lintujen värivirheet. is ja sä s l hi ä s m si et VUODEN YLEISÖLEHTI! suomen kyyhkyt tutuiksi Näin suojeltiin viimeiset Vapaat kosket IIN KRUNNIEN vedenalainen maailma 9 14.11.2014 Irtonumero 8,50 € Kuukkelikin viihtyy suomenselällä Retkellä soita ja metsiä pitkin Porista Kuhmoon.. kyyhkyt. koskiensuojelu. luontokirjaklassikot. krunnit veden alta. 3 ta ut 58 – 6 u . suomenselkä. luontotieto kouluissa. hiljaiset kansallispuistot. SUOMEN LUONTO 9 | 2014 saukko
Luontokuvaaja Jorma Luhta löysi sellaisen Pudasjärveltä. Kuvassa vasemmalla erottuu suurena kirkkaana ovaalina Andromedan galaksi, ja 400-vuotiaan kelon ympärillä hehkuu Joutsenen tähdistön sumuja.. Tähtitaivas säihkyy uskomattoman hienona, kun vain löytää kolkan, missä valosaaste ei häiritse. syystalvi Tähtihetki erämaassa kuva jorma Luhta / Leuku / Teksti jorma laurila Pilvettöminä, pimeinä syysöinä voi nauttia valosta
Tuulivoima ja muu oma energia ovat osa rakentamisen uusia virtauksia. Lämpeneminen näkyy myös vuodesta 1880 jatkuneissa mittauksissa. Jotta peruuttamattomilta ja vakavilta vaikutuksilta ekosysteemeille ja ihmiskunnalle vältyttäisiin, IPCC:n mukaan fossiilisista polttoaineista on luovuttava kokonaan vuosisadan loppuun mennessä. Jokainen niistä haluaisi päästä pikaisesti poraamaan öljyä lämpenemisen jäästä vapauttamilla alueilla. Mitä kuuluu Suomen kolmelle tutulle ja kahdelle harvinaiselle kyyhkylle? Saukko ilahduttaa talvimaisemassa. ”Ilmastonmuutos etenee kiihtyvästi seuraavat 50 vuotta ja päästörajoituksilla voidaan vaikuttaa 2060-luvun ilmastoon. Valoisassa päässä pieni Tanska on puolittamassa hiilen käyttönsä 2020 mennessä, ja uusiutuva energia kattaa siellä yhä suuremman osan kulutuksesta. Muutos on valloilleen päästyään uhka ihmiskunnalle satojen vuosien ajan”, varoittaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 34 Nylen 43 Nikkanen. Jorma Tenovuo otti selvää punaisen peipon ja kalpean punarinnan mysteeristä. Suomessa on jo yli 3000 saukkoa. Haasteet ovat valtavat. Silloin voi nähdä virtavesien mestari eläjän tai sen jäljet. markus sirkka Pääkirjoitus IPCC:ltä madonluvut ilmastotilanteesta 9/2014 Sisällys Synkkiä ennusteita ilmaston lämpenemisen etenemisestä saatiin jälleen marraskuun alussa. 26 Värivirheellisiä 14 Saukonjälkiä vieraita odotettavissa Talvi on parasta aikaa saukon havaitsemiseen. Pulu on jo taajamissa ja sepelkyyhky tulee perässä. Pimeässä päässä suuret Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä riitelevät Jäämeren mannerjalustan rajoista. 28 Kyyhkyt 16 Mereltä rajalle keskellämme 4 Suomen luonto 19/2014 Jorma Laurila päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi lassi kujala marika eerola 14 vakiot Matkasimme metsien ja soiden Suomenselkää Porista Kuhmoon. Yhdysvaltalaisen NOAA-tutkimuslaitoksen raportin mukaan mennyt syyskuu oli mittaushistorian lämpimin ja samoin saattaa käydä koko vuodelle 2014. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti toteaa, että ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on nyt selvä. Kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä on korkeampi kuin koskaan 800?000:n viime vuoden aikana. Aloittamalla fossiilienergian vähentäminen nopeasti lämpeneminen voitaisiin pitää alle kriittisen kahden asteen tavoitteessa
64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Länsirannikolla 19/2014 Suomen luonto 5. 58 Hiljaiset puistot Retki vähän käytyihin kansallispuistoihin. Kuvataulut johdattivat entisajan oppilaat luonnon saloihin. suojelulain synnystä melomalla Iijoella ja haastattelemalla Suomen ensimmäistä ympäristöministeriä Matti Ahdetta. 44 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 58 Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Taulujen taito pelkistää olennainen hakee yhä vertaistaan. CC-000026/FI 52 Vesitähdet ovat osa Krunnien vedenalaista kauneutta. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. kansikuva Kuukkelikin viihtyy Suomenselällä. Reportaasi luonnoltaan upealta vedenjakajaseudulta sivuilla 16–25. no. Se asettaa ympäristöv aatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Kuva: Markus Sirkka. www.climatecalc.eu Cert. Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_09/2014 Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 44 Niittyjä veden alla Sukeltajat kartoittivat Perämeren Krunnien pohjakasvillisuuden. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044?333?5036 Johanna Mehtola, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 044?278?8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Suojeltu Isosuo Lounais-Suomessa kutsuu erämaan rauhaan. Suomen Suomen Luonto 9/2014 73. Otava 36 Iijoen kuohuissa Kerromme koskien- 48 Luontokirjojen klassikot Tunturien yöpuolta, Unelmat paremmasta maailmasta ja muut aikaa kestäneet kirjat. 52 Koulutaulut herättävät muistoja essi keskinen Luonnonystävän ykköslehti Peruna esittelee kaikki osansa Ebba Masalinin taulussa. Menovinkkejä hiljaisiin kansallispuistoihin
