vuosikerta 5/2025 Mika Waltarin teoksissa on monia viittauksia filateliaan ja kirjeiden kulkuun – olihan kirjailija itsekin kerännyt postimerkkejä nuoruusvuosina, s. 11.. 28. 6. SP-lehden ONLINEhuutokauppa 67 s. Vuorossa autopakettimerkit M1963 ja M1981, s. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 1 Malmön Nordia 2025 suomalaisten silmin, s. SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 106. 39–50
Samoin pitäisi olla selvillä, kuka "Uutiskirjettä" toimittaa, eli kuka vastaa sen sisällöstä. Vasta erään uudelleenohjatun jakelun myötä pääsin tutustumaan tähän uuteen palveluun tarkemmin. kulloinkin lukee. Tässä nimenomaisessa uudistuksessa jotkut asiat jäivät kuitenkin mietityttämään. (Mitähän liiton hallitus on ajatellut Filatelisti-lehden vastedes tarjoavan lukijoilleen, kun kaikki panokset käytetään sähköiseen viestintään?) Jos uutiskirjeet jatkossakin jaetaan sähköpostitse jäsenille, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö linkkejä jaettaisi kavereille eteenpäin, jolloin liiton jäsenyydelle on entistä vähemmän katetta. Vaikka uutiskirjeet nyt säilötäänkin liiton nettisivuille, kuinka kauan nämä sivut ovat pystyssä ja mitä tiedostoille tapahtuu, kun niitä ei kukaan enää ylläpidä. Hyvään journalistiseen tapaan kuuluu, että kirjoituksista vastaavat henkilöt käyvät selville asiayhteydestä. Filatelistien joukossa on monia, jotka eivät syystä tai toisesta käytä internetiä, ja heille lehden kuihtuminen on yksiselitteisesti huono uutinen. Sähköinen tieto ei myöskään ole samalla tavalla pysyvää kuin paperisen lehden arkisto omassa kirjahyllyssä. Myös tekijänoikeusnäkökulmaa kannattanee tutkia tarkoin.. Ensinnäkin Filatelisti-lehden jatkuva supistaminen on murheellinen asia. "Liitto" ei ole mikään päätoimittaja, sen on oltava nimetty henkilö, joka kerää lähetetyt kirjoitukset, toimittaa ne tarpeen mukaan, korjaa kielija asiavirheet, oikaisee virheitä tarpeen mukaan ja vastaa kokonaisuudesta. Jos taas jäsenille lähetetään vain linkki liiton jäsensivuille, läheskään kaikki tuskin vaivautuvat tutustumaan tarjontaan sitä kautta. S uomen Filatelistiliitto on tehnyt uuden päänavauksen julkaisemalla sähköisen "Uutiskirjeen", joita on ilmeisesti tarkoitus lähettää tilaajille lähes kuukausittain. Liiton aiempiakaan nettisivuversioita ei taida olla luettavissa missään enää nykyään. Joistakin on linkit blogisivuille, joilla joku nimimerkki kirjoittelee kaikenlaisia asioita. No 1/2026 ilmestyy viikolla 7 (helmikuun puolivälissä) . Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.1. No 2/2026 ilmestyy viikolla 16 (huhtikuun puolivälissä) . Uutiskirjeeseen oli selvästi panostettu, se oli monipuolinen ja informatiivinen. vuosikerta Päätoimittaja • Redaktör • Editor Seija-Riitta Laakso 0400 460 307 seijulaakso@gmail.com Postiosoite • Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 B 29 00180 Helsinki Toimituskunta Rasmus Berg, Seppo Laaksonen, Seppo Salonen ja Seija-Riitta Laakso Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Lehden taitto Seija-Riitta Laakso Painopaikka • Tryckeri K-Print, Tallinna, Viro Lehden ilmestyminen vuodenvaihteessa No 6/2025 ilmestyy viikolla 49 (joulukuun alussa) . Niitä onkin syytä pitää silmällä, mutta väärässä paikassa säästäminen voi johtaa toiminnan supistumiseen tavalla, jota ei ole riittävästi osattu ennakoida. En tiedä, millä perusteella ensimmäisen uutiskirjeen jakelu oli järjestetty – itse en ainakaan sitä saanut, vaikka olen liiton jäsen. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 2 Päätoimittajalta seijulaakso@gmail.com SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 105. Itseltäni ainakin jää moni tällainen linkki avaamatta, niitä tulee niin monelta taholta nykyään. Periaatteessa kaikki mahdollisuudet edistää yhteistä harrastustamme kannattaa tietenkin käyttää hyväksi. Mitä tulee itse "Uutiskirjeeseen", siinä oli monia kirjoituksia, jotka eivät olleet uutisia menneistä tai tulevista tapahtumista, vaan eri tyyppisiä juttuja, joiden tekijä ei käy mistään selville. Lukijan pitää saada tietää, kenen mielipiteitä, arvioita, tutkimustietoa, tms. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 10.11. Aina vedotaan kustannuksiin. Lehti on ollut liiton "lippulaiva" vuosikymmenien ajan. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.3. Sen sijaan että oltaisiin yhteisvoimin panostettu mahdollisimman hyvän lehden tekemiseen, sen ilmestyminen rajoitettiin viime vuoden seitsemästä numerosta tämän vuoden kuuteen ja ensi vuonna lehti ilmestyy vain neljä kertaa. Niistäkin saa etsimällä etsiä todellista henkilöä taustalla. 2 Seija-Riitta Laakso
6. Valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja varatoiminnantarkastajaa vuodelle 2026. 39. 6. 34. Ilmoituksiin liittyvät asiat Päätoimittaja Seija-Riitta Laakso seijulaakso@gmail.com Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea FI23 1347 3000 4063 67 Laskutus EDI/OVT-tunnus: 003705844528 Operaattori: Maventa Kokouskutsu Suomen Filatelistiseura ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 10.11.2025 klo 18 osoitteessa Lönnrotinkatu 32 B, Helsinki. 37. • Seija-Riitta Laakso Kirja-arvostelu – Ringtyp "Around the World", s. • Jukka Sarkki, Heikki Virtanen Puheenjohtajan palsta, s. 4. 16. 28. • Mårten Sundberg Mika Waltari ja filatelia, s. 11. • Seija-Riitta Laakso Tilaushinnat • Prenumeration • Subscriptions 2026 Suomi ja Pohjoismaat • Finland och Norden • Finland and Nordic countries 58 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset • Subscriptions and address changes tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. • Christer Brunström SP-lehden sanaristikko, s. • Pekka Lempiäinen En kolumn på svenska – Kolla källorna, s. 4. 8. Esityslista 1. 38. 31. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa. Helsingissä 30.9.2025 Suomen Filatelistiseura ry HALLITUS Nordia 2025 Malmössä, s. 2. 5. 36.. Näyttelyitä, tapahtumia, rivi-ilmoituksia, s. Kokouksen päättäminen. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 3 Tässä numerossa SUOMEN Postimerkkilehti 3 Saksan keisariperhe I maailmansodan jälkeen, s. • Jukka Sarkki Puhuvia postimerkkejä Philakoreassa, s. Posti listautuu pörssiin, s. 20. Ilmoitushinnat • Advertisements 2025 1/1 sivu 500 € , 1/2 sivua 320 €, 1/4 sivua 200 €. • Mikko Kylliäinen M1963 ja M1981 autopakettimerkit, s. 3. Hyväksytään kokouksen työjärjestys. Kuopio 250 -näyttely ja seminaari, s. 51. 5. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tuloja menoarvio sekä liittymisja jäsenmaksun suuruus vuodelle 2026. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja 4-8 hallituksen jäsentä toimikaudelle 1.1.2026–31.12.2027. Hintoihin lisätään alv. • Tuomas Juvonen Viron lentopostimerkit, s. 7. SP-lehden online-huutokauppa 67, s. Kokouksen avaus. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä yllä mainittuun sähköpostiosoitteeseen
Korea ulkonäkö ja asiasisältö eivät nimittäin aina korreloi keskenään. Tilaa oma lehtesi täältä: tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi.. Pitkäjänteisyyteen liittyy toinen Buffettin keskeinen periaate: Ajoituksen on oltava oikea. Harvinaisia kohteita kannattaa ostaa, massatavaraa ei, julistaa Buffett. Hallitus 2025 Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen • 0400 403 230 pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Martti Forss • 0400 840 598 martti.forss@onninen.com Sihteeri: Pekka Hurri • 040 503 2144 pekka.hurri@pp.inet.fi Rasmus Berg • 050 5124 987 rasmus.berg@saunalahti.fi Perttu Haglund • 040 545 1239 perttu.haglund@gmail.com Matti Lundberg • 041 531 6112 matti.aj.lundberg@gmail.com Ari Niemelä • 0400 412 125 ari.niemela53@gmail.com Janne Nikkanen • 041 527 6430 nikkanenjanne@gmail.com Toimihenkilöt: Rahastonhoitaja Kai Anttila • 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) • 0400 934 522 postiaollille@gmail.com Kerhomestari Pertti Hurmerinta • 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit Petri Jansson • 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Eero Mäkelä • 0400 602887 sakarieero@gmail.com L oppukesän lukemiseksi saapui elokuussa sveitsiläisen Corinphilan asiakaslehti, jonka sisällöstä voisi moni keräilyalankin lehti ottaa mallia. Tällä kertaa oli tilaisuus tutustua maailman luultavasti kuuluisimman sijoittajan, ”Omahan oraakkelina” tunnetun Warren Buffettin sielunmaailmaan. Warren Buffettin julistusta mukaillen: ”Menestyvällä sijoittajalla on paljon kärsivällisyyttä. Lopulta hinta on laskenut niin paljon, että parhaan sijoituksen tekee se, joka on jaksanut odottaa. Filatelistiyhteisö tuskin on laajemmin tietoinen siitä, että Buffett on myös yksi meistä, filatelisti. Maksat kovan hinnan, mutta arvoa et saa hintaa vastaavasti. Tästä on hyviä esimerkkejä aivan viime ajoiltakin esimerkiksi Saarisen mallista. Jos filateliaa ajattelee sijoittamisena, sen on oltava pitkäjänteistä kuten kaiken muunkin sijoittamisen. Hän ostaa paljon alle käyvän arvon ja myy paljon yli käyvän arvon.” 30.9.2025 Pekka Lempiäinen Tilaa Suomen Postimerkkilehti vuodeksi 2026! SP-lehti ilmestyy ensi vuonnakin 52-sivuisena kuusi numeroa vuodessa. Myyjän kannalta taktiikka on kuitenkin oikea – jos olisi myynyt kaiken kerralla, huippuhintaa ei olisi saanut yhdestäkään. Tämän hieman kryptisen lausahduksen syvintä sisältöä voi jokainen miettiä mielessään. Vuositilauksen 2026 hinta on 58 euroa Suomeen ja Pohjoismaihin, Suomen Filatelistiseuran jäsenet saavat lehden jäsenetuna. Ja vieläpä tavalla, joka on tyypillinen – alussa oli ”koulupoikakokoelma” ja vasta kypsemmällä iällä harrastus alkoi saada vakavampia muotoja klassisen USA:n ja Ison Britannian keräilyn myötä. Eikä laadusta tingitä. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 4 Puheenjohtajan palsta Suomen Filatelistiseura ry 4 Pekka Lempiäinen. Artikkeli oli laadittu sijoittajalegendan 95-vuotispäivän merkeissä, jota hän vietti päivälleen kuukausi sitten. Taloudelliset resurssit takaavat hänen kohdallaan tietenkin sen, että hän voi hankkia kaiken, mikä kiinnostaa – tämähän ei useimmille meistä ole mitenkään mahdollista. Ellet sitten pidä arvoa jonakin muuna kuin rahallisena suureena. Esimerkiksi käyvät suomalaisten ensipäiväkuorten hamstraukset 1970–1990 -luvuilla, Ahvenanmaasta puhumattakaan. Usein käy niin, että joitakin harvinaisuuksia löytyy kerralla useita kappaleita, joista sitten järkevä myyjä ei luovu kerralla, vaan vähitellen. Itse hän avaa sitä niin, että hankintoja tehdessä on syytä olla tiedossa kaikki saatavilla oleva informaatio hankittavasta kohteesta – on siis välttämätöntä tietää itse, mitä hankkii. Silloin kun kaikki muut ovat liikkeellä, ei kannata itse olla liikkeellä. Tarjoamme uusille tilaajille loppuvuoden 2025 viimeisen numeron kaupanpäällisiksi ensi vuoden tilauksen yhteydessä. Hänen kantava ajatuksensa tähän liittyen on: ”Hinta on se, minkä maksat – arvo on se, minkä saat”. Silloin maksettiin kovat hinnat, mutta saatu arvo osoittautui myöhemmin vähäiseksi. Sattumaltakin voi toki tehdä hyviä hankintoja, mutta pidemmällä tähtäimellä sattuma tuottaa liian harvoin oikean tuloksen. Buffettin mukaan filateliaan ja sijoittamiseen pätevät samat lainalaisuudet
Enkelt, jag gör som alla andra och refererar vad Gustav Karlberg skrev i Ålands Frimärkssamlarförenings tidskrift Luppen 1978. Han daterar dem fortfarande till 1928, trots att jag informerat honom om de nya uppgifterna. Karlberg hade fått information från tryckeriet och det är förmodligen så enkelt som att någon lästa fel på en ”3” och en ”8” i en gammal liggare, Karlberg uppgav även att ”Samtliga märken som utgavs före valutareformen (1963) har förstörts.” Det stämmer inte, utan i arkivet finns ett stort antal märken. Julfest (Folkhälsan, Mannerheimvägen 97, kl 18–21.) * * endast för medlemmar. År 2014 blev jag ombedd av den Finlandsbekante filatelisten Réne Hillesum att skriva en artikel om åländska stämpelmärken för den nederländska tidskriften Filatelie. Jay Smith har märken från första utgåvan till salu på sin hemsida. Historier som upprepats gång på gång, men som inte visade sig hålla måttet när författaren synade källorna. Esitelmät alkavat kuukauden viimeisenä tiistaina klo 17.00. 1, samt Leo Linders /Erik Wahlströms Finlands Nyoch Eftertryck av Kopekemissionerna 1845–1866. * 26.11. Simo Kettula "Camino francés, ranskalaista tietä Santiago de Compostelaan". Suomen Postimerkkilehti 5/2025 5 En kolumn på svenska Mårten Sundberg, Ålands Frimärkssamlarförening ÅlFF Suomen Filatelistiseura ry 5 Tulevia tapahtumia Lönkalla Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki. Seuran syyskokous klo 18. 12.11. Syksyn tapahtumia kerholla: 10.11. ti 25.11. Efter många timmars letande hittade jag beställningen av de första märkena daterad 21.12.1922 och uppgifter om leveransen av de samma från Åbo Stentryckeri i januari 1923. • • • • • Helsingfors frimärkssamlareförenings (HFF) föredragsprogram för hösten 2025, onsdagar kl.18 i SFs möteslokal på Lönnrotsgatan 32 B. SF:n kokoukset ja huutokaupat joka arkimaanantai klo 18. En leverans av 198 märken i valören 5000 mark från utgåvan 1956 finns protokollförd. Det finns skillnader mellan alla fyra, ingen av dem anger sina källor. Kolla källorna I sitt mästerverk The Mysterious Philippe de Ferrari, Cet Inconnu (2017) kunde Wolfgang Maassen avliva ett antal myter om den legendariske samlaren. 29.10. Men 2014 var det inga problem att gå igenom arkivet. Seppo Salonen "Motivfilateli" 10.12. Jukka Mäkinen "Suomen isohampaiset leimamerkit". Mårten Sundberg. Men det var först 2017 som ett sådant märke hittades i en gammal samling. Det är glädjande att veta att två kvalificerade filatelister som Atte Moilanen och Cyril Schwenson snart är klara med en bok om nytrycken.. Jukka Mäkinen berättade om detta i Filatelisti. Av vissa valörer tiotals helark, och några valörer som aldrig tidigare katalogiserats. Anmälan till julfest senast 26.11. Jag konsulterade Suomen Postimerkkien Käsikirja I, en artikel av Louis Hanciau i Stanley Gibbons Monthly Journal, Agathon Fabergé i Studier och Meddelanden nr. • • • • • Aihefilatelistit ry pitää myös kerhokokouksensa SF:n kerhotilassa Lönkalla. 15.10. Jag ska ge två exempel på hur viktigt det är att gå till grundkällorna. Oklart eftersom uppgifterna i litteraturen varierar. Kjell Sjöblom "Titanic". Johan Blomster "Automobilens utveckling och dess inverkan på omgivningen". Valmöte (inget föredrag). Här väntar vi på det definitiva svaret. Förutom att det inte fanns ett ord om stämpelmärken i protokoll och handlingar från 1928, det år som Åland, enligt Karlberg, tagit i bruk sina första stämpelmärken. Sisään pääsee jo klo 16.30, jolloin voi tutustua huutokauppakohteisiin ja vaihtaa kuulumisia kerholaisten kanssa. 8.12. ti 28.10. Jag fick anledning att försöka sätta mig in i nytrycken av finländska frimärken som gjordes 1862 och vid ett oklart antal ytterligare tillfällen under slutet av 1800-talet. Men så läser jag att den åländska landskapsförvaltningens arkiv inte var tillgängligt när Karlberg gjorde sin forskning. Det samma gjorde Björn-Eric Saarinen och Jay Smiths i sin katalog Finland and Åland Revenue Stamp and Revenue Stamped Paper Catalog 1998, med text även på finska. Perinteinen pikkujoulu klo 18. Ålands landskapsarkiv inrättades först i slutet av 1977 och inledde sitt arbete året efter
