C H IL E N L E P A K O T . 9 15.11.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 9 | 2 18 K U U JA L U O N T O . V A S T U U L A JI T . Ä Ä N IA R K E O L O G I. M A R R A S K U U N S Ä V Y T . Maan kiertolainen antaa myös luonnolle rytmiä. L A H O K A V IO S A M M A L . L U O N T O K IR JA T . L A JI E N L U O K IT T E L U . Maan kiertolainen antaa KUUN VOIMA TULIMAAN LEPAKOITA etsimässä MARRASKUUN murretut sävyt Vaikuttavat LUONTOKIRJAT Miksi ja minne LINNUT VAELTAVAT?. S P IR A A L IM U O T O . V A E LT A JA L IN N U T
JOS MAA ON LUMETON, supikoira ei vielä asetu talviunille, vaan lähtee hämärissä pesäkololtaan ruuanhakuun. Lainsuojaton JOS MAA ON LUMETON, supikoira ei vielä Lainsuojaton KUVA ARI KUUSELA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U S Y K S Y. Lainsuojattoman elämä ei ole helppoa: tusinasta pentuja vain yksi selviää seuraavaan kevääseen
28 Unohtuiko vastuu. 54 Syksyn vaeltajat Tiaiset ovat tänä syksynä liikkeellä. 24 Kokoaan suurempi Lahokaviosammal on siirtänyt hakkuita ja rakennushankkeita. Mikä ajaa linnut ilmatien päälle. 60 Tulimaan kevätyössä Chilen Tulimaassa elävät maailman eteläisimmät lepakot. 36 Marraskuun ylistys Harmaassa vuodenajassa on herkkää kauneutta. = kannessa mainittu 14 Kuun kausi Maan uskollinen seuralainen vaikuttaa myös luontoon. Evoluutio on koko ajan käynnissä ja lajit alati muutoksessa. Vaelluslinnut pitävät lintuaseman rengastajat kiireisinä. 44 Loppu laatikkoleikeille. 4 SUOMEN LUONTO 9/2018 Sisällys 9/2018 9/2018 54 50 44 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Bulgaria 49 Kolumni: Pirkka-Pekka Petelius 65 Vahtikoira 66 Homo sapiens: Riitta Rainio 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Logaritminen spiraali Luonnossa harvinainen muoto on säilynyt eliökunnan aamun koitosta asti. JU H O RA H KO N EN 36 36 Hurraa! Marraskuu on täällä tummine sävyineen. Lajit muuttuvat Yliopistonlehtori Johannes Enroth pohtii esseessään lajikäsitystä. Miten menee suomalaisilla vastuulajeilla. 50 Muoto, jonka evoluutio löysi ja hylkäsi Ikivanha spiraalimuoto on säilynyt nykypäiviin. 40 Kirja joka sytytti Suomen Luonnon vinkit klassikkokirjoista. SA N N A PE LL IC CI O N I JO N N E VO N H ER TZ EN TO M I SE TÄ LÄ Rengastaja Tatu Hokkanen Hangon lintuasemalla.
LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Johanna Mehtola (vs.) 050 308 2186 Antti Halkka (opintovapaalla) AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Anne Stolt Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Mari Pihlajaniemi 050 372 8730 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI 77. www.climatecalc.eu Cert. Kannen naakat kuutamossa kuvasi Mauri Leivo. Lue lisää Kuusta ja luonnosta sivuilta 14–23. no. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 9/2018 SUOMEN LUONTO 5 www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi SU SA N N A KE KK O N EN 24 24 Lahokaviosammal on Etelä-Suomen vanhojen metsien erikoisuus. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla
IS TO CK PH TO Antikvariaateista ja kirjastoista voi tehdä hienoja luonto kirja löytöjä. Lahjan ajankohta ei osu koulujen päättymiseen, joka Britanniassa on vasta heinäkuun puolella. Nyt Lippie-tädin lahja on minun kirjahyllyssäni ja herättää yli puolen vuosisadan jälkeenkin yhä mietteitä ja hyvää mieltä. PÄÄKIRJOITUS Lahja vuosien takaa KIRJAHYLLYSSÄNI on pieni punainen kirja. Monelle hyvä kirja on ollut lähtölaukaus luontoharrastukseen. Lisää antikva riaat tien ja kirjastojen aarteita löytyy sivulta 40. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi 6 SUOMEN LUONTO 9/2018 A N N A RI IK ON EN. Antohetkellä Donald ei liene kovin iäkäs mies, koska saa lahjan tädiltään. Kirjan viehättävin yksityiskohta on sen ensimmäisellä sivulla. Kenties kirja hautautui ylähyllyn viimeiseen nurkkaan, tai voi myös olla, että se sysäsi liikkeelle läpi elämän kestäneen harrastuksen ja luontosuhteen. B. Kyseessä lienee siis henkilökohtaisempi muistaminen, syntymäpäivälahja kenties. Maailmansodan päättymisestä oli vain muutama vuosi. Kirjoista parhaat kestävät yllättävän hyvin aikaa ja välittävät luonnontuntemusta ja harrastamisen iloa seuraavillekin sukupolville. Onko lintukirjan antaminen keino auttaa saajaa pääsemään irti sotavuosien karuista kokemuksista, suuntaamaan ajatuksia tulevaisuuteen. Tuo teos, F. Emme voi tietää millaisin mielin saaja otti lahjan vastaan. Kirkman: British Birds (Thomas Nelson & Sons 1929) löytyi aikoinaan porvoolaisesta antikva riaa tista. Päivämäärä herättää enemmänkin ajatuksia. Olipa Donald sitten sota-ajan läpikäynyt lapsi tai rintamalta palannut nuorukainen, mikäpä eheyttäisi ihmistä paremmin kuin luontoharrastukseen syventyminen. Sivun yläosaan on kauniilla käsialalla kirjoitettu: ”(To) Donald with Love June 20 th , 1949 Auntie Lippie” Olen monesti miettinyt kirjan edellistä omistajaa ja lahjan antamisen taustoja
MARRAS–JOULUKUUSSA LEPAKOT OVAT VAIPUNEET TALVIHORROKSEEN. marraskuutakin. 15.–16.11. Löydä leudon talven kukkijat 9/2018 SUOMEN LUONTO 7. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Jatka sieniretkiä talveen TÄHÄN AIKAAN VUODESTA kaamos alkaa Nuorgamissa ja Suomenlahden matalikoilla laulavat allit. Kummankin lajin löydät lahopuulta. KÄY TERVEHTIMÄSSÄ TUTTAVAA ULLAKOLLA! SAMA YKSILÖ KÄYTTÄÄ KERRAN HYVÄKSI HAVAITSEMAANSA PAIKKAA USEIN VUODESTA TOISEEN. Näitä lahoavalla lehtipuulla viihtyviä herkkuja löytää usein sekametsistä, puistoista ja pihoilta. ”Lehtipuiden kirjo on hyvin laaja.” Talvijuurekas ei ole laji vaan ilmeisesti lajiryhmä, joka on heikosti tunnettu. Ne ovat punakeltaisia, limalakkisia, koivunkantosienen kokoisia sieniä, jotka tunnistaa ruskean samettinukkaisesta jalasta. ”Kasvaa niitä kuitenkin Turun seudulla myös jalavalla ja seljalla”, Issakainen kertoo. VINKKI Planeetat havaitsee parhaiten, kun tuntee tähtitaivaan ja tietää, mikä ei kuulu joukkoon. Löydä leudon talven kukkijat VIIME KESÄ lämmitti meren ja järvet, ja olosuhteet voivat nyt olla otolliset toiseen kertaan kukkiville kasveille. Planisfääri on hyvä apuväline. Planisfääri on hyvä apuväline. VINKKI Kiinnostavatko muutkin kuin ruokasienet. Sen voi huomata vielä 17. Japanilaiset ovat tunteneet sen jo yli tuhat vuotta enokitake-nimisenä viljeltynä sienenä, jota nykyisin voi ostaa säilykkeenä. Luonnonkalenteri M arraskuussa alkaa kauan odotettu sienikausi. Kaikki siihen kuuluvat lajit ovat joka tapauksessa käyttökelpoisia. Samoina päivinä Venus näkyy aamulla seitsemän aikaan kaakon taivaalla, lähellä kirkasta Spica-tähteä. Samoina päivinä Venus näkyy aamulla seitsemän aikaan kaakon taivaalla, lähellä kirkasta Spica-tähteä. Sen voi huomata vielä 17. Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre kertoo, että tavallisia myöhäiskukkijoita ovat yksivuotiset rikkakasvit, joiden elinkierto on nopea ja joiden kannattaa kukkia aina kun mahdollista. VINKKI kun tuntee tähtitaivaan ja tietää, mikä ei kuulu joukkoon. Käy katsomassa, mitä niille kuuluu nyt. VINKKI Muistatko, missä kesällä kukkivat peltosaunio, kylänurmikka, peltovillakko, pihatähtimö tai pillikkeet. Nyt on hyvä aika tutustua myös talvivinokkaaseen tai heleän keltaiseen keltavinokkaaseen. Sieniasiantuntija Jouni Issakainen neuvoo etsimään etenkin puuvartisten pajujen kuten raidan rungoilta. marraskuutakin. Mars-planeetta on illalla etelässä, lähellä kuperaa Kuuta, ja sen voi havaita paljaalla silmälläkin, kertoo Jaakko Visuri Tähtitieteellisestä yhdistyksestä Ursasta. lähellä kuperaa Kuuta, ja sen voi havaita paljaalla silmälläkin, kertoo Visuri Ursasta. Nyrkkisääntönä voi pitää, että ilmakehän väreily saa pistemäiset tähdet tuikkimaan mutta planeetat eivät pintakohteina yleensä tuiki. Nyrkkisääntönä voi pitää, että ilmakehän väreily saa pistemäiset tähdet tuikkimaan mutta planeetat eivät pintakohteina yleensä tuiki. On näet sellaisiakin sieniä, joiden itiöemiä alkaa ilmestyä vasta talven tullen, kun monen tutun ruokasienen kausi on jo kauan sitten päättynyt. 15.–16.11. Talvijuurekas on Suomessa hyvin vähän kerätty, myöhäinen ruokasieni, jota kasvaa koko maassa Lapin tunturikoivikoita myöten
