Luiden viesti Selkärankaisen luuranko paljastaa lajin elintavat. E L Ä IN E LI – LU U T K E R T O V A T. IRTONUMERO 10,50?€ 9/2024. M O N E N L A IS IA K A K A N S Y Ö JI Ä . Kesykyyhky on meidän ohellamme niitä harvoja lajeja, joiden rakkauselämä ei välitä vuodenajoista. H A U TA U S M A ID E N LU O N T O . Ihmisellä ja pululla on tuhansien vuosien yhteinen historia. M U S TA TÄ P L Ä T O K K O . R E P O R TA A S I L A P IN M E T S IS TÄ . P U LU N K IE H T O V A H IS T O R IA . Kyyhkyläiset HAUTAUSMAAT OVAT LUONNOLLE TURVAPAIKKA VAHVALEUKAINEN MUSTATÄPLÄTOKKO VALTASI SUOMEN RANNIKON KAKKA KATOAA MAASTOSTA PAREMPIIN SUIHIN S U O M E N LU O N T O 9 | 2 2 4 N A A LI JA K E T T U
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Haaskan löydettyään tai peuran kaadon onnistuessa ahma kätkee herkkuja piiloon korpeilta, ketuilta ja muilta makupalan kärkkyjiltä.. Osmolla on suursyömärin maine, mutta syödä sen pitääkin, kun välillä on jolkoteltava jopa 50 kilometrin päivämatkoja ravinnonhaussa. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I LO PP U SY KS Y Kätkän kiireet KUVA VILLE HEIKKINEN / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES TALVI LÄHESTYY, ja se tietää ahmallekin haastavia aikoja
36 Vieras kala tuli voimalla Mustatäplätokko on levinnyt parissakymmenessä vuodessa lähes koko Suomen rannikolle. Vanhat metsät ovat tärkeitä sekä luonnolle että poronhoidolle. 26 Pohjoisen vihreät juuret Lapissa metsien parasta käyttöä on usein suojelu. Pulun ja ihmisen yhteinen historia kurottaa tuhansien vuosien takaisista luolista nykykaupunkeihin. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kettu naalin portsarina Naali voisi viihtyä muuallakin kuin tunturissa, jos kettu ei olisi heti vastassa. 34 Yhden kakka, toisen herkku Ulosteessa on vielä ravintoa, jolle on luonnossa monia ottajia. 42 Kova luu Pöllön, lepakon tai hylkeen luusto on omanlaisensa, tiettyyn elintapaan sopeutunut. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: John Björkman 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 50 Suomen Luonto 9/2024 50 Hautausmaat ovat parhaimmillaan luonnon ja elämän keidas, jossa oravallakin on hyvät oltavat. 50 Muiston ja unohduksen maa Hautausmaiden hoidossa otetaan nykyisin huomioon luonto ja ilmastonmuutos. PA U LA H U M BE RG 62 Kysy luonnosta: Miksi sammal ei kasva kaikkien kivien päällä?. Vieraslajin siirtymistä sisävesiin pelätään. 16 Kultakyyhkystä parjatuksi puluksi Kesykyyhkyn sukulaiset elivät jyrkänteillä – ja elävät Skotlannissa yhä
Hän on kirjoittanut Suomen Luon toon vuodesta 1997. nen suunnittelija Suomen Luonto on tarkka kuvistaan. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. Tutkimusja kirjoitustyössään Mia on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon vuoroSuomen Luon 26. Halu uuden löytämiseen ja kokemiseen on ohjannut perustamaan Avescapes Oy:n, jonka kautta hän toimii mm. Atte huolehtii siitä, että luonto näkyy kuvissa sellaisena kuin pitääkin eli säätää sävyt kohdalleen ja lehden paperille sopiviksi. . vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. i Tilaa diginä: suomenluonto. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Painotalolle on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Tutkimusja kirjoitustyössään Mia on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon vuorovaikutukseen. lintumatkojen vetäjänä, linnustoselvitysten tekijänä ja valokuvaajana. Kesykyyhky eli pulu kuhertelee ja pesii läpi vuoden. KANSIKUVA: VESA HUTTUNEN H EI KK I ER IK SS O N 42 na alkanut kiinnostus luontoon jatkuu sekä työssä että retkeily-, lintuja luontokuvausharrastuksena. Luontokuvauksessa häntä kiehtovat valon monet muodot ja kuvaustilanteiden ainutkertaisuus. Atte Karttunen, graa. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Heikki Eriksson, valokuvaaja Heikki on valokuvaaja sekä lintuja luontoharrastaja. Printall käy ää sähkönä sataprosen isesti uusiutuvaa energiaa. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Johanna Mehtola Mari Pihlajaniemi Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Annakaisa Vän inen Hanne Valtari Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti, Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, , niina.tuulaskoski@saarsalo. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti ikaa i. Lapsena alkanut kiinnostus luontoon jatkuu sekä työssä että retkeily-, lintuja luontokuvausharrastuksena. klo ), tilaajapalvelu@sll. Suosikkiretkeilyaluetta on pohjoinen Lappi mukaan lukien pohjoisen Norjan seudut. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N SL 8/ 20 24 KA N SI KU VA EN N EN JA JÄ LK EE N SÄ ÄT Ö JE N . KU VA TU O M AS H EI N O N EN KU VA T VE SA -M AT TI VÄ ÄR Ä Mia Rönkä, tutkija, toimittaja ja kirjailija Mia on biologi ja ympäristöekologian dosentti Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä. Luonnossa Aten mielimaisemaa ovat Etelä-Suomen merenrantakalliot. i/tietosuojaseloste. Ju u pulusta ja sen historiasta sivuilla –
