa näe mukana. Kun kirja käsitteli Viron lentopostireittien kehitystä, niin väkisinkin tuli myös naapurimaa Latvia esille samassa yhteydessä maiden ollessa samojen pääreittien varrella. Yhteenvetona Yhteenvetona voisi todeta, että nämä kolmiomerkit saa kohtuuvaivalla kasaan, jos ei välttämättä tarvitse kaikkia vesileimojen alatyyppejä. Lisämaksut olivat nyt selvästi korkeammat, kun parit postimaksu/lisämaksu olivat seuraavat: 3/53 s, 7/57 s ja 35/135 s. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1930 ja lisämaksu meni Rainis-säätiölle. Varhaisin maininta lennoista löytyy elokuulta 1921, jolloin lennettiin Riika–Tallinna ja syyskuussa Riika–Tallinna–Tukholma -reittiä. Sarjaa oli siis sekä hammastettuna että hammastamattomana ja kahdelle eri vesileima-asennolla. [Rainis eli J?nis Pliekš?ns oli latvialainen kirjailija, runoilija, kääntäjä ja juristi, joka palasi vuonna 1920 maanpaosta kotimaahansa ja vaikutti voimakkaasti maansa politiikkaan ja kulttuurielämään 1920-luvulla. Latvia ei ole maantieteellisesti kovin laaja valtio, joten varsin luonnollisesti lentopostin keskuspaikaksi muodostui pääkaupunki Riika, kuten Virossa Tallinna. Jokseenkin säännölliseen liikenteeseen pääreiteillä päästiin vasta 1920-luvun lopulla. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 32 mallia, eivät lisäpainettuja. Jos nyt pohjamerkki olisikin aito, niin lisäpainaman kanssa saa kyllä olla varuillaan. Vuoden 1933 hammastamaton sarja lentomerkkejä. Eteläinen reitti lähti niinikään Riiasta Vuoden 1932 merkkejä. Latviassa oli muitakin lentopostimerkkejä Nelikulmaiset merkit eivät varsinaisesti kuulu sarjan otsikon alle, mutta kokonaisuuden kannalta mainittakoon myös nämä. Hän kuoli vuonna 1929. Lentopostiliikenteen kehittymisestä Sisällön löytyminen tähän otsikkoon osoittautui varsin takkuiseksi, mutta Viron käsikirja (Ojaste-Hurt) oli tässä hyvä lähde. – Latojan huom.] Merkkejä tässä sarjassa on kaksi ja alatyyppejä siis yhteensä kahdeksan. Lisämaksu perittiin tällä kertaa kuolleiden sotilaslentäjien muistomerkkiä varten, ei siis mihinkään varsinaiseen hyväntekeväisyystarkoitukseen. Kaikissa lisämaksu on varsin huomattava, eikä näitä yleensä ns. Netissä näitä näyttää olevan myynnissä 200–300 dollaria per viiden merkin sarja. Tosin tuo LATVIJA–AFRIKA merkit ovat vähän turhan hintavia, joten aitoitus ja luotettava sellainen olisi näillä hyvä olla. Tärkeimmät reitit Tärkeimmät reitit olivat pohjoinen reitti Tallinnaan ja sieltä edelleen Helsinkiiin, Turkuun ja Tukholmaan ja edelleen eri suuntiin. Vuoden 1933 hammastettu sarja. Ne ilmestyivät vuosina 1932 ja 1933. Liikenne vakiintui kuitenkin varsin hitaasti ja ensilennot eivät tarkoita välttämättä säännöllisen liikenteen alkamista. Lentopostilinjat lähtivätkin tarkastelujaksolla aina pääkaupungeista eri suuntiin
Näinhän tapahtui varsin yleisesti maailmanlaajuisesti viimeistään 1930-luvun alussa. Tämän reitin ensilento oli vuonna 1926. Kone oli puinen ja tämä jäi merkin viimeiseksi malliksi. Kaunas toimi tuolloin Liettuan pääkaupunkina, eli oli sikäli luonnollinen välietappi. Siinä oli kuusi paikkaa. Tässä oli jonkin verran muutoksia eri aikoina välietappien suhteen, mm. Toisaalta myös tarve lentopostimerkeille oli jo aiemmin päättynyt: kun lentolisämaksut ryhdyttiin perimään normaalimerkeillä, ei erityisiä lentomerkkejä enää tarvittu. Tämäkin kone löytyy mm. Jukka Sarkki jukka.sarkki@sarkki.net Vuoden 1933 Latvia–Afrikka -lennon lentomerkit. suora reitti Riika–Tukholma Itämeren poikki sekä yhteys Moskovaan välietappina Velikije Luki Neuvostoliitossa. Viron lentomerkeiltä. Tämän lisäksi lähteissä mainitaan myös muita myöhempiä reittejä, mm. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 33 Sablatnig P III oli myös saksalainen matkustajakone, jota käytettiin Latvian lentoliikenteessä. Latvia– Afrikka lento, mutta niiden yleinen merkitys postiliikenteelle jäi varsin vähäiseksi. Nykyinen Liettuan pääkaupunki Vilna oli tuolloin osa Puolaa. Lentopostin toiminta ja postireitit loppuivat varsin nopeasti Neuvostoliiton miehittäessä Baltian alueen ja liittäessä sen sitten itseensä vuonna 1940. Myös tämän reitin ensilennoista löytyy tieto syyskuulta 1921. Tuolloin Riiasta oli lentopostiyhteys Tukholmaan, Moskovaan, Varsovaan ja Berliiniin. Kehitys päättyi toiseen maailmansotaan Kuvituksena edellisellä aukeamalla on piirros tärkeimmistä lentopostireiteistä talvella 1937/1938. Myös Puolan suuntaan avattiin reittejä, kuten Riika–Vilna–Lida–Varsova. Yhtä kaikki reitti kulki pitkin Baltian rannikkoa Berliiniin. Latvian muita lentomerkkejä nelikulmaisista sarjoista vuosilta 1930, 1932 ja 1933.. Se kertoo jonkinasteisen kehityksen päätepisteen ennen toista maailmansotaa. ja kulki pääosin reittiä Riika–Kaunas/ Klaipeda–Königsberg–Danzig–Berliini. Mallin valmistus alkoi vuonna 1921 ja kaikkiaan koneita valmistettiin noin 40. Kaunasin korvasi ajoittain Klaipeda ja Danzigia ei aina mainittu reitin välietappina. Tieto tämän reitin ensilennosta on vuodelta 1928. Satunnaisesti oli myös muita kokeellisia ja yksittäisiä postilentoja, mm
Mitä tiedon "pysyvyyteen" tulee, on minusta jonkinlainen harha, että paperinen julkaisu takaa tiedon pysyvyyden ainiaaksi. Siis jos sen sisältöä varotaan liikaa siksi, ettei kukaan pahoita mieltään ammatillisen journalismin laatuedellytysten takia. Ja tarvittaessa vaikka kirjeeseen linkatut blogitkin. Sitäpaitsi, minulla oli erään harrastelehden paperinumerot säilöttynä, mutta sieltä oli erittäin hankala jos ei mahdoton etsiä myöhemmin jotain tiettyä artikkelia. En muuten tällaiseen mielenilmaisuun kommentoisikaan, jos en näkisi riskiä siitä, että nyt aloitettu mainio uutiskirje jää torsoksi ja ehkä jää pois. Sen julkaisutahti nåyttää olevan 2–3 numeroa per vuosi, mikä ei minusta kovinkaan aktiiviselta tunnu. Varsin todennäköisesti perikunta vie lehdet paperinkeräykseen. Lisäksi lehti on käytännössä paperisen aikakauslehden pdf-versio. Jukka Konttinen / Nokia Filatelisti-lehden päätoimittaja vaihtuu Suomen Filatelistiliiton hallitus on kilpailuttanut tehtävän ja päättänyt nimittää Filatelisti-lehden uudeksi päätoimittajaksi Pietu Mäkipään, joka on myös liiton uutiskirjeen päätoimittaja. Olen myös palstan kerailija.fi ylläpitäjä, mutta täysin vapaaehtoisesti ilman korvauksia. Haasteita on juuri joillakin ikäihmisillä, joita toki filatelisteissa on. Vaiko virkamiesmäinen ammattijournalismi, jossa tieto kulkee vain yhteen suuntaan, jonkinlaisesta norsunluutornista alaspäin. American Philatelist Societyllä (APS) on uusi digilehti-kokeilu, nimeltä "Stamp-Ed". Mäkipää on Nuorisofilatelistien puheenjohtaja. Minusta kannattaisi miettiä, onko filateliassa kyseessä vapaaehtoinen harrastus ja senmukaiset rennot toimintatavat viestinnässä. Mutta toimintaan saadaan rahat tilaajamaksuista ja ilmoitusasiakkailta – tällaiseen ansaintatapaan en usko filatelistien julkaisujen pystyvän. Ylläpitäjänä tiedän nimimerkin henkilön. Itse teen sääntöihin ja ohjeisiin sitoutunutta tiedejulkaisemista ammatikseni, mutta saan siitä palkan. Jos ajatellaan vaikka filatelistia, joka on ehkä säilönyt alan lehdet vuosikymmenien ajalta, niin mitä tapahtuu, kun tämä menehtyy. Olen myös sitä mieltä, että kaikki keräilyharrastukseen liittyvä tieto voisi olla ilmaista ja helposti saatavilla, erityisesti verkkopalvelimilla. Vaikkapa ympäri maailmaa, ilman kalliita ja hitaita kaukolainauksia. Sitä ei käy kiistäminen. Suomen Postimerkkilehdessä 05/2025 Seija-Riitta Laakso kritisoi Filatelistiliiton uutta viestintäformaattia, uutiskirjettä. Siinä mielessä tuo kasa vei vain hyllytilaa ja keräsi pölyä. Filatelisti-lehti ilmestyy ensi vuonna vain neljä kertaa.. Digilehdissä on juurikin hyödynnetty älylaitteiden mahdollisuuksia luettavuuden suhteen. Minusta postimerkkeilyn viestinnässä voisi olla kyse harrastuksen tiedon ja ilon jakamisesta, mahdollisimman vapaamuotoisesti. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 34 Lukijoilta... Jos saan sieltä linkin esimerkiksi blogiin "Malli 1930" tai "postimerkkeilija", niin ei ole kova vaiva selvittää, kuka henkilö kirjoituksen takana on. Faktasisällöistä vastuukysymyksissä tai tekijänoikeuksista ei ole ollut ongelmaa, enkä usko, että tuleekaan. Näin minä paperiset jäsenlehdet koen ja veikkaan, etten ole ainoa. Digitoidusta lehdestä tuollaisen artikkelin voi löytää muutamassa sekunnissa, hakusanojen perusteella. julkaisu on kovin pitkäikäinen. Uutiskirjeen näkemisestä kilpailijana, oman julkaisutoiminnan kanssa. Hän aloittaa tehtävässä vuoden 2026 alusta. En usko, että ko. Mutta minusta osoittaa, että filatelisteilla Yhdysvalloissakin on haasteita modernisoida julkaisujaan, sopeutua nykyiseen digiviestintään. Ymmärrän kyllä, jos paperiseen lehteen mieltyneet harmittelevat digiin siirtymistä, mutta milloin on kyse perusteltujen ongelmien esiinnostamisesta, milloin taas oman makumieltymyksen yksipuolisesta romantisoinnista. Toisaalta tarvittaessa uutiskirjeetkin voi printata paperille ja arkistoida mappeihin vaikka Postimuseon arkistoihin. Esimerkiksi älypuhelimen näytöllä sen selailu ja navigointi on käytännössä mahdotonta. Uutiskirje on tehokas juuri siksi, että siinä voi jakaa linkkejä muualta verkosta löytyviin juttuihin. Ja jos en saisi selville, niin mitä sitten. Sen verran pieni filatelistien piiri on. Valtamedioilla lähes kaikilla on omat toimivat digilehtensä sekä paperilehdet, ja monella niihin liittyvä uutiskirje sähköpostiin. Samasta syytä esimerkiksi museot digitoivat vanhoja julkaisuja – säästääkseen tilaa, mutta myös vanhojen artikkelien tehokkaan saavutettavuuden takia. Laakso vetoaa "hyvään journalistiseen tapaan". Suomalainen keskiluokka elää jo vahvasti digiaikaa. Hitaalla ja tarkistetulla viestinnällä, kuten jutut paperilehdessä, on oma paikkansa, Mutta tarvitseeko uutiskirjeen olla sellainen. Mutta jos ja kun halutaan pitää harrastus elossa, viedä sitä nuoremmille, niin eikö pidä tehdä asiaa heidän käyttötottumuuksiinsa sopivaksi. Ammattijournalismia vai vapaaehtoista harrastamista. Täten siinä ei olla hyödynnetty digitalisen julkaisemisen etuja. (Vaikka toki jokaisella on oikeus määritellä, millaisen vastineen julkaisutoiminnalleen haluaa.) Kerailija.fi-palstalla nimimerkeillä kirjoittaminen on sallittu
Harrastajien on syytä kaivaa parhaat kokoelmansa esiin ja ilmoittaa ne ensi tilassa näyttelyyn. Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Dipoli valmistui vuonna 1961 Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskuntataloksi. Valmistautuminen näyttelyyn on kuitenkin hyvä aloittaa ajoissa ja silloin ilmoittautuminen on ensimmäinen vaihe. Jo ensi keväänä Espoon Dipolissa järjestetään 8.–10.5.2026 pohjoismainen NORDIA 2026 -näyttely. Sen täyttäminen käy vaivattomasti. NORDIA 2026 avautuu 8. Dipoliin pääsee omalla autolla, bussilla, pikaratikalla ja metrolla. toukokuuta Espoon Dipolissa. Muutaman päivän sisällä, todennäköisesti jo samana päivä, saat minulta viestin, että ilmoittautuminen on vastaanotettu. Osoitamme sillä suomalaisen filatelian tason, laajuuden ja monipuolisuuden myös ulkomaisille keräilijäystävillemme. Nordian ilmoittautumisaika on käynnissä ja se jatkuu tammikuun alkupuolelle 2026 saakka. Jos lomakkeen täyttämisessä on ongelmia, ota yhteys joko Jari Majanderiin, jari.majander@gmail.com tai Risto Pitkäseen, risto.pitkanen@pp9.inet.fi. Kerhojen pitäisi innostaa jäseniään parantelemaan vanhoja kokoelmiaan, sillä ihan alkavalla kokoelmalla ei pääse mukaan, vaikka pisterajoja ei tarvitsekaan tuijottaa liian tarkasti, jos vain esitys on tarpeeksi laadukas. Nordiaan ilmoittaudutaan joillekin näytteilleasettajille jo KUOPIO250 -näyttelystä tutulla verkkolomakkeella. Nykyään sen omistaa Aalto-yliopisto. Se on samalla Nordic -näyttelyiden 100-vuotisjuhlanäyttely, koska ensimmäinen sellainen järjestettiin Tukholmassa vuonna 1926. Helsingin rautatientorilta pääsee Aalto-yliopistolle metrolla 12 minuutissa.. Lomakkeen löydät tästä NORDIA 2026 -näyttelyn kotisivuilta https://nordia 2026.fi/ Kun olet täyttänyt lomakkeen kaikki tarvittavat tiedot ja liittänyt siihen vähintään kokoelman etulehden, paina ”SUBMIT” -painiketta. Viralliset hyväksymiskirjeet lähetetään vasta ilmoittautumisajan päätyttyä alkuvuonna 2026. Niinpä on näytön paikka, että suomalainen filatelia esiintyy edustavana ja laajamuotoisena omassa näyttelyssämme. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 35 E nsi toukokuussa on Suomen vuoro järjestää pohjoismainen postimerkkinäyttely. . – Ilmoittaudu heti! (Seppo Salonen) *** Onnistuneen KUOPIO250 -näyttelyn jälkeen on aika suunnata katseet kohti seuraavaa näyttelyä. Saat välittömästi ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen viestin ilmoittautumisen lähetNORDIA 2026 on näytön paikka meille suomalaisille! tämisestä. NORDIA 2026 on ainoa Suomessa järjestettävä pohjoismainen näyttely tällä vuosikymmenellä. . Ohessa pääkomissaarin Risto Pitkäsen selkeät ohjeet mitä mukaan haluavien pitää tehdä ensi tilassa