Lounaissaaristossa on jo havaittu paikallisia tuhoja. ”Jotkut hehkuttavat, että ilmastonmuutos olisi pysähtynyt jo 15 vuotta sitten, mutta yöperhosseuranta todistaa aivan toista”, Pöyry sanoo. ”Lajit ovat lyhytikäisiä, niillä on vähintään yksi sukupolvi vuodessa, ja koska ne ovat vaihtolämpöisiä, ne reagoivat herkästi muutoksiin. Mitä tahansa tapahtuu, vaikutukset näkyvät perhosissa nopeasti.” Muutoksilla voi olla olla myös dramaattisia seurauksia. Alun perin pyydyksiä oli 150, nyt enää 45. ”Ely-keskus ilmoittaa hoitavansa jatkossa vain lakisääteiset tehtävät, joihin yöperhosseuranta ei kuulu.” Seuranta on Pöyryn mukaan erittäin halpaa. Etelässä skaala on toinen: joidenkin perhosten kanta on jo sata kertaa suurempi kuin 20 vuotta sitten. ”Esimerkiksi havununnia on meillä nyt 80 kertaa enemmän kuin 1993.” Laji tunnetaan Keski-Euroopassa ja Ruotsissa havumetsien tuholaisena. Seurannasta on tullut selkeä ilmastonmuutok- 6 Suomen luonto 19/2014 sen vaikutusten ilmentäjä. Seuraukset ovat olleet hyvin selviä ja eliöryhmä on mitä sopivin. n. ”Se on ehdoton alaraja. Uusia yöperhoslajeja on 20 viime vuoden aikana tullut Lounais-Suomeen jo 40. Usean pohjoisen lajin määrä on romahtanut 1990-luvulta jopa kymmenesosaan. Pöyryn mukaan on vain ajan kysymys, milloin se alkaa syödä EteläSuomen havumetsiä. Lajit ehtivät lisääntyä meillä normaalisti kerran vuodessa, mutta nykyisin kaksi sukupolvea on jo tavallista. Lajisto myös muuttuu. Rahoitus on vähentynyt ja perhosten kannanmuutoksia voidaan tutkia nyt vain metsäympäristössä. Verkosto on silloin liian harva”, sanoo erikoistutkija Juha Pöyry Suomen ympäristökeskuksesta (Syke). Samalla monisukupolvisuus on yleistynyt. V teksti alice karlsson pasi kannisto / vastavalo uonna 1993 aloitettu yöperhosseuranta voi tulla tiensä päähän. Pyydykset koetaan viikon välein ja esimerkiksi määrittäjät tekevät työn nimelliskorvausta vastaan. seurannassa on myös saatu selville, että pohjoiset yöperhoset vähenevät ja eteläiset runsastuvat. Jos mennään sen alle, aineisto ei ole enää laadukasta. Aikasarja kertoo ilmastonmuutoksen vaikutuksista hyönteisiin. 20-vuotinen työ on tuottanut silti merkittäviä tuloksia. Rahapula iskee perhosseurantaan Yöperhosia on seurattu Suomessa jo 20 vuotta. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. Lähtöpassin voivat saada juuri ne työntekijät, jotka ovat pitäneet valopyydyksiä yllä ja käyneet kokemassa niitä. Yöperhosseurantaa tehdään Suomen lisäksi vain Britanniassa, Unkarissa ja Virossa. Viimeisimpänä iskuna tulivat E ly-keskusten pian alkavat henkilöstöleikkaukset
Korpit kaarsivat suon yllä ja huutelivat mennessään. Kiipesimme pitkosreitin varrella olevaan luontotorniin katselemaan suota korppien näkökulmasta. Vielä 1900-luvun alussa maamme p inta-alasta 10 miljoonaa hehtaaria, noin kolmannes, oli suota. Ja komealtahan se näytti. Syksyinen päivä yllätti meidät retkeilijät viistolla auringonvalolla, ja tietysti suo syttyi siitä upeisiin, jo vähän ruskeaan taittaviin ruskan sävyihin. Lapsille suokäynti oli vasta toinen. Nykyisin ojittamatonta suoalaa on neljä m iljoonaa hehtaaria. Kun kerroin heille suonsilmäkkeistä ja suolla elävistä harvinaisista lajeista, kuului tasaista ihmettelyä. Poikaa lainatakseni: wautsi. Se selittää, miksi hekin olivat niin vaikuttuneita tästä harvinaisesta retkestä. Kiikarissa väinö mehtola johanna mehtola Wautsi, mikä suo! Voi vitsi, mitkä värit! Poika huokaisi ja nappasi kuvia, kun saavuimme pitkospuita pitkin Haapasuolle Leivonmäen kansallispuistoon. Se on tärkeä linnuston ja suokasvillisuuden suojelualue. Kun saa ihailla suon tasaista maisemaa, pehmeää hiljaisuutta, ymmärtää, että ihminen ei pystyisi tekemään mitään tällaista. n ”Ihminen ei pystyisi tekemään mitään tällaista.” väinö mehtola Haapasuo on Leivonmäellä Keski-Suomessa. 19/2014 Suomen luonto 7. Oikein tunsin, kuinka maisema siemaisi huolet ja murheet jonnekin syvälle suonsilmään. Haapasuo on suojeltu, kuten noin miljoona hehtaaria muutakin alkuperäistä suoluontoamme. Haapasuo ei olekaan mikä tahansa suo vaan eteläisen Keski-Suomen merkittävin keidassuo. Sen jälkeen soilla on muutakin kuin retkeilty. Männiköissä tuhoa aiheuttava havununna on yleistynyt seurannan mukaan nopeasti. Soita alkoi muodostua korkokuvaltaan tasaiseen maastoomme kostean ja viileän ilmaston myötävaikutuksella, kun mannerjää vetäytyi noin 11?000 vuotta sitten eteläisen Suomen yltä
