Tilaushinnat Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. (03) 7511 815 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Yksinäiset untuvikot ovat lokeille helppoja saaliita. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Etenkin alkukesällä ne ovat tuhoisia vesilintupoikueille, jotka jettejä pelästyessään hajoavat. Hiljaisuutta ei tahdo löytää enää juuri mistään. (09) 228 082 10 ja 228 08224, sähköposti: kaitosaari @sll.fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 56. Rikkaruohot rikastuttavat kaupunkiluontoa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Rikkaruohot ovat osa kulttuuriamme. Kaupunkien kasvisto on hämmästyttävän monilajinen. Rikkaruohostot ovat talvisinkin kiehtovia retkikohteita. Nyt onkin hyvä aika laittaa vireille käyttökieltoanomukset ensi kesän rauhan turvaksi! Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 9/98. Liekö maatalousyhteiskunnan perua, että rikkaruohoihin suhtaudutaan nihkeästi. Muun muassa Suomenlinnan maailmanperintökohteen vallit kaipaavat aika ajoin niittoa, mutta miksi se on tehtävä jo keskellä kesää. Ruotsissa ja Tanskassa näin on tehty. lrtonumero 33 markkaa. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:nja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Ne ovat täysin turhia vempeleitä. Ketoja niittymäisiä paikkoja on hoidettava, jotta ne pysyisivät avoimina. Niitä kutsutaan usein vähätellen rikkaruohoiksi. Vähintäänkin vesijetteily pitäisi ohjata suljetuille alueille. Miksei tällaisia paikkoja voida niittää vasta keväällä. Tuorein vitsaus ovat vesijetit, jotka mylvivät kesävesillä luonnonrauhaa arvostavien harmiksi. z LI..J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Vesijeteille voi anoa ympäristökeskuksista vesistökohtaisia ajokieltoja, mutta kiellon saaminen voi kestää jopa kuukausia. Esimerkiksi värikkäät tiklit rakastavat takiaispalloja. 2 Jorma Laurila Tärkeää linnunruokaa: takiaisia ja pujoja. Kovalla nopeudella kaahaavat pelit ovat vaaraksi jopa uimareille ja kanooteilla liikkujille. Puistoista leikataan kärkkäästi jopa reunoilla rehottavat heinikot ja rikkaruohostot. 1/nwitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy/ Markku Kemppainen puh. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Rikkaruohostoissa viihtyvät myös urpiaiset, tundraurpiaiset, viherpeipot, hempot, vuorihempot ja punatulkut. Jos niitä suvaitaan, saavat kaupunkilaisetkin monipuolisempia luontoelämyksiä. Muun muassa takiaisia vainotaan. Rikka on tässä tapauksessa kuitenkin rikkaus. Juuri kun teiden pientareet kukkivat kauneimmillaan, tielaitos niittää ne. Vesijetit kuriin Nykyaika on täynnä erilaisia meluavia, häiritseviä härveleitä. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Rikkaruohot ovat rikkaus Kaupunkien pihoilla, pientareilla, katujen varsilla, joutomailla, puistoissa, kallioilla ja rannoilla viihtyy suuri joukko omin lupinensa rehottavia kasveja. Parasta olisi, että vesijetit ja vesiskootterit voitaisiin kieltää kokonaan. Juuri kun ne ovat varttuneet miehenmittaisiksi, kauniisti kukkiviksi tiheiköiksi, ne leikataan maahan. Monet näistä kasveista ovat jo kymmeniä, jopa satoja vuosia sitten ihmisen mukana Suomeen tulleita sotaväen matkassa, junan kyydillä, purjelaivojen painolastimaassa. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 sähköposti: sukunimi @sll.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 228 082 17 Toimitussihteeri/ Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 082 14 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Salla Tynys, 228 082 16 Markku Tanttu ( ulkoasu) Värierottelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen lSSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Silloin häviävät myös talvisin rikkaruohostoissa ruokailevien lintujen eväät
Pyhäselällä niitä on enää yksi. Vehmaat saarnet ja kattohaikarat pistivät kirjailija Hannu Niklanderin kynän suihkimaan myös Baltian maissa. Seitsemän kesän päivää 26 Päiväkirjamerkintöjä meripurjehdukselta. Yhteisin ekoeväin 22 Elämä ekoyhteisössä on vaativaa mutta antoisaa. Tie vie 35 Laura Ruohonen kirjoittaa kulkemisesta. 57. Elinpaikka: 28-31. Lue lisää sivuilta 32-34. Pyhäselkä menettää norppansa 20 Saimaalla on selilläkin omat norppansa. Veljekset olivat matkalla tandemilla Tukholmasta Osloon ja takaisin. Lähteen vangit 28 Koskaan ei ole liian myöhäistä 32 Kaj ja Erik Bruunia tapaamassa. Perintöasiaa sivuilla 4-1 1 ja norpan kuulumisia Pyhäselällä 20-21. Merimatka Suomesta Ruotsiin taittui soutuveneellä. 3. Kansikuva: Hannu Vinancn Suomalaista maailmanperintöä 4 Maltillinen diplomaatti 18 Timo Tanninen on WWF:n uusi pääsihtee1i. Hannu Virtasen piirros keskiaukeamalla kuhisee lähteen ja sen reunojen kiehtovaa ja omalaatuista elämää. vuosikerta 9 1998 Kaj (vas.)ja Erik Bruun 1947 norjalaisen sanomalehden uutissivuilla. Kattohaikaroita, saarnilehtoja, hiekkadyynejä 36 Vakiot: Ajankohtaista 12 Maailmalta 40 Mielipiteitä, keskustelua 42 Kirjoja 46 Kuukauden ekoneuvo 48 Vastuullinen kuluttaja 48 Multasormet 49 Kysy luonnosta 50 Palvelukortti 56 Tosija makuasioita ravinnosta 57 Luonnonsuojelun voittoja 59 Saimaannorppa (Juha Summaries ofthe Main Articles 58 Taskinen/Luontokuvat) köllöttelee mahdollisella tulevalla maailmanperintötilallaan. Sivut 36-39. SUOMEN LUONTO 9/98 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Hannu Niklander Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry
He puhuvat lomittain ja toistensa päälle ja jatkavat sujuvasti siitä mihin toinen lopettaa. Portti ei olekaan ihan pikkujuttu, sillä sen keskihinta on 17 000 markkaa. Vanhan Rauman portteja: Naolan portti (etualalla), jossa on osia 1700-luvu/ta, ja uusi, vanhojen valokuvien mukaan rakennettu pom i. Tarjolla maailmalle on Alvar Aaltoa, järvija meriluontoa, suota ja kansallismaisemaa sekä kiintoisia muinaisjäänteitä. Käymme Pyhän Ristin kirkolla, jonka editse Raumanjoki juoksee. Viivymme hetken prameassa laivanvarustajan talossa, 4 joka on museona, sekä toisessa ääripäässä, merimiehen kodissa Kirstissä. Antti Halkka ja Alice Karlsson Kulttuurija luontokohteiden maailmanperintöluettelossa ovat Suomesta Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden kirkko ja Verlan tehdasmiljöö. Kirkon ympäristö huokuu satojen vuosien takaista rauhaa. Varvistelemme mukulakivikaduilla ja tirki stelemme moniin asuttuihin taloihin, käymme kalatorilla ja kauppatorilla ja tutkimme portteja. Eikä ihmekään. Tontit ovat epäsäännöllisiä ja kadut kapeita ja mutkittelevia. Kirkko on rakennettu jo 1400-luvun puoli välissä. Kävimme katsomassa maailman arvokkainta Vanhaa Raumaa, ja esittelemme myös mahdollisia tulevia kohteita. Melkein joka talossa on komea, vanhaan tapaan entistetty portti , joka avautuu salaiseen puutarhaan. Heillä on vahva käsitys siitä minkälainen Vanha Rauma on: se on ainutlaatuinen. Niitä täällä riittää. Yläkuvassa kaupungin kapein kuja, Kitukränni.. Rauma on osa maailmanperintöä, samalla listalla kuin Kiinan muuri , Egyptin pyramidit, Kreikan Akropoliskukkula j a Rooman historiallinen keskusta. Raimo Sundelin esittelee meille kaupungin aarteita. Rakennusarkkitehdit Raimo Sundelin ja Kalle Saarinen ovat hyvi n innostuneita esittelemään Vanhaa Raumaa. Uskottava se on, kun itse näkee. Mutta portti on niin tärkeä, että VanVanha Rauma on laaja ja yhtenäinen. Vanhassa Raumassa on tähän mennessä on korjattu tai rakennettu uudestaan vanhojen valokuvien perusteella ainakin l 15 porttia
