K IN T U L A M M I. N A A LI M A IL L A . TAMPEREEN KINTULAMMI TUNNISTA KAARNAKUORIAISET TAMPEREEN KINTULAMMI. R E T K E LL Ä IIJ O E LL A . Suomen tuntureille syntyi tänä vuonna yli 20 pentua. M U O V IN T IE . V A N TA A N K O R S O N LU O N T O . PENTUONNEA TAMPEREEN KINTULAMMI TUNNISTA KAARNAKUORIAISET ELÄVÄ MAAPERÄ RASTAAT JA PIHLAJANMARJAT S U O M E N LU O N T O 8 | 2 2 3 R A S TA A T JA P IH L A JA . S E IJ A P A A S O N E N . E L Ä V Ä M A A P E R Ä . K A A R N A K U O R IA IS E T. IRTONUMERO 9,90?€ Taistelu Iijoesta Suurjoki odott aa kunnon kalateitä. PENTUONNEA Naali on palannut sukupuuton partaalta
SY KS Y. Kylmän puraisu KUVA TARU RANTALA TEKSTI HEIKKI VASAMIES TÄHTIKIRKKAAN YÖN jälkeinen aamu on viiltävän kylmä, ja jäähdyttää sammalille kertyneet kastehelmet kuuraksi. Aamuvalo on vielä kauniin kirkas, mutta päivät lyhenevät vääjäämättömästi, eikä mene enää kauan siihen, kun luonto alkaa taas kääriytyä kaamoksen tummaan viittaan
Kävimme suurjoella, joka on suurelta osin säästynyt rakentamiselta. 46 Elämää maan kanssa Jotta maaperää voisi käyttää oikein, on ymmärrettävä mikä se on ja miten se toimii, kirjoittaa Ville Lähde. 16 Naali tuli takaisin Suomessa syntyi tänä vuonna jo neljä pentuetta. 50 Paluu Korsoon Miltä näyttää lapsuuden luontoympäristö Vantaan lähiössä, kun sinne palaa vuosien jälkeen. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Ruoansulatus siivittää pihlajan kasvuun Pihlajanmarja saa rastailta itämistä helpottavan käsittelyn. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Seija Paasonen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niittynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja Suomen Luonto 8/2023 Saako Iijoki lohensa takaisin. 26 Muovin matka Muovien tie vie lopulta ympäristöön, ellei niitä käsitellä oikein. Reportaasi naalimailta. 42 Minivaellus Kintulammille Vesistöjen kirjoma Tampereen Kintulammi on keidas lähellä kaupunkia. 28. Perehdymme niihin ja niiden syöntijälkiin. 28 Iijoen kutsu Suomen Luonto tutustui suurjokeen latvoilta jokisuistoon ja osallistui perinteiseen Iijokisoutuun. SA LL Y LU H TA 62 Kysy luonnosta: Miksi varis kylpee muurahaispesässä. 36 Runkojen kirjojat Kaarnakuoriaiset ovat osa metsän elämää
Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Naalijutun kuvat hän otti työtehtävien ohessa naaleja häiritsemättä. e Kar. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. y Pohjoismainen ympäristömerkki. ely A. Hän on tunnettu esimerkiksi lastenkirjakuvituksistaan, joista hän on saanut useita palkintoja. Ville Lähde, tutkija Ville on BIOS-tutkimusyksikön tutkija, joka on paneutunut työssään muun muassa ruokajärjestelmien kohtalonkysymyksiin. M AR IA SA N N , SA N N IN H EN KI LÖ KU VA KI IA -B ET TI N A H AI KO LA RI IK KA KA AR TI N EN RI IK KA KA AR TI N EN 16 M AR IA SA N N , SA N N IN H EN KI LÖ KU VA KI IA -B ET TI N A H AI KO LA 46 Naalin pentu tervehtii tutkijaa pesäkummulla kesällä . o Kroonpressille on myönne. unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar. Reportaasi naalin uudesta tulemisesta sivuilla . Hän on myös niin & näin -lehden toimittaja sekä intohimoinen puutarhuri. Jutun kuvituksessa Maria ammensi Ville Lähteen tekstin naapuruus -käsitteen symboliikasta. Petri Piisilä, luonnonsuojelun asiantuntija Petri on luonnonsuojelun asiantuntija Metsähallituksen Luontopalvelujen Lapin eläintiimissä. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu). suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.?i Tilaa diginä: suomenluonto.?i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Maria Sann, kuvittaja Maria on kuvittaja ja taiteen maisteri. Viljelty maaperä esitetään kynnysmaton muodossa. Tähän numeroon hän kuvitti maaperäjutun. avissa osoi. KUVA: PETRI PIISILÄ . Lisätietoa saat syö. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski 041 313 1047 niina.tuulaskoski@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. ämällä tuo. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. Sallalainen Petri työskentelee uhanalaisten petolintujen ja petojen kuten naalin, parissa koko Lapin alueella. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. Greenline Print -merkki kertoo painotuo