Sarjavoittajien joukossa oli muita Suomen Luonnostakin tuttuja nimiä. Pekka Tuurin kahden sarjavoiton lisäksi Seppo Keränen voitti lintukuvien ja Antti Leinonen nisäkäskuvien sarjan. Petolintujen pesäpaikkojen säästäminen voikin olla halpa tapa suojella metsälajien monimuotoisuutta. Myyriin erikoistuneet ja myyrähuippuja aiheuttavat pedot kuten kärppä ja lumikko taas kärsivät. Ims käsitteli ilmiön haitallista vaikutusta ravintoverkkoihin. antti leinonen Nisäkkäätsarjan voittaja. jorma luhta / leuku Luonto ja ympäristö nyt. Loppusyksyllä puunrunkoa kipuavat, terhakkaat talvivieraat hakeutuvat ruokintapaikoille. tamille linnuillekin kuten riekolle. Katri Korpelan mukaan myyrähuippujen loppuminen vaikuttaa suoraan ihmisten elämään. Ennuste: Myyrähuiput häviävät Biologi Katri Korpelan väitöskirja Jyväskylän yliopistosta päätyy siihen, että ilmastonmuutos hävittää myyräkantojen säännöllisen vaihtelun vuoteen 2040 mennessä. ”Nykyistä alemmat myyrätiheydet ja myyrähuippujen häviäminen heikentävät huomattavasti nisäkäs- ja lintupetojen lisääntymiskykyä etenkin Pohjois-Suomessa”, hän sanoo. Eniten kuvia lähetettiin linnuista ja maisemista. Lintuharrastajien keskustelupalstalla Lintuverkossa on sittemmin mietitty samaa asiaa, ja lista sen kun pitenee. Ennusteen pohjana ovat pitkäaikaiset seurannat. poimintoja Pihlajanmarjoja syövien lintujen lista on pitkä Viime lehdessä listasimme lintuja, jotka syövät pihlajanmarjoja. Kaikkien rastaiden suvun lintujen lisäksi pihlajanmarjoja syövät ainakin tilhi, punarinta, taviokuurna, järripeippo, viherpeippo, talitiainen, sinitiainen, pikkuvarpunen, punatulkku, käpylinnut, mustapääkerttu, pähkinähakki, käpytikka, palokärki, korppi, harakka, naakka, närhi, kuukkeli, fasaani ja pyy. Myyräkantojen ailahtelu tekee petojen ravinnonsaannista epävarmaa ja aiheuttaa valtavia muutoksia samojen petojen saalis- 1032 Birdlifen Tiira-palveluun tilastoitiin syys–lokakuussa 1032 pähkinänakkelia. nakkelit vaelsivat uralin takaa suomeen suurimmin joukoin sitten syksyn 1995. Lintulajien lisäksi pesien ympärillä on paljon kääpiä. Myyrät ja riekot ovat pohjoisten alueiden avainlajeja, ja niiden tulevaisuudesta riippuu myös kasvien, kasvinsyöjien ja koko eliöyhteisön kohtalo. Tässä tuskin ovat vielä kaikki. Ilmaston lämmetessä yleispedot hyötyvät. Imsin tutkimusryhmä julkaisi laajan yhteenvedon myyrähuippujen loppumisesta arktisella vyöhykkeellä. Korpela arvioi seurauksia myös myyristä riippuvaisille pedoille. Vuoden luontokuva -kisassa ennätysmäärä kuvia Petolinnut kertovat monimuotoisuudesta daniel burgas huomasi väitöskirjassaan, että kanahaukan ja viirupöllön pesien ympärillä luonto on tavallista monimuotoisempaa. ”Kun huiput eivät enää toistu säännöllisin välein eikä myyrien tiheyksiä pystytä ennustamaan, eivät maanomistajat tai puutarhurit pysty varautumaan taimikkoja muihin tuhoihin.” Pertti Koskimies markus varesvuo / lintukuva vuodesta 1981 järjestetty Vuoden luontokuva -kilpailu keräsi jälleen ennätysmäärän kuvia, kaikkiaan 12 857 otosta kahdeksassa sarjassa. 8 Suomen luonto 19/2014 Myyrien määrä heijastuu hiiripöllöjen runsauteen. Väitöskirja tarkastettiin Helsingin ylipistossa 24.10. Jo viime vuonna Tromssan yliopiston professori Rolf A. Kilpailun pääpalkinnon voitti kotkalaisen Matti Pukin taiteellinen otos liike-epäterävistä lokeista