Kulttuurikohde -kokelaita: Sammallahti (pronssikauden haudat), Paimion parantola (Aaltoa), Hauensuoli (kivikirjoituksia), Astuvansalmi (kalliomaalauksia), Pattijoen Kastelli (kivikauden rakenne) ja Ukonsaari (muinaista saamelaisuutta). Sieltä virtaa tietoa, jonka varassa taloja kunnostetaan ja uudisrakennuksia suunnitellaan. Sopimus korostaa jäsenmaiden yhteistä vastuuta maapallon kulttuurija luonnonarvoista. Raumallakin oli aikoinaan tullit, joiden sisäpuolella asuivat esimerkiksi sorvar, fiilar, maalar ja Sorkka Sipi eli Sipiniminen mies, joka oli tullut Sorkan kylälc tä", Saarinen selvittää. Sopimukseen on liittynyt jo 152 valtiota ja maailmanperintöluetteloon on merkitty 552 kohdetta. 6 Maailmanperintöämme halutaan laajentaa han Rauman Säätiö maksaa sen kustannuksista kolmanneksen. Kulttuurikohteen on oltava "ihmisen luovan nerouden mestarinäyte" ja erityyppisille kohteille on paljon erityisehtoja. Reilu kaksikymmentä vuotta sitten perustettiin myös varaosapankki. Luontokohteelta vaaditaan muun muassa erittäin merkittävää (outstanding) maailmalaajuista arvoa. r 1 J f Kolin maisema Suomen maailmanperintökohteet: Suomenlinna (linnoitus), Verta (teollisuusmiljöö), Petäjäveden kirkko (puukirkko) ja Vanha Rauma (puutalokeskusta). "Ikkunoita, peiliovia, heloja, kaakeliuuneja, niitä löytyy", Saarinen luettelee. Maailmanperintökohteeksi pääseminen on lisännyt selvästi vanhojen rakennusten arvostusta. Suomi, Ahvenanmaata lukuunottamatta, liittyi sopimukseen 1987. Saarinen on tinkimätön vanhojen rakennustapojen puolestapuhuja, ja kauni ista rakennuksesta hänellä on kirkas näkemys. YK:n kasvatus-, tiede-, ja kulttuurijärjestö UNESCO ryhtyi 1972 keräämään maailman kulttuurija luontoperintöä säilytettäväksi jälkipolville. Asiaa edistämään solmittiin sopimus, johon liittyvä valtio sitoutuu suojelemaan ja ylläpitämään arvokkaaksi katsotun kohteen. Paljaskonttissi ja tullist tulleit Aito raumalainen on paljaskonttinen ja muualta tullut on tullist tultu. Olemassa olevat maailmanperintökohteet Mahdollisia uusia kulttuurikohteita f Mahdollisia uusia luontokohteita •· Vaksan sa11risto "' . Vanl\a Rau"1a ""'\ ... \ I} Pattijoen Kastelli Petäjäveden kirkko Inarin / Ukonsaari f Olvassuon suot / ,. Kuumeista kunnostusta Kalle Saarinen johtaa Vanhan Rauman korjauskeskusta Tammelaa, joka on kaupungin sydän. Luontokohde-ehdokkaita: Vaasan saaristo ( maankohoamissaaristo ), Saimaan saaristo/Olavinlinna (järviluontoa, linna), Koli ( kansallismaisema) ja Olvassuon suot ( aapasoita) sekä rajaseudun suojelualueiden Vihreä vyöhyke. Hirsipankkikin on, mutta hirsiä ei ole, sillä ne viedään käsistä, samoin on lattialankkujen laita. "500 asunnosta on jo kunnostettu 350 ja uudisrakennuksiakin on". Tammelasta kysytään herkästi osviittaa hyvinkin pieniin muutoksiin. Kohteiden on täytetävä tietyt kriteerit. Mitä maailman perintö on. "Kaikilla rakennuksilla on vanhat nimet, ja pystymme seuraamaan Vanhan Rauman talojen nimiä 1600-luvulta SUOMEN LUONTO 9/98. "Vanha puurakennus on kaunis ja uusikin menettelee, jos se vain tehdään puusta." Saarinen asuu itsekin Vanhassa Raumassa, 1800-luvulta peräisin olevassa puutalossa. "Nyt puretaan 1970-luvulla tehtyjä lastulevytöitä ja tehdään siihen malliin kuin Vanhassa Raumassa pitäisi olla", Saarinen sanoo
7. Raumalaisiksi on oikein virallisesti otettu muiden muassa naakat eli kirkhakkiset, pulut eli duuvat, talitiaiset eli talitölköt ja varpuset, joilla on ainakin neljä raumankielistä nimeä, hauskin taitaa olla hakomolko. Museona toimiva entinen puuhiomo ja pahvitehdas korotettiin maailmanperinnöksi 1996. Kerrostalon pohjan laajuinen Kirkonlaattia-latomus ympäröivine röykkiöhautoineen on ehkä kolmentuhannen vuoden takaa. SUOMEN LUONTO 9/98 Sammallahti. Se hyväksyttiin maailmanperintölistalle 1994. Altti A. Rakennukset suunnitteli viipurilainen arkkitehti Eduard Dippel sata vuotta sitten. Eikä Raumalla asu pelkästään ihmisiä. Salo/Luontokuvat Seppo Sarjamo/Luontokuvat Verlan tehdasmiijöötä Jaalassa. lähtien." Saarisen oman talon nimi on Esi-Puandi. Petäjäveden puukirkko on 1700-luvulta
Astuvansalmi Ristiinassa Mikkelin lähellä on PohjoisEuroopan rikkaimpia kallioSUOMEN LUONTO 9/98 Antti Lcinoncn/Luon1okuva1 Suomea maailmalle: suo. Astuvansalmen tämän vuosikymmenen sensaatio olivat neljä veden alta löydettyä meripihkariipusta, joista kolmella on ihmisen ja neljännellä karhun kasvot. Kivitasanne on niin viehättävä, että viereisen lintujärven retkeilijöillä on tapana syödä siellä eväänsä. Maalausten ja riipusten merkitystä ei tiedetä ne liittynevät jotenkin pyyntikulttuuriin ja ehkä shamanismiin . Tässä valtavassa kivilatomuksessa on yli tuhat tonnia kiveä. Miksi kivikauden ihmiset ovat uurastaneet Perämeren 9. Yhtä arvoituksellinen on Pattijoen Kastelli Oulun lähellä. Kirkonlaattia viittaa suoraan maailmanperintöön, sillä näyttävintä Sammallahdella on laaja tasainen kivilatomus, joka tuo mieleen vaikkapa kirkonlattian. Olvassuo on mahtava aapasuokokonaisuus, joka tarjoaa turvapaikan niin muuttohaukalle kuin kuvassa hautovalle metsähanhelle. Kuvakenttä on ollut käytössä jopa tuhansien vuosien aikana, siis monta kertaa kauemmin kuin jokin Turun linna. Korkealla Yöveden pinnasta hirvien ja tikkuukkojen hahmot tuovat viestiä osin jopa 5000 vuoden takaa ajalta, jona Vuoksi puhkaisi Saimaalle uuden lasku-uoman. kuvakenttiä. Kivikautta tarjolla Suomi on viritellyt maailmanperintöarvoa myös Astuvansalmen kalliomaalauksille, Pattijoen kastellille ja Ukonsaaren uhripaikalle Inarissa
