K A U P U N K IP U U T. N IIL L A S H O LM B E R G . RAKKAAT KAUPUNKIPUUT KEIHÄSJOEN ENSILUMI HEIKKI WILLAMO TIKKAMETSISSÄ MITÄ ON KOHTUUTALOUS. K O H T U U TA LO U S . JU U A N K E IH Ä S JO E N E N S IL U M I. Saimaannorppa voi olla oma lajinsa. S A IM A A N N O R P A N A LK U P E R Ä . Mistä tulin. Puiden jäkälät Runkoja kirjovat monet lajit.. P U ID E N JÄ K Ä L Ä T T U T U IK S I. W IL L A M O N T IK A T. MITÄ ON KOHTUUTALOUS. S U O M E N LU O N T O 9 | 2 2 3 S IE N I JA K O V A K U O R IA IN E N . IRTONUMERO 9,90?€ Norpan tulo Saimaalle on osoittautunut mysteeriksi
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Mitä sammalpeiton alla lymyää. Kiviä, kantoja ja kaatuneita runkoja, vaiko jotain ihan muuta: peikkoja ja maahisia?. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I LO PP U SY KS Y LO PP U SY KS Y Maanaliset KUVA HANNU HUOVILA / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIESS AURINGONVALON HYVÄILEMÄ kuhmureikko herättää mielikuvituksen
Saimaannorpan lähimmät sukulaiset eivät olekaan Itämereltä. 40 Näpit irti puistamme! Vanhoja kaupunkipuita kohdellaan karsaasti, vaikka ne lisäävät viihtyisyyttä ja tarjoavat monenlaisia ilmastohyötyjä. 16. 38 Kun jää väistyi Mannerjäätikön vetäytyminen loi yli 11 000 vuotta sitten tilan niin norpille kuin ihmisille. H EI KK I W IL LA M O 62 Kysy luonnosta: Miksi tikat pudotteleva t käpyjä. 52 Kohtuus kaikessa paitsi taloudessa Onko kasvutalous todellakin välttämättömyys. 46 Ensilumi Keihäsjoella Juuan Keihäsjoella ymmärtää, miksi metsiä on hyvä suojella. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Nuorasella kävelijä Korukeräpallokas-kuoriainen elää vain yhdellä limasienellä, eivätkä sen elinpaikkavaatimukset jää tähän. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Niillas Holmberg 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja Suomen Luonto 9/2023 Palokärki on ”korven metsuri”, jonka työn jälki näkyy. 26 Ripsiä. 16 Metsän henget Eri tikkalajeilla on mielimetsänsä, ja kolojen tuottajina niiden läsnäolo on tärkeää. Heikki Willamo tikkojen syvimmän olemuksen jäljillä sivulla 16–24. 32 Mistä tulit, saimaannorppa. liuskoja ja röyhelöitä Tutustumme puiden jäkäliin, niiden lajeihin, väreihin ja muotoihin. Mistä se on tullut
Hänen väitöskirjansa käsitteli osin itämerennorpan historiaa Itämerellä, ja viime vuonna hän julkaisi kirjan Hylkeet Suomen luonnossa (Otava). o Kroonpressille on myönne. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski 041 313 1047 niina.tuulaskoski@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Hän on kirjoittanut Suomen Luontoon muun muassa pääkaupunkiseudun meritaimenista, joiden kudun tarkkailu saa hänet joka syksy innostumaan lapsen lailla. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Antti Halkka, toimituspäällikkö, FT Hylkeet ovat olleet osa Suomen Luonnon toimituspäällikkönä toimivan Antin elämää jo vuosikymmeniä. Ju u norpan erikoislaadusta sivuilla – . Pekko-Joonas Rantamäki, luonnonystävä ja toimittaja Pekko on löytänyt luontoja ympäristöjournalismista vahvasti oman juttunsa. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Hänen uusin kirjansa on Ritva Kovalaisen kanssa toteutettu Pohjoistuulen metsä. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar. ely A. Lisätietoa saat syö. avissa osoi. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Sanni Seppo, valokuvataiteilija Sanni on helsinkiläinen valokuvataiteilija, jonka työt kertovat ihmisen ja luonnon suhteesta sekä yhteisöjen ja ihmisten oikeudesta puolustaa luontoa. SA N N I SE PP O VI LL E SA LO N EN SA N N I SE PP O 40 Saimaannorppa on erikoisempi hylje kuin on tiede y. e Kar. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Päivätyökseen hän on Opettaja-lehden toimittaja. unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. Tähän numeroon Antti kirjoitti saimaannorpan alkuperää koskevista uusista kiehtovista tutkimustuloksista. Tässä numerossa Sannin kuvia on kaupunkipuiden tärkeyttä luotaavassa jutussa. i. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. KANSIKUVA (KUUTTI HAUKIVEDELLÄ): MERVI KUNNASRANTA . klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. ämällä tuo. Kuvat ovat Sannin ja Jaana Kannisen kirjasta Huuto kaupunkiluonnon puolesta. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 32 VI LL E SA LO N EN 52 JU H A TA SK IN EN. Luonto on Pekolle loputon ihmetyksen aihe, ja tässä numerossa hän sukeltaa ihmettelemään talouden labyrinttiin. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. i Tilaa diginä: suomenluonto. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto
VINK KI Luonnonvalo tahdistaa sisäisen kellon. Se virkistää valoisaan aikaan ja toisaalta illan hämärtyessä peittelee sikeille yöunille. Kesällä ilma on lämmintä, jolloin se pystyy sito maan runsaasti kosteutta itseensä. Tiheä pilvimatto saattaa pysytellä taivaan peittona päivästä toiseen. Ilmatieteen laitoksen tilastoista selviää, että aurinko voi pysytellä piilossa jopa koko kuukau den. Syksyn viileys saa vesimolekyylit tiivistymään pieniksi pisaroiksi, jois ta muodostuu pilviä. Hupenevasta luonnonvalosta ja auringon pilkahduksista kanna. Siksi lähiilmakehässä on paljon kosteutta”, Tuo vinen sanoo. Siksi päiväsaikaan on hyvä poiketa ulkona nauttimassa valosta ja raikkaasta ulkoilmasta – etenkin silloin, kun aurinko vih doin pilkahtaa pilvien raosta. Talven tullessa ilma alkaa kui vua, ja tammikuussa Jyväskylän paistetuntien määrä yli kaksin kertaistuu joulukuuhun verrattu na. Esimerkiksi Jyväskylän lentoasemalla mitattiin vuonna 2000 vain yksi tunti auringonpaistetta koko marraskuun aikana. aa o. ”Maaperässä on silloin vielä kosteutta, minkä lisäk si meille tulee lounaan puoleisia kosteita ilmavirtauk sia. Tilastojen mukaan viime vuosikymmenten keski arvo Jyväskylässä on 20 tuntia paistetta marraskuus sa ja 10 tuntia joulukuussa. Samaan aikaan päivä lyhenee ja suurin osa Suomesta joutuu yhä odottamaan valaisevaa lumipeitettä. Helmikuun pakkasilla porot taa jo 63 tuntia, siis enemmän kuin kaksi tuntia päivää kohden. aa kaikki irti. Täysin pilvinen kuukausi on onneksi poikkeus. Pilvisyys johtuu kosteuden ja viilenevän ilman yhdistelmästä, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteoro logi Eveliina Tuovinen. Illan tullen onkin hyvä välttää voimakkaita keinovaloja, jotta kello ei mene sekaisin.. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi MARRASJA JOULUKUU ovat tilastollisesti vuoden harmaimmat kuukaudet. Nauti luonnonvalosta TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Vuoden pilvisin aika alkaa. Joulukuussa 2017 saldo jäi nollille. Paksun pilviverhon takia sisätiloissa voi tuntua keskellä päivääkin hämärältä
Olemme ol leet perheen kanssa syyslo malla Seilissä, ja sitä voin kyl lä suositella. Lierot syövät hajoavaa lehtimassaa ja vauhdittavat ravinteiden vapautumista. Voi myös kuulostella, mitä lintujen ääniä yhä kuuluu. Lehtiä voi myös kerätä kukkapen kin katteeksi suojaamaan kasveja pakkaselta ja pinta mullan kuivumiselta. Syksy on kiitollista lintujen havainnointiaikaa, sillä laje ja on vähemmän opeteltavana. Sei listä mieleen jäi hiljaisuus ja pimeys, ja muistan, että nukuin siellä aivan äärimmäisen hyvin. Maatumista voi nopeuttaa ajamalla lehtien yli ruohonleikkurilla. Lennättikö tuuli pihalle naapurin pihakoivun viimeiset lehdet. Suon värimaail ma on kaunis, eikä siellä ole enää mäkäriä. Syksy on kivaa aikaa suoretkeilylle. 1 SOILLA. Tämä selviää laji.fi tietokannasta, johon myöhäisin ilmoitus on tehty 12.11. Se on ihana paikka, ja olen ollut siellä aiemmin vain keväällä. Maatuessaan ne tarjoavat ravinteita nurmikolle ja muille kasveille. Kasvibiologi ja valokuvaaja pitää Suomen Luonnon nettisivuilla Pesueen retket -blogia. Millaisia siemenkotia niissä on. Metsässä voi seurata, kuin ka ruskalehdet varisevat ja kasvit muuttuvat hiljalleen talventör röttäjiksi. Lehdistä pitävät myös lierot, puutarhurin korvaa mattomat apurit. 