”Me ollaan tällä hetkellä siinä vaiheessa, että kootaan sitä sellaiseen muotoon, että voidaan alkaa analysoimaankin, mitä se sisältää.” Jo valmistuneista dna-sekvensseistä on jätetty pois geenien väliset toistojaksot. Saimaannorppia oli 1980-luvulla vähimmillään 140 yksilöä, mikä on köyhdyttänyt niiden perimää. ”Me on sekvensoitu saimaannorpan genomi jo pariin, kolmeensataan kertaan”, Auvinen tarkentaa. Kun eri puolilta Saimaata tulleita dna-näytteitä päästään tutkimaan, pitäisi selvitä, miten paljon Saimaan eri osien norpat pariutuvat keskenään. ”Jos se on oma lajinsa, ei voida edes teoriassa siirtää mitään muuta norppaa tänne saimaannorpan populaation geenipoolin laajentamiseksi”, Auvinen selittää. Norpan genomi on tosin vielä pätkinä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa selvitetään nisäkkään perimä, ja koko maailmassakin laji on vasta 40:s. Kaiken lisäksi saimaannorpan genomi on arvokas malli siitä, mitä nisäkkään perimässä tapahtuu, kun eliöryhmä kulkee niin sanotun pullonkaulan läpi. Genomi on vielä pätkinä. Siksi Auvinen kollegoineen tekee vielä yhden saimaannorppayksilön perimästä hyvin tarkkaa luentaa, johon tulee mukaan suuri osa niistäkin. Kun vertailukohdaksi otetaan itämerennorpan tai laatokannorpan perimä, pitäisi käydä ilmi, onko saimaannorppa loppujen lopuksi oma lajinsa vai alalaji. Nyt Auvisen laboratorio on saanut selvitettyä myös saimaannorpan perimän, tai oikeastaan yli viidenkymmenen saimaannorpan, 10 itämerennorpan ja 10 laatokannorpan. 19/2014 11/2014 Suomen luonto 9. jouni tikkanen Kellivä Kimmo-kuutti syntyi vuonna 2013. Nyt kasataan palapeliä. Tutkimuksissa pitäisi käydä myös ilmi, miltä suunnalta tulivat ne norpat, jotka jäivät Saimaalle loukkuun, kun yhteys mereen jääkauden jälkeen katkesi. ilmiömäistä juha taskinen Saimaannorpan perimä on luettu kolmisen kuukautta sitten geneetikko Petri Auvinen kollegoineen julkaisi tutkimuksen täpläverkkoperhosen perimästä. Tätä yhden norpan perimää käytetään sitten vertailukohtana kaikille muille. Hallin eli harmaahylkeen perimä on myös luettu. Itä-Suomen yliopisto sai vastikään selville mitokondrio-dna:sta, että köyhtyminen jatkuu edelleen. Nyt kasataan palapeliä
Talvivaara lainehtii Tarkkailemme ympäristöä. Ympäristövaikutusten arviointi on kuitenkin jo päättynyt ja nyt tehdään osayleiskaavaa. ”Yva:n jälkeen suunnitelmaa on muutettu paljon, ja metsäpeura oli siinä yhtenä syynä, koska kävi ilmi, että keskiosilla on niiden lisääntymisen ja vaelluksen kannalta olennaisia alueita.” Nyt tuulipuisto on jaettu kahteen osaan ja myllyjä on tulossa 81. Suomen Luonto kuvautti Talvivaaran kaivoksen ilmasta lokakuun puolivälissä. lokakuu 2014 ou ol av ”ik ävää , et tä me idän byr okr at ia mme sa no o kaikkeen ei. Vesi on saastunutta, ja sitä voidaan pumpata järviin vain kalliin puhdistuksen kautta. Luonto ja ympäristö nyt suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri on huolestunut tuulivoimasta. Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen keskeytti soidensuojeluohjelman etenemisen, mikä miellyttää Maataloustuottajien keskusjärjestöä MTK:ta. Vihreiden lähdettyä oppositioon hallituksen ympäristölinja muuttui turvetta suosivaksi. sakke yrjölä Tuulta peuroille Muokatussa kuvassa pato on jo poistettu. ilmakuva Hallitus suosii turvetta. Syrjäisellä seudulla on kaksi susireviiriä ja itsekseen syntynyt 50 metsäpeuran lauma, kumpikin EU:n luontodirektiivin suojelemia uhanalaisia lajeja. Järjestö on mielissään myös siitä, että vain päiviä aiemmin hallitus höllensi turpeen verotusta. M yllyt levittäytyisivät Siikalatvan, Pyhännän, Vieremän ja Kajaanin kuntien alueille, ja niitä on merkitty netistä löytyvään suunnitelmaan peräti 127. Kosken itähaarassa on jo kalaporras, mutta toutaimelle, siialle, ankeriaalle, särjelle ja nahkiaiselle se on liian jyrkkä. Näin turpeenkaivuu soilla näyttäisi etenevän. Kuvissa näkyy hätkähdyttävä muutos: Talvivaaran avolouhos on nyt koko pohjaltaan liuosvarastona. ol en si tä mieltä , et tä kuka taha nsa sa isi ra kentaa Id ea pa rkin tai ru ok ak aupa n minne ha luaa .” LOUHOS TÄYTETTIIN VEDELLÄ. Miksi myllyjä rakennettaisiin niiden päälle. kesäkuu 2013 Kuusilampi jouni tikkanen s ho ou ol v a Oho! 11/2014 10 Suomen luonto 19/2014 Nasa Kuusilampi s ho Liikemies Toivo Sukari kommentoi kaav oitusta Ylen verkkouutisissa 31. Sekin on paljon. Helsingissä vihreiden kaupunginvaltuutettu Jukka Relander teki aloitteen Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken vesivoimapadon purkamisesta. Peurojen laidunsuon kohdalle jätetään kuitenkin 10 kilometrin levyinen suojakaista. lokakuuta. Omituista on, että Suomen suurin puisto tulisi erämaahan. ”Paikka on alun perin määrittynyt niistä tietämättä”, kertoo ympäristöasiantuntija Olli-Matti Tervaniemi Metsähallitukselta. Liuosta on säilötty 3,5 miljoonaa kuutiota, ja yhtiö haluaa lisätä vielä pari miljoonaa kuutiota. Metsähallitus suunnittelee näet Suomen suurinta tuulipuistoa Oulujärven lounaiskulmalle. Relander arvioi, että joen länsihaaran padolla on museoarvoja mutta saavutettavat virkistysarvot olisivat suuremmat. 1 2 Vanhankaupunginkoski vapaaksi. mikko maliniemi / aviation studio / suomen luonto Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo pinnalla
