VIERAANA METSÄ ON SUOMALAISEN sielunmaisema KANAHAUKKA JA SIILI kohtaavat Kokeilemme OMAVARAISTALOUTTA Testamentti pelasti KIVISUON VIERAANA KALOJEN. K IV IS U O P E L A S T U I. S U O M E N K A L A T K U V IS S A . E S P O O N K A IT A L A M P I. K U L U T U K S E N R A JA T . 8 17.10.2019 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 8 | 2 19 S U O M A L A IN E N M E T S Ä S U H D E . O M A V A R A IS T A L O U S . Pekka Tuurin ainutlaatuiset kuvat Tenon lohista ja muista vesiemme eväkkäistä. A S U M IS E N E K O L O G IS U U S
Ennen sitä pitää kuitenkin tankata.. Aamut ovat jo viileitä, ja hanhien muutolle lähtö lähellä. S Y K S Y Aamulennolla KUVA TUOMAS HEINONEN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES PELTOJA verhoava usva saattelee aamiaiselle saapuvia merihanhia Kirkkonummella
JO RM A LU H TA Kivisuolla on sekä avosuota että metsäsaarekkeita.. Mutta milloin kulutus lähti kasvuun. Rajat vastassa Maapallon resurssit eivät riitä, sillä ylikulutamme niitä. A N JA RE PO N EN PE KK A TU U RI 14 Kun kanahaukka siilin tapasi Mitä tapahtuu, kun nuori kanahaukka kohtaa ensi kertaa piikikkään naapurinsa. JO RM A LU H TA 38 44 Kivisuo säilyi Muhoksen ja Utajärven rajamailla sijaitseva suo suojeltiin testamenttilahjoituksen turvin. 38 Onnekkaiden sattumien suo Perinnöksi saatu kaksio vaihtui suojelluksi Kivisuoksi. 16 Sielumme kuvajainen Valokuvataiteilija Ritva Kovalainen näkee metsän sielun peilinä. 56 Kodin hiilijalanjälki Vinkkejä vähähiiliseen asumiseen. 30 Kalat kuvissa Valokuvaaja Pekka Tuuri ikuisti maamme kalalajit niiden elementissä. 4 SUOMEN LUONTO 8/2019 4 SUOMEN LUONTO 8/2019 Sisällys 8/2019 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 37 Kolumni: Mirjami Linkola 54 Vahtikoira 58 Homo sapiens: Milla Ek 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja 30 Lahnakin pääsi Pekka Tuurin ottamaan kuvaan. 26 Ruokaa omasta takaa Ensiaskeleita kohti omavaraista taloutta. 44 Rajoja etsimässä Ylikulutukselle tarvitaan rajat. 50 Järviylängön helmi Espoon Kaitalampi vetää vertoja Nuuksion maisemille
Ihminen oli siellä vieras, mutta ryhtyi sitten isännäksi. no. @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Hänen kameransa vie meidät pinnan alle etsimään kalalajeja sivuilla 30–35. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Johanna Mehtola 050 308 2186 Antti Halkka (opintovapaalla) AD Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 8/2019 SUOMEN LUONTO 5 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi RIT VA KO VA LA IN EN 16 16 Metsässä eleli metsän väki. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI Tenon lohipariskunnan kuvasi Pekka Tuuri. www.climatecalc.eu Cert. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 78
Itämeri on niin vähäsuolainen, että sardiini ei ilmaantune Suomen vesille, mutta Tanskan salmissa ja Puolan rannikolla se esiintyy jo säännöllisesti. N IC K U PT O N / A LA M Y N IC K U PT O N / A LA M Y Sardiiniparvi siellä laulun Välimerellä. Sekavassa muutosvaiheessa sardiini ja sardelli eivät ole vielä kyenneet muodostamaan kalastettavia kantoja Pohjanmerellä. Moni suu jää vaille ruokaa, kun villakuoreet muuttavat pohjoiseen. Nopeasti lisääntyvät, vapaan veden keskikerroksen eläjät, kuten sardiini ja sardelli, eivät ole sidoksissa tiettyyn elinympäristöön, mutta oikea veden lämpötila on niiden lisääntymiselle olennainen asia. Suomalaisittain uppo-outojakin, lähinnä portugalilaiselta kalatiskiltä tuttuja lajeja muuttaa pohjoiseen: sardiini, sardelli, rusotäplämullo, isokurnusimppu, punakurnusimppu, sinisuusimppu, partaturska, pietarinkala, piikkimakrilli ja makrilli. 6 SUOMEN LUONTO 8/2019 A N N A RI IK ON EN. PÄÄKIRJOITUS Itämeressä sardiinit uivat JOKUNEN viikko sitten Islannista kuultiin uutisia, joiden mukaan villakuoreet olivat jättäneet Islannin ja vaeltaneet pohjoisemmas Grönlannin vesille. Ne ovat kuitenkin valloittaneet koko Pohjanmeren ja ovat asettuneet jo Itämerellekin. Ilmastonmuutoksen myötä vanhan sardiinilaulun sanat täytyy päivittää. Se oli jälleen uusi takaisku Pohjois-Atlantin ja Norjanmeren meriekosysteemeille. Pohjoisten merialueiden lämpeneminen on jatkunut jo useamman vuosikymmenen, ja ekosysteemimuutokset ovat olleet jopa nopeampia kuin maaympäristöissä. Monien kalojen ravintonaan käyttämän planktoneliöstön runsauden ja levinneisyyden muutokset ovat nekin olleet merkittäviä, mutta tutkimuksissa on saatu vahvaa näyttöä siitä, että kalat ovat liikkeellä pohjoiseen ennen muuta meriveden lämpenemisen takia. Villakuoreiden massaesiintyminen keväällä ja alkukesällä on kattanut pöydän monelle: ihmisten lisäksi turskalle, pyöriäisille, valaille, lunneille, kiisloille, pikkukajaville ja suulille. Linnuille niiden perässä pysyminen on vaikeaa, sillä myös pesimäpaikkoja olisi kyettävä löytämään riittävän läheltä kalojen uusia parveilualueita. Myös Pohjanmeren kalalajisto on muuttunut, kun eteläisiä lajeja on saapunut alueelle samalla kun kylmän veden suosijat ovat vetäytymässä pohjoisemmaksi. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.