2 SAARISTOSSA. Yleisin lajeista on punasyys korento. Ne varastoivat lehtiä myöhempää käyttöä varten kiskomalla niitä töt terölle koloihinsa. Vähän haastetta tuo se, että seassa on nuoria yksilöitä, joiden väritys onkin vähän erilainen. Missä retkeilet talven alla, Emilia Pippola?. Kun aurinko pääsee lämmittä mään, marraskuussa voi nähdä vaik ka millaisia hyönteisiä yhä siivillään. Mitä sinä löydät. Marraskuussa on havaittu myös syyskorentoja, jotka nimensä mukai sesti nousevat siivilleen vasta loppu kesällä. Haluaisin mennä syysaikaan Poh janmaalle Levanevan suojelualueelle. Anna lehtien jäädä maahan Löydä myöhäinen sudenkorento VINK KI Paksu ja tiivis lehtipatja ei ole hyväksi, ja esimerkiksi vaahteran suuret ja kovat lehdet voivat maatua hitaasti. Hyvä! Pudonneet lehdet ovat puutarhassa suorastaan hyö dyke. Kyseessä oli idänkirsikorento. 12.11. Rahkasammalissa on monia värejä, ja ruska värjää varpu jen lehdet ja kellastuttaa sarat ja hei nät. viime vuonna. Sudenkorennon voi löytää lennossa vielä marraskuussakin. suomenluonto.fi 7 Onko pihasi yhä haravoimatta, ja lehdet uhkaavat hau tautua ensimmäisten lumisateiden alle. Yksi haaveeni on loppusyksyn retki saaristoon, esimer kiksi Saaristomerelle Jurmoon. Lisäksi lehdet peittelevät lierot pii loon pihan rastailta ja muilta syömäreiltä. Omassa ar jessani lähimetsät ovat tärkei tä. 3 LÄHILUONNOSSA. Joten kin se villi meri vetää puoleensa
Lisäksi yhä peräti neljännes EU:ssa kulutetun ruoan jalanjäljestä syntyi tuontiruoan kautta EU:n ulkopuo lisissa maissa (Suomessa n. Vain siten on mahdol lista päästä Green Deal ja Pellolta pöytään strategioi den tavoitteisiin. Sienikoria ulkoiluttaessa matkaan tarttuu aterian ainesten lisäksi myös hyöty liikuntaa, luonnon terveysvaiku tuksia ja iloista mieltä. Ruoan raskas jalanjälki Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T LE EN A LA TV AL A/ VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Tämä vaikeuttaa merkittävästi EU:n ekologisen jalanjäljen hallintaa ja sysää samalla eurooppalaisten aiheut tamaa ympäristökuormaa ulkomaille. Tuon tiruoka on kuluttajalle usein kotimaista halvempaa, mutta ympäristölle kalliimpaa. Myös luonnon tar joamaa lähiruokaa kannattaa siis jatkossakin hyö dyntää niin paljon kuin mahdollista. 17,5%). NATURE FOOD verkkolehden tuore artikkeli pal jastaa, että kymmenvuotiskaudella 2004–2014 EU:n koko ekologisesta jalanjäljestä leijonanosa, eli noin 30 prosenttia, muodostui ruoan tuotannosta, tuon nista ja kulutuksesta (Suomessa tosin asumisen ja lanjälki oli suurin). Sienet ovat tuoneet ruo kapöytään kivaa vaihtelua kaikkein luo muimmalla tavalla. Se on pienentynyt, mutta ei vielä tarpeeksi. 8 suomenluonto.fi LUONTO ON TÄNÄ SYKSYNÄ tarjonnut taas parastaan ennennäkemättömän sieni sadon muodossa. TUTKIMUKSEN TEKIJÄT painottavat tar vetta laatia EU:lle entistä parempi koko ruo kaketjun kattava ruokaohjelma, joka sääte lisi järjestelmällisesti paitsi ruuan kysyntää ja tuotantoa, myös ruoan tuontia. PAREMPAA RUOKAOHJELMAA odotellessa Suomes sakin kulutusvalinnat ja kulutuksen määrä ovat tärkeitä, koska kysyntä muokkaa tarjontaa. Marjoja, sieniä ja kotimaista kalaa soisi syötävän enemmän siksikin, että Euroopalle on osoittautunut haastavaksi saada unionissa kulu tetun ruoan ekologinen jalanjälki edes kohtuullisel le tasolle
ItäSuomessa, missä kuusitiaisten vaellus havaittiin ensin, kuusitiainen on hyvin harvalukuinen pesimälintu. Poikkeuksellisia kuusitiaisparvia alkoi lennellä ItäSuo men suurten vesistöjen rannoilla elo–syyskuun vaihtees sa. Varovaisestikin arvioiden Suomeen saapui tänä syksy nä jopa miljoona kuusitiaista. Kymmenes lokakuuta Signilskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla laskettiin 13 687 kuusitiaista. Lintuvaellusten pääsyinä pidetään hyvin onnistuneita pesintöjä sekä samaan aikaan huonontunutta ravintotilan netta, mutta kaikkia syitä niihin ei tunneta. Summa on seitsemän kertainen lintuaseman edelliseen ennätykseen verrattuna. lokakuuta käsittämättömät 69 000 kuusitiaista. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Kuusitiaisilla ennätysvaellus Kuusitiaisia vaelsi Suomeen enemmän kuin koskaan on tilastoitu. Vaellus jatkuu kunnes lin tujen sisäinen muuttovire hiipuu, ja ne asettuvat keskital veksi aloilleen. Syyskuun edetessä tiaisparvet kiirehtivät yhä lännem mäksi. Vaeltajat ovatkin lähteneet liikkeelle Venäjältä. Hankoniemen kärjessä laskettiin 1. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO
Ei kö puuta saada riittävästi muualta. ”Jos verrataan alkuperäiseen hakkuu suunnitelmaan, osa alueesta on rajattu hakkuusuunnitelman ulkopuolelle, eli luontokohteiksi, nimenomaan lajiston perusteella”, Korhonen kertoo. Syndalenissa tehdään 11 hehtaarin avo hakkuut, joista suurin osa toteutetaan ns. ”On puuta, ei siitä ole kysymys”, Otsa mo sanoo. Metsähallituksen Metsätalous Oy:n kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo, miksi Metsähallitus hakkaa met sää Syndalenin kaltaisissa kohteissa. Alueella elää muun muassa vaarantu neeksi luokiteltu kissantassujäkälä sekä silmälläpidettävä rakkosammal. aa huomioivansa uhanalaiset lajit. Näiden havaintojen, jul kisen paineen ja Metsähallituksen omien kartoitusten perusteella hakkuusuunni telmia muutettiin tänä vuonna. Metsä on tär keä elin ympäristö monille uhanalaisille ja harvinaisille lajeille. Korhonen kertoo, että avohakkuita muutettiin peitteisiksi hakkuiksi, ja sääs töpuustoa jätetään peitteisille ja avohak kuualueille ”huomattavan paljon”. ”Tässä aidosti tavoitellaan sitä, miten monikäyttömetsissä voidaan huomioida uhanalaisia lajeja”, Korhonen lisää. Hakkuiden kohteena oleva met sä on EteläSuomessa harvinaista järeää metsää, ja koska se sijaitsee puolustusvoi mien harjoitusalueella, siellä on hyvin vä hän muuta ihmistoimintaa. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVA ESA ERVASTI / VASTAVALO Kissantassujäkälän kasvupaikoilla metsä tulisi ympäristöhallinnon suositusten mukaan jätt ää hakkuiden ulkopuolelle, sillä laji on riippuvainen sankan metsän tarjoamasta varjosta ja kosteasta pienilmastosta.. ”Meidän mielestä Syndalen ei ole erityi nen kohde”, hän sanoo. 84 hehtaarin hakkuusuunnitelmista huolestuneet metsäaktivistit kartoitti vat kesällä 2020 metsän uhanalaisia lajeja vapaaehtoisesti. avat närää, vaikka Metsähallitus vakuu. Hakkuut ovat herättäneet huolta luon toarvojen säilymisestä, vaikka Metsähal litus vakuuttaa ottaneensa uhanalaisten lajien esiintymät huomioon. Otsamon mukaan kyse on siitä, toimi taanko metsätalousalueilla metsätalouden puitteissa, vai siirretäänkö alue suojeluun. Hän viit taa metsänkäyttöilmoituksiin, jotka teh tiin helmikuussa 2020. Metsähallituksen Metsätalous Oy:n EteläSuomen aluepäällikkö Ilkka Korhonen, miten uhanalaiset lajit on huomi oitu hakkuissa. ”Emme ole nähneet pitävää syytä mik si alue pitäisi jättää kokonaan hakkuiden ulkopuolelle.” Arvometsää nurin Hangossa Hakkuut Hangon Syndalenissa aiheu. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi METSÄHALLITUS ALOITTI lokakuussa metsähakkuut Hankoniemellä Syndale nissa. säästöpuuhakkuina, joissa avohakkuun keskelle jätetään säästöpuuryhmiä
Dimetoaatin vaikutuksesta vain kolmasosa työläisistä lähti hake maan ravintoa, ja palanneista ai noastaan kahdeksan prosenttia toi siitepölyä toukille. Paikalla olleet saame laiset kokivat, että heidän vastus tuksensa ei tule kuulluksi. Syndalen on alue, missä voitaisiin tehdä kohtuullisen iso suojeluratkaisu kerralla. Voimalaan suunnitellaan 60– 160 tuuliturbiinia, jotka voivat ol la enintään 200 metriä korkeita. RK Irlantilaiset tutkijat osoittivat la boratoriokokein, että hyönteis torjunnassa yleistyneet organo fosfaatit, kuten dimetoaatti, ja pyretroidit, kuten lambdasyhalo triini, muuttavat kontukimalaisten käyttäytymistä. Lajihavainnot osoitt avat, ett ä alueella on suojeluarvoja. Suunni teltu voimalaalue sijaitsee saame laisille pyhällä Rásttigáisán tuntu riylängöllä, sekä Euroopan laajim malla jäljellä olevalla rakentamat tomalla