6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi TALVEN KYNNYKSELLÄ on aika aloittaa lintujen talviruokinta. Tinteille kelpaa ruokinnalla monenlainen ravinto. Erityisesti talitiainen on tunnettu siitä, että se voi tonkia ympäristöä perusteellisesti. Lintulaudalla voi vierailla myös metsätiaisia. Siksi tiaiset nappaavat mielellään ruokinnalta ison suupalan ja lehahtavat syrjemmälle sitä nakertelemaan. Sopivan rauhallisessa paikassa piharuokinnalle löytävät myös metsätiaiset, eli kuusi-, hömöja töyhtötiaiset. Hyönteiset ja niiden toukat kaivautuvat talvehtimaan piiloon erilaisiin koloihin, väleihin ja pehmeisiin materiaaleihin. Niille maistuvat niin talimakkarat, auringonkukansiemenet kuin pähkinätkin. Touhukas lintu saattaa samalla nokkia kuopille pihakalusteiden pehmusteet tai parvekkeelle viedyn styrox-laatikon. Niitä etsiessään tintti käy läpi seinän tiilet, ikkunankarmit ja kukkaruukut. Ne etsivät ruokaa puun eri osista, mikä vähentää lajien välistä kilpailua. Ruokintapaikan hyörinä kiinnostaa petoja, kuten varpushaukkaa ja -pöllöä. Ensimmäisenä apajille löytävät tyypillisesti talija sinitiaiset, sillä ne viihtyvät pihapiirissä ympäri vuoden. BirdLife Suomen järjestämässä pihabongauksessa nämä kaksi lajia pitävät kärkipaikkaa vuosi toisensa perään: talitiaisia nähdään lähes jokaisella pihalla ja sinitiaisiakin yli kahdeksalla kymmenestä. VINK KI Metsässä tiaiset kokoontuvat talveksi sekaparviin. Ruokinta on myös syytä perustaa mahdollisimman suojaisaan kohtaan. Esimerkiksi kuusitiainen keikkuu oksien kärjessä ja hömötiainen lähellä runkoa.. Seuraa tiaisten touhuja TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Talija sinitiainen viihtyvät pihapiirissä ruokaa etsimässä. Talitiaisen nokkaan mahtuu kokonainen maapähkinä, mutta etenkin pikkuruista kuusitiaista varten pähkinät kannattaa murskata. Näistä kaksi jälkimmäistä on luokiteltu uhan alaisiksi. Pihatiaiset löytävät pihapiiristä ruokaa jo ennen lintulaudan ripustamista
Se pitää siipiä kiinni, joten vain niiden tumma alapinta on näkyvissä. Jukka Palm on luontokuvaaja, vapaa toimittaja ja kokenut luolailija Vantaalta. mukavasti pääsee menemään. Tunnista emihalava VINK KI Halava kasvaa kosteilla paikoilla, kuten rannoilla sekä puustoisilla, ravinteikkailla soilla. Laulujoutsenten muutto huipentuu sitä mukaa, kun lämpötilat valuvat pakkaselle ja vesistöt jäätyvät. Lehdettömässä maisemassa nämä puut erottuvat jo kaukaa. Puumaisena kasvava halava on kuitenkin poikkeus, sillä sen tunnistaminen on juuri talven alla helppoa, jopa helpompaa kuin kesällä. 1 KIILTOMITTARI. 3 kaksi edellistä. Sillä on harmahtava yleissävy, jossa on muotoa rikkovaa raidoitusta. Emihalava näyttää lehtien pudottua siltä, kuin sen oksat olisi koristeltu pumpulilla. 3 NEITOPERHONEN. Jukka Palm on luontokuvaaja, vapaa toimittaja ja kokenut luolailija Vantaalta. Kuka talvehtii luolan seinällä, Jukka Palm. Halavaa kasvaa lähes koko maassa, mutta se harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. Suomen Luonnon nettisivuilla pääset kuuntelemaan erilaisia laulujoutsenten ääniä ja testaamaan oman trumpettisi sointia hauskan lintukaraoken tahdissa: suomenluonto.. Se pitää siipiä kiinni, joten vain niiden tumma alapinta on näkyvissä. 2 LIUSK AYÖKKÖNEN. Laulujoutsenet muuttavat KUUNTELE!. suomenluonto.fi 7 Pajujen tunnistaminen lajilleen voi aiheuttaa päänvaivaa, ja erityisen haastavaa se on lehdettömänä vuodenaikana. Sen löytää luolasta päiväperhosista tavallisimmin, mutta silti paljon satunnaisemmin kuin kaksi edellistä. Se on kauniin oranssinkirjava ja pitää siipiään supussa, joten se erottuu kyrmyniskaisena muhkurana kallion pinnasta. Siksi tämä vinkki päteekin vain emihalavien tunnistamiseen. Siipien muoto ja varjo erottuvat kuitenkin helposti. Liuskayökkönen ja kiiltomittari pitävät samanlaisista luolista, joten toisen nähdessään voi odottaa löytävänsä myös toisen. Pajut ovat kaksikotisia. Kuivuneet norkot jäävät puuhun, vaikka siemenet varisevat myöhäissyksyllä omille teilleen. Se tarkoittaa, että yhdessä kasvissa on vain joko emitai hedekukintoja. Kun katsoo lähempää, huomaa hauskat, valkoraidalliset jalat. /jout senkaraoke. Sitä ei välttämättä ihan heti äkkää, vaikka se olisi näkyvillä. Esimerkiksi Turun Luolavuoren luolassa olen nähnyt kaikki nämä kolme perhosta. Siipien muoto ja varjo erottuvat kuitenkin helposti. Hangon lintuasemalla kerätystä havaintoaineistosta käy ilmi, että muuton puoliväli ajoittuu keskimäärin marraskuun puoliväliin. Ne toitottavat trumpettejaan mennessään niin, että tienoo raikuu. Harmaaseen kallioperään se kätkeytyy hyvin, varsinkin, kun sillä on tapana mennä litteäksi seinämää vasten. Sen urbaaneja kasvupaikkoja ovat tienvarsien vetiset ja rehevät ojat. Molemmat viihtyvät luolissa, joihin ihminenkin mukavasti pääsee menemään. Esimerkiksi Turun Luolavuoren luolassa olen nähnyt kaikki nämä kolme perhosta. Tietyssä kulmassa otsalampun valokeila saa perhosen hohtamaan hopeisena läiskänä, jolloin sen ensimmäisenä huomaa
