Maatalouden lisäksi siihen on syynä laajamittainen kirjolohen kasvatus. Viime vuosina on eteläiseenkiin Hapan laskeuma on iskenyt etenkin eteläisen Suomen pieniin, karuihin järviin. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkk inointitarkoi tuksi in. Liikenteen, voimaloiden ja teollisuuden typenoksidija hiilivetypäästöt ovat nostaneet myös alailmakehän otsonin pitoisuudet ajoittain niin korkeiksi, että ne vaarantavat paitsi metsien myös ihmisten terveyden. Luonnonsuojeluliikkeen toiminnalla on kuitenkin keskeinen osuus siihen, että päästöjä ryhdyttiin vähentämään. Myös Lapin virtaavien vesien tulevaisuus näyttää aikaisempaa valoisammalta. Kestotilaus 270 mk . Rehevöitymisen suurin ongelma on nykyisin maaja metsätalouden hajakuormitus, joka näkyy vesissä muun muassa tevien massaesiintymisinä ja kalanpyydysten limoittumisena. Luonnonsuojelijoita on arvosteltu ylilyönneistä, kun laajoja metsäkuolemia ei ilmaantunutkaan. Kysymys ei ole todellakaan mistään pienestä ongelmasta: esimerkiksi koko Saaristomeri on jo selvästi rehevöitynyt. Käyttämällemme painopaperi lle on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Typenoksidit happamoittavat myös luontoa, eikä niitä ole saatu kuriin. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Happamoituneita järviä on muun muassa Espoon-Vihdin järviylängöllä. EU:n ympäristötuki on onneksi käynnistänyt vesiensuojelutoimet lukuisilla maatiloilla. Monien herkimpien järviemme kyvyn vastustaa happamoitumista on todettu viime vuosina lisääntyneen. Sarvilampi, Nuuksion kansallispuisto. 1980-luvun alussa kohistiin Keski-Euroopan laajoista metsätuhoista ja myös Suomessa oli merkkejä metsävaurioista. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että tänä vuonna ympäristötuesta kohdennettiin vain mitätön osa suojakaistojen perustamiseen. Päästöjen vähentäminen ei ole myöskään romahduttanut metsäteollisuuden kannattavuutta vaan pikemminkin päinvastoin. 2 liman ja vesien suojelu tuo tulosta Suomen ympäristökeskuksen antamien tietojen mukaan on toiveita, että vesistöjemme happamoituminen olisi hitaasti laantumassa. M yös asutuskeskusten ja teollisuuden, ennen kaikkea metsäteollisuuden, jätevesipäästöjen vähentäminen on selvästi parantanut vesiemme tilaa. Kyse ei ole sitä paitsi pelkästään rikkiyhdisteistä. Se näkyy muun Suomeen alkanut taas ilmaantua kunnon naavatupsuja. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. Euroopan rikkipäästöt ovat vuodesta 1980 vähentyneet 35 prosentilla ja Pohjoismaiden peräti 80 prosentilla. (90) 228 08210 ja 228 08224. Myös Itä-Euroopan maiden pahimpien tehtaiden sulkeminen ja saneeraus ovat parantaneet ilman tilaa. Kestotil aus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Oravatkin saavat jälleen pesiinsä kunnon vuorausainetta muovinriekaleiden tilalle. Kriittinen kuormitus ilmaisee luonnon sietämän hapmuassa Pohjois-Päijänteen tilan parantumisena. Myös sisämaan puhtaana säi lyneissä suurissa järvissä, kuten Säkylän Pyhäjärvessä, on merkkejä orastavasta rehevöitymisestä. Vaurioihin oli saasteiden ohella luultavasti syynä myös luonnon omia stressitekijöitä, kuten kova kuivuus ja meillä Suomessa ankarat talvet. (90) 2271 967 telefax: (90) 227 1 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. vsk.. Jonna Laurila paman laskeuman pitkällä, vuosikymmenten ja vuosisatojen perspektiivillä. Tilanteen paraneminen johtuu rikkipäästöjen reippaasta vähenemisestä puolentoista viime vuosikymmenen aikana. z LI..J 6 :) Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Typenoksidipäästöt sen kuin kasvavat etenkin liikenteen lisääntymisen takia. Rikkipäästöt eivät ole pienentyneet itsekseen vaan ovat vaatineet suuria investointeja. Kunnon suojakaistat olisivat nopea ja tehokas tapa estää ravinteiden valuminen vesiin. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Sopii kysyä, mikä olisi tilanne metsissämme ja vesistöissämme nyt, ellei rikkipäästöjä olisi vähennetty. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 9/96 55. lrtonumero 33 markkaa. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Rikkipäästöjen väheneneminen näkyy myös metsissä. Siltikään ei ole vielä varmaa, ovatko rikkipäästöt riittävän alhaisia niin sanotun kriittisen kuormituksen kannalta. (90) 228 08 1 telefax: (90) 228 08200 Päätoimiuaja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimittajat Ulla Ahonen, 228 08216 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 M arkku Tantlu (ulkoasu) Salla Tynys, 228 081 (kesätoimittaja) Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa
Sienten merkitys luonnossa on paljon suurempi kuin yleisesti tiedetään. Tuhlaajapojan paluu 11 Heikki Turunen tarttui heinähankoon. Kanootilla kansallispuist~ 24 Varteenotettava vaihtoehto patikkaretkelle. Jaakko Heinonen Heikki Willamo on seurannut pähkinähakkien puuhia monena syksynä. Elämän tehtävänä metsiensuojelu 18 Luontoliittolainen Kaisa Raitio pääsi metsäherrojen neuvottelupöytään. Tulivuoren papukaijat 44 Suomalaistutk.ija kävi papukaijojen pesillä ärjyvässä kraatterissa. Liikkumistapoihin voidaan vaikuttaa 12 Elämää sienirihmojen varassa 14 Uunilahnaa ja lohisoppaa 17 . LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. vuosikerta 9 1996 Seppo Nykänen/Lehtikuva Imatralainen kävelykeskusta on uutta hyvää suuntausta ihmiset viihtyvät. Estelle hyvän tuulen laiva 37 Pieni suuri kauppalaiva on valmis. Hakeista ja muista varastoivista varislinnuista sivuilla 30-33. Puheenvuoro liikennepolitiikasta sivuilla 12-13. Vakiot: Pääkirjoitus 2 Kotimaasta 4 Kysy ekoneuvoa JO Ruuan reitit 42 Ulkomailta 46 Mielipiteitä, keskustelua 48 Kuukauden Ilkka 51 Kiljoja 52 Kysy luonnosta 54 Multasormet 56 Vartalon verhot 59 Summaries ofthe Main Articles 58 3. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Niitty kukkii omilla ehdoillaan 20 Hämähäkit rummuttavat kilpaa 23 Erikoinen naaraita houkutteleva ääni keksittiin sattumalta. 55. Timo Helle pohtii kalojen kohtelua. Mauri RauLkari/1....KA Ahma lönkyttelee Antti Leinonen suden tassunjäljissä 38 Ketoneilikka on aito niittykukka. Sienirihmoja pengotaan sivuilla 14-16. Kätköjä talven varalle 30 Peurakaira odottaa päätöksiä hakkuista 34 Veikko Vasaman retk.imietteitä. Ohjeita niittyjen vaalijoille sivuilla 20-22. Kansikuva: Sivuilla 38-41 paaset kuvaaja Antti Leinosen piilokojuun tarkkailemaan ahmoja. Mielen syvin metsä 28 Neulanreijästä näkyy maailma. vsk
Ampiaisten paljous ihmetytti. Nurmossa heinä saatiin seipäille vaikka välillä sataa rivautteli. Taipalsaarelaiset pääsivät 12.8. D SUOMEN LUONTO 9/96 55. Lisätietoja antavat ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Seppo Sarkkinen (90) 1991 9685 ja ylitarkastaja Tarja Lahtinen (90) 1991 9704. Messuvieraita kehotetaan tulemaan julkisilla kulkuneuvoilla. Sanomalehti kääritään koneen puuosan ympärille ja niitataan. Esimerkiksi 12. Ilmanlaadulle uudet ohjearvot Ulkoilman hiilimonoksidin eli hään, typpidioksidin, rikkidioksidin ja leijuvan pölyn ohjearvoja on tiukennettu. Saleistakin päästiin. mennessä Kaakkois-Suomessa oli jo kolme hellepäivää kun niitä normaalisti on koko kuussa vain yksi. Se oli poissa viikon, mutta ilmestyi taas ja tuli kutsumalla noutamaan tuoretta kalaa kuin vanha tuttu ikään. Vaatimattomaan perhoskesään löytyi sentään yksi poikkeus: keisarinviittoja (kuvassa) lenteli 5. Normaalisti elokuu on kesän sateisin, mutta nyt vettä saatiin vain ripaus. Ullakolla pesivät tervapääskyt kasvoivat ja lähtivät ensilennolleen elokuun puolivälissä. Luomumessut kuudennen kerran Suomen suurin luonnonmukaisen elämän tapahtuma LuomuLahti esittäytyy 28.-29.9. Pintavedet olivat koko maassa kahdesta neljään astetta normaalia lämpimämpiä. päivästä alkaen. Lahtelainen ekokeksijä Jaakko Salminen kehitti pussintekokoneen, jolla pussi syntyy nopeasti sanomalehdestä. Pussi kone! Pussi eloperäiselle jätteelle syntyy nyt ilman tuskanhikeä ja kyynärpäitä myöten painomusteisia käsiä. Hellettä riitti ja vedet lämpenivät. vsk.. Ohjearvot ilmaisevat ilmansuojelun tavoitteita, ja ne on otettava huomioon muun muassa maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä toimintojen sijoittelussa ja lupakäsittelyssä. Lisätietoja saa Jaakko Salmiselta puh. 8. Sitä valmistaa lahtelainen Jasapack Oy kotimaisesta koivusta tai männystä. Punasvaaran metsässä kävellessäni luulin aluksi päässäni olevan jotakin vikaa, niin voimakas oli surina. Kuun alkupuolella lämpötila oli kolmisen astetta normaalia korkeampi ja hellepäiviä alkoi kertyä. Tavoitteena on, että ohjearvojen ylittyminen estetään ennakolta. Poroille pelkässä kuumuudessakin olisi ollut kestämistä, mutta lisäksi riesana pyöri jos jonkinlaista kiusanhenkeä: surisevaa, inisevää, pistävää, purevaa ja munivaa. 940 512 8321 tai (918) 753 6035. uimaan liki 22 -asteisessa Saimaassa! 4 Elokuun hellejakso kuivatti Sodankylässä heinät, kypsytti hillat ja houkutteli lapset uimarannoille viettämään viimeistä lomaviikkoa. Viimeinkin kesä! Mikko Pöllänen Elokuu toi helteet. Ehdin jo huolestua siilistä, joka kävi päivittäin muikkuaterialla puutarhassamme. Luvassa on asiantuntijaesitelmiä, yli 300 näytteilleasettajaa, kotija lemmikkieläimiä, luomuja yrttineuvontaa, käsitöitä ja luomuruokaa. Lahden suurhallissa, jonne odotetaan 16 000 kävijää. Luomu-Lahden tämän vuoden teemana ovat eläimet. Elokuu toi Rautjärvelle kunnon kesän. Lahden torilta on Luomu-Lahteen jatkuva ilmainen bussi kuljetus. Jasapackpussintekokone on Lahden muotoiluinstituutin muotoilema. Edelliset ohjearvot ovat vuodelta 1984. Lisäksi annettiin ohjearvot hengitettäville hiukkasille ja haiseville rikkiyhdisteille, joilla ei ole aiemmin ollut ohjearvoja. Koneesta on jätetty patenttihakemus. Poroja lukuunottamatta kaikki olivat tyytyväisiä
