Tilaushinnat Vuosikerta ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 290 mk. Jäämme jännittyneinä seuraamaan, miten ohjeita noudatetaan maastossa. vsk.. 17.12. ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirak:kotie 6 01200 Vantaa puhelin (90) 876 9100 telefax (90) 876 6150 lrtonumero 33 markkaa. (90) 642 881 telefax : 446 914 Päätoimillaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Anne Brax Antti Halk:ka Iiris Lappalainen Markku Tanttu (ulkoasu) Toimituksen sihteeri Aila Malk:ki Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen lSSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Metsiköiden eri-ikäistä rakennetta suositaan, ja erämaissa metsähallitus on valmis käyttämään jopa ns. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja säästötilaus 235 mk. Ohjeita on luvattu noudattaa myös Kessin talousmetsäosassa, joka ei kuulu erämaalain piiriin. llmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 9 20.10. Ainakaan lähivuosina hakkuisiin ei ole mitään tarvetta, sillä metsissämme on kymmenin miljoonin kuutioin hakkuuylijäämää. 10 18. Erämaita rauhoitettiin kaikkiaan 15 000 neliökilometriä, mutta suurin osa suojellusta alasta on joko puutonta tai kitumaata. (90) 654 198, 627 927 ja 627 957. Metsäautoteitä ei rakenneta, vaan puut korjataan tilapäisiä talviteitä pitkin. Metsähallitus on pystynyt kuoriutumaan vanhoista asenteistaan ja näkemään erämaiden luonteen uudella tavalla. 21.01. Hakkuuohjeet ovat myönteinen yllätys. Kasvullista metsämaata on vain 570 neliöki lometriä, mutta melko vähäisestä pinta-alastaan huolimatta nämä metsät ovat luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kannalta erittäin arvokkaita. Metsiä luvataan hakata varovaisesti ja maaston luontaisia muotoja kunnioittaen: Vanhoja puita säästetään ja hakkuualat uudistetaan luontaisesti; keloihin, kolopuihin ja pökkelöihin ei kajota, ja maapuitakin luvataan jättää lahottajien iloksi. Saavatko erämaametsät huokaista helpotuksesta. osan suojelukahinoistaan kuulun Kessin metsistä hakkuilta kokonaan, osaa käsitellään aikaisempaa varovaisemmin. l 1. Myös hakkuutavoitteista on tingitty ja osa Kessin alueesta jätetään toistaiseksi hakkuiden ulkopuolelle. Ohjeet säästävät mm. 1 16.12. Miksi siis kiirehtiä kaatamaan varsin luonnontilaisiSUOMEN LUONTO 8/92 51. Erämaametsien hoito-ohjeiden linjana on luonnonmukaisuuden, keveyden ja pienipiirteisyyden korostaminen. Metsähallitus julkisti Lapin erämaa-alueiden metsien hoito-ohjeet syyskuussa. 19.11. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. jatkuvan kasvatuksen periaatteita, jotka se aiemmin on kolmasti kieltänyt. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 52. M etsähallitus julkisti syyskuussa hoito-ohjeet Lappiin erämaalailla vuonna 1991 perustettujen suojelualueiden metsille. On hyvä, että erämaiden hakkuuohjeet pyrkivät luonnonmukaisuuteen, mutta metsähallituksen olisi syytä myös vakavasti pohtia, miksi erämaametsiä ylipäätään pitäisi kaataa. Hakkuuohjeissa on paljon sellaista, mitä metsähallitus aiemmin piti mahdottomana. Laissa säädettiin, että osaa erämaiden metsistä voidaan käsitellä luonnonmukaisin hakkuin. Säästötilaus 265 mk. 2 z u.J 6 ::J V) SUOMEN LUONTO Runebergin.katu 15 A 23 00100 Helsinki puh. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä
15 Rastaiden mustalammas, Jouko Kuosmanen ................ 56 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Ehkä metsähallitus saadaan tunnustamaan, että kevyempi linja on realistinen vaihtoehto myös talousmetsissä. 8 1992 Kotimaasta .......................................................................... Laatulehdet ovat lama-aikanakin hyvä sijoitus. Itäiset ja pohjoiset kasvija eläinlajit leimaavat taigametsää. Siksi olemme julistautuneet luonnon äänenkannattajaksi. Lapin hitaasti kasvanut, kova ja kaunis puu on niin arvokasta, että sitä pitäisi käyttää säästeliäästi ja vain arvoaan vastaaviin tarkoituksiin: rakennusja kotitarvepuuksi sekä esimerkiksi huonekaluihin. 16 Räkättirastasparvet vaeltelevat näinä aikoina pihjajanmarja-apajia etsien ja muuttomatkaan valmistautuen. Naavojen kohtaloa selvitellään sivuilla 24-25 ja Kuusamon seutua esitellään sivuilla 26-37. Harrastajan havainto: Etelä-Suomen naavat ja lupot elpymässä, Jaakko Heinonen ........................................... Hitaasti kasvava erämaiden puu ei mätäne pystyyn, vaan malttaa odottaa korjaamistaan pitempääkin. 3. Kahden meren välissä, Seppo Vuokko ......................... vsk. Ei kai erämaametsiä hakata vain siksi, että metsähallituksesta on tullut liikelaitos ja Ylä-Lapin hoitoalueen pitää tuottaa vaaditut markat vaikka väkisin. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Se, että erämaiden metsiä aiotaan nyt käsitellä lempeämmin, on pitkälti erämaaliikkeen aktivistien ansiota ja osoittaa, että rohkealla kansalaistoiminnalla voidaan asioihin vaikuttaa. Luonnonsuojeluliike voi olla varsin tyytyväinen erämaiden hakkuu-ohjeisiin, vaikka parempi vaihtoehto olisikin jättää erämaat kokonaan rauhaan. Paras anti hakkuuohjeista saattaa pitemmän päälle koitua erämaametsien ulkopuolelle: Ovathan luonnonsuojelijat jo kauan vaatineet metsien käsittelyn keventämistä, metsäluonnon pienipiirteisyyden huomioonottamista ja moninaiskäytön kunnioittamista. 52 Kysy luonnosta .................................................................. Suomen Luonnon tärkeimpänä tehtävä onkin puolustaa luontoa ja edistää ympäristönsuojelua yhteiskunnassa. Miten tämä on mahdollista aikana, jolloin lehtien levikit putoavat kilvan kuin syksyn vaahteroista lehdet. Suomen Luonto sadantuhannen kerhoon Suomen Luonnon levikki on viime vuosina noussut tasaista tahtia. 24 Luonnossa kulkijan silmiin osuu nykyisin yllättäviä, uusia naavatai luppotupsukoita. Maakunnat tutuiksi: Koillismaa Kuusamon seudun maisemissa on jylhyyttä, tuntureita, vaaroja )a rotkolaaksoja. .48 Kirjoja ............................................................................... Murenevaa kauneutta, Mikko Kuusinen ........................ Summaries of the Main Articles ........................................ Valitettavasti suomalaisella luonnolla ei mene yhtä hyvin kuin Suomen Luonnolla. Ulkomailta ......................................................................... .4 Kuluttajan valinnat ............................................................ Päättäjiin vaikuttaminen on erittäin keskeistä, mutta vielä tärkeämpää on voimistaa kansalaismielipidettä luonnon puolesta sen voima saa päättäjiinkin vauhtia. Edes lama ei ole pidätellyt levikin kasvua. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 8/92 51. Lisäksi Itä-Lapin metsät ovat Kuolan saasteiden raskauttamia ja monien asiantuntijoiden mukaan niitä ei tämän takia pitäisi hakata ollenkaan. Sellunkeitto Lapin arvopuusta on häväistystä. 10 Uusi ajattelu rientää luonnon avuksi, Osmo Sarin ........................................................................ 58 Metsän peitossa ............................................................. Ilman luonnonsuojelijoita erämaita olisi kohdeltu entiseen tylyyn tyyliin. 51. Luonnon ja terveellisen ympäristön arvostus on selvästi lisääntymässä; yhä useampi on huomannut, että luonnosta saa rikkautta ja iloa elämäänsa. Tilaajia on nyt yli kuusi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Viime aikoina arvoja on myös alettu laittaa uuteen järjestykseen. vuosikerta na säilyneitä erämaametsiä. Omavaraisuuden puolesta, Antti Vahtera ...................... 44 Mielipiteitä, keskustelua .................................................. Jos näin on, asia vaatii pikaista korjausta. 12 Puheenvuoro ekofilosofiasta, joka kyseenalaistaa länsimaisen luontosuhteen ja etsii uutta ajattelutapaa. 26 Virrassa vilisten, koskessa kolisten, Pertti Ti.kkanen 35 Saksan villi luonto on idässä, Irene Rautio ja Matti Valta ........................................................................ Syyskuussa tehdyssä levikintarkastuksessa rikkoutui sadantuhannen raja (102 917, LT 16.9.92). Tämä selittänee sen, että taloudellisesti vaikeinakin aikoina tietoja harrastelehdet voivat jopa lisätä levikkiään, kun taas viihdelehdet menettävät lukijoitaan. Ihmiset miettivät tarkemmin, mihin aikaansa ja rahojaan uhraavat. Suomen Luontoa on useamman vuoden ajan markkinoitu tehokkaasti, mutta menestyksen taustalla on toivoaksemme kiinnostavan lehden lisäksi kansalaisten kasvanut huoli ympäristön tilasta ja luonnon tulevaisuudesta. 18 Jäkäliä on kaikkialla: palleroina kalliolla, värilaikkuina kivien kyljissä, röpelönä puiden oksilla ja rungoilla. .38 Entisen Itä-Saksan alueella on sekä hienoja luontokohteita että pahoin saastuneita seutuja. 59 Kansikuva: Hannu Hautala on kuvannut kuukkelin Kuusamon naavakuusessa
luonnon kemiallinen vastustuskyky on kulunut loppuun. Arvioita herkimpien järvija metsäluonnon ekosysteemien häviämisen talousvaikutuksista ei ole. Tarkasteltavana on tasapainotilanne, jossa maaperän ja järvien puskurikyky ·eli 4 Ahven häviää järvistä siksi, ettei sen kutu happamassa onnistu. Järvistä taas kolmannes näyttää tutkimuksen mukaan ennen pitkää muuttuvan ahvenelle, hauelle ja särjelle elinkelvottomaksi. Tähän dramaattiseen tulokseen päätyivät ympäristötutkijat Juha Kämäri, Martin Forsius, Matti Johansson ja Maximilian Posch, kun he tutkivat päästöjen suhdetta luontomme sietokykyyn. Raportin mukaan vasta 70 prosentin vähennys vuoden 1985 happamoittavasta laskeumasta -johon vaikuttavat päästöt niin kotimaassa kuin ulkomaillakin riittää suojelemaan metsämaan ja suurimman osan järvistä. "Tämä saattaa tapahtua muutaman kymmenen vuoden kuluessa", sanoo Johansson. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Tilanne on pahin punaisissa ja tummanpunaisissa ruuduissa. Pahimmin uhattuja ovat pienet järvet. jossa niitä on. Raportin ennustaman tulevaisuuden vaikutusta metsätalouteen ei ole laskettu, sillä epävarmuustekijöitä on paljon. Järvet saavat rikkiä liikaa näin riemunkirjavasti. Ruotsalaiset puhuvat keskimäärin paristakymmenestä vuodesta. Tilanteen korjaamiseen tarvittavat päästövähennykset ovat raj~ja. Monet Suomen eteläosan ekosysteemit eivät nykyisellä rikkija typpipäästöjen kehitysvauhdilla säily elinkelpoisina. Kaakkois-Suomessa suurin osajärvistä nn uhattuina. Ruotsalaislaskelmien mukaan menetys on Ruotsissa ja Suomessa noin prosentti bruttokansantuotteesta, jos päästöt pysyvät vuoden 1990 tasolla. Ylitysalueiden metsänkasvu vastaa tällä hetkellä kahta kolmannesta koko maan metsänkasvusta. Kuvan ahven on kuvattu Puumalan Kyl/iönjärvellä. Kyseessä on mmenomaan lähivuosikymmenien kehitysnäkymiä koskeva tutkimus -se ei liity tuhoihin, joita happamat sateet suoraan saavat aikaan. Joka tapaukseessa on mahdollista, etteivät nykyisten nuorten aikuisten lastenlapset lähdekään ukin kanssa onkimaan ahvenia. "Puiden hienojuuriston toiminta uhkaa nykytiedon mukaan muuttua huonompaan suuntaan koko Etelä-Suomessa, jos päästöjä ei oleellisesti vähennetä", sanoo Matti Johansson, vesija ympäristöhallituksesta. Jäljelle jäävät ahvenet kasvavat yhä isommiksi. Vaikutukset alkavat ilmeisesti näkyä muutaman vuosikymmenen kuluessa. Antti Halkka Tarkempia tietoja julkaisussa Happamoittavan laskeuman kriittinen kuormitus Suomessa, selvitys 111, 1992, ympäristöministeriö. Järvien ja metsämaan kriittisen kuormitusstason kartoissa Suomi on surullisenkirjava. Suomen maaperä vaarassa -joka kolmas järvi voi menettää arvokalansa meq/m2/8 D nodala < 111 0-10 10-20 20-30 • >30 meq/m2/a D nodala ii!i < 111 0-10 10-20 20-30 • >30 Ien 100 prosenttia D <O • 0-20 • 20-40 40-60 • >60 Metsämaiden rikkikuormitus y littää maaperän sietnkyvyn knko Etelä-Suomessa. ~00 Yhteenlasketun typpi1a rikkilaskeuman pitäisi vähentyä radikaalisti. Tarvittava vähennys on ku vassa ilmaistu prosentteina vuoden /985 kokonaislaskeuman arvosta kartassa punaisella merkityillä alueilla välttämätön vähennystarve on peräti r,n prnsenttia. Rikin ja tvpen yhteisvaikutus voi hävittää arvokalat keskimäärin ioka kolmannesta järvestä. Kriittinen ajankohta vaihtelee eri puolilla maata ja se on myös erilainen eri tyyppisissä järvissä ja metsissä. vsk.. Tutkijapiireissä varsin kiistanalaisen laskelman mukaan Suomelta siis häviäisi vuodessa noin viisi miljardia markkaa. jotta luonnon sietnkykv ei ylittyisi
Myös bensiinin perusveroa korotetaan 32 pennillä litralta, ja fossiilisten polttoaineiden lisäveroa nostetaan. sia ja heille tukena, kun Vuotoksen altaan rakentamista käsitellään vesioikeudessa", iloitsee luonnonsuojelusihteeri Upo Kuronen. Sähköä kului kaksi prosenttia edellisvuotista vähemmän, koska kotitaloudet ja palveluelinkeinot vähensivät sähkönkulutustaan selvästi. "Ne ovat valtakunnan mittakaavassa pikkurahoja. johon on varattu hieman yli neljä miljoonaa. Toteutumistaan odottavat edelleen monet ohjelmat. vsk. Liitto saa lahjoituksena maata Kemijoessa olevilta Keminsaarilta ja Kokonaavan suolta yhteensä muutaman hehtaarin verran. Tarkoitukseen varatut rahat ovat budjetissa luonnonsuojelun yleismenot -kohdassa. Jätehuollon ja ilmansuojelun kehittämisavustukset vähenevät tämänvuotisesta lähes puolella. Ympäristöverojen tuoton arvioidaan olevan hieman yli prosentti kaikista veroluonteisista tuloista. Ensi vuonna alkavat langeta maksettaviksi esimerkiksi valkoselkätikan suojelemiseksi tarvittavien noin tuhannen metsähehtaarin ostorahat", kertoo ylitarkastaja Pertti Rassi ympäristöministeriön luonnonsuojeluosastolta. Niistä täysin valmiita on vasta kaksi, mutta useiden valmistelu on jo loppusuoralla. Typpilannoitteille määrättyä maksua sen sijaan alennettiin tänä syksynä. Suomen Rio de Janeirossa allekirjoittama biodiversiteettisopimus velvoittaa uhanalaisten lajien suojeluun. "Ympäristöverot eivät tämän suuruisina suuntaa kulutusta", arvioi Esko .loutsamo. Viime kesänä tieliikenne kasvoi tielaitoksen mukaan noin prosentilla edellisvuodesta, lähinnä siksi, että kotimaan matkailu lisääntyi. Naapurimaahan Ruotsiin verrattuna tämä on varsin vähän; Ruotsissa ympäristöja energiaveroilla kerätään noin 50 miljardia kruunua eli kolmisen prosenttia bruttokansantuotteesta. "Suojelu olisikin pitänyt hoitaa rantalailla", sanoo luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Esko ,Joutsamo. J,a mikä parasta: kun allashanke romutetaan, liitto omistaa palaset arvokkaista luonnonsuojelukohteista!" D ten omistamista maista on jo lunastettu puolet. KOTIMAASTA Budjetin leikkaukset kylmäävät luonnonsuojelijoita Valtiontalouden säästölinja vie rahaa luonnonsuojelualueiden hankinnalta ja jätteiden hyötykäytöltä. Uhanalaisten lajien suojelusuunnitelmia on vireillä satakunta. Kolin suojelu edistyy hyvää vauhtia; ympäristöministeriön mukaan yksityisLuonnonsuojeluliitto saa maata Vuotokselta Metsänraivaus on jo aloitettu suunnitellulla allasalueella, vaikka asian käsittely vesioikeudessa voi kestää vuosia Suomen luonnonsuojeluliitto liittyy Vuotoksen maanomistajien joukkoon. Jos Suomi pyrkisi samaan osuuteen, meillä pitäisi kerätä ympäristöveroja kymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna. "Vastaisuudessa Suomen luonnonsuojeluliitto voi Jarjestää altaan vastaista toimintaansa Vuotoksessa omalla manttaalillaan. Työttömyys vähentää kuitenkin työpaikkaliikennettä, ja autojen määrä vähenee nykyisten uusien autojen myyntilukujen vallitessa väistämättä. kuten soidensuojeluohjelma, jonka maista oli lunastamatta syyskuussa vielä lähes viidennes eli noin 10 000 neliökilometriä sekä lintuvesien suojeluohjelma. "Kaikkien lajien pelastaminen vaatisi suojelukomitean arvion mukaan noin 20 miljoonaa markkaa vuodessa. Kierrätyskeskusten perustamiseen, kompostointikokeiluihin ja muihin hyötykäyttöhankkeisiin jää vain noin kymmenen miljoonaa. Myönteinen kehitys pysähtyy täydellisesti", harmittelee ylitarkastaja Rainer Lahti ympäristöministeriön jätehuoltotoimistosta. sähkövero, jolla on tarkoitus kerätä valtiolle noin 750 miljoonaa. D 5. Maan myyjät saattavat siis saada hinnan useassa erässä, mutta heillä on varmuus rahojen tulosta. Maaostoja ja -korvauksia tosin helpottaa se, että ympäristöministeriö saa nyt ensi kertaa valtuudet tehdä sitoumuksia myös tuleville vuosille. Vähistä rahoista suuri osa, ensi vaiheessa kaksi kolmasosaa, on käytettävä rantojen suojeluun, jolloin vanhojen metsien, lintuvesien ja soiden suojelu vaarantuu. Olemme myös muiden maanomistajien kanssa tasavertaiSUOMEN LUONTO 8/92 51. Ensi vuonna otetaankin käyttöön uusi haittavero. Osa summasta menee muihin tarkoituksiin. Teollisuudessa sähkönkulutus pysyi ennallaan. Ensi vuoden budjetissa luonnonsuojelualueiden hankintaja korvausrahat vähenevät 35 miljoonalla eli vajaalla neljäsosalla tästä vuodesta. Anne Brax Energiankulutus ja liikenne vähenevät Suomessa Energian kokonaiskulutus laski kauppaja teollisuusministeriön mukaan vuoden ensimmäisellä puoliskolla kolme prosenttia verrattuna vuoden 1991 vastaavaan aikaan. Vuoden 1993 budjettikirjasta näkyy myös, että uhanalaisten lajien suojeluun ei suhtauduta toistaiseksi kovin vakavasti. Yhteensä vuosien 19931995 ostoja korvaussitoumuksiin on varattu yli 300 miljoonaa markkaa. muun muassa yksityismaiden suojelualueiden hoitoon. "Nyt Kemijoki Oy joutuu hieromaan kauppoja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen taloudellisten ohjauskeinojen käyttöönoton ympäristönsuojelussa. Typpiveron tuottoa on käytetty lähinnä maatalouden ylituotannon rahoitukseen. Lahjoittajat ovat Kosti Tiihonen ja Jouni Pelkonen Pelkosenniemeltä. Liikenteen polttoaineiden kokonaiskulutus ei muuttunut, sillä moottoribensiinin käytön kasvu (yksi prosentti) ja dieselöljyn käytön väheneminen (kaksi prosenttia), kumosivat toisensa. Vuonna 1991 liikenne väheni 1,6 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Rantojensuojeluohjelma on räjäyttänyt pankin
Juuri Camecon suunnitelmat rakentaa kaksi avokaivosta kalaisan Wolleston-järven läheisyyteen huolestuttavat Prebblen edustamaa Saskatchewan EnvironY dinsulku 35 haluaa ydinvoiman vastustajat esiin Uusi ydinvoiman vastainen liike haluaa kaivaa esiin piilossa olevat ydinvoiman vastustajat. Ydinsulku 35 -liikkeen käynnistäjien mukaan suomalaisten enemmistö ei halua perustaa energiapolitiikkaa ydinvoiman varaan. Lahoavalla puulla elävät uhanalaisimmat eliölaj imme ovat kaikonneet talousmetsistä jo kokonaan. Ydinsulku 35 on riippumaton kansalaiskampanja, jossa mental Societya, joka on osavaltion suurin ympäristöjärjestö, sekä monia muita ympäristöja kansalaisjärjestöjä. Sinänsä tervetullut selvitys ei kerro, mitä puun entistä tar6 teen ilmaisua tarvittaisiin, sillä eduskunta päättää viidennestä ydinvoimalasta syksyn aikana. Talousmetsien lajisto on melko tavanomaista, kertoo tutkija Rauno Väisänen vesija ympäristöhallituksesta. Tällä puumäärällä voitaisiin korvata lähes kahden miljoonan öljytonnin verran fossiilisia polttoaineita tai yhden ydinvoimalan tuottama energia. Peter Prebblen mukaan kanadalaiset eivät saa tietää, mitkä yhtiöt ostavat kanadalaista uraania. Lisätietoja saa Ydinsulku 35:n kampanjakonttorista, jonka osoite on Tallberginkatu 1 D lokero 48, 5. Vasta Helsingissä hän sai kuulla, että Teollisuuden Voima allekirjoitti samoihin aikoihin uuden uraanintoimitussopimuksen kanadalaisen Cameco-kaivosyhtymän kanssa. Puun käyttö toisi arviolta jopa 20 000 uutta työpaikkaa. Tieto Teollisuuden Voiman uraaniostoistakin tuli Suomesta. Sähkölaskusta voi jättää maksamatta 35 prosenttia. Kirjoita tilillepanokortille "Ydinsulku 35 ". Nykyisin osuus tosin saattaa olla hieman pienempi, sillä kotimaisen ydinenergian osuus sähköntuotannosta oli viime vuonna alle 30 prosenttia, ja tuontisähkö lisää osuutta korkeintaan parilla prosentilla. Anne Brax on kuitenkin näkyvästi mukana ihmisiä useista eri järjestöistä, muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitosta, Luonto-Liitosta, EVY :stä ja Greenpeacesta. Peter Prebble vieraili Suomessa syyskuun puolessavälissä Helsingin yliopiston kutsumana kertomassa uraaninlouhinnan ympäristövaikutuksista. krs, 00180 Helsinki. Ärjänsaari on osa laajaa Manamansalosta Kajaaniin ulottuvaa harjualuetta, ja se erottautui saareksi vasta 1400 vuotta sitten. Linnuston arvoa nostaa erityisesti itäpään hiekkasäipällä pesivä lapintiirayhdyskunta. Vaikka uraanin ja jätteiden käsittely onkin kehittynyt viime vuosina turvallisemmaksi, on kymmenen viime vuoden aikana Saskatchewanin laitoksista päässyt 125 radioaktiivista vuotoa luontoon. Ydinsulku 35 kehottaa jokaista keksimään omat keinonsa sanoa: ei viidettä ydinvoimalaa. Saaren pituus on neljä kilometriä ja pinta-alaa sillä on noin neljä neliökilometriä. Niitä ovat seuraavan kempi korjaaminen ennestäänkin yksipuolisista talousmetsistä merkitsee metsien elämälle. Yhtiö on käyttänyt saarta 1930-1 uvulta SUOMEN LUONTO 8/92 51. KOTIMAASTA Vieras uraanin alkulähteiltä "Suomen päätös viidennestä ydinvoimalasta koskee myös kanadalaisia, australialaisia ja kiinalaisia", sanoo kanadalainen ympäristöasioiden tutkija Peter Prebble. Liike kehottaa lähettämään tiedon osallistumisesta sekä jollekin kansanedustajalle että kampanjan toimistoon. Puhelinnumero on (90) 694 9913. Teollisuuden Voima on vakuuttanut asioiden olevan kunnossa kaivoksissa ja kuitannut ympäristöaktivistien huolen liioitteluna. Peter Prebblen kotiseudulle Saskatchewanin osavaltioon jää jokaista Suomeen tuotettua uraanitonnia kohti neljä sataa tonnia radioaktiivista kaivosjätettä. Pääosa saaresta on komeaa mäntykangasta, luontoa monipuolistavat pienet suot ja lehtoalueet. Maan ravinnetasapainon säilyttämiseksi riittää selvityksen mukaan puiden lehtien ja neulasten jättäminen metsään. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden uhrien keräystili on ps-tili 1975765/Ympäristökeskus. Ritva Kupari Peter Prebble pelkää uraanikaivosten saastuttavan Wolleston-järven veden. lokakuuta ja oman sähkönkulutuksen vähentäminen kolmasosalla. Saari on Yhtyneiden Paperitehtaiden (entinen Kajaani Oy) omistuksessa. sähkölaskun osittainen maksuboikotti, sähköttömän päivän vietto 16. Se tarjoaa kuitenkin joitakin yhteisiä toimintatapoja. Tiedonsaanti vaikeuksista huolimatta Suomessa on käynyt aikaisemminkin Saskatchewanista lähetystöjä vetoamassa suomalaisiin uraaniostojen lopettamiseksi. Sähkölaskusta vähennetty markkamäärä pyydetään maksamaan Tshernobylin onnettomuuden uhreille. vsk.. Taustalla siintää espoolaisjärvi. Nyt nukkuvan enemmistön mielipiPuuenergiaa talousmetsiä söstimällä Metsäntutkimuslaitos on selvittänyt puuenergian lisäkäytön mahdollisuuksia ja päätynyt siihen, että pienikokoisen harvennuspuun ja hakkuutähteen kerääminen metsistä energiakäyttöön nostaisi puuperäisen energian osuuden 14 prosentista 20 prosenttiin energian kokonaiskulutuksestamme. Yhtyneet rahastaa rantojensuojeluohjelmalla Ärjänsaari Oulujärven Ärjänselän suurimpana saarena on kuuluisa laajoista hiekkarannoistaan ja komeista, lähes 20 metriä korkeista vyörytörmistään. Kaivosjätteet säilyvät radioaktiivisina yli 100 000 vuotta. Metsän monimuotoisuus joka tapauksessa kärsii puuaineksen poistosta miten, siihen Metsäntutkimuslaitoksen Metsäenergia-raportti ei edes yritä antaa vastausta. Teollisuuden Voima tuo ydinvoimaloihinsa uraania näistä maista. Sähköstä on tuotettu ydinvoimalla tämän verran, josta johtuu myös liikkeen nimi. ·Entä metsän eliömaailma
Suojelu voi kuitenkin koitua herkän saaren kohtaloksi, sillä Yhtyneet on laatimassa Ärjään rantakaavaa ulosmitatakseen rantojensuojelukorvauksia. Rakennusoikeuden mitoituksessa yhtiö on ilmoittanut lähtevänsä rantaviivan pituudesta ja saaren pintaalasta. "Kun aloitimme hakkuut, ei alueella ollut minkäänlaista suojeluvarausta. Jostain kutnman syystä entiset määrät eivät tunnu riittävän", sanoo Ilpo Kuronen. KOTIMAASTA Suomi ratkaisee Itämeren lohen kohtalon Säätelemätön lohenkalastus uhkaa Itämeren luonnonlohia. Mikäli rantojensuojeluohjelmasta tulee köyhtyvien metsäyhtiöiden rahastuskeino, on ohjelman tarkoitus epäonnistunut. Kajaanin ympäristötoimisto esittikin, ettei rantakaavaa tule laatia erillisinä Ärjänsaareen, vaan alueen käyttömuodot päätettäisiin osayleisjelun kannalta olisi liittyminen sopimukseen aivan ratkaisevaa", arvioi saman laitoksen tutkija Marja-Liisa Koljonen. Luonnonsuojelijat ottivat uutisen tyrmistyneinä vastaan. Sitä hakivat luonnonsuojelijat vasta hakkuiden alettua. Ärjänsaari on harjujensuojelualuetta ja kuuluu myös rantojensuojeluohjelmaan. Neljään erilliseen palstaan oli liputettu kaadettavaksi noin 40 hehtaaria ikivanhaa luonnonmetsää. Maamme itsenäisyyden 75-vuotisjuhlateemaan kuuluu yhtenä osana luonnontilaisten metsien suojeleminen. Ärjässä ei ole mahdbllista lisätä rakentamista aiSuolakankaan suojelussa osavoitto Elokuussa keskeytettiin hakkuut metsähallituksen Nurmeksen hoitoalueella ns. Meillä oli se käsitys, että alueella voidaan suorittaa metsätöitä aivan normaalisti." Itä-Suomenkin valtionmaiden luonnontilaiset metsät on hakattu vähiin. Kuluvan vuoden aikana ratkeaa eteläisen Suomen valtionmaiden aarniometsien kohtalo. lä ja Pohjanlahdella esitettiin Varsovassa 140 000 lohta, mikä ei kelvannut. Yhtiö on rantakaavan laadintaa koskevassa esityksessään todennut, että "rantakaaSUOMEN LUONTO 8/92 51. Ratkaisevaksi tulee muodostumaan ministeri Martti Puran kanta, sillä hän on ottanut ministeriössä lohikysymyksen niin sanotusti haltuunsa. Antti Halkka kaavassa, joka on laajemmalle alueelle jo vireillä. "Aikaisemmin kiintiöistä on luovuttu saman tien, jos kaikki valtiot eivät ole niitä hyväksyneet", sanoo Varsovassa lohiasiantuntijana mukana ollut Erkki Ikonen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Pääosa saaren rannoista on täysin rakentamattomia. Niiden suojelemiseksi on pitkään rajoitettu myös istutettujen lohien kalastusta, sillä luonnonlohet tulevat kalastetuiksi yhdessä samaan mereen syydettyjen istukkaiden kanssa. Pallo on maaja metsätalousministeriöllä. Mantereen rantojen mökittyessä Ärjä on ollut viimeisiä rantautumispaikkoja jokamiehen oikeudella liikkuneille. "Koko Itämeren lohensuova palvelee myös korvausten arviointiperusteena rantojen suojeluohjelman toteuttamisessa". Kimmo Repo heuttamatta peruuttamattomia haittoja luonnolle. "Kyseessä on todella käsittämätön lyhytnäköisyys." Luonnonlohia on Itämeren lohista enää joka kymmenes. Nyt tarvitaan jokaisen palasen säilyttämistä, sillä suuret yhtenäiset ikimetsät on jo hakattu pieniksi kaistaleiksi. vsk. "Hakkuut Mujejärven Suolakankaalla keskeytettiin heti kun luonnonsuojeluväki sitä tuli paikan päälle vaatimaan", kertoo Nurmeksen hoitoalueen aluemetsänhoitaja Paavo Soikkeli. Miettimisajan antaminen ei ole kuulunut komission käytäntöön, vaikka pykälissä 90 päivän harkinta-ajasta puhutaankin. Nyt tilanne on toistaiseksi jäissä ja asia on ympäristöhallituksen käsiteltäväna. Antti Ylitalo 7. Monitoimikoneet ehtivät aloittaa metsän parturoinnin, mutta lähialueiden luonnonsuojeluväki ehti onneksi ajoissa paikalle ja hakkuut saatiin keskeytettyä. Metsähallitus aikoi panna sileäksi kymmeniä hehtaareja komeaa aarniometsää. Osayleiskaavassa rantojensuojeluohjelman mukainen suojelualue voitaisiin toteuttaa. Lohen loukkupyyntiä Selkämerellä. Suomelle ja Virolle annettiin joulukuun alkupäiviin asti aikaa ilmoittaa, hyväksyvätkö ne sittenkin kiintiönsä. Ympäristöarvot unohtuivat kuitenkin kaupunginhallituksessa, joka päätti puoltaa rantakaavan laadintaa lääninhallitukselle. Myös Viro oli tyytymätön sille tarjottuun lohimäärään. "Jos kiintiöjärjestelmä romuttuu, luonnonlohi voi hävitä viimeisistä kutujoistaan", sanoo luonnonsuojelusihteeri Ilpo Kuronen Suomen luonnonsuojeluliitosta. Suolakankaan alueella. Muut viisi valtiota ja Euroopan yhteisö ajoivat kokouksessa lohensuojelulle myönteistä linjaa. Näillä perusteilla rakennusoikeuden korvaaminen tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi. Suomalaisneuvottelijat estivät lohenkalastuskiintiöiden syntymisen Itämeren kalastuskomission kokouksessa Varsovassa syyskuun alussa. Suomen kiintiöksi Itämeretlähtien työntekijöittensä virkistysja lomapaikkana. "On kyse siitä, edustammeko luonnonvarojen kestävän käytön periaatetta vai emme." "On syytä pitää mielessä, että meille taataan suurempi lohisaalis kuin 1980-luvulla keskimäärin, vaikka liitymme sopimukseen
Jo illalla syötiin kalakeittoa ja jälkiruoaksi sienillä höystettyä mustikkakeittoa. "Maailman vapaimmalla leirillä" jokainen sai tehdä mitä halusi, mutta kumma kyllä kaikki halusivat tehdä samaa. Ensin teeaineksien ja marjan keruuseen, sitten kalaan ja sieneen, astioita pesemään, ruoanlaittoon ja tähtikirkkaaseen yöhön liukastelemaan. MalKOTIMAASTA luaisiin, surviaisääsken ja sudenkorennon toukkiin tutustuminen on osa vesiteemaa. Tieteellisempi määrittely tehtiin kuitenkin kirjojen ja määrityskaavioiden avulla. Sudenkorennon toukka oli siitä annettujen lausuntojen mukaan ainakin "ihan siisti" ja "aika sika", koska se syö petomaisesti lammen muita asukkaita. Opettajille annettavaan jatkoja täydennyskoulutukseenkin on pyrkijöitä enemmän kuin opetusaikoja. Sirviö-Kettusen seitsemäsluokkalaiset pyydystivät läheisen lammen vedestä ja pohjamudasta erilaisia ötököitä ja tunnistivat niitä jälkeenpäin luokassa mikroskooppien avulla. "Niistä syntyi herkullinen, vaikkakin vähän vetinen sienikeitto". Keskus palvelee Espoon kouluja tarjoamalla valmiita koulupäivän pituisia ohjelmia erilaisista teemoista. Nälkä voi aiheuttaa ketoosin, eräänlaisen myrkytystilan, joka johtuu rasva-aineenvaihdunnan tuotteiden keräytymisestä hiilihydraattien puutteessa. Riitta Pulkkinen toivottaa oppilaat tervetulleiksi myös talvella. Lähin samanlainen on Tukholman Naturens hus. Pampun juuri on kuulemma kuin peruna ja nuori verso kuin purjo. Jokin asiassa innostaa, sillä elokuun viimeisellä viikolla Pohjan kunnassa läntisellä Uudellamaalla järjestetty luonnonsuojeluliiton eloonjäämiskurssi oli liiton kesä kursseista suosituin. Leiriläiset ehkäisivät ketoosia imeskelemällä sokerinpaloja, joita oli varattu mukaan SUOMEN LUONTO 8/92 51 . "Selviytymisen idea on energiankulutuksen mm1mointi", sanoo Seppo Hakala, yksi leirin vetäjistä. Silloin voi esimerkiksi arvailla, mikä eläin on jättänyt jäljet hangelle. Villa Elfvik yrittää myös kannustaa opettajia viemään lapset luokista luontoon. Joidenkin mielestä luontokoulupäivä oli jopa liian lyhyt, useimmat haluaisivat tulla uudestaankin. Villa Elfvikin vieraskirja on täyttynyt oppilaiden kommenLuonnonmuonaa kuusen alla Seppo kertoo. ongittiin katajanpiikillä, taiteiltiin vitsakset, tuohilippo ja vispilää korvaava härkin. Niin vakiintui leiriläisten päivärytmi. Hänen mukaansa muutos parempaan on tapahtunut aivan viime aikoina. Yltäkylläinen päivä! Leiriviikon toinen aamu alkoi pakurikääpäteen merkeissä ja sitten sieneen: kuivan kesän jälkeen niitä ei vielä niin vain ollutkaan, mutta jotakin saatiin sentään kokoon kangasja punikkitatteja, suppilovahveroita, kantarelleja, rouskuja ja haperoita. "Jos jotakin jäi puuttumaan niin ehkä se oli osmankäämi", Seppo paljastaa. "Tosin mikään ei ollut kuivaa ensimmäisenä päivänä, sillä vettä satoi kaatamalla." Mikä ihme pistää ihmiset vapaaehtoisesti palelemaan viikon taivasalla ja pureskelemaan havuja ja puunkuorta. Leirin puolivälin jälkeen Veikko yllätti nälkäisen joukkonsa pettuleivällä, joka maistui niukkojen päivien jälkeen "taivaalliselta". Biologian opettaja Sirpa Sirviö-Kettunen Kivenlahden koulusta joutui tilaamaan luontokoulusta ryhmälleen syyskuuksi ajan yli vuosi sitten. Alle kouluikäiset voivat tulla Villa Elfvikiin muutaman tunnin luontoseikkailuretkelle. Villa Elfvik on ensimmäinen ympäristövalistuskeskus Suomessa. Anne Brax marjaan ja sieneen. Leirin aikana mm. vsk.. Villa Elfvikin aukioloajat talvella: la, su 10-18, arkisin 9-14. "Kaikki osoittautuivat pärjääjiksi, murinaa ei kuulunut kuin leiriläisten vatsasta, sillä ruoka oli haalittava kokoon karusta ympäristöstä joka päivä." Sepon lisäksi leiriläisiä opastivat luonnon varovai8 seen ja järkevään hyväksikäyttöön imatralainen Veikko Piironen, entinen rajamies ja Suomen Survival Kilta ry:n aktivisti sekä Kiilopään eräopas Lasse Hakala. "Monille opettajille ei ole annettu koulutuksensa aikana minkäänlaisia valmiuksia viedä oppilaita maastoon", hämmästelee Villa Elfvikin johtaja Riitta Pulkkinen. Toista herkkuakaan, kaalilta maistuvaa kalliomaksaruohoa ei löydetty, vaikka sitä etsittiin hanakasti. Villa Elfvikiin on tungosta Entinen rappiotila Villa Elfvik Espoossa on muuttunut ympäristövalistuskeskukseksi, jonka palveluista on kova kysyntä. Kaikille avoin yleisönäyttely "Eläköön Espoo" esittelee espoolaisen luonnon monipuolisuutta, ja läheinen Laajalahden luontopolku tutustuttaa rehevään puistometsään, ruovikkoon ja rantaniittyihin. teista, jotka ovat kaikki myönteisiä. Syömisen jälkeen kaikki lähtivät uudelleen ruoanhakuun, kuka kalaan kuka Kivenlahden koulun seitsemäsluokkalaiset saivat luontokoulussa haaviinsa muun muassa sudenkorennon toukkia ja malluaisen. "Leiripaikaksi valittiin kuiva maasto, jonka lähistöllä on makeaa vettä ja ravintoa", Laavujen ja varastoteltan pystytyksen jälkeen keitettiin teetä kuusenoksista