erämaaalueella. Siellä metsänomistus on aika pirstaleista ja metsän rakenne pirstoutunut. Monet hyönteismyrkyt haitallisia kimalaisille Mitä enemmän lintuja, sitä vähemmän mielenterveysongelmia Luonnonsuojelubiologian tutkija Panu Halme, Jyväskylän yliopisto Mitä enemmän lintulajeja ihmisten arkiympäristössä elää, sitä pienem pi osa heistä joutuu ahdistuneisuu den tai muiden mielialahäiriöiden vuoksi sairaalahoitoon, osoittaa 11vuotinen seuranta USA:n Michi ganissa. Aiemmin on todettu, että laajat ja lähellä olevat viheralueet sekä monipuolinen lin nunlaulu vähentävät masennusta, ärtyisyyttä ja stressiä, mutta mui den eläin tai kasvilajien määrän vaikutusta mielenterveyteen ei juuri tunneta. Koska voimalan vaikutukset ylittävät valtionrajat, Suomen ympäristökeskus järjes ti lokakuussa Utsjoella kuulemis tilaisuuden. Kuitenkin yli puolet uhanalaisista metsälajeista on riippuvaisia metsän kosteasta pienilmastosta. Paikalliset kritisoivat voimalaa, erityisesti sen vaikutuksia poro talouteen, maisemaan, turismiin ja luontoon. Tutkimuk set hyönteismyrkkyjen haitoista pölyttäjille ovat tähän asti keskit tyneet neonikotinoideihin, mutta tämä tutkimus osoitti ensi kertaa, että muutkin torjuntaaineet voi vat olla haitallisia. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . PERTTI KOSKIMIES ”Ei voida sanoa, ett ä EteläSuomessa ei olisi enää mitään suojelun arvoista jäljellä.” Kontukimalainen Kontukimalainen M AU RI M AH LA M ÄK I / VA ST AV AL O. Ihmisten tulotaso, etninen tausta ja muut ominaisuudet vaih telivat huomattavasti, mutta Geo: Geography and Environment lehden tutkimus paljasti selvän yhteyden lintujen monimuotoisuuden ja mie lenterveyden välillä. Säästöpuuryhmät toimivat tietyille, kuivuutt a sietäville lajeille. Kukkien pölyttämisteho ei ko keen aikana alentunut, mutta käyt täytymishäiriöt johtavat yhdys kuntien kutistumiseen. Syndalenin metsässä elävät lajit eivät ole välitt ömässä häviämisvaarassa Suomesta, mutt a ollaan juuri sellaisessa kohteessa, missä ratkaistaan lajiston uhanalaistumiskehitystä suuntaan tai toiseen, missä on paljon silmälläpidett ävien tai vaarantuneiden lajien havaintoja. PERTTI KOSKIMIES Davvi-tuulivoimalahanke etenee Suomalainen energiayhtiö St1 jat kaa Davvituulivoimalan suunnit telua PohjoisNorjan Finnmarkiin lähelle Utsjokea. . Etelä-Suomessa suojelun tarve on suurin. Paikallisilla oli mah dollisuus esittää kysymyksiä ja kommentoida suunnitelmaa. . Lambdasyhalotriini ei vaikut tanut lentoaktiivisuuteen, mutta kimalaisista vain 38 prosenttia yk silöistä palasi ravintoa mukanaan, Journal of Applied Ecology tiedeleh dessä julkaistu tutkimus paljasti
Pääkallokiitäjä löytyi Öröstä Kemiönsaaresta löytyi syys– lokakuun vaihteessa Suomessa har vinainen pääkallokiitäjä. Lajia tavataan Suomessa vuosit tain ja se on laji.fi tietokannan mu kaan havaittu maassamme yli tu hat kertaa. Uusista lajeista kahdesta tunnetaan useampia yksilöitä, mut ta yksi laji tunnetaan vain Kolarista löytyneen yksilön perusteella. Hiu kepistiäiset ovat hyvin pieniä, vain noin puolen millin mittaisia, ja ne elävät toukkana toisten hyönteis ten loisina. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Maastamme löytyi uusia hyönteislajeja ja Öröstä huomiotaherä ävä pääkallokiitäjä. Kiitäjä len Jaakko KullLajia tavataan Suomessa vuosit tain ja se on laji.fi tietokannan mu kaan havaittu maassamme yli tu hat kertaa. pimeää diversiteettiä. Maastamme tunnetaan tällä hetkel lä 384 äkämäsääskilajia, mutta Kilju sen alustavien tulosten perusteella lajeja on maassamme tuhansia. Uusista lajeista kahdesta tunnetaan useampia yksilöitä, mut ta yksi laji tunnetaan vain Kolarista löytyneen yksilön perusteella. PIS TIÄISE T PERHOSE T ÄK ÄMÄ SÄ Ä SKE T TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA HÅKAN SÖDERHOLM / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Pääkallokiitäjä. Suomesta on mahdollisesti löyty nyt dnatuntomerkkien avulla häm mästyttävä määrä uusia äkämä sääskilajeja. Pääkallokiitäjä