Suomen luonnonsuojeluliitto ry: n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. vs k.. Jos työlupa annetaan, allaspohjan raivaukset sekä patojen, koneaseman ja kanavan rakentaminen voidaan aloittaa jo alimman oikeusasteen päätöksellä. Jos lupa myönnetään, luonnonsuojelujärjestöt varmasti aloittavat Euroopan laajuisen tiedotuskampanjan, jossa kerrotaan miten Suomessa jaetaan oikeutta vesiasioissa. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki . Jos ei aina historiallista tarinaa, ehkäpä se haluaa kertoa omasta elämänhalustaan. Esitys on luonnonja ympäristönsuojelun kannalta erittäin tuomittava. Monet asutuksen liepeillä viihtyvät kasvit ovat nimittäin kulttuuritulokkaita, ne ovat saapuneet maahamme ihmisen mukana. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk.. Toimitusmiehet esittävät Vuotoksen altaalle rakennuslupaa toukokuun lopussa valmistuneessa katselmuskirjassaan, jonka pohjalta vesioikeus aikanaan tekee ratkaisunsa. Kun yhtiö omistaa yli 90 prosenttia allasalueesta, se pystyisi ennen lopullista oikeuden päätöstä raivaamaan ja rakentamaan altaan lähes valmiiksi periaatteella "lisää vain vesi " . Sillä saattaa olla sinulle kerrottavaa. Kasvitieteilijä Arto Kurton mukaan Porvoossa on myös ymmärretty, että kulttuurikasvisto on samalla lailla vaalimisen arvoista kuin muukin kulttuuriperintömme. Myös EU:lla saattaa olla asiassa painavaa sanottavaa. (90) 228 081 telefax : (90) 228 08200 Päätoimit1aja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimi11aja1 Ulla Ahonen, 228082 16 Anni Halk.ka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Salla Tynys, 228 08 1 (kesätoimittaja) Värierollellll Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luo1110 ilmestyy kerran kuussa. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomai lle 300 mk . Muinaistulokkaat ovat saapuneet meille jo keskiajalla, uustulokkaat sen jälkeen. Se muuttaisi vesioikeuskäs ittelyn täydeksi farssiksi. (90) 228 08210 ja 228 08224. Esimerkiksi Linnanmäen kedoilla nuokkukohokki ja ketomaruna kertovat kauniisti muinaisesta kulttuurihi storiasta. Jos vesioikeus kuitenkin sattuisi myöntämään töidenaloittamisluvan, se voidaan sen jälkeen vielä evätä poliittisella päätöksellä, sill ä rakentaja on valtionyhtiö. Mainio esimerkki kulttuurikasviston rikkaudesta on vanha Porvoo, josta kerromme tässä numerossamme. Hän antaa tunnustusta myös Suomenlinnan vallien kasvillisuuden hoitami selle niittoineen ja kulotuksineen. lrtonumero 33 markkaa. llmoitusmyy111i Ilmoitusmyynti Litja Ky Kennätie 2, 03250 Ojakkala puh . (90) 2271 967 telefax: (90) 227 1 42 1 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti . Jos kivijalasta kurkottaa vaatimattoman näköinen kasvi, älä nitistä sitä. Siinä aliarvioidaan räikeästi alueen I uonnonarvoja, jotka monessa suhteessa ovat sitä paitsi rahassa mittaamattomia. Mennyt aika puhkeaa kukkaan Historia ei kuiskuttele vain vanhoissa taloissa, kujanteilla, muureissa, linnoissa ja museoissa. Kasvistomme on saanut uusia lajeja muun muassa laivojen ja venäläisen sotaväen kyydissä. Jonna Laurila Jorma Laurila Suomenlinnassa ja monessa muussakin kulttuurin leimaamassa paikassa keltaisena kukkiva ukonpalko on kulkeutunut maahamme aikoinaan venäläisen sotaväen mukana. Lopullista oikeudellista päätöstä asiassa saadaan odottaa vuosia, sillä edessä on pitkä oikeusprosessi valituskierroksineen. On erittäin hämmästyttävää, että toimitusmiehet ehdottavat töidenaloittamisluvan myöntämistä Kemijokiyhtiölle, kun oikeusprosessi on vasta alkamassa. Myös monessa muussa paikassa Suomessa on suojelemisen arvoista kulttuurikasvistoa. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaatti sesti kunnes haluat keskeyttää sen. z L.L..J 6 :J Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Kestotilaus 270 mk. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Myös kasvit -voivat kertoa monta tarinaa menneestä ajasta. Luonnonsuojelujärjestöjen lisäksi Lapin ympäristökeskus ja ympäri stöministeriö vastustavat jyrkästi allasta. Töidenaloittamisluvan antaminen loukkaisi yleistä oikeustajua. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. SUOMEN LUONTO 8/96 55. 2 Oikeusfarssi Vuotoksesta. Porvoon satojen vuosien historia puhkeaa kukkaan joka vuosi katujen varsilla, vanhassa satamassa ja Linnanmäellä. Ympäristöministeriö pitää allashanketta selkeästi vesilain vastaisena
Vesikirppujen kauhu 40 Lampipolyypit ovat hurjia petoja, mutta onneksi pieniä. Aapasuo elää 14 Pohjoisen suon kesätunnelmia. Reportaasi luontoparatiisista ja sitä uhkaavista vaaroista sivuilla 42-47. Kasviretki alkaa sivulta 16. Pelkonen/LKA Hienon hienoa silkkisäiettä kelataan kokongeista, silkkiperhosten kotelokopista. Kuvassa isosiilikäs. Soiden ihmeitä pengotaan sivuilla 29-32. Kansikuva: Sammalet luovat suon. Sukella Pien-Saimaan luontoon 22 Lappeenrannan ja lähikuntien asukkailla on järviluonto lähellä. Hyvä ja paha protektionismi Maailmankaupan vapautumisella on nurjatkin puolensa. Jorma Laurila Kasvitutkija Arto Kurtto nuokkukohokin ja mäkitervakon seurassa P orvoossa. Heinänorsuja ja karvamatoja 24 Juuret meno~ 29 Biotooppisarjassa tallustellaan suolla. Luonnon soveltaminen ja korjaaminen 11 Hannu Niklander pakinoi. vuosikerta Jouni Klinga 8 1996 Galapagoksen merileguaaneja paistattelemassa päivää. Mauri Rautkari Kiitäjät ja kehrääjät, perhostemme aateliset, näyttäytyvät sivuilla 24-28. Galåpagos 42 Vakiot: Pääkirjoitus 2 Kotimaasta 4 Kysy ekoneuvoa JO Mielipiteitä, keskustelua 48 Kuukauden Ilkka 51 Kirjoja 52 Kysy luonnosta 54 Multasormet 56 Vartalon verhot 59 Summaries of the Main Articles 58 12 3. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Kuva Reijo Juurinen/LKA. Kummituksia sumussa 33 Brockenin kummitus voi näyttäytyä oman varjosi ympärillä. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Vartalon verhona silkki, sivu 59. Porvoo versoaa historiaa 16 Laituri 20 Hannele Huovin kesänovelli. Punainen kangasrahkasammal etsiytyy valoisille mäntyvaltaisille kasvupaikoille. Laidunnus saa rantaniityt kukoistamaan 36 Ilman lehmiä, hevosia ja lampaita monet rannat kasvavat umpeen. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI S. Luonnon itseisarvo suojelun perustaksi 39 Leena Vilkan ympäristöfilosofiaa. 55. vsk
ja 13. Valtakunnallista Suomen kalapaikkaopasta, jonka puhelinnumerotiedot ovat osin vanhentuneita, myydään alehintaan 20 markalla Kalatalouden Keskusliitossa ·p. Luomutuotteista omalta talousalueelta saatiin keskimäärin 40 prosenttia, Vaasan läänissä jopa 73 ja Kainuus a 60 prosenttia. Suomen Luonnon vuosikerran voitti Hilkka Merilaita Nurmijärveltä ja norppatuotepaketin Kirsi Vuorinen Karkkilasta. Suurin osa yli 600 vastaajasta arvioi hinnan liian suureksi. Kalastusluvista ja muusta ka' lastukseen liittyvästä saa tietoa Pirkanmaan kalatalouskeskuksen maksullisesta palvelunumerosta 0600-9-5252. Päiväperhosia lenteli edelliskesään verrattuna todella vähän. Viileys ei ollut tavatonta, mutta harvinaisempaa olivat koleus ja runsas sade yhdessä. Kaupoista neljännes ei myynyt luomutuotteita. U llakkomme pesälaatikoissa neljä varpusen ja kolme tervapääskyn untuvikkoa kasvatti siipisulkiaan kovaa vauhtia. Laulujoutsenen hinnaksi on määrätty 11 000 markkaa. Vinkkejä kalapaikoista Muistitko, että mato-onkimiseen et tarvitse mitään lupia. Osa kauppiaista valitti, ettei luomu mene kaupaksi. Sateiset ja viileät ilmat jatkuivat Rautjärvelläkin heinäkuun alussa. Kananmunat, juurekset ja kasvikset sai läheltä noin 40 prosenttia kaupoista. Kymmenesosassa kaupoista kaikki tuotteet olivat valmiiksi pakattuja. Kuvan harmaasieppo ruokki poikasiaan vielä kuun puolivälissä. Maakunnan ruokaperinne ja omat tuotteet näkyivät joka toisessa tutkituista kaupoista. heinäkuuta osissa Suomenlahtea myrskysi. Metsähallituksen kalapaikoista saa tietoa oppaasta Sinua vaille valmiita elämyksiä, jonka voi noutaa R-kioskilta tai Metsähallituksen toimipisteestä. Heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla Sodankylässä oli satanut jo yhtä paljon kuin yleensä koko kuussa ja Nunnon sekä Rautjärven seuduilla kolmanneksen enemmänkin. Joka kolmas kauppias ilmoitti aikovansa lisätä luomutarjontaa. Suurinta into oli Pohjois-Savossa ja Vaasan läänissä. Ensimmäiset horsmankukat osuivat silmään vasta seitsemäntenä päivänä, pari viikkoa viimevuotista myöhemmin. D Laulujoutsenen hinta veikattiin yläkanttiin Suomen luonnonsuojeluliiton osastolla Agronova-näyttelyssä Hyvinkäällä kesäkuussa arvuutettiin laulujoutsenelle määrättyä hintaa. Kolmannessa laatikossa nuori tervapääskypari pesi ensimmäistä kertaa ja emo lämmitti pieniä poikasiaan. Kuivuus ei vaivannut keto-orvokkeja eikä metsämansikoita, joita riitti poimittavaksi enemmän kuin vuosiin. Tutkimus tehtiin helmi-huhtikuussa. D Lähija luomuruokaa tarjolla vaihtelevasti Peruselintarvikkeet Suomen kaupoissa ovat pääasiassa kotimaisia, osoittautui Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten eri puolilla maata tekemissä kartoituksissa. Ne puuttuivat useimmin Lapissa, Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Korvasienikausi ehti tuskin päättyä, kun päästiin herkuttelemaan ensimmäisillä tateilla. 85 prosenttiin liikkeistä leipomotuotteet tulivat lähiseudulta. vsk.. 9. Kalapaikoista on useita maakunnallisia ja alueellisia oppaita, joita saa kalastustarvikeliikkeistä ja matkailuyrityksistä. (90) 640126. D SUOMEN LUONTO 8/96 55. Vesi lotisi ja luonto rehotti Mikko Pöllänen Heinäkuun puoliväliin mennessä kesä ei helteellä hemmotellut. 4 Kullero ja hilla kukkivat Sodankylässä liki kaksi viikkoa tavallista myöhemmin. Heinäkuiset järvivedet olivat kylmempiä viimeksi 1987, ja kasvukausi oli yli viikon jäljessä tavanomaisesta. Juuresten ja kasvisten saantiin läheltä vaikuttaa vuodenaika. Vaikka yötön yö allakan mukaan jatkui kuun puoliväliin, muutamana iltana piti sytyttää valot! Heinäkuu oli kesäkuun tapaan kolea ja sateinen Nurmossa . Alkuperämerkinnät olivat kohdallaan yli puolessa liikkeistä