Mitään ongelmia ei syntynytkään, vaikka paino putosikin tasaista tahtia. Parhaimmillaankaan naaraat eivät liiku täysikasvuisina kuin korkeintaan kotelokehtonsa päälle. Tänä vuonna lajia on ollut paikka paikoin suorastaan massoittain. Täplätupsukkaan toukat eivät ole ronkeleita siitä mitä syövät, lähes kaikki vihreä kelpaa. Lajiryhmä on saanut nimensä toukkien ulkomuodosta. on täplätupsukas, joka lentää loppukesästä aina syyskuun lopulle. Perhoset ovat hanakasti käyneet syyssireenien ja muiden kasvukauden loppuaikaa värittävien koristekasvien kukilla. Hirmuliskoja oli Euroopassakin! Paul Lunia on valmistanut taidokkaasti satakunta erilaista maa-, vesija liitoliskoa kolmelta kaukaiselta aikakaudelta: trias-, juraja liitukaudelta. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 8/92 51. Kuinka moni meistä tuntisi pukesästä ja alkusyksystä. On kuitenkin täysin mahdollista, että jotkut yksilöt sinnitelevät meikäläisen talven yli rakennuksissa tai muissa lämpimissä paikoissa. Amiraalit lentävät niin kauan kuin syksy tarjoilee lämpöä -Suomen talvesta niiden ei tiedetä selviytyneen. Naaras ei voi levittää munia maastoon vaan munii kaikki munat yhteen ryhmään, yleensä kotelokehdon päälle. Kasvun pysähdyttää mahdollisesti jokin tauti tai loiskannan kasvu, ja kanta pysyy normaalia pienempänä muutaman vuoden kunnes palaa taas ns. Tämä johtuu lajin naaraiden lentokyvyttömyydestä. Toukkatiheys on ollut jopa useita kymmeniä neliömetriä kohden. kallionauhukse/la Varsinkin maamme etelärannikolla on alkusyksystä lennellyt paljon. Helsingin Eläinmuseossa elokuun lopulla avattu näyttely viipyy marraskuun puoliväliin. Naaraat ovat puolestaan siivettömiä tai lähes siivettömiä ja siten lentokyvyttömiä. Koiraat löytävät naaraat näiden erittämien hajusteiden, feromonien, avulla. vsk. Leudot talvet lienevät edistäneet kannan kasvua. Liittyykö amiraali kenties ilmaston lämmetessä pysyvään perhoslaj istoomme samaan tapaan kuin neitoperhonen 1970-luvulla, jää nähtäväksi. sykähdyttävän komeita amiraaliperhosia. Yleensä massaesiintymää seuraa kannan jonkinasteinen romahdus. Miten mahtanee käydä täplätupsukkaalle ensi vuonna. Sitä esiintyy koko Suomessa aivan pohjoisinta tunturialuetta lukuunottamatta. Vaikka virolaisen taiteilija Paul Lunian muovaamat saurusten pienoismallit ovatkin turvallisen pienikokoisia, näyttelystä kimpoaa vahva muistutus: maailmaa hallitsivat yli 100 miljoonan vuoden ajan paljon meitä suuremmat ja vahvemmat eliöt, mutta niidenkin aika oli rajallinen. Luonnonmuonilla selviää hyvin parikin viikkoa, jos vettä ja suolaa on saatavilla. Amiraali käy mielellään myös koivun mahlavuodoilla ja nauttii ylikypsien hedelmien mehusta. Aiemmin Eestin Luonnonmuseossa esillä ollut näyttely kiinnosti kovasti naapurimaan ihmisiä: siitä tuli museon suosituin näyttely. Ritva Kupari 9. Syksyn amiraalit ovat virheettömiä ja niiden värit ovat kauniin tuoreita, sillä perhoset ovat kuoriutuneet täällä lopDinosaurukset keskuudessamme Mikä lopetti 12-metrisen Thyrannosaurus rexin valtakauden Pohjois-Amerikassa noin 70 miljoonaa vuotta sitten. Mieluisinta ruokaa ovat lehtipuut, mutta tiukan paikan tullen havupuutkin kelpaavat. Y lt:isin meillä tavattava laji neljä kappaletta vuorokautta kohti. Toukat ovat aiheuttaneet pienimuotoista tuhoa ainakin Itä-Suomessa, missä ne ovat syöneet pieniä lehtipuualueita lehdettömiksi. Täydellisessäkin paastossa suojaravinteista 8-vitamiinin puute ilmenee vasta noin viikon kuluttua, C-vitamiinin täydellinen puuttuminen aiheuttaa oireita noin kolmessa viikossa ja muiden vasta kuukausien kuluttua. Mahtavia ne ovat olleet. KOTIMAASTA Tupsutoukkakehrääjiä runsaasti liikkeellä Täplätupsukkaan toukat avut kirjavia karvumutoja. Toukat esiintyvätkin yleensä suurina ryhminä ja varsin paikallisesti. Jussi Murtosaari Amiraalit vierailulla Amiraaliperhuset ovat tänä syksynä näyttäytyneet yleisinä kuristekasveilla, kuten kuvan. normaaliin tilanteeseen. Nyt lentävät perhoset ovat Suomeen etelämpää Euroopasta touko-kesäkuussa vaeltaneiden amiraalien jälkeläisiä. Samanlaisia joukkoesiintymiä on Suomessa aika ajoin myös tunturimittarilla, jolloin toukat ahmivat Lapin tunturikoivikoita paljaiksi. Hyvin runsaana esiintyessään toukat saattavat syödä puitakin lehdettömiksi. Asiaa sopii pohdiskella Eläinmuseon Dinosaurukset -näyttelyn lasivitriinien äärellä näinä epävarman tulevaisuuden aikoina. Suomen tupsutoukkakehrääjistä kaksi lajia, kirjoja kanervatupsukas, ovat varsin harvinaisia soiden perhosia. enää olevansa maailman napa, jos vaikkapa meksikolainen lentolisko Quetzalcoatlus northropi siipien väli 12 metriä leyhytteiisi ylitsemme tai komeaa pitkää kaulaansa ojentelisi kadun päässä 22-metrinen Brachiosaurus brancai. Kaikkien lajien naaraat eivät edes kuoriudu täysin kotelostaan. Niissä on useita värikkäitä karvatupsuja, jotka sojottavat eri suuntiin ja antavat toukille varsin lystikkään ja omaperäisen ulkonäön. Lajien koiraat ovat pienehköjä ruskeita perhosia, jotka lentävät pä1v1sm auringonpaisteessa. Myös pelloilla, rannikolla ja saaristossa on monia pitkälle syksyyn kukkivia kasveja, joiden mettä perhoset ovat imeneet. Tupsutoukk.akehrääjät, joita esiintyy kolme lajia Suo1m:ssa, ovat pieni mutta erikoinen perhosryhmä
Jätehuollosta tingitään. Ko~ neastianpesuaineet ja putkenavauskemikaalit ovat puoles10 taan syövyttäviä. Pääkaupunkiseudulla on huomattu, että pienyrityksienkin ongelmajätteiden koostu] ___ __, ,----~ .----------------.--~--,,.,..,.,-----,~~ "' Pääkaupunkiseudulla kotien ongelmajätteitä kerätään keväisin ja syksyisin kiertävällä autolla. Veneenpohjamaalit ja kemiallisten vessojen desinfiointiaineet ovat erittäin myrkyllisiä pääkallotuotteita. Usein syynä ovat alkoholi ja sen korvikkeena käytetyt jäähdytysnesteet, liuottimet ja puhdistusaineet, mutta myös muut kemikaalit aiheuttavat vaaratilanteita. Vaikka DDT toi aikoinaan niin suuren helpotuksen tuholaisten torjuntaan, että sen keksijälle myönnettiin Nobelin palkinto 1948, on DDT tänään kielletty useissa maissa syöpää synnyttävänä aineena. Auton tai veneen omistavissa perheissä ongelmajätteitä kertyy enemmän kuin jalkamiesten talouksissa. Ongelmajätteistä osa luontoon Ongelmajätteitä on kuskattu vuosikymmeniä kaatopaikoille ja ne ovat joutuneet maaperään eri teitse. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Alice Karlsson Myrkyllistä aikaa Suomessa hoidetaan sairaaloissa vuosittain myrkytysten vuoksi noin 6000 potilasta. Viime aikojen pohjavesien pilaantumisten paljastumiset eri puolilla Suomea ovat selkeä osoitus ongelmajätteiden huolimattomasta käsittelystä. Jäteöljy on yleisintä ongelmajätettä, ja vuosittain koko maassa käytöstä poistetuista noin 500 000 akusta joka toinen tulee kotitalouksista. Ongelmallisia jätteitä Kun tietyt kemialliset aineet ja niitä sisältävät laitteet vanhenevat, syntyy ongelmajätettä, jota ei voida hävittää tavanomaisten roskien tavoin. Remontoija voi mennä ymmälleen, kun pullon pohjalle jää tippa tinneriä, tärpättiä, asetonia, maalia, liimaa, lakkaa tai kyllästysaineita. Usein on kyse vuosikymmeniä sitten toimineen laitoksen, esimerkiksi pesulan tai sahan, päästöistä, jotka ovat hitaasti hivutelleet kohti pohjavesiä. "Ekokemiin lähetettävät jätemäärät ovat vähentyneet yksinkertaisesti siksi, että hankirinoissa ollaan entistä tarkempia ja kaikki materiaali käytetään tarkkaan hyödykSUOMEN LUONTO 8/92 51. torjunta-aineita. Monet kemikaalit ovat myrkyllisiä paitsi ihmisille myös muulle luonnolle. Palvelu on asukkaille ilmaista ja sitä käytetään vuosi vuodelta enemmän. Ongelmajätteitä joutuu vesistöihin, maahan ja ilmaan. Kahdeksan vuotta sitten perustettu ongelmajätelaitos, Ekokem, helpotti tilannetta huomattavasti, mutta se ei kuitenkaan ratkaissut kaikkea. Maatalous on yllättävän suuri ongelmajätteiden tuottaja arvioilta noin 20 prosenttia öljyjätteistä syntyy maatiloilla. Suomessakin otetaan vuosittain käyttöön yli sata uutta kemikaalia, joiden vaikutuksista ihmisen terveyteen tai luontoon ei tiedetä tarpeeksi. Kun paristot kuluvat loppuun, lääkkeet vanhenevat, akku sammuu, auton öljyt on vaihdettava tai kuumemittari ja loisteputki särkyvät, syntyy ongelmajätteitä. mus Ja määrä ovat muuttuneet. Esimerkiksi Ekokemiin on tämän vuoden seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana toimitettu kunnilta ja kaupungeilta 30-40 prosenttia vähemmän ongelmajätteitä kuin viime vuoden vastaavana ajanjaksona. Jätehuoltolaki velvoittaa kuntia järjestämään asuinkiinteistöjen ongelma jätehuollon, mutta kuntien säästäessä ongelmajätteetkin saattavat jäädä hoitamatta. Liuottimet, maalit ja jäähdytysnesteet ovat usein ristillä merkittyjä ja ne voivat aiheuttaa myrkytyksen suhteellisen pieninäkin annoksina. Lisäksi ravinnon kasvatus jättää jälkeensä huomattavan määrän mm. Luontoherätyksen saaneelle voi puolestaan jäädä kaappiin pyonmaan otsonikerrosta vaurioittavia suihkepulloja. Suomessa on lisäksi lähes 400 riskikaatopaikkaa, joihin on haudattu ongelmajätteitä. vsk.
