SUOMEN 8 • 1989 / . . ",.. !~.. ,, .... . • • J ,.. ; ., . • } 'f.-' .. Suomenlahdella on typpiongelma lrtonumero 28 mk. \ ' Korppi palaa ihmisten ilmoille Menetämmekö järvilohen
4. 42 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . . ................... 8. ................... Mitä miettinevät. . .............. .......... 32 Niilin katkaiseva mahtava pato tuo taloudellista siunausta ja ekologista kirousta. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen soviuu. ....... 38 Kysy luonnosta............................................ Eeva Kilpi: Luonnonsuojelukulttuuriin!............ 34 Mielipiteitä, keskustelua.................................. 12. . (90) 642 881 Ma-pe klo 8.30-16.15, kesällä klo 8.30-15.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Matti Salimäki, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusiht. 3. . Antti Halkka: Typpi lannoittaa Itämerta........... Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. Lue lisää sivuilta 22-26. . 13 Pienvedet kuvina.. Sisällysluettelo 1989...................... . 46 Seppo Vuokko: Oliko Suomessa dinosauruksia?.. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 170/ 150 mk (kestotilaus). . . (921) 301 141 Veijo Pelco/a Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. . ... ........... 18 Viljelyn varassa järvilohi nouse.e enää Pielisjokeen kuinka kauan sinnekään. Johan Ulfens: Korppi palaa rintamaille......... . . . 28 Sitä tulee myös sinusta. (981) 15 828 Merja Ylönen, vs. . 11 A 00150 Helsinki puh. (90) 642 881 Elina Vuo/a SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. 22 Uljain varislintumme tekee paluuta erämaista asutuille seuduille. Teija Hannula, toimistoapulainen Marko Stenberg, projektisihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. . Ilmestyy 29. (90) 642 881 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Alice Karlsson Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. ........ ...... 1. Keidas vai kangastus?...................... .... ... . . . (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh . . 9 Ritva Kupari: Ihmisenä maailmassa.. SUOMEN LUONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. vuosikerta 8 • 1989 Kotimaasta . . Osoitteenmuutokset kirjallisesti. 3. . . . . (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk . Vesiklosetista viemäriputket kuljettavat sen Suomenlahden riesaksi. 13. Kansikuva: Komeat korpit lumisessa metsässä on kuvannut Hannu Hautala. . . Kaupunkiin muuttamistako. . 30. . .. . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. 36 Kirjoja ....................................................... . . . . . 23. . ............... . . Tilaushinnat 1. . Pirkko Elomaa, kurssisihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Paula Launonen, toimittaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Muukkonen, toimistosiht. . . (93~) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. . . ....... 10. 2 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (pj.), 90191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Ahti Pyörnilä, Hannu Rautanen, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-5 1 20100 Turku puh. 1990 Vuosikerta kotimaahan ja ulkomaille 210/ 190 mk (kestotilaus). Pertti Purhonen ja Jukka Käyhkö: Assuanin suurpato. 1. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen llmestymisaikatau/u Aineisto No toimitukseen 1 2 3 14. 8 Rauno Ruuhijärvi: Luontoa Talakselta tarkkaillen............................................................ Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. 10 Kirjailija Anne Hännisen haastattelu. Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh. 198930. (953) 17 358 Percci Siilahti Lappi Maakuntakatu 18 96200 Rovaniemi puh. Jrtonumero 28 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. 14 Purot, lammet, lähteet valokuvauskilpailun satoa. vsk.. 4 Viisaan valinnat: Eroon turhasta valkaisusta...... . 9. (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. . 47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh . . 48. Ulkomailta.................................................. Jorma Piironen: Onko meillä varaa menettää järvilohi. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. 44 Summaries of the Main Articles....................... .
Itärajan takaiset rikkilähteet on saatava tyrehtymään huomattavasti ripeämmin kuin mitä Suomen ja Neuvostoliiton välillä hiljattain on sovittu. Miksi se ottaa tällaisen riskin. Metsäntutkimuslaitoksen marraskuussa julkistama metsiemme tilaa arvioiva selvitys on huolestuttavaa luettavaa. Se vaatii sekä voimaloiden päästöjen että liikenteen päästöjen voimakasta vähentämistä. Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan joka neljännen puun neulaset tai lehdet varisevat ennen aikojaan. Eteläisessä Suomessakin on merkkejä metsän pahoinvoinnista: sormipaisukarve-jäkälä verhoaa puiden oksia monin paikoin sairaalloisen sankkana kasvustona. Puuvarantojen ohella tuhoutuisivat Urho Kekkosen kansallispuisto ja muut suojelualueet. Tekoja tarvitaan sekä kotimaassa että rajojemme takana. Kuusten ja lehtipuiden neulaskato on edistynyt nopeimmin; kuusten harsuuntuminen on pelkästään viime vuoden aikana lisääntynyt 3,5:llä ja lehtipuiden seitsemällä prosenttiyksiköllä. Myös Leningradin alueelta, Balttiasta ja muualta Itä-Euroopasta tulvii saasteita Suomeen. Samoin sormipaisukarvejäkälän monin paikoin sairaalloisen villiksi yltynyt rehottaminen oksistossa kertoo, etteivät asiat ole metsäluonnossa hyvin. Silloin luhistuu pohja kokonaiselta elinkeinolta. Teknisten keinojen ohella on ennen kaikkea maakaasun käyttöä lisättävä; esimerkiksi Porin Tahkoluotoon rakennettava suuri kivihiilivoimala tulisi muuttaa maakaasuvoimalaksi. Erkki Lähde, Satu Huttunen ja muut kriittiset metsäntutkijat ovat kuitenkin huomattavasti enemmän oikeassa kuin alati kasvavia puumääriä ennustavat tehometsätalouden kiintokuutiouskovaiset. Professori Erkki Lähdettä on pilkattu, kun hänen ennusteensa metsäkuolemien aikataulusta ei toteutunut. Merkit viittaavat siihen, että näin voi käydä. Ilmansuojeluinvestointien vaatimat toki kohtalaisen huomattavat rahasummat ovat kuitenkin kolikoita silloin, jos Keski-Euroopan kaltaiset metsävauriot ovat meillä lähivuosina totta. Metsäteollisuus on vaatinut Metsä 2 000 -ohjelmaa tarkistettavaksi; puuta voidaan kuulema repiä metsistämme vielä enemmän kuin tähän asti on luultu. Se ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan omien metsiemme auttamista ja tulevaisuutemme turvaamista. Metsämme voivat yhä huonommin. Lähteen mukaan Suomessa pitäisi tällä hetkellä olla laajoja metsäkuolemia. Naruskassa ja muualla Itä-Lapissa ilmenneiden vaurioiden luulisi varoittavan, mitä voi tapahtua lähivuosina koko Lapin metsille. Neljän tutkimusvuoden aikana harsuuntuminen on lisääntynyt kymmenellä prosenttiyksiköllä, mikä on huolestuttava vauhti. Metsäkuolema on jo ovella ... Kotimaassa on etenkin typpipäästöjä pienennettävä. Puistamme varisee kohta neulasia kuin joulupuusta loppiaisena. Neulaskato on kasvanut eniten siellä missä laskeumakin on suurin: Itä-Lapissa ja Ruuhka-Suomessa. Suomen tulisi tunt4villa investoinneilla osallistua Itä-Euroopan maiden ilmansuojeluun, jotta suurimpiin saastelähteisiin saadaan parhaat mahdolliset rikinpoistolaitokset. Eivätkö Itä-Lapin metsätuhot pelota. nykyistä alempia ajonopeuksia ja joukkoliikenteen kehittämistä. Etenkin metsäteollisuuden flegmaattinen asenne metsiämme uhkaavaan suurtuhoon hämmästyttää: miksi se painaa päänsä harsuuntuvaan näreikköön ja uskoo kaiken olevan hyvin. Syynä ilmiöön on luultavasti liiallinen typpi/askeuma. vsk. Liikenteen päästöjen supistamiseksi tarvitaan katalysaattoreiden lisäksi liikennepoliittisia toimia, mm. SUOMEN Naruskassa ja muualla Itä-Lapissa ilmansaasteet ovat jo vaurioittaneet metsää laajoi//a aloi//a. Jorma Laurila 3. Myös neulasten pinnalle ja oksistoon pesiytynyttä viherleväkasvustoa on entistä laajemmalla. Metsäteollisuus uskoo sokeasti puuvarantojemme vain paisuvan ja metsänkasvun kiihtyvän. Nykyinen ilmansuojelupolitiikkamme ei missään tapauksessa riitä laajojen metsätuhojen estämiseen. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Tosiasiassa Metsä 2 000 -ohjelmaa olisi tarkistettava aivan toisella tavalla: miten voimme pikaisesti tehostaa ilmansuojelutoimia, jotta laajat metsätuhot voidaan estää ja metsämme voisivat vastaisuudessakin tuottaa puuta
Martinselkosta pidettiin suojelukohteena niin varmana, ettei siitä edes kannettu paljon huolta. Petosta, sanovat kainuulaiset. Jos suomalaista metsänkäsittelyä sovelletaan sellaisenaan Neuvostoliitossa, maapallon metsäerämaat hupenevat ratkaisevasti. Lähes kymmenesosa maapallon erämaista ja suunnilleen kolmannes maapallon metsäerämaista humisee Neuvostoliiton havumetsissä. naan valtion omistuksessa. Suojelulle asetettiin vain yksi ehto: retkeilyoikeus ja paikallisten ihmisten metsästysoikeuden säilyminen ennallaan. Vuonna 1980 paikallinen kyläkokous suurella ääntenenemmistöllä kannatti Martinselkosen suojelua ja Suomussalmen kunta oli samaa mieltä. Tulevia kansallispuistoja hakattiin maaSuomalaiset suunnittelemaan Neuvostoliiton erämaiden hävittämistä. Tämä valtava taigamatto on tähän asti voinut olla karhujen, liitooravien, valkoselkätikkojen ja muun kesyttömän luonnon omaa aluetta. Ympäristöministeriön ja metsähallituksen asettama kahden miehen työryhmä kirjoitti Martinselkoselle hakkuusuunnitelman, jota suojeluesitykseksi nimitettiin. hyödyntämään, mahdollisuuksien mukaan suomalaiset metsäkoneet hakemaan puut metsästä ja paperikoneet tekemään siitä paperia. Selkosen hakkaamista perusteltiin muun ohessa tutkimustarpeilla saadaan tilaisuus seurata, kuinka metsä kasvaa. Selitys on typerääkin typerämpi, Kainuussa riittää raiskioita tutkijoiden käyttöön ilman Martinselkostakin. Suomessa lokakuussa vierailleelle pääsihteeri Mihail Gorbatshoville esiteltiin suomalaiskäsityksiä Uralin länsipuolisten neuvostometsien käsittelystä. Tänä syksynä hakkuusuunnitelma kirjoitettiin ympäristöministeriössä lakiesityksen muotoon. Se oli Suomussalmelaisten vanhaa mussalmen koilliskulmalla, metsästysaluetta ja sen suorajan pinnassa sijaitseva jelua kannatettiin lämpiMartinselkonen. Sanomalehti Uuden Suomen mukaan (Suomalainen asiantuntemus Neuvostoliiton metsiin, 28. vsk.. Erämaa-alue on siis toSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. 