Se tuottaa geneettistä vaihtelua ja levittää tehokkaasti kulloinkin menestyksekästä perintöainesta. Lajikumppanit vaihtavat ja jakavat perinnöllistä tietoa ilmassa leijuvan siitepölyn välityksellä. Mutta vaikka ikäihmisten voi olla sitä välillä vaikea uskoa, nuorissa saattaa piillä parempi, planetaarisiin rajoihin mahtuva tulevaisuus. Kaikki puiden genomiin kertynyt vaihtelu ja tieto on auttanut niitä selviämään jääkausista ja muista koettelemuksista. Kuolema karmii selkäpiitä, vaikka se on monella tavalla myönteinen osa elämänkiertoa. Lehtien putoaminen saa puutkin näyttämään elottomilta, vaikka ne olisivat vahvasti elossa, joskin lepovaiheessa. KAIKKIEN ELIÖIDEN, myös ihmisten, olemassaolon ydin ei ole kehomme, vaan geneettinen koodi, joka linkittää meidät toisiimme ja aiempiin sukupolviin, jopa meitä edeltäneihin lajeihin miljoonien vuosien päähän. Eliöt kehittyvät ja evoluutio etenee kuoleman ja uuden elämän kautta. HELSINGIN YLIOPISTO oli mukana kansainvälisessä GenTree -hankkeessa, jossa tutkittiin seitsemän eurooppalaisen yleisen puulajin geneettistä monimuotoisuutta. Koodin ylläpito ja jatkuva kehittyminen ovat elämän edellytys muuttuvassa ympäristössä. SAMOIN MYÖS ihmisillä piirteemme, ominaisuutemme ja elämänkokemuksemme välittyvät viestikapulan tavoin seuraaville sukupolville paitsi tarinoiden, myös epigeneettisen ja geneettisen periytymisen kautta rikastuttamaan koko lajimme geneettistä pääomaa. Elämän rakennuspalikat kiertävät ja käytetään uudelleen – tästä lisää hautausmaajutussa sivulla 50. 8 suomenluonto.fi SANA MARRAS liittyy kuolemaan. Meille vanhemmille kansalaisille eliökehän ja luonnonvarojen rajat tulivat ehkä yllätyksenä. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T PE KK A LI N DB LA D / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Paljastui, että muun muassa männyn, kuusen, tammen ja rauduskoivun puuyksilöt muodostavat koko levinneisyysalueen kattavan verkoston. Elämän ja kuoleman tarkoitus (lyhyt oppimäärä) Päätoimi. Jokainen meistä tekee täällä tiedostamatta osansa, jotta Homo sapiens sopeutuisi entistäkin paremmin elinympäristöönsä – myös sen asettamiin rajoituksiin, kuten luontokatoon ja ilmastonmuutokseen. Sitä on käytetty vainajien sieluistakin, mutta kuukauden nimessä se viitannee luonnon kuihtumiseen. Esimerkiksi tammen geeneissä on tietoa yli 10 miljoonan vuoden takaa
TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA ANNE SAARINEN / VASTAVALO Myöhäiset amiraalit. Amiraalien muutto on lintujen tapaan riippuvainen säistä ja tuulista, ja edistyy vain aurinkoisina ja myötätuulisina päivinä. Helsingistä ja viimeisin 12.10. Kesäkuun 914 amiraalia (9,7 %) lienevät nekin pääosin vaeltajia, mutta toukokuun helteiden myötä ensimmäiset kotimaisen polven amiraalit saattoivat nousta siivilleen jo kesäkuun lopulla. Pääosin Suomessa syntyneitä olivat varmasti heinäkuun (2134; 22, 6 %) ja elokuun (4015; 42,4 %) amiraalit – pääjoukko oli lennossa aika lailla perinteiseen aikaan. Jos lämpimiä päiviä riittää, voivat myöhäiset amiraalitkin vielä ehtiä etelään ennen talven tuloa. Lajitietokeskuksen havaintojen mukaan amiraalien Suomessa syntynyt kesäpolvi ei siis tänä vuonna kuoriutunut tavallista aiemmin, vaan nousi siivilleen perinteiseen tapaan pääosin heinä–elokuussa. Raisiosta. Heräsi keskustelu siitä, olivatko ne myöhään kuoriutuneita perinteisen kesäpolven yksilöitä, vaiko harvinaisia toisen polven yksilöitä. Valtakunnallisen päiväperhosseurannan (NAFI) koordinaattori Kimmo Saarinen kävi pyynnöstämme läpi lajitietokeskukseen 2024 ilmoitetut amiraalihavainnot. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T A N T TI H A LK K A LOKAKUUN PUOLIVÄLIN tienoilla Suomessa nähtiin yllättäen useita vastakuoriutuneita amiraaleja. Amiraali ei pysty talvehtimaan Suomessa, vaan muuttaa talveksi etelään, yleensä viimeistään elo–syyskuun vaihteessa. Huhtikuussa perhosia on kirjattu vain yhdeksän yksilöä (0,1 % havainnoista) ja toukokuussa 241 (2,5 %) – nämä ovat kaikki vaeltajia. Lokakuun puoliväliin mennessä oli ilmoitettu yhteensä 9463 amiraalia, vuoden ensimmäinen 9.4. Muuttoa etelään nähtiin syyskuun alkuun asti, kunnes viileämmät sadejaksot pysäyttivät lennon. Perhosia riitti vielä syyskuulle (798; 8,4 %), lokakuulta havaintoja on vain kahdeksasta yksilöstä. Todennäköisintä lienee, että lokakuiset myöhästelijät olivat myöhään kuoriutuneita ensimmäisen kesäpolven yksilöitä. Keski-Euroopassa amiraali ehtii säännöllisesti tehdä kaksi polvea jälkeläisiä
