, s. 6. . Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 105. Suomen erikoispostisopimukset – Suomen erikoispostisopimukset – Euroopan postija pikatiedoitusEuroopan postija pikatiedoitusliitto 1943–1945 liitto 1943–1945, s. Katso lisää sivulta 31.. 22. 22. vuosikerta 4/2024 SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseuran suurhuutokauppa on tuttuun tapaan SP-lehden joulunalusnumerossa 6/2024. Ion Chirescun museot Bukarestissa ovat vertaansa vailla, s. 40. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 1 Legendaarinen Moulin Rouge täyttää tänä vuonna 135 vuotta, s
Nykyinen SP-lehti kertoo monenlaisista filatelian osa-alueista, samoin kuin postikorteista ja muista kehysten väliin sopivista kohteista (jotka siis käyvät avoimen filatelian kokoelmiin). Tässä lehdessä on juttua romanialaisesta ennätysten museosta, jonka omistaja on yksityinen keräilijä. telistilla on mahdollisuuksia toteuttaa haaveitaan samalla tavalla, tai edes pienellä murto-osalla siitä. Carl Appelberg, HFFs hedersmedlem, skriver i sin spalt på sidan 5, att han inte kommer att fortsätta med den efter det här numret. ??. vuosikerta Päätoimittaja • Redaktör • Editor Seija-Riitta Laakso 0400 460 307 seijulaakso@gmail.com Postiosoite • Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 B 29 00180 Helsinki Toimituskunta Rasmus Berg, Seppo Laaksonen, Seppo Salonen ja Seija-Riitta Laakso Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Lehden taitto Seija-Riitta Laakso Painopaikka • Tryckeri K-Print, Tallinna, Viro _ _ _ Lehden ilmestyminen 2024 No 5/2024 ilmestyy viikolla 42 (lokakuun puolivälissä) . Muissa luokissa mahdollisuuksia on enemmänkin. Perinteisessä filateliassa ne tavallisesti liittyvät postimerkin syntyhistoriaan ja käyttöön. Kannen pääkuva: Moulin Rouge 1890-luvun lopun Souvenir de Paris -sarjasta. Även om Carl alltid orkar vara så munter och vänlig mot alla, en faktiskt god filatelistvän till mången av oss för flera årtionden, måste man godkänna att i nittiofyra års ålder vill man kanske ta det lugnt och inte besvära sig med tidningar och deras tidtabeller. Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään. Esimerkiksi postihistoria, aihefilatelia, avoin filatelia ja postikortit ovat avanneet keräilijöille mahdollisuuden tutkia kohteitaan uudella tavalla. Harvalla fila_ _ _ Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata julkaistavaksi lähetettyjä tekstejä ja kuvia tarvittaessa. Toinen muutos aiempien vuosikymmenien filateliaan verrattaessa liittyy tarinoihin. ??. No 6/2024 ilmestyy viikolla 49 (joulukuun alussa) . Tack Carl, för att du har viljat dela dina funderingar med oss läsare för så många år! Vi hoppas att få se dig på Lönnrotsgatan alltid nu och då också i fortsättningen! SP -lehti on hiukan uudistanut ilmettään ja sisältöään, kuten yleensä tapahtuu kun uusi päätoimittaja tarttuu ruoriin. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.9. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 2 Päätoimittajalta seijulaakso@gmail.com SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 105. Jokaisella meistä on kokoelmissaan kohteita, joiden tarinat eivät ole vielä meille avautuneet. Jokaiseen kohteeseen liittyy tarinoita. Itsellenikin on käynyt niin monet kerrat, muun muassa silloin kun aloin kerätä postikortteja ja rupesin katsomaan, millaisia kuvia filateelisista syistä hankittujen korttien toisella puolella mahtoi olla. Yleensä jotain ihan muuta tietoa etsiessä huomaakin omistavansa aarteen. Värilitografia, kustantaja Carl Künzli, Paris & Zürich. 2 Seija-Riitta Laakso. heinäkuuta 1900. Kukapa ei olisi kuullut toiselta keräilijältä, että "löysin tämän omista kohteistani". Toivottavasti viihdytte uudistuneen lehden parissa! Kun Suomen Postimerkkilehti perustettiin 1920-luvun alussa, filatelia oli käytännössä vain postimerkkien keräilyä. Ja joskus on käynyt myös toisinpäin. Jokaisella on oma tyylinsä ja oma tapansa toimia. Silti meillä kaikilla on kokoelmissamme kohteita, joita mielellämme esittelisimme muillekin. Ilmoittautumisaikaa on vielä paljon jäljellä, mutta kokoelmia kannattaa jo alkaa kehitellä, ettei jää viime tippaan.. Lähetetty Pariisista Ranskan kansallispäivänä 14. Tarinat tekevät keräilystä entistä mielenkiintoisempaa. Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 10.11. Sitä varten ovat postimerkkinäyttelyt. Seuraava kansallinen näyttely on ensi huhtikuussa Lempäälässä
6. • Seppo Laaksonen ja Seija-Riitta Laakso Postin tämän syksyn uutuusmerkit, s. Puheenjohtajan palsta, s. 47. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä yllä mainittuun sähköpostiosoitteeseen. Aitouttamisesta, s. J uuri ennen lehden painoon menoa saatiin Tartosta iloisia uutisia: suomalaiset voittivat Mare Balticum 2024 -näyttelyn kaikki kolme Grand Prix -palkintoa. Janne Nikkanen sai Tallinnan postikorteillaan kansallisen Grand Prix'n, Jussi Murtosaari Malli 1875 -kokoelmallaan kansainvälisen Grand Prix'n ja Atte Moilanen Suomen postihistorialla näyttelyn suuren palkinnon, Mare Balticum Grand Prix'n. • Ari Muhonen Bukarestin ennätysten museo lyö ällikällä ihan kaikki, s. Katso lisää sivulta 48. • Seppo Laaksonen Breaking the News... 20. 22. SF:n seuraavat Philabid-huutokaupat: • No 119 elokuun lopulla ja • No 120 syyskuussa. 50. 46. 40. • Keijo Savelainen Ajankohtaista maailmalta, s. 32. Näyttelyitä, tapahtumia, rivi-ilmoituksia, s. Ilmoitushinnat • Advertisements 2024 1/1 sivu 500 € , 1/2 sivua 320 €, 1/4 sivua 200 €. Ilmoituksiin liittyvät asiat Päätoimittaja Seija-Riitta Laakso seijulaakso@gmail.com Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea FI23 1347 3000 4063 67 Laskutus EDI/OVT-tunnus: 003705844528 Operaattori: Maventa 3 Pan Amin lentopostitestikirjeet 1946, s. Onnittelut voittajille!! Lisää näyttelystä seuraavassa numerossa.. Hintoihin lisätään alv. 4 • Pekka Lempiäinen Ungdomens tid – nuoruuden aika, s. • Seija-Riitta Laakso SUOMEN Postimerkkilehti Tilaushinnat • Prenumeration • Subscriptions 2024 Suomi ja Pohjoismaat • Finland och Norden • Finland and Nordic countries 52 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset • Subscriptions and address changes tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. • Seija-Riitta Laakso Suomen erikoispostisopimukset 1922–1945, osa 4 – Euroopan pikatiedoitusliitto 1943–1945, s. 49–51. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 3 Tässä numerossa Moulin Rouge – Pariisin Punainen mylly kiehtoo yhä ihmisiä, s. SP-lehden seuraava online-huutokauppa: • No 64 lokakuussa. 5 • Carl Appelberg Venäläisleimat Suomen rautatiepostissa, s.
