Tutustu SF:n NORDIA 2026 -juhlahuutokaupan tarjontaan s. 43–48.. vuosikerta 2/2026 Helene Schjerfbeck oli oman tiensä kulkija, jonka olemassaolo välillä unohtui aikalaisilta, s. 6. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 1 Suomalainen filatelia näyttävästi esillä Lontoossa, s. 14. SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 107
Näyttelyfilateliaa on usein verrattu taitoluisteluun – jälkimmäinen oli aikanaan tunnettu puolueellisista tuomareista, eikä ole vieläkään kokonaan päässyt maineestaan, vaikka säännöt uusittiin jo parikymmentä vuotta sitten. Minä haluan kerätä niinkuin itseäni huvittaa! Jokainen saa tietenkin ihan vapaasti kerätä pelkästään omaksi huvikseen, mutta kaikissa kisoissa – olipa kyse urheilusta tai näyttelyfilateliasta tai mistä tahansa – on säännöt, joiden on oltava samat kaikille, ja näiden sääntöjen on oltava etukäteen sekä kilpailijoiden että tuomareiden tiedossa. Tänä talvena olemme voineet seurata sekä taitoluistelun EMettä MM-kilpailuja, olympialaisten lisäksi. Kulloistenkin sääntöjen mukaan rakennetaan ohjelmia, jotka pyritään toteuttamaan mahdollisimman taidokkaasti. – syksyllä 2026 No 4/2026 ilmestyy viikolla 33 (elokuun puolivälissä) → Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.7. Säännöt ovat näyttelyfilateliassa turvaamassa, että kokoelmat saavat mahdollisimman oikeudenmukaisen arvion. No 5/2026 ilmestyy viikolla 42 (lokakuun puolivälissä) → Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.9. Se on ollut loputonta etsimistä ja toisinaan myös löytämistä, sinnikästä tutkimustyötä, kokoelman suunnittelua, kehittelyä ja lopulta rakentamista. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 2 Päätoimittajalta seijulaakso@gmail.com SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 105. MM-kisojen osallistujat ovat maansa parhaimmistoa ja heidän on pitänyt ylittää tietty pistemäärä päästäkseen ehdolle kisoihin. (Kuva: Richard West) T ässä lehdessä puhutaan melko paljon näyttelyfilateliasta. Hyvä me suomalaiset! Kun joku filatelisti edustaa maataan kansainvälisessä näyttelyssä ja tuo sieltä palkintokaappiinsa uuden kultamitalin, vastassa on yleensä hiljaisuus. Hurrataan kotona tai kantabaarissa kaljatuoppi kädessä, ja parhaassa tapauksessa kajautetaan Maamme-laulu. Siellä se eliitti pian taas pönöttää palkintojenjakokuvissa mitaleineen ja pokaaleineen! Kun joku urheilija tai joukkue menestyy, tavalliset lenkkeilijät ja sunnuntaihiihtäjät kai harvemmin tuntevat kateutta heitä kohtaan. 2 Seija-Riitta Laakso. Kannen kuvassa näytteilleasettajat ja isännät Lontoossa: Pauli Salminen, Atte Moilanen, Jukka Mäkinen, Chris King, Jussi Murtosaari, Simon Richards ja Ari Muhonen. Silloin ei auta muu kuin todeta kuten hyppynsä kaatunut luistelija, että ensi kerralla sujuu taas paremmin!. Olympialaisissa on vielä joukkuekisat omine sääntöineen, ja lisäksi on muodostelmaluistelu. Kullakin alalajilla on hyvin yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan mennään. Nykyisten digijärjestelmien avulla voidaan erittäin tarkasti mitata eri osioita, vain taiteellinen esitys on tuomareiden arvioitavissa, tietyin kriteerein. Silti jokainen meistä kokee joskus tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi – tuomarit ovat erilaisia ihmisiä ja tulkitsevat sääntöjä eri tavoin. Useimmat näyttelyfilatelian arvostelijat tuntuvat vierastavan sitä, että pitäisi kerätä joidenkin luokkakohtaisten sääntöjen mukaan. Jokainen kokoelman rakentanut tietää, että siihen on kulunut valtava määrä työtunteja. Taitoluistelun "luokkia", alalajeja ovat miesten ja naisten yksinluistelu, pariluistelu ja jäätanssi. Millä lie rahoilla se on ne kohteet ostanut, ja varmaan ollut tuttuja tuomareitakin! Kuitenkin jokainen näyttelyfilatelisti on aloittanut tiensä ihan tavallisena keräilijänä ja (melkein) jokaisesta tavallisesta keräilijästä voi tulla näyttelyfilatelisti, jos haluaa. vuosikerta Päätoimittaja • Redaktör • Editor Seija-Riitta Laakso 0400 460 307 seijulaakso@gmail.com Postiosoite • Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 B 29 00180 Helsinki Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Lehden taitto Seija-Riitta Laakso Painopaikka • Tryckeri K-Print, Tallinna, Viro Lehden ilmestyminen – keväällä 2026 No 3/2026 ilmestyy viikolla 24 (kesäkuun alkupuolella) → Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.5. Joitakin se ehkä ilahduttaa, toisia kenties ärsyttää. Näin on myös postimerkkinäyttelyiden laita. Kun ohjelma esitetään kilpailussa, takana on tuhansia harjoitustunteja. Rahaakin on saattanut palaa enemmän kuin oli ajatellut ja se on ollut pois jostakin muusta – mutta harrastuksillahan on taipumus maksaa
s. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä yllä mainittuun sähköpostiosoitteeseen. 5. 43. • Seija-Riitta Laakso Nordiaa postimerkeillä, s. • Petteri Hannula SP-lehden sanaristikko, s. • Pekka Lempiäinen Näyttelyitä, tapahtumia, rivi-ilmoituksia, s. • Ari Muhonen 3 Helene Schjerfbeck – oman elämänsä Toipilas, s. s. SF:n NORDIA 2026 -juhlahuutokaupan kohteita ensiesittelyssä, s. 18. 41. 22. • Seppo Salonen Suomalaisten päivä Royalin klubilla Lontoossa, s. Karibialta kotiinpäin – Venezuela, Jamaika, Kuuba ja Bahama-saaret, s. 14. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 3 Tässä numerossa SUOMEN Postimerkkilehti NORDIA 2026 lähestyy – joko olet kartalla. • Seija-Riitta Laakso Tilaushinnat • Prenumeration • Subscriptions 2026 Suomi ja Pohjoismaat • Finland och Norden • Finland and Nordic countries 58 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset • Subscriptions and address changes tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. • Christer Brunström Mitä ei-filateelista voi laittaa postihistoriakokoelmaan. Ilmoitushinnat • Advertisements 2026 1/1 sivu 500 € , 1/2 sivua 320 €, 1/4 sivua 200 €, 1/8 sivua 100 €. Hintoihin lisätään alv. 51. Ilmoituksiin liittyvät asiat Päätoimittaja Seija-Riitta Laakso seijulaakso@gmail.com Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea FI23 1347 3000 4063 67 Laskutus EDI/OVT-tunnus: 003705844528 Operaattori: Maventa Puheenjohtajan palsta, s. 4. 42.. 6. 26. En kolumn på svenska – Grumpy Old Men, s