Hallitusohjelman mukaan ”hallitus suojelee jäljellä olevat kansalliset kriteerit täyttävät valtion luonnontilaiset, vanhat metsät”. ”Harvoin on sellaisia tilanteita joissa on ollut selkeä tieteellinen pohja ja sitten lainsäädäntö tai muut poliittiset päätökset eivät noudata sitä. on tieteellisen tiedon tarkoitushakuista vääristelyä.” Lausunto on Syken antamien lausuntojen joukossa ”erittäin poikkeuksellinen”, sanoo Syken pääjohtaja Leif Schulman. Kriteerit täyttäisi vain kourallinen kaikkein vanhimpia metsiä. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT ANTTI HALKKA KUVAT RISTO PURANEN / VASTAVALO JA SYKE Töyhtötiainen on hömötiaisen tavoin uhanalainen metsälaji.. Metsien suojelu pe. Näyttää kuitenkin siltä, että valtioneuvosto hyväksyy tiedeyhteisön tyrmäämän ehdotuksen lähes sellaisenaan. Siksi töyhtötiainen ja moni muu laji on uhanalainen. ämässä Suomessa Hallitus on laatimassa vanhoille luonnonmetsille kriteerit, jotka jä ävät töyhtötiaisellekin tärkeät metsät suojelema a. Hyvin harvoin lausuntomme ovat näin kovasanaisen kriittisiä, toki kritiikkiä esitetään usein.” ”Jopa luonnontilaisille metsille kriteerit ovat asiantuntijoiden mukaan tiukkoja”, hän perustelee. Metsäekologit tyrmistyivät, kun kansallisten kriteerien ehdotus julkistettiin. ”Hallituksen esitykseen ei ole poimittu sellaisia rajoja jotka ottaisivat mukaan luonnontilaisten lisäksi vanhoja lähes luonnontilaisia metsiä.” Schulman ihmettelee, miksi metsien suojelussa on niin voimakas jarru päällä. ”Ylitiukat vanhojen metsien kriteerit ovat suuri riski suomalaiselle metsäteollisuudelle ja metsätaloudelle.” Yliopistojen ja tutkimuslaitosten lausuntopalaute kriteeriehdotuksesta on jyrkkää. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi VANHAT LUONNONMETSÄT on hakattu Suomessa vähiin. räätälöity määritelmä... Syke antoi eduskunnan ympäristövaliokunnalle syyskuussa lausunnon, jonka mukaan ”valtioneuvoston ehdottamat kriteerit eivät ole linjassa tieteellisen tiedon kanssa” ja totesi, että ”... Siellä tulisi olla niin paljon lahopuuta, että luonnonmetsän lajeille riittäisi vähempikin määrä. Loput vanhat luonnonmetsät tulisikin suojella, mitä myös EU:n biodiversiteettistrategia vaatii. Suojeltavan metsän tulisi olla niin vanha, ettei sellaisia juuri löydy. ”Näin (suojelluksi) saadaan mahdollisimman pieni pinta-ala”, harmittelee projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke)
Jos löydetään metsä jossa on hyvin vanha puusto mutta vähemmän lahopuuta, se pitäisi ottaa mukaan vanhaksi metsäksi, ja vastaavasti metsä jossa puusto on hiukan nuorempaa, mutta siellä on erityisen paljon lahopuuta ja vielä eri tyyppistä lahopuuta, niin sekin pitäisi ottaa mukaan. Kyseessä on tietynlainen riidanhaasto yhteiskunnassa, koska suojelulla ei olisi käytännössä mitään merkitystä suomalaisen metsäteollisuuden raaka-ainesaannin kannalta. Korkein hallinto-oikeus on muun muassa antanut päätöksen, jossa se kumosi tuulivoima-alueen kaavan, koska kaavan vaikutuksia alueen susireviiriin ei ollut selvitetty riittävän hyvin. Vanhojen metsien suojelupäätös on hyvin tärkeä. JESSICA HAAPKYLÄ EU ajaa suden siirtämistä Bernin sopimuksessa liitteestä II liitteeseen III. Bernin sopimus kieltää liitteiden I ja II lajien lisääntymisja lepopaikkojen tahallisen vahingoittamisen tai hävittämisen. Kriteereistä on tulossa niin tiukat, ettei niiden mukaisia metsiä Etelä-Suomesta juuri löydy. “Suomenlahden lisäksi poikkeuk sellisen korkeita lämpötiloja on havaittu Itämeren pääaltaan pohjoisosissa”, sanoo Ilmatieteen laitoksen väitöskirjatutkija Veera Haapaniemi. . Vanhat luonnonmetsät ovat yksi uhanalaisimmista elinympäristöistä metsäluonnossamme. Taustalla on joidenkin jäsenvaltioiden, Suomi mukaan lukien, halu siirtää susi luontodirektiivissä tiukasti suojellusta lajista metsästettäväksi. Liitteen III lajeja ei kiellossa mainita. Metsän ikä ja lahopuun määrä ovat molemmat tärkeitä, ja niillä on eräänlainen vaihtoarvo keskenään. Siirto vaikuttaisi paitsi suden metsästykseen myös sen elinpaikkojen suojeluun. On selvää, että metsiä jotka ovat tällä hetkellä metsätalouden ulkopuolella, tulee tulossa olevilla kriteereillä siirtymään metsätalouden piiriin. Susi on sateenvarjolaji, jonka elinpaikkojen turvaaminen auttaa myös muita metsien lajeja. . Tämä vaatii muutosta Bernin sopimukseen. Lämpöaallot ovat haitallisia koko meriekosysteemille, sillä ne johtavat muutoksiin sekä perustuottajissa että ravintoverkossa korkeammalla tasolla olevissa eliöissä. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . MARI PIHLAJANIEMI N IK O PE KO N EN / VA ST AV AL O ”Tietynlainen riidanhaasto yhteiskunnassa”. Bernin sopimuksen pysyvän komitean kokous on 2.