6. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 1 Postimerkkipalapeleistä vauhtia keräilyyn s. 28.. vuosikerta 5/2026 Mata Hari – legendaksi Greta Garbon ansiosta, s. 18. SF:n ONLINEhuutokaupat jatkuvat Philabidissä ympäri vuoden! SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 107. American sailing packets – linjapurjelaivat nopeuttivat postin kulkua 1818 lähtien, s
Elämme maassa, jossa se on edelleen mahdollista, eikä kaikkien tarvitse olla samaa mieltä kaikesta. Jokainen voi vaikuttaa lehden sisältöön omalla panoksellaan. No 2/2027 ilmestyy viikolla 15 (huhtikuun puolivälissä) → Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.3. Jos vaivautuisi lukemaan tekstin, huomaisi ehkä sen sisältävän paljon tutkimustyötä ja uutta asiaa, jota ei ole koskaan julkaistu missään muualla. Tämä innovaatio on ehtinyt jo konkretian tasolle. Kannen kuvan ovaalipalapelin tekemisestä on ottanut Teemu Silván.. Tällä vuosituhannella joukkoon ovat liittyneet avoin filatelia ja viimeisimpänä postikortit. Palautetta tuli suuntaan jos toiseenkin. Vaikka SP-lehdestä tulee lähes yksinomaan myönteistä palautetta, joskus saa kuulla nurinaa siitä, että lehdessä on niin paljon "postikorttijuttuja", vaikka julkaisun nimi on Suomen Postimerkkilehti. On hyvä, että asioista keskustellaan. Erittäin mielenkiintoinen yhteydenotto tuli Loviisasta, missä oli syntynyt täysin uusi idea siitä, miten ihmisten ja etenkin nuorten kiinnostusta postimerkkeihin voisi edistää palapelien avulla. Avoimessa luokassa postikortteja on voitu esittää jo aikaisemmin. Postihistoria, ehiöt, lentoposti, ym. Erityisen tyytyväinen voi olla siitä, että keskustelu herättää lukijoissa uusia ajatuksia. Kun lehti alkoi ilmestyä vuonna 1920, filatelia oli pelkkien postimerkkien keräilyä. S uomen Postimerkkilehden viime kertainen numero sai aikaan runsaasti keskustelua. Samalla kun lehti oli toisten mielestä huippuhyvä ja paras aikoihin, toiset pahoittivat mielensä joistakin sananvalinnoista. Mitä tulee "postikorttijuttuihin" niin sellaisiksi ei pidä automaattisesti laskea kaikkia, joissa postikortteja on käytetty jutun kuvituksena. 2 Seija-Riitta Laakso. Suomen Postimerkkilehti ei julkaise juttuja puukoista, lasitavarasta, taide-esineistä tai muista keräilykohteista, joita ei voi sisällyttää mihinkään postimerkkinäyttelyssä esitettävään kokoelmaan. Tällaisesta palautteesta syntyi myös jatkojuttu nuorison osallistumisesta kansainvälisiin postimerkkinäyttelyihin ja siitä, miten kokoelmia on kulloinkin arvosteltu. Monet upeat kohteet saksittiin surutta ja talteen otettiin pelkät merkit. Postikorttiluokka oli Suomessa ensimmäisen kerran mukana kansallisessa näyttelyssä vuoden 2007 Tavastexissa, siis liki 20 vuotta sitten, ja kansainvälisesti FIP-tasolla vuodesta 2019. Tuloksia esitellään tämän lehden sivulta 18 alkavassa jutussa. Lehti ei yleensä myöskään julkaise juttuja numismatiikkaan liittyvistä aiheista, koska niille on oma alan erikoislehtensä. Jos joku on pitkään kerännyt ja tutkinut jotain aihetta, juttu on erittäin tervetullut lehden palstoille. Ehkä olisi hyvä käydä samalla tavoin läpi muidenkin maiden osallistumista ja tuloksia, eikä vain nuorisovaan muissakin luokissa. Emme aina näe metsää puilta, ja uusi näkökulma voisi tuoda uusia ajatuksia käytäntöjen kehittämiseksi, jos niissä havaitaan puutteita. No 1/2027 ilmestyy viikolla 7 (helmikuun puolivälissä) → Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.1. Vain sillä tavoin voimme julkaista mahdollisimman monia kiinnostavaa, monipuolista lehteä. Pelkkä nurina ei auta yhtään. Joskus 1920-luvulla alettiin kerätä postimerkkejä myös aiheiden perusteella, mutta mistään nykyajan aihefilateliasta ei voinut puhua vielä vuosikymmeniin. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 2 Päätoimittajalta seijulaakso@gmail.com SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 105. vuosikerta Päätoimittaja • Redaktör • Editor Seija-Riitta Laakso 0400 460 307 seijulaakso@gmail.com Postiosoite • Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 B 29 00180 Helsinki Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Lehden taitto Seija-Riitta Laakso Painopaikka • Tryckeri K-Print, Tallinna, Viro Lehden ilmestyminen talvella 2026–2027 No 6/2026 ilmestyy viikolla 50 (joulukuun alkupuolella) → Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.11. En lupaa alkaa seuloa kaikkia tuloksia ainakaan lähiaikoina, mutta ehkä joskus myöhemmin. Ei ole ollut mitään syytä muuttaa lehden nimeä, vaikka sen käsittelemien aiheiden piiri onkin laajentunut vuosikymmenten kuluessa. ovat kaikki tulleet ajallaan
Hintoihin lisätään alv. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 3 Tässä numerossa SUOMEN Postimerkkilehti 3 Tilaushinnat • Prenumeration • Subscriptions 2026 Suomi ja Pohjoismaat • Finland och Norden • Finland and Nordic countries 58 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset • Subscriptions and address changes tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. 48. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä yllä mainittuun sähköpostiosoitteeseen. • Seija-Riitta Laakso Palapelit voivat kertoa kiehtovia tarinoita postimerkeistä, s. SP-lehden sanaristikko, s. 44. Mata Hari – tanssijatar ja (ehkä) vakooja s. 47. 45. • Pekka Lempiäinen En kolumn på svenska – Finland framhölls i första katalogen, s. 5. 18. • Seppo Salonen Leimaverojen konemaksuleimat, s. • Jukka Sarkki In memoriam – Eero Hellsten, s. • Ari Niemelä Filateelinen turistimatka Osloon, s. • Seija-Riitta Laakso Säännöllinen postinkulku Atlantin yli alkoi kaupallisten yhtiöiden kilpailulla, s. 24. • Mårten Sundberg Saarismallin maailmasta: Uusia varhaisimpia leimoja, s. 28. 6. 51. 4. Ilmoitushinnat • Advertisements 2026 1/1 sivu 500 € , 1/2 sivua 320 €, 1/4 sivua 200 €, 1/8 sivua 100 €. • Heikki Virtanen – Pertti Hujala, s. 22. 38. • Timo Verho Keskustelua nuorisofilateliasta, s. Näyttelyitä, rivi-ilmoituksia, s. • Seija-Riitta Laakso. Ilmoituksiin liittyvät asiat Päätoimittaja Seija-Riitta Laakso seijulaakso@gmail.com Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea FI23 1347 3000 4063 67 Laskutus EDI/OVT-tunnus: 003705844528 Operaattori: Maventa Puheenjohtajan palsta, s
Pari–kolme vuotta myöhemmin oli vuorossa siirtyminen isoon Normaan. Näitä voisi luonnehtia suorastaan jonkinlaisiksi avainkokemuksiksi. Tästä on konkreettisena esimerkkinä se, että kokenut filatelisti saattaa löytää huutokaupoista kohteita, joiden todellista harvinaisuutta ei jättäjä tai edes huutokaupan pitäjä ole tajunnut. Onko niin, että ilman tunnetta hienotkin kohteet tavallaan menettävät jotakin muuttuen vain paperilappusiksi menettäen niiden hienoimman merkityksen. Vastaavasti muistelen myös synkimpiä hetkiä, jolloin näyttelykokoelmani ei omasta mielestäni saanut oikeudenmukaista kohtelua eräässä näyttelyssä muutama vuosi sitten, ja teki mieli laittaa koko kokoelma saman tien takan pesään. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 4 Puheenjohtajan palsta Suomen Filatelistiseura ry 4 Pekka Lempiäinen. Omat kokoelmani ovat jossakin vaiheessa ottaneet suuriakin edistysaskeleita juuri tällaisten oivallusten kautta. Oman filateelisen harrastukseni historiaa olen muistaakseni käsitellyt jossain vaiheessa jo aiemminkin. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos isä olisi keksinyt Suomen Filatelistiseuran nuoriso-osaston. Millaisia tunteita filatelia on herättänyt lukijoissamme. On tietenkin selvää, että filatelia vähänkin pidemmälle vietynä edellyttää tietoa. Tällaisilla oivalluksilla on jo rahallistakin arvoa, varsinkin jos kovin moni muu ei ole oivaltanut samaa asiaa. Ensin virsi ja sitten hartauspuhe. Joskus kun kävin hänen kotonaan, hän otti kassakaapista esille Suomi-kokoelmansa ja näin elämäni ensimmäisen kerran 32 pennin kööpenhaminalaisen merkin, silloin todellisen arvopaperin. Onneksi melko pian päästiin selaamaan niitä VBO-vihkoja ja tekemään hyviä kauppoja! Mukavaa syksyn jatkoa kaikille! 15.9.2026 Pekka Lempiäinen. Jotakin tuli toki tilattua myös Lauri Peltoselta Hangossa, mutta kaikenlainen alan yhdistystoiminta jäi täysin pimentoon. Jos joku vielä muistaa hänet, olisi kiva kuulla hänestä – oli ehkä HFF:n jäsen. Tietoa filateliasta on tietysti kertynyt aivan valtavasti ja joskus tulee mieleen sekin, onko tätä kaikkea ohjannut enemmän tieto vai tunne. Muistelen myös joitakin avainkokemuksia ja suorastaan tunnekuohuja herättäneitä tapahtumia matkan varrelta. Kerhoilta alkoi tietysti hartaushetkellä, jonka useimmiten piti seurakunnan nuoriso-ohjaaja Pekka Niskanen. Sitä veti John Hedenstam, jo kauan sitten edesmennyt. Hallitus 2026 Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen • 0400 403 230 pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Martti Forss • 0400 840 598 martti.forss@onninen.com Sihteeri: Pertti Koskinen • 050 570 7793 di.perttikoskinen@gmail.com Rasmus Berg • 050 5124 987 rasmus.berg@saunalahti.fi Perttu Haglund • 040 545 1239 perttu.haglund@gmail.com Tuomas Juvonen • 040 700 3030 jutufi@gmail.com Matti Lundberg • 041 531 6112 matti.aj.lundberg@gmail.com Ari Niemelä • 0400 412 125 ari.niemela53@gmail.com Janne Nikkanen • 041 527 6430 nikkanenjanne@gmail.com Toimihenkilöt: Rahastonhoitaja Kai Anttila • 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) • 0400 934 522 postiaollille@gmail.com Kerhomestari Pertti Hurmerinta • 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit Petri Jansson • 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Eero Mäkelä • 0400 602887 sakarieero@gmail.com K un minullekin tässä alkaa ikää kertyä olen pohdiskellut sitä, mitä filatelia on minulle elämäni aikana antanut. Seurakunnan postimerkkikerhosta minulla on kyllä ihan lämpimät muistot. Yksittäiset merkit olivat silloin tietysti kalliita suhteessa viikkorahoihin, varsinkin kun ainoa hankintapaikka oli Suomen Postimerkkeilyn liike Fredrikinkadulla. Millainen elämäni olisi ollut ilman tätä harrastusta – täysin erilainen tietenkin ja varmaan olisin harrastanut joko muita harrastuksiani enemmän tai keksinyt jotakin aivan muuta. Oma isäni tätä minulle ehdotti ja antoi joululahjaksi "Pikku Norma" -kansion, johon sitten pystyi silloisia vähiä merkkejä laittamaan. Tiedon ja tunteen suhde on siis aina läsnä – tunnetta edustaa parhaimmillaan se, kun pimeänä talvi-iltana istuskelee nojatuolissa takkatulen äärellä katsellen sivu sivulta vaikkapa Suomi-kokoelmaa, jollaista itse olen rakennellut huolella koko tämän vuosituhannen. Jos hän ei ollut paikalla, äsken mainittu Hedenstam soitti ulisevalta mankalta virren (koska ei osannut itse laulaa) ja sitten sama juttu. Olikin melkoinen hämmästyksen aihe, kun päädyin Pakilan seurakunnan postimerkkikerhoon, jossa oli kierrossa VBO-valintavihkoja ja merkit maksoivat vain 50 prosenttia postimerkkiliikkeen hinnoista