10.) Neuvostoliitto suunnittelee • metsienkäsittelysuunnitelon ilmeisesti ympärillään jo riittävästi yhtiöiden ja metsähallituksen hakkaamia lentokenttiä ja aurausraiskioita. Suomussalmelaisilla naa neliökilometriä (160 miljoonaa hehtaaria) viisi kertaa Suomen pintaalan verran. Se on kohtuullinen ehto, ja luonnonsuojelijatkin ovat sitä kannattaneet. mästi. man tilaamista Jaakko Pöyry -konsulttiyhtiöitä. Uralin länsipuolella erämaametsää on 1,6 miljoo4 Varmana suojelukohteena pidetylle Martinselkoselle esitetäänkin nyt hakkuita. Viime vuonna selvisi, ettei asia ole kunnossa. Kokonaisuudessaan alueella on metsiä 2 miljoonaa neliökilometriä (200 miljoonaa hehtaaria). tiin 6 430 hehtaarin kansalKunnat huusivat kuorossa lispuistoa, joka oli jo käylähes kaikkia suojeluhanktännöllisesti katsoen kokokeita vastaan. Koko maapallon erämaa-alasta, johon luetaan myös jäätiköt ja autiomaat, Uralin länsipuolen havumetsät muodostavat 3,4 prosenttia. han ja soita käännettiin Martinselkoseen ehdotetkuin vihan vimmassa nurin. KOTIMAASTA Ympäristöministeriö haluaa hakata Martinselkosen Kun kansallispuistokomitean mietinnön julkistamisen (1977) jälkeen metsähallituksen, MTK:n ja Tapion miehet kiersivät ympäri maata saarnaamassa kunnille ja kuntalaisille tuomiopäivää, jos suojelijat päästetään irralleen, prop'aganda upposi kansaan hyvin. Alueen erämaat muodostavat 40 prosenttia Amerikan mantereen ulkopuolista havumetsäerämaista ja lähes viidenneksen koko pohjoisen pallonpuoliskon havumetsäerämaista. Kaaoksen keskellä oli Martinselkonen on suoyksi poikkeus. Suunnitelmat ovat suuria; kunhan "alueen keskeisenä ongelmana oleva tiestön ja muun infrastruktuurin puute'' poistetaan, kansainväliset jätti konsernit yhdessä Neuvostoliiton kanssa tulisivat metsiä . Maan havumetsäerämaat jakautuvat kahden puolen Ural-vuoristoa. Tarvitaan siis suomalaista konsulttiapua
Yhtenäistä, varsin luonnontilaista ja valtion omistamaa metsä-suomaisemaa on Talaksella jäljellä vielä noin 28 neliökilometriä, josta hakattuja osia on kolme neliökilo~ metriä. Jos Martinselkosen suojuonteiden välissä olevia kankaita hakataan, alue menettää kokonaan luonteensa ja suojeluarvonsa. vsk. Mikko Niskasaari della huomattava se on esimerkiksi Amazonin sademetsäerämaata suurempi. Kankaista ehdotuksen mukaan hakattaisiin noin kolmannes, osa aivan selkosen sydämestä. Tähän ehdotukseen on kaikkien luonnonystävien syytä paneutua tarkasti ja kriittisesti. klo 14 Helsingissä Lasipalatsin edessä. maastoa. Noloa ministeriölle olisi, jos Kessija Talaskangastappelut on uusittava jo 1977 ehdotetulla suojelualueella. Martinselkosesta on noin puolet suota, loput kangasmaita. Syystä ministeriön metsähallituksen kanssa hieromaa "kompromissia" on Kainuussa nimitetty petokseksi. Erikoisia nähtävyyksiä ovat mm. Mahdollisella tehometsätalouden soveltamisella Uralin länsipuolen havumetsiin on merkitystä myös Suomen eliölajiston kannalta, sillä suuri osa lajeistamme on itäisiä. Sitä saataisiin sen verran, että jos Kajaaniin rakennetaan Pohjan Sellu, se voisi pyöriä vuodessa noin yhden päivän Martinselkosen petäjillä. Talaksen jäkäliin, sammaliin ja kääväkkäisiin kuuluu 15 uhanalaista lajia, kuten aarniluppo ja harjasorakas. KOTIMAASTA Kamppailu Talaskankaan suojelusta jatkuu Kymmenet tutkijat ja sadat retkeilijät kartoittivat viime kesänä Oulun ja Kuopion läänien rajoilla sijaitsevan Talaskankaan eliöstöä ja luonnonarvoja. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Mielenosoituksella tuetaan myös Talaskankaalla viime talvena toimineita aktivisteja. Jos lajien elinolot ydinalueilla ratkaisevasti huononevat, ne voivat hävitä reuna-alueiltaan, kuten Suomesta, kokonaan. Paratiisikankaan ja Kelokankaan yhteensä noin 50 hehtaarin metsäkuviot, joissa on useita satoja valtavia, läpimitaltaan yli 40senttisiä harmaakeloja. Hyönteisissä on runsaasti vanhan metsän lajeja, kaikkiaan noin 20 uhanalaiseksi luokiteltavaa perhosta, sääskeä ja kovakuoriaista. 12. Talaksen pohjoispuolisko, Sopenmäen seutu, on ollut lähes kokonaan hakkuiden ulkopuolella viimeiset 40 vuotta huomattavat alueet jopa yli 70 vuotta. Talaskangas on lakisääteisen suojelualueen mieluiten kansallispuiston arvoinen. Alueen eteläosasta on löydetty mm. Eduskunnalle se aiotaan tarjoilla tammikuussa. Ministeriöiden ehdotus Talaksen suojelusta lähtee joulukuusssa lau 7 suntokierrokselle. maassamme hävinneenä pidetty raitalasisiipi sekä vaar.antunut aarni-ihrakuoriainen. Osa rauhallista vastarintaa tehneistä luonnon puolustajista on haasteltu oikeuteen syytettyinä "niskuroinnista ja pakottamisesta". Koska alueesta osa on rajavyöhykkeellä, kulkijan ulottuvilla olevista kankaista hakattaisiin yli puolet. Tulokset puhuvat selvää kieltä; metsät ovat laajoilta osiltaan varsin luonnontilaisia ja ikääntyneitä ja niissä on kymmeniä uhanalaisia eliölajeja. Talaksen metsissä on runsaasti keloja, palopuita, liekopuita ja pökkelöitä. Tietenkin Martinselkosesta saataisiin puuta. Veli-Risto Cajander 5. Paikalliset luonnonsuojelujärjestöt ja Suomen luonnonsuojeluliitto jättivät marraskuussa ympäristöministeri Kaj Bärlundille esityksen lakiehdotuksen remontista. Talaskankaan alueen säilyttämistä puoltavat paitsi uhanalaiset lajit myös komeat maisemat; luonnontilaisen tuntuiset metsät, keloiset suot sekä pienvedet ovat ihanteellista suomalaista maisemaa ja retkeilyTalaskankaan suojelun puolesta järjestetään mielenosoitus 9. Talaksella on runsaasti kololintuja sekä vanhojen metsiä suosivia lajeja, kuten pohjantikka, kuukkeli, puukiipijä ja metso. On varsin epätodennäköistä, että Oulujärven eteläpuolisesta Suomesta löytyisi yhtä laajaa ja suojelematonta metsäaluetta. Vanhemmat hakkuut ovat lähes koko Taslaskankaalla olleet luonteeltaan niin kevyitä, että monia metsiä on vaikea erottaa varsinaisista luonnonmetsistä
