Säveltäjä Erkki Melartin oli myös filatelisti, s. 10.. 30. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 1 Liettuan kolmikulmaisissa lentomerkeissä riittää kerättävää, s. 37–48. SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseuran äänenkannattaja / 107. 6. SP-lehden ONLINEhuutokauppa 68, s. Karibian risteily vuonna 1906 tarjosi monenlaisia elämyksiä, s. vuosikerta 1/2026 Nuori korikauppias Barbadoksella
Miten hyvin sitten kannettu vesi pysyy kaivossa ja koulujen kautta todella saadaan oppilaita innostumaan keräilystä pidemmän päälle, sekin jää nähtäväksi. HFF oli alunperinkin mainittu toissijaisena perijänä testamentissa. Ei tarvita kristallipalloa sen ennustamiseen, että iso osa näistä materiaaleista nähdään lähivuosina markkinoilla. Filatelistiliitolla on tiedotteen mukaan vapaa käyttöoikeus kaikkeen lahjoituksessa saamaansa aineistoon. Liiton hallituksen ajatuksena on "tukea ja kannustaa jäsenyhdistysten toimintaa entistäkin tehokkaammin, jonka saatu lahjoitus osaltaan mahdollistaa". Hallitus on ilmoittanut tekevänsä asiasta konkreettisen ehdotuksen tulevalle liittokokoukselle keväällä. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 2 Päätoimittajalta seijulaakso@gmail.com SUOMEN Postimerkkilehti Suomen Filatelistiseura ry:n äänenkannattaja ISSN 0355-7731 105. Olisikohan tuota päätöstä harkittava uudelleen nyt kun rahahuolet ovat jossain määrin väistymässä liiton saaman lahjoituksen myötä?. Ja jaksavatko opettajat nykyisessä hektisessä koulumaailmassa ottaa itselleen ylimääräisiä tehtäviä. Aineistoa on yhteensä 80 hyllymetriä. Samaan aikaan on kuitenkin määrätietoisesti supistettu toimintaa, jolle oli jo olemassa vakiintunut yleisö – Filatelisti-lehti ja Postimerkkimessut näistä esimerkkeinä. Lisäksi toisaalla tässä lehdessä maamme tämän hetken tunnetuin nuorisofilatelisti Topi Alho kertoo Nuorisofilatelistien yhdistyksen alasajosta. Lisää hyllytilaa museosta vapautui, kun vuonna 1960 kuolleen ehiökeräilijän Evert Nyströmin museolle testamenttaamat ulkomaiset ehiöt, yhteensä 17 hyllymetriä, lahjoitettiin Helsingfors Frimärkssamlare Föreningille. Jos vaihtoehtona on se, että ne lojuvat käyttämättöminä museon varastossa vuosikymmenestä toiseen, tämä varmaan onkin keräilijöiden kannalta parempi vaihtoehto. Filatelistien mielestä mikään filatelia ei ole viime vuosina erityisemmin kuulunut museon ohjelmaan, mutta sivuutetaan se nyt tässä yhteydessä. Lohjalla viime vuonna aloitettu toiminta koululaisten parissa ja siihen liittyen ajatus koululaisprojektin laajentamisesta eri puolille maata lienee ollut liitolla mielessä tässä kohtaa. Liiton viimeisimmät yritykset nykyaikaistua ja lähestyä nuoria – esim. 2 Seija-Riitta Laakso. Ainakaan aiemmin tällaiseen ei juurikaan ole ollut valmiutta. vuosikerta Päätoimittaja • Redaktör • Editor Seija-Riitta Laakso 0400 460 307 seijulaakso@gmail.com Postiosoite • Mail address SP-lehti Lönnrotinkatu 32 B 29 00180 Helsinki Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Lehden taitto Seija-Riitta Laakso Painopaikka • Tryckeri K-Print, Tallinna, Viro Lehden ilmestyminen keväällä 2026 No 2/2026 ilmestyy viikolla 16 (huhtikuun puolivälissä) → Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.3. Suomen Filatelistiliitto sai "joululahjaksi" (liiton käyttämä termi) Postimuseon ulkomaisten postimerkkien kokoelman, joka koostuu UPU:n jäsenyyden myötä vaihdossa eri maiden postihallintojen kanssa kertyneestä postimerkkimateriaalista aina vuosituhannen alkuun asti – siitä enemmän toisaalla tässä lehdessä. Postimuseolle on kerrottu, että erityisesti nuoria keräilijöitä on tarkoitus saada mukaan harrastukseen. Vaikka rahaa ja materiaalia olisikin, löytyisikö tarpeeksi filatelisteja, jotka olisivat valmiita työskentelemään koululaisten parissa pitkäjänteisesti. P ostimuseo on ryhtynyt lahjoittamaan pois ulkomaisen filatelian kokoelmiaan, koska ne "eivät enää kuulu heidän kokoelmapoliittiseen ohjelmaansa". blogien ja sähköisen uutiskirjeen välityksellä – ovat toki tervetulleita. No 3/2026 ilmestyy viikolla 24 (kesäkuun alkupuolella) → Ilmoitusaineisto ja jutut lehteen viimeistään 15.5. Syynä on liiton mukaan ollut se, ettei sen toiminta ollut taloudellisesti kannattavaa
32. Aihefilatelistien matkalle Tallinnaan, s. Ari Muhonen AIJP:n puheenjohtajaksi, s. 37. 49. 50. Näyttelyitä, tapahtumia, rivi-ilmoituksia, s. 51. • Mårten Sundberg Postihistorian luokan arvosteluun on tulossa muutoksia, s. SP-lehden huutokauppa, s. Halutessasi voit kieltää osoitteesi käytön ilmoittamalla siitä yllä mainittuun sähköpostiosoitteeseen. 5. Hintoihin lisätään alv. 34. • Seija-Riitta Laakso SUOMEN Postimerkkilehti Lukijapostia, s. 10. 36. • Pekka Lempiäinen En kolumn på svenska – Finländare leder filateliskribenter, s. 30. 4. • Mikko Kylliäinen 3 Karibianristeilyllä vuonna 1906 vierailtiin mm. 6. Säveltäjä Erkki Melartin keräsi exlibriksiä ja postimerkkejä, s. Barbadoksella, s. • Ari Muhonen, Christer Brunström SP-lehden sanaristikko, s. • Seija-Riitta Laakso Tilaushinnat • Prenumeration • Subscriptions 2026 Suomi ja Pohjoismaat • Finland och Norden • Finland and Nordic countries 58 € Tilaukset ja osoitteenmuutokset • Subscriptions and address changes tilaukset@suomenfilatelistiseura.fi Tilaajien osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Helsinki 1940 olympiaväärennöksiä taas liikkeellä, s. 24. Ilmoituksiin liittyvät asiat Päätoimittaja Seija-Riitta Laakso seijulaakso@gmail.com Kustantaja • Publisher Suomen Filatelistiseuran Kustannus Oy Nordea FI23 1347 3000 4063 67 Laskutus EDI/OVT-tunnus: 003705844528 Operaattori: Maventa Puheenjohtajan palsta, s. • Jukka Sarkki Kirja-arvosteluja talven filateelisista uutuuksista, s. 35. • Petteri Hannula Postimuseo lahjoittaa ulkomaisia kokoelmiaan filateelisille järjestöille, s. 49.. SF:n pikkujoulut päättivät keräilyvuoden 2025, s. Ilmoitushinnat • Advertisements 2026 1/1 sivu 500 € , 1/2 sivua 320 €, 1/4 sivua 200 €, 1/8 sivua 100 €. 28. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 3 Tässä numerossa Paperin säännöstely ja muita SF:n murheita 80 vuotta sitten, s. Liettuan kolmikulmaiset lentomerkit, s. 26