Tämä kuuluisa rakennus valmistui Helsingin vuoden 1940 olympialaisia varten, sillä Helsinki tarvitsi kansainväliset mitat täyttävän korkealuokkaisen ravintolan. Merkin kokonaispainoskin oli pieni, vain 40 200 kappaletta ja näistä ilmeisesti vain kahdeksassa arkissa (800 merkkiä) oli vesileima oikein päin eli asennossa W1. Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin tuskin enää saadaan vastausta. Kuten tiedämme, nuo kisat jäivät pitämättä, mutta 1950-luvulla Pyöreästä salista muodostui kansainvälisen estradija yökerhoviihteen edelläkävijä Suomessa. Mutta jos saan jostakin käsiini vuoden 1927 lehdet, palaan tähän asiaan vielä jatkossa – tuohon aikaan vesileima-asennoista ei tietenkään ollut vielä kattavaa tietoa. Juhlapaikkakin on valittu huolella – Kalastajatorpan vuonna 1939 valmistunut Pyöreä Sali muodostaa merinäköaloineen miljöön, joka on täysin ainutlaatuinen kokonaisuus. Lehden ilmestyessä on myös ilmoittautuminen Palmarés -juhlaillalliselle edelleen käynnissä. kun pidämme ikimuistoiset juhlat! 13.3.2026, Pekka Lempiäinen. Onneksi näin, sillä järjestelytoimikunnan työmäärä on ollut valtava. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 4 Puheenjohtajan palsta Suomen Filatelistiseura ry 4 Pekka Lempiäinen. Hallitus 2026 Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen • 0400 403 230 pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Martti Forss • 0400 840 598 martti.forss@onninen.com Sihteeri: Pertti Koskinen • 050 507 7793 di.perttikoskinen@gmail.com Rasmus Berg • 050 5124 987 rasmus.berg@saunalahti.fi Perttu Haglund • 040 545 1239 perttu.haglund@gmail.com Tuomas Juvonen • 040 700 3030 jutufi@gmail.com Matti Lundberg • 041 531 6112 matti.aj.lundberg@gmail.com Ari Niemelä • 0400 412 125 ari.niemela53@gmail.com Janne Nikkanen • 041 527 6430 nikkanenjanne@gmail.com Toimihenkilöt: Rahastonhoitaja Kai Anttila • 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) • 0400 934 522 postiaollille@gmail.com Kerhomestari Pertti Hurmerinta • 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit Petri Jansson • 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi L uin suurella mielenkiinnolla lehtemme edellisen numeron artikkelin säveltäjä Erkki Melartinin filateliaharrastuksesta. Melartin oli tämän jälkeen kiirehtinyt takaisin postikonttoriin mutta ”tällävälin oli loppuosa merkkiarkista jo ehditty myydä, luultavasti jollenkin helsinkiläiselle liikkeelle, eikä myöskään useampia samanlaisia arkkeja merkkien joukosta löytynyt.” Siis mikä tässä tapahtumasarjassa kuulostaa erikoiselta. Ilman todella kokenutta joukkoa tämä ei olisi onnistunut – suuret kiitokset kaikille vastuuhenkilöille jo tässä vaiheessa! Olemme valmistelleet upean näyttelyn, jonka laajuus täytti odotuksemme. Nämä merkit olivat tulleet myyntiin toukokuussa 1927 ja kyseisen vuoden Suomen Postimerkkilehdessä oli mainittu ”S.F.S:n jäsenen professori Melartinin ostaneen Helsingistä Nikolainkadun (nykyisen Snellmaninkadun) postitoimistosta 10-blokin 25 markan vesileimamerkkejä. Eli Melartin metsästi vääriä merkkejä, tavallisia W2 -vesileimaisia. Alamme lähestyä järjestelyjen loppusuoraa ja suurin osa niistä on tätä kirjoitettaessa tehty. Olivatko siis kaikki muut kyseisen postikonttorin arkit juuri näitä tavoiteltuja harvinaisuuksia (vesileima ”oikein päin”), mutta asiaa ei silloin ymmärretty. Olisiko näitä ollut myynnissä juuri Nikolainkadun postitoimistossa, mutta kokenut keräilijä ei ymmärtänyt mitä olisi pitänyt ostaa. Tietenkin se, että nimenomaan W2 on kyseisen merkin vallitseva vesileima-asento. Toisaalla tässä numerossa on runsaasti tietoa toukokuun Nordia2026 näyttelyymme liittyen. Nykyisin on tiedossa, että harvinaisia W1 -merkkejä oli myynnissä ja käytössä vain kahdella paikkakunnalla, Helsingissä ja Vaasassa. Tarkasteltuaan asunnossaan ostamiaan merkkejä, havaitsi hän niiden olevan nurinpäisellä vesileimalla varustettuja”. Paikan upea historia kannattaa pitää mielessä lauantaina 9.5. Sinne toivomme runsasta osanottoa jäsenistöstämme – kyseessä on tapahtuma, jollaista ei ole odotettavissa pitkään aikaan. Saarisen mallin keräilijänä kiinnitin huomiota erääseen yksityiskohtaan, Melartinin vuonna 1927 tekemään havaintoon 25 markan hakaristivesileimaisista postimerkeistä. Myös useita SF:n jäseniä on mukana näytteilleasettajissa ja heille toivomme tietenkin mitä parhainta menestystä
SF:n kokoukset ja huutokaupat joka arkimaanantai klo 18. Torsti Salonen: "Keskiajan sotilaan varustukset". Under i stort sett hela 1900-talet har den svenska frimärksutgivningen speglat just landets historia och utveckling på olika områden och det har alltid funnits mycket som skulle kunna bli en förhoppningsvis intressant artikel för någon frimärkstidskrift. Här passade den perfekt! Nu motsvarade de tio frimärkena portot för tio brev och jag beslöt omedelbart att snarast möjligt börja använda dem. Esitelmät alkavat kuukauden viimeisenä tiistaina klo 17.00. 27.4. När de väl har tagit slut har jag inte den minsta avsikt att köpa ytterligare märken med känslorna utanpå. 22.4. 8.4. Esa Kärkäs: "M 1860 ja M 1866 hammasteista". Många av oss som redan firat sin femtioårsdag har ofta starka synpunkter på den samtida utvecklingen i världen. 26.5. • • • • • Helsingfors frimärkssamlareförenings (HFF) föredragsprogram för vintern och våren 2026, onsdagar kl.18 i SFs möteslokal på Lönnrotsgatan 32 B. Jag lärde mig enormt mycket om män och kvinnor som under seklernas lopp bidragit till framsteg för mänskligheten. Kevätkauden esitelmiä: 13.4. Mårten Sundberg "Tête-Bêche ovaler".. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 5 Suomen Filatelistiseura ry 5 En kolumn på svenska – Christer Brunström, Sverige Christer Brunström. Sami Louekari "Postimuseon palvelut filatelisteille" 2.5. • • • • • Aihefilatelistit ry pitää myös kerhokokouksensa SF:n kerhotilassa Lönkalla. Som filatelistisk skribent uppskattar jag frimärken med en historia som kan bli temat för en text. Sisään pääsee jo klo 16.30, jolloin voi tutustua huutokauppakohteisiin ja vaihtaa kuulumisia kerholaisten kanssa. Det var säkert rikedomen på just detta som gjorde att jag fick upp ögonen för frimärken för nu väldigt många år sedan. När jag fick se dessa nya märken tänkte jag genast på kollegorna i frimärksklubben och deras beskrivningar av klisteretiketter. Pelle Persson "Ålands posthistoria med modernt material". Men en kolumnist redovisar ju ofta sina mycket personliga uppfattningar varför bruket av detta pronomen nog ibland kan vara lämpligt. Allt var inte bättre förr, men nog hade många fler frimärken intressantare motiv än vad fallet är idag. Och efter detta bidrag till Grumpy Old Men är det nog dags att återvända till alla de frimärken som har så mycket mer att berätta. Den har i allt större utsträckning blivit något av en säsongsvara. Erkki Tuominen: "Exlibrikset". Men en bit in på det nya seklet tycks något ha hänt och det är här som en Grumpy Old Man börjar ha synpunkter på de senaste årens svenska frimärksutgivning. Jag abonnerar på alla nyutgåvor av svenska frimärken men i en av de senaste leveranserna hade Postnord överträffat sig själv i form av en utgåva med tio olika märken med den tämligen obegripliga rubriken "Känslorna utanpå". Även om jag inte riktigt trodde det blev det trots allt en text om detta (enligt min mening) lågvattensmärke i svensk frimärksutgivning. Jag förmodar att de då har tänkt på de färgglada etiketter som små barn med förkärlek placerar på alla möjliga ställen. Det var frimärken som ökade på min allmänbildning, speciellt i geografi och historia. Blommor och fåglar tycks vara de mest populära motiven och varje gång i form av ett häftesblock med tio olika motiv (något överdrivet med tanke på de ständigt minskande volymerna av brevpost). Grumpy Old Men M in gymnasielärare i ämnet svenska poängterade alltid att man aldrig skall inleda en text med ordet Jag. Motiven kan lämpligen beskrivas som skisserade ansikten med ögon och mun i svart på karamellfärgad botten. Man förde helt enkelt samman några något äldre män som diskuterade saker som de inte gillade eller som de var kritiska till. I min lokala frimärksklubb finns det många Grumpy Old Men och de har ofta beskrivit den moderna svenska frimärksutgivningen som klisteretiketter. Det var frimärken som inspirerade till både resor i fantasin och i verkligheten. Detta var temat för den framgångsrika brittiska TV-serien Grumpy Old Men från 2003. Tulevia tapahtumia Lönkalla Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki. 28.4. Perttu Haglund, Pertti Koskinen ja Ari Niemelä: "Nordea 2026 kamerakynätehtävä"
