2 Meri hädässä Itämeren ja etenkin Suomenlahden huolestuttava tilanne sai helteisen kesän ansiosta näkyvästi julkisuutta. On turha syyttää yksinomaan Pietarin tai Viron päästöjä. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Myös luomuviljelyn lisääntyminen parantaa vesien tilaa, koska terve maaperä ja kompostilannoitus pitävät ravinteet juuri siellä minne ne kuuluvat: pellossa eikä vesissä. z LI..J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Omien rannikkovesiemme kunnon kohentaminen edellyttää etenkin maatalouden ravinnepäästöjen saamista kuriin. Sen vaikutukset tuntuvat kuitenkin voimakkaimmin Suomenlahden pohjukassa. Suomen Luonto pääsi heinäkuussa Arandan matkaan seuraamaan merentutkimuksen arkea. Yllätyksenä levämassat eivät tulleet ainakaan ympäristönsuojelijoille eivätkä merentutkijoille. Itämeren sairaudesta kertovat lahjomattomasti pyydysten limoittuminen, pohjan laajat hapettomat alueet sekä silakoihin ja lohikaloihin kertyneet ympäristömyrkyt. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Lähialueyhteistyöllä Suomenlahden suurimman saastuttajan Pietarin kaupungin päästöt pienenevät lähivuosina merkittävästi. Jonna Laurila Merentutkimuslaitoksen Aranda-tutkimusalus kerää Suomenlahdesta säännöllisesti tietoa, jota tarvitaan sen pelastamisessa. Myös suurten taajamien jätevesien typenpoistoa on tehostettava, koska meressä typpi on minimiravinne, joka liiallisena laukaisee rehevöitymisen. (09) 2271 967 telefax: (09) 227 1 42 1 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 Päätoimirraja Jorma Lauri Ja, 228 08217 Toimitussihteeri! Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 082 14 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Pekka Paaer (toimitusharjoittelija) 228 08234 Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Vaikka Suomi ei olekaan Suomenlahden pahin pilaaja, myös meillä riittää tehtävää. Toivottavasti helteisen kesän laukaisemat levämassat eivät unohdu syksyn myötä. Irtonumero 33 markkaa. EU: n ympäristötuen ehtoja olisi kiristettävä siten, että toimet vähentävät nykyistä tehokkaammin hajakuormitusta. Tarvitaan muun muassa suojakaistoja viljelysten ja rantojen väliin sekä täsmälannoitusta. Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. S uomenlahti voidaan pelastaa, jos halutaan. Ilmoitusmyynti Il moitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Asutuskeskusten ja teollisuuden saasteet on Suomessa saatu jo kohtalaisen hyvin kuriin, mutta maaja metsätaloudesta valuu mereen runsaasti typpeä ja fosforia. Kirjolohenkasvatus on erittäin paha saastuttaja etenkin Saaristomerellä. Suomalaiset saavat syyttää lähinnä itseään, jos levälautat estävät merelliset ilot tulevinakin kesinä. (09) 228 082 10 ja 228 08224. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 9/97. Esimerkiksi Helsingin jätevesien typenpoiston tehostaminen on erittäin tärkeää. Myös veden näkösyvyys on heikentynyt, erityisen selvästi viime vuosina Saaristomerellä. Tulokset alkavat näkyä vasta vuosien päästä. Voimakkaat !evien massaesiintymät havahduttivat päivälehtienkin pääkirjoittajat vaatimaan toimia meren suojelemiseksi. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Ympäristöjärjestöt ovat huolestuneina seuranneet Itämeren tilan kehitystä ja jo Luonnonsuojeluvuodesta 1970 lähtien vaatineet muun muassa ympäristömyrkkyjen, ravinteiden ja öljyn pääsyn estämistä mereen. Lue sivuilta 22-27. Itämeren suojelu vaatii sekä kansainvälistä yhteistyötä että nykyistä voimakkaampia toimia Suomessa. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Se vaatii kuitenkin rahaa ja malttia. Lehti painetaan kasviöljyväreillä. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki
vuosikerta 9 1997 Markku Tano Jonna Lauri la Lämmin kesä voi saada ihmeitä aikaan. UNGASS paikallaan polkemista New Yorkissa 40 Entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen arvioi Rion seurantakokouksen antia. Hannu Vin:mcn Turkulaiset voivat katsella Aurajokeen toiveikkain mielin; vesi on ruskeaa mutta kelpaa taas meritaimenelle ja !ohelle kutupaikaksi. Aurajoki palasi elävien kirjoihin 18 Että meri pysyisi merenä 22 Tää korutont on kertomaa 28 Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Timo Helle ihmettelee suomalaisten ympäristöasenteita. Järven elämää tutkaillaan sivuilla 29-32. SUOME LUONTO 9/97 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Vastaus sivuilla 34-37. Metsä ruokkii salojärven 29 · Vaeltaja Baikalilta 33 Pieni okakatka on elävä muisto mannerjään sulamisen ajoilta. 56. Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista 10 Maailmalta 44 Mielipiteitä, keskustelua 46 Kirjoja 50 Kysy ekoneuvoa 52 Multasormet 53 Kysy luonnosta 54 Kuukauden Ilkka 56 Palvelukortti 57 Ihme juttu 59 Summaries of the Main Articles 58 3. Miksi kuusi napsahti poikki. Kansikuva: Erkki Makkosen kuvaama keltahaarakas on syksyisen sienimetsän silmäni/oja. Kuivuus uhkaa Espanjan kosteikkoja 42 Pitkän kuivan kauden jälkeiset sateetkaan eivät estä aavikoitumista. Joen kuulumisia sivuilla 18-21. Sieniherkkuja silmille 4 Hiljaisuus soi herkimmin 16 Seppo Kimanen sytyttää kesäisen Kuhmon soimaan. Lisää silmänruokaa sivuilla 4-9. Suosirkka viihtyy pienen salojärven ruovikossa. Hellekesän pyörteitä 34 Luomu nousee 3 8 Luonnonmukainen viljely on tervettä muotia