Kun tämä tarve ei enää kohdistu ravinnon varastoimiseen, tilalle on tullut jotakin muuta – esimerkiksi postimerkit. Mitä olemme tehneet oikein ja mitä väärin. Voisin olettaa, että muutamia vuosikymmeniä sitten tupakan, piipun ja sikarien tuoksu vallitsi myös kerhotilassa sisällä. Silti tietyssä mielessä meillä on vain nykyhetki, ei sen paremmin menneisyyttä kuin tulevaisuuttakaan. Siltä ajalta en sitten enää ole postia nähnytkään… Tavataan jälleen syyskauden 2024 merkeissä, hyvät ystävät! 30.6.2024, Pekka Lempiäinen. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 4 Puheenjohtajan palsta Suomen Filatelistiseura ry Hallitus 2024 Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen • 0400 403 230 pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Martti Forss • 0400 840 598 martti.forss@onninen.com Sihteeri: Pekka Hurri • 040 503 2144 pekka.hurri@pp.inet.fi Perttu Haglund • 040 545 1239 perttu.haglund@gmail.com Janne Nikkanen • 041 527 6430 nikkanenjanne@gmail.com Matti Lundberg • 041 531 6112 matti.aj.lundberg@gmail.com Rasmus Berg • 050 5124 987 rasmus.berg@saunalahti.fi Ari Niemelä • 0400 412 125 ari.niemela53@gmail.com Toimihenkilöt: Rahastonhoitaja Kai Anttila • 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) • 0400 934 522 postiaollille@gmail.com Kerhomestari Pertti Hurmerinta • 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit Petri Jansson • 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Eero Mäkelä • 0400 602887 sakarieero@gmail.com 4 Pekka Lempiäinen. Nastarenkailla ajamisen kieltävät liikennemerkit ilmaantuivat sinne viime vuonna. Niinpä hänen Buenos Airesista lähettämässään kortissa lukee vain: ”Täällä on hyvät ilmat, kaikki hyvin”. Ajan kulumisen hahmottamisen vaikeus ilmenee juuri näissä yksittäisissä asioissa. Aika on mielestäni maailmankaikkeuden suurin arvoitus. Muutaman vuosikymmenen kuluttua vuorostaan mietitään sitä, että milloinkahan sekin tapahtui. M aailman muuttuminen on havaittavissa myös Helsingin Lönnrotinkadulla. Minun isoisäni (”vaari”) oli merikapteeni, Karjalan kannakselta Raumalle muuttanut ja sodat laivalla päällystötehtävissä kokenut mies. Näitä ”ikitien” sukulaisiakin minulla on valitettavasti ollut. Tuttujen kasvojen ilmaantuminen kadulle maanantai-iltaisin, osa menee suoraan sisälle ja jotkut jäävät polttamaan piippua tai savukkeita kadulle. Miten esimerkiksi sata vuotta sitten on eletty arkea aikana jolloin puhelinkin oli vasta vain harvoilla. Kuitenkin suunnittelemme tulevaisuutta, kukin omalla tavallamme. Usein yhteydenpito tosin katkesi nopeasti varsinkin niiden osalta jotka erehtyivät 1920-luvulla muuttamaan Neuvostoliittoon. Mutta kuinka paljon tästä loppujen lopuksi on aikaa. Mitä postilähetykset ja yksittäiset postimerkit kertovat menneestä maailmasta. Silloinkin postikortti riitti, ja siihen kirjoitettiin oleelliset kuulumiset. Eläkepäivinä 1960-luvulla kuviot pienenivät – hän oli muutamana kesänä sisävesilaiva Tarjanteen päällikkönä. Ensinnäkin taustalla on evoluution kehittämä vietti, joka ilmenee tavassa ”varastoida” kaikenlaista. Maailman valtameriltä ei tuolloin pidetty yhteyksiä Suomeen muutoin kuin laivan ollessa satamassa. En ihmettelisi lainkaan, jos Lönnrotinkatukin muuttuisi kävelykaduksi. Huoneistossa oli käytännössä vain postimerkkejä aivan uskomaton määrä, pari nojatuolia ja jokunen vaatekappale. Toisaalta jos ajattelen esimerkiksi itseäni (tunnistan kyllä myös ensin mainitun varastoimistarpeen), kyseessä on aina ollut kiinnostus historiaan. Kerhotilan eteen ei saa nykyisin edes pysähtyä tavaroiden viemiseksi sisälle. Toisaalta on joitakin asioita, jotka näyttävät pysyvän ennallaan. Polkupyöräkaistat tehtiin toisen autokaistan tilalle ja pysäköintimahdollisuudet vähenivät jälleen kerran. Miksi ylipäänsä teemme ”jotakin”. Kun minunkin suvustani muutamat lähtivät Amerikkaan, mitä heille sen jälkeen tapahtui. Miksi ja miten aika alkoi yli kymmenen miljardia vuotta sitten ”kulua”. Miten asioita on saatettu eteenpäin ja millaisista asioista on viestitetty toisille. Usein menneisyydestä oppia ottaen. Joukossamme on varmasti vielä monia, jotka muistavat nuokin ajat. Keräilyssä on käsittääkseni kyse kahdesta asiasta. Kävin takavuosina edesmenneen filatelistin kotona kerrostalokaksiossa. Joillakin se on mennyt äärimmäisyyksiin. Hän oli ollut ”varastoija”
Mikko Kylliäinen: "Postimerkki, joka ei viihtynyt yksin" 29.10. Det är sällan man ser unga på klubbmötena numera. Men, och det finns alltid ett men i sådana här sammanhang, jag kan nog inte säga nej om jag verkligen behövs. På den tiden sparade vi inte hela brevet, vi klippte ut frimärkena och tvättade dem. Jag tror vi sparar dem för att de påminner oss om den tiden vi ännu inte brydde oss om flickor. Från dem valde vi, eller plockade på måfå, i hopp om att vi skulle hitta något vi inte hade. Rubriken öppen 23.10. Jussi Tuori: "Vasa-helsaker" 9.10. Esitelmät alkavat kuukauden viimeisenä tiistaina klo 17.00. Jag är både stolt och glad över att jag har fått medarbeta i den, och jag har verkligen inte fått höra något negativt om det. Syksyn esitelmiä: 2.9. Tja, sköta om mig själv, det är redan nu ganska jobbigt. maailmansodan aikana Euroopassa" • • • • • Helsingfors frimärkssamlareförenings (HFF) föredragsprogram för hösten 2024, onsdagar kl.18 i SFs möteslokal på Lönnrotsgatan 32 B. Efter det limmade vi in dem i rätt små album, eller fäste dem med limlappar. När postkorten kom med i bilden kan man säga att de hade en könsutjämnande verkan. Per Persson: "Optinen lennätin 1796–1809 ja Suomen sota Ahvenanmaalla" 16.9. Och hem och hushåll kräver hela tid, det är rent självförsvar att hålla allt på sin givna plats. 