Liitteet tulee laittaa vain ohjeiden mukaisessa muodossa, jotta ne tulevat varmasti perille. Tervetuloa NORDIA 2026 -näytteilleasettajaksi – tehdään siitä upea näyttely! Risto Pitkänen Suomen komissaari puh. Ja muista myös lähettää vastauksesi! Viereisellä sivulla on tämän vuoden viimeinen Sanaristikko, 6/2025. Kuvat Aalto-yliopisto / Tuomas Uusheimo.. Jos ruutuja jää tyhjäksi, vaikka vain yksikin, ristikko ei voi olla täysin oikein, eikä se silloin voi osallistua arvontaan. Siihen ei pystynyt ristikon avulla vastaamaan, mutta useimmat olivat arvanneet oikein, eli "liat". – Onnea voittajalle! Täytä lomake ohjeiden mukaisesti. Oikein vastanneiden kesken arvotaan jälleen Käpylän Merkin 50 euron lahjakortti, eli kannattaa osallistua! Vasemmalla sanaristikko 5/2025:n oikea vastaus. Kun tarkemmin ajattelee, niin kaitpa loka onkin enemmän kuraa kuin kiinteätä likaa ja roskaa, eli törkyjä. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 36 SP-lehden sanaristikko 6/2025 J oulua odotellessa voi käyttää aikaa vaikka ristikoiden tekoon. Yksi kohta tuotti monelle päänvaivaa: ovatko "törkyjä" loat vai liat. 040 500 5545 risto.pitkanen@pp9.inet.fi Dipolin sisätilat tarjoavat hienot puitteet NORDIA 2026 -näyttelylle ja siihen liittyville kokoontumisille. Sen ylittävät liitteet eivät tule perille ja liian suuri liitteiden koko voi estää ilmoittautumislomakkeenkin matkan. Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvottiin 14.11.2025 Käpylän Merkin 50 euron lahjakortti, jonka voitti Jyrki Lehto Tolkkisista. inet.fi. Nordian näyttelysäännöt löydät (englanniksi) kotisivuilta. Muistathan tarkistaa ennen lähettämistä, että kaikki ruudut on tullut täytettyä. Nordiaan voivat osallistua kokoelmat, jotka ovat saaneet kansallisessa näyttelyssä vähintään 70 pisteen tuloksen. Samoin muista liitteiden ilmoitettu maksimikoko. Tällaisten kokoelmien osalta voit olla mahdollisimman pian yhteydessä joko näyttelyn filateelisen työryhmän puheenjohtajaan Jukka Mäkiseen, jukka.matias.makinen@gmail.com tai Risto Pitkäseen risto.pitkanen@pp9. Mukana ovat kaikki näyttelyluokat, koeluokkana olevaa ensipäivänluokkaa myöten. Sääntöjen mukaan järjestelytoimikunta voi hyväksyä näyttelyyn muitakin kokoelmia. Vastaukset tulee lähettää 15.1.2026 mennessä lehden päätoimittajalle joko skannattuna (kännykällä otettu kuvakin käy) sähköpostitse osoitteella seijulaakso@gmail.com, tai postitse osoitteella Seija-Riitta Laakso, Linnankatu 3 B 29, 00160 Helsinki
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 37
Entisaikoina, joita vanhemmat ikäluokat mielellään muistelevat, postimerkkien keräily suunnattiin paljolti ulkomaisiin merkkeihin. Aiheiden valinnat olivat hyvin suomalaisia: esillä oli ovaaleja, isohampaisia, Saarismallia, leijonamallia 1954, Punaista Ristiä ja tuberkuloosimerkkejä. Aihefilateliassa sen sijaan Vesa Hirsmäki veti maantieteellisesti pisimmän korren: hänen kokoelmansa käsitteli koko Aurinkokuntaa. Nyt sellainen kuitenkin nähtiin Kuopiossa 17.–18. Niiden avulla opittiin muiden maiden historiaa, maantiedettä ja kulttuuria. Kuopion Filatelistikerhon ja näyttelytoimikunnan puheenjohtaja Risto Pitkänen kiteytti asian savolaisittain näyttelyluettelon tervehdyssanoissaan: "Voep olla". Tai sitten iän voi laskea monella tavoin, kuten Kuopionkin kohdalla. Perinteinen filatelia ja postihistoria vahvasti esillä Suurin osa kokoelmista oli perinteisen filatelian (17) ja postihistorian (15) luokissa. Arvostelusta huolehtivat kokeneet kansallisen tai kansainvälisen tason tuomarit, joten näytteilleasettajat saivat varmasti hyödyllistä palautetta tulevia näyttelyitä – vaikkapa ensi kevään Nordiaa – ajatellen. Kriteerinä mukaan pääsylle oli, ettei kokoelma ollut saanut saada yli 89 pistettä aiemmista näyttelyistä. Samalla kun maailma on avartunut ennennäkemättömällä tavalla matkustelun ja internetin välityksellä ja materiaalia on helposti saatavilla kaikkialta, keräilijöiden enin kiinnostus on