laine. siikaneva. valkohäntäkauris. n i l aa er i v teemana luontotieto eläinmuseon kätketty arki sammalET vihertävät marraskuussakin näin suomen ilmasto voi lämmetä 9 15.11.2013 Irtonumero 8,50 € nokkela kaupunkilainen Varis, naakka ja harakka pärjäävät myös asutuksen keskellä.. SUOMEN LUONTO 9 | 2013 varislinnut. lasse j. an 7 ud 6 – 6 a 6 l tu t s. näin ilmasto muuttuu. sammalet. luonnontieteelLinen museo. ritariperhonen. Itäkairan prinsessa. hiiripöllö
Toisin kuin useimmat muut pöllömme, haukkaa muistuttava hiiripöllö on liikkeellä päivisin ja istuu usein tähystämässä saalista esimerkiksi puun latvassa tai sähkölinjalla. Hiiripöllö on nähty jopa Helsingin Sibeliuspuistossa. Lue lisää vaeltajasta sivuilta 48–50.. Liikkeellä on tuhansia pöllöjä, jotka ovat tulleet meille nälkäpakolaisina Luoteis-Venäjältä. Eteläisessä Suomessa on nyt runsaasti myyriä ja pöllöille riittää syötävää. syystalvi Hiiripöllöt liikkeellä kuva Lassi kujala Teksti Jorma laurila Nyt on Meneillään voimakas hiiripöllöjen vaellus
Siihen liittyy myös uusien lajien etsintä ja määritys. Yliopistojen merkitys on paljossa muussakin kuin nopeiden tulosten tuottamisessa. Hallituksen säästökehyksen toteuttamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö leikkasi 16 prosentilla Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon rahoitusta vuosille 2013–2016. Näin on jo osin tapahtunutkin. 28 Museon hiljainen lajikirjo Kävimme katsomassa Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseon tiedonjanoista ja löyhkäävääkin arkea. Nykyisessä yliopistojen toiminnan tehostamisessa on vaara, ettei museoiden samoin kuin kenttäasemilla tehtävän perustutkimuksen merkitystä ymmärretä riittävän hyvin. Perhonen talvehti purkissa ja nousi keväällä siivilleen. 16 Vuoroaskelin kaupunkiin Naakka on jo vanha kaupunkilainen. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 51 Kolumni 57 Vahtikoira. Perustutkimus on ehdottoman välttämätöntä, ja sen tuomat hyödyt tulevat usein viiveellä ja joskus yllättäenkin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon uumenissa on käsittämättömän laaja kokoelma kasvi- ja eläinnäytteitä, joista tutkijat selvittävät luontomme rikkautta. jorma.laurila@suomenluonto.fi Sisällys Jorma Laurila päätoimittaja 9/2013 14 Lahjakauris Valkohäntäkauris tuli Suomeen 75 vuotta sitten. On erittäin lyhytnäköistä, jos niiden resursseja leikataan siten, että toiminta vaikeutuu. Työ ei onnistu ilman spesialisteja, joita täytyy myös kouluttaa ja joille on voitava tarjota työpaikka. Alkuperäisen luonnon suojelun keskeinen osa on lajintuntemus. Pääkirjoitus Eläin- ja kasvimuseoiden rahoitus on turvattava Luonnontieteellisten museoiden vitriinit näyttävät vain hippusen siitä, mitä museot kätkevät sisäänsä ja mikä on niissä tehtävän työn merkitys. marika eerola suvi elo 36 26 Ritariperhonen parvekkeella 11/2012 44Suomen Suomenluonto luonto 9/2013 vakiot Sammalet peittävät ja pehmentävät maata. Useimmat luonnontieteelliset museot ovat osa yliopistoja. Syksy on hyvää aikaa tutustua niihin. Pelkkä intohimoinen harrastus ei riitä, vaikka sekin on erittäin arvokasta toimintaa. Sitä seurasivat taajamiin varis, harakka ja nyt jo korppikin
aapo huhta Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 9/2013 72. 28 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. no. Itäkairan prinsessa pitkospuilla, joilla ”ajatus kulkee vapaasti”. Uteliaan variksen kuvasi Juha Blomberg. 48 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 19/2013 Suomen luonto 5. Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_09/2013 kävijät tietävät Sirkka Ikosen, vieraskirjojen Itäkairan prinsessan. Varislintujen kaupungistumisen keinot tarkkailussa sivuilla 16–25. CC-000026/FI kannessa Siikanevan retkeilyreitti tarjoaa erämaisia elämyksiä ja syksyn hiljaisuutta. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. 58 Korpin laulu soi syyssuolla Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Hiiripöllö on liikkeellä päivälläkin. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280?8217, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280?8214, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280?8205, 044?333?5036 Johanna Mehtola, (09) 2280?8274, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 050?523?9631 Mirva Uotila (harjoittelija), 046?600?6317 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280?8201, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Pääsimme kurkistamaan, mitä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon kulisseissa tapahtuu. Lähdimme hänen kanssaan erämaahan. lassi kujala 42 Itäkairan prinsessa Saariselän tea karvinen 48 Nälkää paossa Ennätysmäärä 42 hiiripöllöjä saapui Luoteis-Venäjältä Suomen hyville myyrämaille. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 36 Sammalten maa Perehdymme sammalien maan läheiseen elämään. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. www.climatecalc.eu Cert. 52 Kuuden lisäasteen tiellä Näin Suomi voi lämmetä tällä vuosisadalla