Tämä kesäisin kirkkaanvihreä hyönteinen on Manner-Suomen ainoa aikuisena talvehtiva harsokorentolaji. Naaraat viipyvät pesässä kauemmin kuin urokset ja aloittavat unensa aiemmin. VINKKI Kirja Suomen verkkosiipiset (Tibiale 2014) johdattaa verkkosiipisten jäljille havainnollisin kuvin ja levinneisyyskartoin. on keskimäärin se päivä, jona karhuurokset menevät talviunille. Tämä on ruotsalaisessa tutkimuksessa gpskarhuista saatu havainto. 8/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri T alven alkaessa kasvien lakastuminen paljastaa metsänpohjan, ja tarkkaavainen luonnonystävä voi huomata jalkojen juuressa pieniä, parin sentin mittaisia itiöemiä. Kaikki havainnot ovat arvokkaita. Katso ohjeet: www.suurpedot.fi T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Polvistu, löydä hiippo TÄHÄN AIKAAN VUODESTA talvi tekee tuloaan, ja on aika aloittaa lintujen talviruokinta. 27.10. VIIME SYKSYNÄ VAELSIVAT ETENKIN NÄRHET JA TIAISET. LOKAJA MARRASKUUSSA KOITTAA YLEENSÄ LINTUVAELLUS. lokakuuta. Hiippoihin kannattaa tutustua silkan kauneuden takia. ”Dna-tuntomerkit ovat tulleet nyt avuksi, ja me on joskus arvioitu karkeasti, että niitä olisi Suomessa noin 150 lajia.” VINKKI Tavallisimpiin hiippoihin kuuluu keltajalkahiippo, Mycena epipterygia (kuvassa vas.). Talveksi se vaihtaa värinsä joko kellertäväksi tai punaiseksi. Valtaosa Suomen Lajitietokeskuksen ylläpitämään Laji.fi-palveluun kirjatuista hiippohavainnoista on kirjattu syyskuussa, kun monen muunkin sienilajin itiöemät ovat runsaimmillaan. VINKKI Löysitkö karhun jäljet. Sen tuntee sitruunankeltaisesta jalasta ja limaisesta lakista. Mittaa etutassun leveys, pane paikka muistiin ja ilmoita havainnosta petoyhdyshenkilölle. Hiippokausi jatkuu kuitenkin pitkään, ja sieniä voi löytää jopa joulukuulla. Lajeja on Suomessa yhteensä 75.. Kauniita ovat jo niiden nimet: tahmahiippo, hallahiippo, limahiippo, tinahiippo, talvihiippo, kätköhiippo, sysihiippo, keijunhiippo, jauhohiippo… Yhteensä lajeja tunnetaan Suomesta yli 80, vaikka suku on huonosti tutkittu. ”Hiipoissa on paljon tieteelle kuvaamattomia lajeja, ja sellaisia, joita ei ole vielä todistettavasti löydetty Suomesta”, kertoo suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. PIDÄ SILMÄT AUKI! Tervehdi alkutalven sisävierasta ALKUTALVI tuo usein sisätiloihin pienen hentosiipisen ötökän, pihaharsokorennon. Tahmahiippo on joko lähilaji tai saman lajin toinen muoto. Talviuni alkaa sitä aikaisemmin ja kestää sitä pitempään, mitä pohjoisempana karhu elää. Kaikkein pienimmät ovat usein nahikkaita, vähän suuremmat hiippoja. Suomessa ne vetäytyvät unille keskimäärin jo 12. TÄNÄ SYKSYNÄ ON NÄHTY MYÖS OIREITA NÄRHIVAELLUKSESTA, JA POHJANTIKAT, VALKOSELKÄTIKAT, PÄHKINÄNAKKELIT JA KIRJOSIIPIKÄPYLINNUT OVAT OLLEET LIIKKEELLÄ
”Olisi kiinnostavaa tutkia, mitä hiilensidonnalle tapahtuu esimerkiksi jatkuvassa metsänkasvatuksessa, jolloin maassa on enemmän eläviä juuria ja sienijuuriyhteyk siä, ja seassa kuollutta juurisienimassaa”, Heinonsalo pohtii. Maaperän tutkimus on kasvanut vasta viime vuosina. Hiilen kierron tarkempi ymmärtäminen auttaa muun muassa parantamaan maailmanlaajuisten ilmastoennusteiden luotettavuutta. Nature Communications ja New Phytologist -tiedelehdissä julkaistut tuoreet tutkimukset paljastavat, että juurten ja sienirihmojen vuorovaikutukset säätelevät hajoavan karikkeen sisältämän hiilen sitoutumista maaperään. Suomalaistutkijoilla on ollut kansainvälisesti merkittävä rooli uusien löydösten tekemisessä. Juurten sisältämät tanniinit ja sienisolujen rakennusaine kitiini vaikuttavat siihen, kuinka kuolleen sienirihmaston sisältämä hiili hajoaa ja sitoutuu maahan eli stabiloituu. n Juuret ja sienet tärkeitä hiilen kierrossa T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Pohjoisten havumetsien maaperässä piilee yksi maapallon merkittävimmistä hiilivarastoista. Erityisen tärkeitä ovat pitkäaikaiset kenttäkokeet, joissa päästään tutkimaan esimerkiksi metsätalouden tai muuttuvan ilmaston vaikutuksia”, Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston dosentti Jussi Heinonsalo sanoo. Merkittävä osa havumetsien maaperän karikkeesta syntyy kuolleista juurista ja sienirihmastoista. ”Maaperän prosesseissa on vielä paljon aukkoja tiedoissa. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT POHJOISTEN havumetsien maaperässä risteilee valtavasti juuria ja mykorritsasienten, kuten tattien ja kantarellien sienirihmastoja, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA VESA HUTTUNEN 8 SUOMEN LUONTO 8/2019. Aikaisempi tutkimus on pitkälle keskittynyt maanpäälliseen karikkeeseen ja mikrobeihin
Siellä yhdessä puussa kypsyy keskimäärin vain muutama käpy. Vuoden takainen helle näkyikin tänä kesänä monen lajin poikkeuksellisen runsaana kukintana. 7 KUUSENSIEMENTÄ minuutissa uppoaa pikkukäpylinnun vatsaan. Sato oli suurempi ainoastaan vuosina 1989, 1998 ja 2000. Silloin siemeniä riittää hyvin kummallekin, ja linnut voivat jakaa ympäristön tarkkailuun kuluvan ajan. Koivu ja mänty kukkivat runsaana koko maassa, sen sijaan kuusen paras kukinta rajoittui eteläiseen Suomeen Vaasa–Suonenjoki–Joensuu -linjan eteläpuolelle. Pikkukäpylintu syö kuusen sekä muiden havupuiden siemeniä.. 2 VUOTTA kuluu ennen kuin männyn kukka varttuu kävyksi. Tutkimus pikkukäpylintujen ruokailusta julkaistiin Behavioral Ecology & Sociobiology -tiedelehdessä. Siksi männyn seuraavaa runsasta siemensatoa joudutaan odottamaan keväälle 2021 saakka. Tosin lintuparven koko vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti käpylinnut syövät siemeniä. 8/2019 SUOMEN LUONTO 9 V ES A H U TT U N EN LÄMPÖ SAI PUUT KUKKIMAAN KESÄN 2018 lämpö sai monet puut kasvattamaan runsaasti kukka-aiheita. 100 KÄPYÄ kasvaa tänä vuonna keskimäärin yhdessä eteläsuomalaisessa kuusessa. RIIKKA KAARTINEN Tiedot käpysadosta antoi tutkija Tatu Hokkanen Luonnonvarakeskuksesta. Lintu tankkaa ravintoa nopeammin neljän linnun parvessa kuin yksittäin, mutta kaikkein nopeinta syöminen on kahden linnun porukassa. Pohjoisessa sato jäi heikoksi. Nyt kypsyy neljänneksi suurin käpysato 30 viime vuoden aikana. Myös monilla muilla puilla, kuten tuomilla ja raidoilla, nähtiin poikkeuksellisen runsas kukinta
2017 Suonenjoen kaupunki ja Pirkanmaan Ely-keskus teettivät uudet tutkimukset. EU valmistelee parhaillaan lyijyhaulien käyttökieltoa ampumaradoilla, kosteikoilla ja niiden läheisyydessä. Ne ovat laulujoutsenten ravintokasveja. Puhtaalla vertailualueella kasvien lyijypitoisuus oli 6,6–8,2 milligrammaa. Hän arvasi naaraan kohtalon tutun käyttäytymisen perusteella. Kuolinsyyksi Ruokaviraston tutkimuksissa osoittautui lyijymyrkytys. Näin voi syntyä uusia värimuotoja, mikä voi pitkän ajan kuluessa johtaa lajiutumiseen. Viesti kulkee haihtuvien orgaanisten yhdisteiden välityksellä. Näiden lisäksi Korhonen tietää pari muuta tapausta, joiden kohdalla laulujoutsenia ei tajuttu toimittaa tutkittavaksi. Viestinnästä on hyötyä kaikille kasveille, sillä ne voivat puolustautua yhteistyössä. O. (RK) Ahvenanmaalta löytyi sammalharvinaisuus AARNISAMMAL löytyi ensimmäistä kertaa sataan vuoteen Pohjois-Ahvenanmaalta Saltvikin Kloddbergetin luolasta. ”Lintu heilutteli päätä eikä syönyt”, Korhonen kertoo. Suomessa lyijymyrkytyksien yleisyyttä on tutkittu vain merikotkilla. (RK) O LL I KO RH O N EN KEVÄÄLLÄ 2019 Suonenjoen Onkilammelle asettui joutsenpari. Naapureiden varoittamisesta ajateltiin olevan haittaa syödyksi joutuville yksilöille, koska naapurikasvit kilpailevat vedestä ja ravinteista. Kirkkaat värit varoittavat petoja saaliin myrkyllisyydestä tai pahasta mausta. Lyijyä ja muita haitta-aineita löytyi, mutta niiden ei epäilty liikkuvan maaperässä, ilmassa tai pohjaja pintavedessä. Huhtikuun lopulla naaraslinnun tila alkoi heiketä ja se menehtyi muutamassa päivässä. Lyijy esiintyy sedimentissä liukoisessa