Seudulla asuu myös norppa, joka auttaa linnaa ja saaristoa maailmanperintöluetteloon nousussa. Sen kupeita keventävät kaskikoivikot, ja siellä tuntuu savusaunan tuoksu. Seura on niin hienoa, että Urho Kekkosenkin piti hakkauttaa voimiensa päivinä kiveen nimensä. Vastaavia latomuksia on muuallakin Perämeren rannikolla; Pattijoen kastelli on näyttävin lukuisista jätinkirkoista. Ukonsaari on muinainen uhrauspaikka, jonne tuotu ruoka ja arvoesineet takasivat suurempien voimien suosion. Toisen mukaan ne ovat jättimäinen pakastin: pyydettyjä hylkeitä on ladottu kivien katveeseen ehkä havuilla peitettyinä odottamaan vesien aukeamista ja poiskuljetusta. Saamelaiset hyväksyivät Inarin Ukonsaaren Suomen maailmanperintöehdokkaaksi vasta keskustelun jälkeen. Maai lmanperi ntöasioi sta ministeriössä vastaava Jukka-Pekka Flander viittaapari vuotta sitten ilmestynee10 seen yhteispohjoismaiseen mietintöön, jossa on hyvin perusteltu neljä suomalaista luontokohdetta: Saimaan saaristo, Vaasan saaristo, Olvassuo ja Koli . Eteläisin Suomen ehdokkaista eli Hangon Hauensuoli on uskomaton vieraskirja Suomen uloimman niemenkärjen edustan kalliosaarella. Vastapäätä on Ruotsin aivan toisenlainen, korkeana kohoava Höga Kusten. Tuulta odottaneiden laivojen suurmiehet hakkauttivat siihen nimiään ja vaakunoitaan vähintään 1400-luvulta lähtien. "Kohteiden yhdistämistä on ehdotettu Merenkurkun vihreänä siltana", sanoo Lilius. Arvoisa Unesco: Saimaan saaristo rannalle tuollaiset muurit. monien suotyyppien kirjo rehevistä letoista loputtomiin rimpinevoihin. Vaasan saaristo on nopean maankohoamisen luoma erikoisuus, jollaista ei muualla ole. Olvassuo on hieno aapasuokokonaisuus Pudasjärven eteläpuolella; siellä kukoistaa Markku Ta1111u Saimaan saariston monipuolisuutta Pihlajaveden saarten sokkeloista Olavinlinnan muurien vieritse Linnansaaren torpan pihapiiriin. Suota, merta ja saaristoa Luontokohteita ei Suomesta vielä ole eikä näytä olevan aivan heti tulossakaan. Merkityksestä on käyty kiihkeää keskustelua. Erään teorian mukaan kiviaitoja on käytetty hirvien, peurojen ja jopa hanhien ajopyynnissä. Mikäpä auttaisi meitä suomalaisia paremmin ymmärtämään, miten ainutlaatuista suoluontomme on SUOMEN LUONTO 9/98. Sitä viedään nyt eteenpäin ennen kaikkea saamelaisena kohteena. Paikan ihmeellisyyden tunsi jo Olaus Magnus, joka on omistanut sille kokonaisen luvun Pohjoisten kansojen historiassaan ( 1555). Taantuvilla metsähanhilla on siellä yksi turvapaikoistaan. Soiden ystävät haluavat Olvassuon paasevän listoille. Näistä Koli on kansallismaisemistamme ehkä tunnetuin. "Ne laahaavat perässä", sanoo Lilius ja tuntuu olevan hieman tyytymätön ympäristöministeriön valmisteluvauhtiin
Kriitikkojen mukaan esimerkiksi yhden arkeologisen kohteen valinta vie suotta huomiota muilta miltei samantasoisilta kohteilta. Koko ja luonnontilaisuus ovat sitä luokkaa, ettei Suomesta tahdo löytyä metsäkohdetta edes auttavaksi kohde-ehdokkaaksi. Siihen sisältyisi Pihlajavettä, Joutenveden rantojensuojelualuetta sekä Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot. Ainutlaatuista on juuri kulttuurin ja eurooppalaisittain erämaisen luonnon kohtaaminen. Kohteiden tilanteesta on kuitenkin säännöllisesti raportoitava. Unescon mukaan niiden onkin edustettava kokonaista toimivaa ekosysteemiä. Vahvimmilla luontokohteista näyttää olevan Saimaan saaristo kaistale kauneinta Järvi-Suomea. Mihin maailmanperintöalueita tarvitaan. Maailman kohteet ovat usein koreita ja kuuluisia. Kokonaisuus tekeekin maaSUOMEN LUONTO 9/98 ilmanperintökohteet: minkäpä muun linnan lähivesissä polskisi saimaannorppa, joka siis lisää linnankin arvoa. "Jos tulee uhkia, voidaan vedota maailmanperintökomiteaan, joka tukee kohteen säilyttämistä", kertoo Lilius. Juuri luonnonperinnön pääsy mukaan voi silti olla helpointa, koska kulttuuriperintö hallitsee Unescon mukaan liiaksi nykyistä 552 kohteen luetteloa. Euroopan pohjoisissa havumetsissä on jo Komin 3,3 miljoonan hehtaarin maailmanperintöalue. Suomalaista kivikirkkoa ei listoille yritetäkään, koska pohjoismaalaisittain on sovittu, että keskiaikainen kivikirkko tulee Ruotsista. Tämän kaiken keskellä kohoaa yli 500 vuotta vanha Olavinlinna, ja kokonaisuutta onkin tarkoitus markkinoida Unescolle yhdistettynä kulttuurija luontokohteena. "Valmisteilla on Suomesta nyt Paimion parantola", sanoo Henrik Lilius. Tässä vertailussa Lilius pitää joitain Suomesta esitettyjä kohteita pieninä. Kohteiden saaminen Unescossa läpi on korkean tason politiikkaa. D 11. Se on Alvar Aallon Juha Taskinen/Luontokuvat hienoimpia töitä. Siksi luontojärjestöjen hellimä ajatus lähinnä Suomen ja Venäjän rajaseutujen suojelualueista koostuvan Vihreä vyöhyke -verkoston saamisesta maailmanperintölistalle saattaa osoittautua yllättävän realistiseksi. Kelpaammeko maailmalle. Samasta syystä Suomesta on ehdokkaana nimenomaan Vaasan saaristo eikä esimerkiksi Saaristomeri sen paikan on vienyt samantapainen Tukholman saaristo. Linna sinänsä ei ole kovin ihmeellinen esimerkki eurooppalaisesta linnanrakennuksesta. Maai I man peri ntöjärjestelmän ansiot lienevätkin suurimmillaan kehitysmaissa, sillä mukaan pääseminen edellyttää, että luonnonja kulttuurinperinteiden suojelun järjestelmä on ylipäänsä kunnossa. Mitään ylikansallista päätöksentekoa järjestelmä ei tuo tullessaan. "Luontokohteet ovat maailmalla huikeita alueita", sanoo Lilius. maailmassa. Entä kulttuurikohteet. Luontokohteista ensimmäinen voi olla siis Saimaan saaristo, miksei Merenkurkun vihreä siltakin. Kun Raumalla Kalle Saarisen verstaalla nakutetaan portteja puutalokortteleihin, on kyse koko maailmalle tärkeästä asiasta. "Kohteiden esittämisessä on tultu itsekriittisiksi, kun on nähty millaiset menevät läpi." "Ovatko nämä hulluja kun pitävät tätä jonain", muotoilee eräs asioita seurannut pahinta kauhukuvaa Unescon suhtautumisesta suomalaisesityksiin. Maailmanperintökohde syntyy vain, jos suojelu on valmiiksi kunnossa. Tällä on merkitystä Suomessakin
Pohjanoteerauksia on vedellyt kittiläläinen Tapani Kokko. Elonkorjuun ja jäähyväisten aika Per11u Saksa Elokuussa sade jatkoi tuttua rummutustaan. Koneet ovat syöneet Lapissa parinkymmenen viime vuoden aikana keskimäärin yhden metsätyöpaikan jokaisena arkipäivänä. Edes tämä puolikas ei toteudu, koska maakunnassa ei ole puusta pulaa. Hän päinvastoin havittelee Lapin suojelumetsiä ja suojelujokia ja samalla maakunnalle elintärkeän matkailun työllisyyden perustaa murskaksi koneiden rattaisiin. Viime vuonna Lapin väki luku väheni 1558 hengellä. Toivon mukaan kuukauden kuluttua tundrahanhet ja muut karaistuneet siivekkäät täyttävät taivaan. Ja lähes joka ilta jollakulla tärppäsi. Häneltä on mennyt Naturakiihkoilussaan täysin suhteellisuudentaju. Antti Halkka SUOME LUONTO 9/98. Kasvit kukoistivat, pihlajissa oli ennennäkemättömän paljon ma1joja ja metsät pullistelivat sieniä. Merilohen paras nousuaika oli jo ohitse, mutta Oulujoen alakanavalle, Oulun keskustan tuntumaan, kerääntyi silti illasta toiseen uutteria uistelijoita. OHO! Naturan vastustajat levittivät kesällä paljon väärää tietoa. Metsäkoneet ja tehdassalien automaatio ovat tehneet tyhjäksi luonnonvarojen hyödyntämjsen maakunnan elämisen perustana, mutta tätä Kokko ei suostu ymmärtämään. Metsäntutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen Naturan vaikutuksista tekemien laskelmien perusteella Lappi menettäisi kaikkiaan puoli metsätyöpaikkaa. Lapissa on noin 200 000 asukasta, joista si is puolta Kokko on häätämässä evakkoon. 