K A R P A L O S U O L L A . H E L S IN G IN U U T E L A . M IS T Ä R U O K A A T U L E V A IS U U D E S S A ?. SUOMALAISIN LUONTO SUOMALAISIN LUONTO -kuvakisan parhaat NÄIN LUONTORETKI PARANTAA! 8 Syksyisen suon RE TK IRU OK AA S. K U V A K IS A N P A R H A A T . L IIT O O R A V A . Terveelliset karpalot maistuvat ELINVOIMAA MA IST UV AA RE TK IRU OK AA S. Terveelliset karpalot maistuvat niin ihmisille kuin eläimillekin. S Y K S Y N H Y Ö N T E IS E T . 68 –69 S U O M E N L U O N T O 8 | 2 17 M U U T T O H A U K K A . Suon aarteet ovat kypsyneet. 19.10.2017 Irtonumero 9,50 € Suon aarteet ovat kypsyneet. 68 –69 SUOMALAISIN LUONTO -kuvakisan parhaat MUUTTOHAUKAN pesimäsuolla Miten löydän LIITO-ORAVAN. H O IT A V A L U O N T O . K IN A H M I. P IE K A N A
PAKKASYÖ koristelee hanhenpajun viimeiset ruskalehdet kimmeltävin reunuksin. Valon vähetessä kaamoksen tummat sävyt alkavat vallata maisemaa. Kuura n koristamat KUVA TARU RANTALA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U S Y K S Y
TA N JA KO LJ O N EN / JU U SO N O RO N KO SK I 68 68 Lisää makua retkimuonaan ! Lue maistuvat vinkit. 24 Näkymätön naapuri Liitooravan löytäminen kysyy kärsivällisyyttä. A N TT I KO LI Helsingin Uutelan niityillä voi nähdä tiklejä. Sirkka voittaa sian ja naudan Uudet ideat ovat tarpeen maailman ruokaongelman ratkaisussa. Maailman ruokaongelma mullistaa tuotantoa ja kulutustottumuksia. 28 Järvi-Suomen katolla Nilsiän Kinahmi on järviseudun korkein paikka. TE RH I EK EB O M Suvi Nuolioja osallistui kuvakisaan kuvallaan Oravanpoikasen ruokahetki.. 38 Suomalaisin luonto kuvakisa on ratkennut. 4 SUOMEN LUONTO 8/2017 4 SUOMEN LUONTO 8/2017 Sisällys 8/2017 38 A N TT I KO LI 44 62 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 54 Kolumni: Anni Kytömäki 55 Vahtikoira 66 Homo sapiens: Samuli Heimonen 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Monipuolinen Uutela Pääkaupungin itälaidalla on luontokohde, josta metsien ja niittyjen lisäksi löytyy jopa suo. 14 Taivaan jumala Pohjoisen soilla on taas haukkansa, mutta palaako muuttohaukka etelään. 34 Syksyn viimeiset hyönteiset Myöhäissyksyllä on yllättävän paljon hyönteiselämää. 50 Tunturin lintu tuli etelään Piekanoja jäi pelloille myyriä pyydystämään. 30 Luonnonapteekin aarteita Karpalo on hyvä syy etsiä soiden muitakin aarteita. 56 Luonto korjaa Sipoossa kunta tukee parantavia metsäretkiä. 38 Luontosuomi kuvissa Kuvakilpailun poiminnat ja tulokset. 44 Kävelyllä Uutelassa Esittelyssä ItäHelsingin hieno metsäalue. 62 Mistä ruoka 10 miljardille ihmiselle
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti 76. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. no. Kannen karpalot kuvasi Pentti Sormunen / Vastavalo. www.climatecalc.eu Cert. M A RK U S VA RE SV U O 14 14 Koska muuttohaukan huuto kiirii taas eteläisen Suomen kalliopahdoilla?. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen (vs.) 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen 0400 359 787 Laura Salonen 050 346 0821 Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 8/2017 SUOMEN LUONTO 5 Karpalosuolla käyn ti kannattaa aina, mekin käymme marjassa sivuilla 30–33
Totuttuun kansainväliseen tapaan sopimuksen rati. Näin asennuksen takarajaksi asetettiin vuosi 2022. oida vähintään 30 maassa, jotka edustavat 35 prosenttia maailman kauppalaivatonnistosta. PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO PohjoisAmerikasta kotoisin oleva lieju taskurapu rati. Jos se on nyt pantu alulle, milloin kansainvälinen merenkulkuyhteisö saa valmista aikaan. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. 2050. Mereiset vieraslajit ovat erityisen hankalia siksi, ettei niiden leviämistä pystytä rajoittamaan eikä yksilömäärien kasvua estämään sen jälkeen, kun ne ovat Itämereen kotiutuneet. Voimaanastumisen ehdoksi asetettiin, että sopimus piti rati. Toki ollaan jo hiukan myöhässä, sillä Itämereen on muun muassa painolastivesien mukana tullut yli 120 vieraslajia, joista noin 80 on jo kotiutunut, Suomenkin vesille parikymmentä. IMO:n seuraavan kunnianhimoisen projektin tavoitteena on vieraslajien kulkeutumisen estäminen laivojen rungoissa ja rakenteissa. oi saapumisensa Suomeen vuonna 2009. Sopimuksen voimaantuloa on odotettu vuosia. Painolastivesisopimuksen tarkoituksena on siis ehkäistä vieraslajien leviäminen alusten painolastivesien välityksellä. Sen valmistelu aloitettiin jo 1990-luvun