U U S IA L A JE JA E T S IM Ä S S Ä . A N T O L E IK O L A . N Ä R H I. P E IK O N N A H K A . L A JI T IE T O A V O IM E K S I. P E IK O N N A H K A . N O R JA N M IE K K A V A L A A T . A H V E N IS T O . L A JI T IE T O A V O IM E K S I. 24 –27 OR VA KK AA ET SIM ÄS SÄ Mika Honkalinna etsi kuviinsa Suomen runsaimman puun kiehtovat muodot ja asukit. S U O M E N L U O N T O 9 | 2 17 M Ä N T Y JA S U O M I. S. D N A JA L A JI E N T U T K IM U S . S U O M E N L U O N T O 9 | 2 17 M Ä N T Y JA S U O M I. U U S IA L A JE JA E T S IM Ä S S Ä . N Ä R H I. N O R JA N M IE K K A V A L A A T . D N A JA L A JI E N T U T K IM U S . M E T S Ä E S S E E . A N T O L E IK O L A . A H V E N IS T O . Irtonumero 9,50 € 16.11.2017 9 Mika Honkalinna etsi kuviinsa Männyn kansa MIEKKAVALAITA tutkimassa Norjassa AURA KOIVISTON metsäessee Tutustumme NÄRHEEN UUTTA TIETEESTÄ: LAJIT JA DNA. M E T S Ä E S S E E
Linnunradan tällä puolen KUVA OSCAR KESERCI / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U S Y K S Y. MARRASKUINEN YÖ huokuu rauhaa Korppoon saariston Jurmossa. Ikiaika tässä ja nyt – ihminen loksahtaa oikeaan mittakaavaansa
Tikan pajalla Piirtäjä Jari Kostet oli paikalla, kun käpytikka avasi käpyjä pajakolon avulla. TO M M I N YM A N 36 36 Dna:n avulla voi vaikkapa selvittää sienen hyönteiset näkemättä niitä. 36 Näkymätön tieto Dna on nykyisin myös työkalu. 46 Valaiden valtakunta Tutustumme Pohjois-Norjan talven suurimpiin eläjiin. Se on säihkyvän älykäs varislintu. 24 Peikonnahkaa minä hain Etsimme erityistä orvakkaa. = kannessa mainittu 4 SUOMEN LUONTO 9/2017 älykäs varislintu. 28 Korkeilta harjuilta kirkkaisiin vesiin Tutustumme Hämeenlinnan Ahvenistoon. 30 Tuntemattomat julkkikset Suomalaiset etsivät maailmalta uusia lajeja ja löytävät niitä. 14 Hongan henki Mika Honkalinna männyn syvimmän olemuksen äärellä. Helsingin Uutelan niityillä voi nähdä tiklejä. Talvehtiminen on vielä osin mysteeri. 4 SUOMEN LUONTO 9/2017 Sisällys 9/2017 46 A N TT I KO LI 56 82 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 59 Vahtikoira 65 Kolumni: Pirkka-Pekka Petelius 66 Homo sapiens: Anto Leikola 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Korea varislintu Närhi on seuranamme koko vuoden. JA RI KO ST ET Uli Kunz kuvasi miekkavalaan Tromssan lähellä. 56 Hohcaharacka, tapinwäändäjä Syksyllä muulloin arka närhi näkyy ja kuuluu. 60 Hoitava – vai hoidettu – metsä. pajakolon avulla. A RI A H LF O RS A RI A H LF O RS Närhen siiven sini viehätti jo kivikaudella.. Tutkija Tiu Similän raportti Norjan miekkavalaista. Aura Koiviston puheenvuoro vanhojen metsien puolesta. 44 Missä lepakot horrostavat. 40 Kenttäkiitäjäinen ja 27 000 000 muuta Maamme lajihavainnot kerätään yhteen
vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen (vs.) 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen 0400 359 787 Laura Salonen 050 346 0821 Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Lisää männystä sivuilla 14–23. www.climatecalc.eu Cert. 9/2017 SUOMEN LUONTO 5 Helmipöllön on hyvä torkkua suuren hongan huomassa. Aura Koiviston essee suomalaisesta metsäsuhteesta. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti 76. Metsä rauhoittaa, jos sen tietää säilyvän. Kansikuvan on ottanut Mika Honkalinna. RIS TO SA U SO Metsä rauhoittaa, jos sen tietää säilyvän. no. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Aura Koiviston essee suomalaisesta 60. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla
Särkikin olisi terveellistä syötävää, ja lisäksi sen nykyistä laajempi kalastaminen rehevöityvistä järvistämme olisi ekoteko. Kotimaisista kaloista ylivoimaisesti eniten syödään kasvatettua kirjolohta, luonnonkaloista suomalaisten ruokapöydistä löytyy useimmin muikkua, haukea, ahventa, kuhaa, siikaa ja silakkaa. Särkeen ei kerry yhtä paljon myrkkyjä kuin rasvaisempiin kaloihin kuten silakkaan. Kotimaisen kalan takavuosina saama myrkky ruuan maine ei hellitä helposti. 6 SUOMEN LUONTO 9/2017 A N N A RI I KO N EN. Lihan kulutus, 81 kg/henkilö/vuosi (2016), ei tosin vielä näytä vähenemisen merkkejä, mutta lihatuotteiden joukossa siipikarjan osuus on kasvussa. Särjen ruokakäyttö ei ole uusi keksintö, mutta ajatus ei vain oikein ole ottanut tuulta siipien alle, vaikka särkeä on tarjottu jopa presidentinlinnan gourmetpöydässä. Terveellisen ruokavalion kannalta nykyistä selvästi maltillisempi lihansyöntikin olisi ihan ok, mutta lihan tuotanto suuressa mitassa on kestämätöntä ympäristösyistä. Särkiruisburgeri, särkikasviskukko, särkihernekeitto. Olisi kuitenkin sekä kansanterveyden että ympäristön edun mukaista käyttää nykyisin eläinrehuksi menevä silakka ja särki ihmisravinnoksi. Sienten ja marjojen lisäksi luontoja lähiruokabuumin luulisi suosivan myös sisävesien kaloja kuten särkeä. Tilastoissa loistaa poissaolollaan särki. TU O M A S PY H TI LÄ / VA ST AV A LO TU O M A S PY H TI LÄ / VA ST AV A LO Kuka loisi uusia klassikoita. Kalaa suomalaiset söivät yhteensä vain 13 kiloa henkeä kohti, mistä kotimaisen kalan osuus oli vaivaiset neljä kiloa vuodessa. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Itämeren lohikalojen ja silakan PCBja dioksiini-arvot ovat kyllä pikkuhiljaa laskeneet, mutta ylittävät yhä EU:n suositusrajat. Myös kananmunia syödään yhä enemmän. Niinpä särjen lihan PCB-arvot eivät rannikkovesissäkään ylitä EU:n suosituksia, ja sisävesissä pitoisuudet ovat vielä pienempiä. Suomalaiset ovat siinä onnellisessa asemassa että metsämme, suomme, rannikkomme ja sisävesistömme vielä pursuavat terveellistä syötävää. Aikamme suuret ilmiöt, terveyden ja hyvinvoinnin vaaliminen sekä ilmastonmuutoksen torjunta, ovat nyt toden teolla alkaneet muokata myös suomalaista ruokakulttuuria ja -järjestelmää. PÄÄKIRJOITUS Särjen käyttö sallittu KUN LIHAISIEN BUFFETTIEN ja juhlaillallisten äärellä elänyt tasavallan presidentti twiittaa syövänsä lihaa vain kerran viikossa, silloin tietää, että suomalainen ruokakulttuuri on muutoksessa
Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I ON AIKA KÖMPIÄ TALVIUNILLE PE TT ER I LE H IK O IN EN N AV IC O RE / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY 3.0 KAAMOS ALKAA SUOMEN POHJOISIMMASSA KUNNASSA UTSJOELLA 25. välisenä yönä, jolloin leonidit ovat vilkkaimmillaan. Nyt onkin hyvä aika perustaa rasvaruokinta tikkanuorisoa varten. Mahtavimmat mäyrälinnoitukset ovat sokkeloita, jotka koostuvat sadoista metreistä käytäviä. Muualla Euroopassa mäyrät elävät usein pienemmissä ryhmissä tai yksin. rinnan viirutuksen perusteella. AURINKO NOUSEE SIELLÄ SEURAAVAN KERRAN VASTA TAMMIKUUN 17. Tikoille, kuten monille muillekin lintulaudan ruokavieraille, maistuu hyvin rasva. 9/2017 SUOMEN LUONTO 7 Ruoka-apua tikoille UHANALAISEN valkoselkätikan pesintöjä todettiin kesällä ennätysmäärä, joten tänä talvena on liikkeellä paljon nuoria valkoselkiä. MARRASKUUTA. (MP) Mäyrä vetäytyy unten maille LOPPUSYKSY on levon ja hiljaisen hämärän aikaa. Parven odotetaan lentävän 6.–30. Nukkuja saattaa kuitenkin heräillä välillä ja leudoilla keleillä poistua pesästä. Suurissa luolastoissa saattaa asua alivuokralaisina supikoiria ja kettuja. marraskuuta. JU H A IL KK A M äyrät, karhut ja supikoirat viettävät Suomessa talvensa nukkumalla. PÄIVÄ.. (MP) Tähyile tähdenlentoja MARRASKUUSSA on luvassa tähdenlentoja, kun leonidien meteoriparvi on aktiivinen. Mäyrä on sosiaalinen eläin, ja samassa luolastossa voi elellä useita raitanaamoja. (MP) Mäyrän ruumiin lämpö laskee talviunen aikana muutamalla asteella. Valkoselkätikan erottaa käpytikasta mm. Mäyrä aloittaa talvilevon loka–marraskuussa ja torkkuu keräämänsä rasvavaraston turvin huhtikuulle asti. Tähdenlentoja voi silloin näkyä muutamia kymmeniä tunnissa. Ensimmäinen talvi on nuorten tikkojen selviytymisen kannalta erityisen kriittinen. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan mukaan leonidit ovat usein yllätyksellisiä, joten tähtiä saattaa vilahdella ennustettua enemmänkin. Taivaalle kannattaa katsella erityisesti 17.–18.11. Niitä on tutkittu paljon Britteinsaarilla, ja siellä ne viihtyvät erityisen suurissa porukoissa