Sen jälkeen tropiikin soista vapautuu niin valtavat määrät hiiltä, että pohjoisten soiden kasvavat hiilinielut jäävät merkitykseltään vähäisiksi. Nyt luonnontilaisia soita on jäljellä pääosin enää Pohjois-Suomessa. Suot ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä hiilinieluja. Ne sitovat hiiltä turpeeseen sen sijaan, että palauttaisivat ilmastoa lämmittävän hiilidioksidin takaisin ilmakehään. Kun kasvukausi pitenee ja lämpenee, suokasveilla on enemmän aikaa sitoa hiilidioksidia ilmasta ja varastoida se turpeeseen. TEKSTI EMILIA PIPPOLA / KUVA JORMA LUHTA / LEUKU 8 SUOMEN LUONTO 9/2018. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT ILMASTON LÄMMETESSÄ pohjoisen suot varastoivat hiiltä entistä tehokkaammin, kertoo Nature Climate Change -lehdessä julkaistu tuore kansainvälinen tutkimus. TIESITKÖ. Tutkimuksen mukaan kylmien alueiden suot hidastavat ilmaston lämpenemistä merkittävästi vuoteen 2100 asti. Maamme pinta-alasta kolmannes on alun perin ollut suota. Suot viilentävät ilmastoa T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Lämpenevä ilmasto saa pohjoisen pallonpuoliskon suot sitomaan hiiltä aiempaa tehokkaammin, mutta ilmastoa viilentävä vaikutus kestää vain noin sata vuotta
JU H A TA SK IN EN Viime vuosina kuutteja on syntynyt joka kevät yli 80. RIIKKA KAARTINEN Pihlajavedellä elää Saimaan suurin norppakanta.. Yli puolet kuuteista syntyi ihmisten kolaamiin apukinoksiin. Norppien suojelun kannalta tärkeitä ovat olleet verkkokalastuksen laajentuneet rajoitusalueet sekä apukinosten kolaaminen pesimäpaikoiksi viime vuosien vähälumisina talvina. Suurimmalla saimaannorppien lisääntymisalueella Pihlajavedellä elää yli sata norppaa. Saimaalle arvioidaan nykyään mahtuvan 4000 norppaa. Se on positiivinen merkki, jonka perusteella norppakannan odotetaan olevan kasvussa myös tulevaisuudessa. 124 PIHLAJAVEDELLÄ. Tämä vuosi oli kolmas perättäinen, kun norppia syntyi yli 80. 9/2018 SUOMEN LUONTO 9 EE R O J. 390 NORPPAA. n NORPPAKANTA KASVUSSA METSÄHALLITUKSEN ARVION mukaan saimaannorppien määrä on ollut tasaisessa kasvussa vuodesta 2014 alkaen. LA A M A N EN / VA ST AV A LO Suomessa suurin uhka soiden hiilivarastoille on turpeen nosto polttotarkoituksiin. ”Tutkimuksessa tuli selkeästi näkyviin se, miten tehokkaasti suot varastoivat hiiltä”, kommentoi tutkimukseen osallistunut yliopistotutkija Minna Väliranta Helsingin yliopistosta. Norppien määrä arvioidaan lentolaskennoissa, joissa lasketaan vain aikuiset norpat, ei kuutteja. ”Suomessa suurin uhka soiden hiilivarastoille on turpeen nosto polttotarkoituksiin. Tutkimuksessa ei esimerkiksi otettu huomioon, mitä hiilen sidonnalle tapahtuu, jos soiden kasvillisuus tai kosteusolosuhteet muuttuvat”, Väliranta sanoo. 86 KUUTTIA. Silloin suosta palautuu nopeasti vanhaa hiiltä takaisin ilmakehään, samoin kuin kivihiilen poltossa”, Väliranta toteaa. Jotta norpat olisivat turvassa pidemmällä tähtäimellä, niiden määrä tulisi saada kasvamaan vähintään 1000–2000 yksilöön. "Tulevaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä jäi kuitenkin paljon. Suojelusuunnitelmassa välitavoitteeksi on asetettu norppakannan nostaminen 400 yksilöön vuoteen 2025 mennessä. Silloin norppia arveltiin olevan 300. Molemmat vesistöalueet ovat suuria, ja niillä elävät norpat ovat välttyneet metsästykseltä sodan jälkeen. Se, missä määrin suot voivat hillitä ilmastonmuutosta, riippuu ennen kaikkea ihmisen toiminnasta. Toiseksi eniten norppia löytyy Haukivedeltä, arvion mukaan 92. Tällä hetkellä tuhotaan etenkin trooppisia soita
”Viimeisin MMM:n seurantaverkon arvio metsätalouden typpipäästöistä on jopa 25 000 tonnia typpeä vuodessa, jolloin lukema lähentelisi jo maatalouden lukuja, 30 200 tonnia vuodessa.” Fosforipäästöarvio on Niemisen tutkimuksen perusteella noussut entisestä 130 tonnista noin 630 tonniin ja MMM:n seurantaverkon arvio peräti 1100 tonniin vuodessa. ”Ojitetuilta soilta vesistöihin joutuvat typpipäästöt voivat lisäksi kasvaa sitä enemmän, mitä kauemmin ojituksista on aikaa. Aine on myös erittäin myrkyllistä vesieliöille, ja se voi vesistöön joutuessaan aiheuttaa pitkäaikaisia haittoja. Vuonna 2014 perustettua seurantaverkkoa rahoittaa maaja metsätalousministeriö (MMM), koordinoi Luonnonvarakeskus (Luke), ja mukana ovat Suomen ympäristökeskus (Syke), Metsähallitus, Suomen Metsäkeskus, ELY-keskuksia ja Tapio Oy. Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkijan Mika Niemisen mukaan aiempia arvioita on pitänyt muuttaa täysin seurannasta saatujen tutkimustulosten myötä. Luken, Syken, Tapio Oy:n ja Suomen Metsäkeskuksen vesistöasiantuntijoista koostuva SuoVesi-työryhmä päivittää parhaillaan uusia ojitusten kuormituslukuja. Aikuiset yli yksivuotiaat pöllöt varastoivat ruokaa laajemmalle alueelle kuin nuoret yksilöt. Lisäksi Kestävän metsätalouden (Kemera) tukieurot yllyttävät turhiin ojituksiin. Esimerkiksi Oulujoen vesistöalueella uudet arviot tarkoittaisivat metsätalouden olevan suurin fosforin päästölähde ja vastaavan liki puolesta kaikesta Oulujoen vesistöön päätyvästä fosforista. Entiset arviot ravinnevalumista on pitänyt jopa 10-kertaistaa. Arviot soiden ojituksen aiheuttamista ravinne-, kiintoaineja humuskuormituksesta ovat muuttuneet sitä huolestuttavammiksi, mitä enemmän tietoa on kerätty. Naaraat tarvitsevat enemmän ravintoa kuin koiraat suuremman kokonsa ja munintaan valmistautumisen vuoksi. Maatalouden fosforipäästöt ovat 1800 tonnia vuodessa. PERTTI KOSKIMIES JU H A PE SO N EN / VA ST AV A LO SOIDEN OJITUKSISTA voi monilla alueilla aiheutua lähes yhtä suuret ravinnepäästöt kuin maataloudesta. Etenkin huonoina myyräsyksyinä naaraat ja nuoret keräsivät enemmän ruokaa varastoon kuin koiraat ja aikuiset, mikä paljastui myös seuraamalla saman yksilön varastointia nuorena ja aikuisena. Tehoainetta on käytetty vuodesta 2004 alkaen. Tietoa on saatu muun muassa Metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkosta, johon kuuluu 20 talouskäytössä olevaa ja 11 luonnontilaista latvavaluma-aluetta eri puolilta Suomea. JU SS I M U RT O SA A RI Varpuspöllö varastoi ruokaa pönttöihin.. Kaikkiaan Suomen soista on ojitettu metsätaloutta varten yli viisi miljoonaa hehtaaria, eli joka neljäs talouskäytössä oleva metsähehtaari oli alun perin suota. Koskimies on kirjoittanut ja ollut mukana kirjoittamassa yli kahtakymmentä tietokirjaa, pääasiassa linnuista. Tämä johtuu turpeen hajoamisesta ja ravinteiden vapautumisesta.” Tulevaisuudessa päästöt voivat kasvaa entisestään hakkuiden lisääntymisen, liian syvien kunnostusojien ja Kemera-tukien avulla kaivettujen turhien ojien takia. Arvio fosforipäästöistäkin on viisinkertaistunut”, Nieminen sanoo. Suomessa myytävistä valmisteista 13 sisältää propikonatsolia. Varpuspöllö turvautuu varastoihinsa, jos se ei onnistu saalistamisessa, ja kokemattomammille nuorille ne lienevät keskitalvella tärkeämpi hätävara kuin aikuisille. ”Aiempi arvio metsätalouden typpikuormituksesta oli valtakunnallisesti noin 1600 tonnia, ja nyt tekemäni arvio on 15 000 tonnia. Päästöjen pelätään yhä kasvavan lisääntyvän puuntarpeen myötä. Aiemmin uskottiin, että soiden ojitusten vesistövaikutukset olisivat vain lyhytaikaisia ja suhteellisen pieniä. Suomen Luonto onnittelee! (RK) Varpuspöllö varastoi talviruokaa VARPUSPÖLLÖN loka–joulukuussa kokoamissa talvivarastoissa saaliseläimistä 94 prosenttia on pikkunisäkkäitä ja kuusi prosenttia pikkulintuja, selviää Kauhavalla 2003–2016 tarkastetuista 1056 varastosta. 10 SUOMEN LUONTO 9/2018 10 SUOMEN LUONTO 9/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Pertti Koskimies palkittiin LINTUJEN RENGASTAJA, tietokirjailija, toimittaja ja Suomen Luonnon vakituinen avustaja Pertti Koskimies sai Suomen tietokirjailijoiden tunnustuksen laajasta ja ansiokkaasta tietokirjallisuustuotannostaan. ISMO TUORMAA Suometsien päästöt lähestyvät maatalouden tasoa EU kielsi propikonatsolin käytön torjunta-aineena VILJOJEN SIENITAUTIEN torjunnassa käytetyn propikonatsolin käyttö on yksimielisesti päätetty lopettaa EU:ssa. (RK) Turvemaiden vesistöpäästöt kasvavat, kun turve alkaa hajota. Tuoreimmassa arviossa propikonatsoli todettiin ihmisen lisääntymiselle vaaralliseksi, minkä takia sen käyttö kiellettiin