meillä kohdentunut yksittäisiin suomalaisiin merkkimalleihin ja oman paikkakunnan postihistoriaan. Kuopiossa järjestettiin pitkästä aikaa aluenäyttely A luenäyttelyitä on viime vuosina järjestetty harvakseltaan. Pekka Nuikin aiheluokan ja avoimen filatelian luokan kokoelmat käsittelivät kahta Euroopan mahtisukua, Bourboneita ja Rothschildeja. Esillä olleista 32:sta näiden kahden suuren luokan kokoelmasta vain neljä kurkotti maamme rajojen ulkopuolelle: Jukka Mäkipään yhden kehyksen kokoelma Saksan vuoden 1948 rakennussarjan korkeista arvoista ja Risto Pitkäsen kokomaailmakatsaus perinteisen filatelian luokassa sekä Mikael Collanin Venäjän postihistoria 1875–1917 ja Petri Laitisen yhden kehyksen kokoelma Kirkkovaltion postitaksat 1852–1863 postihistorian luokassa. Esillä oli joka tapauksessa runsaasti mielenkiintoisia kokoelmia, uusiakin. -ensipäivän kuoret. Alkujaan ilmoitettiin, että KUOPIO250 -näyttelyssä olisi esillä 250 kehystä kokoelmia, mutta lopulta kehyksiä oli vain runsaat 200. Kuten monien muidenkin paikkakuntien kohdalla, tarkkaa perustamispäivää tai -vuotta ei välttämättä pystytä sanomaan. Joten ei se vähän vajaaksi jäänyt kehysmääräkään nyt niin kauhean paljon haitannut. Risto Pitkäsen Marilyn & Co. Muiden luokkien kokoelmia oli vain 1–4 kussakin. Sama ilmiö näkyi Kuopion ehiöluokassa. Ja oliko se Kuopiokaan lopulta 250 vuoden ikäinen. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 38 Näyttelytilana toimi Kuopion musiikkikeskuksen kamarimusiikkisali. lokakuuta kaupungin 250-vuotisjuhlinnan yhteydessä. Postihistoriassa esitettiin etenkin suomalaisia taksakokoelmia ja paikallispostihistoriaa
Risto Pitkänen vei Kuopion Klubilta kotiin kolme kultamitalia, parhaana postihistoriallinen kokoelma Suomen haasteista matkalla itsenäisyyteen (88 p). Kaikki tulokset löytyvät Kuopion Filatelistikerton kotisivuilta osoitteesta: www.postimerkkikerho.fi/kuopio250/ Seija-Riitta Laakso Kuvat: Ari Hämäläinen. Nuorisoluokassa Topi Alho esitti Germania-kokoelmansa nyt kahdessa kehyksessä. Pekka Nuikin Rothschildit (86 p) on nyt laajennettu seitsemään kehykseen ja kahdeksas varmaan saadaan mukaan seuraavaan kansainväliseen näyttelyyn. olivat myös näyttelyssä esillä. Näyttelyn parhaan kokoelman esittänyt Jussi Murtosaari (vas.) Palmaresin jälkeisissä keskusteluissa Jari Majanderin ja Jarkko Leppäsen kanssa. Jussi Murtosaaren UPU-kokoelmalle parhaat pisteet Jussi Murtosaaren postihistoriallinen kokoelma UPU:n alkuvuodet Suomessa palkittiin näyttelyn parhaana 92 pisteellä. KUOPIO250 näyttelyn Palmares-päivällisen tunnelmia Kuopion Klubilla. Vähintään 85 pistettä, eli kansallista kultamitalitasoa – aluenäyttelyssähän kultamitalin saa jo 80 pisteellä – saivat Kuopiossa Kari Tapolan Malli 1954, Juhani Kontkasen Suomen Punainen Risti 1922–1946, Tuomo Koskiahon Viron leimamerkit ja leimapaperit 1918–1944 sekä Jussi Tuorin harvinaiset ekstraleimaukset 1773–1894. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 39 Päivällisen jälkitunnelmissa Jussi Paananen (vas.), Seppo Evinsalo ja Allan Pihl. Ari Hämäläisen suomalaiset ehiöt 1845–1884 ja 1885–1890 palkittiin molemmat kultamitalilla pistein 89 ja 86. Harry Dunkelin molemmat sisävesilaivoja käsittelevät kokoelmat (postihistoria ja postikortit) saivat nekin molemmat kultamitalin
Tietyin edellytyksin osallistuminen on mahdollista myös kuuden tai seitsemän kehyksen kokoelmilla. Kehysmäärät ovat viisi tai kahdeksan kehystä GREX:in mukaisin periaattein. Osallistumisen edellytyksenä on vähintään 75 pisteen tulos kansalliselta tasolta (nuorisoluokan A-ikäryhmässä 70 pistettä). Tukiohjelman yksityiskohdat löytyvät tiedotteelta 29.5.2025 sekä näyttelyn kotisivuilta www.nordia2026.fi. karkas@ovalpoint.com. Lisäksi osallistumisoikeus on kokoelmilla, jotka ovat voittaneet FIP-näyttelyn Grand Prix -palkinnon. Toivon osallistumisintoa näyttelyyn, avustan kaikissa vaiheissa ja vastaan kokoelmien toimittamisesta Taiwaniin ja niiden palauttamisesta Suomeen. Tämä tuo erinomaisen mahdollisuuden esittää FIP-tason näyttelyssä alueita, joista ei pysty rakentamaan viittä kehystä, kuten myös kokoelmia, jotka ovat vielä välivaiheessa kohti täyttä laajuutta. Näyttelyn ilmoittautumisaika päättyy 31. Näyttely järjestetään Dipolissa Espoon Otaniemessä 8.