Yksi majavista kuoli. Ei myöskään ole määritelty, millä muilla menetelmillä majavavahinkoja olisi ensin yritettävä estää. toon. Euroopanmajavaa on pyritty meillä suosimaan Itä-Suomesta leviävän, menestyneemmän ja runsaamman kanadanmajavan kustannuksella. Jouko Veikkolainen 5. Jari Salonen monella taholla. Kymmenen viime vuoden aikana ritarikihoja on tavattu erityisesti Parikkalan seudulla, Hämeessä ja Uudellamaalla. Istutuksella halutaan parantaa myös euroopanmajavan elinmahdollisuuksia. Raudoilla pyydystettäessä suuri ja voimakas majava käy usein läpi tuskallisen ja pitkän kuolinkamppailun ennen menehtymistään. Ja metsänhoitajina Samaan aikaan kun Noormarkun ja Pomarkun seudulla metsästäjät tähtäilevät euroopanmajavia, yritetään samaista veijaria istuttaa Kurun ja Ikaalisten rajoilla olevaan Seitsemisen kansallispuis. Euroopanmajava on Suomessa uhanalainen laji, se on luokiteltu harvinaiseksi. vsk. Hajahavaintoja on muualtakin. Viisikymmentäluvun puolivälissä ritarikiho katosi yllättäen, eikä siitä saatu tietoja 30 vuoteen. Suomen perhostutkijain seura kerää tietoja lajin levinneisyydestä. Sitä uhkaavia tekijöitä ei tunneta, mutta sen paluuta ja leviämistä tutkitaan SUOMEN LUONTO 9/96 55. Se on saatanallista, sanoi hän. Kurun Länsi-Aureesta löydettiin taannoin vanha majavanpesä, jonka iäksi määritettiin noin 2300 vuotta. Lattahännät tähtäimessä ... Lähialueilla tavataan jo kanadanmajavia, jotka pyrkivät syrjäyttämään alkuperäiset majavat. KOTIMAASTA Keijo Lahtinen/LKA Majava on kookas jyrsijä, joka säätelee vedenpintaa taidokkailla patorakennelmillaan. Puistoon on istutettu vuoden aikana neljä euroopanmajavaa, joista kolme näyttää kotiutuneen Seitsemisjoelle. Vuosisadan alkupuoliskolla tehtyjen istutusten seurauksena Satakunnassa elää nykyisin vajaa tuhat euroopanmajavaa. Passista ampumalla osa majavista vain haavoittuu ja sukeltaa tavoittamattomiin veden alle. Majavien pyyntiin liittyy myös eläinsuojelullisia ongelmia. Kun majava on alueen perinteinen mutta hävinnyt laJouko Veikkolainen Ritarikihon tunnistaa sinertävästä väristä ja kellanpunaisista jaloista. ji, istutuskokeilu nähtiin viisaaksi", Metsähallituksen Länsi-Suomen puistoalueen aluejohtaja Jorma Koivurinne selvittää. Sata ritariperhosen toukkaa ja yhdeksänkymmentäyhdeksän loispistiäistä, vihoviimeistä hyönteismoukkaa, raatokärpäsmäistävain yksi ritariperhonen! Ja maisteri pisti sen. Maaja metsätalousministeriö on antanut luvan tappaa sata euroopanmajavaa Satakunnassa. Laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Tappolupia on annettu myös "ylitiheän kannan hoitamiseksi". Suomen euroopanmajavien metsästys herättää hämmästystä, koska lajin runsasluminen ja leviäminen uusille alueille olisi hyvin toivottavaa. Veli-Risto Cajander ... Seitsemiseen niistä toivotaan uudenlaisia metsänhoitajia. Lauri Viita (Kootut runot 1954) sai loisesta jopa aiheen runoonsa Amicus naturae: Sata ritariperhosen toukkaa vain yksi ritariperhonen. Satakunnan riistapäällikön Mauri Krusbergin mukaan pyyntilupia on myönnetty siksi, että majavat kaatavat puita tai aiheuttavat metsille haittaa rakentamalla patoja, Ritarikiho palasi Ritariperhosen loispistiäinen, parisenttinen ritarikiho, oli 1910-40-luvuilla Suomessa hyvin yleinen. Majavat pyydystettiin satakuntalaisten metsästäjien avulla Noormarkusta. Alkuperäiset majavamme metsästettiin sukupuuttoon 1800luvulla. Ei liene olemassa virallisia ja julkisia pelisääntöjä siitä, minkälaiset metsävahingot oikeuttavat saamaan euroopanmajavan tappoluvan. Sitä istutettiin meille samaan aikaan euroopanmajavan kanssa kun ei tiedetty, että majavat ovat eri lajia. 90 prosenttia ritarintoukista oli loisittuja. Majavien patoaltaat ovat muokanneet alueen maisemaa merkittävästi. Tällainen olisi tilanne, jossa laji aiheuttaa suuria vahinkoja ja näitä ei pystytä estämään muuten kuin tappamalla majavia. EU:n elinympäristödirektiivissä euroopanmajava on rauhoitettu laji, jota saisi tappaa vain erityistapauksissa. jotka nostavat vedenpintaa. "Majava tuo monimuotoisuutta, jota ei muuten saada aikaan. Jari SaJonen Seitsemisjoen varressa majavat ovat jo päässeet savotan alkuun
vsk.. Kolme vuotta sitten lentolaskennassa saatiin Kuhmon peurakannaksi noin 850 yksilöä ja tämän vuode11 kevättalvella 1004. Varmasti vajan omistaja on huomannut muiden samalla menetelmällä lintuja pyydystävien inehmojen tapaan, että verkko on julma ja tehokas pyydys. Tuula-Maria Ahonen Keksinnöistä ,1 tarkemmin: Ekoinfo ry, Perkiönkatu 65 B 9, 33900 Tampere, puh. Tosin vielä kesällä 1995 kaksi kolmesta radiolähettimellä varustetusta peurasta päätyi kesänviettoon aidan taakse. Erittäin mielellämme olisimme ottaneet pussintekokoneen, jonka avulla voi tehdä sanomalehdestä biojätepussin, mutta ikävä kyllä koneen valmistama pussi oli liian pieni meidän tarpeisiimme. Kurkistus läheisen venevajan nurkan taakse antaa selityksen lintujen käyttäytymiselle. Valmistajan mukaan luonnonvalo lisää työtehoa, vähentää sairastumista ja auttaa myös talvimasennukseen. Usein asia selviää vasta ammuttujen eläinten kalloista. Ahvenanmaan kylärantojen yleensä punamullattujen venevajojen ryhmät ovat viehättäviä rakennuksia. Venevajan ovien alalaitaan kiinnitetty verkko lienee tarkoitettu esteeksi, jotta linnut eivät lentäisi sisälle pesimään ja sotkemaan kulkuvälineitä. Poistuin perheineni näyttelystä mukanani puinen tuubinpuristaja ja pussinsulkija sillä saa esimerkiksi kahvipussin suljettua tiiviisti. Jäimme vakavasti harkitsemaan polymeerikalvolla toimivaa vedensuodatinta, jossa suodattimien uusimisen sijaan suodatin pestään muutaman kerran kuukaudessa. kummastelen poikkeuksellisen pelotonta naarashaahkaa, joka myös ääntelee omituisesti. Mitä parhainta klubiaskiarkkitehtuuria. Siinä sivussa se tulee toimineeksi pyydyksenä, eritoten jos verkko on punottu nailonista. Se oli käynyt poroerotuksessa vasana, mutta mikä se on. Mamman seurassa kelluu toinen naaras, ilmeinen kotiapulainen, ja tenniskengän kokoinen untuvikko; seurue pakenee lähestyjää vastahakoisesti. Pulverimaali, jossa maalia tehdään juuri tarvittava määrä, tuntui myös innostavalta keksinnöltä. Ensisijaisesti pitäisi metsästää peurojen ja porojen risteytymiä, joiden tunnistamisessa Kainuun riistanhoitopiiri opastaa. Ne ovat parinkymmenen viime vuoden aikana saaneet pitemmät jalat! ei synny maalijätettä, ja pakkauskin on pahvia. Kukkivassa kompostorissa ruokajätteitä ei tarvitse käänEsteaita on selvästi 20 vuotta myöhässä. Vaja on tiukasti lukossa, joten lintu jää muiden armeliaisuuden varaan jos muita sattuu paikalle. Sitä käytettäessä 6 KOTIMAASTA Antti Leinonen Tämä korvamerkitty eläin uiskenteli Lentualla heinäkuussa 1993. Peurojen ja porojen sekoittuminen näkyy paitsi KuhEkokeksintöjä asuntomessuilla Ylöjärven Asuntomessuilla oli ekokeksintönäyttely, jossa oli 43 keksintöä. Illalla haahkanpoikanen on poissa verkosta veikkaan, että lokit ovat hakanneet sen suihinsa. Sopivan tiheäsilmäinen teräsverkko ajaisi saman asian, ja ilman turhia uhreja. Ja varmasti lainvastainen. Markku Lappalainen SUOMEN LUONTO 9/96 55. (931) 265 6265 tai 949 626 860. Ei ainakaan poro. Vajan oven alalaitaan viritetyssä verkossa pirisee haahkanpoikanen, pahassa pinteessä, josta se ei ilmiselvästi selviä omin tai edes emonsa avuin. Kokemuksesta voin sanoa, että tunnistaminen on todella vaikeaa asiantuntijallekin. Voisi päätellä, että keväästä 1995 käytössä ollut aita Kuhmon pohjoisrajalla on vähentänyt peurojen hävikkiä poronhoitoalueelle. Eräässä puisessa kompostorissa oli koristeviillokset sivuilla, ja oma lukunsa oli kukkiva kompostori. Kompostoreja katsellessa huomasi, että kompostori voi tavoitella jopa kauneutta. Lisäksi siinä on ergonomisesti hyvä kasvien hoitoasento. Metsäpeuran metsästys alkaa Kuhmossa saa tänä syksynä ampua 10 peuraa. Nyt satimessa rimpuilee haarapääsky, joka vasta kiinni jääneenä räpistelee vimmatusti. tää tai sekoittaa, eikä se valmistajan mukaan houkuttele kärpäsiä eikä rottia. mossa tavattavina korvamerkittyinä ja merkitsemättöminä poropeuroina, myös poromiesten mukaan Suomussalmen eteläisen paliskunnan porojen peurottumisena. En ylety auttamaan untuvikkoa. Jari Pehoranta Antti Leinonen Ekokoirankoppi ei kuulunut keksintöihin virallisesti, mutta eikö sekin ole keksintö koirankoppisarjassa. Pariovilla varustettuja veneiden talleja. 1960-1970luvuilla tutkijoiden uumoilut porojen ja peurojen pitkälle edenneestä risteytyksen estävästä rodullisesta eriytymisestä ovat osoittautuneet toiveajatteluksi. Eckerössä kesällä kerran ... Ne istuvat poukamissa somasti, tolalleen hieman notkahtaneet talovanhukset. Samoin myös luonnonvalolamppuja, jotka Yhdysvaltojen korkein lääkintäviranomainen FDA on luokitellut lääkintälaitteiksi
Siurossa toivotaan, että voimalan uusi ruotsalaisomistaja M arkku Lappalainen Halli on saanut luodin nahkaansa ilmeisesti luodolla !epäillessään. Salametsästykseen viittaavat raadosta tehdyt havainSUOMEN LUONTO 9/96 55. Melko pitkään jatkuneen ammuskelun jälkeen veneessä olleet huomasivat tulleensa havaituksi, jolloin he lopettivat ammuskelun. Kansallispuisto on toiminut kymmenkunta vuotta. He näkivät kansallispuiston ulkoreunalla venekunnan, joka aikansa kierreltyään siirtyi kansallispuiston alueelle, ja veneestä ryhdyttiin ampumaan. Markku Lappalainen 7. Kanta on havaittu hyväksi ja taudittomaksi. Merkitsemällä kerätään tietoa muun muassa karppien liikkumisesta ja istutusten kannattavuudesta. Tämä velvoite aiotaan nyt vaihtaa kunnostushankkeeseen", sanoo hankketta ajava Hämeen maaseutuelinkeinopiirin kalatalousjohtaja Jukka Muhonen. Veneessä oli kolme miestä, ja sen omistaa eräs tunnettu nauvolainen. Kaikki ovat jalokarpin eli viljellyn karpin suomupeitteeltään eroavia muotoja. not: luoti on mennyt sisään satakiloisen uroshallin kyljestä, katkaissut yhden kylkiluun ja tullut vatsasta ulos. Jo kaksi vuotta sitten KuloJorma Salonen Tampereen Pyhäjärveen on tänä kesänä polskahtanut 700 kiloa merkittyjä karppeja. Trunsön ulkosaaristossa kansallispuiston vesillä metsästettiin salaa haahkoja. Kansallispuiston johtaja Jouko Högmander on tehnyt tapauksista rikosilmoituksen Nauvon nimismiehelle. Istutettaessa 300-grammaiset karpit ovat venähtäneet jo kolmekiloisiksi siiman vinSiuronkoski toutainten lastentarhaksi "Voimayhtiöllä on ollut velvoite rakentaa koskeen kalatie, mutta sitä ei ole tehty 90 vuoden aikana. Salametsästyksen merkkejä on maastossa todettu silloin tällöin, ja huhuja aiheesta kuullaan jatkuvasti. Vonkale jäi saaliiksi merialueella Olkiluodossa. Tapauksen havaitsi hyljelaskenguttajiksi. Jari Salonen toja tehnyt turkulainen mies ja hänen kaksi seuralaistaan. Suurin Suomessa pyydetty karppi on painanut 18 kiloa. Ensimmäiset karpit istutettiin Suomeen jo 1800-luvun puolivälissä, mutta tuloksia aiemmista kokeiluista ei ole kerätty. Voimayhtiölle 1,5 vesikuution ohijuoksutus kalojen vuoksi oli aivan liikaa. Karppia pidetään turvallisena istutuskalana, koska se ei tiettävästi lisäänny vesistöissämme: poikasten koetinkivi on talvisin