18. Valmötet och julfesten är föreningens interna tillställningar, till alla övriga möten är gäster välkomna. N eapel, Schweiz, tyska kolonier och Finland. Finland, det gäller Franz Uthemanns samling. Valmöte. För samlare av auktionskataloger är det värdefullt att få veta om de många supplement som trycktes, speciellt under 1960och 70-talen. Ari Niemelä: "Saarismallin yksittäispostitteiden harvinaisuudesta" 16.11. Just det året omfattar samma auktionstillfälle en allmän och fem specialkataloger. Kai Nieminen: "Finska ovalmärken". Luder-Edelmann & Co i Zürich, föregångare till Corinphila, annonserar om sin första auktion den 25–30 maj 1925. Kuvertet hänger med ända till 1942 när Friedl Company i New York säljer samma par. Mycket användbart är det tvådelade indexet med dels område/ämne, dels namn/ pseudonym på ägare till samlingar som sålts. 11.11. pikkujoulu, vuosikatsaus 2026 • • • • • Helsingfors frimärkssamlareförenings (HFF) föredragsprogram på onsdagar kl.18 i SFs möteslokal på Lönnrotsgatan 32 B. Bibliografin på 88 sidor finns i två upplagor: 710 exemplar trycktes i USA och distribuerades med Collectors Club Philatelist, 3 750 trycktes i Tyskland och medföljde husorganet Corinphila Gazette nr. Jag har i min samling Agathon Fabergés eget exemplar av auktionskatalogen. Om Finlandssamlingen sägs i annonsen att det förmodligen är den största och vackraste inom detta område. Han är Managing Director för Corinphila och en stor samlare av filatelistisk litteratur. Vid sin död 1925 var han bosatt i Schweiz. 27.10. SF:n kokoukset ja huutokaupat joka arkimaanantai klo 18. En del av informationen ovan är från Juhani Olamos Suomalaiset päikköryhmät 1856–1885, medan annonsen är från A Bibliography of Corinphila Sales 1925–2026 av Jonas Hällström. Tulevia tapahtumia Lönkalla Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki. Veterligen har inget annat auktionshus gjort något liknande. Ett sådant par såldes av Rudolf Siegel i Berlin i juni 1924, så det var känt vid den tiden. Det måste vara någon sorts kommunikationsmiss Även om man inte skiljer på 5-pennispar i position 21+22 (det nämnda) och 41+42, så finns ju varianten färgfeltryck 10 penni + 5 penni i tête-bêche position. Många illustrationer och företagshistoriska fakta ingår. Syksyn esitelmiä: 19.10. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 5 Suomen Filatelistiseura ry 5 En kolumn på svenska – Mårten Sundberg, Ålands Frimärkssamlarförening ÅlFF Mårten Sundberg. Paret hos Luder-Edelmann är på klipp, och kuvertet som det tagits ifrån ingår kuriöst nog i lotten. Restaurang White Lady, kl. Från 1981 blir det ett stort uppsving i utbudet. Jarkko Leppänen: "Suomalaiset sähkeet" 24.11. Sisään pääsee jo klo 16.30, jolloin voi tutustua huutokauppakohteisiin ja vaihtaa kuulumisia kerholaisten kanssa. Per-Edvin Persson: "Krimin sota ja postin kulku Itämerellä" • • • • • Aihefilatelistit ry pitää myös kerhokokouksensa SF:n kerhotilassa Lönkalla. Vidare: ”Utgåvan från 1860 till 1875 med den stora tandningen finns representerad med cirka 200 utmärkta exemplar, inklusive alla existerande tête-bêche, tryckfel, strip, block, etc.” (översatt från tyska) Jag har svårt att tro att den som formulerat texten mot bättre vetande skrivit ”alla existerande”, när det bara finns med ett 5-pennis tête-bêche par av de långtandade. Esitelmät kuukauden viimeisenä tiistaina klo 17.00. 14. Men den listan är inte komplett. 14.10. Det är de fyra områden som framhålls när E. Han var född i Ryssland 1868 och verksam i St Petersburg. Han hade inte mycket till övers för Franz Uthemann. Mikko Kylliäinen: "Mika Waltari ja filatelia" 15.12. 25.11. Här listas alla auktioner med information om mer betydande områden i respektive katalog. Det är ett pionjärverk som förtjänar efterföljd. Esa Kärkäs: "Identifiering av 1866 utgåvan" 9.12 Julfest. Jan Berg: "Exotisk filateli" 28.10. ”Brutal, girig, obildad” är några omdömen som man hittar bland Fabergés blyertsanteckningar. Det kom jag inte ihåg när jag fick se ett utkast till bibliografin innan den skulle gå i tryck. Föredraget är delvis eller helt på finska. När jag plockade fram den nämnda Luder-Edelmann-katalogen upptäckte jag att även den hade ett Nachtrag på fyra sidor. Finland framhölls i första katalogen. Han flydde i samband med ryska revolutionen och levde en period i Finland
New Yorkista lähteneellä Black Ball Linen "Courier"-aluksella. Black Ball Linen "Yorkshire" edusti myöhemmän ajan linjapurjealuksia vuodelta 1850. Kuten tämän artikkelisarjan edellisessä osassa todettiin, Falmouthin postialukset pystyivät tarjoamaan vain kolme tiedonkiertoa (information circles) vuodessa. Ja syyskuun lopulla lähettyyn kolmanteen kirjeeseen sai vastauksen joulukuussa. Tämä mahdollisti sen, että heidän omat kuljetuksensa lähtivät liikkeelle mahdollisimman nopeasti ja he pystyivät myös hyödyntämään alusten mukana New Yorkista Kirje Georgetownista Etelä-Carolinasta 4.12.1819 Englantiin on kulkenut 10.12. Mitä nopeammin he pystyivät toimittamaan perille asiakkailleen saapuvat lähetykset, sitä nopeammin he saivat niistä maksun ja pystyvät käyttämään rahat seuraavaan liiketoimeen. Liverpoolista hankkeeseen otettiin mukaan kaksi tunnettua kauppahuonetta – Cropper, Benson & Co. "Courier" oli ensimmäinen amerikkalainen linjapurjealus. Koko hanke perustui siihen, että vaikka New Yorkin merkittävillä kauppahuoneilla oli yleensä omat purjealukset tuotteidensa kuljettamiseen, oli paljon kauppiaita, agentteja ja brokereita, jotka eivät olleet kiinnostuneita laivanvarustuksesta, vaan halusivat pelkästään lähettää ja vastaanottaa omat lähetyksensä niin pian kuin mahdollista. Syntyi käsite nimeltä "American sailing packets". Se saapui Liverpooliin 5.1.1820 vain 26 päivän merimatkan jälkeen. Kuukausittain Falmouthista Englannin lounaisrannikolta Pohjois-Amerikkaan, Karibialle ja Etelä-Amerikkaan kulkeneet postilaivat olivat hitaita ja Napoleonin sotien (1793–1815) aikana kymmenet niistä päätyivät posteineen meren pohjaan. Liverpoolista tuli Eurooppaan saapuvien uutisten ykkösetappi Kun viisi amerikkalaista puuvillakauppiasta päätti perustaa Black Ball Line -nimisen purjelaivayhtiön New Yorkin ja Liverpoolin väliselle reitille, Falmouthia ei edes harkittu Euroopan puoleiseksi satamaksi, vaan päätös tehtiin puhtaasti liike-elämän ehdoilla. Kun tilanne oli sama molemmin puolen valtamerta, ei laivoilla ollut vaikeuksia löytää rahtia kummastakaan satamasta. Yhdysvaltain postilaitoksen julkaiseman ehiökortin arvoleima suurennettuna (1988).. New Yorkista oli tullut Yhdysvalloissa johtava ulkomaansatama sodanaikaisen kauppasaarron purkautumisen jälkeen ja Liverpool oli ohittanut Bristolin Britannian toiseksi tärkeimpänä kauppakaupunkina, vain Lontoo oli sitä suurempi. Jos siihen taas oli aihetta vastata, tämä onnistui kesäkuussa, jolloin vastauksen sai parhaassa tapauksessa syyskuussa. ja Rathbone, Hodgson & Co. Lontoosta tammikuussa 1817 New Yorkiin lähetettyyn kirjeeseen sai vastauksen aikaisintaan toukokuussa. Black Ball Line aloitti toimintansa tammikuussa 1818. Liike-elämän kannalta ei ollut yhdentekevää, miten nopeasti tieto yhä tärkeämmäksi muuttuvalla Pohjois-Atlantin kauppareitillä kulki kumpaankin suuntaan. – jotka kumpikin vastasivat kahdesta aluksesta. Sen ideana oli säännöllinen reittiliikenne: kummaltakin puolen Atlanttia lähtisi samaan aikaan alus joka kuukausi ja purjehtisi perille niin nopeasti kuin mahdollista. Se aloitti liikenteen 4.1.1818. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 6 Postia merten yli – osa 2 Amerikkalaiset linjapurjealukset loivat uuden standardin K uten SP-lehden edellisessä numerossa kerrottiin, Britannian postilaitoksen järjestämät postiyhteydet ulkomaille olivat 1800-luvun alkupuolella epäsäännöllisiä ja epäluotettavia. (Artikkelin kuvat kirjoittajan kokoelmista.) saapuvia uutisia ennen kuin kilpailijat saivat ne tietoonsa