A kari pietilä / leuku hma hakeutuu mielellään suden naapuriksi. Koskela vertaili ahman ravintokäyttäytymistä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Ahmaa on tutkittu Suomessa aiemmin hyvin vähän, ja tutkimus on keskittynyt vain poronhoitoalueelle. Urokset ja muut kuin lisäänty- 6 Suomen luonto 19/2013 vät naaraat taas saalistavat erityisesti pienriistaa. ”Itä-Suomessa ahmat näyttävät hakeutuvan satunnaista useammin susien läheisyyteen ja hyödyntävät niiden jälkeensä jättämiä hirvenhaaskoja”, Koskela kertoo. ”Todennäköisesti ahma ei uskalla suoraan lähteä seuraamaan suden jälkiä, mutta liikkuvaisena eläimenä ja hajuaistinsa avulla se päätyy haaskoille.” Koskelan väitöskirja Ahman habitaa tinvalinta, ravinto ja populaatiogenetiik ka tarkastettiin Oulun yliopistossa lokakuussa. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt Ahman oma saalis on usein jänis. Noin puolet Suomen 180–220 ahmasta elää pohjoisen poronhoitoalueella, puolet Itä- ja Keski-Suomessa. Laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, mikä saa tukea myös Koskelan tuloksista: ”Populaatiogeneettisen tutkimukseni mukaan Suomen ahmakannan tila on huolestuttava. Petojen välinen suhde nousi yhdeksi päätulokseksi, kun filosofian maisteri Anni Koskela selvitti väitöstutkimuksessaan ahman ekologiaa. Tilanteen korjaamiseksi kantaa tu- Metsissä elävä ahma on suomalainen erikoisuus.. ”Nyt tärkeään osaan pääsivät myös niin sanotut metsäahmat eli ahmat, jotka elävät poronhoitoalueen ulkopuolella seuduilla, joilla keskikokoisten hirvieläinten tiheydet ovat alhaisia. Idässä puolestaan hirvenhaaskat ovat tärkeää ravintoa etenkin lisääntyville naaraille. Itä-Suomen ja Suomenselän metsäahmat ovat aika ainutlaatuisia maailmassa, koska yleensä ahmat elävät pohjoisempana poro- tai karibualueilla”, Koskela sanoo. Tulosten mukaan ahma saalistaa pohjoisessa itse poroa ja metsäjänistä, vaikka haaskatkin toki kelpaavat. Ahma käy suden antimilla Tuoreen tutkimuksen mukaan huonompi saalistaja lyöttäytyy suden seuraan, koska se kaipaa suden jättämiä haaskoja
Tai sulattelen kohmeisia näppejä toimistolla läppärin lämmössä. Katso vinkit osoitteesta www.suomenluonto.fi. Toisaalta talvipyöräilyä puoltavia seikkoja on paljon: ei tarvitse hytistä ratikkapysäkillä, aamulla herää varmasti, säästää rahaa bussilipun verran. Lumen vallattua tiet vaihdan renkaat nastallisiin. Säänkestävät housut jalkaan, pipo päähän, kunnon takki ja kaula vilulta suojaan. Lapaset vaihtuvat kunnollisiin tuulta pitäviin hanskoihin. piia ahonen 19/2013 Suomen luonto 7. Lopulta vien pyörän varastoon haikein mielin. Mistä sitten lähtisin liikkeelle. Pyöräily alkaa maistua puulta, kun saavun töihin neljättä aamua peräkkäin märissä vaatteissa. Seuraavat viikot liikkuminen kävellen ja julkisilla liikennevälineillä tuntuu uskomattoman vaivalloiselta ja hitaalta – pyöräilyn tuoma vapauden tunne pannaan naftaliiniin odottamaan kevättä. Suunnitteilla onkin hanke, jossa mahdollisesti siirrettäisiin eläimiä pohjoisesta poronhoitoalueen ulkopuolelle. Polkuvauhti alkaa olla kävelijän tasolla, kun tiet ovat jo huurussa ja lammikot jäässä. Kokosin vinkkejä aloitteleville talvipyöräilijöille. Jos pyöräilen läpi vuoden, tuleeko keväällä enää sitä vapauden ja hurmion tunnetta, jonka koen joka kerta, kun saan pyörän alleni ensimmäistä kertaa. Tekosyitä on aiemmin löytynyt helposti. Mutta mitä jos tänä vuonna pyöräilisinkin läpi talven. ”Talvipyöräilyä puoltavia seikkoja on paljon.” Kevyttä pakkasella, urheilua lumipyryllä. Kiikarissa elli toivoniemi kirjoittaja kirjoittaja annakaisa vänttinen Talvi on tekosyy näihin aikoihin joka vuosi se tapahtuu. Ennen lumen ja jään tuloa oikeat vaatteet ovat ratkaisevia pyöräilymotivaation kannalta. Lisäksi varsinkin pääkaupunkiseudulla pyöräteitä aurataan ahkerasti, ja tujut lumipyrytkin ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Valaistuksenhan pitäisi olla kunnossa jo pimeän syksyn jäljiltä. Talvipyöräilyssä huolettaa enää yksi asia. Aikeena on myös etsiä entistä parempaa porovahinkojen korvauskäytäntöä. Eikä viikoittainen noin viiden tunnin hyötyliikunta tipu pois, kuten julkisilla kulkiessa käy. torsten silz / AFP / Lehtikuva lisi joko kasvattaa tai geenivirtaa pitäisi olla enemmän sekä Suomen omien populaatioiden välillä että Suomen ja naapurimaiden kesken.” Koskelan mukaan ahma voisi hyötyä siirtoistutuksista. Mummon vinkkaama villapipo satulassa suojaa takapuolta jäätymiseltä. Ei ole sopivia vaatteita, mummopyörä ei sovi talvikruisailuun, nastarenkaiden vaihto on hankalaa, tulee kylmä ja hiuksetkin menevät lyttyyn