jäähtyvä vesi. Vesioikeus saa elokuun aikana lupahakemuksen, jossa koski halutaan muuttaa niin toutainten kuin taimentenkin lisääntymisaluSalametsästystä Saaristomerellä Saaristomeren kansallispuiston ulko-osissa on paljastunut kaksi salametsästystapausta. Järviimme istutettu karppikanta on peräisin Ruotsista ja Neuvostoliitosta. Karppi viihtyy rehevissä vesissä. Ammuskelijoita ei saatu tuoreeltaan kiinni. Nykyisin istutetaan nahka-, suomuja peilikarppeja. Sen sijaan veneen nimi ja rekisterinumero ovat tiedossa. Nyt on tiedossa kaksi selvää näyttöä. Kunnostushanketta on jarruttanut Siuron voimalaitos ja sen entinen omistaja Hämeen Sähkö. Yksi venekunta tavattiin heinäkuun lopulla ammuskelemassa Nauvon Trunsön ulkosaaristossa. Uhanalaiseksi luokitellun toutaimen elinolot kohentuvat huomattavasti, kun Nokian Siuronkoskea aletaan vihdoin kunnostaa. Viime vuonna koko valtakunnassa kunnostusprojekteihin käytettiin 4,5 miljoonaa. Seudulla on tunnettuja harmaahylkeiden lepäilyluotoja, ja sinne ollaan perustamassa hylkeidensuojelualuetta. Tapahtumasta tiedotettiin oitis merivartiostolle, mutta lähellä oleva valvontakamera ja tutka olivat epäkunnossa, joten ammuskelua ei saatu tallennetuksi kuvanauhalle. Jorma Salonen osaisi kääntää entisöinnin myönteiseksi ympäristöteoksi. Karppi syö pohjaeliöitä, joita se tonkii esi in pohjamudasta jopa kymmenen sentin syvyydeltä. Siuronkosken kunnostus on valtakunnallisestikin merkittävä hanke. lstutuskokeilu kestää seuraavat kymmenen vuotta. Valtio on vastikään hankkinut tarvittavia alueita omistukseensa. veteen istutettiin sata karppia. Siksi esimerkiksi Aasiassa kala on arvostettu ja suosittu. KOTIMAASTA Karppien istutusta kokeillaan Tampereen Pyhäjärveen istutettiin tänä kesänä 700 kiloa karppeja, joista osa on merkitty. Harmaahylkeen tappajan jäljittäminen on vaikeaa, sillä tapahtumalla ei ole silminnäkijää. Hyljettä on ilmeisesti ammuttu sen ollessa makuulla. Sen kustannusarvio on noin 350 000 markkaa. Rahassa se oli noin 60 000 markkaa vuodessa. Myös merivartioston lähettämä partio saapui paikalle myöhässä. Borstön saaristosta puolestaan löydettiin ammuttu harmaahylje. vsk. Nuoret karpit siirretäänkin kalanviljelylaitoksilta vesistöihin yleensä vasta parivuotiaina. eeksi ja lastentarhaksi
Yllätyksekseen hän huomasi Myössäjärven Karhunpesäkiven ympäristössä mahdollisesti koko Fennoskandian vanhimman mäntymetsän. Minkäänlaisen elävän olennon tappaminen ei oikein luonnistunut, mikä parikymmentä vuotta sitten vielä kuului opintoihin. Mikäli ilmojen haltiat, ihminen ja metsäpalo suovat, Myössäjärven vanha metsä voi olla pystyssä vielä muutaman sadan vuoden ajan. "Nimestään on saanut kuulla tietysti tutkijapiireissä, mutta harva muu siihen tarttuu tai sanan merkitystä edes tuntee." Hentovartisia piippoja Sinikka ei edes harkinnut tutkimuksensa kohteeksi. Ne sitovat runsaasti vettä ja tasapainottavat metsän vesitaloutta. "Minua on pienestä pitäen kiehtonut niiden menneisyys. Sinikka Piippo teki työtä käskettyä ja on viihtynyt työssä. Alue rajoittuu Hammastunturin erämaa-alueesta pois jätettyyn Kirakan talousmetsään. Suurin osa alueen aihkeista on osoittautunut yli 400-vuotiaiksi. Hempeämielisyys ajoi kasvitutkijaksi. Elleivät kohtaloksi olisi tulleet sammalet, hän todennäköisimmin tutkisi sanikkaisia. Tropiikin sammalet ovat hyvin erikokoisia ja moninaisia. "Olemme nimenneet 66 tieteelle kokonaan uutta lajia ja 186 Papua-Uuden-Guinean alueelle uutta lajia", maksasammaliin erikoistunut Piippo selvittää. Hän luennoi yliopistossa ja muuallakin rohdosja lääkekasvien käytöstä ja käytön historiasta. Sinikka Piiposta piti tulla eläintieteilijä, mutta opintojen edistyessä mieli muuttui. Myössäjärvellä yli 700-vuotias mänty Joensuun yliopiston tutkija Jouko Meriläinen tutki kesällä 1994 pohjoissuomalaisia vanhoja metsiä muun muassa Inarissa. Ylä-Lapin luonnonhoitoalue on luvannut alueen leimikoita suunniteltaessa jättää järeimmät männiköt välialueiksi. Sammalten ohella Piippoa kiinnostavat lääkekasvit. Sinikka törmäsi sukunimeensä ensimmäisen kerran pienenä eläinharrastajana, kun luonnon ihmeitten joukosta löytyi piippolimakotilo. On puiden lehdillä kasvavia, ihan pieniä soluista koostuvia ja sitten hyvin isoja, ja mikroskoopilla eroja löytyy lisää!" Papua-Uudessa-Guineassa Sinikka Piippo ei ole vielä käynyt, mutta tänä syksynä työ vie Tansaniaan kuukaudeksi. Myössäjärven männikkö sijaitsee aivan nelostien tuntumassa Ivalon ja Inarin kylien puolivälissä. Moni sanoo, että tämä on paras paikka maailmassa tutkia trooppisia sammalia." Kasvimuseo johtaa kansainvälistä Länsi-Melanesian sammalkasviohanketta, johon liittyviä tutkimuksia on julkaistu jo 65. Kevätpiipon ja nurmipiipon moni muistaa, mutta kaikkiaan Retkeilykasvio tuntee 12 erilaista vihviläkasveihin kuuluvaa mätästävää piippo-ruohoa. vsk.. Iäkkäin Myössäjärven puista on ainakin 700-vuotias. Tarkan iänmäärityksen estää tyvilaho. 8 KOTIMAASTA NIMENSÄ VÄÄRTI Piippo sammalten keskellä Ri1va Kupari Dosentti Sinikka Piippo istutti asetelman kevätpiipoista ja sammalista. Hän tekee muutaman muun tutkijan kanssa perustavanlaatuista sammaltutkimusta Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Trooppisia maksasammalia on tuhansia erilaisia; Suomessakin lajeja on 216. Kun näen saniaisen, muistan muinaiset saniaisja kortepuut..." Hän upposi tropiikin sammaliin 15 vuotta sitten, kun Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Timo Koponen matkusti Papua-Uuteen-Guineaan keräämään sammalia ja lähetti sieltä kortin, että jonkun pitäisi ryhtyä niitä tutkimaan. Tietysti sammalia keräämään. Ritva Kupari Leena Örnberg Tutkija Jouko Meriläinen kurkottaa 700-vuotiaan männyn lustojen salaisuuksiin. Melko pian paljastuivat myös kasvikirjan piipot. Mutta miksi ihmeessä juuri Suomessa näitä tutkitaan. "Meillä on ehkä maailman kattavimmat kokoelmat, jotka pohjautuvat jo viime vuosisadalla hankittuihin näytteisiin. Myössäjärven lähiseudulla voi olla vieläkin vanhempia puita. Sammalet ovat tärkeä osa tropiikin vuoristosademetsien ekosysteemiä. Mutta sammaleissakin riittää työsarkaa, määrittämistä, ihmettelemistä ja ihailemista. Ikipetäjän kuoleman jälkeen se voi kelona uhmata aikaa ihmisiälle vertaamattomasti. Vesa Luhta "Ne ovat tosi kauniita. Papua-Uusi-Guinea on osa Länsi-Melanesiaa
vsk. Antti Halkka KUKKA IKKUNALLA Anopinkieli ei hevin lak:astu Anopinkieli, Sansevieria trifasciata, on uskomattoman kestävä huonekasvi. istutuksista. "Nyt taimenia näkyy joissa", sanoo lähinnä Uudellamaalla vaikuttavan Taimeninstituutin aktiivi Henrik Kettunen. Luonnonvaraisesti lisääntyviä taimenia voitaisiin Kettusen mukaan myös kalastaa. Anopinkielen pienet vaalean kellanvihreät kukat piilottelevat lehtien seassa. Viihtyessään anopinkieli pyrkii kasvamaan suureksi. Rea Peltola Hammastunturin erämaa-alueella hakataan syksyllä Hammastunturin erämaaalueesta aiotaan ottaa 20 700 hehtaaria metsämaata luonnonmukaisen metsänhoidon piiriin. Kasvi pitää runsaasta kastelusta ja lannoituksestakin kesällä ja kasvattaa silloin tanakoita, tummia ja kiiltäviä lehtikimppuja ruukun täydeltä. Hakkuut tehdään miestöinä talviteitä pitkin. Alkuun ne odottelevat jokien suvantojen pohjilla, että vesi nousee riittävästi. Hakkuut tulivat mahdollisiksi, kun ympäristöministeriö viime talvena vahvisti Hammastunturin erämaan hoitoja käyttösuunnitelman. Kierros Kettusen kanssa Espoon taimenpuroilla on mieleenpainuva. Vesa Koivu Anopinkieli on niittänyt mainetta muun muassa tehokkaana huoneilman puhdistajana. Liian valoisalla ikkunalla anopinkieli kukkii herkästi, mutta kukinta jää usein huomaamatta. Kettunen kumppaneineen on soraistanut taimenille kutupaikkoja ja järjestänyt kutureittejä. Maapohja on sammaleista ja jäkälää on vähän, mistä syystä Ivalon paliskunta hyväksyy metsänkäsittelyn alueella. Taimenet kutevat Etelä-Suomen taimenet alkavat näihin aikoihin nousta kutupaikoilleen. Alue on tarkoitus käsitellä 80 vuoden kuluessa. Sen tuskin saa hengiltä muuten kuin kastelemalla sitä talviaikaan ylenpalttisen runsaasti. Ministeriön ja käyttösuunnitelman mukaan väljennysluonteiset hakkuut eivät olennaisesti muuttaisi metsien peitteisyyttä tai vähentäisi vanhojen metsien osuutta, koska vuotuinen metsänkasvu on suurempi kuin poistettavan puun osuus. Ainakin Gumbölenjoen kanta lienee kuitenkin alkuperäinen, sillä se poikkeaa entsyyrnitutkimuksen mukaan kaikista tunnetuista taimenkannoista", selittää Kettunen. Anopinkieli on vanha viljelykasvi, sitä on kasvatettu Hollannissa jo 1700-luvulla, ja keltareunaanopinkieltäkin jo tämän vuosisadan alusta lähtien. Vesa Luhta 9. "Tällöin kuitenkin suositeltava olisi niin sanottu Catch and Release -malli, jossa pyydetty kala päästetään takaisin jokeen." Malli jakaa voimakkaasti suomalaisia kalamiehiä, koska moinen kalastus ei juuri ole ollut tapana meillä, vaan pikemminkin tiheään asutussa Keski-Euroopassa. "Osa taimenista on peräisin SUOMEN LUONTO 9/96 55. Hänen mielestään olisi tärkeää, ettei alkuperäisiä kantoja sekoitettaisi istutuksin. Ylä-Lapin luonnonhoitoalue alkaa hakata Hammastunturin erämaassa niin sanotulla Kaitaselän alueella Tolosjoen länsipuolella heti maan routaannuttua. KOTIMAASTA Antti Halkka Taimenenpoikasia tarttui hetkeksi Henrik Kettusen tutkimusperhoon Espoon Gumbölenjoessa. Yhdistyksen jäsenet ovat jo muutaman vuoden ajan talkoilla kunnostaneet kutupaikkoja varsinkin Espoossa ja tuloksiakin on saatu. Sitten ne ponnistelevat kutemaan uskomattomankin pieniin puronuomin. Leimikko on noin 120 vuotta sitten palanutta tasarakenteista tiheää metsää. Paliskunta ei yleisesti puolla erämaa-alueen hakkuita, mutta Kaitaselän hakkuut ovat paliskunnan mielestä pienin paha, jonka avulla voidaan säästää porotalouden kannalta arvokkaampia alueita. Se kuitenkin saattaa olla luonteva vaihtoehto Espoossa, joka on Suomen toiseksi suurin kaupunki. trifasciata 'Laurentii' Zairesta. Kasvin saa pysymään kohtuullisissa mitoissa istuttamalla sen parin vuoden välein suunnilleen samankokoiseen ruukkuun kuin ennenkin. Anopinkieli on kotoisin trooppisesta Afrikasta, keltaraitainen muoto S. Talvella kastelua vähennetään: lämpimässä huoneessa vettä annetaan pari kertaa viikossa, ja lehtisuppiloihin varotaan roiskuttamasta pisaroita, ettei juurakko mädänny. Kauneimmillaan anopinkieli on suoralta auringonpaahteelta suojatulla valoisalla paikalla. Luonnossa anopinkieli kasvaa puolivarjoisilla paikoilla, missä sen maata myöten suikertava juurakko muodostaa nopeasti suuria kasvustoja. Vanhoja juurakon osia voi varovasti karsia, jolloin ruukkuun mahtuu uutta multaa. Teiden ja rakennusten puristuksiin jääneissä joissa ja puroissa on tosiaankin taimenia, kuten voin omin silmin nähdä