Suomen noin 4500 tunnetusta sienilajista monet kelpavat syötäviksi, mutta suurin osa sopii kuitenkin vain silmänruoaksi. Piilottelevaa elämää viettäneet sienirihmastot puskevat lehtikarikkeen lomasta ja lahoavien kantojen kupeesta yhä uusia itiöemiä, sieniä. V altaosa sienistä on lahottajia, jotka hajottavat kuolleita kasveja, eläimiä ja toisia sieniä. Teksti ja kuvat: Erkki Makkonen Syksyisessä sienimetsässä on tarjolla monia mainioita ruokasieniä. Koska sienet eivät osaa valmistaa vihreiden kasvien tavoin itse ravintoaan, niiden elämä riippuu ulkopuolisesta eloperäisestä aineksesta. Tattien, haperoiden, rouskujen ja muiden herkkupalojen lisäksi metsästä löytyy myös runsaasti silmänruokaa. Niitä on suuria ja pieniä, eri värisiä ja monen muotoisia. 4 SieniherkkujG Syksy ja varsinkin syyssateet kirjavoivat metsät monin erilaisin sienin. Loissienet taas ottavat ravintonsa SUOMEN LUONTO 9/97. Sieniä voi löytää mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta syksyllä niiden kirjo on komeimrnillaan. Silmänruokasieniä metsän kätköistä hakevan kannattaa olla tarkkana, sillä monet erikoiset tai kauniit itiöemät ovat pieniä ja hukkuvat helposti kasvillisuuden joukkoon
D ,<( han pudonneena hirvensarvella tai metsään tipahtaneella villasukalla saattaa kasvaa sarveisainetta hajottava sorkkasieni. ~ilmille Huikaisevan kauniin koralliorakkaan läpimitta voi joskus kasvaa jopa puolimetriseksi. Tässä tuntemattoman sienilajin rihmasto peittää kelon pintaa kuvioillaan. SUOMEN LUONTO 9/97 Vastineeksi sienijuuri helpottaa puiden veden ja kivennäisaineiden ottoa maaperästä. Limasieni ryömii lisääntymisaikana ulos lahopuusta ja muodostaa sen pinnalle limakon. Lahoavilla puilta löytää kirjavan joukon kääpiä, puiden oksistosta ja lehdiltä taas voi tavata tuulenpesäsieniä. Sieni on harvalukuinen ja viihtyy lähinnä ikimetsien tahoissa koivuissa. MaaSienikasvustot luovat joskus omaa abstraktia taidettaan. kirjoheltta lannalJa. elävistä kasveista ja eläimistä. Monet lakkisienet viettävät yhteiselämää puiden kanssa ja kasvattavat rihmastonsa niiden juurten ympärille. Ruskopahkajuurekas koristaa lahoavaa helttasientä, paranvoi puolestaan kannonnokkaa. Tämä limakko oli läpimitaltaan parikymmentä senttiä ja kuivui vajaassa vuorokaudessa. Sulkasieni taas viihtyy lahoavilla karvoilla, kevätloisikka perhostoukilla ja Kirjoittaja on biologi, luonto< kuvaaja ja vapaa kirjoittaja. '~ 5. Tämän sienijuuren kautta sienet saavat puilta sokereita ja vitamiineja
Kangasturve ja lahopuut ovat täynnä erilaisten sienten rihmastoja 6 SUOMEN LUONTO 9/97
Loisikat ovat hyönteisten ja toisten sienten loisia. Tervalepän runkoa täplittävät punaruskeat, noin millin läpimittaiset rakkularykelmät ovat Leocarpus fragilis -limasienen itiöpesäkkeitä. Tämä pihlajan tyvellä kasvanut komea möykky jäi arvoitukseksi vielä kotonakin.. Mustaloisikan isäntänä ovat maahikkaat: mustat tai ruskeat, maan sisässä kasvavat ja tryffelin näköiset kotelosienet. SUOMEN LUONTO 9/97 Maastossa jää monen sienen laji määrittämättä
8 SUOMEN LUONTO 9/97. Lahonneen koivun kannolla kasvava mesisienirykelmä on saanut ylleen homesienten kutoman viitan .. Yksivuotiset itiöemät ovat jalallisia ja niissä on usein yhteenkasvaneita lakkeja. Näkyvä itiöemä on todellisuudessa vain murto-osa koko sienestä Kaunis kangaskääpä viihtyy hiekkaisissa kangasmetsissä paikoissa, joissa maanpinta on rikkoutunut
SUOMEN LUONTO 9/97 Maljakkaita on monia lajeja, joista osa koreilee räikeillä väreillä, osa tyytyy kuvan maksamaljakkaan tavoin vaatimattomampaan asuun. Se viihtyy paljaalla maalla havumetsissä ja tienvarsilla. 9. Maksamaljakas on yleisin meillä elävistä ruskeista maljakkaista
elokuuta Eurassa. Elokuun puoliväliin mennessä Jyväskylässä oli ollut jo seitsemän hellepäivää, Kirkkonummen seudulla kal1deksan ja Kuusamossa yksi. Kojola on sitä mieltä, että apua kontion karkottamiseen olisi pitänyt pyytää itäsuomalaisilta, joilla on runsaasti kokemuksia karhuista. päivään mennessä oli esimerkiksi Jyväskylässä satanut vain seitsemän millimetriä, kun koko kuun pitkäaikainen keskiarvo on 91 milliä. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 9/97. Komisario Kari Hohkuri Euran poliisista vakuuttaa, että poliisi toimi laillisesti. Aamut alkoivat kuitenkin olla koleita, ja tuuli viskeli kellastuneita lehtiä ilmaan. Markku Tanttu Citykarhun olisi voinut kyydittää itärajalle Citykarhuksi nst1tyn kontion vaiheita seurattiin kesällä tiiviisti. Hänen mukaansa päätös lopettamisesta tehtiin poliisilain perustella sen jälkeen kun karhu oli pitänyt euralaisia ja naapurikuntalaisia pelossa viikkoja. Lintujen laulu hiipui tiksutteluksi. Suopursuruoste värjäsi kuusien oksankärjet kellanruskeiksi. "Yritimme saada karhulle siirtoluvan", Hohkuri sanoo. Karhu nähtiin ensimmäisen kerran kesäkuun alussa Vantaalla, josta se eteni kohti Satakuntaa. Karhu ammuttiin lähietäisyydeltä erikoishaulikolla umpiluodeilla. 17. Kirkkonummen Haapajärvellä viihtyi JO harmaahaikaraa. Muutamat hyvän pesimävietin omaavat talija sinitiaisparit ruokkivat kesän toista poikuettaan. "Turha kiire tässä oli", Kojola sanoo. Lopettamispäätöksen teki Rauman kihlakunnan poliisilaitos. U:impimässä ranta vedessä uiskenteli pikkusormen mittaisia juniorihaukia, ja korkealla taivaalla kirkuivat tervapääskyt kuin viimeistä päivää. "Tässä olisi ollut mainio tilaisuus testata erilaisia menetelmiä karhun karkottamiseksi." Kojolan mukaan karhua olisi voitu yrittää Iöylyttää kunnolla, jolloin se olisi saattanut ruveta pelkäämään ihmisten läheisyyttä. Marjasato oli hyvä. "Meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ampuminen, sillä kyllä ihmisten nurkkiin asettunut karhu pitää poistaa." Petotutkija Ilpo Kojola Riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselta harmittelee poliisin ripeyttä. Uimapoluilla sai väistellä minisammakoita. Sekä Kuusamossa, Jyväskylässä että Kirkkonummella oli kahdesta kolmeen astetta normaalia lämpimämpää. Sen seikkailu päättyi 23. Yksi pyydysti niin ison tahnan, ettei pystynyt nielemään sitä. 10 Kuusamossa sumu peitti alavat maat vaippaansa viileän yön jälkeen. "Lupaa siirto-operaatioon ei kuitenkaan maaja metsätalousministeriöstä herunut, eikä kontiolle löytynyt liioin vastaanottajaa." "Eipä meillä sitä paitsi olisi ollut riittäviä valmiuksiakaan siirtämiseen", Hohkuri sanoo. Lämmintä riitti. Oravat ja hakit hamstrasivat pihan pähkinäpensaat tyhjiksi hetkessä. Elokuussa on sadonkorjuuaika luonnossakin. Paavo Hamunen Reijo Juurinen Elokuun aamuissa tuoksui jo syksy Koko kesää leimannut kuivuus jatkui elokuussa. Hillanja mustikanpoimijat valloittivat suot ja metsät. Jyväskylässä isovesiherneen kukat täplittivät laajoja vesikuusikasvustoja Tuomio järvessä. Rastaat söivät viimeiset mustikat ja jatkoivat punaherukoilla. Vähintään yhtä hyvä vaihtoehto olisi ollut siirtää karhu itärajalle