12 Utsjoen laakso pohj~isimmassa Lapissa on Suomen kansallismaisemia. Samakaltaiset väitteet ovat leimanneet hänen kirjoituksiaan pitkin kesää. Hyöntei ssyöjät ja kahlaajat suihkivat lämpimämmil le seudui lle. "Natura-ohjelman voimaantulon jälkeen joutuu PohjoisSuomesta lähtemään lähes JOO 000 kansalaista työn ja leivän perään etelään ja ulkomaille", kirjoitti Kokko Helsingin Sanomien yleisönosastossa 5. Jo heinäkuussa nähtiin BirdLife Suomen mukaan runsaasti muun muassa sirrejä ja tundrakurmitsoja muuttomatkalla. Tavallisesti kulottuneena paistavia kallioita peittivät rehevät kanervat ja turpeat maksaruohot. Heinää tarvitaan talvella po_roille ravinnoksi. Laiduntaminen ja elokuinen niitto pitävät vanhat Lapin kentät kunnossa ja estävät pensoittumisen. Syynä väkiluvun vähenemiseen on pitkälti se, ettei Kokon ajamasta luonnonvarojen hyödyntämisestä ole enää työllistäjäksi. Metsätyöpaikat ovat vähentyneen Lapissa 20 vuodessa 70 prosentilla eli yli neljällä tuhannella. kesäkuuta. Variksenpojat raakkuivat puissa ja katulamppujen valossa vilisi nuoria jäniksiä. Kokko on rakennusmestari ja SDP:n kunnanvaltuutettu. Realistit ymmärtävät, ettei Natura-ohjelma juuri vaikuta Lapin luonnonvarojen käyttöön, kun se tuo uutta metsänsuojelupinta-alaa 0,2 prosenttia. Lintumiehet valmistautuivat syysarktikan seurantaan. Metsäteollisuuden työlli yys on romahtanut vastaavasti, vaikka puun käyttö on lisääntynyt. Jalkansa menettänyt lokkinuorukainen hankki ruokansa varastellen leivänpaloja Vesijärven sorsilta. Elokuussa Oulun korkeudella ilmestyi pelloille muovitettuja rehupaaleja. Elokuussa Lahden puistot tuntuivat olevan täynnä elämää
AJANKOHTAISTA Amiraali ei voi vastustaa nauhuksia Valkoinen haarapääsky Jouko Veikkolainen Tietyt mettä tarjoilevat kukat houkuttelevat perhosia viikosta toiseen. Mika Rokka 13. SUOMEN LUONTO 9/98 Benga Pöntinen Mika Rokka Häiveperhosnaaras Kirkkonummella heinäkuun lopussa. Naaraat munivat tammien varjossa kasvaviin raitoihin, ja koiraat istuskelevat tammien latvoissa. Kanta on vakiintunut ainakin kahteen paikkaan Uudellamaalla. Pihlajaperhoset palasivat Kauhajoella Tapio Aholan autokatoksessa varttui viime kesänä haarapääskypoikue, jossa oli yksi albiino. Nimensä se on saanut koiraan sinisinä hohtavista siivistä. Tammimetsiin mieltynyt häiveperhonen lentelee heinäelokuussa. Häiveperhonen on suuri, mustanruskea päiväperhonen. Häiveperhosia taas Suomessa Viime vuosikymmeninä on maassamme tavattu vain yksittäisiä vaeltavia häiveperhosia, mutta 1990-luvun puolivälistä lähtien perhosesta on taas saatu havaintoja eri puolilta etelärannikkoa. Esimerkiksi kuluneena kesänä saattoi törmätä metsäautotiellä isoihin perhosparviin, jotka imivät hiekkatiestä kosteutta ja suoloja. Poikue jätti pesän elokuun alussa ja saman tien katosi vaalea erikoisuuskin. Näitä kukkia istuttamalla saa puutarhaansa myös loistavia perhosia. Kanta on kuitenkin elpynyt, ja pihlajaperhosia näkee taas. Varpushaukka taisi olla asialla. Juha Kauppinen Pihlajaperhoset katosivat maastamme 1960-luvulla romahdusmaisesti. Muun muassa amiraalit, ohdakeperhoset ja neitoperhoset suosivat nauhuksia, punalatvoja, punatähkiä, syysleimuja ja syyssireenejä
Suppilovahvero on äärimmäisen monimuotoinen. En varmaan ole ainoa, jolta 1960-luku kului lähes umpeen, ennen kuin tajusin moisen lajin olevan olemassa. Miksi perhoset lentävät yöllä itsepäisesti lamppuja ja muita valoja kohti. Sienissä on paljon toisiaan muistuttavia lajeja. Poikkeuksena on suppilovahveron vaalean kellertävä muoto. Muistatko ne. 5. Puh. Jopa siinä määrin, että on aiheellista kysyä: haluaako se ollenkaan tulla syödyksi. 4. 3. J;1rkko Mäkineva/Luontokuvat Helena Tuomaala/Luontokuvat 2. Muutaman neliömetrin alalla kasvavat suppilovahverot ovat Sammakkovaroitus majakkasaarella Saaristomeren Utön majakan valo ei auta saaren teille ja poluille hämärissä ponnistavia lukuisia rupikonnia, vaan surullisia litistymisiä sattuu aika ajoin. Luonnonkuva-arkisto/Luontokuvat, Nervanderinkatu 11, Helsinki. AJANKOHTAISTA Koko kansan sieni Jaakko Heinonen On taas suppilovahveroitten aika. Mikä on syysarktika. Arkisin 9.0016.00. Varmaan olen niitä katsellutki n, mutta sillä tavalla kuin tuntematonta katsellaan. (09) 409 238. 7. Aiemmin ilmoitettu Hannu Hautalan näyttely ripustetaan samoihin tiloihin loppuvuodesta. Mihin puiden lehtien lehtivihreä katoaa syksyllä. Suomessa on kuusi keskiaikaista kaupunkia. Lajilla on kova, mutta ankarasti liioiteltu maine pakkasta kestävänä. Eräät suppilovahverot kestävät kuitenkin pakkasta paremmin kuin toiset. Tunnistatko nämä runsassatoiset sienet. Kun sen ajan metsiä ajattelee, suppilovahveroita on täytynyt olla jopa paljon enemmän kuin nyt. Se on ymmärrettävää, onhan laj i karujen ja happamien havumetsien eläjä. Mikä (tai mitkä) ei kuulu joukkoon a) sinitiainen b) talitiainen c) puutiainen d) maatiainen. Monien eläinten hylkimänä Kalastus kulttuuria Luonnonkuva-arkistossa Helsingissä voi syyskuussa tutustua Raimo Sundelinin valokuviin Selkämereltä. Yksi on selvää: typpilannoitus hävittää suppilovahverot vuosikausiksi. yleensä saman rihmaston itiöemiä. Kuvia kalamajoista ja kalastajien asumuksista paljolti jo kadonneista miljöistä. Antti Halkka 1. Eri näköisten muotojen tai "rotujen" itiöissä en ole toistaiseksi havainnut suuria eroja. En yhtään ihmettelisi, vaikka jostain löytyisi rihmasto, jonka itiöemät pakkasenkestävyytensä ansiosta voitaisiin nimetä vaikka uudeksi variaatioksi, pakkasvahveroksi . Mikä on a) vaara b) vuori c) tunturi, d) kero. Silti tottunut erottaa kaikki samaan laj iin kuuluviksi . Sammakoista muistuttaa nyt liikennemerkki, jonka lahjoittivat Paimion poliisilaitos ja saman alueen tiepiiri. Suppilovahvero on mestarillinen lymyilijä. 14 ja kovasti huomaamattomana laj ina, voidaan syystä epäillä suppilovahveron haluavan olla rauhassa. 6. Vastaukset sivulla 58 SUOMEN LUONTO 9/98. Suppilovahveron tuntemattomuudesta nousu koko kansan sieneksi on vertaansa vailla. Viereinen porukka onkin sitten jo perimältään erilainen, toinen sieniyksilö itiöemineen. Mitä ei tiedä, sitä ei näe. Suppilovahverot tuupertuvat sulaessaan kuudenkahdeksan asteen pakkasista suojaamattomina