Pertti Koskimies 8 Suomen luonto 19/2013 Jotta lohenpoikasesta kehittyy selviytyjä, ei ole yhdentekevää, millaisessa ympäristössä se ensimmäiset elinvuotensa viettää, ilmenee Helsingin yliopistossa tarkastetusta Petra Rodewaldin väitöskirjasta. Tällä on suuri merkitys ravinnon hankkimisessa ja petojen välttelyssä. poimintoja Ilmastonmuutos saa suojelualueet menemään ohi nykyiset suojelualueet eivät turvaa metsälinnuston monimuotoisuutta tämän vuosisadan jälkipuolella, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Raimo Virkkalan selvitys. Sen sijaan suo- ja kosteikko- sekä tunturilintujen kaipaamia elinympäristöjä on suojelualueilla tulevaisuudessakin. ”Virikkeitä tarjoavassa ympäristössä kasvaneet kalat ovat joustavia ja pystyvät so- peuttamaan käyttäytymisensä vaihteleviin tilanteisiin”, Rodewald selittää. Pertti Koskimies Uumajajoessa ennätysmäärä lohia uumajajoen Stornorrforsin kalaportaasta nousi tänä vuonna kudulle ennätykselliset 17?220 kalaa, noin 16?000 lohta ja tuhat taimenta. Virikekasvatukseen käytetyt altaat poikkesivat tavallisista kasvatusaltaista siten, että niiden veden korkeutta sekä virtauksen nopeutta ja suuntaa vaihdeltiin satunnaisesti kasvatuksen aikana. Tulokset olivat selvät: niin sanotuissa virikealtaissa treenattuja kaloja selviytyi 290 kilometrin vaelluksesta Tornionjoessa kaksi kertaa niin paljon kuin perinteisin menetelmin kasvatettuja. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ympäristöstä saadut kokemukset muovaavat kalan aivoja. Jos ärsykkeitä on vähän, kalan kognitiiviset kyvyt, kuten oppiminen ja muisti, voivat heikentyä. piia ahonen 11?550 vuoden luontokuva -kilpailuun lähetettiin ennätysmäärä kuvia, 11?550 kappaletta. Rodewald tutki uuden luonnonoloja jäljittelevän kasvatusmenetelmän vaikutusta lohi-istukkaiden eloonjäämiseen. Ilves tappaa reviiriltään tehokkaasti ketun tapaisia pienempiä petoja, todistaa Marianne PasanenMortensenin 1 1 1 a lueen vertailu Iberiasta Norjaan ja Irlannista Kamtsatkalle. Myös Ruotsin oma kalastuspolitiikka vaikuttanee asiaan. juan carlos claros cruz Jane Koskimäen Jyväskylän yliopistoon tekemän 15-vuotisen tutkimuksen mukaan syynä liito-oravan hupenemiseen on vanhojen kuusimetsien väheneminen. Liito-orava kaipaa vanhoja metsiä markku könkkölä / prolk Ilves rajoittaa kettujen määrää Kettujen tiheys on Euraasiassa kymmenkertainen n iillä alueilla, joilla ei ole ilveksiä verrattuna alueisiin, joilla ilvestä esiintyy. Taustalla lienevät EU:n kiristyneet merikalastuskiintiöt, sillä samanlaista kehitystä on ollut Simoja Tornionjoella. Koskimäki kollegoineen arvioi, että jollei niiden hakkuita lopeteta, paikallinen tutkimuskanta Länsi-Suomessa häviää vuoteen 2020 mennessä. Kalan äly vaatii virikkeitä. Altaisiin oli myös lisätty kaloille piilopaikkoja. voittajakuvassa rantakäärme nieli vaskitsaa, mutta yleisön suosikki oli juan carlos claros cruzin otos ryhmätuhkelosta. Luonto ja ympäristö nyt fortum Istutuskaloja on kasvatettu virikkeettömissä altaissa säästösyistä. Ilmaston lämmetessä uhanalaisimpien lintul ajien tarvitsemat metsätyypit eivät enää sijoitu suojelluille paikoille
48–50. Parhaina huhtikuun päivinä sinitaivaita purjehti neljäsataa piekanaa ja hiirihaukkaa, ennenkuulumattoman paljon koko Suomessa. Myyrähuippujen hiipumisesta 1980–2000-luvuilla syytettiin talvien lämpenemistä. Hän todisteli, että eivät kannanvaihtelut mihinkään hävinneet, muuttivat vain muotoaan. Pertti Koskimies Venäjällä sattui myyräkato, hiiripöllöt vaelsivat Suomeen. Amerikkalaiset järjestivät aiheesta kongressinkin, jonka ilonpilaajaksi matkusti myyrätietäjä Heikki Henttonen. Toistakymmentä suopöllöä leijui kuin aaveet iltausvassa. Hiljaiselon jälkeen koukkunokkien joukkonäytelmä toistui keväällä 1978, muttei entisissä mitoissa. 19/2013 Suomen luonto 9. ilmiömäistä Pentti Sormunen / vastavalo Myyräjuhlat jatkuvat Kotiseutuni erikoisin maisema oli Konnunsuo, luonto-oppini ala-aste. Ylioppilaskevääni 1975 osui ikimuistoiseen myyrähuippuun. Lue juttu s. Se tietää petojen ja petomiesten juhlaa, herkistää nuoruuden muistoille Konnunsuon onnelassa. Metsämyyrien määrät ovat maan eteläpuoliskolla juuri nyt kovassa nousussa, idässä enemmän kuin lännessä. Viritin loukkuja, joihin jäi etenkin kenttämyyriä mutta myös kaakonkulman kummajaisia, peltohiiriä. Nyt tilanne on se, että etelässä kannat huipentunevat ensi syksynä, Lapissa 2015. Pohjois-Suomessa on pientä nousun alkua. vat, ja pöllönpöntöissä riitti rengastettavaa yhä vähemmän. Sen jälkeen myyrähuiput laimeni- Etelä-Suomen myyrähuippujen odotetaan voimistuvan. Laveine ojanvarsineen, rikkaruohokenttineen ja jättilatojen kupeineen tuo peninkulmainen peltolakeus elätti armeijakunnittain myyriä petolinnuille. Niiden lisääntymisen myötä Etelä-Suomen myyrähuippujen odotetaan voimistuvan. Vankilan vierestä näin samaan aikaan 21 tuulihaukan pesämetsikköä ja kuulin yli 20 sarvipöllöpoikuetta. Biologinalkuna tilastoin myyrälukujakin. Tutkimus 33 alueelta 1970–2011 osoittaa, että hupenevia hankia voimakkaammin myyräkantoihin vaikuttavat kasvukauden pituus ja lämpö
