ia a iSt Sm l a na li a ta om ur Su ojo ot u t v on lu 70
Vuoden laatulehti 2011
unten mailla talven yli HÄmÄHÄKKien lajikirjosta on pidettävä huolta KalliOmaalauSten salat selviävät
8
Irtonumero 7,50
14.10.2011
Valkoposkihanhi ja kanadanhanhi valloittivat maamme hetkessä.
hanhenmarssia
suomeen
myöhäissyksy
Valkeiden lintujen juhlavuus korostuu syksyn niukassa valossa.. ne ruokailevat soilla, rehevillä meren- ja järvenlahdilla sekä viljelyksillä. ilmeikkäät, joikuvat huudot paljastavat joutsenparven jo kaukaa. Viivytellen muuttomatkalle
Kuva jUkka kaNgaS / TeKsTi jOrMa LaUriLa
LaULUjOUTSENET ovat jo viikkoja sitten kerääntyneet parviin ja viivyttelevät muutolle lähdössä usein pitkälle loppusyksyyn, jos säät ovat suotuisat
myöhäissyksy
arvokkaimmat aineet on otettu puuhun talteen, ja loput menevät kierrätykseen. Keväällä lehdistä ovat jäljellä enää harsomaiset jäänteet.. Se on luonnon viisautta. Kiertoon
Kuva ari kaarakaiNEN / PrO LUONTOkUva / TeKsTi jOrMa LaUriLa
haavaNLEhdET syttyvät ensin räiskyviin syysväreihin, varisevat sitten maahan ja vähitellen maatuvat
30 Hanhien voittomarssi 40 Puun kirjurit
Luonto ja ympäristö
10 Hento merenneito voi pahoin 50 Neljän jalkaparin kulkijat Hämähäkkieläinten uhanalaisuus on arvioitu. jotta nykyinen kulutuksemme olisi tasapainossa ekosysteemien tuotantokyvyn kanssa, tarvitsisimme siihen lähes puolitoista maapalloa. tilanne pahenee sitä mukaa kuin kulutus ja väestö kasvavat. 18 Herätys vasta keväällä Osa nisäkkäistä talviunille. Pitemmän päälle ekosysteemivelan kasvattaminen ei käy, jos haluamme elää hyvää elämää. Holtitonta menoa! Samaan aikaan koko ihmiskunta kuluttaa luontoa vielä vastuuttomammin. monet muutkin nisäkkäämme nukkuvat tai horrostavat jo.
8/2011
Eläimet ja kasvit
16 Hiljainen nurkkapatriootti Pyy. 56 Soklin viimeinen taisto savukoskelle suunniteltu fosfaattikaivos pilaisi pahoin itä-lapin luontoa.
jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi
timO nieminen / Kuvaliiteri
40
kaarnakuoriaiset. 28 Pihavieraat Kesäkisan tulokset. Emme saa ulkoavaruudesta ekosysteemilainaa, eikä meillä ole maapallon vaihtopistettä. päivänä tultiin jälleen taitekohtaan, jonka jälkeen velkamme luonnon ekosysteemeille kasvaa koko loppuvuoden. joudumme vuosi toisensa jälkeen syömään pääomaa, mikä vähitellen heikentää luonnon tuottokykyä. Eletään kuin viimeistä päivää ja luotetaan siihen, että ulkopuolelta saadaan jatkuvasti uutta rahaa. ihmiskunta on jo käyttänyt maapallon ekosysteemien tänä vuonna tuottamat luonnonvarat sekä ylittänyt niiden kyvyn sitoa kasvihuonekaasuja ja käsitellä tuottamiamme jätteitä. koivunmantokuoriaisen toukkakäytävät ovat hienoja. luonto ei ole julma eikä se kosta. PääKirjOitus
Velkamme luonnolle kasvaa koko ajan
MEiLLä ja MaaiLMaLLa on kauhisteltu Kreikan taloudenhoitoa. Syyskuun 27. Puu on eri mieltä.
6 suomen luonto 18/2011
lauri salminen. YK:n arvion mukaan tänä vuonna ihmiskunnan väkiluku ylittää jo seitsemän miljardia. mutta se asettaa lopulta rajat vastuuttomalle taloudenpidolle.
marKus sirKKa / Kuvaliiteri
Paksu mätäs tarjoaa talvisuojan karhulle
"Pihallamme syreenin alla käy päivittäin pikkusiili kala-aterialla."
jari KOstet
18/2011 suomen luonto
7. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Liisa Hulkko, (09) 2280 8203, 040 717 8550 (ma.) Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen (virkavapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, (09) 2280 8234, 050 432 8421 (ma.) Toimituksen assistentti Elina Juva (09) 2280 8201, 050 452 2347
18
Retkeily ja matkailu
60 Näköala Pyynikiltä Hieno harju kutsuu virkistäytymään ja tutustumaan luontoon.
Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4550 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 3038.
28
kesäkisan antia. Hansaprintillä on käytössään myös ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä.