Kentän keksintö on herättänyt laajaa kiinnostusta, sillä tiettävästi muualla maassamme ei vastaavaa puhdistusmenetelmää ole. PSV-Maa ja Vesi Oy:n viime syksynä antaman lausunnon mukaan "puhdistamon hapettava vaikutus näyttää varsin selvältä. Häneltä opimme kunnioittavan suhtautumisen luontoon." "Minulle luonto puineen ja eläimineen ei ole korvattavissa. Se maksoi 5,5 miljoonaa markkaa", sanoo idean isä, Kemin jätehuoltomestari Kyösti Kenttä. " Rauhoittaminen kävi ensimmäisen kerran mielessä jo 1950-luvulla, jolloin Suomeen tuli yksityismetsälaki. Vieno on mieltynyt erityisesti havupuiden antimiin. Puhdistunut vesi keräytyy tornin pohjalla olevaan altaaseen, josta se johdetaan ympärysojaan ja takaisin pumppukaivoon. Äitini tunsi erityisesti kasveja. Kenttä keksi puhdistamon luettuaan neljä vuotta sitten alan lehdestä, että Saksassa puhdistetaan kylpylöiden vesiä hapettamalla. AJANKOHTAISTA Suomen halvin puhdistamo! Holstinharjun kaatopaikalla Kemissä toimii Suomen halvin suotovesiä puhdistava laitos: pajukerppupuhdistamo, joka maksoi 40 000 markkaa. "Kuusenja männynkerkistä ja kävyistä olen keitellyt flunssalääkettä, jolla on mahtava teho. Myös pihkaa kannattaa kokeilla!" Jarmo Pasanen 15. Ajattelin, että sillä ei ole kuitenkaan kiirettä, koska minulsuoME LUONTO 9/98 J anno Pasanen Joutsenolaisella Vieno Luukolla on kaikille avoin luontopolku opastauluineen omalla suojelualueellaan. "Jo muutaman vuoden ikäisenä liikuin sisarusteni kanssa täällä marjassa ja paimenessa. Biologisesti happea kuluttavan aineen osalta puhdistuksesta lähtevä vesi vastaa luonnontasoa" . Polun varrella voi nähdä ketonoidanlukon, kevätlinnunsilmän, imikän sekä villisian ja hirven jälkiä ja mäyrän pesän. Hän on asunut samalla paikalla liki koko ikänsä: perhe muutti Joutsenoon Karjalan kannakselta 1927, kun Vieno oli sylivauva. Vesinäytteet ovat osoittaneet, että jäteveden fosforipitoisuus alenee puhdistuksessa keskimäärin yli 90 prosenttia. Tornissa suotovesi valuu neljän päällekkäin olevan, 2,5 metriä paksun kerppurakennelman läpi. "Summa on mitätön, jos sitä vertaa esimerkiksi viime vuonna valmistuneeseen Lahden kaatopaikan vesien haihduttamoon. Idean kypsymistä vauhdittivat myös tiukkenevat kaatopaikkamääräykset ja ympäristöluvat, joiden myöntämisen yhteydessä suotovesille vaadittiin puhdistusmenetelmä. Vieno Luukko haki 14 hehtaarin metsämaansa suojelualueeksi 1990-luvun taitteessa. Virkistystä Vienon polulta Jos haluaa parin tunnin rautaisannoksen Etelä-Karjalan luontoa, kannattaa pistäytyä Vieno Luukon luontopolulla Joutsenon Aholassa. Sitä on hakattu vain nelisenkymmentä vuotta sitten, jolloin navetan laajennukseen tarvittiin puuta," Luukko muistelee. Kaksi vuotta toiminut puhdistamo on kymmenmetrinen pajukerpuista ja vanhoista sähköpylväistä rakennettu torni, jonka läpi suotovedet valuvat. Vienon polku on Etelä-Karjalan ainoa yksityisen luonnonsuojelualueen yleisessä käytössä oleva luontopolku. Suotovedet johdetaan salaojista kaivoon, josta ne pumpataan pajukerpputornin päälle. Reilun parin kilometrin reitti lähtee pihakedolta ja polveilee tiheissä kuusikoissa, puronvarsilehdossa ja mäntyharjulla. ta ei ole ollut aikomusta myydä metsää. Harri Nunnincn Rakennusmestari Kyösti Kenttä pitelee käsissään lasipurkkia, jossa on pajukerpun hellässä käsittelyssä puhdistunutta vettä. Metsästä löytyy apua myös ruumiillisiin vaivoihin. "Kerput hidastavat veden valumista ja muodostavat hyvän kasvualustan mikrobeille. Seppo Korhonen on tuttu lähes jokaista neliömetriä myöten. Siksi oma metsä kasveineen ja eläimineen Harri Nun11inen Kemin kaatopaikan maamerkki, yli kymmenmetrinen pajukerpputorni, on Suomen halvin puhdistamo. Tielaitos olisi aikanaan ostanut osan harjua soranottoa varten, mutta minä sanoin, että mitä minä si llä rahalla tekisin, jos menetän samalla sielun rauhoittumispaikan," Vieno myhäilee. Kenttä sai pajukerppupuhdistamostaan viime vuonna Suomen kuntatekniikan yhdistyksen vuoden kuntatekniikan kunniamaininnan. "Myös raskasmetallijäämät kiteytyvät poistettavaan sakkaan tehokkaasti", Kenttä kertoo. Vesi hapettuu ja mikrobit puhdistavat saasteet", Kenttä selvittää
Näkemyserot viittaavat kuitenkin siihen, ettei välttämättä kestä kauaa, ennen kuin piisamimertojen käytöstä nousee ensimmäinen oikeusjuttu. Metsästäjäin Keskusjärjestössä kirjoitus herätti suurta huolta. "Vasta hG>vioikeuteen asti edenneen oikeustapauksen käsittely toimisi ennakkotapauksena, joka sanelisi lain vastaisen tulkinnan", Krogell kertoo. Koirien omistajilla saattaakin olla myrkyttäjille tarjolJa iso lasku. Molemmissa artikkeleissa voi olla kyseessä julkinen kehottaminen rikokseen, joka on rikos. 16 AJANKO HTAISTA Kuolevatko koirat metsästäjien myrkkyihin. l . Piisameja pyydystetään yleensä katiskaa muistuttavalla men-aJJa, johon eläin hukkuu. Rantanen on toimittanut sekä P. toiminnanjohtaja Juha-Pekka Ripatti ei tästä hätkähdä. Jos joku ammuskelee metsiin haavakkokarhuja, niin Tuurin tapaiset yllyttäjät pitäisi panna siitä henkilökohtaisesti vastuuseen", sanoo Luonto-Liiton pääsihteeri Tuomas Rantanen. Susia on alueella enintään muutamia kymmeniä, kettuja ja kouia tuhansia, joten todennäköisimmät uhrit eivät ole sudet vaan ketut ja kou·at. Helena Tengvall Helena Tengvall Piisami on kuollut mertaan. "Velvollisuus tiedottaa metsästäjille tällaisista lain muutoksista kuuluu Metsästäjäin Keskusjärjestölle." Metsästäjäin Keskusjärjestön vt. "Ihmisten pelko on usein aitoa, mutta sen tietoinen lietsominen on edesvastuutonta. Ihmettelen, että tällainen juttu julkaistiin", totesi järjestössä riistanhoidosta vastaava Pentti Vikberg. Mikko Niskasaari SUOMEN LUONTO 9/98. Piisamilakkien ja -turkkien raaka-aineena ovat luonnonvaraisten eläinten nahat. T. Piisamien me11apyynti jatkuu siis edelleen. Sen lisäksi koko joukko koiria katoaa jäljettömiin. Näin kävi eräissä Pohjois-Suomen kotkantappojutuissa." Petopelolla ovat yrittäneet kerätä pisteitä muutkin kynäilijät. Kirjailija Antti Tuuri ylJytti heinäkuussa Iltalehdessä itäsuomalaisia pyssymiehiä ampumaan karhuja niin kuin itse 0l>l 111 i ....... Jutun kirjoittaja antoi ymmärtää toimineensa yllyttäjänä, ja lain mukaan ylJyttäjä tuomitaan kuten varsinaisen rikoksen tekijä. Jos eläin hukkuu itsestään pyyntivälineeseen, se ei ole eläimen lopettamista". Syytemääräyksen siitä antaa oikeusministeriö. Myrkytyksiin käytetään vapaasti saatavilla olevia aineita, kuten pakkasnestettä, joka kirjoittajan mukaan ruokaan sekoitettuna kelpaa koiraeläimille. Rantanen on tehnyt myös tutkintapyynnön Itä-Suomen lääninhallitukselle, jotta poliisi selvittäisi, onko Pohjois-Kaijalassa todella levitetty myrkkysyöttejä ja onko Ase & Erän kirjoittaja osallistunut niihin, tekijänä tai yllyttäjänä. "Joskus tapahtuu rikoksia, jotka julkisuus kaataa metsästäjien niskaan, vaikka tekijöillä ei ole metsästäjäkunnan kanssa mitään tekemistä. Yksityiskohtaisia toimintaohjeita jakavassa jutussa