Toisaalta ilman liikkeet voi tarkoituksella tallentaa osaksi kuviota. VINK KI Kiinnitä itiöt taustapaperiin taidetarvikekaupoista saatavalla fiksatiivilla tai hiuslakalla. Prosessia voi jouduttaa kostuttamalla lakin pinnan, sillä kuiva sieni luovuttaa itiöitään kosteaa kitsaammin. Lajintunnistuksen ohella itiöistä voi luoda taidetta sienen avustuksella. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi SIENIKIRJASTA LÖYTYY monta tuntomerkkiä kullekin lajille: lakin muoto ja väri, jalan kuviointi, tuoksu... Lakin voi suojata itiöiden laskeutumisen ajaksi nurin käännetyllä juomalasilla, jotta ilmavirta ei sotke kuviota. Sienen jalkaosa täytyy ensin poistaa, jotta lakin alapinnan saa asetettua tiiviisti paperia vasten. Herkkusienellä itiöt ovat tummanruskeat ja valkokärpässienellä valkoiset. Se ei ole helpoin tarkistettava, sillä nuorilla sienillä itiöt eivät ole vielä kypsyneet, eikä väriä voi silloin tarkistaa vain helttoja tai pillejä tiirailemalla. Niitä kaikkia tarvitaan, sillä sienikunnasta löytyy erehdyttävän samanoloisia lajipareja. Värien lisäksi paperille tallentuu kauniisti helttojen tai pillistön muoto. Suihkuta lakkaa paperille tarpeeksi kaukaa, jotta itiöt eivät tässä vaiheessa pöllähdä irti paperista.. Vaaleita itiöitä varten kannattaa valita tumma tausta ja päin vastoin. Itiöpölyn värin saa parhaiten selville ottamalla itiö laskeuman paperille talteen. Selvän laskeumakuvion piirtyminen paperille voi kestää muutaman tunnin. Luo taidetta itiöillä TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Sienten itiöpöly voi au aa lajintunnistuksessa, ja lopputuloksesta voi tehdä taulun. Silloin värit pääsevät oikeuksiinsa. Esimerkiksi herkkusienen erottaa tappavan myrkyllisestä valkokärpässienestä itiöpölyn värin perusteella. Itiöpöly voi kuitenkin olla ratkaiseva varmistus kahden lajin välillä. Yksi sienikirjan listaamista tuntomerkeistä on itiöpölyn väri. Erivärisiä itiöitä ja taustapapereita yhdistelemällä voi koota näyttävän kollaasin syksyn sienisaaliista
Tuleeko jotain uutta hälyn tilalle. Millä puilla on kaunein ruska, Anneli Viherä-Aarnio?. Varmin merkki syksyn saapumisesta on koivujen kellastuminen. Syksyllä on hauska tarkastella maisemassa tätä haavan värivaihtelua ja päätellä, mitkä puut ovat samaa kloonia. Syyslaulu ei kuitenkaan ole yhtä intensiivistä kuin pesimäaikana, pikemminkin tapailua. Tarkkaa käsitystä ei liene kenelläkään, ja voihan syitä olla monia. Koivuja on kaikkialla, ja siksi ne määrittävät ruskan yleisvärin lähes koko maassa. 1 PIHLAJALLA. Sen pitkään jatkuva säe ”tilt–talt–tilt” on helppo erottaa muista linnuista, ja linnun nimikin muistuu samalla mieleen. Se on tunnettu syyslaulaja, kuten lähisukulainen pajulintukin. suomenluonto.fi 7 Kauniina syyspäivänä voi yllättäen kuulla tiltaltin laulavan. Maatalousja metsätieteiden tohtori on tehnyt uransa metsäntutkimuksen parissa. 8.10. Ero selittyy muuttomatkojen pituudella. Haavan ruskaväri voi olla kirkkaankeltainen, oranssi, tai se voi olla punainen. Sen ruskaväri voi olla kirkkaanpunainen tai hyvin syvän tummanpunainen, se on aikamoinen väriläiskä. Haapa on kloonikasvi, eli emopuu pukkaa juurivesoja, jotka ovat keskenään samanlaisia perimältään ja ruskaväriltään, mutta eri emopuiden vesoista kasvaneet metsiköt puolestaan erilaisia. JORMA LAURILA Hiljan nimipäivänä vietetty valtakunnallinen Hiljaisuuden päivä muistuttaa, miten tärkeää on antaa itselleen lepoa jatkuvasta hälystä. Kirkkaankeltaisena loistavan koivikon kontrasti sinistä syystaivasta vasten on huikean kaunis. Kun liikenteen humina vaimenee, mitä kuuluu. Kuule viimeiset syyslaulut Vietä päivä hiljaisuudessa VINK KI Tiltaltin nimitys on onomatopoeettinen, eli se on nimetty laulunsa perusteella. Tiltaltti voi jäädä kärkkymään lähtöään pidempään. Hormonitoiminta voisi kauniina syyspäivänä saada koiraan laulutuulelle, vähän kuin kevään tunnelmissa. Raudusja hieskoivun lisäksi meillä on Lapissa oranssi tunturikoivu ja soilla ja tuntureilla voimakkaan punaisena hehkuva vaivaiskoivu. Lähde ulos ja kuulostele, löydätkö lähiluonnostasi paikan, johon ihmisten aiheuttamat äänet eivät kuulu. Niistä pihlaja myös tunnetaan, mutta kuinka moni tulee ajatelleeksi sitä ruska puuna. Syyslaulun selittäjäksi on esitetty hormonitoimintaa sekä laulun harjoittelua kevään soidinta varten. 