Sumun pienen pienissä pisaroissa ilmiö menettää värinsä, kaaren säde on sateenkaarta pienempi mutta paksumpi kuin sateenkaarella. Sateenkaaret syntyvät sateessa, sumukaaret sumussa. Aiemmat kreikkalaiset luonnonfilosofit olivat epäilleet, josko moinen näky olisi lainkaan mahdollinen. Tämä on harvinainen, ihmeellinen merkki! Janno Moilanen Monet eivät ole tällaista koskaan nähneet. AJANKOHTAISTA Kuun kaaria Syksy on oivaa aikaa haaveilla Kuun sateenkaaresta. Kuun sumukaarista löytyy kourallinen kotimaisia valokuvia, mutta Kuun sateenkaaresta ei tiettävästi ensimmäistäkään. Pirautan tähtitieteen harrastaja Jari Piikille Juvaan. Muistamme yhdessä puoli tusinaa Kuun sumukaaren havainnutta suomalaista, joista kukin tuntuu nähneen sen vain kerran. Pesueesta lähti viisi poikasta maailmalle. SUOMEN LUONTO 9/97 kaari on leveä holvi maiseman yllä. Tiedän vain yhden ihmisen, joka on onnistunut näkemään täydenkuun loihtiman sateenkaaren. Friedrich von Schiller: Wilhelm Tel/ (suom. Myöhemmin näytelmäkirjailija ja runoilija Schiller sijoitti Kuun sateenkaaren jopa näytelmäänsä Wilhelm Tel1 vuonna 1804: Tosiaankin! Sateenkaari keskellä yötä! Sen synnyttää Kuun valo. Mustapäätaskun itäisellä rodulla on kaulan ympärillä valkea vyö, eteläisellä rodulla vyö yltää vain kaulan sivuille. Toisaalta Laji on tavattu hiljattain myös Latviasta, joten se saattaisi olla leviämässä pohjoiseen luontaisesti. Piikki on yksi heistä. Kaksi aiempaa pesintää ovat vuodelta 1992. Hienoimmillaan Kuun sumuJouko Veikkolainen Kirjokultakuoriainen on Imatran ihme Imatran Vuoksenniskalla on parina kesänä pörrännyt kirjokultakuoriaisia. Useimmiten se jääkin haaveeksi. Se on kaksinkertainen; katsokaa, sen yläpuolella on toinen kalvakampi. Upean täydenkuun sumukaaren tavoitti oulunsalolainen Jarmo Moilanen Liminganlahden aamuöisissä usvissa syyskuussa 1996. Kuun sateenkaarta hieman arkisempi yön valo on Kuun sumukaari. Kirjokultakuoriainen on Välimeren maiden ja Kaakkois-Euroopan aroseutujen laji. Tutkija Ilpo Mannerkoski Suomen ympäristökeskuksesta uskoo, että kuoriaiset ovat tulleet tahattomasti ihmisten mukana jostakin kaakosta. 11. Eino Leino), Otava 1907. Jo Aristoteles tiesi kertoa, että puolen vuosisadan aikana oli Kreikassa koettu Kuun sateenkaari kahdesti. Marko Pekkala Paavo Hamunen Itäinen mustapäätasku pesi Suomessa kolmannen kerran Mustapäätasku (itäinen maura-rotu) pesi kolmannen kerran Suomessa viime kesänä
Keskus tarjoaa edulliseen hintaan monenlaisia rakennusja remonttitarvikkeita lavuaareista ja vessanistuimista 12 aina oviin ja ikkunoihin saakka. Luomu on myös kannattavaa. Tilalla on aumakomposti, mutta Soinun tavoitteena on siirtyä suljettuun ravinnekiertoon. Mistä ruskan värit tulevat. Näin tehoviljeilyillä pelloilla. Esimerkiksi vehnää opiston pelloilta tulee noin 4000 kiloa hehtaarilta, ja kilosta saa 180 penniä. 3. "Päästäkseen samoihin tuloihin tavanomaisesti viljelevän olisi saatava hehtaarilta toistakymmentätuhatta kiloa", Soinu laskeskelee. 7. U udel leenkäyttökeskukseen voi tuoda käyttökelpoisia rakennusosia, ja toiminnan vakiinnuttua keskus käynnistää noutopalvelun purkuja saneerauskohteista. Tänä vuonna näyttää käyvän vielä paremmin. Yli kuukauteen ei ollut satanut, ja vi ljapellot olivat tuleentuneet liian aikaisin, kesken parhaan kasvukauden. Soinun mukaan kestävyys kuivuutta vastaan johtuu siitä, että luomuviljojen juuristot ovat terveet, ja ne pystyvät ilmavassa mullassa tunkeutumaan syvälle maahan. Tämän kesän pitkä kuivuusjakso ei tehnyt vahinkoa Soinun luomuviljalle. Timo Soinu on ollut 30 vuotta maanviljelijä, ja muiden viljelijöiden tavoin hänkin varmisti sadon tekolannoitteilla Kemiran ohjeiden mukaan. 6. Vakka-Suomen Maaseutuopiston luomupellot Vehmaalla sen sijaan olivat vielä aivan vihreitä. Soinu kertoo tutkailleensa luomutuotannon periaatteita pitkään. Jo silloin Soinua huoletti maan kunto; pellot olivat kuin betonia, jonka päällä vesi seisoi. AJANKOHTAISTA ASKELEN EDELLÄ Ei teorioita vaan toimiva esimerkki Maan lounaiskolkka näytti heinäkuun lopussa keltaiselta mereltä. Muistatko muita. Viime vuonna kylvettiin ensimmäiset luomulohkot ja sato onnistui yli odotusten. 5. "Eikä sellaista kukaan saa. Valaita Itämeressä! Voiko se olla mahdollista. Lakki, jalka, tuppi , heltat ja pillit. vinteet maaperän kautta, ja kaiken järjen mukaan ne voivat silloin paremmin." Ja niin ne voivatkin. Tunnistatko nämä eväkkäät. Hän on yhteistyössä Vapon kanssa kehitellyt ison tunnelikompostorin, jolle haetaan parhaillaan rahoitusta. Petri Nuutinen 411 1. Kiima on totuttu liittämään kevääseen, mutta monilla nisäkkäillä kiima-aika onkin syksyllä. 4. Markku Varjo/Luontokuva! Reijo Juurinen/Luont.okuvat Markku Varjo/Luontokuva! 