alussa, ja vihdoin vuonna 2004 IMO hyväksyi sopimuksen suurten odotusten saattelemana. Tavoite oli, että alukset varustettaisiin vuosina 2009– 2016 painolastiveden käsittelylaitteistolla, jolla estettäisiin vieraiden eliölajien leviäminen. PÄÄKIRJOITUS Sopimisen sietämätön hitaus ITÄMEREN vieraslajien torjunta nytkähti viime kuussa eteenpäin, kun voimaan astui Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n painolastivesiyleissopimus. Yli kaksikymmentä vuotta oli jo vierähtänyt, ja vaikka Suomi sijaitsee luonnoltaan erityisen herkän Itämeren äärellä, Suomikin kikkaili Ruotsin ja Saksan vanavedessä ja ”kauppalaivaston kilpailukyvyn” varjolla laitteistoasennuksiin vielä viiden vuoden siirtymäajan. ointi eteni etanavauhtia, ja valmista tuli siis vasta tämän vuoden syyskuussa, kun Suomi oli vaa’ankieliasemassa rati. Joukossa on sellaisia lajeja kuin Itämeren ankeriaskannalle ehkä viimeisen kuoliniskun antanut ankeriaan uimarakkoloinen, muun muassa Mustallamerellä ja Kaspianmerellä tuhoa aiheuttanut amerikankampamaneetti sekä itäisellä Suomenlahdella jo meriekosysteemia muuttava koukkuvesikirppu. oinut sopimuksen vuotta aiemmin. 6 SUOMEN LUONTO 8/2017 A N N A RI IK ON EN
JU H A IL KK A K un vedet viilentyvät noin kuusi asteisiksi, on muikun ja siian aika aloittaa kuteminen. Kutu ajoittuu yleensä loka–marraskuulle, mutta saattaa paikoin venyä alkutalveen asti. ”Sammakot siirtyvät talvehtimis paikoilleen syyskuussa, ja miinusasteet saavat ne kömpimään lopullisesti talviteloille”, sanoo tutkija Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistosta. (MP) Talvivarastot täyteen ORAVAT KOKOAVAT kovaa vauhtia talvivarastojaan. TERMINEN TALVI ON KESTÄNYT PISIMMILLÄÄN LAPISSA 230 VUOROKAUTTA (1968) JA LYHIMMILLÄÄN ETELÄ-SUOMESSA VAIN 9 VUOROKAUTTA (2008). Mikäli kelit ovat poikkeuksellisen lämpimät, saattaa sammakoita nähdä liikkeellä vielä lokakuussakin. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I TERMINEN TALVI ALKAA POHJOISSUOMESSA LOKAKUUSSA, KUN VUOROKAUDEN KESKILÄMPÖTILA LASKEE PYSYVÄSTI NOLLAN ALAPUOLELLE. Hedelmöittynyt mäti säilyy pohjassa talven yli kevään tuloon asti. Siian ja muikun poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikaan. 8/2017 SUOMEN LUONTO 7 Kutuhommia LOPPUSYKSY on talvivarastojen, pimeiden iltojen ja tähtien aikaa. Jokien vaellusreittejä on tukittu padoilla ja kutupaikkoja perattu. AIKA VALMISTAUTUA TALVEEN JA RI SIE VÄ LÄ / VA ST AV A LO M A RI PIH LA JA N IE M I. Jos näet puun oksalle ripustetun sienen, on asialla todennäköisesti ollut kurre, joka on säilönyt herkun talven varalle. Siika kutee syksyllä mataliin hiekkapohjaisiin vesiin. Ne keräilevät kiivaasti muun muassa käpyjä, sieniä ja pähkinöitä. Viimeisetkin sammakot vetäytyvät talvehtimaan ENSIMMÄISTEN PAKKASTEN saapuessa sammakoilla on jo kiire. Järvissä hankaluuksia tuo puolestaan vedenpinnan säännöstely. Ruskosammakko talvehtii vesien pohjamudissa tai maan ja kivien koloissa, rupikonna useimmiten maakoloissa ja viitasammakko vesien pohjissa. Muikkukanta on Suomessa elinvoimainen, mutta luontaiset siikakannat ovat monin paikoin pulassa huonontuneiden lisääntymismahdollisuuksien takia. Ne ovat useimpien lohikalojen tapaan syyskutuisia. ”Molemmat lajit suosivat lisääntymispuuhissaan soraja hiekkapohjaisia vesiä”, kertoo tiedottaja Tapio Gustafsson Kala talouden keskusliitosta. (MP) Viime vuosina kuusen siemen sato on ollut huono, ja oravat ovat joutuneet turvautumaan myös muuhun ravintoon
Siksi Pykälä on ottanut näytteitä samalta paikalta vähänkin erinäköisistä jäkäläyksilöistä, tai silloinkin jos jäkälät ovat näyttäneet aivan samalta, hän on kerännyt näytteitä valoisalta ja varjoiselta paikalta, rapauVerrucaria saanaensi s mustuain en.. Arviot hyväksyttyjen lajien määrästä vaihtelevat parista sadasta noin kuuteen sataan. Me kaikki olemme nähneet niitä muun muassa betonisilla portailla ja rantakallioilla. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Saanatunturilla elää oma mustuaisiin kuuluva jäkälälaji. Suomesta tunnetaan nykyään noin 1660 jäkälälajia. TEKSTI JOUNI TIKKANEN EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO 8 SUOMEN LUONTO 8/2017 Maastossa mustuaisia ei pysty erottamaan lajilleen. TIESITKÖ. ”On käynyt ilmi, että nimenomaan kotelopulloisilla lajeilla suvussa Verrucaria lajirunsaus on paljon suurempi kuin on aikaisemmin tiedetty”, Pykälä kertoo. M ustilta pisteiltä näyttävät mustuaiset ovat samaan aikaan tuttuja ja hyvin huonosti tunnettuja jäkäliä. Paljain silmin samalta näyttävät mustat pisteet voivat olla kuitenkin useita eri lajeja, kertoo erikoistutkija Juha Pykälä Suomen ympäristökeskuksesta. Vuonna 2010 arvioiduista 1594 lajista 271 oli uhanalaisia. Siksi Pykälä on ottanut näytteitä samalta paikalta vähänkin erinäköisistä jäkäläyksilöistä, tai silloinkin jos jäkälät ovat näyttäneet aivan samalta, hän on kerännyt näytteitä valoisalta ja varjoiselta paikalta, rapauMustissa pisteissä voi olla monta lajia T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Juha Pykälä löysi seitsemän uutta jäkälää kalkkikallioilta. Se on kosmopoliitti jäkäläsuku, josta on kuvattu yli tuhat lajia, osa tosin päällekkäisiä tai huonosti selvitettyjä. Pykälä on tämän vuoden aikana kertonut The Lichenologist -tiedelehdissä peräti seitsemästä tieteelle uudesta mustuaislajista, jotka hän on löytänyt suomalaisilta kalkkikallioilta. Maastossa mustuaisia ei pysty erottamaan lajilleen. Lajit ovat löytyneet puutteellisesti tunnettuja lajeja kartoittavassa PUTTE-ohjelmassa. Osasyy tähän on mustuaisten suvun suuruudessa
Ne sisältävät valtavasti ravintoaineita suhteessa niiden kuluttamaan ruokamäärään. Suomessa ei ole aiemmin sallittu hyönteisten myyntiä ihmisravinnoksi, mutta syyskuussa maaja metsätalousministeriö tiedotti, että hyönteisten kasvattaminen ja myyminen ruoaksi sallitaan myös täällä. Eräissä heinäsirkkalajeissa proteiinia on yli 70 prosenttia kuiva-aineesta. Uusien mikroskooppija dna-menetelmillä tunnistettujen lajien tieteelliset lajinimet kertovat lähinnä löytöpaikoista: oulankaensis, lapponica, sublapponica, saanaensis... tuneelta ja sileältä kivipinnalta, kostealta ja kuivalta, ja niin edelleen. Esimerkiksi sirkat tarvitsevat kuusi kertaa vähemmän ravintoa kuin naudat ja kaksi kertaa vähemmän kuin siat tai kanat tuottaakseen saman määrän proteiinia. 0,75 KILOA / Länsimaalainen ihminen syö puolesta kilosta kiloon hyönteisiä vuosittain vahingossa muiden elintarvikkeiden mukana. SYÖMÄÄN! EX O PR O TE IN 2111 LAJIA / On lajimäärä, joka löytyy maailman syötävien hyönteisten listalta. Jäkälistä kiinnostuneille harrastajille Pykälä antaa vinkin: rantakallioiden mustuaiset ovat erityisen huonosti tunnettuja. Niistä löytyy vielä varmasti jotain uutta. ”Joskus voi olla, että tulee otettua samaa lajia useita kertoja samalta kasvupaikalta, joskus taas käy niin, että melkein kaikki mitä kerää, osoittautuu eri lajeiksi”, Pykälä kertoo. 70 PROSENTTIA / Monissa ravinnoksi käytettävissä hyönteisissä on paljon proteiinia. n tuneelta ja sileältä kivipinnalta, kostealta ja kuivalta, ja niin edelleen. Paljain silmin samalta näyttävät mustat pisteet voivat olla useita eri lajeja. Suosituimpia syötäviä ovat kovakuoriaiset (659 lajia) ja perhostoukat (362 lajia). 8/2017 SUOMEN LUONTO 9 TA KO R A D EE / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY S A 3.0 TA KO R A D EE / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY S A 3.0 Hyönteisruokaa myynnissä thaimaalaisella torilla. MARI PIHLAJANIEMI Sirkat sisältävät runsaasti proteiinia.. Se on luontevaa, sillä kalkkikallioita on Suomessa vähän, ja useimpien lajien esiintymät ovat hyvin pieniä. Erityisen proteiinirikkaita ovat sirkat. TH O M A S SC H O CH / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY S A 2.5 MAAILMALLA hyönteiset ovat suosikkiherkku
(RK) A RT O JU VO N EN PA N U KU N TT U EteläSaimaalta löytyi uusi vieraslaji SAARISTOMEREN metsien kääväkäslajistoa selvitettiin 40 eri saarella. Osa lajeista kelpuuttaa kasvupaikakseen ainoastaan tervalepän. Kuvassa on laulujoutsenten seassa pikkujoutsenia, muun muassa kaksi oikeanpuolimmaista. Liikennevirasto on suhtautunut liitoorava ja haukkametsien suojeluun pääasiassa suopeasti. Tiira-tietokannan mukaan enimmillään muuttavia lintuja on ynnätty yhteensä 240, ja suurimmassa parvessa havaittiin jopa 150 lintua. Ne viihtyvät lämpimissä vesissä eivätkä siksi todennäköisesti selviä Pohjolan kylmästä talvesta. Lahoavilla tervalepän rungoilla viihtyy runsaasti harvinaisia lajeja. Tervaleppä osoittautui yhdeksi tärkeimmistä kääväkkäiden isäntäpuista. Kotilot kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin ja ne ovat vaaraksi vesikasveille. RIIKKA KAARTINEN ETELÄKARJALAN luonnonsuojelupiiri on saamassa läpi esityksensä Saimaan kanavaran tojen vanhojen metsien suojelusta. Tutkimuksen mukaan kääväkkäiden