Ruskan voimakkuus riippuu paljolti syksyn säistä; sateisina syksyinä värit ovat laimeat. Kuvan hömötiainen nyhtää siemeniä pillikkeestä. Puolukat talteen Suomalaisen perusmarjan puolukan sadosta poimitaan vain kymmenesosa. Tuskin mitkään muut linnut ovat yhtä innokkaita varastoijia kuin tiaiset: yksi tintti voi perustaa tuhansia kätköjä syksyssä. Myös hyönteisiä ja hämähäkkejä jemmataan. Hyvinä satovuosina puolukkaa on tarjolla jopa 500 miljoonaa kiloa eli sata kiloa jokaista suomalaista kohden, ja huonoinakin vuosina päästään 200 miljoonaan kiloon. Kilpailun välttämiseksi eri lajit varastoivat ruokansa eri korkeudelle puun oksiin. Ruska johtuu siitä, että valon ja lämmön vähetessä kasvien yhteyttäminen lakkaa. V) z z ::J .....J Värit leikkivät Lapin taika lienee väkevimmillään syyskuussa, kun lukemattomat lehdet leimahtavat ruskan liekkeihin. Tänä vuonna puolukkasadosta on tulossa keskimääräinen , jos kohta monilla alueilla punamarjaa voi olla runsaastikin. Paikoin maa voi olla yhtä punaista mattoa, kuten kuvassa Pallastuntureiden juurella. Värien kirjoa riittää hillityistä violetin sävyistä räjähtävään oranssiin ja keltaiseen. Silloin niiden lehtivihreä hajaantuu, ja lehtien muut väriaineet, kuten keltaiset ksantofyllit ja oranssinpunaiset karotenoidit, tulevat näkyviin. Talvivarastoon Tiaiset osaavat olla kaukonäköisiä. Loppukesän ja syksyn aikana höyhenpallerot rakentavat ahkerasti talvivarastoja, joiden avulla ne selviytyvät pitkästä ja kylmästä talvesta. Ei muuta kuin kipot kainaloon ja metsään!
; Rolf Karrento luotsaa Pidä saaristo siistinä -järjestöä luottavaisin mielin. Miehestä ja ;, piirroksista lisää sivuilla 18-23. VAKIOT 12 13 42 Pääkirjoitus Ajankohtaista Maailmalta 44 Mielipiteitä & keskustelua 48 Kirjoja 64 Palvelukortti 66 Summaries Kansikuvamme (Pirkko Kokkonen/Syke) avaa mikroskooppimaiseman menneen kesän sinileväongelmaan. ' Kotka Dick Forsmanin p luonnoskirjasta. Sivu 59. } . 29 Kun ehjää rikotaan Hannu Niklanderia harmittaa hyvän tavaran tuhoaminen. YMPÄRISTÖ JA ELÄMÄNTAPA 24 Purot puristuksissa Pääkaupunkiseudun purojen ja jokien kulku katkeaa moneen kertaan . Tekijä esitellään sivuilla 30-31 . 54 Kysy luonnosta Voivatko muuttolinnut eksyä, voiko tuomen marjoja syödä, mikä on kiimakuoppa. 59 Ekoelämää Ekoneuvoja, vihervinkkejä, uutisia. Sivuilla 4-11 kerromme Itämeren tutkimuksesta. SUOMEN LUONTS SS.vuosikerta Syyskuu LUONTO 4 Katseita muuttuvaan mereen 18 Lintujen matkassa 30 Taitavaa pikkuväkeä 32 Tsarmi Sirpale kadonnutta kairaa. 67 Kaikessa soi blues Luonnon rytmi on kaiken takana . 38 Surviaisia ja laavakenttiä Satujen saarella Islannissa. Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Haapatukkiin jäivät vain hampaanjäljet. Sukella mukanamme levävyöhykkeelle! 't,.l-" . Toimituksen yhteystiedot löydät sivulta 12.
Elämää sinisimpukan ja rakkolevän varassa T värminnen eläintieteellisellä asemalla on meneillään vedenalaistutkijakurssi. Vyöhykettä on sanottu "lastentarhaksi", koska monien lajien poikaset varttuvat siellä. SUOMEN LUONTO 9/99. Biologit ovat jo viime vuosikymmeninä viettäneet yhä enemmän aikaansa veden alla. Kalat ja äyriäiset saavat levän lomassa olla sisätilassa. Vähän aikaisemmin täällä oli nähty harmaahylkeitä. Ne syövät silakkaa, jonka kutupaikkoja osa näist~kin sukeltajista ehkä jossakin vaiheessa kartoittaa. Haahkat tulevat toimeen sinisimpukalla ja niiden poikaset levävyöhykkeen pikkueläimillä. Kalliorantojen rakkolevän (kuvassa) suojissa kukoistaa koko joukko muita leviä, äyriäisiä, kotiloita ja kaloja. "Mainingit tuntuvat vielä kymmenen metrin syvyydessä", hän selventää. Sieltä voi yhyttää piikkikaloja, neuloja, tokkoja ja simppuja. Ollaan kaukana ajoista, jolloin herrasmiehet tutkivat rantavyöhykettä viskaamalla sinne haran, jolla kiskottiin rakkolevää ja muuta meren väkeä sormeiltavaksi. Lämpö ja valo saavat levät kasvamaan . Leväsiira marssii rakkolevällä. Elämää rannassa Ranta jatkuu veden alle matalassa rantavyöhykkeessä koko meren elämä on rikkaimmillaan. Sukeltajat harjoittelevat myös vedenalaista valokuvausta ("se kampela täytti koko etsimen"), ja opettelevat tuntemaan monenlaisia leviä ("mielettömät värit") ja eläimiä ("Kivinilkka kurkki kiven alta 1" ). Lokerot siiran alla ovat levärupiyhdyskunnan jäsenten kammioita. Sukeltajien maailmasta saariston muukin elämä saa voimansa. Sen värisinfonian keskellä he viettävät puolituntisen maininkienkin tavoittamattomissa. Käynnissä on biologisen koulutuksen kenttäjakso; arkeologit ovat samalla kurssilla, mutta harjoitukset on eriytetty ihmisen kulttuurin ja elämän aarteiden tutkimukseen. Segelskärin hiilenmustat ruokkilinnut, riskilät, lentävät siivillään veden alla kivinilkkapyynnissä. Hän liukuu meren metsään, rakkoleväviidakkoon, ja alkaa täyttää lomakkeita veden alla. "Harjoituksen aihe on sukeltaminen jyrkällä kalliorannalla kovassa mainingissa ja nouseminen siellä veneeseen", määrittelee kurssin opettaja Jouni Leinikki. Kolmetoista kurssilaista matkaa avomeren äärelle mainioon sukelluspaikkaan, Segelskärin saarelle Hankoniemen edustalla. Nyt esimerkiksi Saaristomeren tutkimuslaitoksen tukikohta Seilin saarella ja Tvärminnen eläintieteellinen asema ovat myös melkoisia sukellustukikohtia. He tuovat pinnalle levänäytteitä pienissä pulloissa ja -pussukoissa: kauniin murrettua vihreää, ruskeaa ja kultaa. Hiekkapohjien rantavyöhykkeessä meriajokas kerää ympärilleen rikkautta rakkolevän tavoin. Leväpöheikkö onkin tärkeä esimerkiksi hauenpoikasille. Rakkolevillä on mittaa vain puoli metriä, mutta rantaveden eläville ne todellakin ovat metsä, jossa ruskolevät huojuvat majesteetillisina kuin puut. Vedenalaista työtä Saaristomeren tutkimuslaitoksen meribiologille Anita Mäkiselle vedenalaistyö on jo arkipäivää