27.8. Pensionärer är det däremot gott om. Men vi hade också en livlig bytesverksamhet. Det betyder helt enkelt, att det här är sista gången jag syns, eller skall vi säga läses i den här tidningen. Det kom brev också från andra länder hela tiden, främst från de nordiska, men även andra. Vi har varit tillsammans i snart 74 år och hon mår inte så bra numera. Pertti Panula: "Hotade fåglar i frimärken" Suomen Filatelistiseura ry 5 N är jag var ung, 10 till 12 år, var det krig – först vinterkrig, sedan andra världskriget. Kan man säga det. På tal om pensionärer så måste jag nu tala om mig själv. Och vad tänker jag då ha för mig, om jag inte finns med i frimärksvärlden mera. Carl Appelberg.. Vi pojkar i den åldern gjorde nästan alla det. Framför allt, jag vill ha tid och plats för min hustru. Finn Sumelius: "Marianne-allegorin i olika utformningar på franska frimärken" 25.9. Det som jag verkligen saknar i dessa dagar är juniorer, unga samlare. Sisään pääsee jo klo 16.30, jolloin voi tutustua huutokauppakohteisiin ja vaihtaa kuulumisia kerholaisten kanssa. Men jag tror inte det finns större krav på gamla gubbar. Men kriget var annorlunda på den tiden. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 5 Ungdomens tid – nuoruuden aika HFFs hedersmedlems sista spalt – Carl Appelberg Tulevia tapahtumia Lönkalla Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki. Jag tycker medelåldern för samlare stiger för varje år. När ni läser det här, har jag hunnit fylla 94 år. Kari Korpela: "Rautatien pakettimerkit Suomessa" 24.9. Det är så nära ett helt sekel, att det nästan svindlar för mig. Det hindrade oss till exempel inte att samla frimärken. 11.9. Vi hade vanligen små häften med kuvert där märkena fanns. SF:n kokoukset ja huutokaupat joka arkimaanantai klo 18. Hon bor i vilohem, men kan besöka sitt gamla hem när vi bara kan och vill. De lekte antagligen med dockor. Mitt beslut har definitivt ingenting att göra med att tidningen bytt chefredaktör, hon är mycket kompetent och kommer att fortsatt hålla tidningen på sin redan tidigare höga nivå. De flesta av oss är faktiskt pensionerade. Vi är egentligen bara besvärliga, eller hur. Men osvuret är bäst, det finns många framstående kvinnliga filatelister nu för tiden. Tapio Tuominen: "Edullisempia PC-ohjelmia" ja katsaus nuorisofilateliaan 28.10. Jag tror att många av oss dåtida pojkar ännu har kvar sitt barndomsalbum, jag har mitt. "Kai Masalin: Ilmaoperaatiot 2. Uppriktigt sagt, jag tror att det är bäst att jag drar mig tillbaka. Jukka Sarkki: "Vapaakirjeet" • • • • • Aihefilatelistit ry pitää myös kerhokokouksensa SF:n kerhotilassa Lönkalla. Vad de gjorde, vet jag inte. Det är förresten en ganska typiskt företeelse att det för det mesta är män som samlar märken
– Julkaisija Raphael Tuck & Fils Ltd., Oilette -sarja, ”Villes de France”, Paris. Moulin Rougen uloskäynti). Suomen Postimerkkilehti 4/2024 6 Moulin Rouge!! Pariisin Punainen mylly myy vieläkin täysille katsomoille Kun Eiffel-tornia rakennettiin Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyä varten, sen ei ollut tarkoitus jäädä pysyvästi paikoilleen, vaan rakennelma piti hävittää viimeistään joidenkin vuosien kuluttua, kuten yleensä muutkin näyttelyitä varten rakennetut yleisönähtävyydet. Juhani Aho loi Moulin Rougen maineen Suomessa Näitä muutamia varhaisia mainintoja lukuunottamatta suomalaiset olivat autuaan tietämättömiä uudesta pariisilaisesta synnin pesästä (vanhoja kyllä tiedettiin olevan) kunnes Juhani Aho julkaisi kirjansa Yksin syksyllä 1890, eli jo seuraavana vuonna Moulin Rougen perustamisesta. lehtien Pariisin kirjeenvaihtajat kertoivat kyseisen "tanssisalongin" huomiota herättävästä vaunusta kevään karnevaaleissa. Eikä siinäkään vielä kaikki. Nyt elokuvan pohjalta on tehty myös teatterimusikaali, jonka näytökset Helsingin Kaupunginteatterissa on myyty loppuun jo pitkälle syksyyn. Sortie du Moulin Rouge.” (Pariisi yöllä. 100. 1904–1910.. Alfred”. Kollotypia. Lähettäjän teksti kuuluu suomennettuna näin: ”Rakas Louise, yleensä on aamu kun ihmiset poistuvat Moulin Rougesta. Beraud. Toisin kuin aidot hienoston naiset (mondaine), nämä olivat kauniita kokotteja (cocotte), joita varakkaat herrat ylläpitivät seuralaisinaan. Moulin Rougesta on tehty useita elokuvia, joista viimeisin, vuonna 2001 ensi-iltansa saanut musikaali Moulin Rouge! oli sekä arvosteluettä yleisömenestys. Samana vuonna avasi ovensa Le Moulin Rouge, ohjelmallinen kabaret ja tanssipaikka. Jos olisi kysynyt keneltä tahansa silloin, miten pitkään nämä Pariisin kaksi houkutusta jaksavat vetää ihmisiä puoleensa, tuskin kukaan olisi veikannut, että 135 vuoden päästä kummatkin ovat edelleen Pariisin vetonauloja. Sarja 981, No. Kortin on piirtänyt taiteilija N. Autotypia n. Hän käwi usein eräässä tanssipaikassa Moulin rouge’issa waan eli muuten aiwan säädyllisesti.” Todellisuudessa lehdet tarkoittivat ”maailmandaamilla” ”puolimaailman daamia”, demi-mondainea. Ruotsinkieliset lehdet, jotka olivat paremmin perillä tällaisista asioista, eivät termejä sekoittaneet. Kun päähenkilö sitten Pariisin matkallaan saa kuulla Annan menneen kihloihin Moulin Rouge sijaitsee Place Blanchen laidalla, Montmartren kaupunginosassa. – Kortin kuva on vuodelta 1894. Jakamaton tausta. Samana keväänä Päivälehti ja Wiipurin Sanomat raportoivat Pariisissa tapahtuneesta murhasta, jonka ”uhri oli Pariisin maailmandaameihin kuuluwa nainen, kaunis, sukkela ja timanteistaan kuulu. Julkaisija ND Phot (Neurdein) 1890-luvun lopulla. Moulin Rougesta alettiin kirjoittaa Suomen lehdistössä jo maaliskuussa 1890, jolloin Finlandja Nya Pressen -sanoma”Paris la nuit. Niille, joille kirjan juoni ei ole tuttu, kerrottakoon että minä-muotoon kirjoitetussa kirjassa päähenkilö on rakastunut kotimaassa nuoreen Annaan, joka ei kuitenkaan vastaa tämän tunteisiin, vaan kohtelee tätä ”setänä”
Turisteille myytiin Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn aikoihin karttakortteja, joista selvisi miten parhaiten löytää kuuluisat nähtävyydet. Moulin Rougen suosiosta kertoo, että reitti sinne oli saanut numeron 2. ”La Belle de New York” oli yksi suurta suosiota saavuttaneista esityksistä Moulin Rougessa. Moulin Rougessa hän kohtaa seuraa tarjoavan naisen, jonka kanssa hän viettää yön Annaa muistellen. Kaiken huipuksi kirjailija oli saanut valtion avustuksen Pariisin matkaansa varten! Paheksunnasta ei puuttunut poliittisiakaan ulottuvuuksia. Etenkin papiston ja talonpoikaissäädyn edustajat moittivat Juhani Ahon kirja ”Yksin” toi Moulin Rougen suomalaisten tietoisuuteen jo vuonna 1890. – Julkaisijaa F. Se poistettiin myöhemmin sisätilojen laajennustöiden takia. Lähtöpaikka oli aina sama, Ooppera-aukio, jolla sijaitsi mm. American Expressin toimisto. Sen ensi-illan aikoihin elokuvastakin tuttu elefantti oli vielä paikoillaan sisäpihalla. Ahon 150-vuotissyntymäpäivän kunniaksi julkaistu pienoisarkki on vuodelta 2011. Kollotypia, reitti on väritetty käsin punaisella vesivärillä. Julkaisija E.L.D. ”Sama profiili, sama kihara korvan juuressa.” Aho kuvaa yötä yksityiskohtaisesti, mihin ei oltu Suomessa totuttu, eikä varsinkaan suomenkielisessä kirjallisuudessa. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 7 jonkun toisen kanssa, hän suuntaa pettyneenä Pariisin yöelämään. T. Vastaanotto oli pöyristynyt. – Käsin väritetty valokuvakortti, noin 1905. eli Ernest Le Deley, Pariisi.. ei tunneta, mutta tämä korttisarja oli hyvin suosittu Pariisissa. Kirjasta julkaistiin arvosteluja eri lehdissä, puolesta ja (enimmäkseen) vastaan