Hallitus 2026 Puheenjohtaja: Pekka Lempiäinen • 0400 403 230 pekka.lempiainen@helsinki.fi Varapuheenjohtaja: Martti Forss • 0400 840 598 martti.forss@onninen.com Sihteeri: Pertti Koskinen • 050 507 7793 di.perttikoskinen@gmail.com Rasmus Berg • 050 5124 987 rasmus.berg@saunalahti.fi Perttu Haglund • 040 545 1239 perttu.haglund@gmail.com Tuomas Juvonen • 040 700 3030 jutufi@gmail.com Matti Lundberg • 041 531 6112 matti.aj.lundberg@gmail.com Ari Niemelä • 0400 412 125 ari.niemela53@gmail.com Janne Nikkanen • 041 527 6430 nikkanenjanne@gmail.com Toimihenkilöt: Rahastonhoitaja Kai Anttila • 050 323 4953 kai.anttila@pp1.inet.fi Olli Saarinen (kerhohuutokaupat) • 0400 934 522 postiaollille@gmail.com Kerhomestari Pertti Hurmerinta • 050 589 8010 postia.pepelle@gmail.com Meklarit Petri Jansson • 0400 552 671 petri.jansson@kolumbus.fi Eero Mäkelä • 0400 602887 sakarieero@gmail.com Hyvää Uutta Vuotta! Tämä perinteinen ilmaus kuuluu jokaisen vuoden ensimmäisiin päiviin tarkoittamatta usein varsinaisesti mitään. Omaksi iloksi kerääminen on eräs erinomainen motiivi. Kevään pohjoismaiseen filateeliseen suurtapahtumaan Nordia 2026 -näyttelyyn on aikaa nyt kolmisen kuukautta. Näyttelyfilatelia on vain yksi ulottuvuus harrastustamme – moni laatii kokoelmia aivan muilla motiiveilla. Kokoelmiin tutustumisen ohella on mahdollisuus tehdä löytöjä kauppiaiden laatikoista ja tietenkin myös tavata tuttuja filatelisteja eri puolilta maata. Maailmanpolitiikka on jo vaikuttamassa mm. Jotkut pelkäävät, että heidät pysäytetään rajalla jonkin ei-toivotun somekirjoituksen takia. Koska heillä on valta paitsi toivoa myös tehdä. Toivottavasti maailmassa ehtii tapahtua myös jotain positiivista näiden ajatusten kirjoittamisen ja lehden julkaisemisen välillä. Samaan aikaan uusimman nuorisobarometrin mukaan vain hieman yli 60 % lukioikäisistä nuorista suhtautuu Suomen tulevaisuuteen ”valoisasti”. Näytteilleasettajien lisäksi toivomme tietenkin myös runsasta osallistumista yleisön puolelta. Nyt kun vuotta 2026 on kulunut kolmisen viikkoa, olisi kuitenkin suonut, että maailman johtajatkin olisivat tosissaan toivottaneet tuota meille kaikille. Kun näyttelyä aikanaan alettiin järjestää, kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan tällaisia haasteita olevan edessä. Kun aloitin yhdistyksemme puheenjohtajana nelisen vuotta sitten tunnelmat olivat aivan toiset eikä tällaisia ajatuksia ollut mielessä. Olen aiemminkin pohtinut kirjoituksissani keräilyn olemusta ja tarkoitusta. Istuskelu takkatulen äärelle katsellen omaa kokoelmaa voi olla hyvin rentouttava kokemus, joka rauhoittaa kaikin tavoin, saaden ajatukset irti ympäröivästä todellisuudesta. Korkeatasoisia kokoelmia on ilmoitettu mukaan runsaasti ja luvassa on hieno tapahtuma. Bostonissa Yhdysvalloissa toukokuussa järjestettävään FIP-näyttelyyn, jonka osallistujamäärään ja kauppiaiden saapumiseen paikalle epävarmuus kokoelmiin ja myytävään filateliaan kohdistuvista tulleista on jo syönyt ison loven. Niinpä onkin surullista havaita, että kokonaisuudessaan maailmanpoliittinen kokonaistilanne ei koskaan sitten toisen maailmansodan ole ollut niin huono kuin nyt. Monet ovat jäämässä pois näyttelystä muiden poliittisten syiden vuoksi, kuten Tanska, tai niitä ei ole kutsuttu, kuten Venäjää. Tavoitatteko tämän tunteen. Ilahduttavaa on myös se, että useita aiemmin tämän tasoisissa näyttelyissä esittämättömiä kokoelmia on saatu mukaan – uusia näyttelyfilatelisteja on myös omassa yhteisössämme. 20.1.2026, Pekka Lempiäinen. Eräänlainen mielen tyhjentäminen Siddhartha Gautama Buddhan sanoin: ”Tyhjä on täysi”. Näyttelyjärjestäjät ovat tehneet maan hallintoviranomaisten kanssa sopimuksen siitä, ettei tulleja kokoelmista peritä, mutta sopimuksen pitävyydestähän ei ole mitään takeita. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 4 Puheenjohtajan palsta Suomen Filatelistiseura ry 4 Pekka Lempiäinen. Nykymaailmassa kaikki liittyy kaikkeen ja lopulta filateliankin tulevaisuus on kytköksissä siihen, miten kokonaisuus maailmassa kehittyy
Kevätkauden esitelmiä: 16.2. Matti Meriö: "Czesław Słanian perintöprinssi Lars Sjööblom". 12.5. Esa Kärkäs: "M 1860 ja M 1866 hammasteista". Granbergs Samling av Finlands Helsaker” (1933). Lotten kostade 80 euro och priser på upp till 200 euro har noterats för Hanciaus monografi. Han är även sekreterare i RPSL:s publikationskommitté samt FIP-domare i litteratur och posthistoria och medlem i FIP:s litteraturkommission. Perttu Haglund, Pertti Koskinen ja Ari Niemelä: "Nordea 2026 kamerakynätehtävä". Det gav inte så bra resultat och vid auktionen var James Podger som Royals företrädare en flitig budgivare på finska böcker. Sisään pääsee jo klo 16.30, jolloin voi tutustua huutokauppakohteisiin ja vaihtaa kuulumisia kerholaisten kanssa. Det syns på bokstaven P som skrivits in med röd kulspetspenna vid 1:an. Efter 20 år som ordförande hade Wolfgang Maassen aviserat sin avgång för organisationen för filatelistiska skribenter. Esitelmät alkavat kuukauden viimeisenä tiistaina klo 17.00. Där samlades cirka 80 deltagare från 19 länder, som fick höra 20 föredrag, Efter litteraturföredragen höll Association Internationale des Journalistes Philatéliques, AIJP, sin årskongress. 25.3. Ari Muhonen skickade för några år sedan ut ett upprop om att Royal saknade många finska titlar i sitt bibliotek och bad om bokdonationer. Risto Pitkänen: Postal History of Finland prior to the UPU (2020). 11.3. Författarexemplaren har röd kassett, normalupplagans 100 exemplar blå. I auktionskatalogen för Bjäringerbiblioteket var 31 lotter sorterade under landsrubriken Finland, 24 såldes. 