3 KOIVUILLA. Pajulinnun laulua kuulee joskus syyskuulla, mutta tiltaltti voi tiputella lauluaan vielä lokakuussakin. 2 HAAVALLA. Melusaastetta syntyy etenkin tieliikenteestä, ja melu on haitallista niin ihmisille kuin luonnonvaraisille eläimillekin. Kauniit marjat kruunaavat kokonaisuuden
Piirsin kartan lintujen lempipaikoista pihassa, ja seurailin leikkimökin alle asettunutta siiliä. LAPSUUDEN LÄHILUONTOKOKEMUKSISTA kumpusi luontoharrastus, ja vanhemmiten ymmärrys siitä, että pihaamme pitävät kotinaan muutkin kuin minä, ja noilla muunlajisillakin on oikeutensa. Siksi eettisesti hyväksyttävän maankäytön pitäisikin turvata maa-alueiden asutettavuutta laajalle lajijoukolle. ME VOIMME opettaa lapsiamme kunnioittamaan luontoa, mutta pysyvimmin muistijäljen jättävät ja luontosuhdetta luovat omat luontokokemukset ja oivallukset niillä pienimmilläkin vihertilkuilla. LÄHILUONTOA UHKAAVA maankäyttö ja eliöiden eettiset oikeudet ovat juuri nyt suurennuslasin alla Jyväskylän yliopistossa, jossa apulaisprofessori Teea Kortetmäen hanke rakentaa uusia ajatusmalleja maankäytön ympäristöetiikkaan. Se luo tunteen, että ei vain lapsilla, vaan myös meillä aikuisilla on vielä paljon opittavaa. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JA RI KO ST ET JA AN N A RI IK O N EN Punarinta piilott elee pihan tai puiston varjoisimmassa nurkkauksessa.. TUOTA TEORIAA vasten tuntuu kolkolta, kun Helsingin seudun ympäristöpalvelujen tiedote markkinoi rakentamatonta kaupunkiympäristöä kerrostalovarantona ja toimitilavarantona. Unelmoin fasaanin pyrstösulasta, mistä lintu ei ihmeekseni suostunut luopumaan edes takaa-ajamalla. Lähiluonto jättää jäljen Päätoimi. 8 suomenluonto.fi TÄMÄN SUOMEN LUONNON sivuilla 50–56 valokuvaaja Paula Humberg palaa lapsuutensa luontokohteille Vantaan Korsoon. Juttu herkisti muistelemaan lähiluontoa oman lapsuuskodin ympäristössä. Ihmisten käytössä olevaa maa-alaa tulisi tarkastella yhteisasutettuna elinympäristönä, jossa ihminen on vain yksi asukasja käyttäjälaji muiden kanssaeläjien joukossa. Miten pieni puistonnurkkaus tuntui oikealta metsältä, ja pihan hoitamattomat kolkat ja lehtikomposti tuntuivat olevan täynnä kätkettyjä aarteita ja pieniä eläinystäviä
Kun pesintä on ohi ja etelän syksy lähestyy, linnut lähtevät tekemään valtavaa ”talvehtimiskierrostaan” pohjoiselle Atlantille. Elo–syyskuun vaihteessa isoliitäjien pääjoukot ohittavat Madeiran ja Azorit matkallaan kohti etelää ja pesimäpaikkoja. Isoliitäjät pesivät Etelä-Atlantilla Tristan da Cunhalla ja Falkland-saarilla eteläisen pallonpuoliskon kesällä marras–huhtikuussa. Uskomaton havainto täysverisestä valtamerilajista, joka on elämänkierroltaan kuin käänteinen lapintiira. Ukonselän isoliitäjä oli melkoisella harharetkellä. Tristan da Cunhalla liitäjät aloittavat hetimiten 3–4 viikkoa kestävät soidinmenot, mutta muninta tapahtuukin vasta noin kuukautta myöhemmin merellä vietetyn ja sen antimilla tapahtuvan lihotuskuurin jälkeen. Vielä seuraavinakin päivinä samalla järvenselällä viihtynyt siivekäs paljastui pian isoliitäjäksi (Ardenna gravis), Suomelle uudeksi lajiksi. Ne vaeltavat Amerikan itärantaa ylös Grönlannin vesille pohjoisen kesään, ja kesän lopulla Euroopan ja Afrikan rannikoita seuraillen takaisin pesimäpaikoilleen, jonne ne saapuvat syyskuun lopulla. Lajia ei ole tavattu Itämerellä, mutta se on Itämeren piirissä kerran aiemmin löydetty sisämaasta Ruotsin Vänern-järveltä. Kartalta mitattuna Mänttä-Vilppulasta on Madeiralle matkaa noin 3800 km, ja pesimäpaikoille Tristan da Cunhalle peräti noin 11 500 km! TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA JUSSI MURTOSAARI Harharetkellä. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N LAUANTAINA 09.09.2023 Mänttä-Vilppulan Ukonselällä kalastajien seuraan liittyi erikoinen lintu