Mika Waltari ja filatelia Mika Waltari ja Olavi Paavolainen (salanimellä Olavi Lauri) julkaisivat teostensa "Suuri illusioni" ja "Nykyaikaa etsimässä" alla yhteisen runokokoelman "Valtatiet" (1928). Suomen Postimerkkilehti 5/2025 6 M ika Waltari (1908–1979) kirjoitti laajan kirjallisen tuotantonsa lisäksi valtavan määrän kirjeitä ja postikortteja. Vuonna 1958 WSOY julkaisi hänen 50-vuotispäivänsä kunniaksi juhlakirjan, johon sisältyvässä bibliografiassa on 1 155 nimekettä, kun mukaan lasketaan myös lukuisat sanomalehtija aikakauslehtiartikkelit. Suuri osa hänen varhaisesta tuotannostaan sijoittui kirjoitusajankohtansa nykyhetkeen. Postimerkki on Mika Waltarin syntymän satavuotispäivän kunniaksi vuonna 2008 ilmestyneestä pienoisarkista, jonka suunnitteli Päivi Vainionpää. Waltarin osuuteen teoksesta sisältyy runo "Kirje", joka kuvailee kirjeen sisältöä, ei postinkulkua. Kirjoittaessaan Sinuhe egyptiläistä (1945) Waltari päivän kirjoitusrupeaman jälkeen kirjoitti iltaisin vielä pitkiä kirjeitä silloiselle muusalleen Turkuun. Ajan futuristinen henki ilmeni myös Sylvi Kunnaksen (1903–1971) kuvittaman teoksen kubistisessa kannessa. Vuonna 1928, jolloin hän oli 20-vuotias, Suomessa lähetettiin yli 80 miljoonaa kirjettä ja lähetysten määrä oli lisääntymässä. Waltari eli aikana, jolloin postia kulki ja kirjeitä kirjoitetiin paljon. Sarjakuvan piirtäjä oli Asmo Alho. Varsinkin historiallisia romaaneitaan varten hän teki erittäin laajoja taustatutkimuksia, joiden ansiosta niihin syntyi uskottava miljöö ja ajankuvaus. Lapsena hän oli kiinnostunut filateliasta. Waltarin kirjallisen tuotannon laajuus perustui osaltaan hänen nopeuteensa lukijana ja kykyynsä omaksua lukemaansa tehokkaasti. (Museoviraston kuvakokoelmat /valok. – Postimerkkivihkon suunnittelu ja design Pentti Otsamo. Mika Waltari lukemassa kotonaan Töölön Tunturikadulla vuonna 1934. Pietinen). Julkaistun tuotantonsa lisäksi Waltari ehti kirjoittaa itsekin runsaasti kirjeitä: hän esimerkiksi kannusti kirjeillään muita kirjailijoita ja vastasi saapuneeseen lukijapostiin. Postilla ja filatelialla oli siinä myös osansa. Tämän työskentelytavan hän oli harjoitellut opiskeluaikanaan Helsingin yliopistossa, mitä hän kuvaa matkakirjassaan Yksinäisen miehen juna (1929): ”Lyhyiden muistiinpanojen avulla saatan päästä neljäänsataan sivuun päivässä vieraskielistä tekstiä, – ja myös muistaa sen, mitä läpikäydyssä on oleellista tai myös vastustushalua herättävää.” Kansainvälisesti Waltari tuli tunnetuksi historiallisista romaaneistaan, mutta suuri osa hänen varhaisesta tuotannostaan sijoittui kirjoitusajankohtansa nykyhetkeen. Tästä kirjeenvaihdosta hän on kertonut fantasiamaisessa teoksessaan Neljä päivänlaskua (1949), jossa kirjailija löytää vaimonsa piilottaman sydämensä, joka on jäänyt pölyttymään lipaston laatikkoon liinavaatteitten ja vanhojen kirjeiden väliin. Mika Waltari on käännetyin ja luultavasti myös yksi tuotteliaimmista kirjailijoistamme. Kieku kirjoittaa kirjettä vuonna 1996 ilmestyneessä postimerkissä. Romaanien ja artikkelien lisäksi Waltari kirjoitti runoja, matkakirjoja, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, sotapropagandaa, kirja-arvosteluja ja riimitteli neljän vuosikymmenen ajan loppusoinnullisia kuvatekstejä Kieku ja Kaiku -sarjakuvaan
Tästä kului vain kolme vuotta hänen kirjalliseen läpimurtoonsa. Waltarin nuoruusvuodet olivat filateliaharrastuksen kasvun aikaa. Oppikoululaisena myös Waltari keräsi postimerkkejä ja oli vaihtoyhteydessä ulkomaisiin harrastajiin. Yhdistyslaki oli säädetty vuonna 1919, mikä nähtävästi vilkastutti filateelisten yhdistysten perustamista: seuraavina vuosina perustettiin kymmenenkunta uutta yhdistystä, ja kouluissakin oli filateelista kerhotoimintaa. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 7 Waltarin nuoruustuotannon teoksista monet sijoittuvat Helsinkiin, jossa hän syntyi, kävi koulunsa, opiskeli ja eli koko elämänsä. Waltarilla tämä mahdollisuus oli: Suuri illusioni syntyi lyhyessä ajassa hänen oleskellessaan Pariisissa vuonna 1928. Myymällä ja vaihtamalla hän kokosi omansa.” Suuren suuri kokoelma ei ollutkaan, sillä se mahtui kokonaisuudessaan matkalaukkuun. Romaanin tapahtumat käynnistyvät, kun Haaksirikkoisten patsaan luota Tähtitorninmäeltä löytyy ruumis. Isänsä Toimi Waltarin (1882–1914) kuollessa tuleva kirjailija oli vajaan kuuden vuoden ikäinen. Waltari ehdotti varkaalle muistelmien kirjoittamista, mutta silloin kävi ilmi, että varkaalla oli jo tärkeä harrastus: ”Ei, hänellä on toinen hobby. Häneltä Waltari kertoi myös saaneensa ensimmäiset virikkeensä kirjalliseen toimintaan. Tulija on postimerkkikauppias, joka edellisiltana on vaihtanut Nordbergin merkkejä Zeppelin-merkin virhepainamaan, ”jonka arvo vain kasvaa vuosi vuodelta”, ja jota Nordberg oli hänen sanojensa mukaan jo pitkään himoinnut. Nordberg oli päivällä käynyt postimerkkiliikkeessä katsomassa Zeppeliniä ja kertonut, mitä merkkejä hän tarjoaisi vaihdossa. Tämä romaanin ehkä tunnetuin kansi on Raimo Sallisen suunnittelemassa postimerkissä, joka ilmestyi vuonna 1997.. Yhtiössä Björn Landström (1917–2002) suunnitteli kannen "Sinuhe egyptiläisen" vuonna 1974 ilmestyneeseen laitokseen. Siellä oli kuitenkin vain joitakin muistiinpanoja ja käyntikortteja, joten Waltari ei ollut huomaavinaan asiaa, vaan päätyi kuutta kieltä puhuvan ja sivistyneen taskuvarkaan seurassa kapakkaan. Hetken poliisit tuumivat, voisiko rikkinäisen postimerkin vuoksi tehdä murhan, mutta kauppias vakuuttaa poliisit viattomuudestaan: ”Me filatelistit emme ole sellaisia.” Kolme vuotta aiemmin Kansallisteatterissa oli saanut kantaesityksensä Waltarin näytelmä Miljoonavaillinki, josta Toivo Särkkä ohjasi samannimisen elokuvan vuonna 1961. Kaikkia niitä ihmiskohtaloita, jotka olivat kutoutuneet painetun, värikkään paperipalasen ympärille, – rakkautta, kuolemaa, liikeasioita, – kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu.” Katkelma Suuresta illusionista osoittaa yhden filatelian tarjoaman mahdollisuuden: ulkomaisten postimerkkien avulla sai tutustua kaukaisiin maihin, joihin monellakaan Waltarin aikalaisella ei ollut mahdollista matkustaa. Yksinäisen miehen junassa Waltari kertoo, kuinka Konstantinopolin kujalla illalla vastaan kävellyt vanha viiksekäs mies pyysi tulta savukkeeseen ja samalla Waltarin lompakko hävisi. Hän kerää postimerkkejä, – pahoittelee, etten voi nähdä hänen ainutlaatuista kokoelmaansa Balkanin sotamerkkejä tai turkkilaisia neljän kappaleen blanketteja.” Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin kirjoittamassaan salapoliisiromaanissa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) Waltari tarjoaa lukijoilleen myös näkymän filateliaharrastukseen. En erikoisesti kokoelman vuoksi saadakseni mahdollisimman monta erilaista, vaan pikemminkin jonkinlaisen kaukaisten maiden kaipauksen takia. Uhrin veljentytär kertoo setänsä keränneen lähinnä harvinaisuuksia: ”Ei hän halunnut suurta kokoelmaa. Mietittyään päivän asiaa postimerkkikauppias oli innostunut: ”Tunnenhan minä hänen kokoelmansa. Kuvittelin silloin kirjeitä, joita ne olivat kuljettaneet perille. Saatoin siihen aikaan tuijottaa tuntikausia niiden numeroita, kirjoituksia ja kuvia, tahraisia postileimoja ja päivämääriä. Palmun ollessa apureineen uhrin asunnossa ovikello soi. Oppikoululaisena Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa Mika Waltaria ei nähty urheilukentillä, vaan hän luki ahkerasti ja vietti aikaansa kirjastossa. Näytelmässä Imupainepuristin Oy:n toimitusjohtaja on tehnyt suuren kavalluksen, mutta hän suostuttelee totisen ja täsmällisen konttoripäällikkönsä syntipukiksi. Eurooppaa laajasti kiertänyt ja taikatemput hallitseva varas innostui kertomaan värikkäästä elämästään, johon sisältyi myös jakso vakoojana Ateenassa. Kirjassa postikortit kulkevat, ja saatuaan kortin ulkomailla matkustavalta ihastukseltaan nuorta Waltaria muistuttava romaanin minä-kertoja, toimittaja Hart, määrittelee kortin sellaiseksi, ”jonka matkustaja ottaa kiireessään siihen juuri vilkaisematta kirjoittaakseen pari merkityksetöntä sanaa ja osoitteen, näyttääkseen, että on matkalla ja kuitenkin muistaa muidenkin ihmisten olemassaolon.” Kertoja tutkii postikorttia tarkoin: se oli päivätty Wienissä ja postimerkki oli liimattu hätäisesti vinoon. Ei se ole yhtään hullumpi.” Mutta yksi Nordbergin merkeistä oli rikki, mikä oli saanut kauppiaan tuohtumaan. Isähahmoksi muodostui Toimi Waltarin nuoruudenystävä Jalo Sihtola (1882– 1969), joka oli diplomi-insinööri ja teollisuusjohtaja, mutta myös kuvataiteesta ja kirjallisuudesta kiinnostunut mesenaatti. Poliisit saavat selville, että vainaja on Fredrik Nordberg, joka ”puuhasi kaikenlaista”, horoskooppeja, kirjanpitoa ja filateliaa. Sihtolan kanssa Waltari oli kirjeenvaihdossa pikkupojasta saakka Sihtolan kuolemaan asti. Me filatelistit Waltari julkaisi läpimurtoteoksensa Suuri illusioni vuonna 1928. Oven takana on vanhahko mies, joka luulee poliiseja filatelisteiksi. Ollessaan valmistumassa filosofian kandidaatiksi vuonna 1929 hänelle syntyi halu päästä Konstantinopoliin. Kortti ja vieraan maan postimerkki saa kertojan muistelemaan poikavuosiensa postimerkkiharrastusta: ”Joskus poikana olin keräillyt postimerkkejä. Waltarin ensimmäinen julkaistu teos oli Merimieslähetyksen tilaama hengellinen kertomus, jota kirjoittaessaan hän oli 17-vuotias oppikoululainen
Myös Tulenkantajien johtohahmo Olavi Paavolainen (1903–1964) mainitsi putkipostin futurismia käsittelevässä esseessä teoksessaan Nykyaikaa etsimässä vuonna 1929: ”Vesijohtojen ja putkipostin elämä maan alla, puhelinsanomat, sähkövirrat, tuoksut, sävelet on saatava taiteessa tulkituksi.” Vuonna 1935 Waltari julkaisi, omien sanojensa mukaan välityönä, nuorille kirjailijanaluille tarkoitetun oppaan Aiotko kirjailijaksi. Putkiposti lienee heille ollut yksi uuden ajan symboli, vaikka se Pariisissa olikin ollut olemassa teoksen ilmestymisaikana jo yli 60 vuotta. Sen vieressä Fredrik Nordberg katseli kaukoputkellaan Katajanokan suuntaan Mika Waltarin romaanissa "Tähdet kertovat, komisario Palmu" (1962). Pariisissa 11.2.1928 kulkenut putkipostikorttikirje. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 8 on tehty myös pienempi kavallus, kun juoksupoika on käyttänyt postimerkkikassan varoja omiin tarkoituksiinsa. Neljä markkaa riittää Erilaiset lähetyslajit esiintyvät Waltarin tuotannossa varsin kattavasti: postikortin lisäksi kirjeet, postiosoitus, paketit, ristiside ja kirjaaminen. Sydämen lähettämisessä postissa oli sodanjälkeisen säännöstelyn vuoksi kuitenkin riskejä: ”Olisin pyytänyt häntä lähettämään sydämen minulle kirjattuna postipakettina, mutta paketit joutuivat usein hukkaan näinä aikoina. Waltarin kirjoittaessa "Suurta illusionia" Pariisissa vuonna 1928 putkipostilähetyksen taksa enintään 7 grammaan saakka oli 1,50 frangia (1.5.1926–11.6.1937). Ehiön sai avatuksi repimällä reunan rei’itystä pitkin irti. Kuvallinen ehiökortti julkaistiin 15.7.1952. Lopussa kumpikin ongelma selviää parhain päin niin kuin komedioissa on tapana. Nuoren kirjailijan on hyvä aloittaa uransa tarjoamalla lyhyitä Kuvanveistäjä Robert Stigellin (1852–1907) veistos "Haaksirikkoiset" paljastettiin Tähtitorninmäellä vuonna 1898. Sen lähtökohtana oli opastaa kirjoittamisesta kiinnostuneita välttämään yleisiä virheitä, joita hän itse oli tehnyt ja joita hän oli nähnyt toimiessaan kirja-arvostelijana Maaseudun Tulevaisuudessa sekä kirjallisten näytteiden tarkastajana Nuoren Voiman Liiton kirjallisessa harrastuspiirissa. Kirjailija pelkää sydämensä tuottavan vahinkoa ja alkaa toivoa sitä takaisin, ehkä postitse. Minä-kertoja toteaa sen avaamisesta: ”Kiihkein sormin repäisin sen auki pisteviivoja myöten.” Kysymyksessä on siis Pariisin putkipostia varten valmistettu ehiö, joka taitettiin kahtia ja suljettiin kostuttamalla reunoilla oleva liimoitus, jota erotti kortin keskiosasta rei’itys. Myös kansanhuoltoviranomaiset tarkastivat joskus paketteja ja olisivat kenties erehtyneet pitämään sydäntäni luvattomana lihalähetyksenä ja luovuttaneet sen julkiseen kauppaan, mitä en suinkaan halunnut, koska oikullisen mieleni pakotuksesta sydämeni kävi äkkiä minulle hyvin tärkeäksi ja kallisarvoiseksi, vaikka näin kauan olin tullut toimeen ilman sitä.” Suuressa illusionissa esiintyy kirjeiden ja korttien lisäksi lähetyslaji, jota kotimaan postilaitoksen palveluvalikoimassa ei ollut, ”sininen pneumatique-kuori”. Se ja viisi muuta samana vuonna ilmestynyttä ehiökorttia valmistettiin Helsingin olympiakisoja ajatellen ja niiden nimellisarvo vastasi postikortin taksaa ulkomaille (1.1.1952–31.5.1956). Oppaassaan Waltari neuvoo lukijoitaan myös kirjailijantyöhön liittyvissä käytännön asioissa. Suurta illusionia kirjoittaessaan Waltari oli lähellä Tulenkantajia, jotka hurmioituivat uudesta tekniikasta, kuten radiosta, gramofonista tai ohi kiitävistä autoista. Teoksessa Neljä päivänlaskua kirjailija ensin löytää ja sitten kadottaa sydämensä, joka jää Turkua muistuttavaan kaupunkiin hänen ihastukselleen. Avatakseen lähetyksen ja lukeakseen sisällön vastaanottaja on irrottanut reunukset rei’itystä myöden.