–6.12.2024. Lämpöaallon kesto on vaihdellut merialueen mukaan. Inventointiohjeita, eli sitä miten kriteereitä sovelletaan maastossa, ei päästy tiedeyhteisössä kommentoimaan vaan Metsähallitus oli ne päättänyt. Vuoden 2023 syksyllä koettiin yksi yli 50 päivän pituinen lämpöaalto. Kylmää vettä suosivat lajit, kuten lohi, kärsivät. Suomesta voi tulla riskimaa. Ensimmäinen, 15–20 päivää kestänyt lämpöaalto, koettiin touko–kesäkuussa, ja toinen, yli 50 päivää kestänyt lämpöaalto syys-lokakuussa. Sen sijaan vuoden 2024 kaltaista useampaa yli kaksi viikkoa kestänyttä, koko Suomen rannikolla vaikuttanutta lämpöaaltoa ei ole koskaan ennen koettu”, Haapaniemi selittää. Pisimpänä se on mitattu Suomenlahden aaltopoijulla Helsingin ja Tallinnan välillä sekä pohjoisen Itämeren aaltopoijulla Utön eteläpuolella. Suden suojelu heikkenee. Tällä hetkellä suden pesäpaikkojen hävittäminen on kielletty, ja sillä on merkitystä etenkin maankäyttöhankkeissa. Ennenkokematon lämpöaalto merellä Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Leif Schulman Vuosi 2024 on ollut Itämeressä poikkeuksellinen. ”Yksittäisiä lämpöaaltoja on havaittu kaikkina vuosina. Kyse on niin pienistä pinta-aloista, vaikka ne olisivat tieteellisten suositusten mukaisia. Jos lajeja häviää, tietyt lajit voivat hävitä luonnostamme lopullisesti. Hän tutki vuosien 2020-2024 lämpöaaltoja ja havaitsi, että vuosi 2024 erottuu muista vuosista selvästi lämpöaaltojen sekä ajallisen keston että alueellisen laajuuden suhteen. Lokakuun loppuun mennessä on mitattu kaksi isoa lämpöaaltoa
Poikkeuksen avulla peltoja saa ylilannoittaa, mikä on yksi syy esimerkiksi Saaristomeren huonoon tilaan. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Itämerta likaava lantapoikkeus saa jatkoa ja tuulivoiman lintuvaikutusraportit hyllyte. ”Tarkoitus on arvioida tilannetta ja tehdä töitä sen eteen, että poistoa voitaisiin hakea tulevaisuudessa”, kommentoi ympäristöministeriön ympäristöneuvos Maria Laamanen. Edessä haahkoja ja merituulivoiman tutkimuksissa käytett y R/V Notus -mitt ausalus.. Viimeksi asiaa selvitettiin 2020. Esimerkiksi uhanalaiset selkälokit ja ruokkilinnut kuten ruokki ja etelänkiisla karttavat tutkimusten mukaan tuulivoimalakenttiä. ”Valmistelemme hallitusohjelman mukaisesti fosforiasetuksen karjanlantapoikkeuksen tekemistä pysyväksi”, totesi tiedotteessa maaja metsätalousministeri Sari Es sayah. Samalla ympäristöministeriö hyllytti vastaavan maakotkaraportin. Saaristomeren maatalous halutaan pois Hot Spot -listalta Suomi selvittää, miten Saaristomeren maatalouden hajakuormitus saataisiin pois Itämeren suojelukomission ylläpitämältä pahimpien saastuttajien hot spot -listalta. Merituulivoimaselvitys hyllytettiin Metsähallituksen, Syken ja BirdLifen asiantuntijoiden valtionhallinnolle tekemä selvitys merituulivoimalle herkistä alueista jätettiin yllättäen julkaisematta. iin Rehevöittävän fosforin ylimäärälle lannassa jatkoa Maatalouden fosforilannoitteiden käyttöä rajoittavan fosforiasetuksen lantapoikkeusta esitetään jatkettavaksi kahdella vuodella. HOT SPOT REHEVÖIT YMINEN ENERGIA TEKSTI JA KUVA ANTTI HALKKA 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Tuulivoimaloita Eckerössä. Selvityksissä osoitetaan, että tuulivoiman rakentamista olisi vältettävä tietyillä alueilla
Tutkijat selvitt ivät dna:n avulla myös pohjoisnorjalaisen (Kaukasukselta tai Baltiasta) ja espanjalaisen kultasakaalin (Pannoniasta) alkuperän. ”Tosin myös susilla on osoitett u, ett ä kotireviirinsä jätt ävät yksilöt voivat päätyä yli tuhannen kilometrin päähän”, hän toteaa. Helmipöllö on vähentynyt Suomessa sopivien metsien huvetessa, ja se näkyy myös vaeltavien helmipöllöjen määrässä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Sakaali tuli Suomeen hyvin kaukaa Suomessa on tehty yhdeksän vahvistettua havaintoa kultasakaalista, viimeksi Asta Härkösen kuvaamana Ivalossa elokuussa 2024. jutussa Metsärikoksia jää tutkima a – tuomiot olema omia. Kummankin lajin parvia vaeltaa eniten silloin, kun sekä kuusen että männyn niukka käpysato ajoittuu samalle, edellisvuoden huippusatoa seuraavalle vuodelle. Kuusen siemenet ovat pikkuja männyn siemenet isokäpylintujen pääravintoa, mutta kuusen siemensadon romahdus pakottaa myös isokäpylintuja liikkeelle, sillä nekin syövät aika ajoin kuusen siemeniä. Kuusen siemensato vaihtelee moninkertaisesti noin kolmen vuoden syklissä ja tyypillisesti samassa tahdissa halkaisijaltaan 500–1 000 kilometrin laajuisella alueella. AH MUUTOK SIA Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Tapio Mää ä Suomen Kuvalehdessä 9.9. Käpylintuvaellusten syy tarkentui Käpylinnut vaeltavat uuden IBIS-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan suurimpina joukkoina ja pisimmälle Länsi-Eurooppaan niinä vuosina, jolloin kuusissa on niukasti käpyjä pääpesimäalueilla Pohjois-Euroopassa. Naakka on osi aismuu aja ja runsastunut Suomessa. AH ”Mitä Joensuun yliopiston rehtori sitten teki, kun metsärikostutkimuksemme ”vääriä” tuloksia paheksuttiin. Isokäpylintukoiras. Tutkimus oli selvi änyt, e ä metsäkeskukset tekivät vain vähän rikosilmoituksia niiden tietoon tulleista rikosepäilyistä. Edellisvuonna lintukanta oli kasvanut hyvin runsaan siemensadon ansiosta. 