että saadun tiedon mukaan puulastia kuljettamassa ollut Ulysses oli ajautunut rantaan perävannas sivulla roikkuen eikä laivassa ollut ketään. päivänä. Black Ball Line puolestaan kaksinkertaisti lähtönsä niin että sen laivoja lähti kumpaankin suuntaan kahdesti kuukaudessa. ja saapui Liverpooliin 17.4.1823, 24 päivässä. Vuonna 1871 se jäi yhdessä 32 muun valaanpyyntialuksen kanssa ahtojäiden vangiksi Alaskan ulkopuolella Beringinsalmessa. Lontoon linjat olivat Black X Line ja Red Swallowtail Line, jolla oli sama omistaja kuin Liverpoolin linjan Blue Swallowtaililla – eri värisillä lipuilla viestittiin sitä, kummalla reitillä alukset kulkivat. Huojentava tieto miehistön pelastumisesta ehti jo 18.4. Yläpuolella olevan "John Wellsillä" kulkeneen kirjeen takana on Liverpoolin ja Glasgowin saapumisleimat. Laiva lähti New Yorkista 24.3. Kun purjehdittiin idästä länteen (vastatuuleen ja -virtaan), aikaa kului tavallisesti vajaat pari kuukautta ja päinvastaiseen suuntaan vajaa kuukausi. Konsepti osoittautui niin tehokkaaksi, että Black Ball Linelle alkoi tulla kilpailijoita. Todellisuudessa tähän ei ihan päästy edes ensimmäisellä kerralla. Soutumatkaan kului kaksi vuorokautta, mutta kaikki pelastuivat. Black Ball Linen ja pian syntyneiden muiden vastaavien yhtiöiden pääasiallisena tehtävänä oli kuljettaa vain arvokkainta rahtia – postia, jalometalleja ja ylellisyystuotteita – sekä matkustajia. Aikataulut oli laadittu viisaasti Laivojen aikataulut oli kuitenkin laadittu viisaasti. Niissä on kaikissa LIVERPOOL SHIP LETTER -saapumisleima. Tiedonkulun kannalta tällaista tilannetta ei ollut ollut koskaan aikaisemmin. Ei kestänyt kauan kun uusi laivayhtiö oli kerännyt itselleen valtaosan postinkuljetuksesta, arvolähetykset ja matkustajatkin, joiden viihtyvyyteen panostettiin erityisesti. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 7 Alukset lähtisivät New Yorkista joka kuukauden 5. päivänä ja Liverpoolista 1. Lastaukseen ja purkamiseen ei kulunut päätesatamissa yhtä paljon aikaa kuin kauppa-aluksilla, jotka kuljettivat pääasiassa bulkkitavaraa. Vaikka toimintaympäristö muuttui radikaalisti seuraavien vuosikymmenien aikana, kaikki tässä mainitut amerikkalaiset purjelaivayhtiöt jatkoivat toimintaansa ainakin 1860-luvulle asti, Black Ball Line vuoteen 1878 ja Red Swallowtail Line vuoteen 1880.. Kaikki viisi linjaa liikennöivät kuukausittain molempiin suuntiin. Lloyd's List oli kertonut 15.4. Kirje New Yorkista 22.3.1823 Glasgowiin, Skotlantiin kulki Atlantin ylitse Red Star Linen "John Wellsin" ensimmäisellä matkalla linjapurjealuksena. Purjealus James Monroe kyllä lähti New Yorkin satamasta kovassa lumimyrskyssä luvattuna päivänä, mutta Liverpoolissa Courierin raportoitiin lähteneen kolme päivää myöhässä, arvattavasti epäsuotuisan talvisään takia. Linjat myös Havreen ja Lontooseen Vuosina 1822/23 aloitti kolme uutta linjaa New Yorkista Ranskan Havreen, ja 1824 kaksi linjaa Lontooseen. Amerikkalaisten linjapurjealusten kapteenit olivat tottuneet kovaan merenkäyntiin, monet heistä olivat sodanaikaisten kaapparilaivojen kapteeneita ja miehistöä. – John Wells purjehti linjaliikenteessä vuoteen 1827 ja päätyi valaanpyyntialukseksi 1834. Sen lisäksi linjalla toimi Havre-Second Line. Näin oli syntynyt järjestelmä, jossa joka viikko oli lähdössä nopea postia kuljettava alus toiselle puolelle Atlanttia. Jokainen neljästä aluksesta pystyi helposti tekemään kolme kiertomatkaa vuoden sisällä. Vuonna 1822 aloittivat samalla reitillä Red Star Line (joka oli eri yhtiö kuin myöhempi samanniminen höyrylaivayhtiö) ja Blue Swallowtail Line, kummallakin kuukausittaiset lähdöt molempiin suuntiin. lehteen. Britannian postilaitos kohteli saapuvien amerikkalaisten linjapurjealusten kirjeitä yksityisten kauppa-alusten kapteeninkirjeinä. Heidän ei myöskään tarvinnut brittien tavoin poiketa Halifaxissa tai Bermudalla, mihin aina kului useita päiviä. Sittemmin alus oli hajonnut kappaleiksi ja lasti kellui nyt pitkin rantavesiä. Kun jääolot eivät helpottaneet ja aikaa kului, kaikkien alusten miehistöt – yhteensä 1 219 henkilöä – jättivät yhdessä laivansa, ottivat evästä mukaan ja soutivat valaanpyyntiveneillään 110 km matkan jäisten vesien poikki rantaan. Ranskaan liikennöineet varustamot Old Line ja Havre-Whitlock Line yhdistettiin myöhemmin yhtiöksi nimeltä Union Line. Triviaa ➢ Saapuessaan Liverpooliin 17.4.1823 John Wellsillä oli mukanaan Irlannin rannikolla haaksirikkoutuneen bristolilaisen Ulysses-laivan miehistö
18.4. 20.2. Canada, BB 16.11. Postia kuljettanut alus ja laivayhtiö Lähtöpvm Liverpoolista Saapumispvm New Yorkiin Seuraava mahdollisuus lähettää postia Liverpooliin, alus ja laivayhtiö Lähtöpvm New Yorkista (~ = arvio) Saapumispvm Liverpooliin Vastauksen saaminen lähetettyyn kirjeeseen, vrk Manhattan, RS 10.1. Saavutettu etu kumuloitui vuosien mittaan Liverpoolissa ja New Yorkissa, missä liike-elämä hyötyi yhteyksistä kaikkein eniten – kaupungit kasvoivat ja kukoistivat. Falmouthin postialusten kiertomatkat ja postin nopein mahdollinen kiertokulku Falmouth – New York – Falmouth vuonna 1825. (Rinaldo) Marchioness of Salisbury (10.3.) 9.4. 112 Swallow 14.9. Tästä oli suuresti hyötyä liverpoolilaisille kauppiaille tai muille toimijoille lontoolaisiin verrattuna, koska sisämaan postinkuljetus kesti yli vuorokauden suuntaansa ja Lontoon pääposti tarvitsi myös käsittelyaikaa sekä saapuvalle että lähtevälle postille. 55 Silas Richards, BSw 24.5. 10.9. Tärkeät kirjeet oli tapana lähettää sisämaan postissa suoraan Liverpooliin, jotta ne lähtisivät ensimmäisellä mahdollisella amerikkalaisella postipurjealuksella, ja sama käytäntö toimi myös toiseen suuntaan. Panthea, RS 27.4. Cortes, BSw 8.9. Vastausaika kirjeisiin oli kuitenkin usein niin lyhyt, että kauempaa saattoi olla mahdotonta ehtiä vastaamaan ennen seuraavan laivan lähtöä. 65 William Thompson, BB 1.8. (Queensbury) Lord Melville (10.7.) ~10.8. 3.10. (91) 113 Lord Melville 21.5. 20.3. Sen sijaan postilaitos lopetti Falmouthin postilaivayhteyden New Yorkiin vuoden 1826 lopulla sen jälkeen kun oli käynyt ilmi, että jopa pääpostin virkakirjeet Lon. (1989) Taulukosta 1 nähdään, että amerikkalaisten linjapurjealusten liikennöinti mahdollisti tiedon viisinkertaisen kiertokulun Liverpoolin ja New Yorkin välillä vuoden 1825 aikana. (20.4.) 12.5. 10.11. 28.7. 26.10. 56 Postialus Lähtöpvm Falmouthista Saapumispvm New Yorkiin (Bermudan tai Halifaxin kautta) Seuraavaksi lähdössä ollut postialus Lähtöpvm New Yorkista (~ = arvio) Saapumispvm Falmouthiin (Bermudan tai Halifaxin kautta) Vastauksen saaminen lähetettyyn kirjeeseen, vrk Marchioness of Salisbury 19.1. Amerikkalaisten linjapurjealusten ansiosta Liverpoolista tuli Britannian Atlantin liikenteen tiedonkulun keskus ilman että maan hallitus olisi pannut tikkua ristiin asian eteen. Sekä tiedon kulku (vastauksen saaminen lähetettyyn kirjeeseen) että tiedon kiertokulku (viisi kiertoa vuodessa) olivat aivan toista luokkaa amerikkalaisilla kuin englantilaisilla (kolme kiertoa vuodessa) postilaivoilla. Verrattaessa taulukoita 1 ja 2 huomataan, että postinkuljetus amerikkalaisilla linjapurjealuksilla toi liike-elämälle huomattavia etuja verrattuna Britannian postialusliikenteeseen Falmouthin ja New Yorkin välillä. 89 Lähteet: Lloyd's List 1825; Liverpool Customs Bills of Entry, 1825; BB = Black Ball Line, BSw = Blue Swallowtail Line, RS = Red Star Line. Lähtöjä Lontooseen ja Havreen oli harvemmin, ja matkat tehtiin pienemmillä aluksilla. Kingfisher 9.11. Monet Red Swallowtail Linen purjelaivoista olivat ensin kulkeneet tärkeämmällä Liverpoolin reitillä ja tulleet sitten Taulukko 2. Robert Albionin (1938) laskujen mukaan matkat länsisuuntaan kestivät 1818–1857 keskimäärin 35 päivää Liverpoolista (1 993 matkaa), 36 päivää Lontoosta (928 matkaa), ja 38 päivää Havresta (1 239 matkaa). Suomen Postimerkkilehti 5/2026 8 Liverpoolin asema oli ylivertainen Siitä huolimatta, että vuosista 1822/1824 -lähtien oli olemassa myös suorat linjat New Yorkin ja Lontoon sekä New Yorkin ja Havren välillä, nämä yhteydet eivät koskaan toimineet yhtä tehokkaasti kuin New Yorkin ja Liverpoolin viikoittainen postinkulku. John Wells, RS ~ 24.2. Florida, BB 1.7. 21.5. 63 Panthea, RS 12.10. 12.12. 12.7. Sama tilanne oli Yhdysvaltain puolella: New Yorkin liike-elämä hyötyi muiden kaupunkien kustannuksella. 8.12. Amerikkalaisten linjapurjealusten kiertomatkat ja postin nopein mahdollinen kiertokulku Liverpool – New York – Liverpool vuonna 1825. Taulukko 1. Lontoon linjan saapuva posti jätettiin useimmiten maihin Plymouthissa, mistä se kuljetettiin postivaunuilla Lontooseen, ja sama toiseen suuntaan. 5.9. 10.3. 69 Corinthian, BSw 24.3. Laivojen lähtöja saapumisajankohdat, ks. 25.6. Liverpoolilaiset saivat uutiset aikaisemmin ja pystyivät reagoimaan niihin välittömästi. Arnell & Luddington: The Bermuda Packet Mails and the Halifax–Bermuda Mail Service 1806 to 1886. korvatuiksi uudemmilla ja suuremmilla aluksilla