Aloittaessaan vuonna 1929 matkansa Konstantinopoliin Helsingistä laivalla hän tapasi juuri ennen lähtöään Jalo Sihtolan Seurahuoneella ja lupasi kirjoittaa säännöllisesti sekä välillä lähettää sähkeitäkin. Toimitus nimittäin ei lunastaisi kirjeitä, joissa ei ole riittävää postimaksua, sillä lunastettavasta kirjeestä vaadittaisiin kaksinkertainen postimaksu. Kirjan ilmestyessä vuonna 1935 ensimmäisen painoluokan kirjeen postitaksa oli kaksi markkaa ja toisen painoluokan neljä markkaa (1.12.1931–15.6.1940). Vuonna 1935 ei ollut olemassa 4 mk:n postimerkkiä, joten postimaksu oli maksettava esimerkiksi 1 mk:n ja 3 mk:n merkeillä tai kahdella 2 mk:n merkillä. Kirjeitä Istanbulista Ulkomaanmatkoillaan Waltari lähetti ystävilleen ja perheelleen ahkerasti kirjeitä ja postikortteja. Wienissä Waltari istui kahviloissa, kirjoitti kirjeitä ja lähetti kortteja. Romaanin käsikirjoitus on niin painava, että se on lähetettävä pakettina, mikä Waltarin ohjeiden mukaan tapahtuu näin: ”Kirjoitat kustantajalle osoitetun pakettikortin, ja niin rakas on henkesi ensimmäinen lapsi, että annat kirjata tuon paketin. Vuonna 1928 ilmestyneet Bulgarian postin yhden ja kahden levan postimerkit, jollaisia Waltari liimasi Sofiassa kirjeisiinsä ja kortteihinsa matkallaan Konstantinopoliin vuonna 1929. Konsulaatista hän jatkaa matkaansa kävellen kirjeet mukanaan: ”Tahtoisin heti lukea kirjeeni, mutta säästän niitä, – ne tuntuvat melkein aarteilta.” Katseltuaan Konstantinopolin vanhoja rakennuksia Waltari löytää kahvilan, istuu plataanien varjoon ja lukee kirjeensä: ”Miten kaukaista kaikki tuo onkaan. Toimitukseen lähetettävään kirjeeseen tuli liittää myös saate, jolle Waltari antaa mallin, sekä palautuspostimerkit siltä varalta, että käsikirjoitus ei tulisikaan julkaistuksi. Waltari neuvoi kirjailijaa menemään postikonttoriin punnituttamaan kirjeen, jos tämä oli epävarma kirjeen painosta. Sofiassa oleskelustaan hän kertoo: ” Kirjoittelen kirjeitä, – konemaisesti, haluttomasti. Postimerkeissä on kuvattuna Bulgarian tsaari Boris III (1894–1943).. Jos kirjailija pelkäsi käsikirjoituksensa katoamista, oli parempi ottaa siitä jäljennös. Käsikirjoituksen saamiseksi perille toimitukseen oli tärkeää, että kirjekuoressa oli tarpeellinen määrä postimerkkejä. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 9 kirjoituksia sanomatai aikakauslehdille. Jännityksellä tutkin postileimoja, – ketkä ovat jo ehtineet kirjoittaa.” Konsulaatin tietojen mukaan hän on sillä hetkellä ainoa Konstantinopolissa oleskeleva suomalainen. Sen voit todella tehdä, sillä kustantaja ei naura enää.” Palautuspostimerkit on nytkin syytä liittää lähetykseen. Paras tapa toimittaa kirjoitus lehden toimitukseen on lähettää se kirjeitse. Tällaisetkin seikat saattaisivat Waltarin mukaan vaikuttaa käsikirjoituksen mahdollisuuksiin tulla julkaistuksi. On kertynyt muutamia. Mutta käsikirjoituksen lähettämisestä kirjattuna toimitus arvaisi, että kirjoittaja on aloittelija, mikä pienentäisi kirjoituksen julkaisemisen todennäköisyyttä. Toisen painoluokan kirje sai painaa enintään 125 grammaa, joten sillä pystyi lähettämään toimitukseen hyvinkin yli kymmensivuisen käsikirjoituksen. Lähetyksen kirjaaminen oli tarpeetonta, sillä Waltarin mukaan kirjeet eivät huku postissa. Saavuttuaan laivalla Saksaan Waltari kulki Euroopan halki junalla Istanbuliin. Kääröksi käsikirjoitusta ei pidä kiertää eikä taittaa moneen kertaan, mikä antaisi epäsiistin vaikutelman. Seuraavana vuonna kertomus matkasta ilmestyi matkakirjana Lähdin Istanbuliin. Kirjailijan saadessa nimeä ja kokemusta tulee ajankohtaiseksi ensimmäisen romaanin kirjoittaminen. Matkan edettyä Bulgariaan hänen intonsa kirjoitella oli hiipunut. Otan kymmenen postikorttia, – kirjoitan kaikkiin saman tervehdyksen ja eri osoitteet, – liimaan kuninkaan suuren kuvan niiden päälle, – ja juuri työntäessäni niitä postilaatikkoon saan omituisen varmuuden siitä, että osoitteessa mainittuja henkilöitä ei ole olemassakaan, – että joskus olen nähnyt heistä unta.” Ensimmäisenä aamunaan Konstantinopolissa Waltari lähtee raitiovaunulla hakemaan kirjeitään Suomen konsulaatista: ”Kysyn konttorista kirjeitä. Waltari kuitenkin toteaa, että ”4 mk riittää tavallisesti”, sillä ”kaksinkertaisella postimaksulla menee jo varsin painava kirje perille”. Yksi matkan välietapeista oli Venetsia, jossa kirjeiden kirjoittaminen osoittautui vaikeaksi: hotellihuoneessa ei ollut kirjoituspöytää. Tästä hän mainitsi myös hotellin isännälle, joka neuvoi maan tavan kirjoittaa kirjeitä: ”Kun Robertolle huomautin kirjoituspöydän puutteesta, hän vihjasi ujosti, että todelliset herrasmiehet tavallisesti kirjoittivat kirjoitettavansa, kirjeet ja runot, piazzalla kahvilanpöytien ääressä, missä samalla saattoi tarkastella vilkasta ja vaihtelevaa elämää ympärillään, ellei ajatus luistanut.” Istanbulissa Waltari halusi lähettää korttinsa kotimaahan lentopostissa, sillä Waltari neuvoo kirjassaan "Aiotko kirjailijaksi?" lähettämään sanomaja aikakauslehdille tarjottavat kirjoitukset neljän markan postimaksulla, jolla tuolloin kulki toisen painoluokan kirje. Matka toteutui vuonna 1947. Olen irrallinen, harhaileva hiukkanen Euroopan ihmismeressä.” Sinuhe egyptiläisen ilmestyttyä Waltari alkoi suunnitella toista matkaa Istanbuliin, joksi Konstantinopolin nimi oli muutettu vuonna 1930. Harvinaista oli myös niiden hukkuminen toimituksessa. Suositeltavaa on ”käyttää tavallista, ruskeaa kirjekuorta joka on niin suuri, ettei käsikirjoitusta tarvitse taittaa kuin kerran”. Aluksi hän matkusti Pariisiin yhdessä vaimonsa kanssa ja jatkoi sieltä yksin Istanbuliin. Violetti 2 mk:n merkki oli ilmestynyt 1.2.1932 ja vuonna 1935 siitä valmistettiin neljä tilauserää. Matkakirjasta on nähtävissä, että Istanbulissa hän keräsi aineistoa ja vaikutelmia vuonna 1952 ilmestyneeseen historialliseen romaaniinsa Johannes Angelos, jonka tapahtumat sijoittuvat ottomaanien piirittämään Konstantinopoliin ja kaupungin kukistumiseen vuonna 1453
Helsinki 1928. Kurjensaari, Matti et al. Rajala, Panu. Mika Waltarin juhlakirja. Muissa tässä artikkelissa mainituissa teoksissa posti ja sen kulku liittyvät kirjoitusajankohtansa jokapäiväiseen viestintään ja filateliaa harrastuksena Waltari käytti kuvaamaan romaanihenkilöidensä luonnetta. • Yksinäisen miehen juna. • Tähdet kertovat, komisario Palmu. Helsinki 1947. Suurimmassa roolissa filatelia oli Mika Waltarin tuotannossa vuonna 1962 ilmestyneessä salapoliisiromaanissa Tähdet kertovat, komisario Palmu. • Appelsiininsiemen. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 10 ”tavallinen posti Istanbuliin Suomesta ja päinvastoin kestää kuukauden tai pari, joten tuntui tarkoituksettomalta lähettää postikortteja, jotka tulisivat perille vasta itse palattuani kotimaahan.” Lentoposti kulki Istanbulista kerran viikossa ruotsalaisella koneella ensin Tukholmaan ja sieltä edelleen Suomeen. Lähteet Ala-Honkola, Harri et al. Sanomaja aikakauslehdissä siihen aikaan julkaistut lyhyet kertomukset hän määrittelee tilapäisnovelleiksi, joiden yksi alalaji on salapoliisinovelli. kirjoittamaan asioista, joihin kirjailijanalku itse on perehtynyt ja jotka hän tuntee. Helsinki 1999. Lukijoilleen antamansa idean Waltari toteutti itse osallistuessaan pohjoismaiseen salapoliisiromaanikilpailuun vuonna 1938. Waltari, Mika ja Lauri, Olavi. Helsinki 1928. Valtatiet. • Miljoonavaillinki (1959). Tässä romaanissa postinkulun osuus juonen kannalta on vähäinen, mutta kirje siinäkin lähetetään.. Tällä tavalla kirjailijan tuotokset olisivat lukijan silmissä uskottavia. Suuren rahasumman ilman mitään selityksiä sisältäneen, melko painavan kirjeen Mustapäälle oli tosiasiallisesti lähettänyt murhaaja, joka ”oli varustanut kuoren riittävillä postimerkeilläkin, joten Mustapään ei tarvinnut maksaa edes lisämaksua postinkantajalle.” Lopuksi Kirjailijanurasta haaveilevia Waltari neuvoi teoksessaan Aiotko kirjailijaksi. Helsinki 2008. • Kuka murhasi rouva Skrofin. Vuonna 1939 ilmestyneeseen romaaniin perustuen Matti Kassila ohjasi vuonna 1961 elokuvan Kaasua, komisario Palmu. sivu 6) nähdään vuonna 1940 ilmestyneen romaanin "Komisario Palmun erehdys" kansi. Postimuseo, Tampere 2016. Tällaisen kirjoittajalle Waltari antaa ohjeeksi eläytyä aiheeseen ja kehottaa miettimään, miten kirjoittaja itse toimisi kuvaamassaan tilanteessa: mitä esimerkiksi talonmiehen rouva sanoisi haistaessaan kaasunhajua porraskäytävässä. Näin oli käynyt aiemminkin ja näin kävi myös myöhemmin: ”Lentopostikirjeiden maksusta syntyi joka kerta sama kiista ja joka kerta postin henkilökunta pääsi eri tulokseen lentopostimaksusta Suomeen.” Arviot lentopostissa lähetettävän postikortin taksasta Suomeen vaihtelivat eri käyntikerroilla 75 ja 140 kurusin välillä. Helsinki 1958. Helsinki 1949. Kaasuputkisto ulottui myös Töölöön, jossa hän oli asunut ensin Mannerheimintiellä kahdessa osoitteessa vuodesta 1930 ja vuodesta 1932 lähtien Tunturikadulla Etu-Töölössä. Myös Mustapää oli saanut kirjeen rouva Skrofilta samana aamuna, jona murha tuli ilmi. • Neljä päivänlaskua. Helsinki 1935. Suomen postitaksat 1875–2001. Waltari voitti salapoliisiromaanikilpailun teoksellaan Kuka murhasi rouva Skrofin. Helsinki 1929. Helsingissä kaasua oli käytetty katuja kotivalaistukseen vuodesta 1860 ja vuosisadan vaihteesta alkaen kotitalouksien kaasuliesissä. Lisäksi tiedettiin, että postilaatikot rouva Skrofin asunnon lähettyvillä tyhjennettiin klo 23 ja hänen lähettämäkseen otaksuttu kirje oli leimattu seuraavana aamuna klo 6. Juonen kannalta merkittävä osa postinkululla oli romaanissa Kuka murhasi rouva Skrofin. Järvelä, Juha. Yhtä epävarmaa oli taksoitus ollut Italiassakin, josta kirjeet olivat lähteneet Suomeen lentopostissa eri päivinä 80, 100 ja 120 liiran postimerkit kuoriin liimattuina. Helsinki 2024. Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset. • Aiotko kirjailijaksi. Hieman myöhemmin saapuu postinkantaja laukussaan kirje rouva Skrofille. Irina Björkman). Helsinki 1929. Helsinki 1939. Waltari panee komisario Palmun pohtimaan kirjeiden kulkua varsin yksityiskohtaisesti: poliisin tietoon oli tullut, että Mustapää oli käynyt postilaatikolla edellisenä iltana klo 22.15 lähettämässä oman kirjeensä. Helsinki 1940. Paavolainen, Olavi. Nuoruuden keräilyharrastuksensa ansiosta Waltari pystyi ammentamaan filateliasta ja postinkulusta yksityiskohtia ja juonenkäänteitä romaaneihinsa ja luomaan siten teoksiinsa uskottavia henkilöitä ja tapahtumia. Teoksessa: Mika Waltarin näytelmät (toim. Nykyaikaa etsimässä. Helsinki 1962. Mikko Kylliäinen Vuonna 2008 ilmestyneen pienoisarkin toisessa postimerkissä (vrt. Pudottaessaan kirjettä postiluukusta hän saa vastaansa voimakkaan kaasunhajun. • Komisario Palmun erehdys. Rouva Skrofin asunnosta ei kuitenkaan löydy kirjettä, sillä lähettäjä, saarnaaja Mustapää, oli siepannut sen matkaansa ilmestyttyään rouva Skrofin asunnolle poliisien jo ollessa paikalla. Posti kulkee, komisario Palmu! Kirjassaan Aiotko kirjailijaksi. Kortit ystäville jäivät kuitenkin Istanbulista lähettämättä, kun ”postitoimiston henkilökunta alkoi neuvotella keskenään, paljonko postimerkkejä kehtaisi vaatia korttiin”. Waltari antaa ohjeita ja vinkkejä erilaisten tekstityyppien kirjoittamiseen. Tulenkantajat – taiteilijat ja kaupunki. Helsinki 1931. • Lähdin Istanbuliin: Totta ja tarua Euroopasta 1947. Waltari oli syntyperäinen helsinkiläinen, joten kaasulaitos oli hänelle tuttu. Talonmies rouvineen ei tahdo uskoa postineitiä. Romaanin tapahtumat alkavat, kun postineiti Hallamaa ilmoittaa talonmiehen rouvalle kaasunhajusta porraskäytävässä. Waltari, Mika: • Suuri illusioni
M1963 ensipäiväleimaus 1.1.63 (vas.) on leimaväärenne. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 11 T ässä artikkelisarjan kolmannessa osassa keskityn sellaisiin käytännön asioihin, joiden katson sopivasti täydentävän Suomen postimerkkien käsikirja IV:n teoreettista käsittelyä. Autopakettimerkeistä M1963 on säilynyt keräilijöille ehkä kaikista malleista monipuolisin materiaali. Autopakettimerkkien M1963 ja M1981 vihkot nidottiin yhdellä niitillä kasaan taustakartongin ja värillisen kansipaperin väliin. Autopakettimerkit M1963 ja M1981 leikkeitä ja rahtikortteja löytyy edelleen löytölaatikoista. Päikköasento mahdollisti sen, että arkin leikkauksen jälkeen marginaali oli kaikissa vihkolehdissä merkkiryhmän yläreunassa. Kuvassa vasemmalla keltaisia postibusseja Helsingin Pääpostitalon takana sijainneella parkkipaikalla noin 1960-luvun puolivälissä. Painoarkeissa merkit on aseteltu siten, että arkin keskellä olevat merkit ovat päikköasennossa pitkältä sivultaan. Kiertokirjeen 39/1963 mukaan uudenmalliset autopakettimerkit olivat käypiä 1.1.1963 alkaen. Vastaavalla leimalla on myös M1952:n viimeisen päivän käyttöjä. Vuoden ensimmäinen päivä oli ja on edelleen pyhäpäivä, joten teoreettinen ensipäivä on 2.1.1963. Uudella kuva-aiheella olevat M1963 autopakettimerkit otettiin käyttöön tammitai helmikuussa 1963. Keräilijöiden hallussa oleva rahtikirjamateriaali ei varmaankaan mahdu yhteen muuttolaatikkoon, kaikenlaisia Kynämitätöinti "28.2." Vihkot mallia 1963 (vas.) ja 1981.. Kahden viimeisen mallin vihkoissa oli edelleen sata merkkiä, mutta ne olivat nyt viiden merkin pystyrivilöitä, joita oli kussakin vihkossa 20 kpl. Autopakettimerkkien M1963 ja M1981 vihkorakenne muuttui edeltäjästään hieman. Painopaperista puuttuvat reunavesileimat. Kuusamon Matkatavaran säilytyskuitit tuovat vaihtelua ja leimatun materiaalin osalta ei ole kuin muutama paperityyppeihin liittyvä haaste, mutta nekin voi jättää huomiotta, jos haluaa täyttää oman Suomikansionsa takaosan lehdet leimatulla materiaalilla