muodossa, mistä se kertyy vesikasveihin, kuten uistinvitaan ja järvikortteeseen. RIIKKA KAARTINEN Lyijy tappaa joutsenia Suonenjoella Lyijymyrkytykseen kuoleva laulujoutsen Suonenjoen Onkilammella syyskuussa 2016.. Proceedings of the National Academy of Sciences-tiedelehdessä julkaistu tutkimus paljasti, että trooppisen värjärinuolimyrkkysammakon (Dendrobates tinctorius) harvinaiset valkoraitaiset värimuodot säilyvät yleisempien keltaraitaisten rinnalla. Luontokuvaaja Olli Korhonen seurasi parin elämää. Naapurikasvien reagointi varoitukseen on voimakkaampi, mikäli ne ovat sukua viestin lähettäjälle. Riskit vesilinnuille todettiin raportissa, mutta riskinarviossa tultiin siihen johtopäätökseen, että merkittäviä ympäristö-, terveystai ekologisia riskejä ei ole. Pohjois-Savon Ely-keskus jätti raportin päätelmistä eriävän lausunnon. Sen alkeisrihmat hohtavat hämärässä, minkä vuoksi sammalta on kutsuttu myös nimillä peikonkulta tai aarnivalkea. ”Turha tehdä riskinarviota, kun haitta on jo havaittu”, sanoo ympäristönsuojelun erityisasiantuntija Jorma Lappalainen Pohjois-Savon Ely-keskuksesta. Niillä ihmisen aiheuttamista kuolemista lyijymyrkytys on yleisin. Bomansson 1800-luvun lopussa, minkä jälkeen laji on pysynyt piilossa sammalasiantuntijoilta. (RK) Kasvit varoittavat toisiaan KASVI varoittaa aktiivisesti naapureitaan kasvinsyöjähyönteisistä. Aikaisemmin luultiin, että kasvien viestintä on passiivista. 10 SUOMEN LUONTO 8/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Heikompi puolustus voi säilyä vahvan rinnalla AIKAISEMMIN luultiin, että uusia varoitusvärejä ei pääse syntymään, koska pedot syövät ne yksilöt, joiden värejä ne eivät ole oppineet varomaan. Joutsenkuolemien seurauksena syksyllä 2015 Pohjois-Savon Ely-keskus teetti haitta-ainetutkimukset Onkilammella. Kokeissa pedot oppivat välttämään keltaraidallisia yksilöitä nopeammin, mutta jos peto oli jo oppinut välttämään niitä, se todennäköisesti jätti myös valkoraitaiset sammakot rauhaan. Nyt Onkilampi odottaa pilaantuneista maaalueis ta vastaavan Pirkanmaan Ely-keskuksen päätöstä alueen kunnostuksesta. Tämä oli kolmas lintu, jonka Korhonen tiesi kuolleen Onkilammelle. Ensimmäistä kertaa aarnisammalen löysi paikalta ahvenanmaalainen arkkitehti J. Lammen vedestä ei löytynyt juurikaan lyijyä, mutta pohjasedimentissä ja vesikasveissa sitä oli paljon. Vuosina 1964–2008 Onkilammella oli haulikkoammuntarata. Sammalen löysi ja kuvasi tietokirjailija ja luontomatkailuopas Tuomo Kesäläinen syyskuun lopussa. Kasveista löytyi 52–4600 milligrammaa lyijyä kasvikiloa kohti. 2015 ja 2016 kuoli yksi joutsen kumpanakin vuonna, molemmat lyijymyrkytykseen. Lyijyhaulien kielto vähentäisi myrkyllisen lyijyn kertymistä luontoon, eri lajeihin ja ihmiseen. Current Biology -tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että näin ei ole. Aarnisammal kasvaa luolissa, jyrkänteillä ja tuulen kaatamien puiden tyvipaakuilla
Pellonreunoista ja puistoista voi syysiltaisin kuulla lehtopöllön värisevää huhuilua ja kimittäviä yhteysääniä. Silloin pöllöjen spontaani ääntely voi suotuisimpina eli tyyninä ja poutaisina öinä paljastaa joka kahdeksannen reviirin. Pariskunnat kuuluttavat reviirinsä omistusta ja vahvistavat parisidettään, yksinäiset houkuttelevat lisääntymiskumppania, ja nuoret ilmoittavat elinpiirinsä valtauksesta. PERTTI KOSKIMIES IL M IÖ M ÄI ST Ä Ääni paljastaa pöllön 8/2019 SUOMEN LUONTO 11. Äänihavaintoja kertyi 447 tarkkailuyönä yhteensä 8791. Vakiintuneet huuhkaja-, lapinja viirupöllöparit voivat olla lähes vaiti, kun taas varpusja lehtopöllöt ääntelevät vilkkaammin, helmipöllökoiraatkin keväällä. Pohjois-Espanjassa seurattiin 20 radiolähettimin merkityn lehtopöllön ja niiden 36 puolison tai naapurin ääntelyä kahden vuoden ajan. Tietty pöllö kuultiin keskimäärin vain yhtenä yönä kuudestatoista. Tuloksia ei voi sellaisinaan soveltaa Suomeen eikä muille pöllölajeille, mutta täälläkin