Postimaksu koostui laivakirjemaksusta, Yhdysvaltain sisämaan taksasta rajalle asti ja Kanadan postimaksusta sieltä eteenpäin. vaan vasta seuraavassa kuussa. Samoin tehtiin Ranskan puolella Havressa ja Bordeaux'ssa. Laivayhtiöiden agenttien toimistoissa Liverpoolissa ja Lontoossa oli yleisön kirjeitä varten postilaukkuja, jotka sitten vietiin sinetöityinä seuraavaksi lähtevään laivaan. Falmouthin postilaivat jatkoivat kuitenkin kulkua Halifaxiin ja Bermudaan aina siihen asti, kunnes Cunard Linen höyrylaivaliikenne aloitti vuonna 1840. Etenkin Britanniassa käytäntö oli laajalle levinnyt ja sitä käyttivät kauppiaat kaikkialla maassa. Taksakeinottelua Amerikkalaiset postipurjealukset kuljettivat kirjeet Englannista Yhdysvaltoihin kahden pencen maksulla kirjeen painosta tai liitteiden määrästä riippumatta. Kauppahuoneiden lähetit kuljettivat niiden postilaukut Liverpooliin, ja vaikka tämä oli suoraan vastoin Britannian postilaitoksen monopolia kuljettaa postit yksinoikeudella, asialle ei juurikaan voitu mitään. Havre-Second Linen "Francella" ja Cognaciin 5.10.1827 (saapumisleima kirjeen takana). kesäkuuta lähetettyyn kirjeeseen. Käytännöstä oli tullut niin tavanomaista ja läpinäkyvää, että siitä tuli hyväksyttävää. Kun postimerkin isänä tunnettu Britannian postin pääsihteeri Roland Hill kampanjoi postiuudistuksensa puolesta, hänen tilastoistaan kävi ilmi, että amerikkalaiset postipurjealukset kuljettivat noin 4 000 kirjettä jokaisella matkallaan länteen, eikä yksikään niistä kulkenut Britannian postilaitoksen kautta. Kaikkiaan matkaan kului aikaa 45 päivää. Ilmeisesti kirjeen lähettäjä New Yorkissa ei ollut lähettänyt vastausta heti kirjeen saatuaan. toosta Kanadan pääpostiin lähetettiin amerikkalaisten postipurjealusten matkassa eikä brittien omilla postilaivoilla. Samoin Kirje Raamattuseuran jäseneltä Montrealista kollegalle Lontooseen vuonna 1829 antaa käsityksen yleisestä ajattelutavasta: "Suosittelen jälleen, että kirjoitatte meille New Yorkin eikä englantilaisten postilaivojen mukana. Se säästää paljon aikaa ja lisäksi postimaksuissa parin-kolmen Raamatun verran joka kerta.". Kun kirjeet saapuivat New Yorkiin, ne vietiin postitoimistoon (Ship Letter Office), missä niille määritettiin postimaksut. Kirje New Yorkista 21.8.1827 saapui Havreen 28.9. Ranskaan saapuneet postipurjelaivakirjeet saivat Havren sataman saapumisleiman, yllä oleva "COLONIES PAR LE HAVRE" -tyyppi oli käytössä vain toukokuusta 1827 helmikuuhun 1828. Sen lisäksi, että kauppiaat hyötyivät suuresti järjestelystä, edulliset postiyhteydet olivat avuksi siirtolaisille, jotka pystyivät näin pitämään useammin yhteyttä kotimaahaan jääneisiin sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Havre-Second Linen "Charlemagnella" ja Cognaciin 25.10.1829 (saapumisleima kirjeen takana). "PAYS D'OUTRE MERS PAR LE HAVRE" oli toinen yleinen tapa kertoa leimassa, että kirje oli saapunut Havren satamaan ulkomailta. New Yorkiin jäävistä kirjeistä perittiin kuuden centin postimaksu, kauemmas osoitetuista perittiin laivakirjemaksu kaksi centiä plus kotimaan postimaksu kuljetusmatkasta riippuen. Toinen kirje New Yorkista samalle vastaanottajalle 30.9.1829 saapui Havreen 21.10. Herrat Martell Cognacissa saivat siis vastauksen kirjeeseensä 114 päivässä Havre–New York -linjan aluksilla. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 9 kirjeet Lontoosta Montrealiin ja Yorkiin olisivat 96 centin ja yhden dollarin 12 centin sijasta maksaneet vain 31 ja 47 centiä. elokuuta lähetettyyn kirjeeseen, joka oli saapunut New Yorkiin juuri 30.9. Nyt herrat Martell Cognacissa saivat vastauksen kirjeeseensä 73 päivässä, siitäkin huolimatta että Cognacin ja Havren väliseen sisämaanliikenteeseen Pariisin kautta kului postivaunuilla molempiin suuntiin neljä–viisi päivää. Tällä tavoin kirjeen lähettäminen Englannista Quebeciin maksoi vain 47 centiä 92 centin sijasta, jonka sen kuljetus Falmouthin postialuksella olisi maksanut. Kaikkiaan matkaan kului aikaa vain 25 päivää. – Tämä kirje on vastaus Cognacista 13. – Tämä kirje on vastaus Cognacista 13. Kanadaan tarkoitetut kirjeet lähetettiin New Yorkin postitoimistoon tai Bostoniin ja sieltä edelleen Kanadan rajalle vaihtotoimistoon (Exchange Office), missä Kanadan postilaitos otti ne vastaan
Raivoisa kilpailu merellä näiden kahden yhtiön alusten välillä johti usein siihen, että molempien posti saapui satamaan samana päivänä. Britannian postin tappiot olivatkin tärkeimpiä syitä höyrylaivaliikenteen tukemiseen myöhempinä vuosina. Vaikka lähdöt eivät aina olleet ihan aikataulussa, se oli pieni murhe siihen verrattuna, miten epävarma oli jokaisen aluksen perille saapumisen päivämäärä. Postitoimistojen henkilöstö oli alituisessa hälytysvalmiudessa molemmin puolin Atlanttia, koska toisinaan saattoi saapua samanaikaisesti useampikin postia kuljettava alus joidenkin myöhästyttyä alkuperäisestä aikataulustaan myrskyjen tai muiden merellä sattuneiden ongelmien takia. viereisen sivun kuva) purjehdukset lisäsivät matkojen kokonaismäärän Liverpoolin linjalla 48:sta 60:een, tiedonkiertoja oli samat viisi kuin 1820-luvun alkupuolella. päivä New Yorkista ja 1. Vaikka amerikkalaisilla postipurjealuksilla oli parhaina vuosinaan merkittävä osuus liike-elämän tiedonkulun nopeutumisessa, yhteen seikkaan ei juurikaan pystytty vaikuttamaan: matkan kesto oli aina arvoitus. Vaikka keli oli talvella pahempi ja tuulet kovempia kuin keväällä tai syksyllä (kesäisin Pohjois-Amerikan rannikolla oli puolestaan harmina sumu),. Uusi Liverpoolin linja ei nopeuttanut postinkulkua Kun tunnettu New Orleansin postipurjealusten varustaja Edward Knight Collins aloitti Dramatic Line -nimisen linjansa New Yorkin ja Liverpoolin välillä 1837, ruuhkat postitoimistoissa vain pahenivat, sillä Collins otti linjallaan käyttöön samat lähtöpäivät (joka kuun 16. Lähteet: Lloyd's List 1834; Liverpool Customs Bills of Entry, 1834. Osa postista oli osoitettu New Yorkiin, mutta osa meni muualle maahan ja piti ohjata eteenpäin tarpeellisin toimenpitein. Ei ollut mitenkään epätavallista, että laivat saapuivat eri järjestyksessä kuin olivat lähteneet matkaan toiselta puolelta Atlanttia, vaikka lähtöpäivien välillä olisi ollut viikko tai kaksikin. Toinen kehitystä jarruttava tekijä oli se, että matkan kestoon ei pystynyt määräänsä enempää vaikuttamaan. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 10 Liikenteessä vuonna 1834 olleiden amerikkalaisten linjapurjealusten Atlantin ylitykseen käyttämä aika vaihteli etenkin länsisuuntaan huomattavasti – vertailussa kunkin aluksen kolme eri matkaa. Ruuhkaa postitoimistoissa Matkan epämääräinen kesto ei ollut vain matkustajien ongelma. Kuten kuvasta 1 nähdään, talvipurjehdukset (1) saattoivat samallakin aluksella kestää reilusti pidempään kuin muina vuodenaikoina. Esimerkiksi elokuussa 1827 saatiin New Yorkin postiin eräänä päivänä kahden Black Ball Linen aluksen (Liverpoolista) sekä yhden Lontoon ja yhden Havren linjan aluksen postit samanaikaisesti, ja lisäksi vielä muutaman kauppa-aluksen postit. Vaikka Dramatic Linen (ks. päivä Liverpoolista) kuin Black Ball Linella. Purjehdusaikaa oli helpompi ennakoida itäsuuntaan, mutta länteen päin mentäessä matka saattoi kestää mitä tahansa kolmen ja kahdeksan viikon väliltä, joskus enemmänkin. Vaikka kilpailu alusten välillä ehkä lyhensikin matkan kestoa muutamalla päivällä, se ei lisännyt mahdollisuutta lähettää vastauspostia yhtään sen useammin kuin ennenkään. Pari vuotta myöhemmin tuli kerralla selvitettäväksi yli 17 000 kirjettä samalla viikolla, kun kolme Black Ball Linen ja lisäksi muutaman muun postia kuljettavan aluksen postit saapuivat kaikki satamaan yhtaikaa. Vaikka vuosien mittaan päästiin melko täsmällisiin lähtöaikoihin ja alusten keskinäinen kilpailu lisäsi nopeuksia ja vaikka opittiin käyttämään paremmin hyväksi merivirtoja ja laivanrakennuskin kehittyi, merellä kulloinkin puhaltavat tuulet vaikuttivat ratkaisevasti matkantekoon. Liike-elämän tiedonkulun kannalta järjestely ei ollut kovin onnistunut. Lähtevän postin aikataulut olivat tiedossa New Yorkissa ja Liverpoolissa, mutta kukaan ei tiennyt milloin postia saapuisi mereltä. Laivojen matkustajat tapasivat lyödä keskenään vetoa matkan kestosta – haitari oli noin kymmenen päivää, mikä vastasi melko hyvin normaalia toteumaa
Suomen Postimerkkilehti 5/2026 11 myös talvet vaihtelivat. Valtion postialukset olivat jatkuvasti lehdistön hampaissa, eivät pelkästään hitautensa ja epäsäännöllisyytensä takia, vaan myös niiden merikelpoisuutta epäiltiin julkisuudessa – eikä aiheetta. Amiraliteetin postiliikenteeseen aluksi määräämät purjealukset olivat kymmenen tykin prikejä ja sluuppeja, myöhemmät postiliikenteeseen rakennettuja prikejä. Myöhemmät postinkuljetukseen tarkoitetut, 1830-luvulla rakennetut alukset olivat isompia, noin 360 tonnin luokkaa, ja merikelpoisempia kuin vanhat alukset. Koska matkan kestoa ei pystynyt ennakoimaan, oli tavallista, että kirjeistä kirjoitettiin kaksoisja kolmoiskappaleita (duplicates, triplicates) lähetettäviksi eri laivoilla. ja saapui Liverpooliin 22 päivässä 16.11. Palkkakustannuksista ei ilmeisesti tarvinnut paljon välittää. Vuosien 1827–1840 aikana joka tapauksessa peräti yhdeksän laivaston 25:stä ensimmäisen kategorian postialuksesta haaksirikkoutui merellä – ja nyt ei siis oltu sodassa enää. Rauhansopimus nimittäin edellytti kuninkaallisen laivaston alusten ja niiden miehistöjen määrän merkittävää vähennystä. Korkeat panokset olivat kiellettyjä.. Lontoon saapumisleima on samalta päivältä – edellisenä vuonna avattu kaupunkien välinen rautatieyhteys nopeutti oleellisesti sisämaan kuljetusaikoja. Syynä olivat yleensä alusten huonot purjehdusominaisuudet Kirje Lontooseen 19.10.1839 kulki Atlantin yli Dramatic Linen "Garrickilla", joka lähti New Yorkista 25.10. Näin varmistettiin viestin nopein mahdollinen perillemeno. Ensimmäiset alukset olivat 230–240 tonnin purjelaivoja, jotka oli rakennettu laivaston yleiskäyttöön 1820-luvulla. Niitä ei ollut suunniteltu postiliikenteeseen, ja jokainen alus oli muutettava tähän käyttöön sopivaksi, mm. Vanhat alukset olivat kulkeneet 18–26 miehen miehistöllä, kun taas uusiin tarvittiin noin 30. Tilanne oli perua Napoleonin sotien päättymisen jälkeiseltä ajalta, jolloin Britannian amiraliteetti oli ottanut Falmouthin postilaivaliikenteen alaisuuteensa. Kun postilaivaliikenne siirrettiin amiraliteetin osaksi, ylimääräiset alukset ja niiden miehistöt saatiin työllistettyä ja samalla ne olisivat – ainakin teoriassa – valmiina aktiivikäyttöön sota-aluksina tulevaisuudessa. Amerikkalaisten postipurjelaivojen kulta-aikana 1830-luvun puolivälissä, aina vuoteen 1838, Liverpoolin linjan varustamot korvasivat monia aluksiaan uudemmilla ja suuremmilla, 400–500 tonnista 700 tonnin molemmin puolin. Uudet alukset eivät välttämättä olleet vanhoja nopeampia, mutta ne houkuttelivat enemmän matkustajia. Korttipeli oli yksi matkustajien harvoista ajanvietemahdollisuuksista viikkojen pituisilla merimatkoilla. Joskus laivat vain katosivat Amerikkalaisten linjapurjealusten ylivoima tuotti jatkuvaa harmia Britannian postilaitokselle 1820-luvun alkupuolelta lähtien – ei pelkästään menetettyjen tulojen vaan myös rapistuvan arvovallan takia. Postin ja Falmouthin yksityisten laivanvarustajien sopimukset päätettiin sitä mukaa kun niiden määräajat menivät umpeen ja tilalle liikenteeseen laitettiin laivaston alus. tykkien määrää jouduttiin vähentämään, yleensä kuuteen. Prosessi kesti pitkään ja viimeinen yksityisesti omistettu alus poistui liikenteestä vasta 1839. Valtiovarainministeriö kannatti hanketta säästöjen toivossa, ja huolimatta postilaitoksen voimakkaasta vastustuksesta hanke toteutettiin huhtikuussa 1823