Jos tien vierellä on tiheä pensaikko, lyijy tai muut haitalliset aineet eivät leviä kovin pitkälle. Ympäristömyrkkyjä voi kertyä myös mykorritsasieniin, joilla on kiinteä yhteys puuhun jonkin sienijuuren kautta. Lyijy ei ole valtateiden varsien ainoa ympäristöongelma. Niissä on muun muassa makeutusaineita, kosteudensäilytysaineita, emulgointiaineita ja aromeja. Sen mukaan perusmassaan voi kuulua synteettisinä osina muun muassa buteeni-kumia, parafiinia, vahoja ja polyetyleeniä. Tien vierestä poimittujen sienien syöminen silloin tällöin ei vaaranna terveyttä, mutta tällaisten sienien runsas ja säännöllinen popsiminen voi aiheuttaa terveyshaittoja. Hiukset puhtaiksi Onko shampoiden "ympäristöystävällisyydessä" eroja. Mikä olisi luontoa säästävintä shampoota. Shampoissa käytetään yleisesti anionisia, amfoteerisia ja nonionisia tensidejä. Purukumin hajoamista kompostorissa ei tiettävästi ole tutkittu, mutta voi olettaa, että lämpökompostorissa purukumin hajoaminen nopeutuu. Heikki Kotiranta Suomen ympäristökeskuksesta kehotti muistamaan vanhat nyrkkisäännöt turva-alueista. Marjo Ranta-Nurminen Leafilta arvioi, että luontoon heitetyn purukumin hajoaminen kestää noin viisi vuotta. Tällaisilla alueilla sieniä voi kerätä hieman lähempää tietä kuin aukeilla paikoilla. Esimerkiksi Urtekramin shampoot hajoavat hyvin helposti vesistöissä eikä niissä käytetä haitallisia kompleksinmuodostajia. Kunnes toisin osoitetaan, lienevät ekokauppojen shampoot ympäristöä säästävimpiä. Renkaissa on monia muitakin haitallisia yhdisteitä, mutta niiden kulkeutumista sieniin ei ole juuri tutkittu. Tämän vuoksi joutsenmerkityt shampoot eivät saa sisältää NT A:ta eikä EDT A:ta yli 0, I:tä prosenttia. Monet shampoissa käytetyistä tensideistä hajoavat melko heikosti. Shampoissa käytetään myös paljon väriaineita, joista eräät voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Vähentääkö ryöppääminen lyijyä. Tuote ei saa olla ympäristölle tai terveydelle vaarallinen tosin tällaisia tuotteita ei tietojeni mukaan ole ollutkaan myytävänä. Vilkasliikenteisten valtateiden varrelta ei tulisi kerätä sieniä. Autojen renkaista irtoaa muun muassa kadmiumia, joka siirtyy helposti sieniin. Shampoiden kompleksinmuodostajat, kuten NT A ja EDT A, sitovat vedestä metalli-ioneja. Pohjoismaisen ympäristömerkin, joutsenen, kriteerit shampoi lle ovat juuri valmistuneet, mutta tätä kirjoitettaessa yhtään hakemusta merkin käyttöoikeuden saamiseksi ei vielä ole. Täydellisesti se tuskin hajoaa kompostorissakaan, joten purkka pysyy luonnossa jonkin aikaa. vsk.. Joutsenmerkittyjen shampoiden Markku Tanuu hajusteiden on oltava International Fragrance Associationin ohjeiden mukaan hyväksyttyjä. Läheskään kaikkia saastuneita maa-alueita ei ole tutkittu, saatikka puhdistettu. Maastosta riippuen turva-alueen tulisi olla 50-100 metriä. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (93 1) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sll f i Tien varren sienimaastot Kuinka läheltä valtateitä voi poimia siema turvallisesti. Mihin seikkoihin pitäisi kiinnittää huomiota. Hajoaako purukumi luonnossa. Purukumista jää pureskelun jälkeen jäljelle lähinnä purukumin perusmassaa, joka on varsin monimutkainen tuote. Kovin tarkkoja tietoja perusmassasta ei voi saada tuotesalaisuuden vuoksi , joten tarkan arvion tek minen purukumin hajoamisesta pelkän koostumuksen perusteella on vaikeaa. Myös haj usteet voivat aiheuttaa joillekin ihmisille oireita. Lyijyn määrä bensiinissä on vähentynyt, mutta lyijy säi lyy maaperassa hyvin pitkään. Melkein kaikki shampoiden ainekset ovat synteettisiä. Raja-arvot on ilmaistu tuotteen kuiva-ainepitoisuutta kohti . Komponentteja, jotka eivät hajoa helposti tai täydellisesti, ei saa olla yli 15 milligrammaa kuiva-ainegrammaa kohti. Joutsenmerkin kriteerien mukaan kaikkien tensidien on oltava helposti hajoavia. Ympäristömerkintää varten tehtiin Norjassa esitutkimus shampoiden koostumuksesta ja ympäristöhaitoista. Vanhat teollisuusalueet on syytä jättää rauhaan, sillä usein niiden maa10 perä on saastunut. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Joutsenkriteerien mukaan väriaineiden tulee olla EU:n kosmetiikkadirektiivin tai jonkin Pohjoismaan elintarvikelainsäädännön mukaan hyväksyttyjä. Purukumin perusmassan valmistusta ja koostumusta valvoo tarkasti Yhdysvaltain elintarvikeja lääkintäv irasto. Tämä ei tosin takaa vielä sitä, että hajusteille herkistyneet eivät saisi oireita. Suurin osa syötävistä sienistä on juuri mykorritsasieniä, muun muassa rouskut, tatit, haperot, suppilovahvero ja kantarelli. Yleensä shampoot sisältävät hyvin paljon vettä. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 9/96 55. Maaperästä lyijy siirtyy helposti sieniin, erityisesti lahottajasieniin, kuten korva-, herkkuja mesisieniin. Tyypillisiä kemiallisia pääkomponentteja ovat tensidit, kompleksinmuodostajat, pHsäätäjät, hoitavat ainesosat, viskositeettia säätävät aineet, säilöntäaineet, hajusteet, väriaineet ja vesi. Ympäristömerkin saaminen edellyttää, että tuotteen tulee täyttää EU-direktiivien vaatimukset kosmetiikkatuotteista. Joutsenkriteereissä suositaan tuotteita, jotka sisältävät mahdollisimman paljon varsinaisia tehoaineita. Joutsenmerkittyjen shampoiden ympäristökuormitus määritellään erityisellä pistelaskulla, johon vaikuttavat kemikaalien myrkyllisyys sekä tuotteen pakkauksen paino/hyöty -suhde. Luonnontensideistä valmistettuja hiustenpesunesteitä saa lähinnä luontaistuoteja ekokaupoista. Pienillä teillä turvarajana voi pitää pölyetäisyyttä. Mäet ja tiheä kasvusta estävät haitallisten aineiden leviämistä. Joutsen-shampoissa on lisäksi rajoitettu tiettyjen kemikaalin käyttöä. Purukumi koostuu jopa kymmenistä eri yhdisteistä. Onko lyijyttömään bensiiniin siirtyminen kaventanut turvaaluetta. Valitettavasti kompleksinmuodostajat toimivat myös vesistöihin joutuessaan ja muuttavat pohjasedimenttien raskasmetalleja liukoiseen muotoon, jolloin ne päätyvät myös ravintoketjuun
Ruoankin vaadin vain koska nälkäisen käsissä ei hanko pitkään heilu. Te älykkäät, jotka palvotte luontoa jotenkin asiallisemmin ja silti varmaan yhtä suurella rakkaudella, te jotka tiedätte, sanokaa lastemme tähden mitä tämä on. Vaan vielä mitä. Aikakautemme urbaanien valtiaiden, modernien EU-ihmisten lötkötellessä rannalla tai istuessa olutterasseilla minä nostelen puolituoretta painavaa luokoa seipäille tai mätän aiemmin seivästettyjä kuivana kahisevia heiniä latoon siitä lähtien monta päivää, koko helteiseksi äityvän poutaviikon. Tiedän vaarantavani erään kiireellisen tilaustekstin työstämisen ja siitä luvatun suurehkon rahapalkkion poistumalla päiväkausiksi kirjoituslaitteeni äärestä. Mutta sellaisena, uupumuksesta vapisevin polvin, kipein käsin, seipäänkalikoita taskussa, mieli suuren kiitoksen ja onnen ja kosmisen itkun sekaisessa hurmoksessa, tunnen tulevani kelvolliseksi laskeutumaan illan tullen maakesän , minun taivaani , tuon ikuisen, jumalansyliin. sontarenki , niin vieras on aina vieras. On tullut ryypättyäkin ja huseerattua maailmalla, varmaan he ovat kuulleet. Vaikka lienen koko kansan kirjallinen heinäja SUOMEN LUONTO 9/96 55. Sinnekään minua ei ole pyydetty. Eivät vain ilkeä käskeä pois. Siksihän minä sinne menin. Jotenkin en tiedä siihen muuta keinoa kuin ankara, säälimätön ruumiillinen työ jossain syvällä sisällä maan sydämessä, mahdollisimman pitkälle kohti vanhuutta ja kuolemaa lipuvan elämäni loistokkaimpia aikoja muistuttavissa oloissa. VanhaHeikki Turunen läksi heinähanko olalla kokemaan oudon jumalanpalveluksen, ripin ja sakramentin kuuman taivaan alla. Omalle pellolle en pääse appeni lopetettua karjanpidon. Rituaali se on, sieluni kaikesta kuonasta vapauttava jokakesäinen katharsis, minun outo jumalanpalvelukseni, rippini ja sakramenttini kuuman taivaan alla, suitsukkeenaan tukahduttavan pölyn ja niityn hajujen primitiivinen yhdistelmä, palvontani kohteena ja armonjumalanani polttava aurinko ja kaikki mikä siitä kasvaa. Kirkolla käydessäni olen huomannut Kajaanintien varrella sateessa kyhjöttäviä mustuneita heinäseipäitä. Koen olevani sivullinen tunkeilija, kuokkavieras yksinkertaisen maaelämän suuressa kesäjuhlassa, valon ja mullan häissä. Kuin varas hänelle kuulumattomia sädehtiviä aarteita katselen jo syrjäsilmällä tavallisen suomalaisen perheviljelmän jotenkin luonnollista kesäistä suloa, kärjistään tyhjiksi vajunutta heinäseipäiden merta niittyjen värjyvässä autereessa. Tienion takia en siis lähde liikkeelle. Lähden tekemään luovaa työtä, jonka hallitsen luultavasti paremmin kuin yksikään toinen kirjailija kenties koko maailmassa luomaan heinää sei päi lie. Kumpi on sairas ja lopussa, minä vai tämä maailma. Uskon ja toivon luovan taiteilijan olevan siellä kipeään tarpeeseen sadekesänä, jolloin karjan terveydelle välttämättömän kuivarehun talteenotto hienoimmillakin nykyaikaisilla korjuumenetelmillä on ollut mahdotonta. Poikasena toisten hyrsyläläisten mukana Venäjällä sotavankeudessa ollut vanhaisäntä, aina ennen ateriaa puolisalaa ristinmerkin kohti nurkassa olevaa ikonia tekevä herkkä ortodoksi, hamuilee taskuaan virnistäen lämpimän parransänkisen karjalaisnaamansa koko leveydeltä. emäntä alkaa mäilytä tuttavallisesti kuin veljelle. Heillä näyttää olleen pellolla mukavaa keskenään, omalla kotoisella sakilla. Nuori isäntä, parhaillaan omaa komeaa taloa itselleen ja sievälle vaalealle nuorikolleen rakentava poikamaisen iloinen Petri kännykkä ohjaamon ovipielessä kunnon EU-viljelijän tapaan oikein keskeyttää seipäänreikien kairaamisen jutellakseen kanssani. Näppylähanskat takataskussa ja tuppipuukko vyöllä käyn liiteristä appiukon ikivanhan, maasepän takoman valtavan heinähangon, keskeisimmän työkaluni lantatalikon, pokasahan, kirveen ja kirjoituslaitteeni ohella. Mutta olen häikäilemätön ja menen pyytämättä. Siitä se alkaa. Lähintä ahkeraa ja tosihalpaa heinärenkiä tarvitsevaa karjatilaa etsiessäni joudun ajamaan naapurikylään, tuorerehun sijaan jostain syystä suuritöisellä kuivaheinälinjalla pysyneeseen Hämylän