tiedetään, että pöllöjä kuulee todennäköisimmin tyyninä, sateettomina ja lämpiminä iltaja keskiöinä helmi–huhtikuussa ja elo–lokakuussa. Ääntelyvilkkauteen vaikuttivat sukupuoli, vuodenaika ja sää. V ES A H U TT U N EN PÖLLÖT ääntelevät innokkaasti niin syksyllä kuin keväälläkin. Ääntelyaktiivisuus vaihtelee kuitenkin kaikilla lajeilla huomattavasti yksilöstä toiseen. Ääntely voi vilkastua myyrävuosina, jolloin saalista saa nopeammin ja kilpailu pesäpaikoista kiristyy pöllötiheyden kasvaessa. Pöllöjen ääntelyaktiivisuus ailahtelee, eikä siihen vaikuttavia tekijöitä täysin tunneta. Jos pöllön kuulee, on varmaa, että lintu elää paikalla, mutta jos ei kuule, ei se todista, että pöllöjä ei olisi. Koiraat ääntelivät useammin kuin naaraat ja vilkkaimmin haudonta-aikaan ja pesinnän jälkeen
Meriveden lämpeneminen on kaksinkertaistunut vuodesta 1993 lähtien. (RK) Uudet aivosolut parantavat muistia TUORE katsaustutkimus selvitti, mitkä tekijät vaikuttavat amerikanhömötiaisten ruokakätköjen muistamiseen. Vapo kertoo ostavansa vain PEFC-sertifioitua puuta. Merenelävät ovat ainoa eläinproteiinin lähde sadoille miljoonille ihmisille. Vapo kommentoi asiaa ilmoittamalla, että yhtiö ei paljasta yksittäisten puukuormien alkuperää liikesalaisuuteen vedoten. 12 SUOMEN LUONTO 8/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT JE SS IC A H A A PK YL Ä JA N I SIP IL Ä / GR EE N PE AC E Keloja energiapuuksi V APON PUUTERMINAALISSA Sallassa monisatavuotiaat kelotukit odottivat kuljetusta energiapuuksi. Arktisissa merissä sen sijaan planktonin määrä saattaa kasvaa”, sanoo tutkimusprofessori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskuksesta. PÄIVÄNÄ julkistettu kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti maalaa synkän ennustuksen maailman jääalueiden ja merten tulevaisuudesta. Meriveden nousu kiihtyy, uuden raportin mukaan vesi nousee keskimäärin 3–4 millillä vuodessa, mikä on 0,4 milliä enemmän kuin vuosikymmen sitten. Grönlannin jäätikkö on menettänyt eniten jäämassaa vuosina 2005– 2015, mutta myös Antarktis on kutistunut. Amerikanhömötiaisen hippokampuksen solut uusiutuvat ympäri vuoden, mutta uusien solujen synty kiihtyy lokakuussa, jolloin tiaiset kokoavat talvivarastojaan. Karuilla ja pohjoisilla alueilla, kuten Alaskassa elävien amerikanhömötiaisten hippokampuksessa syntyy enemmän uusia soluja kuin lauhkeammilla alueilla elävillä yksilöillä. (RK) Ankerias kuti ensi kertaa vankeudessa KOTKAN Maretariumissa koettiin heinäkuussa yllätys, kun yksi akvaarion naarasankeriaista alkoi valmistautua kutuun. Hollantilainen ankeriastutkija varmisti mädin kuuluvan ankeriaalle. Planktontuotannon romahdus tulee vaikuttamaan myös syvän meren alueisiin, joista 95 prosentilla eläinbiomassa laskee. PEFCsertifikaatti väittää turvaavansa uhanalaisten lajien elinpaikat, vaikka todellisuudessa ehdot ovat liian löyhät. Poikkeuksena ovat arktiset merialueet. Kutistumisen lisäksi arktinen merijää ohenee. Siitä kertovat yleistyneet lämpöaallot, jotka ovat johtaneet korallien voimakkaaseen haalistumiseen. Tutkimukset jatkuvat lokakuussa, kun Luonnonvarakeskuksen ja Hollannin Wageningenin yliopiston tutkijat menevät tutkimaan Maretariumin ankeriaiden veren hormonipitoisuuksia. Pohjoisessa selviytyäkseen linnut joutuvat turvautumaan varastoihinsa useammin kuin etelässä. Järeät ikivanhat kelot ovat harvinaisia ja erittäin tärkeitä vanhojen metsien uhanalaisille lajeille. Puiden tarkasta alkuperästä ei ole tietoa. ”Planktontuotanto romahtaa etenkin Pohjois-Atlantilla ja trooppisilla merialueilla. Arktiset alueet lämpenevät kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo. JESSICA HAAPKYLÄ 12 SUOMEN LUONTO 8/2019 Syyskuussa 2019 hakattua metsää ItäLapissa.. Planktontuotanto tulee vähenemään 15 prosentilla, minkä takia kalasaaliit kutistuvat 20–25 prosentilla vuosisadan loppuun mennessä. Kutuun valmistautuvan naaraan pää litistyi, sen