Katse metsään metsään Heikki Willamo etsii kuvissaan metsän henkeä.. T O V E JA N S S O N IN S A A R I. V A LK O P O S K IH A N H I. T IIL IK K A JÄ R V E N K A N S A LL IS P U IS T O . Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO € 8/2020 VALKOPOSKIHANHI TOVE JANSSONIN LUODOLLA TIILIKKAJÄRVEN KANSALLISPUISTO S U O M E N LU O N T O 8 | 2 2 V A LK O IN E N O R A V A . S Ä IL Ö M IN E N K U N N IA A N . T E R V E E LL IS E T M A R JA T. H E IK K I W IL L A M O N M E T S Ä K U V A T
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I SY KS Y Yölennolle KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES ETELÄSTÄ LÄHESTYVÄN matalapaineen virittämä itätuuli saa hanhet illansuussa liikekannalle. Öinen puhuri voi parhaimmillaan siivittää muuttajat Pohjanmeren rannikon talvehtimisalueille asti.
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
16 Metsä minussa Heikki Willamo kertoo elämänmittaisesta matkastaan metsissä. 48 Suomen hanhet Näin tunnet metsähanhen, merihanhen, kanadanhanhen ja valkoposkihanhen! 50 Nyt jos koskaan Tiilikkajärvellä ja ainakin yhdeksässä paikassa toisaalla Suomessa vallitsee nyt uuden kansallispuistoaatteen aika. KU VA H EI KK I W IL LA M O Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Riikka Kaihovaara 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Mirjami Linkola 74 Luonnoskirja 16 Suomen Luonto 8/2020 16 Heikki Willamo näyttää suomalaisen metsäluonnon aidoimmillaan.. Muuttavat valkoposkihanhet löysivät Suomen pellot, ja siitä eivät kaikki pidä. luoto, kari, haru Vierailimme Tove Janssonin saarella Itä-Uudenmaan Pellingissä. 26 Pellolta purkkiin, korvesta kuivuriin Hapatus ja kuivaaminen säilövät sadon ekologisesti. 34 Saari. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Viehkeä valkoturkki Ari Kuusela tarkkaili harvinaista albiinoa oravaa. 42 Hankala hanhi. Mustikka on antosyaanien aarreaitta, lakka pursuaa ellagitanniinien eliksiiriä. 32 Marjojen hyvä kemia Marjat tarjoavat monia terveellisiä yhdisteitä
ämällä tuo. Itse saari oli kaunis kaikkine väreineen. Heikki Willamon polku vanhoissa metsissä sivuilla – . inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. KU VA T SA N N A LE H TO , AN N A RI IK O N EN JA H EI KK I W IL LA M O 34 58 16 Närhen silmässä heijastus hakatusta kotimetsästä. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. Fabren Muistelmia hyönteismaailmasta (Wsoy). Hän rakastaa luontoa, sen kätkemiä yksityiskohtia, joita ei näe ilman, että pysähtyy ja oikeasti katsoo. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. ajat Annakaisa Vän. e Kar. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. KUVA: HEIKKI WILLAMO 79. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Heikki Willamo, valokuvaaja ja kirjailija Karjalohjalainen Heikki Willamo pohtii usein ihmisen suhdetta metsään ja sen asukkaisiin, ja hakee valokuvataiteilijana yhteyttä muinaiseen eläinsuhteeseen. i. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Sanna Lehto, valokuvaaja Sanna on yksityisyrittäjä. Tähän numeroon hän otti kuvat Klovharusta. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. ely A. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. avissa osoi. Homo sapiens -juttupaikka saa Jennan sydämen läikähtämään, sillä hän saa tavata mielenkiintoisia henkilöitä heille rakkaassa luonnossa, kuten Riikka Kaihovaaran tässä numerossa. Hän tekee henkilöja ilmiöjuttuja sekä reportaaseja. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Hänen artikkeleissaan kuvat ja teksti välittävät kohteena olevien eläinten olemuksen niin, että mukana on vahva läsnäolon tunne, jonka vain pitkä tuttavuus kuvauskohteiden kanssa voi synnyttää. Kuvauspäivänä sää oli tuulinen ja vene keinui isoissa aalloissa. o Kroonpressille on myönne. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. Kauneuden ja myrskyävän meren kontrasti sopii hyvin Tove Janssoniin ja hänen luomaansa taianomaiseen maailmaan. Lisätietoa saat syö. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Jenna Parmala, toimittaja Jenna on metsäpoluilla viihtyvä aikakauslehtitoimittaja, jonka lukulistalla on J.H. i Tilaa diginä: suomenluonto
aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I KE TO LA JA AN N A RI IK O N EN Sammalet tuovat vähän väriä lumett omaan metsään Kauniaisissa helmikuussa 2020.. SITRAN KYSELYTUTKIMUKSESSA 2019 suomalaiset nimesivät kestävien elämäntapojen harjoittamisen ja luonnossa liikkumisen parhaiksi tavoiksi lievittää il mastoahdistusta. Tämä on ilmastotyön kannalta haastavaa, viralliset tavoit teet kun edellyttäisivät vielä huomattavia päästövä hennyksiä. Ja siltähän se vähän vaikuttaa, kun tutkii vastauksia. Kansalaisten huolta ilmastosta on ehkä ennenaikaisesti hälventänyt vaikutelma siitä, että asialle on alettu tehdä jotain. VASTUUNTUNTOISIA suomalaiset kyllä ovat: Ympä ristöministeriön Luontosuhdebarometri 2020 kyse lyssä 75 prosenttia vastaajista koki kansalaisten vas tuun Suomen luonnon suojelusta ja kestävästä käy töstä suureksi tai erittäin suureksi. Kestävää arkea ajatellen tarvitaan kin vielä ponnisteluja, kaikilta yhdessä ja erikseen. ELÄMÄNTAPAMUUTOKSET eivät juurikaan huoleta, vaikka ajatus lihansyönnin ja autoilun vähentämi sestä vähän kaihertaakin. Tulevaisuus työn alla Päätoimi. 6 suomenluonto.fi VAASAN YLIOPISTON Innolabin tutkimus hanke”Ilmassa ristivetoa – Löytyykö yhteinen ymmärrys?” tarjoaa kiinnostavan kur kistusikkunan yhteiskunnassa vallitseviin ilmastoasenteisiin. Tieto saattaa li sätä tuskaa, mutta myös aktivoi: parhaiten tietoa saa neilla oli eniten intoa tehdä ilmastotekoja. Myös il mastokeskustelun politisoituminen ja aiheen kansaa jakava olemus mietityttävät. Päinvastoin, moni kokee ilmastotekojen tekemisen olevan arjessa vaivatonta. TUOREESEEN KANSALAISKYSELYYN vastanneista lä hes puolet oli sitä mieltä, että ihmiset eivät riittävän hyvin hahmota tilanteen vakavuutta. Enemmän painavat huolet sii tä, että ponnistelut valuvat hukkaan , ja et tä ilmastotoimien kustannukset jakaantu vat epätasaisesti eri väestöryhmille. Lähes 80 pro senttia suomalaisista nimittäin uskoo elämäntapan sa olevan jo nyt ympäristön kannalta kestävä
Nii den muuton Suomen ennätys nähtiin 19. Kuusitiaisten vaellus on näkynyt muuallakin. Birdlife Suo men lintutietopalvelu Tiiran mukaan yli 2000 kuusitiaisen päiviä on koettu Asikkilan Pulkkilanharjulla, Kiteen Kyyrön niemellä, Kemiönsaaren Örössä ja Paraisten Utössä. syyskuuta 2009 samas sa paikassa. 7 suomenluonto.fi V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Kuusitiaiset vaeltavat TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O KUUSITIAISTEN KORKEA sipatus täytti syyskuun lopun ääni maiseman. Syyskuun loppupuoliskon aika na lintuharrastajat näkivät asemalla yli 20 000 kuusitiaista. Sil loin linnut muuttivat länsirannikkoa pitkin, ja 3000–4000 lin nun päiväsummia laskettiin Kristiinankaupungissa, Luodossa, Uusikaarlepyyssä ja Kustavissa. Silloin aseman laskentapaikkana toimivan bunk kerin ohitti jopa 9757 tiaista. Nyt suomenluonto.fi 7. Edellinen voimakas kuusitiaisvaellus oli syksyllä 2015. Suurin osa vaeltavista kuusi tiaisista on tänä vuonna syntyneitä nuoria lintuja. Vaeltavia kuusitiaisia laskettiin Hangon lintuase malla 23. Vaelluksen laukaisee hyvä pesimävuosi. syyskuuta aseman historian toiseksi suurin päivä summa, yhteensä 6614 lintua