VaKiot
8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 39 Kolumni 59 Vahtikoira 66 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu Lukijoilta Kysy luonnosta Pähkinät Palvelukortti 82 Suomen Luonto 70 vuotta 74 76 81 81
50
KannESSa
kaupungeista tuttu valkoposkihanhi on kohta jo toiseksi runsain hanhemme. Mitä muille hämähäkkieläimillemme kuuluu?
auli leHtiniemi
Painopaikka Hansaprint Turku/SL11_08/2011
Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678
geOrg fagerlund / vastavalO
Ihmiset ja elämäntapa
46 Kalliomaalausten tekijöitä etsimässä 66 Kasvokkain Kristina Carlson.
ampiaishämähäkki on ehtinyt jo Seinäjoen korkeudelle. Vaatimuksia on asetettu mm. Vuoden laatulehti 2011
Suomen
Suomen Luonto 8/2011 70
kirvOjEN vaikUTUS ei ole ainoa uusi ruskan selitys. Vaikka kirvat eivät näe punaista ihmisten tapaan, ne erottavat ihmissilmälle punaisena näkyvän värin vihreästä. Samoin kävi pihlajalla, tammella ja pyökillä. Englantilaisessa tutkimuksessa tuomessa talvehtivat kirvat valitsivat mieluiten valjun värisen puun. Vaikka kasvi tarvitsee valoa yhteyttämiseen, voimakas valo yhdessä syyskylmän kanssa aiheuttaa stressiä. Suojaa tarvitaan, jotta lehden ravinteet, typpi ja fosfori, saadaan tehokkaasti talteen ennen pakkasia. Väriaineet osallistuvat myös valostressin aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen. mihin kuolevat lehdet tarvitsevat uutta punaista väriä. ne tulevat näkyviin viherhiukkasten vähentyessä, eikä niiden määrä liity erityisesti syksyyn. OxfOrdiN YLiOPiSTON tutkimus, jossa verrattiin 262 eri puulajin syysvärien voimakkuutta ja puissa esiinty-
8 suomen luonto 18/2011. tutkittavina ovat olleet erityisesti kirvat, jotka syksyllä juuri lehtien putoamisen aikoihin hakevat munilleen talvehtimispaikkaa. meille puut eivät loista vaan ehkä kasveja syöville hyönteisille tai auringolle.
P
sOili jussila / vastavalO
Pienen kirvan tähden?
vien kirvalajien määrää, näytti oletuksen oikeaksi: puulajin syysvärien voimakkuus on sitä suurempi, mitä enemmän sillä elää kirvalajeja. uusien tutkimusten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että värikkäät lehdet ovat ehkä puun puolustautumiskeino. norjalaisella tunturikoivulla syksyllä heikosti kellastuneet puut kärsivät eniten kasvinsyöjistä seuraavana keväänä. lehtien keltainen väri, karotenoidit, on osoittautunut selityksen kannalta kuitenkin hankalaksi, koska kirvat suosivat keltaisia lehtiä jopa vihreitä useammin. Pigmentit ovat kuin päivänvarjoja, jotka sitovat liiallisen valon ja suojaavat lehdessä jäljellä olevaa lehtivihreää. Eräissä
itkään ajateltiin, että talveen valmistautuvat lehtipuut siirtävät kallisarvoiset ravinteet pois putoavista lehdistä, ja jäljelle jäävät vain tarpeettomat keltaiset ja punaiset väriaineet. Sen rinnalle on nostettu jo sata vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetty mutta nykyaikaistettu teoria, jonka mukaan väriaineet varjelevat lehteä auringonvalolta. lehdessä olevien väriaineiden on todettu toimivan antioksidantteina, jotka tuhoavat voimakkaan valon synnyttämiä happiradikaaleja. Luonto ja ympäristö nyt
Punainen väri on ehkä viesti älä syö, olen huonoa ravintoa.
ToimiTTanuT jOUNi TikkaNEN
Syksyn väriloistolle on monta kilpailevaa selitystä. jos ajatus on pitävä, kirkkaimmin pitäisi loistaa niiden puulajien, jotka ovat joutuneet eniten hyönteisten tai niiden mukana leviävien tautien hyökkäysten kohteiksi. Karotenoideja on lehdissä myös koko kasvukauden. Huomio onkin keskittynyt punaiseen pigmenttiin, antosyaaneihin, joita lehtiin muodostuu vasta syksyllä. Syysvärit vaihtelevat myös puulajin sisällä. Syysvärit voivat olla varoitusviesti kasvinsyöjälle älä tule tänne, olen huonoa ravintoa
se ei nälkää kauan pidättele, vaan linnut aikaistavat syysmuuttonsa ja lähtevät pitkälle paluumatkalle talvikotiinsa, eteläisten valtamerten ulapoille. seuraavana päivänä nuorukainen nielaisi sen kokonaisena, karvoineen päivineen. myös monet varvut ja ruohot puhkeavat ruskaan. niiden on sopeuduttava hyvin nopeasti, ei yksin uuteen ravintoon vaan myös kokonaan uuteen elämäntapaan. Syysväreille on esitetty kirvojen ja auringon valolta suojautumisen lisäksi myös muita uusia selityksiä. vasta emon toistuvat nokkimiset ja pallottelut saivat nuoren kihun kiinnostumaan värikkäästä karvapallerosta. KIIKARISSA
dick fOrSMaN dick fOrSMaN
tunturikihu liitää sopulimailta atlantille
ELOkUUN LOPULLa sain seurata tunturikihujen perhe-elämää lähietäisyydeltä. tutkituista 2368 lauhkean vyöhykkeen puulajista punaisiin syysväreihin pukeutuu 290 ja keltaisiin 378 lajia. mielenkiintoista oli seurata kihunpoikasten ruokailutottumuksia, kun emot kiikuttivat niille kokonaisia sopuleita. Kulunut kesä oli merkittävä piristysruiske. tunturikihu on ehdoton ravintospesialisti, "sopulisti", joka ryhtyy pesimään ainoastaan niinä vuosina, kun myyriä tai sopuleita on hyvin tarjolla. Vielä arvoitus ei ole ratkennut.
MErja OTrONEN
Lapissa tunturikihu on sopeutunut syömään lähes pelkästään sopuleita.