vatsa pullistui mätimunista ja pyrstö surkastui. Raportin mukaan lämpenemisestä kärsivät myös kelppimetsät ja meriruohoniityt, jotka ovat merten tärkeitä hiilinieluja. Merten lämpeneminen ja makeutuminen johtavat meriveden kerrostumiseen, mikä vaikeuttaa ravinteiden kiertoa. Villit ankeriaat lähtevät kahden vuoden mittaiselle kutuvaellukselle Keski-Atlantin Sargassomerelle, jos pääsevät patojen ohi. Uusien hermosolujen synty aivojen hippokampuksessa vaikuttaa keskeisesti muistin toimintaan. Euroopassa vankeudessa kasvaneilla ankeriailla ei ole ennen koettu vastaavaa ilman hormonihoitoa. Jääpeite Arktiksella on ollut tätä vuotta suppeampi vain kerran aikaisemmin, vuonna 2012. Tutkimus julkaistiin STEM Fellow ship -tiedelehdessä. (RK) Jäätiköt ja meret muuttuvat hurjaa tahtia SYYSKUUN 25
Eränkävijä 2019–2020 Lauma JOUNI TIKKANEN 24 95 32 95 Asumiskelvoton maapallo DAVID WALLACE-WELLS Tilanne on paljon pahempi kuin luulimme! Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa ilmiön vaka vuutta vähätellään. Vetävästi kerrottu tarina susista ja ihmisistä ankarissa oloissa. Väkeviä tarinoita luonnosta Eränkävijä 2019–2020 TOIM. Maailmalla sensaatioksi noussut kirja kuvaa vakuuttavasti tieteelliseen tutkimukseen nojautuen ilmastonkriisin vaikutuksia eri elämänalueilla. Kirjassa keskitytään nyt karhuun ja avataan karhujahdin perinnettä ja tätä päivää. Lapsensurmista tuli oman aikansa suuri mediatapaus ja kansallinen kysymys, joka on vaikuttanut susiasenteisiin meidän päiviimme asti. Perinteiseen lukemistoon on valittu Eränkävijän ja Metsästys ja Kalastus -lehden kirjoituskilpailun parhaat. 24 95 Asumiskelvoton maapallo 24 SuomenLuonto8_luontokirjoja_220x297.indd 1 30.9.2019 16:01:10. Mitä lopulta tiedämme susista ja surmien taustoista. JUSSI SOIKKANEN Luonto elää muutoksessa, mutta riistamailta ja kalavesiltä syntyy aina tuoreita tarinoita. Lauma JOUNI TIKKANEN Vuosina 1880–1881 sudet tappoivat Turun seudulla 22 lasta
TEKSTI JA KUVAT LISSE TARNANEN KOHTAAMISIA. 14 SUOMEN LUONTO 8/2019 Kun kanahaukka siilin tapasi siilin tapasi Lisse Tarnanen pääsi seuraamaan, miten nuori kanahaukka teki tuttavuutta piikikkään kaverin kanssa. kaverin kanssa
Siis se on vaarallinen, koska ei pelkää lainkaan, päätteli haukka, ja katsoi uteliaana tuhisijan perään. Mutta olipa se piikikäs. Jotain syötävää kenties. Haukka päätti osoittaa voimansa ja kokonsa, levitti siipensä ja tanssahteli siilin vieressä. 8/2019 SUOMEN LUONTO 15. Siili jätti omituisen huomion hakijan omaan arvoonsa. Outo eläin ei piitannut haukasta vähääkään, vaan taapersi suoraan kohti. Siili selvästi kiinnosti haukkaa. n 1. Saisiko siitä aterian. Siellä liikkui jotakin. Siili! Ehkä se oli ensimmäinen nuoren kanahaukan näkemä siili. Haukka keräsi rohkeutensa ja syöksähti uudelleen maahan siilin viereen. 2. Aikani puita tähyiltyäni huomasin haukan pyrstösulkien pilkistävän suuren koivun oksien seasta. Siili tassutteli kaikessa rauhassa muurinviertä ja haki iltapalaa. Siipien ja mahtavien kynsien levittelyä, muttei mitään vaikutusta vieläkään. Haukka lehahti maahan ja suuntasi kohti sammaleista kivimuuria. Vaikkei linnun rohkeus riittänyt lähempään tuttavuuteen, se selvästi pohti vielä ruokailumahdollisuutta. Siili jatkoi menoaan ja pujahti lopulta aidan koloon. 3. 3. Haukka oli selvästi hämillään. Haukka vaihtoi puuta ja asettui hyvin näkösälle paksulle männynoksalle. Miten tuollaisen kanssa pitäisi toimia. 1. SITTEN SE HUOMASI JOTAKIN ja valpastui. Nuori kanahaukka laskeutui männyn oksalta katsomaan saalista tarkemmin. 2. Ei mitään vaikutusta. LOPULTA HAUKKA LEHAHTI muurille tarkkailemaan tilannetta. Siili ei väistänyt, tai edes katsahtanut haukkaa, keräksi heittäytymisestä puhumattakaan. ENSIN KUULUI VANHALTA hautausmaalta kanahaukan kimeä huuto. Haukka luovutti ja lennähti syvemmälle vanhojen puiden katveeseen. Oli kesäisen lämmin heinäkuun ilta. Haukka tarkasteli otusta uteliaana