Meillä tavataan ainakin muutamia ohdakeperhosia melkein joka vuosi, mutta joinakin vuosina tänne työntyy suurvaelluksia. Inhotulla pesii parhaina vuosina yli 400 vesilintuparia, runsaimpina nokikana ja härkälintu. Järven rantaasukkaat ovat perustaneet suojeluyhdistyksen vedenpinnan nostamiseksi. Salla Tynys sellinen. Inhotun itäosa kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Koska paikalliskannat eivät koskaan ole ikuisia, enVaeltajat jälleen liikkeellä Ohdakeperhonen on oloissamme outo olento. Monet lantahyönteiset ovat tuiki hyödyllisiä, sillä ne auttavat lannan hajottamisessa. Viime vuosi oli poikkeukPenui Ojala Inhotun lintujärvi kasvaa pikkuhiljaa umpeen, jollei vedenpintaa nosteta. vsk. Lantahyönteiset ovat oiva esimerkki laikuissa elävistä eliöistä. Janne Lampolahti 5. Yleensä ne enentyvät kuitenkin vasta kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa, kun Keski-Euroopassa kehittyneet perhoset alkavat saapua Suomeen. nemmin tai myöhemmin laikku tarvitsee täydennystä tai uuden miehityksen naapurilaikusta. Näistä lantiaiset elävät lannassa koko ikänsä, kun taas maakiitäjäiset käyvät lannassa vain saalistamassa. laitumet ja lantakasat. Yhdessä lehmänläjässä elää satoja hyönteislajeja. Kuvassa ukkolantiaisia, punasiipisiä pihalantiaisia ja ruskeasiipinen laakalantiainen. Suurvaellus 1978 vei ohdakeperhosen jopa Huippuvuorille saakka. Myös lyhytsiipiset popsivat muita lantahyönteisiä. Niinpä ohdakeperhonen ei ole Suomessa vakituinen asukas, vaan tämä oivallinen lentäjä vaeltaa meille joka vuosi etelästä. Tänä vuonna sama ilmiö toistui: vaeltajien joukot saapuivat noin kuukautta tavallista aikaisemmin. Sieltä perhoset lähtevät liikkeelle keväällä. Ne lentävät Eteläja Keski-Eurooppaan ja muutamat jopa Suomeen asti, lisääntyvät, ja jälkeläiset jatkavat matkaa. Valtavan aineiston toivotaan paljastavan, onko karjatilojen harveneminen vaikuttanut laidunten hyönteisten esiintymiseen. Vesikasvillisuuden huikea tuotanto kasvattaa vääjäämättä Inhottua umpeen, eikä säännöstellyssä järvessä kevättulvakaan enää siivoa kuollutta kasviainesta rantavesiin. "Jos sopivia elinympäristön laikkuja on harvassa, niin Ohdakeperhonen selviytyy talvesta vasta Välimeren maissa ja Pohjois-Afrikassa. Kovakuoriaisten lisäksi lannassa pörrää esimerkiksi säpsiäisiä; pieniä ja koreita kärpäsiä. Vahvan vaellusvietin ja erinomaisen lentotaidon ansiosta ohdakeperhonen on ilmeisesti maapallon laajimmalle levinnyt perhonen. Inhottu, lintujärvi Kummallisen Inhotun nimen takaa paljastuu upea neljän neliökilometrin kokoinen lintujärvi Pohjois-Satakunnassa Noormarkun ja Pomarkun kunnissa. Perhoset lisääntyivät meillä, ja niitä näkyi loppukesällä runsaasti. Ohdakeperhosten suurvaellus alkoi jo touko-kesäkuun vaihteessa. Lokkien kirkunan yli kiirivät kurkien ja kaulushaikaroiden huudot. Pintaan pyristelleet hyönteiset purkitettiin Helsingin yliopiston määritettäviksi. Kaislikot ja kortteikot peittäSUOMEN LUONTO 8/96 55. Jos laikkuja on tiheässä ja paljon, hyönteiset pääsevät helposti levittäytymään paikasta toiseen. Silloin Suomessa nähdään tuhansia ohdakeperhosia. Viime vuosikymmeninä monet lajit ovat kuitenkin nopeasti harvinaistuneet, ja kymmenkunta lajia on jo hävinnyt Suomesta. Laji puuttuu kokonaan vain EteläAmerikasta. Lantalaikuissa vilisee eritoten kovakuoriaisia. Niiden laikkuja ovat Jonna Laurila Ohdakeperhosen erottaa nokkosperhosesta suuremman koon ja mustien, valkotäpläisten siivenkärkien perusteella. Karjatilat vähenevät, ja laitumet jäävät yhä kauemmaksi toisistaan. Satapäisissä naurulokkikolonioissa viihtyvät myös pikkulokit ja mustatiirat. Ensimmäisiä, tänne suoraan lentäneitä ohdakeperhosia alkaa tavallisesti tippua meille yksitellen jo toukokuussa. Juha Valste vät loppukesällä suuren osan järvestä. Inhottu on Karvianjoen vesistön keskusjärvi; sinne laskee kaksi jokea ja siitä lähtee kolme. Se ei osaa selviytyä yli vaikeitten aikojen munana, kotelona tai aikuisena. Inhotun vedenpinnan nosto olisi lintuveden kunnostusta, ja se parantaisi järven ri istantuottoa sekä luonnonsuojeluja virkistysarvoa. mistäpä niitä uusia yksilöitä tulisi", Tomas Roslin Helsingin yliopiston ekologian ja systematiikan laitokselta tokaisee. Monien muiden eliöiden lailla lantahyönteisetkin kärsivät elinympäristöjen pirstoutumisesta. KOTIMAASTA Jouko Veikkolainen Lantiaiset viihtyvät lehmänläjässä. Niiden suojassa kukoistavat vidat, ärviät, palpakot ja kilpukat. Lantahyönteisiin iskee asuntopula Kesäkuussa 4H-nuoret ympäri Suomea keräsivät lehmänlantaläjiä parinsadan maatilan laitumilta vesiämpäreihin
Ilmarisen mukaan hautomoon, vesitysjärjestelyihin sekä rakennusten ja lammikoiden saneeraukseen tarvittaisiin noin 1,5 miljoonaa markkaa. Onneksi jätekuorma kipataan nykyisin yhä useammin jäteastioihin ja kierrätykseen rantakivien kolojen tai lahdenpoukamien sijasta. Näytteistä tutkittiin eläinlääkeaineiden, hormonien ja ympäristömyrkkyjen jäämiä. Roska-astiat pyritään jatkossa sijoittamaan satamiin, jotta veneilijät oppivat tuomaan jätteet mukanaan maihin. Kalanviljelyä ja muuta toimintaa voisi taas vetää eri yksikkö", Ilmarinen sanoo. Räikein ongelma niin merillä kuin sisävesilläkin ovat isojen veneiden öljyt sekä öljyiset pilssivedet. Toiminta olisi ympärivuotista. Porlaan suunnitellaan luonto keskusta Viime kesänä toimintansa lopettaneen lohjalaisen Porlan kalanviljelylaitoksen tarina ei ehkä olekaan vielä ohi. Itäisen Suomenlahden kalastajista 80 prosenttia pitää kalavetensä laatua enintään tyydyttävänä. Kukaan ei oikein tiedä, minne ne nyt päätyvät. Jos jätehuoltoverkko. Asetus määrää pisimmät sallitut yhtäjaksoiset kuljetusajat, joiden täytyttyä eläinten on saatava levätä, syödä tai juoda. visioiden tielle ei nouse esteitä, luontokeskus voisi avata ovensa kenties jo 1998. Päijänteellä ja Saimaalla veneilijää palvelee jo kattava 6 KOTIMAASTA Henrik Keuunen/LKA Porlan kalanviljelylaitos on pahasti rappeutunut mutta idyllinen. "Öljyisten pilssivesien käsittely ongelmajätelaitoksella on kallista eikä veneilyseuroilla ole siihen varaa", sanoo Kokemäenjoen vesistössä seilaavan huoltoalus Roope I:n kippari Tarmo Jalonen. Ainoastaan muutamassa sianliha-, naudanlihaja maitonäytteessä oli antibioottijäämiä yli sallitun. Luultavasti aivan liian usein ulapalle. Suunnitelmiin sisältyy muun muassa kalanviljelymuseo, jollaista Suomessa ei ole Siisteyskasvatusta sisävesillä Veneilijöiden suosimalta rantapaikalta kerää vaivattomasti tuhat kiloa roskia kesässä. Eläinten on myös oltava kuljetuksen edellyttämässä kunnossa. Porlan maa-alueen ja rakennukset omistaa Lohjan kaupunki, jolta on anottu jatkosuunnittelumäärärahaa. Jari Salonen Jarmo Pasanen Saimaannorppa Roska-Roope patistelee kesätapahtumissa veneilijöitä huolehtimaan jätteistään. Paikallinen kotiseutuyhdistys asetti keväällä toimikunnan pohtimaan Porlan tulevaisuutta, sillä sen mukaan Lohjanjärven rannalle 1916 perustettu laitos kuuluu kiinteästi alueen miljööseen. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos kysyi mielipidettä yli 1100 Suomenlahden vapaaajan kalastajalta. vsk.. "Tarkoituksena olisi säilyttää paikka elinvoimaisena. Isojen veneiden käymälät voidaan tyhjentää pumppuasemilla, ja suosituimmissa retkikohteissa on kuivakäymälät sekä lajittelupisteet. Muualla sisävesillä jätehuoltoa vasta kehitetään yhteistyössä kuntien kanssa. D SUOMEN LUONTO 8/96 55. Vierasainevalvontaa säätelee EU :n direktiivi jäämävalvonnasta. D Eläinkuljetukset eivät saa tuottaa kipua Kuljetuksissa ei saa aiheuttaa eläimille tarpeetonta kärsimystä, määrää heinäkuussa yhtä aikaa uuden eläinsuojelulain kanssa voimaan tullut asetus. Tutkitut ympäristömyrkyt olivat raskasmetalleja sekä organokloorija organofosforiyhdisteitä. Vakavasti sairas eläin voidaan viedä lopetettavaksi tai hoitoon, ellei sille aiheuteta lisäkärsimyksiä. "Vesiensuojelu olisi luontevinta antaa kuntien omistaman Länsi-Uudenmaan Vesija ympäristö ry:n tehtäväksi. Kenties se innostaa vesilläliikkujia myös jätekuorman pienentämiseen. Eräissä tapauksissa tämä vaatii eläinlääkärin luvan. "Asennekasvatusta tarvitaan yhä, vaikka suuri osa veneilijöistä on jo oppinut huolehtimaan jätteistään", tietää Pidä saaristo siistinä ry:n Kokemäenjoen vesistöaluevastaava Kirsti Wikman. Hommaa pyöritettäisiin ainakin osittain kalanviljelyn tuotolla", kaavailee toimikunnan asiantuntija, entinen Porlan kalastusmestari Pekka Ilmarinen. D Suomenlahden rehevöityminen kiusaa kalastajia Suomenlahden vapaa-ajan kalastajien mielestä vedenlaadun parantaminen on tärkeämpää kuin kalaistutusten lisääminen. Tänä vuonna jäämiä aletaan etsiä myös kaloista ja munista ja 1997 kaikista eläimistä saatavista elintarvikkeista. Jo ennen EU-jäsenyyttä Suomessa oli yli kymmenen vuoden ajan seurattu naudanja sianlihan sekä maidon jäämiä. Pahimpana ongelmana pidetään rehevöitymisestä johtuvaa pyydysten likaantumista. Nyt siitä kaavaillaan luontokeskusta ja kalanviljelymuseota. Toimikunta esittää, että Porlasta voitaisiin tehdä luontokeskus, jonka toimialoina olisivat vesiensuojelu, kalanviljely ja matkailu. ennestään. Jari Salonen Lihassa ja maidossa vähän vieraita aineita Suomalaisessa naudan-, sian-, lampaanja hevosenlihassa sekä maidossa on vain vähän vierasainejäämiä, selviää Eläinlääkintäja elintarvikelaitoksen EELAn viimevuotisista tutkimuksista