monimuotoisuuteen vaikuttaa eniten lahoavan puun monipuolisuus. (RK) Lahopuun monimuotoisuus tärkeää lahottajasienille Haavanarinakääpä kasvaa vain vanhojen haapojen rungoilla.. Omenakotilot kuuluvat Pomaceaesukuun ja ne ovat kotoisin EteläAmerikasta. Esitys noin 100–120 hehtaarin suuruisten nauhamaisten met säalueiden suojelusta siirtyy nyt Liikenneviras ton ja Metsähallituksen välisiin tarkempiin neu votteluhin. ISMO TUORMAA Kanavametsät siirtymässä suojeluun Pikkujoutsenia arktiselta tundralta Pikkujoutsenia arktiselta tundralta KAAKKOIS-SUOMESSA on nähty poikkeuksellisen paljon pikkujoutsenia. Saaristomereltä löytyi miltei puolet Suomen käävistä ja orvakoista. Tulokset julkaistiin metsäasiantuntija Panu Kuntun väitöskirjassa, joka tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa syksyllä 2016. Kääväkkäät ovat lahoavalla puulla kasvavia sieniä, joihin kuuluvat muun muassa käävät ja orakkaat. Niitä pidetään lemmikkeinä akvaarioissa, ja siten kotilot ovat levinneet ihmisen avulla ympäri maailmaa. Omenakotilotilanne kartoitettiin löytöpaikalla syyskuussa, eikä kotiloja onneksi löytynyt. 10 SUOMEN LUONTO 8/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS tiedot ti elokuun lopussa EteläSaimaalta löytyneestä omenakotilolajista. ”Tässä on vahva linkki käynnissä olevaan biotalouskeskusteluun ja siihen, miten metsiämme tulisi hoitaa ja suojella.” Tutkimuksessa löytyi seitsemän tieteelle uutta lajia sekä kahdeksan lajia, joita Suomesta ei ole aikaisemmin tavattu. Kotilon löysi vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri jo vuonna 2015, ja elokuussa suurikokoinen kotilo tunnistettiin valokuvasta. Eri puulajien lisäksi sienet tarvitsevat kasvupaikoiksi pystyyn kuolleita puita, keloja sekä järeitä ja ohuita maapuita. ”Tutkimukseni tulokset kannustavat jättämään kaikenlaista lahopuuta metsiin”, Kunttu sanoo. ”Kaikenlainen lahopuu on sienilajeille tärkeää, ja sitä pitäisi jättää luontoon kaikissa metsänhoidon vaiheissa”, Kunttu kertoo. Päätös metsien suojelusta tulee viime hetkellä, sillä paikallinen metsänhoitoyhdistys oli jo tehnyt esityksen sotien jälkeen liki koskemat tomina säilyneiden alueiden hakkuista
Onneksi on kuvauskopteri! Yläilmoista maisema avautuu, ja katsoja hämmästyy. Lammenrannan koivuun kiinnitetty kyltti kertoo, että ollaan oikealla paikalla. Toteutumatta jääneen hotellija lomakylähankkeen vetonaulaksi kaivettu tekolampi muistuttaa hämmästyttävästi esikuvaansa. Kittilän maaperään on kaivettu jopa Ahvenanmaa! Sen muodostuminen tosin oli vahinko: Saarimaakunta syntyi koemonttuun, ja hieman oikeaa paikkaa etelämmäs. Paikalle alkaakin nopeasti haaveilla näkötornia. Neitokainen sijaitsee Ylläsjärveltä kymmenisen kilometriä Kittilän suuntaan. Rannalta muoto ei helposti hahmotu, eikä oikein Helsingin edustalle jätetyltä maakasaltakaan, sillä se kasvaa tiheää pusikkoa. M A RK U S SIR KK A KITTILÄN LAINIOLLA sijaitseva Suomen muotoinen lampi ei ole luonnonihme, vaan 1990-luvun lamavuosiin pysähtyneen nousukauden muistomerkki. Katse kaartaa Pohjanmaan rannikkoa pitkin Käsivarteen, kiertää Suomen päälaen kautta alas Kaakonkulmalle ja takaisin etelärannikolle. Mittakaavaakin täsmää: Hangosta Utsjoelle on 1157 kilometriä, lammen mitta pituussuunnassa 116 metriä, joten lampi on esikuvansa pienoismalli 1:10 000. MARKUS SIRKKA IL M IÖ M ÄI ST Ä KITTILÄN LAINIOLLA sijaitseva Suomen muotoinen Neitokainen – Suomen muotoinen lampi 8/2017 SUOMEN LUONTO 11 8/2017 SUOMEN LUONTO 11. Paikalle ei ole opasteita, mutta kartalta sen löytää, sillä lammella on virallinen nimi: Neitokainen
Nyt kansainvälinen tutkijajoukko ehdottaa, että pitkä kaula on sopeuma kuumuuteen. Ranskalaisher kun pyyntiä puolustavat gastronomit vastustivat kieltoa – vaikka peltosirkku ja kaikki pikkulinnut ovat rauhoitettuja niin Ranskassa kuin muissakin EUmaissa! Peltosirkku on taantunut 84 prosent tia Euroopassa ja 98 prosenttia Suomessa 40 vuodessa. (RK) Laitonta pikkulintupyyntiä suitsitaan Euroopassa EULAKIEN vastainen pikkulintupyynti on rehottanut brittiläisten rauhanturvaajien tuki kohdassa Kyproksella. / category/kainuun-mailta/ RI ST O SA U SO. Ennallistaminen nopeuttaa sademetsien elpymistä TROOPPISTEN sademetsien toipuminen hakkuista nopeutuu ennallistamisen avulla. Ranskassa puolestaan uusi ympäristöministeri komensi poliisit estämään tuhansien pelto sirkkujen jokasyksyisen pyynnin. PERTTI KOSKIMIES Kuulumisia