Järvilohia saatiin kutualueille siirtoja ja kannan säilytysviljelyä varten viisinkertainen määrä, lähes 250 yksilöä. Luonnonvarakeskuksen kutukalapyynnissä Pielisjoen Kuurnassa saatiin syys–lokakuussa ennätysmäärä järvialueilla kasvaneita lohia. 2000-luvulla kutulohia on pyyntikauden aikana saatu keskimäärin alle 50, mutta nyt kaloja tuli lähes 250. ”Suurin vaikutus on sillä, että lohen kalastus järvialueilla on oleellisesti pienentynyt kalastuslain vuoden 2016 muutoksen myötä”, sanoo erikoistutkija Jorma Piironen Luonnonvarakeskuksesta. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN PE KK A TU U RI 8 SUOMEN LUONTO 9/2017. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT JÄRVILOHEN RAUHOITUS alkaa tuottaa tuloksia. Pielisjoen uhanalaisilla järvilohilla ennätysvuosi T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Kaikki järvilohen luontaiset kutujoet on padottu. TIESITKÖ. Järvilohet ovat merilohen kantoja, jotka ovat jääneet vangiksi järviin maankohoamisen seurauksena
Linnut löytävät lähes kaikki piilot lumivaipan alta hämmästyttävällä tarkkuudella ja ruokkivat jopa aikaisin kuoriutuvat poikasensakin varastojensa turvin. Lumen tulon jälkeen varastot pienenevät keskimäärin 2,8 saaliiseen per pönttö. Järvilohi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. 9/2017 SUOMEN LUONTO 9 JU H A O LL IL A / VA ST AV A LO IS TO CK PH O TO X X X X X / VA ST AV A LO TALVIVARASTOJA MONIEN ELÄINTEN ravinnonsaanti vaikeutuu talvella, kun päivät lyhenevät ja lumi peittää maan. Se mahdollistasi järvilohen luontaisen lisääntymiskierron. ”Sinne kaloilla olisi vapaa pääsy Pielisjokea pitkin”, Piironen kertoo. RIIKKA KAARTINEN Valtaosa Suomen euroopanmajavista elää Satakunnassa.. Varastot ovat suurimmillaan juuri ennen pysyvän lumipeitteen syntyä. ”Ala-Koitajoella on 5–6 hehtaaria kunnostettuja alueita, mutta lisää tarvittaisiin, koska poikastuotanto on hehtaareista kiinni.” Ala-Koitajoen tulevaisuus järvilohen lisääntymisalueena riippuu voimalan omistajan, Vattenfallin, tulevista ympäristöluvista. Nyt saatu suuri emolohien määrä mahdollistaa kutulohien siirrot, ja istutukset uusille alueilla Ala-Koitajokeen sekä Lieksajoen kunnostetuille koskialueille. Ruotsalainen ornitologi Per Olof Swanberg seurasi pähkinähakkiparin elämää niiden reviirillä. Vuonna 2019 Ala-Koitajoen 7 vuoden määräaikaista vesitystä koskevat luvat uusitaan, jolloin ratkeaa, riittääkö joessa tarpeeksi vettä lohien lisääntymiseen myös tulevaisuudessa. Suomalaistutkimuksen mukaan yleisimmin varastoista löytyy metsäja peltomyyriä sekä hömöja talitiaisia. ”Viimeaikaisten merkintätutkimusten perusteella veto uistelu ja vapakalastus ovat keskeisimmät järvilohen pyyntitavat”, Piironen sanoo. Niillekin asetettiin 60 sentin alamitta, saalisrajoitus yhteen kalaan per päivä, sekä kesäaikainen kalastuskielto. Kunnostetun alueen poikastuotanto on kuitenkin niin pieni, että ihmistä tarvitaan järvilohen lisääntymisen apuna vielä tulevaisuudessakin. 5781 OKSAA löytyy keskimäärin yhdestä euroopanmajavan talvivarastosta. Lakimuutoksen seurauksena rasvaevälliset luonnonlohet rauhoitettiin vuoden 2016 alusta lähtien. Vaihtoehtona on joko siirtyä parempaan ympäristöön, niin kuin muuttolinnut ja lepakot tekevät, tai sinnitellä. Lisäksi Pielisjoen Kuurnan voimalaitoksen alapuoliseen osaan yritetään kunnostaa uusi 5–7 hehtaarin kutuja poikastuotantoalue. Samalla energiantarve kuitenkin kasvaa, kun lämpötila alenee. Puolalaistutkimus selvitti risujen määrän ja puulajit 16 varastossa. Viimeiset 40 vuotta lajin selviytyminen on riippunut emokalaviljelystä ja istutuksista. Kun järvilohikanta kasvaa, lohien suojelussa voidaan nyt ottaa käyttöön uusia työkaluja. Istukaskalat voidaan tunnistaa poisleikatun rasvaevän perusteella. 