Huhtikuussa 1840 kaksi alusta lähti kotimatkalle samana päivänä. Falmouthin postialusten kiertomatka Karibialle taittui keskimäärin 87 päivässä. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan Haitista saattoi kahden postialuksen lähdön välillä olla kaksi tai 34 päivää, tai jotain siltä väliltä. Joskus laivat vain katosivat, eikä niistä kuultu enää koskaan. Pisin kiertomatka kesti 107 päivää ja lyhin 73 päivää. Jo saapumisajat Barbadokselle vaihtelivat suuresti, eikä Haitista vaikuta enää olleen minkäänlaista kiinteää lähtöpäivää. Ne pystyivät siten yleensä lähtemään matkaan ilmoitettuna päivänä kummaltakin puolen Atlanttia, mikä teki niistä aikansa nopeimman ja luotettavimman tiedonkulkujärjestelmän. Yleisön huolet tuotiin lehdistössä esiin voimakkain sanankääntein – toisaalta alukset saattoivat koko laivaston toiminnan naurunalaiseksi, toisaalta postialuksia alettiin sanoa "kuoleman laivoiksi" ja "ruumisarkuiksi". Sanomalehdet ehdottivat amiraliteetille, että "ellemme itse osaa rakentaa turvallisia purjelaivoja, voisimme ostaa muutamia kymmeniä New Yorkin postialuksista". yhdistettyinä huonoon säähän ja jääolosuhteisiin. Yksinkertaisuus olisi ollut valttia Tiedon kiertokulku ei ollut Falmouthin postialuksia käyttäen juurikaan nopeampaa kuin jos lähetti kirjeensä kauppa-aluksilla. Lisäksi menetettiin 19 matkustajaa ja kaikki postit sekä kuljetettavana olleet arvometallit. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 12 Britannian postilaitoksella oli vuonna 1827 Falmouthin liikenteessä 38 postialusta. Näissä puitteissa olisi ollut aika helppoa järjestää postinkulku paremmin ihan vain amerikkalaisten käytännöstä mallia ottaen. Nämä alukset tekivät kolme edestakaista matkaa vuodessa kukin, ei enempää eikä vähempää, riippumatta tuulista tai havereista merellä. Vuosina 1827–1828 yhteensä 102 upseeria ja miehistön jäsentä menehtyi kolmessa eri postilaivahaaksirikossa. Jotta erottuisi jo kaukaa mereltä, mikä alus oli tulossa satamaan, jokaisella oli oma lippunsa. Kun kaikki postireitit. Falmouthin järjestelmä oli kuitenkin niin monimutkainen, ettei siihen sopinut mikään yksinkertainen ratkaisu. Kotona odottavien miehistön perheiden ja ystävien lisäksi myös liike-elämää kiinnosti aluksen turvallinen perilletulo. Ainoa hyvä puoli virallisessa postipalvelussa oli, että alukset yleensä lähtivät suurin piirtein säännöllisesti Englannista. Viimeksi mainittu reitti oli niin pitkä ja siksi epäsuosittu kapteenien keskuudessa, että sinne ei tavallisesti lähetetty samaa alusta kahta kertaa peräkkäin. Lisäksi Falmouthin postialukset purjehtivat pitkiä reittejä Vera Cruziin ja Tampicoon Meksikoon samoin kuin Bahiaan, Pernambucoon ja Rio de Janeiroon Etelä-Amerikkaan. Vieressä olevan tapaisia kortteja, joista kävivät ilmi alusten nimet, kapteenit ja liput, painettiin kulloisenkin tilanteen mukaan – kelpo liikeidea sekin, ja palveli monia aikanaan. Karibialla, missä postialusten reitti kiersi saarelta toiselle ennen kotimatkaa, tilanne oli täysin toinen. Kun Englannista lähti postialus ennalta määrättyinä ajankohtina kahdesti kuukaudessa, olisi voitu ottaa käyttöön vastaavat lähtöpäivät myös valtameren toisella puolella. Brittiläisille kauppahuoneille tärkeän Karibian alueen postiliikennettä tarkastellessa ei voi kuin ihmetellä, mikseivät Falmouthin postialukset kopioineet amerikkalaisten linjapurjealusten jo 20 vuotta Pohjois-Atlantilla käyttämää yksinkertaista järjestelmää. Samoin oli myrskyisän Halifaxin reitin laita talvikuukausina. Samat alukset, jotka kuljettivat postia Brittiläisestä Guayanasta Barbadokselle ja vastauksia kotiin Englantiin, kuljettivat myös postia Halifaxiin ja Bermudalle kunnes Cunard Line aloitti höyrylaivaliikenteensä Pohjois-Atlantilla kesällä 1840
"Pigeonin" purjehdus näkyy viereisessä graafissa (harmaa palkki) vuoden 1840 lopulla. Pystyraitaiset osuudet kuvaavat matkaa Halifaxiin ja vinoraitaiset Meksikoon. Hanover-nimisen plantaasin toimialaa olivat "sokeri, rommi, melassi, sokeriruoko, päättynyt 1838, ja plantaasin työntekijät olivat nyt palkkatyöväkeä. (Lähde: Lloyd's List, satamauutiset 1840. Monet aiemmin varakkaat ja hyvin tuottaneet tilat olivat nyt tappiollisia ja monet niistä hylättiin kokonaan. Työnjohtaja Houston hoiti plantaasin karja ja neekerityövoima" ja sitä johti paikan päällä työnjohtaja J. M. Mikrohistoriasta uutta tietoa postin kulkua tutkimalla Thomas ja William Earle, isä ja poika, olivat liverpoolilaisia kauppiaita ja laivanvarustajia sekä entisiä orjakauppiaita (orjakauppa kiellettiin Britanniassa ja sen siirtomaissa 1807 ja orjat vapautettiin 1834, tosin siirtymäajan jälkeen). Ks. Englantiin postialus "Pigeonilla" saapuen Falmouthiin 35 päivässä 1.1.1841. Kiertomatka Rio de Janeiroon kesti vuonna 1840 keskimäärin 133 päivää ja Vera Cruziin 126 päivää. Kuten kaikki Falmouthiin saapuvat kirjeet, se kuljetettiin ensin Lontooseen, mistä se toimitettiin määränpäähänsä Nottinghamiin. Britannian siirtomaat Guayana, Jamaika ja Trinidad kärsivät kilpailutilanteen muutoksesta eniten – muiden Euroopan maiden siirtomaissa orjuus jatkui vielä jopa vuosikymmeniä. Vuosi 1840 oli erityisen tärkeä omistajien kannalta, koska orjien vapautuksen jälkeinen 4–5 vuoden siirtymäjakso oli. Sieltä se kuitenkin käännettiin takaisin vastaanottajalle toiseen osoitteeseen Lontooseen. Kuva: Laakso: Across the Oceans. Houston, jonka säilyneeseen kirjeenvaihtoon Liverpoolin omistajien kanssa sisältyy 10 talousraporttia, yksi kultakin kuukaudelta vuonna 1840. Kaksi raporttia on jossain vaiheessa kadonnut, joko matkalla tai yhtiön arkistosta. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 13 Vasemmalla: Pylväiden mustat osat kuvaavat matkaa Etelä-Amerikkaan ja harmaat Karibialle. SP-lehti 4/2026)) Alla: Kirje Kingstonista Jamaikalta 15.11.1840 kulki ensin paikallisella aluksella Cap Haitieniin Haitiin, mistä se lähti 27.11. Vaikka Etelä-Amerikan reitti oli kaikkein pisin, siihen ei kulunut paljonkaan enempää aikaa kuin Meksikon reittiin. Thomas ja William Earlen kauppahuoneesta oli tullut 1830-luvulla Berbicessä, Brittiläisessä Guyanassa sijainneen sokeriplantaasin omistaja korvauksena maksamattomasta kauppavelasta. Valkoiset alueet näiden välissä kuvaavat kotisatamassa vietettyä aikaa. olivat eri pituisia, ei niiden yhteensovittaminen ollut kovin yksinkertaista. Pylväät alkavat vuoden alusta ja päättyvät vuoden loppuun
Kirje toisen kauppahuoneen, Sandbach & Tinnen sokeriplantaasilta Demerarasta, Brittiläisestä Guayanasta Liverpooliin on lähetetty "Mary"-nimisellä kauppa-aluksella 2.3.1836 ja se saapui perille 50 päivässä 21.4. Trinidadissa /Grenadassa viivyttiin hieman pidempään, mutta sitten alukset kulkivat samaan tahtiin, vain Haitissa poikettiin eri satamissa. Kirjeissä on lähettäjän merkintä kuljetusmuodosta (laivan nimi) ja postileimoja, joiden perusteella postinkulusta voi päätellä paljon. Kun kirje vastaanotettiin Liverpoolissa 13.5., sen saapuminen Rangerilla on todennäköisempi vaihtoehto. Käynnissä oli siirtymäaika, jolloin entiset orjat työskentelivät "harjoittelijoina" eivätkä olleet kovin ihastuneita uudesta roolistaan. Tammikuun talousraportti on lähetetty kauppalaiva Goshawkilla, joka lähti Berbicestä 13.2. Taulukosta 3 nähdään, milloin edellä mainitut kaksi postialusta pysähtyivät kullakin saarella kotimatkansa aikana. Hidas ja monimutkainen järjestelmä Postilaivat purjehtivat yleensä Falmouthista ensin Barbadokselle, mistä paikalliset postialukset (näihin aikoihin jo pienet höyrylaivat) jakelivat ne eri saarille. Alukset seilasivat saarten välillä kolmisen viikkoa ja kotimatka Englantiin Atlantin yli kesti vielä viisi viikkoa. ja Earlet saivat sen 13.5. Ranger oli lähtenyt Falmouthista 5.2. Vapauden sijasta käytännössä sama työnteko jatkui, ja lakkoja oli odotettavissa.. Riippumatta siitä, kulkiko Guayanan posti St. Thomasilla. Kuten tavallista, Liverpoolista ei lähetetty saapuneita kirjeitä Lontooseen, mistä ne olisi lähetetty takaisin Liverpooliin, vaikka näin olisi pitänyt tehdä. Guayanan postit olisi voitu lähettää myös erikseen paikallisella postialuksella St. ja saapunut Barbadokselle on 13.3. kautta kotimatkalla. Alukset jättivät postinsa Barbadokselle ja jatkoivat matkaa Tobagoon ja edelleen eteenpäin, Ranger 14.3. – samana päivänä kuin Penguin, joka oli lähtenyt Falmouthista 12 päivää myöhemmin. Kauppahuone sai tuoreimmat tiedot plantaasinsa talouskehityksestä 71 päivää sen jälkeen, kun kyseinen kuukausi oli päättynyt. Helmija maaliskuun raportit on lähetetty virallisilla postilaivoilla ja niissä on asiaan kuuluvat Berbicen postitoimiston merkinnät. – Kirjeen lähettäjä kertoo omistajille, että sokerilasteja ollaan toimittamassa, mutta työt sujuvat plantaaseilla hitaanlaisesti. Oletamme tässä, että Guayanan postit kerättiin Falmouthin postilaivaan viimeistään St. Lähes kaksi viikkoa aikaisemmin lähtenyt Ranger saapui Falmouthiin kaksi päivää Penguinin jälkeen. ja saapui Liverpooliin 11.4. Thomasiin paikallisella postihöyryllä vai Falmouthin postilaivalla, kirjeet piti lähettää Berbicestä ja Demerarasta yli 10 päivää ennenkuin postilaiva jatkaisi matkaansa St. Kirje saapui Falmouthiin joko Ranger-nimisellä aluksella 10.5. Helmikuun raportti lähti Berbicestä 18.3. Kotimatkalla postilaiva purjehti useiden saarten kautta keräten Englantiin lähdössä olleet postisäkit, joissa oli vastauksia saapuneeseen postiin. tai Penguin-nimisellä 8.5. Järjestelmä oli hidas ja monimutkainen, ja aikataulut muuttuivat usein sääolojen tai muiden syiden vuoksi. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 14 kirjanpidon joka kuukauden lopussa ja lähetti raportin laivalla omistajille Liverpooliin. Thomasilta Puerto Ricoon, Haitiin ja Englantiin. Raportti toimitettiin Thomas ja William Earlen konttoriin jo samana päivänä. Paikallinen postialus olisi voinut toimittaa kirjeen Trinidadiin, jolloin se olisi ehtinyt Rangeriin, vaikka Penguin olikin jo ohittanut saaren. ja Penguin seuraavana päivänä. Taulukosta 3 näkee selvästi, etteivät kauppiaden valitukset postin kehnosta toiminnasta olleet turhia. Ne yksinkertaisesti toimitettiin satamasta suoraan vastaanottajille. Kun kuukausiraportti oli lähetetty Berbicestä niin myöhään kuin 18.3., Guayanan postia ei toimitettu tuolloin ainakaan Barbadokselle eikä Tobagoon, koska kirje ei olisi silloin ehtinyt kumpaankaan laivaan. Yhdessäkään Earlien kirjeessä ei ole transit-merkintää muilta Karibian saarilta, mikä ei ole yllättävää. Thomasille, joka oli toinen keskeinen postin välityspaikka, mutta se sijaitsi melko kaukana, eikä olisi ollut erityisen järkevää nähdä moista vaivaa, kun Falmouthin postialukset kuitenkin purjehtivat Trinidadin, Grenadan jne. Kirje kulki koko matkan yksityisesti, siinä ei ole postin merkintöjä. Postihistoriallisista tai muistakaan lähteistä ei saa selvää kuvaa siitä, mille saarelle tarkkaan ottaen Berbicestä lähtenyt posti toimitettiin Englantiin kuljetusta varten keväällä 1840
Houston lähetti Laidmans-nimisellä kauppalaivalla. Koska laivan purjehdus Lontooseen vei enemmän aikaa kuin sisämaan kuljetus, Thomas ja William Earle saivat kirjeen jo ennen aluksen saapumista Lontooseen, 76 päivää raportointijakson päättymisen jälkeen. 16.3. Vielä nopeammin tuli perille huhtikuun raportti, joka oli lähetetty kauppa-alus Ann & Janella. mukanaan mm. St. Jos Houston olisi vienyt kirjeen postiin Berbicessä, se olisi lähtenyt Mutine-nimisellä postialuksella St. Kirje olisi saapunut Liverpooliin noin 17.7., eli 25 päivää myöhemmin kuin kauppalaivalla. – 74 päivää talousraportin päättymisajankohdasta. 1.4. Trinidad 21.3. Lähde: Lloyd's List 11.5.1840, 12.5.1840. Postilaivalla usein nopeammin Vaikka kauppalaiva sillä kertaa olikin nopeampi vaihtoehto, useimmiten olisi ollut viisaampaa toimittaa raportit perille postiteitse. Uusi 294 tonnin alus oli saapunut Berbiceen 12.4., luultavasti ensimmäisellä matkallaan, sillä se oli rakennettu samana vuonna. Thomasista 22.7. Hope purjehti Barbadokselta – saaristossa kiertely mukaan lukien – Falmouthiin 52 päivässä. ja saapui Falmouthiin 15.7. ja saapui Falmouthiin jo 18.7., hän olisi voinut lähettää tiedot Reindeerillä, joka pysähtyi saarella 24.6. Ne jaettiin usein osiin riskien tasaamiseksi, ettei esimerkiksi puolen miljoonan dollarin arvoinen kultaharkkolasti painunut yhden haaksirikkoutuneen aluksen mukana kerralla meren pohjaan.. 29.3. Koska työnjohtaja ei päivännyt dokumenttejaan eikä kirjeessä ole mitään postitoimiston lähtömerkintöjä, merimatkan kestosta ei ole tietoa. Barbados 13.3. ja sittemmin saapuneen Gravesendiin, Lontoon ulkosatamaan Demerarasta 16.8. Hanover-plantaasin maaliskuun raportti pääsi sitten jossain vaiheessa mukaan aluksen matkaan. Raportin seuranta-ajanjakson päättymisestä oli siis jo kulunut yli neljä viikkoa, kun laiva vasta lähti satamasta. 31.3. Matkalla Liverpooliin aluksella oli joka tapauksessa mukanaan Hanover-plantaasin huhtikuun raportti, jonka William ja Thomas Earle saivat seuraavana päivänä laivan saavuttua satamaan, 22.6. Kiertomatkan kesto, päiviä 95 81 Taulukko 3. Houstonin toinen vaihtoehto olisi ollut lähettää raportti postiteitse Lapwing-nimisellä postialuksella, joka lähti St. – Falmouth 10.5. Puerto Rico 2.4. Alus saapui Liverpooliin 42 päivän purjehduksen jälkeen 10.9. Plantaasin omistajat saivat raporttinsa Liverpoolissa pari päivää myöhemmin, noin 58 vrk raportointijakson päättymisestä. Satama Postialus Ranger Postialus Penguin Falmouth 5.2. Thomas 1.4. /14.3. Kesäkuun talousraportin Houston lähetti liverpoolilaisella John Horrocks -nimisellä kauppa-aluksella. Se lähti pitkän odotuksen jälkeen vasta 30.7. Houston ei olisi saanut laskelmiaan valmiiksi niin että raportti olisi ehtinyt Star-nimiseen postialukseen, joka pysähtyi St. ja saapui Falmouthiin 7.8. Kirjeessä on myös Liverpoolin postitoimiston leima 14.8. Pohjois-Atlantilla arvometallien kuljetukset olivat jo siirtyneet kokonaan amerikkalaisille linjapurjealuksille, mutta Karibian ja Etelä-Amerikan reiteillä Falmouthin postialukset kuljettivat vuonna 1840 yhä myös arvokkaat lastit. Cape Haitien 5.4. ja kirje toimitettiin Thomas ja William Earlelle samana päivänä, 72 päivän päästä talousraportointijakson päättymisestä. Seuraavassa, heinäkuun raportissa onkin Berbicen postitoimiston leima 21.8. Cape Henry – 5.4. 23.3. Joskus posti kulki (suhteellisen) nopeastikin Työnjohtaja Houston ei viivytellyt yhtä kauan maaliskuun raportin kanssa, vaan se on lähetetty postitse Berbicestä jo 9.4. Mitään postimaksuja kirjeen kuljettamisesta ei maksettu missään vaiheessa. Tobago 15.3. Alus oli saapunut Berbiceen Liverpoolista jo 30.3., mutta jostain tuntemattomasta syystä se lähti paluumatkalle vasta 20.5. 150 000 dollarin rahalähetys, kertoi Lloyd's List, joka julkaisi säännöllisesti tiedot myös perille tulleista arvometallilähetyksistä. 1.4. Grenada 23.3. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 15 Helmikuun raportti saapui Liverpoolin satamaan 12.5. Thomasilta 6.6. M. Tällä nykyään järjettömältä tuntuvalla toiminnalla tasattiin ulkomaankaupan alijäämiä niin että pankkien varallisuus säilyi suunnilleen muuttumattomana, vaikka kauppavekselit painoivat sitä miinukselle. Se saapui perille 26.5. 8.5. Alus ei ollut tulossa Liverpooliin, joten kirje päätyi kapteenin Salcombessa rantaan toimittaman postisäkin myötä Kingsbridgeen, pieneen sisämaan kylään, jonka postitoimisto leimasi sen laivakirjeleimalla ja lähetti maitse Lontooseen. 17.3. M. Toukokuun raportin J. Virallisen postin käyttäminen olisi lyhentänyt odotusaikaa melkoisesti. jatkoi jo samana päivänä Tobagoon ja sieltä eteenpäin muille saarille. Kultaharkkoja Atlantin yli Ei ollut epätavallista, että postialukset kuljettivat suuria määriä jalometallia Atlantin yli joko kultaja hopeaharkkoina (bullion) tai -kolikoina (specie). 13.3. vietettyään satamassa 51 päivää. M. ja Earlen kauppahuoneeseen 13.5. Tortola 31.3. kohti Liverpoolia, tuolloin kesäkuun raportti mukanaan. Tällä kertaa valinta osuikin kohdalleen, sillä Hope-niminen postialus, joka oli lähtenyt Falmouthista 4.3., saapui Barbadokselle 4.4. St. Kirje olisi tuolloin saapunut Liverpooliin noin 18 päivää aiemmin kuin kauppalaivalla. ja vastaanottajan merkintä kirjeen saapumisesta 15.8. J. Postialusten "Ranger" ja "Penguin" kiertomatkat Falmouthista Karibian saarille ja takaisin Englantiin helmi–toukokuussa 1840. 17.2. Vaikka J. Kuinka paljon turhaa aikaa oli kulunut Berbicen satamassa, ei käy ilmi, mutta tämä oli silti koko vuoden paras suoritus. Joka tapauksessa Laidmansin nähtiin Lloyd's Listin mukaan olevan tulossa Salcomben ulkopuolella 12.8. Vaikka merimatka oli sujunut joutuisasti, raportti päätyi omistajien käsiin vasta 53 päivän kuluttua plantaasin raportointijakson päättymisestä. /15.3. Edellinen vaihtoehto olisi lyhentänyt odotusaikaa yli kolmella viikolla ja jälkimmäinen noin viikolla. Thomasilla 18.6. ja saapunut Falmouthiin 21.8. Kitts 29.3
ja saapui perille 19.1.1841, 45 päivää aiemmin kuin marraskuun raportti oli lopulta Dealissa. Ellei raporttia olisi lähetetty Guianalla, kirje olisi lähtenyt St. Alukset olisivat voineet tuoda plantaasin marraskuun raportin Englantiin yli kolme viikkoa aikaisemmin kuin se lopulta saapui perille. Berbicestä oli lähdössä vain yksi kauppa-alus, ja sekin ehti lähteä matkaan jo elokuun alussa. ja lastasi tavaraa Lontooseen. Vaikka kirjeen toimitusaika oli suhteellisen nopea, postilaiva Peterel olisi tuonut sen St. Kirjeessä on Lontoon laivakirjeleima ja päivämääräleima 10.11. Seitsemän kymmenestä raportista olisi ollut Liverpoolissa nopeammin, jos ne olisi lähetetty Kuukausiraportti Viive raportin saapumiseen omistajille Liverpoolissa (vrk) Kuljetusmuoto: kauppaalus (K) Falmouthin postialus (Fal) Tammikuu 71 K Helmikuu 74 Fal Maaliskuu 58 Fal (*) Huhtikuu 53 K (*) Toukokuu 76 K Kesäkuu 72 K Heinäkuu 86 Fal Elokuu 72 K Syyskuu 62 K Marraskuu 98 K Taulukko 4. ja Earlet saivat sen samana päivänä – 72 päivää raportointijakson päättymisestä. Siitä ei ole säilynyt tietoa, milloin Guiana lähti Berbicestä, mutta se saapui Dealin satamaan 9.11. Kirjeet sisältyvät Thomas ja William Earle & Co.:n kirjeenvaihtoon. Lähdön on täytynyt viivästyä monella viikolla. Swift toi mukanaan 100 000 dollaria ja Ranger vielä 80 000 dollaria. ja se lähti Liverpooliin 25.10. Houston olisikin lähettänyt heinäkuun raportin kauppalaivalla. Kuusi kertaa seitsemästä postilaitoksen vaihtoehto olisi ollut nopeampi. ja alus saapui niiden kanssa Falmouthiin 23.10. Alus ei tietenkään voinut lähteä Berbicestä mainittuna päivänä, koska sillä oli marraskuun raportti mukanaan. Thomasilta 4.9. kauppa-alus Ann & Janella, joka oli tuonut myös huhtikuun raportin. Pelkästään Atlantin ylitys