2. Mainitse esimerkkejä näistä. Kun kiertelimme opiston tiluksilla, luomupellon ja teboviljellyn pellon eron huomasi selvästi. "Maanviljelijöitä ajaa tekolannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttöön pelko sadon epäonnistumisesta", Soinu sanoo. Opiston tilanhoitajaksi ryhtyi maanviljelijä Timo Soinu, jonka vastuulla on 73 hehtaaria peltoa ja 200 hehtaaria metsää. Opisto ehdittiin jo rahan puutteessa lopettaa, kun Vakka-Suomen ammattioppilaitoksessa keksittiin, että luomuviljelystä voitaisiin saada maineikkaalle opinahjo lie uutta elinvoimaa. "Ei vain ole tultu ajatelleeksi. Siinä on vain seisty ja lietteet ovat valuneet jokeen ja raha saman tien." Alice Karlsson Rakentajan uusi pakki Pääkaupunkiseudun ensimmäinen rakennusosien uudelleenkäyttökeskus on aloittanut toimintansa Kierrätyskeskuksen naapurissa Helsingin Kyläsaaressa. Montako prosenttia Suomen maatiloista tuottaa luonnonmukaista ravintoa: a) 1 prosentti, b) 5 prosenttia, c) 10 prosenttia. Siili on yksi niistä nisäkkäistämme, jotka ovat kokonan rauhoitettuja. Uusix-verstaat ovat Helsingin kaupungin töidenjärjestely-yksikön hanke, joka pyrkii luomaan uudentyyppisiä työpaikkoja rakennusalalle ja estämään käyttökelpoisten ja korjattavissa olevien rakennusosien joutumisen kaatopaikoille. Normaali hehtaarisato on siinä 6000 kilon paikkeilla." Tulopuolelle voidaan laskea myös alentuneet tuotantokustannukset, kun tekolannoitteita ja kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä. "Luomussa kasvit saavat raJonna Laurila Timo Soinu on tyytyväinen. Luonnonmukainen viljakin tarvitsee ravinteita, mutta niitä ei kauhota kaupan pussista vaan kompostista. Anna-rukiista on tulossa erinomainen sato rutikuivasta kasvukaudesta ja kylmästä keväästä huolimatta. Tehoviljeltyjen viljojen juuret ovat hyvin lähellä maan pintaa. Mitä sanastoa tämä on. Ja mitä enemmän hän asiaan perehtyi, sitä järkevämmältä se alkoi näyttää. Vastaukset sivulla 58 SUOMEN LUONTO 9/97. Osa vastaanotetusta tavarasta on tarkoitus kunnostaa työverstailla. "Ei tämä homma niin ihmeellistä ole", Soinu sanoo. Ruska on syksyn kaunis luonnonnäytelmä
Kurton mukaan esimerkiksi kaikki Helsingin tammet ovat peräisin istutetuista puista, sillä luonnonpuut hakattiin aikoinaan laivanrakennuksen tarpeisiin viimeistä myöten. "Pihakrassi asusti täällä jo Kustaa Vaasan aikana", hän kertoi. Verkostojohtaja Seppo Nevaharju myöntää, että urakkaan kuuluu Raatteen tien kunnostaminen kuormaautoilla ajettavaksi. Menneisyys sai vaatimattoman kaunistumaan. Kasviretkellä pitkin asvalttia Helsingin Suurkirkon portailla liki 30 päätä kumartui katsomaan pikkuriikkistä porraskivien välistä puskevaa kissankitaa. Tie kulkee pitkin Vienansalon eteläosaa ja tuo muitakin laajoja suojelualueita helpommin ja kannattavammin hakattaviksi. Jossakin kohdin Suomalaiset hakkasivat Karjalan suojelualueilla läpi kesän. Mikko Niskasaari 13. Sokeriksi pohjalle Kurtto jätti Siltavuoren salmen rannassa kasvavan unkarinpernaruohon. Lupaa ei herunut edes venäläisille tutkijoille, joskin kovan painostuksen jälkeen on lupailtu, että petroskoilainen ryhmä pääsee käymään vyöhykkeellä. "Puutarhakasvit selittyvät sillä, että ihmiset syövät portailla torilta ostettu ja hedelmiä ja marjoja", Kurtto sanoi. "Sen sijaan joku japaninkellukka ... Sähkö tarvitaankin paikalliselle rajavartiostolle ja ennen kaikkea Kostamuksen napamiehille, jotka jo valitsevat huvilatonttejaan rajavyöhykkeeltä. "Kissankita on saattanut kulkeutua meille jo kasakoitten hevosille tuodussa rehussa", oppaamme, kasvitieteilijä Arto Kurtto kertoi . Näyttelyyn voi tutustua arkisin klo 9.30-16.00. Suomesta vedetään nyt tien reunaa pitkin sähkölinjaa karjalaiseen Latvajärven kySUOMEN LUONTO 9/97 AJANKOHTAISTA Jorma Laurila Helsingissä on parhaimmillaan 430 kasvilajia neliökilometrillä, kun niitä karussa metsässä on vain alle 100. Uutta hyökkäystä Vienansalon sydämeen valmistellaan pitkin kuuluisaa Raatteen tietä. kerrotaan, että luvan puutavaran tuontiin Raatteen kautta ovat jo saaneet Kainuun Sähkö, Keski-Lapin Puu ja Vainionpää-yhtiöihin kuuluva Martinniemen saha. Linjaa tekee Kainuun Sähkö Oy. Alueista arvokkainta, Kalevalapuistoksi suunnitellun Vienansalon eteläreunaa, on hakannut ainakin haapaveteläinen Vainionpää-yhtiöt. Tosiasiassa kylässä on kaksi siviilitaloa. Metsien suojeluarvoja kartoittavia suomalaisia tutkijoita ei ole päästetty rajavyöhykkeelle tarkistamaan hakkuiden laajuutta. Syksyisin sen voi nähdä viilettämässä pitkin maata hurjasti kierien. Kurtto tervehti peltovalvattia, vanhaa tultuaan jo 12 vuoden takaa. Noin kilometrin retkellä tuli merkittyä muistiin 76 lajia, joista rikkapalsami oli upeimpia. Suomussalmella Raatteen kohdalta rajan yli menevää tietä on ollut vuosikymmenet mahdoton ajaa kuorma-autoilla. Alice Karlsson Kuvia metsästä Alkuperäinen metsä ja metsuri, yhtä uhanalaisia Ari Komulaisen valokuvanäyttely Mennyt metsä syyskuun loppuun asti Luontokuvissa Nervanderinkatu 11 , Helsinki. "Se pitää typestä ja viihtyy koirien lirautuspaikkojen lisäksi myös muun muassa lintuluodoilla." Joukko vaelsi Snellmaninkatua ylös. Kainuun rajavartiostosta tukka sekä puuntaimet raidasta ja haavasta vaahteraan. Valvatin lisäksi katua kunnioittivat myös kaupunkien peruskasvit, voikukka, leskenlehti, kylämaltsa ja luOHO! Jään. Olimme Suomen luonnonsuojeluliiton kaupunkikasviretkellä elokuisessa Kruununhaassa. Matkalla siitä tipahtelee siemeniä, jotka yrittävät juurtua uuteen maaperään. Kissankita on yksi portaiden 73 kasvilajista. Kaikkiaan pääkaupungissa kasvilajeja on 1080. Erään rännin alta löysimme järviruokokasvuston, "Unioninkadun oman kosteikon". Kosteikkojen ja villiomenien lisäksi retkeemme sisältyi muitakin yllätyksiä. Liikennemerkin tyveltä puski omenapuu ja Yrjö Koskisen kadulla myrkyllinen hukanputki houkutteli persiljamaisine lehtineen maistemaan. Työmaalla hakkaa paltamolainen Eero Pyykkönen Ky, jonka johtaja kiistää hakkaavansa suojelualueilla, mutta ilmoittaa että "puut viedään Ruotsiin". Kasvi tuli meille vuosisadan alkupuolella aroilta viljan mukana. Linjaa mainostetaan kehitysyhteistyöhankkeena, Latvajärven kylän sähköistämisenä. Lajien kirjo ulottuu puutarhakasveista outoihin ulkomaisiin tulokkaisiin. olisikohan niin, että joku olisi käynyt katsomassa sitä kasvitieteellisessä puutarhassa ja kuljettanut sen tietämättään tänne." Kirkon portailta retki jatkui muutaman askelen päähän kadulle. Siinä, aivan seinän juuressa kasvoi ilmavaa pihakrassia, joka Kurton mukaan on hyvin luonteenomainen kaupunkikasvi