"Olennaista on, että levä on monivuotinen", hän sanoo. Valitettavasti Seilissä ja muuallakin joudutaan tutkimaan levän vähenemiseen johtaneita syitä. Vahteri asettelee pohjaan muovilevyjä, joihin kiinnittyvä leväväki myöhemmin lasketaan. Rannalle tulee läheisen saaren mökkiläisiä, joille saamme selittää mitä on tekeillä: tutkijat ovat istuttaneet luontaisen levän joukkoon syvälle ulottuvan rivin rakkoleviä. Sinisimpukan pinnalle kiinnittyneet merirokot kampaavat jaloillaan ruokaa sisuksiinsa; pintaa peittää myös levärupi. Itämeren eliöstön geeneissä on siis säilynyt vuoroveden kosketus, vaikkei itse vuorovettä ole! "Rakkolevästä tiedetään hämmästyttävän vähän", pahoittelee Mäkinen. Lisääntynyt keijusto ja kuollut pikkuhötö sakeuttaa vettä. "Viime kesänä piti sinilevien takia oikein etsiä paikkaa, jossa saattoi uida", mökin isäntä Mikael Paatela puhkeaa selittämään, kun yhdistävä säie mökkiläisten ja tutkimuksen välillä on löytynyt. "Hyvä kun rehevöitymistä tutkitaan." Vuorovetten prinssi Kun Anita Mäkinen tulee pinnalle, hän alkaa puhua koirasja naaraslevistä levät ovat tyttöjä ja poikia kuin tyrnipensaat. Rakkolevävyöhyke onkin Itämeren monimuotoisin elinympäristö. Parikymmentä vuotta sitten rakkoleväkadossa nähtiin jo katastroSUOME LUO TO 9/99. Tutkimus liittyy rehevöitymisen vaikutuksiin Itämeressä. Esimerkiksi levän ikää hän ei voinut kirjata veden alla lomakkeeseensa, koska iän arviointiin ei ole keinoja. "Se sitoo talvellakin valtavan määrän ravinteita." Rakkolevä tulisi tuntea mahdollisimman hyvin, onhan se kalliosaaristolle kuin mänty männikölle, luo rantaan tilan ja elämän edellytykset muillekin. Se tiedetään, että rannoilla on nyt aikaisempaa kapeampi rakkolevävyö, koska valoa ei riitä vedessä yhtä syvälle kuin takavuosikymmeninä. Se on vuoroveden rytmi, jonka levät muistavat tuhansien vuosien takaisilta vuorovesimerten esivanhemmiltaan. Mäkinen laskee vaivalla yhä uudelleen pohjaan kehikon, jonka alalta hän merkkaa muistiin jokaisen rakkolevän. Pahinta on, että levä voi hävitä laajoilta aloilta täysin. lhmeellisintä rakkolevässä on, että rakkolevien lisääntymisessä on yhä kaunis muisto valtamerestä, sillä ne ryöpyttävät sukusolujaan veteen ahkerimmin täydenja uudenkuun aikaan. Biosukeltaminen ei ole leikintekoa, sillä Mäkisestä ja lähistöllä sukeltavasta Petri Vahterista näkyy koko aamupäivän vain kuplia. lstutus kävi kätevästi, koska levillä ei ole juuria, vaan ne uivat mineraalivedessä ja ravinneliuoksessa
Kokeissa ja analyyseissä on työtä melkoiselle joukolle, josta ovat nyt paikalla myös Johanna Oja, Anne Muola ja Outi Vesakoski. Niinpä kalankasvatuslaitosten vaikutukset saattavat olla paikallisesti hyvinkin suuria. Annika Lagus ja Kirsi Heikkilä näytteenotossa. Elämää avovedessä Avomeressäkin on yhteyttämisen ihme käynnissä: levät rakentavat auringonvalon avulla itsestään yhä uusia kopioita. Kovan väännön jälkeen laite sujautetaan vintturilla veteen, jossa se alkaa mitata virtauksia akustisesti veden hiukkasista heijastuvien äänien avulla. Apulaistutkija Tapio Suominen on mukana kolmivuotisessa tutkimusprojektissa, jossa tutkitaan muun muassa, miten virtaukset käyttäytyvät salmissa kalankasvatuslaitosten lähistöllä. Kesällä on muiden levien ja loppukesällä sinilevien vuoro. Vain kolmasosa ravinteista sitoutuu kaloihin, loput joutuvat jätteenä vesistöön. 'Tuloksia voidaan hyödyntää uusien laitosten sijoittamisessa, ja toisaalta laitosten sijaintia voidaan tarkistaa." Kalankasvatuslaitosten päästöt tulevat kalojen ruokintaan käytetystä rehusta, jossa on fosforia ja typpeä. Meribiologeista on tullut muutoksen tutkijoita fin aineksia, mutta sittemmin on paikoin toipunut. Rehevöitymisestä on kysymys myös, kun irtaudumme aamukuudelta pikkuveneillä Annika Laguksen , Kirsi Heikkilän, Maija Silanderin ja Kati Suomalaisen kanssa Seitin laiturista. Leviä syövät pienet äyriäiset ja muut niin sanotun eläinkeijuston jäsenet. Bakteereista johtaakin ravintoverkossa vahva haara eteenpäin. Jo varhain keväällä vesi on piija panssarisiimaleviä sakeanaan. Pian pysähdymme kelluvalle lautalle, jossa on meneillään ravinnelisäyskoe. SUOMEN LUONTO 9/99. Kannella Tapio Suominen sekä Esko Pettay ja Keijo Koskinen rehkivät painavan virtausmittarin kanssa. Matalassa ja rikkonaisessa Saaristomeressä vesi vaihtuu hitaasti. Avovesien ravintoverkon huipulla on sellaisia lajeja kuin silakka ja silakkaa syövä hylje. Levälle ei tahdo riittää kasvutilaa rehevöitymisestä hyötyvien rihmalevien puristuksessa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hankkeessa selvitellään muun muassa, missä oloissa sinilevät villiintyvät lisääntymään. Mikä rakkolevää vaivaa. Seitin laboratoriotiloissa levä saa nyt maistaa erilaisia ravinnetasoja Veijo Jormalaisen vetämässä projektissa. Voi myös olla, että meren kohonnut rehevyystaso vaikuttaa levää syöviin äyriäisiin niin, että levät joissain oloissa syödään pois. Bakteereilla ja muilla mikrobeilla on avoveden ekosysteemissä tärkeä rooli, sillä ne pystyvät hyödyntämään veteen muun toiminnan sivutuotteena joutuvia eloperäisillä aineita. "Virtausmittausten tarkoituksena on selvittää, mihin kalankasvatuslaitosten ympäristövaikutukset suuntautuvat", Suominen kertoo. Meri pienessä säkissä Saaristomeren tutkimuslaitoksen alus Aurelia puksuttaa pitkin Saaristomerta ohi silokallioiden ja kapeiden salmien. "Ainakin rakkoleväkadon aikaan leväsiiroja oli hirveästi", sanoo rakkolevien ja kasvisyöjien suhteista Seitissä väitöskirjaa tekevä Anne Heinänen. Naiset syöttävät leville rautaa, typpeä ja fosforia tietyissä suhteissa ja seuraavat, mitä tapahtuu
Simpukat elelevät imuroimalla lävitseen vettä ja suodattamalla siitä lähinnä kasvikeijustoa ravinnokseen. Ehkä meikäläisetkin sinisimpukat tunnistaisivat suolaisempien merien vihollistensa hajun, vaikka viime kohtaamisesta on tuhansia vuosia. Runsaus tekee lajista muun muassa haahkan ja paikoin kampelan pääravintoa. Paljastui, että pohjaa peitti varsinkin ulkosaaristossa rihmamaisten elävien ja kuolleiden !evien matto, minkä kalastajat olivatkin jo huomanneet kampelan vähenemisestä ei ollut enää pohjaeläimiä, joita kampela söisi. Laimeneeko Itämeri. Yakavimmillaan ilmiö on aivan uloimmassa saaristossa. Tvärminnen laboratorioissa tutkitaan paraikaa myös sitä, haittaavatko sinilevät eläinplanktonin ruokailua ja siten muun ekosysteemin toimintaa. "Tähän asti löydetyt pitoisuudet eivät ole vaaraksi ihmiselle", tutkija rauhoittelee. Nyt ei tärkeää ole haju eikä maku, vaan myrkyllisyys. Lähinnä T värminnessä tehdyt tutkimukset ovat vähitellen mullistaneet etelärannikon kaupunkien vesienpuhdistuspolitii. Muutoksen tutkijat Merentutkijoista on pakosti tullut muutoksen tutkijoita, koska Itämeri on muuttumassa. Sinilevämyrkyt on alun perinkin ilmeisesti suunnattu eläinplanktonin pikkuäyriäisiä vastaan: vielä ei tiedetä mitään lajia, joka pystyisi käyttämään avomeren myrkyllisiä sinileviä ravinnokseen. Ne ovat muuttumassa joksikin muuksi kuin totutuksi; suurin syypää on rehevöityminen. Biologisista asemista on tullut kuin suuria antureita, jotka tunnustelevat merta ja kertovat muutoksesta. Olisiko sinisimpukoillakin vielä muistoja valtamerestä. Pian he ojentavat Merentutkimuslaitoksen tutkijalle Vesa Sipiälle betonilevyjä, joissa on kiinni aimo annos sinisimpukoita. Sinisimpukan valtakunnassa Sinileväkukinnat ovat tutkimusaiheena myös T värminnessä, jossa jälleen kaksi biosukeltajaa M aija Flinkman ja Juha Flinkman painuvat pinnan alle. Koko vesialtaassa on ikään kuin käynnissä valtava ravinnelisäyskoe, jossa karusta merestä tehdään rehevää. Yhteensä Itämeren sinisimpukat