8.4. Dyraste verket om finländsk filateli blev ett (av tolv) författarexemplar av TÊTE-BÊCHE Rarities from the Oval Issue of Finland (2023) med denna skribent och Tomas Bjäringer som författare. Postmuseum i Tammerfors har fått ett författarexemplar.. Vesa Hirsimäki: ”Aurinkokuntamme”. Pekka Nuikki: "Do-X and the longest flight in history". Den såldes under avdelningen RPSL-publikationer för 1 050 euro. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 5 Suomen Filatelistiseura ry 5 Tulevia tapahtumia Lönkalla Osoite: Lönnrotinkatu 32 B, 00180 Helsinki. Det brukar inte vara dyrt att köpa Leo Linders Finlands ovalmärken och Mikko Ossas Suomen postimerkien väärenteitä, men här var de i en lott med ett tredje verk som drog upp priset till 220 euro: Gustaf Douglas Classic Finland 1845–1859. Richard Granberg: Katalog över “Direktör Rich. 25.2. Vuosikokous. Årsmöte; inget föredrag. • • • • • Aihefilatelistit ry pitää myös kerhokokouksensa SF:n kerhotilassa Lönkalla. SF:n kokoukset ja huutokaupat joka arkimaanantai klo 18. Upplagan var 75 exemplar, detta med nummer 1 är ett provtryck. Föreningsmöte; föredrag Jan Berg: "Exotiska länders filateli". Finländare leder filateliskribenter N är svenske storsamlaren Tomas Bjäringers filatelistiska bibliotek såldes av auktionshuset Heinrich Köhler den 15 november i fjol ingick 34 lotter med finländsk litteratur. 31.3. Allt osålt i auktionen köptes senare i en post av en handlare. Mårten Sundberg "Tête-Bêche ovaler". 22.4. Auktionen föregicks av två dagar med föredrag om filatelistisk litteratur. • • • • • Helsingfors frimärkssamlareförenings (HFF) föredragsprogram för vintern och våren 2026, onsdagar kl.18 i SFs möteslokal på Lönnrotsgatan 32 B. Onekligen en fjäder i hatten för Finland. Pelle Persson "Ålands posthistoria med modernt material". Sami Louekoski "Postmuseets verksamhet". En kolumn på svenska – Mårten Sundberg, Ålands Frimärkssamlarförening ÅlFF Mårten Sundberg.. I lotten ingick: Juhani Olamo: Suomalaiset päikköryhmät 1856–1885 (1985). Dagens fynd på Finlandsavdelningen var en annan samlingslott inkluderande Louis Hanciaus Die Postwertzeichen des Grossfürstentums Finnland (1909). 13.4. Ari Muhonen är Royal Philatelic Society Londons (RPSL) representant i Finland. Dyrast under den här avdelningen blev en samlingslott som såldes för 340 euro + 22% (2% rabatt för den som själv hämtade sina inköp). 24.2. The Hand Printed Oval Design, en 64-sidig, häftad skrift, som delades ut vid ett evenemang under utställningen MALMEX 2018 i Malmö. Till ny ordförande valdes Ari Muhonen. Erkki Toivakka: Finland 1 & 2 (2016), privatband med avfotograferade utställningsblad
Kirjoituksensa Melartin päätti ihmetykseen siitä, miten oppikoululaisella on ollut aikaa niin moneen harrastukseen: ”Nyt en ymmärrä, kuinka aika riitti kaikkeen, vaikkakin monet askartelut olivat aivan pinnallisia. Tätä exlibristä varten hän teki vuonna 1912 itse luonnoksen, jonka pohjalta Helsingissä tuolloin työskennellyt ruotsalainen graafikko Carl Meurling (1879– 1929) viimeisteli lopullisen exlibriksen. myös s. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, milloin Melartin liittyi järjestyneen filatelian piiriin. Näihin aikoihin postimerkkiharrastus välillä meni ohi Melartinin sävellystyöstä. Niinpä hän näyttää pysyneen HFF:n jäsenenä kuolemaansa saakka. Sen sivuilta käy ilmi, että filatelia oli Melartinille tärkeä harrastus. Sen jäsen Erkki Melartin on ollut numerolla 178 viimeistään 1910-luvulla, jolloin yhdistyksen jäsenmäärä oli nopeassa kasvussa. Niinä vuosina ihminen lähettää ikäänkuin tuntosarvensa kaikkiin suuntiin. Hän maalasi ja keräsi kuvataidetta, valokuvasi, harrasti ja keräsi kirjallisuutta, keräsi ja teki exlibriksiä sekä itselleen että muille ja harrasti filateliaa. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 6 S äveltäjä Erkki Melartinin syntymästä tuli vuonna 2025 kuluneeksi 150 vuotta. Hän myös matkusteli verrattain paljon ulkomailla ja piti yhteyttä ystäviinsä kirjeitse. Postimerkkien keräilystä oli hänen sanojensa mukaan ”ollut paljon huvia ja oppia”. 3.). Erkki Melartinin kamerallaan ottama omakuva. Topeliuksen näytelmään Prinsessa Ruusunen, mutta hänen laajaan tuotantoonsa sisältyy muun muassa kuusi sinfoniaa, ooppera, kamarimusiikkia, yksinlauluja, kuoroteoksia ja näyttämömusiikkia, jota hän sävelsi teatterien tilauksesta. Postimerkeistä "huvia ja oppia" Suomen suuriruhtinaskunnan neljännen yleismerkkisarjan ensimmäiset postimerkit julkaistiin Erkki Melartinin syntymävuonna 1875. Kesällä 1911 neljättä sinfoniaansa säveltävä Melartin kertoi kirjeessään käyttäneensä aikaansa miltei enemmän Säveltäjä Erkki Melartin oli aikanaan tunnettu filatelisti Selfie vuosisadan takaa. (Sibeliusmuseon arkisto) Melartinilla oli monta erilaista exlibristä, joista tunnetaan myös erivärisiä painoksia. Melartin oli luonteeltaan järjestelmällinen ja tunnollinen, ja hänen tilausteoksensa valmistuivat aina aikataulussa. Mutta kohta senjälkeen tuli aika, jolloin oli päätettävä, mitä herraa oli palveltava. (Erkki Melartin -seura, ks. HFF:n ja SF:n jäsen Vuonna 1892 Erkki Melartin ilmoittautui Helsingin musiikkiopiston oppilaaksi. Vuosikymmeniä myöhemmin Nuoren Voiman Liitto järjesti jäsenistölleen otsikolla "Mitä poikaiällä harrastin" kyselyn siitä, miten nuoruusiän harrastukset olivat vaikuttaneet elämänkulkuun ja myöhempään toimintaan. Tässä hän poikkesi muista suomalaisista säveltäjistä, joiden teoksilla oli taipumus myöhästyä tai valmistua viime hetkellä. Hän syntyi Käkisalmessa vuonna 1875 ja kuoli Helsingissä juuri 62 vuotta täytettyään vuonna 1937. Tilaongelmien, rahoituksen ja kasvavan oppilasmäärän kanssa painiskelevan musiikkioppilaitoksen johtamisen ja sävellystyönsä lisäksi Melartin ehti harrastaa monipuolisesti erilaisia kulttuurin aloja. Silloin oli hajaannuksen välttämiseksi tehtävä vaikeitakin leikkauksia ja asetettava muut harrastukset pääasioita palvelemaan.” Musiikista