Leimauksen laadusta voisi päätellä näiden Kuusamossa 14.9.1970 leimattujen 0,05 mk:n ja 1,00 mk:n merkkien olevan tarvekäyttöjä. Rahtikirjoille liimattujen merkkien asento on aivan sattumanvarainen. Tällä hetkellä varhaisin tiedossani oleva tarvekäyttö on tämä 28.2.1963 Oulussa leimattu rahtikirja.. Pakettileike Turku 14.6.1971. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 12 Kuitti matkatavaran säilytyksestä, Kuusamo 12.1.1968. Postileima Jyrkkäkoski 17.8.1967 (rahtikirjalta rajattu 4 x 20p). Kiertokirje numero 39/1963 on päivätty 15.3.1963, eli merkeistä tiedotettiin takautuvasti. Leimauksen asento on tarvekäytölle tyypillinen
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 13 Suhteellisen pienelle rahtikirjalle oli joskus tarvetta liimata paljon merkkejä, ja silloin tuli usein ahdasta. Vasemmalla melko tyypillinen filateelinen leimaus kokonaisesta M1963 sarjasta. Hästbacka 30.12.1978. Huomaa kuoren oikeassa alareunassa olevat fosforointi palkit. Helsinki 10 7.12.1981. Autopakettimerkit eivät olleet postimerkkejä, eli niiden käyttö postiliikenteessä ei ollut sallittua. Ne ovat Tampereella loppukesällä 1975 käyttöön otetun Telefunken-lajittelukoneen painamia postinumeron koodiviivoja. Autopakettimerkkejä M1981 käytettiin jonkin verran myös oikeassa rahtiliikenteessä, mutta merkkimateriaalia, jota voisi laatunsa puolesta pitää tarveleimattuna, on M1981 rahtikirjoissa kaikista autopakettimerkkien malleista haastavinta löytää.. Seuraavien kolmen vuoden ajalta myös runsain määrin filateelliseen tarkoitukseen leimattua "nappiloistoa". Uudelle merkkimallille korkeampine arvoineen alkoi selvästi olla tarvetta. Tämän Tampere 42 -alueelta 17.10.1975 Hankoon lähetetyn kirjeen olisi pitänyt mennä lunastukseen. Esimerkkinä oikealla rahtikirja Vaasa 5.6.1979. Uusi malli M1981 Uudistetulla kuva-aiheella oleva M1981 otettiin kiertokiertokirjeen 65/1981 mukaan käyttöön 7.12.1981 ja tältä päivältä löytyy runsaasti ensipäiväleimauksia
Merkkien käyttö päättyi Postiliikennejaoksen 29.11.1984 päiväämällä tiedotteella, jossa ilmoitettiin että "rahtimerkkien käytöstä luovutaan kokonaan linja-autoliikenteen rahtitulojen tilityksessä 1.1.1985 alkaen." Kuusamo 19.9.1983. Ajatuksia autopakettimerkkien rahtidokumenteista Rahtidokumentit vuosilta 1932–1949, eli ajalta ennen M1949 autopakettimerkkejä: Markkinoilla liikkuu maanPostin linja-autoliikenteen aloittamisesta tuli vuonna 1981 kuluneeksi 60 vuotta.. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 14 Postiautolinja numero 790 (Muonio–Pallastunturi–Raattama) pysähtyneenä Hotelli Pallastunturin edessä noin 1970-luvun puolivälissä. Hartolan ensipäivän 7.12.1981 ja "viimeisen päivän" 7.1.1985 sekä Kuopion myöhäisimmän tunnetun päivän leimaukset. Ford Taunuksen LAO-alkuinen rekisterikilpi oli jaossa vuonna 1973. Toistaiseksi myöhäisin filateelinen leimaus M1981 merkeillä on ”Kuopio 30; 26.2.85 17”.' Hartolassa on onnistuttu leimaamaan nappiloistoja niin autopakettimerkkien M1981 ensipäivänä kuin myös "viimeisenä päivänä"
Rahtidokumentit vuosilta 1949–1984, eli niinä noin 35 vuotena, joina autopakettimerkkejä käytettiin: Rahtikirjojen vakiokoko on lähellä A5-kokoa, eli ne sopivat näppärästi A4-sivuille. Niiden taksoitus on melko yksinkertaista, taksastot löytyvät kiertokirjeistä. Ainakin toistaiseksi. Tämä taulukko on elänyt huomattavasti vuosien aikana ja hyvänä esimerkkinä on taksajakso 1.1.1975–25.1.1976, josta minulla ei ollut vuosiin yhtään ainutta kohdetta tiedossa. Kaikki muuttui ns. Postiautolinja Turku–Helsinki, rahtimaksu 151–200 km / 0–5 kg: 4,90 mk. Tuomas Juvonen Arviot tunnettujen rahtikirjojen määristä perustuvat huutokaupoissa ja vapailla markinoilla 5/2015–7/2025 myytyihin rahtikirjoihin. Tutkielmaa voi pitää uskottavana, mutta dokumenttien puutteen vuoksi olen itse rajannut nämä teoreettisesti mahdolliset asiat pois kokoelmastani. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 15 Pakettikortti Turusta Helsinkiin 10.9.1979. Rahtikirjalla oleva pieni ylitaksaisuus on näille loppupään käytöille melko tavanomaista.. Käyttöaika Lähde M1949 M1952 M1963 M1981 23.12.1947–28.2.1951 kk 272/1947 1.3.1951–31.5.1956 kk 29/1951 1.6.1956–31.7.1958 kk 104/1956 1.8.1958–31.7.1963 kk 98/1958 (*) 1.8.1963–14.11.1965 kk 105/1963 15.11.1965–30.4.1968 kk 134/1965 1.5.1968–30.11.1970 kk 47/1968 1.12.1970–31.4.1972 kk 183/1970 1.5.1972–31.5.1973 kk 29/1972 1.6.1973–28.2.1974 kk 74/1973 1.3.1974–31.12.1974 kk 26/1974 1.1.1975–25.1.1976 kk 132/1974 26.1.1976–15.6.1978 kk 9/1976 16.6.1978–30.6.1980 kk 51/1978 1.7.1980– kk 53/1980 31.12.1984 Tunnettuja rahtikirjoja arviolta: alle 25 kpl 25–50 kpl 50–100 kpl yli 100 kpl (*) M1949 käyttö vuosina 1958–1963 on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Uskon taulukon elävän vielä reilusti tulevien vuosien aikana. Tarvitsee vain tulkita rahtikirjalta päivämäärät, tavaran laatu, paino sekä lähtöja osoitepaikka. yhdessä yössä, kun markkinoille tuli kyseistä taksajaksoa "tuuman nippu" ja taulukon väritystä piti muuttaa vihreälle. Noin 15 vuotta jatkuneeseen huutokauppojen ja vapailla markkinoilla liikkuneiden autopakettirahtikirjojen seuraamiseen perustuen uskallan esittää omana näkemyksenäni seuraavan taulukon autopakettirahtikirjojen harvinaisuudesta. Lähdekirjallisuudessa on lisäksi mainintoja postiautojen rahtitoiminnasta jo ennen vuotta 1932, mutta ne viittaavat aina joko suoraan tai mutkan kautta yhteen ja samaan tutkielmaan postiautoliikenteen alkutaipaleesta. Uskoisin, että tällainen varhainen rahtikirja vielä jossakin vaiheessa löytyy. tierahtiin kytkeytyviä rahtikirjoja tältä ajanjaksolta, mutta toistaiseksi en ole pystynyt kytkemään niitä edes "laholautaisella sillalla" kokoelmaani
Osasta niistä kerrotaan tässä kirjoitussarjassa. Silloin postin kuljetuksesta vastasivat kuitenkin kaupalliset lentoyhtiöt Viron Aeronaut (1923, 1924 ja 1928) ja Suomen Aero (1924, 1926, 1928 ja 1929). Seuraava postinkuljetus lentoteitse tapahtui 1920, jolloin kovan jäätalven takia postinkuljetus laivoilla Tallinnan ja Helsingin välillä keskeytyi. Nykyisen käsityksen mukaan Suomesta Viroon kuljetettiin vain virkaja diplomaattipostia ja Virosta Suomeen kulki postia kuudella lennolla. Useissa maissa julkaistiin tähän tarkoitukseen erillisiä lentopostimerkkejä, joilla perittiin joko lentopostin lisämaksu tai koko postimaksu. Lennoilla kuljetettiin myös muuta kuin lentopostia pintapostiyhteyden katkettua, mikä erottaa jäälennot normaaleista postilennoista. Lennoilla kuljetetussa postissa ei käytetty mitään normaalista poikkeavia erityismerkintöjä, joten lähetykset voi tunnistaa vain leimojen päivämääristä. Kirjallisuudessa on näistä lennoista käytetty termiä jäälennot, sillä koneet käyttivät mm. jäiden takia ja postia ryhdyttiin kuljettamaan lentokoneilla. Osassa vuoden 1920 jäälentojen kirjeistä voi olla lentotaksa ja teksti "öhupostiga". leimattuja merkkejä on tavattu. Kun oli kerännyt niitä riittävän kauan, joukosta nousi esiin muutamia alueellisia erikoispiirteitä. Painokset voi erottaa vain 20 mk ja 45 markan merkeillä. Vuoden 1920 lentomerkki Viron ensimmäinen lentopostimerkki ajoittuu tammikuun 1920 poikkeusoloihin. Suomessa ei tällaisia merkkejä ole koskaan ollut, ellei nyt vuoden 1930 Zeppelin-merkkiä sellaiseksi lasketa. Postia suunniteltiin tällöin kuljetettavaksi Viron ja Suomen sotilaskoneilla kaikkiaan 16 lennolla, mutta osa ei toteutunut (moottorivika, huono sää jne.). Merkin virallinen ilmestymispäivä oli 13.3.1920, mutta jo 11.3. avattiin säännölliset lentopostilinjat Tallinnasta Helsinkiin ja Riikaan. Lentopostia kuljettanut Aeronaut-yhtiö kuitenkin hammastutti koeluontoisesti erän 10 markan (400 kpl) ja 20 markan (2 000 kpl) merkkejä Tyypillinen jälkileimattu vuoden 1920 lentomerkki. Käyttämättomänä merkki ei ole mitenkään harvinainen, mutta useimmat leimaukset ovat suosioja jälkileimauksia tai väärenteitä. Päällepainama on punainen, paitsi 10 markan merkissä, jossa se on musta. Loppuvuodesta 1.10. Lennot loppuivat tähän laivaliikenteen jälleen alettua. Lennoilla kuljetettiin lentopostin lisäksi myös normaalia postia ilman lentolisämaksuja. Merkeistä tunnetaan kaksi eri painosta, 1.10.1923 ja 9.11.1923 ilmestyneet. Käsikirja tuntee mm. Tavallisten kirjeiden jäälentoja on vaikea havaita, sillä ne voi tunnistaa ainoastaan päivamäärien perusteella. Vuoden 1923 lentomerkit Myös vuonna 1923 lennettiin Aeronautin jäälentoja 9.2.–29.3. Se oli kolmikulmainen ja hammastamaton. Loput arvot 10 mk, 20 mk ja 45 markkaa painettiin siten, että painama ulottui aina kahden merkin alueelle. Maaliskuussa lisämaksua varten julkaistiin erillinen lentomerkki. Merkistä löytyy myös yksityisesti tehtyjä hammasteita. Niissä painoväri on joko poikkeava (20 mk) tai tekstin keskinäinen asema on muuttunut (45 mk). Viron lentopostin taustaa Varhaisin lentoteitse Virossa kuljetettu posti ajoittuu jo Saksan miehitysaikaan 1918, jolloin postia kuljetettiin Saarenmaan Kuressaaresta lentokoneilla Latvian Ventspilsiin. tyllä lennolla, sillä merkki ei ollut käypä normaalissa postiliikenteessä. Merkit olivat hammastamattomia, kuten pohjana ollut vuoden 1920 lentomerkkikin. Merkit valmistettiin päällepainamalla varastoon jääneitä vuoden 1920 lentomerkkejä. alkaen. Tässä kirjoitussarjassa sukelletaan näiden merkkien historiaan ja samalla sivutaan vähän alueen lentopostin vaiheitakin. Yksi niistä ovat Baltian alueella julkaistut lentomerkit, jotka ovat suurelta osin kaikki kolmikulmaisia, ja Viron osalta itse asiassa aivan kaikki. Merkin ainoa mahdollinen virallinen käyttö oli viimeisellä 15.3.1920 lenne. Lentopostista perittiin myös lisämaksu normaalin postimaksun lisäksi. Päällepainamia on kaikkiaan viittä arvoa, 5, 10, 15, 20 ja 45 mk. Lentopostimerkeistä Viime vuosisadan alkupuoliskolla pintaposti oli normaali postinkuljetusmuoto. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 16 Baltian kolmikulmaiset lentopostimerkit – osa 1, Viro P ostimerkkejä voi kerätä monella tavoin. Maksu oli 5 mk ja se perittiin aluksi käyttäen tavallisia postimerkkejä. Amerikkalaisen luettelon mukana kolmikulmaisia merkkejä oli ilmestynyt noin 2 000 päälajia vuoteen 2000 mennessä. Posti kulki tällöin pääasiassa junilla ja laivoilla. Niinpä ei ole yllättävää, että aidot kuoret ovat harvinaisia, vaikka merkkejä on myyty noin 240 000 kappaletta. Lentäen kuljetettava posti oli poikkeuksellinen kuljetusmuoto ja lentopostia pystyi yleensä lähettämään vain rajoitettuihin kohdemaihin. Baltiassa sen sijaan ilmestyi 1920-luvulta alkaen useita lentopostimerkkijulkaisuja. Yleensä kerätään jotain maata tai aluetta, tai maan jotain julkaisua. Postitaksoihin jo 23.7.1923 tullutta lentopostista perittävää lentolisämaksua varten valmistettiin nyt pikaisesti lentomerkkejä. Paldiskin, Narvan ja Tallinnan pääasiassa ompelukoneilla tehdyt postimestarihammasteet. Valinta voi perustua myös muuhun merkin ominaisuuteen, kuten esimerkiksi sen vesileimaan, kuva-aiheeseen (aihefilatelia) tai sen muotoon. Vuoden 1920 viiden markan merkille painettiin vain vuosiluku 1923, 15 markan päällepainamassa oli sekä uusi nimellisarvo että vuosiluku. Itse olen laittanut sivuun kolmikulmaisia merkkejä, niitä kun on suhteellisen paljon verrattuna viisitai useampikulmaisiin merkkeihin, joissa ei ole kauheasti kerättävää. Laivaliikenne Tallinnan ja Helsingin välillä loppui 22.l. Vastaavia lentokuljetuksia käytettiin myös kovina jäätalvina 1923, 1924, 1926, 1928 ja 1929. meren jäätä lentokenttänään tai lumista /jäistä lentokenttää Tallinnassa. Viron posti määräsi 20.1.1920 lentolisämaksun otettavaksi käyttöön, mikä toteutui 22.2
Alkuun merkit julkaistiin hammastamattomina ilmestymispäivän ollessa 12.2.1924. Toisen maailmansodan syttyminen ja Neuvostoliiton Viron miehitys lopettivat pääosan lentopostiyhteyksistä Viroon. Julkaisu oli käypä 15.4.1928 saakka. Julkaisua esiintyy myös sekä osittain (päällepainama) että kokonaan väärennettynä, joten lentomerkkejä keräävien on aina syytä aitouttaa myös hammastamattomat merkkinsä. Tukholmaan, Varsovaan sekä Königsbergiin ja 1928 Leningradiin. Bukarestiin oli yhteys Varsovan kautta. mainitun paikkakunnan kautta, mm. Lukumäärät vaihtelevat eri lähteissä. Osan koneessa olleesta postista "pelasti" paikalle saapunut neuvostoliittolainen sukellusvene Q-301. Merkit olivat käypiä 15.4.1928 asti. Niitä ovat esim. Königsbergistä lähti useita jatkoyhteyksiä. Useat lentoreitit olivat kestoltaan lyhytaikaisia tai toiminnassa vain osan vuotta. Niitä on varottava, koska niiden arvo on korkeintaan yhtä suuri kuin vastaava ilman hammasteita. Näitä molempiakin on väärennetty samoin takuuleimoja Kokk ja Roots. Lentopostinkuljetus vakiintuu Vuoden 1924 jälkeen lentopostilinjat vakiintuivat nopeasti. Vuonna 1926 avattiin suoria lentopostilinjoja mm. Kaikelle 1920-luvun lentopostille oli ominaista suuri epäsäännöllisyys. Mainittakoon vielä, Viron lentopostilipukkeita, keltainen malli on vanhempi ja sininen uudempi.. Tämän jälkeen lentolisämaksun pystyi maksamaan normaaleilla postimerkeillä. Vuoden 1923 lisäpainama 45 mk oli sarjan suurin arvo. Ensimmäinen paperi on sileää (ligat) ja toinen verkkokudosmallista. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 17 Päevalehden kirjapainossa Tallinnassa. Hammastettuina merkit ilmestyivät 15.7.1925. Toinen Suomelle tärkeä lentopostireitti kulki Tukholman kautta Tanskaan ja Saksaan. Päätepisteenä Suomen ja Viron väliselle lentopostille oli Aeron Kaleva-lentokoneen alasampuminen 14.6.1940 Kerin majakan lähellä. Lisäksi esiintyy yksityishammasteita, joissa hammastusreiät ovat melko puhtaita. Suomen Posti ryhtyi jo vuonna 1924 käyttämään Tallinnan kautta kulkevaa lentopostiyhteyttä Saksaan ja Keski-Eurooppaan. Hammastamattomien painokset ovat noin 50 000 kpl ja hammastettujen noin 185 000 kpl. Teetsovin ja Kreopasin tekemät. Virolaiset kalastajat saivat piilotettua neuvostoliittolaisillta 234 kpl postilähetyksiä, jotka sittemmin lähetettiin Ruotsin kautta Suomeen, missä ne kaikki luetteloitiin, ja jos osoitteista sai selvää, lähetettiin vastaanottajille. Merkkien painokset olivat melko pieniä ja hinnat korkeita, joten sarja on aina kiinnostanut väärentäjiä. Vuoden 1924 julkaisu Vuonna 1924 julkaistiin päällepainamamerkkien tilalle uudet lentomerkit. Hammastetuissa merkeissä on kahta erityyppistä paperia. Kahdessa jälkimmäisessä on Päeväleht-hammastus, joka on yksi Viron filatelian avainkohteita, ja valitettavan laajasti myös väärennetty. Useimmat kauemmas ulottuneet linjat kulkivat jonkun edellä Vuoden 1923 lentomerkit 5 mk, 10 mk ja 20 mk, jossa viimeisessä kuvakevirhe valkea täplä. Tärkeimmät yhteydet olivat pohjoinen reitti Tallinna– Helsinki–Tukholma ja eteläinen reitti Tallinna–Riika–Klaipeda–Königsberg. Hammaste on 11½ ja se on hyvin rosoinen. Postimerkkiluetteloissa on yleensä huomioitu hammasteista vain edellä mainitut kaksi Aeronautin hammastetta. Allardille osoitetuilla kirjeillä on tunnetuin. Kahdessa alim massa arvossa on kuvattuna Sablatning B3 -lentokone ja kolmessa ylimmässä Junkers F13 -kone. Viron käsikirjan mukaan jälkimmäisen paperin merkkejä ei ole tavattu kulkeneilla lähetyksillä. Erityisesti hammastettuja hankittaessa on luotettava takuuleima (Vaher, Nemwalz). Merkeillä voi esiintyä myös niin sanottuja postimestarihammasteita, jotka näyttävät lähinnä "ompelukoneella" tehdyiltä. Paldiskin postimestarihammastus, jota näkyy esim. (Kuvat: Tuomo Koskiahon kokoelma) Vuoden 1923 lisäpainama 15 mk vuoden 1920 merkille. Merkkejä ilmestyi viisi erilaista nimellisarvojen ollessa samat kuin edellisvuoden päällepainamasarjassa. Kuitenkin jälkimmäinen arvostetaan kokokohteilla paremmaksi kuin hammastamattomat merkit. Merkit oli tarkoitettu yhtiön omaan käyttöön, mutta niitä on myyty myös yleisölle yhtiön konttorista. Lisäksi sen aikaiset lentokoneet olivat hyvin paljon sääoloista riippuvaisia, joten aikataulutettuja vuoroja ei välttämättä aina lennetty
