SUOMI vuonna 2030 HyönteISten kauneus avautuu kuvissa SäHköä kotitalon katolta SUOMI vuonna 2030 HyönteISten kauneus avautuu kuvissa SäHköä kotitalon katolta. SUOMI vuonna 2030 HyönteISten kauneus avautuu kuvissa SäHköä kotitalon katolta ekotrendejä etsimässä Elävää rupijäkälät tuovat väriä syksyyn. S U S i k O h T a S i k a r h U N . v E ik k O N E U v O N E N v a L iT S i a U r iN k O S ä h k ö N . p a T a g O N ia . 50 –56 S U O M E N L U O N T O 8 | 2 15 p iiS a M i. sa ar ijä rv en ko sk ill a s. E k O T r E N d iT . S a a r ij ä r v E N k O S k E T . h y ö N T E iS T E N L U M O iS S a . a r O S U O h a U k k a . SUOMI vuonna 2030 HyönteISten kauneus avautuu kuvissa SäHköä kotitalon katolta ekotrendejä etsimässä 9.10.2015 Irtonumero 9 € 8 pintaa rupijäkälät tuovat väriä syksyyn. r U p ij ä k ä L ä T
s y d ä n s y k s y myyrillä huippuhetket Lapissa kuva rikU LUMiarO teksti aNTTi haLkka. Vikkeliä ja arkoja myyriä on vaikea kuvata, ja kuva onkin otettu myyrätutkijoiden pyydystämästä yksilöstä, joka laitettiin maastoon tehtyyn aitaukseen Pallaksella. myyrät popsivat mielellään myös mustikoita ja variksenmarjoja. pOhjOiNEN SUOMi pursuaa nyt myyriä. riku Lumiaro kuvasi puolukkaa syövän metsämyyrän
28 Hyönteismies tapio Kujala on maan pienimpien puolella. Mielenkiintoista oli myös se, että yksi lukija kertoi hämähäkkikammonsa jutun myötä lieventyneen. kesäkisamme vaskitsakysely tosin osoitti, että ainakin lukijakuntamme parissa vaskitsa on pidetty. tässä numerossa esittelemme taitavan hyönteisja hämähäkkikuvaajan intohimoista harrastusta. tämän parempaa kannustusta lehden tekemiseen ei voi saada. artikkeli tietoineen, kuvineen ja ajatuksineen avaa hienon verkkosilmäikkunan näiden kuusija kahdeksanjalkaisten maailmaan. Näkökulmaa voi kuitenkin hivenen muuttaa vaikkapa se, että hirvikärpänen tekee traagisen virheen, kun se erehtyy isäntä eläimestä valitessaan ihmisen. olemme varmoja siitä, että se antaa uusia ja kiehtovia näkökulmia luonnossa liikkumiseen. olemme vuosien mittaan koettaneet tiedon avulla lisätä ymmärtämystä näitä vainottuja matelijoita kohtaan. viime keväänä tehdyn lukijatutkimuksemme mukaan 99 prosenttia lukijoista oli sitä mieltä, että Suomen luonto on luotettava ja tärkeä luontotiedon lähde. varmasti artikkeli lisäsi myötämieltä hämähäkkejä kohtaan laajemminkin. Myös viaton lisko vaskitsa on saanut kärsiä käärmemäisestä olemuksestaan, vain siksi, että siltä puuttuvat jalat. 16 Pintaan piirretty Rupijäkälien monimuotoisuus on häkellyttävää. 8/2015 Hyönteiset ja hämähäkkieläimet uudessa valossa. 36 Uusi haukka Suomeen arosuohaukka liiteli lajistoomme. vakiot Si Sä ll yS 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 35 Kytömäki 57 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta PääKiRjoituS häMähäkkijUTTU viime numerossa poiki runsaasti palautetta. kaikki eliöt, esimerkiksi punkit ja hirvikärpänen, eivät varmasti saa hyväksyntää saati ihailua. 38. tuore ja luotettava tieto luonnosta kaikessa moninaisuudessaan on Suomen luonnon tekemisen kivijalka. kiitos, hyvät lukijat! jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi luontotieto tuo iloa ja ymmärrystä 4 Suomen luonto 18/2015 M a Ri K a ee Ro La KL au S w eL P älylaitteiden talteenotto kuuluu keskeisesti jätehuoltoon 2030. verkonkutojien taituruutta ja tarkoituksenmukaisuutta hämmästeltiin joukolla. Sama määrä oli myös valmis suosittelemaan sitä ystävilleen. Myös käärmeet jakavat ihmisiä. 14 Vesikasvien jyrsijä Piisami löysi paikkansa reheviltä vesiltä. 26 Susi karhujen apajalla Miten käy, kun pedot kohtaavat
S u o m e n kaNSikuva Luonnonystävän ykköslehti Ei kartta vaan kiven pintaa. 46 50 58 Patagonia, karu ja kiehtova Valaat, merinorsut ja merileijonat sekä pingviinit ja muut merilinnut houkuttelevat luontomatkailijoita eteläisen argentiinan rannikolle. www.climatecalc.eu Cert. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044 333 5036 Johanna Mehtola, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 044 278 8656 Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (vapaalla) Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 38 Vuonna 2030 Miltä maailma näyttää 15 vuoden päästä. Liljakukon voi nähdä liljojen tuholaisen sijaan myös kauniina ja mielenkiintoisena eliönä. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Saarijärven koskireitillä on 22 koskea. no. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Suomen Luonto 8/2015 74. CC-000026/FI 18/2015 Suomen luonto 5 ta Pio Ku ja La 28 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 35 Kytömäki 57 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta aurinkopaneelien tuottaman sähkön määrää voi seurata näytöltä. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL15_08/2015 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Mitkä suuntaukset vahvistuvat. kuva: Eemeli peltonen / vastavalo. 50 Kuohuvien koskien reitti Saarijärven reitti haastaa melojan. asiantuntijat vastaavat. Lapinkiekkojäkälä ja muut rupijäkälät herättävät mielikuvituksen. to M i Se tä Lä M a RK u S SiR KK a. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 46 Aurinkosähkön aika on nyt Veikko Neuvosella on oma voimala
Henttosen mukaan lapin metsävyöhykkeessä metsämyyrä on tänä vuonna erityisen runsas, mutta myös punamyyrää havaitaan paljon. Metsämyyriä voi loppukesällä myyrähuipun aikaan olla noin 50 yksilöä hehtaarilla. Suurin myyrähuippu ohitettiin todennäköisesti elokuussa, lisääntymiskauden lopulla, mutta myyriä riittää vielä myöhäissyksylläkin, Henttonen kertoo. Harmaakuvemyyrä hallitsee käsivartta ja lapinmyyrä on yleinen koko lapin alueella. Hyvä huippu tulikin, ei tosin yhtä hyvä kuin vuonna 2011. TIESITKÖ. tuomo ollila metsähallituksen luontopalveluista muistaa, että lajin edellinen pesintä havaittiin maassamme vuonna 2011, poikkeuksellisen hyvän myyrähuipun aikaan. jo RM a Lu H ta. Norjan sekä venäjän tundralla pesivän kiljuhanhen ennätyksellisen hyvä vuosi liittyy sekin todennäköisesti myyrätilanteeseen, sillä pedot ovat keskittyneet hanhien sijasta jyrsijöiden pyyntiin. 6 Suomen luonto 18/2015 Luonto, ympäristö ja tiede nyT t o im it ta n u t jO U N i T ik k a N E N teksti jOUNi TikkaNEN tunturipöllö ja muut petolinnut saivat osansa myyrähuipusta. Pirkka aalto lapin lintutieteellisestä yhdistyksestä paljastaa, että myös hiiripöllöstä, helmipöllöstä ja isolepinkäisestä on saatu runsaasti havaintoja. lappi täyttyi myyristä k un Etelä-Suomeen osui viime vuonna pieni myyrähuippu, odotettiin Pohjois-Suomeen täksi kesäksi kunnon kuhinaa. Maan eteläpuoliskollakaan huippu ei ole kokonaan ohi, sillä metsäsopulin on huomattu vaeltavan Suomenselän alueella. tunturipöllö on hyvin riippuvainen myyräja sopulikannoista. äärimmäisen uhanalainen tunturipöllö pesii harvoin Suomessa. ”täällä ollaan juuri hukkumaisillaan myyriin”, kertoo myyrätutkija, professori Heikki Henttonen Suomen Luonnolle Pallakselta loukkupyynnin keskeltä. hyvä MyyrävUOSi sai äärimmäisen uhanalaisen tunturipöllön yrittämään pesimäonneaan Suomen lapissa, utsjoen tunturialueilla
Siellä täällä näkyy hennon varren päässä kypsyvä karpalo. KI IK AR IS SA a N N a K a iS a Vä N tt iN eN 18/2015 Suomen luonto 7 Myös hiiripöllöstä, helmipöllöstä ja isolepinkäisestä on saatu runsaasti havaintoja. Pyhä-Häkin kansallispuiston hämärtyvän syysillan suolammet ovat vieneet sydämeni; siitä voit lukea lisää sivulta 68. ”avoimissa risupesissä pesivät haukat ovat sen sijaan saattaneet kärsiä kolean kesän sateista”, aalto arvelee. Sen hiljaisuus ja rauha pysäyttävät joka kerta. aNNakaiSa väNTTiNEN Suo on salainen SUOSSa ON jOTaiN käsittämättömän mystistä. ehkä soiden mystiikkaa ovat lisänneet myös menneiden vuosien kuohuttavat henkirikokset, joiden uhrien viimeiset lepopaikat ovat sijainneet suohaudoissa. SUOT hELLiväT kaikkia aisteja. Mäntyvoittoisilla rämesoilla tuoksuvat suopursut ja hämähäkinverkot kimaltavat juolukanvarpujen ja puiden välissä. n ”Syksyisellä nevalla rahkasammal hohtaa kaikissa punaisen ja oranssin sävyissä.” hyvinkään kurkisuo pelastui viime hetkellä. n at te K a Rt tu N eN. Kostea sammalmatto imee kaikki äänet. Voi kuulla omat sydämenlyöntinsä. Suot kantavat jotain mystistä ja täydellisen riisuttua rauhaa. Riisitunturin upeat rinnesuot ja ensipakkasissa huurtuva, turpeenotolta viime hetkillä säästynyt Hyvinkään Kurkisuo ovat hurmanneet suoamatöörinkin. Suon akustiikka on vertaansa vailla. Lapsena soista varoiteltiin: ei pidä omin päin mennä! Lapsen mielikuvitus teki suonsilmästä lähes mustan aukon veroisen reiän, joka voisi imaista kulkijan milloin vain. Sellaisista myyränpyytäjistä kuin piekana ja sinisuohaukka on saatu yllättävän vähän havaintoja. Syksyisellä nevalla rahkasammal hohtaa kaikissa punaisen ja oranssin sävyissä. Salamajärven kansallispuiston suuret avonaiset nevat ja Kuusamon Näränkävaaran kapeat suopurot ja lähteet ovat tulleet tutuksi viime vuosien retkillä. järvi-SUOMEN rantojen kasvattina olen päässyt kunnolla perille soista vasta aikuisiällä