Yksityiskohta maalauksesta huutokauppaluettelon kannessa.. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 6 Tähän mennessä kalleimmalla hinnalla koskaan myyty suomalaisen taiteilijan teos on Helene Schjerfbeckin Tanssiaiskengät vuodelta 1882. Hän maalasi teoksen 20-vuotiaana Pariisissa. Maalaus myytiin Sothebyn taidehuutokaupassa Lontoossa 3,9 miljoonan euron hintaan toukokuussa 2008
Kun teos oli esillä Pariisin Salongissa vuonna 1888 ja maailmannäyttelyssä seuraavana vuonna, jopa Albert Edelfelt, jolta ei yleensä liiemmin herunut kehuja naistaiteilijoille, mainitsi kirjeessä äidilleen, että "Fröken Schjerfbeck har en bra tavla på Salongen, likaså Järnefelt." – Suomen Postin filatelian hyväksi julkaisema 2,10 mk + 0,50 mk postimerkki maalausta kuvaavalla postikortilla 8.3.1991.. • Opiskeli ja työskenteli Pariisissa useita vuosia 1880–1889, myös Bretagnessa ja St. Aina ei kuitenkaan ole ollut samanlaista, vaikka 83-vuotiaaksi elänyt Schjerfbeck ehtikin saada arvostusta viimeisinä vuosinaan, etenkin Ruotsissa. • Kaaatui portaissa 1866, murtunut lonkka ei koskaan parantunut – vamma leimasi koko hänen elämäänsä ja tuotantoaan. • Opetti Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1892– 1902, hoiti terveyttään parantoloissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Isä kuoli tuberkuloosiin 1876. Lupaava nuori taiteilijatar, joka opiskeli Pariisissa Monen muun aikalaistaiteilijan – miehen tai naisen – tavoin Helene Schjerfbeck lähti jo varhain Pariisiin opiskelemaan kuuluisien esikuvien johdolla. Ivesissä Cornwallissa. Tätä kirjoitettaessa, ja aina huhtikuun alkupäiviin asti, 60 Schjerfbeckin työtä on esillä yhdessä maailman huipputaidemuseoista, The Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa – ensimmäisenä suomalaisena, joka on saanut oman näyttelyn kyseiseen museoon. Miljoonalla eurolla alkavat lähtöhinnat eivät ole tyystin harvinaisia huutokaupoissa. • Viimeiset vuodet Saltsjöbadenissa, missä kuoli 23.1.1946. Muutti 1925 Tammisaareen, missä asui lähes keskeytyksettä vuoteen 1940. Helene Schjerfbeck lyhyesti: • Helena Sofia Schjerfbeck, otti Pariisissa käyttöön etunimen Helene. Ivesissä Cornwallissa, 1890-luvulla Italiassa, Wienissä ja Pietarissa. • Syntyi 10.7.1862 Helsingissä. Tällä hetkellä suomalaisten taidemuseoiden asiantuntijat pelkäävät, että New Yorkin Metin näyttely nostaa Schjerfbeckin taiteen hintoja entisestään ja ne nousevat suomalaisten taidemuseoiden ulottumattomiin. Jatkosodan aikana 1942–1944 Luontolan parantolassa Nummelassa, mistä muutti Ruotsiin vähän ennen sodan päättymistä. • Opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1873– 1877 ja sitten Adolf von Beckerin johdolla. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 7 Helene Schjerfbeck – aikanaan unohdettu suuruus T ammikuun lopulla tuli kuluneeksi 80 vuotta taiteilija Helene Schjerfbeckin (1862–1946) kuolemasta. Suomessa hänet "löydettiin" toden teolla vasta myöhemmin. Hautakivessä Helsingin Hietaniemen hautausmaalla etunimi on Helena. • Asui äitiään hoitaen Hyvinkäällä 1902–1923 ja vielä pari vuotta tämän kuoleman jälkeen. Yksi kuuluisimmista Helene Schjerfbeckin maalauksista on vuonna 1888 valmistunut Toipilas, jonka hän maalasi St
Taiteilija itse piti myöhemmin elämänsä onnellisimpina aikoina juuri 1880-luvun Pariisissa vietettyjä vuosia – silloin elämässä oli vielä toiveita. Schjerfbeck myös onnistui tavoitteessaan: hän sai useita valtionpalkintoja ja apurahoja, joilla häntä kannustettiin eteenpäin. Louis Pasteur laboratoriossaan (Albert Edelfelt 1885, kopio Edelfelt ja Schjerfbeck 1886/87). Suomen Postimerkkilehti 2/2026 8 Naiset tosin eivät saaneet opiskella samoissa taidealan oppilaitoksissa (kuten kuuluisa l'Académie de Beaux-Arts) miesten kanssa, mutta opetus oli joka tapauksessa korkeatasoista. Tanssiaiskengät, kotimaan ikimerkki, 2022. Siitä ei olisi kuitenkaan tullut mitään, ellei hän olisi palkannut avukseen Helene Schjerfbeckiä, joka osoittautui hyvin taitavaksi ja työ saatiin kuin saatiinkin yhdessä valmiiksi. Schjerfbeckin varhaistuotannon monia historia-aiheita pidetään osoituksena siitä, että hän halusi taiteessaan näkyä tasavertaisena miesten rinnalla. Suomessa hänen ja muiden Pariisissa siihen aikaan oleskelleiden suomalaisten taiteilijoiden kehitystä seurattiin mielenkiinnolla sanomalehtien kulttuuNaistaiteilijoita harjoittelemassa muotokuvan piirtämistä Académie de Passyn tiloissa vuosisadan vaihteen tienoilla (akatemian mainoskortti). Muut lehdet löysivät yllättäen maalauksesta huumoria. Tällä tavoin nuori, vähävarainen taiteilijan alku pääsi ulkomaille opiskelemaan ja itsenäistymään. Kokonaan toista oli sitten selviytyä opintojen jälkeen taloudellisesti ja taiteellisesti kotimaan olosuhteissa, varsinkin ilman henkilökohtaista varallisuutta, muistuttaa Soili Sinisalo Ateneumin julkaisemassa teoksessa Helene Schjerfbeck. Siitäkin huolimatta, kirjoittaja päätteli lopuksi, taulu oli sinänsä hyvin maalattu ja kaunis, jopa elegantti. Edelfeltin mukaan Schjerfbeck kuitenkin maalasi työstä suurimman osan: "Fröken Schjerfbeck målar det mesta av kopian av porträttet av Pasteur," hän kirjoitti äidilleen 8.1.1887. Helsingissä järjestetyissä taidenäyttelyissä – joihin myös Schjerfbeck osallistui – esillä olleita maalauksia arvioitiin ja niiden myynneistä raportoitiin lehdissä. "Tytön ryhti ei ole lainkaan hienostunut, kuten sen pitäisi yläluokan perheissä lapsilla olla, vaan hän näyttää siltä kuin kaikki maailman lastenhoitajat olisivat sadan peninkulman päässä," huomautti Åbo Posten, mutta totesi, että loppuvaikutelma oli silti iloisen odottava (9.12.1882). Aikalaissanomalehtien taidekriitikkojen arviot teoksesta vaihtelivat: Helsingfors Dagblad oli (1.12.1882) sitä mieltä, että sinänsä ansiokas maalaus – etenkin tytön alaspäin taipunut pää oli hyvin toteutettu – kärsi siitä, että lapselle oli maalattu ylipitkät, hämähäkkimäiset raajat, joiden vuoksi mustiin sukkiin verhotut jalat saivat tämän näyttämään epämiellyttävältä ja rumalta, ehkä jopa luonnottomalta. Tanssitytön hämähäkkijalat ja muuta kritiikkiä Syksyllä 1882, jolloin taiteilija oli vasta 20-vuotias, häneltä oli Taideyhdistyksen näyttelyssä esillä kolme teosta. Edelfelt oli kuitenkin jo luvannut sen Pasteurille, eikä tämä suostunut luopumaan siitä ennenkuin saisi kopion maalauksesta