Useimmat lajit talvehtivat toukkana, lumivaipan suojaamana. Silloin ne voivat parhaimmassa tapauksessa välttää pakkaset kokonaan, tai ainakin ne säästyvät kylmimmiltä keleiltä ja edestakaisin sahaavilta lämpimiltä ja kylmiltä jaksoilta. Toinen talvehtimisen pulma on energian riittävyys levon aikana. Pakkasella se ei ole ongelma, sillä silloin vaihtolämpöisen eläimen energiankulutuskin on minimissä. Oli hyönteisen kehitysvaihe mikä tahansa, se joutuu huolehtimaan siitä, että lämpötilan pudotessa nollan alapuolelle jäätyminen ei pääse rikkomaan solurakenteita. Jos jääkiteitä muodostuu, ne syntyvät soluväleihin rikkomatta itse soluja. Kosteus tiivistyy luolassa talvehtivan liuskayökkösen siipiin. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Horros suojaa 9/2018 SUOMEN LUONTO 11. Siinä auttavat soluihin kertyvät pakkasnesteet eli sokerialkoholit, kuten glyseroli. ES A ER VA ST I MAAKELLAREIHIN, kallionkoloihin, halkeamiin ja luoliin hakeutuu ennen pakkasia kirjava joukko hyönteisiä: liuskayökkösiä, sääskiä ja kiiltomittareita. Rasva varastoja tarvitaan syksyllä, kun hyönteinen valmistautuu horrokseen ja keväällä lämpötilojen taas noustessa
Lahopuun määrällä on suuri merkitys kääville ja monimuotoisuudelle. Onni potkaisee heti alkuun, kun rungosta löytyy arvokas vanhan metsän laji, aarnikääpä. Tavoitteena on selvittää, onko metsistä luonnon monimuotoisuuden turvaajiksi. Ympärysmitaltaan yli 15-senttiset rungot mitataan, jotta metsästä saadaan laskettua lahopuun tilavuus. Eniten uhanalaisia lajeja elää Eteläja Kaakkois-Aasiassa. Näin mitataan lahoaste. 12 SUOMEN LUONTO 9/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A LI CE K A RL SS O N N IK O PE KO N EN / VA ST AV A LO Susiseuranta alkaa Länsi-Suomessa SUURIN OSA Suomen susista elää nykyään maamme länsi osissa. Länsimäen metsä osoittautuu hyväksi, sillä aarnikäävän ja ruostekäävän lisäksi tutkija löytää nopeasti riukukäävän, levykäävän, silokäävän ja lehtoludekäävän. Metsissä elävät petolinnut ovat uhatumpia ja hupenevat nopeammin kuin muiden elinympäristöjen lajit. ”Neuvo voi olla myös, että älkää tehkö mitään.” ALICE KARLSSON Hyvässä metsässä on paljon eri lahoasteessa olevia maapuita. (RK) Puolet maailman petolintulajeista taantuu MAAILMASSA elää 557 petolintuja pöllölajia, joista 18 prosenttia luokitellaan maailmanlaajuisesti uhanalaisiksi, 13 prosenttia silmälläpidettäviksi ja 52 prosenttia taantuviksi. Monet hyönteislajit ovat taantuneet siitä huolimatta, että metsä alue pysyi vuosikymmenet koskemattomana ja hyönteisiä saalistavat pedot vähenivät. Hyönteisten romahdusmainen nopea väheneminen on vähentänyt myös niitä syöviä selkärankaisia, kuten lintuja, sammakko eläimiä ja liskoja. Tutkijat epäilevät, että hyönteis kato johtuu ilmaston muutoksesta, sillä tutkitun metsäalueen keski lämpötila on noussut kaksi astetta tutkimus jakson aikana. Seurannan tavoitteena on koti eläinja koira vahinkojen välttäminen. Kohde osoittaa, että kaupunkimetsä voi turvata luonnon monimuotoisuutta, jos eliöillä on lahopuuta jatkuvasti saatavilla. Pahimpia uhkia ovat metsien hakkuut, maatalouden tehostuminen ja tuotantoeläinten lääkintään käytetyt, mutta haaskansyöjille, kuten korppi kotkille, myrkylliset lääkeaineet. Sen lahottamaan puuhun saavat jalansijansa seuraajalajit, kuten vanhojen metsien lumokääpä ja pitsikääpä. Kun kääpiä on paljon, on metsässä todennäköisesti myös muita lahopuusta riippuvaisia eliöitä. Puukon lisäksi Korhosella on mukanaan työntömittari. Petolintukantojen suojelulle kymmenestä globaalisti arvokkaimmasta lintualueesta peräti kuusi sijaitsee Nepalissa. ”Nyt löytyi myös ruostekääpä”, Korhonen sanoo. Rungon alapinnalta paljastuu useampikin kääpä, joiden laji varmistuu haistamalla, maistamalla ja lopulta laboratoriossa mikroskopoimalla. Jos terä uppoaa puuhun helposti, se lupaa hyvää. (RK) Käävät ja laho ovat monimuotoisuuden mittareita LUONNONVARAKESKUKSEN tutkija Aku Korhonen kartoittaa Uudenmaan taajamametsiä. Korhonen hiippailee kääpäjahdissa vielä ainakin pari vuotta, jonka jälkeen ovat vuorossa suositukset kaupunkimetsien hoitoon. Tutkimus jukaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -sarjassa. Alueen susikanta tunnetaan kuitenkin huonosti. Jos luvat maan omistajilta järjestyvät, Luonnon varakeskus aloittaa läntisten susien seurannan pantojen avulla alkuvuodesta 2019. 12 SUOMEN LUONTO 9/2018. PERTTI KOSKIMIES Sademetsien hyönteismäärä romahti PUERTO RICOSSA tehty tuore tutkimus paljasti, että hyönteisten biomassa oli vuonna 1976 jopa 60-kertainen vuoteen 2012 verrattuna. Ruostekääpä on oiva esimerkki lajista, jonka elämänkaari on merkityksellinen. Korhonen pyöräyttää järeän maapuun ympäri Vantaan Länsimäen taajamametsässä. Varusteina tutkijalla on puukko, jonka hän ensitöikseen tökkää lahon maapuun kylkeen