kiillottaa huonekaluja, kirkastaa värejä ja vaikkapa hiusten hannaantumista. Säästö kasvaa, kun muistaa ottaa aina siementä uutta viiliä varten. Sillä voi mm. Kesäkuussa sai ympäristömerkin kylkeensä myös Leverin tekstiilien pesuaine Via Color, jota ei vielä ole Suomen markkinoilla. annosteluun, puhdistuskykyyn ja pesutulokseen. Seos laitetaan tiiviskantiseen astiaan Hinta ratkaisee bensiinin valinnassa Jo 70 prosenttia Suomessa myytävästä moottoribensiinistä on lyijytöntä. Ruotsalaisten SUOMEN LUONTO 8/92 51. Herkun saa suunmukaisemmaksi kun jäähdyttää "' sen ennen tarjoilua. Lähes jokaisella autoilijalla on mahdollisuus valita lyijytön vaihtoehto, vain runsaat 300 000 autoa tarvitsee vielä ..!! lyijyllistä bensiiniä. Paperiteollisuus hamuaa joutsenia Pohjoismaisen ympäristömerkin, joutsenen, voivat saada käyttöönsä nappiparistot, astianpesukoneet, moottorisahojen teräketjuöljyt, hienopaperit, pehmopaperit, tekstiilien pesuaineet, öljypolttimet ja öljypoltin/kattilayhdistelmät sekä värikasetit. Puolen ] vuorokauden kuluttua viili on valmista. ja ongelmajätteiden syntyä voi vähentää merkittävästi monella tavalla. tutkimusten mukaan ihmisen elimistön lyijypitoisuus vaihtelee selvästi bensiinin lyijyn mukaan. Jogurtin voi syödä sellaisenaan ja sen voi maustaa marjoilla ja hedelmillä. j Lyijyttömän suosioon on Öljyalan Keskusliiton mu<½ kaan vaikuttanut voimakkaasti verotus, jonka ansiosta lyijyttömän ja lyijyllisen bensiinin hintaero on Suomessa suurempi kuin missään muussa Euroopan maassa. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT si", kemistiteknikko Risto Salo Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta uskoo. Rypsistä valmistetut teräketjujen voitelijat maksavat noin kaksi kertaa enemmän kuin perinteiset, mutta niiden hyvät voiteluominaisuudet tasoittavat hintaeron. D oloissa mahtipontisilta, ja tahroja voi aina yrittää ensin poistaa hyvällä yleispuhdistusaineella etikalla. Se sopii moneen muuhunkin. Suomessa pohditaan parhaillaan aikakausja sanomalehtipapereiden, kirjekuorien, pakkauksien, kompostoreiden ja vaippojen soveltuvuutta joutsentuotteiksi. Desinfioimisaineet ja hyönteiskarkotteet tuntuvat ·kotiJäteongelma pienenee, jos valmistaa viilin itse. Paristojen aiheuttamaa raskasmetallikuormaa voi keventää käyttämällä aina mieluummin ruskokivi-, litiumja alkaliparistoja, joiden kadmiumja elohopeapitoisuutta on vähennetty. Lyijy on ympäristömyrkky, jolla on mm. Kaapimalla maalit, lakat ja liimat viimeiseen pisaraan säästää luontoa, sillä tyhjennetyt purkit ja putkilot eivät ole ongelmajätteitä. Huoneenlämpöinen maito sekoitetaan viiliin. Ensi vuoden maksuista keskustellaan standardisoimisliiton ympäristömerkintälautakunnassa tänä 11. Seos kaadetaan suoraan kuuteen parin desin kokoiseen annosastiaan ja peitetään pyyhkeellä. Pesuaineita arvioitaessa kiinnitettiin huomiota sisällön lisäksi mm. Yhteensä pohjoismaiset valmistajat myyvät maailmalle jo lähes sataa joutsenen ansainnutta paperia, joista suurin osa on suomalaisia. .. Merkin käyttöluvan ovat Suomessa saaneet tietyt MetsäSerlan kopiopaperit, painopaperit ja taidepainopaperit, Tampella Forest Oy:n tulostusja painopaperit, Veitsiluodon päällystetyt hienopaperit, EnsoGutzeitin hienopaperit sekä Kymin Paperiteollisuuden hienopaperit. huovan alle piiloon. Enää kolmasosa autoista käryttää ympäristöönsä lyijyä. ihmiseen monenlaisia vaikutuksia: pahoinvointia, huimausta ja munuaisvaurioita. Lisäksi kaupoissa on jo ympäristömerkin ansainneita Raision yhtymän teräketjuöljyjä. Suomessa samaan päädyttiin vasta kuusi vuotta myöhemmin, vaikka lyijytöntä sai tankkiinsa jo vuotta aikaisemmin. vsk. Hakemusmaksu on 8300 markkaa ja vuosimaksu 0,4 prosenttia liikevaihdosta. Näille tuotteille ovat merkin käyttöön oikeutettuja perusteita miettineet lähinnä norjalaiset ja ruotsalaiset. Talonpoikaisjärkeä kodinhoitoon Kodeissa kemikaalien käyttöä Viillä ja j ogurttia helposti ja halvalla Säästä luontoa ja tee itse omat viilisi ja jogurttisi. Pohjoismainen ympäristömerkki haetaan Suomen standardisoimisliitosta. Euroopan maista vain Saksa yltää parempaan. Ruotsissa bensiinin lyijypitoisuutta alennettiin 1980 lähes kolmannekseen, 0,4 grammasta 0, 15 grammaan. Sama pätee jogurtteihin. Siellä lyijyttömän myyntiosuus on 83 prosenttia. Kotona tehty on jonkin verran ostettua edullisempaakin. Samalla tavalla voi valmistaa jogurtinkin, mutta hirvaslaisen Satu Hallikaisen ohjeiden mukaan jogurtti syntyy näin: Vatkataan litra kädenlämpöiseksi lämmitettyä maitoa, kahvikupillinen maitojauhetta ja purkki bulgarianjogurttia. liialla tehty jogurtti valmistuu aamuksi. Valmiista jogurtista otetaan puolitoista desilitraa uuden jogurtin siemeneksi. Viilin valmistukseen tarvitaan litra kulutusmaitoa ja purkillinen viiliä. Muut ovat siirtyneet puhtaampaan ja halvempaan vaihtoehtoon
Luontosuhteemme ytimenä on silti aina ollut ihmisen ja luonnon eriarvoisuus. Jumala nimittäin puhui ihmiselle paitsi Raamatussa, myös luonnon kautta, ja tätä "luonnon suurta kirjaa" pystyivät tavaamaan lukutaidottomatkin luonto oli täynnä symboleja. Vanhan ja keskiajan kristinusko ei suoranaisesti kannustanut luonnon aktiiviseen hyväksikäyttöön, jos ei kehottanut sitä varjelemaankaan. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu", käskee luomiskertomus. Tietoakin luonto tarjosi, mutta eri tavalla kuin nykyään. Katso yläpuolellesi, katso alapuolellesi ! Huomaa se, lue sitä", Augustinus kirjoitti 400-luvulla. Cicero oli samaa mieltä. Lähi-idän alempien uskontojen mukaan luontokappaleilla kullakin oli oma suojeleva henkensä, mutta uusi usko kiisti luonnolta tällaisen pyhyyden. Historiasta voidaan kiistellä, mutta ainakin nykykirkko mielellään korostaa hoivarooliaan. Tänään maa on täytetty, eikä sen valtiaasta ole epäilystä. Mutta on olemassa eräs suurenmoinen kirja: luotujen olemus. Luonto kahlitaan tiedolla Vihdoin 1600-luvulla tieteellinen vallankumous opetti ihmistä ottamaan kohtalon omiin käsiinsä. Tiede voi korjata sen minkä syntiinlankeemus hajoitti, hän ajatteli. "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja 12 Luonnosta on etsitty milloin mltäkin; aina ravintoa ja raaka-aineita, joskus kauneutta, mielenrauhaa tai yhteyttä Jumalaan. Myöhemmin luonnon kirjaa lukemaan syntyi oma teologian haaransakin. Kirkon puolustajat muistuttavat kuitenkin, ettei ihmisen ylemmyys välttämättä merkitse luonnon riistoa. Itse asiassa kristittyjen asenne on kautta vuosisatojen on ollut luontoa hoitava, väitetään; ihminen on nähty Jumalan valtuuttamana tilanhoitajana tai puutarhurina eikä niinkään itsevaltaisena hinnuhallitsijana. "Kasvit on luotu eläimiä, eläimet ihmistä varten kesyt niistä elannoksemme ja villit ainakin suurelta osin elannoksemme tai johonkin muuhun hyödylliseen käyttöön", opasti jo Aristoteles. " Lue luonnon suurta kirjaa Ei luontokaan täysin arvoton ollut. Epäilemättä sen syntitaakka on tässä raskas. Nyt hän saattoi järjellään, omilla toimillaan, muuttaa elämäänsä ja koko ihmiskunnan tulevaisuutta. 1200-luvulta lähtien tämä naturalistinen teologia alkoi muuttua: se ei enää tutkinut luontoa symbolijärjestelmänä, vaan yritti ymmärtää Jumalan olemusta paljastamalla luonnon toimintamekanismeja. Herrasuhde muihin elämänmuotoihin on kulkenut sukurasitteena länsimaisessa ajattelussa kauan, häipyen antiikin hämärään. Riittää kun vilkaisee härkiä: länget istuvat oivasti niiden niskaan, ne on siis luotu varta vasten ihmisen orjiksi. . "Meitä opastetaan käyttämään luotuja oikein. Myös Platon näki hengen aineen vankina. Ihmisen palvelija ja Jumalan taideteos Kristinusko jatkoi antiikin perintöä. Vaikka romantiikan kausi ei pystynytkään tukahduttamaan materialismin voittokulkua, se opetti meitä arvostamaan myös luonnon aineettomia ar; SUOMEN LUONTO 8/92 51 . Ihmisen tuli kesyttää villi, sekasortoinen ja uhkaava luonto. Kirjoitus perustuu hänen muutaman vuoden takaiseen pro gradu -työhönsä. Tällainen tilanhoitaja-kristitty on vastuussa Luojalle, jota kiinnostaa luonnon hyvinvointi luomistyön jälkeenkin "meitä opastetaan käyttämään luotuja oikein", muistutti Tuomas Akvinolainen. Uusi ajattelu rien1 ----------PUHEENVUORO Osmo Sarin on maaja metsätieteiden kandidaatti ja melko vapaa ympäris tötoimittaj a. "Jotkut lukevat kirjoja löytääkseen Jumalan. Perusteluksi on yleensä riittänyt se, että ihmisellä on henki tai sielu. Keskiajalla Tuomas Akvinolainen sanoi saman näin: "Ihminen on enkelien jälkeen luotujen joukossa eniten Jumalan kaltainen ... Pythagoras selitti, että sielumme on jumalallista alkuperää ja kärsii rangaistustaan maan päällä, materian vankina. Francis Baconin, tieteellisen ajattelutavan uranuurtajan, maailmankuva oli vielä uskonnon sävyttämä. Syynä oli sen ajan muuttumaton maailmankuva: se ei opettanut oma-aloitteisuuteen, ei uusiin keksintöihin eikä murtamaan arkielämän rajoja. Kauneutta ja sielun rauhaa Mutta tuskin valistushenki oli 1700-luvulla kunnolla päässyt vauhtiin, kun se jo sai vastaansa romantiikan. meidän on siis pidettävä ihmistä enkelien jälkeen arvokkaampana kuin muita luotuja ... vsk.. Descartes istutti mieleemme mekanistisen käsityksen luonnosta. "Valloittakoon ihmiskunta takaisin valtansa yli luonnon, vallan, joka sille on jumalallisena lahjoituksena annettu." Rene Descartes, Baconin