ja säveltämisestä tuli Melartinin elämän pääasia, mutta lukuisat harrastukset seurasivat häntä läpi elämän, niin myös filatelia. Hänen ollessaan kouluiässä ilmestyi viides yleismerkkisarja, malli 1885. Syntymän juhlavuoden kunniaksi ilmestyi pitkän linjan Melartin-tutkijan, filosofian tohtori Tuire Ranta-Meyerin kirjoittama jyhkeä elämäkerta Niin nuori, niin palava. Kotimaisessa filateliassa riitti oppikoululaiselle runsaasti kerättävää, ja postimerkit olivat alkaneet kiinnostaa Melartinia jo joitakin vuosia aiemmin. Opiskeltuaan Helsingin musiikkiopistossa ja myöhemmin Wienissä Melartin teki elämäntyönsä Helsingin musiikkiopiston rehtorina ja säveltäjänä, Hänen tunnetuin teoksensa on nykyisin paljon häämarssina käytetty Juhlamarssi musiikista Z. Vanhin filateelinen yhdistys Suomessa on Helsingfors Frimärkssamlare Förening. Jo lapsuudessa alkaneen sairastelun vuoksi Melartinin koulunkäynti alkoi ja edistyi hitaasti, ja vasta vuonna 1889 hän aloitti oppikoulun Savonlinnan reaalilyseossa. Tästä lähtien hän vaikutti pääkaupungissa, jos huomiotta jätetään musiikinopiskelu Wienissä vuosina 1899–1901 ja tuberkuloosin hoitojaksot Nummelan keuhkotautiparantolassa vuosina 1905–1907. Melartinin kauteen musiikkioppilaitoksen rehtorina sisältyy kaksi suurta muutosta: vuonna 1882 perustettu musiikkiopisto muutettiin vuonna 1924 konservatorioksi, joka vuonna 1931 sai oman rakennuksen Eduskuntatalon naapurustoon. Melartin kirjoitti otsikon alla moninaisista kouluajan harrastuksistaan, joihin jo silloin kuuluivat kirjallisuus ja kirjoittaminen, vanhojen kirjojen kerääminen, vieraiden kielten opiskelu, säveltäminen ja kansanlaulujen kokoaminen. Melartin oli kaksikielinen, mutta hänen äidinkielensä oli ruotsi
Siinäkin oli laaja artikkeli Viipurin näyttelystä, jossa EsErkki Melartinin HFF:n jäsenkortteja. Kahdeksan vuotta aikaisemmin, 1927, Suomen Postimerkkilehdessä kirjoitettiin Saarisen mallin hakaristivesileimojen asennoista sekä Melartinin näihin aikoihin tekemästä havainnosta: ”Mainittakoon, että S.F.S:n jäsen, prof. Tähän näyttelyyn Melartin ei näytä osallistuneen näytteilleasettajana, vaikka edellytyksiä siihen luultavasti olisi ollut useallakin keräilyalueella. Suomen Postimerkkilehden kansainväliselle yleisölle suunnatussa numerossa vuonna 1935 hänet mainitaan innokkaana Suomen postimerkkien kerääjänä. Hän liittyi jäseneksi myös kansainväliseen vaihtoyhdistys ”Suomeen”. Muutamaa vuotta myöhemmin Melartinin kokoelmaa kuvailtiin valtavaksi ja sen kerrottiin käsittävän 100 000 postimerkkiä. Tarkastettuaan asunnossaan ostamiaan merkkejä, havaitsi hän niiden olevan nurinpäisellä vesileimalla varustettuja. Kortit olivat esillä Kansalliskirjaston näyttelyssä "Kohti korkeuksia – Erkki Melartinin säveltäjätyö ja maailmankatsomus" vuonna 2025. Vetonaulana oli ”koneihminen”, jonkinlainen robotti, joka kykeni suorittamaan yksinkertaisia tehtäviä ja herätti kävijöissä ”ihastusta ja ihmettelyä”. Arvoakin näillä albumilehdillä on runsaasti yli 50.000 frangia, erään ranskalaisen postimerkkiliikkeen hinnaston mukaan.” Nuori Voima -lehti ilmestyi kuukausi näyttelyn jälkeen. Suomen Filatelistiseuran jäseneksi Melartin hyväksyttiin vuonna 1926 jäsennumerolla 154. Nuoren Voiman Liitto järjesti vuosittain talvijuhlat ja sen yhteydessä messunäyttelyn. Melartin oli aktiivinen toimija Nuoren Voiman Liitossa. Hän muun muassa arvioi liiton jäsenten sävellysnäytteitä. Nuorten Voiman Liiton näyttelyssä vuonna 1932 oli esillä myös postimerkkiosasto, jonka kokoelmista erityisesti kaksi nostettiin Karjala-lehden pitkässä artikkelissa esille: toisen oli asettanut näytteille johtaja Sulo Kinnunen Lappeenrannasta ja toisen professori Erkki Melartin Helsingistä. Melartinin kerrottiin keräävän miltei kaikkien maailman valtioiden postimerkkejä ja nyt esillä oli hänen vuodet 1850–1914 kattanut Espanja-kokoelmansa, jonka kerrottiin olevan ”varmasti täydellisin Suomessa. Kokomaailmakeräilijä Melartin oli ilmeisen tunnettu filatelisti aikanaan. Hänet mainittiin myös ”kansainvälisen kuuluisuuden omaavaksi filateeliseksi nimeksi”. Vuonna 1932 juhlat ja näyttely olivat Viipurissa, jossa esillä oli liiton jäsenten teoksia eri aloilta. Itsenäisyyden ajan alussa filateelisia yhdistyksiä perustettiin vilkkaasti, mikä lienee ollut seurausta paitsi harrastuksen leviämisestä myös yhdistyslain säätämisestä vuonna 1919. Tämänkin yhdistyksen jäsenenä hän oli kuolemaansa asti. Melartin osti äskettäin Helsingistä, Nikolainkadun postitoimistosta yhden 10-blokin 25 mk:n vesileimamerkkejä. (Museoviraston kuvakokoelma, Valokuvaamo Pietinen). Hän kiirehti uudelleen k.o. postikonttoriin, mutta tällävälin oli loppuosa merkkiarkista jo ehditty myydä, luultavasti jollekin h:kiläiselle liikkeelle, eikä myöskään useampia samanlaisia arkkeja merkkien joukosta löytynyt.” Vuonna 1928 Helsingissä järjestettiin Suomen ensimmäinen postimerkkinäyttely. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 7 postimerkkiensä järjestämiseen kuin säveltämiseen. Erkki Melartin kotinsa kirjastonurkkauksessa vuonna 1931