seppo ronkainen Susia tapetaan luvatta. koirien ja susien erottamisesta dnamenetelmin tehtiin jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten. suora linja Onko Suomessa vain koirasusia. 19/2014 Suomen luonto 11. Tämä Vieremän pannoitettu alfapari katosi 2013, samoin koko lauma. Onko dna-määrittämisestä kiistelty koko menetelmän käytön ajan vai onko tämä myöhempien aikojen ilmiö. Ne on tosin tehty kalloista, ja tapetut ovat testien perusteella susia. Jouni Aspi Oulun yliopisto Pystytäänkö nisäkkään laji ja alalaji määrittämään dna:sta. Perhon salakaadoista käytävässä oikeudenkäynnissä kiistellään suden ja koirasuden erottamisesta dna-menetelmällä. Susi ja koira erosivat toisistaan ainakin 10?000 vuotta, ehkä jo 30?000 vuotta sitten. Oulun yliopiston biologian laitoksen professori Jouni Aspi vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. Tästä on paljon tutkimuksia eri Euroopan maista ja Yhdysvalloista. Olemme verranneet nykyistä susipopulaatiota näytteisiin 1800-luvun lopulta lähtien. Suomessa levitetään väitettä, ettei meillä ole lainkaan susia, vaan pelkkiä koirasusia. Euroopan laajuisissa tutkimuksissa on ollut myös Suomen susinäytteitä, eivätkä suomalaiset sudet poikkea itäeurooppalaisista susista. Puolustuksen mukaan koiria ja susia ei voi erottaa dna:sta vaan olisi pitänyt tehdä morfologisia tutkimuksia. Ensimmäiset tutkimukset Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Dna:n perusteella pystytään erottamaan toisistaan koirien rodut, siis hyvin pienet erot, joten olisihan se perin merkillistä, ettei pystyttäisi erottamaan koiraa ja sutta. Jasmin Awad / istockphoto Perhossa talvella 2013 tapahtuneista sudentapoista syytetyt väittävät oikeudessa metsästäneensä koirasusia. Se on riittävä aika, jotta eroja kehittyy, ja erot näkyvät dna:ssa. Päteekö edelleen käsitys, että koira ja susi ovat samaa lajia, professori Jouni Aspi. Millaiseen aineistoon Oulun yliopisto susimäärityksissään nojaa. Miltä se kuulostaa. Ei näy äkillisiä muutoksia eikä risteytymiä koiran kanssa. Pätee. Sama laji, eri alalaji. Koira ja susi ovat erkaantuneet toisistaan paljon aikaisemmin kuin koirarodut jalostettiin. mikko niskasaari Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Eiköhän se ole myöhempien aikojen tuote. Meillä on [näytteinä] 400 sutta ja lisäksi historiallista aineistoa 1800-luvulta lähtien
Tyynellämerellä kelluu valtaisia muovijätelauttoja, joilla on vaikutuksia merten eliöstöön ja ravintoketjuihin ja siten lopulta meihin ihmisiin. Muovia poltetaan myös yleisesti nuotioissa, mikä sekin on huono vaihtoehto. Kaakkois-Aasiassa luonto on jäteastia Muovijäte TIMUR MATAHARI / AFP / lehtikuva Toimittanut jorma laurila maailmalta Teksti Mikko Piispa Kaakkois-Aasiassa muoviroskat ja muut jätteet heitetään estoitta luontoon. Jätteiden kierrättäjillä ovat ehtymättömät apajat Citarumjoella Länsi-Jaavalla Indonesiassa. Se näkyy räikeästi alueen suurissa joissa ja niiden varsilla: Bangkokin läpi virtaavalla Chao Phrayanilla, Hanoin läpi Halonginlahteen laskevalla Red Riverillä, Hongkongin 12 Suomen luonto 19/2014 tuntumassa mereen päätyvällä Pearl Riverillä ja Kaakkois-Aasian tärkeimmällä joella Mekongilla. Kaamea esimerkki vesistöjen tuhoamisesta on Halonginlahti Vietnamissa. K aakkois-Aasiassa ja Kiinassa matkustava näkee lähes väistämättä luontoa, joka täyttyy jätteistä. Merestä pyydettyjen kalojen mukana syömme väistämättä myös muovista peräisin olevia kemikaaleja. Se on 15 miljoonalle ihmiselle ainut vesilähde. Lahden suurimmassa saaressa on kansallispuisto, joka komei- Jätteiden heittäminen jokiin on normaali käytäntö. Useimmat jätteensä jokiin heittävistä ovat tietämättömiä siitä, millaisia ongelmia muovi maailman valtamerillä aiheuttaa. Ongelmat ovat valtavia. Jokea on sanottu jopa maailman saastuneimmaksi. Ympäristöaktivistit keräsivät muoviroskia Manilanlahdella Filippiineillä viime heinäkuussa. Kehittymättömässä matalan koulutustason maassa vaikuttaa siltä, että paikalliset eivät yksinkertaisesti tiedä, että muovi on maatumatonta. He vaativat muovikasseja kieltävää lakia.. Jokeen heitetyt roskat katoavat näkyvistä ja ajelehtivat loputtoman tuntuiselle merelle, jonka oletetaan niistä huolehtivan. Esimerkiksi luonnonkauniissa Laosissa muoviroskia ja muuta jätettä on lähes joka paikassa. Muoviroskien ja muiden jätteiden heittäminen jokiin on Kaakkois-Aasian maissa normaali käytäntö