9/2018 SUOMEN LUONTO 13 Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Pirinvuoriston kansallispuisto on rakentamisen kourissa. Kun seurueemme ihmettelee kansallispuistoon rakentamista, professori Tashev levittelee käsiään ja toteaa, että valtion omaisuudella keinotellaan ja korruptio kukoistaa. Bulgariassa on kuudenlaisia suojelualueita. Maan kolme kansallispuistoa on suojeltu melko löyhästi. Pirinissä rakentaminen alkoi kiihtyä heti 1990-luvun alussa, ja kansallispuistosta on tullut suosittu talviurheilukeskus. Hämmästyttävä näky kansallispuiston sydämessä. TEKSTI RIITTA VAURAS / KUVAT JUHA FAGERHOLM Maailmalta ETELÄISEN EUROOPAN mahtavimmat havumetsät varttuvat Bulgariassa. SUOMEN LUONTO 13 Tashev. n Professori Aleksander Tashev. Näin vakuutti Sofian metsäyliopiston professori Aleksander Tashev, jonka johdolla suomalaiset dendrologit retkeilivät heinäkuussa Bulgariassa. Laskettelu rinteitä on jo lähemmäs sata kilometriä, ja hotellirakentaminenkin tunkeutuu puiston rajojen sisälle. Puiston pyhiinvaelluskohde on 1300-vuotias bosnianmänty. Pian rysähtää ja suuret kivet vyöryvät tien laitaan: mahtimetsään räjäytetään laskettelurinnettä. SUOMEN LUONTO Alppiniity llä kukoistav at tulikelluk at.. Vieraita on varsinkin Britanniasta ja Israelista. Euroopan Unionin köyhimmän maan talous tuskin kohenee Natura-suojelualueita nakertamalla. Puistossa on paljon kotoperäisiä eliölajeja, ja esimerkiksi kasvilajeja yhtä paljon kuin koko Suomessa yhteensä. Puilla on korkeutta ja jykevyyttä tuplasti enemmän kuin Suomessa. Uutta ovat myös ankarat tulvat. Kun lähden yksin alas vuoristotielle, säikähtänyt työmies pysäyttää minut kaarteessa. Kylien liepeillä näkyy pieniä sahoja. Pirinin kansallispuiston metsä on suurelta osin yli 150-vuotiasta. Sen oksa on yhtä jykevä kuin täkäläisen vanhan tammen runko. Puuteollisuutta ei ole. Niihin on ollut sallittua rakentaa tarpeen mukaan. Talviurheilu polkee luontoa Bulgariassa Kansallispuistojen suojelu on heikolla tasolla Bulgariassa. Rikotut rinteet eivät enää pidättele vettä vuorilla. Metsäkuusen ja männyn lisäksi vuorilla kasvaa muun muassa bulgariankuusta, makedonianja bosnianmäntyä. Jopa suojelulainsäädäntöä yritetään höllentää. Metsä kiipeää Kreikan ja Pohjois-Makedonian vastaisilla vuorilla tiheänä turkkina yli kahteen kilometriin. Ylväät tulikukat hallitsevat alppiniittyjä
14 SUOMEN LUONTO 9/2018 14 SUOMEN LUONTO 9/2018 M A RK U S SI RK K A 14 SUOMEN LUONTO 9/2018
9/2018 SUOMEN LUONTO 15 9/2018 SUOMEN LUONTO 15 Kuu on Maan uskollinen seuralainen, jonka vaikutuksia eliöihin tutkitaan kiivaasti, kuten Kuun syntyäkin. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT MARKUS SIRKKA, MAURI LEIVO, ARTO JUVONEN / LINTUKUVA, JARI HAKALA / VASTAVALO, HEIKKI KETOLA / VASTAVALO, PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO, IRINA FILATOVA / SHUTTERSTOCK, NASA, MARY EVANS PICTURE LIBRARY / LEHTIKUVA TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT MARKUS SIRKKA, MAURI LEIVO, ARTO JUVONEN / LINTUKUVA, JARI HAKALA / VASTAVALO, HEIKKI KETOLA / 9/2018 SUOMEN LUONTO 15
Erään mallin mukaan kiertoradallemme kasautui silloin muitakin kuita, jotka ajautuivat pois”, Liljeström kertoo. Kuun tummemmat kohdat eli meret ovat basalttialankoja ja vaaleammat kohdat eli mantereet taas alumiinipitoista anortosiittiä. ”Voisiko meillä olla useampi kuu. Kuu kuitenkin etääntyy meistä hieman koko ajan. Täysikuuhun on aikaa kaksi viikkoa. Törmäyksen johdosta kappaleet sulautuivat osittain yhteen, mutta samalla avaruuteen ja Maan kiertoradalle sinkoutui sulaa kiveä, josta kasautui Kuu. 4,51 miljardia vuotta sitten, vain 60 miljoonaa vuotta aurinkokunnan synnyn jälkeen Maahan törmäsi Marsin kokoinen kappale. Vuorovesissä syntyvä kitka kuluttaa Maan pyörimisenergiaa. Maata kohti ei ole näkyvissä Auringon valaisemaa Kuun pintaa. UUSIKUU: Kuu on päivätaivaalla lähellä Aurinkoa ja siksi näkymättömissä. PUOLIKUU: Puolet Maahan näkyvästä Kuun pinnasta on Auringon valaisemana. Koska Maa pyörii nopeammin kuin Kuu kiertää Maata, nousuvesiaalto on aina hieman Kuun edellä. Paras ajankohta Kuun tarkempaan tutkiskeluun onkin puolikuun aikaan, jolloin valon ja varjon raja on selkeä ja Kuun kraatterit erottuvat rajalla hyvin. Ihmiselämän mittakaavassa se on ihan mitätöntä, mutta hiljalleen se hiippailee tästä kauemmas. Kuu etääntyy Maasta noin neljän sentin vuosivauhtia. 