Postitaksataulukoissa mainittu kotimaan lentoposti vuosina 1923–1932 on lisäksi asia, jossa ei lopullista sanaa ole vielä sanottu. Koneena Sablatning B3. Ne leimattiin 24.IX.1930 Tallinnassa ja postitettiin edelleen maitse. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 18 että miehistö ja matkustajat kuolivat koneen syöksyessä mereen. Sen sijaan varsinaisesta lentopostista Viron sisällä ei ole kiistatonta todistusaineistoa. Hintaa edellä mainituilla on huomattavasti, joten useimmissa kokoelmissa ei kyseisiä lähetyksiä ole. Ulkomaan ja kotimaan lentopostia Viron lentoposti on kaikkiaan erittäin haasteellinen keräilyala. Sen jälkeen myös normaalimerkit kelpasivat lentolisän maksuksi ja lentopostin erottaa pintateitse kulkeneesta postista lähinnä vain lentolisämaksun ja mahdollisten lentolipukkeiden avulla. kelirikkoaikoina on Viron saarille kuljetettu postia lentokoneilla, mutta nämä ovat rinnastettavissa jäälentoihin. Vuoden 1925 hammastamattoman sarjan kolme ylintä arvoa. Niitä voidaan pitää virolaisena Zeppelin-postina. Tekstin asiasisällön on ystävällisesti käynyt lävitse ja kommentoinut Viron kerääjä ja asiantuntija Tuomo Koskiaho, jolle lausun tästä suuret kiitokset, etenkin hänen esittämistään tarkennuksista ja täydentävistä tiedoista. Koneena Junkers F13. Vuoden 1925 hammastetun sarjan kolme ylintä arvoa. Koneena Sablatning B3. Virolaisia kohteita on tavattu kaikkiaan 27 eri lennolta. Vuoden 1925 hammastetun sarjan kaksi alinta arvoa. Lentopostin ulkomaanlähetyksiä vielä löytää, mutta niiden väärennöksiä on paljon liikkeellä. Virolaista katapulttipostia on tavattu Yhdysvaltoihin vuosina 19331934 ja Etelä-Amerikkaan 1935–1939. Suomen Zeppelin-postiin 1930 verrattava tapaus on samana vuonna Tallinnassa vierailleesta zeppeliinistä jätetyt noin 2000 Keski-Euroopasta lähetettyä postilähetystä. Kyseessä on muuten sama Zeppelin, joka vieraili samana päivänä Helsingissä. myöhemmät Etelä-Amerikan katapulttija Zeppelinlähetykset, voi erottaa toisistaan vain leimojen päiväysten perusteella. Viron posti teki Saksan postin kanssa sopimuksen, jonka puitteissa Virosta pystyi lähettämään virolaisilla postimerkeillä postia zeppeliinien lennoille. Katapulttipostissa posti lähetettiin laivan kannelta katapultilla ammuttavalla lentokoneella laivan tultua riittävän lähelle määräsatamaa. Yllämainitut lähetykset tunnistaa yleensä niillä olevista postija oheisleimoista, mutta osan, mm. Jukka Sarkki. Koneena Junkers F13. Posti kulki näin etuajassa laivassa kuljetettavaan postiin nähden. Vuoden 1925 hammastamattoman sarjan kaksi alinta arvoa. Zeppeliinejä ja katapulttipostia Oma lukunsa ovat Viron postin yhteistyö Saksan Zeppelin-postin sekä Saksan-Amerikan laivalinjojen katapulttipostin kanssa. Joitakin kohteita on tavattu lentolisämaksu maksettuna, mutta ei voida todistaa, ovatko ne varmasti lentäneet. Lentoja tehtiin Etelä Amerikkaan 1932–1937 ja Yhdysvaltoihin 1936–1937. Rahanuudistuksen 1.1.1928 jälkeen lentomerkkejä piti käyttää lentolisän maksuun aina 17.4.1928 asti. Saksassa ne oli leimattu kolmikulmaisella Zeppelin-leimalla. Tekeleitä osattiin tehdä jo tuolloin. Tietyissä poikkeusoloissa mm
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 19
SP-lehti. Keisaripari sijoittui aluksi hollantilaisen aatelissuvun omistamaan Amerongenin linnaan Utrechtissa (ks. kysymys siitä, mitä tehdä entiselle keisarille ja hänen kruununperillisilleen. Keisari Wilhelm II oli pakannut minkä oli kiireessä ehtinyt ja matkustanut keisarinnan kanssa Hollantiin maanpakoon. 24.8. K eisarillisen Saksan hävittyä I maailmansodan jäljelle jäi mm. Keskimmäisellä ristillä roikkuu ex-keisari Wilhelm II, vasemmalla puolella kruununprinssi Wilhelm. Osoitepuolella on vielä yksi 400 mk:n postimerkki. Oikea taksa olisi ollut 1 800 mk 2 000 mk:n sijasta, mutta sopivia merkkejä ei ehkä ollut tarjolla. Saksan keisariperheen vaiheita I maailmansodan jälkeen (Vas.) Ranskalaisen taiteilija Louis Béroudin ehdotus. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 20 Versaillesin rauhankongressi järjestettiin toukokuussa 1919 Pariisin ulkopuolella rakennuksessa, joka oli viimeksi toiminut sodan aikana englantilaisena sairaalana. Kumpaakin vartioitiin tarkasti, eivätkä he voineet poistua asuinalueeltaan. (Vas.) Postikortissa "Unser Kaiser" on länsirintamalla sodan aikana, mutta lähettäjä on piirtänyt hänelle hirttoköyden kaulaan. alkaen korttitaksa olisikin ollut jo 36 000 mk. Neutraali Hollanti otti vastaan myös kruununprinssi Wilhelmin, joka sijoitettiin Wieringenin saarelle. Kortti on lähetetty Suomeen 16.8.1923, ankaran talouspulan ja inflaation aikaan. Tähän järjestelyyn oli niidenkin tyytyminen, jotka olisivat halunneet kovempaa rangaistusta miehille, joiden katsottiin olevan pitkälti syypäitä koko sotaan (mitä he eivät tietenkään olleet, vaan sotaan oli monenlaisia syitä). Hirteen vai maanpakoon
4/2025) mutta viimeistään Versaillesin rauhansopimuksen jälkeen oli selvää, että oleskelusta Alankomaissa tulisi pitkäkestoinen, joten keisari osti muutaman kilometrin päässä sijaitsevan kartanon "Huis Doornin", jonne pariskunta Minne matka. muutti vuoden 1920 alkupuolella. Sopeutuminen uuteen elämään ei kuitenkaan ollut yhdellekään keisariperheen. Huis Doorn, ex-keisarin koti Hollannissa 1920–1941. Keisari ja kruununprinssi uuden edessä, 1919. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 21 Kruununprinssi Wilhelm johtaa joukkojaan länsirintamalla vuonna 1914: "Kamppailemme (wir ringen) loppuun asti, kamppailemme kuolemaan asti" ja maanpaossa Hollannin Wieringenissä viisi vuotta myöhemmin: "Wieringen loppuun asti, Wieringen kuolemaan asti". – Kortin julkaisija W. den Boer, Bussum
Vaikka maan hallitus oli tehnyt parhaansa häivyttääkseen tapahtumaan kohdistuvaa mielenkiintoa (mm. Ex-keisari ei voinut osallistua puolisonsa hautajaisiin Potsdamissa, ei myöskään kruununprinssi Wilhelm. Auguste Viktorian sydän petti keväällä 1921, ja hän kuoli 11. Kuvassa vasemmalta prinsessa Victoria Luise (hänestä lisää myöhemmin toisessa yhteydessä), keisarinna Auguste Viktoria ja kruununprinsessa Cecilie noin vuonna 1912. siten, että saattojuna kulki Saksan halki yöaikaan, jolloin väkeä ei kertynyt asemille samassa määrin), se ei erityisen hyvin onnistunut. Etenkin hänen äitinsä Auguste Viktoria, jonka silmäterä Joachim oli aina ollut, otti tämän kuoleman raskaasti. Keisariperheen naiset olivat ihailtuja esikuvia ja varsin näyttäviä ilmestyksiä. Prinsessa Victoria Luise oli saapunut Doorniin ja jäi tukemaan isäänsä. Myös prinssi August Wilhelm (jolla uskottiin olevan suhde adjutanttinsa kanssa) erosi puolisostaan samana vuonna. Hautajaiset olivat eräänlainen "aikakauden loppu" ja sitä tultiin joukolla muistamaan ja kunnioittamaan – ja varmasti myös uteliaina seuraamaan, ketkä kaikki osallistuivat hautajaiskulkueeseen.. jäsenelle helppoa. huhtikuuta. Ex-keisari kävi samaan aikaan läpi omia kruunusta luopumistuskiaan, joten elämä Doornissa lienee ollut aika ikävää niihin aikoihin. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 22 Prinssi Joachim (1890–1920) oli nuorin keisariperheen pojista ja toiseksi nuorin lapsista. Nuorin prinsseistä, Joachim sairastui vaikeaan masennukseen, erosi vaimostaan ja teki itsemurhan kesällä 1920. Ex-keisarinna Auguste Viktoria (1858– 1921) Doornissa kesällä 1920. Saksassa tuolloin valtaa pitäneen Weimarin tasavallan hallitus salli keisarinnan tuomisen maahan ja hautaamisen Potsdamiin, perheen vanhoille asuinsijoille. Huomaamme, että keisarinna istuu pyörätuolissa. Keisarinna oli ollut erittäin pidetty henkilö, ja muistikuvat hänestä yhdistyivät kansalaisten mielissä vanhaan hyvään aikaan ennen maailmansotaa, jolloin kaikki oli ollut paremmin. Ex-keisarinna Auguste Viktoria ja Joachimin poika Karl Franz (1916–1975) maanpaossa Doornissa noin 1920. Muut perheenjäsenet osallistuivat hautajaisiin
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 23 Postikortin kuvateksti kertoo, että keisarinna kuoli juuri tässä talossa, "Doornin linnassa". Keisarinna Auguste Viktorian hautajaiset 19.4.1921 muodostuivat valtavaksi yleisötapahtumaksi, vaikka itse siunaustilaisuus oli yksityinen. Keisariperheestä olivat mukana ne, jotka pystyivät tulemaan. Hautajaiskulkueeseen osallistui maan koko poliittinen johto, ylimmät sotilashenkilöt ja virkamiehet, ylin papisto sekä suuri joukko muita merkkihenkilöitä. sivu 25).. Kortti on julkaistu varsin pian keisarinnan kuoleman jälkeen, sillä se on postitettu Berliinissä 16.7.1921. Keisarinnan siunaustilaisuus pidettiin Sanssoucin palatsin alueella sijaitsevan Antiikkitemppelin kappelissa. Paikasta muodostui mauseleumi hänen lisäkseen myös useille muille keisariperheen jäsenille: prinssi Joachimille ja prinssi Eitel Friedrichille, kruununprinssi Wilhelmin vanhimmalle pojalle Wilhelmille ja vielä Wilhelm II:n toiselle puolisolle Herminelle (ks
Se yhdistettiin maantäytön avulla mantereeseen vuonna 1924, eli heti sen jälkeen kun Wilhelm oli poistunut maisemista. Wilhelm ehti myös kirjoittaa muistelmateoksia, joita julkaistiin vuosina 1922, 1923 ja 1925. Niederastroth oli edelleen "kuninkaallinen hovikuvaaja" Potsdamissa. Postikortin valokuvaaja Alfred Grohs, Berliini. Hänen tiedettyjä ihastuksiaan olivat mm. myös sivu 21). (Vas.) Wilhelmin perhe vierailulla Wieringenissä. Spencer-Churchill, Marlborough'n herttuatar) ja tanssijatar Mata Hari.. Parin avioliitto oli kokenut kolhuja jo ennen Wieringeniä Wilhelmin lukuisten naisseikkailujen takia. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 24 (Oik.) Ex-kruununprinssillä oli hyvää aikaa katsella maisemia Wieringenissä, missä hän eli karkotettuna marraskuuhun 1923. kirjeiden ja muistelmien kirjoittamiseen. Tuolloin hän sai hallitukselta luvan palata Saksaan, kunhan pysyisi erossa politiikasta (tätä lupausta hän ei tosin pitänyt sittemmin). skandaalinkäryinen seuraapiirikaunotar Gladys Marie Deacon (myöh. Wieringen oli erillinen saari Pohjois-Hollannin rannikolla siihen aikaan kun exkruununprinssi eli siellä maanpaossa. Karikatyyreistä päätellen hän myös soitteli haitaria ja kalasteli saaren vesillä (ks. Entinen husaari oppi Wierengenin kyläsepältä Jan Luijtilta, miten hevosenkenkiä taotaan. Postikortin valokuvaaja W. Perhe kävi vierailulla harvakseltaan. (Vas.) Wilhelm käytti Wieringenissä aikaa mm. Kuninkaallisten tittelit oli lakkautettu, mutta valokuvaajien ilmeisesti ei. Prinssi sai liikkua Wieringenin pienellä saarella vapaasti ja hän ajeli usein moottoripyörällä saaren kylien välillä. Exkruununprinsessa Cecilie ja parin kuusi lasta asuivat suvun edelleen omistamassa Cecilienhofissa Potsdamissa, Wilhelm vapauduttuaan enimmäkseen Sleesiassa
Keisari itse meni lastensa järkytykseksi uusiin naimisiin. Vaikka ex-kruununprinssipari ei ollut enää juurikaan tekemisissä toistensa kanssa, viralliset perhejuhlat vietettiin yhdessä ja valokuvat levisivät kansalle postikortteina. s. Molemmat postikortit ovat hollantilaisia. Karl Franz meni kolmesti naimisiin ja eli viimeiset vuotensa Etelä-Amerikassa, kuoli Chilessä 1975.. Uusi puoliso, ruhEx-kruununprinssiparin hopeahäitä vietettiin Huis Doornissa kesällä 1930. Nuorin Herminen lapsista, prinsessa Henriette meni myöhemmin Doornissa naimisiin keisarin pojan (Joachimin, ks. He saivat kolme lasta, mutta liitto kesti vain kuuden vuoden ajan. Tämä ilmeisesti oletti, että hänet nimitettäisiin (vaikkakin maanpaossa olevaksi) keisarinnaksi, mutta tällaista nimitystä ei koskaan tapahtunut. 22) pojan Karl Franzin kanssa. Jo vuoden 1922 lopulla hän talutti vihille uuden vaimonsa, Hermine Reuss zu Greitzin. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 25 Ex-keisari ei kauan malttanut istuskella yksinään puiston penkillä. Vasemmalta prinssi Wilhelm (kaatui II maailmansodassa), prinsessa Cecilie, ruhtinatar Hermine Reuss, keskellä selin keisari Wilhelm keskustelemassa kruununprinssiparin kanssa. tinatar Hermine Reuss zu Greitz oli leskeksi jäänyt viiden lapsen äiti