Suomen Postimerkkilehti 1/2026 8 panja-kokoelman kerrottiin herättäneen ansaittua huomiota näyttelyn 2 000 kävijässä. tärisevässä rautatievaunussa ja aasin selässä se on miltei mahdotonta.” Risteilyllä Melartin sai muiden matkustajien mukana ylittää myös päiväntasaajan, mitä laivalla juhlittiin riehakkaasti. Matkastaan Melartin kirjoitti moniosaisen matkakertomuksen, joka ilmestyi jatkokertomuksena Uudessa Suomessa. Kuvalähde: Erkki Melartin -seura.. Artikkelisarjansa toisessa osassa hän ilmoitti osoitteen, johon hänelle osoitettu posti tulisi lähettää. Melartin nousi lääkärin suosituksesta laivaan vasta Marseillessa, josta matka eteni Suezin kanavan kautta Punaiselle merelle ja Intian valtamerelle. Tautien kallisarvoiset väliajat opin käyttämään viimeistä hitusta myöten. Melartin esitti Viipurin näyttelyssä myös osia Suomi-kokoelmistaan: näytteillä oli arvokkaaksi mainittu kokoelma leimaamattomia ja leimattuja nelilöitä ja muita merkkiryhmiä käsittävä kokoelman osa vuosilta 1856–1901. Gripsholm lähti matkaan Göteborgista ja eteni Gibraltarin salmen kautta Välimerelle. Uusiintuvat keuhkotulehdukset ja sydänkohtaukset antoivat elämälleni aivan määrätynlaisen rytmin. Sairausjaksojen aikana postimerkit tuottivat hänelle iloa. Vaikka lähetys on taksanmukainen, se saattaa olla filateelisesti motivoitunut, sillä Ara on hyvin tiennyt Melartinin filateliaharrastuksesta. Karjala-lehden toimittajan mukaan ”siinäkin kokoelmassa on paljoa ainutlaatuisia harvinaisuuksia, joiden hankkimista eivät kaikki keräilijät voi edes uneksiakaan, mutta näytteilleasettaja onkin hiljaisena sivuaskartelunaan harrastanut filateliaa jo yli 40 vuotta.” Nuoren Voiman artikkelissa kerrottiin Melartinin esillä olleen Suomi-kokoelman osan käsittäneen kaikki päätyypit leimaamattomista suomalaisista postimerkeistä. Viimeisinä vuosinaan hän joutui olemaan paljon levossa, mutta jaksaessaan olla jalkeilla hän järjesteli postimerkkejään: ”Jos lepään, menen hetkeksi ulos tai vietän aikaa postimerkkien, kirjeiden ja muiden tyhmyyksien parissa.” Tyhmyydet tarkoittanevat tässä yhteydessä kaikkea, mikä ei liittynyt työntekoon ja säveltämiseen. Melartinin filateliaharrastus tunnettiin nähtävästi hyvin, sillä osa hänelle tulleista lähetyksistä näyttää olleen filateelisesti motivoituneita, vaikka olisivatkin taksanmukaisia Kulkeneen postin määrä kasvoi hänen elinaikanaan jatkuvasti. Ja sairaana ollessani sain sitten sulattaa oppimani ja kääntää mieleni elämän sisäisiä arvoja kohti, miettiä ja syventyä.” Myöhemmin monien Melartinin matkojen tarkoituksena oli terveyden hoitaminen, sillä hän sairasteli aikuisenakin paljon – eräässä kirjeessään hän luonnehti itseään sairastamisen alalla paitsi lahjakkaaksi, myös ahkeraksi. Iloa postimerkeistä sairausjaksojen aikana Erkki Melartin muisteli vuonna 1926 nuoruusvuosiaan Nuori Voima -lehdessä: ”Henkistä elämääni piti virityksessä pari voimakasta tekijää, jotka vain näennäisesti olivat ristiriidassa: yhdeltä puolen palava halu oppia ja tuntea kaikkea, toiselta puolen alinomainen taistelu sairautta vastaan. Postitaksa 9,20 mk: kirjeen (21–40 g) postitaksa ulkomaille 3,20 mk (1.10.1925–30.11.1931), kirjaaminen 2,00 mk (1.1.1922–30.11.1931) ja pikalisä 4,00 mk (1.10.1925–30.11.1931). Karjalan toimittaja arvioi, että kaikilla Melartinin näytteille asettamilla kohteilla ”on oma erikoinen historiallinen ja taloudellinenkin arvonsa.” Melartin eli aikana, jolloin yhteyksiä sukulaisten ja ystävien kesken pidettiin kirjeitse, mikä tuotti aineistoa omiin kokoelmiin. Viimeksi mainituista myös 10-rivilö 10 mk, joka tavallisena leimaamattomana yksilönäkin on useita luettelohintoja arvokkaampi, samoin kuin 1 mk 1901 leimaamattomana.” Luetteloista löytymättömiä erikoisuuksia kerrottiin olleen esillä paljon. Esim. Laulaja Ture Aran Helsingistä 6.1.1930 lähettämä kirjattu pikakirje Melartinille, joka oli hoitamassa terveyttään Itävallassa Gallspachin parantolassa. Lisäksi mukana oli leimattujakin ryhmiä, ”sellaisia kuin 10-rivilö 10 pennin isoharkkoisistamme 1866 ja muuta hyvää ja harvinaista, kuten leimaamattomia arkin osia isoharkkoisista ja 1 mk:n ja 10 mk:n kivipainomerkeistä v:lta 1901. Omat kirjeensä hän lähetti satamista lentopostissa Suomeen, vaikka olikin kirjoittanut ne ”milloin missäkin ja miltei lukemattomalla käsialalla. Kortti itselle päiväntasaajalta Vuonna 1934 Melartinille tuli tilaisuus lähteä risteilylle Afrikkaan ja Intiaan ylellisellä ruotsalaisella loistoristeilijä M/S Gripsholmilla. Melartin ei juhlinnasta juuri välittänyt, mutta filatelistin tapaan hän lähetti itselleen kortin, jossa tapahtumasta kerrotaan. Yhtä sukupolvea nuoremman Mika Waltarin tavoin Melartin kirjoitti kirjeitä ahkerasti ja hänen julkaistuissa kirjoituksissaan välähtää toisinaan postinkulku
Sibelius-Akatemian julkaisuja 32. Tällaiseen hänellä ei kuitenkaan näytä olleen kunnianhimoa, vaan ainoaksi esiintymiseksi näyttelyssä nähtävästi jäi kokoelmien esittäminen Nuoren Voiman Liiton messunäyttelyssä vuonna 1932. Uusi Suomi 11.2.1934. Melartin näyttää olleen filatelistina hyvin tunnettu, joten hän on varmaankin mielellään esitellyt kokoelmiaan ystävilleen ja vierailleen. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 9 Melartinin kokoelmat ovat nähtävästi olleet niin tasokkaat, että hän olisi hyvin voinut olla menestyksekäs näyttelyfilatelisti. Tietyllä tavalla filatelia muistuttaa teatterinäytöstä, joka on olemassa vain sen hetken, kun se esitetään näyttämöllä. "Mika Waltari ja filatelia". Filatelian aikajänne on toki pidempi, mutta harvan filatelistin kokoelmat ovat säilyneet keräilijän jälkeen, vaan ne on hajotettu huutokaupoissa seuraaville keräilijöille. Suomen Postimerkkilehti 5/2025, s. Melartin, Erkki. 14–15. "Omilla silmilläni eli laiska mies matkustaa Päiväntasaajalle IV". Uusi Suomi 11.3.1934. Suomen eturivin filatelisteja ja huomattavia Suomi-keräilijöitä ulkomailta. Tämän jälkeen siitä jää jäljelle muistoja, arvosteluja ja näytelmän käsikirjoitus. Näin kävi myös Melartinin kokoelmille. Suomen postitaksat 1875–2001. Helsinki 2025. Siinä hän määräsi, että hänen postimerkkikokoelmansa piti myydä jotakin filateelista yhdistystä apuna käyttäen mahdollisimman tuottavasti. Mikko Kylliäinen. HFF, Helsingfors 2023. 6–10. Melartinin risteilyltä itselleen Suomeen lähettämä kortti, joka kertoo M/S Gripsholmin ylittäneen päiväntasaajan. Lähteet Lehdet ja sanomalehdet Karjala Nuori Voima Suomen Postimerkkilehti Suomi-Viesti Uusi Suomi Kirjallisuus Ala-Honkola, et al. Melartin, Erkki. "Säveltäjä Erkki Melartin exlibristaiteilijana", Exlibrisuutiset Nro 163 (2021), s. Erkki Melartin sävelsi varsin paljon näyttämömusiikkia. Tuominen, Erkki. Vuoden 1931 testamentissaan hän myös määräsi kokoelmansa myytäväksi, mistä saatavat tulot hän ohjasi konservatorion vähävaraisten oppilaiden auttamiseen. Näin saadulla summalla hän halusi tukea sellaisia musiikkiopiston lahjakkaita oppilaita, jotka eivät pystyneet maksamaan lukukausimaksuaan. 