väitettiin myrkkysyöttejä levitetyn metsiin viime talvena järjestelmällisesti, ja kirjoittaja kehotti laajentamaan myrkytyksiä. Viime vuonna sudet raatelivat Pohjois-Karjalassa riistapiirin mukaan 26 koiraa. Piisami ei huku vetämällä vettä keuhkoihin, vaan se tukehtuu hapen loppuessa. Kekkosen että Antti Tuurin artikkelit oikeusministeriöön. ,\ tl :i 1 parhaaksi katsovat, laeista piittaamatta. Turha pelko on ihmisille raskas taakka ja yllyttäminen tekoihin, jotka saattavat synnyttää todellisia vaaratilanteita, on sietämätöntä. Hän kuitenkin muistuttaa, että lopullinen lain tulkinta ei ole sen enempää Metsästäjäin Keskusjärjestön kuin ministeriönkään vallassa. "Ohjeiden julkinen levittäminen voi aiheuttaa sen, että yksi ja toinen lähtee sitä kokeilemaan. ..... Metsästys laki luokittelee myrkkyjen ja tainnuttavien aineiden käytön riistaeläinten pyynnissä kaikkein raskaimpiin metsästysrikoksiin, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. "Näkemyksemme mukaan merrat eivät ole kiellettyjä. ''Tämän ja erinäisten muiden pykälien nojalla on selvää, että mertapyynti on kiellettyä", toteaa ylitarkastaja Christian Krogell maaja metsätaJousministe1iöstä. Vikberg muistutti myös, etteivät asialla välttämättä ole metsästäjät. Mielenkiinnolla odotetaan, onko laajamittaisiin myrkytyksiin ja karhuntappoihin yllyttäminen ministeriön mielestä rikos. Lisäksi tuomitaan korvattavaksi eläimen arvo. Keväällä Ase & Erä -lehdessä sen vakituisiin avustaj iin kuulunut pohjoiskarjalalainen P. KrogeU on yllättynyt Ripatin näkemyksestä, varsinkin kun merrat asetetaan vesiin juu1i sillä tarkoituksella, että piisamit hukkuisivat niihin. Kuolinkamppailu men-assa kestää jopa 20 minuuttia. Laillinen vai laiton piisamimerta. T. Metsästäjät ovat epäilleet susia niistäkin tapauksista, mutta asialla ovat saattaneet olla myös metsästyskaverit. Uudessa eläinsuojelulaissa ja -asetuksessa on pykälä, jonka mukaan tajuissaan olevan nisäkkään, linnun tai matelijan lopettaminen hukuttamalJa tai tukehduttamalla on kiellettyä. Tämä on hyvin vakava asia. Kekkonen kehui opettaneensa viime talvena maakunnan väelle myrkkysyöttien käyttöä susia vastaan
Keskellä kesää alastoman näköisinä törröttäneet haavat herättivät ihmetystä. Kantokäävästä voi löytää vaikkapa puunkaivajien heimoon kuuluvan Dorcatoma punctulata -tieralajin. Lahottajasienet jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, mitä osaa puuaineesta ne pystyvät hajottamaan. Kuluvan vuoden keväällä toukat aloittavat syöntiurakkansa koteloituakseen pian juhannuksen jälkeen. Ruskolahottajat eivät pysty hajottamaan ligniiniä, joten ruskolahoinen puu on tummaa ja helposti murenevaa. Suomen noin 3600 kovakuoriaislajista yli 800 elää lahopuulla. Kesäkuun lopulla toukkia vilisi massoittain maassa ja puiden rungoilla. Petri Martikainen 17. Valkovillakkaan toukat olivat jyystäneet saaren jokaisen haavan täysin lehdettömäksi. Lisäksi lahottajasienten itiöemät ovat monien lajien suosikkiravintoa. Keskustelin kahden metsäteknikon ja kahden metsänhoitajan kanssa, eivätkä hekään olleet törmänneet moiseen", Minkkinen kertoo. Pelkkä kuollut puuaines on huonoa evästä hyönteisille, koska siinä on niukasti ravinteita, mutta sienten lahottama puu on toista maata! Lahopuussa on runsaasti sienirihmastoa, jossa ravinteet ovat hyönteisille käyttökelpoisessa muodossa. Puille tuskin käy kuinkaan; seuraavana kesänä ne !ehtivät entiseen tapaan. Hyönteisille ei ole yhdentekevää, mikä sienilaji puuta lahottaa. Toukkien ahmimien haavanlehtien määrä on melkoinen. EsimeTkiksi puulaji, rungon paksuus, lahoamisen aste sekä ympäröivät lämpöja valaistusolot vaikuttavat paitsi lahottajasieniin myös lahopuuta hyödyntäviin hyönteisiin. Tämän lajiston säilyttäminen edellyttää paitsi riittävän laajojen metsäalueiden suojelua, myös lahopuiden jättämistä talousmets~n . toukat ovat saaneet olla rauhassa vitsauksilta. "En muista koskaan nähneeni vastaavaa. Suomen Luonto 10/96). Isokääpiäinen puolestaan viihtyy vyökäävissä. Valkovillakkaiden saarenvaltauksia on kuitenkin todettu aiemminkin. AJANKOHTAISTA Villakkaat valloittivat saaren Viime kesänä Keiteleen Isossa Koivusaaressa haavanlehdet eivät havisseet. Monet !ahossa puuaineessa elävät hyönteiset ovat erikoistuneet käyttämään ainoastaan joko ruskotai valkolahoa puuta. Normaalisti toukat eivät lisäänny näin räjähdysmäisesti, sillä taudit ja loiset rajoittavat kannan kasvua. Hitaimmin hajoava selluloosa aiheuttaa !ahon vaalean värin. Ilmeisesti parin kilometrin päässä mantereesta sijaitseva Iso Koivusaari on niin eristyksissä, että SUOMEN LUONTO 9/98 Juho Rahkonen Toukkia riitti koivujenkin rungoille, mutta vain haavanlehdet maistuivat. Valkolahottajat hajottavat selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä samanaikaisesti. Juho Rahkonen Haisupimikkä elää taulakäävästä Petri Martikainen Yleinen haisupimikkä majailee taulakäävän itiöemissä. Toukat kuoriutuvat ja talvehtivat. Petri Martikainen Vaarantunut rusoseppä elää ruskolahoissa, jo melko pehmeäksi lahonneissa maapuissa. Saaressa metsää omistava kunnallisneuvos, maanviljelijä Otto Minkkinen arvioi, että toukat ovat työstäneet paljaaksi noin kahdeksan hehtaarin saaresta useita satoja ainespuun kokoisia haapoja. Näin kävi ainakin Pohjanmaan Lappajärvellä kaksi vuotta sitten (ks. Esimerkiksi haisupimikkä elää ainoastaan taulakäävän itiöemissä, kun taas kirjopimikkä suosii pökkelökääpiä. Joukkoesiintymän tarina lienee seuraavanlainen: kesällä 1997 tai ehkä vuotta aiemmin hyvinä lentäjinä tunnetut valkovillakkaat osuvat saareen ja munivat sen kasvustoon. Valkovillakkaan toukka on helppo erottaa muista karvamönkijäistä selän valkoisten kuvioiden avulla. Hakkuuaukeiden paahteeseen jätetyissä pökkelöissä viihtyvä hyönteislajisto poikkeaa selvästi metsän varjostamien, mutta muuten samanlaisten pökkelöiden lajistosta. Heinäkuun puolella koteloista kuoriutuu valkoisia, siipiväliltään noin nelisenttisiä yöperhosia, jotka sitten hajaantuvat omille teilleen. Voimakkaasti tuoksuvat aikuiset kuoriaiset voivat säilyä hengissä jopa kolme vuotta. Kulloinkin puuta lahottava sienilaji ei kuitenkaan yksin määrää, mitä eliölajeja lahopuussa voi elää