kesti 44 päivää – se oli Falmouthin postilaivojen hitain Karibian matka sinä vuonna. Se oli saapunut Berbiceen Glasgowista 10.7. Swift ja Ranger olivat lähteneet St. Syyskuun raportti saapui Liverpooliin 1.12. ja 1.1., purjehtien jälleen yhdessä, ehkä arvokkaan rahdin vuoksi. Thomasilta 30.12. Elokuun raportin hän lähetti liverpoolilaisella Guiana-nimisellä kauppa-aluksella. Kuukausitalousraporttien lähettäminen Hanoverin sokeriplantaasilta Demeraran Berbicestä vuonna 1840 ja niiden saapuminen plantaasin omistajille Liverpooliin, viive vuorokausissa. Lloyd's Listin mukaan laiva lähti 13.11. Entä jos J. Ainoastaan tähdellä merkityissä kahdessa lähdössä lähettäjä onnistui valitsemaan parhaan vaihtoehdon. Berbicestä olisi ollut useita kauppalaivoja lähdössä Liverpooliin ja Glasgowiin ennen Lontooseen lähteviä aluksia. (Earle & Co.:n arkisto/ Merseyside Maritime Museum Archives, Liverpool) Hiljaiseloa Georgetownin keskustassa Demerarassa noin vuonna 1900. Sandbach-niminen alus olisi tuonut sen Liverpooliin yli kuukautta aikaisemmin. Vielä yksi todella huono valinta Marraskuun raportti puolestaan – lokaja joulukuun raportit ovat kadonneet – lähti Berbicestä lontoolaisella kauppalaiva Cameronsilla. Camerons saapui Dealiin samana päivänä kuin Euterpe-niminen alus, joka oli lähtenyt Berbicestä 6.1.1841. Kirjoittaja on tarkistanut jokaisen kirjeen osalta, mikä olisi ollut paras mahdollinen vaihtoehto raportin lähettämiseen. ja saapui Dealin satamaan 5.3.1841. Thomasilta Pandora-nimisellä postialuksella 18.9. Miksei työnjohtaja sitten valinnut mitään muuta vaihtoehtoa. Heinäkuun raportti saapui Liverpooliin 25.10., jolloin oli kulunut 86 päivää raportointijakson päättymisestä. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 16 Jälleen se oli Hope, joka otti postit mukaansa St. Houston käytti yksityisiä kauppalaivoja raporttien kuljettamiseen seitsemän kertaa kymmenestä. Kirjeessä ei ole postin merkintöjä. J. – Julkaisija H.K.L. Raportti saapui junalla Liverpooliin 11.11. Kaksi postialusta purjehti Englantiin ennen Cameronsia, molemmat saapuivat Falmouthiin 12.2.1841. von Ziegesar, Demerara. M. Ann & Jane oli yksi säännöllisesti Liverpoolin ja Berbicen välillä kulkeneista kauppalaivoista ja se ehti tehdä 2,5 edestakaista matkaa vuoden 1840 aikana. Kollotypia, jakamaton tausta.. M. Kirje on postitettu Dealista seuraavana päivänä ja se saapui Liverpooliin 8.3.1841 – 98 päivää raportointijakson jälkeen. ja saapunut Falmouthiin 27.10., pari viikkoa aiemmin kuin se saapui kauppalaivalla. Millä tahansa neljästä aluksesta raportti olisi ollut perillä aikaisemmin kuin postilaivalla. Kotimatka Atlantin yli kesti 37 päivää ja raportti oli Thomas ja William Earlella heti aluksen saapumispäivänä, 62 päivää raportin seurantajakson päättymisestä. Thomasista Falmouthiin 39 päivässä ja raportti olisi ehtinyt Liverpooliin muutamaa päivää aiemmin kuin yksityisellä kauppa-aluksella. Demerarasta olisi kuitenkin lähtenyt niihin aikoihin useita säännöllisesti liikennöiviä kauppa-aluksia Britanniaan. Paras vaihtoehto olisi ollut Glasgowiin matkalla ollut Favorite, joka lähti Berbicestä 7.12. Alus oli saapunut Berbiceen 8.9
Liverpooliin yksityisillä aluksilla saapuneet kirjeet toimitettiin suoraan Thomas ja William Earlelle, eikä koskaan Liverpoolin postitoimistoon. Earlen kauppahuoneen kirjeenvaihtoon kuuluu yhtiön lakimiehen John Rossin kirjeitä, joissa hän kertoo, että Hanoveria pidettiin yhtenä siirtomaan heikoiten tuottavista tiloista. Lähteet Artikkelin edellisessä osassa (SP-lehti 4/2026) lueteltujen lähteiden lisäksi: • Laakso, Seija-Riitta. Englantiin saapuvat kirjeet kulkivat postitoimiston kautta vain, jos tarvittiin sisämaan kuljetusta. Postikortissa tullirakennus ja postitoimisto 1900-luvun alussa. Yhteenvetona voi todeta, että postin sijasta plantaasin työnjohtaja Houston lähetti mieluummin talousraporttinsa Liverpooliin tutuilla kauppalaivoilla. Vaihtoehtoja verratessa voi myös kysyä, tekikö J. Vaihteluväli oli 53–98 päivää, virallista postia käyttäen 58–86 päivää. Niinpä oli luotettava paikallisen työnjohdon kykyihin, ja jos asiat eivät sujuneet, työnjohtaja oli vaihdettava. Houston todella parhaansa saadakseen tuoreimmat taloustiedot edes laskettua omistajia varten mahdollisimman pikaisesti. Hän ei lähettänyt raportteja Demerarasta, vaan odotti kunnes Berbicestä lähti sopiva alus matkaan, vaikka siihen olisikin mennyt enemmän aikaa. Orjien vapautuksen aiheuttamien ongelmien ja maksuvaikeuksien lisäksi John Ross nosti esille työnjohdon aiheuttamat korkeat kustannukset. Elämän rytmi oli erilaista siihen aikaan, eikä liike-elämä muodostanut poikkeusta. Ei ihme, että Houstonilla oli vaikeuksia päättää, mitä kautta raportit tulisi lähettää. Kollotypia, jaettu tausta.. Kaksoiskappaleita lähettämällä jokaisesta kuukausiraportista olisi saatu kopio Liverpooliin nopeimmalla mahdollisella aluksella. Artikkelin seuraavassa osassa siirrytään postihöyryjen aikaan. North Atlantic Packets. Kuten tässä artikkelissa on osoitettu paloittelemalla raporttien kulku lähettäjältä vastaanottajalle pienempiin osiin, raportointijakson päättymisestä saattoi kulua viikkoja ennenkuin Houstonin valitsema kauppa-alus todella lähti satamasta raportti mukanaan. Jos omistajilla oli huomautettavaa tai ohjeita koskien valtamerentakaisia liiketoimiaan, kesti ainakin pari–kolme kuukautta ennenkuin ohjeet olivat perillä. "Managing the Distance: Business Information Transmission between Britain and Guiana, 1840", International Journal of Maritime History, XVI, No.2, Dec 2004. • Pullin, James R. Tämä olisi vähentänyt keskimääräisen tiedonsaantiin kuluneen ajan 72 päivästä 56 päivään. Hän esittää mielipiteitä plantaasin mahdollisesta myyntihinnasta ja nostaa esille virheitä taselaskelmassa. Omistajien mielestä ne varmaan olivat, ovathan ne säilyneet yhtiön arkistossa meidän päiviimme asti. Sen lisäksi että liikenneyhteydet olivat hitaita, ne olivat ennalta-arvaamattomia. Seija-Riitta Laakso (Kohteet ovat kirjoittajan kokoelmista vuosien varrelta) Tanskalle kuulunut St. Kaksoiskappaleet olisivat auttaneet Outoa on, ettei hän nähnyt minkäänlaista tarvetta lähettää kaksoiskappaleita kirjeistä – ainakaan sellaisista ei näy mitään merkintöjä kirjeenvaihdossa. Tästä olisi tietysti aiheutunut lisäkustannuksia, ja työnjohtaja saattoi ajatella, etteivät raportit olleet niin tärkeitä. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 17 postilaivalla Falmouthiin kauppa-aluksen sijasta. Earlet eivät todellakaan olleet tyytyväisiä plantaasin työnjohtoon Berbicessä. Houstonilla oli ehkä hyviä syitä viivyttää huonojen uutisten lähettämistä omistajille. Guayanan yleinen taloustilannekaan tuskin paljon motivoi. Houston ei useinkaan lähettänyt kirjeitään postitse, vaikka säännöllinen postipalvelu oli olemassa. Hidasta tiedonkulkua harmiteltiin kaikkialla maailmassa, mutta niin kauan kun kuljetukset olivat riippuvaisia merten tuulista, ei asiaan voinut määräänsä enempää vaikuttaa. Kolmessa tapauksessa kauppa-alus oli postia nopeampi tapa saada raportti perille. Hän ei myöskään välittänyt varmistaa tiedon nopeaa perille menoa, koska ei lähettänyt kaksoiskappaleita kirjeistä. Taulukkoon 4 on koottu tiedot kunkin raportin toimitusajasta omistajille sekä se, miten raportit on kuljetettu perille. – Lightbourn's West Indies Series. Raportin tarkastelujakson päättymisestä kului keskimäärin 72 päivää siihen, että tieto oli saavuttanut plantaasin omistajat Liverpoolissa. M. Kaikki aika ei kulunut merellä. Thomas oli vuosikymmenien ajan Karibian tärkeimpiä postikeskuksia. Hanoverin omistajat olivat luonnollisesti huolissaan plantaasin taloudellisesta tilanteesta. Departures & Arrivals 1818–1840. Ja muutaman kuukauden kuluttua työnjohtaja olikin vaihdettu toiseen henkilöön. Lokakuussa Ross kutsui hänen toimintaansa huonoksi johtamiseksi (mismanagement) ja ehdotti korvaavia nimiä uudeksi työnjohtajaksi Hanoveriin. USA 2009. Postialukset saattoivat olla nopein mahdollinen tapa toimittaa tietoa Englantiin, mutta yhtä hyvin saattoi käydä niin, että tavallinen kauppa-alus oli nopeampi
Aloin käydä postimerkkejä läpi uteliaana ja etsiä niiden joukosta jotakin harvinaista – ehkä unohduksiin jäänyttä filateelista aarretta. Albumien sivuilla oli muotokuvia, rakennuksia, maisemia, eläimiä, symboleja, numeroita, koristeellisia yksityiskohtia ja kokonaisia historiallisia kohtauksia. Se koostuu kymmenestä historiallisille postimerkeille omistetusta sadan palan minipalapelistä. Tutkiessani asiaa sain kuitenkin tietää, kuinka valtavia hintoja jotkut harvinaiset postimerkit voivat saavuttaa. Elämä vei kuitenkin ajan myötä muihin suuntiin, ja albumit päätyivät kaappiin, jossa ne saivat odottaa vuosien ajan," kertoo puolalaissyntyinen Mariusz Swiderski, joka on asunut Suomessa jo parikymmentä vuotta. Voisiko postimerkkeilyn aloittaa näinkin. Kasvojen ilmeet, rakennusten muodot, maisemat ja pienimmätkin yksityiskohdat säilyivät selkeinä ja ymmärrettävinä, vaikka käytettävissä oleva tila oli lähes olematon. Minun oli vaikea käsittää, kuinka niin pieni ja hauras paperinpala saattoi vuosikymmenten tai vuosisatojen jälkeen muuttua erittäin arvokkaaksi historialliseksi esineeksi." Postimerkit ovat pieniä taideteoksia Vielä suuremman vaikutuksen Mariaan teki postimerkkien taiteellinen kauneus. Näin kävi, kun Suomeen muuttanut brasilialainen Maria Dos Reis Pereira da Silva löysi kaapista puolisonsa vanhat postimerkkialbumit ja alkoi tutkia niitä. "En tuntenut filateliaa ennestään juuri lainkaan. Jokaisessa tuotteessa on QR-koodi, jonka kautta voi jatkaa matkaa postimerkin digitaaliseen ja interaktiiviseen tarinaan. Pieni postimerkki saattoi kantaa