suodattavat lävitseen koko meren tilavuuden verran vettä vuodessa. Siinä tulee suodatelluksi myrkyllisiä sinileviäkin. Ihmisen elintoiminnat ovat vain niin samantapaiset kuin äyriäisen, että myrkyt tekevät tuhojaan meidänkin maksassamme tai hermostossamme. Sehän ei niin vain käy, vaan karun ja kirkkaan meren ekosysteemit ovat hätää kärsimässä Itämeren suojelukomissio Helcom pitää tuoreessa punaisessa kirjassaan suurinta osaa Itämeren ekosysteemeistä uhanalaisina. On laskettu, että mereen tulee ravinteita moninkertaisesti sadan vuoden takaiseen tasoon nähden. Pohjan läheisestä vedestä loppuu viimein happi, jolloin sieltä pahimmillaan vapautuu runsaasti sitoutuneita ravinteita. Seilin tutkijat esimerkiksi tarkastivat muutama vuosi sitten videokameralla ja sukeltamalla miltei koko ulomman itäisen Saaristomeren. Vesa Sipiä tutkii, siirtyvätkö myrkyt simpukkaan ja siten ehkä kampelaankin, mikä tietysti kiinnostaa meitä kampelansyo)la. Ruotsin länsirannikolla sinisimpukat reagoivat erilaisilla puolustustavoilla taskuravun ja meritähden hajuun. Sinisimpukasta ei ole pulaa Itämeressä, sillä sitä on röykkiöittäin rakkolevävyöhykkeen alla kalliopohjilla
Vieläkään ei esimerkiksi Helsingissä poisteta typestä kuin puolet, mutta tutkimukset ovat joka tapauksessa pakottaneet kunnat investoimaan satoja miljoonia typenpoistoon Itämeren parhaaksi. Pohjalla ruokailevat kampelat ja turska. Tamminen kuuluu suureen tutkimusryhmään, joka vuosien työllä on vienyt suomalaista planktonekologiaa kansainväliselle tasolle ja siinä sivussa aiheuttanut vesiviranomaisille typenpoistosta päänsäryn. Näyttäisi siltä, että kasvihuonekaasujen lisääminen ja sen aiheuttama ilmaston lämpeneminen lisää sadetta, mikä laimentaa merta. kan. Vielä ei ole laskettu, miten lähelle järveä Itämeri voi ilmaston lämpenemisen muassa muuttua. Pehmeiden pohjien lieju on bakteerien, sukkulamatojen ja pienten raakkuäyriäisten valtakuntaa. Pohjalla hajotuksessa vapautuneet ravinteet nousevat veden liikkeiden mukana takaisin avoveden keijuston käyttöön. Seuraamassa on ehkä monien merieliöiden hidas marssi meren pohjoisilta perukoilta kohti sen suolaisempaa eteläosaa. Nyt tutkijoita sekä T värminnessä että Seilissä puhuttaa ilmastonmuutos. "Perinteisesti tutkijat ovat seuranneet niin sanottuja suolapulsseja, joiden mukana Itämeri saa suolaa Pohjanmereltä", hän selittää. Sitä ei puhdistettu jätevesistä ennen juuri lainkaan, vaan kilvoiteltiin fosforin puhdistamisessa. "Nyt vasta on alettu kiinnittää huomiota myös makean veden tulon vaihteluihin." "Tämä on aikamoinen vallankumous ajattelussa." Tulevat vuosikymmenet näyttävät, millainen kumous laimeneminen on Itämeressä. Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtajan Ilppo Vuorisen mukaan sateiden lisääntyminen näkyy jo Itämeren laimenemisena. Elämää pohjalla Itämeren kalliopohjia hallitsee sinisimpukka rakkolevän alapuolelta aina 20-30 metrin syvyyteen asti. "Itämeren valuma-alue on mallilaskelmien mukaan yksi maailman eniten muuttuvista paikoista", sanoo T värminnessä muun muassa ravinteiden merkitystä tähän asti tutkinut Timo Tamminen. Myös tuulisuus näyttää ilmaston lämmetessä kasvavan. Joka tapauksessa muutos vienee perinteiset jäätalvet. Nyt ryhmän kiinnostuksen kohteeksi on noussut meren reagointi ilmastonmuutokseen. Syvät pohjat saavat ravintonsa ylhäältä satavasta kuolleesta keijustosta. Ravinnelisäyskokeilla osoitettiin, että !evien kasvulle tärkein ravinne on useimmiten typpi. 'Tämä näyttää liittyvän suoraan veden laimenemiseen ja se puolestaan sadannan lisääntymiseen Pohjois-Euroopassa 35 viime vuoden aikana." Itämeren laimenemista sivutaan pian valmistuvassa Seilin tutkijan Jari Hännisen väitöskirjassa. Ja jos annamme rehevöitymisen viedä perinteiset ekosysteemit, niin eipä entisestä merestä paljoa jää, vaan se siirtyy uuteen, ihmisen leimaamaan vaiheeTimo Tammista askarruttavat ilmaston lämpenemisen vaikutukset Itämereen.. Muutoksen merkkejä ehkä jo näkyy eliöstössä: "Eräät tärkeät eläinkeijuston lajit ovat vähentyneet PohjoisItämerellä", sanoo Vuorinen. Suurempia pohjaeläimiä ovat muun muassa liejusimpukka, valkokatka ja eräät petomadot sekä suurin meriäyriäisemme kilkki
Esimerkiksi norppa tarvitsee välttämättä poikimisjäitä. Åbo Akademin Husön biologinen asema Ahvenanmaalla perustettiin 1959, se juhli juuri siis 40-vuotispäiviään. Sateiden ja tuulien lisääntyminen muuttaa virtauksia. Biologiset asemat ovat yliopistojen ja tutkimuslaitosten välttämättömiä tukikohtia. Samalla eliöstö muuttuu esimerkiksi hapenpuutetta huonosti sietävät simpukat korvautuvat erilaisilla madoilla. 4. 11. Saaristo sopii erinomaisesti evoluutiobiologian ja ekologian alojen tutkimuksiin. Jotta meren saama ravinnekuorma palautuisi 1940-luvun tasolle, tulisi typen päästöjä vähentää 65 prosenttia ja fosforin päästöjä 80 prosenttia. Tutkimusasemia meren rannalla Itämeren ekosysteem in tutkimisessa toimivat tutkimusasemien ohella muun muassa Merentutkimuslaitoksen tutkimusalus rl v Aranda (ks. Rakentaminen Rantojen ottaminen teolliseen sekä asuinja lomakäyttöön eten ee. Seilissä on jo vuodesta 1 966 seurattu muun muassa eläinkeijustoa ja 1980luvulta asti tutkittu silakan biologiaa. Tutkimustoiminnan rinnalla on jatkuvasti käynnissä opetus tuleville biologeille ne ovat luonnon oppisaleja. Itämeren maat sopivat päästöjen puolittam isesta vuodesta 1987 vuoteen 1995, mutta fosforipäästöt vähenivät vain 14 ja typpi 2,5 prosentilla. Itämeren ongelmat Ahdinpartalevä rehottaa rehevöityneillä rannoilla 1 . Alueellisilla ympäristökeskuksilla, vesiensuojeluyhdistyksillä ja kunnilla on omaa tutkimusta ja seurantaa. 3. Tapio Suominen laskee akustista virtausmittaria. Tällä hetkellä venäläiset öljynjalostamosuunnitelmat uhkaavat luonnoltaan arvokkaita alueita Suomenlahden pohjukassa. Rehevöityminen näkyy rannikoilla pohjien liettymisenä sekä rantojen ja salmien umpeenkasvuna. Laboratorioissa tutkitaan kokeellisissa mikrokosmoksissa sekä maaettä vesiympäristöjä. 2. Synteettisten kemikaalien valvonta ei kuitenkaan ole kunnossa, joten uusi myrkkykatastrofi voi odottaa. Arktisiin oloihin sopeutuneiden lajien olemassaolon edellytykset ovat vaarassa veden lämmetessä ja jäätalvien lyhetessä. Tvärminnen eläintieteellinen asema perustettiin jo 1902. Husössä on keskitytty vesistötutkimukseen. Ympäristömyrkyt Myrkyt miltei hävittivät Itämereltä merikotkan ja hylkeet, mutta PCBja DDT-yhdisteiden kiellot tehosivat. 5. Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasemalla on kenttäasemat Hailuodon Marjaniemessä ja Krunnien saarella. Tänä vuonna selvisi, että laivojen pohjamaalin tributyliinitina on ihmisellekin vaarallinen, syöpää aiheuttava aine. Ilmastonmuutos Ilmaston lämpeneminen lisää sadetta ja laimentaa Itämerta, mikä on meri lajeille turmioksi. Sen alueel la on tehty paljon klassisia tutkimuksia Itämeren rantaja avovesiekosysteemin eliöstöstä ja toiminnasta. Tulokaslajit Lähinnä laivojen painolastiveden mukana kulkeutuvat muiden vesien eliöt voivat olla suureksi haitaksi. Saaristomeren tutkimuslaitoksen toiminta on keskittynyt Seiliin, jonka rakennukset ovat vielä vanhempia kuin Tvärminnessä. Luvassa on jopa peräkkäisiä talvia, joina koko Itämeri on jäätön. Asemalla on tehty esimerkillistä seurantatutkimusta rehevöitymisen vaikutuksesta Itämereen. Sinileväkukintojen ja rehevöitymisen yhteyksistä kiistellään. Seilissä tutkitaan luonnon ohella paljon muutakin, kuten saaristokulttuuria. Asemilla on tärkeä merkitys Itämeren tilan seurannassa ja suurien kansainvälisten hankkeiden toteuttajina. Turun yliopiston saaristotutkimuksen tukikohtana Seili on ollut vuodesta 1964. Vesi samenee ja pohjat muuttuvat ajoittain hapettomiksi. Tutkimus on keskittynyt maaympäristöihin samoin kuin Societas pro Fauna et Flora Fennican Nåtön biologisella asemalla Ahvenanmaalla. Eräs amerikantulokas, myrkyllinen kampamaneetti, hallitsee nykyisin suurta osaa Mustasta merestä. Suomen Luonto 9/1997) ja Suomen ympäristökeskuksen Muikku-alus. Rehevöityminen Itämereen tulee ravinteita enemmän kuin meren ekosysteemi muuttumatta kestää. Vaskikala ei sietäisi makeaa vettä
12 Saimaannorpan valokuvaaminen pesimäpaikoilla on luvanvaraista. Taskinen varmasti osaa ottaa täyden vastuun kuvauskohteistaan. Lautakunnassa olisivat edustettuina luonnonsuojelujärjestöt, luontokuvaajat ja ympäristöhallinto. Kestotilaus uudistuu ti lausjaksoittain automaattisesti , kunnes haluat keskeyttää sen. Hyvin pitkälti Taskista saamme kiittää siitä, että saimaannorpat on saatu laajasti suomalaisten tietoisuuteen ja suuren yleisön rakastamiksi eläimiksi. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. (09) 228 082 1 0, 228 08224, sähköposti : kaitosaari@sl l.fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 64. J~ \_~(_ JORMA LAURILA PÄÄTOIMITTAJA SUOME LUONTO 9/99. Tämän takia muun muassa saimaannorpan kuvaaminen on mahdollista vain poikkeusluvalla. Asia ei ole näin. Tiedossa on tuore tapaus, jossa merikotka hylkäsi pesänsä kuvaajan aiheuttaman häirinnän takia. Juha Taskinen sai luvan, mutta hän on tyytymätön kuvausluvan rajoituksiin, jotka kieltävät muun muassa norppien kuvaamisen yöaikaan ja alle puolen hehtaarin kokoisilla pesäluodoilla. Lupa voidaan myöntää, jos perusteet ovat painavat. Tällainen menettely suojelisi uhanalaisia eläimiä häirinnältä, mutta takaisi myös, että tuoreita, kiinnostavia kuvia saataisiin luonnonsuojelutyön käyttöön vastaisuudessakin. Tutkijoita kuultaisiin tarpeen mukaan asiantuntijoina. Norppakuvaajan murheet L uontokuvaaja Juha Taskinen on valittanut Itä-Suomen lääninoikeuteen EteläSavon ympäristökeskukselta saamansa saimaannorppien kuvausluvan rajoituksista. Taskinen on tyytymätön myös siihen, ettei norppia saa kuvata 30 metriä lähempänä pesää. Suojelu etenee vauhdikkaammin, kun sillä on kansalaisten tuki puolellaan. Ti/aushinnat Määräaikaistilaus (12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestoti laus 270 mk. Yksi ratkaisu asiaan voisi olla lupa-asioita käsittelevän lautakunnan perustaminen. Juha Taskinen on etevä saimaannorppien tuntija ja norppien ylin ystävä, suojelumies koko sydämeltään. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. Lautakunta päättäisi hakemusten perusteella, annetaanko kuvauslupa ja jos niin minkälaisin ehdoin. Asiantuntemattomat ja kokemattomat kuvaajat voivat aiheuttaa suurta vahinkoa kuvauskohteilleen. Luonnonsuojelutyössä tarvitaan tuoreita kuvia. Ei lehdissä ja kirjoissa voida käyttää samoja kuvia kovin montaa kertaa uudestaan. Toisaalta luonto on täynnä uusia tilanteita ja tapahtumia, jatkuva haaste kuvaajille. htm 1 Päätoimittaja Jorma Lauri la, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson , 228 08205 Ritva Kupari , 228 08214 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Juho Rahkonen 228 082 16 (kesätoimittaja) Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila ja Venla Koski Värierottelut OffsetKopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tu ki Markku Kemppainen puh.(03)751 1815 Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Juha Taskinen on tehnyt kuvillaan, kirjoituksillaan ja persoonallaan merkittävää työtä saimaannorpan hyväksi. Uuden luonnonsuojelulain ja EU:n luontodirektiivin määräykset varjelevat tarkoin uhanalaisia eläimiä häirinnältä. Se koituisi kaikki saimaannorpan hyväksi. On myös kysytty, eikö saimaannorpista, kotkista ja karhuista jo ole kylliksi kuvia. Taskisen mukaan rajoitukset estävät häntä jatkamasta työtään ja kariuttavat muun muassa kirjaja tv-dokumenttihankkeen. Uhanalaisen eläimen edun on tietysti oltava aina päällimmäisenä. (09) 228 081 faksi: (09) 228 08200 sähköposti: sukunimi @sll.fi http://forest.sll.fi/sl/i ndex. Taskisen kuvauslupa olisi syytä käsitellä uudestaan, jotta hän voi jatkaa työtään. Tutkijoidenkin työ saa myötätuulta. Kuvat kuluvat ja menettävät kiinnostavuuttaan. Kuvausluvat olisi räätälöitävä kuvaajan pätevyyden ja työn merkityksen mukaan. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuen ja Akateemisen Kirjakaupan myymälöissä. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. lrtonumero 33 markkaa. [OONTO Toimitus Kotkankatu 9 0051 Helsinki puh
Myyrille on ollut tyypillistä jyrkkä, säännöllinen kannanvaihtelu, joka on ilmennyt eteläisessä ja läntisessä Suomessa kolmen vuoden , pohjoisessa neljän-viiden vuoden jaksoissa. Fosforin kohdalla suhde on suurin piirtein samanlainen. Sertifikaatin vaatimuksesta Pitkästen täytyy myös tietää, mitä heidän yhteistyökumppaninsa tekevät. Tila sai kesäkuussa ensimmäisenä viljatilana Suomessa ISO 14001 ympäristösertifikaatin. Vilja on korjattava sopivan kuivana, jolloin kuivuria tarvitsee käyttää mahdollisimman vähän. Tilalta siis pääsee vesistöihin paljon keskimääräistä vähemmän rehevöittäviä ravinteita. Taloudellisesti Pitkäset hyötyvät sertifikaatin vaatimusten täyttämisestä säästämällä suoraan esimerkiksi polttoainetta, mutta myös muuten: "Viljanostajille kertoo paljon, kun sanoo, että meillä on ISO 14001 ", Mirja Pitkänen toteaa. Kun Pitkäset tilaavat jonkun hakemaan jäteöljyn pois, heidän on tiedettävä, minne jätekuorma viedään. Ja kun metsämyyriä ei ole, peltomyyriin kohdistuva saalistus kasvaa eikä myyrien kanta pääse nousemaan", sanoo Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija, dosentti Heikki Henttonen. "Emme halua laittaa penniäkään ylimääräistä