–10.5.2026. Nuorisoluokassa kehysmäärät ovat ikäluokasta riippuen yhdestä viiteen. He lahjoittavat näyttelyn Grand Prix -palkinnot parhaalle kansalliselle, pohjoismaiselle ja kansainväliselle kokoelmalle. Se on merkittävin filateelinen tapahtuma Suomessa ja Pohjoismaissa vuonna 2026.. Näyttelyn kehysmaksu on 90 USD (nykykurssilla noin 78 €) kehykseltä tai kirjallisuusluokan kohteelta. V iimeinen tilaisuus osallistumiselle FIP-näyttelyyn vuonna 2026 tarjoutuu Taiwanissa. maaliskuuta 2026. Jukka Mäkinen jukka.matias.makinen@gmail.com 040 753 4650 NORDIA 2026 -näyttelyn kauppiaat ja yhteistyökumppanit P ohjoismaisen NORDIA 2026 -näyttelyn yhteistyökumppaneiksi ovat lupautuneet Postiljonen AB, Corinphila Auktionen & Heinrich Köhler Auktionshaus ja Hellman Huutokaupat. Moderni filatelia on rajattu aineistolle vuodesta 2000 nykypäivään. PHILATAIPEI 2026 -näyttely järjestetään Taipein World Trade Centerin näyttelytiloissa 20.–25. Myös Espoon kaupunki tukee näyttelyä. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 40 PHILATAIPEI 2026 – mukana myös pienet kokoelmat Näyttelyjuliste. PHILATAIPEI 2026:ssa voi esittää myös yhden, kahden, kolmen tai neljän kehyksen kokoelmia seuraavissa viidessä eri näyttelyluokassa: perinteinen filatelia, postihistoria, ehiöfilatelia, aihefilatelia ja leimamerkit. Jos haluat mukaan omalla osastolla, ota yhteyttä Esa Kärkäkseen, puh. Merkki-Albert lahjoittaa erikoispalkinnon, joka luovutetaan parhaalle ensimmäistä kertaa Nordia-näyttelyyn osallistuvalle kokoelmalle. Osallistuminen nuorisoluokkaan on maksutonta. NORDIA 2026 -näyttelyllä on myös kummiohjelma, jonka kautta voi tukea näyttelyn järjestelyitä. Näyttelyn erikoisuus on pienten kokoelmien laajennettu mukaantulo. Tieto kokoelmavalinnoista saadaan kesäkuun puolivälissä. World Stamp Championship -näyttely. Mukana ovat lähes kaikki näyttelyluokat: perinteinen filatelia, postihistoria, ehiöfilatelia, lentoposti, astrofilatelia, aihefilatelia, leimamerkit, maksimifilatelia, kuvapostikortit, nuorisofilatelia ja moderni filatelia. Näyttelyssä on myös filateelisen kirjallisuuden luokka. marraskuuta 2026. Siksi sen mestariluokka on poikkeava. Osallistumisoikeus tässä luokassa on kokoelmilla, joilla on vähintään yksi suuri kultamitali FIP-näyttelystä. Kauppiasta ovat paikalla edellä mainittujen lisäksi myös HTO Huutokaupat Oy, Philea AB, Suomen Numismaattinen Yhdistys ry, SF Kustannus Oy, Merkki-Albert Huutokaupat ja Vesa Järvistö. Yhden kehyksen kokoelmien kehysmaksu on 120 USD (noin 104 €). Toimin PHILATAIPEI 2026:n Suomen komissarina ja lähetän pyynnöstä näyttelyn säännöt ja ilmoittautumislomakkeen. Näyttelyyn odotetaan kokoelmia noin 2 000 näyttelykehyksen verran sekä noin sataa kaupallista osastoa. +358 400 484 737 tai esa. Ne tulevat varmasti saataville myös näyttelyn nettisivuille https:// taipei2026.post.gov.tw/taipei2026/en. PHILATAIPEI 2026 on ns. Näyttelyssä on vielä vapaana muutama kaupallinen osasto
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 41
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 42 42 Suomen Postimerkkilehti 6/2025
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 43 43 Suomen Postimerkkilehti 6/2025
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 44 44 Suomen Postimerkkilehti 6/2025
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 45 45 Suomen Postimerkkilehti 6/2025
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 46 46 Suomen Postimerkkilehti 6/2025
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 47 47 Suomen Postimerkkilehti 6/2025
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 48 48 Suomen Postimerkkilehti 6/2025 48