insituutilleen. ripalstoilla. Merkki julkaistiin rabies-rokotteen 100-vuotispäivän kunniaksi. Schjerfbeckin itsensä väitetään todenneen hämähäkkijaloista, että kriitikot eivät olleet nähneet kuvassa mallina olleen Esther-serkun sääriä! Louis Pasteurin muotokuva Kuten SP-lehdessä 5/2024 kerrottiin, Albert Edelfeltin maalaama Louis Pasteurin muotokuva saavutti laajaa julkisuutta Pariisin Salongissa vuonna 1885 ja Ranskan valtio halusi ostaa maalauksen häneltä. Niinpä Edelfeltin ei auttanut muu kuin ryhtyä vastahakoisesti maalaamaan kopiota teoksesta. Niistä merkittävin oli Tanssiaiskengät, joskaan kukaan ei tietenkään voinut kuvitella sen tulevaisuudessa saamaa arvostusta. Suomalaiset taidekirjat, mikäli edes mainitsevat koko taulua Schjerfbeckin yhteydessä, kuittaavat sen lyhyesti: "avusti Edelfeltiä Louis Pasteurin repliikin maalaamisessa (joulukuu 1886–tammikuu 1887) tämän Pariisin ateljeessa". Kortti: Pasteur-instituutti.. – Ranskalainen maksimikortti, jonka kuvana maalaus on. Kuvassahan oli nuori tyttönen, joka oli saanut uudet kengät esiintyäkseen lastenjuhlissa, ja vetää niitä innokkaasti jalkaansa
Maalausta pidettiin teknisesti ansiokkaana, mutta sen värinkäyttöä ja aihetta vierastettiin, eikä lasta koettu tarpeeksi vetoavaksi. yhteiskunnallista merkitystä." "Miksi esim. Leipätyönään Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajana toimineen Schjerfbeckin 1890-luvun työt eivät vakuuttaneet päättäjiä, ja kun Suomesta valittiin töitä Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn, häntä ei edes pyydetty mukaan. Toipilas, kotimaan ikimerkki, 2021. Yleisön silmissä jäävät nuo sieltä täältä poimitut vaikutukset merkitsemättömiksi ja käsittämättömiksi, siksi ettei yleisö ole ulkomailla matkustellut." "Erittäin näyttävät meidän naismaalarimme olevan herkkiä muukalaiselle vaikutukselle," kriitikko jatkoi. "Aiemmin Schjerfbeckin taide oli ranskalaisinta mitä Suomessa saattoi kuvitella, nyt Ranskaan lähdettiin raskaan kansallisromanttisen kuorman kanssa," Hämäläinen-Forslund kiteyttää. Schjerfbeck'in 'konvalescent' (Toipilas) tuntuu niin vieraalta täälla. (...) Meidän näyttelyämme katsoessa tuntuu aivan kuin ne eri suunnat ja maalaustavat, joita on nähnyt eri paikoissa maailmaa, täällä nyt desileraisivat edessämme, heikkona kuvastuksena, verettömänä ja luonnottomana. (...) Näyttely saattaa tehdä kokonaisvaikutuksen ainoastaan silloin, kun taiteilijoilla, niin eriluontoisia kuin ne muutoin saattavat ollakin, kumminkin on jotakin yhteistä, yhteistä oloissa, näköpiireissä, kotimaisessa hengenheimolaisuudessa. "Emme tahdo suinkaan väittää, että muukalainen vaikutus olisi mitenkään ala-arvoisempi kuin kotimainen. näyttää muuten hyvin ihailevan englantilaista taidetta ja ottaneen paljon vaikutusta sieltä," Uusi Suometar kirjoitti. Neiti S. Lisäksi Suomen taide-elämässä oli näihin aikoihin viriämässä voimakas kansallinen aalto, ja kaikki "ulkoa tullut" haluttiin torjua. Uuden Suomettaren kriitikon teksti (kieliasua hiukan modernisoitu) 6.11.1888 kertoi paljon siitä, mihin oltiin menossa: "Me emme vielä juuri voi puhua mistään kokonaisesta kansallisesta taiteestamme, meillä ei ole oma taidemaailmamme vielä luotu. "Schjerfbeckin oli vaikea eläytyä kansallisromanttiseen paatokseen, sillä hänen runebergiläisten historiamaalaustensa aika oli jäänyt kauas taakse, eikä hän ruotsinkielisenä, lähinnä Ranskaan suuntautuneena taiteilijana saanut otetta Kalevalasta," kirjoittaa Pirjo Hämäläinen-Forslund teoksessa Helene Schjerfbeck. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 9 "Ulkoa tulleen" taiteen torjuntaa Helene Schjerfbeckin taiteen saama kritiikki oli Suomessa jatkuvasti hyvin kaksijakoista. Kasvavaa teollisuutta paikkakun. Taikavuorella – muutoksen vuodet 1902–1925. Kun olot Helsingissä kävivät poliittisesti levottomiksi ja Taideyhdistyksessä oli monenlaisia vastoinkäymisiä, Helene Schjerfbeckin hermot eivät kestäneet, vaan hän muutti äitinsä kanssa Hyvinkäälle kesäkuussa 1902. Sen jälkeen kun Schjerfbeckin kihlaus englantilaisen taiteilijan kanssa oli purkautunut vuonna 1885 (sulhasen suku epäili Schjerfbeckin lonkkavian olevan tuberkuloottista, mitä se ei ollut) ja ainoa veli Magnus oli mennyt naimisiin, sisarusten vanheneva äiti Olga jäi Helenen vastuulle. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttely oli suomalaisen kansallisromantiikan juhlaa Gesellius-Lindgren-Saarisen piirtämästä paviljongista lähtien. – Postikortti, kustantaja Lilius ja Hertzberg, Helsinki. Hyvinkään ilmastoa pidettiin erityisen terveellisenä, joten sen arveltiin sopivan hyvin Schjerfbeckille. Hyvinkään kuuluisaan parantolaan virtasi siihen aikaan vieraita etenkin Venäjältä, kotimaisten lisäksi. Kappale on käsitelty siten, ettei katsojan huomio käänny itse aiheeseen, vaan siihen tapaan millä se on tehty. Niinpä tämänvuotisestakin näyttelystä on mahdotonta saada mitään kokonaisvaikutusta, mitään luonnekuvaa, joka osottaisi sen pohjan, millä taiteemme seisoo, ja sen suunnan, mihin se käy. Värilitografia, jakamaton tausta. Ja sen kaikkia hienouksia ymmärtääkseen pitää olla seurannut ulkomaalaisen taiteen kehitystä. Kansallisromantiikka ei kiehtonut Schjerfbeckiä Helene Schjerfbeck oli 1880-luvulla lähtenyt seuraamaan kansainvälisiä trendejä, realismia ja ulkoilmamaalausta, sittemmin modernismia, eikä 1890-luvun tuoma kansallisromanttinen virtaus Suomessa häntä muutoinkaan kiinnostanut. neiti H. Toipilaan vastaanotto vuonna 1888 oli yhtä ristiriitainen kuin aiempienkin teosten. Edelfeltin tavoin Schjerfbeckin sielunmaisemat olivat ruotsinkielisellä rannikolla, eivät Savossa tai Pohjois-Karjalassa, kuten kansallisen identiteetin rakentajilla Axel Gallénilla, Pekka Halosella ja Eero Järnefeltillä. Sanomme vaan että jollei taiteilijain tuotteliaisuus enemmän juurru meidän kotimaisiin oloihimme ja harrastuksiimme, niin on vähän toivoa siitä, että taide täällä tulisi saavuttamaan mitään n.s
Suojellun talon vuonna 2022 tehdyn julkisivuremontin yhteydessä seinään tilattiin muraali – Schjerfbeckin "Omakuva, harjoitelma" vuodelta 1915. Silloinen puutalo on purettu aikaa sitten ja nykyinen ns. kunnalla edusti Ossian Donnerin perustama villatehdas. Hyvinkään asemakylästä pääsi junalla Helsinkiin, Hämeenlinnaan ja Pietariin samoin kuin Hangon satamaan. Muutoin hänen mallinaan oli alkuvuosina Olga-äiti, josta tytär maalasi ainakin yhdeksän muotokuvaa. Hyvinkään kaupunki, taloyhtiö, rakennuttaja, kivilevytehdas, arkkitehdit, julkisivukonsultit ja paikallinen ulkomainontaa tekevä yritys. Maalaus on parhaillaan esillä Metropolitan Art Museumissa New Yorkissa. Kalevan torni rakennettiin sen paikalle vuonna 1962. (Kuva: Ari Suomi) "Kotona" (1903). Ulkomaille hän ei myöskään enää matkustanut, paitsi Ruotsiin elämänsä loppuvaiheessa. M a a l a u k s e n mallina oli Helenen äiti Olga Schjerfbeck. Siihen nähden oli aika erikoista, ettei Schjerfbeck Hyvinkäälle muutettuaan käynyt Helsingissä kertaakaan 15 vuoteen. Muraalia ei ole perinteiseen tapaan maalattu seinään paikan päällä, vaan se tuotiin kivilevyinä paikalleen suoraan tehtaalta. Helene Schjerfbeckin veli, arkkitehti Magnus Schjerfbeck (1860–1933) suunnitteli Hyvinkään parantolan ensimmäiset kaksi rakennusta, joista postikortin kuvassa näkyvä oli vuonna 1896 valmistunut päärakennus. Jotain Schjerfbeckin eristyneisyydestä kertoo sekin, että vaikka häntä alkuun oli pidetty parhaiden miesten veroisena taiteilijana, hänestä itsestään sen enempää kuin hänen maalauksistaankaan ei. Alkuperäinen työ sijaitsee Turun taidemuseossa. Projektiin osallistuivat mm. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 10 Helene Schjerfbeck tarkkailee tämän päivän kulkijoita Hyvinkäällä samalta paikalta, jossa hän asui yli 20 vuoden ajan, vuosina 1902– 1923. Hangon junalla Amerikkaan matkaavia siirtolaisia Schjerfbeck piirsi luonnoslehtiöönsä Hyvinkään asemalla ja väritti työt sitten kotona