lannoitteisiin tai torjunta-aineisiin", Sakari Pitkänen sanoo. Silloin mekin voimme pitkällä tähtäyksellä hyvin", maanviljelijä Sakari Pitkänen sanoo. Pitkästen tilalla osuus oli 91 prosenttia. Se puolestaan estää lumikkojen lisääntymisen ja syklit häviävät. Huolta on Myyrien jyrkät kannanvaihtelut ovat tasaantumassa etenkin pohjoisessa. Aja ista Ovatko "myyrävuodet" historiaa. Seurauksena on , että metsämyyriä ei enää tule entiseen tapaan metsistä avomaille. Vaikka laajoilla alueilla myyrien määrä vaihtelee niin kuin ennenkin , erityisesti pohjoisessa jotkut myyrälajit kuten harmaakuvemyyrä ja peltomyyrä ovat käyneet vähälukuisiksi ja joidenkin lajien kanta vaihtelee vain vuodenaikaisesti. Ympäristöjärjestelmän runko koostuu neljästä osasta: tilan päämääristä, toimintapolitiikasta, ympäristövaikutusten arvioinnista ja eri osajärjestelmien kuvauksista. JERE MALINEN Pitkästen viljatilalle Suomen ensimmäinen ympäristösertifikaatti "Emme me mitään luontoaktivisteja ole, mutta meille on hirveän tärkeää, että luonto voi hyvin. Muutokset myyrien määrissä ja lajisuhteissa vaikuttavat myös saalistajiin . "Niitä yritetään käyttää vain sen verran kuin juuri sillä pellolla tarvitaan ei sen mukaan, mitä purkin kyljessä lukee tai mitä naapurit laittavat." Myös tilan polttoaineenja sähkönkulutusta tarkkaillaan. Kuvassa lapinmyyrä. Ennen Kilpisjärvellä ja Pallasjärvellä nykyistä paljon yleisempi lumikko on saanut väistyä monipuolisemman saalistajan kärpän tieltä. Yksi Pitkästen tavoitteista on minimoida lannoitteista sadonkorjuun jälkeen peltoon jäävän typen ja fosforin määrää. "Vanhat metsät ovat vähentyneet ja jäkäliä on aiempaa vähemmän saatavilla. Hän ja hänen vaimonsa Mirja pitävät viljatilaa Virolahdella Kymenlaaksossa, itärajan pinnassa. SUOMEN LUONTO 9/99 tori on valittu ympäristönäkökohdat huomioon ottaen. kannettava myös esimerkiksi viljakuljetusten hygieenisyydestä. Kannanvaihtelut ovat 1980luvulta alkaen monin paikoin selvästi tasaantuneet. Kun kärppiä on jatkuvasti runsaasti, eivät saalistukselle alttiiden harmaakuvemyyrien, peltomyyrien ja lapinmyyrien kannat pääse kasvamaan , vaan ne säilyvät alhaisen vakaina. Ensimmäisenä muutos havaittiin Lapissa, mutta nyt merkkejä myyräsyklien muuttumisesta on saatu muualtakin Suomesta. Viime vuonna Suomessa saatiin keskimäärin 63 prosenttia lannoitteiden typestä sadon mukana pois pellosta. Pitkästen uusi puimuri ja trakMirja ja Sakari Pitkänen kasvattavat ohraa, kauraa, vehnää, rypsiä sekä kuvassa lainehtivaa ruista. Muutoksen syistä ei ole varmuutta, mutta yhtenä mahdollisuutena ovat maisemaja metsikkörakenteen muuttumisen vaikutukset metsämyyrien ravintoon, ennen kaikkea puissa kasvaviin jäkäliin. "Monet firmat ovat sertifioineet itsensä. Paperilla tämä kaikki vie tilaa satakunta A-nelosta. Koneiden valinnallakin vaikutetaan polttoaineenkulutukseen. Niille on tärkeää, mistä ne viljansa ostavat." HARRI MANNONEN
Viime vuonna alue poistettiin Suomen Natura-esityksestä vasta hallituksen iltakoulussa Vuotoksen tekoallashankkeen takia. SUOMEN LUONTO 9/99. JOUKO VEIKKOLAINEN Opettavainen puisto Helsingin Viikkiin Helsinki etsi uusia tuulia puistosuunnitteluun maisema-arkkitehtuurikilpailun avulla kuluneena kesänä. " Puistoidean toteutukseen tähtäävä kehittely alkaa kuluvana syksynä lopullisen valmista puistosta ei tule ikinä. Sopivaa siilille tarjottavaa ovat esimerkiksi liha, kala ja monet purkitetut koiranja kissanruokatuotteet. Metsäntutkimuslaitoksessa pohditaankin nyt, tulisiko luononpuisto aidata. Tiedustelut Terhi Tikkanen-Lindström (09) 196 4229. Siilinpesä syntyy oheisen ohjeen mukaan. Alueen kasvillisuus onkin säilynyt poikkeuksellisen monimuotoisena kulleroniittyineen ja lapinvuokkokankaineen. Toisena tulee kilohaili 27 miljoonalla kilollaan. Päätöksessä mainittiin Kemihaaran suot esimerkkinä Natura-esityksestä puuttuvista avainkohteista. TAPANI VEISTOLA Ennätyksellinen kalansaalis Viime vuonna suomalaiset kalastajat nostivat Itämerestä 119 miljoonaa kiloa veden viljaa. Kilpailun voitti suunnittelutoimisto Molino. Kesähakkuissa eläinten pesät ja poikaset ovat vaarassa , puutaudit leviävät helpommin ja maaperä turmeltuu pahemmin kuin muina vuodenaikoina tehtävissä hakkuissa. Osa alueesta on suunnitelmassa jaettu sarkoihin , joilla voi muun muassa viljellä vihanneksia tai vaikkapa joulukuusia, rakentaa majoja ja istuttaa ajuruohoa kangassinisiivelle. Kohteena oli lasten ja nuorten ekologinen puisto Viikkiin . Mallan luonnonpuisto aidan taakse. Merkittävin saaliskala on silakka, jota vedeltiin kuiville 86 miljoonaa kiloa. PEKKA HÄNNINEN Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on koonnut Viikin puistokilpailusta pienen vihkosen. Tee siilille talvipesä Siilinystävä auttaa kaveriaan syksyllä tarjoamalla ruokaa ja talvipesän. Porojen laiduntamista ei ole sallittu puiston koko historian aikana. Metsäntutkimuslaitos kaavailee Kilpisjärvellä olevan Mallan luonnonpuiston aitaamista, koska porot ovat kolmena viime vuonna vaeltaneet alueelle suurin joukoin. Uusi tilanne tulee ottaa huomioon myös Vuotoksen vesioikeuskäsittelyssä. Alueella on myös monia niistä luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista, joista komissio on vaatinut lisää Naturaalueita syksyyn 2000 mennessä. ANTTI HALKKA Vuotos vei Suomen EU-oikeuteen Euroopan komissio on haastanut Suomen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen monien kansainvälisesti arvokkaiden lintualueiden suojelematta jättämisestä. Kesähakkuiden vaikutuksia selvitetään Maaja metsätalousministeriön asettama työryhmä selvittää, miten kesähakkuut vaikuttavat metsäluontoon ja metsien terveydentilaan sekä metsäteollisuuden raaka-ainehuoltoon ja työllisyyteen . Sopiva pesäpaikka on tuulelta ja valumavesiltä suojassa; pesää voi täyttää kuivilla heinillä ja lehdillä, ja sen voi peittää paE E g 500mm remman lämmöneristyksen takeeksi . Muutokset kirjataan ylös ja puiston käyttäjät voivat seurata, mikä on ihmiselle ja luonnolle edullista ja mikä ei. Laitoksen mukaan muutama perhoslaji on jo kadonnut alueelta , kun niiden elinkierrolle välttämättömiä kasveja ei enää ole. Pesämateriaaliksi sopii myrkytön vaneri tai lauta. Amanuenssi Rauni Partanen Kilpisjärven biologiselta asemalta on tehnyt seurantatutkimukKurjenkanervat hehkuvat Mallan luonnonpuistossa. Työryhmän tarkoituksena on saada ensi maaliskuun loppuun mennessä aikaan ehdotuksia , jotka koskevat kesähakkuiden vähentämistä. Lisäksi työryhmä pohtii, millä keinoilla metsäkanalintujen pesimärauha voitaisiin turvata. Erityisesti ruohovartiset lajit ovat vaarassa tallautua, ja jäljelle jäävät vain tavalliset kestävät lajit. "Nyt annetaan raamit, mutta jokainen