Muun muassa Ruostekorven-Pitkälammen alueen hakkuut on tehty erittäin karkein menetelmin isoilla metsäkoneilla. Vuonna 1991 saatiin Kymijoen tähän asti suurin lohi, joka painoi 23,4 kiloa. Langinkoski ja Siikakoski ovat taas perhokalastajien suosimia alueita. Teollistumisen edetessä vedet likaantuivat ja voimalaitospadot estivät kalojen pääsyn kutualueilleen. Aukoksi hakattu Ruostekorven-Pitkälammen alue on laajuudeltaan noin 10 hehtaaria. KOTIMAASTA Metsähallitus rikkoi sopimuksen Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri tekee ympäristöministeriöön tutkimuspyynnön Metsähallituksen hakkuista Valtimon arvokkaissa vanhoissa metsissä. Osapuolet neuvottelivat ympäristöministeriön esityksestä. Kimmo Repo Metsähallitus hakkasi sopimusten vastaisesti arvokasta vanhaa metsää Valtimolla. Jälki on murhellista katseltavaa. Vuonna 1994 lunastettiin lähes 10 000 kalastuslupaa, noin miljoonan markan arvosta. Siikakosken yläpuolella sijaitseva Ruhanvuolle on tullut kuuluisaksi suurista perhokaVuoren mukaan ratkaisevasta taloudellisesta arvosta ei voi olla kyse. Se oli myös vuoden suurin Suomesta vavalla kalastettu lohi. Hakkuut vaarantavat metsän avainbiotooppien säilymisen." tärkein saalislaji on lohi. Nurmeksessa ja Valtimolla Metsähallitus taas on hakannut ennenkin kyseenalaisesti. Hiljaiselo jatkui lähes 40 vuoden ajan. Hakkuut tehtiin viime talvena Ruostekorven-Pitkälammen alueella sopimusten vastaisesti. Vaellussiika nousi voimakkaasti merkittäviä kohteita löytyy muun muassa Murtojärven ja Murtovaaran alueilta. Jukka Mikkola 7. Sopimuksista on pidetty kiinni. Toisaalta istukkaisiin upposi samana vuonna lähes neljä miljoonaa markkaa. Ahvenkoskella ja Korkeakoskella lohet pakkautuvat voimalaitosten alakanaviin, joista niitä pyydetään heittokalastusvälinein putkiperholla. Lähes kaikki Kymijoesta pyydettävät lohikalat ovat peräisin istutuksista. Näin nekin ovat tuhoutuneet muiden hakkuiden yhteydessä. Kymijoen vapakalastajien SUOMEN LUONTO 8/96 55. Pohjois-Karjalan luonnonLohi polskii taas Kymijoessa Kymijoki monine suuhaaroineen ja upeine koskineen on aikoinaan ollut maamme mahtavimpia lohijokia. vsk. Metsähallituksen ja Pohjois-Karjalan ympäristöpiirin edustajat sopivat syksyllä 1995, että Valtimon vanhoissa metsissä ei hakata ennen aluiden tarkkaa tutkimista. Hakkuissa hävitettiin muun muassa liitooravan asuinpaikkoja. Lisää lastusvälinein saaduista lohista. Kymijoki on kuulu suurista lohistaan. Meritaimenta saadaan samoilta alueilta ja samankaltaisilla välineillä kuin lohtakin, mutta meritaimensaalis jää kilomääräisesti selvästi lohisaaliin varjoon. Lieksassa ja Ilomantsissa ympäristökeskus on päässyt Metsähallituksen edustajien kanssa viime vuosina melko hyvään yhteistyöhön. Siitä nousi lohta, taimenta, siikaa ja nahkiaista. Hakkuut ovat tuhonneet myös Euroopan laajuiseen Natura 2000 -kartoitukseen kuuluneita alueita. Kymijoki ja Kymen läänin merialue ovat 1980-luvulta lähtien olleet Suomenlahden keskeisimpiä lohen, meritaimenen ja vaellussiikojen istutuspaikkoja. ka_lastustilastoihin 1994, jolloin Korkeakoskelta ja Ahvenkoskelta ongittiin siikoja yhteensä noin kuusi tonnia. Sitä saadaan kaikilta vapakalastusalueilta. Metsähallituksessa korostetaan nykyisin alue-ekologista suunnittelua, mutta ainakin Valtimolla ja Nurmeksessa se on ollut käytännössä vain kuollut kirjain paperilla. Leimaajille ei ole toimitettu tietoja jo rauhoitettavaksi sovituista alueista. Lisäksi jokialueelle on istutettu pyyntikokoisia taimenia ja kirjolohia, joilla on haluttu ylläpitää ja lisätä kalastajien mielenkiintoa Kymijokeen. Samoilla alueilla on vielä tutkimatta vanhoja arvokkaita kohteita noin 200 hehtaaria. Pyyntikokoisten kirjolohien istutukset ovat pelastaneet monen kalamiehen tai -naisen päivän tarjoamalla jotain saalista kotiin vietäväksi. Luonnonsuojelupiiri pyysi tuolloin ministeriötä puuttumaan asiaan, kun Metsähallitus oli hakannut talvella 1994---95 Valtimon arvokkaissa kohteissa. suojelupiirin puheenjohtaja Kari-Matti Vuori pitää hakkuita takaiskuna hyville pyrkimyksille. Jukka Mikkola Kimmo Repo Kymijoen Siikakoski on suosittu kalastuspaikka. "Valtimon kunnassa on erittäin vähän vanhoja metsiä, joten niitä ei saa enää tuhota. Mielenkiintoa onkin riittänyt
Palautetta "pieleen menneistä" ennustuksista tulee suhteellisen vähän. Pekka Pouta myöntää, että sääennusteet ovat rappeuttaneet ihmisten tervettä järkeä ja omia havainnointitaitoja. He ovat uskoneet siihen enemmän kuin omiin silmiinhyvin kuivuutta kestävä kasvi. Poudankin gradu on tekemättä. Alunperin rannoilla ja kallioilla kasvanut pietaryrtti on 8 KOTIMAASTA Hanna Heniinen Pekka Poudan suosikkisäitä ovat ukkoset ja myrskyt. Jos kumpupilvet kasvavat rajusti ylöspäin, niistä tulee ukkospilviä. maa-asemilta ympäri maapallon. Muinoin pietaryrtillä oli vielä tärkeämpi tehtävä; sillä pidettiin pahat henget ja noidat poissa pihoilta. "Ripa Ruutu ja Pekka Pouta, ihan selvästi samaa sarjaa", hän maistelee. Luulo taisi syntyä, kun samoihin aikoihin Poudan kanssa MTV:hen ilmestyi myös tekaistu Ripa Ruutu, ohjelmien kuuluttajaääni. Myös positiiviselta kuulostava "enimmäkseen poutaa" sisältää pienen riskin. "Ihmiset ajatteli: ai jaa, mistä se muka tiesi , mitä mie oon kysymässä", meteorologi Pekka Pouta selittää. fhmisillä on usein jokin mielenkiintoinen sääilmiö, joka pitäisi selittää. Kun Ilmatieteen laitoksen päivystävään puhelimeen vastattiin "Sääpäivystys, Pouta", soittaja usein häkeltyi puoleksi minuutiksi. Lönnrotin mukaan sä", Pouta päivittelee. "En mie siitä vihastu. Säästä ja muuten. Ei se aina niin kivaakaan ole." Mutta juttelemaan Poudalle saa silti mennä. Tyypillisen iltapäiväkuuron elinikä on tunnin luokkaa." Tyypilliset iltapäiväkuurot satavat palleroisista kumpupilvistä, jotka lähtevät kasvamaan selkeän aamun jälkeen. Salla Tynys SUOMEN LUONTO 8/96 55. Tiedot käsitellään ja sijoitetaan tietokonemalleihin, jotka alkavat laskea ennusteita. Hän tähyää pilviä taivaalla: "Ei nuo sellaisilta näytä, että pitäisi sisälle mennä." Päätän uskoa. Itse asiassa ennustekaan ei ollut mennyt pieleen", Pouta muistaa. Kasvi kiihottaa myös ruuansulatusta, virtsaneritystä ja lantion verenkiertoa. Mitä paksumpi pilvi sitä rankempi sade. Joissakin tilanteissa jopa parin päivän ennusteet ovat mahdottomia. Se on helppo tuntea keltaisista, nappimaisista kukistaan, joista puuttuvat kielimäiset laitakukat. "Sisko oli joskus veistänyt vitsiä, että miusta tulisi hyvä meteorologi, kun miun nimi on Pekka Ilmari Pouta. Valoisat pientareet sopivat sen kasvupaikoik·~ z si hyvin, ja pientareesta on g sen nimikin johdettu. Ensin tehdään merivuoroja, sitten siirrytään laatimaan maaennusteita. Eikä se ole ihmisten syy, jos ne sattuu tulemaan väärään aikaan miun mielestä." Kesken haastattelun Pekka Poudan otsalle putoaa sadepisara. vsk.. Työpäivän alussa ennustaja syventyy vallitsevaan säätilaan ja ottaa vastaan tiedot edelliseltä päivystäjältä. Pouta pitää myös tyynestä hellesäästä, mutta silloin on päästävä lapsuudenmaisemiin Savonlinnan saaristoon. Lieneekö syy puheluiden maksullisuudessa. Lupaako se poutaa. Mie ajattelin no jaa, koitetaan." Sääennustajiksi päätyviltä opinnot jäävät usein välitutkintoon. "ikinä ei voi ennustaa sitä, mihin yksi kuuro sattuu tulemaan. Kasvi onkin levinnyt ja yleistynyt valtavasti tieverkoston laajentumisen myötä. "Soittaja oli maanviljelijä ja sitä vaan otti päähän, kun oli satanut niin rankkoja kuuroja, ja se uhkasi tulla ampumaan meitä haulikolla." Myös meteorologeja rääkätään vapaa-aikana työasioilla. Joitakin suurempia sääilmiöitä kuten laajojen korkeapaineiden siirtymiä voidaan ennustaa viisi vuorokautta eteenpäin. Pohjoismaissa sen lehdillä vahvistettiin muun muassa