siirtolaistaloon, jossa olen kulkenut heinällä jo ainakin kymmenenä kesänä. Ehkä tavalliset kunnon ihmiset vierastavat kaltaistani, katsovat vaivautuneina kuin saastaa, että taasko se sieltä vääntäytyy, julkisuuden pilaama turpea sika. Toki myös kohentaakseni rapistunutta fyysistä kuntoani, mutta ennen kaikkea puhdistautumaan ja eheytymään henkisesti, sovittamaan jotain mihin olen hairahtunut lihani heikkouden takia, kuviteltuani nuorena olevani jotain enemmän kuin miksi osoittauduin. Tunnen olevani häiriöksi, meneväni toisten apajille, hyötymään jälkiviisaasti ja röyhkeästi ihmisten työn ja maauskon ansiosta näihin päiviin säilyneestä talonpoikaisesta elämänmuodosta, jonka itse olen nuoruudessani hylännyt sittemmin katteettomaksi osoittautuneiden suuruuden unelmien takia. Ovat vielä ehtineet tehdä pihapelloilleen satoja heinäseipäitä sateiden välissä osoittaen siten pärjäävänsä mainiosti ilman jonkun kirjailijanretkun apua. Niin. 11. Ei se minulle työtä ole raskaudestaan huolimatta, ei mitään maataloutta. "Elä musikka huoli. vsk. Nuuhkin poudan poltteessa kuoleutuneen timoteiniitoksen armasta tuoksua ja lehmihaasta kesantoveräjän takaa henkivää, pimetossa päiväsydäntä lötköttelevän karjan ja savikolla kuivuneiden sontakasojen hajua kuin kevytmielisesti hukkaamaani ja jälleen löytämääni maan lapsen lapsuutta ja nuoruuden ja miehuuden väkevimpiä kesiä, jotain minulle ansaitsemattoman hyvää. Vaihdan porvarilliset collegeni hihattomaan t-paitaan ja haalistuneisiin housunresuihin. Niin ruumis kuin sielu tuntuvat olevan kipeästi jotain vailla auringon pilkistäessä heinäkuun lopulla pitkästä aikaa sadepilvien raosta. En taida olla kovin mieltäylentävä näky huohottaessani ja hikoillessani kuin hevonen, heinänroskien ja pölyn takerruttua kerrokseksi hiestä niljaiseen ihoon, silmänvalkuaisten mulahdellessa lian kanssa tummaksi päivettyneestä naamasta, pitkän harmaan intiaanitukan rakosista. " Maa tuntuu antavan heidän kauttaan minulle anteeksi, luvan palata. Kukapa nyt, suoraan sanoen, ilkeäisi vaivata kuulua kirjailijaa, joka vielä tunnetusti saattaa riehua raskaassa ja pölyisessä työssä ympyräistä päivää kiusallisesti vain ruokapalkalla uuden merkkiteoksen syntyäkö pelännevät vaikeuttavansa kurjilla heinätöillään. Tunnen itseni tuhlaajapojaksi , joka palaa kotiin avojaloin ja nöyränä miehenä. Onko tämä enää normaalia, mitä tämä oireilee itsestäni ja aikakaudestamme. Olisin pikemmin valmis hiukan maksamaan siitä, että ylimalkaan saan vielä tehdä jossain heinätöitä. Panemma tupakiksi, kerran hosboti meille pouvan loati ... Tai en tiedä. Heikki Turunen Tuhlaajapojan paluu Täysi horsmankukka ja angervon kermanvalkeat hattarat pientareilla ovat julistaneet heinäajan alkaneeksi. No pikkuisen kyllä hävettää ilmestyä vielä nykyaikana ihmisten pihamaille kaksimetrisine hankoineni , heinähousuineni ja tuppipuukkoineni kuin jokin menneisyyden haamu. Jätän näköiselleni ja kokoiselleni köriläälle alunperinkin liian herraskaisen työni sisällä kirjoituspöydän ääressä
vsk.. Kävelykeskustat, pyörätiet ja joukkoliikenne tarvitsevat lisää tukea. Sitten se otettiin yleisesti käyttöön ja ihastuttiin siihen vauhtiin ja vapauteen, minkä automobiili yhtäkkiä luojan luomille ihmislapsille tarjosi. Myös joukkoliikenteen kehittämistoimet älykorttiratkaisuineen ja niin sanottuine kutsuohjattuine liikennejärjestelmineen suunnataan pääosin sinne, missä joukkoliikenteellä ei matkustajamäärien perusteella ole realistisia olemassaolon mahdollisuuksia. Tielaitoksen ennusteessaan käyttämä lähtökohta on arveluttava, koska siinä on oletettu taloudellisen kehityksen jatkuvan samaan tahtiin kuin ennen lamaa. Poliitikkojen juhlapuheissa ja EU:n liikennepoliittisissa tavoitteissa asetetaan aina ensimmäiselle sijalle joukkoliikenteen kehittäminen ja sen toimintaedellytysten parantaminen. Joukkoliikenne sinne missä joukot liikkuvat Sama pätee myös joukkoliikenteen hoitoon. Nyt vain reissaamme paremmilla me12 Liikkutnistapoil Suomalaisessa liikennepolitiikassa on siirryttävä raskaasta insinööriajattelusta ihmisen tasolle, kirjoittaa Sisko Kangas. Vuosisatoja olemme käyttäneet matkantekoon 72 minuuttia vuorokaudessa niin teemme edelleen. Koko autokanta oli tuolloin sama kuin tänä vuonna valmistettavien autojen määrä. Suomalaista liikennepolitiikkaa ohjaa paljolti Tielaitos, joka tekee liikenneja autokantaennusteensa ylimitoitetusti . Tielaitos perustelee autokantaennusteillaan omia tiehankkeitaan, mutta sen lisäksi näitä lukuja käytetään perusteena muihin, esimerkiksi automarkettien investointipäätöksiin. Myös verottaja rakastaa autoja, sillä mistään muusta viinaa lukuunottamatta ei kansa ole yhtä suostuvainen veromarkkoja pulittamaan. Sama määrä vainajia tuli tuolloin Yhdysvaltojen maantieliikenteessä jo runsaassa kahdessa kuukaudessa. Olisi luullut, että kun menopelit paranevat ja matkat taittuvat ennätyksellisen nopeasti , aikaa jäisi enemmän ihmisen omaan käyttöön. Suomessa liikenneja autokantaennusteen tekee taho, SUOM EN LUONTO 9/96 55. Myös virkamiehet ja poliittiset päätöksentekijät kaikkialla valjastettiin autoja öljyteollisuuden palvelukseen. Kun muistetaan, että autojen päästöt ovat pahimmillaan juuri ensimmäisten kilometrien aikana, haasteita liikennesuunni ttelijoi lie, kaavoi ttaji lle ja liikenteestä vastaaville löytyy. Vietnamin sota kuohutti aikanaan mieliä niin USA:ssa kuin Euroopassakin. Vastuu liikenteen sujumisesta sysätään kunnille, ja niiden resurssit esimerkiksi katurakentamiseen ovat varsin rajoitetut esimerkiksi Tielaitoksen mammuttibudjetteihin verrattuna. Autoilun lisääntyminen ei ole luonnonlaki. Sen tehtävänä on edistää kestävän kehityksen mukaista liikennepolitiikkaa. Nyttemmin on alettu vaatia oikeuksia myös muille kuin autoilijoille. Tuskin koskaan ihmisellä on ollut niin kiire kuin nyt. Nyt pystyttiin taittamaan muutamassa tunnissa matka, johon ennen oli varattava aikaa päiväkausia. Kenelläkään ei ole tarkkaa käsitystä siitäkään, kuinka paljon ihmisiä kuolee autoilun aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Vuosittain maantieliikenteessä kuolee 500 000 ja loukkaantuu 15 miljoonaa ihmistä. Autollisissakin perheissä ajopeli on yleensä yhden ihmisen käytössä (keskikuorma 1,3), ja ajokortittomia on 42 prosenttia väestöstä. Liikenteen aiheuttamat ympäristöriskit ovat etenkin suurkaupungeissa mittavat, ja vaikka tekninen kehitys on tuonut ratkaisun joihinkin päästöongelmiin, esimerkiksi hiilidioksidi on edelleen ratkaisematon kysymys. Autokaupassa liikkuu suuri raha 1950-luvulla maailmassa oli puolet nykyisestä väkimäärästä. Ja suurista rahoista onkin kysymys; Suomessakin yksistään autokaupan arvo on vuosittain 10 miljardia markkaa; öljyja muu oheiskauppa on moninkertainen. Ja syystä: joka kolmas suomalainen talous on ilman omaa autoa. Tieliikenne tuottaa jo nyt viidenneksen kaikista Suomen hiilidioksidipäästöistä. Vaikka ihmisten päivittäinen liikkuminen on pääosin omalla paikkakunnalla kulkemista töihin, kauppaan ja asioille, liikenteestä vastaavat viranomaiset, liikenneministeriö ylimmäisenä, unohtavat tämän liikennepolitiikassa kokonaan. Autokannan arvioidaan lisääntyvän ennustejaksolla 47 prosentilla, josta henkilöautokannan osuus on 42 prosenttia. Joskus vain tuntuu siltä, että todellista tahtoa ei ole edes olemassa: käytännön toimet suunnataan yksityisautoilun hyödyksi, ja joukkoliikenteelle jäävät vain kauniit lupaukset. Sata vuotta sitten keksitty henkilöauto on mullistanut ihmisen elämää enemmän kuin mikään muu keksintö. Insinöörien ihanne on jatkuva rakentaminen Suomalainen liikennepolitiikka on sodan jälkeen ollut teiden rakentamista ja yksityisautoilun toimintaedellytysten parantamista. Vuoden 1967 loppuun mennessä oli sodassa kuollut runsaat yhdeksän tuhatta amerikkalaista. nopeleillä ja entistä ehommilla maanteillä pidemmälle. Mutta kuinkas kävikään. Joka neljäs automatka on alle kolme kilometriä. Ensin sitä ihmeteltiin, pelättiin ja kummasteltiin. Tämä kehitys johtaisi siihen, että vuonna 2020 Suomen maanteillä liikkuisi yli kolme miljoonaa autoa kun niitä tällä hetkellä on 2,2 miljoonaa. Vuoden vanha liikenne-ennuste 1995-2020 väittää, että tieliikenne näinä 25 vuotena kasvaisi peräti 41 prosenttia. Esimerkiksi Pirjo Tuomisen romaanitrilogia kauppasuku Hackmannista kertoo, kuinka viime vuosisadalla sukulaismatka Helsingin keskustasta noin 15 kilometrin päähän Pitäjän kirkolle taitettiin hevoskyydillä ja visiittiin varattiin kokonainen viikko. PUHEENVUORO Sisko Kangas työskentelee toiminnanjohtajana Liikenneliitossa, j oka on kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käyttäj ien etujä,jestö. Sveitsissä on kuitenkin laskettu, että runsaat 2100 lasta menehtyy tieliikenteen saasteiden aiheuttamiin keskossynnytyksiin. Liikenneministeriö keskittyy yhä kaupunkien ja taajamien välisen liikenteen hoitoon, vaikka puolet kaikista automatkoista on alle kuuden kilometrin pituisia. Vaikka 82 prosenttia joukkoliikenteen matkustajista löytyy kaupungeista, valtion tukeman joukkoliikenteen määrärahat (noin 500 miljoonaa markkaa vuodessa) menevät muualle. Esimerkiksi Helsinki, Tampere ja Turku eivät saa penniäkään yhteiskunnalta joukkoliikenteensä hoitoon. Tällä hetkellä maailmassa on noin 600 miljoonaa autoa. Käymme töissä kohtuuttomien matkojen päästä, tuskittelemme ruuhkissa ja vaarannamme henkemme liikenteessä