Kainuusta SUOMEN LUONNON verkkosivuilla avautuu syksyn aikana uusia blogeja. Lue blogia osoitteessa: http://www.suomenluonto.. Pitkäkaulaiset kirahvit ylsivät ruokaapajille puiden latvustoon, ja siksi ne runsastuivat. Siihen kuuluu alkueläimiä, mikroleviä, bakteereita ja arkkibakteereita sekä viruksia. ”Vaikuttaa siltä, että viruksia on merijäässä runsaasti, ja ne näyttävät olevan vaativissa olosuhteissa hyvin aktiivisia ja tehokkaita.” PIIA AHONEN Hankoniemen edustalta löytyi seitsemän tieteelle uutta viruslajia. Suomen ympäristökeskuksen tutkijana työskentelevä Luhtanen onnistui eristämään Hankoniemen edustalta seitsemän tieteelle uutta viruslajia ja Etelämantereen edustalta neljä todennäköisesti uutta viruslajia. Britit havahtuivat salapyyn tiin ja kaatoivat 650 akaasiaa. "Elinkautiset luontoharrastajat" Aura Koivisto ja Risto Sauso vierailevat blogissaan Kainuun metsissä ja soilla ja tarkkailevat niiden elämää. Näissä hyisissä, jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa sinnittelee karaistunut mikrobiyhteisö. 12 SUOMEN LUONTO 8/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A LE K SI LE H IK O IN EN Kirahvin pitkä kaula askarruttaa yhä tutkijoita DARWIN otaksui kirahvin pitkän kaulan syntyneen luonnonvalinnan seurauksena. Kääntämällä päänsä aurinkoa kohti kirahvit vähentävät suoraa auringon säteilyä kaulalle, mikä hillitsee ruumiinlämmön nousua. ”Eristämäni virukset olivat hyvin erikoistuneita siinä, mitä bakteerilajia ne voivat infektoida, joten näin ne pystyvät muokkaamaan bakteeriyhteisön koostumusta”, Luhtanen kertoo. (RK) Merijään virukset iskevät bakteereihin valikoiden HELSINGIN YLIOPISTOSSA tarkastettiin maaliskuussa mikrobiekologi Anne-Mari Luhtasen väitöskirja, joka esittelee ensimmäiset Itämeren ja Eteläisen jäämeren merijäästä eristetyt virukset. Hakkuilla havaittiin kauaskantoisia vaikutuksia linnustoon. Metsiä ennallistetaan istuttamalla alkuperäisiä puulajeja, mikä nopeuttaa lintujen paluuta hakatulle alueella. ItäSuomen yliopistossa syyskussa tarkastet tu Pirita Latjan väitöstutkimus tehtiin Kibalen kansallispuistossa Ugandassa. Vaateliaiden vanhojen metsien lintujen paluuseen ennallistetuille alueille voi kulua useita vuosikymmeniä. Ihon suuren pintaalan avulla ne pystyvät silti haihduttamaan runsaasti nestettä ja viilentämään ruumiinlämpöä. Kaikki käyttävät yleisiä merijäässä eläviä bakteereita lisääntymiseensä. Salametsästäjät hou kuttelivat arviolta 800 000 punarintaa, kerttua ja muuta pikkulintua verkkoihinsa istutettujen akaa sioiden avulla. Merijään viruksia on tutkittu vasta vähän, vaikka merijää voi peittää jopa seitsemän prosenttia maapallon pinta-alasta. Oikeus tuomitsi kuusi pyytäjää tuhansien eurojen sakkoihin. Tutkimus julkaistiin Journal of Arid Environments tiedelehdessä. Kun merivesi jäätyy, suola ja ravinteet kertyvät jään sisään muodostuviin kapeisiin kanaviin ja taskuihin, joissa vesi pysyy sulana korkean suolapitoisuuden takia
Karisoke on kiistatta vuorigorillatutkimuksen keskus, joka palvelee myös muuta kädellisiin ja ihmisen evoluutioon liittyvää tutkimusta. Tutkimuskeskus järjestää vuosittain koulutusta noin neljällesadalle paikalliselle kandidaattivaiheen luonnontieteiden opiskelijalle. Jo pelkkä tutkimuskeskus tuo Musanzen alueen väestölle suoraan yli 100 työpaikkaa ja välillisesti gorillaturismin kautta moninkertaisesti enemmän. Koska vuorigorillat onnistuttiin säilyttämään, ne tuovat nyt paljon hyvää muuten hyvin köyhään ja tiheästi asutettuun Ruandaan. Laumojen tarkkailun ansiosta yksilömäärä tiedettiin pian hyvinkin tarkasti. Kansanmurhan ja sitä seuranneiden levottomuuksien aikana tutkimuskeskus tuhottiin kolmeen kertaan ja lopulta se päätettiin siirtää nykyiseen paikkaansa Ruhengerin kaupunkiin. Sata päivää kestänyt Ruandan kansanmurha johti jopa miljoonan ruandalaisen kuolemaan. Sijaiskärsijänä olivat myös gorillat, sillä Karisoken työntekijät joutuivat pakenemaan väkivaltaisuuksia naapurimaihin, ja erilaiset aseelliset ryhmittymät piileskelivät vuoristossa gorillojen elinalueella. Hiljalleen määrät kuitenkin lähtivät kasvuun Fosseyn 1978 perustama säätiön suojelun ja tutkimusten ansiosta. Vuoden aikana Karisokessa työskentelee useita paikallisia sekä kansainvälisiä ryhmiä. Nykyinen keskus on jyhkeä kivirakennus ihmisasutuksen keskellä Ruhengerin kaupungissa noin 20 kilometrin päässä alkuperäisestä paikasta. Vähimmillään vuorigorilloja laskettiin vain 242 yksilöä. 