Tätä toivetta on murtanut jo se, että rajavartiolaitos on supistamassa vartioasemien määrää. Vainikkalan ratapiha ei ole koolla pilattu . Näissä oloissa työntekijöiden ammattitaito ja motivaatio ovat koetuksella. Tämä vaatii yhteistyötä rajan takana toimivien viranomaisten kanssa. Suuri onnettomuus näissä oloissa olisi kohtalokas. nat ovat vaunuletkoissa epämääräisessä järjestyksessä. VTT:n mukaan säiliövaunun räjähdysaiheuttaisi vielä parin sadan metrin päässä olevalle ihmiselle kolmannen asteen palovammoja. Lähivuosina tämän kokonaisuuden investointi on satoja miljoonia." Kaksosen mielestä myös satamissa purkuraiteistoilla tapahtuva aineiden näytteiden otto tulisi siirtää kokonaan Vainikkalaan. Elokuun lopulla Riihimäellä sattuneessa junaturmassa oli mukana butaania sisältäviä säiliövaunuja. Tähän antaisi mahdollisuuksia uusi elektroniikka. Samaa työtä yhtä kovassa vilskeessä tehdään säistä riippumatta. Määränpäänä ovat Haminan, Kotkan, Rauman ja Uudenkaupungin satamat. Tietoliikenteen kehittyminen antaa siihen reseptin. J ' -· Suuret pulmat odottavat ratkaisua Pelastushallinnon viranomaiset ovat Kymen läänissä jo pitkään tuoneet esille vaarallisten aineiden kuljettamiseen ja varastointiin liittyviä ongelmia. Näissä satamissa öljyja kemianteollisuuden suuryritykset ovat koko ajan lisänneet varastosäiliöiden määriä. kee noin 3,5 miljoonaa tonnia. "VR ei ole vielä lyönyt lukkoon aikatauluja lajitteluraiteiden rakentamisesta . Lokakuun lopussa tilanne oli jo rauhoittumassa. Lappeenrannan palolaitos, jonka vastuualueeseen Vainikkala kuuluu, on esittänyt VPK:n, VR:n ja rajavartioston yhteisen pelastusyksikön perustamista. Vainikkalan ratapihalle saapuu päivittäin pari sataa säiliövaunua. Tämä lisää myös investointitarvetta raja-asemalla. Lukuisat esitykset ja aloitteet ovat poikineet apua piemssa asioissa, mutta paljon rahaa vaativat suuret ongelmat ovat yhä ratkaisematta. Kemikaalivaunut koliseva ympäristöuhka läänin rautatieverkostQa ympan vuorokauden kolisuttavat kemikaalivaunut ovat näyttäneet vaarallisuutensa. Vainikkala on Suomen tärkein transitokuljetusten raja-asema. Tänä vuonna vaarallisia kaasuja ja kemikaaleja aseman kautta kul. Lähimpiin asuintaloihin on vain kivenheiton matka. Pentti Hirvonen SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Määrän on ennustettu jopa kaksinkertaistuvan ensi vuosikymmenen alkupuolella. Elosyyskuun perättäiset onnettomuudet osoittivat, että kuljetusten seurannassa ja vahinkojen torjunnassa on suuria puutteita. Lisää tilaa ja raiteita tarvitaan liikenteen lisääntymisen lisäksi myös siksi, että .Neuvostoliitosta tulevat ju6 KOTIMAASTA .. Raiteilla seisovat vierekkäin niin matkustaja-, kemikaalikuin tavarajunatkin. Nyt tarkastetaan silmiin, hajuaistiin ja kuuloon luottaen parisataa säiliövaunua päivittäin. Rautatieyhdysliikenteestä puolet on Vainikkalassa kauttakulkuliikennettä. Näiden pulmien lisäksi alueella kannetaan huolta VPK:n henkilöstön lukumaaran säilymisestä tarpeeksi suurena. Tapahtumat käynnistivät monia selvityksiä, kartoituksia ja neuvotteluja. Niiden pohjalta on saatu aikaiseksi väliaikaisia ruuhkia Vainikkalan raja-asemalle, jossa satoja vaunuja palautettiin takaisin Neuvostoliiton puolelle. Lisää tilaa ja uutta tekniikkaa tarvittaisiin avuksi myrkkyvaunujen käsittelyyn. vsk.. Puutelistalla ovat yhä sammutusveden saanti, pelastusyksiköiden ajoteiden puuttuminen ratapihalla sekä valutusaltaan puute. Viranomaiset ovat levitelleet käsiään, kun myrkkyvaunujen sisältöä on vaikea tunnistaa. Ruuhka-aikoina määrä kasvaa puolella. Lokakuun lopulla valtion lisäbudjettiin saatiin puheiden jälkeen varoja Vainikkalan ratapihan turvallisuuden lisäämiseen. Vainikkalaan raiteita tarvitaan ainakin lisää. Vainikkalasta junat jatkavat asuttujen alueiden halki. Lajitteluun raiteita lisää VR:n Itä-Suomen tuotantoalueen tuotantopäällikkö Jarmo Kaksonen kertoo, että VR tekee talven aikana kokonaissuunnitelman lajitteluraiteiden tarpeesta. Esimerkiksi Vainikkalasta tieto junavaunujen sisällöstä välitettäisiin tietolinjoja pitkin suoraan niille, jotka sitä tarvitsevat. Määrällisesti eniten transitokuljetuksia meni viime vuonna Haminaan ja Kotkaan. Vainikkalasta tulisi tehdä raja-asema, jossa kaikki vaarallista ainetta sisältävät vaunut käytäisiin läpi tarkasti. Jos ne olisivat räjähtäneet, kaikki olisi ollut ohi muutamassa sekunnissa. .