16 SUOMEN LUONTO 8/2019 Närängänvaaran luonnonmetsää, Kuusamo 2018.
TEKSTI JA KUVAT RITVA KOVALAINEN Sielumme kuvajainen. 8/2019 SUOMEN LUONTO 17 Metsä on aina heijastanut suomalaista sielunmaisemaa, sekä uhripuiden aikaan että nyt
Rajan takaa alkoi valtakunta – suuri kuin meri –, jossa ihminen oli nöyrästi sen antimia käyttävä vieras. Sille uhrattiin osa kaikesta mitä maa ja metsä antoi, jotta elo olisi suopea, eikä pahaa tapahtuisi. Ruskealassa oli emäntä rukoillut polvillaan pihakuusen juurella ja kutsunut puuta temppelikseen. Oli paljon lepyteltävää. Kortistosta löytyi hämmentäviä kertomuksia, jotka oli kerätty eri puolilta Suomea viime vuosisadalla. TO IV O V U O RE LA / SK S JO U KO H AU TA LA / SK S. Sillä puuhun oli sidottu myös ihmisten kohtalo. K uva-arkiston valokuvien taakse oli kirjoitettu: Ollilan pyhä koivu, Karjulanmäen uhrikoivu, Kinnusen uhrikuusi ja uhripetäjä, Alttaripetäjä. Pyhä puu oli seisonut jokaisen talon takana tai kylän reunalla. Kun karhujumala kaadettiin ja peijaisjuhlissa kallo ripustettiin karhunkallohonkaan, se vei mukanaan ihmisten viestit karhujen emuulle, taivaskotiin, otavaisen olkapäälle. Henkiä, jumalia ja haltioita oli kaikkialla. Sotkamossa piti istuttaa uhripuu paikkaan, minkä maanhaltija oli unessa näyttänyt. Kunniaton käytös metsässä vei metsänpeittoon tai sairastutti metsännenään, tai ”metsä” alkoi liikkua ja kävi karjan kimppuun. Metsä ei kuulunut ihmiselle. Puu, joka oli kuin jumala ikään, kunnioitettu, palvottu ja koskematon, siunasi vastasyntyneet ja paransi sairaat. Miltei huomaamattomina ne jättivät pieniä vihjeitä olemassaolostaan ja toimittivat tehtäviään, suojelivat, varoittivat ja kuuntelivat rukouksia. 18 SUOMEN LUONTO 8/2019 L apsena tiesin varmasti, että eräs tietty puu välitti toiveeni ja ajatukseni suurempaan yhteyteen. Se seisoi vakaana suojellen taloa, toimien yhteytenä jumaliin ja jo kuolleisiin sukulaisiin. Sana metsä tarkoitti joskus äärtä, rajaa. Kalastaja antoi osan saaliistaan uhrimännylle. Myöhemmin opin, että niin olivat ihmiset tienneet aikoja sitten. Siellä oli metsän väki ja metsän laki. Kun metsästäjä sai ensimmäisen linnun, hän jakoi sen metsän jumalien kanssa tapionpöytäpuun äärellä. Oikealla Kinnusen uhrikuusi Säämingin Haapalassa 1938. Hämeenkyrössä vastasyntynyt oli viety koskettamaan puuUhrimänty Jalasjärven kirkonkylällä. Mitä tapahtui puulle, tapahtui ihmiselle. Koska ihminen oli kaikkeen sidoksissa, luonnonhenkien ympäröimä ja karhujen sukua, suomalaiset palvoivat puita ja karhua
Mistä ihmeessä oli kysymys. Vähä vähältä arkistojen, lehtien, kirjojen ja haastattelujen rakentamasta palapelistä alkoi hahmottua näköala menneisyyteen, jossa ihmisten ja puiden kansa olivat kietoutuneet toisiinsa monin kulttuurisin, henkisin ja uskonnollisin säikein. Kuusamo 2018.. Oliko tämä sitä, mikä kätkeytyi rumalta kalskahtavan sanan taakse: pakanallista. Puut, jotka olivat osallisena tuohon myyttiseen yhteyteen, kasvoivat keskuudessamme. Mettelin katajan juurella pidettiin menoja juhannusiltoina ja Raja-Reinikkalassa emännät lyylivät riihen perässä kasvanutta tavattoman suurta koivua. MutPyhä puu oli seisonut jokaisen talon takana. Liperissä koko kylä palvoi yhteistä puuta ja Joensuussa emännät veivät aamuhämärissä piirakoita, kalakukkoja ja vehnäpullia uhripetäjille. Entistä luonnonmetsää. Maakunta-arkistoista löytyi parinsadan vuoden takaisia dokumentteja. Haapalan kylässä oli ollut jumalanpilkkaa nauraa uhrin viejälle ja Kerimäellä oli pyhän puun kaatajan palkannut hukuttautunut kaivoon. 8/2019 SUOMEN LUONTO 19 ta, ja Liperissä puulta oli haettu helpotusta synnytykseen. Käymme Saarijärvellä nuuhkaisemassa pihapiirin reunalla pilviin kurottuvaa pihkaista petäjää ja tiedämme, että puu on joskus toteuttanut jumalallista tehtäväänsä välittäjänä ihmisten ja henkien maailman kesken ja sen kylkiä ovat koristaneet karhunkallot. Seisomme Riistavedellä salskean uhrimännyn alla ja kuuntelemme kuinka sen latvus humisee ylhäisessä korkeudessaan uuden vuosituhannen tuulissa. Tätä rikasta metsäkulttuurin maailmaa olemme tutkineet yhdessä Sanni Sepon kanssa erilaisissa monikulttuurisissa taideprojekteissa vuodesta 1992, siis yli neljännesvuosisadan. Moni ehkä muistaa sen alkupuolelta Puiden kansa -kirjan (1997). Piispantarkastusten pöytäkirjoissa kuvattiin pappien, piispojen ja maaherrojen käymää hankalaa ja pitkittynyttä taistelua pyhiä puita ja metsiköitä sekä jukuripäistä kansaa vastaan. Aika, jota katselimme, ei ollut täysin ulottumattomissa