Hylkeiden kehittyminen maanisäkkäistä vedessä liukujiksi ja pitkiin sukellusaikohin pystyviksi on vaatinut monenlaisia muutoksia. Kompostin kääntäminen ja tyhjennys talikolla voi olla hankalaa. Kulliva Kompostori on ollut markkinoilla pari vuotta ja uusin keksintö, ekopenkki, esiteltiin yleisölle vastikään. Hylje sukeltaa kuin sukkula Millaista olisi olla hylje, paksuniskainen, pullohartiainen mestarisukeltaja. Ekopenkissä on biojätteille suuri kompostisäiliö, jonka Raimo Flink Ekopenkissä kasvit hyödyntävät kompostia heti, kun se on kypsynyt niille sopivaksi. Pirjo Liiäperi lisätietoja kompostoreista ja kompostikäymälöistä on kirjassa Raimo Flink, Asta leppälä: Ravinteet kiertoon käytännön keinot ja tekniikat. Yksi niistä on ylipaino: rasvakerros täyttää ruumiin epätasaisuudet, jo!Ioin siitä tulee sukkulamainen. Ehkäpä juuri viiksistö kertoo hylkeelle senkin, missä asennossa se kulloinkin on pintaan nähden. Siksi hylkeet kykenevät havaitsemaan viiksillään hyvinkin vähäiset veden värähtelyt, sukellusnopeutensa ja nähtävästi myös veden kulloisenkin syvyyden. Viiksikarvojen tehoa välittää ärsykkeitä parantaa ratkaisevasti, että niiden poikkileikkaus on ellipsinmuotoinen sekä se, etteivät ne ole tasapaksuja vaan paikoin on kapeampia kohtia. Ekokompostoreissa on yhdistetty lämpöja kylmäkompostorien toiminta sekä kasvimaa: ruokajätteet muuttuvat mullaksi sekä lierojen että mikrobien avulla. Ekopenkissä lämpöeriste on korvattu multakerroksella, jota käytetään Ekopenkissä kasvit hyödyntävät kompostin ravinteita heti, kun se on kypsynyt niille sopivaksi. Ilkka Koivisto Kompostorit puskevat kukkia tai porkkanoita myös kasvimaana. päälle on sovitettu porrastetut kasvi penkit. Ekokompostori saattaa jäätyä talvella mutta keväällä se taas herää 14 eloon. Kuvassa saimaannorppa yksi 200 jäljellä olevista. Kukkivaan Kompostoriin mahtuu 800 litraa lehtikariketta ja lisäksi 50 litraa ruoantähteitä. Flink on itse saanut kompostoristaan peräti 15 kiloa porkkanaa neliömetriltä. Siinä voi myös kasvattaa kukkia tai viljellä hyötykasveja. Tutkimusten mukaan hylkeiden viiksikarvojen tyviosassa on aistinsolukkoa kymmenkertaisesti enemmän kuin maanisäkkäillä. Ekopenkki sopii myös kompostikäymäläksi. Tammi 1997. Veden alla sydän löisi verkkaisesti, mutta aivoihin tulisi silti riittävästi punaista elonestettä. Aiheesta saa tietoja myös suoraan Ekoinfo ry:n Raimo Flinkiltä puh. Jäteastia on tehty reijitetystä ja ruostumattomasta erikoislevystä, josta jyrsijät eivät pääse läpi. Tämä sai ekokeksijä Raimo Flinkin kehittämään ekokompostorit, jotka sopivat myös pieneksi kasvimaaksi. Uroksen sukuelimet ja naaraan maitorauhaset piilottelevat puolestaan tasaisen vatsan suojissa. Tämän tajuaminenhan tuottaa veden kolmiulotteiseen syliin sukeltaneelle ihmispololle joskus ongelmia. Kullivassa Kompostorissa on suuri lehtikompostori lehtien ja muiden kasvijätteiden monivuotiseen kompostointiin ja keskellä pieni jätekompostori ruoantähteille kesäkäyttöön esimerkiksi mökille. Lisäksi umtJ.a hidastavat ulokkeet, kuten eturaajat, ovat ruumiin ulkopuolella vasta ranteesta eteenpäin ja kämmenosa asettuu uidessa sen takana olevaan syvennykseen. Näiden ominaisuuksien ansiosta karva vipattaa voimakkaasti, kun veden värähtely osuu siihen. Veren hijlidioksidipitoisuuden kohoaminen ei liioin kutittaisi aivojen hengityskesAJANKOHTAISTA Juha Taskinen/Luontoku vat Hylkeillä lihavuus on elinehto ja herkät turpakarvat kaikkea muuta kuin koristus. (03) 265 6265. kuksia likikään niin herkästi kuin maanisäkkäällä. Mutta yksi päivä elämässä, jolloin pystyisi yhtä pitkiin sukelluksiin kuin hylkeet, olisi poikaa. Eikä maalla liikkuessakaan kaksin-kolminkertaisesta verimäärästä eikä veren ja lihasten moninkertaisesta hapensitomiskyvystä olisi haittaa. Partakin saisi aivan uuden merkityksen. SUOMEN LUONTO 9/97. Tyydyn osaani maanisäkkäänä, jolle ylipainorasva sijoittuu ruumiissa siten, ettei siitä olisi sanottavia etuja vedessäkään. Vaikka nykyisin uin aika paljon, en silti haikaile hylkeiden rasvan antamia etuja. Kasvipenkit on rakennettu lämpökäsitellystä puusta
Kesällä 1997 Hämeenkyrön peltoaukeilla olevista 70 pöntöstä löytyi 16 pesää. Eri lokkilajien nousut ja laskut ovat huvittavuuteen asti kopio siitä, mitä on tapahtunut omilla vesillämme. Tuulihaukka toimii viljelysmaiden monimuotoisuuden mittarina. Henkilökunta saa palkkansa, mutta muuta rahaa puistoon ei tule. Hyvä tuulihaukanpönttö nikkaroidaan siten, että sen korkeus, leveys ja syvyys ovat 30 senttiä. "Ensi talven jälkeen niitä ei ehkä ole enää yhtään", totesivat puiston ihmiset. Selkälokeille se oli Vienanmerelläkin ankeaa aikaa, sillä merija harmaalokit pistelivät selkälokinpoikaset parempiin suihin. Mutta idyllillä on myös kääntöpuolensa. "Näyttääkin siltä, että ainakin täällä Hämeenkyrössä pöntötyksellä katkaistiin pitkään jatkunut tuulihaukan alamäki. Järvisen reviirillä yksikään viljelijä ei ole kieltäytynyt haukanpöntöstä. Matkalla Kelloselän rajanylityspaikalta Kantalahteen pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan Sallatunturia ja Rohmoivaa. rua. "Sen vuoksi ne ovat lähisaaressa pesivän merikotkan mieliruokaa." Vuosikymmenten varrella Vienanmeren lokki kantoja SUOME LUO TO 9/97 AJANKOHTAISTA ovat heilutelleet kuitenkin paljon mahtavammat voimat. Latojen puutteessa käy sähkötolppakin, aukean laidan puihin ripustetut harvemmin. Etuseinä jätetään puoliksi auki ja pohjalle laitetaan viitisen senttiä puJari Salonen Hannu Järvisen oppipoika Ilari Heikkilä kurkistaa tuulihaukanpesään: asuttu on. Luonnonpuisto perustettiin 1932 metsästyksen ja munien keruun harventaman haahkakannan turvaksi. Kun puhe kääntyi Kuolan niemimaan sisäosien eläimistöön, vastaukseksi tuli: ei tietoa. "Viisi reipasta poikasta", kuuluu tilannetiedotus. ,,.