4–11. (Erkki Melartin -seura) rastin". Filatelia merkitsi hänelle ilmeisesti irrottautumista työstä ja iloitsemista omista kokoelmista. Nuori Voima Nro 1/1926, s. Helsingfors Frimärkssamlare Förening r.f. Poropudas, Lauri. Poropudas, Lauri. Ensimmäisen testamenttinsa Melartin teki 39-vuotiaana vuonna 1914. "Omilla silmilläni eli laiska mies matkustaa Päiväntasaajalle II". Melartin, Erkki. Niin nuori, niin palava – Erkki Melartinin elämä, työ ja musiikki. 130 år. Ranta-Meyer, Tuire. Postimuseo, Tampere 2016. Kylliäinen, Mikko. "Mitä poikaiällä harLoistoristeilijä M/S Gripsholm oli valmistuessaan vuonna 1925 dieselmoottorikäyttöisenä yksi edistyksellisimmistä risteilyaluksista maailmassa. Tampere, 2017
Mutta millainen mahtoi olla luksusristeily Karibialla 120 vuotta sitten. Se valmistui vuonna 1900. Barnum (1859–1917) oli jäänyt leskeksi vuonna 1903, mutta oli kesällä 1905 mennyt uusiin naimisiin Sarah A. Jälkeläiset ilmeisesti säilyttivät postikorttikokoelman koskemattomana vuosikymmeniä, mutta seuraavankin sukupolven kuoltua kortit tulivat myyntiin eBayssa. New Yorkista lähteviä Karibian risteilyjä mainostettiin erityisesti amerikkalaisille turisteille. Useimmat olivat käyttämättömiä, eli hankittuja matkamuistoiksi. Laivayhtiön kortit oli osoitettu Ethel A. Siihen tarjoaa ainutlaatuisen tutustumismahdollisuuden amerikkalaisen Barnumin pariskunnan postikorttikokoelma SS Prinzessin Victoria Luisen – maailman ensimmäisen varta vasten rakennetun loistoristeiljän – matkasta Karibianmerellä helmikuussa 1906. Postikorttikokoelmaan kuului yli kolmesataa korttia, jotka he olivat hankkineet matkan aikana eri pysähdyspaikoista. Ylimmällä kannella oli, perästä lukien, pesula, voimistelusali ja päällystön hyttejä. He olivat lähteneet matkaan kotikaupungistaan New Yorkista helmikuun alussa 1906. Muun tilan täyttivät alemman kannen valoisat kattoikkunat sekä laivan kaikkien kerrosten läpi kulkeneet kaksi savupiippua. Aluksen neljällä kannella oli tilaa 200 matkustajalle. Mukana 200 matkustajaa Prinzessin Victoria Luise oli tarkoitettu vain risteilykäyttöön. Barnumille (1886– 1966), joka oli William Barnumin tuolloin 20-vuotias tytär. Adamsin (1863–1941) kanssa. Ellei toisin mainita, kaikki kortit ovat Barnumien kokoelmasta. William A. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 10 Karibian risteily 120 vuotta sitten – unelmien häämatka Länsi-Intian saariston vanhoihin siirtomaihin Hamburg-American Linen SS "Prinzessin Victoria Luise" oli ensimmäinen pelkästään risteilykäyttöön rakennettu höyrylaiva. Promenaadikannella oli, jälleen perästä lukien, tupakkasalonki baareineen ja (miesten) wc-tiloineen, sitten kirjasto ja seurusteluhuone (tai musiikkihuone),. Hänellä oli edellisestä avioliitosta myös 18-vuotias poika, William hänkin nimeltään. Yllä laivayhtiön mainos "Harper's Magazine Advertiser" -lehdessä vuonna 1906. Tässä kirjoitussarjassa kuitenkin pyritään kertomaan risteilystä sellaisena kuin se näyttäytyi sen ajan matkailijalle. Sieltä kokoelma tuli tämän tekstin kirjoittajan haltuun erillisinä osina, mutta on sittemmin hajonnut eri ostajille. Osoitetiedoista päätellen he kaikki asuivat tuolloin samassa osoitteessa Brooklynissa, New Yorkissa. Mukana kokoelmassa olivat myös laivayhtiön kotiväelle matkan varrelta lähettämät tervehdyskortit, joista enemmän tuonnempana. Risteily oli todennäköisesti heidän häämatkansa. S uomi on tullut tunnetuksi maailman suurimpien loistoristeilijöiden valmistajana
kartalla "Second cruise"). Thomasin saarella Tanskan Länsi-Intiassa. Wc-tilat ja kylpyhuoneet löytyivät käytäviltä, miehille ja naisille omansa. Laiva palasi New Yorkiin 4.3. Seuraavalla kannella sijaitsi suurin osa hyteistä. Kartta on Hamburg-Amerika Linien risteilyesitteestä vuodelta 1906. Tämän kannen etuosassa oli myös kaksi luksushyttiä kylpyhuoneineen siltä varalta, että keisari sattuisi tulemaan risteilylle (mitä hän ei kuitenkaan koskaan tehnyt, vaikka oli kyllä kutsuttu – hän kuitenkin vieraili aluksella sen valmistuttua ja oli siihen hyvin tyytyväinen). St. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 11 "Prinzessin Victoria Luise" teki alkuvuonna 1906 kolme Karibian risteilyä. HamburgAmerican Linen omistaja ja pääjohtaja Albert Ballin (1857–1918) oli keisarin henkilökohtainen ystävä.. Barnumit olivat mukana toisella niistä (ks. ja ensimmäinen pysähdys oli 11.2. SS Prinzessin Victoria Luise oli saanut nimensä Saksan keisarin Wilhelm II:n nuorimman lapsen ja ainoan tyttären, Victoria Luisen (1892– 1980) mukaan. Koska kaikki olivat ensimmäisen luokan matkustaViihtyisässä kirjastossa matkustajat saivat lueskella rauhassa, tai vaikka kirjoittaa postikortteja. Matka käynnistyi New Yorkista 6.2. jonka yhteydessä oli sekä miesten että naisten wc-tilat (osoittaen näin, missä yleisissä tiloissa eri sukupuolten oletettiin laivalla oleskelevan). Kaikki matkustajahytit laivalla olivat yhden tai kahden hengen hyttejä. Samana päivänä saavuttiin vielä San Juaniin, Puerto Ricoon. Siellä oli myös parturi ja apteekki sekä laivan suuri keittiö, josta ruoka toimitettiin alemmalla kannella sijainneeseen ruokasaliin. Sieltä matka jatkui seuraavasti: Martinique, Barbados, Trinidad, La Guayra ja Puerto Cabello Venezuelassa, Etelä-Amerikassa, Curacao, Jamaika, Santiago de Cuba ja Havanna sekä viimeksi Nassau Bahama-saarilla
Herrat vetäytyivät sinne tavallisesti päivällisen jälkeen polttelemaan sikareitaan ja keskustelemaan maailmanmenosta. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 12 Jyhkein nahkakalustein varustettu tupakkasalonki baareineen oli miesten perinteistä valtakuntaa. Ruokasalissa syötiin kahdeksan hengen pöydissä. Salin päästä johtivat portaat ylemmälle hyttikannelle. Tämän sivun postikortteja vertaamalla saa hyvän käsityksen siitä, miten luonnonvaloa saatiin kaikille kansille lasisten kattoikkunoiden ja samalla kohtaa olleiden aukkojen kautta.. Baarikin oli auki. Prinsessa Victoria Luisen muotokuva riippui laivan musiikkisalongin seinällä