"Etelä-Suomessa metsiensuojelualueita on todella vähän ja ne ovat hyvin pieniä. Metsähallituksen leipiin hän meni 1985. Tanninen itse arvelee tulleensa valituksi juuri asiantuntijana. Siten pyrittäisiin kasvattamaan erityisesti lahopuuston osuutta metsissä, mikä on avainasia monille uhanalaisille metsäeliöille." Tannisen mukaan ainut uskottava metsien sertifiointi on FSC. "Eihän lajien suojelussakaan ole mieltä, jos kaikki muu ympäriltä romahtaa", Tanninen huomauttaa. Ainoastaan toimintatapa on maltillinen eli ratkaisuihin pyritään neuvottelemalla." "Vaikka WWF on riippuvainen tavallisten kansalaisten ja yritysmaailman tuesta, emme lähde heidän suullaan puhumaan." WWF saa puolet varoistaan yksityisten kansalaisten tuke18 Maltillinen diplon na ja puolet yritysmaailmasta. Viime vuosina järjestö on kuitenkin ulottanut toimintaansa laajempiinkin projekteihin, kuten Itämeren suojeluun ja ilmastonmuutoksen estämiseen. Ehkä Tanninen kiinnostaa juuri siksi, että hän on niin erilainen kuin WWF:n edellinen pääsihteeri Meri Saarnilahti-Becker, joka aloitti säätiössä markkinointipääl I ikkönä. Siinä otetaan luonnonsuojelu huomioon niin pitkälle kuin mahdollista." Tosin Tanninen myöntää, ettei ole tutkimustietoa siitä, saavutetaanko halutut tulokset alue-ekologisella suunnittelulla ja sen keinoilla, kuten ekologisilla käytävillä ja lahopuiden säästöllä. "Ongelmia ei kuitenkaan meilläkään lakaista maton alle, vaan ne esitetään sellaisina kuin ne asiatiedon pohjalta ovat. "Mutta se on iso askel eteenpäin. Onhan lähin kilpailija Ruotsi jo hyvin pitkälle sitoutunut siihen. "Tämä oli ensimmamen työpaikka, jota hain Metsähallituksessa oloni aikana", Tanninen paljastaa. Silti Suomen metsäteollisuus valmistelee omaa sertifiointia. Ilmastonmuutoksen ja Itämeren huononevan tilan ohella hän listaa Suomen pahimpiin luonnonsuojeluongelmiin Etelä-Suomen metsien suojelun puutteellisuuden. Siinä yritykset saavat meiltä ainakin vaikutteita, missä ne voisivat parantaa." Etelä-Suomen metsät huolestuttavat Suuri yleisö tuntee WWF:n nimenomaan uhanalaisten lajien kuten saimaannorpan ja merikotkan suojelijana. Kysyessäni , onko hän maltillinen vai radikaali, hän lähes säikähtää ja vastaa: "Maltillinen, ehdottomasti". Teksti ja kuva: Salla Tynys Matkustan linja-autolla tapaamaan Timo Tannista Porvoon Emäsaloon, jossa hän mökkeilee perheineen. Lisäksi pohjoisessa on paljon valtion talousmetsiä, joissa Metsähallitus on ottanut alue-ekologisen suunnittelun työmenetelmäkseen. Tanninen uumoilee tulleensa valituksi myös diplomaattisuutensa vuoksi. "On tietysti olemassa linja sä oot niin paha, en puhu sun kanssa, mutta uskon kuitenkin dialogiin. Hänen edellinen työpaikkansa oli Metsähallituksen luonnonsuojelutehtävissä Etelä-Suomen alueella. " Kuka kansainvälisillä markkinoilla uskoo suomalaisten omaan sertifiointiin ?", Tanninen taivastelee. Hän uskookin, että Suomi vielä lähtee mukaan FSC:hen. Syyskuussa uuden työnsä aloittava Tanninen kertoo olevansa hiukan yllättänyt siitä, kuinka kiinnostuneita tiedotusvälineet ovat olleet hänestä jo nyt. Jo opiskellessaan hän tiesi tahtovansa luonnonsuojelupuolen töihin. Tanninen on pysäkillä vastassa terrierinsä kanssa. Hiivimme hiljaa takaovesta vanhaan taloon, jotta Tannisen päiväunilla oleva puolitoistavuotias Daniel-poika ei heräisi. Metsiin syntyisi pieniä koskemattomia sirpaleita, mutta niitä syntyisi kauttaaltaan. "Myös WWF on maltillinen, ja sillä linjalla pysytään, mikäli minusta on kiinni ." Hän antaa kuitenkin tunnustusta radikaaleimmillekin liikkeille ja myöntää paljolti niiden ansioksi esimerkiksi vanhojen metsien suojeluohjelman. Yritysten ei kuitenkaan anneta pelkästään rahoittaa säätiötä ja siten kiillottaa kilpeään, vaan niiden on myös etsittävä ympäristönsuojeluongelmiinsa ratkaisuja. Pääasiassa metsäluonto on ollut pitkään talouskäytössä. FSCsertifikaatti on kansainvälinen vapaaehtoinen ympäristömerkki, joka myönnetään tietyillä kriteereillä kasvatetulle puulle ja sen jalosteille. FSC:n päätöksenteossa edustettuina ovat tasapuolisesti ympäristönsuosuoMEN LUONTO 9/98. "Pohjois-Suomen metsistä en ole huolissani. "FSC-sertifioinnissa myös talousmetsissä jätettäisiin tietty osa metsästä hakkaamatta. Koulutukseltaan hän on metsänhoitaja. Tanninen arvelee, että metsäteollisuus ja MTK haluaisivat sertifioinnissa itselleen enemmän sananvaltaa kuin FSC tarjoaa. Siten voidaan säästää esimerkiksi reheviä korpinotkoja ja puronvarsia." Etelä-Suomessa pelkkä alue-ekologinen suunnittelu ei Tannisen mukaan riitä, vaan tarvitaan lisää suojelualueita sekä lahopuuta talousmetsiinkin. Vanhojen metsien suojelupäätös kestää kansainvälisestikin melkoisen vertailun. Nyt pitäisikin varata alueita kehittymään luonnonmetsiksi." Ratkaiseva parannus EteläSuomen metsille olisi Tannisen mjelestä FSC-sertifioinnin saaminen Suomeen
Latti Maailman Luonnon Säätiön WWF:n Suomen osastolla on uusi pääsihteeri. Tietoa ei annettu riittävästi , eikä maanomistajien kanssa neuvoteltu, mikä mielestäni kuuluu tämän päivän yhteiskuntaan." "Silti ymmärrän hyvin, miten tähän on jouduttu. Sillä lailla ennen pitkää haavat arpeutuvat." Metsähallitus on jo muutaman vuoden harjoittanut osallistavaa suunnittelua niin talousmetsissä kuin kansallispuistojen hoidon ja käytön suunnittelussa. "Siinä olen omin silmin nähnyt, miten valtava vaikutus on, kun ihmiset näkevät, että määhän pystyn vaikuttamaan ja nehän tulee tänne mun kylään kysymään." "On arveluttavaa, jos tehdään ohjelmia, joista kansa ei ole yhtä mieltä. On uskottu, että näin edettäessä maanomistajat eivät ehdi hakata hienoja metsiään. Perusasioista ollaan siis samaa mieltä." "Uskon avoimuuteen, yhteistyöhakuisuuteen ja siihen, että ihmisiä osallistetaan heitä koskevissa asioissa eli ihmisiä vedetään mukaan. "Jos pitäisi ennakoida, onko maailma sadan vuoden päästä parempi kuin nyt, en ole varma, vastaisinko myöntävästi. asemaa ja ajatuksenjuoksua. Oma näkemykseni on, että Naturaa ei valmisteltu oikealla tavalla. Hän arvostelee Suomea myös siitä, ettei täällä ole laadittu valtakunnallista metsänsuojelupolitiikkaa, jossa pohdittaisiin, minkä verran ja millaisia metsiä on tavoitteena suojella. "Eivät hekään maltillisesti tai rakentavasti ole asennoituneet. Alunperin Naturan aikataulu oli erittäin tiukka, siinä ajassa ja niillä resursseilla oli käytännön mahdottomuus tehdä toisin." "Oma käsitykseni on, ettei ympäristöhallinnossa ehkä aina ymmärretä maanomistajien "Sekä WWF:ää että Suomen luonnonsuojeluliittoa tarvitaan, meitä ei ole liikaa. Heitä kuunnellaan ja heille annetaan mahdollisuus vaikuttaa. Jos asenteet kääntyvät hirveän suojeluvastaisiksi, niin pystytäänhän olemassaolevia suojelualueitakin purkamaan. Lisäksi alueet valitaan suojelun kannalta edustavimmalla tavalla, ei poimimalla karuja maita kuten Suomessa." Suojelu tarpeen Naturan jälkeenkin Natura ei Tannisen mukaan tuo ratkaisua Etelä-Suomen SUOMEN LUONTO 9/98 metsien suojelun puutte1sun, ja asiasta on uskallettava puhua naturakohun jälkeenkin. Esimerkiksi Viro ja Ruotsi ovat laatineet omat metsänsuojelupolitiikkansa. Näinhän perinteisesti suojeluohjelmat Suomessa on tehty: ensin hiljaisuudessa on laadittu valmis esitys, mistä j ulkisuudessa sitten on keskusteltu. jelulliset, sosiaaliset ja taloudelliset tahot. "Syytä on useammallakin taholla. Mutta esimerkiksi Naturaalueilla olen itsekin nähnyt, miten moni on kuitenkin hakannut, eikä sille mahda mitään." Myös MTK veti Tannisen mielestä tosi tiukkaa linjaa ja tiedotti epäasiallisestikin. "Viro on päättänyt suojella metsistään neljä prosenttia. Helposti me ihmiset olemme niin lyhytnäköisiä, ettemme ole valmiita kovinkaan vähällä suuriin muutoksiin: vaikka kyse on tulevien sukupolvien hyvinvoinnista." 