Tutkimuksessa vertailtiin keskimääräisen aikuisen ruokavalion lajikatovaikutusta ruokavalioihin, joissa lihan määrä oli vähennetty sekä kalaisaan ja vegaaniruokavalioon. Erityisesti Etelä-Amerikasta tuotu soija on luonnolle haitallista. Yritystoiminnan maailmanlaajuisia vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch teetti kyselyn rehusoijan alkuperästä suomalaisille rehuja lihateollisuuden yrityksille 2021. Kyselyyn vastasi 12 yritystä, joista yhdeksän kertoi, että niiden arvoketjuihin sisältyy brasilialaista soijaa. Luken tutkimuksessa lajikatovaikutusta arvioitiin elinkaariarviomenetelmällä, jossa huomioidaan tuotannon vaatima maa-ala, alueen paikallinen lajirikkaus sekä lajien kotoperäisyys. Tulokset ovat samansuuntaisia myös lihan haitallisten ilmastovaikutusten suhteen. Kahvija kaakaoviljelmien laajenemisella on vastaavia vaikutuksia, joskin vähemmässä määrin, sillä nämä viljelmät sijaitsevat enimmäkseen vakiintuneilla viljelyalueilla. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi KOTIMAISEN LIHAN ja kalan kasvatus aiheuttaa lajikatoa Suomen ulkopuolella, paljastaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore tutkimus. Soijan viljely aiheu aa lajikatoa muualla maailmassa. Kotimainen broileri aiheu aa lajikatoa Kotimainen broileri kasvaa rehulla, joka sisältää soijapapua. Lajikatoa aiheutuu tuotantoeläimille syötettävän rehusoijan kestämättömästä kasvatuksesta, jossa uutta peltoalaa raivataan luonnontilaisille alueille. Myös kahvin ja kaakaon viljelyllä on samansuuntaisia, mutta ei yhtä voimakkaita vaikutuksia. Vastaavasti lihankulutuksen vähentäminen kolmannekseen vähensi lajikatovaikutusta kolmanneksella. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVA ISTOCKPHOTO Brasilialaista, lajirikasta cerrado-savannia raivataan valtaviksi soijapapupelloiksi.. Globaali lajikatovaikutus väheni viidenneksen, mikäli henkilö pudotti lihan kulutuksen puoleen. Suomeen tuotavasta soijapavusta yli 95 prosenttia menee eläinten, pääasiassa siipikarjan ja sikojen, rehuksi. Rehusoijan globaali kysyntä on voimakkaassa kasvussa. Lajirunsaus on suurin trooppisilla alueilla, jonka seurauksena tropiikissa tai lähialueilla tapahtuva luonnontilaisten elin ympäristöjen raivaus maanviljelyyn aiheuttaa suurempaa lajikatoa kuin vastaavan alueen raivaaminen kaukana tropiikista, kuten Suomessa. Kalaisan ruokavalion lajikatovaikutus vastasi noin puolta ja vegaaniruokavalion kolmannesta keskimääräiseen sekaruokavalioon verrattuna. Erityisesti kotimaista broileria kasvatetaan rehulla, joka sisältää soijapapua
Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan rakkohaurua syövät katkat, nilviäiset ja leväsiira ovat vähentyneet Saaristomerellä ravun ilmaantumisen seurauksena. Ruoan tuotantoketjut ovat pitkiä. Suometsillä tarkoitetaan turvemaiden metsiä. Liejutaskurapu. Liejutaskurapu valloittaa Saaristomerta Kaasuputken räjäytys samensi veden Tutkija Venla Kyttä, Luonnonvarakeskus Syyskuussa 2022 tapahtuneen Nordstream-kaasuputkien räjäytysten seurauksena noin 250 000 tonnia merenpohjan pintasedimenttiä pöllysi veteen. Tapahtuma vaikutti kahdesta viiteen viikkoa 26 kilometrin säteellä räjäytysalueesta. Suomessa tehdyt kulutusvalinnat vaikutt avat ympäristöön kaukana maamme rajojen ulkopuolella. Haittavaikutuksia on voinut aiheutua kaloille sekä neljän kilometrin säteellä räjähdyspaikasta uineille hylkeille ja pyöriäisille. Suometsien vesiensuojelua tulisi parantaa, sillä niiden hakkuiden ennustetaan kasvavan. Sitä tavataan rakkohaurussa, meriajokasniityillä ja meriruovikossa. Liejutaskurapu on pohjoisen Itämeren ainoa taskurapulaji. Suometsien hakkuut ja ojitukset näkyvät vesistöissä veden ruskettumisena ja lisääntyneinä kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumisena. Mittauksissa todettiin sedimentin raskasmetallipitoisuuksien pysyneen matalina ja joissakin tapauksissa jopa vähentyneen, mitä selittää raskasmetallien leviäminen veteen. Puolalaistutkimuksen mukaan tämä johtui sedimentin hajaantumisesta laajalle alueelle. Kotimaassa tuotett u liha saatt aa olla kasvanut myös tuontirehulla. . Levänsyöjien vähentyessä suurempi osa leväbiomassasta hajoaa kasvupaikallaan, mistä seuraa hapettomuutta ja metaanipäästöjen kasvua. H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Se on kaikkiruokainen peto, joka syö muun muassa äyriäisiä, kotiloita ja muita selkärangattomia, jopa pieniä kaloja. Kulutt ajan on mahdotonta tietää, millä rehulla karja on kasvanut, elleivät yritykset sitä kerro. Miltei neljännes Suomeen tuotavasta soijapavusta tulee Brasiliasta. JESSICA HAAPKYLÄ ”Miltei neljännes Suomeen tuotavasta soijapavusta tulee Brasiliasta.” Liejutaskurapu. JESSICA HAAPKYLÄ Suometsien vesiensuojelu tehotonta Laskeutusaltaisiin ja lietekuoppiin perustuva ojitettujen suometsien vesiensuojelu ei toimi, Luonnonvarakeskuksen selvitykset paljastavat. Niistä 85 prosenttia eli 4,7 miljoonaa hehtaaria on ojitettu. Ravun ilmaantumisen jälkeen erityisesti leväsiira on vähentynyt. Kahvia ei kannata keitt ää koko pannullista vain varmuuden vuoksi, vaan vain sen verran kuin sitä tulee juotua. Kaukaa tulevia nautintoaineita, kuten kahvia ja suklaata, kannatt aa nautt ia kohtuudella. Siira on tärkein rakkohaurua syövä laji. Ilmastonmuutoksen myötä talvisateet kasvavat, mutta vaikutuksia vesistöihin ei vielä tunneta. . Lajistoltaan köyhä Itämeri on erityisen herkkä vieraslajien vaikutuksille. RK Laivojen painolastivesien mukana Itämereen levinnyt liejutaskurapu aiheuttaa suuria muutoksia Itämeren avainlajia, rakkohaurua, syövissä eläimissä. Vuosien 2016–2020 tilastojen mukaan eniten soijapapua tuotiin Kanadasta (35 prosentt ia) ja toiseksi eniten Brasiliasta (24 prosentt ia). Vesistöjen tilaa pystytään parantamaan jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella, vesiensuojelukosteikoilla, ojia tukkimalla ja soita ennallistamalla. Liejutaskurapu havaittiin ensimmäisen kerran Saaristomerellä vuonna 2009, jonka jälkeen se on levinnyt nopeasti
Taigametsähanhien Pohjois-Suomen suoalueilla pesinnässä onnistuneiden taigametsähanhien määrä on pysynyt vakaana, Luonnonvarakeskus tiedottaa. Pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet hanhet eivät jää kesäksi Suomeen, vaan muuttavat Novaja Zemljalle sulkimaan. Monen huonon vuoden jälkeen Porsanginvuonolle saapui elo– syyskuussa 144 kiljuhanhea, joista ainakin 83 oli nuoria. Heinäkuun lentolaskennoissa löytyi reilu tuhat hanhea. Myyrät ruokkivat monet pedot, jotka näin ollen jättävät kiljuhanhien munat ja poikaset rauhaan. Vesilinnut taantuvat pitkällä aikavälillä Valtaosa vesilintulajeista on taantunut viimeisen 38 vuoden aikana, Luonnonvarakeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon seurannat paljastavat. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA TAPIO KOSTET 12 suomenluonto.fi 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Norjan Porsanginvuonolla laskett iin tänä syksynä vuodesta 1990 jatkuneen kiljuhanhiseurannan suurin yksilömäärä. Taigametsähanhen pesimämenestys Suomessa on heikko. Poikueita oli vähintään 23. Heinäkuun lentolaskennoissa löytyi reilu tuhat hanhea. Kuvan vasemmassa laidassa lähetintä kantava koiraslintu Mr. Taigametsähanhien määrä vakaa Pohjois-Suomen suoalueilla pesinnässä onnistuneiden taigametsähanhien määrä on pysynyt vakaana, Luonnonvarakeskus tiedottaa. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Hyvä myyrävuosi siivi i uhanalaiset kiljuhanhet erinomaiseen pesimätulokseen. 