Kuvat diCK fOrsman
18/2011 suomen luonto
9. totuttelun jälkeen kihuperheet hyväksyivät minut täysin, ja sain kulkea niiden joukossa ilman vastalauseita. PUidEN SYYSväriT vaihtelevat huomattavasti. jälkikasvu oli jo varttunut lopullisiin mittoihinsa, ja vauhdikkaat lentoharjoitukset kuuluivat päiväohjelmaan. tämän lehden ilmestyessä kihunuorukaiset ovat jo kaukana atlantin ulapalla, missä maata ei ole näkyvissä ja ruokakin on aivan muuta kuin kotitunturissa. vuoden 1982 jälkeen hyvät myyrävuodet ovat tunturialueella olleet harvassa, ja tunturikihut ovat useimpina kesinä jättäneet pesimättä. suurin osa ajasta kului verkkaisemmin, ruoan sulattamiseen ja torkkuiluun. Pihlaja, haapa ja vaahtera loistavat häikäisevästi. seuraavat pari vuotta kuluvat kaukana maailman merillä, ennen kuin ne palaavat ensimmäistä kertaa pohjoisen tuntureille pesimään.
tunturikihu on ehdoton ravintospesialisti, "sopulisti".
kokeissa antosyaaneja kertyi enemmän valossa oleviin lehtiin. Katovuosina ravinto koostuu lähinnä variksenmarjoista ja hyönteisistä. jotkin puulajit, kuten harmaaja tervaleppä, eivät vaivaudu muuttamaan väriään lainkaan vaan pudottavat lehtensä vihreinä
Hämeessä, Savossa ja Karjalassa kasvupaikat ovat harvassa ja samojen paineiden alla. Vesistöt ovat erilaisia. Köyhien maiden vastuulla on kuitenkin tuhansia omaleimaisia lajeja, Suomessa vain muutama. lahden Vesijärvi ja Parikkalan Simpelejärvi ovat isoja, jo pitkään rehevöityneitä näkinruohojärviä. Samalla käsiteltiin lähilaji, notkeanäkinruoho (Najas flexilis). Valuma-alueen vesiensuojeluun on voitava ohjata myös taloudellisia tukia. Suomi on sen tärkein ja parhaiten tunnettu tukialue maailmassa. nykyiset lupakäytännöt kuitenkin rajoittavat suojelukeinoja. Luonto ja ympäristö nyt
hento merenneito voi pahoin
veSiluOntO
S
Hentonäkinruoho paljastaa valuma-alueen suojelun tärkeyden.
kevat tiedot on julkaistu suojeluohjelmana. UUdELLaMaaLLa useimmat esiintymät ovat hävinneet: paras tilanne on lohjan Hormajärvessä, joka sekin rehevöityy. näkinruohot kasvavat pohjassa. on selkeä tarve kehittää juridisia työkaluja, joilla jokin valuma-alue voidaan nopeasti rajata vesiensuojelun erityisalueeksi. Kaikkialla Suomessa me ihmiset päästämme veteen ravinteita. Versot ovat lyhyitä, joten valon on tultava niiden luo. Silloin vedessä leijuva leväkerros sakenee varjostavaksi. Haavoittuvat pienjärvet eivät kuitenkaan riitä lajien turvaksi. Kaakkois-Suomen lisäksi sitä kasvaa lähiseuduilla Venäjällä sekä latviassa. tohmajärvessä hentonäkinruoho on vielä runsas, mutta uhkana on rehevöityminen ja turpeennoston humuskuorma. joissakin järvissä vesi pysyy saastuessaan petollisen kirkkaana mutta muuttuu niin emäksiseksi, että sen hiili ei enää ole näkinruohoille sopivana hiilidioksidina vaan karbonaattina. lajia kos-
marja KOistinen
uhkana on rehevöityminen ja turpeennoston humuskuorma.
10 suomen luonto 18/2011. jatkossa viranomaiset seuraavat valuma-alueiden tapahtumia entistä tarkemmin. Hentonäkinruoho on täysin veden alla elävä kukkakasvi. Sen tieteellinen nimi Najas tenuissima tarkoittaa erittäin hentoa merenneitoa. oma vastuulajimme hento merenneito odottaa niitä yhä pimenevässä pohjassa.
jOUNi iSSakaiNEN
uomessa ihmetellään, miksi trooppisten lajien suojelu ontuu. usein näkinruohot tukahtuvat pimeän pohjan ja kookkaan rantakasvillisuuden väliin. Samalla paikalle leviää rannasta päin järviruoko, joka hyötyy ravinnepäästöistä. teoilla on kiire. tällöin vesirutto ja muut karbonaattiin tyytyvät kilpailijat saavat etua. hENNON MErENNEidON suojelun tueksi on tehty laaja selvitys. Eniten ehdittäisiin tehdä pienille, kirkkaille harjujärville kuten asikkalan urajärvelle tai Savonlinnan Hirvasjärvelle. lahden kaupunki leviää rannoille, ja Siikalahden läpi pumpattavat ravinteet samentavat muuta Simpelettä. SUOjELUOhjELMa osoittaa, että vesiluonnon säilyttäminen on koko valuma-alueen asia. Kasvupaikan aitaaminen ei auta, jos koko vesi saastuu. myös metsäojituksilta ja turpeennostosta kulkeutuva humus pimentää ja hapattaa pohjaa. Yksi niistä on hentonäkinruoho. jokien latvoilla ne eivät ole ehtineet vielä pahoin saastua
Sirkiä vertasi tietoja metsokannan muutoksesta metsien ikärakenteeseen, puuston tilavuuteen ja hirvien tiheyteen. lyhyesti
Laaja, vaihteleva metsä, jonka pensaskerros ei ole nähnyt raivaussahaa. Yli viidensadan yksilön parvia nähtiin lisäksi jalasjärvellä, lapualla, Kauhavalla ja seinäjoella. aiempien tutkimusten mukaan metsolle suotuisissa metsissä menestyvät monet muutkin yhtenäisiä metsäalueita kaipaavat lajit, ja Sirkiä osoittaa myös hirvien suosivan niitä.
PErTTi kOSkiMiES
Suokukkoja Lapuan Yliskylässä.