Naiset pääsewät ilmaiseksi. ”Kankang” kiinnostaa vastahakoisiakin matkailijoita Mielenkiintoisen näkökulman tuo vaasalaisen Pohjalainen-lehden päätoimittaja Ossian Ansas etusivun jutussaan 21.7.1891. Muutamat parit, nähtäwästi warta wasten tilatut,. Etualalla ”Käärmemies” Valentin le Désossé, myös kuuluisa tanssija Moulin Rougessa. Myöhemmin se tosin on nostettu Ahon tuotannon parhaimmistoon etenkin impressionistisen kerrontansa ansiosta. Nimi on tunnettu, sehän on yksi Yksin-kirjan toimimispaikoista! Sekä uteliaisuus että ’kirjallinen harrastus’ panewat minutkin heti toimimaan, ja jo seuraawassa silmänräpäyksessä loikon ajurin mukawissa waunuissa. Samassa on kadunnurkassa silmieni edessä kirjoitus palawilla kaasukirjaimilla, joitten liekkejä heikko ilmaweto liehuttaa. kirjaa kilpaa, useimmat sitä varmaankaan edes lukematta. Wapaasti puhutellaan ketä lystää, etenkin naiset käyttäwät wapauttaan, pyytäen jotain wirwoitusta jota wälisti kielletään, wälisti annetaan. Hetken päästä alkaa tanssi itse salongissa, joka sisustuksensa puolesta on sangen yksinkertainen, ainoastaan wernissattua puuta. ”Moulin Rouge, La Goulue” on mukana myös Belgiassa vuonna 2011 ilmestyneessä 10 postimerkin vihkossa, joka kuvaa Henri de Toulouse-Lautrecin julisteita. Wäkeä on sangen paljon ja käytös ihan moitteeton. – Värilitografia. Kuten muutkaan Pariisin-kävijät, hänkään ei voinut vastustaa kiusausta vierailla Moulin Rougessa, mutta kirjoittaa siitä lehteensä korostetun vähättelevästi tähän tapaan: ”Syötyämme päiwällisen eroan nuoresta matkakumppanista, jolla on omat hommansa, ja olen siis taasen yksin tuossa kuohuwassa ihmismeressä. Teatterissa näytetään tawallisia kesähauskuuksia, ei parempia eikä pahempia kuin muissa, ja uusia renkutuksia lauletaan. Tawallisen iso punainen tuulimylly, jonka siiwet owat täynnänsä punaisia lyhtyjä on pienen torin wieressä. Ja ne jotka lukivat, eivät yleensä kehdanneet sitä myöntää. Kirjanhan sanottiin ”hakevan vertaistaan Ranskan siveettömästä kirjallisuudesta”. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 8 La Goulue, ”Ahmatti”, tanssii cancania taiteilija Henri de Toulouse-Lautrecin (1864– 1901) kuuluisassa julisteessa, joka ilmestyi postikorttina Edition Cinos -sarjassa vuosina 1898 ja 1899. Hetken päästä ollaan perillä. Sisäänkäytäwässä tunkeillaan, waikka maksu on 3 frangia. Leweitä portaita ylös noustaan tilawaan tanssisaliin, mataline lehterineen katsojia warten ja sieltä päästään awonaiseen pihaan – tawallinen puutarha kesänäyttämöineen. Luen siinä ’Moulin rouge’. Waan tottumus liikkumaan saawutetaan täällä yhtä helposti kuin uidessakin, ja miltei uhkamielisenä tahdon nähdä jotain nimenomaan Pariisin tapaista iltahuwia
tanssiwat mitä suurimmalla notkeudella n.s. La Gouluella oli rooli myös Nya Pressenin jatkokertomuksessa 1891. Kun Moulin Rougea laajennettiin noin 1902 ja se keskittyi isompiin teatteriproduktioihin, cancan pysyi ohjelmistossa, mutta alunperin mainetta niittänyt tanssijapolvi oli jo siirtynyt muihin ammatteihin. Yllä oleva kortti kuuluu sarjaan, jota on manipuloitu vaihtelemalla esiintyjien päitä, vaikka tanssiasennot ovat pysyneet ennallaan. Tämä käsin väritetty valopainokortti on vuosisadan vaihteesta, jakamaton tausta. La Gouluesta tuli leijonankesyttäjä.. Cancan oli yleensä ohjelman viimeinen esitys ja kohokohta, jota kaikki odottivat. – mainittiin monissa lehtiuutisissa vuosien 1890 ja 1904 välillä. A.” La Goulue ja muut tanssijat Oltiinpa Juhanin Ahon romaanista mitä mieltä tahansa, Moulin Rouge tunnettiin siitä lähtien kaikkialla Suomessa. Mieliala ei kuitenkaan näytä sen wilkkaammalta, useimmat näkyy saapuneen katsojina waan – niiden joukossa paljon matkustajiakin. Alkuperäiset kuvat ilmestyivät jo ainakin vuoden 1898 postikorttisarjassa. O. Tunnetuimmat tanssijat – kuten La Goulue, Valentin le Désossé, Môme Fromage, Nini Pattes-en-l’Air, Grill d’Égout, Rayon d’Or, ym. Ei edes löydy mieluista tanssikumppaniakaan, ja klo 11 tienoissa olen taasen kadulla hengittämässä wilpoista yöilmaa, saan waunut ja menen tyydytetyllä uteliaisuudella waan ilman mitään wiehätystä hotelliini, jossa pian lewollisesti nukun päiwän monien näköjen jälkeen. Sanalla sanoen huwit eiwät tunnu huwille, ja naiset owat kaikkea muuta kuin wiehättäwiä. Liehuvia helmoja taiteilija Jacques Welyn (1873–1910) piirtämässä kortissa sarjasta ”Paris qui danse” (Tanssiva Pariisi), Moulin Rouge. Käsinväritetty kollotypia, jakamaton tausta. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 9 Hulvatonta menoa tanssilattialla. kankangia, ja sitten alkaa yleinen tanssi