Taloudelliset seikat ja tarvittavan henkilöstön vähyys eivät ainakaan parane sillä, että luovutetaan ja vetäydytään kaikesta. Tuomo Oinonen (vas.) tuo joka vuosi messuille muutakin tavaraa, mutta aina häneltä löytyy myös filateliaa ja postikortteja. "Kymmeniä ihmisiä on pysähtynyt kyselemään filateliasta ja numismatiikasta," Paananen kertoi. Sadantuhannen kävijän raja rikottiin reilusti neljän päivän aikana. Merkki-Albertin Harri Kuusisto (seisomassa kuvan keskellä) on ollut mukana messuilla vuosittain. Osa perinteisistä toimijoista oli nytkin mukana yleisellä osastolla, mutta Filatelistiliiton ja kerhojen puuttuminen, mistään näyttelystä puhumattakaan, oli hukattu tilaisuus miltä tahansa kantilta katsottuna. Mika Railo (vas.) ja Jyrki Aalto tuumaustauolla. Vasemmalta Jussi Paananen, Zoua ja Peter Johansen (toimitusjohtaja) sekä yhtiön pääomistaja Christer Svensson. Janne Nikkanen etsii aarteita. AB Philea oli myös mukana messuilla. J os filateliaa halutaan tehdä tunnetuksi suuren yleisön parissa, niin ei ainakaan kannattaisi jättää käyttämättä tilaisuuksia, joihin tulee potentiaalisia kiinnostuneita kymmenin tuhansin – yhteensä yli satatuhatta – neljän päivän aikana. (srl). Mika löysi filatelian ja postikorttien lisäksi kiinnostavia äänilevyjä messuilta. Nytkin hänen pöytiensä ympärillä istui jatkuvasti ihmisiä laatikoita selaamassa. Hellmanin tiskillä parveili nuorisoa ostamassa Pokémonja jääkiekkokortteja. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 49 Postimerkkimessuja kaivattiin Helsingin Kirjamessuilla Kirjamessuilla parveili väkeä jokaisena aukiolopäivänä aamusta lähtien
Niinpä heti keväällä ilmoittautui useita, pitkin kesää lisää, ja vielä syksylläkin monta innokasta kurssilaista. Koulutuspäivä oli niin onnistunut, että varmaan jotain vastaavaa järjestetään uudestaan joskus lähitulevaisuudessa. aamuyhdeksän jälkeen aihefilatelisteja kokoontui Lönkalle järjestämään luokkahuonetta, keittämään kahvia ja tekemään välipalasämpylöitä. Tasan kymmeneltä meitä oli 20 henkeä valmiina opetukseen, joista 17 varsinaista kurssilaista. Kunhan päättää tehdä ensimmäisen kokoelman, loppu on varsin yksinkertaista tekniikkaa, jota pitää vain harjoitella ja säätää omien mieltymysten mukaan. MS Word oli esityksen pohjana, mutta vastaavat käskyt ja toiminnot löytyvät hyvin monista eri ohjelmista. Suomen Postimerkkilehti 6/2025 50 A ihefilatelistit ry järjesti vuosina 2017–2018 kaksi kurssia Helsingin työväenopistossa aiheena ”Filateelisen kokoelman suunnittelu tietokoneella”. Havaintona käytettyjen tietokoneiden kirjosta voi sanoa, että ei tainnut olla kahta samanlaista. Sitten siirryttiin kokoelmanteossa tarvittavien materiaalien, muiden apuvälineiden, laitteistojen ja ohjelmistojen kautta itse kokoelman laatimiseen ja siihen tarvittaviin ohjelmakomentoihin. Kerhossa on myös toimiva keittiö ja siten hyvät edellytykset viihtyä vaikka koko päivä. Silloin saatiin tietokoneluokka täyteen oppilaita, mutta kun samaa yritettiin viime keväänä, ei osanottajia löytynyt ja kurssi peruuntui. Seppo Salonen Kuvat: Heidi Heiniö. Lopuksi vielä hieman valaistiin pisterajojen merkitystä eri tasoisiin näyttelyihin pyrittäessä. Lauantaina 11.10. Sivujen laatimista käytiin läpi komento komennolta. Koska kyse oli aihefilatelistien tilaisuudesta, käytiin ensin läpi hieman aihefilatelian perusteita. KUOPIO 250 -näyttely oli juuri tulossa ja vastaavia kerhotasoisia näyttelyitä toivottiin lisää, jotta uusilla kokoelmilla olisi joku paikka alkaa taipaleensa. Lönkalla koulun penkillä elementeistä kuin joka läppäristä löytyvällä ”hipaisulevyllä”. Opetus oli siis hyvin konkreettista ”hands on” -touhua. Lauantaina 11.10.2025 parikymmentä henkeä mahtui hyvin omien tietokoneidensa kanssa opettelemaan kokoelmanrakentamista. Taittoa kyllä helpottaa, jos näyttö on hieman suurempi ja hiirellä saa paljon paremmin otteen Suomen Filatelistiseuran kerhohuoneisto toimii hyvin luokkahuoneena. Vaikka tekijä tietysti itse valitsee käyttämänsä fontin, kirjainkoon, ja päättää miten sivunsa taittaa, voi kuitenkin suositella valmiiksi toimivia asioita. Koneita oli joka lähtöön, eri kokoisia näyttöjä, eri ohjelmia ja niistä eri versioita (myös eri kielisiä). Suuri osa päivästä kului erilaisten tekstilohkojen muokkaamiseen, niiden siirtelyyn laatikoiden sisällä (kohteiden selitystekstit) ja erilaisten elementtien hallintaan siten, että haluttu pala jää päällimmäiseksi. Iltapäivä sujui näiden käytännön harjoitusten parissa ja monenlaista kysyttiin ja keskusteltiin. Koska tarve tällaiselle koulutukselle oli tunnistettu, tilaisuus siirrettiin SF:n kerhotilaan Lönkalle, jotta kynnys osallistua olisi mahdollisimman matala. Opettajana toimi Seppo Salonen ja monia asioita kommentoi Jari Majander