Mutta Schjerfbeck jäi unohduksiin tässäkin. ylhäällä Omakuva (1915). Hän luopui aiemmista tyylivirtauksista ja kehitti oman pelkistetyn kuvakielensä. Paikkakunnan lääkäriperheiden tyttäriä, tehtaantyöläisiä ja kaikkea siltä väliltä. Omakuvasarja jatkuu Schjerfbeck jatkoi edelleen myös omakuvasarjaansa, jonka ensimmäiset kuvat hän oli maalannut jo 1880-luvulla. Vas. Läheskään kaikkia 1900-luvun alussa toimineita malleja ei ole pystytty tunnistamaan, mutta esimerkiksi yllä olevan vihkon taustakuvassa vasemmalla ylhäällä nähtävä Halkopoika oli sepän poika Einari Sahrman (1899–1990), joka kävi toisinaan auttamassa Scherfbeckin naisia puiden pilkkomisessa ja. viereinen sivu) ja toinen postimerkkivihkossa (yllä). Vuosisadan alku oli postikorttien kulta-aikaa Suomessa niinkuin muuallakin. löydy aikalaispostikortteja. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 11 Postimerkkivihkon merkeistä ja taustasta löytyy kaksi Hyvinkään vuosina syntynyttä maalausta. Vuodelta 1915 tunnetaan kaksi omakuvaa: toinen on kuvattuna hyvinkääläisen talon muraalissa (ks. Taiteilija maksoi Hyvinkäällä mallina olleille lapsille yleensä 1 markan tunnilta. Peilistä löytyi malli, joka oli aina tavoitettavissa, eikä maksanut mitään. Myös taiteilijoista itsestään oli lukuisia postikortteja. Schjerfbeck ei myöskään yleensä näyttänyt töitä malleille niiden valmistuttua. Eipä tosin muitakaan naistaiteilijoita tai heidän teoksiaan juuri sen ajan postikorteista löydä – laulajattaria ja näyttelijättäriä kylläkin. Hyvinkään vuodet olivat käänteentekeviä Taidehistorioisijat kuvaavat Hyvinkäällä vietettyjä vuosia käänteentekeviksi Schjerfbeckin taiteessa. Vaikka tarvitsikin työskentelynsä lähtökohdaksi eläviä malleja, Schjerfbeck ei pyrkinyt tekemään heistä muotokuvia, vaan tavoittamaan jotain näiden sisäisestä olemuksesta. alakulmassa Kansakoulutyttö II /Mustapukuinen tyttö (1908) ja oik. Vihreä asetelma (noin 1930) on Helene Schjerfbeckin tuotantoa ajalta, jolloin hän asui Tammisaaressa. Monet kustantajat julkaisivat korttisarjoja Albert Edelfeltin, Axel Gallénin, Berndt Lindholmin, ym. Uutta tyyliä edusti esimerkiksi yllä olevan postimerkkivihkon kuva Kansakoulutyttö (II) vuodelta 1908. Taiteilijan malleina istuneilla hyvinkääläistytöillä ei välttämättä ollut paljonkaan yhtäläisyyttä lopputuloksen kanssa. Opittuaan tuntemaan paikkakuntalaisia hän käytti heitä malleina, lähinnä naisia ja lapsia. Vihreät omenat (1934) ja Silkkikenkä-litografia (1938) syntyivät Tammisaaressa. maalauksista suurin painoksin
Molemmat näkivät selvästi Schjerfbeckin potentiaalin, ystävystyivät tämän kanssa ja alkoivat vähitellen, kumpikin osaltaan, hoitaa tämän taiteen markkinointia ja myyntiä taidenäyttelyiden ja taidesalonkien kautta. Lehti jatkoi: "Nyt, taiteilijattaren päästyä jo viidenkuudetta ikään, on hänellä ensimmäinen taidenäyttelynsä Stenmanin hiljakkoin laajennetussa, hienossa ja viihtyisässä taidesalongissa. vedenkannossa. Stenmanin taidesalongissa järjestetyssä näyttelyssä oli esillä hänen uusia töitään ja myös vanhoja 1880-luvun ulkoilmamaalauksia. myöhemmin Schjerfbeckin elämäkerran) ja maalasi taiteilijanimellä H. Ennustajan keltaisessa leningissä (oik.), josta yllä olevassa, vuonna 2006 ilmestyneessä postimerkissä leninki on rajattu pois ja nimeksi jäi vain Ennustaja.. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 12 Halkopoika, päätutkielma (1943, alkuperäinen maalaus 1910–1911). Tuolta ajalta ovat peräisin mm. Näistä maalauksista on tehty myös väitöskirja, Patrik Nybergin "Maalatut kasvot: Helene Schjerfbedkin omakuvat, modernismi ja esittäminen" (2019). Että se on aikaansaatu, siitä saadaan kiittää sekä salongin omistajaa, että taiteilijan veljeä, arkkitehti Schjerfbeckiä, mutta etenkin kaiketi taiteilija ja kirjailija H. Näyttelystä tuli Schjerfbeckin "toinen läpimurto" joskin se herätti vanhojen ystävien piirissä myös voimakasta vastustusta. Se keräsi viimeisenäkin päivänä suuren joukon kävijöitä, joita oli näyttelyssä kaikkiaan 3,957, mikä lienee yksityisnäyttelyiden ennätys. Stenman ja Ahtela saivat Schjerfbeckin suostumaan ensimmäisen yksityisen taidenäyttelynsä järjestämiseen vuonna 1917. Ahtelaa, joka omistaa useat näyttelyn tauluista ja joka mitä kiitettävimmällä harrastuksella on tehnyt propagandaa tämän unohtumaisillaan olleen taiteilijan puolesta." Lopputulos oli Schjerfbeckille merkittävä paitsi taiteellisesti, jossain määrin myös taloudellisesti: "Helene Schjerfbeckin taidenäyttely päättyi viime sunnuntaina. sivun 11 postimerkkien vihreät asetelmat ja yllä oleva Ennustaja keltaisessa leningissä. Sanomalehtien kriitikot myönsivät arvioissaan, että he olivat lähes unohtaneet Schjerfbeckin edelleen olevan elossa. yllä), joka kuuluu taiteilijan myöhäiseen tuotantoon. Tammisaari, sota ja Nummela Sen jälkeen kun Olga Schjerfbeck oli kuollut vuonna 1923 Helene asui vielä pari vuotta Hyvinkäällä, nyt eri osoitteessa, ja muutti sitten Tammisaareen, missä oli oleskellut ajoittain jo vuodesta 1918 lähtien. Talvisodan aikana Schjerfbeck oli evakossa naapurikunnassa, Tenholassa, jatTammisaaressa Helene Schjerfbeck maalasi mm. Postimerkkivihkon versio ei ole alkuperäisestä öljymaalauksesta, vaan vuonna 1943 tehdystä päätutkielmasta (ks. Yllä oleva maalaus on vuodelta 1944, jolloin taiteilija täytti 82 vuotta. Pari vuotta myöhemmin Hyvinkäällä astui junasta alas metsänhoitaja ja taiteenkeräilijä Einar Reuter (1881–1968), joka kirjoitti (mm. Ahtela. Miehet ottavat ohjat käsiinsä Helene Schjerfbeck tutustui 1910-luvulla kahteen mieheen, joilla oli merkittävä vaikutus hänen loppu-uralleen ja jälkimaineelleen. Monet tauluista oli lainattu yksityishenkilöiltä, mutta oli sellaisiakin, jotka olivat myytävinä, ja suurin osa niistä löysi ostajan," raportoi Hufvudstadsbladet 9.10.1917. Vuonna 1913 taiteilijan elämään asteli lehtimies ja sittemmin merkittävä taidekauppias Gösta Stenman (1888–1947). Hän asui Tammisaaressa 1920-luvun puolivälistä talvisotaan asti. että hän on elellyt jossakin Hyvinkäällä, sairaana ja yksinäisenä kuin maailmasta kokonaan irtaantuneena. Listan kärjessä oli Helene Schjerfbeck 17 myydyllä öljymaalauksellaan. "Hänestä ei ollut vuosikymmeniin juuri mitään kuulunut, joskus vain oli kuin ohimennen eksynyt korviin tieto siitä, Schjerfbeckin omakuvien sarja jatkui aina 1940-luvun puoliväliin asti. Enimmät niistä olivat luultavasti Stenmanin ja Ahtelan omistamia, ja nämä keräsivät suuret voitot, mutta vuoden 1917 näyttelyn jälkeen myös Schjerfbeckin oma taloudellinen tilanne alkoi vähitellen kohentua. ja niin hän vähitellen oli unohtunut ihmisten tietoisuudesta," kirjoitti Uusi Päivä 21.9.1917. Viikkoa myöhemmin Helsingin Sanomat listasi viime aikoina myytyjä taideteoksia