– Taiteilija Charles Naillod. Editha (puoleksi leikillä, puoleksi hermostuneena): ’Olisihan minun pitänyt odottaa että se kysymys tulee ennemmin tai myöhemmin – täällä kotonakin!’ Kilpi: ’Kuinka niin?... Värilitografia. Tai sitä vaan, että... Ulkoa kuuluu kaiken aikaa kansanjoukon epämääräistä puhetta ja rähinää. Valtavat hatut olivat tuolloin muotia, näköjään jopa tanssijoilla. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 10 Moulin Rouge Suomalaisessa Teatterissa Kun Maila Talvion näytelmä Kauppaneuvoksen kuoltua sai ensi-iltansa Suomalaisessa Teatterissa vuonna 1905, jo ensimmäisen näytöksen aloitusrepliikki liittyi Moulin Rougeen. Pöytä tuoliryhmineen. Mitä...?’ Editha: ’Ei mitään, ei mitään... Jaettu tausta.. Toinen katsotaan päivällä, toinen yöllä.’ Salo Kannel: ’Ei ole Moulin Rouge enään entisellään. Ympärillä Kilpi, Marto, Salo Kannel ja Hella Asp (muodikkaassa kävelypuvussa, suuri hattu päässä). Ja kuten siitäkin käy ilmi, Pariisin Punaisen myllyn odotettiin olevan kaikille tuttu ainakin nimeltä: ”I NÄYTÖS Suuri, matalahko, räikeällä loistolla kalustettu sali; peräseinällä kolme ikkunaa raskaine punaisine plyshiverhoineen. Moulin Rougen mainoskortteja noin vuodelta 1909. Parisin kuuluisa punainen mylly on nykyään varsin siisti paikka, jonne kuka hyvänsä saattaa mennä. Editha (surupuvussa) kaataa kahvia ja ojentelee vieraille. Toisella sivulla ovi etehiseen, toisella ovi konttorihuoneisim ja myymälään. Kaikki te puhutte ikäänkuin Moulin Rouge olisi Parisin merkillisin merkillisyys.’ Kilpi: ’Jollei se juuri ole merkillisin merkillisyys, niin onhan se ainakin merkillisimpiä merkillisyyksiä.’ Editha (leikitellen, pieni kärki sanoissa): ’Niin, eikö totta: Louvret ja Luxembourgit ja kaikki muut ovat pelkkä varjo Moulin Rougen rinnalla!’ Kilpi: ’Taidetta tapaa kaikkialla, mutta Moulin Rougea ei ole kuin Parisissa.’ Marto: ’Oo – älkää luulko! Jokaisella suurkaupungilla on sekä Louvrensa että Luxembourginsa ja Moulin Rougensa! Eikä ulkomaalaisen pidä laiminlyödä kumpaakaan. Toista oli silloin kun minä...’ ” Joel Lehtosen Punainen mylly 1913 Jos Maila Talvio näytelmässään vakuuttaakin Moulin Rougen viattomuutta, tai ainakin tavanomaisuutta, Joel Lehtosen vuonna 1913 ilmestyneen Punainen mylly -novellikokoelman ”Moulin Rouge” hehkuu toisenlaista tunnelmaa: ”Illan hämärtyessä kuumottaa taivas boule vardin päässä harmaana kuin sumu, pian mustana kuin noki, jota vasten lehdettömien kastanjain oksat haihtuvat näkymästä. Kilpi: ’No Editha, tottahan sinä kävit Moulin Rougessa?’ Marto purskahtaa pieneen nauruun, katsahtaa Edithaan. Juhlat alkoivat iltaisin klo 21
Yksi 1900-luvun Moulin Rouge! -elokuvamusikaalissa alkuperäinen valssi on muutettu tangoksi (”El Tango de Roxanne”), mutta alkuperäinen rajuhko apassihenki on säilynyt. Jaettu tausta. Ah, se on hullunkurista, se on hu paista, kun soi: ’Kennst du das Land!’ Ah, ihanaa... – Kollotypia, jaettu tausta. ”La revue de la femme” sai ensi-iltansa vuonna 1907. Kirkuvat tytöt, – selkä kenossa, nuoret ja notkeat, – kukitetuissa, heleäkukkaisissa silkki harsoissa, vatsa kaarevana... Se muistetaan etenkin siitä, että silloin oli ensimmäistä kertaa mukana Mistinguett (1875–1956), josta myöhemmin tuli sodanjälkeisen Moulin Rougen suuri tähti. – Valokuvapostikortti, valokuva (Paul) Boyer & Bert, julkaisija F.C. Mielenkiintoista nähdä, millaisen tulMoulin Rougea esittävät postikortit voi usein ajoittaa sen perusteella, mitä revyytä kuvassa mainostetaan. Kirkaisevat kuin pedot erä maassa, kuin kymmenet naarastiikerit! Näyttämöllä tanssitaan, keskilattialla tanssi taan. & Cie. Tai jouhi soittimista suloisena ja hillitysti, sillä nyt ne soit tavat vienosti: ’Kennst du das Land, wo die Zi tronen blühn...’ Imelä aperitiivi-juoma syöksyy petollisena päähän. Valtavassa salissa, kuin kirkossa, huikaisevat sähköt, musiikki räikkyy torvista raakana kuin janitshaari-marssi, villinä symbaaleista. Pehmeällä, punaisella samettimatolla nuo tytöt, – nuoret ja keveät kuin gasellit, notkeat ja leikki vät, povet pyöreät ja kovat kuin paratiisiomenat...” Olivatkohan Pohjalaisen päätoimittaja Ossian Ansas ja Joel Lehtonen ollenkaan käyneet samassa paikassa. Loimahtavia, tummia katseita, – kun aperitiivi hullauttaa ja huumaa, naurussa, hälinässä, kun tuhannet tulet ja värit sin koilevat silmissä. Eroittaa tuossa lähellään ihmisiä, sadan laisia; pian ne katoavat pauhaavaan pimey teen, josta tulet ja Iyhdyt ja kirjaimet ja soihdut kilvalla loimuavat. eli Societé Internationale Photographique. Julkaisija S.I.P. Niin, se syöksyy, se panee aivot vyyhtenä ke rinpuulle. Kun ovi aukeaa, niin päät kurkoittuvat kuulemaan melua sisältä, ja tungeksien väki työn tyy sinne. Mistinguett ja Max Dearly esittivät Moulin Rougessa 1908 sittemmin legendaariseksi muodostuneen Valse chaloupéen eli apassitanssin. Moulin Rouge pyörittää verkalleen punaisia sähkösiipiään. – Väki kuhisee boulevardin syk syisessä loassa, mustanaan sitä virtailee kastanja kujain hämyssä. Apassitanssi ja Moulin Rougen palo Tanssin lisäksi Moulin Rougessa esitettiin vuosien mittaan monenlaista varieteeja revyyohjelmaa sekä kokonaisia teatteriproduktioita. Ja myllyn ovella seisoo, kiertää mustanaan väkeä. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 11 Ja sähkovalot syttyvat: lamppujen tulet läpät tävät, kyltit iskevät silmää, sinkauttavat kirjai mia, pyörittävät hyrriä, renkaita, lyövät vihreinä ja punaisina salamoina, syttyvät mikä milloinkin, sammuvat hetkiseksi mikä mitenkin, ja väläh tävät jälleen. alun nousevista tähdistä oli Mistinguett (oikealta nimeltään Jeanne Florentine Bourgeois). Hänen ja Max Dearlyn La revue du Moulin -show’ssa esittämästä apassitanssista tuli valtava menestys.. Ja siellä on hauskaa, hirtehistä, ihanaa. Niin etta pää pyörii kuin myllyn siivet – kun torvien ja rumpujen räikkeessa tytöt tanssivat, kiljuvat
I morse ödelade en eldsvåda den beryktade kafé-konsertsalongen Moulin Rouge i Paris. Paris, 27 febr. ... Allt går under, allt flyter bort och vi stå kvar med våra vissnade minnen. ”Moulin Rouge Just nu kommer den uppskakande nyheten att de lätta nöjenas medpunkt, Moulin Rouge, begått självmord. Etablissemanget, som för sin del roaMoulin Rouge pysyi tuhoutuneenakin ihmisten muistoissa. päivänä 1915 ensi-iltansa saanut La revue tricolore (nimi kaiketi viittasi Ranskan lippuun) jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Tämä kortti toi varmaan sekä lähettäjän että vastaanottajan mieleen muistoja hauskemmilta ajoilta. Se on lähetetty ranskalaiselle sotavangille Saksan Merseburgiin 17.1.1918. Moulin Rougessa esitettiin kuitenkin vielä kaksi show’ta. ja 2. på morgonen vinkat adjö och hela härligheten med salar, kabinett och underbara vrån förvandlats till en askhög. Den röda kvarnens vingar helt enkelt den 27 febr. Siitä tehtiin myöhemmin uusia versioita, joissa Mistinguetten ja Max Dearlyn apassitanssia kuvaava juliste on esillä. Kollotypia, ND Phot (Neurdein).. Den