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 51 Pikasilmäys Näyttelykalenteriin . Pakka vihreitä numerokortteja kiertää salissa ja halukkaat voivat ostaa kahdeksan arpaa kolmen euron yhteishintaan. Lisäksi arvotaan pääpalkinto, joka on jokin ns. 69, D-46419 Isselburg. vanha kaupungintalo, upea paikka, noin 300 m asemalta itään. Lisätietoja: Reijo Kiljunen, reijokiljunen@gmail.com, puh. Suomen komissaari Jukka Mäkinen, taipei2026.post.gov.tw Slovfilex 2027 FIP rajoitettu maailmannäyttely Kesäkuu 2027 Bratislava, Slovakia Belgrade 2027 FIP Maailmannäyttely Lokakuu 2027 Belgrad, Serbia Eurooppalaisten näyttelyiden kalenteri löytyy myös osoitteesta fepanews.com. 050 596 8777.. Mare Balticum 2028 syksy 2028 Hämeenlinna. Kerhotalo, Torikatu 3, Riihimäki. Toimitus voi myös tarvittaessa editoida ilmoituksia. Näin kävi viimeksi syyskuun lopulla, kun arpaonni suosi Helen Kuhlbergia ja hän voitti palkintona olleen hienon vuoden 1856 kymmenen kopeekan ovaalimerkin. dubai2026wse.com/ Boston 2026 FIP-maailmannäyttely 23.–30.5.2026 Boston, USA. Silloin aloitetaan kerääminen alusta. Muut yhteyshenkilöt: Kari Laitinen puh. Suomen komissaari Jarkko Leppänen; boston2026.org Macao 2026 FIP rajoitettu maailmannäyttely 26.6.–1.7.2026 Macao, Kiina. 040 721 7709. 050 305 9354. . +358 46 8940 461. Pöytävaraukset: Reijo Myller, reijo.myller47@gmail.com, puh. – Kouvolan seudun postikorttija keräilykerho ry SF:n puheenjohtaja Pekka Lempiäinen ojentaa onnekkaalle neljännen kiinnityksen voittajalle Helen Kuhlbergille 10 kopeekan ovaalimerkin. 040 593 5737. Kansallinen postimerkkinäyttely kevät 2028 pääkaupunkiseutu. Vapaa pääsy. (srl) Postikorttiyhdistys Apollon jouluinen keräilytapahtuma Lönkalla sunnuntaina 30.11 klo 10–14. Maailmalla Dubai 2026 FIP rajoitettu maailmannäyttely 4.–8.2.2026 Dubai, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat. Ja jottei se olisi liian helppoa, kaikki muut kiinnitykset raukeavat silloin kun joku saa itselleen neljännen. Kortteja, filateliaa ym. Rivi-ilmoituksia Ostan postilähetyksiä ja leimoja seuraavilta asemilta: Jalonvaara, Nälkäuuksu, Pyörittäjä, Salmensilta ja Suistamo As. Tarjoukset: werner.filmer@t-online.de tai puh. Tarjoan vaihdossa Saksaa. Ernst Caninenberg, Werther Str. Kirjeenvaihto saksaksi tai englanniksi. Rivi-ilmoitukset ovat SP-lehden tilaajille ilmaisia. 040 834 5855. Tarjoa! harri@fgwe.fi tai puh. Myyntipaikkavaraukset: Aki Vainionpää, puh. (Kuva: Petri Jansson) Hyvää arpaonnea maanantaikokouksessa Y ksi SF:n vakio-ohjelmanumeroista Lönkan maanantaikokouksissa ovat arpajaiset. Kotimaassa Nordia 2026 – pohjoismainen näyttely 8.–10.5.2026 Espoo, Suomi. Suomen komissaari Jari Majander; macao2026.org.mo Philataipei 2026 FIP-maailmannäyttely 20.–25.11.2026 Taipei, Taiwan. keräilytavaraa. Kokouksen alussa arvotaan viisi voittoa, jotka tyypillisesti ovat pieniä filateelisia kohteita. Kouvolan Keräilytapahtumia Riihimäen keräilytapahtuma sunnuntaina 15.3.2026 klo 10–15. Kiinnityksiä pitää olla neljä, ennenkuin paras palkinto irtoaa. Kouvolan keräilypäivät Tuulensuojassa sunnuntaina 8.2.2026 klo 10–14. Aboex 2029 Ajankohta tarkentuu myöhemmin. parempi kohde. SF:n tiloissa Lönnrotinkatu 32 B, Helsinki. Etsin "Rantasalmen postihistoriaa" -kokoelmaani postilähetyksiä Malli-91 rengasmerkeillä ja muitakin parempia kohteita Rantasalmi-leimoilla. Komissaari: Risto Pitkänen; www.nordia2026.fi HyReX 2027 Kansallinen postimerkkinäyttely kevät 2027 Hyvinkää. Ilmoitukset ovat voimassa 6 kk. Jos palstalle tulee uusia ilmoituksia, lehden toimitus voi pudottaa pois vanhempia ilmoittamatta siitä erikseen ilmoittajalle. Etsin vaihtoystävää Suomesta Suomen pyöröleimatuille merkeille puutelistan (Michel + LaPe) mukaan. Turku. Viimeksi arvotaan vielä kiinnitys isompaan pääpalkintoon, jollaisia on arpajaisten sääntöjen vuoksi vain harvoin jaossa
Suomen Postimerkkilehti 6/2025 52 Pohjoismainen postimerkkija postikorttinäyttely 8.–10. toukokuuta 2026 Dipolin kongressikeskus, Espoo Suomen Filatelistiseura (SF) – Helsingfors Frimärkssamlareförening (HFF) Suomen Filatelistiliitto – Suomalaisen filatelian edistämissäätiö www.nordia2026.fi 100 vuotta pohjoismaisia postimerkkinäyttelyitä 60 vuotta ensimmäisestä Nordiasta 1966