”Kun on sattunut olemaan tähtikirkas syksyn pakkasyö ja ihan tyyntä, on kuullut, kuinka ne pärskäyttelevät.” Nykyisin karisiian luonnonkutua tapahtuu etu päässä Merenkurkun ja Perämeren alueella. Tukahduttavaa sedimenttiäkään ei silloin pääse valahtamaan mädin päälle”, Vene ranta kertoo. Näin hedelmöittynyt mäti leviää joka puolelle merenpohjaa. Merikutuiset siikakannat ovat heikentyneet rehevöitymisen takia, kun pohjat ovat liettyneet. Toinen suurikasvuisempi siikamuoto, vaellussiika, nousee jokiin kutemaan. 8 suomenluonto.fi 8 suomenluonto.fi JOS LÄHTEE loppusyksyn päivänä merelle veneile mään, voi nähdä saman kuin tutkija Lari Veneranta. TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA L U O N N O N K A L E N T E R I. Saaristomerellä kutu koittaa marraskuun puolella, Merenkurkussa loka–marraskuun vaihteessa, ja Perämerellä lokakuun puolivälin tietämillä. Niille on pahasta myös il maston lämpeneminen, joka on lyhentänyt jäätalvia. Usein hyvät kutu paikat ovat kalastajien tiedossa, jo ten niille on laskettu verkkoja, ellei vät ne ole kutuaikaan rauhoitettuja. VINK KI Kutu alkaa, kun päivän pituus lyhenee runsaaseen kahdeksaan tuntiin ja veden lämpö on 7,2–3,5 astetta. Hän on nähnyt karisiikojen kutevan. Siiat eivät nimittäin tee kutupesää vaan uivat pohjalta pin taa kohti rinnakkain ja vapauttavat mädin ja maidin uinnin aikana. Parhaita paikkoja siian kudun tarkkailuun ovat 1–4 metrin sy vyiset kasvittomat, karkeat sora ja hiekkapohjat. Tämä kututapa tuottaa hyvin, jos pohja on hyvässä kunnossa, mutta yhä harvemmin se on. Kuuntele siikojen kutua Karisiika kutee loka–marraskuussa Itämeren rannikolla. ”Kun meren päällä on jääkansi, se suojaa kehittyvää mätiä aalloil ta ja virtauksilta. Ja ennen kaik kea kuullut. ”Ne alkavat kutea siinä kolmen–neljän aikaan ilta päivällä, kun ilta hämärtyy”, Veneranta kertoo. Venerannan mukaan siikojen käyttäytyminen ku dulla eroaa lohen ja taimenen käyttäytymisestä
Tiukan puristuksen jälkeen voin lopultakin tehdä asioita omaan tahtiin ja vain olla. Katajien puutteeseen kerääminen ei kyllä kaadu: Suomen Luonto selvitti numerossa 4/2018, että kataja on Kasviatlasaineiston perusteella Suomessa laajim malle levinnyt kasvi. Käytännössä vain lepään, mutta vähitellen voin alkaa tehdä myös talvitöitä ja ottaa aikaa harras tuksille. Täs tä siis marjapula. Luen kirjoja ja teen käsitöitä. Ks. omavaraopisto.. Tiukan puristuksen jälkeen voin lopultakin tehdä asioita omaan tahtiin ja vain olla. Omavaraopisto sijaitsee Valtimon Rasimäellä, joka on nykyisin osa Nurmesta. Viime vuonna uutiset kertoivat, että suomalaisilla tis laamoilla on pulaa katajanmarjoista. Kun sato on lopulta korjattu loka kuun puolivälissä, alkaa ihana levon aika. Haku kurs sille avataan tämän syksyn aikana, to dennäköisesti marraskuussa. Haku kurs sille avataan tämän syksyn aikana, to dennäköisesti marraskuussa. 