sisällään kokonaisen maan identiteetin, aikakauden estetiikan, historiallisen tapahtuman tai ihmiselämän tarinan. Idea palapeleistä syntyi Suomessa. "Olin hämmästynyt siitä, kuinka taiteilijat ja kaivertajat olivat onnistuneet kuvaamaan kaiken tämän vain muutamien senttimetrien kokoisessa tilassa." "Jokaisella viivalla näytti olevan tarkoitus. Ehkä näin sen voisi tuoda lähemmäksi myös ihmisiä, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin pitäneet postimerkkialbumia käsissään. Albumien löytäminen käynnisti koko tämän tarinan." Maria sanoo olevansa luonteeltaan utelias ja kiinnostunut tarinoista, taiteesta sekä uusien asioiden luomisesta. Palapelit kertovat kiehtovan tarinan postimerkeistä Tässä valmistuu palapeli Brasilian ensimmäisistä postimerkeistä, "häränsilmistä" vuodelta 1843. Mariuszin ja Marian idea postimerkeistä palapeleissä syntyi Suomessa.. Mitä enemmän tutkin postimerkkejä, sitä selvemmin ymmärsin, ettei niiden todellinen arvo ollut ainoastaan harvinaisuudessa tai hinnassa. Näistä keskusteluista ja Marian alkuperäisestä ajatuksesta syntyi Suomessa noin vuosi sitten SWIDERSKI PHILATELIC ART™️ , jonka he perustivat yhdessä. Heidän ensimmäinen palapelikokoelmansa on nyt valmis ja juuri saapunut Suomeen. Niiden sisälle oli säilötty valtava määrä taidetta, kulttuuria ja ihmiskunnan historiaa," Maria toteaa. "Kun olimme muuttaneet yhteen Marian kanssa, hän löysi eräänä päivänä albumit kodistani. "Olin vuosia sitten ostanut jostain tapahtumasta muutamia postimerkkialbumeita. Uteliaana hän alkoi käydä postimerkkejä läpi ja etsiä niiden joukosta jotakin erityistä – ehkä unohduksiin jäänyttä filateelista aarretta. Albumien avaaminen oli minulle ensimmäinen todellinen kohtaaminen tämän maailman kanssa, ja olin vilpittömästi häkeltynyt näkemäni kauneudesta. Samasta ajatuksesta syntyi myös konsepti STAMP → OBJECT ™️: historiallinen postimerkki toimii lähtökohtana uudelle keräilyesineelle, jonka tarkoitus on herättää uteliaisuus ja johdattaa ihminen eteenpäin – kohti alkuperäistä postimerkkiä ja sen historiaa. Maria ja Mariusz alkoivat pohtia, voisiko filateliaa tuoda esiin uudesta näkökulmasta – sen historiaa ja perinteitä kunnioittaen, mutta samalla palauttaen siihen hieman romantiikkaa, salaperäisyyttä ja löytämisen iloa. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 18 J oskus uusi tarina alkaa jostakin hyvin vanhasta. Hänellä on Loviisassa hitsausalan yritys ja nyttemmin myös uusperhe, joka on täällä Suomessa täydentynyt hänen ja Marian yhteisellä lapsella. Löysimme kuitenkin jotakin aivan muuta. Rahallisesti arvokasta harvinaisuutta emme löytäneet. Olin silloin aloitteleva filatelisti ja halusin ryhtyä keräilemään postimerkkejä
Ehkä jollekin yksi meidän esineistämme voi olla ensimmäinen askel filatelian löytämiseen. En tiedä, voiko pieni palapeli muuttaa filatelian tulevaisuutta. Alkuperäisenä näkemyksenä oli luoda tuotemerkki, joka nostaisi postimerkit suurempaan mittakaavaan ja antaisi ihmisille mahdollisuuden arvostaa niitä taiteena. "Luimme sitä yhdessä Marian kanssa, ja huomiomme kiinnittyi erityisesti keskusteluun nuorten filatelistien vähäisestä määrästä Suomessa sekä tarpeesta löytää uusia, helposti lähestyttäviä ja kiinnostavia tapoja johdattaa nuorempaa sukupolvea postimerkkien maailmaan. Pelkkä postimerkin kuvan siirtäminen "Aluksi ajattelimme projektimme olevan ennen kaikkea keräilijöille, historiasta ja taiteesta kiinnostuneille sekä ihmisille, jotka kaipaavat rauhallista tekemistä fyysisen esineen äärellä. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 19 "Palapelit ovat meille kuitenkin vasta ensimmäinen luku. "Sitten tapahtui jotakin, joka todella pysäytti minut" Mariusz liittyi hiljattain Suomen Filatelistiseuraan ja sai Suomen Postimerkkilehden numeron 4/2026. Ajattelin silloin albumeita, jotka olivat odottaneet vuosia kaapissani. Nyt näemme myös toisen mahdollisuuden. "Oma projektimme oli syntynyt jo aikaisemmin. Mariaa, joka löysi ne. Fyysisen palapelin, puhelimen, QR-koodin ja digitaalisen tarinan yhdistelmä voi tuntua hyvin luontevalta juuri nuoremmalle sukupolvelle," Mariusz ja Maria sanovat.. Tästä näkemyksestä he alkoivat yhdessä kehittää yritystä ja tutkia erilaisia tuotteita, kuten julisteita, tauluja, mukeja, muistikirjoja, vaatteita ja muita esineitä. Päinvastoin – haluamme johdattaa ihmisiä juuri sen luo: sen historiaan, aikakauteen ja aidon keräilyn maailmaan. Ideaa, joka kasvoi niiden äärellä. "Emme halua korvata alkuperäistä postimerkkiä. Olimme aidosti yllättyneitä," Mariusz kertoo. "Huomasimme kuitenkin, että vastaavia painettuja tuotteita oli jo olemassa. Tuo merkillinen yhteensattuma sai minut tuntemaan, että minun pitäisi kirjoittaa teille ja kertoa tarinamme," Mariusz kertoo SP-lehdelle lähettämässään sähköpostissa. Toiveita palapeleihin sisällytettävistä postimerkeistä otetaan mielellään vastaan. Ja lopulta artikkelia, joka päätyi käsiimme vasta nyt. Uskon kuitenkin, että joskus kiinnostus suureen maailmaan voi alkaa yhdestä pienestä postimerkistä." Oikeaa esinettä etsimässä Alkuun heillä ei ollut palapeliä eikä muutakaan tarkasti määriteltyä tuotetta. Kokoelmamme oli jo suunniteltu ja valmistettu, ja vasta sen jälkeen luimme lehdestänne ongelmasta, johon olimme – täysin toisistamme riippumatta – omalla tavallamme jo yrittäneet vastata sillä, mitä olimme luoneet. Haluamme tulevaisuudessa luoda uusia kokoelmia ja uudenlaisia filateliaan liittyviä keräilytaiteen muotoja – herättää postimerkkeihin kätkeytyvät tarinat eloon ja antaa ihmisille mahdollisuuden löytää ne uudelleen." Jos kiinnostusta riittää, vastaavanlaisia palapelejäkin voi syntyä jatkossa lisää. "Meillä oli kuitenkin tunne, tarkoitus ja kysymys: kuinka postimerkki voitaisiin tuoda ulos albumista ja osaksi nykyajan elämää niin, että sen arvokkuus, alkuperäinen identiteetti ja historia säilyisivät
QR-koodeja voidaan päivittää jälkikäteen, joten tiedot eivät ole heti vanhenemassa. Etsimme oikeaa esinettä postimerkille – sellaista, joka saisi ihmisen pysähtymään, käyttämään aikaa, koskettamaan, katsomaan tarkemmin ja löytämään kuvan takana olevan tarinan." Palapeli vastasi tähän kysymykseen. Siinä on klassinen eurooppalainen sävy, joka sopii historiallisten postimerkkien maailmaan. Kokoaminen muuttaa katsomisen aktiiviseksi kokemukseksi, jonka aikana ihminen voi samalla tutustua postimerkin historiaan. Tulevaisuudessa STAMP → OBJECT™️ voi saada myös muita muotoja, mutta jokaisen uuden esineen on täytettävä sama vaatimus: sen täytyy antaa postimerkille enemmän merkitystä eikä käyttää sitä vain koristeena." "Samalla haluamme tarjota nuorille ja aikuisille rauhallisen ja merkityksellisen hetken – mahdollisuuden irrottautua näytöistä, hidastaa, koskettaa, katsella, koota, oppia ja kerätä. Se on pieni kohtaaminen historian kanssa ja tapa jättää menneisyys näkyville. Jokaisen palapelirasian kannessa on QR-koodi, jonka skannaamalla älypuhelimella pääsee lukemaan tarinan kyseisen postimerkin alkuperästä ja siitä, miksi se on kuuluisa. Postimerkin ympärille voidaan rakentaa sen omista väreistä ja yksityiskohdista johdettu visuaalinen maailma, mutta itse postimerkki pysyy aina teoksen aitona ytimenä," he sanovat. Lisäsimme nimeen sanat PHILATELIC ART, koska ne ilmaisevat yhteisen näkemyksemme siitä, että postimerkit ansaitsevat tulla nähdyiksi myös pienikokoisina taideteoksina," Maria kertoo. Jokainen yksityiskohta saa aikaa tulla nähdyksi. Ensimmäiseen kokoelmaan valittiin kymmenen maailman harvinaisimpiin kuuluvaa postimerkkiä, joista jokaisella on oma merkittävä historiansa. STAMP OBJECT ja ensimmäinen kokoelma Näin syntyi ensimmäinen konkreettinen tuotekonsepti: sadan palan minipalapeli, kooltaan 10 cm × 14 cm, jossa yksi historiallinen postimerkki on teoksen keskipisteenä. "Ymmärsimme, ettemme etsineet vain uutta pintaa, johon postimerkki voitaisiin painaa. "Ehdotin Mariuszin sukunimen käyttämistä, koska SWIDERSKI kuulosti mielestäni elegantilta, vahvalta ja kansainväliseltä. Tuotemerkin nimi ja yhteinen työ Tuotemerkin nimi syntyi osana tätä kehitysprosessia. Sen tulee säilyä kokonaisena, selkeänä ja historiallisesti tunnistettavana. Mukana on myös linkkejä, jotka johdattavat eteenpäin. Suomen Postimerkkilehti 5/2026 20 valmiin esineen pinnalle saattoi olla kaunista ja koristeellista, mutta se ei tuntunut välittävän postimerkin historiallista arvoa eikä sitä tunnetta, jonka olin itse kokenut niitä tutkiessani," Maria sanoo. "Yksi tärkeimmistä luovista periaatteistamme oli alusta lähtien se, ettei alkuperäistä postimerkkiä leikata, vääristetä eikä peitetä. Tästä kehittyi STAMP → OBJECT™️ – menetelmä ja ajattelutapa, jossa postimerkkiä ei vain kopioida tuotteen pinnalle. Kun postimerkin kuva rakennetaan pala palalta, sitä ei katsota vain nopeasti. Sen historia, visuaalinen identiteetti ja kulttuurinen merkitys muutetaan fyysiseksi, kosketettavaksi ja koettavaksi esineeksi. Valmis työ voidaan säilyttää, kehystää, kerätä takaisin laatikkoon tai pitää esillä. Stella, Isabella, Maria, Joseph ja Mariusz. Ainakin tässä perheessä jokainen jo tietää, mikä on postimerkki. Kymmenen minipalapelin sarjan postimerkit: • Penny Black (Iso-Britannia 1840) • Bull's eyes, Häränsilmät (Brasilia 1843) • Ensimmäiset merkit (Mauritius 1847) • Lähetyssaarnaajamerkit (Havaiji 1851) • Inverted Swan (Länsi-Australia 1855, joutsen ylösalaisin) • Keltainen kummitus (Ruotsi 1855) • Suomen ovaalit (1856) • Red Mercury (Itävalta 1856, sanomalehtipostimerkki) • 1c Magenta (British Guiana 1856) • Inverted Jenny (USA 1918, lentokone ylösalaisin). Meille tuote ei ole vain palapeli. "Minipalapeli on tämän ajatuksen ensimmäinen toteutus, mutta ei sen päätepiste. Vas