Tämän on ajateltu riittävän, ja kaivoksen ympäristöluvissa s yanaattia ei huomioida. Se tappaisi ensimmäisenä eläinplanktonin, ja Seurujoki laskee Loukiseen, joka laskee naturalla suojeltuun Ounasjokeen. Nämä aineet ovat liuenneet sadeveden mukana jätekivikasasta. Turvemaiden raivaus pelloiksi on lisännyt 2000-luvulla Suomen kasvihuonekaasupäästöjä. Peltojen raivaus ei pysähdy Turvepeltojen raivausta rajoitettaneen seuraavat seitsemän vuotta entiseen tapaan. ”Uusien turvepeltojen pinta-alasta ei ole kunnon tilastoa, mutta valtakunnan metsien inventoinnista tiedetään, että turvepeltoja on tullut 2000-luvulla noin 30?000 hehtaaria lisää”, kertoo professori Kristiina Regina Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT). Syynä turvemaiden ojittamiseen on etenkin karjatilojen laajeneminen Pohjanmaalla, jossa turvemaita on paljon. IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. Sitä on voinut päätyä pinta- ja pohjavesiin. Isoveli on aiemmin pannut merkille, että kaivokselta on päässyt luontoon nikkeliä, merkittäviä määriä sulfaatteja sekä räjähdysainetyppeä, mikä on rehevöittänyt läheistä Seurujokea ja mahdollisesti muuttanut sen kalastoa. Maa- ja metsätalousministeriö on linjannut, että ympäristötukea, luonnonhaittakorvausta ja luomutukea ei edelleenkään myönnetä vuoden 2004 jälkeen raivatuille pelloille. Harmi kyllä myös syanaatin on todettu olevan myrk yllistä vesiluonnolle, muun muassa vesikirpuille ja kirjolohille, etenkin happamassa ja pehmeässä vedessä. Reginan laskujen mukaan hehtaari ojitettua turvemaata tuottaa vuodessa noin 20?000 tonnin hiilidioksidipäästöjä vastaavat päästöt, mikä vertautuu seitsemään liikenteessä olevaan henkilöautoon. Nyt pohditaankin, pitäisikö lannan levityksen annettuihin ympäristölupiin puuttua. Rajoittaakseen ongelmaa Agnico-Eagle on tuhonnut syanidia toisella myrkyllä, rikkidioksidilla, sekä hapella, jolloin enin osa ain eesta on muuttunut tiosyanaatiksi. lok akuuta. jouni tikkanen Jussi Kirjasniemi / Lentokuva Vallas Oy Luonto ja ympäristö nyt Lisäpeltoja on usein tarvittu vain lantaa varten. jouni tikkanen Maa kuin pilvinen päivä Keskipilvisyys vuosina 1982–2009 Sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla kertoi aikeis taan Twitterissä 31. Syanidi on kaasukammioissakin käytetty solumyrkky, jonka joutuminen vesistöihin olisi vähän hemmetin huono homma. Edellä mainitut keinot ovat kuitenkin osoittautuneet tehottomiksi sen suitsimisessa. Syan idia löytyy sen sijaan rikastush iekka-altaasta, jonka pohjan pitävyyttä sopii epäillä (ks. Suomi on vieläkin harmaampi maa kuin Ruotsi!. Turvepeltojen raivaus on siis tavallaan lisännyt Suomen liikenteeseen 210?000 henkilöautoa 2000-luvulla. Kanadan Ontariossa sen määrää jätevesissä alettiin rajoittaa vuonna 1985. Suomen Luonto 8/2012). 10 Suomen luonto 19/2013 Taivaasta keskimäärin pilvessä, 1=100 % ”ehd otan hu olto yh tiö ll e, et tä tä nä ta lv en a ka ikk i pih al le ke rt yvä lu mi po ist et ta isi in leht ipuha lt im ill a.” smhi / NOAA / EUMETSAT Oho! Ruotsin ilmatieteen laitoksen SMHI:n kartta maailman keskipilvisyydestä osoittaa, että pohjoismaissa eletään paljolti pilven alla. Myös lannan hyötykäytön tukeminen, kuten takuuhinnan tarjoaminen pienelle biokaasutuotannolle voisi auttaa asiaa. Kasvaessaan tilat ovat ottaneet lisää pinta-alaa lannan levitykseen. isoveli valvoo Myrkystä myrkkyä Suurikuusikossa kanadalaisen Agnico-Eaglen omistama Kittilän Suurikuusikon kaivos tuottaa kultaa liuottamalla sitä louhimastaan kivestä syanidilla
Esimerkiksi Hankoniemellä jätettiin pientareet hiekalle, eikä sinne tuotu ulkopuolista maa-ainesta. Maisemanurmi 1:een kylvetään siementä, mutta eiköhän ulkopuolinen lajisto valtaa senkin ennen pitkää. Lukemattomien kivien poisto ja murskaus ovat pilanneet pientareita ja samalla pintamaata on kulkeutunut pois. Uutta moottoritietä on nyt valmiina hieman alle puolet, 25 kilometriä, ja olemme laittaneet pientareille kuuden metrin leveydeltä maisemanurmi 1:stä, missä on viisi senttiä kasvualustaa. Tilanne on tiedossa ja ainakin paahdelajeja suosivia rinteitä tulee sinne, missä se on mahdollista, yleensä liittymien etelärinteille. Jukka Hietaniemi Voisitteko harkita, että pientareiden käsittelyä muutettaisiin. Miksi nyt toimitaan toisin, projektinjohtaja Jukka Hietaniemi Liikennevirastosta. Jasmin Awad / istockphoto Miten pientareet käsitellään. Pitää myös muistaa, että luiskissa menee erilaisia putkia, kaapeleita ja sinne tulee kaiteita, riista-aitaa ja liikennemerkkejä, kaikennäköistä. Käytämme kuitenkin turvetta ja olemassa olevaa metsänpohjaa. Vihreän moottoritien pientareet nurmetetaan Miksi pientareet päätettiin nurmettaa. Pientareet on sitten pyritty siistimään maisemanurmella. Lisäksi luonnonmukaiset pientareet monipuolistavat hyönteis- ja perhoslajistoa. Totta kai kannattaa käyttää entistä pintamaata. Se on vaikeuttanut alkuperäisen materiaalin käyttöä pientareilla. Siitä eteenpäin luiskat tasoitetaan ilman kasvualustaa olevalla maisemanurmi 2:lla. 19/2013 Suomen luonto 11. Valtatie 7:n ja Lapinjärventien liittymään on tuotu ravinteikasta multaa. Eikö kannattaisi säästää sekä rahaa että luontoa poistamalla vain puut ja tasoittamalla maa. Sehän vähentäisi myös niittotarvetta ja estäisi muun muassa lupiinin leviämistä. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Meillä on isot louhinta- ja maatyöt ja työmailla liikutellaan valtavia massoja. Projektinjohtaja Jukka Hietaniemi vetoaa kiviseen maastoon. Niitty- ja ketokasvillisuuden suosiminen pientareilla on ihan järkevä ajatus. suora linja jarmo nieminen Loviisa 2.11.2013. Siihen ympäröivä kasvilajisto muokkautuu mielestäni aika hyvin. Tästä on tullut palautetta ja sitä on annettu eteenpäin sekä Liikenneviraston asiantuntijoille että tiehankkeesta vastaaville. liikennevirasto Liikennevirasto on sitoutunut turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja linjannut muun muassa, että pientareiden viimeistelyssä vältetään ravinteisen mullan levittämistä ja annetaan kasvillisuuden levitä luontaisesti. alice karlsson Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Koskenkylästä Kotkaan kulkevan Vihreän moottoritien pientareille kylvetään nurmea, jolloin niittyjen ja ketojen kehittyminen estyy. Siellä se oli mahdollista, mutta Koskenkylä–Kotka-tieosuudella pientareita on ollut vaikeampi säilyttää isojen louhintojen ja massanvaihtojen takia. Ongelma on ollut se, että maa on täynnä pultereita, irtokiviä
Yksi näistä on ihmisessä loisiva guineamato. Jos poistamisessa kiirehtii, mato katkeaa ja jää mädäntymään uhriinsa. Sukkulamatoihin kuuluvan guineamadon elämäntapa tekee loisesta kuitenkin haavoittuvaisen. G uineamato (Dracunculus medinensis) on ällöttävä loinen: metrin pituinen mato elää ihmisen jalan sisällä, eikä sitä vastaan ole lääkkeitä. Toukka elää vedessä uiskentelevissa hankajalkaisäyriäisissä. Parittelun jälkeen koiraat kuolevat, mutta naaras jatkaa kasvuaan. Naaras ryömii uhrinsa jalkaan ja tekee täysikasvuisena ihoon reiän. Madosta on paljon haittaa: keriminen on kuukausien kivulias projekti, jonka aikana potilas ei voi työskennellä. 12 Suomen luonto 19/2013 Tauti on ollut myös yleinen: vuonna 1986, kun guineamadon vastainen taistelu toden teolla alkoi, sairastuneita oli arviolta 3,5 miljoonaa 20 maassa. Sillä on kaksivaiheinen elämänkierto. Etelä-Sudanissa ja Malissa epävakaat olot estävät loisen torjuntaa. Kuva Etiopiasta, josta mato on jo lähes hävitetty. Kukapa guineamatoa kaipaisi. Toimittanut jorma laurila maailmalta Guineamadon toukat kulkeutuvat ihmisiin huonolaatuisessa juomavedessä. Guineamadolla on pitkä historia. Kun ihmiset yrittävät helpottaa polttavaa kipua roiskimalla haavaan vettä, naaras purskauttaa muniansa vähän kerrallaan, useiden kuukausien ajan, toivoen että munat päätyvät veteen ja hankajalkaisten suuhun.. Veden suodattaminen estää tartunnan. Kun ihminen juo vettä ja nielaisee samalla hankajalkaisia, toukka kuoriutuu ja päätyy suoliston kautta vatsalihaksiin. Sen jäänteitä on löydetty egyptiläisistä muumioista. taudit jorma laurila Sukupuutot eivät aina ole ei-toivottuja. Jo antiikin kreikkalaiset tunsivat menetelmän, jolla madon saa kerittyä ulos. Monia lajeja hävitetään suunnitelmallisesti. On epäilty, että lääkäreiden tunnus, sauvan ympärille kiertyvä käärme, on hoitotavan peruja. Ainoa tapa, jolla madon voi poistaa, on keriä sitä muutama millimetri päivässä ulos tikun ympärille
hannu niklander Viime vuonna tautitapauksia oli enää 542 neljässä maassa: Malissa, Tšadissa, Etiopiassa (enää yhdellä alueeella) ja Etelä-Sudanissa. Vuosien tyhjyyden jälkeen Piramidassa asuu kesäisin parikymmentä ja talvisin viisi ihmistä. Pikkukajavat valtasivat kaivoskaupungin Tuomas Aivelo Katso englanninkielinen video: www.youtube.com/watch?v=8FYgQFSrZDE Guineamadon aiheuttamat tautitapaukset Tartunnat voidaan ehkäistä suodattamalla loisen toukkien saastuttama juomavesi. Arktikugol-yhtiöllä on yhä toimiva hollantilaisten perustama Barentsburg sekä hiilen huvettua 1998 hyljätty Piramidan kaivoskaupunki. Alueilla on maailman laajin viileän veden koralliriutta, maailman suurin turskakanta ja Manner-Euroopan suurin merilintukolonia. Jorma laurila 19/2013 Suomen luonto 13. Juomaveden suodattaminen ja sairastuneiden pitäminen poissa vedestä estävät tartunnan jatkumisen. Etelä-Sudanissa, jossa kanta on vahvin, sisällissota häiritsee terveydenhuoltoa. Mato ei myöskään muodosta ympäristössä säilyviä lepomuotoja, eikä se pysty tarttumaan muihin lajeihin. Lisää on luvassa, kun Jäämeri sulaa. Suosikkihuoneistonsa niilläkin on: mieluummin ikkuna, jonka takana on hämärä huone. Tutkijoiden lohduksi guineamadon sukuun kuuluu seitsemän samankaltaista nisäkkäiden loislajia, jotka eivät tartu ihmiseen. Mato on tuskallinen vieras, ja ainut hoitokeino on kietoa se hitaasti tikun ympärille. WWF antaa kiitosta myös radikaalista ratkaisusta, että Norja aikoo jättää osan öljyvaroistaan koskematta. 