3 LEPÄÄN. Mitä teet lokakuussa, Maria Dorff . omavaraopisto.. Kiertokiitäjän voi yllättää parhaiten pimeällä syysleimujen tai valkotupa kan kukista. Kerää katajanmarjoja Myöhäisin havainto kiertokiitäjästä VINK KI Katajan marjoja eli käpyjä voi poimia metsästä jokamiehenoikeudella. Se on iso urakka ja hyvin tär keä juttu, koska ruokaa tulee yhteen sä satoja kiloja. suomenluonto.fi 9 1 KORJAAN SATOA. Omavaraopisto sijaitsee Valtimon Rasimäellä, joka on nykyisin osa Nurmesta. Syyskuu on omava raistaloudessa elävälle ehdot tomasti kiireisintä aikaa. töön käsityömateriaaleja. Ks. tietokantaan merkitty myöhäi sin havainto on vuodelta 1974 marras kuun 10. Käytännössä vain lepään, mutta vähitellen voin alkaa tehdä myös talvitöitä ja ottaa aikaa harras tuksille. Kaupallista keruuta ei Suomessa kuiten kaan juuri harrasteta, ja ulkomailta saatavat marjat ei vät kelpaa, koska niiden maku ei ole yhtä pehmeä. Sekä vihreät ja karvaat että siniset ja makeat marjat kelpaavat mausteeksi. Luen kirjoja ja teen käsitöitä. Syyskuussa on nostettu peruna, ja lokakuussa kor jaamme kaiken lopun sadon: porkka nan, palsternakan, kaalit, nauriit ja lantut. Oma varaopiston syystalkoot pide tään lokakuussa, ja niiden jär jestely sekä itse talkoot vievät minulta puolitoista viikkoa. Viljelemme paljon kasvik sia ja juureksia itse. Suomessa sitä ha vaitaan eniten elo–syyskuulla, mutta yksittäisiä yksilöitä vielä paljon myö hemmin. Marjojen paras sesonki taas on syys–lokakuussa. 3 kuun puolivälissä, alkaa ihana levon aika. Ari Vuorion Pyhtään Ristisaaressa tekemä havainto vuodel ta 1998 on kahta päivää aikaisempi. Nyt ehtii vielä keräämään. Katajanmarjoja on vanhastaan käytetty rohtoi hin sekä graavikalan ja riistan maustamiseen, mut ta tislaamoilla se on mennyt ginin ja muiden viinojen mausteeksi. Luonnontieteellisen keskusmuseon Laji.. Niitä käytetään vain eri tavalla. Ensi vuo den omavarakurssia varten tarvitaan lisää viljelyalaa, joten olemme aloitta neet uusia kasvimaita. Talkoissa val mistelemme niitä ensi kevättä var ten, ja keräämme kurssilaisten käyt töön käsityömateriaaleja. Maria Dorff on Valtimolla asuva omavaraopiston opettaja. päivältä. Elän perheeni kanssa hyvin pitkälti omavarai sesti. 2 JÄRJESTÄN TALKOOT. Kiertokiitäjä (Agrius convolvuli) on Afri kassa elävä kiitäjälaji, jota vaeltaa vuo sittain Eurooppaan. 10.11.
Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursu kertoo, että vesilinnuista löy tyy myös kapseloituneita hauleja. Lyijyn tiedetään myös aiheuttavan ane miaa ja altistavan taudeille. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA VE SA H U TT U N EN L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Lyijyhaulit myrky. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi LYIJYHAULIEN HAITAT eivät rajoitu pel kästään vesilintuihin, tuore brittiläistut kimus osoittaa. BirdLifen mukaan jopa miljoona vesi lintua kuolee vuosittain lyijymyrkytyk seen Euroopassa. Lyijymyrky tyksestä kärsivät linnut ovat siten help poa saalista petoeläimille. Lisäk si merkittävää on, että se lyijy, jota myr kytyksistä kärsineistä haukoista löytyi, vastasi isotooppisuhteiltaan lyijyhauleja. Environmental Pollutionlehdessä jul kaistu tutkimus paljasti, että metsästys aikana kuolleiden lintujen lyijypitoisuus oli suurempi kuin muina aikoina. ”Lyijy on haitallista pieninäkin määri nä”, Marja Isomursu muistuttaa. ävät maallakin Bri iläistutkimuksen mukaan lyijymyrkytykseen kuolleiden hiirihaukkojen lyijy on peräisin hauleista. Hiirihaukat al tistuvat lyijylle syömällä haaskoja, maas toon jääneitä saaliita tai haavakoita. Maksasta löytyvä lyijy kertoo tuoreesta myrkytyksestä, reisiluun korkea pitoisuus puolestaan pitkäaikaisesta altistumisesta. Lyijylle altistuneilla kyhmyjoutsenilla on kohonnut riski törmätä voimalinjoihin. Nämä linnut ovat saaneet haulista osuman, mut ta jääneet henkiin. Haitallisen korkeita