11,2 SAALISTA on keskimäärin säilöttynä varpuspöllön varastopöntössä loppusyksyllä. Varastoidut oksat olivat pituudeltaan yleensä puolesta metristä metriin pitkiä ja noin kolmen sentin paksuisia. Majavat keräävät risuja kasaan, joka uppoaa veteen jääden jään alle. 280 000 PÄHKINÄÄ on pähkinähakkiparin piilottama pähkinämäärä yhden syksyn aikana. Kannan säilymiseksi on kuitenkin tärkeää, että kala saadaan lisääntymään luontaisesti. Monille Pohjolaan jääville eläimille talvivarasto on pelastus. Lisäksi vuosina 2012–2014 vapautetut istukkaat ovat selvinneet hyvin. Pienentynyt pyyntipaine näkyi heti emokalojen määrässä. Suosikkilajien listalla ovat pajut, koivut, pähkinäpensas, tervaleppä ja haapa. n Patojen yli siirrettyjä järvilohia on merkattu radiolähettimillä, joiden avulla seurataan kutupaikkojen valintaa. ”Kaikki järvilohen luontaiset kutujoet on padottu", Piironen sanoo. Yksi hakki tekee noin 8000 piiloa, jonne kuhunkin se varastoi 15–20 pähkinää
Norppia auttoivat apukinosten kolaaminen ja verkkokalastuksen rajoitukset. (RK) LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Saimaannorpat runsastuvat METSÄHALLITUS tiedotti, että saimaannorppakanta on kasvanut vuoden 2017 aikana 10–20 yksilöllä. Nuoret kuukkelit viettävät ensimmäiset talvensa vanhojen lintujen seurassa, mikä parantaa niiden mahdollisuuksia pysyä hengissä. Mehiläistarhat eivät korvaa luonnonhyönteisiä, sillä pölytys on sitä tehokkaampaa ja varmempaa, mitä enemmän erilaisiin sääja ympäristöoloihin sopeutuneita hyönteisiä siihen osallistuu. 10 SUOMEN LUONTO 9/2017 10 SUOMEN LUONTO 9/2017 Ikiroudan sulaminen vapauttaa myös typpioksiduulia TYPPIOKSIDUULI on 300 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Helsingin yliopiston maatalouseläintieteen professori Heikki Hokkanen arvioi, että pula pölyttäjistä pienentää satoja jo nyt enemmän kuin tuholaiset ja kasvitaudit yhteensä. Myös Iso-Britanniassa arvioidaan hyönteiskantojen huvenneen lähes kolmasosaan 1970-luvulta. Itä-Suomen yliopiston johtama tutkimus paljasti, että ikiroudan sulaminen arktisilta alueilta lisää typpioksiduulin vapautumista soilta. Suomessa ei ole havaittu laajaa hyönteiskatoa, mutta täällä luonnonympäristöjä onkin enemmän jäljellä. Mutta niitä ei ole ilman monimuotoista ja tuottavaa luontoa. PERTTI KOSKIMIES JO RM A LU H TA / LE U KU PIR JO KO IS TIN EN / VA ST AV A LO HYÖNTEISTEN BIOMASSA eli kokonaispaino pieneni 76 prosenttia luonnonsuojelualueilla Saksassa vain 27 vuodessa, keskikesän osalta jopa 82 prosenttia. Myöskään asutus ei ole yhtä tiivistä eikä maatalous niin tehokasta kuin Keski-Euroopassa. Tutkimus julkaistiin PLoS ONE -tiedelehdessä. Tutkimus tehtiin kilpisjärveläisellä palsasuolla ja julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences-tiedelehdessä. Tänä vuonna syntyi 83 kuuttia, joista 70 syntyi apukinoksiin ja 13 luonnonkinoksiin tai avojäälle. Pölyttäjien hupenemisesta on syytäkin olla huolissaan. n PERTTI KOSKIMIES Hyönteiset hupenevat vaarallista vauhtia. Tulos oli hyvä alkuvuoden 2017 heikosta lumitilanteesta huolimatta. Hyönteismääriä seurattiin 63 alueella, jotka edustavat erilaisia ympäristöjä maatalousvaltaisilla seuduilla. Lumipesiä löytyikin vain noin puolet normaalimäärästä. Hyönteisten hävitessä myös linnuille ja muille eläimille koittaa ruokapula. Kukkakedot ja muut hyönteisille otollisimmat elinympäristöt ovat pirstaleina ja katoamassa kokonaan paitsi tehopeltojen myös pensaikkojen, teiden ja kaupunkien alle. Aikuisten ja nuorten tai pesivien ja pesimättömien lintujen kuolleisuudessa ei ollut eroja luonnon metsissä. Kun hyönteiset hupenevat maatalouden tehostamisen seurauksena, muuttuu ruoantuotantomme todellisuudessa pelottavan tehottomaksi. Nuoret joutuivat saaliiksi useammin kuin vanhemmat, ja pedoilta vähemmän suojaa tarjoavissa talousmetsissä todennäköisemmin kuin luonnon metsissä. Tuhansien hyönteisiä syövien lintupopulaatioiden vähenemistä ympäri pohjoisen pallonpuoliskon on ehkä vauhdittanut ravinnon niukentuminen. Yli kolmasosa ihmiskunnan ravintokasveista ei pölyty ilman hyönteisiä, kuten pistiäisiä ja kärpäsiä. Yksipuolistuneessa maisemassa ei löydy elintilaa eikä ravintoa kuin yksipuoliselle ja harvalukuiselle hyönteislajistolle. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että ikiroudan sulaminen lisää kahden muun kasvihuonekaasun, hiilidioksidin ja metaanin, vapautumista soista, mutta typpioksiduulin rooli on tähän asti ollut epäselvä. (RK) Kuukkeli oppii kokeneemmilta KUUKKELI oppii vasta iän myötä ja vanhempien yksilöiden esimerkistä varomaan petoja ja reagoimaan hälytyksiin heti. Tärkein syy hyönteiskatoon on todennäköisesti viljelymenetelmien tehostuminen, etenkin yksipuolistuneet viljelmät, hyönteismyrkyt sekä luonnonkasvien katoaminen torjunta-aineiden käytön ja niittyjen häviämisen seurauksena. Tuoreen arvion mukaan norppia on nyt 370–380. Pohjois-Ruotsissa lähettimien avulla seuratuista 371 kuukkelista 62 yksilöä kuoli, ja niistä 59 pedon saaliina (kanatai varpushaukka tappoi 42). Rypsisadot ovat kuitenkin pienentyneet samassa suhteessa kuin neonikotinoideja on käytetty hyönteismyrkkyinä
Pallokivet ovat kauniita, mutta pienialaisia muodostumia. Jokainen pallokivi on yksilö, kahta samanlaista ei ole. Pallojen väleihin tunkeutunut graniitti on joskus syövyttänyt palloja kauniisti. Pallokiviä onkin viime aikoina löydetty Suomesta yhä enemmän. Pallo kiven voi sekoittaa tyypilliseen rapakiveen, jonka pallot ovat 2–4 sentin kokoisia, kun taas pallokivien pallukat ovat kertaluokkaa tätä suurempia. Jos renkaita on ytimen ympärillä useita, kivi on kuin maanpäällinen Saturnus satumaisine renkaineen. JA RI VÄ ÄT Ä IN EN / GE O LO GIA N TU TK IM U SK ES KU S PORVOOSSA kivikurssia pitäessäni mainostin siihen kuuluvaa maastoretkeä lauseella ”maailman kauneinta kiveä etsimässä”. Ne ovat luonnossamme yhtä harvinaisia kuin kalliomaalaukset; molempia on löydetty 80–100 kappaletta. Biotiitti aiheuttaa mustan, kvartsi ja plagioklaasi-maasälpä vaalean, sarvivälke ja kloriitti tummanvihreän sekä kalimaasälpä punertavan vivahteen. Kävimme Porvoon Virvikin kuuluisalla pallokiviesiintymällä. JUKKA HILDÉN IL M IÖ M ÄI ST Ä Puolet maailman pallokivistä on löydetty Suomesta 9/2017 SUOMEN LUONTO 11 9/2017 SUOMEN LUONTO 11. Eri mineraalit synnyttävät palloihin eri sävyjä. Kalliomaalauksia tunnetaan lähes kaikkialta maailmasta, mutta maailman kaikista pallokivi esiintymistä peräti puolet on Suomessa. Porvoon Virvikistä löytynyttä pallosyenodioriittia. Suomalaisina kivinä ne ovatkin korvanneet toisen yleensä pallorakenteisen kivilajin, rapakiven, joita nyttemmin on löydetty kaikilta mantereilta. Pallokiven keskellä on ydin – kide, kideryhmä tai kivilajinkappale – jonka ympärille eri koostumuksen omaavaa magmaa on kiteytynyt
Paukkusen mukaan kultiaisia voi auttaa. Puut tulisikin säästää hakkuilta ja muulta maankäytöltä aina kun mahdollista. Järeään runkoon ja oksiin on sitoutunut paljon hiiltä. ”Se on ollut käytännössä useamman vuoden työ”, Paukkunen kertoo. Laji luokiteltiin tunnetuista ihmisapinoista uhanalaisimmaksi. (RK) Suojele latosi – kultapistiäiset kiittävät KULTAPISTIÄISTEN eli kultiaisten on ounasteltu harvinaistuneen, koska ne ovat pääasiassa muiden myrkkypistiäisten loisia, ja isäntälajeillakin on tiukat vaatimukset asuinpaikoilleen. Tapanulinorankeja on jäljellä noin 800 yksilöä. Tutkimus julkaistiin Current Biology -tiedelehdessä. Isännät pesivät paahteisilla kedoilla ja auringon lämmittämillä, kuolleilla puilla, joita on yhä vähemmän. ”Isäntälajien pesäpaikkoja voi lisätä ja suojella. Löytö on