Suokukko kerääntyi suurparviin
viiME vUOdEN uhanalaisluokituksessa erittäin uhanalaiseksi pudotettu suokukko kummastutti syksyn 2011 jättiparvillaan. määrä On 1990-luKuun näHden 26-Kertainen. Parantunut POiKastuOttO jOHtunee dde-YmPäristömYrKYn väHenemisestä.
18/2011 suomen luonto
11. nuorten metsien kokonaisalan kasvu ei selitä metsokannan taantumista, eikä vanhojen metsien osuus soidinalueen ympäristössä vaikuta soidinten säilyvyyteen. Etenkin lounais-Suomessa metso näyttää pärjäävän parhaiten niillä metsäalueilla, joilla puuston tilavuus on yli 60 kuutiometriä hehtaarilla vähintään kolmen kilometrin päähän soitimesta. joka tapauksessa osassa maata metsot joutuvat elämään melkein ilman niitä. Keskisuomalaisen tutkimuksen mukaan johtokäytävän avoimena säilyttäminen ylläpitää perhosille suotuisaa pien ilmastoa.
PErTTi kOSkiMiES
esKO rajala
jOrma luHta / leuKu
hirvi viihtyy metson metsissä
METSO ON TaaNTUNUT Suomessa 1900-luvun puolivälistä alkaen lä hinnä metsämaiseman laaja-alaisen yleismuutoksen vuoksi, selviää Helsingin yliopistossa väitelleen Saija Sirkiän väitöskirjasta. näin runsas suokukon syksyinen esiintyminen on aivan poikkeuksellista. metsokannan ylläpitäminen edellyttää Sirkiän mukaan kymmenien neliö kilometrien laajuisten, yhtenäisten mutta pienilläkin aloilla monipuolisesti vaihtelevien metsäalueiden säilyttämistä. Täällä piileskelee metso.
lyhyesti
voimajohdoista suojaa perhosille
SUOPErhOSTEN laji- ja yksilömäärät ovat ojitetuille soille raivatuilla voimajohtokäytävillä luonnontilaisten avosoiden veroisia ja merkittävästi suurempia kuin puustoisilla ojikoilla. Kauhavan riihimäessä havaittiin toinen syyskuuta kaksituhatta suokukkoa neljässä eri parvessa ja lapualla kaksi päivää aiemmin tuhannen yksilön suurparvi. Kanta on pienentynyt 4085 prosenttia alueesta riippuen, joskin 1990-luvulta alkaen enää osassa maata. metso pärjää myös nuorehkojen ja keski-ikäisten metsien hallitsemilla syrjäseuduilla, joilla iäkkäitä ja luonnonmukaisia metsiköitä on niukasti. lämmin kesä lienee auttanut pesintää, ja vahva myyräja sopulivuosi on suunnannut petojen mielenkiinnon muualle.
ESkO rajaLa
tOmi muuKKOnen / lintuKuva
0,52
selKälOKin POiKasta KeHittYi lentOKYKYiseKsi Paria KOHti POrvOOn södersKärillä 2000-luvun ensimmäisellä vuOsiKYmmenellä. suurimmassa kerääntymässä Ylivieskan niemelänkylällä arvioitiin olevan noin kolmetuhatta yksilöä
tämä raivostutti ivalon paliskunnan isot poronomistajat, jotka ovat samalla suuria metsänomistajia. "ihmisoikeuskomitea on aiemmin vain yhdessä tapauksessa katsonut, että valtion toiminnan vaikutukset alkuperäiskansan kulttuuriin ovat liian suuria."
jOUNi TikkaNEN
12 suomen luonto 18/2011. Hän sanoo Kustulan suvun yrit-
täneen ennenkin syödä heiltä porot. Kun nellimiläiset ovat teurastaneet vähemmän, on paliskunnan laintulkinnan mukaan syntynyt teurastusvelkaa.
matti aiKiO
i
POrOtalOuS
narin nellimin pororiidassa vihellettiin puolen vuoden taktinen aikalisä, kun YK:n ihmisoikeuskomissio kielsi 26. nellimiläisen poromiehen, Kalevi Paadarin mukaan suojelukysymys on kietoutunut osaksi kilpailua maan hallinnasta. Greenpeacen ja viimeisten vaeltavaa poronhoitoa harjoittavien saamelaisten poromiesten mukaan kuluminen johtuu kuitenkin paljolti tärkeiden metsälaidunten hakkuista, joita myös metsähallitus on tehnyt. Suomen porolaidunten kuluminen näkyy jopa satelliittikuvissa. Sen päätöksestä valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka totesi keväällä teurastusten olevan poronhoitolain, perustuslain ja kansainvälisten sopimusten mukaisia.
POrOjEN enimmäismäärää säätelee maa- ja metsätalousministeriö, joka yrittää hillitä siten kovaa laidunnuspainetta. nellimissä on kuitenkin tunturi-lapin suurin karhutiheys, ja porohävikki on suurempaa kuin inarin länsiosissa. teurastusten myötä nellimiläisten porotokat ovat alkaneet pienentyä. tässä on kyse siitä, että paliskunnan suurin sallittu poroluku pysyisi alle kuudentuhannen, joka meille on määrätty." ivalon paliskunta on teurastuttanut poroja lain mukaisesti samassa suhteessa kaikilta paliskunnan poromiehiltä. Paliskunta oli teurastamassa niin sanottuun teurastusvelkaan vedoten neljältä nellimin poromieheltä enemmän poroja kuin heillä on. ivalon paliskunnan poroisäntä Ari Kustula ei tätä myönnä: "Ei pidä paikkaansa. TUTkiMUSPrOfESSOri Timo Koivurova lapin yliopiston Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutista kertoo, että YK:n ihmisoikeuskomissio voi nyt selvittää, onko Suomi noudattanut alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan niin sanotun KP-sopimuksen 27. artiklaa. nellimiläisten puolustajat näkevätkin, että kyseessä on luonnon kantokykyä noudattavan vaeltavan poronhoidon ja valtiojohtoisen tehometsätalouden sekä tehoporonhoidon välinen konflikti. Luonto ja ympäristö nyt
Poroerotus inarissa.