aikalainen, yllytti luonnon valloitukseen vähemmän uskonnollisesti: "Ottamalla selville . Ne on luotu kahta varten, toisaalta Jumalan kunniaksi, toisaalta meidän hyödyksemme ... Maailmassa vallitsee Jumalan asettama ikuinen arvojärjestys, muistutti Augustinus, vanhan ajan merkittävin kirkkoisä. Vasta kuolemassa se vapautuu tästä kurimuksestaan. Puutarhuri vai hirmuhallitsija. Alimpana on eloton luonto, sitten kasvit, eläimet, ihminen, enkelit ja ylimpänä tietysti Jumala. Luonto oli kone, joka jauhaisi ihmiskunnalle hyvinvointia. meidän tulee siis hallita ja johtaa luotuja, mutta alistua Jumalalle", Tuomas Akvinolainen kirjoitti. Sateenkaari ei enää ollutkaan vain Nooalle ilmestynyt toivon merkki, vaan mielenkiintoinen optinen ilmiö. Nyt kun ympäristötuhojen j uuria etsitään, syyttävä sormi osoittaa usein juuri kristinuskoa sen sisältämän herruusajattelun takia. meitä ympäröivien fysikaalisten voimien toiminnan voimme käyttää niitä hyödyksemme ja siten tehdä itsestämme luonnon herroja ja valtiaita". Se ei ollut pyhä eikä henkiä täynnä mm kuin "luonnonkansojen" uskonnoissa, mutta sillä oli oma paikkansa Jumalan suuressa suunnitelmassa. Nyt ekofilosofit etsivät ajattelutapaa, joka turvaisi elämän jatkumisen. . Ihminen erosi ratkaisevasti muusta luomakunnasta, vaikka luotiinkin "maan tomusta" olihan hän Jumalan kuva. Se oli palautettava takaisin alkuperäiseen paratiisimaiseen tilaansa. ottakaa se valtaanne
Se lähti viime vuosisadalla romantiikan hengessä varjelemaan kauniita maisemia ja harvinaisia laJeJa. Ekohistoria opettaa ainakin sen, että nykyinen länsimainen luontosuhde ei ole ainoa mahdollinen. Ympäristönsuojelu on kulkenut pitkän matkan romantikkojen hurmiosta viileään ympäristötutkimukseen, jälkienpaikkailusta ennaltaehkäisyyn ja tekniikan kammosta sen hyväksikäyttöön. saavat niittyjen väriloiston ja kukkien kimalluksen kalpenemaan, "eikä kukaan lähde etsimään paimentytölle kukkaseppelettä peräruiskeyrttien seasta". Ongelma on syvemmällä, arvoissa ja maailmankuvassa. Kristinusko oli riisunut luonnolta pyhyyden, edistysusko innoittanut sen alistamiseen. Filosofien kammioista kuuluu muminaa: on mentävä vielä syvemmälle, on aika käydä käsiksi ajattelumme perusteisiin. Lääketieteelliset ajatukset SUOMEN LUONTO 8/92 51. 13. vsk. Ihminen ja luonto kuuluivat yhteen. iä luonnon avuksi Ihminen on täyttänyt maan, vallinnut kaikkea elävää ja pyrkinyt kesyttämään villin luonnon käyttöönsä erilaisiin oppeihin nojautuen. Samalla murtui kolmas ja viimeinen kahle luonnon hyväksikäytön tieltä. Ihmisihanteeksi nousi "uljas villi", jota sivilisaatio ei ollut turmellut. Silti ympäristötuhot näyttävät vain kiihtyvän. Nämä ekofilosofit peräänkuuluttavat uudenlaista suhtautumista luontoon. On luovuttava ihmiskeskeisestä ajattelutavasta. Ympäristö ei pelastu kestävän kehityksen kosmetiikalla, joka luottaa yhä uusiin teknisiin ratkaisuihin, he sanovat. Villiä luontoa ei enää pelätty, sitä ihailtiin. Teollistuminen sysäsi liikkeelle vihdoin myös luonnonsuojelun aatteen. Tuskin mikään silti horjuttaa sitä tosiasiaa, että kautta vuosisatojen on ollut voitolla luonnon ja ihmisen erillisyyttä ja ihmisen erinomaisuutta korostava asenne. Ensin sitä opetti uskonto, sittemmin tiede. Vain se voi hillitä ihmisen ahneutta. Tieteelle ja järjelle käännettiin selkä, nyt etsittiin tunnetta ja mielikuvitusta. VOJa. Rousseau valitteli että "kasveista ei etsitä muuta kuin rohtoja ja lääkeaineita ... Vasta nyt Francis Baconin ajatus luonnon valjastamisesta hyvinvoinnin rattaisiin alkoi toden teolla toteutua: parantunut luonnon tuntemus, uusi tekniikka ja hyvinvointifilosofien ajatukset vapaasta kilpailusta löysivät toisensa; alkoi teollinen vallankumous. "Tunnen hurmaa ja ihastusta, jota en voi sanoin kuvata, sulautuessani elävien olentojen kokonaisuuteen, samaistaessani itseni luonnon kanssa", kirjoitti Jean-Jacques Rousseau 1700-luvulla. Kahleet murtuvat! Mutta romantikot eivät voineet mitään tieteen voitonmarssille; 1800-1 uvulla uusia tieteitä, kemia ja biologia etunenässä, nousi paljastamaan luontoäidin salaisuuksia. Romantikot puhuivat luonnosta aivan uuteen sävyyn. Hyötyajattelusta luonnon kunnioitukseen Luonnon ja ihmisen suhdetta penkova ekohistoria ottaa vasta ensi askeliaan, ja vauhtiin päästyään löytää menneisyydestä kaiketikin uusia piirteitä, hämäriä sivupolkuja, jotka osoittavat länsimaisen luontosuhteen luultua rikkaammaksi. Taas on uuden suunnan etsimisen aika. Hyötyajattelu tärveli romantikon luontonautinnon. Luonnolle on annettava itseisarvo. ei ymmärretä, että kasvimaailma itsessään voisi ansaita huomiota". Nyt teollistuminen antoi siihen aseet
vsk.. (p OSUUSPANKIT · OKO SUOMEN LUONTO 8/92 51. Elävä olento tavoittelee omaa hyväänsä joko tietoisesti tai tietämättään. Ainutlaatuinen ei välttämättä ole arvokkaampi. Nyt etsitään kiihkeästi sitä Suurta Kertomusta, teoriaa, joka parhaiten murtaisi nykyisen ympäristökriisien kierteen ja olisi kivuttomasti omaksuttavissa elämisen perustaksi. Eliöllä on arvonsa vain osana omaa ekosysteemiään tai koko maapallonlaajuista elämän kudelmaa. "Ei siis ole olemassa yleispätevää ja puolueetonta mittatikkua, jolla asettaa lajit arvojärjestykseen", väittää filosofi Paul Taylor. Moni tuntee jo vastenmielisyyttä härkätaisteluita, delfinaarioita ja eläinkokeita kohtaan. Älä tapa -käskyä rikotaan joka pa1va, mutta kuinka paljon enemmän sotia ja murhia olisikaan ilman sitä. Eivät elämän verkossa ole olennaisia solmukohdat, siis yksilöt, vaan niiden väliset säikeet, vuorovaikutus. Epäilemättä nämä ovatkin meille tunnusomaisia piirteitä, ehkä jopa ainutlaatuisia. Bair~ Callicott ovat holistej a. Ekofilosofien ajatukset eivät ehkä ole niin arkielämälle vieraita kuin ensi kuulemalta vaikuttaa. Kunnioitamme sellaista minkä koemme kaltaiseksemme. Osmo Sarin YHTEINEN YMPÄRISTÖMME säilyttämisen arvoinen Me kaikki olemme vastuussa yhteisestä ympäristöstämme nyt ja tulevaisuudessa. Skolimowskin ekofilosofia paljastuu siis varsin maltilliseksi: ihminen on yhä luomakunnan valtias, Raamatun Jumala on vain vaihtunut evoluution jumalaksi. Osana elämän kudelmaa Paul Taylorin luonnon kunnioituksen etiikka on vain yksi monista ekofilosofian teorioista. Ihmisen ja pääskyn ainutlaatuisuus Ekofilosofin ensimmäinen tehtävä on ampua alas väite ihmisen erikoisasemasta, jota ei nykyään perustella sielulla, vaan järjellä, luovuudella ja vapaalla tahdolla. Onhan joka lajilla omat ylpeydenaiheensa: pääskyllä lentokykynsä, gepardilla nopeutensa. Tuskin mikään moraalioppi on toteutunut täydellisesti epätäydellisten ihmisten maailmassa. Paul Taylor edustaa järkiperäistä ajattelutapaa. Jos lajien samankaltaisuus hyväksytään, moraalin kenttä laajenee kuin itsestään, uskoo Taylor, ja meillä on silloin moraalisia velvollisuuksia yhtä hyvin päivänkakkaraa, kastematoa kuin ihmistäkin kohtaan. Yleviä teorioita tarvitaan, vaikka ne eivät koskaan täydellisesti toteutuisikaan. Ihminen ainoana henkisenä olentona on tuon kehityksen kärki, olemme "syntymässä olevan jumaluuden sirpaleita" ja siksi muita arvokkaampia. Eläinten kärsimykseen on helppo samastua. Elämä on kasvua, osallistumista, harrastuksia, vastuuntuntoa, toisista huolehtimista. Osuuspankkiryhmä on mukana tukemassa näitä tärkeitä asioita parantamassa elämisen tasoa. Moottorisahaa käynnistävä saattaa mielessään pyytää vanhalta pihapuultakin anteeksi. Se siis etsii hyvinvointiaan siinä missä ihminenkin, Taylor päättelee. Mutta miksi juuri ne nostaisivat ihmisen muiden lajien yläpuolelle. Elämä on yksi suuri organismi. Yhdessä voimme vaikuttaa asioiden kehittymiseen. Laji tarvitsee niitä tullakseen toimeen, siinä niiden arvo. Uusista moraaliteorioista löytyy puutteita ja ristiriitaisuuksia mutta niin vanhoistakin, ja silti ne ovat kelvanneet elämän ohjenuoraksi. Evoluutio on Skolimowskin ajattelun ydin. Kasvikin 14 kääntää lehtensä aurinkoon, etsii juurillaan maasta ravinteita, torjuu tuholaisia myrkyin ja piikein. Jokaista olentoa pitää arvioida sen omista lähtökohdista; jokaisella eläimellä, jopa kasvilla, on arvokkaat erityispiirteensä. Taylorin etiikka lähtee yksilön hyvinvoinnista, kun taas esimerkiksi Arne Naess ja J. Henryk Skolimowskin ekofilosofia on aivan toisenlainen vedotessaan sisäiseen näkemykseen ja tunteeseen, lähennellen jo uskontoa. Heillä kokonaisuus ratkaisee. Tähän perustuvat ihmissuhteiden ikiaikaiset moraalisäännöt, sellaiset kuin "älä tapa" tai "kohtele muita kuten haluat itseäsi kohdeltavan". Kirjavuutta löytyy siitäkin, millä tavoin uutta filosofiaa perustellaan. Evoluutiolla on tietty suunta, kohti yhä suurempaa jumaluutta