-Minun retkipaikkani . Kenties kanta on saatu jopa hienoiseen kasvuun", Järvinen puntaroi tyytyväisenä. Ennen pöntön ripustamista kannattaa ottaa vielä yhteyttä maanomistajaan. Jos ripustuspaikaksi löytyy pohjoisen puoleinen ja paahteelta suojainen ladonseinä pellon keskeltä, se kelpaa haukalle mainiosti. Isolle aukealle kannattaa ripustaa useampi pönttö, sillä haukat voivat hyvänä myyrävuonna pesiä hyvinkin lähekkäin. Kesällä 1995 pönttöjä oli maastossa kolmisenkymmentä, joista yhteen haukka asettui taloksi. Ainakin Merenkurkussa selkälokit ovat jälleen runsastuneet. Järvinen aloitti tuulihaukanpönttöjen nikkaroinnin Hämeenkyrössä kolme vuotta sitten. "Lokinpojat ovat lihavia ja tyhmiä", valisti minua 20 kesänä Kantalahden lintuja tutkinut moskovalaisornitologi ihmetellessäni tämän kesän poikasten niukkuutta. Kesällä 1968 tähystelin niitä kasvitieteen kenttäkurssi lla Kuusamon Kiutavaaralta, si is päinvastaisesta ilmansuunnasta, ja mieleen jäi opettajamme professori Niilo Söyringin sanat: "Jos olisin nuorempi mies, lähtisin sinne heti". "Tehopelloilta lintua on turha etsiä", Järvinen sanoo. . Sieltä saattaisi löytyä kuitenkin ratkaisu meillä toivottomalta näyttävään kiljuhanhen ja naali n suojeluun. Timo Helle Sarja päättyy tähän. Tuulihaukka tulee takaisin Hämeenkyröläinen opettaja ja lintuharrastaja Hannu Järvinen laittaa tikkaat ladon päätyyn ja kipaisee tarkastamaan pari vuotta sitten ripustettua tuulihaukanpönttöä. Rantojen ja saarten mökittymisellä tai veneilyn lisääntymisellä ei ole Vienanmerellä ollut osaa eikä arpaa selkälokin kohtaloihin. Viiden peninkulman laivamatkalle Kantalahdesta Rjaskoviin silmiin sattui yksi ainoa mökki ja pari turskanjuksaajien venettä pikkuvuonojen suilla. Enimmillään tunturipeuroja oli 3500, enää vain sata. Tutkimustoiminnan virittyä 1950-luvulla erityistä huomiota on kiinnitetty merilintujen kannanvaihteluihin ja niiden syihin. Entisenä peurojen tutkijana minua huolestuttaa Kantalahden pohjoisrannalle perustetun tunturipeurojen suojelualueen kohtalo. Kantalahden luonnonpuisto hallinnoi myös Suomelle aikanaan kuuluneita Heinäsaaria, joiden linnustoa etäinen sukulaiseni Einari Merikallio tutki 1920ja 30-luvulla. Vienanmeren kalastuksen romahdus on taittanut merija harmaalokkikantojen kasvun ja samalla on pysähtynyt myös selkälokin alamäki. "Esimerkiksi Uudenmaan ja Varsinais-Suomen laajoilta peltoalueilta tuulihaukat puuttuvat tyystin." Jari Salonen 15. Vuotta myöhemmin pönttöjä oli ripustettu lisää ja pesintöjä löytyi nyt kymmenen. Jos olisin nuorempi mies, lähtisin sinne heti tai mikäpä estää nytkään lähtemästä, sillä eihän 50 vuoden ikä merkitse muuta kuin vapautumista velvollisuudesta osallistua metsäpalojen sammutukseen. "Päinvastoin, monet ovat inostuneet edistämään muidenkin peltolintujen oloja", pitkän linjan lintumies myhäilee. Seuraavana päivänä olimme jo harppauksen idempänä Rjaskovin saarella Kantalahden luonnonpuiston etelärannalla. Merija harmaalokit nousivat aallonpohjasta rauhoituksen myötä, ja kantojen kasvua si ivittivät eivät kaatopaikat kuten meillä vaan tehokalastuksen ja kalateollisuuden lokeille syytämät kalanjätevuoret
Tuli vastustamaton tarve soittaa, laulaa tai joikua", hän muistelee. "Asun osan vuodesta Japanissa kaupungissa, joka oli 1960-1 u vu II a maan saas tunei m pi a. Aulasta avautuu näkymä Lammasjärvelle, johon pari kesävierasta pulahtaa aamu-uinnille. Sitten voimme lähteä maalaamaan musiikin värein, harmonioin ja rytmein tätä hiljaisuutta." Myös lapsuuden muistot vaikuttivat taustalla. Bangkok ja Söul ovat järkyttäneet minua eniten saastuneisuudellaan. "Tajusin, ettei tämä ole se miljöö, jossa Beethoven, Mozart tai Haydn loivat mestariteoksensa. Ritva Kupari Hiljaisuus soi herkimmin Musiikki on elämän perusenergiaa, yhtä tärkeää ihmiselle kuin puhdas luonto, Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin isä, sellisti Seppo Kimanen sanoo. Muun muassa allergisuus lisääntyy huimaavasti ja itsekin kärsin siitä. Kuhmon henki oli sytytetty. Se on myös valtava bisnesmahdollisuus", Kimanen sanoo ja korostaa oman esimerkkimme merkitystä: globaalit ongelmat hoituvat sitten, kun olemme hoitaneet omat ongelmamme. Koko kaupunki oli terästehtaiden paksun savun peitossa ja kalat olivat paenneet joesta. Sitten teollisuutta vaadittiin puhdistamaan päästönsä, ja nyt kalat ovat palanneet jokeen ja ilma on kirkas. "Tämä ei ole ihanneratkaisu, mutta voin paremmin ilman moottoritieruuhkia aamuin illoin. Niin tänäkin kesänä. On suuremmoista, ettei ole riippuvainen autosta, että voi kävellä töihin, konserttiin tai elokuviin niin ettei ole jatkuvasti jonkun mekaanisen kulkuvälineen armoilla." Hänen haaveenaan on kuitenkin saada viikonloppuasunto kohtuulliselta etäisyydeltä Helsinkiä, jotta voisi viettää ainakin kolmanneksen vuodesta lähellä luontoa. Jotta herkkä kamarimusiikki pääsisi oikeuksiinsa, tarvitsemme puhtaan, häiriöttömän, meluttoman tilan niin kuin maalari tarvitse puhtaan kankaan. Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin idea syntyi Kimasen päässä kolmisenkymmentä vuotta sitten kävelyllä Pariisin vilinässä katuporan jyristessä vieressä ja lentokoneen ulistessa pään päällä. Kun hiljaisuus elää, äänen funktio on aivan toinen kuin kaupungissa ihmiskulttuurin tuottaman hälyn ja melun keskellä." Liperin Suurijärven seudut ovat Kimasen lapsuuden maisemia. "Maailmalla matkustaessa ei voi olla huomaamatta, että ihmiset voivat pahoin. Matkustan hirveän paljon ja kohtaan uusia haasteita työssäni , siksi ajoittaiset pysähtymiset ovat hyvin tärkeitä." Jo vuosikaudet Kimanen on pyrkinyt viettämään lomajakson kesämökillään ennen kamarimusiikkijuhlia. Vastuu festivaalin yli sadasta konsertista 15 päivän aikana vaatii kestävyyttä. "Kaikki äänet, jotka kumpuavat luonnon hiljaisuudesta, ovat elävää ääntä, joko tuulen tai eläinten ääniä. "Kainuun luonto pääsee merkittävään asemaan itse kunkin festi vaalikokemuksessa, kun voi olla ulkona mihin vuorokaudenaikaan tahansa miettimättä vaatetusta", taiteellinen johtaja Seppo Kimanen iloitsee kiireen keskellä hienoista juhlailmoista. Kertoessaan kesäpaikastaan Liperissä Kimanen