viinan ja oluen makua vielä 1800-Iuvulla. Pietaryrtillä on hoidettu reumaa ja kihtiä. Maustekasvina pietaryrttiä on käytetty paljon. i= Pouta opastaa. "Joka päivä tulee keskimäärin kaksi ihmistä juttelemaan. Miulla ei ole tietysti sitä mahdollisuutta", Pouta pahoittelee, ja kertoo kollegansa esittäytyvän aina lintutieteilijäksi. Poudasta tuli meteorologi osin sattumalta, kun hän fysiikkaa opiskellessaan meni meteorologian tutorryhmään. "Olen tavannut ihmisiä, joilla on ollut käytössään kaksi päivää vanha sääennuste. Timo Nieminen Tiestön laajeneminen levitti < pietaryrtin yleiseksi lähes koko Suomeen. Kerran paikalle juurruttuaan se levittäytyy maavartensa avulla laajoiksi kasvustoiksi. Kukintoja, nuoria lehtiä ja siemeniä on käytetty rohdoksena jo vuosisatoja. "Vaikka maksulliseenkin puhelimeen on joskus joku soittanut erittäin kiukkuissaan. Pietaryrtin tympeä tuoksu on kärpästen ja kovakuoriaisten mielestä varsin houkutteleva, käypä siinä perhosiakin: vieras saa mettä ja pölyttää samalla kasvin. "Mie ajattelin, että paras olla sanomatta nimeensä." Huhuista huolimatta nimi on oikea eikä mikään taiteilijanimi. "Pilviä tarkkailemalla vähitellen oppii katsomaan, minkä korkuinen pilven täytyy olla ja miten korkealla maanpinnasta, että sataisi. Meteorologin tietokoneelle tulevat säätiedot havaintoja Pientareiden nappikukka Pietaryrtti kasvaa EteläSuomesta Etelä-Lappiin asti etenkin tienvarsilla. Jos pilven alareuna on kovin korkealla, sade ehtii haihtua matkallaan pilvestä alas", pietaryrtti on mainiota luuvalorohtoa. "Suurin osa meteorologeista valehtelee ammattinsa vaikka ravintolassa. Pietaryrtin vanha nimi madonsiemenkukka kertoo, että sitä käytettiin matolääkkeenä kihomatojen ja suolinkaisten karkottamiseen. Elokuussa torvimaiset kehräkukat muodostavat tutun keltaisen mykerön. Satelliittija tutkakuvista ennustaja tarkistaa, pitääkö mallin ennuste kyseisellä hetkellä paikkansa ja korjaa sitä mielessään. Ennustajaksi pätevöidytään harjoittelemalla kokeneen meteorologin kanssa
Luonnoksessa hahmotellaan Sulkasaniaisella viidakon tuntua yhtenäistä kehystä järvialueen kehittämiseen ja jatkosuunnitteluun, keskeisenä periaatteena on luonnonja maisemansuojelun korostaminen. On hyvä asettaa saniaisruukun alle lautanen, jolla on vettä ja pikkukiviä. Rönsyt eivät ole pelkästään koristeita luonnossa ne juurtuvat päästessään kuohkealle metsänpohjalle ja kasvattavat uusia pikkutaimia, jotka aikanaan irtautuvat emokasvista. Osoite on Suomen ympäristökeskus, luontoja maankäyttöyksikkö, PL 140, 00251 Helsinki. Kasvupaikkatiedot, mahdollisen valokuvan sekä havainnoijan yhteystiedot voi toimittaa WWF:n kasvityöryhmälle, johon kuuluvat Eija Kemppainen, Terhi Ryttäri ja Sirkka-Liisa Peltonen. Veden pinta ei silti saa koskettaa saniaisruukkua, etteivät juuret mätäne. Myös Turun-Helsingin moottoritiehanke koetaan uhkaksi. Vesipinta-alaltaan noin 90 neliökilometrin kokoisen Lohjanjärven vaikutuspiirissä on useita valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, arvokkaita perinnemaisemia, luonnonpuistoja, erityissuojeluvesistöjä sekä lehtojen-, rantojenja lintuvesien suojeluohjelmien alueita. Kaavaluonnoksessa järvialueelle esitetään muun muassa ulkoiluja virkistysalueiden verkostoja, joissa olisi sekä taajamakohtainen että yli kuntarajojen ulottuva yhteys maaja vesiteitse. Syksyllä laji hehkuu heinikossa punaisessa syysvärissään. Yleensä kunnat haluavat kuitenkin hoitaa osayleiskaavansa itse, joten saa nähdä, miten tämä hanke etenee." Jarmo Pasanen Piirros: Marja Koistinen WWF kerää havaintoja uhanalaisesta idänverijuuresta, jota on tavattu Suomessa vain Etelä-Hämeen entisiltä laitumilta, pellonreunoista ja pihapiireistä. Länsi-intialaisesta sulkasaniaisesta, Nephrolepis exalta, ja sen muutamista lähilajeista jalostetut muunnokset ovat varmaan suosituimpia huonesaniaisia. " Kuntien välinen yhteistyö isojen vesialueiden kaavoituksessa olisi erittäin toivottavaa. Lohjanjärvi-luonnoksessa ympäristönsuojelutarpeet määritellään kuitenkin ennen muuta maankäytön suunnittelua", sanoo luonnoksen laatinut arkkitehti Jalo Läspä. Vielä parempi on istuttaa aluslautaselle esimerkiksi kodinonnea tai jotakin muuta runsaasti vettä haihduttavaa pikkukasvia. Ne ovat kauniita kukkapöydällä tai amppelissa; kaartuvat, jopa puolitoistametriset lehdet ja riippuvat rönsyt muodostavat vihreää pitsikudosta, jossa valo ja varjot leikkivät kuin viidakossa. Kesäksi sulkasaniaisen voi myös viedä varjoisalle, tuulilta suojatulle parvekkeelle. säännöllisesti. exalta sietää kohtalaisen hyvin viileyttä ja kuivaa huoneilmaa. Ympäristöministeriön rahoittamassa työssä ovat mukana järven ympäristökunnat Lohja, Lohjan kunta, Karjaa, Karjaloh ja ja Sam matti. 9. "Yleensä maanomistusja rakennusoikeudelliset kysymykset ovat Suomessa kaavoituksen johtotähtinä. Sulkasaniaiset viihtyvät parhaiten lämpimässä ja kosteassa, mutta erityisesti alkuperäinen N. Rea Peltola Lohjan kunnan kaavoitusjohtaja Heikki Rouvinen pitää koko järvialueen kattavaa toiminnallista osayleiskaavaluonno ta kiinnostavana kesku telunavauksena. Sulkasaniaiset kestävät monia muita samaisia paremmin suoraa auringonvaloa ja voivat menestyä eteläikkunallakin, kunhan vältetään ruukun kääntelyä ja kastelusta huolehditaan SUOMEN LUONTO 8/96 55. Uudenmaan suurimmasta järvestä Lohjanjärvestä on valmistunut rantaosayleiskaavaluonnos. Kaavaluonnokseen on listattu myös mahdolliset riskit. Arto Rantanen/Kuvaliiteri Sulkasaniainen on saanut seurakseen punakukkaisen tulilatvan. vsk. Lohjanjärveä uhkaavat ennen kaikkea maatalouden ja lomaasutuksen päästöt. Hengittävä saviruukku ja hiekansekainen multa auttavat sulkasaniaista selviytymään huonekasvina. Erityisesti pyritään löytämään lisää jokamiehen harrastuspaikkoja veden ääreltä. KOTIMAASTA Lohjanjärven tulevaisuutta pohditaan Markku Varjo/LKA Kunnat yrittävät yhdessä suojella Ruuhka-Suomen sydämessä olevaa Lohjanjärveä muun muassa maatalouden, loma-asutuksen ja liikenteen haitoilta. Lehtien suihkuttelusta saniaiset pitävät kovasti
Myös suurista ravintoloista ja ruokaloista kannalta kysellä raaka-ainetta. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Maalia kannattaa tehdä kerrallaan pieniä määriä, koska sitä ei voi säilyttää. Energiapiheimpien laitteiden keskusyksikön tehon tarve on lepotilassa vain noin 2 W. 10 Limonadimaalilla saa petsausta muistuttavan pinnan. Rakennusmestari Timo Korhonen pyysi painottamaan, että homeen hajun havaittuaan asukkaan tulisi heti ottaa yhteys asiantuntijaan, joka voi tutkia homeen lähteen. Pinnan voi maalata toistamiseen tai vahata mehiläisvahalla. Se kestää ulkonakin erittäin hyvin, jopa 30 vuotta. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 8/96 55. Sen sijaan ensimmäinen mikrotietokone on saanut pohjoismaisen joutsen-ympäristömerkin käyttöoikeuden: Siemens Nixdorfin valmistamaan kokonaisuuteen kuuluu keskusyksikkö SCENIC 5H, näyttö MCM 1503 ja näppäimistö. Myös Mini Risk ja Golden Automatic Dishwashing Powder ovat saaneet merkin käyttöoikeuden. Energy Starin kriteerien mukaan esimerkiksi keskusyksiköiden tehontarve saa olla enintään 30 W lepotilassa. Tätä merkintää käyttävät myös monet Suomessa toimivat mikrotietokoneiden valmistajat. vsk.. Lisäksi on kiinnitetty huomiota laitteiston laajennettavuuteen, purettavuuteen ja valmistuksessa käytettäviin materiaaleihin sekä materiaalien kierrätettävyyteen ja käyttöominaisuuksiin kuten ergonomiaan. Maalia sivellään puulle kevyesti, ja liika maali pyyhitään heti pehmeällä rätillä tai talouspaperilla. Limonadi kaadetaan omaan kuppiinsa ja värijauhe toiseen. Joutsenmerkin käyttöoikeuden saadakseen tietokoneiden energiankulutuksen täytyy olla alhainen sekä normaalikäytössä että virransäästötilassa. Suomalaista tai eurooppalaista energiamerkintää mikrotietokoneille ei ole. Parhaat koneet alittavat helposti tämän rajan. Virranhallintajärjestelmää ei pidä sekoittaa ruudunsäästäjään, joka "pimentää" näytön mutta ei juuri pienennä energiankulutusta. Maalin hinnaksi tulee noin 30 mk/litra, ja määrä riittää noin I O neliömetrin maalaamiseen. Tarvittaessa maalia ohennetaan maidolla tai piimällä. Valmistajan, myyjän tai maahantuojan on lisäksi järjestettävä käytöstä poistettavien laitteiden vastaanotto ja kierrätys. Ohjeen mukaan saa 10 litraa maalia. Kestävämpää ja paremmin säilyvää maitomaalia saa seuraavalla ohjeella: 70 litraa rasvatonta maitoa 10 litraa kalkki velliä ( 1 osa kalkkia, 7 osaa vettä) 50 litraa pellavaöljyä 80 litraa haluttuja maapigmenttejä 0,2 litraa booraksia. Kailan kaljamaaliohje: l /3 värijauhetta 2/3 olutta (ykkösolut käy) Värijauhetta sekoitetaan pieneen määrään kaljaa. Kailan maitomaaliohje: 9 litraa rasvatonta maitoa noin 1 kg sementtijauhetta 4-5 kg värijauhetta Aineet sekoitetaan. Näyttää siltä, että vähiten energiaa kuluttavia työasemia ovat Mikro-Mikon laitteet. Maalauskustannuksia voi alentaa käyttämällä hapanta maitoa. Lisää Joutsenpesuaineita Flink ei ole ainoa joutsenella merkitty koneastianpesuaine. Home on