Indonesian saaristossa katselin laivan kannelta, kuinka vastaan kellui muovipulloja ja muuta roskaa, vaikka missään ilmansuunnassa ei ollut maata näkyvissä. WWF vetoaa Euroopan maiden hallituksiin, että jokainen maa valmistelisi ohjelman jokiensa entisöimiseksi ja suojelemiseksi. Hongkongissa pienimmänkin roskan kadulle heittämisestä voi seurata 150 euron sakkorangaistus. Ilmastonmuutos mikko piispa Jay DIRECTO / AFP / lehtikuva Tällaisia rantojen pitäisi olla. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että teollisuus, satamat ja kauppalaivasto sotkevat meriä edelleen. Alue vetää päivittäin tuhansia turisteja, joista monet yöpyvät lahdella laivoissa. Jos trendi jatkuu vuoden loppuun, koko vuodesta 2014 tulee mittaushistorian lämpimin. Lisäksi luonnonmukaiset joet ovat vakuutus ilmaston lämpenemisen aiheuttamille muutoksille”, sanoo Christoph Litschauer, WWF:n alppijokiohjelman johtaja. Roskaaminen näkyy myös kauempana Manner-Aasiasta. Suomessa on helpompi pitää huolta veden, ilman ja metsien puhtaudesta. Esimerkiksi 14 miljoonaa ihmistä saa talousvetensä alppijokien tuomana. Voimme ottaa vertailuun pintaalaltaan suunnilleen samankokoisen Vietnamin, jossa asuu lähes 100 miljoonaa ihmistä. Hän totesi, että te suomalaiset olette onnekkaita: pinta-alaltaan suuressa maassa elää vain viisi miljoonaa asukasta. Kuva Molukkien saaristosta Indonesiasta. Tämä käy ilmi WWF:n ja Wienin yliopiston yhteisestä selvityksestä Save the Alpine Rivers. Tiedot ovat Yhdysvaltain ilmakehä- ja merentutkimuslaitoksen NOAA:n ilmastotietopankin raportista. Ekosysteemit Alppijoet huonossa kunnossa ekosysteemit Vain 11 prosenttia Euroopan Alppien joista on hyvässä tilassa. Lisäksi vedessä kelluu paksuja öljylauttoja. Jopa kaukaisimmilla saarilla, tuulten puhaltaessa sopivasta suunnasta, rannat täyttyvät muoviroskasta kerran pari vuodessa. Alppien ylängöiltä alkavat joet tarjoavat yhteiskunnille monia ilmaisia palveluita. Mitä punaisempaa, sitä isompi ero lämpimään suuntaan. Laivat ovat kuitenkin alueen näkyvin roskaaja ja saastuttaja. ne karstivuorineen on maan suurimpia matkailun vetonauloja. Osa saasteista ja roskista tulee Red Riverin mukana sisämaasta ja suistolta, mutta Halonginlahdella matkaaminen on kaukana ekologisesta. Jorma Laurila Jorma Laurila nasa / noaa Syyskuun 2014 keskilämpötilan ero verrattuna 1981–2010 jaksoon. Hän on oikeassa. Niin Hongkongissa kuin Kiinassakin teollisuus kuitenkin saastuttaa surutta vesistöjä ja ilmakehää ja selviää siitä useimmiten sakoilla. Halonginlahden läpi matkatessa etoo, että on maksanut matkasta: laivat tyhjentävät veteen kaikki jätteensä, usein myös käymälänsä. Helmikuuta lukuun ottamatta jokainen kuluvan vuoden kuukausi on ollut neljän lämpimimmän joukossa, touko-, kesä-, -heinä- ja syyskuu peräti ennätyslämpimiä. uutisia jorma laurila Patoallas Saaser Vispa -joessa Sveitsissä. Myös Manner-Kiinan puolella on tapahtumassa pientä edistystä: roska-astioita näkyy vuosi vuodelta enemmän. Samalla se oli 15,72 asteellaan 38:s perättäinen syyskuu, joka ylitti 1900-luvun keskiarvon (15,0 astetta). Paikalliset sanovat: Voin siivota tämän rannan, mutta sitten minun täytyy lähteä siivoamaan myös Jaavan rannat, ja kun olen siivonnut ne, minun täytyy mennä siivoamaan Thaimaan rannat, Vietnamin rannat, Kiinan rannat… Joissain paikoissa luonnon roskaaminen on alettu ottaa vakavammin. Se saattaa hyvinkin olla lähitulevaisuudessa se tärkein syy sille, että Suomeen syntyminen tuntuu edelleen lottovoitolta. Siinä käytiin läpi 57?000 jokikilometriä. ”Hyväkuntoiset joet ja kosteikot tuottavat vettä ja suojelevat tulvilta. Loput ovat kärsineet valuma-alueisiin, uomiin ja rantoihin kohdistuneista muutoksista ja rakentamisesta, osa hyvinkin rankasti. Harmailta alueilta ei ole tietoja. junamatkalla Kiinassa paikallinen mies arvosteli kuiskaten Kiinan saasteongelmia ja niiden aiheuttajia. n Syyskuu ennätyslämmin Kuluvan vuoden syyskuu oli maapallon meri- ja maa-alueilla kaikkein lämpimin vuodesta 1880 jatkuneen mittaushistorian aikana. 19/2014 Suomen luonto 13