Kaisa siren / leHtiKuva
"ei pidä paikkaansa"
ivalon paliskunnan poroisäntä ari Kustula ja poromies Kalevi Paadar kiistelevät nellimin pororiidan syistä.
kalevi Paadar yrittää pelastaa poronsa.
SaaMELaiSkäräjiEN jäsenen Pekka Aikion mukaan kiista juontaa juurensa vuoteen 2005, jolloin nellimiläiset neuvottelivat Greenpeacen tuella laidunmetsiinsä 20 vuoden hakkuukiellon. syyskuuta ivalon paliskuntaa aloittamasta pakkoteurastuksia. Paliskunta yritti teurastuksia myös vuonna 2007, mutta tuolloin asiasta valitettiin rovaniemen hallinto-oikeuteen
nyt poliisi kysyi maa- ja metsätalousministeriöltä, ovatko sen alaiset rikkoneet lakia. omavalvonnan ansaan astuu myös poliisi", suojeluasiantuntija Savola sanoo.
MikkO NiSkaSaari
Kuvat reijO POKKinen
biOPix
Sirokatkarapu
Sirokatkarapu leviää itään
haNgOSSa vuonna 2003 havaittu sirokatkarapu (Palaemon elegans) on levinnyt jo suomenlahdelle. "Erittäin räikeä tapaus, ja osoittaa, ettei metsäkeskusten omavalvonta toimi. mustamäessä tuhottiin kesällä 2009 puro ja kaksi noroa, kaikki kolme luonnontilaisia kohteita, joiden tärvelemisen metsälaki kieltää. isoista aivoista oli etua sopeutumisessa so sialismin jälkeiseen ympäristömuutokseen ja uudenlaisiin elinoloihin. He saivat paikoista myös kartat mutta eivät havainneet metsälakikohteita. Hakkuiden alkaessa Hämeuudenmaan metsäkeskuksella ei ollut tietoa aroista paikoista. "metsäkeskuksen virkamiehet ovat toimineet asianmukaisesti ja huolellisesti", lausui ministeriön osastopäällikkö Juha Ojala. "ne ovat aivan selviä, näkyivät osin maastossa vielä tänäkin kesänä", kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola. veden lämpötila on kesällä kohonnut, avovesikausi pidentynyt ja jään paksuus alkutalvesta ohentunut, mitä raportissa pidetään merkkinä ilmaston lämpenemisestä.
jOUNi TikkaNEN
Poliisi jätti tutkimatta, kun metsäkeskus sanoi olevansa viaton
LOhjaN MUSTaMäESSä tapahtuneet hakkuut ovat johtaneet valituskierteeseen, jossa punnitaan, voiko metsälain valvoja itse päättää oman toimintansa laillisuudesta. fo ss iili sille po lttoa ine ille no pe as ti ko rva aja a.
Markkinatalous vaatii linnulta päätä
SUUriaivOiSET varpuslinnut ovat runsastuneet vuoden 1991 jälkeen huomattavasti tsekissä mutta eivät saksassa. "Ei ole", vastasi metsäkeskus, ja poliisi jätti asian tutkimatta. laji on luontainen norjan rannikolla. Keväällä 2011 jätettiin uusi tutkintapyyntö, jossa metsärikoksen lisäksi epäiltiin metsäkeskuksen virkamiehiä virkavelvollisuuksien rikkomisesta. maastoon virkamiehet astuivat vasta, kun tuli hälytys suojelukohteiden tärvelemisestä. tällä perusteella poliisi päätti, ettei asiaa tutkita. lohjan ympäristöyhdistys jätti poliisille tutkintapyynnön mahdollisesta metsärikoksesta. Toinen Lohjan Mustamäen kohteista vuonna 2007.
lyhyesti
inarijärvi jäätyy entistä myöhemmin
TaLvikaLaSTUS on alkanut inarijärvellä 2000-luvulla keskimäärin kaksi viikkoa myöhemmin kuin vertailujaksolla 19601999, kertoo lapin elY-keskuksen ja rktl:n raportti. löydön tehneen Anders Albrechtin mukaan sirokatkarapu näytti olevan löytöpaikalla Pernajassa jo yhtä runsas kuin kotimainen leväkatkarapumme (Palaemon adspersus).
jOUNi TikkaNEN
Oho!
lO PP un ut siiHen, et tä Kiv et lO PP ui, va an siiHen, et tä KeKsitt iin Pa remPia teKn OlOg iO ita ." Etlan tu tk ija Ni ku Mä ät tä ne n to ivo i ym pä ris tö to im itt aji en juh las em ina ari ss a 23 .9. Poliisi kysyi metsäkeskuksen virkamiehiltä, onko sellaista syytä epäillä. muut 57 vertaillun lajin ominaisuudet vaikuttivat kannanmuutoksiin yhtäläisesti molemmissa maissa.
"ei Kiv iKausiKa an
Sama paikka talvella 2009.