Messuneuvottelukunnan puheenjohtaja on kansliapäällikkö Lauri Tarasti ympäristöministeriöstä. Ensimmäiset tarhatut linnut istutettiin Lappiin viime kesänä. Pihlajaveden saariston kaltaista sokkeloa on maailmassa vain Turun ja Kreikan saaristossa. Jätteitä Jaa hyödyntämättä miljardien markkojen arvosta vuosittain. Onnettomuuksien varalta tarhauksen jakautuminen useaan yksikköön on myös turvallisempaa. Pihlajavesi oli ehdolla vuonna 1976 valmistuneessa kansallispuistokomitean mietinnössä osaksi Suur-Saimaan kansallispuistoa, jonka perustamisajankohdaksi esitettiin viimeistään vuotta 1992. Pihlajaveden alue on kuitenkin herkkä mökkiytymisen mukanaan tuomille haitoille, kuten vesistön rehevöitymiselle. 7. teollisuusyrityksillä mahdollisuus hakea tuoreita liikeideoita. vsk. KOTIMAASTA kavan kuntien alueella. Messujen järjestämiseen osallistuu Riihimäen Messujen lisäksi suuri joukko vapaaehtoisia asiantuntijoita, joilla kierrätys ja hyötykäyttö ovat sydämellään. Toinen kiljuhanhitarha perustettiin, jotta linnun poikastuotantoa saadaan lisätyksi. D Kiljuhanhia tarhataan nyt Hailuodossa ja Koskella. Messujen tarkoituksena on kertoa miten kotona, työpaikoilla, maatiloilla, teolATERANVJ\NDNING 1 1 ~1!, i'~j 18.-22.4.90 RIIHIMÄKI SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. D lisuudessa ja kunnissa raaka-aine pannaan kiertämään. Eipä ihme, että mökinrakentajien tekee mieli Pihlajavedelle. Hailuodon tarhaus käynnistyi · 1986. Kiljuhanhien suojelutyötä tehdään Suomen WWF:n johdolla. Kierrätysmessut ovat Suomen luonnonsuojeluliiton hanke, jonka toteuttaa Riihimäen Messut Oy. Kansalaiset Pihlaja veden puolesta 6000 kansalaisen hätähuuto Pihlaja veden puolesta luovutettiin marraskuun alussa ympäristöministeri Kaj Bärlundille Adressi oli Bärlundin ministerikauden kahdestoista! Savonlinnan kaupunki on hyväksynyt Pihlajaveden arvokkaimmalle vesistöalueelle maamme suurimman sisävesien osayleiskaavan (24 547 hehtaaria), joka on ympäristöministeriössä vahvistettavana. Messuvieras pääsee tutustumaan kaatopaikan uumeniin ja valmistamaan uusiopaperia. Messuilta onkin mm. Hänen mukaansa kierrätys on ympäristön suojelua ja myös lupaavaa liiketoimintaa, sillä jätteiden hyötykäytön talous ja tekniikka ovat nopeasti kehittymässä. Muutamasta Ruotsista tuodusta emolinnusta on kasvanut yli 50 kiljuhanhen parvi. Tarhauksen ohella työhön kuuluu lintujen muuton seuranta Oulun seudulla ja pesimäpaikkojen etsiminen Lapista. Tavoitteena on saada kiljuhanhikanta kasvamaan sadalla poikasella vuosittain. Pihlajavesi sijaitsee keskisellä Saimaalla Savonlinnan, Punkaharjun ja SulKierrätysmessut lähestyvät ensimmäiset valtakunnalliset kierrätysmessut pidetään Riihimäellä huhtikuussa 1990. Kiljuhanhi on kadonnut dramaattisesti kaikista Pohjoismaista viime vuosikymmenien aikana. Pihlajaveden norppakanta onkin toiseksi suurin koko Saimaalla, heti Linnansaaren kansallispuiston jälkeen. Kannan romahtamisen syiksi arvellaan liiallista metsästystä ja kosteikkojen kuivatusta niin lintujen muuttoreittien varsilla kuin tai-. vehtimisseuduillakin Kaakkois-Euroopassa. D K-ilj uhanhitarha Koskelle toinen kiljuhanhien kasvatustarha perustettiin marraskuussa Hämeen läänin Koskelle. Hailuodossa jo neljä vuotta toimineesta tarhasta siirrettiin Koskelle 18 viime keväänä kuoriutunutta poikasta. Messulla selviää mitä tapahtuu esimerkiksi jätepussille, sanomalehtinipulle tai lasipurkille sen jälkeen kun se on tipautettu keräysastiaan. Tietoiselle kuluttajalle on luvassa runsaasti tietoa siitä, miten suojella ympäristöä omilla valinnoillaan. Kaavan toteutuminen t01s1 Pihlaja vedelle 1000 uutta lomamökkiä nykyisten 400:n lisäksi. Lisäksi Pih1::.javedellä viihtyvä, uhanalainen saimaannorppa vaatii erämaista rauhaa
Sen sijaan siistaukseen eli painomusteen poistoon käytettävät kemikaalit rasittavat ympäristöä, toistaiseksi kuitenkin vähemmän kuin klooriyhdisteet. Mänty, kuusi ja lehtipuu kelpaavat maamme 52:lle massatehtaalle, joissa raakapuusta tehdään joko kemiallista sellua tai mekaa= nista massaa eli hierrettä ja hioketta. Osa yhdisteistä on eliöihin kertyviä ja rikastuvia ja niiden pitkäaikaisvaikutuksiin kuuluvat mm. Paperiin tarvittava sellu valkaistaan klooridioksidilla. Pääosa massoista i päätyy paperiksi ja kartani VIISAAN VALINNAT giksi ja ulos maasta pie~------ni osa käytetään hygieniatuotteisiin, kuten vaippoihin ja siteisiin. Pitääkö esimerkiksi kääre-, pakkaus-, pehmoja kirjekuoripaperin olla valkoista. Sen sijaan joihinkin erityistarkoituksiin, kuten vaippoihin, sellua voidaan valkaista hapen ja vetyperoksidin avulla. Lopputulos ei ole valkoinen vaan kellertävä. Mekaanisten massojen yleistyessä energiantarve kasvaa ja uusi ydinvoimala tulee 1990-luvun loppupuolella ajankohtaiseksi. Monille kelpaisi rehellinen ruskea. Ruotsissa asetetut standardit, joten naapurimaassamme Suomen Luonnon paperi saisikin kylkeensä leiman "miljövänlig", ympäristöä säästävä. Paperiin käytetään mäntyja koivusulfaattisellua sekä kuusesta tehtyä hierrettä. Hierteeseen kuluu noin 2000 kilowattituntia eli parisataa litraa öljyä massatonnia kohti ja hiokkeeseen vain kolmannes vähemmän. Massaja paperiteollisuus likaa vesistöjämme. Pehmopapereissa sekä Metsä-Serla että Nokia ovat siirtymässä yhä enemmän siistattuun keräyskuituun. Uutta ydinvoimalaa vastustava voi boikotoida mekaanisia massoja vain minimoimalla paperinkulutuksensa. Sellunkeiton tarkoituksena on erottaa puusta kuitu8 Maanläheisistä ruskean sävyistä tykkäävät kalatkin! ja yhteen sitova ligniini. voimapaperia, säkkejä, pusseja ja paperikasseja, pahvia, kirjekuoria, kahvinsuodattimia ja leivinpaperia. Kloorikaasu on alkuaineklooria, joka on klooridioksidia aktiivisempaa ja muodostaa herkästi myrkyllisiä klooriyhdisteitä. Jätevesien orgaams1sta klooriyhdisteistä pieni osa on ympäristömyrkkyjä; tunnetuimpia ovat dioksiinit, kloorifenolit ja kloroformi. Mekaaniset massat valkaistaan peroksidilla, joka on klooriyhdisteitä luontoystävällisernpi. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Delipap luottaa kellertävään raumalaiseen selluun, joka vaalenee ilman klooria. Eroon turhasta valkaisusta Suomessa metsäteollisuus käyttää vuosittain noin 40 miljoonaa kuutiometriä puuraaka-ainetta paperimassan valmistamiseen. Osa on välittömästikin hyvin myrkyllisiä. vsk.. syöpä ja perimän muutokset. Nykyisin valkaisemattomana saadaan mm. Valkaisemattomat tuotteet ovat tummanruskeita, joten painopaperia on jatkossakin pakko jonkin verran valkaista. -" Suomessa valmistettiin ::ä vuonna 1988 5.4 miljoonaa tonnia sellua ja 3.6 miljoo] naa tonnia mekaanisia massoja. Kloorivalkaisua vastustavalla on enemmän vaihtoehtoja; hän voi valita valkaisemattomia tuotteita tai joissakin tapauksissa ilman kloorikaasua valkaistuja tuotteita. Täyteaineena on kalsiumkarbonaattia, jota myös päällystysaine on suurimmaksi osaksi. Mutta miksi valkaistaan turhaan. Keiton ja pesun jälkeen massa . Valtioneuvosto onkin asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 1995 metsäteollisuuden vesistöjen happea kuluttavan aineksen ja fosforin määrä sekä pääasiassa sellun valkaisusta peräisin oleva orgaaninen klooriyhdistekuormitus on saatava vähenemään. Raumalla. Valkaisuun käytetään kloorikaasua, muita klooriyhdisteitä, kuten klooridioksidia sekä happikemikaaleja. valkaistaan. Suomessa paperia varten tehty massa valkaistaan tavalla tai toisella ja sellussa suuntaus on kloorikaasusta klooridioksidiin ja happeen, joka on hyvä, sillä se alentaa luontoon joutuvien kloorautuneiden yhdisteiden määrää. Alice Karlsson Suomen Luonto painetaan paperille, joka on valmistettu Enso Gutzeitin Varkauden tehtaalla. Tällaista sellua valmistetaan mm. Keräyskuidusta valmistettua massaa ei valkaista, mikäli lähtöainekset ovat jo riittävän vaaleita. Suomalaisesta paperimassasta valmistetuista vaipoista ja siteistä suurin osa on kloorittomia; MetsäSerlan ja Mölnlycken tuotteisiin käytetään mekaanista massaa. Asiantuntijoiden mukaan paperisellua ei pystytä valkaisemaan kokonaan ilman kloorikemikaaleja. Tehtaan klooripäästöt alittavat mm. Sellun valmistuksessa puusta liukenee keittolipeään noin ·puolet ja se käytetään hyödyksi energiantuotannossa. Mekaanisissa massoissa voidaan puuraaka-aine hyödyntää tarkkaan, mutta ulkopuolista energiaa tarvitaan erittäin paljon. Napkin tekee osan tuotteistansa hierteestä tai hiokkeesta ja osan ilman kloorikaasua valkaistusta sellusta. Kloorivalkaisusta pyritään eroon Mitä klooriton sellunvalkaisu on. Sellusta klooria mekaanisesta massasta uusi ydinvoimala. Ruskea on hyvä väri Kuluttaja ei voi tietää miten paperi on valkaistu tai onko siihen tarvittava massa jauhettu mekaanisesti vai keitetty sellukattilassa. Nyk~aikainen sellutehdas onkin omavarainen ja tuottaa energiaa yli oman tarpeensa
Sadattuhannet suojeluhehtaarit sadoissa kohteissa on kuitenkin perustettu vailla kansalaistoiminnan ja t01m1ttajien mukanaan tuoma dramatiikkaa. Viraston kunnia ja maine ei siitä kansalaisten silmissä kasva. Viranomaiset voisivat meilläkin tutustua paljon rajumpiin mielenilmauksiin luonnon tai demokratian puolesta muualla maailmassa, esim. Tätähän kaikki · asiantuntijat jo tuollon uskaltaisivat esittää. Luontoa Talakselta tarkkaillen Talaskankaan Sopenmäen seutu Vieremällä ja Vuolijoella on parin viime vuoden aikana saanut samanlaista kuuluisuutta kuin Koijärvi kymmenen vuotta sitten. Luonnon perusinventoinnit ovat kuitenkin edelleen kesken; uhanalaisiksi joutuu uusi lajeja, kuten vanhoSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Toisaalta on Talaksen ystävienkin syytä muistaa, että muitakin arvokkaita ja jopa edustavampia luontokohteita on vielä rauhoittamatta sekä Pohjanmaan Kainuun vyöhykkeessä että erityisesti etelämpänä. Oulun lääninsyyttäjän ratkaisu kutsua nämä ihmiset Kajaanin raastupaan 15. Viime kesän tutkimusten jälkeen ei ole epäilystäkään, etteikö seudulla olisi suojeluarvoja ja -tarvetta. Viime aii<:oina olen muutaman kerran joutunut lukemaan tai kuulemaan ilkeitä arvioita tästä ns. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. jen metsien eliöt; luonnon käyttö kovenee ja monikäytön tarve ja vaatimukset kasvavat; mikään suojelusuunnitelma ei voi olla lopullinen. kabinettityöskentelystä. Valtion metsät olivat tuol1,pin Talaksen kaltaisia kelojen, aihkien ja eri rakenteisten metsien alueita. Talaksen osalta meitä 50ja 60-lukulaisia saattaa vielä sumentaa silloin Itäja Pohjois-Suomessa vallinnut tilanne. Suora kansalaistoiminta luonnonsuojeluasioissa on tietoinen riskinotto lain ja järjestyksen valvontaa vastaan. Hyvä tarkoitus yleisen edunkaan nimissä ei Suomessa estä poliisin käsiin joutumista. Metsähallituksen kanssa on tehty monia huonoja kompromisseja, jopa vastoin aikaisempia suunnitelmia: Esimerkkeinä Ystävyyden luonnonsuojelualueella Kuhmossa Elimyssalon ja Lentuan rajaukset ja hakkuiden salliminen alueen luonnonhoitometsissä sekä Murhijärven ja Martinselkosen rajaukset. ~-L./::: ... Sopenmäessä myös metsähallitus oli liian herkkä syytteen nostamisessa nuoria puihinkiipeilijöitä vastaan. Olen osallistunut tähän suunnittelutyöhön jo yli 20 vuotta ja tiedän, että yksimielisyyttä ei läheskään aina saavutettu tai se ei syntynyt helposti. Osa niistä liittyy luonnonläheisiin vanhoihin metsiin, osa uhanalaiseen lajistoon ja osa siihen, että nämä kahden hoitoalueen syrjäkulmat ovat ikäänkuin unohtuneet 50 vuoden takaiseen tilaansa ja erottuvat nyt jyrkästi ympäristön nuorista taimikoista ja teollisista kulutusmetsistä. Luonnonsuojelujärjestöjen ja kansalaisten toiminnan tarpeen ja kritiikin aiheuttaa nykyisin mm. Ratkaisut on tehty monipuolisesti kootuissa toimikunnissa tai maanomistajien, usein metsähallituksen ja suojelutahon välisissä neuvotteluissa sekä kokoushuoneissa että maastoretkillä. viime aikoina Itä-Euroopassa. Sen vaihtoehto, suora toiminta, on kuitenkin meidän päätöksentekojärjestelmässämme viimeinen hätäkeino ja tuskin koskaan johtaa parempaan lopputulokseen kuin normaalit menetelmät. Yhden alueen voimakas korostaminen saattaa sulkea sekä omat että yleisön ja poliittisen päättäjän silmät muilta hankkeilta. 12. vsk . Y mpäristöministeriössäkin saavat virkamiehet ottaa syyn niskoilleen viime aikoina yleistyneestä "sovitaan mentaliteetista". On ollut suuri ilo kokea miten monet ministeriöittensä, virastojenf"tai taustaryhmiensä edustajii mukaan joutuneet ovat työn uluessa sisäistäneet suojelun voitteet ja tehneet parhaansa h) än tuloksen puolesta. Itse lain säätäminen ei enää muuta mitään. Talaskankaan-Sopenmäen alue on esimerkki aikaisemmasta puutteellisesta inventoinnista. Toivottavasti Talaksen osalta löytyy enemmän suojelutahtoa. ei ole kansalaisten oikeustajun tai -turvan mukaista. Nyt vuotta myöhemmin tunnetaan Talaksen-Sopenmäen luonnonsuojeluarvot ja selvästi nähdään, että syytetyt 34 nuorta olivat oikeassa. se, että metsähallituksessa on viime aikoina yhä useammin esitetty luonnonsuojelualueverkon olevan valtion mailla jo valmis. Joillekin saattaa jäädä lehtiä lukiessa sellainen käsitys, että suojeluhankkeet yleensä hoidetaan näin
Kaikki aistit olivat herkät ja terävät; ihmetteli, ihasteli. Pitäisi olla enemmän haltioitumisen kokemusta, innostusta, olemassaolon rakastamista." Runon kuvat En tiedä orastavaa lehvää, en huomaa./ Taivas savuaa, lonkeroinen kaski. Kuusikot suojaavat, tahdon luonanne asua. Siitä surutyöstä syntyi viides runokokoelma, juuri julkaistu Sekuntipilarit. Maa kumisee loitsujaan:/ loihtikoon minut männyksi, ikiajoiksi/ män10 Kastemalja poimulehdellä oli juomisen arvoinen kun olin lapsi. Tämä kyky katoaa vähitellen, huomaamatta. Isoäiti, viimeinen side entiseen, kuoli puolitoista vuotta sitten. Seison yksin aholla, nojaan vanhaan aitaan./ Eikä minulla ole kuin sinut./ Hengität tuulessa, suhiset sitkeässä kanervassa ja matarassa,/ eikä minulla ole ketään. Menin nojaamaan sen olkapäähän, kävelin, itkin ja nauroin metsässä. Kotisauna rannassa haavan katveessa, rantaan nurmettunut polku lävitse sireenikujan, ohitse tuomipuun. Hän kasvoi maalaistalossa isovanhempien kasvattilapsena. Elämä on pirstoutunutta silppusalaattia.'' Kaksi ensimmäistä runokokoelmaansa Anne Hänninen kirjoitti asuessaan mummon luona Konnevedellä. (Sekuntipilarit) Suhde isoäitiin oli lämmin ja läheinen. Katselemme näkymää asunnon ikkunasta: katepillarit ja traktorit möyrivät uutta tienpohjaa metsänrippeiden sekaan. Hämärässä mökissään istuu vanhus, kaunis kuin aurinko,/ nousee pian. "Mummoni oli niin riippumaton ja luonnontilainen ihminen. Sitä pysähtyi katsomaan jokaisen kasvin kukintaa, terälehtiä, huomasi perhosen siipien värit, kivien erilaiset kasvot. (Sekuntipilarit) Runot syntyvät usein näkyinä, mielikuvina; luonnon tapahtumat jäävät mieleen voimakkaina vis10ma, kertoo runoilija, jonka teksteissä on paljon luonnonkuvia ja värejä. Laituri, lumpeet, ulpukat ja ahvenenkyrmyt: lapsuudenkotini. Ja hän osasi iloita mitä pienimmistä asioista tai ehkä juuri ne ovat suuria... Mummo oli ruumiillistunut äiti luonto, tukipilari, joka edusti vanhaa hyvää arvomaailmaa. Navetan päädyssä muurahaispesät, räystäillä pääskyjen saviset kodit. Niissä on paljon suoraa luonnon kuvausta. vaatimattoKirjailija Anne Hänniseltä on ilmestynyt juuri viides runokokoelma Sekuntipilarit. Tuomiojärveen, josta juomavesi otetaan, pääsi jokin aika sitten saasteita, hän selittää vesijohtoveden hylkimistä. Lukemattomat keltaiset kukat ja suolaheinien huiske. Huomaa vanhan rutiinin pohjalta asiat: tuossa on se ja se. Yön tina sulaa aamuun, WSOY 1978 Näillä main auoin lapsena latuja metsään, mietin taksin karauttaessa asvaltoituja katuja pitkin Jyväskylän Kangasvuoreen, kerrostaloalueelle tapaamaan Anne Rännistä. Katoaa oivallus ja innostus. Ja kun tätä tullaan murhaamaan, en väisty! Kun kotiani kaadetaan, myös minut saa repiä! Minut saa teloittaa yhdessä rakkaitteni kanssa! Auringonlaskun portaat, WSOY 1980 mampaa, mutta eri tavalla rikasta; niitä sävyjä ei enää korvaa yhtään mikään." Kirjailijan lapsuuden pihapiiri oli vielä syrjäisemmällä maaseudulla. "Luonnonsymboliikka ei ole koskaan yksiviivaista. Yön tina sulaa aamuun, WSOY 1978 nyksi. Hiljaisuutta