lyijypitoisuuksia löytyi kahdeksasta prosentista kuolleina löytyneiden haukkojen maksoista ja kym menestä prosentista lintujen reisiluista. EU kielsi syyskuussa lyijyhaulien käy tön ja hallussapidon kosteikoilla. IsoBritanniassa yli 80 prosenttia met sästyssaaliista on fasaaneja ja peltopyitä, jotka eivät elä kosteikoilla. ”Tanskalaisessa tutkimuksessa löydet tiin kapseloituneita lyijyhauleja noin 20 prosentista tutkituista lyhytnokkahan hista”, Isomursu kertoo. Ruotsissa ne gpslähettimillä varuste tut maakotkat, joiden kehosta löytyi lyi jyä, lensivät terveitä lintuja matalammal la ja liikkuivat niitä vähemmän. Kostei koiksi luetaan myös turvemaat, joten kiel to tulee koskemaan suurta osaa Suomea. Hauli voi saalislin nusta päätyä myös petolinnun elimistöön
Laulujoutsenilla yleensä ruokatorvi halvaantuu. ”Tavoitteena on, että pyynnistä tulisi jatkuvaa”, Toivola sanoo. . Lyijymyrkytykseen kuolleiksi todetaan yleensä merija maakotkia sekä lauluja kyhmyjoutsenia. RK. Suojelujärjestö Audubonin mukaan kuolleita lintuja on satoja tuhansia, jopa miljoona. Petolintu menettää lentokykynsä eikä pysty enää saalistamaan, joten se nääntyy, ja lopulta ehkä sydän pettää. Työ tä Sotkahankkeessa riittää aina kin vuoden 2025 loppuun saakka. RK Suomessa lintuja kuolee liikenteessä joka vuosi arviolta 3 miljoonaa yksilöä, kissojen tappamina 1,7 miljoonaa ja metsästyksessä miljoona yksilöä. Yhdistys on pyytänyt minkkejä ulkosaaristossa, sekä te hostanut supikoirien pyyntiä si säsaaristossa gpspantojen ja riis takameroiden avulla. Riistapäällikkö Mikko Toivola Suomen Riistakeskuksesta ker too, että työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Tavoitteena on luoda linnuille vieraspedoista vapaita pesimäalueita. ”Kuolema lyijyyn on hidas ja tuskallinen.” Vieraspetojen pyyntiä tehostetaan saaristossa Lintujen joukkokuolemia USAssa ”Uhanalaisten lajien metsästäminen kiellettävä” KU VA M AR JA IS O M U RS U Ruokaviraston luonnonvaraisten eläinten tautien erikoistutkija Marja Isomursu Elokuussa tehty kansalaisaloite vaatii uhan alaisten rauhoittamattomien ja riistalajien metsästyksen kieltämistä metsästyslailla. Lyijy haittaa hapensaantia ja hermoston toimintaa, ja aiheuttaa halvaantumisia. Heikentyneeseen lintuun iskeneet taudit ja loiset voivat jouduttaa kuolemaa. Lin tujen kuolinsyytä ei ole vielä pystytty selvit tämään, mutta sen yhdeksi syyksi on ehdotet tu laajoja tulipaloja, jotka ehkä pakottivat lin nut muuttomatkalle ennen kuin ne ehtivät ke rätä riittävät energiavarastot. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Lyijypitoisuus tutkitaan maksasta ja munuaisista, mikä kertoo akuutista myrkytyksestä. USAsta ja Meksikosta on löytynyt massoittain kesken muuttomatkan kuolleita pikkulintuja. Se ei ole ihme, sillä lyijyhaulien käyttö muualla kuin vesistöjen äärellä on sallittua. Merikotkia tutkitaan Ruokavirastossa eniten, noin 30–40 lintua vuodessa. RK Saaristoluonnon hoito ja suojelu yhdistys on tänä vuonna laajenta nut vieraspetojen pyyntiä Saaris tomerellä ja läntisen Uudenmaan saaristossa. Työtä teh dään ympäristöministeriön Sot kahankkeen tuella yhteistyössä Metsähallituksen, Suomen Riista keskuksen ja paikallisten metsäs täjien kanssa. Koska tapauksia paljastuu joka vuosi, se kertoo, että lyijyä löytyy ympäristöstä. Lintu yrittää kuitenkin syödä, jolloin ravinto tukkii sen ruokatorven. On vaikea arvioida kuinka laajasti lyijy vaikuttaa linnustoon. Niistä 12, kuten pyy ja haapana, on lin tuja ja kolme nisäkkäitä, kuten kuvan ahma. Uhanalaisia rauhoittamattomia ja riistalajeja on 15. . Lajeista kuitenkin vain punasotka sekä silmälläpidet täväksi luokiteltu tukkakoskelo on rauhoitet tu 31.7.2021 saakka. Lisäksi metsähanhen alalajit tundra ja tai gametsähanhi ovat massamme uhanalaisia, ja alli on kansainvälisesti vaarantunut. ”Tänä vuonna metsästäjät ovat kartoittaneet uusia alueita”, hän sanoo. Hoitoalueita on 13, joilla kullakin on 100–150 saarta. Uhanalaisten lajien suojelu menee hukkaan, jos niitä samaan aikaan met sästetään, aloitteessa todetaan