vakava terveysongelma, ja sen haju voi kertoa pahasti vaurioituneista rakenteista. Kaljakuultomaali soveltuu käsittelemättömälle puupinnalIe, ja sillä saa "lasuuripinnan". Pinta kestää kevyen pyyhkimisen, mutta sen voi myös vahata paremmin pesua kestäväksi. Käytännössä kaikki markkinoilla olevat laitteet kuitenkin täyttävät nämä kriteerit. Energy Star -merkittyjen laitteiden energiankulutustietoja saa helpoimmin internetin kautta EPA:n www-palvelimesta (http://www.epa.gov/docs/GC DOAR/EnergyStar.htrnl). Liika jauhe pyyhitään pois kuivalla talouspaperilla. Litra maitomaalia riittää noin viidelle neliömetrille. Aineet sekoitetaan. Oleellista on, että laitteessa on virranhallintajärjestelmä. Kaupoista voi saada vanhentunutta maitoa ilmaiseksikin, jos sitoutuu käyttämään sen maalin valmistukseen. Limsamaali valmistetaan maalattaessa. Jos laitteessa on virranhallintajärjestelmä, sen energiankulutus on selvästi pienempi kuin laitteiden, joissa sitä ei ole. fil). Kokeile limsamaalia vaikka lasten kanssa lelujen maalaamiseen. Kotimaiset laittteiden kokoonpanijat suurinta ICL Data Oy:tä lukuunottamatta eivät kuitenkaan ole hakeneet Energy :Star -merkin käyttöoikeutta. Kosteusongelmissa on ratkaisevinta ilmanvaihdon tehostaminen ja rakenteiden korjaaminen toimintaan soveltuviksi. Y mpäristömerkityistä tietokoneista saa lisätietoja Suomen Standardoimisliitosta esimerkiksi intemet-palvelimen kautta (http://www.sfs. Virranhallintajärjestelmä tuli ensimmäisenä kannettaviin mikroihin, mutta nykyisin se on yhä useammassa pöytäkoneessa. Joutsenmerkityissä laitteissa on rajoitettu kadmiumin, lyijyn ja eräiden palonsuoja-aineiden käyttöä. Jos koneessa ei ole virranhallintajärjestelmää, kannattaa näyttö sammuttaa aina kun työskentelyssä on pidempi tauko, esimerkiksi ruokatunti. Myös IBM:n eräät mallit sekä Osbomen ja Apple Macintoshin laitteistot kuluttavat huomattavan vähän energiaa. Maalin kustannukset riippuvat maidon hinnasta. Asiantuntija tutkimaan homeen hajua Edellisen Suomen Luonnon Kysy ekoneuvoa -palstalla käsiteltiin hameelta haiskahtavaa kylpyhuonetta. Tietokoneen energiamerkintä Onko mikrotietokoneille energiamerkintää. Kailan kirja ekologisista pintakäsittelytavoista ilmestynee kauppoihin lähiaikoina. KotimaaIareita tuntuvat kiehtovan erityisesti erilaisista ruoka-aineista valmistettavat aineet. Eniten mikroissa kuluttaa energiaa näyttö. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (931) 335 4212 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sllfi Maito-, kaljaja limsamaalia Arkkitehti Panu Kaila on esitellyt perinteisiä ja hauskoja pintakäsittelyohjeita. Värijauhetta kannattaa levittää vähän kerrallaan. Mikä mikroista kuluttaa vähiten energiaa. Pala talouspyyhettä kostutetaan limsaan, ja sillä kastellaan puun pintaa. Maitomaali soveltuu sekä ulkoettä sisäkäyttöön kaikille maalaamattomille tai keittomaalilla maalatuille puupinnoille. Laitteiston energiankulutus vaihtelee jonkin verran näytön, keskusyksikön, kovalevytilan ja muiden komponenttien mukaan. Paristojen ja akkujen sisältämien raskasmetallien määrää on rajoitettu. Tietoni perustuvat pääosin Kailan TV 2:n Ekoistissa esittämiin ohjeisiin. Energiankulutuksessa joutsenmerkin kriteerit noudattavat Yhdysvaltain ympäristöviraston EPA:n myöntämää Energy Star -merkintää
Intohimoa sillä riitti ja riitti. Oliko se hirmuliskoille ihan oikein, kuten biofatalisti ajattelee. Mutta lintujen talviruokinta samoin kuin ketokasvien varjeleminen on jo luonnon mestarointia. Kuutteja kuoli kymmenittäin, valokuvaaja filmasi. Yksi vanhapoika rupesi raiskaamaan kuutteja, joiden sulot eivät vielä motivoineet haaremin omistajaa suojelemaan eli varaamaan niitä. Tai aikamiehet ja -naiset moottorikelkan mourutessa pitkin joen jäätä. Siis päiväpetolintuja, vajaahampaisia, yksisirkkaisia. Luontoa ne ovat fysiikan laitkin. Pegasoksen tähdistön joltain planeetalta löytyisi tyyssija liito-oravalle ja mustaotsalepinkäiselle sitten joskus kun meteoriitit ovat möyhineet Telluksen elinkelvottomaksi. Vai onko massiiviset kosmiset iskut nähtävä luontoon kuuluvina Lauri Niklander tervetulleina tapahtumina. Taidanpa itsekin ruveta kitkemään lehdosta kuusia kun kerran niitän myös kedolta horsmat, nokkoset ja vadelmat. Yrittäisin karkottaa kyyn saalistamaan tavallisempia otuksia. Hannu Niklander miettii. Eliminoimaan eväjalkainen himomurhaaja, jotta poikasten eloonjääntiluku kasvaisi. Missä kulkevat luonnon mestaroimisen rajat. Tuskin olisin puuttunut tapahtumiin. Miksi syleilisimme vain maailmoja kun avaruuskin on olemassa. vsk. Kokijan elämys tuskin noudattaa sitä rajaa, jonka asettaa ympäristöystävällisyys. Kuuteille se oli kova kokemus, useimmat rusentuivat aikamiehen alle. Ehkä ei välimatka mainituista aparaateista siihen mitä useimmat luonnoksi ymmärtävät sittenkään ole aivan tavaton. Isällä oli kieltämättä erikoinen tapa tuon tuostakin koukistua nyhtämään maasta pieni kuusentaimi. Jos ruokimme sinitiaisia talvella ja varjelemme eläintarhoissa uhanalaisia lajeja, miksi ajatus avaruuden siirtokunnista olisi vieras. Tekniikka on taitoa, tekhnee, kuten vanhat helleenit sanoivat, säädellä luontoa. Toki tilanne voi osoittautua vielä mutkikkaammaksi, vaikka Ahvenanmaalla: kangaskäärme ruisrääkän pesällä. Meteoriitti-iskut tekivät lopun dinosauruksista. Selällä he ahav9ituivat likellä luontoa, mutta tunsivatko he sitä luontoelämyksenä muuten kuin paremman (eli Vikströmin venedieselin) puutteessa. Epäilemättä he nauttivat oppiessaan hoitamaan purjeitaan. Ei siveysapostolina vaan turhien kuolemien estäjänä. Siinä oli totuttelemisensa, kun luokituksesta löytyivät myös soveltavat luonnontieteet: moottoripyörät, potkuriturbiinit ja aggregaatit. Voittoisa merinorsukoiras perusti haaremin, muut koiraat turhautuivat. Entä tilanteet joissa eläintä on kohdeltava kuin isä närettä. Ihaileeko mongolipoika hevosta siksi, että se nyt sattuu elämään, vai riemastuuko hän omasta hallintakyvystään. tukahduttaa muut puulajit. Oudoksuntaani sain vastaukseksi esitelmän metsien kuusettumisesta, kuusi on vallananastaja, joka SUOMEN LUONTO 8/96 55. Nykyilmaisun mukaan isä tarkoitti, että biodiversiteetin kannalta hänen moraalinen velvollisuutensa oli estää yhtä ylivoimaista lajia nujertamasta heikompiaan. Tuleeko meidän varautua uusiin meteoriitteihin, joita taatusti vielä putoaa. Moneen ehkä vaikutti tämän lehden toissanumeron kuva, jossa kylläinen kyy soluu alas kirjosiepon pesältä. Jos kyseessä olisi erityisen harvinainen laji, pitäisikö rientää hätiin. Kuusi kyllä pitää puolensa, isä sanoi, ja syvän eetoksen vallassa kumartui taas kiskomaan tainta niin että närästi. 11. Kumpaisenkin isoäitini esi-isät olivat Vaasan ja Oolannin purjehtijoita. lsävainaani kanssa kävelin metsissä. Kun ihminen hävitti kolopuut, oli oikeus ja kohtuus ripustaa pönttöjä tilalle. Kun suomalaislapsi saa kaamaveneen lähtemään järvenselälle ja mongolipoika raisun hevosen itseään tottelemaan, ehkei olla kaukana kokemuksesta, jonka nuorukainen tuntee kun mopedi kiitää muraista traktoriuraa marraskuun illassa. Kuin kreikkalaiset Deukalion ja Pyrrha tai seemiläinen Nooa olisivat avaruuslentäjät siirtäneet vedenpaisumuksen alta elämää turvaan edes jonnekin. Mutta entä kyy ruisrääkän pesällä. Koiras raiskasi raiskattavansa ja lyllersi uuden uhrin kimppuun. Häätäisin senkin pajulinnun pesälle tai sisiliskon kimppuun. Hiljakkoin näytettiin televisiossa luonto-ohjelma EteläAtlantilta. Vem kan segla förutan vind. Ja saa ollakin, luontoa tulee mestaroida, jos se koituu monimuotoisuuden hyväksi. Hannu Niklander Luonnon soveltaminen ja korjaaminen Poikana hain kirjastosta luontokirjoja. En vihaa kyitä, jos kohta niitä vaarallisuuden takia varonkin kuin kielosalaatin syöntiä