VAHTERA Omavaraisuuden puolesta Näyttää siltä, että nykyajan talousmiehet ja poliitikot järjestään uskovat ulkomaankaupan ihmeitätekevään voimaan. Miksi kurssia ei sitten käännetä. Maataloudessa omavaraisuuden merkitys on erityisen suuri. daan myös edistää taloudellisen järjestelmän hajakeskittämistä, ylläpitää työllisyyttä ja säilyttää syrjäseudut elinkelpoisina. Omavaraisuuden turvin voiSUOMEN LUONTO 8/92 51. Sama kohtalo uhkaa meitäkin, jos liitymme jäseneksi Euroopan yhteisöön. Omavaraisuus merkitsee tuotannon ja kulutuksen keskinäistä läheisyyttä, mikä säästää ympäristöä, tekee tuotteiden saannin varmemmaksi, poistaa tai vähentää kuljetuksia ja niiden myötä energiankulutusta. Hallitsevan ajattelutavan, talouskasvun ja vapaakauppaideologian, ohella esteenä on se, että liian monet taloudelliset intressit ovat sidoksissa moderniin tehomaatalouteen. Suomalainen maatalous on vähäisemmästä tehokkuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen takia ekologisesti terveemmällä pohjalla kuin keskieurooppalainen maatalous, jossa yhdentymisen myötä tapahtuu jatkuvaa keskittymistä ja pientilojen karsiutumista. vsk. Toisaalta suomalainen maatalous poikkeaa tuntuvasti keskieurooppalaisesta, mikä paljolti johtuu siitä, että maataloutemme on kaikesta huolimatta joutunut taipumaan pohjoisen luonnon ehtoihin. Ehkä eniten omavaraisuuden syrjäyttämisestä ovat kärsineet monet Afrikan maat, joissa vientikasvien viljely on keskeinen syy yhä pahenevaan nälkään. Toinen tie on maatalouden kehittäminen kestävään suuntaan, mikä ei merkitse vain omavaraisuuden säilyttämistä vaan myös tuotantomenetelmien kehittämistä luonnonmukaiseen suuntaan. Sellainen askel ei merkitsisi kuoliniskua vain kotimaiselle maataloudelle, kaikkein suurimpia ja edullisimmin sijaitsevia maatiloja lukuunottamatta. Suomessa viljan hehtaarisadot ovat vain puolet Keski-Euroopan sadoista, kotieläinten sisäruokintakausi on pitkä ja maatilat ovat suhteellisen pieniä. Erilaisten suojatai torjunta-aineiden tarve vähenee, kun tuotteita ei tarvitse tuoda kaukaa rajojen tai merten takaa. Sellaistako tulevaisuutta me todella haluamme. Samalla voitaisiin kasvattaa energiametsää ja edistää jokamiehen keräilytaloutta, vaikka se ei näykään BKT-tilastoissa. riippuen vuodesta toiseen. Tuollainen omavaraisuus on kuitenkin saavutettu paljolti epätervein keinoin: turvautumalla aivan liikaa raskaaseen koneistukseen, lannoitteisiin ja kemikaaleihin. Omavaraisuuden edistäminen tai ylläpitäminen edellyttää rajoitusten asettamista ulkomaankaupalle, eräänlaista protektionismia, joka nykyään on kovin huonossa huudossa. Siitähän kärsii kaupan vapaus, kantava idea niin Euroopan yhdentymisessä kuin Gatt-neuvotteluissakin. Suuri riippuvuus ulkomaankaupasta merkitsee kuitenkin omavaraisuuden heikkenemistä, koska tuontitarvikkeet usein korvaavat kotimaiset tuotteet. Sellainen maatalous ei ole luonteeltaan kestävää, sillä se kuormittaa ja heikentää ympäristöä kohtuuttomasti. Se tuhoaisi myös valtaisan määrän maatalouteen sidoksissa olevia yrityksiä, todennäköisesti myös kokonaisia kuntia, jotka elävät maataloudesta. Osittain se on myös näennäistä, koska maatalouden tarvitsemia perusraaka-aineita tuodaan ulkomailta. Omavaraisuuden ylläpitäminen torjuu tai lieventää elintarvikekriisejä, ja niiden syntyessä se antaa turvallisuutta ja itseluottamusta. Sen ylläpitäminen edistää myös tuotteiden terveellisyyttä. He korostavat erityisesti viennin merkitystä; sen hyväksi meilläkin on uhrattu paljon voimavaroja. Tällainen käänne ei merkitsisi luopumista modemeista menetelmistä ja teknologiasta, vaan niiden kohtuullista ja ympäristöä säästävää käyttöä. Siten kauppakumppanina olevassa maassa tapahtuva poliittinen tai taloudellinen romahdus heijastuu kauppasuhteiden välityksellä myös omaan maahan. Suomalainen luonto pursuaa elintarvikkeiksi kelpaavia raaka-aineita, kun niitä vain osattaisiin ja ymmärrettäisiin käyttää hyväksi. Myös muualla ulkomaankaupan yksipuolinen edistäminen ja omavaraisuuden laiminlyönti lisää yhteiskunnan haavoittuvuutta. Suunnanmuutos on yhtä vaikea kuin välttämätönkin. Antti Vahtera 15. Nyky-Suomi on kokonaisuutena katsoen elintarviketuotannossa omavarainen, joskin omavaraisuusaste vaihtelee jyrkästi satotuloksista yms. Nyt me tuomme Norjasta ja Islannista pakastekalaa sen sijaan, että hyödyntäisimme tuhansien järviemme yltäkylläistä kalastoa. Oikeastaan maamme nykyinen lama johtuu paljolti juuri tästä tekijästä, Neuvostoliiton hajoamisesta ja idänkaupan romahduksesta. Harva muistaa mainita, että jonkin maan vienti on jonkin toisen tuontia. Silti omavaraisuuden puolesta voidaan esittää vahvoja argumentteja, varsinkin jos taloudellista toimintaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Keskeisenä syynä on se yksinkertainen tosiasia, että omiin asioihin voidaan aina vaikuttaa, kun taas rajantakaisten maiden asioihin vaikuttaminen on vaikeata ellei mahdotonta. Tehomaatalouden perusvirhe niin meillä kuin muuallakin on suhtautuminen maatalouteen kuin mihin tahansa teollisuuteen, sen alistaminen markkinatalouden lainalaisuuksille. Sillä tavoin saavutettaisiin monia etuisuuksia: lisättäisiin työllisyyttä, pidettäisiin syrjäseutuja elossa, vähennettäisiin viljan ylijäämiä, ylläpidettäisiin elintarvikkeiden puhtautta ja terveellisyyttä. Lannoitteita ja kemikaaleja meillä käytetään p'aljon vähemmän kuin Keski-Euroopassa; esimerkiksi Hollannissa maatalouskemikaaleja on käytössä yli kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna
Rastaat erottuvat muista linnuista muun muassa hyppelehtivällä liikkumistavallaan. Onkohan syrjittyä edes lupa käydä puolustamaan. Tiivis yhteisö antaa hyvän suojan pesämunia varastelevilta varislinnuilta ja petokastiin kuuluvilta nisäkkäiltä ja haukoilta. Pesimisyhteisön hälytysjärjestelmä on aukoton. Etenkin Pohjois-Karjalassa räkättirastaiden suosituimpia pesäsijoja tuntuvat olevan autiotalojen hylätyt pihapiirit, joissa on mainioita räystäänalusia, salvohirsien !ovia ja kivijalkojen päällysiä. Sillä kovinpa on ihminen sen alhaiseen kategoriaan merkinnyt, kun on linnun "räksäksi" ristinyt. Tuon tapainen ravinto on koosteeltaan erittäin valkuaisainepitoista. Rastaiden lähtö Lapista on varma merkki pikaisesti saapuvasta talvesta. Valppain tarkkailija kuuluttaa ilmoille havaitsemansa vaaranmerkin. Sama äänensävel riittää lajikiunppanin hurmaamiseen, varoituksen viestiksi ja linnun iltatuokioiden laulukonsertteihin. Räkättirastashan ei tuhoa työkseen pienempien lintujen pesiä. vsk.. Joku on saattanut syyllistyä sen hätyyttelyynkin kypsyviltä marjaviljelmiltään. Punaisen värin omaavat marjat ovat rastaiden erityissuosiossa. Emot räkättävät kiihkeästi häiritsijöiden perään ja yrittävät kaikin keinoin varjella poikaspesiä, joiden kuppimaiset maljat käyvät ajan olon ahtaiksi, kun poikaset kasvavat ja niiden täplikäs höyhenmarto sakenee. Kestämistä lienee jo nimessäkin. Ne ovat salakavalia, syövyttäviä "napalmohj uksia", jotka eivät niin vain irtoakaan frakkitakin höyhenkuontalosta. Rastasyhteisön uumenissa pesii usein myös muita pienempiä varpuslintuja, joille rastaiden aggressiivinen elämä tarjoaa hyvän pesimissuojan. Kanta harvenee koko ajan pohjoiseen mentäessä. Metsiemme peruslintuja Rastaat ovat metsiemme peruslintuj a, joilla on oma tärkeä osansa vaihtelevassa eläimistössämme. Jouko Kuosmanen Rastaiden mustalammas Räkättirastaan tuntevat kaikki, mutta harva tietää sen pesivän mielellään isoina yhdyskuntina. Toisille lajitovereille on sitävastoin annettu uljaitakin nimiä, kuten kulo-, sepel-, laulu-, mustaja punakylkirastas. Rastaat ovat haudonta-aikaan arkoja ja varovaisia. Räkättirastaan väritys on selkäpuolelta yhtenäisen harmaa, siipien yläpuoli ruskea, vatsapuolelta lintu on kirjavien höyhenien pilkutta16 ma. Äänekäs yhdyskuntapesintä on niille tyypillistä. Vaeltelevia rastasparvia voi havaita jopa Lapin syrjäisimmissä erämaissa. Kun poikaset ovat kuoriutuneet, rastasyhteisöön syntyy ylimääräistä liikettä ja vipinää. Kun avitettavakin on vielä kiusallaan saattanut nokkaista avittajaansa kipeästi sormensyrjään. Siinä on ihminen seisonut rastaan kera neuvottomana perimmäisten tahtojensa tykistökeskityksessä. Eteläja Keski-Suomessa rastaiden lähtö ajoittuu yleensä vasta marras-joulukuulle. Sukunsa musta lammas on räkättirastas. Tai pitänyt pelokasta lintua hyppysissään rastasverkosta irti päästellessään. Kukapa meistä ei olisi räkättirastaan särmikästä laulua jossakin elämänsä vaiheessa kuullut. Varpushaukka ja nuolihaukka ovat vihollisista ehkä pelottavimmat; nisäkkäistä kettu ja kissa, joiden suihin joutuu suuri nivaska varhaiskesän lentokyvyttömiä rasSUOMEN LUONTO 8/92 51. Kevät yhtä rastassumaa Yksi yleisimmistä räkättirastaan tuntomerkeistä on eittämättä sen lauluääni, joka on erikoisesti huomiota herättävää, voimakasta, selvätavuista räklätystä. Taidokas rakennelma voi olla mitä ihmeellisimmässä paikassa. Ne levittäytyvät sulavien mantujen myötä huhtikuun ja toukokuun kuluessa ylemmäksi Suomeen. Yleisyys tekee rastaat suosituiksi saaliiksi. Nyt lokakuussa räkättirastaat herkuttelevat runsaalla pihlajanmarjasadolla ennen muuttomatkaansa, joka suuntautuu Keski-Eurooppaan. Ymmärtäkäämme räkättirastastakin, sillä mitäpä se häijylle luonteelleen voi. Valmiiseen rastaanpesään ilmaantuu kesän kynnyksellä neljästä kuuteen väritykseltään harmaan sinivihreää ja ruskeiden täplien kirjavoirnaa munaa. Runsas ulostekuona voi koitua jopa variksen surmaks1. Ja kohta onkin metsässä ääntä ja elämää. Räkättirastaiden pesintä alkaa välittömästi muuton jatkeeksi, kun vain ravintoa on kyllälti tarjolla. Nuo hetket marjamailla ovat vaatineet ihmiseltä vahvaa luonnonjärjestelmän ymmärrystä empatiaa. Uhmakkaasti pyrstö jään pörhennellen linnut tuomitsevat häiritsij änsä räkättirastastakin alempaan kastiin, ja jos tämäkään ei vielä auta, niin tulokkaan niskaan alkaa sataa ulostepanoksia, joita ainakin varisten olisi terveellistä varoa. Yhtä suosittuja ovat myös rantakoivikot, joissa laidunkarja vielä käyskentelee. Se elää kesällä etupäässä madoilla, toukilla, etanoilla ja hämähäkeillä. Äänen lisäksi räkättirastaan tunnistaa rastassuvun kookkaimmasta lentosiluetista ja räkätti ääntelee lentäessäänkin. Räkättirastaiden tuhatlukuiset muuttoparvet saapuvat Länsi-Euroopasta, Pyreneiden ja Apenniinien alueilta, jo niinkin varhain kuin maaliskuussa. Syksyllä ja alkutalvella rastaat vaeltelevat sekaparvina pihlajanmarjajäämistöä einestäen. Myöhemmin kesällä ravinto on hiilihydraattipitoista ja koostuu paljolti marjoista. Rastaiden pääparvet asettuvat pesimään Eteläja Keski-Suomeen. Kuppimaisten pesien asukkaita Räkättirastaiden kuten muidenkin rastaiden pesät ovat kuppimaisia rakennelmia, joiden valmistukseen käytetään savea, heiniä, oksia ja sammalta. Pesän sisusta on vuorattu pehmeällä heinäkerroksella. Lauhoina talvina ajastaika voi ehtiä siirtyä vielä pidemmällekin ennen kuin rastaat karistavat synnyinmaansa jäätyvät tomut varpaidensa pohjista ja suuntaavat luumaiset nokkansa yhdistyvää Eurooppaa kohti