(jt) Suomen ensimmäinen kimolepakko rengastettiin 10. (jt) Täplärapu muuttaa järven pohjaeliöstöä TUTkija Fabio Ercoli jyväskylän yliopistosta sai selville, että Suomen vesiin istutettu täplärapu muuttaa järvien pohjaeliöstöä jokirapuun verrattuna. syyskuuta. kyheröinen on rengastanut myös kaksi pikkulepakkoa (Pipistrellus nathusii) keväällä 2015 ja syksyllä 2011. Suomessa lepakoita on myös rengastettu kymmenen vuoden ajan, mutta etenkin harvinaisten lajien löytäminen on hyvin vaikeaa. aNNE hirvONEN 8 Suomen luonto 18/2015 tekniikka lisäsi lepakkohavaintoja poimintoja SuomalaISet kotItaloudet keräSIvät tänä SykSynä 25 mIljoonaa kIloa puolukkaa, arvIoI vanhempI tutkIja kauko Salo luonnonvarakeSkukSeSta. useista harvalukuisista lajeista on tehty toistaiseksi vain yksittäisiä havaintoja”, kertoo tutkija eeva-Maria kyheröinen. kyheröinen rengasti korkeasaaren villieläinsairaalassa syyskuussa kimolepakon, joka löytyi Helsingin vuosaaresta keskeltä asfalttikenttää, polttoainetankin päältä. Suomesta on löydetty 2000-luvulla kaksi pikkulepakoiden lisääntymisyhdyskuntaa, ja detektorien tallenteet muuttavista pikkulepakoista ovat paljastaneet lajin yleisemmäksi kuin aiemmin luultiin. Riistakameroiden tapaan toimivat, kaikuluotausääniä tallentavat passiividetektorit ovat helpottaneet tutkimusta ja tarkentaneet tietoja muun muassa muuttavista lajeista. tekniikan lisäksi onneakin tarvitaan. lepakon epäiltiin olevan loukkaantunut, mutta mitään vikaa sen nahkasiivestä ei löytynyt. (jt) ötökät palaavat pian, kun ojitettu suo tukitaan SUOELäMääN erikoistuneet vaaksiaiset, maakiitäjäiset ja hämähäkit palaavat suolle jo 1–3 vuodessa ennallistamisen jälkeen, kertoo Helsingin yliopiston yhteisöekologin norbertas noreikan tutkimus. Noreika selvitti ennallistamisen vaikutuksia suomalaisilla soilla, ja tulokset julkaistiin Restoration Ecology -tiedelehdessä. kaIkkIen luonnonmarjojen yhteenlaSkettu arvo kohoaa ylI 120 mIljoonaan euroon.(jt) 25 000 000 kg a N N e H iR Vo N eN Luonto, ympäristö ja tiede nyT a rocha -järjestö laajentaa toimintaansa Suomessa kriSTiLLiNEN luonnonsuojelujärjestö a Rocha perustettiin Portugalissa 1983. Vesiperhosten, päivänkorentojen sekä surviaissääskien määrä vähenee syvänteissä. Myös lajirikkaus pienenee. H ei N o / Va St aV a Lo M a RiK a ee Ro La. Kun ollaan tekemisissä uskon kanssa, voidaan helposti puhua etiikasta ja arvoista”, almgren vastaa. ”Neljä maassamme esiintyvästä 13 lajista on havaittu vasta 2000-luvulla. Täpläravun saksissa on täplä. Nyt järjestö aikoo laajentaa toimintaansa maassamme. Rannan tuntumassa kummankin lajin vaikutus on kuitenkin sama, mikä viittaa siihen, että ero johtuu lähinnä täpläravun kyvystä hamuta syötävää syvemmältä. ”on huomattu, että ympäristöasioista on helppo jakaa tietoa, mutta asenteisiin on vaikea vaikuttaa. Liike levittäytyi 18 maahan ja myös Suomeen 2002, mutta jäi lähinnä turun seudulle. Mihin luonnonsuojelija oikein tarvitsee kristinuskoa, pappi ja a Rocha Finlandin varapuheenjohtaja Anssi Almgren. ercolin tutkimus julkaistiin hiljattain Freshwater Biology -tiedelehdessä. harraSTajiEN ja tutkijoiden käyttämät detektorit ovat lisänneet merkittävästi havaintoja lepakoista. ja Ri j. Maamme ensimmäinen renkaan saanut kimolepakko (Vespertilio murinus) päätyi tutkijan käsiin sattumalta
Rengastusaineiston mukaan poikaset asettuvat pesimään keskimäärin 13 kilometrin päähän synnyinpaikaltaan. Tämä palokärki viipotti länteen hankoniemen kärjessä 10. varsinaiset vaelluslinnut pakottaa liikkeelle hyvien pesimäkesien jäljiltä ylisuureksi kasvanut kanta ja ravintotilanteen huonontuminen. tänä syksynä palokärkiä liikehti poikkeuksellisen paljon koko Etelä-Suomessa. Jopa sadattuhannet käpytikat vaeltavat kerran tai pari vuosikymmenessä, kun kuusen käpysato, talvinen pääravintolähde, on huono ja tikkatiheys tavallista isompi. Muut tikat liikehtivät harvemmin ja vain pienin joukoin. kaikki palokärjet eivät kuitenkaan tiedä olevansa paikkalintuja, eivät etenkään nuoret naaraat, joita on 90 prosenttia Hankoniemen kärkeen kulkeutuneista linnuista. pErTTi kOSkiMiES Meno päällä IL M Iö M äI ST ä d ic K Fo RS M a N. Parhaina päivinä etenkin eteläja lounaisrannikolla nähtiin jopa yli 50 yksilöä määrätietoisessa matkalennossa, myös parvina ja leveitä järvenselkiä ylittämässä. 18/2015 Suomen luonto 9 paLOkärki on selväpiirteinen paikkalintu, toteaa Suomen rengastusatlas II (2014) – lisäten tosin, että ”Hangon lintuaseman aineistojen perusteella palokärjet liikehtivät syksyisin”. Palokärkiä pakkautui rannikon niemenkärkiin, mutta merenulapoille mustatikat eivät sentään uskaltaneet. Miksi poikkeavan suuri osa palokärjistä lähti liikkeelle tänä syksynä, on epäselvää. syyskuuta