on troop pinen laji, joka vaeltaa ja lisääntyy säännöllisesti myös Euroopassa. Oulun yliopiston tutki ja Niina Kiljunen selvittää väitös kirjassaan äkämäsääskien tunte matonta, ns. 21 Suomelle uutta hiukepistiäislajia Suomesta on löydetty 21 maallem me uutta Anaphessuvun hiukepisti äistä, joista kolme oli myös tieteelle aiemmin tuntemattomia lajeja. Tuhansia uusia äkämäsääskilajeja. Pääkallokiitäjä on troop pinen laji, joka vaeltaa ja lisääntyy säännöllisesti myös Euroopassa. Pääkallokiitäjä löytyi Kemiönsaaresta Öröstä Kemiönsaaresta löytyi syys– lokakuun vaihteessa Suomessa har vinainen pääkallokiitäjä. Hiu kepistiäiset ovat hyvin pieniä, vain noin puolen millin mittaisia, ja ne elävät toukkana toisten hyönteis ten loisina. Suomesta on löydetty 21 maallem suvun hiukepisti äistä, joista kolme oli myös tieteelle aiemmin tuntemattomia lajeja. Kiitäjä len si perhosasiantuntija Jaakko Kullbergin pyydykseen
Kemeratukea on myönnetty muun muassa suometsien täydennys ja kun nostusojituksiin, mikä on lisännyt ve sistöjen ruskettumista ja hiilidiok sidipäästöjä. RK Valkonaamaliitäjä selvisi taifuunista Tyynellä merellä elävä valtamerilintu, valkonaamaliitäjä, joutui taifuuniin riepoteltavaksi. Lisäksi suometsien ojituksen lopettaminen ja vesitalouden parantaminen estää turpeen hiilidiok sidin karkaamista ilmakehään. Tulevaisuudessa tuetaan suo metsien hoitosuunnitelmien tekoa ja vesiensuojelua. RK POLIIT TINEN ELIÖ H AN N U LA AT U N EN / VA ST AV AL O ILVES Lynx lynx Suomen riistakeskus myönsi poikkeusluvat jopa 300 ilveksen tappamiseen, mikä käsittää 12 prosenttia maamme ilveksistä. lokakuuta: ”Tämä on poliittinen tahtotila”. Se kulki taifuunin mukana 11 tunnin ajan ja siirtyi yli 200 kilometriä. Lähett imen tietojen mukaan lintu liikkui 90–170 kilometriä tunnissa ja nousi jopa 4,7 kilometrin korkeuteen. Myrskyn jälkeen se lepäsi veden pinnalla viisi tuntia ja lähti sitt en lentäen ruoanhakuun. Ilves on Suomessa rauhoitettu. RK Ojituksesta vesiensuojeluun Albatrossit seuraavat meren kuiskailuja Jätt iläisalbatrossit hyödyntävät murtuvien aaltojen hyvin matalataajuista, ihmiskorvalle kuulumatonta ääntä, kun ne etsivät optimaalisia tuulioloja pitkillä lennoilla. 2024 al kaen suometsien ojien perkaamiseen ja täydentämiseen tukia ei enää myön netä. Vesiensuojelulla tähdätään vesistö jen kirkastumiseen. Riistakeskuksen päällikkö Sauli Härkönen tiivistää poikkeuslupien taustat Helsingin sanomissa 14. Seurantatulos julkaistiin Ecology-tiedelehdessä. Perusteena poikkeusluville Riistakeskus mainitsi ”paikallisten sitouttamisen”. Aikuinen jätt iläisalbatrossi painaa noin seitsemän kiloa, joten se tarvitsee lentämiseen avukseen tuulta. Tutkija ja aktivisti O o Snellman Elonkehän (3/23) artikkelissa ”Mitä on dialogipesu – Viherpesun uusi kuosi UPM:n ja Metsä Groupin sisältömarkkinoinnissa”. Onnekas liitäjä selvisi hengissä. RK Perinteisempi viherpesu on saanut rinnalleen kontrolloidun kritiikin, pakotetun ja ylikorostetun yhteisyyden sekä tyhjän dialogin. Kun albatrossi lentää pitkiä matkoja, se etsii optimaalisia ilmavirtauksia kovien, alle 20 kilohertsin äänten avulla, PNAS-tiedelehti kertoo. Kemeratuet loppuvat 2023 ja korvau tuvat uudella tukijärjestelmällä. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. Linnun kyky löytää hyvät tuulet on ollut arvoitus, sillä ne eivät käytä suunnistamiseen maan magneett ikentt ää tai meren hajuja. Syyskuun aikana jätet tiin runsaasti tukihakemuksia, mutta vuositasolla tukien määrä on pysynyt samana pari viimeistä vuotta. Japanissa lintuun kiinnitetty gps-lähetin tallensi liitäjän seikkailun. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Valtion maksamat, kestävän metsä talouden rahoituslain mukaiset ns
14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Nuorasella kävelijä TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HENRI KOSKINEN / VASTAVALO JA JERE KAHANPÄÄ / HELSINGIN YLIOPISTO Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita.
TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HENRI KOSKINEN / VASTAVALO JA JERE KAHANPÄÄ / HELSINGIN YLIOPISTO Korukeräpallokas on reilut kaksi milliä pitkä, eli hieman pienempi kuin nuijanuorasen itiöpesäke. Tutkijat kävivät läpi yli kaksisataa eri limasienten asuttamaa tukkia, mutta he löysivät etsimänsä vain nuijanuoraselta (Trichia decipiens). Tutkijat löysivät kovakuoriaisia vain sellaisista paikoista, joissa lahopuuta oli erityisen paljon, enem män kuin 80 runkoa hehtaarilla. Siksi korukeräpallokas on vaarassa hävitä. Korukeräpallokkaalle tämäkin vaikutti olevan lii kaa. Kovakuoriaisesta tiedettiin jo, että se syö limasien tä. Vanhat kuusivaltaiset metsät lahopuusokkeloineen ovat nykyään harvassa. Erikoistuminen on toimiva taktiikka, sillä se vä hentää kilpailua muita lajeja vastaan. Jotkin lajit kykenevät elämään monenlaisissa paikoissa ja syömään monenlaista ravintoa, kun janan toi sesta ääripäästä löytyvät pitkälle erikoistuneet lajit. S u h t e e l l i s t a Korukeräpallokas on reilut kaksi milliä pitkä,. Lokeron raamit ovat ne olosuhteet, joihin laji on sopeutunut. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllätt äviäkin suhteita. Taktiikassa on kuitenkin heikko kohta. Kun tutkijat lähtivät Kuhmon metsiin etsimään pik kuruista kovakuoriaista, korukeräpallokasta (Agathidium pulcellum), kävi ilmi, että laji saattaa olla yllättä vän tiukan linjan spesialisti. Jos ympäris tö muuttuu nopeasti ja olosuhteet vaihtuvat, erikois tujat ovat hyvin haavoittuvaisia. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Nuorasella kävelijä K ullakin lajilla on oma ekolokeronsa. Toisin kuin korukeräpallokasta, nuijanuorasta voi pitää melko joustavana. Kuhmossa tätä limasientä löy tyi puolilaholta haavalta, kuuselta ja koivulta – jopa ta lousmetsästä, jos lahopuuta oli riittävästi. Korukeräpallo kas piirtää oman ekolokeronsa rajat ja hyödyntää sen sisällön tehokkaammin kuin mikään muu laji
16 suomenluonto.fi METSÄN HENGET TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO Tikat vievät luontokuvaaja Heikki Willamon monenlaisiin metsämaisemiin.
suomenluonto.fi 17 Suomen yleisin tikkalaji käpytikka elää kaikenlaisissa metsissä.