hänet haudattiin Helsinkiin. Alla olevan kirjeen lähettäjä Annuli Åkerman, s. Lahtisen kertoman mukaan Rissala oli pyytänyt häneltä saada lähemmin tutustua Schjerfbeckin maalaukseen, eikä koskaan palauttanut sitä. Helene Schjerfbeck jatkoi maalaustyötä elämänsä loppuun asti. pienoisarkki sivulla 11) myyntiin. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 13 Annuli lukee (1923). kosodan aikana 1942–1944 Luontolan parantolassa Nummelassa. litografiavedoksia (ks. Koska taiteilija oli kuollut edellisenä päivänä, kirje toimitettiin edelleen Gösta Stenmanille Tukholmaan. Sittemmin, Ateneumin näyttelyluettelon provenienssin mukaan, Sairaanhoitaja oli ollut Gösta Stenmanin ja tämän perikunnan omistuksessa – eli Rissala oli ilmeisesti myynyt taulun Stenmanille hyvään hintaan. Meren yli Tukholmaan Tammisaarelainen ennustaja (varmaankin sama, jonka kuvan hän maalasi) oli povannut Schjerfbeckille matkaa meren yli suureen kaupunkiin, joka suo onnea ja kalleuksia ja jossa rakkain unelma täyttyy. Luontolassa syntyi useita muotokuvia, mm. Helene Schjerfbeck kuoli 23.1.1946, ja Kirje Helene Schjerfbeckille Hotel Saltsjöbadeniin on lähetetty Kouvolasta 24.1.1946. Rissanen. Seija-Riitta Laakso, kohteet taideteoksia lukuun ottamatta kirjoittajan kokoelmasta. Sen sijaan hän ilmoitti, ettei maalaus ollut mistään kotoisin ja maalasi itse korvaukseksi "paremman". Se jäi hänen viimeiseksi osoitteekseen Suomessa. Sairaanhoitaja 1943 (I), jonka mallin, nyt jo edesmenneen Kaija Lahtisen, tämän jutun kirjoittajakin ehti tavata useita kertoja. Huhtala (1911–1977) oli yksi Schjerfbeckin malleista Hyvinkäällä, ja myös Kaurismäki-elokuvien Kati Outisen isoäiti. Muutto Tukholmaan vuonna 1944 antoikin hänelle mahdollisuuden työskennellä vailla taloudellisia huolia: kaupungissa tuolloin asuva Gösta Stenman huolehti hänen ylläpidostaan Hotel Saltsjöbadenissa, ja taiteilija teki tilaustöinä hänelle mm. Luontolassa asui sodan aikana muitakin taiteilijoita, kuten Venny Soldan-Brofeldt ja Kaapo Rissala (1900–1971), myöh
Göran Nykvist piti esitelmän Suomen vanhimmista ehiöistä 2004. Vastaavia Venäjästä tuona aikakautena irronneita maita olivat Baltian maat ja Puola. Koska Pekka ei päässyt mukaan reissuun, minä olin ottanut hänenkin kokoelmansa mukaan. maaliskuuta kello 10 hyökkäsi etujoukkomme Jussi, Pauli ja minä Abchurch Lanelle Lontoon Cityn ytimeen. Kello yhden postimerkkinäyttely perinteisin menoin Näytteilleasettajat ryhmäkuvassa. Siksi ajattelin näyttää, miten monipuolinen Suomen filatelian repertuaari on. RPSL edellyttää perinteisesti kokoelmista kertovaa näyttelyluetteloa, "handoutia", jota jaetaan kaikille paikalle tuleville katsojille. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 14 L ontoon kuninkaallinen postimerkkikerho Royal Philatelic Society London (RPSL, tai vain Royal) järjesti suomalaisen filatelian näyttelyn kerhotalossaan Lontoossa 12.3.2026. Tästä kehkeytyi seuraavanlainen kokoelmalista: Atte Moilanen: "The Earliest Forms of Postal Delivery in Finland – with focus on manuscript markings" Jukka Mäkinen: "The fascinating Serpentine Rouletted Revenues of Finland" Jussi Murtosaari: "Finland, coat of arms, type 1875" Pauli Salminen: "Finnish eagle issue 1901" ja "Finnish eagle issue 1911" Ari Muhonen: "Finland, 1918" Pekka Rannikko: "Finland, the Saarinen Definitive Issue 1917–1930". Pleksit kiinni, lukkoruuvi paikalleen ja homma oli valmis. Royalin näyttelytilassa on jatkuvassa valmiudessa 54 kehystä, A-pukkimallia. (Kuva: Cyril Schwenson) Kerhotalon portaikko. Tulitukea saimme Esa Kärkäkseltä ja Cyril Schwensonilta, jotka olivat tulleet seuraamaan tapahtumaa. Kokoelmalehdet pujotettiin samanlaisten listojen alle kuin kotimaisissa kehyksissämme. Ideani kuitenkin karahti kiville, kun osa mukaan ajattelemistani kokoelmista ei ollutkaan käytettävissä. Meistä itse kukin oli kirjoittanut muutaman sivun omasta keräilyalueestaan, taiton oli tehnyt Lauri Poropudas. Valmisteluja paikan päällä Näyttelypäivän aamuna torstaina 12. Eturivissä Jukka Mäkinen, Pauli Salminen ja Atte Moilanen, takana Ari Muhonen ja Jussi Murtosaari. Lontoon metrosta napatun idean mukaisesti kehysten avausmekanismi oli helppokäyttöinen ja nopea, pleksit hyvin kevyitä. Esittelin ideani Simon Richardsille, Royalin puheenjohtajaputkessa olleelle kaverilleni Tarton näyttelyssä vuonna 2020. (Kuva: Pirkko Ilmanen-Murtosaari). Delegaatiomme pääsi näin päiväksi viettämään perienglantilaista klubielämää. Leo Linder oli käynyt esittelemässä klassista Suomea jo 1956 ja toisen kerran 1969, Christian Sundman 1988. Atte ja Jukka tulivat samana aamuna koneella suoraan Helsingistä. Kerhon puheenjohtaja rakentaa aina omanlaisensa ohjelman kaksivuotiskaudelleen. Kehuista päätellen olimme onnistuneet työssämme. Olin jo kauan sitten kehittänyt mielestäni oivallisen näyttelyidean Royalia varten. Mukaan pääsymme varmistuttua mietin, millaisen kaaren rakennan näyttelyyn. Tämä kelpasi, eihän sellaista näyttelyä oltu aiemmin Royalissa järjestettykään. Vaihdoin nopeasti aihetta ja tarjosin Simonille Suomen filateliaa vaihtoehdoksi. Koska olin maailmalla koluamissani näyttelyissä nähnyt noiden maiden tuota aikaa kuvaavia kokoelmia, ajattelin että näistä saisi oivallisen kattauksen yhdeksi noin 50 kehyksen näyttelyksi. Mukaan tulevien kokoelmien piti edustaa alansa tämänhetkistä huippua. Toki suomalaisia esitelmöitsijöitä on ollut Royalissa lauteilla. Mukaan pääsy edellyttää esiintyjäkandidaateilta vuosikausien valmistelua, koska halukkaita esiintyjiä on aina runsaasti tarjolla. Klassinen Suomi oli jo päässyt kerhossa hyvin esille. Halusin mukaan eri merkkimalleja ja myös muuta kuin perinteistä filateliaa. Oma ”Finland, 1918” -kokoelmani kuvaa Suomen itsenäistymisen vaiheita historiaa ja postihistoriaa yhdistellen. RPSL järjestää keskimäärin joka toinen viikko kerhotalossaan jäsenilleen joko kello neljän esitelmän tai kello yhden näyttelyn. Hän kiinnostui ideastani ja lupasi minulle paikan ohjelmassaan. Jussi Tuori on esitelmöinyt kaksikin kertaa, 2005 ja 2013. Viimeisimmät puhujat ovat olleet Seija-Riitta Laakso 2019 ja Ari Muhonen (etäesitelmä) 2020. Tavoitteena oli saada britit ymmärtämään aiheidemme hienous ja monipuolisuus