bekanta nöjeslokalen i Paris. päivänä saatiin sanomalehdistä kautta Suomen lukea sotauutisten keskeltä, että Moulin Rouge oli tuhoutunut tulipalossa. Det är vacker gest Moulin Rouge gjort, sortie i det rätta ögonblicket innan dens krämpor hunnit helt fördunkla en lysande ungdoms minnen...” Nostalginen artikkeli päättyy kirjoittajan huokaukseen: ”Ack, vi lefva i ett tidehvarf. Yllä olevan kortin kirjoittanut nuori mies kertoo lähtevänsä pian rintamalle: ”Pian on minun vuoroni.” Kortin kuvaamassa laulussa sanotaan mm. Helmikuun 5. – La vie est bien triste!” (Dagens Press 1.3.1915) Hufvudstadsbladetin uutinen oli astetta happamampi: ”Moulin Rouge härjadt af eld. ”Näet ne vielä uudelleen, Paname; Eiffel-tornin ja Place Blanchen; Notre Damen, boulevardit ja kauniit naiset...” Kortti on lähetetty 12.2.1918. Ensimmäisen maailmansodan alkaminen kesällä 1914 hiljensi Pariisin huvielämän jokseenkin tyystin. I dessa förstörelsens dagar har sålunda också detta världsbekanta – eller som telegrammets korta karaktäristik lyder, 'beryktade' – förlustelseställe vid Place Blanche å Montmartre skattat åt förgängelsen genom den röda hanens förvällande. Kuun lopulla syttyi tulipalo, joka tuhosi paikan täydellisesti. Ensimmäisinä uutisesta ehtivät kertomaan Dagens Press ja Hufvudstadsbladet, jotka myös käsittelivät aihetta laajemmin. Maaliskuun 1. Hallstämpladt såsom ett högkvarter för 'en sköna synderskans' vid Seine lätta sinne, ja till och med lättsinne, har Den röda kvarnen åtnjutit ett synnerligen brokigt anseende, hvilket likväl icke förhindrat att alla världens turister upptagit stället på sitt program öfver rundfarterna genom Paris... Suomen Postimerkkilehti 4/2024 12 kinnan Helsingin Kaupunginteatteri esittää siitä syksyllä. Kortti on painettu ”La revue du Moulin” -revyyn ensi-illan aikoihin, noin 1908
– Taiteilija Albert Chazelle, julkaisija A. Mutta ylellinen loisto ja teknillinen taitavuus ovat samat, mikä onkin luonnollista, koska samat kappaleet kiertävät New Yorkista Parisiin, Parisista Lontooseen ja sieltä takaisin New Yorkiin. En tid var Moulin Rouge t.o.m. Ero on vain siinä, että mitä lähemmäksi ne tulevat Parisia, sitä alastomammiksi ne käyvät.” Cancan kuului edelleen Moulin Rougen ohjelmaan. 1915 Moulin Rouge paloi ja vasta pari vuotta sitten se nousi kuin Fenix-lintu tuhkastaan, aivan uudessa muodossa. Pariisista ja Berliinistä olivat 1900-luvun alussa kaikkien matkailijoiden tuntemia. Chagoin, noin 1925.. Mutta amerikkalaiset ovat siihen tyytyväisiä. Mainoskortin tanssitytöille on annettu nimet legendaaristen 1890-luvun tanssijoiden, La Gouluen ja Grille d’Egout’n mukaan. Varmaankin he myös ovat tyytyväisiä siihen, mitä heille Moulin Rougen näyttämöltä tarjotaan. toukokuuta 1925 kuvaa hyvin sitä, miten ajat olivat muuttuneet: ”Parisin huviteatterielämää. Moulin Rouge har haft mycket skiftande öden; ibland har dess stjärna stått högt och stundom åter varit fullständigt undanskymd af de konkurrerande förlustelselokalerna. Se perustettiin 1889 Vuonna 1924 avattu uusi Moulin Rouge on hiukan sirompi versio aiemmasta myllystä. 1902 se muutettiin musiikkihuoneistoksi ja siellä esitettiin ensimmäiset englantilaiset baletit ja suuret loistorevyyt. Sen koristukset ovat parhaana todistuksena siitä, kuinka ranskalainen sisustustaide on jäänyt ajastaan jäljelle, se on samalla paikalla missä se oli v:n 1900 maailmannäyttelyssä. Jos tahtoo nähdä Parisissa amerikkalaisuuden huipussaan, on käytävä katsomassa suuria loistonäytäntöjä laitoksissa Casino de Paris ja Moulin Rouge. Helsingin Sanomien artikkeli 21. alastomuutta, sitä he saavat kyllikseen nähdä Parisissa, kirjoittaa eräs ruotsalainen kirjeenvaihtaja tukholmalaiselle lehdelleen. Muut sanomalehdet tyytyivät pääasiassa toistamaan STT:n lyhyttä sähkeuutista tulipalosta. stängdt.” (HBL 1.3.1915) (*) Baedeckerin opaskirjat mm. Ensimmäinen show oli ”New York–Montmartre”, jota mainostetaan kortin kuvassa. Tosin Moulin Rougen näyttämö on ainoastaan kolmasosa New Yorkin ’Uuden Amsterdamin’ teatterin näyttämötilasta eikä täällä siis samanlaisia joukkovaikutuksia saada aikaan. Mitä he taas eivät saa nähdä New Yorkin teattereissa, nim. Ne ovat sovitetut amerikkalaisen ja muun rahayleisön maun mukaisiksi. Vanha Moulin Rouge, Punainen Mylly, elää uutta aikakautta monivaiheisessa historiassaan. Turun Lehdellä oli kuitenkin 2.3. Ensimmäinen show, New York – Montmartre sai ensi-iltansa 20. Mitä amerikkalaiset ovat tottuneet näkemään Ziegfield Follies’sa New Yorkissa, sen he saavat nähdä myöskin Parisissa. joulukuuta 1924. ilmestyneessä uutisessa oma mielipiteensä lisättävänä: ”Moulin Rouge (Punainen mylly)-niminen suuri ja komea huvikahvila Parisissa on palanut poroksi. tavalliseksi tanssipaikaksi, johon vähitellen yhdistettiin kaikenlaisia pieniä ’vetonumeroita’. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 13 de den internationella publiken med smärre revyer, operetter och 'realistiska kadriljer', såsom det heter i Baedecker(*), gaf äfven året om offentliga baler, om hvilka samma resehandbok dock säger, att damer göra klokt i att undvika dem. Semmoisia huvipaikkoja ’maailman pääkaupunki’ tähän maailmanaikaan ei kaipaakaan!” Uusi Moulin Rouge Maailmansota loppui aikanaan, ja lopulta myös Punainen mylly rakennettiin uudelleen entisille sijoilleen. Kuten nimikin sanoo, vaikutteita haettiin paljolti Amerikasta, mistä myös virtasi turisteja Pariisiin