50 vuotta vuorigorillatutkimusta Ruandassa Ruandan vuorigorillat ovat tottuneet ihmisten päivittäiseen läsnäoloon. Karisoken henkilöku nta tarkkailee gorillaryh miä sekä opastaa turisteja.. Hän jätti jälkeensä gorillojen tutkimiseen ja suojeluun keskittyneen Karisoken tutkimuskeskuksen. Dian Fosseyn käynnistäessä tutkimuskeskuksen vuorigorilloja eli Virungan alueella joitakin satoja. n Vuorigorillojen elinympäristöä. 8/2017 SUOMEN LUONTO 13 elinympäristöä. Vuonna 1994 Ruandaa ja samalla vuorigorilloja kohtasi valtava takaisku. 8/2017 SUOMEN LUONTO 13 Dian Fossey eli 18 vuotta vuorigorillojen parissa ja kuoli suojellessaan niitä. TEKSTI JA KUVAT JUHOANTTI JUNNO Maailmalta 50 VUOTTA sitten perustettu Karisoken tutkimuskeskus muodostui aluksi hökkeleistä ja teltoista keskellä vuorigorillojen elinaluetta
TAIVAAN JUMALA 14 SUOMEN LUONTO 8/2017 Muuttohaukkaemo laskeutumassa pesälle kynityn saaliin kanssa heinäkuussa 2017. M A RK U S VA RE SV U O
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN 8/2017 SUOMEN LUONTO 15. Mutta miksi haukka ei palaa Etelä-Suomeen. TAIVAAN JUMALA Muuttohaukka kävi Suomessa sukupuuton partaalla. Runsaassa 40 vuodessa haukkojen määrä on kuitenkin kymmenkertaistunut
Kun haukka huomaa meidät, alkaa jatkuva, vimmainen käkätys. Suomen muuttohaukkakanta lähti reippaaseen kasvuun 1990-luvun lopussa. Hyviä pesimävuosia niillä on elinaikanaan Hyvätkin pesimäsuot voivat olla vuosia tyhjillään. Muuttohaukan nopeut ta ja voimaa ovat ihailleet luontokirjailijat J.A. ”Kun katson haukkaa seitsemän kertaa suurentavilla kiikareilla, näen sen pienenä pisteenä. Olemme nyt matkalla yhdelle Hukkasen tarkkailemista reviireistä. Viime vuosina kasvu on tosin hidastunut. Lisäksi haukat ovat lisääntyneet pääasiassa vain Pohjois-Suomessa. Mikseivät haukat jo palaa Etelä-Suomen pesimäkallioille. Muuttohaukat ovat nähneet tulomme jo kaukaa. Viime vuosina kasvu on tosin hidastunut. Kanervikkoinen mäntykangas työntyy niemekkeenä suon keskelle. Ville Jäntti etsii muuttohaukan pesäkumpua.. Egyptiläiset palvoivat haukkapäistä Horusta, joka näyttäytyi taivaalla muuttohaukkana. ”Kun vanha pari kuolee, kestää pitkään ennen kuin uudet linnut löytävät paikan”, Hukkanen sanoo. Muuttohaukat elävät keskimäärin kymmenvuotiaiksi. Muuttohaukat elävät keskimäärin kymmenvuotiaiksi. ”Vähän yli puolet tarkastamistani reviireistä on semmoisia, joilla on säännöllistä pesintää”, Hukkanen sanoo. Muuttohaukka on kiehtonut kautta aikojen. ”Pari on nuorehko”, Hukkanen arvelee. Levinneisyyden etelärajalla kannan kasvu on piinallisen hidasta. Se alkaa varoitella jo silloin, kilometrin päästä”, Hukkanen kertoo. Nyt hänen vastuullaan on 19 reviiriä Pohjois-Pohjanmaalla. Suon kirpeä tuoksu on sateen jälkeen voimakas. 16 SUOMEN LUONTO 8/2017 S e on kesän kohokohta”, sanoo oululainen rengastaja Markku Hukkanen uuden muuttohaukkareviirin löytymisestä. Sen nimi viittaa matkaajaan tai pyhiinvaeltajaan. Jäntti kartoittaa uusia reviirejä ja kulkee välillä Hukkasen matkassa. Hukkanen ja rengastusta harjoitteleva Ville Jäntti pysähtyvät hetken käveltyään. Märällä avosuolla kumpareilta löytyy lintujen sulkia ja siipiä, sekä jokunen räpylä. Hukkanen arvelee. Männyt harvenevat kunnes loppuvat. Hyvätkin pesimäsuot voivat olla vuosia tyhjillään. Hyviä pesimävuosia niillä on elinaikanaan neljä–viisi. Lisäksi haukat ovat lisääntyneet pääasiassa vain Pohjois-Suomessa. Kanta romahti 1950luvulla Hukkanen näkee muuttohaukkojen rengastamisessa laajemman merkityksen. Tämä reviiri löytyi viime vuonna. Bakerista Jorma Luhtaan, joka kirjassaan kutsui haukkaa taivaanjumalaksi. Hukkanen aloitti muuttohaukkojen rengastamisen vuonna 2000 Pudasjärveltä. ”Kun vanha pari kuolee, kestää pitkään ennen kuin uudet linSuomen muuttohaukkakanta lähti reippaaseen kasvuun 1990-luvun lopussa. Levinneisyyden etelärajalla kannan Mikseivät haukat jo palaa Etelä-Suomen pesimäkal1958 tutkittiin 127 pesäpaikkaa, joilta löytyi vain 23 varmaa pesintää