38 vuodessa runsastuneita tai vakaita lajeja ovat vain kuikka, laulujoutsen ja sinisorsa. Monen huonon vuoden jälkeen Porsanginvuonolle saapui elo– syyskuussa 144 kiljuhanhea, joista ainakin 83 oli nuoria. Kiljuhanhilla mahtava pesimävuosi Norjassa pesivillä äärimmäisen uhanalaisilla kiljuhanhilla oli erinomainen pesimävuosi. Hyvän pesimävuoden syy on runsas myyrävuosi. Taantumisen pääsyitä ovat vesistöjen voimakas rehevöityminen ja vieraspedot. Poikueita oli vähintään 23. Pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet hanhet eivät jää kesäksi Suomeen, vaan muuttavat Novaja Zemljalle sulkimaan. Muut lajit, kuten tavi, tukkasotka ja punasotka, ovat huvenneet. Myyrät ruokkivat monet pedot, jotka näin ollen jättävät kiljuhanhien munat ja poikaset rauhaan. PE SIMINEN K ANNANKEHIT YS L AJISEUR ANNAT kiljuhanhet erinomaiseen pesimätulokseen. Blue poikasensa kanssa.. mahtava pesimävuosi Norjassa pesivillä äärimmäisen uhanalaisilla kiljuhanhilla oli erinomainen pesimävuosi. Taigametsähanhen pesimämenestys Suomessa on heikko. Hyvän pesimävuoden syy on runsas myyrävuosi
lokakuuta saakka osoitt eessa syke.. Helmi-suojeluohjelmassa on lintuvesiltä puolestaan poistettu 40–70 prosenttia minkeistä ja supikoirista yhteensä 72 kohteella, mikä on niin ikään merkittävästi parantanut lintujen poikastuottoa. Palautt een avulla etsitään tietoa kansalaisille merkityksellisistä merija rannikkoalueista sekä maisemista itäiseltä Suomenlahdelta Perämeren pohjoisosiin. ”Ilman mikromuoveja on tutkitt u muualla maailmassa hyvin vähän, mutta nano muoveista ei tiedetä käytännössä mitään”, tutkija Sanna Saarikoski Ilmatieteen laitokselta kertoo. Kartt apohjainen kysely 15. Ehkä vielä enemmän olisin halunnut nähdä keskustelua suojeluasteen nostosta, ja millä tavalla siihen päästään. RK Itämerikysely auki Suomen ympäristökeskus kartoitt aa kyselyn avulla kansalaisille tärkeitä paikkoja Itämerellä. Helsingin Sanomat 2.9. Luontopaneelin varapuheenjohtaja ja professori Ilari E. Pesimäkantojen elpyminen johtui petojen, kuten minkkien, supikoirien, kettujen sekä munia ja poikasia verottavien harmaalokkien poistamisesta. Viime vuosina Metsähallitus on organisoinut minkkija supikoirapyyntejä kahdeksalla saaristoalueella ja yli tuhannella lintusaarella Virolahdelta Tornioon. On siinä vähän ilmastonmuutostakin mukana, mutta pääsyy on poro”, sanoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Arto Saikkonen Metsä hallituksesta. Maa-alueiden ja vesien mikromuovitilanne alkaa vähitellen hahmott ua. . Tutkijoiden tarkoitus on kehitt ää menetelmiä, joiden avulla muoveja voidaan kerätä ja analysoida sekä selvittää, kuinka paljon muoveja esiintyy ilmakehässä, mistä ne ovat peräisin ja kuinka ne leviävät. Sääksjärvi kommentoi Metsäteollisuuden monimuotoisuustiekar aa YLEn uutisissa 12.9.2023. ”...laidunmaita on järjestelmällisesti supistettu ja pirstaloitu kaupallisella ja teollisella maankäytöllä.” Josefi Tiirola, Helsingin Sanomissa 11.9. Toimia edeltävien 20 vuoden aikana kannat kasvoivat korkeintaan hitaasti. PERTTI KOSKIMIES Petopyynti elvyttää lintukantoja Muoveja ilmassa Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat aloitt avat tutkimuksen ilmassa leijuvista nanoja mikromuoveista. Tietoja hyödynnetään merialuesuunnitt elussa, kuten merituulivoimaloiloille soveltuvien alueiden kartoittamisessa. Haahkatkin saivat 300 poikasta. Vastauksia toivotaan kaikilta, jotka viett ävät aikaansa merellä: asukkailta, mökkiläisiltä, turisteilta ja retkeilijöiltä. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y Supikoira on kotoisin ItäAasiasta ja luokiteltu meillä haitalliseksi vieraslajiksi.. Haluan korostaa sitä, että tiekartassa on paljon hyvää. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Lintujen pesimäkannat Norrskärin saaristossa Merenkurkussa kasvoivat kolmanneksella, eli lähes tuhannella parilla vain kolmen vuoden kuluessa. RK POLIIT TINEN ELIÖ PE TR I JA U H IA IN EN / VA ST AV AL O PORO Rangifer tarandus ”Kokonaisia luontotyyppejä muuttuu jäkälättömiksi. Petopyynneistä hyötyivät etenkin tiirat, vesija ruokkilinnut sekä uhanalaiset lajit, kuten lapasotka, jouhisorsa ja selkälokki
Talvisin räkätit kiertelevät parvina pihlajiin pysähdellen. 14 suomenluonto.fi Räkätt irastas on Suomen runsaslukuisin rastas. 14 suomenluonto.fi