merkittävä, sillä se on uusin ihmisapinalaji sitten 1929 löytyneen kääpiösimpanssin eli bonobon. Tiedot julkaistiin Insect Conservation and Diversity -tiedelehdessä. Orankilajeja tunnettiin aikaisemmin kaksi: borneonja sumatranorangit. Tapanulinoranki eroaa muista orangeista useiden piirteiden sekä elintapojensa perusteella. Laaja ja syvälle yltävä juuristo sekä leveä latvusto vaikuttavat huomattavasti paikalliseen vesija ravinnetalouteen sekä mikroilmastoon. Asiasta on ollut kuitenkin vaikea saada varmuutta, koska kultiaiset ovat useimmille harrastajille liian vaikeita määritettäviä. PERTTI KOSKIMIES Sumatralta löytyi uusi orankilaji TAPANULINORANKI on uusi orankilaji, joka elää Sumatran saarella noin 1000 neliökilometrin alueella. Aurinkoisilla metsänreunoilla olevia kuolleita puita voi säästää, samoin vanhoja hirsirakennuksia, etenkin maalaamattomia hirsilatoja.” n JOUNI TIKKANEN Tulikultiainen on taantunut yli 70 prosenttia 175 vuoden aikana. Iso puu tuottaa paljon syötävää siemensyöjille. Luonnontieteellisen museon museomestari Juho Paukkunen otti sen takia giganttisen urakan ja määritti yksin peräti 18 584 Suomessa kerättyä kultiaisnäytettä vuosilta 1840–2015. Tuon työn ansiosta tiedetään, että Suomen 49 kultiaislajista 11 on harvinaistunut selvästi, eikä yksikään ole havaittavasti yleistynyt. KR IS TA YL IN EN 12 SUOMEN LUONTO 9/2017. Lue blogia osoitteessa: http://www.suomenluonto.. Ylinen on vastikään muuttanut Espoosta Rovaniemelle, jonne hänet vei halu opiskella uutta ja kokea lappilaista elämäntapaa, löytää neljä vuodenaikaa, erämaita ja tutkia uusia valokuvausmahdollisuuksia. Kolot ja onkalot, paksu kuori, vahvat oksat ja valtaisa lehvästö tarjoavat otollisen kasvu-, lisääntymis-, ruokailuja elinpaikan tuhansille kasvi-, sienija eläinlajeille. / category/vuosia-pohjoisessa/ Iso puu on elämän kehto ISOT JA VANHAT PUUT ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemien toiminnalle niin metsäkuin avomailla, käy ilmi Biological Conservation -tiedesarjan katsauksesta. 12 SUOMEN LUONTO 9/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT PE KK A M A LIN EN A LE K SI LE H IK O IN EN Vuosi(a) pohjoisessa LUONTOKUVAAJA Krista Ylinen aloitti Suomen Luonnon blogikirjoittajana lokakuussa. Tapanulinoranki elää sumatranorangin levinneisyyden eteläpuolella
Tavoitteena on ”vihreä infrastruktuuri”, joka lisää sekä luonnon monimuotoisuutta että ihmisten hyvinvointia. Suurin osa vihreydestä sijaitsee Collserolan vuoristometsässä, lähes kahden Nuuksion kokoisella alueella. Kaupunki kannustaa asukkaita perustamaan viljelypalstoja ja puutarhoja, istuttamaan puita ja asentamaan hyönteishotelleja ja linnunja lepakonpönttöjä. n 9/2017 SUOMEN LUONTO 13 Gondolihi ssi vie Montjuici n kukkulan puistoihin ja puutarhoi hin. Nykyisten viheralueiden kasvija eläinlajiston monimuotoisuutta lisätään ja niiden hoitoa luonnonmukaistetaan. 9/2017 SUOMEN LUONTO 13 Miljoonakaupunki Barcelona tuo lisää luontoa kaupunkiin. Kaupunki hyväksyi kunnianhimoisen vihertämissuunnitelman keväällä 2017. Puiden määrä kaksinkertaistetaan ja kaupunkiin perustetaan viisi uutta puistoa. Rakennusmassat imevät auringon lämpöä ja nostavat tiiviin vanhan kaupungin lämpötilaa jopa seitsemän astetta verrattuna väljempiin alueisiin. Avainasemassa on terve ja toimiva ekologinen verkosto. Haettavina on stipendejä viherkattojen perustamiseksi. Puistoon pääsee julkisilla kulkuneuvoilla helposti esimerkiksi viikonloppuretkelle. Ympäröiviltä kukkuloilta kaupunki avautuu tiheänä kivierämaana, jonka keskipäivän paahde verhoaa hentoon usvaan. Barcelona päätti vihertyä Hyönteishotellit, linnunja lepakkopöntöt sekä mehiläispesät kuuluvat Barcelonan uuteen vihertymissuunnitelmaan. Collserolan metsäalueen korkein vuori on Tibidabo.. Koska vapaa tila on vähissä, kaikki mahdolliset pinnat pyritään vihertämään: pihat, parvekkeet, katot, seinät