Omavaraisessa yhteiskunnassa on helpompaa säilyttää ~yrjäseudut elinkelpoisena, edistää yhteiskunnan hajakeskitystä ja työllisyyttä. Jonkin verran tällaista politiikkaa esiintyy edelleenkin: Yhdysvallat suojelee yhä tekstiiliteollisuuttaan suojatullein varsinkin kehitysmaiden halpatuontia vastaan. Vapaakauppa-aatteen valtaamassa maailmassa protektionismissa nähdään pelkkää pahaa. Kehitysmaat suuryritysten armoilla Gattin samoin kuin muiden vapaakauppasopimusten arveluttavin puoli on, että ne jättävät monien maiden, varsinkin köyhien kehitysmaiden, luonnonvarat vaille riittävää suojaa, ulkovaltojen ja kansainvälisten suuryritysten armoille. Jos esimerkiksi Islanti olisi yhdentymisneuvotteluissa suostunut luovuttamaan tärkeimmän luonnonvaransa, kalastonsa, kansainvälisten troolilaivastojen hyödynnettäväksi vapaan kaupan merkeissä, se olisi sallinut tärkeimmän tulolähteensä tuhon ja vaarantanut olemassaolonsa kansakuntana. Tuo suuntaus perustuu vahvasti kärjistäen uskoon, että vapaat markkinat ratkaisevat kaikki ongelmat ja että kansainväliset kauppamiehet tietävät mitä tekevät. Suomalainen elintarviketuotanto on näihin asti ollut suhteellisen puhdasta; esimerkiksi Hollannissa käytetään maatalouskemikaaleja yli kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna. Usko vapaakaupan, tai laajemmassa mielessä vapaan markkinatalouden, ylivoimaisuuteen on hallinnut varsinkin läntistä talousajattelua, mutta se vaikuttaa myös entisten sosialistimaiden samoin kuin monien kehitysmaiden talouspolitiikkaan. Varsinkin suurvallat ovat käyttäneet suojatulleja ja muita vastaavia keinoja häikäilemättä hyväkseen omia erityisintressejä suojellakseen. Halvan EU-sokerin tuonti tuhosi Filippiinien sokeriteollisuuden, joka aikoinaan tarjosi elannon kokonaisille saarille. Silloin kun vapaakauppa yhdistetään sellaisiin termeihin kuin kani sainvälistyminen ja edistyk: sellisyys, protektionismissa nähdään jotakin perin taantumuksellista, äärioikeistolaista j tai ainakin vanhakantaista kansallismielisyyttä. Kansainvälisen talouden kehitykselle on toisen maailmansodan jälkeen ollut tunnusomaista vapaakauppaideologian voittokulku, joka huipentui viime vuonna solmitussa Gatt-sopimuksessa. Tietynlainen ympäristöprotektionismi on nähtävä välttämättömyytenä, jos haluamme että jälkipolvetkin pääsevät nauttimaan luonnonarvoista ja käyttämään luonnonvaroja hyväkseen. Jäljellä olevien sademetsien suojelu sellaisissa maissa kuin Thaimaa, Filippiinit ja Norsunluurannikko on sitäkin tärkeämpää, kun niistä 80-90 prosenttia on jo tuhottu. Vapaakauppaideologian läpimurron kääntöpuolena on protektionistisen talouspolitiikan alennustila. Protektionistisen politiikan summittainen hylkääminen pelkästään siksi, että sitä on käytetty tai käytetään väärin, on kuitenkin johtamassa yhteiskuntaa pahasti harhateille. Se säästää ympäristöä, vähentää pitkien kuljetusten tarvetta tai lyhentää kuljetusmatkoja ja pienentää niihin liittyvää energiankulutusta. Guinea-Bissaussa ja Burundissa omavaraisuuden kohentamiseen tähdännyt riisinviljelyprojekti meni nurin subventoidun riisintuonnin takia. Tulevaisuudessa tuon puhtauden ylläpitäminen on paljon vaikeampaa, kun rajavalvonta EU:n sisärajoilla on poistettu ja vastuu elintarvikevalvonnasta on siirretty kuntien viranomaisille, joille se saattaa hyvinkin olla ylivoimainen tehtävä. Joudumme kenties piankin varautumaan esimerkiksi tanskalaisen salmonellan tunkeutumiseen rajojen takaa maahamme, onhan Tanskan siipikarjasta 70 prosenttia salmonellan saastuttamaa. Sademetsien luonnonvarojen suojelu on kuitenkin Gattin sääntöjen puitteissa entistä vaikeampaa, koska niistä tulee helposti suuryhtiöiden saalistuskohteita kaupan vapauden merkeissä. Ekologisesti omavaraisuutta korostava politiikka on ylivoimainen vapaakauppaan nähden pelkästään siksi, että siinä tuotantoja kulutuspisteet sijaitsevat lähellä toisiaan. Valitettavasti protektionismin kovaäänisimpiä kannattajia ja vapaakaupan vastustajia ovatkin oikeistolaiset demagogit, kuten Ranskan Jean-Marie Le Pen ja Yhdysvaltain Pat Buchanan. Protektionistista politiikkaa tarvitaan pyrittäessä omavaraisuuteen tai korkean omavaraisuusasteen ylläpitämiseen. Vapaakauppa estää ympäristönsuojelua Kansainväliset ympäristönsuojelusopimukset joutuvat SUOMEN LUONTO 8/96 55. PUHEENVUORO Antti Vahtera on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on erikoistunut ympäristöaiheisiin. Uudenlainen ympäristöprotektionismi vo1s1 kuitenkin olla avain ekologisesti kestävään ja omavaraiseen tuotantoon, Antti Vahtera arvioi. Poliitikon on pelkästään leimautumisen pelosta ylen vaikea kannattaa protektionismia ja vastustaa vapaakauppaa, olkoot asiasyyt millaisia tahansa. 12 Hyvä ja pah~ Itsekästä kansallismielisyyttä Kahtiajako ilmenee paljolti mielikuvien tasolla. Omavarainen tai korkeaa omavaraisuusastetta ylläpitävä yhteiskunta on myos turvallisempi ja vähemmän kriisialtis kuin ulkomaankauppaan vahvasti sitoutunut yhteiskunta. Monissa Länsi-Afrikan maissa, esimerkiksi Malissa ja Burkina Fasossa, durran, hirssin ja muiden paikallisten viljalajien viljely ei enää kannata, kun halpaa vehnää on maataloustuotteiden kaupan vapauttamisen seurauksena virrannut markkinoille. Omavaraisuuden ja ympäristön turva Monet niistä kaupan esteistä, joita nyt sekä Euroopan unionissa että Gattin puitteissa kaadetaan, on pystytetty suojelemaan yhteiskuntaa ja ympäristöä. Protektionismista, jolla tarkoitetaan lähinnä kotimaisen tuotannon suojelemista ulkomaiselta kilpailulta suojatulleilla ja muilla kauppapoliittisilla keinoilla, on tullut eräänlainen kansainvälisen talouspolitiikan hylkiö. Perussyynä siihen on, että omiin asioihin voidaan aina vaikuttaa, kun taas vaikuttaminen muiden maiden, erityisesti suurvaltojen, asioihin on vaikeata ellei mahdotonta. Elintarvikkeidemme puhtaus vaarassa Juuri maataloudessa korkean omavaraisuusasteen säilyttäminen olisi erityisen tärkeätä. Avarasti ymmärrettynä protektionismi onkin juuri senkaltaista ympäristön ja yhteiskunnan suojelupolitiikkaa, jota monet yksityiset valtiot ja kansainväliset järjestöt ovat harjoittaneet itsestään selvänä velvollisuutenaan. Niissä tapahtuva poliittinen mullistus tai äkillinen talouslama heijastuu kauppasuhteiden kautta myös omaan maahan. Euroopan unionin ylijäämälihan vienti on vaikeuttanut suuresti useiden Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maiden karjankasvatusta. vsk.. Protektionismilla on historiaan liittyvät rasitteensa
Esimerkiksi Montrealin sopimus, joka tähtää otsonikerrosta tuhoavien kemikaalien kuten kloorifluorihiilivetyjen poistamiseen, sisältää esityksiä kauppasanktioista sopimusta rikkovia valtioita vastaan. Antti Vahtera 13. Torjuessaan protektionismin nykyaikainen vapaakauppaideologia torjuu myös yksityisten valtioiden mahdollisuudet suojella luonnonvarojaan tai kehittyä kohti omavaraistaloutta. Samalla niiden oma elintarviketuotanto palvelee yhä enemmän vientiä, mistä seuraa keskittyminen suurtiloihin, maatalousväestön syrjäytyminen ja kurjistuminen sekä ekologisesti tuhoisien viljelymenetelmien suosiminen muun muassa runsaine lannoiteja torjunta-ainemäärineen. Voitaisiin myös kysyä, kannattaako Suomen tuoda pakastekalaa Norjasta tai Islannista, silloin kun omat järvemme ja rantavetemme ovat täynnä hyödynnettäviä veden antimia. Turhaa kaupankäyntiä talouselämän ehdoin Suuri osa tuosta kaupankäynnistä on helppo leimata tarpeettomaksi. Yksi vaikutuksista on, että toisin kuin annetaan virallisesti ymmärtää, kaupan vapauttaminen näyttää talouselämän keskittymisen ja fuusioitumisen myötä pikemminkin lisäävän työttömyyttä kuin torjuvan sitä. Gattin takia suuriin vaikeuksiin. Paha virhe tehdään kuitenkin silloin, kun se nähdään jonkinlaisena yleislääkkeenä nykymaailman sairauksille ja kun suljetaan silmät sen monilta kielteisiltä vaikutuksilta ympäristöön ja yhteiskuntaan. Myös pyrkimykset hillitä sopimusteitse kasvihuoneilmiötä saattavat törmätä samaan vapaakauppasopimuksen asettamaan esteeseen. Suppeissa puitteissa, tietyn yhteiskunnallisen valvonnan alaisena ja samoja pelisääntöjä noudattavien valtioiden kesken kuten vanhan Eftan puitteissa se voi tuottaa valtaosin myönteisiä tuloksia. Vapaakauppa voi näin estää omavaraistalouden kehitystä. Jotakin on pahasti pielessä esimerkiksi silloin, kun Saksan kannattaa kuljettaa perunansa Italiaan pestäväksi ja sieltä takaisin, tai kun amerikkalainen yhtiö vie syömätikkuja Japaniin, japanilainen yhtiö taas hammastikkuja Yhdysvaltoihin. Hän sanoo, että vapaakaupan oloissa viranomaisten talouselämän ohjauskyky heikkenee suhteessa ohjaustarpeeseen. Samoin vaarantuu uhanSUOMEN LUONTO 8/96 55. Samoin se lisää yhteiskunnallisia varallisuuseroja ja eriarvoisuutta. Cites luettelee yli sata lajia, joiden kauppaaminen on kielletty, paitsi rajoitetuissa tapauksissa. Hän ennustaa pysyvää korkeaa työttömyyttä, epätasaisempaa tulonjakoa ja vaikeita sopeutumisongelmia vapaakaupan seurauksena. On mahdollista, että vapaakaupan monien epäkohtien paljastuminen vielä johtaa suunnanmuutokseen kohti tietynlaista protektionismia ja korkeampaa omavaraisuutta. vsk. Maamme luonto sisältää runsain mitoin rikkauksia, joiden harkittu, pienimuotoinen hyödyntäminen olisi luonnon korkotulojen hyväksikäyttöä ja niin ollen ekologisestikin mielekästä. alaisten eläinlajien kaupankäyntiä koskevan Cites-sopimuksen toimeenpano. Anderssonin mukaan EU:n sisämarkkinahanke perustuu massatuotannon aikakauden vanhentuneeseen ajattelutapaan, jossa kokonaan unohdetaan korkeisiin tullimuureihin perustuvan omaehtoisen talouspolitiikan myönteiset puolet. Turkulainen professori Jan-Otto Andersson edustaa suomalaisten taloustutkijoiden joukossa poikkeuksellista vapaakaupalle kriittistä näkemystä. YK:n kehitysohjelman (UNDP) tietojen mukaan maailman rikkain viidennes ansaitsee näinä aikoina yli 60 kertaa enemmän kuin köyhin viidennes. Sopimus esittää kaupallisten sanktioiden käyttöä sen ulkopuolisia maita tai sitä rikkovia maita vastaan, mikä siis on Gattin sääntöjen vastaista. On vain toivottavaa, ettei kurssinmuutos silloin ole liian myöhäistä. Tuskallisimmin se koskee köyhiä kehitysmaita: tällä vuosisadalla yli 70 prosenttia "itsenäistyneistä" siirtomaista on pakotettu elintarvikeriippuvuuteen ruuan tuojina. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät Vapaakauppaa ei suinkaan pidä aina ja kaikissa oloissa tuomita. MuJta kehityksestä ei voida milloinkaan olla liian varmoja. Voidaan tietenkin väittää, että jo tehdyt vapaakauppasopimukset ovat määränneet kehityksen suunnan ja että ·yritykset sen muuttamiseksi ovat turhia. Vapaakauppa rikastuttaa niitä, jotka siitä muutenkin hyötyvät, se estää köyhiä maita kehittymästä kohti omavaraisuutta, edistää kehitystä kohti vientikasvien tuotantoa harjoittavia suurtiloja ja heikentää köyhän maaseutuväestön elinoloja. Siitä ei tietenkään voida syyttää yksin vapaakauppaa, mutta varmasti se on keskeinen tekijä varallisuuserojen kasvussa. Nämä sanktiot olisivat selvästi ristiriidassa Gattin sääntöjen kanssa, minkä seurauksena sopimusta rikkovat valtiot voivat vedota Gattin suojelukseen. lrotektionismi Doug Wilson/Lehtikuva Maailmanmarkkinoiden halpa vehnä on syrJayttänyt monissa Länsi-Afrikan maissa paikalliset viljalajit durran ja hirssin