16.10.2024 asemalla muu i peräti 26 849 naakkaa. Tänä talvena käpylintuja on Suomessa viime kevään huonohkon käpysadon jäljiltä melko niukasti, kuten pesiviäkin kevättalvella etenkin Pohjois-Suomessa. Nimeämä ömät metsäalan toimijat o ivat yhtey ä yliopiston rehtoriin, Määtän mukaan tyyliin ”ikäviä tutkimustuloksia ei saisi julkaista”. PERTTI KOSKIMIES KU VA T: AN N E SA AR IN EN JA RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O JU H A AH VE N AI N EN / VA ST AV AL O 200 % enemmän naakkoja kuin noin 20 vuo a si en laske iin vuoden 2024 päiväennätyksenä Ahvenanmaalla Signilskärin lintuasemalla. Suomesta mukana oli Oulun yliopisto, jonka professori Jouni Aspi hämmästyi sakaalin pitkämatkalaisuudesta. Ei tietenkään mitään.” Ivalon sakaali. Näin oli uutisoitu hänen metsäoikeuden tutkimusryhmänsä tuloksista 2003. Uusi tutkimus osoitt aa, ett ä Sodankylässä 2022 tapett u sakaali oli tullut noin 2500 kilometrin päästä Pannoniasta Unkarin-Kroatian tienoilta. Männynkäpyjen määrät vaihtelevat huomattavasti vähemmän ja erityisemmin. -87% vähemmän helmipöllöjä on havai u syksyllä Hangon lintuasemalla verra una noin kolmen vuosikymmenen takaiseen aikaan. Ennätysmuu opäivä on viime vuodelta, yli 37 000 (17.10.2023). Aikaisemmin on oletett u, ett ä Suomeen saapuneet kultasakaalit olisivat peräisin Baltiaan vakiintuneesta populaatiosta
Se pystyy tarpeen vaatiessa hyödyntämään monenlaista ravintoa haaskoista marjoihin ja etsimään ruokaa vaikkapa metsästä. Jokin oli muuttunut. Se kilpailee osin samasta ravinnosta ja voi napata naalin pesäkolot omaan käyttöönsä. Naalin etu on, että se sietää ankarampaa kylmyyttä kuin kettu. Lajin olemassaolo riippuu resursseista, jotka se kykenee hyödyntämään, mutta myös niistä rajoitteista, joiden armoilla se on. Ilmaston lämmetessä se on kuitenkin joutunut väistämään yhä kauemmas pohjoiseen ja ylös tuntureille, pois lauhoilta rannikkoalueilta. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. Vielä 1900-luvun alussa naalilla oli Suomessa vahva jalansija. Kun kilpailu käy ylivoimaiseksi, kannattaa väistää. S u h t e e l l i s t a 14 suomenluonto.fi Kett u on laajimmalle levitt äytynyt maapeto koko maailmassa. Laji rauhoitettiin, mutta metsästyksen lopettaminen ei saanut napakettuja palaamaan takaisin vanhoille elinalueilleen. Ketun matkaa on jouduttanut sen kyky löytää suojaa ja ruokaa ihmisten nurkista. Erityisen huonoina sopulivuosina naalit lähtivät vaelluksille, jotka saattoivat ulottua Etelä-Suomeen asti. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, etteikö naalille voisi kelvata muukin. Pitkäjänteinen työ on vähitellen alkanut tuottaa tulosta, ja tänä kesänä naali pesi onnistuneesti Suomessa kolmatta kesää peräjälkeen. N aalin elinalue on kapea. Kettu on naalia isompi ja sopeutumiskykyisempi. Naalin elinaluetta rajaa merkittävästi sen vahvin kilpailija, kettu. Kettujen metsästäminen on tästä syystä keskeinen naalin suojelukeino. Esimerkiksi Kilpisjärvellä naalit ilmestyivät talvisin paljakoiden pesimäpaikoilta alas metsiin saalistamaan. Kettu naalin portsarina TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT SHUTTERSTOCK 14 suomenluonto.fi Kett u on laajimmalle levitt äytynyt maapeto koko maailmassa.. Naali metsästettiin 1900-luvulla Lapista häviämisen partaalle. Se asustaa Lapin karuilla ja puuttomilla tunturialueilla, missä se saalistaa mieluiten pieniä jyrsijöitä, etenkin sopuleita
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Naali ja kett u ovat koiraeläimiä ja kuuluvat kumpikin samaan kett ujen sukuun (Vulpes).
16 suomenluonto.fi Kuinka yksi rakastetuimmista kotieläimistä vaipui historian hämärään ja päätyi elämään kaupunkiemme hyljeksittynä irtolaisena. 16 suomenluonto.fi kaupunkiemme hyljeksittynä irtolaisena. TEKSTI SANJA HAKALA
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 Pulu on pysynyt kaupunkeja elävöittävänä seuralaisenamme, vaikka on tullut monin tavoin kaltoin kohdelluksi. Kultakyyhkystä par j atuksi puluksi VE SA H U TT TU N EN