PErTTi kOSkiMiES
18/2011 suomen luonto
13
mitä leveämpi rata, sitä isompi on ollut sen jättänyt tuhatjalkainen. jälkiä
a
jättiläistuhatjalkainen suojautuu kiertymällä keräksi.
näkyy joka puolella. työnnyn ulos teltasta, kokoan keittimen ja laitan veden tulemaan aamuteetä ja kahvia varten. tässä on luikerrellut pienehkö käärme, ehkä juuri tuota hiirtä tavoitellen. nuo parihyppyjäljet on jättänyt jokin iso hiiri tai pieni rotta. istahdan viiden metrin päähän odottamaan kiikarit
rObert PiCKett / COrbis / sKOY
JÄttilÄiStuHatJalKaiSet
urinko nousee kuuden korvilla. tuosta on kömpinyt kookas kovakuoriainen, jonka pullea mahapuo-
14 suomen luonto 18/2011. Sitten on aika suorittaa tarkastus ympäröivässä maastossa. Heinätuppaiden alla on lukuisia koloja, joihin monet jäljistä johtavat. Eniten on jopa noin 25 senttiä pitkien jättiläistuhatjalkaisten uurtamia ratoja. Kun jälkiä katsoo tarkasti, huomaa ratojen leveyden vaihtelevan. Päivällä rutikuiva ja kuuma Kalahari on vilpoinen, heinillä kimaltelee kastepisaroita. tilanne muuttuu nopeasti: pari tuntia auringonnousun jälkeen hiekka on kuivunut ja tuuli hävittää jäljet. ne nousevat dyyneille, painuvat alas laaksoihin ja risteävät toisten samanlaisten kanssa. Parinkymmenen metrin päässä se päättyy hiekassa olevaan muutaman sentin läpimittaiseen koloon. Hiekan pinta on aamulla hivenen kostea, joten se ei lähde lentämään tuulen mukana kovin helposti. tuosta on mennyt jokin pieni lisko; se on jättänyt pitkän häntänsä piirrot jälkijonon molemmin puolin. Kulottuneet heinät peittävät maata harsuna kasvustona. Kalaharin hieno, punainen hiekka on ihanteellinen alusta jälkien muodostumiselle. ToimiTTanuT jOrMa LaUriLa
maaiLmaLta
aamulla dyynien hiekassa risteilee kuin leikkijunan jättämiä merkillisiä jälkiuria. lähidyynin juurella kasvaa muutama tamariskipensas ja rinteessä on piiskamaisten, metristen tyräkkien muodostamia ryhmiä. aukon ympärillä on tummaa, vielä kosteaa hiekkaa, jonka asukas on ilmeisesti poistanut kodistaan. Jättituhatjalkaiset ovat olleet liikkeellä.
gerrY ellis / minden PiCtures / sKOY
Pienet jalat
kalaharin yössä
li on uurtanut vakoa hiekkaan. useat hiekkaan piirtyneet merkit ovat helppoja tunnistaa. SEUraaN LEvEiNTä löytämääni rataa
botucatun biotieteiden instituutin tutkimusryhmän kokeissa raskasmetallit sitoutuivat tiukasti veteen laitettuun kuivaan kuorimurskeeseen. MONET ihMiSET pelkäävät ja inhoavat tuhatjalkaisia. tuhatjalkaisen mukana kulkee ainakin ruokalusikallinen kosteaa hiekkaa. useimmat kiertyvät ahdistettuna spiraalille, jolloin niiden pää, jalat ja arka vatsapuoli jäävät kokonaan selkäkilpien suojaan. nykyisen elintasomme ylläpitämiseen tarvittaisiin 1,21,5 maapalloa, tutkimuslaitos arvioi.
jOrMa LaUriLa
Brasilia
Banaaninkuori puhdistaa
TUOrEEN TUTkiMUkSEN mukaan banaaninkuorimurskeella voidaan poistaa tehokkaasti lyijyä, kuparia ja muita raskasmetalleja saastuneesta vedestä. usko näiden lempeiden jättiläisten vaarallisuuteen on vankkumaton. banaaninkuoret sen sijaan näyttäisivät turvalliselta vaihtoehdolta. tilanne pahenee sitä mukaa kuin väestö ja kulutus kasvavat. SUUriN OSa maailman noin 10 000 tunnetusta tuhatjalkaislajista elää kosteissa trooppisissa metsissä. sen vuosittain järjestämä Earth Overshoot Day (maailman ylikulutuspäivä) kiinnittää huomiota kestämättömään elämäntapaamme. tehokin oli nykyisiä menetelmiä parempi. asiasta uutisoi National Geographicin verkkosivut.
Erkki MakkONEN
juHa valste
Marssia kalaharin hiekalla.
18/2011 suomen luonto
15. Käyn dyynin päällä varmistamassa, että hallitus on huomannut ottaa vesipannun pois keittimeltä. tuhatjalkaiset ovat kohtuullisen huolettomia pitää ja myös lisääntyvät helposti terraariossa.
jUha vaLSTE
nasa
maapallo
Loppuvuosi taas velaksi
SYYSkUUN 27. jättituhatjalkaisilla jalkapareja on noin 150. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut tuhatjalkainen erittää kylkirauhasistaan myrkyllistä kudosverta. Pahassa maailmassa jopa tuhatjalkaisen täytyy osata torjua hyökkääjiä. nimi "tuhatjalkainen" ei ole aivan totta, vaikka otusten etenemistä seuratessa jalkoja totisesti näyttää olevan ainakin tuhat. työn ankaruus johtuu siitä, että otus tuo tullessaan melkoista hiekkalastia. Kalaharin jättituhatjalkaiset ovat sopeutuneet elämään kuivilla puoliaavikoilla ja savanneilla. Pelkkä spiraali ei kuitenkaan aina riitä, vaan sitä täydentää kemiallinen puolustus. tutkimusryhmän johtaja Gustavo Castro uskoo, että keksintöä tullaan hyödyntämään teollisuudessa. ihmiselle niistä ei ole vaaraa, kunhan varoo silmiään ja pesee kätensä heti tuhatjalkaista käsiteltyään. tässä se myös onnistuu yllättävän hyvin. Ylitämme vuosi toisensa jälkeen ekosysteemien kyvyn tuottaa luonnonvaroja ja sitoa kasvihuonekaasuja. Sen on työnnettävä hiekkaa ruumiillaan. nykyisin siihen on käytetty piitä, selluloosaa ja alumiinioksidia, joilla voi olla haitallisia sivuvaikutuksia. Eläin kasvaa nahanluonti nahanluonnilta: jaokkeiden ja samalla raajaparien määrä lisääntyy. asia on hoidettu, joten voin palata vartiopaikalleni.