16 SUOMEN LUONTO 9/2018. Aurinko valaisee tuolloin Kuun vastakkaista puolta. Se on huikea ajatus.” Nyt on kuitenkin tyytyminen tähän yhteen, noin 380 000 kilometrin etäisyydellä maapallosta vaeltavaan kuluneen asfaltin väriseen seuralaiseemme. ”Suurimmat niistä näkyvät selvästi kiikareillakin. Kasvavasta ja vähenevästä puolikuusta käytetään myös termejä ensimmäinen neljännes ja viimeinen neljännes. 16 SUOMEN LUONTO 9/2018 J uuri nyt, marraskuun puolessa välissä kirkkaalla iltataivaalla näkyy puolikas Kuu. ”Maa ja Kuu ovat koostumukseltaan tosi samanlaiset. ”On eri vaihtoehtoja, joista paras selvittää suurimman osan avoinna olevista kysymyksistä. Kuussa ja Maassa onkin samoja kivilajeja. Samankaltaisuus ja erilaisuus pitäisi pystyä jotenkin selittämään.” Vielä ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä, miten Kuu on syntynyt, mutta sitä tutkitaan aktiivisesti. Ja sitten ne ovat ihan snadisti erilaiset. Etääntyessään se kuitenkin vie maapallolta pyörimisenergiaa, jolloin meidän vuorokausi hidastuu millisekunnin vuosisadassa. Tästä johtuen maapallon pyörimisliikkeen pyörimismäärä pienenee ja vastaavasti Kuun ratapyörimismäärä kasvaa. ”Mekaanisesti laskettuna lopulta miljardien vuosien päästä käy niin, että Kuu KUUN VAIHEET KUUSTA ON AINA SAMA PUOLI MAATA KOHTI, sillä Kuu pyörähtää akselinsa ympäri samassa ajassa kuin se kiertää maapallon. On yllättävää, kuinka kolmiulotteinen Kuun maisema on”, sanoo tiedottaja Anne Liljeström Tähtitieteellisestä yhdistyksestä Ursasta. Samalla Kuu loittonee. Ja tottahan Kuu on joskus ollut todella paljon lähempänä Maata.” Etääntyminen johtuu vuorovesi-ilmiöstä. Aikaa kutsutaan synodiseksi kuukaudeksi, joka kestää 29 vuorokautta, 12 tuntia ja 44 minuuttia. ”Vajaat neljä senttiä vuodessa, mikä on lopulta tosi vähän
Tällöin Kuun ja Auringon vetoIR IN A FIL AT O VA / SH U TT ER ST O CK JA RI H A K A LA / VA ST AV A LO Kuu vaikuttaa yhdessä Auringon kanssa vuorovesi-ilmiöön. Pimeä puoli ei näy Maahan. Kuu vaikuttaa yhdessä Auringon kanssa painovoimallaan maapallon vuorovesiin ja siten moniin merieliöihin kuten planktoneihin, koralleihin ja kaloihin. Tuolloin maapallon Kuun puoleiselle osalle syntyy vuorovesipullistuma, kun vesi liikkuu Kuun vetovoimasta. Laita mielessäsi sirpin vasemmalle puolelle viiva. 9/2018 SUOMEN LUONTO 17 ONKO KUU KASVAVA VAI VÄHENEVÄ. 9/2018 SUOMEN LUONTO 17 pysyttelee aina samalla kohdalla taivasta ja Maa on vuorovesilukossa Kuuhun nähden eli Kuu näkyy vain toisella puolella maapalloa”, Liljeström selventää. ”Kuun aiheuttamat vuorovesivoimat ovat kaksi kolmasosaa Auringon aiheuttamasta voimasta.” Täydenkuun ja uudenkuun aikana Aurinko, Maa ja Kuu ovat linjassa toisiinsa nähden. Vuorovedet ovat seurausta siitä, että Kuun vetovoima on erilainen eri puolilla maapalloa vaihtelevan etäisyyden takia. ”Silloin punaiseksi jättiläiseksi kehittyvä Aurinko on tosin jo nielaissut Maan ja Kuun.” Tällä hetkellä Kuu on vuorovesilukossa Maahan nähden ja kääntää aina saman puolen meitä kohti. Siitä muodostuu kirjain: P = pullistuu eli kasvaa K = kutistuu eli vähenee. Näin syntyvät noin puolen vuorokauden jaksoissa vaihtelevat luode eli laskuvesi sekä vuoksi eli nousuvesi. Täysikuu näkyy aina yöllä. TÄYSIKUU: Kuu on taivaalla vastakkaisella puolella kuin Aurinko ja sen meille näkyvä puoli on siksi kokonaan valaistu