Tuolloin kadut olivat ihmisten eivätkä peltilaatikoiden käytössä. Sinä aikana, jonka ihmiset joutuvat jonottamaan kalliilla rahalla eri aikatauluneuvonnoissa ja lippuluukuilla saadakseen matkansa aikataulut ja tiketit kuntoon, ehtii yksityisautoilija jo varsin pitkälle. Kyselyn selkeä lopputulos oli se, että mitä suurempi oli pyöräteiden tarjonta, sitä enemmän pyöräiltiin. Esimerkiksi Miinchenin kaupungintalon edusta oli ennen vuotta 1972 kaupungin vilkkaimpia autoliikenteen solmukohtia. Nyt se on maailman tunnetuimpia kävelykatualueita, jossa ihmiset elävät ja viettävät vapaa-aikaansa. Sisko Kangas 13. Ihmisten liikkumistottumuksia voidaan ohjailla myös polttoaineen hinnoittelulla ja joukkoliikenteen palvelutasoa parantamalla sekä sen oikealla hinta-laatusuhteella. Polkupyöräilijät koetaan tasaveroisina autoilijoiden kanssa, ja pyöräteitä on kehitetty järjestelmällisesti meitä pidempään. Liikenteen tarvetta voidaan poistaa maankäytöllisin ratkaisuin. Kesämökkiliikenteellä on niin ikään huomattava vaikutus maamme liikennemääriin. Saksassa kysyttiin 1975 noin sadan kaupungin hallinnolta, kuinka monta metriä pyöräteitä asukasta kohti löytyy. Tielaitos on kuitenkin pystynyt vakuuttamaan liikenneministeriön ja poliittiset päätäjät ennusteillaan. Kun katselee vaikkapa vanhaa elokuvaklassikkoa Hello Dolly, voi vain huokailla kuinka vapaasti viime vuosisadan puolivälissä herrat ja rouvat käyskentelivät leveillä New Yorkin striiteillä. Vastikään Itävallan liikenneliitto tutki, että Wienin ostoskadulla autottomat asiakkaat tuovat rahaa 67 prosenttia enemmän kuin autoilevat ihmiset. Samalla selvitettiin, kuinka suuri pyörämatkojen osuus oli kaikista matkoista. Tällä hetkellä autot ovat vallanneet tilan ihmisiltä, mutta aivan viime aikoina on tapahtunut myönteistä kehitystä. Palvelujen heikkous ihmetyttää tällä tuhannen tekniikan aikakaudella. He pelkäävät, että kun autot häipyvät katukuvasta, häviää raha saman tien. Suomessa olisi paljon opittavaa Keski-Euroopan vanhoista kaupungeista ja niiden keskustojen kehittämisestä. Reilun vuoden sisällä on avattu kävelykeskusta muun muassa Imatralle, Keravalle, Lappeenrantaan ja Jyväskylään. Nyt lyhytkin matka suurkaupungissa on autolla tuskallista kävellen ja fillarilla jopa vaarallista. Liikenteen vähentämiseen on monenlaisia keinoja. Elämää sykkivät kävelykadut ovat syntyneet sinne, missä on jo entuudestaan ollut kaupungin vilkkain kaupallinen keskusta. Totuus on kuitenkin toinen: suomalaisten tutkimusten mukaan kävelykadulla sijaitsevat liikkeet menestyvät hyvin. Keskustojen kehittäminen kevyen liikenteen ehdoilla on tuonut Suomeen kävelykeskustoja. le. Onkohan autoilu sittenkään ihmisen unelma vapaudesta. Monesti keskustojen kehittäminen ihmisystävällisemmäksi on jumiutunut keskusteluun henkilöautojen pysäköinnistä ja sen vaikeudesta. Tätä yleiseurooppalaista kehitystä perustellaan muun muassa Rion ilmastosopimuksella, jonka tavoite on jäädyttää hiilidioksidipäästöt vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Tämä malli on maailmassa ainutlaatuinen. Pitkiä työmatkoja voidaan lyhentää puuttumalla työmatkojen verovähennysoikeuteen. Suomessa kauppiaat vastustavat usein kävelykatuja. Liikenteen tarvetta vähemmäksi Myös pyöräilykulttuuri on muualla Euroopassa meitä kehittyneempi. -Kesäiloa Oulun kävelykatu Rotuaarilla. Kävelykeskustat sykkivät elämää Liikennesuunnittelussa on syytä siirtyä raskaasta insinööriajattelusta ihmisen tasolSUOMEN LUONTO 9/96 55. n voidaan vaikuttaa jonka olemassaolo riippuu ennusteesta. Hyvä taajama on sellainen, jonka asukkaat voivat kokea omaksi olohuoneekseen. Esimerkiksi ennuste tavaraliikenteen 70 prosentin kasvusta on hämmästyttävä, sillä muissa kehittyneissä länsimaissa pyritään siirtämään tieliikenteen tavarakuljetuksia vesille ja rautateille. vsk. Kai Tirkkonen/Lehtikuva Kävelykatu kaupungin sydämessä on autoton keidas, joka suo sijaa monenlaisille toimille
Metsät ovat verkottuneet Näkyvin ja tunnetuin ryhmä ovat mykorritsasienet, jotka viettävät yhteiselämää ja -taSUOMEN LUONTO 9/96 55. Touhuavat hyönteiset levittävät usein itiöitä täsmälevityksenä, tarkemmin kuin oikukas tuuli. Samaten luilla ja sulilla on omat sienensä. Eivät ihmisetkään säästy loissieniltä, kuten monet meistä tietävät. Tulosvastuunsa sienilläkin Sienissä on tavattoman moninaisia, erikoistuneita ryhmiä. Siinä sivussa se auttelee lepännorkkojen sekä raidan emija hedekukkien siivoamisessa osaksi maaperää. 14 Monet sienet elävät maanalaista elämää valmistaen itiöemiä harvoin, jos ollenkaan. Ämpärillisessä metsän pintamaata on rihmoja vaikka maapallon ympäri! Sieniksi kutsutut itiöemät ovat rihmastojen kehittämiä, itiöiden valmistam iseen ja levittämiseen erikoistuneita elimiä. Esimerkiksi kuusenkäpyjen lahottamiseenkin on erikoistunut monia sieniä eri suvuista. Jopa haavan putoavilla hedenorkoilla on oma lahottajansa, norkkopikari. Loiset kasvavat elävässä aineksessa, ja ovat isännälleen vahingollisia. Se näyttäytyy vain joinakin keväinä. Viimeksi hyvä kaunomaljakaskevät oli kaksi vuotta sitten. Myös sienillä on omat loissienensä, kuten käävänpielus ja haperonvieraat. Yksinäinen rihma on niin ohut, että sitä ei juurikaan erota ilman mikroskooppia. Jalkasieni on aika yleinen, muttei niin kohtalokas kuin kevätloisikka toukalle. Sienirihmoja käyttävät monet lajit ravinnokseen ja sienirihmat taistelevat toisten lajien kanssa elintilasta. Tiedotusvälineet ruokkivat ja hellivät joka syksy ajatusta metsiin mätänevistä miljoonista. Yhtä hyvin voisi todeta meidän riippuvan sienirihmoista. Teksti ja kuvat: Jaakko Heinonen Elämää sienirihmojen varassa Suomen sanotaan seisovan puujaloilla. Monet itiöemät lienee tarkoitettu syötäviksi ja vielä useammat hyönteisten lisääntymispaikoiksi. vsk.. Oikeastaan koko toiminta on samalla ekosysteemi tuottajineen ja petoineen. Suuri määrä erottuu maaperässä nukkamaisena kasvustona. Osa sienistä ei halua kenenkään kajoavan itiöemäänsä. Ihmiset ovat sienten suhteen yllättävän itsekkäitä. Eläimet kaivavat maasta mieluusti ruuakseen maahikkaiden itiöemiä ja levittävät näin sienen itiöitä. Punakärpässieni on monipuolinen mykorritsasieni. Se voi olla samanaikaisesti juurisienenä kuuselle ja koivulle yhdistäen monet puut ravinteidenottoverkoksi. Samoihin aikoihin voi kohdata kevätloisikan, joka kasvaa useimmiten humalayökkösen maahan koteloituneesta toukasta. Elämämme ilman sieniä ei ole mahdollista. Sorkankappaleita, luita ja sarvia lahottaa hirveältä haiseva sorkkasieni. Kaunomaljakas on harvinainen yllättäjä. Mutkikkuudestaan huolimatta jätehuolto luonnossa on ihailtavasti järjestetty. Sen kanssa ei voi asua samassa huoneessa. Lahottajien kaiken kunnioituksen ansaitsema tehtävä on elollisen aineksen saattaminen takaisin kiertoon. Lahotukseen osallistuvat tasavertaisina myös lukuisat maaperän eläimet. Ettei vain hilseenkin perussyy ole sieni. Kuolema ehkä, muttei muuttuminen maaksi jälleen. Yleensä lahotus on annettu eri sienilajeille, vaikka toisaalta kaikkiin tehtäviin on lukuisia lajeja. Siinä sivussa ne saavat elämisen paikan luonnon järjestelmässä ja energiaa ylläpitoonsa. Herra paratkoon, eivät sienet ole metsissä ihmistä varten, vaikka mekin voimme niitä muiden mukana kohtuudella käyttää! Metsämaa ja lähes kaikki muutkin maa-alueet ovat täynnä erilaisten sienten rihmastoja. Keväisin yleinen on vuokonpahkapikari , joka kurittaa valkovuokkokasvustoja
Sen tehtävänä on muiden lahottajien kanssa saattaa puu 30-40 vuodessa osaksi maaperää. 15. vsk. SUOMEN LUO TO 9/96 55. Keltaiset rihmat kuuluvat maanalaiselle sienilajille. Levykääpä on lahottanut kaatunutta koivua jo yhdeksän vuotta. Metsän ohut humuskerros on täynnä puiden ja muiden kasvien juuria, sienirihmoja ja pieneliöitä
Yhdellä puulla voi siis olla eri sienilajien sienijuuria ja yhdellä sienellä juurensa monen puulajin kanssa. Rihmastot ovat toista maata. Taas löytyy pulkkosientä, valevahveroa, karvasilokkaa, lohisientä ja melko pian myös nummitattia. Rihmasto leviää keskimäärin 15-20 senttiä vuodessa. Mykorritsojen synty vaikeutuu ja taimien juuristot kärsivät, mistä on seurauksena kituvia, heikkolatvaisia taimia. Ulkomaisten tietojen mukaan ne ovat ensimmäisten taantujien joukossa. Sieni saa puulta yhteyttämistuotteita, sokereita, ehkä vitamiinejakin. On perustellusti syytä olettaa, että tilanne on sama Suomessa. Useimmiten ne kykenevät elämään vain joitakin kymmeniä vuosia, mutta paljon vanhempiakin löytyy. Puut saavat sieniltä vettä ja maaperän ravinteita. Vanhin tunnistettu yksilö on 1500-vuotias mesisieni Pohjois-Amerikassa. Metsämme ovat täysin sienistä riippuvaisia. 1500-vuotias mesisieni Sienten itiöemät ovat usein kovin lyhytikäisiä. Peltomaisissa oloissa kasvatetuilla taimilla saattaa olla myös aivan väärä juuri sieni metsäoloihin. Se on yleinen mutta melko huonosti tunnettu kevätsieni. Näin eri puulajit voivat olla osaksi yhteistaloudessa. Toisaalta kannattaa seurata keltavahveroa, kangastattia, orakkaita, kehnäsieniä ja monia seitikkejä. Kestää tuskaisen kauan ennen kuin taimi saa juurensa elävään, mikrobeja ja sieniä kuhisevaan humukseen. Männyn juurisieniä ovat monet tatit: männynherkkutatti, männynpunikkitatti, kangastatti ja nummitatti. Palossa vapautuneet ravinteet jäävät erityisen hyvässä, hitaasti liukenevassa muodossa humuskerrokseen. Saman tekee järkevä ihminen seisoessaan metsän uudistamisen nimissä tehdyn hävityksen kauhistuksen keskellä. Monet haperot ovat kuitenkin kuuselle, männylle ja koivulle yhteisiä. Omat sienensä on haavallakin, esimerkiksi haavanpunikkitatti ja keltavalmuska, mutta suolasienenä kuuluisa haaparousku onkin kuusen ja koivun seuralainen. Ihmisten pahojen tekojen parissa viihtyvät lajit ilmaantuvat myös auratuille tai muuten ronskisti käsitellyille hakkuualueille. Kokonaissato voi aluksi lisääntyäkin, mutta ketä hyödyttävät komeat sadot pulkkosienistä, isohaperoista, lohisienistä tai kangasrouskuista. Käävissä on pitkäikäisiäkin lajeja; männynkääpä voi elää puoli vuosisataa. Kulotus on ylivertainen metsän uudistamisessa. Ehkä joltakin ikivanhalta laidunmaalta kannattaisi myös etsiä sienestömme mahtavimpia "noidankehiä". Vuosien mittainen kato on huolestuttava merkki , varsinkin jos muuten on hyviä sienisyksyjä. Mikäli maa revitään suurille laikuille ja taimet istutetaan tai kylvetään kivennäismaahan, suurin hyöty kulotuksesta menetetään. Voimakkaissa lannoituksissa sienijuuret kärsivät ja puiden hienojuuret tuhoutuvat. Tutulla punakärpässienellä voi olla sienijuuri samanaikaisesti kuusen ja koivun kanssa. Aivan ylen16 Vuokonpahkapikari on valkoja keltavuokon juuriloinen, joka ahdistaa kasvustoja joskus pahastikin. Nämä lajit ovat osoittautuneet saasteenkestäviksi. Kuusen kanssa elää muutamia haperoita, harmaakirjovahakas, suippumyrkkyseitikki ja vaikkapa suppilovahvero. Lannoitus ja auraus, hoito kuin keskiajalta Vaikka metsien ja sienien yhteys ymmärretään jo laajalti, asia on vaiettu lähes kuoliaaksi talousmetsien hoidossa. Samalla voi kummeksua jonkin tutun lajin poissaoloa ja pelätä siinä sivussa näkeekö sitä enää koskaan. Useimmilla ruohovartisilla kasveilla on endotrofinen mykorritsa, joita muodostavat pääasiassa maaperän leväsienet. Ne tavalliset seitikit, haperot, tatit ja vahverot muodostavat ektotrofisen mykorritsan puiden juurien kärkien ympärille ja rihmat työntyvät soluväleihin. Toiset ovat parhaimmillaan ravinteiden