käyttäjäsukupolvi luo puistosta mieleisensä. Saalis on suurin kautta aikojen ja miljoona kiloa enemmän kuin edellisvuonna. Maisema-arkkitehti Terhi Tikkanen-Lindström Helsingin kaupunki suu n n ittel uvi rastosta on innoissaan uudesta puistoideasta, varsinkin sen opettavasta luonteesta. sia alueella parinkymmenen vuoden ajan. Suurin osa silakasta ja kilohailista käytetään rehuna. Vastuu puistosta on käyttäjillä. "Mitä puistossa tehdäänkin , sen seuraukset näkyvät", selvittää Jyrki Sinkkilä Molinosta. Hän toteaa, että Mallan kasvillisuuden vertailu laidunnettuihin Saanan ja Jehkatsin alueisiin menettää merkityksensä, jollei poroeloa saada pidettyä pois puistosta. Kokonaissaalis on kasvanut tasaisesti vuosikymmenen alusta. Maitotuotteista tarjotaan mielellään hapatettuja lajeja; pelkkä maito sopii vain muun ruuan ohessa ja se olisi syytä laimentaa vedellä. Kemihaaran soiden suojelulla Suomi hoitaisi monta asiaa samalla kertaa. Molinon ekopuisto esittelee luontoa ja sen toimintaa ; sadevesi kiertää, ja kävijä voi vierailla erilaisissa elinympäristöissä
Kuvan vanha kaskiaho rajattiin ulos Pajupuronsuon vanhojen metsien suojelualuetta muodostettaessa. KIMMO REPO Pitkä matka hyvään metsänhoitoon Sertifioinnin kynnyksellä elävä suomalainen metsätalous ei säästele kehusanoja kuvaillessaan, kuinka pehmeäksi ja monimuotoisuutta tukevaksi se on viime vuosina muuttunut. Muuten moni arvometsä katoaa päätöksiä odoteltaessa." TAPANI VEISTOLA Mets1ensu0Jelu""'Ja tilanne kasv1llisuusvyohykke1tten lohko1ttain vanhoJen il" suoJeluohJelm1en lff toteuttamisen Jalkeen Etela-Suomen mets,ensuoJelutarkastelun raja <2% 2-3% 3-5% 5-7% 7-10% 10-15% >40% 15. Salon mukaan jaettavalla tiedolla voidaan nopeasti kohottaa keruumääriä ehkä viitisen prosenttia. Luonnonsuojeluliiton EteläSuomen metsävastaava Keijo Savola muistuttaa, ettei kaikkia suojelupäätöksiä voi siirtää vuosien päähän: "Ympäristöministeriö tarvitsee rahaa jo lisäbudjettiin ensi vuonna. Kuusamon yhteismetsä on vain yksi esimerkki siitä , miten suomalaisessa metsätaloudessa sanat ovat sanoja ja teot tekoja ilman että nämä kaksi asiaa välttämättä kohtaisivat. koillismaa. Tarkastelussa ovat vanhojen metsien lisäksi lehdot, jalopuumetsiköt, kalliometsät, harjumetsät, suometsät, rannikon ja saariston metsät, rantametsät sekä perinnekulttuurin metsät. "Vaikka tutkimusta tehdään vasta kolmatta vuotta, ennusteet ovat onnistuneet. Viime vuonna mukaan tuli Suomen 4H-liitto. Luotettavuuden takaa se, että kaikilla koeruuduilla käydään vähintään kolme kertaa: kukinnan , raakilevaiheen ja kypsien marjojen aikaan. Ihmisi ltä saatu positiivinen palaute vahvistaa käsityksiämme", Salo iloitsee. Niin tekee myös Suomen suurin yksityisten metsänomistajien yhteenliittymä, satatuhatta hehtaaria omistava Kuusamon yhteismetsä. Samaan aikaan sama taho edelleen järjestelmällisesti kaulaa haavat leimikoiltaan teko, joka on kuin sodanjul istus metsäluonnon monimuotoisuutta vastaan. Salo vastaa siitä, että marjastajat saavat mahdollisimman hyvän ennusteen eri metsämarjojen satonäkymistä. Sittemmin seurattavien metsäja suoalueiden määrä on kasvanut. Tietojen keruussa ovat olleet alusta asti mukana Metsäntutkimuslaitoksen koeasemat, tutkimusalueet ja kansallispuistot, muutamien yliopistojen tutkimuslaitokset sekä maatalousja metsäoppilaitoksia. Aja ista Kauko Salo tietää puolukkasadon Tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimusasemalta pystyi jo heinäkuussa arvioimaan , että syksyn puolukkasadosta tulee normaali. Mitä enemmän jo tiedossa olevia avainkohteita ehditään ottaa Naturan EU-rahojen piiriin , sitä vähemmän jää kotimaisella metsäohjelmalla maksettavaksi. Maamme tulee täydentää Natura-esitystä ensi vuoden syksyyn mennessä muun muassa Etelä-Suomen luonnonmetsillä, metsäluhdilla, raviinija rinnelehdoilla sekä letoilla ja puustoisilla soilla. Myös Euroopan komissio on kiirehtinyt Etelä-Suomen metsien suojelua. "Yhteismetsällä on valmius ja tahto huolehtia ekologisesta kestävyydestä omassa toiminnassaan", sen nettisivuilla todetaan {http://www. Suojelutarvetta pohtii nyt asiantuntijaryhmä professori Rauno Ruuhijärven johdolla. TUOMO PIRTTIMAA SUOMEN LUONTO 9/99 Kuluneen kesän lehdet havisevat viimeistä kertaa aurausalueen kaulatuissa haavoissa. "Tavoitteena on antaa maamme noin kahdelle miljoonalle marjanpoimijalle tietoa siitä, milloin marjat ovat kypsiä poimittaviksi ja millaiseksi satotaso muodostuu. Ennusteet perustuvat koko maan kattavaan koeruutuseurantaan. Yksi Pajupuronsuon metsien suojelemisen peruste oli haavan poikkeuksellinen runsaus. Se tekee esityksensä ensi keväänä. Etelä-Suomen metsien suojelu etenee Hallitus päätti hoitaa Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin kolmion metsien suojelun kuntoon osana kansallista metsäohjelmaa. Suojelualueiden lisäksi otetaan huomioon talousmetsien luonnonsuojelu. fil yhteismetsal). Vuonna 1997 perustettiin mustikkaja puolukkametsiin sekä suomuurainsoille runsaat tuhat pysyvää koeruutua. Koeruutuja on nyt yli 21 00 yli sadassa kunnassa, ja ne kattavat koko maan. Puolukoista ja mustikoista poimitaan noin 1 prosenttia ja suomuuraimista noin 20 prosenttia. Samalla saadaan selvi lle, millaiset seikat vaikuttavat satoihin." Marjastajille voidaan myös kertoa, millaisilta paikoilta eri marjoja kannattaa kunakin vuonna etsiä . Myöhemmin tutkimukseen otetaan mahdollisesti mukaan vähem män poimitut marjat, kuten juolukka, variksenmarja ja isokarpalo
ja vesi piirtää kuvion hiekkaan . Oikeanpuoleisen teoksen on käynyt kalalokki signeeraamassa. Monissa kansallispuistoissa korruptoituneet viranomaiset muuttavat suojelumetsät rahatukuiksi päästämällä väkeä hakemaan puuta puistosta. Parhaat työt ovat nähtävillä pitkään kestäneiden samansuuntaisten tuulien jälkeen. Vesi on muovannut kvartsihiekkaan aaltokuvioita, jotka ovat säilyneet kallioperässä pari miljardia vuotta. Töiden signeerauksen tuuli on luovuttanut rannan asukkaille, jotka käyvät nopeasti merkkaamassa uusimmat teokset. JOUNI KLINGA Tuulen muotoilemaa hiekkaa. Kesän 1 999 tehotarkkailussa löydettiin Suomesta vain kymmenkunta kultasirkkureviiriä. Pensoittuvia rantaniittyjä ja pakettipeltoja on yllin kyllin. Suojelualueita on myös pienennetty ja niiden osia muutettu asuinalueiksi. Avoimilla hietikoilla tuuli pääsee näyttämään taitonsa. Suomessa tuulen ja aaltojen vanhimpia taideteoksia on Pyhätunturin kansallispuistossa. Voi käydä niin , että joudumme avuttomina katsomaan vierestä , kun vajaa sata vuotta sitten meille saapunut idän eksoottinen tuulahdus sammuu Suomen kamaralla. Aja Tuulen taidesali Perämeren maankohoamisrannoil la tuulee lähes aina. Kannan painopisteet Suomessa ovat