Keskemmällä vuoma muuttuu vetiseksi saranevaksi. Pehmeä ja sitkeä pinta on kantanut kulkijaa jo vuosikymmeniä. Tuoreet nuotionjäljet tienposkessa kertovat kuitenkin ensimmäisten hillojen tunnustelijoitten liikkuvan jo. Tie tulee lähes vuomalle asti, mutta muita kulkijoita ei näy. Tuulen puhaltaessa leppoisasti hirsien välistä on ladossa ajattoman rauhallista syventyä menneisyyteen. Täällä kaukaisella niittypalstalla täytettiin lato toisensa jälkeen luonnonheinällä, jota kevättalven lentokeleillä sitten reen kanssa kuskattiin maalikyliin. Raskaitten niittotalkoopäivien iltoina taSUOMEN LUONTO 8/96 55. Nyt suota laiduntavat vain porot, jotka kahlailevat innoissaan rehevällä vuomalla. Turvekerrokseen painuneet mönkijän jäljet kertovat, kuinka poronhoitotyöt keskittyvät edelleenkin soille hillastuskauden käynnistyessä. Vesi välkkyy kortteiden ja sarojen välistä ja näyttää upottavalta, mutta saapas painuu vain puolivarteen. Teksti ja kuvat: Jouni Klinga P orotokan vaimea kilkatus ja lätistely kantaa aavan laitaan. Niittokulttuurin maamerkit ovat harmaantuneet. vsk.. Sotavuosien jälkeen aavan syyskesä huokui vielä työn intoa. Suon rahkaisella laiteella on harvakseltaan pieniä valo14 Aapasuo elää kin raakileita
Suo testaa kärsivällisyyttä, kun pitkä jänne loppuukin pohjattomaan kuljuun ja on palattava kokeilemaan uutta reittiä. Moni viime vuosienkin satunnainen kulkija on jatkanut perinnettä, joltakin on jäänyt myös vanha takin riepu hirren väliin lepattamaan. Entisajan niittoväen vanha lato tarjosi näköaloja aapasuon luontoon ja tulevaisuuteen. Sen harjalla SUOMEN LUONTO 8/96 55. Ladon seinustalla suon herrasmieheksikin sanottu hyväryhtinen lettovilla kertoo paikan lähteisyydestä ja ravinteikkuudesta. D 15. Painauduin maihin ja odottelin, kun kosteuden kyllästämän saraikon yli vilkkuva korvapari lähestyi. Sammaltuntija voi riemuita yhyttäessään rimpisen koivuleton jänteeltä varman lettojen ilmentäjän, kullankiiltoisen kultasammalen eli "neidon kultatukan". Aina suolta ei löydy näin näkyviä tunnuslajeja, vaan halutessaan paneutua suon ravinnetasoihin saa penkoa sammallajistoa. Yön hetket olivat lintuharrastajalle yhtä juhlaa. Lapasotkanaaras lähti poikasten kanssa rantasaraikosta, ja kauempana selällä oli uiveloiden, pilkkasiipien ja mustalinnun sekaparvi. Pohjoisenkin suuria aapoja valmistellaan jo kiireellä vuosituhantisen kehityksen päätepisteeseen, missä niiden häviäminen on lopullista. Lato on kuin piilokoju, josta maisemaa voi tutkailla luontoa häiritsemättä. don hirsiin on koverrettu aikamerkkejä, joista vanhimmalla on ikää jo puoli vuosisataa. Liro on aapasuon vahti." Kiv, kiv, kiv", se varoittaa heti kimakasti, kun joku lähestyy, hätäillyt liro palasi pian jälkeläisten hoitoon, kun hahmoni hävisi maisemasta. Soita ovat monet karttaneet, eikä niiden arvoa ole useinkaan tunnustettu. Kettu kiersi lopulta kohteliaasti parin metrin päästä, mutta kääntyi vielä katsomaan taakseen kuin hyvästelläkseen. Vanhalta suokulkijalta aikoinaan saamani elämänviisaus pitää kuitenkin usein paikkansa: porot ikään kuin haistavat oikean reitin ja ihminen kulkee siellä missä porotkin. Kun linturetkelläni lopulta saavuin vetelien rimpien ympäröimälle vuomajärvelle, kurjet innostuivat varoittelemaan edessäni ja samalla huomasin rantaa myöten lähestyvän ketun. Liikuin keskiyöllä, ja vastatuuleen suojänteitä kierrellessä olkapäät peittyivät hyttysistä. Luontokuvaaja ja -kirjoittaja Jouni Klinga vieraili pohjoisen omalla suolla, aavalla. Ladon rakentajat ovat valinneet paikan huolella. Yö oli jo taittumassa eikä kummallakaan ollut kiirettä. Vielä ei suoluonto ole tavannut kohtaloaan kaupunkien nokisissa turvekattiloissa. Edellisellä viikolla olin tarkastamassa suuren vuomajärven linnustoa. Jo entisaikaankin suotyyppien rehevyys on kuitenkin ollut tiedossa, onhan peltoja raivattu ravinteikkaille lettosoille, siellä missä niitä on löytynyt. vsk. Jonkin aikaa soilla kulkiessa niiden maailma alkaa kuitenkin avautua. Kymmenen metrin päässä kumpuaa avoin lähde, ja raikas vesi virtailee ruosteen punertavaksi värjäämässä kasvillisuudessa hitaasti ladon hirsien ali. Linnustosta saa edustavan kuvan vain lyhyenä hetkenä alkukesällä, mutta kasvien ja sammalten pariin voi keskittyä vielä syksymmälläkin. Neljän metrin päässä se pysähtyi ihmettelemään saalistusreittinsä kummajaista. Järven päässä kiikari tavoitti kaksi hanhiparia, joista toisella oli poikanen
Jäljet menneisyydestä Kasvit ovat osa Porvoon historiaa. Kasviretkemme reitti: Kirkonmäen kautta Maarille ja sieltä Linnanmäen sivuitse takaisin vanhan kaupungin sydämeen. Pappilan ja linnan vanha satama Maari on lähes kasvitieteilijöiden pyhiinvaelluspaikka. Kasvi kulkeutui Porvooseen aikoinaan venäläisten sotilaiden mukana. Porvoon valtiopäivät pidettiin 1809, jolloin läsnä Vanha rohdoskasvi keltamo on tullut meille ilmeisesti keskiajalla. Heikki Laurila/Illusia . Arto Kurtto löysi kivimuurin kolosta harmion. Unikonsukuinen keltamo on myrkyllinen ja melko yleinen Etelä-Suomessa asumusten lähistöllä. Ja Maarin rannalla kohoava Linnanmäki puskee sisuksistaan ilmiselvää arkeologiaa, muinaisesta kulttuurista kertovia lajeja. Teksti: Alice Karlsson Kuvat: Jorma Laurila Porvoo versoaa historiaa Kesäkuun lopulla teimme retken vanhaan Porvooseen. Ja heti kun asfaltti allamme muuttui mukulakivikaduksi, aloimme nähdä kasveja kaikkialla. Kun taiteilija Louis Sparre vuosisadan vaihteessa puolusti Porvoon vanhan kaupungin säilyttämistä, hän teki sellaisen kulttuuriteon, joka saa tuntemaan nöyrää kiitollisuutta. vsk.. Linja-autoasemalta on vanhaan kaupunkiin puolisen kilometriä. Kiitollisia ovat myös ne lukemattomat botanistit, kasvitieteilijät, jotka ovat vuosien varrella käyneet tutkimassa ja keräämässä kasveja kaupungin pikkuruisten puutalojen pihoilta ja katujen varsilta. Oppaanamme oli Helsingin yliopiston kasvimuseon amanuenssi Arto Kurtto. Sieltä löydettiin kohta sata vuotta sitten tieteelle tuntematon lietetatar. 16 SUOMEN LUONTO 8/96 55
vsk. Liekö juuri hänen hevoselleen luodun murkinan mukana maahan putoillut muutamia harmion tai ukonpalon siemeniä. Joka tapauksessa venäläisten majailusta Porvoossa jäivät jäljet, jotka ovat vieläkin näkyvissä. Muinaisia seuralaisia Muinaistulokkaita, ennen 1600-lukua maahamme tulleita 17. Näkymä Maarilta vanhaan Porvooseen lienee muuttunut vain vähän niistä ajoista, kun paikka pääsi lietetattarellaan kasvi tieteellisiin julkaisuihin. Harmia ja ukonpalko ovat uustulokkaita. oli itse Aleksanteri 1. Muita Porvoossa tapaamiamme uustulokkaita olivat kevättaskuruoho, rikkanenätti , ketohärkki ja tahmavillakko. Ne ovat kulkeutuneet lajistoomme ihmisen mukana 1600-luvun jälkeen. Vanhassa Porvoossa on ymmärretty, että kasvit ovat osa kaupungin omaleimaista historiaa. SUOMEN LUONTO 8/96 55. Vihreys puskee esiin kadunvarsilta