Tytöt käyttäytyivät agressiivisesti harjoituksissa ja avajaisiltana he ilmestyivät Moulin Rougeen drinkit kädessä kykenemättä laittamaan omia meikkejään tai edes pukeutumaan esiintymisasuihin. Seuraavana päivänä kun alkuperäiset tanssitytöt olivat selvinneet juopumuksestaan heidät lähetettiin ensimmäisellä laivalla takaisin Amerikkaan. Mistinguett loistaa paratiisihöyhenisessä puvussaan, joka jo on hieman tuhriintunutkin ahkerasta käyttämisestä. Hänen ympärillään on joukko mielikuvituksellisen koreissa puvuissa esiintyviä toisia höyhenolioita. Hän on ja pysyy apaashityttönä. Viereisen sivun postikortit lienevät juuri ensimmäisen show’n ajalta. Sen sijaan moni muu asia tässä kirjavassa ruokalistassa jättää katsojan verrattain välinpitämättömäksi. Juopuneet tanssitytöt Tanssityttöjen hankkiminen ulkomailta ei aina sujunut ihan leikiten, kertoo historiikki The Moulin Rouge (2002). Tässä mainostetaan Mistinguettin tähdittämää show’ta ”Paris qui tourne” vuonna 1928.. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 14 Helsingin Sanomat jatkaa: ”Kummankin mainitun teatterin jättiläisohjelmissa on ihailtavaa väriupeus, värien tavattoman taitava yhteensovittelu, värivalinnan useinkin yllättävä rohkeus, osittain myöskin esiintyjien erinomainen taituruus. Jos on totta mitä väitetään, että hän nykyjään on lähempänä kuuttakymmentä kuin kolmeakymmentä, on asia vielä ihmeellisempi. Gertrud Hoffmanin tytöt sen sijaan esiintyivät show’ssa elokuun 1925 lopulle asti, jolloin vuorossa oli uusi ohjelma. Kuinka monta tuhatta lintua oli saanut uhrata henkensä tämän typerän raakalaisnäytelmän kaunistamiseksi, en voinut edes ajatella, siihen määrin näky minua raivostutti... Hänen vain ei tulisi näytellä diiva-osia, plyymeihin peitettynä ja metrinlevyisissä hatuissa. Alkuperäisen tanssiryhmän käytös jo laivamatkalla Atlantin yli antoi aavistaa pahaa. Paikalle hälytetyt Hoffmanin tytöt pelastivat show’n harjoittelematta etukäteen kertaakaan. Yhdysvalloissa oli tuolloin voimassa kieltolaki ja tutustuminen ”iloiseen Pariisiin” oli ryhmän mielestä paljon kiinnostavampaa kuin tanssiminen. Mistinguettista sen sijaan ei ole sanottava muuta kuin hyvää. ... Loisto, kuten sanottu, on valtava... Pilanäytelmän tapaisissa apaashikuvauksissa hän on enimmän edukseen maailmankuuluina koipineen, jotka ovat linjakauneinta lajissaan...” Lehden kuvaus 1920-luvun Moulin Rougesta on säilyneistä postikorteista päätellen melko todenmukainen. – Valokuvapostikortti, G.L. Mistinguetten kaudella esiintyjen puvuista ei puuttunut loistoa. Uuden myllyn avajaisiin oli palkattu newyorkilainen tanssiryhmä, joskin Pariisissa oli tuolloin esiintymässä myös toinen ryhmä, Les 18 Gertrud Hoffman Girls. Manuel frères, noin 1928. Vaikka ei ymmärräkään hänen parisilaismurrettaan, ei voi olla viehättymättä hänen omaperäisestä herttaisuudestaan, joka on hieman katupoikamaista ja yltiöpäistä, mutta erittäin raikasta ja miellyttävää. Seuraukset olivat ”dramaattisia”
Kuvan taustakin viittaa siihen, että orkesteri soittaa siinä jossain ihan muualla.. Valokuvapostikortit vasemmalla ja alla oleva kortti ovat Hoffmanin tyttöjen signeeraamia. Albert-niminen nuorimies oli keksinyt hankkia jokaista tyttöä esittävän kortin ja pyytää niihin nimikirjoituksen. Oikella soittaa ”Pariisin Moulin Rougen kuuluisa Nan-Ellysin jazzorkesteri”. Mutta vuosiluku ei voi olla oikein, sillä Moulin Rougea ei ollut vuonna 1922 – sehän avattiin uudelleen vasta 1924. Kortin osoitepuolella on omistuskirjoitus ”Toverillemme Criquille, Euroopan mestarille, ihaillen ja onnitellen. Kortit lienevät uniikkeja. Kuvat Walery, Paris. Hän on hyvin voinut tuntea Nan-Ellysin jazzorkesterin jäseniä. Nan-Ellys Jazz, Moulin Rouge 3.12.22.” Eugène Criqui (1893–1977) saavutti Euroopan mestaruuden nyrkkeilyn höyhensarjassa 1922 ja voitti maailmanmestaruuden seuraavana vuonna. Criqui oli syntyjään pariisilainen ja nyrkkeili siellä monet ottelunsa. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 15 Sisääntuloaulassa mainostetaan amerikkalaista Les 18 Gertrud Hoffman Girls -tanssiryhmää
Huhtikuun 1. Edith Piaf lauloi. Jokaisen piti nähdä se ainakin kerran! Alakerran tanssisalissa esitettiin lyhyitä revyyohjelmia SS-upseereille, jotka univormuissaan olivat ainoana yleisönä paikalla. Niistä on internetistä löytyvien tietojen perusteella vaikea päätellä muuta kuin että tarinan juoni on yleensä aika ”Hôtel des étudiants” -niminen filmi sai ensi-iltansa Pariisissa syyskuussa 1932, ehkäpä juuri Moulin Rougen teatterissa. Kortiksi on valikoitunut juurikin Moulin Rougea esittävä valokuvakortti. Siellä aikaa viettävät saksalaissotilaat viihtyivät Moulin Rougessa, joka oli heille jaetun ”arjalaisen matkaoppaan” sehenswert-listalla. päivänä 1963 sai ensi-iltansa Frou-Frou -niminen show, ja sen jälkeen jokainen niistä on alkanut F:llä. Viereisellä sivulla on kaksi postikorttia 10 kortin sarjasta, jota on nykyään vaikea löytää, varsinkaan hyväkuntoisena. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 16 Ajat muuttuivat, kuten niillä on tapana, ja 1920-luvun iloittelua seurasi kausi, jolloin elävät kuvat – elokuvat – korvasivat live-esitykset kaikkialla maailmassa. Moulin Rougessa oli esitetty elokuvia jo alkuperäisen myllyn aikana, mutta nyt siitä tuli elokuvateatteri, jossa saatettiin myös esittää elävää ohjelmaa. Leconte. Tästä eteenpäin Moulin Rouge tuli tunnetuksi juuri näyttävistä show-esityksistään, joita nyt siis on jatkunut jo yli 70 vuotta. Vuonna 1951 jälleen uusi alku Kun sodan jälkeen oli taas vedetty vähän henkeä, Moulin Rougelle löytyi – taas kerran – uusi omistaja, joka oli valmis sijoittamaan revyyteatteriin. Julkaisija Yvon, Pariisi.. (Kuvat yllä ja alla.) Filmistä päätellen kortin kuva on 1920-luvun lopulta tai 1930-luvulta. Autotypia, julkaisija A. Show’t olivat yhtä upeita kuin ennen vanhaan, ja myös cancan teki kaivatun paluun. Uusi Moulin Rouge avasi ovensa kesäkuussa 1951. Kenttäpostia saksalaiselta sotilaalta Pariisista Saksan Oldenburgiin 4.12.1941. Osittain ihmiset halusivat aina jotain uutta, mutta etenkin 1930-luvun laman aikana oli järjestäjille huomattavasti halvempaa, kun uuden show’n saattoi esittää elokuvan muodossa vaikka joka päivä. Elokuvateatterissa esitettiin elokuvia muillekin. Moulin Rouge houkuttelee elokuvantekijöitä Moulin Rouge -nimisiä elokuvia on tehty aikojen saatossa peräti kuusi, vuosina 1928, 1934, 1939 (1941), 1944, 1952 ja 2001. Toinen maailmansota – elokuvia miehitetyssä Pariisissa Pariisi oli saksalaisten miehittämä vuodesta 1940 vuoteen 1944, mikä säästi kaupungin suuremmilta tuhoilta
Sodan jälkeen Moulin Rouge näytti ränsistyneeltä (vas.), mutta jo vuonna 1951 se avasi jälleen uudistettuna ovensa, nyt revyyteatterina.. Postikortin kuva Claude Delorme, julkaisija René Chambon. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 17 Cancania 1950-luvulle päivitettynä. Osin väritetty valokuvakortti