keitaaksi nimetyssä, Eu:n rahoittamassa yhteistyöprojektissa tutkitaan hulevesien hallintaa maisemarakentamisen keinoin. kuva on NOaa:n mittauksien pohjalta luotu havainnollistus maailman lämpötilasta 28. kUN SyySkUUSSa vietettiin pohjoismaista kosteikkopäivää, kaivuri oli vastikään kauhonut altaanpohjat Helsingin yliopiston tutkimuskosteikolle Helsingin viikkiin. taajamissa on paljon kasvitonta pintaa, jolloin hulevedet eivät imeydy maahan, vaan tulvivat ja huuhtovat mukaansa ravinteita ja muita haitallisia aineita. Mutta lehmät myös sitovat itseensä kasvien pidättämiä ravinteita, huomautti jouni Tikkanen Suomen Luonnon blogissa. syyskuuta. Siihen etsitään ratkaisua Pariisin ilmastokokouksessa marras–joulukuun vaihteessa. kohti uutta lämpöhuippua ilmakuva ea Rt H N u LL Sc H o o L / N o a a ”joS MetSäN ötöKät iLjettäiSiVät MiNua, NiiN MiNuN oLiSi PitäNyt 35 Vuotta SitteN MeNNä MetSäoPiStoN SijaaN KauPPaoPiStooN.” Metsäasiantuntija Markku Saarekas kommentoi 8.9.2015 Ylen verkkosivuilla hirvikärpästen aiheuttamaa haittaa.. linnuston kannalta rantalaidunnusta tarvittaisiin lisää. (jT) #slkiittää kansallinen mediatutkimus 2015 paljasti, että Suomen Luonnolla on peräti 186 000 lukijaa. viikin pajukosteikon, avovesialtaan ja ruohovartisten kasvien kosteikon avulla selvitetään, miten kasvillisuus vaikuttaa taajamakeitaista saataviin hyötyihin. jOrMa LaUriLa Helsingin Viikkiin tutkimuskosteikko Luonto, ympäristö ja tiede nyT Suomen Luonto twitterissä @SuomenLuonto pinnalla Tarkkailemme ilmastoa. jo RM a La u RiL a yhdySvaLTaiN ilmatieteen laitos NOaa paljasti, että vuodesta 2015 on tulossa jälleen mittaushistorian lämpimin. Hyvät pienkosteikot korvaavat pintaalaansa nähden tehokkaasti menetyksiä. Hulevedet kertyvät tutkimuskosteikkoon laajahkolta alueelta puroa pitkin. Mittaustapaa muutettiin näyttämällä vastaajille myös lehden kansi, minkä myötä Suomen Luonto koki lehtimaailman suhteellisesti suurimman hyppäyksen. #lehmät Pohjois-Suomen aluehallintovirasto rajoitti lehmien rantalaidunnusta, koska lanta lannoittaa vettä. Se kulkee pientä osuutta lukuun ottamatta maanalaisessa putkistossa, jolloin ilmaisia ekosysteemipalveluja ei synny. kravun kääntöpiirin lisäksi Etelä-venäjä kävi kuumana. 10 Suomen luonto 11/2014 Oho! 10 Suomen luonto 18/2015 hanhet ja kahlaajat valtasivat altaat pian kuvan ottamisen jälkeen. kiitos! #Pariisi aalto-yliopiston taloustieteen professori sixten korkman pani Helsingin Sanomien kolumnissaan 17.9. asioita tärkeysjärjestykseen. korkmanin mukaan Suomen suurin ongelma ei ole talouden kilpailukyky tai pakolaisten virta vaan ilmastonmuutos
jo u N i tiK K a N eN Metsähallituksen Luontopalvelut huolehtii myös kansallispuistojen autiotuvista. kysymyksiin vastaa suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja risto Sulkava. Se voi merkitä vapaan kalastusoikeuden loppumista merellä ja suurilla järvenselillä. vanhan kokemuksen mukaan silloin, kun ei haluta kansalaisten tietävän mitä suunnitellaan, on heikennyksiä tekeillä. Su O RA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Sen seurauksena lisää työpaikkoja on vaarassa kadota. 18/2015 Suomen luonto 11 valtio, joka olemme me, omistaa lähes kolme miljoonaa hehtaaria yleisvesialueita suurimmilla järvillä ja merellä. Mieleen tulee vaikkapa talvivaara, jonka saasteet tulisivat purkuputkea pitkin oulujärven yleisvesille. onko tarkoitus siirtyä järjestelmään, jossa muutama henkilö sopii keskenään asiat, eduskunta siunaa sopimukset tietämättä mistä päätetään ja kansalaiset pidetään asioista pihalla. miksi lakia valmistellaan salassa. tämä on pelottava ajatus. Metsähallituslain valmistelu on tällä kierroksella ollut poikkeuksellisen salaista, eikä kansalaisille ole jätetty käytännössä mitään mahdollisuutta vaikuttaa lakiin. Palvelut, kuten laavut ja nuotiopaikat, heikkenevät, kun ei ole ylläpitäjiä. Erityisesti merellä voi vaarantua pinnanalainen luonto kuten kutusärkät, jotka saattavat muuttua merellisiksi sorakuopiksi. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Metsähallituksen luontopalveluita ollaan supistamassa myös budjettileikkauksilla, sillä valtionvarainministeriön esittämien vähennysten ennakoidaan vievän sata työpaikkaa. mitä laista tiedetään. tämä on maaseudun autioittamisen ohjelma. Se voi merkitä myös sitä, ettei vesien haltija vastusta saastepäästöjä. Mistä se kertoo. niitä hallinnoi Metsähallituksen luontopalvelut, mutta lakimuutoksen sorvaajat haluaisivat siirtää ne liiketalouden käyttöön. Mitä se merkitsisi kansalaiselle. MikkO NiSkaSaari ja SM iN aw a d / iS to cK PH o to ja N N e K ä Py Le H to uuden metsähallituslain valmistelussa on vallinnut lähes täysi radiohiljaisuus. työntekijöiden itsensä jälkeen leikkaus iskisi kipeimmin aluetalouteen syrjäseuduilla, joilla luontopalvelujen työpaikat ovat. Se iskee suoraan matkailuyrittäjiin, joilla ei enää ole tarjota turisteille entisenlaisia vetovoimaisia retkeilypaikkoja. risto Sulkava. Miten se vaikuttaisi. yleisemmin: onko kyseessä laajempi kansalaisyhteiskunnan alasajo
12 Suomen luonto 18/2015 B r a S Il Ia maaiLmaLta t o im it ta n u t jO r M a L a U r iL a B rasilian rannikkosademetsistä on muutamassa vuodessa hävinnyt kolme lintulajia, ja tämän pelätään olevan vasta alkua. Laji nähtiin viimeksi 2011 ja sen arvellaan nyt hävinneen lopullisesti. alagoasinmuuranen tarvitsisi ruokailuparvien suojaa. kateissa ovat niin hippiäiskotinga (Calyptura cristata) kuin brasilianmaateksti jUha hONkaLa tuoreen brasilialaistutkimuksen mukaan sukupuutto uhkaa erityisesti koillis-Brasilian pirstaloituneissa metsissä eläviä lajeja. ”Näiden metsien tila on pahasti häiriintynyt. Pernambucon varpuspöllö (Glaucidium mooreorum) löydettiin 1990-luvulla ja kuvattiin tieteelle uutena lajina 2002 – kaksi vuotta sen jälkeen, kun siitä oli tehty viimeinen havainto. ”Katastrofin taustalla on useita syitä”, sanoo Pernambucon yliopiston asiantuntija Ciro albano. alkoi intensiivinen energia-alkoholin tuotanto. ”1970-luvun maailmanlaajuisen öljykriisin myötä Brasilian hallitus halusi tehdä maasta tuontiöljystä riippumattoman. latvusorneero (Philydor novaesi) löydettiin vuonna 1979. Naamio-orneeron tiedettiin tarvitsevan laajoja, kosteita metsiä, joiden puilla kasvaa päällysvieraina ananaskasveja eli bromeliadeja. lajin arveltiin tarvitsevan laajaa yhtenäistä metsää elinpiirillään. LiNNUT vaaraSSa Tämä alagoasin latvusorneero valokuvattiin vuonna 2008. Normaalioloissa linnut muodostaisivat useiden lajien ruokailevia sekaparvia, jossa jokaisella lajilla on roolinsa. tätä pientä harmaata lintua on jäljellä noin 30 yksilöä koillis-Brasiliassa kahdella metsäalueella. ”arvioni on, että menetämme alagoasinmuurasen seuraavaksi”, albano toteaa. Nyt se lienee hävinnyt. ”valitettavasti koillis-Brasilian ainutlaatuiset metsät kuuluivat hakattaviin alueisiin. ”olemme kartoittaneet kaikki näille lajeille soveliaat elinympäristöt. Nyt sitä ei ole.” MyöS ETELäMpäNä rannikkosademetsässä monen lintulajin tilanne on äärimmäisen huolestuttava. Naamio-orneero (Cichlocolaptes mazarbarnetti) kuvattiin uutena lajina vuonna 2014, yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun lajista oli tehty viimeinen havainto. alkoholi valmistettiin sokeriruo’osta, jonka viljelyalan kasvattamiseksi raivattiin satojatuhansia hehtaareja metsää”, albano kertoo. Hakkuiden sekä viljelyja laidunalan raivauksesta säästyneet metsät ovat liian pieniä ja eristyneitä vaateliaille lajeille. Niissä samoissa metsissä, joista latvusorneero ja naamio-orneero hävisivät. Samaan aikaan metsää raivattiin myös laidunja viljelysmaaksi ja puusto poltettiin puuhiileksi.” häviNNEiLLä LajEiLLa on kullakin oma tarinansa, mutta niitä yhdistää se, että ne olivat jo löydettäessä käyneet harvinaisiksi ja pian sen jälkeen hävisivät lopullisesti. Myös alagoasinmuuranen (Myrmotherula snowi) on ahtaalla. toivoa niiden suhteen ei enää ole”, albano sanoo. Rannikkosademetsien ci Ro a Lb a N o