Tätä ihmetellessämme saimme kuulla, että kaikki ovat vielä lounaalla, he tulevat kyllä kohta. Kaiken iltapäivän vilskeen keskellä ehdimme suorittaa pienimuotoisen tupatarkastuksen talossa. Hän olisi kovin mielellään kuullut Saarismallin merkeistä. Se on rakennettu vuonna 1915 klubikäyttöön, ensin The Gresham Clubin jäsenille, sittemmin sinne sijoittui The London Capital Club. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 15 Näyttely avataan Kello yhdeltä iltapäivällä astuimme näyttelysaliin valmiina vastaanottamaan katsojaryntäyksen. Annoimme hänelle rautaisannoksen, tiesimmehän mekin niistä jotain. (Kuva: Ari Muhonen) Keskellä: Oikealla belgialainen Hubert Caprasse, jolla on kultamitalitason klassisen Suomen kokoelma. Suurimman mielenkiinnon kohteena tuntuivat olevan Aten sulkakirjeet, niitä hän sai esitellä lähes tauotta. Vähitellen saliin alkoikin virrata väkeä ja tunnelma tiivistyä. Mutta meillä muillakin oli omat tykkimme: Jukan leimamerkkiryhmät, Jussin päiköt, Paulin koevedokset, oman kokoelmani ei-filateeliset kohteet ja Pekan postilähetykset, noin esimerkiksi. (Kuva: Ari Muhonen). Kyseessä on kapea viisikerroksinen rakennus, jossa on Yläkuvassa: Jussi Murtosaari ja Cyril Schwenson keskustelevat mallin 1875 saloista. Saimme kaikki käydä mielenkiintoisia keskusteluja, vieraat todella paneutuivat aiheisiimme. Ensimmäinen puolituntinen oli kuitenkin varsin hiljainen. 15 Abchurch Lane RPSL:n kerhotalo sijaitsee keskellä Lontoon Cityä osoitteessa 15 Abchurch Lane. Eräs Yhdysvalloista saakka Lontooseen saapunut katsoja harmitteli minulle kovasti, että Pekka ei ollut paikalla. RPSL osti talon vuonna 2018 ja sai sen syyskuussa 2019 laajamittaisen kunnostuksen jälkeen käyttöönsä. (Kuva: Pauli Salminen) Alakuvassa: Vasemmalla on Royalin nykyinen puheenjohtaja Simon Richards ja oikealla Simon Martin-Redman, varapuheenjohtaja. Hän kertoi kasvaneensa Cranbrookin kulmilla Michiganissa ja ihailleensa kovasti Eliel Saarisen paikalliselle yliopistokampukselle suunnittelemia rakennuksia
Alakerrassa on lounge eli ”olohuone”, jossa kerholaiset voivat nauttia kahvia tai teetä, pikkupurtavaa sekä keskustella vertaistensa kanssa. Itse sain näyttelyn kokoonpanijana vielä plaketin. Portaita pitkin käynti ylimpään kerrokseen vaatii kuntoa, onneksi talossa on hissi. Tyyliltään talo on juuri niin hulppea kuin klubitalota voi kuvitella. Alakuvassa: Kerholaisten ”olohuone”, jossa voi nauttia virvokkeita ja keskustella kavereiden kanssa. Kokoelmien purun jälkeen pääsimme vielä nauttimaan kerhon vieraanvaraisuudesta läheiseen ravintolaan. Perinteiset menot Näyttelyn virallisen osion päätyttyä kello neljä kaikki paikalla olijat kokoontuivat luentosaliin keskustelutilaisuuteen. RPSL:ää varten talossa on useita kokoustiloja, toimisto, eksperttihuone sekä luentosali ja näyttelysali. Tilaisuus päättyi perinteisiin kiitoksiin (vote of thanks), jotka tällä kertaa esitti Chris King, yksi kerhon entisistä puheenjohtajista ja suuri Pohjoismaiden ystävä (jonka vaimo Birthe on syntyjään tanskalainen). Kellarikerroksessa on yksi maailman parhaista filateelisista kirjastoista, jonka antimista voisin nauttia helposti viikkotolkulla. Tämän jälkeen kokoonnuimme kaikki loungeen nauttimaan viinistä ja pikkupurtavasta. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 16 kaksi kellarikerrosta. Selitin lyhyesti aiheen taustan alkaen Kustaa Vaasan Suomelle myöntämästä vaakunasta ja sen esiintymisestä kuninkaan sarkofagissa. Yläkuvassa: Kerrostasanteet huokuvat arvokkuutta. Kaiken tämän jälkeen olimme valmiita palaamaan hotelleihimme lepäämään. Kokolattiamatot, porrasmatot, tumma puupanelointi ja muutenkin hillitty eleganssi antavat tunteen menneen ajan herrasklubielämästä. Royalin puheenjohtaja Simon Richards kertoi yhdistyksen asioista sekä jakoi meille näytteilleasettajille kunniakirjat. Keskellä: RPSL:n kirjasto on yksi maailman suurimmista filateelisista kirjastoista. Kun puheenjohtaja sitten avasi keskustelun, ainoa meille esitetty kysymys koski leijonaa yleismerkkiemme kuva-aiheena. (Kuvat: Ari Muhonen)
Minkä kumman takia Royal sitten järjesti juhlanäyttelynsä Tukholmassa eikä Lontoossa, saattoi moni ihmetellä. Niinpä Jonas puhui ystävänsä Gustaf Douglasin (1938–2023) sponsoriksi tapahtumalle. Keltaisen kummituksen ja ainutlaatuisen suomalaisten ovaalien kokoelman omistajana. Vuonna 1906 hänen isänsä, kuningas Edvard VII myönsi kerholle oikeuden käyttää Royal-nimeä. Mutta ennen kaikkea oli jännittävää elää päivä perienglantilaista klubielämää, jota olen aiemmin nähnyt vain elokuvissa ja brittisarjoissa. Ari Muhonen Vielä vähän Royalista... Syitä oli lukuisia. (Kuva: Pirkko Ilmanen-Murtosaari) Royalin kaikista jäsenistä noin puolet on Brittiläisen Kansainyhteisön maiden asukkaita. Herttua joutui luopumaan puheenjohtajuudesta, kun hänestä tuli isänsä kuoltua kuningas Yrjö V. Ruotsalaiset ovat siis hyvin edustettuina Royalin jäsenkunnassa. Douglas muistetaan mm. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 17 Päivä oli omalla tavallaan rankka, mutta ikimuistoinen ja ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Sen 2 077 jäsenestä vain 741 oli brittejä viime vuoden jäsenluettelossa. Kerhonäyttelyksi se tosin oli melko laaja: näytteilleasettajia oli runsaat 330 (kaikki Royalin jäseniä, eri puolilta maailmaa) ja kehyksiäkin oli yli 2 000. Alkujaan yhdistyksen nimi oli The Philatelic Society, London. Kansainyhteisön maista ja muista entisistä siirtomaista eniten jäseniä oli Australiasta (71), Intiasta (63), Kanadasta (53), Hongkongista (31) ja Uudesta Seelannista (20). Miten Royalista tuli Royal. RPSL on itse asiassa paljon kansainvälisempi yhdistys kuin voisi kuvitella. Hän ja kaikki Britannian monarkit hänen jälkeensä ovat kuitenkin toimineet RPSL:n suojelijoina, mukaan lukien nykyinen kuningas Charles III. RPSL ei pistänyt lainkaan pahakseen, että joku muu järjestäisi 150-vuotisjuhlanäyttelyn, sillä sen omat varat oli juuri kiinnitetty uuden kerhotalon hankkimiseen ja täysremonttiin. (Kuva: Pirkko Ilmanen-Murtosaari) 15 Abchurch Lane iltavalaistuksessa. Kuninkaallisen seuran profiiliin sopi hyvin sekin, että itse Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa avasi näyttelyn. Erityisesti tilaisuudesta mieleeni jäivät miljöö, mukavat ihmiset sekä virkistävät keskustelut, joita kilpailunäyttelyissä harvemmin saa käydä. Suurimpia muita maita ovat Yhdysvallat (320), Saksa (131), Ruotsi (66), Italia (48), Belgia (43), Ranska (42), Sveitsi (42) ja Kiina (41). Lisäksi monien suomalaistenkin tuntema Jonas Hällström oli saanut idean järjestää Ruotsissa suuri kansainvälinen näyttely, mutta Ruotsin liitto ei ollut innostunut asiasta. Näyttelyn jälkeisessä keskustelutilaisuudessa yleisö sai esittää kysymyksiä kokoelmista. Royal Philatelic Society London (RPSL) perustettiin vuonna 1869 – Tukholmassa järjestetty Stockholmia 2019 oli yhdistyksen "kerhonäyttely" 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Norjalaisia jäseniä on 28 ja suomalaisia 19. Sen jäseneksi liittyi vuosisadan loppupuolella silloinen Yorkin herttua, aktiivinen filatelisti, josta tuli vuonna 1896 yhdistyksen puheenjohtaja. Stockholmian veroisia järjestelyjä tuskin tullaan missään näyttelyssä ihan pian näkemään – jos koskaan. (srl)