”Saukko ei ole kovin reviiritietoinen. Kuukauden laji: saukko Saukonjälkiä odotettavissa Saukko on palannut! Isoja näätäeläimiä näkee nykyisin jopa kaupunkijokien sulapaikoissa. Vieressä vanhempi parihyppyjälkijono. Sitä mukaa kuin kanta kasvaa, reviirien koko pienenee. 14 Suomen luonto 19/2014 Saukkoja elää koko Suomessa Tenojokea myöten. Se synnyttää saukoille tilapäisiä saalistuspaikkoja levävallien ja kivien koloihin, minne pikkukalat jäävät satimeen. Pimeässä eläimet tunnustelevat käpälillään ja viiksillään pohjan muotoja. Tämä on lumen ja jään mukanaan tuomia riemuja. K teksti Alice Karlsson uuluu vain blub, jos sitäkään, kun sulavalinjainen saukko katoaa jäältä veteen. Sulan maan aikana saukkoja ei tiedä olevan olemassakaan. Hyvällä onnella eläimen ehtii nähdä. Poikasia saukko synnyttää yhdestä kolmeen. Sulkavan mukaan syksyisin yhden yön jääriitteessä voi nähdä kuplavanoja, jotka paljastavat saukon saalistustavan: eläin sukkuloi edestakaisin matalassa rannassa kasvillisuuden seassa. Keväällä pennut saavat juosta omille teilleen. Sukupuolet hakeutuvat toistensa seuraan vain lisääntyäkseen. Saukot tarvitsevat talvella sulia vesiä pystyäkseen hankkimaan ravintoa. Sulkavan tutkimusten mukaan heikon kannan aikoihin 1980-luvulla naaras sai keskimäärin isompia poikueita kuin nykyisin. ”Tilanne on meillä esimerkiksi Ruotsiin verrattuna hyvä”, Sulkava sanoo. Kun käpälän alle sattuu rapu, sammakko tai vaikkapa kivisimppu, saukko tuo sen ylös ja syö. Meillä saukot saalistavat ruskeissa vesissä ja osan vuodesta jään alla. Poikaset syntyvät kesällä, ja emo opettaa ne vajaan vuoden aikana saalistamaan. Tyhjänä paistaa vain Savukosken–Sallan tienoo. Saukko osaa leikkiä. ”Kanta on kasvanut viimeisten 14 vuoden aikana, ja nyt saukkoja on 3000– 3500”, tutkija ja Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo. Siellä saukkoja on pitkin rannikkoa runsaasti, koska ravintoa riittää.” Ratkaiseva tekijä on vuorovesi. risto sulkava Saukko voi luistella mahallaan myös tasaisella jäällä. Turvallisissa oloissa eläin käy välillä kuivalla maalla tai jäällä, mutta usein se työntää veden pinnan yläpuolelle vain sieraimensa. Saukko jahtaa myös kaloja, mutta se ei pärjää avovedessä isoille vonkaleille. Kanta on kasvanut etenkin läntisellä ja eteläisellä rannikollamme, ja saaristossa saukkoja on nyt enemmän kuin puoleen vuosisataan. Saukko pystyy pakkotilanteessa olemaan veden alla jopa 15 minuuttia, mutta tavallisimmin se viipyy upoksissa alle minuutin. Koiras ei tiettävästi osallistu poikasten hoitoon, mutta ikään kuin korvauksena se luovuttaa parhaan mahdollisen elinpaikan naaraalle ja pennuilleen. ”Norjalle sen sijan häviämme. ”Se laskee mäkeä ja toistaa sen useita kertoja, ajaa omaa häntäänsä vedessä pyörimällä pystyasennossa ja nostaa pohjasta maalle tai jäälle kiviä ja oksanpätkiä ilman pesänrakennusaikeita.” sukukypsäksi saukkonaaraat tulevat tavallisimmin kaksivuotiaina, koiraat vuotta myöhemmin. Tämän voi selittää ilmaston mantereisuus. Saukot myös sietävät
Noin viisi senttiä leveissä käpälänpainalluksissa on näkyvissä viisi varpaanjälkeä. toisiaan samoillakin vesistöillä”, Sulkava sanoo. Saukkoja elää koko maassa. koko: Pituus 50–100 senttiä, josta hännän osuus täysikasvuisella uroksella noin 50 senttiä. Kantoaika on noin kaksi kuukautta. Uivaa saukkoa voi sen sijaan erehtyä luulemaan minkiksi tai piisamiksi. ”Kotkien pesästä ei kuitenkaan ole toistaiseksi löytynyt saukon luita”, Sulkava sanoo. levinneisyys: Koko Suomi lukuun ottamatta mantereisimman ilmaston Itä-Lapin tienoita. ravinto: Monipuolinen ravinnonkäyttäjä: kalat, sammakkoeläimet, ravut, vesien pikkueläimet ja toisinaan jopa vedessä elävät pikkunisäkkäät ja linnut. Poikasia syntyy yhdestä kolmeen. Laji rauhoitettiin 1974, minkä jälkeen kanta alkoi elpyä. jäljet: Parijäljet. saukko Lutra lutra luokittelu: Näätäeläin (Mustelidae). n 19/2014 Suomen luonto 15 ari kaarakainen Saukko on sulavalinjainen ja vahvahäntäinen näätäeläin.. Nyt saukon pahimmat uhkat ovat liikenne ja rysään tai ilman nielurajoitinta olevaan katiskaan hukkuminen. Saukkoretkelle kannattaa suunnata sulana pysyville virtapaikoille, niille samoille missä koskikarat viihtyvät. Metsästyksen ohella saukon ahdinkoon vaikuttivat ympäristömyrkyt, sa- mat jotka syöksivät hylkeet ja merikotkan sukupuuton partaalle. Paras aika nähdä saukko on talvi, jolloin jätöksiä ja melko isoja käpälänjälkiä alkaa ilmestyä hangelle. Kuivalla maalla tai jäällä olevaa saukkoa ei hevin sekoita muihin eläimiin. Hangessa liikkuvalta saukolta jää toisinaan myös mahan laahausjälki. ”Reviiritappeluista ei ole raportoitu.” saukko metsästettiin 1950-luvulla lähes sukupuuttoon. Ilves ja susi ovat mahdollisia luontaisia saalistajia – luultavasti myös merikotka. tiesitkö tämän: Suomen saukkotietämys on maailman huippuluokkaa. lisääntyminen: Saukkojen kiima osuu useimmiten kevättalveen