mainitseekin ensimmäiseksi puoleensavetäväksi asiaksi sieltä hiljaisuuden. Meidän pitää aloittaa omasta ympäristöstämme esimerkiksi kieltäytymällä ostamasta tavaroita, jotka on tuotettu saastuttavasti, kehittämällä joukkoliikennettä ja järkeistämällä asumista." SUOMEN LUONTO 9/97. Kaupunki sai hiljattain Rio de Janeiron ympäristöpalkinnon." "Emme pääse eteenpäin syyttelemällä toisia tai sanomalla vaikkapa kiinalaisille, että älkää autoistako maatanne niin kuin me olemme tehneet. Yksinäisen sellon soitto kiirii avarassa Kuhmo-talon aulassa ennen päivän ensimmäistä konserttia heinäkuun lopulla. Melkein pyörryin saasteisiin, kun olin ollut tunnin Söulin liikenteessä." "Meidän koneemme ja laitteemme pitäisi kehittää vielä paljon pidemmälle, ekologisemmiksi. Vastuu on meidän Kimanen miettii hetken, miten kertoisi kriittisestä suhtautumisestaan elämänmuotoomme. "Tätä kaoottista maailmaa ei voi ymmärtää, jos jatkuvasti vain touhuaa ja kerää impulsseja. "Minusta ihminen sekä soittaa, säveltää että kuuntelee musiikkia hyvin eri tavoin, jos hän on yhteydessä luonnonmukaiseen äänitaustaan ja ympäristöön", tänä vuonna 28. Ihmisten elämänlaatu on kehittynyt hurjasti. Hän tietää, miten herkästi ihmiset sulkevat korvansa ja leimaavat saarnaajat tuomiopäivän ennustajiksi. Joskus mitattiin erämaisissa oloissa suota viikko tai parikin. kamarimusiikkijuhlia johtanut Kimanen määrittelee maailmankuulun hengen taustaa. Siellä saunoessaan ja auringonlaskuja katsellessaan hän pysähtyy, tyhjentää sisäisen kalenterinsa ja saavuttaa henkisen liikkumattomuuden tilan. Pysähdys lapsuuden maisemissa Äänimaailma on muusikolle tärkeä siis myös hiljaisuus. Valtiovallan pitäisi yhdistää kaikki mahdolliset voimat, jotta olisimme edelläkävijöitä ekologisessa tekniikassa. "Siellä tuli halu tai suorastaan vietti täyttää sitä suomai16 seman hiljaisuutta äänillä. Musiikin eliksiiri virtaa sieluun parhaiten hiljaisuudessa, siksi Kimanen vei kamarimusiikin erämaiden katveeseen. Seppo Kimanen kulki pikkupoikana usein maanmittausinsinööri1san mukana mittapoikana. "Kuhmon avulla haluaisin muistuttaa ihmisille, että suurkaupungit ovat monessakin mielessä saastuneita ja ettei ihminen voi toimia täysipainoisesti ja luovasti kuin sellaisessa ympäristössä, joka on vallinnut miljoonia vuosia aiemmin ja jossa me olemme osa luomakuntaa." Runsaat 27 vuotta sitten Seppo Kimanen muusikkoystävineen piti Kuhmossa ensimmäiset musiikkikurssit ja konsertit. Seppo Kimanen asuu Helsingin keskustassa vanhassa paksuseinäisessä kivitalossa, jossa on rauhallisempaa kuin aiemmassa asuinpaikassa keskustan ulkopuolella
Säveltäjä kuvastaa myös tietoisesti tai tiedostamattaan aikakauttaan. Taide voi auttaa esittämään tieteen löydöt kansalle. Säveltäjä panee aina oma sieluaan sävellyksiin, ja jos hän on luontoihminen, se tulee esiin. Leiripaikalla on hiljaista. Se ruokkii sielua ja halua elää." "En aio koskaan lopettaa soittamista, festivaalin johtajan työt toivottavasti lopetan vähitellen", Kimanen ennustelee ja kehuu oman soiton palkitsevuutta. Kuhmon festivaali on monen maaseudun rauhaan järjestetyn musiikkitapahtuman esikuvana maailmalla. Jos pohjavesi saastuu, se voi sairastuttaa ihmiset, ja samoin jos musiikkikulttuurimme saastuu, alkaa meidän henkinen rappeutumisemme. Parina talvena on järjestetty myös Ihminen ja kosmos -tapahtuma, jossa tutkijat ja taiteilijat ovat pohtineet muun muassa ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. teen ja tieteen yhteistyö on välttämätöntä, jos aiomme pystyä hahmottamaan, mitä meille on tapahtumassa." Harmoniaa ja riitasointuja "Musiikki on perusenergiaa, elämäneliksiiriä. Samoin kuin kaipaamme virvoittavaa vettä, sielumme kaipaa musiikin harmoniaa, melodioita ja rytmejä. "Sibeliuksella on paljon luontopainotuksia. Sibeliusta on kutsuttu jopa ekologiseksi säveltäjäksi luonnonläheisyytensä takia. Laskevan auringon pune,rns värjää Lammasjärven tyyntä pintaa. Miten on. Tämä aika on ristiriitainen. Äkkiä tummien puunrunkojen takaa lipuu esiin kirkkoveneen pitkä siluetti . Aito kulttuurikeskus "Miten voidaan puhua kulttuurikeskuksista, kuten Lontoosta tai Pariisista, kun niistä puuttuvat hyvä vesi, puhdas ilma sekä rauha paneutua ja pohtia asioita?" "Arvokkainta musiikissa on se, että se säilyttää jonkinlaisen kollektiivisen puhtaan inhimillisyyden. Siinä mielessä rinnastan suuren taiteen aivan elämää kannatteleviin perusvoimiin." Kuhmo on lähempänä tällaisen ajattelun mukaista aitoa kulttuurikeskusta kuin maailman metropolien niin kutsutut kulttuurikeskukset hienoine lentokenttineen ja menevine diskoineen. SUOMEN LUONTO 9/97 Ritva Kupari Kuhmon kesässä voi nähdä huippumuusikoita ajelemassa fillareilla ja hiukan erikoisia liikennemerkkejä. TaiLehtikuva Seppo Kimasen johtama kamarimusiikkifestivaali on pianon ja jousisoitinten juhlaa. Jos hämmennymme joistakin hyvin riitasointuisista nykysävellyksistä, niin pitäisi miettiä, mikä yhteiskunnassamme panee ihmiset säveltämään noin." Tämänvuotisten festi vaalien kääntyessä lopuilleen Seppo Kimanen soittaa Kuhmo-talossa viiden muun maailman huippumuusikon kanssa sykähdyttävästi Brahmsin kauniin Jousiseksteton. Joku soittaa veneessä hanurilla Uralin pihlajaa. Musiikki on kohdannut Kuhmossa kuvataiteen, runouden ja teatterin. "Luulen, että elleivät tiede ja taide löydä toisiaan, ihmiskunta on tuomittu tuhoon. Aurinkoinen heinäkuun päivä on muuttunut lämpimäksi, valoisaksi yöksi. Hän soittaa muun muassa eri puolilla maailmaa konsertoivassa Jean Sibelius -kvartetissa vaimonsa Yoshiko Arain sekä Jukka Pohjolan ja Matti Hirvikankaan kanssa. D 17