Kalaharin dyyneillä on aamulla paljon jälkiä.
Pian kolosta tulee näkyviin kiiltävän mustan, miehen etusormen vahvuisen tuhatjalkaisen takapää. tutkittua
valmiina. Se peruuttaa työteliään näköisesti, ja lukemattomat jalat aaltoilevat mustan helman alla, kun eläin työntyy yhä ulommaksi. Vähään aikaan ei tapahdu mitään. Ehkä omistaja jatkaa vielä kaivamista. jättituhatjalkaisista on tullut suosittuja lemmikkejä. Eritteet ovat niin vahvoja, että kerran maistettuaan harva peto edes yrittää saalistaa tuhatjalkaisia. ne tottuvat käsittelyyn, eivät pure eivätkä yritä torjua lähentelyjä isoilla myrkkyannoksilla. päivänä ylittyi jälleen raja, jonka jälkeen ihmiskunnan velka maapallon ekosysteemeille kasvaa koko loppuvuoden, muistuttaa yhdysvaltalainen Global Footprint Network -tutkimuslaitos. Syy on sekaannuksessa: ihmiset eivät erota kaksoisjalkaisiin (Diplopoda) kuuluvia, pääasiassa kuollutta kasviainesta ja sitä hajottavia mikrobeja syöviä tuhatjalkaisia juoksujalkaisista ("satajalkaiset",
Chilopoda), jotka ovat petoja ja joilla on myrkkyleuat. Puolustautuminen on perin passiivista
Pyy ilmaisee läsnäolonsa hillitysti.
Hiljainen
marKus varesvuO
16 suomen luonto 18/2011. kuukauden laji: pyy
NUrkkaPaTriOOTTi
hämyisestä metsästä kuuluu korkea vihellys, joka päättyy hyppivään loppusäkeeseen. Harmaanruskea lintu liitää hurisevin siivin kuusikon kätköihin
niiden mukaan linnut näyttäisivät liikkuvan synnyinpaikoiltaan korkeintaan muutaman kilometrin. metsässä liikkuja on saattanut yllättää pyypoikueen, jonka palleropoikaset pyrähtävät kuka mihinkin suuntaan emon varoitellessa hermostuneesti bt-bt-bt! Poikasten varhaisella pakokyvyllä on merkitystä saalistajan iskiessä, sillä hajaantuneesta poikueesta joitakin aina selviää. toisin kuin metso- ja teerikoiraat, pyykoiras parittelee vain yhden naaraan kanssa. Pyyllä on laaja levinneisyys havumetsävyöhykkeellä Keski-Euroopasta aina tyynellemerelle asti. Pyiden määrä on kuitenkin taantunut 50 vuoden takaisesta huomattavasti, tosin vähemmän kuin metsojen ja teerien. "Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä" lienee katkeran metsästäjän tilitystä, sillä pyyn keskipainon ei ole todettu vähentyneen aikojen saatossa. jos suosikkimetsätyyppi oli tehokkaan metsätalouden piirissä, pyytiheys oli alhaisempi verrattuna vähemmän tehokkaasti käsiteltyyn vastaavaan metsään. Pyy lentää puusta toiseen.
linnut eivät rohkenisi käyttää. ruotsalaistutkimuksessa kartoitettiin pyylle tärkeitä elinympäristötekijöitä ja havaittiin, että pyy suosi harventamattomia keski-ikäisiä tai vanhoja metsiä, joissa oli runsaasti lehtipuita ja aluskasvillisuutta. Pyy ja teeri ovat riistalajeja tänä vuonna koko maassa, kun taas metsosta kannetaan ehkä suurinta huolta metsästäjienkin parissa ja metson alueelliset rauhoitukset ovat yleisiä.
Paikkalintu Pyyn valtakuntaa ovat suojaisat kuusimetsät, joissa on seassa lehtipuita, mie-
lellään leppää. maamme metsäkanalintukantoja seurataan riistakolmiolaskennoin, joita tekevät vapaaehtoiset metsästäjät. n
Pyy on metsäkanalinnuistamme pienin. Poikue pysyttelee yhdessä syksyyn asti, jolloin nuorten on aika lähteä omilleen ja koiras kuuluttaa taas reviirinsä herruudesta. Sukupuolten väliset tuntomerkkierot ovat heikommat kuin esimerkiksi metsolla ja teerellä. Syyspariutumisesta on hyötyä selviytymisessä: pareittain liikkuvat pyyt pystyvät käyttämään enemmän aikaa ruokailuun, kun niiden ei tarvitse olla yksin varuillaan saalistajien takia. meillä pyytä tavataan lähes koko maassa. Vuosituhannen vaihteessa pyy ohitti teeren runsaimpana metsäkanalintunamme. naaras etsii munille suojaisan piilon kasvillisuuden kätköistä ja hautoo yksin 25 vuorokautta. Pohjois-lapissa kanta on harva ja levinneisyysalue noudattelee kuusen pohjoisrajaa.