Keskiajan kuisketta Maarin rannalla kohoava Linnanmäki on myös historiallinen paikka. Emme yrittäneet etsiä kasviharvinaisuuksia. "Ylipäätään näin hieno keto, jossa on sekoituksena muinaistulokkaita ja luonnonkasveja, on selvä viite todella vanhasta ihmisen vaikutuksesta." Keto oli pökerryttävän kaunis: mäkitervakot, keltamaksaruohot, huopakeltanot ja nuokkukohokit kukkivat täyttä päätä ja ketoneilikka oli hennolla nupulla. Nimensä se lienee saanut rönsyistään, jotka kiemurtelevat maata pitkin kuin humalaiset ikään. "Kyllä kaupunkiympäristössä voi olla jokaiselle jotakin." Kasvit ovat kuitenkin osa historiaa ja se pitäisi ottaa huomioon alueiden entistämisessä. Niittykasvit taantuvat Kurton mukaan on päivänselvää, että maatalouden muuttuessa ahot ja niityt kasvavat vähitellen umpeen. Kaikilla niillä oli tarina kerrottavanaan. Myös hukanputki on seurannut lääkekasvina entisajan ihmistä, vaikka se onkin vaarallisen myrkyllinen. Eräällä porraskivellä ihastelimme ikivanhaa rohdoskasvia keltamoa, joka tehoaa sappija maksasairauksiin sekä psoriasikseen. vsk.. Kumina on puolestaan maustekasvi, jonka on todettu edistävän ruuansulatusta. Maahumala on vanha rohto, ja sen nuoria lehtiä on käytetty salaatteihin. Osa harvinaisimmista niittykasveista häviää Suomesta, ja melkein SUOMEN LUONTO 8/96 55. "Tätä ei onneksi ole turhan paljoa siistitty." Myös Helsingin Suomenlinna sai Kurtolta kehuja: "Kustaanmiekassa ja Susisaaressahan valliniittyjä jopa hoidetaan polttamalla ja niittämällä." "Museovirastokin ymmärtää nykyään hyvin, että kasvit kuuluvat osana historialliseen ympäristöön", Kurtto kiitteli. Siinä joki kuroutuu lu18 sikkamaiseksi lahdeksi, johon kuunarit ja tervahöyryt entisaikaan ankkuroituivat. Mutta hän on lempeä mies. Arto Kurtto näki sen heti, kun hän oli luonut yleissilmäyksen rinteillä komeileviin kedon kasveihin. Suopayrtti on kulkenut ihmisen mukana niin kauan kuin sen juurakosta on tehty kotona saippuaa. Linnanmäen kedolla kukkivat kaikki kedon tunnuskukat Keltaiset huopakeltanot, valkoiset nuokkukohokit ja punaiset mäkitervakot kukkivat Linnanmäen kedolla. Pian teimme tuttavuutta suopayrtin kanssa, kohtasimme hukanputken, kuminan ja maahumalan. Vanhaa Porvoota Arto Kurtto piti hyvänä esimerkkinä kasviston kunnioittamisesta. "Nurmikon kasvit ovat aina pätkiksi leikattuja, jolloin niiden tunnistaminen on vaikeaa", Kurtto selvitti. Vanha satama kukkii Tuomiokirkolta on vain kivenheitto Porvoonjoen rantaan. Näkymä puusillalta kirkolle lienee muuttunut vain vähän niistä ajoista, kun kuuluisat suomalaiset kasvi tieteilijät Lindberg, Palmgren ja Collin sata vuotta sitten hääräsivät täällä assistentteineen. Nyt lahti on lähes kasvanut umpeen. Ketomaruna on arkeologinen johtokasvi, joka viestittää rautakautisista kalmistoista sekä varhaiskeskiaikaisten asumusten ympäristöistä. N urmikoillakin on monia lajeja Kun kiipesimme vanhan pappilan kautta takaisin kaupunkiin ja istahdimme puiston hoidetulle nurmikolle, Arto Kurtto löysi suurin piirtein peittämältämme alalta lajeja ihan vilisemällä: siankärsämö, syysmaitiainen, pihatähtimö, valkoapila, niittynurmikka, pihatatar, pihasaunio, pujo, voikukka, lutukka, jauhosavikka, kylänurmikka, savijäkkärä ... lajeja, Porvoossa on koko joukko. Veden rehevyydestä kertovat muun muassa sankat osmankäämikasvustot sekä limaskojen laulat. Nuokkukohokin runsaus erillisellä alueella kaukana pääalueesta kertoo myös ikivanhasta kulttuurista. Sen sijaan saimme nauttia ylväinä kohoavista keltakurjenmiekoista ja vedenpinnan valloittaneista kukkivista isolumpeista
kaikki muut taantuvat. vuilla. lciinnostavat Eniten Kurttoa kuitenkin kasvien kertomat tarinat menneisyydestä. maisijoita. Sen sukulainen peltovillakko ( oik.) on yleinen rikkakasvi. "Tokihan kaskeaminen synnytti kaskiahoja, mutta niiden pintaala on ollut aina reilusti pienempi kuin muun maatalouden luomien niittyjen." Karjan vähentyminen ja niittyjen umpeenkasvu on hyvin nuori ilmiö. Kannusruoho kasvaa meillä alkuperäisenä merenrannoilla. Suopayrtti on ikivanha hyötykasvi. vsk. "Oikeastaan suuntaus alkoi vasta 1950-1960-lusuoMEN LUONTO 8/96 55. Yadelmat, nokkoset ja koiranputket valtaavat alaa matalalta runsaskukkaiselta niittykasvillisuudelta. Kasvit osoittavat monella tavalla maaperän ja kallioperän oloja, on muun muassa kalkinsuosijoita ja metallinilMaahumala, "kissanminttu" , tunnetaan vanhana rohdoskasvina. Siihen asti elimme niittykasvien kulta-aikaa." Luonnonmukainen viljely ei pelasta ketoja niittykasveja. Tahmavillakko (vas.) tuli Suomeen ilmeisesti Pietarista rautateitse 1800-luvulla. Kannusruoho ja valkopeippi, ihmisen seuralaisia kumpikin. "Paljon oleellisempaa on se, että niitty-yhteisöjä on ruvettu hoitamaan korvaamalla vanha käyttö esimerlciksi toistuvalla niitolla tai varta vasten hanlcitulla karjalla." Historian huisketta "Kasvit kertovat historiasta ja vaikka mistä, kun vain osaa ja haluaa ymmärtää niitä", Kurtto sanoi. "Se joka tuntee kasveja, voi mennä täysin tuntemattomaan paikkaan ja lukea villeistä kasveista mitä siellä on joskus tehty ja kuinka vanha asutus on." Ja jotakin suurta on siinäkin, että kasvit saavat tarkkailijansa polvilleen. Vanhakantaisesta maataloudesta tehomaatalouteen siirtyminen ja karjan väheneminen on paljon vakavampaa Suomen kasvistolle kuin aikoinaan esimerkiksi kaskiviljelystä luopuminen. Ihmiset toivat kasvin mukanaan jo ammoin, sillä sitä voi käyttää kuten saippuaa. Haltioituneena vaikkapa siitä, että hennot punasolmukit tai keltakynsimöt yhä vain jaksavat pitää Vanhassa Porvoossa muistiin merkittyjä lajeja: harmia hevonhierakka hukanputki jalokiurunkannus juhannus ruusu juolavehnä jättipalsami jättitatar kannus ruoho keltamo ketohanhikki ketohärkki kevättaskuruoho kumina kyläkellukka kylämaltsa lehtohorsma lutukka maahumala maitohorsma niittynurmikka nokkonen otavalvatti peltoemäkki peltovillakko pihatähtimö pujo pukinparta punanata punapeippi punasolmukki rantanurmikka rikkanenätti rönsyleinikki suopayrtti tahmavillakko tarhatyräkki tummatulikukka ukonpalko valkoailakki valkopeippi vuohenkello lukuisten lehtipuiden taimia Maarissa: isolimaska isolumme keltakwjenmiekka mesiangervo osmankäämit pikkulimaska rentukka Linnanmäen niityllä: hakarasara hietalemmikki hoikkanurmikka huopakeltano keltakynsimö keltamaksaruoho keltamatara ketokaunokki ketokeltto ketomaruna ketoneilikka koiranputki mäkitervakko nuokkukohokki nurmipuntarpää pölkkyruoho vadelma 19. Porvoossakin vuosi vuoden jälkeen kasvitieteilijät ja -harrastajat kumartuvat pienten kasvien edessä milloin Maarilla, milloin Linnanmäellä ja kaupungissa
Rasvankiiltävä vesi seisoi . Birgitta heräsi johonkin ääneen, joka valaisi tajunnan kuin salama, väläytti kerralla näkyviin kaikki tekemättömät työt. Koko aamun voimistunut rauhattomuus iski varpaisiin SUOMEN LUONTO 8/96 55. Birgitan pöytä oli ikkunan ääressä ja hän oli työn lomassa seuraillut verkkaista vuodenaikojen vaihtumista soukassa merenlahdessa. "Ja hymyä!" Hän räiskäytti kuvan johtavasta lääkäristä, joka kätteli leijonien presidenttiä. Raskas aamusumu makasi vielä lahden pohjukassa. Tänään aallot eivät keinutta20 neet lempeästi rantaruohoja, vaan velloivat kapeassa lahdessa sinne tänne, söivät toisiaan. Kun tietäisi, mitä se ajattelee, Birgitta pohti ja nykäisi paperin koneesta niin äkkinäisesti, että se repesi. Eilan lapset kävivät koulua kirkonkylän ala-asteella, Birgitta tunsi lapsetkin. Oli kuulemma mennyt taas huonommaksi. Nainen istui korituolissa laiturin nokassa. Ne olivat vaaleita ja pyöreäkasvoisia kuin suuret kuut. Hänen nimensä oli Ella, sen Birgitta tiesi, kaikki tiesivät näin pienessä kylässä. Sitten hän lähti juoksemaan autolleen. Sitten hän alkoi tikuttaa tienhoitokunnan kokousselostusta. Hannele Huovi Kun Birgitta vilkaisi ulos toimituksen ikkunasta, hän näki, että nainen istui taas laiturilla. Hän oli kääriytynyt huopaan. Hän näytti tuijottavan syyskesän auringossa kimaltavia aaltoja. Tupakasta oli tarttunut paljaan ummehtunut haju. Ei kai hän ole ... Nainen oli vaalea ja aurinko paistoi ohuen tukan läpi. Kun hän joi toista kahvikupillistaan toimituksessa, hän vilkaisi laiturille. Vielä myöhällä, ennen nukahtamista, Birgitan silmissä häilyi Eilan kuva. Piti ennättää hotellille metsäseminaariin ja hän laski mielessään, että toinen puheenvuoro oli juuri alkanut, ehkä hän pääsisi asioihin jotenkin kiinni. Hän myöhästyi tilaisuudesta, jossa leijonat lahjoittivat väritelevision terveyskeskuksen vanhusten osastolle. "Oli se kauhea sairaus", Marja tolkutti silmät laajenneina. Kahvion aulassa Birgitta kuuli ohimennen, kuinka nurkkaan ahtautuneet leidit supattivat Eliasta. Mutta aurinko paistoi. Kyllä hän tiesi, että Eilalla oli keuhkosyöpä. Ella oli nuori. Kun hän nosti päänsä, nainen istui vielä laiturilla. Niin kuin kaikki tiesivät, että toimittajan nimi oli Birgitta Fors ja hän ajoi punaisella Fiatilla ja oli meluisa ja kiireinen nainen. Ne niiasivat ja sanoivat päivää ja toimittivat asioita arkipäiväisesti, niin kuin heillä ei olisi mitään hätää. liikkumatta. Sänky tuntui hikiseltä ja kostealta. vsk.. Uneen vajotessaan Birgitta ei nähnyt enää Eilaa, mutta aivan unen rajalla ryömi rauhallinen, kömpelö eläin hitaasti häntä kohti ja nielaisi hänet. Harva sai katsella sellaista maisemaa työhuoneen ikkunasta. . Birgitta nyökkäsi. Tuokion hän manaili käsialaansa ja yritti muistella riitaisia ukkoja Ylvan pirtissä. Hän ui sen sisällä, kuin sumussa tai maidossa. Leveät poskien luut nousivat esiin kuin kiinalaisilla. "Eikä se edes tupakoinut!" Birgitta huomasi', että he puhuvat Ellasta niin kuin hän olisi jo kuollut. Birgitta sävähti. Sairaalan talouspäällikkö juoksi perään, mutta Birgitta ei ehtinyt jäädä kokoushuoneeseen Laituri Markku Tanttu viinerikahveille. Osaston vanhuksia ei näkynyt missään. Siellä ei ollut ketään. Birgitta kääntyi kirjoituskoneen puoleen ja levitteli ympärilleen pöytäkirjat ja sotkuiset muistiinpanot. Mutta nyt Birgitta näki naisen, jyrkän rannan ja kapean laiturin, joka kurotti pitkälle veteen. Haaleansiniset silmät katselivat ystävällisesti valkoisten ripsien alta. Hyväntekijöistä piti aina ottaa kuva. Vesi oli jo kylmän sinistä, jotenkin täydellistä ja itsenäistä