Wilhelm sairastui keuhkoveritulppaan ja kuoli 4.6.1941 saksalaisten miehityssotilaiden vartioidessa taloa. N. Koska ex-keisaria ei suuremmin miellyttänyt anoa lupaa pikkuviranomaiselta, hän harvemmin liikkui sen kauemmaksi. Kun Saksa miehitti Alankomaat 1940, Wilhelmille tarjottiin mahdollisuutta siirtyä maanpakoon Britanniaan. He eivät kuitenkaan erityisemmin pitäneet toisistaan, ja yhteydenpito jäi siihen. Valokuvaaja W. van Oest, julkaisija Mimosa. Hän kuitenkin kieltäytyi ilmoittaen, että kuolisi Doornissa ja hänet saisi siirtää Saksaan haudattavaksi vasta kun monarkia on palautettu maahan – Doornissa hän lepää edelleen. Herman Göringin kahdesti 1930-luvulla. Kuvatekstin mukaan keisari oli siihen mennessä pilkkonut puita jo 54 kuutiometriä. Wilhelm ei saanut poistua talonsa alueelta yli 10 km päähän ilman paikallisviranomaisten lupaa. – Harvinainen valokuvapostikortti, julkaisija Mimosa.. Hänet haudattiin 9.6.1941. Hautajaisiin osallistui muutamia satoja vieraita ja entinen keisari saatettiin hautaan hakaristilippujen liehuessa, vainajan nimenomaisesta kiellosta huolimatta. (Vas.) Ex-keisari pihatöissä talonsa mailla 1920-luvun lopulla. (Alla) Huis Doornin valtavat polttopuuröykkiöt vuonna 1929, jolloin Wilhelm vietti 70-vuotispäiviään. Valokuvaaja Fritz Kleimeyer, Doorn, julkaisija Friedrich Prawitt, Kassel. – Harvinainen valokuvapostikortti, julkaisija Boekhandel Ruitenbeek, Doorn. Keisarin lisäksi useilla hänen lapsistaan oli antisemitistiKeisari Wilhelm II kuolinvuoteellaan. Lopun aikaa hän kirjoitti muistelmiaan, vastaanotti silloin tällöin vieraita, mm. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 26 Ex-keisarin viimeinen matka autolla Huis Doornista ei ollut pitkä, sillä mausoleumi, jossa hän lepää sijaitsee talon mailla. Klapeja kertyikin melkoiset röykkiöt hänen aikanaan. Hän saattoi kuitenkin harrastaa metsästystä lähiseuduilla ja liikuntaa saadakseen pilkkoa polttopuita talon alueella. – Harvinainen valokuvapostikortti. – Harvinainen valokuvapostikortti
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 27 siä näkemyksiä ja jotkut liittyivät natsipuolueeseen siinä uskossa, että Hitler auttaisi palauttamaan monarkian valtaan Saksassa. Hän testamenttasi Wilhelm, Cecilie ja monia perheenjäseniä haudattiin kukin vuorollaan Hohenzollernin sukulinnaan BadenWürttembergissä. Vasemmanpuoleinen on valokuva (Grohan arkisto, München), oikeanpuoleinen on postikortti, ei julkaisijatietoja. August Wilhelm tuomittiin vuonna 1948 2,5 vuodeksi vankeuteen, minkä hän oli jo kärsinyt Ludwigsburgissa. Erittäin harvinainen valokuva Otto Groha, München. (Vas.) Ex-kruununprinsessa Cecilie 25.4.1954, puolitoista viikkoa ennen kuolemaansa. Tämä joutui kuitenkin oikeuden päätöksellä luovuttamaan kruununprinssiparin pojalle Louis Ferdinandille (1907–1994) Preussin kruununjalokiviin kuuluneen tiaran, johon kuului 13.9 karaatin edestä suuria timantteja ja 2 300 pienempää briljanttia. Kruununprinssi oli vuonna 1945 joitakin kuukausia internoituna (syytettynä I maailmansodan aikaisista sotarikoksista) ja eli sitten loppuelämänsä tavallisessa omakotitalossa Hechingenissä. Postikortin julkaisija Groha, München. – Oikealla ex-kruununprinssi Wilhelm 1951. Cecilie eli omaa elämäänsä toisaalla Saksassa. – Viereinen valokuvapostikortti on ostettu linnasta (takana linnan oheisleima) ja postitettu Ranskaan, luultavasti elokuussa 1954.. Seija-Riitta Laakso Entiset keisarilliset elivät II maailmansodan jälkeen melko tavanomaisissa oloissa, mikäli olivat säilyneet hengissä ja vapaalla jalalla. Toinen oikeudenkäynti oli vielä kesken kun hän kuoli keuhkosyöpään 1949. Molemmat ovat erittäin harvinaisia. Näkyvimmin natsiaatetta kannatti August Wilhelm, joka yleni arvoasteikossa SS-Obergruppenführeriksi asti. Amerikkalaiset miehittäjät pidättivät hänet 1945 ja sijoittivat Flakin kasarmeille Ludwigsburgiin, missä säilytettiin muitakin korkea-arvoisia SSupseereita ennen tulevia oikeudenkäyntejä. jäljellä olevat upeat korunsa "autonkuljettajalleen" Otto Grohalle. Vuonna 1942 hän joutui kuitenkin sivuraiteelle, eikä enää osallistunut korkean tason tapahtumiin. (Kuvat yllä) Prinssi August Wilhelm natsiuniformussa
kerroksen baarista. Naapurissa sijaitsevassa Malmö Arenassa vei voiton jokin aika sitten suomalainen KAJ-yhtye, eli se varmaan jotenkin ennakoi tätä vielä merkittävämpää suomalaisen filatelian voittoa. Lisäksi oli mukana yksi harjoittelija Ruotsista. Eli sikäli filateliaa oli esillä vähintäänkin tarpeeksi. Pekka Nuikki ahkeroi näyttelyyn peräti kolme kokoelmaa, mitä saavutusta en muista kovin monen Nordia-tasolla tehneen. Vieressään hänellä on Kai Niemisen ovaalikokoelma, joka voitti ansaitusti näyttelyn mestaruusluokan tuomariäänestyksessä. Ahvenanmaan postilla oli paikalla oma osastonsa, muita Suomen suunnalta ei näkynyt. Suomalaisia oli paikalla varsin vähän. Mestariluokassa oli vain kolme kokoelmaa, klassinen Suomi, Tanskan virkamerkit sekä Ruotsin klassista filateliaa. Suomalaisten osalta ei kuitenkaan tapahtunut huomattavia muutoksia, mutta eräiden muiden maiden osalla kyllä, varsinkin tuolla asteikon yläpäässä. Äänestys meni varsin selvästi klassisen Suomen hyväksi, sillä lähes kaikki tuomarit antoivat ykksösijan Kai Niemisen kokoelmalle. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 28 N äyttelypaikkana oli Malmön uudehko messukeskus Hyllien uudessa kaupunginosassa, joka on kyllä jo itsessään käynnin arvoinen kohde modernista arkkitehtuurista kiinnostuneille. Pari sanaa tuomaristosta. Itse laskin kymmenkunta havaintoa näyttelystä, ja kuulopuheiden mukaan lisää olisi löytynyt hotellin 16. Muista suomalaisista pitää mainita Heikki Virtanen, joka oli paras avoimessa luokassa (95 p) ja Jorma Saarikoski, joka sai nyt kultamitalin (90 p) ensimmäisen kerran pohjoismaisessa näyttelyssä. realistisella tasolla, mikä on välillä lipsunut vähän liiankin paljon. Yhteystyö sujui varsin hyvin ja työkielenä oli pääosin englanti, alaryhmissä toki myös skandinaaviska. Kauppiaita, lähinnä ruotsinmaalaisia, oli paikalla toistakymmentä ja väki pyöri totutusti enemmän tällä alueella kuin kokoelmien välissä. Tämä tulisi ymmärtää siten, että nyt tehdyissä arvioinneissa ei pitäisi olla ilmaa sisällä, vaan on pyritty olemaan Nordia 2025 Malmössä – komissaarin havaintoja tapahtumasta Jukka Sarkki (kuvassa) oli Nordiassa Suomen komissaarina ja samalla näyttelytuomarina. Arvioinneissa näkyi se, että useat kansallisen tason ja vastaavien erityisnäyttelyiden aiemmat tulokset katsottiin nyt kriittisesti, kun paikalla oli laajempaa vertailuaineistoa muiden saman alueen kokoelmien sekä myös ehdottomien huippukokoelmien (useilla pisteitä 95 ja yli) muodossa. Tässäkään ei siis mitään uutta. Paikalla olleista yhdeksästä tuomarista järjestävästä maasta oli neljä ja muista maista viisi tuomaria. Jukka Sarkki Nordia 2025 -näyttelyn Suomen komissaari Näyttelypaikkana oli Malmön messukeskus, jonne pääsee helposti kaikkialta.. Valaistus oli nyt kohtuullisella tasolla, tosin itse käytin apuna myös otsalamppua. Kokoelmia oli paikalla tavanomainen määrä, omassa tuomariryhmässäni niitä oli katsottavana 42 kappaletta + mestariluokka ja eräät muut tarkistukset. Samalla näyttelyn pääpalkinto, kiertopalkintona jaettava Silver Postiljonen – parikiloinen hopeinen postiratsastaja – siirtyi Kai Niemiselle seuraavaan Nordiaan asti
Mitä voisimme ottaa opiksi tulevaa Nordiaa varten. Varsinkin avoimen filatelian kokoelmiin tutustuin huolella – aina voi löytää jonkin esityskeinon tai vinkin omiin kokoelmiin. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii se, kun Jukka Sarkki vinkkasi meille perjantai-iltana, että käykääpä huomenna kurkkaamassa Madagaskar-kokoelmaa näyttelypaikalla. Näyttelyä katsoin niin näytteilleasettajana kuin myös hieman järjestäjän silmin. Mukana oli Turistina Nordiassa – näytteilleasettajan kokemuksia hienoja kokoelmia, ja mielestäni onkin aina välillä kiva katsella myös muiden kuin suomalaisten työn tuloksia. Kolmas pieni asia mikä jäi vielä mieleen, olivat palmares-luettelot.. Perinteisten ”laatikkokauppiaiden” lisäksi mukana oli isompia liikkeitä, joilla oli mukana edullisia luetteloita yms. Mitä tästä näyttelystä sitten voisi ottaa opiksi. Matkaseurana olivat oman kerhon miehet Markku Koivuniemi ja Pauli Salminen, jolla oli myös kokoelma mukana näyttelyssä perinteisessä filateliassa. Kokoelma aukesi itselleni entisestään, kun sunnuntaina yhytin Andersin kehysten välistä ja kävimme keskustelua hänen ja minun kokoelmista, olimmehan samalla tasolla – molemmat saivat suuren kullan 95 pisteellä (tuomareiden äänestyksessä minun kokoelmani valittiin avoimen filatelian parhaan kunniapalkinnon saajaksi). Heikin avoimen filatelian presidenttikokoelma on päässyt jo niin huipulle, että seuraavaksi täytyy miettiä osallistumista mestariluokkaan. Lensimme Kööpenhaminaan ja siitä yksi pysäkki junalla Ruotsin puolelle. Rautatieasemalta oli noin 500 metriä näyttelyhotellille. Löysimme näyttelypaikalta hetkeä myöhemmin kokoelman rakentajan Jan Bergin, joka tuli mieluusti selvittämään meille kokoelmaansa, ja saimme kymmenen minuutin pikaoppitunnin Madagaskarin postinkulun alkuvaiheista. Itse päätin lähteä näyttelyyn avoimen filatelian presidenttikokoelmalla, josko toinen suuri kulta heltiäisi tuomaristolta, ja sen kautta olisi sitten mahdollista osallistua ”koti-Nordiassa” mestariluokkaan niin halutessani. Eli tämän suhteen kaikki oli kunnossa ja liikkuminen oli todella helppoa. Sunnuntaina kun olimme lähtemässä pois, yritimme saada Salmiselle hänen palkintoaan, jottei komissaarina toimineen Jukan olisi tarvinnut kaikkea kantaa kotiin mukanaan. No, me teimme Markun kanssa työtä käskettyä, ja kyllähän se kokoelma aiheutti ihmetystä eikä kumpainenkaan ymmärtänyt kohteista juuri mitään. Hetken kuluttua paikalle saapui ruotsia puhuva rouva, joka sanoi, että ottakaa vaan siitä, jos löydätte oman nimenne pöydältä. Näyttelyssä riitti katsottavaa koko ajalle, olimme paikalla perjantai-iltapäivästä sunnuntaihin aamupäivään. P äätimme lähteä Riihimäeltä hieman katsomaan naapuriin, miten heidän järjestelynsä Nordia-näyttelyssä toimivat. ja sieltäkin tuli päivitettyä pari ulkomaista luetteloa. Ehkä ensimmäisenä tulee mieleen se, että saapuessamme perjantaina paikalle ei aulassa ollut kuin tyhjä vastaanottotiski. Samaan pöytään liittyy myös toinen kehittämiskohde. Me sitten siinä hetki pyörittiin Paulin kanssa, että onko näytteilleasettajille jotain lätkää ja näyttelyluetteloa, tms. Ensi keväänähän järjestetään Espoossa Nordia-näyttely ja olen sen toimikunnassa mukana, joten koetin tarkkasilmäisesti havaita, mihin asioihin voisimme ottaa mallia Ruotsista ja mitä tehdä mahdollisesti paremmin. Itse näyttelypaikka oli vastapäätä hotellia tien toisella puolella. Olenkin sitä mieltä, että jos vain on mahdollista niin aina kannattaa kysyä kokoelmista itse näytteilleasettajilta, jos se kiinnostaa tai ihmetyttää. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 29 Pauli Salminen (vas.), Markku Koivuniemi ja Heikki Virtanen olivat saapuneet paikalle Suomesta. Lisäksi lähistöltä löytyi riittämiin palveluita, kun oli ravintoloita moneen lähtöön sekä suuri kauppakeskus. No, tätä kysyessämme ei pöydän takana ollut henkilö osannut vastata asiaan mitään, liekö kielimuuriakin ollut mukana, koska hän tarjosi meille näyttelyluetteloa. Itse en aiemmin ollut ollut kokoelmani kanssa Nordiassa Ruotsissa, joten tämäkin asia tuli korjattua. Avoimessa filateliassa varsinkin tanskalaisen Anders Vidstrupin kokoelma oli näyttävä ja kaikin puolin hieno. Se vaikutti todella mielenkiintoiselta, ja tämän jälkeen kokoelman tutkiminenkin oli helpompaa. Kauppiaita oli paikalla mukavasti, ja tulihan sieltä tehtyä toiseen kokoelmaan myös pari hankintaa tulevaisuutta silmällä pitäen
Muut mestariluokan kilpailijat Malmössä olivat Mats Ingers Ruotsin klassisen filatelian kokoelmalla ja Torben Malm Tanskan virkamerkkikokoelmalla. (srl). Perinteistä filateliaa edusti Suomesta kolme kokoelmaa: Jorma Saarikosken "Finland Ovals and Roulettes 1856– 1866" sai 90 pistettä ja kultamitalin. Harry Swanljungin "The Development of Postal Services in Fiji ca 1900 to 1960s" keräsi 83 pistettä ja vermeilin. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 30 Niitä oli sunnuntaina aamusta tällä jo surullisen kuuluisalla tiskillä, mutta iltapäivällä ne olivat menneet, eikä ainakaan minun diplomini mukana sellaista tullut (aina on mahdollista, että juhlinnan humussa hävinnytkin), ja iltapäivällä ne olivat lopussa. Tästä voinee vetää sen johtopäätöksen, että tarinoiden etsiminen ja löytäminen kiehtovat keräilijöitä enemmän kuin valmiiksi luetteloidut keräilykohteet. "Do X and the Longest Flight in History" sai sekin 83 pistettä ja vermeilin. Muissa näyttelyluokissa ei ollut suomalaiskokoelmia mukana lainkaan. Avoimen filatelian luokassa Heikki Virtanen saavutti jälleen suuren kultamitalin kokoelmallaan "The President of Finland from the Declaration of Independence until the New Constitution". Kaarlo Hirvikosken "Das Gebiet Ostkarelien 1800 bis heute" sai 74 pistettä ja hopeamitalin. Saman mitalin 86 pisteellä sai Pauli Salminen kotkamerkkikokoelmallaan "The Finnish Eagle Issue 1911". Mestariluokan Grand Prix'n eli näyttelyn suuren palkinnon voitti Kai Nieminen kokoelmallaan "Grand Duchy of Finland 1856–1867". Jos ainakin nämä asiat koetamme hoitaa Espoossa paremmin, näyttely oli muutoin omasta mielestäni oikein onnistunut ja meidän kolmikko ainakin viihtyi hyvin näyttelypaikalla sekä Malmössä muutenkin. Postihistorian luokassa oli myös kolme suomalaiskokoelmaa, parhaana niistä Pekka Nuikin "From Liberty Bell to Eiffel Tower – Philadelphia's Mail Connection with France (1790–1890)", joka sai 86 pistettä ja ison vermeilin. Tämä oli vasta toinen kerta kun hopeinen postiratsastaja (alkujaan Ruotsin kansallisten näyttelyiden palkinto, jonka status muutettiin Nordia-tasoiseksi vuonna 2016) saatiin Suomeen tämän palkinnon yli 30-vuotisen olemassaolon aikana. Malmössä aiheluokan kehyksiä oli vain 16. "Rotschilds – the Bankers of the World" on jo lähellä kultamitalia, saaden 88 pistettä ja ison vermeilin. Pieniä asioita, mutta niin kovin helppo hoitaa myös toisin. Aihefilatelia ei myöskään näytä pääsevän nousemaan aiemmalle tasolleen osanottajamäärissä. Sellaiset näyttelyluokat kuin aeroja astrofilatelia sekä maximifilatelia näyttävät jäävän pysyvästi marginaaliin. Edellisen kerran suomalaisvoittaja oli Erkki Toivakka Jyväskylän Nordiassa 2016. Taustalla vasemmalla näkyy pari kehystä myös tanskalaisen Anders Vidstrupin hienosta kokoelmasta. Pisteitä kertyi 95. Näyttelyluettelosta on selvästi nähtävissä, että postihistorian suosio jatkuu yli muiden luokkien ja avoin filatelia on noussut suosiossa kolmanneksi heti perinteisen filatelian jälkeen. Esa Kärkkään "Imperial Russia Including the Kingdom of Poland 1857– 1875" sai 88 pistettä ja ison vermeilin. Olisi mielestäni vähintäänkin suotavaa, että Heikki Virtasen avoimen filatelian kokoelma Suomen presidenteistä oli näyttävästi esillä Nordiassa. Pekka Nuikin molemmat avoimen filatelian kokoelmat menestyivät myös hyvin. ennen kuin palkintoluetteloita laitetaan yleiseen jakoon niin varmistuttaisiin, että jokainen näytteilleasettaja on sellaisen saanut. Teksti ja kaikki Nordian kuvat: Heikki Virtanen Suomalaisten tulokset Nordia 2025 -näyttelyssä N ordiassa oli mukana kymmenen suomalaiskokoelmaa