3 2,5 2 Lähde: WHO Science Sourc / SKOY Uusi hallitus suojelee luontoa öljynporaukselta Tapausten määrä 542 1797 10 674 70 165 109 317 0,5 892 000 1 Guineamato työntyy munimaan useimmin jalan alaosasta. miljoonaa 3,5 Norja Vuoden 1986 luku on arvio, muut ovat ilmoitettuja tautitapauksia. Lofoottien rannikko on vuodesta 2001 ollut tilapäisesti suojeltu öljyn ja kaasun poraukselta. Se tuntuu turvallisemmalta kuin läpi talon oleva huoneisto, jonka toisesta päästä hohtaa keskiyön aurinko. Kivihiili teki saaristosta pohjoismaiden kansainvälisimmän seudun. norja Huippuvuorilla kaikki ihmislähtöinen on maailman pohjoisinta. Viherkasvit paleltuivat, viemärit jäätyivät ja flyygeleistä meni vire. Neuvostoliittolaisessa malliyhdyskunnassa oli kasvihuone, sikala, kanala, navetta, koulu, sairaala, kulttuuritalo ja ravintola – se oli omavaraisempi ja kunnianhimoisempi hanke kuin norjalaiset vastineet. Tartunnan estäminen ja ihmisten parantaminen riittävät madon ajamiseen sukupuuttoon. Yhdyskunta museoitui kaukana varkaista ja vandaaleista. Monista loisista ei pääse eroon ilman rokotteita tai lääkkeitä. Toimenpide voi kestää jopa viikkoja. Kummallakin on ongelmansa: harvoille loisille on rokotteita, rokotevastaisuus on suurta ja lääkkeitä vastaan voi kehittyä sietokyky. Suurin este loisen lopulliselle tuhoamiselle ovat yhteiskunnalliset epävakaudet. Kaikki loppui hetkessä. Monien muiden trooppisten loisten määrät ovat myös laskussa, mutta niitä on vaikeampi hillitä ihmisten toimintaa muuttamalla. Suojelun puolesta sitkeästi kampanjoineen Norjan WWF:n mukaan päätös on suuri voitto. 3,5 miljoonaa 1,5 0 vuosi -86 -89 -95 -00 -05 -10 -12 Lokakuussa aloittanut Norjan uusi oikeistohallitus ilmoitti sitoutuvansa suojelemaan Lofoottien, Vesterå lenin ja Senjan rannikkoalueet öljyn ja kaasun poraukselta. Aktiivisimmin Huippuvuorilla toimii venäläisiä kaivosyhtiöitä. Ainoa jännittävä löydös on ollut, että guineamato tuottaa morfiinia voidakseen huomaamattomasti kasvaa ihmisen sisällä. Piramidassa on kerrostaloja, jotka ikkunalautoineen ja parvekkeineen ovat muuttuneet lintuvuoriksi. Malin tilanteen on epäilty pahenevan sisällissodan takia. uutisia Tartunnan estäminen on helppoa, koska guineamato ei elä pitkään isäntälajinsa ulkopuolella. Tutkijat eivät ole olleet siitä kiinnostuneita: loisen perimää ei ole selvitetty, ja muutenkin madosta tiedetään vähän. Hannu Niklander Pikkukajavien moderni lintuvuori Piramidin hylätyssä kaupungissa. Pikkukajavia ei häiritse, että kallioseinän asemasta pesän takana on lasiruutu. Eikö kukaan jää kaipaamaan guineamatoa
Myös etusorkan maahan iskeminen on merkki vaarasta. Istutuksen onnistumista auttoi valkohännän nopea lisääntymiskyky sekä se, että muita ravinnosta kilpailevia hirvieläimiä oli vähän. Jos jotakin epäilyttävää on tekeillä, häntä alkaa viuhtoa hermostuneesti. Kun yksi eläin nostaa häntänsä pystyyn paljastaen valkean peräpeilinsä, koko lauma katoaa salamana metsän suojaan. teksti piia ahonen / kuva ari ahlfors V alkohäntäkauriin lisääntymiskausi on nyt loppusyksyllä kiihkeimmillään. Menestyksekäs siirto Pohjois-A merikasta on osoitus lajin hyvästä sopeutumiskyvystä. Kesällä pukit liikkuvat omissa porukoissaan, jotka hajoavat viimeistään syyskuussa kiima-ajan lähestyessä. Parittelun jälkeen naaras kantaa seitsemän kuukautta ja synnyttää kesän kynnyksellä yhdestä kolmeen vasaa. Talvisin eläimet voivat muodostaa pieniä ryhmiä, joissa on mukana sekä eri-ikäisiä naaraita että uroksia. Kuukauden laji: valkohäntäkauris Lahjakauris Pirkanmaalla vapautettiin 75 vuotta sitten luontoon neljä Yhdysvalloista tuotua valkohäntäkaurista Suomessa syntyneine vasoineen. Pukit levittävät hajusignaalejaan ja kalistelevat sarvia kiimatappeluissa. Oli onni, ettei tulokas tuonut tauteja tullessaan tai vallannut minkään kotoisen lajin ekolokeroa. Laji on levittäytynyt lähes koko Eteläja Keski-Suomeen. VALKOHÄNTÄKAURIita on maassamme nykyään 40?000–50?000 yksilöä. Ryhmän jäsenet viestivät toisilleen liikkeillä ja asennoilla. Suomalaiset ovat ottaneet valkohännät omakseen. Ryhmät eivät kuitenkaan ole kovin tiiviitä. Kun uusi elinpiiri on löytynyt, se jää sinne oleskelemaan pysyvästi, sillä valkohäntäkauris on hyvin paikkauskollinen. Valkohäntäkauriit liikkuvat suurimman osan vuodesta itsekseen, naaraat vasoineen. Yksi osoitus tästä on väittely, jota lajin nimestä on käyty nisäkäs- 11/2011 14 Suomen luonto 19/2013. Lisäksi petojen määrä oli 1930-luvulla nykyistä pienempi. Vieraan lajin päästäminen suomalaiseen luontoon ei ollut riskitöntä, mutta sitä ei juuri mietitty. Eläimet olivat Minnesotan amerikansiirtolaisten lahja vanhalle isänmaalleen ja sen erämiehille. Vasa erkanee emästään noin vuoden vanhana ja lähtee synnyinalueeltaan. Vain samanarvoiset ottelevat keskenään; vähäarvoisemmat pannaan kuriin pelkällä katseella