ivät kyyhkyjä ravinnoksi, löytyy esimerkiksi Gorhamin luolasta Gibraltarilta. 5000 vuo. 4375 vuo. Se on ensimmäinen ihmisen kesyttämä lintu, ja ylipäätään ensimmäisten kotieläintemme joukossa. Koska kesytys tapahtui jo ennen kuin minkään kulttuurin S 67 000 vuo. Pulujen esivanhemmat saapuivat Suomeen joskus 1700-luvun paikkeilla. Suomen historiankirjoissa kesykyyhkyt mainitaan vasta vuosia myöhemmin, kun vuonna 1792 Albergan kyyhkyt karkaavat naapurin peltoon syömään, ja kartanonherralle annetaan siitä sakot. ”Suomessa ei ole koskaan elänyt (villejä) kalliokyyhkyjä”, kertoo William Smith, Helsingin yliopistossa työskentelevä tutkijatohtori, joka tutkii Skotlannin ja Irlannin villejä kalliokyyhkyjä. Pu lu n hi st or ia K U V IT U K S E T JE N N I SA LM IN E N. Aina ei ollut niin. 18 suomenluonto.fi ana ”pulu”on lempeän pehmoinen hellittelynimi, samaa sarjaa kuin ”tipu”. a si. en Arkeologisia todisteita siitä, e. Ne myös pesivät näillä kallioilla kymmenien tai satojen parien yhdyskunnissa. 10 000 vuo. Pulut polveutuvat Länsi-Aasian ja Välimeren alueella syrjäisissä luolissa pesivistä kalliokyyhkyistä. Espoon Albergan kartanon kyyhkyslakkakin rakennettiin suuremmitta seremonioitta. ä jokaisella viestinviejällä on oltava mukanaan kirjekyyhky hätätilanteita varten. Säästihän se aikamoisen lentomatkan, jos pesä olikin aivan ravinnon vieressä! Kalliokyyhkyistä tuli varpusten tapaan kulttuurilintuja, jotka levisivät kaikkialle minne ihmisetkin. en Mesopotamian ja Egyptin kirjoitukset ja taide kuvaavat kyyhkyjä. Koska ne pesivät luolissa, kuten silloiset ihmisetkin, ne ovat olleet osa kulttuuriamme jo kymmeniä tuhansia vuosia. 3300 vuo. Mistä kyyhkyt tulivat. Kalliokyyhkyt ruokailevat avarilla rantaja vuoristoniityillä, ja kerääntyvät öisin kallioiden luolarakosiin nukkumaan kylki kyljessä. i Amarnaan palatsin, jonka seiniä koristavat kyyhkyjen kuvat. a si. a si. Osa kartanoiden ja pappiloiden kesykyyhkyistä karkasi kaupunkiemme puluiksi. Jos asiaa pysähtyy pohtimaan, on kummallista, että sillä viitataan ihmisten vieroksumiin torilla linkuttaviin rääsyisiin ”roskalintuihin”. a si. en Geenitiedon perusteella kyyhky kesyte. en Akkadian (Irak) kuningas Sargon määräsi, e. a si. iin. en Egyptin faarao Akhenaten rakennu. Kyyhkyjen historiallinen voittokulku, ja meidän nykyisten pulujemme tarina, alkoi kuitenkin siitä, kun nykyihminen kehitti maanviljelyksen. Kesyksi maatalouden myötä Kun ihminen alkoi rakentaa pysyvämpiä asutuskeskittymiä, kalliokyyhkyt mieltyivät niihin. iin Levantin alueella Lähi-Idässä samoihin aikoihin, kun ensimmäiset kaupungit peruste. Tässä kohtaa kyyhkyslakassa lienee hoivattu jo monen monta pehmoisesti puluttavaa pesuetta, ja viikonlopun illallisilla nautittu paisti jos toinen. Siitä ei ole säilynyt kirjallisia todisteita, kartanoissa nyt vaan oli monenmoisia kotieläimiä. ä esihistorialliset ihmiset käy. Rakennusten koloissa kyyhkyt saattoivat pesiä, ja laidunmailta ja pelloilta ne löysivät sopivia alavia ruokailupaikkoja. Jopa neanderthalinihmiset käyttivät niitä ravinnoksi, kauan ennen nykyihmisen ilmestymistä samoille asuin alueille. Sitten jossain kaukaisessa vaiheessa tätä yhteiseloa, Lähi-Idän Levantin ”hedelmällisellä puolikuulla”, nykyisen Irakin seuduilla, tapahtui jotakin mullistavaa. Niin ne ovat tehneet kautta koko ihmisen historian. Kyyhky kesytettiin kotieläimeksi. ”Kaikkein lähimmät luonnolliset esiintymät olivat varmaankin Norjassa.” Kalliokyyhkyt levisivät pohjoiseen Eurooppaan jääkauden jälkeen samaan aikaan kuin ihmisetkin
a. ä kruunu omisti kaikki kesykyyhkyjen ulosteet. 1600–1610 Eurooppalaiset kolonialistit veivät kesykyyhkyjä Amerikan mantereelle Virginiaan. Muinaisessa kuvataiteessa Egyptistä Mesopotamiaan, ja varhaisimmissa muistiin kirjoitetuissa Lähi-Idän alueen tarinoissa kyyhkyjä vilahtelee ainakin viiden tuhannen vuoden takaa. Jätösten salpietaria tarvi. i ka. Jokapaikan hyötyeläin Alun perin kyyhky lienee kesytetty ruokaeläimeksi: vaikka yhdestä linnusta saa vain pienen paistin, niiden sosiaalinen elintapa ja kiihkeä halu pesiä ahtaissa ja karuissa oloissa ympäri vuoden teki niistä mainiota vararavintoa. avan kirjekyyhkyihin perustuvan postijärjestelmän Aasiaan ja itäiseen Eurooppaan asti. okirja Apicius suosi. Yli 2000 vuo. n ja Marian kerrottiin tuoneen temppeliin kaksi kyyhkyä lapsensa syntymän pyhittämiseksi. GR AH AM M U LR O O N EY / AL AM Y ST O CK H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O Kalliokyyhkyt pesivät ja viett ävät yönsä kotikoloissaan. Myöhemmin niistä valmistettiin salpietaria, kaliumnitraattia, joka oli arvokasta kauppatavaraa. elee kyyhkyruokiin hapanimeläkastike. GR AH AM M U LR O O N EY / AL AM Y ST O CK Ihmisen ja kyyhkyn yhteinen tarina alkoi rinnakkaiselosta luolissa.. Jeesuksen vanhempien Jose. Monen talon vakiovarusteena saattoi olla kyyhkyslakka, eräänlainen elävä ruokakomero. i viuhkapyrstökyyhkyistä. iin ruudin valmistamiseen. Tältä ajalta ovat myös vanhimmat löydetyt egyptiläiset kyyhkyslakat. Kyyhkylakkojen lattioille kertyviä ulosteita kerättiin lannoitteeksi. Kyyhky oli köyhällekin saatavilla oleva, arvostettu uhrilahja kalliimman lampaan sijasta. Sitä käytettiin lannoitteena, säilöntäaineena ja varhaisen teollisuuden sovelluksissa – myös räjähteiden valmistusaineena sen jälkeen, kun ne Kiinassa keksittiin. 