Muutaman minuutin kuluttua samat herrat astelivat juhlasaliin ihan muualta. "Ennen meillä oli viisi ihmistä hoitamassa asiaa, jonka hoitamiseen on nyt vain yksi henkilö. Niinpä tunnettu ruotsalainen Islannin keräilijä Douglas Storckenfeldt, joka oli mukana mestariluokassa, hämmästyi kun häneltä tv-haastattelussa kysyttiin, miten AI vaikuttaa filateliaan. T ämän vuoden viimeinen kansainvälinen näyttely Philakorea 2025 järjestettiin Soulissa Etelä-Koreassa 17.–21.9.2025. Ilmeisesti aikamoisten neuvottelujen jälkeen rahat saatiin tälle vuodelle – tosin suhteessa vain puolet siitä, mitä oli saatu Philakorea 2014 -näyttelyä varten aikanaan. Sen sijaan kaikkien tapahtuman kannalta keskeisten henkilöiden yhteinen virtuaalishow reaaliajassa taisi olla uusi keksintö. Näkymä oli järjestetty siten, että näytti kuin nauhanleikkaus olisi tapahtunut siinä juhlasalin lavalla. Kyllähän se väistämättä vaikuttaa järjestelyjen sujumiseen paikan päällä," murehti näyttelyn pääkomissaari Jin Hur. Resursseihin nähden näyttely kuitenkin saatiin järjestettyä aivan kiitettävästi. KouPienten koululaisten ryhmä tutustumassa puhuviin postimerkkeihin. Postimerkkejä oli useista maista ja ne vaihtuivat välillä, tässä korealainen ja ranskalainen. Mukaan oli näin saatu mahtumaan kaikki silmäätekevät Korean Postin pääjohtajasta (tms.) ja Korean filatelistiliiton puheenjohtajasta FIP:n hallituksen jäseniin. tutustumassa puhuviin postimerkkeihin. Merkkien esittämät henkilöt aukoivat suutaan ja ilmehtivät puheen mukaisesti. "Enpä ollut tullut. virtuaalisessa avajaisseremoniassa, jossa monisatapäinen yleisö sai seurata perinteistä nauhan leikkausta näyttämöllä – paitsi että nauhaa leikattiin ihan muualla. Nykyaika oli esillä näyttelyssä monin tavoin. AI puhuttaa jo postimerkkejäkin Tekoäly oli esillä monessa muodossa, mahdollistamassa mahdottomia. lulaisryhmät kävivät mm. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 31 Philakorea 2025 – Puhuvia postimerkkejä ja virtuaaliavajaisia Tässä ollaan aloittamassa näyttelyavajaisten perinteistä nauhanleikkausta isolla joukolla. Etukäteen tallennetuilla videoilla puhuvia persoonia, jotka eivät ole muilta kiireiltään ehtineet tapahtumapaikalle, on toki nähty vuosien ajan kaikkialla. Vanhemmalle keräilijäpolvelle tekoäly on vieraampi ajatus. Uutta teknologiaa sovellettiin mm. Tapahtumaa edelsivät monenlaiset vaiheet, kuten se, että vuodelle 2024 alkujaan ilmoitettu näyttely jouduttiin peruuttamaan, kun Korean Postin budjetissa ei riittänytkään rahaa sen järjestämistä varten. Paitsi että nauha leikattiin peräti 12 osaan (jokaiselle oma pätkä), koko seremonia tapahtui toisaalla ja se välitettiin yleisölle virtuaalisena
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 32 Tämän sarjan postimerkit kuvaavat korealaisen keittiön perinneruokia. Kukin merkki oli mukana asetelmassa omana pienenä taulunaan julisteen yhteydessä.. Perinne-esineistöä oli niinikään esillä sekä esineinä, julisteina että tietysti postimerkkeinä. Niitä esiteltiin näyttelyssä sekä perinteisin julistein että houkuttelevan näköisinä annoksina
Tällä kertaa myös tuomaristossa nähtiin venäläinen tuomari, Alexey Borodin, joka muistetaan Pietarin vuoden 2007 FIP-näyttelyn pääkomissaarina. Koska FIP sallii venäläisten mukanaolon näyttelyissä, Venäjältä oli mukana neljä kokoelmaa aikuisten luokissa ja kaksi nuorisokokoelmaa. viisi kultamitalia, yksi niistä hänelle itselleen. kaikki kolme 97 pisteen kokoelmaa palkittiin. Uudistettuja kokoelmia jäämme nyt odottelemaan. Norjalla oli mukana kolme kokoelmaa ja Tanskalla yksi. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 33 kauheasti asiaa aiemmin ajatelleeksi," hän päivitteli jälkeenpäin. Muita mitaleita vermeilistä pronssiin jaettiin yhteensä 139. Kokoelmat saivat nyt myös osallistumisoikeuden FIP-näyttelyihin kahdeksalla kehyksellä viiden sijasta. Mestariluokassa valittiin 14 kokoelmasta tuomariäänestyksellä etukäteen ensin kolme, joista yksi oli Euroopasta (Saksa), yksi Etelä-Amerikasta (Venezuela) ja yksi Aasiasta (Thaimaa). Kyseinen "postimerkkien Mona Lisa" oli Guayanan paikallisen postimestarin tekemä magentan värinen merkki, jota tarvittiin, kun myrsky oli estänyt varsinaisten merkkien maahantuonnin 1856. Kaikki saivat suuren kullatun hopeamitalin, eli ison vermeilin. Muissa kilpailuluokissa jaettiin kansallinen Grand Prix, joka tietenkin meni etelä-korealaiselle kokoelmalle, sekä kolme kansainvälistä Grand Prix -palkintoa, ts. Muutoin näyttelyssä oli vähemmän väkeä kuin olisi voinut odottaa. Suomesta mukana neljä kokoelmaa Suomalaiset menestyivät hyvin, vaikka kirkkaimmat mitalit jäivät puuttumaan. Seija-Riitta Laakso Suomen komissaari. Näyttelyssä jaettiin kaikkiaan 32 suurta kultamitalia, joista neljä kirjallisuusluokassa. Nytkin oli mukana 12 kirjallisuusluokan kohdetta (kaikkiaan 28:sta, eli 43 % kaikista kirjallisuusluokan kohteista). Mitalisaalis oli mahtava: Ruotsille suuri kulta, Norjalle kaksi suurta kultaa ja yksi kulta, Tanskalle suuri kulta. Pekka Nuikin laivapostikokoelma "Blue Ribbon" sai 86 pistettä Filateelisten uutuuksien ensipäiväleimauksiin oli pitkät jonot. Tässä laitetaan kehyksiin Janne Nikkasen Helsinki-kokoelmaa. Kuvan jono ulottui kaksi kertaa hallin päästä päähän. postihistorian luokassa ja Janne Nikkasen "Historic Helsinki" -postikorttikokoelma sai 85 pistettä. Kauppiaat lähinnä pyörittelivät peukaloitaan. Nämä palkinnot menivät taiwanilaiselle ja japanilaiselle kokoelmalle, minkä lisäksi romanialainen suurkeräilijä Ion Chirescu sai Grand Prix'n klassisen Romanian kokoelmallaan. Lisäksi he ovat profiloituneet viime vuosina erityisesti kirjallisuusluokassa. Näistä sitten tuomaristo, jonka enemmistö koostui aasialaisista tuomareista, valitsi – tuskin kenenkään yllätykseksi – voittajaksi thaimaalaisen Charnchai Karnasutan "Development of Early Post Offices in Siam 1880–1909". Kultamitaleita jaettiin 86 ja suuria kullattuja hopeamitaleita 135. Lopputuloksena itäisen naapurimme komissaarilla Igor Ryssilla oli kotiin viemisinä mm. Naapurimaat menestyivät hyvin Pohjoismaista oli mukana Ruotsi neljällä kokoelmalla, joista yksi oli mestariluokassa, kaksi muissa kilpailuluokissa ja yksi oli yhden kehyksen kokoelma. Myös maailmanluokan harvinaisuudet, kuten ensimmäistä kertaa Soulissa nähty Brittiläisen Guayanan 1-Cent Magenta, kiinnostivat suurta yleisöä. Nykyisin niin aasialaisen FIP:n näkökulmasta Ukraina on kovin kaukana!! Suuret palkinnot Aasiaan ja Romaniaan Näyttelyn Grand Prix -palkinnot menivät pääosin Aasiaan. Yhden kehyksen kokoelmille annetaan näyttelyissä vain pisteet, ei mitaleita, joten ne eivät ole laskuissa mukana. Teemu Salosen ehiökokoelma "Finland Postal Stationery Envelopes 1845–1874" oli ensimmäistä kertaa esillä kansainvälisessä näyttelyssä ja saavutti hienosti 88 pistettä
Det var också en tid då stora förändringar inom internationell posthantering ägde rum. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 34 M in hustru är inte på något sätt frimärkssamlare men hon har trots sitt ointresse besökt ett antal utställningar och nästan alltid hittat något som lockat till närmare studium. Han var inblandad i försäljningen av den gula treskillingen 1894. Han var uppenbarligen en av Sveriges första frimärkssamlare; en liten samling från 1858 finns bevarad på Postmuseum. Ett studsbrev till Frankrike har Olof Arborelius som adressat. han berättar om många av de människor som antingen skrev breven eller mottog dem. Inledningsvis redogörs för i stort sett alla de svenska stämpeltyper som kom till användning under den aktuella perioden men huvuddelen av boken handlar om brev som skickats till utländska adressater och de är förvånansvärt ovanliga. Under perioden 1872–1891 dominerade frimärken av typ ringtyp på svenska brevförsändelser. Bland de länder Recension av Christer Brunström RINGTYP ”Around the World” – stämplar och brev som dominerar i framställningen hittar vi av naturliga orsaker våra grannländer Danmark, Finland och Norge (som ju dessutom var förenat med Sverige under den aktuella perioden). Eftersom breven ibland postades direkt på de fartyg som transporterade post till andra länder har de svenska frimärkena inte sällan stämplats på postkontor utomlands. Här har det handlat om det skrivna budskapet på ett vykort eller om något tematiskt exponat som beskriver en spännande historia. Friedl fick komma med på bild i boken. När brevet kom fram till Paris hade konstnären Arborelius redan återvänt hem till Stockholm. Exakt vad det visade brevet en gång innehållit är okänt man kanske var det en frimärksbeställning eller ett erbjudande att sälja svenska frimärken till den österrikiska handlaren. På hösten 2025 kom en 103-sidig inbunden bok av ovannämnde Staffan Bengtsson med rubriken RINGTYP ”Around the World” – stämplar och brev. Staffan Bengtssonin kirjan voi tilata netistä osoitteesta https://frimarksnetto.se/ shop/.. Det är alltså ett posthistoriskt verk och vi får veta mycket om portosatser och postvägar. Uppenbarligen önskade Halmstadfilatelisten Staffan Bengtsson utforma sitt exponat om stämplar och brev med anknytning till de tre svenska ringtypsutgåvorna på ett sätt som också inkluderar aspekter av social filateli. Avsnittet om post till Finland och Ryssland omfattar hela 18 sidor och här redovisas mängder av olika finska (och ryska) stämpeltyper på svenska ringtypsbrev. Boken innehåller talrika exempel på just detta fenomen. Ett brev med anknytning till bröderna Nobels oljeäventyr i Azerbajdzjan visas och vi får reda på en hel del om Nobels verksamhet i Baku. Rubriken beskriver innehållet väl men författaren önskade göra sin framställning så mycket mer levande genom att här och där blanda in social filateli, dvs. Det finns många liknande anekdoter inbäddade i framställningen. Här har Staffan valt att inkludera kartskisser för varje nytt område som tas upp i boken. Jag uppskattade speciellt brevet skickat från Ljungby år 1879 till den aningen skurkaktige frimärkshandlaren Siegmund Friedl i Wien. Detta sätt att berätta om människorna kring frimärken och brev brukar omtalas som social filateli. Ibland ställde isen till det och brev till Finland måste transporteras via Haparanda