Kaadettuun rastasmetsään tulee äänetön kesä! D Jouko Kuosmanen on luonnonkuvaaja ja -tuntija Pohjois-Karjalasta. Ne eivät unohda pesimisrevunensä valkokylkisiä kaskenpohjakoivikoita, hakamaita ja autiotalojen pihoja. taanpoikasia. vsk. 17. Katkotut oksat ja latvukset koettavat muun luonnon kera tehdä vielä kerran vihreää lehtimartoa. Kääpäky Ikiset puuvanhukset koristavat tienvarsimetsiä kymmenmetrisine pölkkykasoineen. Rastaat tulevat uskollisesti taas takaisin Kalevalan laulumaille. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Mai')apensaat leviävät tehokkaasti rastaiden avulla. Reviirinsä valkokylkisen koivikon jotkut ovat myös menettäneet. Linnut pesivät usein suurina, meluisina yhdyskuntina, joita puolustetaankin yhdessä. Räkättirastaan pesä on huolella rakennettu. Vastaansa ne saavat pienoiskiväärien, ilmakoiden ja haulikoiden tuliryöpyt. Punaiset viinimarjat maistuvat räkättirastaalle. Pieni verotus ei ole pahasta, ja rastaat pitävät reviiriltään muut marjansyöjät poissa
Tässä yhdyselämässä kummallakin osakkaalla on oma tärkeä tehtävänsä: levä tuottaa yhteyttämällä auringonvalosta energiaa kummankin osakkaan käyttöön, sieni puolestaan tarjoaa levälle suotuisat olosuhteet ja mahdollisesti myös välttämättömiä ravinteita. 18 Kuusen oksalla liehuva naavatai luppoparta, kuivana jalan alla mureneva poronjäkäläpatja kalliomännikössä tai loistavan kirkkaankeltainen karttajäkälälaikku tunturikiven kyljessä siinä varmaan monille tuttuja mielikuvia jäkälistä. vsk.. Hiljaista yhteiseloa Jäkälää katsoessa tulee harvoin ajatelleeksi, että kyse on oikeastaan kahden elämänmuodon yhdistelmästä. Yhdistelmä on menestynyt hyvin: Suomestakin tunnetaan peräti 1500 jäkälälajia. Kuitenkin jäkälien harrastaminen on helppoa, pelkästään puukon ja . Suomessa esiintyvät puolisentoistatuhatta jäkälälajia tarjoavat varmasti kosolti haastetta kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle. Mikko Kuusinen Murenevaa kauneutta Jäkälässä elävät yhteiselämää sieni ja levä. Tiheään mätästävät poronjäkälät muodostavat kuivilla kangasmail/a paksuja jäkälämattoja. Kuvan jökäläkangas on Kolovedeltä. Linnut, nisäkkäät, perhoset tai kasvit houkuttelevat enemmän luontoharrastajia kuin ilmeisesti mielenkiinnottomiksi ja vaikeiksi koetut jäkälät. Jäkälät ovat nimittäin sienen sekä yhden tai joskus useamman vihertai sinilevän muodostamia "yhdyseliöitä". Suuri osa jäkälistä on sangen helppo oppia tuntemaan suurennuslasin avulla. Kuinka moni sen sijaan lienee tutustunut kiventieroihin, pullokkaisiin, röyhelöihin, mustuaisiin tai kilpisiin tietämättään todennäköisesti lähes jokainen. kivitaltan avulla voi nopeasti kartuttaa itselleen erinomaisen kokoelman. Harrastus ei sitäpaitsi ole mitenkään vuodenaikaan sidottua, keskitalven hiihtoretkillä voi tutkiskella vaikkapa puiden runkojen ja oksien jäkäläpeitettä. Tällaisen yhdyselämän menestymisen ja säilymisen SUOMEN LUONTO 8/92 51 . ruotsin-, englanninja saksankielisestä kirjallisuudesta. Jäkälien harrastus on Suomessa aina ollut vähäistä, vaikka jäkälätutkimuksella on maassamme vankat perinteet. Ongelmana jäkälien tunnistamisessa on kunnollisen suomenkielisen, kuvilla varustetun määrityskirjallisuuden puute, mutta kielitaitoiselle apua löytyy mm
:~ "' Viime aikoina jäkälät ovat saaneet melko lailla julkisuutta ilmansaasteiden varhaisvai19. Jäkälien pinnalle syntyy pieniä kotelom<}ljoja, joista ilmavirtausten kuljetettaviksi purkautuvien pienikokoisten ja kevyiden itiöiden avulla sieni voi vaivattomasti levitä pitkien matkojen päähän. Jäkäläsienet ovat suhteellisen tarkkoja leväosakkaansa suhteen, vain tietyn lajin kanssa yhdyselämä onnistuu kunnolla. Näissä on sienen lisäksi myös leväosakas mukana, joten oikean ku~ppanin etsiskelyyn ei tuhraudu tarpeettomasti aikaa. Samankaltaisesta kahden eliön yhteiselosta on olemassa lukuisia muita esimerkkejä luonnossamme. Oikeaa leväosakasta ei kaikkialla ole noin vain tarjolla. Monet yleiset jäkälälajit tekevät itse asiassa hyvin harvoin itiöitä ne leviävät tehokkaasti pienten jäkälänmurujen tai -kappaleiden avulla. SUOM EN LUONTO 8/92 51. ;;i ...J luonnossa takaa sen edullisuus kummallekin osapuolelle. vsk. .............. Itiöitä ilmaan Kuten muutkin sienet, jäkäläsienet lisääntyvät tuottamalla itiöitä. puille välttämättömät sienijuuret ovat toiminnallisesti jossain määrin jäkäliä muistuttavia sienen Ja kasvin yhteenliittymiä. Haapojen rungolla yleisen, kirkkaan oranssin haavankeltajäkälän itiöt ovat varsin tehokkaasti pystyneet ratkaisemaan oikean leväosakkaan löytämisen ongelman. Itiöiden ongelmana on löytää uudessa paikassa itselleen oikea leväkumppani. Mm. Haavankeltajäkälän on myös todettu voivan ryöstää joiltakin samoilla paikoilla kasvavilta jäkälälajeilta itselleen leväosakkaan. Sammalilla, lahopuu/la ja kasvinjätteillä kasvavan suppilotorvijäkälän sieniosakas levittää itiönsä punaisista kotelomaljoista. Ilmeisesti vain harva itiö löytää lopulta itselleen kumppanin. Haavankeltajäkälän sieniosakas voi elää aluksi yhdessä useiden yleisten levälajien kanssa muodostaen epämääräistä, suhteellisen nopeakasvuista rihmastomassaa, ja vasta oikean kumppanin löytyessä se alkaa kasvattaa tutunnäköistä lehtimäistä sekovartta. ,,,_.,., ] Ilmansaastet toivat ! julkisuuteen Avoimien kivien ja kallioiden kupeessa kasvaa karvejäkälää lehtimäisinä kehinä.Jotka murenevat herkästi irti kuivalta kasvupaikaltaan
Haavan keltajäkälä somistaa isäntäpuunsa runkoa. Keltajäkäliä kasvaa myös muilla lehtipuilla, rakennusten puupinnoilla ja jopa kivillä kuten nämä Kökarin kallioiden koristeet. Ajan mittareita Hidaskasvuisuus ja pitkäikäisyys ovat jäkäliä yhdistäviä ominaisuuksia. Jäkälät eivät liiemmälti pysty säätelemään vesitalouttaan ilman kuivuessa myös jäkälät kuivuvat ja samalla niiden elintoiminnat pysähtyvät lähes täysin. Pilkkunahkajäkälän sekovarret ovat tavallisia metsien ja kallioiden sammalilla. Jäkälillä ei nimittäin ole veden ja ravinteiden ottoon ja kuljetukseen erikoistuneita juuria eikä johtosolukoita kuten sanikkaisilla ja siemenkasveilla, vaan ne ottavat ravinteensa pääosin suoraan ilmasta ja sadevedestä. Jäkälien avulla on selvitetty mm. Ilmansaasteita kehnosti sietävien luppoja naavapartojen on todettu tyystin kadonneen tai ainakin kutistuneen surkeiksi tupsuiksi suurimmassa osassa koko eteläistä Suomea. Jäkälät kasvavat hitaasti, mutta pitkään kutusten ilmentäjinä. Joillakin napa-alueilla kasvavilla jäkäläsekovarsilla on arvioitu voivan olla ikää jopa 4000 vuotta! Likenometriaksi kutsuttu tieteenala käyttää hyväksi kivijäkälien hidaskasvuisuutta ja pitkää ikää niiden kasvualustan iän määrityksessä. Pensasmaisen isohirvenjäkälän kohtaa kallioilla, metsissä ja tunturien kupeilla. Jäkälien tasaisen luotettavasta kasvusta kertoo se, että Pääsiäissaarten j ättiläiskokoisten kivipatsaiden eli megaliittien salaisuus on auennut mm. Toisaalta suhteellisen saasteenkestävän "tappajajäkäläksikin" syytetyn sormipaisukarpeen on väitetty monin paikoin voimakkaasti lisääntyneen ja tukahduttavan eten20 kin kuusten kasvua. Kookkaimmat pensasmaiset jäkälät, kuten lupot tai poronjäkälät, venähtävät vuodessa jopa senttimetrin verran, mutta etenkin kivipintojen rupijäkälien kasvu saattaa jäädä millimetrin kymmenesosiin. Sitä kerätään Sveitsissä kurkkupastillien ja yrttiteen raaka-aineeksi. niiden pinnalla nykyisin kasvavien jäkälien avulla. Puheet jäkälistä tappajina ovat melkoista liioittelua, sillä toisin kuin usein luullaan puiden rungoilla ja oksilla kasvavat jäkälät eivät ole loisia. SUOMEN LUONTO 8/92 51. Jäkälien koon ja kasvunopeuden perusteella on arvioitu, että patsaita on hoidettu viimeksi yli 400 vuotta sitten. Hidaskasvuiset kivijäkälät ovat todellisia eliömaailman ikäpresidenttejä, satoja tai tuhansia vuosia vanhoja. vsk.. Etenkin kuivilla paikoilla kasvavat lajit viettävät suurimman osan elämästään lepotilassa sadetta odotellen; ymmärrettävästi niiden vuotuinen kasvu jää tällöin vähäiseksi. Normaali jäkäläpeite rungolla ja oksilla ei siis vahingoita puuta millään tavom. siirtolohkareiden, erilaisten muistomerkkien ja rajapyykkien todennäköisiä ikiä sekä jäljitetty jäätiköiden reunojen liikkeitä