Syödyistä siemenistä kasvaneet taimet myös kasvattavat muita isommat lehdet sekä syvemmät juuret. Linnun suolistovuoristoradan jäljiltä siemenet itävät nopeammin kuin linnun sisuskaluilta säästyneet verrokkinsa. ”Happamia”, sanoisivat rastaatkin pihlajanmarjoista ja varsinkin niiden sisältä löytyvistä siemenistä. Avuttomalta kärsijältä vaikuttava pihlaja hyötyy rastaiden syksyisestä nälästä. Karvas maku motivoi linnut syömään ravintoa pursuavat marjat kokonaisina, jolloin siemenet säästyvät pureskelulta. Marjat alkavat maistua makealle usein vasta alkutalvella, kun kitkerät ainesosat hajoavat pakkasessa. S u h t e e l l i s t a suomenluonto.fi 15 Ruoansulatus siivittää pihlajan kasvuun TEKSTI EMMA-LIINA MARJAKANGAS KUVA MIA SURAKKA. Isot lehdet ja syvät juuret auttavat taistelussa kuivuutta ja kasvinsyöjien ahnaita haukkaisuja vastaan. Kun pihlajan siemenet matkaavat räkättirastaan suoliston läpi, ne pehmenevät. Nyt pihlajien oksat näyttävät lupaavammilta, joten lähikuukausina kannattaa kohottaa katse pihan pihlajien latvoihin! Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 T aivas lähes mustenee, kun iso rastasparvi lehahtaa pihapiirin pihlajaan. Tämä antaa niille etulyöntiaseman itämiskilvassa keväällä. Viime vuonna pihlajanmarjasato jäi kehnoksi, eikä monikaan lintu värjötellyt talvea Suomessa
Tänä vuonna syntyi peräti 25 pentua. 16 suomenluonto.fi Naali tuli takaisin Naali pesi toistamiseen Suomessa pitkän tauon jälkeen ja järjesti suojelijoille jymy-yllätyksen. 16 suomenluonto.fi TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT PETRI PIISILÄ / METSÄHALLITUS, RIIKKA KAARTINEN JA METSÄHALLITUS & WWF SUOMI
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 PE TR I PI IS IL Ä Tänä kesänä naali pesi myös Utsjoella. Pentueeseen syntyi kahdeksan poikasta.
18 suomenluonto.fi H einikkoisen kumpareen laidalla erottuu pieni, ruskeanharmaa eläin. Kaikki halusivat omansa, ja nahat vietiin metsästäjien käsistä. Viime vuonna todettiin ensimmäinen pesintä tuon jälkeen. Naalin vaikeudet olivat kuitenkin alkaneet jo yli sata vuotta siten. Poromäärät kasvoivat, ja kun poroja myös kuoli, niiden haaskoja jäi yhä enemmän tunturiin. Kesällä 2023 Suomen Luonto lähti naalitutkijoiden ja -suojelijoiden matkaan. Nyttemmin ilmastonmuutoksen myötä leudontuneet talvet ovat edesauttaneet ketun leviämistä. Kettujen myrkkypyynti Lapissa jatkui 1980-luvulle saakka, ja myös naaleja joutui tahattomasti myrkkysyöttien uhriksi. Mutta ehkä suurin tekijä naalin ahdinkoon on säännöllisten myyrävuosien katoaminen 1980-luvulta alkaen pariksikymmeneksi vuodeksi. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin tilanteeseen reagoitiin. 1800-luvun lopussa naaliturkista tuli muotia. Myöhemmin tutkimuksissa on osoitettu, että kettu hyötyy ihmisestä, mutta naali ei. WWF:n suomalaisen luonnon ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen on matkalla länteen, ja katsoo vuoroin gps:ää ja karttaa. Myös ihminen on auttanut kettua tietämättään tai ajattelemattomuuttaan, jättämällä jälkeensä ruoantähteitä, kalanperkeitä ja metsästyksen saalistähteitä. Se pyörähtää ympäri ja kiertää paksun puuhkahäntänsä ympärilleen. KU VA T RI IK KA KA AR TI N EN Käsivarren karut tunturimaisemat ovat naalin valtakuntaa.. Naali rauhoitettiin Suomessa 1940. Ketut ovat saaneet ruokaa myös asutuksen läheisyydestä, kaatopaikoilta, autiotupien tunkioilta ja roskiksista. Kun naali alkoi harvinaistua, turkiksen hinta nousi. Se on naalin ruokinta-automaatti, jonka Tolvanen aikoo käydä tarkistamassa. Suomen tuntureilla! Tässä näky, joka ei ollut maassamme mahdollinen 26 vuoteen. Naali, joka ihkaelävänä vartioi pesäkumpuaan. Viimeinen havainto pesivästä naalista Suomessa tehtiin 1996. Myyrät ja sopulit ovat naalien pääravintoa, joilla ne ruokkivat poikasensa. Lähistöllä on myös naalin vanha pesäkumpu, vain muutaman sadan metrin Kun jokin laji uhanalaistuu, syitä harvinaistumiseen on yleensä useampi kuin yksi. Lisäruokaa