Suojelu lisääntynyt – mutta liian hitaasti Valtakunnallinen metsien inventointi paljastaa muutokset metsien monimuotoisuutta tukevissa piirteissä. Yksi kymmenestä ei avohakkaa Kolme neljästä metsänomistajasta pitää edelleen avohakkuuta sopivana hakkuutapana, Metsänomistaja 2020 -tutkimus paljastaa. Kanahaukkametsät ovat arvokkaita elinympäristöjä, suojeltujen metsien ala kasvaa liian hitaasti. SUOJELU ME TSÄTALOUS MONIMUOTOISUUS 12 suomenluonto.?. Suojelualueiden määrä on Etelä-Suomessa kasvanut 35 vuodessa 17-kertaiseksi, mutta kattaa Etelä-Suomessa edelleen vain 3,5 prosenttia metsistä. Biological Conservation -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kanahaukalle sopii vain kolme prosenttia keskisuomalaisista metsistä, ja ne sijaitsevat yleensä suojelemattomilla yksityismailla. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Haukkametsien suojelua tehostettava Kanahaukka elää vanhoissa kuusikoissa, joilla on arvoa muidenkin lajien elinympäristöinä. Joka kymmenes metsänomistaja ei avohakkaa metsiään lainkaan, ja jatkuvan metsänkasvatuksen suosio onkin nousussa. Haukkametsät usein hakataan, mikä näkyy kanahaukkojen taantumisena. Vanhojen metsien ala nousi ensin 1980-luvulta 2000-luvulle, mutta on sitten uudelleen pienentynyt. Muut kuin avohakkuuseen tähtäävät metsänhoitotavat tulivat lailliseksi vasta 2014 tehdyn metsälain muutoksen myötä
Tapaus oli Australian synkin, eikä yhtä suurta määrää rannalle ajautuneita valaita ole nähty monesti muuallakaan. Protect Our Winters -järjestön perustaja Niklas Kaskeala 18.9. Liikakalastus on romahdutt anut tonnikalojen kannat ja miekkavalaiden poikasia on takertunut kalastusvälineisiin. Tutkijat uskovat nuorten miekkavalaiden uteliaisuuden johtaneen rajuihin kohtaamisiin. Syytä ei tiedetä. Sanomalehti Guardianin mukaan 110 valasta onnistutt iin pelastamaan. WWF:n kiljuhanhityöryhmä tarkkaili hanhia koko lepäilyn ajan ja varoitti paikallisia metsästäjiä rauhoi tettujen ja erittäin harvinaisten kiljuhanhien vierailus ta alueella. Valaiden ajautuminen rantaan ei tiett ävästi johtunut ihmisistä, vaan syy oli ilmeisesti luonnollinen. Miekkavalaiden oudot hyökkäykset Heinä–syyskuussa Gibraltarin salmen ja Pohjois-Espanjan välillä on satt unut yhteensä 27 poikkeuksellista miekkavalaiden ja huviveneiden kohtaamista. RK TUNTEMATON VA SE M M AL LA SI VU LL A TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN JA KU VA ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O . Miekkavalaat seuraavat keväisin sinievätonnikaloja Välimereen ja loppukesällä Biskajanlahdelle. KU VA T TA PI O KO ST ET JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y.. Nämä älykkäät eläimet eivät luonnossa käytt äydy aggressiivisesti ihmisiä kohtaan. Ensin löytyi viiden kiljuhanhen parvi 15.9. RK SAHALEHTI Stratiotes aloides Sahalehti kasvaa ravinteikkaissa ja neutraaleissa järvissä pohjaan heikosti juurtuneina, laajoina kasvustoina. Suomesta tunnetaan vain naaraskasveja, joten laji ei pysty lisääntymään suvullisesti. Lisäksi