Matkalla pysähdyttiin 15 satamassa. Barnumien matkalta säilyikin Etheltyttärelle lähetettyjä kortteja kymmenenkunta. Prinzessin Victoria Luise saapui ajallaan St. Laivayhtiön ensimmäinen tervehdyskortti St. Kortteja ei lähetetty noista satamista postitse – senhän matkustajat olisivat voineet tehdä itsekin, ja varmaan tekivätkin, "Hamburg-American Linen risteily Länsi-Intiaan. He olivat luultavasti parhaiten tottuneet siihen. Ruokasalin lisäksi alimmalla kannella olivat merimiesten yhteinen makuutila ja laivan muun henkilöstön hytit, kaikki perässä tai keulassa, missa laivan keinunta yleensä on pahinta. helmikuuta.. Vuoden 1906 toinen risteily, se jolla Barnumit olivat mukana, alkoi New Yorkista 6.2. helmikuuta 1906. Sen sijaan laivan kapteeni H. Hamburg-American Line, Risteilyosasto." mutta postin perillemeno saattoi kestää viikkoja. Alla on niistä ensimmäinen, St. Aluksen 12. poikettujen satamien määrä oli sen mukaisesti seitsemästä viiteentoista. Matkan pituus vaihteli 18:sta 35:een päivään, ja Etelän lämmössä oli varmasti mukava istuskella myös verannalla. ja päätyi samaan paikkaan 26 päivää myöhemmin, 4.3. Kaikki Karibian risteilyt alkoivat New Yorkista ja päättyivät sinne. Karibian risteily Prinzessin Victoria Luise teki tavallisesti vuosittain 1–3 Karibian risteilyä. New York, 13. Tällöin tieto satamaan saapumisesta oli perillä New Yorkissa ja postitse kotiväellä jo liki seuraavana päivänä. Kalusteet näyttävät sen verran kevyiltä, että ne luultavasti kerättiin pois aina kun oli enemmän merenkäyntiä. Paras vuodenaika niille oli tammi–maaliskuussa. Se on päivätty New Yorkin toimistossa 13. Brunswig lähetti kustakin satamasta sähkeen yhtiön New Yorkin konttoriin. Thomasilta Jotta läheisten ei tarvinnut olla huolissaan matkan sujumisesta, HamburgAmerican Line oli kehittänyt oivan raportointitavan. Kaapelisähke yhtiön New Yorkin toimistoon kapt. Brunswigilta. Thomasin saarelta, joka silloin kuului Tanskalle. Se kysyi etukäteen matkustajilta, kenelle yhtiö lähettäisi tervehdyskortin joka satamasta. Siellä tervehdys painettiin pikaisesti kyseistä satamaa esittäville (melko heikkolaatuisille ja usein postileimojen tuhraamille) korteille, jotka pistettiin saman tien postiin. Yleensä istuimet laivoilla oli tiukasti pultattu kiinni lattiaan tai seinille. Muilla matkoilla kierreltiin mm. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 13 jia, ruokasalejakin tarvittiin vain yksi, ja kaikki söivät siellä samaan aikaan. Matkustajilla on kaikki hyvin ja he ovat tyytyväisiä; sää on ihastuttava. Suomessa alus ei koskaan vieraillut. Thomasiin. Välimerellä ja Norjan vuonoilla
Thomasin saarelle vain kuudeksi tunniksi, luultavasti lähinnä täydentämään hiilivarastojaan, matkustajat näyttävän päässeen kaupungille jaloittelemaan, sillä Barnumien postikortit ovat paikallisia, eivät laivalta ostettuja. Yhdysvalloissa jaettu tausta otettiin käyttöön vasta 1907, sen jälkeen kun UPU oli tehnyt asiasta päätöksen vuoden 1906 lopulla. Niinpä myös Hamburg-American Linen New Yorkin toimiston lähettämissä korteissa on jakamaton tausta ja siihen aikaan pakollinen teksti, jossa viitattiin kongressin päätökseen vuodelta 1898 (tuolloin sallittiin yksityisesti painettujen postikorttien käyttö). Prinzessin Victoria Luise saapui Charlotte Amalian satamaan aamulla 11.2. Charlotte Amalian satama oli syvä ja suojaisa, mutta elämää saaren paratiisimaisissa olosuhteissa varjosti alituinen hurrikaanien ja maanjäristysten uhka. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 14 Laivalla myydyt postikortit olivat saksalaisia ja niissä oli jakamaton tausta, vaikka Saksassa siihen aikaan saikin jo kirjoittaa tervehdyksiä osoitepuolelle. Talot olivat siksi matalia, eikä ikkunoissa ollut laseja vaan puiset luukut, jotka suljettiin rautateljillä kun hurrikaanivaroitus ammuttiin tykillä satamanlahdelta. Pahimmat luonnonkatastrofit olivat koetelleet saarta vuosina 1830, 1837, 1867, 1871 ja 1876. Vaikka alus poikkesi St. Emme tiedä millainen heidän viiden päivän merimatkansa New Yorkista Karibialle oli ollut kevättalven arvaamattomissa säissä, mutta etelän lämpö ja kiinteä maa jalkojen alla lienevät olleet mieluisia kaikille matkustajille. Vuoden 1867 maanjäristys ja sitä seurannut tsunami aiheuttivat 14 Suomen Postimerkkilehti 1/2026 Maisema Charlotte Amalian satamasta kaupungin suuntaan.
sotakirjeenvaihtajat käyttivät tuolloin Charlotte Amalian satamaa täydentääkseen alustensa hiilivarastoja ja hankkiakseen elintarvikkeita sekä lähettääkseen saarelta sähkösanomia lehtiensä toimituksiin. Huomaamme myös, että tanskalaisten (DWI) ja ranskalaisten (Martinique) postikorttien taustat olivat jo jaettuja, muiden eivät. Mm. Barnumien vierailun aikoihin saareööa eli vielä monia ihmisiä, jotka muistivat hyvin nuo tapahtumat. 15 Suomen Postimerkkilehti 1/2026 suurta vahinkoa saarella ja sen satamassa. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 15 Länsi-Intian saaret olivat melkein kaikki eurooppalaisten valtioiden siirtomaita, mikä heijastuu myös saarilla myytyjen postikorttien erikielisistä taustateksteistä. Kautta vuosiTuristit kiinnittivät St.Thomasilla usein huomiota hyvin päällystettyihin katuihin ja yleiseen siisteyteen. Thomas oli tanskalaisomisteisena neutraalia maaperää. Thomasin kauppiaat olivat tehneet omaisuuksia hyödyntämällä kauppasaartoa, ja hiljattain (1898–1900) käydyn Espanjan ja Yhdysvaltain välisen sodan aikana, kun merenkulku Puerto Ricoon oli riskialtista, St. Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860luvulla St. Ehkäpä siinä näkyi jotain skandinaavista vaikutusta?