16 Suomen luonto 19/2014. Se on vetänyt puoleensa luontokuvaajia. Mereltä rajalle Soinen ja metsäinen Suomenselän vedenjakajaseutu kulkee vihreänä vyönä Porista Kuhmoon
17. 19/2014 Suomen luonto katja moisio Talassuo Talaskankaan suojelualueella osuu Suomenselälle
Keränen viittoo sinne päin, missä Suomenselkä kastaa varpaansa veteen. Ylös päästään kuitenkin. Onko Keränen ajatellut, että tuolta suiston pohjoisrannalta alkaa Suomenselän vedenjakaja. 18 Suomen luonto 19/2014 pisteessä, muistikortille ovat tallentuneet syysmyrskyt, ruovikoiden viiksitimalit ja lunta vasten hohtavat tyrnimarjapensaat. Se on jotenkin sopivaa: Keränen on koko ikänsä kulkenut vesillä, varsinkin kotikaupunkinsa Porin edustalla Kokemäenjoen suistossa. ”Nuo tuulivoimalat tuolla on rakennettu viime vuoden aikana.” Metsän keskellä pyörii 12 valkolapaista myllyä.. uontokuvaaja Seppo Keränen on loukannut jalkansa veneremontissa. Tutkijoilla ei ole tähän kunnon selitystä. Merikotkia on nyt paljon, ja talviruokinta on kauan sitten voitu lopettaa. Sen hän kuitenkin tietää, että Tampereen seudun Näsijärvi laskee Kokemäenjokeen, mikä johtuu Suomenselän vedenjakajasta. ”Ei sillä lailla ole tullut mieleen”, Keränen sanoo. Saukko on vastikään tullut takaisin Keräsen kuviin, ja merikotkan paluussa hänellä on itselläänkin ollut näppinsä pelissä vuodesta 1972 lähtien. Keränen on katsonut aina merelle. Kun hän on asiaa ajattelematta seisonut kameran kanssa Suomenselän alku- Suomenselän alku näkyy Porin Teemuluodon lintutornilta. Piisamit, joita 1970-luvulla oli runsaasti, ovat sen sijaan hävinneet, mikä on vähän mystistä. Suiston näkee hyvin Teemuluodon lintutornista, jonne joudutaan nyt köpöttelemään lyhyin askelin
Lappajärvi jää vedenjakajan luoteispuolelle ja laskee Ähtävänjokea pitkin Merenkurkkuun. Benjam Pöntinen Benjam Pöntinen jouni tikkanen Benjam Pöntinen Suomenselkä on elämänlanka, jota pitkin kuljetaan idän ja lännen välillä. Kauhalampi kimaltaa syksyn matalassa valossa. Nevan puolella välkkyvät turvejänteiden erottamat rimmet niin, että voi kuvitella, miten suo raikaa keväällä elämää. Lavia 5,89 asukasta neliökilometrillä Karvia 5,01 Perho 3,92 Pyhäntä 1,97 Vieremä 4,16 Kuhmo 1,89 Koko Suomen väestöntiheys on 18 asukasta neliökilometrillä, joten kovin moni meistä ei asu Suomenselällä. Siellä saa tuntuman Suomenselälle tyypilliseen suo- ja kangasmaisemaan. Näin siksi, että vedenjakajalla ei virtaa suuria jokia, joita pitkin kaskeajat, tervakauppiaat ja tukinuittajat olisivat päässeet liikkumaan. Nettiotannan perusteella Suomenselän kunnat ovat yhä harvaan asuttuja. Virrat alkavat vedenjakajalta, ja aluksi ne ovat aivan pieniä liruja. Jo sata vuotta sitten Suomenselkä oli poikkeuksellisen metsäistä ja harvaan asuttua seutua: Suomen Kartaston 1910 metsävarakartasta näkee, miten valtion ja yksityisten säästyneet metsät kulkivat sitä pitkin rannikolta itärajalle. Benjam Pöntinen Haavat helottavat. Liro, mustaviklo ja sinisuohaukka pesivät täällä.. Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot jäävät etelään, mutta nekin kuuluvat Suomenselän vedenjakajaseutuun. 20 Suomen luonto 19/2014 Kuovi, soiden ja peltojen lintu. Benjam Pöntinen tä. Jäkälä on koskematonta, mistä tietää, että näin kauas länteen metsäpeurat eivät ole levinneet. Viherkäytävän kohdalla on paljon suojeltua luontoa. ”Ja siellä on lintutorni, kiipeä sinne.” Aivan Kauhanevan vieressä olisi myös Lauhavuoren kansallispuisto ja Häädetkeitaan luonnonpuisto, mutta Häädetkeidas on pois laskuista, koska sinne tarvitsee kulkuluvan. Tällä on varmasti yhteys siihen, että se on suo- ja metsäeliöille tärkeä suojavyöhyke, tai kuten hienosti sanotaan, viherkäytävä. Pöntinen on vinkannut hyvin: Kauhanevalla kiireinenkin näkee karut kankaat, jotka ovat vielä hetki sitten puskeneet valtavasti männynherkkutattia. Pellot eivät enää pelkää metsiä aivan yhtä paljon kuin äsken, mutta oikein aakeeta Pohjanmaata tämä ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Luontokuvaaja Benjam Pöntinen on sanonut, että jos yhdessä paikassa ehtii pistäytyä matkalla hänen luoksensa, se olkoon Kauhanevan kansallispuisto Kauhajoella