Filmistä tuli taloudellinen menestys ja se palkittiin mm. Elokuvassa häntä esittää amerikanunkarilainen Zsa Zsa Gabor (1917–2016). Vuoden 1952 elokuva oli brittiläistä tuotantoa ja sen ensi-ilta oli Yhdysvalloissa joulukuussa 1952. Moulin Rouge! Myös vuoden 2001 australialais-amerikkalaisessa Moulin Rouge! -musikaalissa seikkailevat Henri de Toulouse-Lautrec ja etäisesti hahmosta tunnistettavissa oleva Jane Avril Satinen roolissa, jota tähdittää Nicole Kidman. kevyesti sidoksissa Moulin Rougeen – tapahtumat on sijoitettu sinne, koska paikka on kuuluisa ja vuosikymmenestä toiseen yhtä kiinnostava. Kuvasta huomaa, että suurikokoinen mainos on ollut taitettuna moneen osaan. Vuoden 1953 aikana filmiä esitettiin Japanissa ja monissa Euroopan maissa – Suomessakin jo syyskuussa 1953 – mutta Ranskassa sen ensi-ilta oli jostain syystä vasta saman vuoden joulukuussa. Vuoden 1952 ”Moulin Rouge” -elokuvan mainos postikortilla. Tarina kertoo romanssista taiteilija Henri de Toulouse-Lautrecin ja La Gouluen ohella tunnetuimman 1890-luvun cancan-tanssijan Jane Avrilin välillä. Jo vuonna 1955 Moulin Rouge oli jälleen mukana elokuvassa, tällä kertaa sen nimenä oli French Cancan. Postikortin on julkaissut Saksassa – todennäköisesti 1953 – Kunst und Bild, Berlin.. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 18 Yllä kaksi belgialaista postimerkkiä, jotka esittävät Henri de ToulouseLautrecin 1890-luvulla maalaamia julisteita Jane Avrilista (2011). kahdella Oscarilla, ehdokkuuksia oli peräti seitsemän. Jean Renoirin ohjaama filmi kertoi Moulin Rougen perustajan Charles Zidlerin (elokuvassa Henri Danglard) elämänvaiheista. Julkaisija Francois Nugeron, Neuilly. Jane Avril (1868–1943) oli – toisin kuin useimmat muut tuon ajan tanssitähdet – tiettävästi varsin älykäs, mutta neuroottinen. Vuoden 1952 Moulin Rouge -elokuva (jota esitettiin Suomessa nimellä Punainen mylly) on siitä poikkeuksellinen, että sen päähenkilöt ovat ainakin olleet olemassa. Pääosaa esitti Jean Gabin, joka oli itsekin esiintynyt Moulin Rougessa Mistinguetten kanssa jo vuonna 1928. Zsa Zsa Gabor esitti Jane Avrilia vuoden 1952 ”Moulin Rouge” -elokuvaversiossa. Offsetdruck Carl Kühn & Söhne AG, Berlin
Myös Pariisin Moulin Rouge kärsi pandemiasta: se oli suljettuna 18 kuukautta ja avasi jälleen ovensa syyskuussa 2021. Editions de la Martiniére, Paris 2002, 190 p. Reflets d’une époque. Seija-Riitta Laakso Lähteitä: • Kansalliskirjaston digitaalinen sanomalehtiarkisto, vuodet 1889–1925. Editions France-Empire, Paris 2001, 278 p. internetsivustot. Suomen Postimerkkilehti 4/2024 19 Viereinen postikortti Place Blanchelta on 1960-luvun alusta. Kuten vuoden 1952 Punainen mylly, se oli taloudellisestikin menestys. Siipien mukana tulivat alas myös kirjaimet M, O ja U. Kukaan ei onneksi loukkaantunut. Edition Art GUY, julkaisija André Leconte, Pariisi. Huhtikuun lopulla tänä vuonna Moulin Rouge oli taas Suomenkin lehtien uutisissa, kun sen tuulimyllyn siivet yhtäkkiä romahtivat eräänä aamuyönä, ilmeisesti ihan omia aikojaan. Beatleseihin ”All you need is love” ja Queeniin ”The show must go on”. • Jean Castarède: Moulin Rouge. Varsin sekavaa juonta säestää 1900-luvun loppupuolen musiikki aina Marilyn Monroesta (”Diamonds are the girl’s best friends”) ja Madonnasta (”Like a Virgin”) mm. ”Moulin Rouge coming soon” mainoskortti, Twentienth Century Fox, 2001.. • Kaikki kohteet ovat kirjoittajan kokoelmasta. parhaan elokuvan palkinnon. Nicole Kidman esittää keuhkotautia sairastavaa Satinea ”Moulin Rouge!” -elokuvamusikaalissa. ”La revue japonaise” eli japanilainen show oli ohjelmistossa vuosina 1960–1962. Elokuva sai ansaitusti kaksi Oscaria (puvustuksesta ja lavastuksesta) ja kolme Golden Globe -palkintoa, mm. • Jacques Crépineau and Jacques Pessis: The Moulin Rouge. • Wikipedia ym. Siinäpä juoni tulikin jo pääpiirteittäin kerrottua. Teatteriversio ja pandemia Moulin Rouge! -teatterimusikaali sai ensi-iltansa Bostonissa 2018, Broadwaylla kesällä 2019 ja Lontoon West Endissä pandemian jälkeen 2022
Suomen Postimerkkilehti 4/2024 20 Kuva 1. Kaksirenkaisessa siltaleimassa on renkaan yläkaarella em. * •. teksti ja alakaarella sama venäjäksi. No 13 i" -venäläisleimalla leimattu postikortti Sortavalaan. Venäläisleimat Suomen rautatiepostissa S uomen venäläistämispyrkimysten katsotaan alkaneen vuonna 1890, jolloin Venäjän keisari Aleksanteri Ill antoi määräyksen Suomen postilaitoksen yhdistämisestä Venäjän postilaitokseen ja siirtämisestä Venäjän sisäministeriön alaisuuteen. Venäläisleimalla "P.vagn P.vaunu" leimattu ehiökortti Vähäkyröön. No 1 (–No 20)” -tyyppiset leimat olivat käytössä postivaunuissa 1–20. Keskellä on päivämäärä ja sen molemmin puolin tähti. postimanifestin seurauksena oli venäläisten postimerkkien ja -leimojen pakollinen käyttöönotto Suomessa. Kuva 2. Sisemmän renkaan ja siltapalkin välillä on 5–8 pystysuoraa lohkoviivaa. Kyseessä on 7-lohkoviivaisen leimatyypin varhaisin tunnettu käyttö. Venäläisleimoja on kaikkiaan 185 ja muutettuja leimoja 88. Suomen itsenäistyttyä 1917 tulivat seuraavana vuonna käyttöön uudet suomalaiset kaksirenkaiset siltaleimat. “K.P.X.P. Vasaraa ja meisseliä käyttäen leimoista poistettiin venäjänkielinen teksti ja näin niistä tuli käyttökelpoisia leimoja Suomen postin tarpeisiin. Postivaunuista 13 ja 14 tunnetaan myös “P. Erittäin harvinaisella "P.K.X.P. K.X.P. Monilla venäläisleimoilla pitkä käyttökausi Kiinteiden postitoimistojen tavoin myös rautatieposti joutui ottamaan käyttöön venäjänkieliset leimat, niitä tunnetaan vuodesta 1893 lähtien. ” -versio, jossa on Nº 13:n tai 14:n lisäksi myös “a” tai “i” -kirjain, eli aamu/ilta (kuva 1). Tästä huolimatta venäläisleimoja käytettiin korjattuina niin kauan kuin ne kestivät, jopa 1950-luvulle saakka. Tämän ns. Venäläisleimoja käytettiin postivaunuissa 1–24 sekä ennen Suomen itsenäisyyttä käytössä olleissa postiljoonivaunuissa. Oikeataksainen kortti on kulkenut 23.12.1911 yöjunassa ( ) postivaunussa 5 (Tampere–Vaasa) todennäköisesti Laihian asemalle ja sieltä edelleen maanteitse Vähäkyröön. Oikeataksainen kortti on lähtenyt Hiitolan kunnassa sijainneen Pukinniemen postipysäkiltä ja kulkenut 29.3.1911 postivaunulla 13 Sortavalaan, "i" 13:n perässä tarkoittaa iltajunaa