Thomasista. Vuonna 1902 amerikkalaiset yrittivät uudelleen ostaa saaret, mutta nyt Tanskan parlamentti kieltäytyi hyväksymästä hanketta. San Juanissa viivyttiin pidempään, vasta seuraavana iltana Prinzessin Victoria Luise suuntasi keulansa kohti Martiniquen saarta. New York, 13. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 16 Vasemmalla: "Hamburg-American Linen risteily Länsi-Intiaan. Vuoteen 1902 se oli ollut vähäpätöisempi Eksoottisia asumuksia Puerto Ricossa. Kaapelisähke yhtiön New Yorkin toimistoon kapt. [+26 C]. Brunswigilta. San Juanin viehättävä kaupunkinäkymä laivalta ostetussa postikortissa.. Asukkaat saivat sittemmin Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1917, mutta saari ei ole edelleenkään Yhdysvaltain osavaltio. Prinzessin Victoria Luise saapui ajallaan San Juaniin. Vasta vuonna 1917 saatiin aikaan molempia osapuolia tyydyttävä sopimus, ja Tanskan Länsi-Intiasta tuli Yhdysvaltain Neitsytsaaret. Tämänkin kortin on julkaissut Hamburg-Amerika Linie ja se on ollut myynnissä laivalla. helmikuuta 1906. Martiniquen kaksi maailmaa Ranskalle yhäkin kuuluvalla Martiniquen saarella vuonna 1906 vierailleet turistit kohtasivat kaksi täysin erilaista maailmaa: sen hetkisen ja tuhoutuneen. Kaikki voivat hyvin, sää on ihastuttava ja selkeä; +79 F. Aiemmin Espanjalle kuulunut saari oli siirtynyt Yhdysvaltain alaisuuteen maiden välisen vuonna 1898 käydyn sodan seurauksena. Sen pääkaupunkiin Fortde-Franceen saavuttiin kahden yön kuluttua aamuvarhaisella. Saaren pääkaupunki Fort-de-France oli aikanaan syntynyt samannimisen ranskalaisen linnoituksen ympärille. Kun Barnumit kävivät saarella vuonna 1906, Tanskan Länsi-Intian tulevaisuus oli vielä hämärän peitossa. Yhdysvallat oli jo vuonna 1866 ollut aikeissa ostaa saaret Tanskalta, mutta senaatti ei suostunut kauppaan. Hamburg-American Line, Risteilyosasto." kymmenien saari oli ollut merkittävä matkustajien ja postin risteysasema. Puerto Rico, San Juan Samalle päivälle on päivätty toinenkin saapumiskortti, San Juanista, Puerto Ricosta, joka sijaitsi vain lyhyen merimatkan päässä St
Joséphinella on arveltu olleen vaikutusta siihen, että Napoleon peruutti vuonna 1802 aiemman (1794) määräyksensä orjuuden lakkauttamisesta Ranskan siirtomaissa. Dahomeyn entinen kuningas Béhanzin (1845–1906) oli Martiniquella maanpaossa niihin aikoihin kun Barnumin pariskunta vieraili saarella. Ainakin Barnumit ovat säästäneet vierailulta häntä esittävän postikortin. Vuonna 1991 sen pää varastettiin, eikä sitä ole koskaan löytynyt. Kaunis patsas koki sittemmin kovia. Myös Béhanzinin osalta historiaa on kirjoitettu uudelleen ja häntä pidetään nyttemmin jopa kansansa vapaustaistelijana, joka urheasti taisteli Ranskan siirtomaavalloittajia vastaan. Cunge. Sittemmin patsasta tuhrittiin ja vuoden 2020 George Floydiin liittyvissä rasisminvastaisissa mellakoissa se tuhottiin kokonaan. Kadunlakaisijoita Fort-de-Francessa. Prinzessin Victoria Luisen matkustajille oli varattu kuusi tuntia aikaa tutustua Fort-de-Franceen ja neljä tuntia St. He saivat myös kuulla keisari Napoleonin ensimmäisen puolison Joséphinen olleen kotoisin saarelta, ja varmastikin ihailivat keisarinnan kaunista patsasta.. Keisarinnaa esittävä patsas pystytettiin Fort-de-Franceen Napoleon III:n tilauksesta vuonna 1859. kuin St. Fort-de-Francessa tutustuttiin nähtävyyksiin ja ehkä kuultiin oppaalta, että saarella asusti maanpaossa myös Dahomeyn entinen kuningas Béhanzin lukuisine vaimoineen. Pierren raunioihin. Piippua polttelevan ex-kuninkaan seurana postikortin kuvassa on kaksi hänen vaimoistaan. – Tämän sivun kaikkien postikorttien valokuvaaja on saarella asunut H. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 17 Keisari Napoleon I:n ensimmäinen puoliso Joséphine (1763– 1814) oli kotoisin Martiniquelta, missä perhe omisti orjaplantaasin. Pierren satamakaupunki, joka sijaitsi hieman pohjoisempana saarella
Pierre oli kukoistava kauppakaupunki, mikä käy ilmi kortin takana olevasta tekstistä. Punaiset alleviivaukset ovat lehden toimituksen. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 18 Barnumien Martiniquelta hankkima pieni keräilykortin kokoinen kartta näyttää saaren pääkaupungin Fort-de-Francen lisäksi St. Martiniquen saarella puhuttiin ranskaa ja seurattiin pariisilaista muotia. St. Turisteja Pelée-tulivuorella ennen sen tuhoisaa purkausta vuonna 1902. Kartta on ajalta ennen tulivuorenpurkausta, jolloin St. Pierren kaupungin sekä tulivuori Peléen. Pierren kaupunki sellaisena kuin risteilymatkustajat näkivät sen vuonna 1906.
Noin 30 000 asukkaan St. – Oikealla ainoa pelastunut, jykevässä vankisellissä istunut Antoine Ciparis. Kaupunki ja sen asukkaat tuhoutuivat hetkessä, kun lähistöllä sijaitseva tulivuori Pelée alkoi purkautua 8. toukokuuta 1902 aamulla. St. Tulivuorenpurkausta seuraavana päivänä kaupungista oli jäljellä vain kiviröykkiöitä. Pierren asukkaita katedraalin edessä tulivuorenpurkausta edeltäneenä sunnuntaina.. Vain yksi ihminen säilyi hengissä, vankiselliin edellisiltana joutunut rettelöitsijä Antoine Ciparis, joka löydettiin vasta neljän päivän kuluttua. Hänestä tuli kiertävän sirkuksen vetonaula Yhdysvalloissa. Pelée syöksi laavaa ja tulikuumia kaasuja kaupungin ylle. Pierre oli vuoteen 1902 saaren taloudellinen ja kulttuurinen keskus, jota kutsuttiin Karibian Pariisiksi. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 19 Viisi päivää myöhemmin ihmiset hakivat turhaan suojaa katedraalista, kun Mt
Bridgetownin aukio on sittemmin nimetty kansallisten sankareiden aukioksi, mutta patsas on tiettävästi edelleen paikoillaan. Barbados huomenna. "Hamburg-American Linen risteily Länsi-Intiaan. 15. Pierrestä lähdettyä ja ennen saapumista Barbadokselle. – Isä" Laivayhtiön postikortissa on painovirhe Bridgetownin kohdalla (Brigetown). William Barnumin tyttärelleen Ethelille lähettämä postikortti (yllä) on kirjoitettu laivalla St. Se oli kaiken lisäksi pystytetty paikalle jo 17 vuotta ennen kuuluisan Nelsonin patsaan sijoittamista Lontoon Trafalgar Squarelle. helmikuuta 1906. Brittien vaikutuksesta saarella kertoi mm. Nimitys perustui tuottavaan ruokosokerinviljelykseen jota, kuten tunnettua, harjoitettiin orjaplantaaseilla. Se on. Pierre eilen, kaunis saari. Pelée pelottava. Hamburg-American Line, Risteilyosasto." Britannian siirtomaa Barbados "Barbados on Länsi-Intian saarista ainutlaatuinen sikäli, että Kolumbus EI löytänyt sitä. Pierre – autioin ja oudoin kuviteltavissa oleva paikka, Mt. Brunswigilta. Kuka sen sitten löysi, on edelleen kiistanalainen kysymys...” (Harry L. St. Kaapelisähke yhtiön New Yorkin toimistoon kapt. Suomen Postimerkkilehti 1/2026 20 "Helmik. Martinique, St. Barbadoksen asukkaista oli 1833/34 tilaston mukaan noin 12 800 valkoisia, 81 000 orjia ja 6 500 vapaita ei-valkoisia. Barbadoksen pääkaupunki Bridgetown hallintorakennuksineen, puistoineen ja hienoine hotelleineen tuli myös nähdyksi päivän aikana. Myös turistit pääsivät Barnumien postikorteista päätellen tutustumaan viljelmiin. Barbadosia, jonne Prinzessin Victoria Luise risteilymatkustajineen saapui seuraavana päivänä Martiniquelta lähdön jälkeen, kutsuttiin aikanaan kirkkaimmaksi jalokiveksi brittiläisen imperiumin kruunussa. se, että Trafalgar Square -nimisellä aukiolla, jonne turistit tavallisesti saapuivat ensimmäiseksi noustessaan maihin, oli – kuinkapas muuten – Lordi Nelsonin patsas. Kaikki matkustajat ovat hyvinvoivia ja tyytyväisiä, sää on ihastuttava ja selkeä; +75 F. Foster, 1928) Niin tai näin, 1620-luvun puolivälistä lähtien saari oli kuulunut Isolle-Britannialle. New York, 15. Vuosisadan loppuun mennessä asetelma oli oleellisesti muuttunut, mutta sokeriruoko oli edelleen saaren päätuotteita. Kuubaa lukuunottamatta Barbados oli 1900-luvun alussa Karibian alueen suurin sokerin tuottaja. Prinzessin Victoria Luise saapui ajallaan Barbadokselle. [+24 C]