vedenalainen melu stressaa Gibraltarin äärimmäisen uhanalaista kantaa. JESSICA HAAPKYLÄ 360 pitkäeväpallopäätä kuoli 470 pitkäeväpallopäävalasta ajautui rantaan Tasmaniassa syyskuussa. Keväisin kiljuhanhet pysähtyvät Pe rämeren rannikolla säännöllisesti. Myyrien puutteessa petoeläimet syövät lintujen munia ja poikasia. syyskuuta ja löytyivät kolme päivää myöhemmin tal vehtimisalueelta Kreikan Kerkinijärveltä. RK Kiljuhanhia Limingassa Ilmastoahdistus ei johdu ilmastonmuutoksesta. , ja pian tarkemmassa etsinnäs sä lintuja löytyi 27. Twi erissä. Kun kukat kehittyvät, kasvin ote pohjasta irtoaa ja se nousee pintaan. Yhtä lintua lukuun ottamatta kaik ki hanhet olivat vanhoja yksilöitä. SU RK EA PESIM ÄV UOSI Lapin luminen kevät sekä myyräkannan romahdus haittasivat kiljuhanhien pesintää Norjassa. Syysmuutolla on nähty vain yksi nuori lintu. Miekkavalaat törmäilivät veneisiin ja purivat niiden kölejä. Se johtuu siitä, että päättäjämme eivät tee lähimainkaan tarpeeksi sen hillitsemiseksi. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T ÄÄRIMMÄISEN UHANALAISET kiljuhanhet pysähtyivät syysmuutolla Liminganlahdella ensimmäistä kertaa noin 50 vuoteen. Kiljuhanhet jatkoivat muuttomatkaansa 19. Nykyään se kasvaa hajanaisesti eri puolilla Suomea Kittilää myöten. Raadonhajuiset kukat vetävät puoleensa kärpäsiä
KUVAT ARI KUUUSELA TEKSTI ANTTI HALKKA K O H TA A M I S I A. 14 suomenluonto.fi Viehkeä valkoturkki Ari Kuusela seuraili albiinon oravan puuhia Turussa
Yhdysvalloissa on tutkittu, että albiinoita oravia esiintyy eniten taajamissa, mikä voisi johtua juuri pe tojen vähäisyydestä. Albinismi haittaa eläimen näköä, mutta eniten hä märänäölle tärkeiden sauvojen toimintaa, ja niitä ora valla on päivänisäkkäänä aika vähän. Orava oli yhtä vilkas liikkeissään kuin muutkin pörröhännät. Kun pigmentti puuttuu sil mistäkin, verkkokalvon verisuonien väri tulee esiin. Näin voi käydä myös niin sanotuille leukistisille oraville, jot ka ovat vaihtelevan valkoisia, mutta eivät albiinoja. Kun oravia on miljoonia, valkoturkkeja pi täisi olla paljon enemmän. i olevan takaa-ajajan asemassa. Albiinogeenejä on joka tapauksessa seudulla, jo ten uusiakin punasilmiä syntynee vielä. Kahden kantajankin jälkeläisistä albiinoina syntyy vain yksi neljästä. 2. Ihmisellä albinismi on yh tä tavallista kuin nisäkkäillä keskimäärin. Talven jälkeen oravaa ei liene nähty. Albiino geenejä on paljon enemmän, nisäkkäillä noin joka seitsemännelläsadalla. TURUN ALBIINO-ORAVA on nähty jälleen tänä syksy nä. 3. 3. Kuuselan mu kaan orava liikkui aivan kuin muutkin oravat. 1. ALBIINOT ORAVAT ovat hyvin harvinaisia. Albiinopoikanen kuitenkin syntyy vain, jos se saa geenin molemmilta vanhem miltaan. Voi olla, että valkea vä ri on metsässä liian näkyvä, ja valkoiset oravat jou tuvat helposti esimerkiksi näädän saaliiksi. 4. Puuta kierrettäessä valkoinen orava näy. 4. Se tutki ympäristöään aktiivisesti. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 TURKUL AISELL A OMAKOTIALUEELL A oli viime vuoden loppusyksyllä liikkeellä valkoinen orava. SUOMESSA ALBIINOITA oravia havaitaan melkein jo ka vuosi. Se ajoi muun muassa tavallista lajikumppaniaan takaa puun rungon ympäri kieppuvana vilinänä. Luontokuvaaja Ari Kuusela lähti dokumentoimaan ta pausta. Kuten kuvista huomaa, kyseessä on aito, punasilmäinen albiino. Niitä on korkeintaan yksi kymmenestätuhannesta. 1.. 2
16 suomenluonto.fi Heikki Willamo on kuvannut vuosikymmenet vanhan metsän asukkaita, hakenut sijansa samoista metsänrippeistä.