1542 Ruotsi-Suomen Kuningas Kustaa Vaasa julistaa asumattomat erämaat Jumalan, Kuninkaan ja Kruunun omaisuudeksi. Karjalassa alkaa pyhien paikkojen hävittäminen. K äsitteiden maailma on usein todellisempi kuin tosi, näkyvä maailma. Tästä saa alkunsa valtion maaomistus. Sanat ilmaisevat suhteemme ympäristöön, aikaan ja toisiimme, ja myös muokkaavat suhdettamme niihin. Topeliukselle erämaa sanoi sen, mitä me olemme ja mitä meidän tulee olla. Samasta kertoivat Ristimännynmäki-tyyppiset paikannimet. 1686 Ruotsin kuningas Kaarle XI:n vahvistama kirkkolaki määrää rangaistuksen pyhille puille uhraamisesta. Vaivihkaa metsän mahti kutistui tuotantopotenSuomalaisen metsän matka palvonnasta hakkuutavoitteiden kohteeksi 1229 Rooman Paavi Gregorius IX oikeuttaa Suomen kirkon ottamaan haltuunsa pakanallisiin jumalanpalveluksiin käytetyt lehdot ja pyhätöt. Hiisi, entisajan luonnonuskonnon temppeli, pyhä lehto, muistutti hämärästi menneisyydestä. Haanpään kertomuksessa mies oli yhtä sen kanssa, sama kuin se, ja Heikki Turuselle havupuiden veli on kaunein kirjailijasta kirjoitettu luonnehdinta. Useat pyhä-alkuiset nimet liittyvät myös hiisipaikkoihin, mutta enimmäkseen pyhä oli tarkoittanut nautinta-alueiden rajaseutua, joka piti pyytäjät omilla reviireillään. Ja kun noin puoli vuosisataa sitten metsätaloudessa siirryttiin metsikkötalouteen (yhden ikäisen ja yhden lajisen puun kasvattamiseen tietyllä alueella lyhyellä kiertoajalla), alkoi paitsi metsäja suoluonnon kokonaisvaltainen hävitys, myös ihmisen ja metsän toisiinsa kietoutunut monisyinen suhde ohentui entisestään. Mutta yhtälailla taiteilijat ja kirjailijat ovat olleet järkyttyneitä alkukotimme, metsän, häviämisestä ja sen alkuperäisen luonteen muuttumisesta. Hiidennokka, Hiitola ja Hiienmäki osoittivat pyhän lehdon sijainnin, sikäli kuin nimi oli riittävän vanha. Metsähaltijoista Sinipiika oli tuttu pesuvälinesarjana, Tapio vakuutusyhtiönä, Mielikistä ja Lyylikistä muistin mummolan lehmät. Tutkijat olivat keränneet useina vuosikymmeninä tietoa nimeämisen historiasta. Kristinuskon myötä hiisi demonisoitui ja sillä alettiin nimetä kivikkoisia ja ikäviä maankolkkia. Karsikkoperällä, Karsimossa ja Karsimussaaressa oli vainajaa kirkkomaahan vietäessä veistetty puuhun risti tai kuolinvuosi ja nimikirjaimet, jotta vainaja ei alkaisi kummittelemaan. Sen seurauksena papisto Suomessa kiihdyttää toimiaan. Tuntemattomiksi olivat käyneet joskus niin mahtavat paikat kuin sanatkin. Tunsin sen kirosanana, satujen jättiläisenä tai vihoviimeisenä paikkana, lähellä helvettiä. Uusi kieli eristi metsän luonnon ulkopuolelle.. Runebergiin ei mikään voinut valtavammin vaikuttaa, kuin sydänmaan metsien ääretön syvyys. Suomen kielessä metsään liittyy äidillistä hellää huolenpitoa. 20 SUOMEN LUONTO 8/2019 ta paljon muuta näkyvää ei myyttisestä maailmasta ollut enää jäljellä: neljä karhunkallohonkaa, parikymmentä uhripuuta, vanhojen riittipaikkojen unohtuneita sijoja moottoriteiden ja rekkavarikoiden reunoilla tai hakkuihin rusentuneina. Kouvola, Odensaari, Karhumännynmäki ja Karhunpääsaari ohjasivat karhuriittipaikkoihin, karhunkallohonkien sijoille. Tietyt samantyyppiset nimet toistuvat pitkin Suomenniemeä. Esi-isiemme kieli oli luonut metsät täyteen henkiä ja määritellyt ihmiset osaksi sitä, mutta luonnonuskonnon väistyttyä kristinuskon tieltä tyhjenivät metsät jumalista. Outoja olivat noin kolme ja puolisataa jumalallisesta karhusta käytettyä kiertoilmausta – mesikämmentä ja otsoa lukuun ottamatta. Mutta keitä olivat Pinneys, Kuituri, Kuippana, Kuurikki, Sinisukka, Keltamyssy, Liekkiö ja Komo. Runoilijamme ja kirjailijamme ovatkin kirjoittaneet kuolemattomia säkeitä metsän ja ihmisen yhteydestä. Paikannimiarkiston kortistot paljastivat jotain myyttisen kulttuurin levinneisyydestä ja laajuudesta. 1534 Novgorodin piispa antaa määräyksen tuhota pyhät lehdot, epäjumalain temppelit ja upottaa uhrikivet veteen. Ei ole tavatonta puhua metsän sylistä, metsän helmasta tai metsän sydämestä