valkohäntäkauris (valkohäntäpeura) Odocoileus virginianus Koko: Ruumiin pituus 150–180 senttiä, häntä 15–35 senttiä, säkäkorkeus 90–110 senttiä, paino 40–130 kiloa (urokset ovat kookkaampia kuin naaraat). Se on Pirkanmaan maakuntaeläin. Kieli muuttuu hiljakseen.” niiden geneettinen monimuotoisuus on laskenut hyvin vähän”, kertoo tutkijatohtori Jaana Kekkonen Helsingin yliopistosta. Valkohäntäkauris asustaa Etelä- ja Keski-Suomessa. Naaras kantaa seitsemän kuukautta ja synnyttää toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa yhdestä kolmeen vasaa. ”Halusimme säästää peura-nimen suomen kieltä ja eläimistöämme kunnioittaen alkuperäiseen faunaamme kuuluvalle metsäpeuralle. Esimerkiksi sata vuotta sitten käytössä olleista nisäkkäiden nimistä puolet on muuttunut omia aikojaan 2000-luvulle tultaessa. Esityksessä valkohäntäpeura on muutettu valkohäntäkauriiksi. Lisääntyminen: Kiimakausi loka–marraskuussa. ”Monimuotoisuus oli säilynyt todennäköisesti kannan todella nopean kasvun ja lajin pitkän eliniän vuoksi”, Kekkonen sanoo. tiesitkö. ”Kaurista käytetään yhä enemmän tietokirjallisuudessa ja oppikirjoissa. Ulkomuoto: Pukeilla on sarvet, jotka putoavat vuosittain. Talvella ravintona ovat varvut, katajan ja männyn neulaset, puissa kasvavat jäkälät sekä lehtipuiden varvut ja silmut. Tutkimustulokset osoittavat, että myös pieni määrä emoeläimiä voi saada aikaan terveen kannan. Elinympäristö: Viihtyy metsien ja peltomaiden vaihettumisvyöhykkeessä. Häntää ympäröi valkea peräpeili. Kurkku ja vatsa vaaleat, korvien sisäpuolella ja silmien ympärillä sekä kuonossa valkea rengas. ”Kun vertasimme suomalaisten valkohäntäkauriiden dna:ta yhdysvaltalaisten eläinten perimään, selvisi, että Elinikä: 12–13 vuotta. Riistaruokintapaikoilla syö heinää, kauraa, omenia ja juureksia. Kesällä lepäilee keskipäivän tienoon, mutta talvella pysyy liikkeellä valoisan ajan. Vuosi sitten julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin muuta. Tällä voi olla merkitystä luonnonsuojelulle esimerkiksi, kun jollekin alueelle halutaan palauttaa sieltä kadonneita eläimiä. Tutkimusryhmään kuuluvat myös Turun yliopiston apulaisprofessori, dosentti Jon Brommer sekä Suomen riistakeskuksen hirvieläinten hoidon asiantuntija Mikael Wikström. kartta: Suomen riistakeskus nimistötoimikunnan julkistettua 2008 ehdotuksensa maailman nisäkkäiden uusiksi suomenkielisiksi nimiksi. Kukapa muistaa enää laukonpeuraa, joksi valkohäntää aikoinaan kutsuttiin.” Metsästyslaki tuntee valkohäntäkauriin yhä valkohäntäpeurana. ”Siinä mielessä peura on ehkä virallinen nimi”, Henttonen miettii. Henttosella on napakka vastaus: ”Nimet ovat muuttuneet aina. Koska kaikki Suomen valkohäntäkauriit ovat peräisin vain neljästä yksilöstä, voisi olettaa, että niiden perinnöllinen muuntelu on vähäistä. Pyyntiaika syyskuun lopulta tammikuun loppuun. Syksyllä syö pelloilta orasta ja puimattoman viljan jyviä. Nimen muuttamiseen vaikuttivat myös hirvieläinten sukulaisuussuhteet”, sanoo professori Heikki Henttonen, nimistötoimikunnan koollekutsuja. Elinpiiri 500–5000 hehtaaria. n 19/2013 11/2011 Suomen luonto 15. Ravinto: Kesällä ruohovartiset kasvit. Kesäkarva on punaruskea, talvikarva harmaa. Metsästys: Suomen toiseksi tärkein riistaeläin hirven jälkeen. Paetessaan eläin nostaa häntänsä pystyyn, jolloin valkea peräpeili näkyy ja toimii hätämerkkinä lajitovereille. Toimikunta on saanut kritiikkiä etenkin vakiintuneisiin nimiin kajoamisesta
Myöhemmin kivikyliin muuttivat varis ja harakka. Nyt kerrostalojen yllä liihottelevat korpitkin. vuoroaskelin 16 Suomen luonto 19/2013. vesa huttunen teksti Alice Karlsson Naakka asui kaupungeissa jo satoja vuosia sitten
urun tuomiokirkon kellot ovat pysähtyneet. Se meluaa ja velloo ympärilläni niin, että on pinnisteltävä kuullakseen naakkojen kajatuksen: kja, kja, kja. ”Se on sikäli outoa, että naakka on pariuskollisin linnuistamme. ”Keskiaikaisten kivikirkkojen lintu.” Naakka on kolopesijä, ja kirkontornit tarjoavat sille hyviä pesä- ja lepäilypaikkoja sekä mahdollisuuden tarkkailla ympäristöään rauhassa. Naakat ja kirkot kuuluvat yhteen, mutta viime aikoina Turun seurakuntayhtymä on alkanut vieroksua niitä. Korkealta näkee kauas. Mustat linnut eivät hellitä, vaikka tornista on tukittu melkein kaikki luukut, joiden reunoilla linnut ovat tottuneet oleskelemaan. kaupunkiin 19/2013 Suomen luonto 17. Se ei ole jäänyt kiinni edes dna-tutkimuksissa, kun taas melkein kaikki pikkulinnut lentävät vieraissa minkä ehtivät. Korpin pesäkin löydettiin Turun hautausmaalta 2009. Tavoitteenamme on nähdä naakkojen lisäksi muitakin kaupungistuneita varislintuja: variksia, harakoita ja korppeja. Kaupunki ei. Naakka sopisi hyvin aviouskollisuuden symboliksi.” Lähdemme kaupunkikierrokselle. Niin yleisiä ne eivät ole, vaikka lähiöiden yllä ronkuntaa kuulee harva se päivä. Oppaani voi antaa helposti takeet variksen ja harakan näkemisestä, mutta korppia hän ei lupaa. ”Kirkhakkinen, Varsinais-Suomen maakuntalintu”, kaupunkiekologi Timo Vuorisalo Turun yliopistosta esittelee