Hän kiersi muuttohaukkojen pesäpaikkoja kesinä 1957–59 ja keräsi samalla paikallisten havaintoja. Hukkanen jaksaa tarpoa soilla, jotta esimerkiksi ympäristömyrkkyjen vaikutukset havaitaan ajoissa, ennen suuria romahduksia. Linkola osallistui itsekin kartoituksiin. – ei mielestäni enää kannata ryhtyä rauhoitustoimenpiteisiin…” Seurannan tulokset julkaistiin Suomen Luonnossa vuonna 1959, jolloin romahduksen laajuus paljastui. Ettei muuttohaukka kohtaisi samanlaista katoa kuin 1950-luvulla. noin 22 pesäpaikkaa. Minä olen kiertänyt Hämeen kalliot, Pohjanmaan suot ja nyt viimeksi automatkalla [kolmen ruotsalaisornitologin oppaana] Itä-Uudenmaan ja Karjalan yht. Tulos kolme asuttua pesää, kaikki muut poissa. Inventointi keskittyi pitkälti Eteläja Keski-Suomen pesimäpaikkoihin, sillä tiedot pohjoisesta olivat tuolloin Emo paloittelee ruuan valmiiksi pienille, noin viikon ikäisille poikasille. ”On ollut levoton kesä ja suuressa määrin surullinen kesä. M A RK U S VA RE SV U O. Juhannuksena 1958 hän kirjoitti veljelleen Martille. 8/2017 SUOMEN LUONTO 17 ”Luonnon jatkuva seuranta on tärkeää”, hän sanoo. Pesäpaikkoja tutkittiin 127, joilta löytyi vain 23 varmaa pesintää. Aivan odottamaton katastro. Muuttohaukkareviirien ja -pesintöjen ensimmäisestä laajasta laskennasta tulee ensi vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Pent ti Linkola koordinoi Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämän kartoituksen kesällä 1958, kun ensi merkit kannan taantumisesta olivat jo ilmassa. Samana vuonna muuttohaukka rauhoitettiin vuosikymmenten vainon jälkeen. Sinun muuttohaukkamenestyksesi oli fantastinen – kolme tänä vuonna asuttua pesää
Vähitellen todellinen syy alkoi valjeta. Muuttohaukkojen taantuman 1950-luvulla Linkola epäili johtuvan useista syistä: Haukkojen ampuminen ja pesien hävitys oli helppoa pesäpaikkauskollisuuden ja näkyvästi varoittelevien emojen takia. Korkeita pitoisuuksia löydettiin myös suomalaisten merikotkien, sääksien ja harmaalokkien munista. e raportoi muuttohaukan pesään rikkoutuneista munista jo vuonna 1958. Tosin Linkolakin jo epäili, että haukkakatoon täytyi olla jokin muukin syy. Nykyisin haukat saavat enimmäkseen olla rauhassa, mutta vuoteen 1912 saakka niistä maksettiin tapporahaa. Lisäksi soiden ojitukset, metsähakkuut, kesämökkien rakentaminen, haukkojen vaino muuttomatkalla ja ampuma-aseiden yleistyminen sodan jälkeen jyrkensivät haukkojen alamäkeä. Poikaset ovat piilossa. Muuttohaukka vahdissa vakiokelossaan. Brittiläistutkija De rek Ratcli. Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät (1962) oli nostanut ympäristömyrkyt puheenaiheeksi myös Suomessa, ja vahvisti Linkolan epäilyt myrkkyjen vaikutuksista muuttohaukkoihin. DDT:n käyttö maataloudessa kiellettiin monissa Euroopan maissa 1970-luvulla, mutta EEC-maissa, kuten Britanniassa ja Ranskassa, vasta vuonna 1988. 18 SUOMEN LUONTO 8/2017 vielä niukat. Suomessa käyttö maataloudessa loppui vuonna 1976. Todellinen pesivien parien määrä lienee ollut siis hieman löydettyä suurempi, mutta kannan hupeneminen oli selvää. DDT tuhosi pesinnät Hukkanen pystyttää kaukoputken ja etsii pesäkumparetta suota halkovalta varvikkoiselta turvejänteeltä, missä haukan pesän pitäisi olla. DDT heikensi petolintujen munankuoria niin, että ne eivät kestäneet hautomista, vaikka näyttivät samalta kuin ennenkin. Syy selvisi 1960-luvulla: DDT ja muut ravintoketjussa rikastuvat ympäristömyrkyt, elohopea ja PCB. Myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että munat ohenivat Britanniassa jo vuosina 1946–48. M A RK U S VA RE SV U O. ”Toisaalta hyvä että niitä ei näy, se tuo niille turvaa”, Hukkanen sanoo
Pesimättömät linnut voivat kierrellä laajasti läheisillä suoalueilla eivätkä pysy reviirillään niin tiukasti. Kahdelta suolta löytyi tuoreita haukan syönnöksiä eli saalislinnun tähteitä: kasa höyheniä, luita ja siipiä. Rengastajan välineistöä: siipimitta, renkaat, rengastuspih dit ja vaaka. Uusia uhkia ovat turvetuotanto ja soiden ojitus. Vetisimmillä soilla Markku Hukkanen kulkee lumikengillä. ”Poikaset ovat villejä.” Nämä ovat Hukkasen ensimmäiset muuttohaukan poikaset tänä kesänä. Suo on silloin lumen peitossa, eivätkä saalislajitkaan ole vielä saapuneet. ”Hyvä pesimäsuo ei yksin riitä”, Hukkanen tarkentaa. ”Ne eivät yleensä tee syöksyjä, kun ihmisiä on enemmän kuin yksi”, Hukkanen sanoo. Ne ovat isoja ja reippaita. ”Nuorten pesinnän aloitus tapahtuu siksi väkisinkin myöhemmin”, Hukkanen sanoo. Hukkanen kirjaa tiedot muistivihkoon. Kuvateksti ä tähän xxxx xxxx xxxxxxxxx xxxxxxxxx x Pesäkumm ulta löytyy saalislintu jen tähteitä ja yksi kuoriutum aton, rikki mennyt muna. Kun niitä lähestyy, ne huutavat kiivaasti. Uusia uhkia ovat turvetuotanto ja soiden ojitus. Koiras ei paina yli 800 grammaa. ”Lähiympäristössä tulee olla myös hyviä saalistusmaastoja, eli