otossa. Jotkut sienet ovat tehokkaita puiden juurien suojelijoita: ne taistelevat tauteja ja myrkkyjä vastaan. vsk.. Vaikka sienillä on omat pioneerilajinsa, jotka itiöiden avulla nopeasti pystyvät asuttamaan muuttuneen maan, puiden taimille mieluisimmilla metsäsienillä ei ole perimässä ymmärrystä tilanteesta, jossa maaperä on käännetty ylösalaisin. Myös pahoissa metsäpaloissa humus voi tuhoutua, mikä on uudelle metsälle tuhoisaa. Naapurimaiden tietojen perusteella voisi ajatella, että sieniemme "metusalemi" saattaisi olla yli tuhatvuotias, hehtaarien laajuinen eliö, luultavasti juuri mesisieni. loutta puiden kanssa. Olkoon esimerkiksi miten yltäkylläinen seitikkisyksy tahansa, kaikki mahdolliset lajit eivät koskaan näyttäydy samana vuonna. Ne kasvattavat rihmansa suoraan solun sisään erotuksena puiden juurisienistä. Jaakko Heinonen on vapaa kirjoittaja ja luontokuvaaja Turun ja Porin läänin Koskelta. Vain ravinteisten paikkojen kasvit ja muutamat vesikasvit pärjäävät ilman sienten apua. Taannoin naapurimaan lehdessä kerrottiin, että yksi Ruotsin yleisimpiä sieniä on täysin maanalainen eikä juurikaan harrasta itiöimistä. Yleisin sienemme on ehkäpä onnistunut piilottelemaan 5000 vuotta ja aivan jalkojemme alla! Täysin maanalaisten sienien vaikutus metsiimme on varmasti paljon suurempi kuin osaamme kuvitellakaan. Halutummat lajit vähenevät tai katoavat kokonaan. Kannattaa pitää silmällä, valtaavatko pulkkosieni, nummitatti, lohisieni, kangasrousku ja laakamyrkkyseitikki alaa muilta sieniltä. Ilmansaasteet vaikuttavat sienestöön paljolti lannoituksen tavoin. Aukoissa suurin osa vanhoista mykorritsasienistä häviää, varsinkin jos aukkoon ei jätetä yhtään elävää puuta. Jos kaikki siinä maisemassa olevat syyssienet päättäisivät kasvattaa itiöemiä samaan aikaan, näky saisi kenet tahansa sienitutkijan sekapäiseksi. Salaperäistä elämää Kun astut suomalaiseen sekametsään, voit olettaa lähitienoilla olevan 250--350 sienilajin rihmastot. Ruokasienien takia metsää ei kannata lannoittaa. Erityisesti nopeali~koisten typpilannotteiden raju kylvö sekoittaa metsämaan ravinnesuhteet. Suurimpien hahmottaminen vain voi olla vaikeaa. Happamuus vähenee roimasti jopa pariksikymmeneksi vuodeksi. Ne laajentavat puun ravinteidenottoalueen moninkertaiseksi. Lämmöstä huolimatta monet humuksen mikrobit säilyvät ja suorastaan vilkastuvat vuosikausiksi . SUOMEN LUONTO 9/96 55. Sen harhaanjohtava nimi johtuu varmaan väristä. palttisen jännittävää onkin odotella tieteelle vielä kuvaamattomien lajien ilmestymistä. Puut, tai ainakin ruohot, saattavat aluksi kasvaa vinhastikin, mutta herkistyvät samalla kuivuudelle, pakkasille ja taudeille. On vaikea sanoa, kuoleeko rihma"sto, mutta maanpäällinen elo ainakin loppuu. Tämä maailma kun on tällainen. Toisen yleisen lajin ei ole koskaan huomattu tekevän itiöemiä, ei maan alle eikä pinnalle. Kehinä kasvavista itiöemäryhmistä kuka tahansa voi kohtuullisesti laskea rihmaston iän. Aurauksessa ja kaivurimätästyksessä maaperän raskasmetallit joutuvat taimien juurien ulottuville ja muuttuvat myrkyllisempään liukoiseen muotoon suojaavan pintamaan tuhouduttua. Luonnoton kaaos johtaa pitkään "ihmettelytaukoon"
tuna. Niiden joukossa aivan oman lukunsa ansaitsee kirjolohi, evämakkara, jolle ympäristönja luonnonsuosuojelija, aito kalamies ja ruokakulttuurin vaalija kääntää selkänsä. Vielä ei tiedetä, miten kutualueet ovat todellisuudessa täyttyneet, mikä on asetuksen salliman mutta merikalastajien ankarasti arvosteleman vapakalastuksen vaikutus ja mitä poikastuotannosta jää jäljelle sen jälkeen kun M-74-sairaus on iskenyt siihen !ovensa. Jotta kalastaja saisi vastinetta rahoilleen ja luvat menisivät kaupaksi, kirjolohta on istutettava jokeen jatkuvasti. Vaikka muuten hoidimme kalahommat omin nokkinemme, sillä kertaa velvollisuutemme ja valtuutemme loppuivat siihen, kun lahna oli soudettu kotirantaan katiskoineen päivineen ja onnistuttu vyöräyttämään katiskan aivan liian ahtaasta kattoluukusta rantanurmikolle. Kanahaukka lentää raskaassa pyylastissa kohti läheistä vaaraa, josta alkaa kohta kuulua poikasten kiljunta. Näin tyly tuomio on oikeutettu kahdestakin syystä. Virkistyskalastusta ja ajankuluksi harjoitettua kotitarvekalastusta aletaan nimittää tylysti huvikalastukseksi, ja huvin vuoksi tappamistahan kukaan kunniallinen ihminen ei voi hyväksyä. Viime keväänä voimaan tullut meripyyntiä voimakkaasti rajoittanut lohiasetus on osoittanut tehonsa. Istutusten mahdollistama kova pyynti johtaa kuitenkin väistämättä harrin ja taimenen vähenemiseen. Salaa kuitenkin toivon, että ehdin sen keskustelun alta pois. Nimittäin pakkohan jokaisen kalamiehen on myöntää, ja heitä on tässä maassa parisen miljoonaa, että ketun käpälälautakin on inhimillinen pyyntilaite moniin kalastustapoihin verratKeskustelu kalastuksen etiikasta on vielä edessä, arvioi Timo Helle. Silloin äiti, topakka talontytär Kiuruvedeltä, otti johdon käsiinsä. Saalispäiväkirjoista käy selvästi ilmi, että hänen harrisaaliinsa pienenivät sitä mukaa kun kirjolohi-istutukset tehostuivat. Jos en ehdi käydä ainakin pari kertaa lähitienoiden tammukkapuroilla, kesä tuntuu karanneen käsistä. Kirves kohosi isän kädessä mutta vaipui sitten alas: "En minä voi sitä tappaa". "Kylläpä uunilahna onkin erinomaista", isä kiitteli. Mutta uusia villityksiä nousee entisten tilalle. Summittaiset istutukset, joilla on tuhottu tai pahoin sotkettu sisävesien alkuperäiset siikaja taimenkannat, on jo saatu kuriin, luvanvaraisiksi ainakin. Kalankasvattamot vesiä rehevöittävine fosforija typpipäästöineen ovat ranta-asukkaiden painajainen niin sisävesillä kuin Saaristomerellä. Isä passitettiin sisälle kesken olevan kirjansa ääreen, ja me pojat saimme lähteä viemään katiskaa vakiopaikalleen. Mieleen on hiipinyt väkisinkin ajatus, että lohi on ihmiselle yksinkertaisesti liian suuri ja hieno kala: sen pyynnissä normaali kalamiehen kateus muuttuu ahneudeksi. Mäen ohje muistelmien kirjoittajille. Pyyntikokoinen kirjolohi karkottaa harrit ja taimenen poikaset kosken parhai lta paikoilta, mikä tietysti kaventaa alkuperäisasujien elinmahdollisuuksia. Joki on muuttunut kestävän käytön periaatteen ja monimuotoisuuden säilyttämisen irvikuvaksi. Haluamatta pilata jokivarren kalamiesten aitoa iloa, on kuitenkin pidettävä mielessä, että luonnonlohen suojelussa on otettu vasta ensimmäinen ja sittenkin aika lyhyt askel. Pohjoismaiden luonnonsuojelujärjestöt vaativat, että "meripyynti on saatava mahdollisimman lähelle nollaa". Timo Helle Uunilahnaa ja lohisoppaa Muistelmat pitää kirjoittaa silloin kun jotain vielä muistaa, kuului Tauno V. Muun kesänvieton ohessa seurasin lohen nousun onnistumista Tornionja Muonionjokeen. Monet villit ilmiöt tarvitsisivat suitset suuhun kuvan kirgiisihevosen tapaan. Vaikutuksensa on myös itse kalastuksella. Osa omasta jälkikasv ustani on luopunut niin kalakuin liharuuastakin. V aikka kalastuksen etiikan suhteen vallitsee vielä lähes täydellinen arvorelativismi , jossa kukin saa olla mitä mieltä haluaa, kalastukseen liittyy monia luonnonsuojelun ja kalaston järkevän käytön kannalta pikaisesti korjattavia epäkohtia. Muistamattomuus ei ole vielä oman ikäpolveni ongelma, mutta välillä kyllä hätkähtää huomatessaan, miten pienestä kimmokkeesta ajatus karkaa ikään kuin luonnonlain voimalla vuosikymmeniä taaksepäin, Niinpä kun päätin tehdä selkoa Itämeren luonnonlohen suojelusta, huomaankin etten millään voi sivuuttaa sitä suurta lahnaa, jonka me pojat nostimme jokailtaisella maidonhakumatkalla holtittomasti heittelehtivässä katiskassa vesija mutaryöpyn saattelemana Kolhon Ukonselältä neljäkymmentä vuotta sitten. SUOMEN LUONTO 9/96 55. Paikalle kiikutettiin kiireellä kirves ja halkomapölkky, jolle lahnan etupää saatiin lopulta asetettua. Yksin ollessani voisin seistä suu selällään peilin edessä ja todeta eläintieteilijän ominaisuudessa, että ihmisen hampaiston rakenne viittaa selvästi sekaravinnon käyttöön. Ratkaisevaa on, mitä merellä tapahtuu. Lahnan näimme vasta seuraavana päivänä ruokapöydässä. Työtoverini, vannoutunut perhokalastaja, kertoo esimerkinomaisesti eräästä Lapin joesta, jonne hän on tehnyt vuosien varrella sata kalareissua. Se keskustelu, jota metsästyksen oikeutuksesta on käyty Suomessakin jo puolen sataa vuotta, on kalastuksella ilman muuta vielä edessään. Kala-asioissa olen nimittain äitini perillinen ja omien ajatusja ruokatottumusteni vanki, joka ei pelkästään syö vaan myös pyytää kalaa. Kaupungistumisen jatkuessa kalastus elinkeinona ja harrastuksena saa entistä vähemmän ymmärrystä ja hyväksyntää. 17. Lohiasioita tunteva jokivarren asukas arvioi, että edellisen kerran lohta nousi jokeen yhtä paljon heti sodan päätyttyä, kun saksalaisten mereen kylvämät miinat teki vät jokisuun verkkokalastuksen hengenvaaralliseksi. Myöskään viikkorauhoituksia lukuunottamatta rajoittamaton vapapyynti joella ei voi olla niin pyhä asia, ettei siihen saisi tarvittaessa puuttua. Kasvillisuus rehottaa koskemattomana puron varrella merkkinä siitä, että kuulun viimeisiin mohikaaneihin. Tajusin, että isä kirjoineen ja äiti lahnakysymyksen ratkaisijana tulivat eri maailmoista. Se on biologista determinismiä, mihin en nykyoloissa usko itsekään. Tein sen ikään kuin viran puolesta, sillä uhanalaisen Itämeren luonnonlohen säilyttäminen kuuluu Suomen luonnonsuojeluliiton tavoitteissa samaan "raskaaseen sarjaan" kuin vanhojen metsien, Vuotoksen ja saimaannorpan suojelu. vsk. Keväällä syntyvä lohenpoikanen pysyy joessa vuoden, kaksi, elää meressäkin pari vuotta ennen kuin nousee ensimmäistä kertaa kudulle syntymäjokeensa. Seison hievahtamatta puron rannalla satunnaisen osapäiväpetoeläimen roolissani, annan syötin painua poteron mustiin syvyyksiin, ja kohta läpsähtää siimassa potkiva vaaksan mittainen tammukka saappaan vartta vasten. Lohiasetuksen avulla aikaansaatujen, toivon mukaan runsaiden vuosil uokkien tulevaisuus riippuu nyt siitä, millaista lohipolitiikkaa aletaan harjoittaa puolentoista vuoden päästä, kun lohiasetuksen rauhoitusmääräykset päättyvät. Aivan anteeksiantamattomasta kömmähdyksestä on kysymys silloin kun näi tä syöttiläitä istutetaan pyyntikokoisina sellaisiin jokiin, joissa on luontainen harrija ehkä taimenkantakin. Luontoistaloudessa eläneet olisivat sen sijaan tuskin selvinneet ilman kalaa ja lihaa ainakaan täällä pohjolassa, ja sama koskee ainakin kalan osalta niitä, jotka nykyaikana pyrkivät omavaraistalouteen ja ekologisesti kestävään elämäntapaan. Lopullinen varmuus rajoitusten tehosta saadaankin aikaisintaan vasta viiden vuoden päästä