Harmaapäätikka on viime vuosina selvästi yleistynyt.. 18 suomenluonto.fi M etsän aamussa kajahtaa harmaa päätikan haikea vihellyssarja. Sen raikuvat huudot elävöittävät hiljaista syysmetsää, eikä sen mailla liikkuessaan voi välttyä näkemästä merkke jä sen ruokailusta. Tikan muoto, nykäyksin tapahtuva liikkuminen ja pyöreän silmän tuijotus tuovat mieleen liskon, mutta ei se lisko ole vaan hirmulisko. Monissa suomalaisissakin linnuissa näkyy selkeäs ti niiden muinainen alkuperä, metsässä tikat – erityi sesti harmaapäätikka ja palokärki – saattelevat ajatuk siani lentävien dinosaurusten pariin. Hajalle silputut maapuut metsän pohjalla, syvälle hevosmuurahaisten käytäviin hakatut aukot vanho jen kuusten tyvillä, suuret, talttanokan veistämät lastut, paljaaksi kuoritut puut ja ympäriinsä levitetyt muura haiskeot kertovat korven metsurin töistä. En ihmettele lainkaan palokärjen suurta merkitys tä lähellä luontoa eläneille ihmisille, minullekin se on aina kuulunut aivan erityisten lintujen joukkoon. Sen saapuminen pihapiiriin tiesi kuole maa, ja raikuva huuto milloin sotaa milloin muita vai voja, se saattoi myös viedä ihmisen metsänpeittoon. Linnut kuuluvat dino saurusten viimeiseen elossa olevaan sukuhaaraan, jon ka höyhenpeitteiset alkumuodot selvisivät liitukauden lopun suuresta sukupuuttoaallosta. Siiven reunan musta valkoinen pilkutus ja nokan tyvestä lähtevä ohjasjuova erottuvat hämärässä juuri ja juuri, silmän pistävän kat seen joudun kuvittelemaan vanhasta muistista. Mustalla tikalla oli taikavoimia, joita käytettiin metsästyksen yhteydessä, se oli ”salon soittaja”, jonka sanoja kehotettiin kuuntelemaan kaadettua karhua ko tiin kannettaessa. Sulavalinjainen ruumis suippenee pitkänokkaisek si pääksi, ja tankea pyrstö nojaa puun kylkeen, jota te räväkyntiset varpaat puristavat. Myöhemmin palokärki muuttui tuhon ja vitsausten ennuslinnuksi. Kristinuskon syrjäyttäessä vanhoja myyttejä kun nioitetulta hahmolta riistettiin asema, se käännettiin päinvastaiseksi ja tehtiin näin vaarattomaksi. Se liittyi tuleen ja tulen mahtiin, pei jaisissa karhun voimaosat pää ja kämmenet valmistet tiin ”kären tulilla, nokkalinnun nuotiolla”. Se ojentelee kaulaansa ym pärilleen katsellen, hypähtää alaspäin ja jähmettyy pai koilleen, kuvastuu siluettina oksien välistä pilkottavaa vaaleaa taivasta vasten. Ne kehittyivät vuo similjoonien saatossa monilajiseksi ja muotoiseksi lin tujen luokaksi ja levittäytyivät lentotaitonsa ansiosta maapallon joka kolkkaan. Palokärki on myyttinen lintu, jonka muinaiset us komukset liittivät karhun ja sitä kautta myös ihmisen sukuun. Joiden kin tarinoiden mukaan palokärki oli liitossa itse paho laisen kanssa. Pian ääni kuuluu vähän lähem pää, sitten pehmeä kjyk, ja tik ka rapsahtaa suuren koivun kyl keen
suomenluonto.fi 19. suomenluonto.fi 19 Värityksensä vuoksi kuvan harmaapäätikka sekoitetaan usein vihertikkaan, joka on nähty Suomessa vain kymmenkunta kertaa
Lintuharrastusta aloitellessani kohtasin samaises sa lehdossa poikueen, ja joitakin vuosia myöhemmin opettelin luontokuvauksen aakkosia harmaapäätikan pesäkololla. Valkoselkätikka pesii lehtimetsissä, joissa on paljon lahoavaa puuta.. Mustalla tikalla oli taikavoimia, joita käytettiin metsästyksen yhteydessä, se oli ”salon soittaja”, jonka sanoja kehotettiin kuuntelemaan. 20 suomenluonto.fi Mökkilehdon harmaapäät Myös harmaapäätikka on aina kiehtonut mieltäni, mut ta toisella tavalla. Lintu syö myös hevosmuurahaisia ja muita selkärangatt omia eläimiä. Ensimmäisen harmaapääni näin nuorena poikana mökillämme. Kuoppa muurahaiskeossa on usein palokärjen tekosia. Palokärjen löytää helpoiten äänen perusteella. En ollut ikinä nähnyt tuollaista lintua, mutta kirjas ta se löytyi: harmaapäätikka, harvinainen haapaleh tojen asukas. Se on hiljainen ja piileskelevä, yleen sä vain haikeana laskeva vihellyssarja paljastaa sen ole massaolon. Se oli aivan lähellä, tuijotti minua kotvan pistä villä silmillään, katosi sitten kuin maan nielemänä. Olin hakemassa lehdon reunassa oleval ta lähteeltä jotain ruokatavaraa, jota pidimme siellä vii leässä, kun katseeni osui saniaisten keskeltä kurkkivaan päähän