ja muurit. Uusista ja laajennetuista puistoista ja puistokaduista kudotaan viheryhteyksien verkko, jossa hyönteiset, linnut, jalankulkijat ja pyöräilijät voivat liikkua paikasta toiseen. Suunnitelma luo koko kaupungin kattavan viherverkoston. Barcelonassa on viheralueita nyt seitsemän neliömetriä asukasta kohden, ilman Collserolaa. Tämä on vajaa puolet Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksesta. Vihertämiseen motivoi myös ilmaston lämpeneminen. Tämä hyönteishotelli sijaitsee kasvitieteellisessä puutarhassa. Vuoteen 2030 mennessä jokaista asukasta kohden rakennetaan neliömetri vihreyttä lisää, yhteensä 165 hehtaaria. Kasvillisuuden suoma varjo helpottaisi elämää Barcelonassa toistuvilla yli 30 asteen helteillä. Barcelonassa on suosittuja puistoja, mutta ne ovat jakautuneet epätasaisesti. TEKSTI JA KUVAT AULI KILPELÄINEN Maailmalta SUOSITTU MATKAKOHDE Barcelona sijaitsee Koillis-Espanjassa vuorten ja Välimeren puristuksessa
14 SUOMEN LUONTO 9/2017 HONGAN HENKI Mänty on sitkeä suomalainen. TEKSTI JA KUVAT MIKA HONKALINNA 14 SUOMEN LUONTO 9/2017
Vanhat männyt ovat mitä suurimmassa määrin yksilöitä.. 9/2017 SUOMEN LUONTO 15 HONGAN HENKI 9/2017 SUOMEN LUONTO 15 Kuurainen honka helmikuussa
Vanhojen puiden keskellä aika hidastuu ja mieli rauhoittuu. Olen puhutellut yksinäistä mahtipetäjää talousmetsän hengettömyydessä ja pohtinut suomalaisten suhdetta mäntyyn ja puihin ylipäänsä. Olen ihaillut merenrantakallioiden ikipuiden ankaraa ja veistokselliseksi hioutunutta muotokieltä, vetänyt henkeä tunturinrinteiden mahtavien aihkipetäjien alla, seissyt nöyränä ja hiljaa pilviin kohoavan ikihongikon keskellä, mittaillut nuorten mäntyjen vuosikasvua valtavien taimikoiden keskellä ja eksynyt sinne. Mahtipetäjässä ei sinällään pitäisi olla mitään ennennäkemätöntä, mutta kun maailma ympärillä on muuttunut, ennen niin tavanomaisesta on tullut tavatonta. Kansallispuistoissa, Pohjois-Suomen luonnonmetsissä ja paikoin Suomenlahden ja Saaristomeren saarissa ja rannikoilla voi vielä kokea vanhojen mäntymetsien tunnelman yksittäisten jättöpuiden sijaan. Vain meren karuimmille ulkoluodoille ja pohjoisimman Lapin paljakoille se ei ole juurtunut. 16 SUOMEN LUONTO 9/2017 M änty on Suomen yleisin puu, joka kasvaa lähes kaikkialla kotomaamme kamaralla. Vanhojen puiden keskellä aika hidastuu, ja mieli kohoaa aina hieman hartaammalle tasolle. Käsi taputtelee paksua kaarnaa, ja katse kiipeää runkoa pitkin ylös latvustoon. Vuodet muovaavat männyistä veistoksia, joissa aika muuttuu aineeksi ja hienostuneiksi kerrostumiksi.. Kulkija mutisee jotain, saa ehkä kosketuksen kokonaiseen itsensä mittaisuuteen ja ylväyteen ennen kuin jatkaa rämpimistään taimikoiden ja hakkuumurrokoiden loputtomuudessa. Muutaman viime vuoden ajan olen kulkenut tiiviisti mäntyjen perässä pitkin poikin Suomenmaata Saaristomereltä Inariin. Vuosisatojen sitkas hitaus on kasvanut hienostuneiksi muodoiksi ja kerrostumiksi kertomaan yhden puulajin elämästä näissä pohjoisissa metsissä. Kelohongan pintaa. Olen myös etsinyt yksittäisiä mäntyjä rauhoitettuina luonnonmuistomerkkeinä, sukupuina, uhripuina, karsikkopuina sekä pihaja puistopuina ostoskeskuksista hautuumaille. Vanhat aihki männyt ovat vuosisatojen muovaamia veistoksia, jotka kantavat rungoissaan niin luonnonvoimien kuin ihmisenkin jättämät jäljet ja pankaoksillaan kotkan pesän valtavan painon. Kun kulkija nykyisissä talousmetsissä liikkuessaan törmää yksittäiseen, kohtalon oikusta säästyneeseen ikipetäjään, hänelle tulee pakottava tarve pysähtyä toviksi