olleet Pohjois-Karjala sekä en nen muuta Perämeren rannikkoalue Pohjois-Pohjanmaalla. Liminganlahdella ja Värtsilän Sääperillä umpeenkasvaneita rantaniittyjä on kunnostettu kultasirkkua silmälläpitäen. Liikenevä maa käännetään viljaja riisivainioksi ; metsät ja pensaikot häviävät keittokatoksissa savuna ilmaan. Katseet lieneekin syytä kääntää talvehtimisalueille Kaakkois-Aasiaan. Kultasirkuistaan suorastaan maailmankuulu Li16 minganlahti oli jäädä kokonaan paitsi myyntivalttiaan, kunnes nuori koiras ilmaantui juhannuksen tienoilla lahden rannoille. Kultasirkku on pensaikkoisten rantaluhtien , pakettipeltojen ja niittyjen asukki, joka on levinnyt meille idästä. Mitä kultasirkulle on tapahtunut. Sieltä löytyvät tuulen taidesalit. Silti laji vain vähenee. Vielä viime vuosikymmenen lopussa kultasirkkukannaksi arvioitiin 300 paria , joten kannan taantuminen on ol lut rajua. Tänä vuonna kultasirkkusaalis oli ydinalueillakin laiha: viitisen reviiriä , pesiviä pareja varmuudella vain yksi . Kaakkois-Aasian väestö kasvaa ja levittäytyy yhä uusille alueille. MAURI LEIVO. Tuuli saa veden aaltoilemaan. Paljas hieno hiekka on saanut tuntea tuulen voiman jo veden alla . Uutta hiekkarantaa nousee vuosi vuodelta lisää, kun rantaviiva siirtyy kauemmaksi merelle. Heti kun maa vapautuu veden vallasta, tuuli alkaa vierittää hiekkaa kauemmaksi rannasta ja työstää siitä kauniita tilateoksia, dyynejä ja hämmästyttävän säännöllisiä aaltokuvioita. Sopivista elinpaikoista ei kul tasirkulla ole pulaa, ei näillä ydinaluei lla eikä muuallakaan maassa. ista Katoaako kaunis kultasirkku. Vain joinakin auringonnousun tai -laskun hetkinä ilmavirrat pysähtyvät muutamiksi minuuteiksi
Virallinen maailmanennätys on Intian valtamereltä, Reunionin saarelta, jossa 15. Avo-ojien väheneminen sekä heinänteon aikaistuminen ja koneistuminen veivät rääkät meiltä ja muualta. Euroopan kosteimmaksi paikaksi tilastot nimeävät Crkvicen kylän Kroatiassa, melko vaatimattomalla 4650 millin vuosisadannalla. Luonto yllättää Kun taivas putoaa ESKO KUUSISTO E Jämä sykkii syyskuisen Haiphongin Dien Bien Phu -kadulla. Sade alkaa äkisti. Tuo 50-m illinen saa kunnon katutulvan aikaan esimerkiksi Helsingissä Rautatientorin kulmalla. Myyjät taikovat sadeviitat ylleen, tavarat verhotaan läpinäkyvän muovin alle. Kuuluisa on esimerkiksi Uudessa Kaledoniassa 1960luvulla sattunut sade, jossa Keravanjoen kokoisella valumaalueella satoi noin 1400 milliä 24 tunnin aikana. Nyt kuultiin tuhansia koiraita , kun keskivertokesänä havaitaan vain 600. Vuorokauden sademäärä on se muuttuja, josta on kattavimmat havainnot ympäri maapallon. Ennen sotia maassamme pesi kymmeniätuhansia ruisrääkkiä. Useat maat ovat hamuilleet maapallon sateisimman paikan arvonimeä kamaralleen . Tämä vastaa kolmen vuoden sademäärää Etelä-Suomessa. vastaava Petri Parkko. Seurauksena oli tulva, jonka huippuvirtaama saavutti lukeman 1 O 400 kuutiometriä sekunnissa. Kotoinen vuorokauden sade-ennätys on Espoon Lahnuksesta: 198 milliä 21. Yli tuhannen millimetrin vuorokausisadantoja on mitattu maapallolla ainakin parissakymmenessä valtiossa , erityisesti monsuunialueilla sekä vuoristojen tuulenpuoleisilla rinteillä. Niistä olisi hyötyä muillekin vähentyneille peltolinnuille. Ensimmäisen tunnin aikana sataa 55 millimetriä, koko sademääräksi tulee 1 32 milliä. Helle toi ruisrääkkäennätyksen Harvinaisen moni sai tänä kesänä ihmetellä yöllä pellolta kuuluvaa "krek-krek" -narinaa. Nyt laji on maailmanlaajuisesti vaarantunut. Näin on käynyt muun muassa siperiansammelle ja venäjänsammelle, joita venäläiset ovat aikanaan istuttaneet Itämereen" , sanoo professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopiston limnologian ja ympäristönsuojelun laitokselta. Vesiltämme on nyt tavattu vajaat sata kalalajia; vakinaiseen kalalajistoomme kuuluu 60 lajia, kun vähennetään satunnaiset merikalat ja ulkomaiset istutetut lajit. Suomen rannikkovesillä törmätään silloin tällöin uusiin kalalajeihin, jotka ovat harhautuneet vähäsuolaisi lle Itämeren perukoille Pohjanmereltä. Nyt tavattu tähtisampi on lähes varmasti ihmisen istuttama, si llä vonkaleen luontaiset elinSUOMEN LUONTO 9/99 alueet ovat kaukana Itämerestä, Mustanmeren ja Kaspianmeren suunnalla. "Poikueiden tuhoutumista niitossa voidaan estää helposti aloittamalla niitto pellon keskeltä", kertoo Birdlifen ruisrääkkäLämmin kesä toi meille ennätyksellisen määrän ruisrääkkiä. Tähtisampi jäänee tähdenlennoksi Suomi sai kesäkuussa uuden kalalajin, kun puolimetrinen tähtisampi ui rysään Uudenkaupungin Pyhämaalla. Keravanjoen suurtulva keväällä 1966 oli runsaat sata kuutiometriä sekunnissa. "Pellonreunoille voitaisiin myös jättää pieniä pensaita ja suojakaistoja. 17. heinäkuuta 1944. Riksataksi vetäisee kuomun asiakkaan ylle ja kääntyy tyynenä sivukadulle. Henkilöautoja ei juuri näy, moottoripyörät sinnittelevät eteenpäin. Tämän vuosikymmenen tulokkaita ovat meribassi ja paksuhuulikeltti. Yhdysvallat tarjoaa Kauain saarella sijaitsevaa Waiakalevuorta , Kolumbia erästä Andien reunalaaksoa Tyynen meren tuntumassa. Maltillisella heinänteolla rääkkiä voitaisiin kuulla kesä kesän jälkeen. Kun sade on jatkunut tunnin, kadun keskellä on liki metri vettä. Polkupyöräilijän vaivalloinen kulku on päättyä kaatumiseen, kun piittaamaton kuorma-autoilija synnyttää aallokon. Puolen tunnin kuluttua katutulva on ajoradalla jo puolen metrin syvyinen. " TAPANI VEISTOLA Ruisrääkkähavaintoja (päivä, kellonaika, kunta, kylä, mahdollinen tarkempi paikannimi ja ilmoittaja) voi lähettää osoitteella Birdlife Suomi, PL 1285, 00 10 1 Helsinki. Raksuttajat ovat ruisrääkkiä, joita muuttoajan kesähelteet toivat meille Kaakkois-Euroopasta eniten vuosikymmeniin. "On erittäin todennäköistä, että tähtisampi häviää Itämerestä, kun istutetut kalat ovat kuolleet. Sade jatkuu pitkälle iltaan. Kaikkina kesinä ei ylity edes 50 milliä yhdelläkään sademittarilla. maaliskuuta 1952 satoi 1870 millimetriä. Yli sadan millin sadetapaukset ovat Suomessa kuitenkin erittäin harvinaisia. Taloihin vesi ei silti tulvi , esteinä ovat porrasaskelmat ja korkeat kynnykset. Useimmat tilastot asettavat kuitenkin ykköseksi Intian Cherrapunjin noin 11 ,5 metrin keskimääräisellä vuosisadannalla. Tulvan nousu päättyy pian ensimmäisen tunnin jälkeen, mutta vielä aamulla katualue on veden peitossa. JUHO RAHKONEN Kuvauksen jälkeen tähtisampi päästettiin vapaaksi