1100-luvulla Mongolian perustanut Genghis Khan aloi. Pian ensimmäisten mainintojen jälkeen ilmestyykin jo kuvauksia pitkälle jalostuneista tavoista käyttää kesyjä kyyhkyjä. Kesykyyhkyjä myös uhrattiin uskonnollisissa riiteistä. en Kilpakyyhkyharrastus on jo ollut voimissaan se mainitaan varhaisissa juutalaissa teksteissä. Esimerkiksi Egyptin perinteisissä resepteissä käytettiin paljon kyyhkylientä, Lähi-Idässä niitä täytettiin kasviksilla, ja Rooman valtakunnan aikainen keittokirja kuvaa haudutettua kyyhkynpoikaa hapanimeläkastikkeessa. 400-luvulla Roomalainen kei. 1600-luvulla Englannin kuningas George I julisti, e. 1590 Intian keisari Akbarin hovirunoilija Abu’l-Fazlin kirjoi. a si. Hienostelukyyhkyt olivat rikkaiden suosimia lemmikkejä Länsija Keski-Aasiassa. suomenluonto.fi 19 historiankirjoitus alkoi, tarkkaa ajankohtaa on mahdotonta tietää
Varsinkin sodankäynnin apuna ne olivat korvaamattomia. iin sinne ulkomaailmasta yli miljoona viestiä. Kirjekyyhkyjen valtakausi oli lopullisesti ohi. i Pariisia viisi kuukau. 1870 Preussin ja Ranskan sodassa Preussi piiri. Kristinuskon Pyhää Henkeä kuvaa valkoinen kyyhky. iin. Kesykyyhkyjä salakulje. 1792 Ensimmäinen kirjallinen todiste siitä, e. Egyptin muinaisuskossa kyyhky oli pyhä eläin, joka kantoi viestejä sekä jumalille että jumalan asemaan nousseille faaraoille. Jumalten siunausta ja symbolismia Lähi-Idän alueen tarinoissa oliivinoksaa kantava kyyhky kertoi vedenpaisumuksen loppumisesta, symboloiden toivoa ja rauhaa. Pu lu n hi st or ia. Historian kuluessa aivan tavallisetkin ihmiset saattoivat lähettää viestejä kyyhkyjen avulla. On helppo ymmärtää, kuinka siitä tuli rakastettu lemmikki. Jos kesykyyhkyn kuljettaa pois kotilakastaan, ja vapauttaa vieraassa paikassa, se lentää luotettavasti kotiin yli 60 kilometrin tuntivauhdilla – huomattavasti nopeammin kuin yksikään jalan, hevosella tai kamelilla kulkeva viestinviejä. 20 suomenluonto.fi Rakastettu lemmikki Kyyhkyjä pidettiin myös lemmikkeinä, ja tuhansien vuosien kuluessa niistä jalostettiin erilaisia rotuja ja värimuotoja. Euroopan ylimystö ja keskiluokka hullaantuivat vitivalkoisiin ja mustiin kaunottariin, lyyraja viuhkapyrstöihin, kääpiöihin ja jättiläisiin, koukkunokkiin ja pöllönkasvoihin, kirjaviin koreilijoihin, puhkurintoihin, huppuharjoihin, pitkäkauloihin, kiharahöyheniin... Modernin ajan koittaessa kyyhkyt olivat arvokas viestijärjestelmä hitaamman postilaitoksen rinnalla. Ne eivät olleet kalliita, eikä niitä tarvinnut erikseen kouluttaa. 1876 Puhelin keksi. Evoluution kuluessa niille kehittyi kyky käyttää aurinkoa, tähtiä ja maan magneettikenttää erehtymättömään navigointiin. Kirjekyyhky ei enää ollut nopein mahdollinen keino väli. Myös olympialaisilla on roolinsa kyyhkyn edelleen vahvassa rauhanlinnun roolissa: Muinaiskreikan olym1735 John Moore julkaisi kirjan ”Columbarium” kesykyyhkyjen elämästä, tutkimuksesta ja oletetuista lajeista. Kirjekyyhky, muinainen pikaviestin Kyyhkyjen pisimmälle hiottu käyttötapa liittyy niiden kykyyn löytää aina kotiin. Osa oli pikalentäjiä, joille järjestettiin Lähi-Idässä hupilentokisoja todistettavasti jo ainakin pari tuhatta vuotta sitten. iin kaupungista ulos, ja niillä lähete. ää viestejä. iin. 1859 Darwin julkaisi kirjansa ”Lajien synty”, jonka avauskappaleessa hän todistaa kaikkien kesykyyhkyjen perytyvän samasta alkuperäislajista. Viestinlähetystä rajoitti lähinnä paperin hinta tai kotiväen lukutaito. Se myös elelee siivosti omassa pesäkolossaan, keskittyen kuhertelemaan oman elin ikäisen parinsa kanssa. Eurooppaan hienosteluja näyttelykyyhkyt saapuivat vasta 1700-luvulla, mutta sitten aikamoisella rytinällä. Sekä hindujen että muinaisen Kreikan rakkauden jumalat, Kamadeva ja Afrodite, on kuvattu kyyhkyjen seurassa. 1837 Lennätin keksi. Kirjekyyhkyjä käytettiin arabimaissa ja Keski-Aasian kuningaskunnissa viestien kuljettamiseen vuosituhansia. Rikkaimpien ihmisten ja hallitsijoiden hoveissa Lähi-Idästä Intiaan jalostettiin erityisen kauniita rotuja. Kyyhky on älykäs, oppivainen ja sosiaalinen eläin, joka voi elää 35-vuotiaaksi. Muinaisessa Rooman valtakunnassakin jokaisella kaupungilla ja siirtokunnalla oli omat viralliset kyyhkyslakkansa viestien lähettämistä varten. a. Kyyhkyn kyytiin voi sitoa viestipussukan, jonka se kantaa kotiin vaikka aavikon, vuoriston tai koko Välimeren toiselta puolen. Vielä ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaan kyyhkyt kuljettivat tuhansia viestejä eri maiden joukko-osastoilta kotiin. Luonnonvaraisten kalliokyyhkyjen pesimäja ruokailupaikat olivat tyypillisesti kaukana toisistaan, ja niiden oli palattava pesäluolansa suojiin joka yöksi. ä Suomeenkin oli jo tuotu kyyhkyjä: Espoon Albergan kartanonherra sai sakot, koska hänen kyyhkynsä söivät naapurin pellosta