kosteikko, josta lintu ensi kerran löydettiin kymmenen vuotta sitten, on nyt kuivattu. Greenpeacen tutkimusryhmät ottivat lumija vesinäytteitä chilessä, Kiinassa, Venäjällä, turkissa ja monissa euroopan maissa. joillakin yrityksillä on jo vedenpitäviä myrkyttömiä mallistoja. n Kirjoittaja työskentelee museomestarina Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. järjestön mukaan esimerkiksi Pumalla ja adidaksella on kunnianhimoisia tavoitteita eliminoida perfluoratut yhdisteet. ju H a H o N K a La ju H a H o N K a La kemikaalit valtameret. Mustaotsasakua ovat auttaneet suojeluohjelmat, ja se on palannut joillekin entisille elinalueilleen. Se oli hyvin riippuvainen jättibambujen siemensadosta ja vaelsi ravinnon perässä pitkiä matkoja. Joidenkin lajien alamäki on kuitenkin saatu pysähtymään. Perfluorattuja yhdisteitä käytetään erityisesti ulkoiluvarusteiden valmistuksessa, sillä ne tekevät tuotteista vedenpitäviä ja likaa hylkiviä. Saopaulonmuura löydettiin vain 10 vuotta sitten ja laji on erittäin uhanalainen. Hippiäiskotingan kohdalla elätellään vielä toivoa, vaikka viimeinen havainto on miltei 20 vuoden takaa. Kaikissa luminäytteissä oli näiden yhdisteiden jäänteitä. Perfluoratut yhdisteet hajoavat luonnossa hyvin hitaasti ja ainakin osaa niistä pidetään hormonihäiritsijöinä. viimeinen havainto tehtiin 2007, ja nyt lajia pidetään hävinneenä. Sen elinalueita, osmankäämiä kasvavia kosteikkoja, raivataan viljelysmaaksi hurjalla vauhdilla. Suurimmat syyt synkkään kehitykseen ovat liikakalastus, elinympäristöjen tuhoutuminen ja ilmastonmuutos. Näytteistä analysoitiin ympäristölle vaarallisia perja polyfluorattuja yhdisteitä. Näitä ovat esimerkiksi Fjällräven, Paramo, Pyua, Rotauf ja R’adyS. Saopaulonmuura (Formicivora paludicola) on vasta löydetty ja hyvin uhanalainen. yksi näistä lajeista on mustaotsasaku (Aburria jacutinga). Greenpeace vaatii, että yritysten on asetettava aikaraja, mihin mennessä ne lopettavat näiden yhdisteiden käytön. Kalojen, merinisäkkäiden, merilintujen ja matelijoiden määrä on enää puolet siitä, mitä se oli 40 vuotta sitten. Suurin pudotus on tapahtunut trooppisissa vesissä. 18/2015 Suomen luonto 13 uutiSia Myrkyllisiä ulkoiluvaatteita ulkoiluvaatteiden tuotannossa käytetyt perfluoratut yhdisteet ovat jättäneet jälkensä jopa maailman syrjäisimmille alueille, uutisoi ympäristöjärjestö Greenpeace syyskuussa julkistaessaan Footprints in the Snow -raportin. Suosittujen ruokakalojen kuten tonnikalojen ja makrillien kannat ovat huvenneet jopa 74 prosenttia. jOrMa LaUriLa Merieläinten määrä puolittunut Selkärankaisten eläinten määrä maailman merissä on rajusti pienentynyt, toteaa wwF:n syyskuussa julkaisema Living Blue Planet -raportti. lisäksi ihminen kaatoi ahneuksissaan sen tärkeimmät ravintopalmut, joiden ydin on Brasiliassa haluttu herkku. Se metsästettiin muutamassa vuosikymmenessä hyvin vähiin. kuvassa Wallisin 4000-metristen vuorten ryhmää. Suurimmat keskittymät löytyivät Sveitsin alpeilta, Slovakian tatralta ja italian apenniineilta. Brasilianmaakyyhky saattaa olla iäksi poissa. Nyt suojeluohjelmat, uudelleenistutukset ja metsästyskiellot näyttävät auttavan ja laji on hitaasti palaamassa vanhoille elinalueilleen. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan kaikki saopaulonmuurat elävät kolmellatoista kosteikolla, joista vain muutamat ovat yhteydessä toisiinsa. Kalakantojen heikkenemiseen ovat vaikuttaneet koralliriuttojen ja meriruohokasvustojen huomattava vähentyminen. Mustaotsasakun kanta romahti murto-osaan. Sveitsin alpeilta löytyi paljon perja polyfluorattuja yhdisteitä. n jo RM a La u RiL a kyyhkykin (Claravis geoffroyi). toisaalta Greenpeacen mukaan esimerkiksi the North Face, columbia, Patagonia, Salewa ja Mammut ovat osoittaneet vain vähän vastuuta perfluorattujen yhdisteiden poistamiseksi
”Siihen aikaan meillä ei ollut vielä minkkiä, jonka saalisvalikoimaan piisami kuuluu. Näin tuli todistettua, että laji oli levittäytynyt maan lähes joka kolkkaan. ”kukaan ei tiedä tarkkaa syytä niiden katoon”, Henttonen sanoo. 14 Suomen luonto 18/2015 P iisami istuu rannalla ja soittaa huilua. Jokin tauti niihin on iskenyt, oli kauppiaan selitys.” taudista ei ole saatu varmuutta, mutta ravintopula karuilla järvillä on todistettu. Piisamit söivät vesikasvit viimeiseen VesikasVien jyrSijä k u u k a u d e n la ji : p iiS a m i 14 Suomen luonto 18/2015 Pohjoisamerikkalainen piisami on löytänyt paikkansa Suomen luonnosta. Professori Heikki Henttonen luonnonvarakeskuksesta näki piisameita nykyistä enemmän lapsuudessaan ja nuoruudessaan 1950–1960-luvuilla kuten monet muutkin. jäTTiMyyrä jatkoi voimakasta lisääntymistään. Huimasta vauhdista kertovat suuret saalismäärät; esimerkiksi 1980-luvun huippuvuosina piisameita kertyi riistareppuun jopa 200 000–300 000. vesikko oli, mutta se eli pienten purojen reunamilla, kun taas minkki on piisamin tapaan myös isojen vesien ja niiden lahdenpoukamien asukki”, Henttonen selvittää. Piisami tuotiin Suomeen