Mies saapui tuliluikkunsa kanssa, tipautti kipinän ja kirkko paloi.” 18 Suomen luonto 19/2013 Seuraavaksi kaupunkiin asteli varis, mutta kovin verkkaisesti. Harakat voivat esimerkiksi tappaa siilin siten, että yksi härnää ja toinen vahtii. ”Naantalin seurakunta halusi päästä eroon kirkontornin naakoista ja palkkasi miehen ampumaan niitä. Odottaakohan se sulkemisaikaa. Naakka päivystää Turun torilla. Sen jälkeen tahti kiihtyi. Harakan risulinnoja oli samaan aikaan 13. Kun piikkipallo avautuu kerältä, harakat hyökkäävät yhdessä nokkimaan sen vatsaa. ”Vanhin kirjallinen tieto kaupunkilinnuista Suomesta koskee naakkaa, ja se on vuodelta 1628”, Vuorisalo kertoo. Erikoinen valinta, meluisa.” Mutta 1960-luvulle asti pesiviä pareja oli Aurajoen kummankin puolen vain viitisen vuosittain. Se syö myös omia poikasiaan.” Olisiko eräs syy harakoiden kyvyssä toimia yhdessä. ”Tuolla se pesi Samppalinnan ravintolan soittolavan takana. Yksinäinen varis painelee vuoroaskelin sinne tänne. Syytä tähän ei tiedetä. Vakioselitys olisi lajien välinen kilpailu, mutta Vuorisalo ei usko siihen. Vuonna 1993 Turun ruutukaava-alueella oli jo 47 asuttua variksen pesää. Turun Samppalinnan mäellä, orkesterin soittolavan takana, varis pesi jo 1912. Vanhin varik sen kaupunkipesä tunnetaan Lappeenrannasta vuodelta 1908, Turusta 1912. Kaupungeissa variksia ja harakoita pääsee lähelle, maalla ne ovat arempia. Mutta myös varikset osaavat yhteistyön. ”Kumpikin ryöstelee toistensa pesiä minkä kerkiävät ja varis on lisäksi kannibaali. ”Vaimoni kertoi nähneensä pikkutyttönä, kuinka varis houkutteli koiran ruokakupilta ja sillä aikaa toinen tyhjensi sen.” Kiertelemme Turun torilla pulujen, varpusten ja muutamien naakkojen tavoin. Tällä hetkellä varisten pesämäärä on tippunut pariinkymmeneen, kun taas harakanpesät ovat lisääntyneet. ”Harakoita ei jostakin syystä torilla juuri näe”, Vuorisalo sanoo. ”Valopylväis-. aukeaman kuvat suvi elo Kaupunkiekologi Timo Vuorisalo tunnistaa linnut myös äänistä
Turun tuomiokirkon ympärillä pyörii aina naakkoja. 19/2013 Suomen luonto 19. Kolopesijät viihtyvät ikkuna-aukoilla tarkkailemassa ympäristöään
sä ja katoilla kyllä, mutta mukulakiveykselle ne laskeutuvat harvemmin.” Myös Turun Vartiovuorenmäki vaikuttaa hiljaiselta. Turun lähiöissä korpin ylilennon voi kuulla päivittäin.” Helppoa roskaruokaa Euroopassa yli puolet harakoista ja suuri osa variksista on jo kaupunkilaisia. Samassa mustavalkoinen pitkäpyrstö lehahtaa ohi ja parkkeeraa ruskaiseen vaahteraan. Toinen syy löytyy maisemasta. Nyt kaupunkien ympärillä on muun muassa pesintään sopivia metsäsaarekkeita”, Vuorisalo sanoo. Jääkö harakka kohtaamatta. Kaikki asumusten lähelle yrittäneiden risulinnat tuhottiin ja munia kerättiin yleisesti. Nykyisin variksen voi ohittaa etenkin kaupungeissa lähes siipisulkia hipaisten. ”1940-luvulla meillä ei vielä ollut lähiövyöhykettä, vaan maaseutu alkoi välittömästi kaupungin ulkopuolella. ”Sekin on kaupungistumassa. ”Edesmennyt Turun yliopiston eläintieteen professori Rauno Tenovuo osoitti väitöskirjassaan 1960-luvulla, että saaristolaisvarikset lehahtivat lentoon, kun lähestyvä ihminen oli 200–300 metrin päässä. Vaino hidasti maaltamuuttoa Varislintujen ampuminen oli 1960-luvulle asti valtakunnallinen kansanhuvi. Ruokaa onkin riittävästi, mutta se on huonolaatuista. Vuorisalon mukaan Turun Martinmäessä nakkikioskilla eleli aikoinaan niin sanottu nakkarivaris, joka oli poikkeavan värinen ja lentokyvytön. ”Se söi makkarankuoria sekä ranskanperunoita ja lämmitteli asiakkaiden autojen alla.” Nakkarivariksen innoittamana Vuori-. Entäpä korppi, jonka sanottiin vielä Varislintujen kaupungistumista on vauhdittanut vainon loppuminen. Vainon laannuttua varikset ja harakat sekä myöhemmin korppi saivat tilaisuutensa ja kaupungistuminen vauhdittui. 20 Suomen luonto 19/2013 1967 ilmestyneessä Pohjolan linnut vä rikuvin -teoksessa olevan ”ihmisasutusta karttava erämaalintu”. Ne hyörivät talvisin jätepönttöjen ja ruokintojen ympärillä. ”Onpa outoa”, Vuorisalo tuskailee. Retki on pelastettu. ”Lisäksi talojen pihoissa on yhä enemmän ruokintoja.” Samaan aikaan kun linnut ovat kaupungistuneet, niiden pakoetäisyys on huomattavasti pienentynyt. Sitten tuli televisio ja muun muassa pikkupoikien mielenkiinto linnunpesiin herpaantui