Aikaa ja paikkaa ei kukaan osaa ennustaa, mutta silloin tällöin satunnaista kulkijaa onnistaa. Harva Aurajoen rannalla kävelevä osaa kuvitella, että siellä meni 18 10 km Aurajoen valuma-alue on 885 neliökilometriä. Silloin veri vetää jokeen myös kirjolohia, ahvenia, lahnoja ja monia muita kaloja. Aurajoen vakituisia, ihmisen kalatalouteen kuuluvia asukkaita ovat myös nahkiainen ja pikkunahkiainen sekä rapu. Vedestä kuuluu äänekäs läsähdys. kymmenkiloinen meritaimen. Markku Lappalainen Aurajoki palasi Savisamea Aurajoki virtaa läpi tehokkaasti viljellyn VarsinaisSuomen. Meritaimenen lisäksi Aurajokeen nousee syksyisin kudulle merilohia ja siikoja. Turun läpi virtaava Varsinais-Suomen valtauoma on SUOMEN LUONTO 9/97. Silmä tavoittaa vain vilahduksen leveästä selästä ja laajenevan pyörteen, joka saman tien tasoittuu. Aurajoessa on kautta aikojen tavattu 36 kalalajia ja Turun edustan merialueella kuutisenkymmentä. Jokeen nousevia taimenia näkee kaikkialla. Keväällä näyttävintä on kuoreiden vaellus juuri jäästä vapautuneeseen uomaan. Joki virtaa myös tietoverkossahttp://www.weppi.fi/aurajoki. Pöytyällä uoma on vielä perin vaatimaton. Pääuoma laskee Turun edustalla Saaristomereen
Kuva Aurasta. "Itse asiassa mielikuva lohista yksinomaan kirkkaan veden kaloina on väärä", sanoo Turun kaupungin ympäristöviraston suunnittelija Juha Kääriä. Eritoten kuivalla kesäkaudella veden laatu voi heikentyä vakavasti. Lämmin vesi ja jätevedet yhdessä stressaavat kaloja. Savisameus ei kaloja haittaa; kaikSUOMEN LUONTO 9/97 kein jaloimmistakin lajeista löytyy siihen sopeutuneita kantoja. ruskeavetinen, mutta kelpaa kaloille. Maatalouden ravinteet ja jokeen huuhtoutuva maa-aines heikentävät Aurajoen veden laatua. ~lävien kirjoihin. Turun läpi virtaava Aurajoki on elvytetty suojelutoimin ja kalanistutuksin. Joskus ha19. "Vähän veden aikaan puhdistettujen jätevesien kuormitus on merkittävä. Kosket hapettavat vettä eikä happamuudestakaan ole ongelmia. Aurajoen ulottuvilla asuu noin 250 000 ihmistä, mutta suurimmaksi osaksi joki virtailee rauhallisissa maalaismaisemissa. Yläjuoksun kuntien jätevesien puhdistuksessa Markku Lappalainen on vielä toivomisen varaa
Aurajoessa on menestyksellisesti kehitetty meritaimenille aikaistetun istutuksen menetelmää, jossa istutettavat vaelluspoikaset päästetään vapaaksi keväällä jäiden sekaan. Suurimmat taimenet ovat yli kymmenkiloisia. Nuoriherra kylmäharjoittelee kalastusta Halistenkosken kuohujen säestyksellä. määrien mukaan laskettuna yleisin lienee piilotteleva kivennuoliainen, pikkuinen viiksiniekka. Arvellaan, että Aurajoesta saatu naarasyksilö on peräisin silakkamarkkinoilla vierailleen valtion kalatalousoppilaitoksen iskuryhmän akvaariosta. Tulokset ovat rohkaisevia. SUOMEN LUONTO 9/97. Vaeltajista siiat, istutettua kalastoa nekin, nousevat jokeen viimeisinä ennen jäiden tuloa, usein evillään riitteistä vedenpintaa viiltäen. Pari-kolme viikkoa vedessä peuhattuaan kuoreet katoavat. Vuosittain kudulle nousevien taimenten keskipainokin on yli kolme kiloa. Satunnainen eksyilijä on myös miekkasärki, vain kerran Aurajoessa tavattu vieras. Kivennuoliaista ja turpaa on kaikkialla Aurajoessa. Aurajoen kala-asukkaiden joukosta löytyvät myös törö, mutu, sorva, pasuri, kolmipiikki ja kymmenpiikki, hietatokko ja kivinilkka vähintään niminä tuttujen silakan, ruutanan, suutarin, salakan, ankeriaan ja kiisken lisäksi. Vakituisia ja satunnaisia Yleisin Aurajoen kala on niin ikään vaeltaja: keväällä heti jäiden lähdön jälkeen jokeen miljoonapäisinä parvina tulvehtiva kuore. Näin on vahvistettu kalojen leimautumista. Syönnöksellä kalat pysyvät enimmäkseen Saaristomerellä ja merkittävä osa niistä palaa kotijokeensa. Pohjoisamerikkalaista alkuperää olevan harmaanieriän tarinan yksityiskohtia ei tunneta. Haukea joessa ei ole kovin paljon. Juha Kääriä Merilohia: koukkunokkaisen koiraan takana köllöttelee naaras. Aurajoessa elää myös uhanalaisluokittelussa silmälläpidettäväksi määritelty vimpa, säynettä muistuttava särkikala. Särkikaloihin lukeutuva turpa taas lienee kokonaispainoltaan runsain. Aikaistettuja istutuksia Meritaimen on Aurajoen kaloista arvokkain. Tarinalla on näin ollen luonnollinen loppunsakin, ellei joku laske karkuun lisää karppeja; laji ei lisäänny Suomen oloissa. Viimeksi pari kuukautta sitten saaliiksi saatiin viiden ja puolen kilon vonkale. Suutarista on saatu tieto ongintakilpailun kautta. Liika ravinteisuus saa silloin tällöin myös sinilevät rehottamaan", Kääriä kertoo. Kalastajien mieliksi Aurajoen koskivesiin on istutettu puronieriää ja harjusta. Se on koko joen elpymisen symboli, painon mukaan mitattuna runsain kalalaji ja virkistyskalastajien tärkein saalis. Sen jälkeen on ahvenen ja särkikalojen vuoro. Myös lohi-istutuksissa käytetään Aurajokeen nousseiden emojen jälkeläisiä. Syys-lokakuussa huipentuvan meritaimenten vaelluksen jälkeen on merilohien vaellushuipun vuoro. Kuha ja made ovat samanlaisia petoja, tosin jalokalojen onneksi jokseenkin vähälukuisia vakioasukkaita. Lohet ovat keskimäärin yli kaksi kertaa taimenen kokoisia. Jalokalojen istutuspaikoilta rantarosvoja on jopa poistettu, etteivät istukkaat joutuisi ensi metreillään vääriin suihin. Koskissa on erittäin paljon kivisimppuja. Ne leimautuvat ympäristöönsä paremmin kuin lämpimän veden aikaan jokisuulle tai merelle istutetut. Karpin tarina on ihmisen käsikirjoittama. Vaikka yläjuoksun koskia kunnostettaisiin, taimenen kutu pysyy niin pienimuotoisena, ettei se riitä takaamaan kannan säilyvyyttä. Kalastusta kestävän kannan ylläpitäminen edellyttää kuitenkin jatkuvia istutuksia. Kalojen paluu innostaa joen tiukempaan suojeluun pettoman veden tulppa kulkee joessa ja tappaa kaloja. Kokeilut ovat olleet onnistuneita. Aurajoki on myös karpin maailmaa. Se sai alkunsa 1980-luvun lopulla, kun joen yläjuoksun kasvattamolla karkasi erä karppeja. Joukossa ovat myös uoman todelliset jättiläiset, lähes parikymmenkiloiset jässikät. Vuodesta 1991 lähtien taimenistutuksissa on käytetty 20 vaelluspoikasia, jotka ovat peräisin Aurajokeen nousseista emoista. Ympärivuotisesti Aura joessa asuvista kaloista yksilöMarkku Lappalainen Mitä isot edellä, sitä pienet perässä