19. " Nyt monet kokivat aidosti yllätyksenä, kun jollakin kunnan ilmoitustaululla olikin heidän metsäänsä piirretty Natura-viiva." Miten kielteisestä ilmapiiristä sitten päästään pois. Syntynyttä suojelukielteistä ilmapiiriä Tanninen pitää erittäin valitettavana. Monissa asioissa voimme tukea toinen toisiamme. Siinä riittää, että ihmiset saavat oikeaa tietoa." Diplomaattisuudestaan huolimatta Timo Tanninen paljastuu jonkin sortin pessimistiksi tai realistiksi. "Tiedottamalla olisi luotu luotettavaa ilmapiiriä", Tanninen uskoo. "Suomen kansa rakastaa luontoa. Ihmisille on kyllä tärkeää, että ympärillä on monimuotoinen rikas ympäristö. Minulla ei ainakaan ole halua kilpailla ja nostaa omaa häntää", Timo Tanninen sanoo. Sen vuoksi on jatkuvasti tehtävä töitä sen eteen, että kansalaiset näkevät luonnonja ympäristönsuojelun mielekkääksi. Aiemmin Metsähallituksen luonnonsuojelutehtävissä toiminut Timo Tanninen on monen mielestä yllättäväkin valinta. MTK:lla oli ehkä pyrkimyskin saada aikaan tällainen rumba." Naturan ei olisi pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä, koska jo EU:hun liityttäessä oli tiedossa, että tällainen Natura-suojelualueohjelma on tullakseen
1970-Iuvun kohtalon vuodet Aloin itse tehdä lähempää tuttavuutta kotijärveni saimaalaisiin 1970-luvun loppuvuosina, jolloin oli nähtävissä jo tunnelin musta nielu. Lisäksi ne eivät ole olleet alueellisesti kattavia. Kuutit syntyvät rantakinosten lumipesiin helmikuun lopulla. Virkeä hyljekanta eli ja lisääntyi. Elohopea ja muut ympäristömyrkyt lisääntyivät vesistössä kasvavan puunjalostusteollisuuden ja Joensuun kaupungin vaikutuksesta. Samoille vuosille ajoittui metsästäjien petovainon viimeinen vihankylvö: Pyhäselältä ammuttiin useita hylkeitä syksyisillä kalanpyyntiretkillä. Kaiken aikaa lisääntyvän kesämökkiasutuksen myötä kuutteja alkoi tarttua entistä useammin vahvasiimaisiin kalaverkkoihin, joita oli viritelty rantasyvänteisiin makoisan siikatai taimenkeiton toivossa. Suojelutoimet myöhästyivät 1980-luvun alussa säädetyt keväiset verkkokalastusrajoitukset eivät ole pystyneet pelastamaan Pyhäselän hyljettä. Ei ollut sisävesille soveltuvia troolipyytöjä vielä keksittykään. Osa on ollut löytöhetkellä jo niin huonossa kunnossa, että todellista kuolinsyytä ei ole SUOMEN LUONTO 9/98. Rajoitukset tulivat Pohjois-Saimaalle kaksi vuosikymmentä liian myöhään. Eläin oli rauhoitettu metsästykseltä jo 1955. Mutta kaukaisimmilla reuna-alueilla Eteläja Pohjois-Saimaalla tilanne huononee kaiken aikaa. Kuuttien pesäkuolleisuus on kuitenkin pysynyt korkeana, ja syyksi epäillään pesimäaikaista häirintää. Norpat vähenevät juuri niillä aluei lla, joissa ihmiset liikkuvat talvella jäällä ja rannoilla. Norpat eivät saaneet hellittelyjä myöskään kalastajilta tai ranta-asukkailta. Täällä ei enää ole sitä hyljereserviä, jonka avulla norppa voita1s1111 elvyttää henkiin. Mukaan tulivat vielä ilmansaasteet, jotka eivät vierasta min20 Jouko Kuosmasen Örvelöksi nimeämä Pyhäselän vanhapoikanorppa joutui tutkimuskohteeksi: se sai selkäänsä satelliittilähettimen ja peräräpyläänsä muovisen tunnistuslaatan. Saimaan norpan suojelun tärkeimpiä keinoja on verkkokalastuksen rajoittaminen norppien lisääntymisaikana. Tänä vuonnakin pesimäolot oli vat suotuisat ja poikasia syntyi 32. Teksti ja kuvat: Jouko Kuosmanen Pyhäselkä menettä~ Saimaannorpan suojelu on onnistunut Saimaan vesistön keskiosissa. 1960-luvun alkuvuosina Pyhäselkä eli vielä omassa rauhassaan. Järven rannoilla ja saarissa ei ollut sanottavasti kesämökkejä. Järvessä ei ollut niitä satapa1s1a verkkojatoja, jotka täyttävät nykyään järven melkein jokaisen karin rintauksen kestävillä riimupunoksillaan. Mutta eivätpä tietäneet Pyhäselän hylkeet näinä 1960ja 70-luvun leppoisina kevätpaivma, mikä salakavala myrkky niiden ravintoon oli hiljalleen kertymässä. Lisänä tulivat suurisuuntaiset metsäja suo-ojitukset sekä maatalouden turvautuminen entistä ·enemmän keinolannoitteisiin. Noin 9000 vuoden ajan keskeytyksettä jatkunut saimaanhyljesuvun elämänliekki sammuu Pyhäselältä vuosituhannen vaihteeseen tultaessa. Niinpä hylje pärjäsi näihin aikoihin vallan mainiosti, vaikka suuri mörkö jo uhkasikin sitä. Vasta 1975 valmistui Kuhasalon jätevedenpuhdistamo, johon jätevedet johdettiin. Moottorikelkkailijat vierailevat aiemmin saavuttamattoman kaukaisillakin rannoilla aikana, jolloin norpat tarvitsisivat rauhaa synnyttää ja imettää jälkeläisiään. Joensuun eteläpuolelle sijoittuvalla Pyhäselällä on vain yksi norppa, jonka lisäksi vesillä vierailee kesäisin ja syksyisin pari norppaa viereiseltä Jänisselältä. Pielisjoki oli kuin jättiläismäinen viemäri, joka sylki vuosikymmenien ajan teollisuuden ja kaupungin saasteet puhdistamattomina Pyhäselkään. Hyljekanta on harventunut viime vuosina todelNorppakansa lisääntyy Pyhäselällä ja Jänisselällä ei ole syntynyt kolmeen vuoteen yhtään kuuttia, mutta koko Saimaan norppakanta on vahvistumassa. Pyhäselän ja Jänisselän norpat muodostavat ryhmän, johon kuuluu vain kuudesta kahdeksaan eläintä. Ja pikku hiljaa alkoi aikuisiakin hylkeitä tarttua kalaverkkoihin, lohisiimoihin, iskukoukkuihin ja troolipyydyksiin. Näillä teoilla paalutettiin norpan ennenaikainen tuho, koska turman kohteiksi joutui täysin lisääntymiskykyisiä naarashylkeitä. Ei ollut ihmisillä aikaa oleilla kesämökkiasunnoissa viikkokausia hylkeiden arimmilla lisääntymisalueilla ja makailurantojen liepeillä. Pelkästään Yuovirran vaikutusalueella talvehti noin kymmenen norpan keskittymä. Suojelullakaan ei pystytä elvyttämään hyljekantaa ennalleen. Kuuteillekin koituvat ihmisen temput turmiollisiksi. Pyhäselän puolella ne eivät ole olleet edes voimassa. Saimaannorppia on nyt maailmassa hieman yli 200. Yuoniemen kärkeä ei ollut ruopattu valtamerilaivojen kulku-uomaksi. Niitä alkoi menehtyä yhä useammin synnytyspesiin joko ympäristömyrkkyjen tai ihmisten aiheuttaman häiriön vaikutuksesta. kään valtakunnan rajoja. Viime vuonna norpat synnyttivät ennätykselliset 41 kuuttia. Pohjois-Saimaalla kuolleina löydetyistä kuuteista on mitattu korkeita elohopeapitoisuuksia. Raskasmetallit irtosivat rikotusta maaperästä ja valui vat vesistöihin. D la nopeasti: osa on kuollut vanhuuteen, osa sikaruusuun, osa kalanpyydyksiin