Jokainen aikuisen mittoihin ja ikään varttunut mänty on omanlaisensa. Jokaista puuta voi tutkia ja ihmetellä erikseen, eikä kahta samanlaista löydy. Puun yksilölliset piirteet vain vahvistuvat ajan myötä. Tämä Suomemme näyttäisi kovin toisenlaiselta ilman mäntyä. Punahonka on vanhan männyn punertavaksi muuttunutta ydinpuuta. Männyntaimi – uuden alku.. Mänty on niin itsestään selvä osa jokapäiväistä maisemaamme, että kaikkia sen monimuotoisia ulottuvuuksia, niin biologisia kuin kulttuurisiakaan, ei tule usein edes ajateltua. 9/2017 SUOMEN LUONTO 17 Kuusamolaista punahonkaa. Mutta se on pitkä prosessi. Tälläinen mäntymetsä tarjoaa aivan toisenlaisen kuvan kotoisesta metsämännystämme kuin viljelymänniköiden kesytetty monotonisuus. Nuorimmat, vuotta paria aiemmin otolliseen paikkaan kylväytyneet siemenet, ovat pieniä sirkkataimia tai talvenvanhoja neulashapsuja. K uuset ovat luonteeltaan enemmän yhtenäistä metsää, tasaisena humisevaa korpea, kun taas männyistä kasvaa ajan myötä mitä suurimmassa määrin yksilöitä. Harmaita keloja ja hopeanukkaisia komohonkia on pystyssä ja konkeloon jumittuneina tai oksiensa varaan kellahtaneina. Alavimmilla mailla kilpikaarnahongat nostavat latvakruununsa muun metsän ylle, mutta vaaranja tunturinrinteiden karuilla rakkamailla ja myrskyjen kurittamilla meren rantakallioilla luonnonvoimia vastaan kyyristelleet sitkaat koukkuselät ja takkuiset aihkit ovat kiertyneet tuhannelle kaarelle ja mutkalle. Vanhimmat rungot on sammalmatto jo peitellyt metsänpohjan kuhmuiksi ja kohoumiksi
Mänty kasvaa tavallisesti 15–30 metrin mittaiseksi. Nälkävuosien aikana mäntyä on jopa syöty. Toisaalta, männystä jalostettavia biopolttoaineita on kaavailtu tulevaisuudessa ajoneuvojenkin polttoaineeksi. 18 SUOMEN LUONTO 9/2017 Männyn persoona tulee esiin vasta yli satavuotiaana. Suomen pisin tunnettu mänty löytyy Joen suusta, ja sen pituus on 42 metriä. Pitkäikäisenä puuna mänty kantaa rungossaan merkkejä eri aikakausilta: myrskyjen ja tykkylumien murtamia oksia, tervaroson tappamia latvuksia, salamaniskujen harmaiksi koroutuneita uurroksia ja metsäpalojen hiiltymiä. Näinä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden aikoina pettu on noussut uudestaan pinnalle, ja Suomessa toimii leipomoita, jotka ”laittavat taas leipään petäjäistä”. 18 SUOMEN LUONTO 9/2017. Myöhemmin männystä on keitetty sellua, tehty paperia ja kartonkia, ja sitä on tislattu tärpätiksi ja mäntyöljyksi. Männyn nilaja jälsikerroksesta jauhetulla jauholla on jatkettu ruisjauhoja, ja tehty pettuleipää. Mänty on täysikasvuinen sadan vuoden tienoilla. Mänty viihtyy valossa ja tilassa. Suomen vanhin tunnettu mänty elää Lapissa UKK-puistossa lähellä valtakunnanrajaa. Tervasta suitsuavana rakovalkeana mänty on lämmittänyt eränkävijöiden kylmiä talviöitä. Aikoinaan männyt saattoivat kokea elin aikanaan useammankin metsäpalon, joista jokainen jätti omat jälkensä puun runkoon. Pari sataa vuotta takaperin, ennen nykyisen kaltaisen metsäteollisuuden nousua, tervanpoltto oli Suomen tärkein vientiala. Latvapalona etenevää tulta ei ikihonkakaan pysty vastustamaan, vaan silloin sekin tulee tiensä päähän elävänä puuna. Puu löytyi Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 2006 tekemän Itä-Lapin metsien palohistoriatutkimuksen yhteydessä. Siitä on tehty suksia, kehtoja ja ruumisarkkuja, rakennettu kämppiä ja taloja, veistetty veneitä ja laivoja, siitä on höylätty päreitä katonrakennukseen ja valonlähteeksi pirtteihin. Mänty ei koollaan ja ulkomuodollaan herätä erityistä huomiota, mutta on kuitenkin sitkitellyt suopohjaisessa rinnemaastossa ja Pohjolan ankarissa oloissa huimat noin 790 vuotta! I hminen on suomenniemellä käyttänyt mäntyä mitä moninaisimpiin tarkoituksiin halki vuosisatojen. Se on nuorena nopeakasvuinen puu, ja otollisissa oloissa sen vuosikasvain voi venähtää jopa metrin pituiseksi. Paksukaarnainen vanha mänty kestää hyvin metsäpaloja, jos palo etenee maata pitkin. Sen jälkeen pituuskasvu alkaa hiipua, ja persoonalliset piirteet puristua hissukseen esiin
9/2017 SUOMEN LUONTO 19 9/2017 SUOMEN LUONTO 19 Tähtiyö mäntyjen alla.
Mänty säilyy kelona vielä satoja vuosia kuolemansa jälkeenkin.. 20 SUOMEN LUONTO 9/2017 Palokärki palokannolla