automaateista Kesäkuun alun yö Käsivarressa on tyyni. Susi hävitettiin poronhoitoalueelta, mikä on todennäköisesti auttanut ketun leviämistä tuntureille. ”Naaleja ei ole täällä enää. Paras naaliturkis saattoi arvoltaan vastata ihmisen vuosipalkkaa. Aurinko paistaa pohjoiselta taivaalta ja ilma tuntuu kirpeältä. Tyypillistä on, että kun jokin laji uhanalaistuu, syitä harvinaistumiseen on yleensä useampi kuin yksi. Se tähystää ympäristöä hetken ja painaa sitten päänsä käpäliensä päälle. Ihmisten vaikutus tunturiluontoon kasvoi, kun Lappiin rakennettiin entistä tiheämpi tieverkosto. Naalin ahdinko ei kuitenkaan johtunut yksinomaan metsästyksestä. Houkutus ryöstömetsästykseen oli suuri. Senkin jälkeen laiton pyynti saattoi vielä jatkua jossakin määrin, sillä valvonta oli heikkoa ja rahallinen hyöty suuri. Pian kivikkoisen ja kumpareisen maaston keskeltä paljastuu etäisesti lasten leikki junaa muistuttava rakennelma. Jos ei ole jyrsijöitä, ei myöskään tule poikasia. Norjan tuntureissa on suku vielä”, kertoi noin 60-vuotias Matti Ranttila Inarinjoella kesäkuussa 1925 Samuli Paulaharjulle, joka kiersi pohjoista Suomea tallentamassa ihmisten elämää ja kokemuksia
Vuosikymmeniä tyhjillään olleet pesät ovat säilyneet lähes muutt umatt omina. suomenluonto.fi 19 Naalin pesäkumpu on suuri heinikkoinen kumpare. suomenluonto.fi 19. Se kätkee sisäänsä luolaston, monia kulkuaukkoja ja useita maanalaisia käytäviä
Ruokinta-automaatti koostuu kahdesta paksusta muoviputkesta, jotka on aseteltu L-kirjaimen muotoon. Kaikista naaleista ei voida tietää ovatko ne paikallisia asukkaita vaiko vain ohikulkumatkalla. Verkon sisään kipataan koirannappuloita, ämpärikaupalla. Naalin ruokinta-automaatt i. ”Lisäruoan ansiosta naalit voivat pysyä reviireillään huonoinakin vuosina”, Tolvanen sanoo. Satelliittipantaseurantaan perustunut tutkimus paljasti, että eräs Huippuvuorilta nälän ajamana lähtenyt naali jolkotti 76 päivässä yli 3500 kilometriä merijäitä pitkin Kanadaan. Tolvanen pitää pesää silmällä, sillä ei ole tietoa onko se asuttu. Sisäänkäynnin toiseen päähän, ruokasaliin, on kiinnitetty pystyputki, jonka päällä on vesivanerikansi ja pystyputken sisällä verkosta tehty lieriö, kuin jättimäinen linnunruoka-automaatti. Jos käy oikein onnekkaasti, pesäkummun suojissa varttuu seuraavaa naalipolvea. Automaatti on monen käyttövuoden myötä hioutunut koko ajan paremmaksi. Tolvanen vaihtaa riistakameran muistikortin, tarkistaa akun, ja alkaa sitten pakkailla tavaroitaan. Naalien nälkävaellukset päättyvät usein kohtalokkaasti. Huippuvuorilta nälän ajamana lähtenyt naali jolkotti 76 päivässä yli 3500 kilometriä. Eli silloin, kun myyriä ja sopuleita ei ole. Kotikonnuilla eläminen on naaleille turvallisin ratkaisu. Hyvällä tuurilla ruokinta-automaatti voi rohkaista naalia asettumaan jollekin alueen naalinpesistä. Tarkoitus on auttaa naalia, ei sen vihollista. Verkkoa käytetään siksi, että ruoka ei homehdu. Vain yksi kolmesta vaeltajasta selviää hengissä, löytää uuden ruokaisan kotireviirin ja asettuu sinne asumaan. Tolvanen kertoo, että automaatteja on tällä hetkellä Tunturi-Lapissa jo kolmekymmentä. KU VA T RI IK KA KA AR TI N EN. WWF:n ohjelmajohtaja Pett eri Tolvanen naalin pesäkummulla. Vaakaputki on sisäänkäynti ruokinta-automaattiin. 20 suomenluonto.fi päässä automaatista. Ilman ruokaa monet naalit joutuvat lähtemään paremman elämän perässä vaellukselle. ”Tällä hetkellä arvioidaan, että kymmenestä kahteenkymmeneen naalia liikkuu Suomen alueella”, Tolvanen kertoo. Jokaisen automaatin yhteydessä on riistakamera, jonka avulla saadaan arvokasta tietoa alueella kulkevista naaleista. Se on mitoitettu juuri naalille sopivaksi, mutta ketulle kulkuaukko on liian pieni. Se on naalin pelastus laihoina sopulivuosina, ja nuorten yksilöiden paras henkivakuutus niiden ensimmäisenä talvena, jolloin luontainen kuolleisuus on suurinta. Vaikka merijään voisi kuvitella olevan kuin autiomaa, sieltä löytyy jääkarhujen jäljiltä haaskoja, joiden avulla naali selvisi huikeasta matkasta