soiden liepeiltä pitää löytyä lintujärviä.” Dna kertoo kannan muutoksista Jäntti rengastaa poikasen, punnitsee sen ja mittaa linnun siiven. Poikaset piileskelevät kumpareen takana upottavan suon laidassa. Ensi kertaa pesimään ryhtyvät linnut sen sijaan joutuvat aluksi etsimään reviirin. Myös palonsuoja-aineet rikastuvat ravintoketjussa, ja niitä onkin löytynyt Itämerestä ja aikaisemmin myös äidinmaidosta. Emojen käkätys taukoaa välillä hetkeksi jatkuakseen kohta entistä kiivaampana. Vanhat haukat saapuvat aikaisin Matka jatkuu turvejänteen suuntaan. Hukkanen on tarkistanut jo seitsemän reviiriä, joilla lintuja ei näkynyt lainkaan. Toistaiseksi ei ole tiedossa, että ne häiritsisivät petolintujen lisääntymistä. Palonsuoja-aineista haitallisimmat on kielletty, mutta vielä käytössä olevienkaan aineiden vaikutuksia ei tunneta tarkasti. ”Muuten lähtee kädestä nahat”, Hukkanen sanoo. Mieluinen paikka on märkä rimpinen neva, missä pesii runsaasti kahlaajia ja vaikka naurulokkiyhdyskunta. Molemmat emot kaartelevat yllämme. Vanhat muuttohaukat tulevat pesimäpaikoille aikaisin, yleensä ennen huhtikuun puoltaväliä. Poikasten rengastuksessa on hyvä käyttää hanskoja. 8/2017 SUOMEN LUONTO 19 SUOMEN LUONTO 19 Nykyisin muuttohaukkoja seurataan tarkasti, joten ongelmiin pystytään tarvittaessa reagoimaan nopeammin. Haukkojen on aluksi haettava syötävää muualta. ”Tämä on kilon. Mutta minkälainen suo on muuttohaukalle mieluinen. SI V U N KU VA T: RI IK K A K A A RT IN EN Nuoret haukat varoittava t tunkeilijaa äänekkääs ti.. SI V U N KU VA T: RI IK K A K A A RT IN EN kulkee lumikengillä. Jänteen päästä löytyy vaivaiskoivun ja muun varvikon suojaama, saalistähtein koristeltu pesäkumpu. Tänä vuonna pesimämenestys on huono. Naaraspoikanen”, Hukkanen sanoo
Tämä on monia pesiä kolunneelle Hukkasellekin uusi löytö. Haukat muuttavat aika ajoin uusille pesimäsoille, ja varsinkin naaraiden pesäpaikkauskollisuus on koiraita alhaisempi. Pesäpaikkauskollisuuteen vaikuttavat myös linnun kunto ja ravintotilanne. Se painaa 1025 grammaa, eli on myös naaras. Kynsi voi mennä läpi tästä kankaasta”, Hukkanen opastaa. ”Jatkossa niin… ehkä nahkahanska voisi olla parempi. Hän ei ollut kovin innostunut muuttohaukkojen pesien etsimisestä vaikeakulkuisilla soilla. Lajit tunnistetaan sulkien, höyhenten ja luiden perusteella. Pesinnän epäonnistumisen seurauksena pari saattaa erota, mikä on vahvistettu seuraamalla värirengastettuja haukkapareja. ”Haukka lensi matalalla vuorovesi rannan yli ja suuntasi kovaa vauhtia merelle ohilentävän tiiraparven perään”, Carneiro kertoo. ”Pitää löytää oikeat reitit.” Kaikista vetisimmillä soilla tarpeen ovat jopa lumikengät tai kumivene. Vuonna 1998 hän kuitenkin lähti oululaisen rengastajan Ari Kakon mukaan muuttohaukan pesälle. Dna-tutkimus paljasti, että muuttohaukat ovat liikkuvaista sorttia. Dna:n avulla tutkittiin kuinka suomalaiset muuttohaukat selvisivät kannan aallonpohjasta. 20 SUOMEN LUONTO 8/2017 ”Naaraalla on myös isommat jalat. PÄIVÄ vuonna 2014 portugalilaiset Camilo Carneiro ja Edna Correia tarkkailivat lintuja Päiväntasaajan Guineassa KeskiAfrikan länsi rannikolla, João Vieiran kansallis puistossa. ”Näistä saadaan dna:ta”, hän sanoo. Se lisää perinnöllistä monimuotoisuutta, mikä vahvistaa kantaa. Ruokalistalta löytyy taivaanvuohi, viklolaji, naurulokki ja yllättäen myös jokin uikku. Pieni yksilömäärä lisää sisäsiittoisuuden riskiä ja voi siten heikentää lisääntymistä. Muutaman yrityksen jälkeen muuttohaukka sai saaliikseen tiiran ja lensi valtavaan kapokkipuuhun syömään sitä. ”Kun saimme linnun kaukoputkeen, huomasimme, että sillä on värirenkaat”, EE R O KE M IL Ä Haukkaemo hautomassa muniaan.. Kakolta saadut opit ja karttunut kokemus auttavat soilla liikkumisessa. Eroa sukupuolten välillä on siivenmitassakin.” Seuraavaksi Hukkanen ottaa kolme höyhentä kummastakin poikasesta erillisiin paperitaskuihin. Haukkavuoren valtias Hukkanen aloitti lintujen rengastuksen 19-vuotiaana ja keskittyi alusta asti petolintuihin. Lopuksi Hukkanen ja Jäntti tutkivat pesäkummun saalisjätteet. Jäntti rengastaa ja mittaa toisenkin poikasen. Tuoreessa Oulun yliopiston tutkimuksessa käytettiin höyhennäytteitä yli 500 poikasesta. He näkivät muuttohaukan rannalla lähellä puiston tutkimuskeskusta. VÄRIRENGASTUS KERTOO MUUTTOHAUKKOJEN LIIKKEISTÄ JOULUKUUN 18. Tähteeksi jääneen jalan koon perusteella laji määritetään mustakurkku-uikuksi