Kuhmo, 2017.. suomenluonto.fi 17 Metsä minussa TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO Karhu
Nuo ajat ovat takana. Vanhoista koti metsistäni on keitetty sellua, ja uudet puut päätyvät kattilaan yhä nuorempi na – niistä ei koskaan synny metsiä. Parhaina vuosina puolen peninkulman säteellä kodistani oli kolme asuttua kanahaukkareviiriä. 18 suomenluonto.fi OLEN METSÄIHMINEN, vanha metsä on mielenmaisemani. Pyyt vihelsivät korpien reunamilla ja silloin tällöin edestä rymäh ti lentoon metso. Noita pieniä siivekkäitä löysi sil loin jokaisesta varttuneesta metsästä, ne olivat sopivan pelottomia kuvattavik si, hääräilivät metsän sieluina ja auttoi vat minua löytämään tapani valokuva ta vanhan metsän hämärissä huoneissa. Muutimme vaimoni kanssa maa seudun rauhaan vuonna 1987, ja siitä läh tien kohtuullisen hieno metsä alkoi koti oveltani, ja vielä parempaa löytyi heti tien toisella puolella. Lähdin metsäretkel le, intohimon siivittämälle matkalle, jos ta näillä näkymin tuli loppuelämäni mit tainen. Se on ollut jollain ta valla tärkeä osa elämääni niin kauan kuin muistan, ja työmaani yli kolme vuosikym mentä. Niillä oli kullakin omat suosikkipaikkan sa metsän sisällä, ja luonteiltaankin ne oli vat sopivan erilaisia. Kaikki alkoi tiaisista Palataan noihin 1980luvun lopun vuo siin. Kuusitiainen: peloton veijari, aina vähän rähjääntyneen näköi sessä höyhenpuvussaan. Olin ajautunut luontokuvaajan am mattiin, puuhastellut niin pikkunisäk käiden kuin hyönteistenkin parissa, mut ta maalle muuton myötä minulle avautui lopulta mahdollisuus omistautua metsän valokuvaamiseen. Hömötiainen: parven runsaim. Ny kyään on vaikea löytää edes mukavia sie nestyspaikkoja joutumatta taimikkoihin tai hakkuurisujen viidakkoon, myllerre tyistä murrokoista puhumattakaan. Metsätiaiset toimivat alusta asti op painani. Tutkin paikkoja, etsin mieleni mai semaa, opiskelin metsän elämää ja sen va lokuvaamisen aakkosia. Töyhtötiainen: metsätonttu hiippalakissaan, hieman pi dättyväisempi, mutta aina asioitaan tiri semässä
suomenluonto.fi 19 Närhi. Suomusjärvi, 2019.
Olemme menet täneet sekä metsän että ymmärryksen sii tä, mitä metsä on. Kun on saanut kokea vanhan aarnion, istunut sen pehmeällä sammalella noja ten selkäänsä haapavanhuksen uurtei seen tyveen ja kuunnellut yöhön hiljen tyvää metsää, tajuaa perinpohjaisesti, mi tä olemme menettäneet. Kartta paljasti pienten suojelualueiden Kanahaukka. Tällaisin aatoksin ryhdyin selvittä mään, mitä kotiseutuni metsistä oli jäljel lä. Hämärissä huoneissa Olen nähnyt, minkälaista kirveenkoske maton eteläsuomalainen metsä on. 20 suomenluonto.fi pana lajina oksilla kieppumassa, vaaleana ja siistinä, musta myssy silmille vedetty nä. Kisko, 1993.. Puro notkojen saniaisviidat, korvet ja pikku suot, rantametsät tervaleppineen, kääpien kylät maapuiden kyljillä, muurahaiskeko jen kaupungit, haukat, pöllöt, tiaiset – ko ko metsässä kuhiseva elämä muutaman peninkulman säteellä. Ei tarvitse tietää pal joakaan ymmärtääkseen, kuinka moni muotoisen elämän keidas tuollainen met sä on. Ajat muuttuivat, omistajat vaihtuivat, ja säästömetsätkin silputtiin sellukattiloihin. Karut kalliomänniköt putoavat jyrkäntei nä tiheiden kuusikoiden syliin, jossain on multava lehtolaikku pähkinäpensaineen, aluetta halkovat Salpausselät kätkevät ty villeen lähteitä ja pettäviä hetteitä. Natura pelasti muutamia, vihonviimeisiä jäljellä olevia on viime vuosina säästynyt Metsoohjelman an siosta. Avohakkuut ja ojitusinto olivat tärvelleet niistä valtaosan, mutta unoh tuneita takamaita ja vanhemman suku polven säästömetsiä oli paljon nykyis tä enemmän. Toki kotiseutuni metsät olivat tuolloin olleet jo kauan tehometsätalouden puris tuksessa. Suu rimmat ylispetäjät ovat kahden sylen pak suisia, hopeakylkiset kelot tavoittelevat taivaita, jättiläishaapojen rungot ovat kää pien, jäkälien ja sammalten asuttamia, ja siellä suojassa uusien puiden sukupolvet sekä maassa retkottavat vainajat sulassa sovussa keskenään. Metsäläisiä kaikki tyyni, kukin omal la tavallaan. Useimmat elävät vain muistoissa. Reviirini Uudenmaan ja VarsinaisSuo men rajamailla ei ole maamme metsäisin tä seutua, mutta pienipiirteisyydessään ja vaihtelevuudessaan se on vailla vertaa