(käännös: srl) I dagens Sverige är upplagorna av filatelistisk litteratur oftast extremt små och i det här fallet endast 100 exemplar. Mukana on myös kirje, joka liittyy Nobelin veljesten öljyseikkailuihin Azerbaidžanissa ja opimme monenlaista Nobelin toiminnasta Bakussa. Tuoreimmat tiedot kaikesta näyttelyyn liittyvästä, ks. Omslaget är speciellt lockande och bildmaterialet är mycket omfattande. Även den som bara har begränsade kunskaper i svenska torde kunna ha stor behållning av Staffan Bengtssons bok. Tämä oli myös aikaa, jolloin kansainvälisessä postinkäsittelyssä tapahtui suuria muutoksia. Eräs kirje on lähetetty Ranskaan Olof Arboreliukselle. Kun kirjeitä toisinaan postitettiin laivoilla, ei ole harvinaista että ruotsalaisia postimerkkejä leimattiin ulkomaisissa postikonttoreissa. Espoon Dipolissa 8.–10.5.2026 järjestettävän pohjoismaisen näyttelyn ilmoittautumisaika on parhaillaan käynnissä. Jokaisesta esiteltävästä alueesta on kartta. Suomessa järjestetään tavallisesti Nordia-näyttely vain kerran viidessä vuodessa. Toisinaan jääolosuhteet aiheuttivat sen, että Suomeen menevä posti oli kuljetettava Haaparannan kautta. Kirja-arvostelu RINGTYP ”Around the World” – stämplar och brev töön kyseisenä aikana, mutta pääosa kirjasta käsittelee kirjeitä, jotka on lähetetty ulkomaille ja ne ovat hyvinkin epätavallisia. Vaikka postikortin tekstisisältöön tai johonkin aihekokoelmaan, joka kertoo mielenkiintoisen tarinan. Kirjan nimi kuvaa hyvin sisältöä, mutta kirjoittaja halusi tehdä esityksestään elävämmän ja sisällyttää siihen myös sosiaalista filateliaa, ts. Luonnollisista syistä eniten aineistoa on naapurimaista: Suomesta, Tanskasta ja Norjasta (joka tuolloin oli osa Ruotsia). Bengtsson selvittää aluksi kaikki ruotsalaiset leimatyypit, jotka tulivat käytvuodelta 1858. Niillekin lukijoille, joiden ruotsinkielen taito on rajallinen, on varmasti hyötyä Staffan Bengtssonin kirjasta. Kirjan julkaisija on Förlaget Frimärks-Netto Helsingborgissa ja sen hinta on 400 Ruotsin kruunua [noin 36,40 euroa], mikä on edullinen hinta ”peruskurssista” aiheesta ruotsalaiset rengasmerkkilähetykset ulkomaille. Kirjan kansi on houkutteleva ja kuvamateriaalia on runsaasti. Kun puhutaan postimerkkeihin ja kirjeisiin liittyvistä ihmisistä, on tavallisesti kyse sosiaalisesta filateliasta. hän kertoo monista noiden kirjeiden kirjoittajista tai vastaanottajista. Ajanjakson 1872–1891 aikana ruotsalaisten kirjelähetysten lähettämiseen käytettiin pääasiassa rengasmerkkejä. Lähestymistapa on siis postihistoriallinen, ja kirja sisältää paljon tietoa taksoista ja postireiteistä. Älä hukkaa mahdollisuutta, jos sinulla on kokoelma, joka on saanut vähintään ison hopeamitalin (70 pistettä) kansallisessa näyttelyssä. Filateelisen kirjallisuuden painokset ovat tämän päivän Ruotsissa yleensä pieniä, ja tässä tapauksessa vain 100 kpl. Hän oli ilmeisesti Ruotsin ensimmäinen postimerkkeilijä – häneltä on [Ruotsin] Postimuseossa pieni kokoelma S uomen Filatelistiseuran ja Helsingfors Frimärkssamlareföreningin yhdessä järjestämän Nordia 2026 -postimerkkinäyttelyn valmistelut etenevät suunnitelmien mukaan. Siitä mitä kirje aikoinaan on sisältänyt ei ole tietoa, ehkä se oli postimerkkitilaus tai tarjous myydä ruotsalaisia postimerkkejä itävaltalaiselle kauppiaalle. Friedl on joka tapauksessa päässyt mukaan kirjaan kuvan kera. Kun kirje saapui Pariisiin, oli taiteilija Arborelius jo lähtenyt paluumatkalle Tukholmaan. Selvästikin tämä oli mielessä halmstadilaisella Staffan Bengtssonilla, kun hän järjesti kokoelmansa Ruotsin kolmesta rengasmerkkijulkaisusta sosiaalisen filatelian periaatteiden mukaisesti. Staffan Bengtsson, joka on ammatiltaan toimittaja, on myös itse suunnitellut kirjan ulkoasun. Espoon Nordia 2026 -näyttelyn järjestelyt etenevät. Kirjassa on tästä paljon esimerkkejä. Kirjasta löytyy monia vastaavanlaisia tarinoita. Arvostin erityisesti kirjettä, joka on lähetetty vuonna 1879 Ljungbystä Wieniin tuolle jossain määrin kelmille postimerkkikauppiaalle Siegmund Friedlille, joka sittemmin myi kuuluisan Keltaisen kummituksen Philipp von Ferrarylle vuonna 1894. Tänä syksynä Staffan Bengtssonilta ilmestyi 103-sivuinen kovakantinen kirja RINGTYP ”Around the World” – stämplar och brev (Rengasmerkkejä ”maailman ympäri” – leimoja ja kirjeitä). V aimoni ei ole ollenkaan postimerkkeilijä, mutta on siitä huolimatta vieraillut monissa näyttelyissä ja melkein aina löytänyt jotain, mikä on houkutellut tutustumaan asiaan lähemmin. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 35 Här skall slutligen nämnas att Staffan Bengtsson i egenskap av journalist och tidningsredaktör personligen har haft hand om bokens utformning. Boken är utgiven av Förlaget Frimärks-Netto i Helsingborg och den kostar SEK 400:vilket är ett lågt pris att betala för en så gedigen grundkurs i temat svenska ringtypsförsändelser till utlandet. Suomeen ja Venäjälle lähetetystä postista kertovassa luvussa on 18 sivua ja mukana on runsaasti erilaisia suomalaisia (ja venäläisiä) leimatyyppejä ruotsalaisilla rengasmerkkikuorilla. nordia2026.fi
Vaillinainen ristikko ei voi osallistua arvontaan. Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvottiin SF:n maanantaikokouksessa 29.9. Oikein vastanneiden kesken arvotaan jälleen Käpylän Merkin 50 euron lahjakortti, eli kannattaa osallistua! Vasemmalla sanaristikko 4/2025:n oikea vastaus. – Onnea voittajalle! "Please do not (bend)" – pörssiin aikova Posti esittelee ydinosaamistaan H elsingin pörssiin (Nasdaq) parhaillaan listautumassa oleva Posti Group Oyj kertoo lehdistötiedotteessaan, että yhtiön suunta tulevaisuuden arvonluonnille on selkeä: se hyödyntää tulevaisuuteensa rakentamisessa kattavaa jakeluverkostoaan, vahvaa kilpailuasemaansa ja tunnettua brändiään. Pörssitiedotteen (lakisääteisen varoituksen) mukaan siihen sisältyvä tieto "annetaan ainoastaan taustaksi eikä tämän tiedon väitetä olevan kattavaa tai täydellistä. Tässä pari tyylinäytettä kuluneelta vuodelta.. Siitä, millaisista asioista yhtiön brändi on tullut tunnetuksi viime vuosina, ei ymmärrettävästi mainita mitään. Viereisellä sivulla on uusi Sanaristikko 5/2025. Vastaukset tulee lähettää 10.11.2025 mennessä lehden päätoimittajalle joko skannattuna sähköpostitse (seijulaakso@gmail.com) tai postitse osoitteella Seija-Riitta Laakso, Linnankatu 3 B 29, 00160 Helsinki. Kannattaa myös muistaa aina tarkistaa, että kaikki ruudut on täytetty. (srl) Postin ydinosaamista on yli 370 vuoden ajan ollut postilähetysten kuljettaminen. Käpylän Merkin 50 euron lahjakortti, jonka voitti jo toistamiseen Seppo Kääriäinen. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 36 SP-lehden sanaristikko 5/2025 L ehden nelosnumeron sanaristikko keräsi jälleen mukavasti vastauksia, vaikka lomakausi varmasti hiukan vaikutti siihen, muistettiinko vastaukset myös lähettää sen jälkeen kun ristikko oli saatu täyteen. Tähän tiedotteeseen sisältyvissä tiedoissa saattaa tapahtua muutoksia." Jäämme kiinnostuneina odottelemaan. Tähän tiedotteeseen sisältyvään tietoon tai sen paikkansapitävyyteen, oikeellisuuteen tai täydellisyyteen ei tule luottaa mitään tarkoitusta varten
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 37
Kerhon varauskiintiön tunnus on BFILATELISTI. Murtosaari alustaa johdantosivun – kokoelman tärkeimmän sivun – sekä synopsiksen laatimisesta. Kaikki tapahtumapaikat ovat kävelymatkan päässä toisistaan ja Kuopion rautatieasemalta. Postihistoriassa on kaksi painopistealuetta: paikallisesta postihistoriasta on viisi kokoelmaa ja postitaksoista ainakin neljä kokoelmaa. Osallistumisoikeus näyttelyyn on kaikilla kokoelmilla, jotka ovat saavuttaneet aiemmin enintään 89 pistettä kansallisessa tai kansainvälisessä näyttelyssä. Kuopion Klubi Sokos Hotel Puijonsarvi vittaessa kysymyksiin voi liittää esimerkiksi skannattuja kokoelmalehtiä. Mukana on monia uusia kokoelmia niin uusilta näytteilleasettajilta kuin jo aiemmin kokoelmia esittäneiltäkin. Seminaari pidetään Kuopion musiikkikeskuksen (ks. Erityisesti perinteinen luokka ja postihistoria ovat vahvasti edustettuina, kertovat järjestäjät. yllä) auditoriossa perjantaina 17.10. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 38 K uopio 250 -näyttelyn yhteydessä järjestetään näyttelykokoelmien kehittämistä tukeva filateelinen seminaari. Kaikissa näyttelyluokissa korostuu yhä voimakkaammin kokoelman kertomuksen, sen punaisen langan merkitys. Kysymyksiin vastataan ja materiaalia hyödynnetään seminaarissa. Mukana ovat kaikki näyttelyluokat. Palmares-päivällinen järjestetään Kuopion Klubilla, osoite Kuninkaankatu 10, perjantaina 17. Näyttely on osa Kuopion kaupungin 250vuotisjuhlaohjelmaa ja sinne on vapaa pääsy. Näyttelypaikka ja -hotelli Kuopion 250 -näyttely järjestetään Kuopion keskustassa Musiikkikeskuksessa, osoite Kuopionlahdenkatu 23. klo 13–16. Sen kustannuksista vastaa Suomalaisen filatelian edistämissäätiö.. Infopiste, kahvila ja ravintola toimivat näyttelyn ajan Musiikkikeskuksen valohallissa. Perinteisessä luokassa on muutamia mielenkiintoisia pareja, kun samasta aihepiiristä on kaksi eri kokoelmaa. Erillistä mestariluokkaa ei ole. Näitä ovat isohampaiset postimerkit 1860– 1866, leijonamalli 1954, Punainen Risti ja Suomen tuberkuloosipostimerkit. Näyttelyssä on viisijäseninen tuomaristo. Se toimii samalla Espoon Nordiaan valmistautuvien näytteilleasettajien sparraustilaisuutena. alueellinen näyttely, johon on tulossa yli 200 kehystä kokoelmia. Lisätietoja näyttelystä antavat Risto Pitkänen, 040 500 5545 tai risto.pitkanen@ pp9.inet.fi, Harry Dunkel, 040 501 0954 tai harry.1.dunkel@gmail.com, Ari Hämäläinen, ari.ha@hotmail.com ja Lauri Väätäinen, 040 744 8801 tai lauri.vaatainen@elisanet.fi. Kuopio 250 -näyttely lähestyy Kuopion Musiikkikeskus K uopion Filatelistikerho ry järjestää KUOPIO 250-nimisen alueellisen postimerkkija postikorttinäyttelyn 17.–18. Luennoitsijoina toimivat FIP-tuomarit Jari Majander ja Jussi Murtosaari. Seminaarin järjestävät Kuopion filatelistikerho ja Suomen Filatelistiliiton filateelinen toimikunta. lokakuuta 2025 (perjantaina klo 10–17, lauantaina klo 9–14). Perjantain kokoelmien rakentamisseminaari on toisen kerroksen auditoriossa. Seminaarin vetäjille voi lähettää kysymyksiä sähköpostitse etukäteen. TarTervetuloa filateeliseen seminaariin Kuopioon! Näyttelytilana on Musiikkikeskuksen toisen kerroksen kamarimusiikkisali. (www.kuopionklubi.fi) Näyttelyhotellina toimii Sokos Hotel Puijonsarvi, osoite Minna Canthinkatu 16. Luennoitsijoiden yhteystiedot ovat: jari.majander@gmail.com ja jussi.murtosaari@kolumbus.fi. lokakuuta 2025 klo 19. Lisäksi tilaisuudessa on varattu aikaa kysymyksille ja keskustelulle. Tapahtuma on avoin kaikille näyttelyfilatelisteille kuten myös näyttelykokoelmaa vasta suunnitteleville keräilijöille. Jari Majander valottaa, miten kokoelman tarina rakennetaan. Osallistuminen on maksuton eikä vaadi ennakkoilmoittautumista. KUOPIO 250 on ns. Kauppiaat ovat kahvila-ravintolan vieressä, ensimmäisessä kerroksessa valokabinetissa
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 39
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 40
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 41
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 42
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 43
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 44
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 45
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 46
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 47
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 48
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 49
Suomen Postimerkkilehti 5/2025 50
keräilytavaraa. Boston 2026 ilmoittautumisaikaa jatkettu, eli vielä ehtii ilmoittautua! FIP-maailmannäyttely 23.–30.5.2026 Boston, USA. Tieto näyttelyyn hyväksymisestä kerrotaan 20.1.2026 mennessä. 050 540 0391. Ilmoitukset ovat voimassa 6 kk. Vapaa pääsy. Esim. . +358 46 8940 461. Ostan suomalaisen postimerkin kuvia. R ajoitettu FIP-maailmannäyttely MACAO 2026 järjestetään Macaossa 26.6.–1.7.2026. Kouvolan vanha kaupungintalo, upea paikka, noin 300 m asemalta itään. MACAO 2026:ssa ei ole mukana aivan kaikkia kilpailuluokkia, mm. 040 54152 87. Kun palstalle tulee uusia ilmoituksia, lehden toimitus voi pudottaa pois vanhempia ilmoittamatta siitä erikseen ilmoittajalle. Myyntipaikkavaraukset: Aki Vainionpää, puh. Kouvolan seudun postikorttija keräilykerho ry Keräilytapahtumia Turun Postimerkkikerhon keräilytapahtuma su 16.11.2025 klo 10–15 Varsinais-Suomen vammaisja pitkäaikaissairausjärjestöjen kokoustilassa Happy House, Ursininkatu 11, Turku. 69, D-46419 Isselburg. Vielä ehtii hyvin ilmoittautua! Komissaari: Risto Pitkänen; www.nordia2026.fi HyReX 2027 Kansallinen postimerkkinäyttely kevät 2027 Hyvinkää. Suomen komissaari Jarkko Leppänen; boston2026.org Macao 2026 – vielä ehtii ilmoittautua! FIP rajoitettu maailmannäyttely 26.6.–1.7.2026 Macao, Kiina. Rivi-ilmoitukset ovat SP-lehden tilaajille ilmaisia. Näyttelyn laajuus on noin 1 500 kehystä ja kauppiailla on noin 50 myyntipistettä. Slovfilex 2027 FIP rajoitettu maailmannäyttely 1.–5.7.2027 Bratislava, Slovakia Belgrade 2027 FIP Maailmannäyttely 12.–17.10.2027 Belgrad, Serbia Eurooppalaisten kansallisten ja alueellisten näyttelyiden kalenteri löytyy osoitteesta fepanews.com. Erityissäännöt ja ilmoittautumiskaavakkeet löytyvät näyttelyn verkkosivuilta osoitteesta macao2026.org.mo. 050 305 9354. MACAO 2026 -näyttelyyn ilmoittautuminen päättyy 18.11. viereiset kuvat). Kirjeenvaihto saksaksi tai englanniksi. Tarjoukset: werner.filmer@t-online.de tai puh. avoin filatelia puuttuu. Näyttelyyn ilmoittautuminen päättyy 18.11. Etsin vaihtoystävää Suomesta Suomen pyöröleimatuille merkeille puutelistan (Michel + LaPe) mukaan. 040 834 5855. Rivi-ilmoituksia Kouvolan keräilypäivät Tuulensuojassa su 19.10.2025 klo 10–14. Tarjoan vaihdossa Saksaa. Kiinnostuksen kohteena on mikä tahansa esine, missä on painettuna suomalaisen postimerkin kuva tai kuvia. Se on ensimmäinen tällä Kiinan erityishallintoalueella järjestettävä FIP-näyttely. Järjestöjentalolla, Kuhalankatu 17, Forssa. Ernst Caninenberg, Werther Str. Häneltä saa myös ohjeita ilmoittautumiseen ja lisätietoja käytännön järjestelyistä.. Mare Balticum 2028 syksy 2028 Hämeenlinna. Myyntipaikkavaraukset heikki.aho@pp.inet.fi tai puh. Turku. Forssan filatelistikerho järjestää perinteisen pyhäinpäivän keräilytapahtuman la 1.11.2025 klo 9–15. Maailmalla Dubai 2026 FIP rajoitettu maailmannäyttely 4.–8.2.2026 Dubai, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat. Suomen Postimerkkilehti 5/2025 51 Pikasilmäys Näyttelykalenteriin . Kortteja, filateliaa ym. kynä, peltipurkki, t-paita, postipeli, postikortti, filatelistiliiton jäsenkortti jne. Suomen komissaari Jari Majander; macao2026.org.mo Philataipei 2026 FIP-maailmannäyttely 19.–24.11.2026 Taipei, Taiwan. Toimitus voi myös tarvittaessa editoida tekstejä. Myytävänä on postimerkkejä, postilähetyksiä, postikortteja ja keräilyesineitä. 044 3184659. Laita ilmoitus lehteen, se voi hyvinkin tuottaa tulosta! Etsin Rantasalmen postihistoriaa -kokoelmaani postilähetyksiä Malli-91 rengasmerkeillä ja muitakin parempia kohteita Rantasalmi-leimoilla. Kotimaassa Nordia 2026 – pohjoismainen näyttely 8.–10.5.2026 Espoo, Suomi. marko.juhani.makela@gmail.com tai puh. Ilmoittautumisten vastaanottamisesta sekä kokoelmien toimittamisesta näyttelyyn ja takaisin vastaa Suomen komissaari Jari Majander, jari.majander@gmail.com, puh. 2025. Näyttelypaikkana on hulppea the Venetian Macao ja sen aivan välittömässä läheisyydessä sijaitsevan virallisen hotellin nimi on the Parisian Macao (ks. Aivan kaikkea voi tarjota. Muut yhteyshenkilöt: Kari Laitinen, puh. Kansallinen postimerkkinäyttely kevät 2028 pääkaupunkiseutu. Näytteillä on myös kokoelmia. Aboex 2029 Ajankohta tarkentuu myöhemmin