hen, mitä on kysytty. (90) 630414. Aktivistin arvovaltaisuus ja tietämys punnitaan aina, kun uudet ihmiset kohtaavat. TRN perustettiin 1992. Kaikkiaan LuontoLiiton metsäryhmässä hyörii parisenkymmentä metsiensuojel ijaa. Sinne odotetaan 150 osallistujaa. Esimerkiksi sitä, kun Luonto-Liiton metsäaktivistit SUOMEN LUONTO 9/96 55. Hänestä muualla Euroopassa osataan keskustella paremmin. Tosin Kaisan kokemusten mukaan keskustelun sijasta usein vaihdetaan lausuntoja; ladellaan ympäripyöreyksiä kuin suoraan vuosikertomuksesta. Hänelle se oli suuri helpotus: ei tarvinnutkaan lähteä opiskelemaan biologiaa nippeliä, kuten hän sanoo. Puhujia ja osallistujia on tulossa niin kansalaisjärjestöistä, hallinnosta, teollisuudesta kuin alkuperäiskansojenkin parista. Joka toinen vuosi TRN järjestää kansainvälisen konferenssin. Fax. Yritän ostaa tuotteita, jotka on tehty mahdollisimman lähellä ja niistä valitsen vielä ekologisimmat. Siellä on niin väljää ja ihmeellinen sirkumpolaarinen yhteys. Lisäksi koulutetaan uusia aktivisteja esimerkiksi järjestämällä aarniometsän kartoituskursseja. Sen jälkeen minua ei ole yhtään kiinnostanut, paljonko niistä saa rahaa. Taiga Rescue Network Taiga Rescue Network (TRN) on taigan metsien suojeluun keskittynyt yhteistyöverkosto, johon kuuluu 130 kansalaisjärjestöä sekä alkuperäiskansojen järjestöä ympäri maailmaa. Mutta elän sähköllä lämmitettävässä talossa, mikä on ällöttävää, ja ostan banaaneja ihan kuin muutkin suomalaiset." "Länsimainen ihminen kuluttaa ihan huomaamattaan järjettömiä määriä", Kaisa sanoo. Kaisan mielestä metsäfirmat ovat suorastaan ylellisessä asemassa, kun aktivistit tulevat valmiiden karttojen kanssa kertomaan, mistä puuta ei pitäisi ostaa. Firmat turvaavat siten oman tulevaisuutensa. "S illoin ajattelin, että täytyy uskaltaa tehdä ratkaisuja, joita ei yhteiskunnassa aina niin ylistetä. Konferenssi on avoin kaikille metsäasioista kiinnostuneille. Mahdollisuudesta hän kuuli vasta lukiossa, biologian opettajaltaan. Puh. Ympäristönsuojelun opiskelun myötä Kaisasta tuli ympäristöaktivisti . "Ei silloin osannut ajatella, että voi kun tämä on hienoa. (90) 630300. Kaisa ei itse ole osallistunut kartoituksiin vaan on erikoistunut neuvottelemaan firmojen kanssa. Toisaalta Kaisan mielestä on varottava, ettei pelkästään keskustella hyväntahtoisesti. lokakuuta Kuusamossa. Elämän pitää olla monimuotoista yksilönkin sisällä." Tunnustusta työlle Kaisa ei kaipaa metsäaktivistien kohottamista sankareiksi, mutta tunnustuksen saaminen tuntuu hyvältä. Kokouksessa puidaan ongelmia ja mahdollisuuksia koko taigan alueella. Ura tai raha ovat merkityksettömiä Kaisa opiskelee Helsingin yliopistossa ympäristönsuojelua. "Onhan se aika asenteellinen sana, sitä leimautui silloin", Kaisa pohtii. Pohjoinen luonto on niin voimakas yhdistävä tekijä, siellä on valtava maailmaa syleilevä tunne." Kulutus pienemmäksi Omaa elämäänsä Kaisa on muuttanut sen verran, että uskoisi pärjäävänsä ympäristögallupeissa kohtalaisesti . vsk.. "Pyrin aina siihen, että elämässä olisi kaikkea muutakin. "En ollut silloin ihan alkumetreillä mukana, joten olen päässyt helpommalla kuin muut." Kaisa uskoo, että hänen on ollut helppoa olla ympäristönsuojelija, koska hän on aina saanut päätöksilleen ja tekemisilleen lähipiirinsä hyväksynnän. Esimerkiksi ruotsalaisten metsäfirmojen edustajat kuuntelevat, katsovat silmiin ja vastaavat nimenomaan siiMetsäaktivisti Kaisa Raitio ei voi ymmärtää, miksi Suomessa ei arvosteta kansalaisjä,jestöjen esittämää kritiikkiä. Kuunnellessani häntä haastattelunauhaltani kaipaan välillä nappia, josta puhetta voisi hidastaa. Kartoituksia ja jatkuvaa neuvottelua Luonto-Liiton metsäakti v istien työ on paljon muutakin kuin julkisuudessa esillä ollutta suoraa toimintaa. Kun nopeaan ja terävään ajatteluun vielä yhdistyy vankka metsäasiantuntemus, en ihmettele, että Raitio saa metsäpomot takeltelemaan tiedotus ti I aisu uks i ssa. Oikeastaan hän on aina ollut suojelumyönteisten ihmisten ympäröimä. Taigalla tarkoitetaan laajasti ymmärrettyä pohjoista havumetsävyöhykettä. "Yritän kuluttaa mahdollisimman vähän, mutta vaikeatahan se on. Tänä vuonna kokoonnutaan 24.-29. Firmojen ei hänen mielestään pitäi si nähdä arvokkaiden alueiden säästämistä periksiantamisena suojelijoille vaan tilaisuutena ekomarkkinointiin: me emme osta puuta vanhoista metsistä. Parhaillaan Raitio organisoi Luonto-Liiton palkkaamana Taiga Rescue Networkin kansainvälistä metsäkonferenssia. Ohjelmassa on myös metsäretki Venäjälle. 18 Siihen maailmaan vaan kasvoi." " Kun asuin vuoden Lapissa, kiinnyin siihenkin. Kun metsäfirman edustaja huomaa, että vastassa on ihminen, joka todella on perillä asioista, keskustelu asiallistuu. Se on rikkaus. Aktivistit ovat muun muassa kartoittaneet vanhoja metsiä enimmäkseen vapaaehtoisesti mutta myös Metsähallituksen palkkaamina. Rakkaus luontoon on peräisin erityisesti Savosta, Karjalasta ja saaristosta. Suomalaiset osallistujat voivat ilmoittautua konferenssiin syyskuun loppuun saakka osoitteella: Kaisa Raitio, Luonto-Liitto, PL 226, 00151 Helsinki. Minusta on hyvä olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, joiden lähtökohdat ja tapa katsoa maailmaa ovat erilaisia. Sitoumuksiakin on saatava. Järjestelyistä vastaa Luonto-Liitto, ja teemana on metsätalouden sosioekonominen kestävyys. Salla Tynys Elämäntehtävänä metsiensuojelu 23-vuotias metsäaktivisti Kaisa Raitio on valtavan energinen nainen. Olennaisempaa on, mitä haluan tehdä elämässä." Kaisa on kotoisin Espoosta ja vietti lapsena paljon aikaa merellä ja muualla luonnossa. Konferenssi on suurin kansainvälinen kansalaisjärjestöjen järjestämä metsäkokous Suomessa. Yhteiskunta tarvitsee kritiikkiä Suomessa kansalaisjärjestöjen luonnetta tarpeellisena yhteiskuntaa muuttavana voimana ei Kaisan mielestä ole oivallettu. Email: kaisa.raitio@helsinki.fi. Kaisasta tuntuu kuin koko lapsuus olisi ollut yhtä suurta purjehdusta. Nimenomaan ihan pohjoinen Lappi, Utsjoki ja Inari , ovat ehdottomia lempipaikkojani. "Kyllä voisin ostaa vielä paljon vähemmän." Kaisa myöntää, että välillä on rasittavaa, kun koko elämä kieppuu ympäristönsuojelun ympäri llä. Oppositio on sallittu eduskunnassakin miksei muualla yhteiskunnassa. Esimerkiksi ympäristöhallinnon monet edustajat ovat todenneet, että ilman metsäaktivisteja Pohjois-Suomen metsien inventointeja ei olisi koskaan tai ainakaan aikoihin aloitettu. Kun tajusin, että jos vaan saan töitä, niin töillä aina elää
Puoluepolitiikkaan Kaisa ei voisi kuvitella hakeutuvansa koska ei pystyisi valitsemaan puoluetta. Mielestäni joka asiaa pitää miettiä aina sydämellä. kertovat keskieurooppalaisille ostajille, mistä suomalainen puu tulee, pidetään radikaaliSUOMEN LUONTO 9/96 55. na ja epäisänmaallisena toimintana. vsk. Lisäksi haluan elää elämääni enkä olla mikään raakki. Se on ihan normaali prosessi." Kaisan mielestä yhteiskunnan pitäisi olla huolissaan, jos kritisoivaa liikehdintää ei ole. D 19. Hänen mukaansa mikään suomalainen ympäristöjärjestö ei ole mennyt liian pitkälle suorassa toiminnassa. Kaikkien toiminta on ollut täysin väkivallatonta. Kuvassa Luonto-Liiton puheenjohtaja Rauna Mannermaa inventoi 1993 Kieverrysjärvien vanhaa metsää Kuhmossa. Ei se ole mikään hyökkäys vaan se on ihan normaalia toimintaa", hän sanoo. Metsiensuojelu on Kaisa Raitiolle myös terapiaa: toivottomuus maailmanmenoon ei iske, kun itse tekee asioille jotakin. Suora toiminta ei koskaan saa olla itsetarkoitus vaan se on viimeinen keino. "Suomessa ei pidetä normaalina, että kaikki osallistuisivat yhteiskunnan päätöksentekoon tai että kritisoidaan viSalla Tynys rallista järjestelmää. "Minulle ei vaan mikään fiksattu ideologia sovi. Malti Liima1ainen/Luonto-Liitto Luonto-Liiton metsäryhmässä toimii useita naisia. Me pääsemme metsään, mutta eiväthän kansanedustajat ehdi edes sinne." Kaisa uskoo, että hänellä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kansalaisjärjestössä kuin kansanedustajana eduskunnassa. "On vallitseva käytäntö ja on kritiikkiä ja sitten muodostuu uusi vallitseva käytäntö, jota taas arvostellaan. Tosin sitä tarvitaan myös julkisuuden saamiseksi
Useat kauniisti kukkivat lajit hyötyvät typen niukkuudesta, ja typen runsaus taas suosii heiniä, nokkosta, maitohorsmaa, vattua ja koiranputkea. Usein ensin runsastuvat hernekasvit kuten apilat, virnat ja niittynätkelmä, joiden juuristossa on typpeä sitovia bakteereja. Kukkia ja perhosia Niityn kasvilajisto riippuu maaperästä, sen rakenteesta, ravinteisuudesta ja kosteudesta sekä hoidon voimakkuudesta. Näiden ansiosta maaperän typpitaso kääntyy nousuun, ellei ainakin osaa niityn sadosta kuljeteta pois. Pensaat saati puut eivät kuulu niitylle: lehtoniityt ovat kasvustokompleksi, joka muodostuu metsälaikuis20 ta ja niitty laikuista. Kalkitus, tuhkalannoitus tai kulotus voivat lisätä niityn kukkarunsautta. Jopa toukan ja aikuisen elinympäristö voivat olla erilaiset. Ritariperhonen imee mettä kuivien ketojen tervakoista, mutta toukka syö rantaniityn suoSUOMEN LUONTO 9/96 55. Seppo Vuokko Niitty kukkii omille Tuomo Hurme/LKA Rekijoki on uurtanut Someron Häntälään viehättävän laakson, jonka ympärille on syntynyt laidunniittyjen kokonaisuus. Niittokertojen lisääminen ja erityisesti syksyinen niitto tuo vaikutuksen lähemmäksi laidunnusta. Ne eivät ole vaikutuksiltaan samanlaisia. vsk.. Niityn kasvipeite muodostuu heinistä ja ruohoista, joiden alla voi olla sammalia ja jäkäliä. Meidän ilmastossamme metsä valtaa kaiken kuivan maan, eikä niittyjä ole ellei jokin tekijä pidä puita poissa. Niityn säilyminen edellyttää jatkuvaa hoitoa, niittoa tai laidunnusta. Kukkajäärien toukat elävät lahopuussa, mutta aikuiset ruokailevat niityn kukilla. Osalla niityistä pidetään edelleen karjaa. Monet lajit kuten kookkaat heinät, koiranputki ja vattu, jotka laidunnus pitää hyvin kurissa, eivät ole kerran kesässä tapahtuvasta niitosta moksiskaan. Hyönteisille on tärkeätä, että niityllä on ravintoa sekä toukalle että aikuiselle, sopiva pienilmasto ja talvehtimiseen kelpaavia suojapaikkoja jotka kaikki ovat tietenkin eri lajeilla erilaisia. Tavallisimmin puuston torjujana on ihminen, usein apunaan nauta tai muita kotieläimiä