Pohjois-amerikasta 1900-luvun alkupuolella turkiseläimeksi ja ripoteltiin noin 300 paikkaan ympäri maata. Nahkoja ei vain enää tullut myyntiin. Eräillä keski-Suomen järvillä nähtiin 1980-luvulla erikoinen tapahtuma. teksti aLicE karLSSON / kuva TapaNi räSäNEN / prOLk. laji alkoikin lisääntyä hyvin ja levittäytyi etenkin Eteläja keski-Suomeen. Seuraavalla vuosikymmenellä tapaamisia sattui myös usein, joista yksi jäi vahvasti mieleen: piisami ui Pallasjärvessä. ”kerran juttelin erään vanhan turkiskauppiaan kanssa. tosiasiassa iso myyrä mutustaa järvikaislaa, jota se pitelee etukäpälillään kuin säveliä tapaillen. yhtäkkiä piisamit alkoivat vähetä. Hänen liiketoimissaan piisamin katoaminen näkyi selvästi 1980-luvun lopussa
18/2015 Suomen luonto 15 lahnaruohoon, minkä jälkeen aallokko vei pohjamudan mennessään. Eräs merkki piisamin läsnäolosta onkin kasa tyhjiä simpukankuoria rannalla. ”Rehevillä järvillä piisamien vesikasvillisuuteen tekemillä aukoilla on pelkästään myönteinen vaikutus, mutta karuissa vesissä tilanne on toinen”, Henttonen sanoo. Piisamin raju väheneminen ei ole kuitenkaan välttämättä mikään mysteeri. LEviNNEiSyyS: koko Suomi, mutta lapissa vähälukuisempi ja ylimmässä lapissa harvinaisena vesistöjen varsilla. Henttosen äidilläkin oli aikoinaan piisamiturkki. Se tulee, vähän ajan kuluttua kanta räjähtää ja sitten se alkaa tasaantua ympäristön kantokyvyn mukaiseksi.” Piisami on myyräksi pitkäikäinen. raviNTO: vesikasvit kuten osmankäämi, järvikaisla ja järvikorte sekä simpukat ja ravut. ”Se oli silloin arvossaan, mutta taitaa sekin olla jo mennyttä historiaa.” n 18/2015 Suomen luonto 15 Ondatra zibethicus TUNTOMErkiT: häntä mukaan lukien piisami voi olla puolimetrinen roikale. poikasia on 5–9. PiiSaMi piisameita on koko maassa, Lapissa harvakseltaan.. LiSääNTyMiNEN: piisami voi saada kolmekin poikuetta vuodessa: toukokuussa, keskikesällä ja elokuussa. ”Pienemmissä myyrissä kaksi kertaa talvehtineita on vain kaksi tuhannesta, jos sitäkään.” piiSaMia ei ole koettu kovin haitalliseksi vieraslajiksi, vaikka aluksi sen pelättiin syövän kalat vedestä. TiESiTkö: piisameita on vielä runsaasti joillakin kuusamon ja tornion rehevillä vesillä. Myöhemmin huomattiin, ettei se syö kalaa juuri lainkaan. Se elää jopa kolmevuotiaaksi. kun jäljelle jäi vain paljas kivikko, piisamit siirtyivät muualle tai kuolivat nälkään. painaa 0,5–1,5 kiloa. Myönteistä suhtautumista on auttanut arvokas paksu turkki, jossa on pitkät peitinkarvat ja tuuhea alusvilla. ”uudelle invaasiolajille kehitys on tyypillinen. Simpukoita otus sen sijaan verottaa
16 Suomen luonto 18/2015 rupijäkälät kirjovat kalliota, kiveä, puuta ja maata. ne vaativat hitaan elintapansa vuoksi alustaltaan pysyvyyttä. 16 Suomen luonto 18/2015 Pintaan piirretty teksti jOhaNNa MEhTOLa
eiN a R tiM d a L. 18/2015 Suomen luonto 17 18/2015 Suomen luonto 17 piirretty Okranystyjäkälä kasvaa melko yleisenä Lounais-Suomen rautapitoisilla kallioilla
Silloin tajusin kunnolla, kuinka valtava lajikirjo rupijäkälissä piilee”, sanoo torvijäkäliä tutkiva professori soili stenroos Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Esimerkiksi keltakarttajäkälän kaunis keltainen väri johtuu sen tuottamasta ritsokarponhaposta. Soili Stenroos tunnisti kiveltä useita rupijäkäliä. ”Monet jäkälien tuottamista hapoista tunnetaan vain jäkälillä. w iL M a H u RS K a iN eN V eL i H a iK o N eN Re id a R H au Ga N. ”kasvupaikan tulee olla mahdollisimman häiriötön. 18 Suomen luonto 18/2015 P orkkalanniemeen vievän polun varrella kasvaa harmaana mattona poronjäkäliä. 18 Suomen luonto 18/2015 Jäkälien värit muodostuvat jäkäläaineista, joita on useita satoja. Nimensä mukaisesti rupijäkälät ovat kasvutavaltaan ainakin jossain määrin rupimaisia, ja ne kasvavat tiukasti joko emäksisellä tai happamalla alustallaan: kivien, kallioiden, puun runkojen, sammalien, kasvinosien, jopa raudan ja betonin päällä – ja joskus jopa osittain alustan sisällä. Pitää pysähtyä, usein kumartua tai jopa kyykistyä edes huomatakseen niitä. Rupijäkäliä tunnetaan Suomesta reilu 1200 lajia, joista Suomen rupijäkälät -kirjassa esitellään 300. Pelkästään karttajäkäliä tunnetaan Suomesta 45 lajia ja niiden värit vaihtelevat keltaisesta vihreään, ruskeaan, valkoiseen ja ruosteenpunaiseen. ”kirjan tekeminen oli minullekin silmiä avaavaa. Niiden kasvuvauhti ei tosiaan päätä huimaa: se voi olla vain millimetrin vuodessa. Jos alusta on rapautuvaa tai uusiutuvaa, rupijäkälät