Opiskelun loppuvaiheessa mies pääsi töihin riistantutkimuslaitokselle, ja opinnot alkoivat maistua puulta. Sitä ei silloin katsottu pahalla eikä sillä pahaa tarkoitettukaan. Kunnallisia luontoselvitykt 1 J ----------. ja edessä ... Käytännön luonnonharrastuksesta tuli vähitellen työ. Elämä ei saa olla liikaa yhden kortin varassa." Elämänsä ensimmäiset 1 7 vuotta hän kulutti enimmin Helsingin Fredrikinkatua, mutta kesät maalla Inkoon saaristossa ja Hämeen metsissä mahdollistivat petoharrastuksen: hänellä oli melkein jo\. _, f ,,.1• \ ' \. jos joku sahaa yhden poikki, voi huoletta hypätä viereiselle. sitä ei herra itsekään tiedä. tijuttujen senttailua, radiotyötä, tutkimusta. Takana on leh1' • '\I" ,,. "Kaikkeen pitää olla valmis. T uulihaukka, hiirihaukka, kanahaukka joku tuon ajan yleinen peto. • • Syysmuutolla on mukana Dick Forsman kau M ies ilmoittautuu onnelliseksi, vilpittömästi olostaan nauttivaksi, elämäänsä tyytyväiseksi. Minulla on yksi johtava periaate: pitää olla mahdollisimman monta oksaa vihreänä. 1, ka kesä elättinä koukku nokka. Koulun jälkeen eläintieteelle ei ollut vaihtoehtoa. Suomalainen ei tapaa tehdä moisia tunnustuksia. Niillä töin voi elää. r" .. Hän on yhdistänyt lapsuuden ja nuoruuden intohimonsa, elämänikäisen harrastuksensa ja työnsä tavalla, jossa elannon hankinnan ja vapaa-ajan välissä ei aina ole edes niin sanottua veteen piirrettyä v11vaa. Hän on maan johtavia petolintutietäjiä, taitava lintupiirtäjä ja luontomatkaopas. Se on paljon sanottu
Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa hän kuvaa takapihakseen ja Saharan eteläpuolista Afrikkaa naapurin takapihaksi, johon hän on alkanut tuntea erityistä viehtymystä. Peltosirkun, käenpiian ja monen muut lajin taantuminen johtuu hänen mielestään talvialueiden muuttumisesta. Myrkkyjen käyttö on samanlaista. "Kaiken takana on väestönkasvu ja köyhyys. Ohessa on syntynyt kirjoja: toimitustöitä ja omia teoksia petolinnuista. Kaikesta lohkeaa talouteen joitakin kolikoita, joskaan ei varsinaista toimeentuloa. "Lähdin alun perin katsomaan, miten nopeasti voi omaksua asioita näillä tiedoilla aivan erilaisesta maailmasta. Forsman pitää syynä Afrikassa harjoitettua myrkynkylvöä. Vaikkei konkreettisia todisteita ole, syyt ovat ilmeiset." Hän harmittelee sitä, että luonnon lohduttomuudet aukenevat vain niille, jotka ajattelevat. Hän on seurannut ja piirtänyt niitä pikkupojasta lähtien. Matkailija voi kulkea kurjuuden keskellä ja sulkea itsensä sen ulkopuolelle. Matkailijat eivät tiedä, millaista on ollut aikaisemmin.". Puut häviävät oksa oksalta ruuanvalmistuksen tarpeisiin. "Espanjassa ei ole tapahtunut mitään niin dramaattista. Perhe, vaimo, kaksi poikaa ja velkainen talo velvoittivat. siä ja lehtijuttuja syntyi vauhdikkaasti, tarpeen vaatiessa yötäpäivää. SUOMEN LUONTO 9/99 Dick Forsmanin elämänpuun jokaisella oksalla istuu lintuja. Kohtaaminen on avannut näköaloja. Afrikassa tapahtuvat muutokset ovat paljon merkityksellisempiä kuin meidän oman luontomme muuttuminen." Dick Forsman haluaisi antaa enemmän aikaa taiteilijaminälleen. Suomi laidasta laitaan ja Eurooppa ovat Forsmanin aktiivista matkailureviiriä, eräänlaista kotipihaa. Koko ajan rinnalla on kulkenut kuvanteko: piirustus ja valokuvaus. Väestö tietää, että se on tuhoisaa, mutta vaihtoehtoakaan ei ole. TEKSTI: MARKKU LAPPALAINEN KUVAT: DICK FORSMAN Suurin osa Suomen pitkän matkan muuttolinnuista talvehtii Afrikassa. Nehän ovat melkein enemmän afrikkalaisia lintuja kuin meikäläisiä." Käynti esimerkiksi Etiopiassa muutaman vuoden välein havahduttaa: metsäinen maisema on muuttunut muutaman irrallisen puun ja palaneen aluskasvillisuuden muodostamaksi aavikoksi. Afrikka opettaa Eikä hassumpaa ole matkaoppaankaan työ varsinkaan kun saa opastaa Suomessa ja ulkomailla linnuista kiinnostuneita matkailijoita. Niin voi tehdä yhtä lailla Afrikassa kuin Suomessa. Satoa yritetään parantaa kaikin keinoin." Suomen raiskiot Espanjassa pesivien pikkutuulihaukkojen määrä on 40 vuodessa romahtanut viiteen prosenttiin. Luonnoskirjan sivuilta vasemmalla sitruunavästäräkki Siuntiosta 1 988 ja aavikkohaukkojen päitä Länsi-Negevistä Israelista 1990. EteläAfrikka, Etiopia, Gambia etelää, itää ja länttä. Epävakaaseen Keski-Afrikkaan hänen mielensä ei pala. "Aina Kuusamossa kulkiessani itken sisälläni : Suomen matkailuvaltti, ja yhtä raiskiota1 Muutama säästiö Oulangalla ja Valtavaaralla ei paljon lohduta. "Muuttolintumme ovat täällä ehkä kolme kuukautta ja parhaimmassa tapauksessa vain puolitoista kuukautta, ja lopun vuodesta Afrikassa. putkineen, kameroineen ja havisvihkoineen
Pedon ja saaliin välinen suhde on ekologille haastava ja mielenkiintoinen. Nyt on surku, kun mitään ei ole jäljellä, tai vain pieniä rippeitä siellä täällä. "Kun se ottaa jostain ojasta vesimyyrän ja vie sen pesälle, se tulee varmasti samaan paikkaan heti seuraavalla saalistusreissullaan." Suomessa petojen kuvaaminen on vaikeaa ja työlästä. Ne pitää tuntea. "Lentäviä petoja on hieno katsella läheltä ja kaukaa. He eivät osaa kaivata 1970-luvun metsiä." Rakkaat haukat Dick Forsman miettii suhdettaan haukkoihin ja kotkiin, päiväpetolintuihin, joista hän on kirjoittanut monta kirjaa. Piti päästä hipelöimään ja seuraamaan kehitystä. 20 "Kun heidät viedään oikeaan metsään ja kerrotaan, että tällaista täällä on ollut kaikkialla, he alkavat ehkä miettiä. Suunnitteluun kannattaa panna aikaa. Kuvaaminen lähinnä lentokuvien ottaminen, pesäkuvausta harrastan vain äärimmäisessä hädässä on haasteellista." Lintujen tunteminen ja vuosien saatossa hankittu kokemus auttavat kuvaustyössä. "Pedot ovat arkoja lintuja, harvassa pesiviä. Ulkoinen olemus kiehtoo ja lento, kaikkinensa saalistuskäyttäytyminen. Omissa tutkimuksissaan hän on todennut, miten kanahaukka, hiirihaukka ja huuhkaja ovat ravintonsa armoilla. Kaikilla pedoilla on tietyt reitit ja tavat saalistaa. Ylivertaisuus omassa ympäristössä ja tilanteissa tekee pedoista kiintoisia." Biologin koulutuksen saaneena hän on kiinnostunut pedoista ekologisesti havainnollisena eläinryhmänä. Pesän löytäminen on työlästä. Emme osaa kaivata sitä." Muistin merkitystä voi havainnollistaa vieläkin läheisemmällä esimerkillä: kotiseudun muutoksella. Sama on Afrikkaan mentäessä. He näkevät metsät nykytilassa, tämä on heidän nollatasonsa. Lajinmääritykseen sopivien otosten saaminen on onnenkauppaa tai edellyttää pesinnän häirintää sillä riski!SUOMEN LUONTO 9/99. "Hiirihaukka saalistaa tässä päivittäin pellolla", Forsman kertoo ja viittaa taakseen leppeässä tuulessa huojuvalle viljelmälle. Ajattelen omia lapsiani. Rakkaus on syntynyt jo pikkupoikana. Suomessa tavatut lajit esittelevä Suomen haukat ja kotkat ( 1993) sekä Euroopan ja sen lähialueiden lajistoon perehdyttävä The Raptors of Europe and The Middle East ( 1999) ovat tuoreinta tuotantoa. Emme ole nähneet, mitä se oli sata vuotta sitten. "1970-luvulla aloin järjestelmällisesti rengastaa petolintuja, tunsin Kirkkonummen metsät kuin omat taskuni