Se ei ole mikään yksittäinen silmin nähtävä kupru vaan iso efekti, jossa koko maapallo ikään kuin soi tai sykkii. Hän on tutkinut, onko kalastajien uskomuksissa täydenkuun ja uudenkuun ajan paremmista kalansaaliista tieteellistä perää. 18 SUOMEN LUONTO 9/2018 Tämä Kuusta peräisin oleva kivi on 3,7 miljardia vuotta vanha.. Näin syntyy tulvavuoksi, jolloin vedet ovat korkeimmillaan. · Noin 50 kilometriä paksu kuori. · Noin 1000 kilometriä paksu vaippa. 18 SUOMEN LUONTO 9/2018 voimat vahvistavat toisiaan. · Noin 380 000 kilometrin päässä Maasta. · Lämpötila vaihtelee +130:n ja –200 asteen välillä. Pimeässä hauen on puolestaan vaikea saada kaloja kiinni. ”Kuun sekundääriset eli toissijaiset vaikutukset Maahan tunnetaan ja ne ovat vuorovesi sekä valo”, sanoo apulaisprofessori Anna Kuparinen Jyväskylän yliopistosta. ”Päiväntasaajan seutuvilla maanpinta pullistuu noin 30 senttiä ja Helsingin korkeudella noin 20 senttiä. · Halkaisija 3474 kilometriä, joka on noin neljännes Maan halkaisijasta. Kiertoaika on yksi sideerinen kuukausi, joka on 27 vuorokautta, 7 tuntia ja 43 minuuttia. Jos kalastajat uskovat, että kalaa tulee paremmin tiettynä Kuun aikana, he myös saattavat kalastaa niinä aikoina enemmän. · Kiertää Maata. · Täysikuun heijastama auringonvalo on noin 1/400 Auringon kirkkaudesta. ”Isojen merialueiden kapeissa salmikohdissa vesi voi nousta jopa 15 metriä”, Liljeström paljastaa. ”Tutkin haukien pyyntitilastoa eräältä saksalaiselta järveltä, jossa kalastettiin joka päivä. ”Iso-Britanniassa on tutkittu yksin erakkoina elelevien mäyrien lisääntyKUU · Pääosin kiinteä, rautaydin osin sula. ”Minua kiehtoo myös, miten Kuu vaikuttaa primääristi eli ensisijaisesti eläimiin silloin, jos valo tai vuorovesi ei selitä käyttäytymistä”, Kuparinen sanoo ja antaa esimerkin. Vuorovesi-ilmiö vaikuttaa myös ilmakehään sekä maapallon pintaan. Vähän niin kuin puristaisi ilmapalloa kevyesti.” Vuorovesi ja sisäinen sykli Kuun vetovoima siis rutistelee maapalloa säännöllisesti. M A RY EV A N S PI CT U RE LI BR A RY / LE H TI KU VA N A SA / GS FC / A RI ZO N A ST AT E U N IV ER SI TY Kuun pimeällä puolella on paljon kraattereita muistona erilaisten kappaleiden törmäyksistä. · Ei kaasukehää, tuulta eikä eroosiota. Tämä sekä muut ympäristötekijät piti siis ottaa huomioon tutkimuksessa. Lopputulos kuitenkin on, että haukisaaliit ovat paremmat täydenkuun valossa ja uudenkuun pimeydessä.” Täysikuulla saaliskalat tietävät haukien olevan liikkeellä ja pysyttelevät piilossa. Helsingin korkeudella vuorovesi-ilmiö pullistaa maanpintaa 20 senttiä. Näistä syistä hauki on noina öinä tavallista nälkäisempi ja tarttuu hanakasti syötteihin. Vaikka me ihmiset emme sitä huomaa, on sillä oletettavasti vaikutusta luontoon ja eliöihin. Suomessa ilmiö näkyy vain Strömman kanavassa Kemiönsaaressa, mutta sielläkin vuorovesivaihtelu näkyy selkeämmin virtauksen suunnassa kuin korkeudessa, joka on parin sentin luokkaa
Lähde: Ursa. Vuosittain näkyy 0–3 kuunpimennystä. 9/2018 SUOMEN LUONTO 19 9/2018 SUOMEN LUONTO 19 M AU RI LE IV O Yöaktiiviset lajit kuten humalaperhonen saa kuusta yövaloa. Pimennys on osittainen, kun vain osa Kuusta on täysvarjossa. Kuu ei tällöin koskaan kokonaan katoa näkyvistä, vaan näkyy punertavana Maan ilmakehästä taittuneen valon ansiosta. Useimmat niistä ovat syntyneet samaan aikaan kuin planeetta. Täysvarjon ulkopuolella olevassa puolivarjossa näkyy ainakin hieman Auringon kiekkoa. KUUNPIMENNYS: Kuu joutuu Aurinkoon nähden Maan varjoon. Tätä on vaikea havaita. Aurinkokunnan suurimmat kuut ovat pienimpiä planeettoja suurempia. Tällöin Kuu tummenee vain hieman. Kun Kuu on vain Maan puolivarjossa, kyseessä on puolivarjopimennys. Kun Kuu joutuu Maan täysvarjoon, tapahtuu täydellinen kuunpimennys. Sisinnä on täysvarjo, jonka mistään kohdasta Aurinko ei näy. MAATAMO: Muutamia päiviä uudenkuun jälkeen tai ennen uuttakuuta Kuun kiekon pimeä osa näkyy himmeästi valaistuna, koska se saa Maasta heijastunutta Auringon valoa. Isolla alkukirjaimella kirjoitettuna Kuu tarkoittaa maapallon luonnollista kiertolaista. 9/2018 SUOMEN LUONTO 19 PIENI KUUSANASTO KUU: Planeettoja kiertävät vähintään kilometrien läpimittaiset kappaleet ovat kuita
20 SUOMEN LUONTO 9/2018. 20 SUOMEN LUONTO 9/2018 A RT O JU VO N EN / LI N TU KU VA Huuhkajan huhuiluintoa kuutamolla on tutkittu Espanjassa