eivät kerkeä kiinnittymään eivätkä hidaskasvuisina pysty elämään siinä”, Stenroos sanoo. kaikki jäkälät muodostavat sekovarsia eli niissä on mukana lisääntyvä sieniosakas ja yhteyttävänä osakkaana viherlevä tai syanobakteeri, joskus kaikki kolme yhdessä, jolloin jäkälässä on yhteistyössä kolmeen eliökuntaan kuuluva organismi. Entä onko näistä aineista jäkälille hyötyä. Esimerkiksi maassamme yleiset keltakarttajäkälä ja kauluskarttajäkälä kiinnittävät huomion keltaisella värillään”, Stenroos sanoo. rupijäkälien hidas taisto Polku kulkee sileiden kallioiden yli, joita kirjovat kellertävät jäkälälaikut. Ne paljastuvat karttajäkäläksi ja kyykistelyn jälkeen keltakarttajäkäläksi. Ne on helppo tunnistaa ja huomata maisemasta. koko maassa melko yleisen rikkijyväsjäkälän upea väri on peräisin ritsokarponhaposta. Jäkälien värit muodostuvat jäkäläaineista, joita on useita satoja. Nystykeltajäkälä kasvaa etenkin lintujen lannoittamilla merenrantakallioilla. ilman yhteyttävää kumppania sieni jäisi pelkäksi rihmastoksi. ”karttajäkälät ovat yleisiä ja ne on melko helppo tunnistaa ainakin suvulleen. Niitä ei synny luonnossa missään muualla”, Stenroos paljastaa. Ne ovat sienen aineenvaihdunnan sivutuotteita, usein fenoleja. Joitakin lajeja tavataan myös lumenviipymäpaikoilla sekä hiekkaja moreenimailla. Rupijäkälät pääsivät vihdoin valokeilaan, kun Suomen rupijäkälät -kirja ilmestyi alkukesästä. Rupijäkälissäkin on joitakin varsin räikeän värisiä lajeja kuten voimakkaan keltainen rikkijyväsjäkälä ja keltaoranssina hehkuva nystykeltajäkälä. toisin on rupijäkälien laita
esimerkiksi karttajäkälät, kiventierat ja maljajäkälät ovat yleisiä ja helppoja tunnistaa. 18/2015 Suomen luonto 19 tutuStu rupIjäkälIen maaIlmaan . M iK Ko Ku u SiN eN w iL M a H u RS K a iN eN w iL M a H u RS K a iN eN 18/2015 Suomen luonto 19. Ihaile luonnon taideteoksia. . vaaleanharmaata kalliomaljajäkälää reunustavat useat muut rupijäkälälajit. . ota mukaan luuppi, jotta näet myös hienon pintarakenteen. opettele muutama rupijäkäläsuku ja koeta etsiä niiden lajeja. tutki kivien kylkiä, kallioiden pintoja ja puiden runkoja. . keltakarttajäkälä erottuu kellertävällä värillään. . jäkälät erottuvat helpoiten kostealla säällä. koko maassa yleisiä kiventieroja, kuten harmaakiventiera, tunnetaan 21 lajia. Lue lisää rupijäkälistä: Soili Stenroos, Saara velmala, juha pykälä ja teuvo ahti (toim.): Suomen rupijäkälät, norrlinia 28:1–454, luomus 2015. Jäkälien värit muodostuvat jäkäläaineista, joita on useita satoja
Sekin on kuitenkin rupijäkälää. Jauhejäkälät ovat varsin pehmeitä ja siksi herkkiä kulutukselle. lajit saattavat kasvaa limittäin ja päällekkäin, ja näyttää siltä, että keltakarttajäkälä on jäänyt saarroksiin. 20 Suomen luonto 18/2015 ”osa jäkäläaineista suojaa jäkälää liialta auringonsäteilyltä, osalla taas on todettu olevan antibioottisia vaikutuksia”, Stenroos kertoo. ”Suomessa tunnetaan 13 jauhejäkälälajia. Jäkälästä ei ole tälle puulle mitään haittaa, sillä ne ottavat kaiken tarvitsemansa ilmasta ja vedestä. keltakarttajäkälää tutkiessa nenä viistää melkein kalliota, ja päätä kääntämällä sen pinnasta löytyy lisää lajeja: maalimaisia mustia ja harmaita laikkuja, jotka ovat mosaiikkimaisesti kiinni toisissaan. kaarnan koloista pilkistää vihertävänharmaata hienoa jauhoa, kuin hometta. Jotkut törmäävät toisiinsa ja muodostavat kylki kyljessä kaunista mosaiikkia. ”tässä käydään rupijäkälien hidasta valtataistelua. tällä puun rungollakin näkyy, että jäkälä voi elää kaarnan uurteissa ja koloissa, rauhallisessa paikassa, missä hilseilevä kaarna ei jatkuvasti tempaise kasvupaikkaa alta pois.” Jäkälien lisääntymistavatkaan eivät ole aivan yksioikoisia. au Ke a M a N Ku Va t w iL M a H u RS K a iN eN Soili Stenroos otaksuu männyn rungolla kasvavan jäkälän olevan runkojauhejäkälää.. tarkemmin sanottuna runkojauhejäkälää, joka kasvaa yleensä kuusen tai männyn kaarnalla. Ne lisääntyvät suvullisesti itiöistä tai kasvullisesti jäkälän murusista. Ehdimme ottaa vain muutamia askelia, kun polun varrella kasvavan männyn runko vaatii pysähdystä. rupijäkälät värittävät porkkalanniemen vanhoja kalliopintoja. Niillä on selviä lajikohtaisia eroja siinä, kuinka voimakkaasti ne pystyvät valtaamaan kasvualaa.” pieninä murusina maailmalla kömmimme ylös kallion pinnasta ja jatkamme matkaa kohti Porkkalanniemen kärkeä. Niillä ei ole varsinaista rakennetta, vaan ne ovat nimensä mukaisesti jauhoa