Dipolin edessä on suuri opastaulu, johon on merkitty alueen rakennukset ja palvelut. Metro on tosin huomattavasti nopeampi.. Nykyään Otaniemi on hyvin kansainvälinen yli 4 000 asukkaan campusalue, jossa lähes puolet asukkaista on ulkomaalaistaustaisia. Alvar ja Elissa Aallon suunnittelema TKK:n (nykyinen Aalto-yliopisto) päärakennus valmistui 1964. Ensimmäiset asunnot valmistuivat vuonna 1952, jolloin niitä käytettiin Helsingin olympialaisten urheilijoiden majoitustiloina. toukokuuta 2026 Espoon Otaniemessä, joten SP-lehti lähetti reportterinsa tutustumaan paikkoihin, etsimään pankkiautomaattia, metroasemaa ja ruokapaikkoja. Otaniemeen siirrettiin samaan aikaan myös Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). Otaniemestä löytyy jopa pronssikautinen hiidenkiuas 3 000 vuoden takaa (kutsuttu myös ”alkuteekkarin haudaksi”), mutta ei mennä nyt ihan niin kauaksi. Metro, bussi ja pikaratikka Dipolin lisäksi palvelumielessä tärkein paikka on Aalto-yliopiston metroasema, joka löytyy noin 500 metrin päästä Dipolista katsoen pääkirjaston takaa. Tämä liittyi aikeeseen siirtää Teknillinen korkeakoulu Hietalahdentorilta (nykyisen SF:n kerhotilan vierestä) Otaniemeen. Tuorein suuri muutos Otaniemessä aiheutui siitä, kun Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu yhdistyivät Aalto-yliopistoksi aloittaen toimintansa 1.1.2010. Opiskelijaja henkilöstöravintola Reima on normaalisti arkisin auki ma– pe klo 11–15.30, mutta NORDIA 2026 -näyttelyn aikana myös lounasaikaan la klo 11.00–15.00 ja su 10.30–14.00. TKK:n päärakennuksen rakentaminen alkoi vuonna 1961 entisen Otaniemen kartanon paikalle ja se valmistui vuonna 1964. Pikaratikka 15 kulkee Helsingin ympäri Itäkeskuksesta Otaniemen kautta Keilaniemeen. Sodan jälkeen vuonna 1950 alkoi teekkarikylän rakentaminen. Otaniemestä löytyy monta ravintolaa, kahvilaa, kirjelaatikko, metroasema, apteekki, ruokakauppoja ja pankkiautomaatti. Dipoli Vuonna 1966 teekkareiden yliopistotaloksi valmistunut Raili ja Reima Pietilän suunnittelema Dipoli toimii nykyään enimmäkseen erilaisten kongressien ja tapahtumien pitopaikkana. Jos aikoo sillä Helsingin keskustaan, kannattaa jäädä pois Töölöntullissa ja jatkaa nelosen ratikalla. Sen edestä kulkee myös pikaratikka, jolla voi kiertää koko Helsingin aina ItäNORDIAA odotellessa Otaniemi tutuksi! Opastaulu Dipolin edessä: metroasema, kirjasto, Dipoli, hotelli Radisson Blu ja Parkki. Otaniemi on kyllä kirjoittajalle tuttu, mutta yli 40 vuoden takaa, joten paljon on ehtinyt muuttua. Bussi 52 kulkee Otaniemestä Pohjois-Helsinkiin, bussi 111 Espoon Matinkylään ja bussilla 510 pääsee Otaniemestä Herttoniemeeen. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 18 N ORDIA 2026 näyttely avautuu varsin pian eli 8
Parkkipaikkoja on näin lukukauden lopulla helppo löytää ja osa niistä on maksuttomia, etenkin viikonloppuna (la–su). (Kuva: HSL) disson Blu Hotel sijaitsee osoitteessa Otaranta 2. Kävele uloskäynniltä aukion poikki, ylitä pikaratikkakiskot ja jatka kirjaston ohitettuasi Otaniementietä Otakaarelle, jolloin Dipoli tulee vastaan lyhyen kävelymatkan jälkeen. Seuraa opasteita kohti Dipolia. ABC-lipun hinta on 4,50 euroa / 4,80 euroa, sillä pääsee junaa vaihtamalla perille vaikka lentokentältä asti. Omalla autolla Dipoliin Otaniemeen pääsee omalla autolla Kehä ykköstä pitkin. Reitiltä on vaihtoyhteys junaan ja metroon, sillä varrelle osuu kolme juna-asemaa (Oulunkylä, Huopalahti ja LeppäPankkiautomaatti sijaitsee metroaseman sisäänkäynnissä R-kioskin takana kun mennään Alepaa ja K-kauppaa kohden. Helsingin päärautatieasemalta pääsee Aalto-yliopistolle 12 minuutissa. Dipolin katuosoite on Otakaari 24, RaAalto-yliopiston metroasemalta kulkee junia Helsinkiä kohti eli itään (suunta: Mellunmäki ja Vuosaari) ja länteen (suunta: Kivenlahti ja Tapiola). Junia kulkee muutaman minuutin välein. AB-lipun hinta on 3,30 euroa HSL:n sovelluksella ja 3,50 euroa lähimaksulla. Sieltä löytyy nykyään vain arkisin auki oleva kaljabaari Taproom d20. Lippu kattaa myös pikaratikkayhteydet. Liittymiä on useita. Metroasemalla näytti olevan useita ravintoloita (myös pikaruokaa), kahviloita, R-kioski, pari ruokakauppaa ja pankkiautomaatti. keskukseen asti. Siellä on myös kirjelaatikko. Aalto-yliopiston metroasemalta kannattaa valita Dipoliin suunnatessa A-uloskäynti Otaniementielle. (Kuva: HSL) Metroasema Aalto-yliopisto: OIKEA SUUNTA VÄÄRÄ SUUNTA Kauppakeskus Dipoli ← → Pääkaupunkiseudun metrokartta. Seuraavalla sivulla on vinkkejä siitä, mistä niitä kannattaa etsiä. Entinen Otaniemen ostari (n:o 20 viereisen sivun kartassa, kirjaston ja Dipolin välissä), jossa ennen oli ruokakauppa, on kovasti hiljentynyt. vaara) sekä kolme metroasemaa (Keilaniemi, Aalto-yliopisto ja Itäkeskus). Liput ovat voimassa 90 minuuttia. Kannattaa siis katsoa mihin portaisiin lähtee, jos tulee paikalle metrolla. Suomen Postimerkkilehti 2/2026 19 käydä vuokraamassa (tai pesettämässä) Palmares-asun mikäli oma sattui jäämään kotiin. Lippua maksettaessa (joko HSL:n lippu tai sovellus – myös lähimaksulla voi maksaa laiturille mennessä automaatilla), valitaan vyöhykkeeksi AB tai ABC lähtöpaikasta riippuen. Metroasemalla on toinenkin sisäänkäynti, mutta se on paljon kauempana. Tapiolan juhlapuvusta voi
Suomen Postimerkkilehti 2/2026 20 Dipolin parkkipaikka, ParkMan ja Easypark toimii ja sähköauton latauskin on mahdollista. Älkää unohtako myöskään poiketa Suomen Filatelistiseuran ja liiton tiskeillä.. He ovat näyttelyissä lähinnä tapaamassa asiakkaitaan ja markkinoimassa huutokauppojaan, mutta Postiljonen on luvannut myös tuoda myyntiin uusimpia FACIT-luetteloitaan näyttelyhintaan. Läheisen Otahallin vieressä on lisää pysäköintikiekolla 12 tunnin pysäköintipaikkoja ja rantaan hotellia kohti mennessä paljon lisää joko 20 tunnin tai kokonaan vapaita pysäköintipaikkoja. Oikealla Laajalahden rannan paras pysäköintipaikka. Ulkomaisena vahvistuksena Nordiaan tulee brittiläinen kauppias Bill Barrell. Tuskin siellä ketään on la–su. Hotellivieraille myös hotellin pihalla on pysäköintitilaa, eikä matkaa Dipoliin ole kuin noin puoli kilometriä. Hellmanja HTO-huutokauppojen, AB Philean ja Numismaattisen yhdistyksen lisäksi Dipolissa nähdään Merkki-Albert, Vesa Järvistö (Systeemi.net) ja Ruotsista Aarno Aspbäck, joka sanoo olevansa myyntitiskin takana Nordiassa viimeistä kertaa. Dipolin pihalla on kohtalaisen suuri parkkipaikka, joka on maksullinen arkipäivisin klo 10–18, mutta ilmainen la–su. Dipolin takanakin löytyy neljän tunnin parkkipaikkoja Otakaarelta, ja lisää teekkarikylästä ja eri osastojen parkkipaikoilta vaikka useimmissa lukeekin, Parkkitilaa on Dipolin edessä hyvin varsinkin viikonloppuisin. Kävin itse paikalla lauantaina, jolloin paikkoja oli todella runsaasti vapaana. Tervetuloa Otaniemeen NORDIA 2026 -näyttelyyn 8.–10.5.2026! Seppo Salonen Kauppiaita Suomesta ja muualta D ipoliin tulevat omilla osastoillaan näyttelyn sponsorit, suuret kansainväliset huutokauppahuoneet Corinphila, Heinrich Köhler ja Postiljonen. että henkilökunnalle. Oikealla Otahallin 12 h parkki. Hän on lopettelemassa liikettään ja lupaa kaikesta materiaalista –30% alennuksen