kaksin kaunihimpi Pyyllä ei ole ryhmäsoidinta kuten metsolla ja teerellä, eivätkä pyyt keräänny suuriksi parviksi. Kuoriutuneet poikaset, joita voi olla seitsemästä yhteentoista, jättävät pesän kahden vuorokauden kuluessa. Hupenemisen syiksi arvellaan riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori harto lindénin mukaan metsärakenteen muutoksia, etenkin metsien pirstoutumista, sillä pyy välttää avoimien maiden ylittämistä. Keväällä koiras kuuluttaa reviiristään viheltelyllä. riistaja kalatalouden tutkimuslaitos kokoaa tulokset ja laatii niiden perusteella riistaeläinten runsausarvioita. reviirin ravinnonsaantimahdollisuudet tulevat näin paremmin hyödynnetyiksi. ne osaavat jo hyvin pieninä lentää lyhyitä matkoja. Pyitä on Suomessa rengastettu vähän, ja rengaslöytöjä on vielä niukemmin. metsäkanalintujen pyynti alkoi 10.9. aivan viime vuosina pyiden joukko on jopa vahvistunut: kylmät, lumiset talvet ovat olleet ankaria pyyn pyytäjälle kanahaukalle, kun taas pyy pärjää tuuhean höyhenpukunsa ja silmuravinnon turvin. P
hEidi BjörkLUNd
yitä on Suomessa noin puoli miljoonaa paria, ja kanta on ollut kaksikymmentä vuotta varsin vakaa. Koirasta koristaa musta kurkkulappu, joka tosin metsän siimeksessä erottuu huonosti. Tai sitten maailmanloppu ei ole vielä ovella.
PYY ei Pienene
18/2011 suomen luonto
17. Syksyllä koiraat ja naaraat lyöttäytyvät yhteen pareiksi ja viettävät talven yhdessä. Kirjava höyhenpuku sulauttaa sen mainiosti talviseen metsänreunaan. Pyy on siten altis elinympäristönsä muutoksille. Pyy painaa alle puoli kiloa ja sukupuolet ovat suunnilleen samanpainoiset. lisäksi ne uskaltautuvat kahdestaan liikkumaan myös reviirinsä vähemmän suojaisilla ruokailupaikoilla, joita yksinäiset
Oksa räpsähtää kevyesti ja siivet hurisevat. näiltä sijoiltaan pyy ei hevillä hievahda: laji on mitä tyypillisin paikkalintu
eerO Kemilä / leuKu
Naaraskarhu availee silmiään talvipesässään huhtikuussa monen kuukauden unen jälkeen.
18 suomen luonto 18/2011
herätys vasta
Karhilahti etsii lepakoita kivikaton koloista pienellä, tehokkaalla taskulampulla. "tämä on vesisiippa, koska sillä on vaaleanpunainen rinkula silmien ympärillä."
Lepakoiden piilojen mysteeri turun ruissalo on vertaansa vailla oleva luonnon laboratorio. Se sijoittuu
keväällä
18/2011 suomen luonto
19. alivuokralaisena kortteeraava mäyräkään ei näytä olevan kotona. lepakko vapisee. on syyskuun alku ja sisään voidaan marssia mutkattomasti, sillä siellä majailevat lepakot eivät vielä horrosta. Karhilahti on tyytyväinen: "maine ei ihan mennyt." otus on päiväpiilossa. aLicE karLSSON
Lokakuusta huhtikuulle osa nisäkkäistämme horrostaa tai nukkuu. säästöliekki lepattaa vararasvan turvin.
TUrUN YLiOPiSTON konservaattori Ari Karhilahti avaa isännän elkein vanhan ruutikellarin oven ruissalossa. Samassa löytyy lepakko. "Suurin määrä mitä täällä on ollut kerralla, on kolme ripsisiippaa", hän juttelee. Se on ahtautunut koloon takapuoli edellä ja valokeila osoittaa suoraan sen kuonoon
niiden perässä ei pysy."
Kuvat Harri nurminen
Missä hyttynen, siellä lepakko Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, joista vakiintuneita ovat pohjanlepakko, vesisiippa, isoviiksisiippa, viiksisiippa ja korvayökkö. tenkin oudolta, että suurin osa lepakoista muuttaisi ja pieni osa jäisi tänne. "lampisiipasta ei ole lounais-Suomesta muitakaan havaintoja. laji elelee meillä vain kaakossa", Karhilahti selittää. todennäköistä onkin, että enemmistö talvehtii meillä", Karhilahti aprikoi. Siitä huolimatta lähiluolista ja kellareista löydetään enintään 6070 horrostavaa lepakkoa, jotka edustavat useaa lajia." jotakin tiedetään. ja kimolepakko muuttavat talvekTalvehtimiseen ne si yli Suomenlahden. "ja mitä kylmempi on, sen syvemmälle ne työntyvät. miksi kaikki eivät muuttaisi. lepakkotutkimus alkoi turussa 2003, kun alan harrastajat perustivat Länsirannikon lepakkokerhon lepakoista kirjankin tehneen Markku Lappalaisen johdolla. Saarelta on esimerkiksi löydetty kaikki Suomen siippalajit lampisiippaa lukuun ottamatta. Satunnaisesti havaitaan isolepakkoa, kimolepakkoa, pikkulepakkoa, kääpiölepakkoa,
kun joka kolo koluttiin, löytyi yksi vesisiippa päiväpiilostaan. löytyneet horrostamispaikat ovat isoissa kaivoksissa, luolissa ja kellareissa, joiden rakenteisiin lepakot änkeytyvät. "aloitimme kartoittamalla talvehtimispaikkoja, mutta työ on kesken", Karhilahti sanoo. "mihin lepakot katoavat talveksi, on edelleen ratkaisematta." "ruissalossakin on kesäisin lepakkoyhdyskuntia, joissa on satoja saman lajin yksilöitä. osa lepakoisruissalon lepakoille on tarjolla myös ta kuten isolepakko, pikkulepakko pesäpönttöjä. ari karhilahti etsii lepakoita vanhan ruutikellarin kivikaton koloista.
eteläiselle tammivyöhykkeelle, joka merkitsee rehevää lehtomaista kasvillisuutta ja eliölajien runsautta. Näinä aikoina se on jo muualla horrostamassa.
20 suomen luonto 18/2011. "tuntuu kuiovat liian kylmiä