ymmärrän ja sen taa. Iso maalaistalo ilman lähinaapureita. Ehdoitta antaudun, luonnon ehdoilla, minä lapsi villi, kauriinnopea, paonkopea: kesy vain luonnolle. Vertauskuvat ovat usein monimielisiä." Osa luontokuvista, symboleista tai metafoorista, syntyy tietoisesti valiten, SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Hän pohtö runoissaan ihmisenä olemisen perimmäisiä kysymyksiä. niinkuin on museoita, l 1 10nnonpuistoja, reservaatteja, mutta mitään kokonaista ei jää jäljelle. Hänen mukanaan meni hautaan perinnettä, ja koko se sukupolvi menee, jälkeen jää irrallisia esineitä, valoku.via... Mökki ja puutarha, riippumattomuuden tunne... Kaupunkielämää! Anne Hänninen on elänyt vasta viisi vuotta kolmestakymmenestä yhdestä elinvuodestaan kaupungissa, eikä tunne täysin kotiutuneensa. Ja veitikkasieniä kaipaan portailleni kasvamaan auringonlaskusyksyinä. Maalla kasvanut runoilija tuntee luonnon ja löytää vastakaikua tunnelmilleen luonnon alkuvoimaisuudesta, rehellisyydestä, pysyvyydestä ja kauneudesta. Toinen jalka on modernissa maailmassa, toinen "jossakin hyvin kaukana, vuosisadan alun elämässä". "Lapsena luonto oli ihmeiden tyyssija. Taivassilmäpuroista kirkkautta juon, maaäidin sydänmarjoista kauneutta syön. Asioiden päällä on vain käsite ja lukkoonlyöty nimilappu. Pihlajien taruja tutkin, haapojen runoutta luen: aitoa, ei ainutta väärennöstä. Ritva Kupari Ih:misenä InaailIDassa Mansikat, kissankellot pellon pientareella. "Olin yksin, luonto oli paras ystäväni. Vuosi sitten siinä kasvoi pihlajia, sanoo Anne Hänninen ja kaataa pullotettua lähdevettä kahvinkeittimeen. oravat, jänikset kesyttää, lintujen lauluun herätä. vsk.. Kaalimaa, lantut, pellolla lehmiä ja haassa hevoset valkeine harjoineen. Isot pellot ja metsät ympärillä. Nyt näen sen ajan tuoreena, raikkaana, puhdashenkisenä. Suolaheinä on suolaheinä, mutta se voi olla myös surun symboli ja taistelun kasvi, pystypäinen, palavakukkainen
Ei ole muuta kuin valoa, loistetta, ja tuo näky antaa minulle loputtomasti lohtua. Auringonlaskun portaat, WSOY 1980 Kuljen metsän lehteilyssä, poimin kuin suomuuraimia, aurinkojenkaltaisia, poimin ja poimin eivät lopu milloinkaan: on rakkaus tähtienvärinen. Voisimme tavata siinä puussa ymmärryksen kirkkaudessa. Sehän on kaikkein rikkain, monisävyisin mahdollisuus. vsk. Tunteistan älyni, hän kirjoittaa ja muistuttaa, etteivät tunne ja äly ole vastakohtia. ''En pidä itseäni sentimentaalisena tyyppinä. Näkisikö joku tuon puun samoin kuin minä, ainutkertaisena. Tosiasiassa kaikki on luontoa avaruus ja ihminen, koko kaikkeus, psyyke. "Miksi käytän luontokuvastoa runoissa. Sen kautta elämän voima tulee ihmiseen. osa, spontaanisti voimakkaasta elämyksestä, joka painautuu mieleen ja jonka merkitys laajenee. Anne Hänninen kritisoi ihmisten mekaanista ja aineellisesti painottunutta elämäntyyliä. toisaalta se voi symboloida koko ihmiskunnan tilaa." Minä jätin jonkin jäljen kai: villin uneksivan polun talven rajalle lehtiä leijaavia punaisia tulen oranssin syksyn: toukokuu sielultaan! Jätin kai huudon korkean ja loputtoman!. Olen oikeastaan liiankin analyyttinen. Anne Hänninen on saanut leimoja otsaansa, mutta haluaa kapinoida ahdasta luokittelua vastaan. Nykyinen tietokoneaika vain palvoo älyä ja tietoa viisauden ja ymmärryksen kustannuksella. Henkinen ja aineellinen ovat yhteydessä, virtaus kulkee henkisestä aineelliseen. Jkuisuudenavara, WSOY 1986 Aurinko on elämän voima, joka symboloi myös ihmisen korkeampaa tietoisuutta. Sekin voi muuttua tunnetilan symboliksi: apeus, kaipaus, avuttomuus... Jos käyttäisin askeettista kieltä, ajateltaisiin, että onpa älyllinen tyyppi: merkillisen ulkokohtainen jaotus." Luonto-sanaan kirjailija haluaa liittää myös henkisen ulottuvuuden: riippumattomuuden l ja alkuvoi~ 11. Sammalia ja heiniä on kymmeniä lajeja. Se on niin loputon, vivahteikas maailma. Ikuisuudenavara, WSOY 1986 vasten. Ulkoinen todellisuus heijastaa tätä ihmisen sisäistä tilaa. "Kuutamoilta ja jylhä musta metsän silhuetti sitä SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Omituista, että sana luonto yleensä käsitetään niin rajatun yksioikoisesti." Kun kirjoittaa luonnonkuvin on luonnonlyyrikko, kun käyttää värikästä kieltä on tunteellinen ihminen
Luonto ei teeskentele Villiys ja alkuvoimaisuus eivät liity hänen ajatuksissaan niinkään tekemiseen, ulkoiseen tapahtumiseen, kuin sisäiseen kokemiseen. On vain aineellinen, lyhyt, nopea, ahne elämä." "Ajattelen, että elämän tarkoitus on itsensä löytäminen, totuuden etsiminen. Ihminen muokkaa ajatuksensakin energialla itseään ja ympäristöään. ,\1utta ymmärtäminen ei jää tänne! (Sekuntipilarit) D Suomen luonnonsuojeluliitto etsii palvelukseensa KANSAINVÄLISTEN ASIAIN SIHTEERIÄ vastaamaan pääsihteerin apuna liiton yhteyksistä ulkomaisiin ympäristönsuojelualan kansalaisjärjestöihin, hoitamaan liiton kehitysyhteistyöja muita projekteja sekä ulkomaille suuntautuvaa tiedotustoimintaa. Minäkin olen jonkinlainen "Pelkästään kaupungissa en halua elää. Lisätietoja antaa pääsihteeri Esko Joutsamo, puh. Elämässä ei ole mitään jatkuvuutta tai syvempää linjaa. Sitä turtuu vähitellen, hyväksyy sellaisia asioita, joita vastaan on ennen kapinoinut." parhaat siellä jo, aikalaisesti, ystäväsi, ja menneitten aikojen viisaat, tietäjät, kaikki vilpittömät ja syvät. Pöytälaatikkomietelmässään Anne Hänninen kirjoittaa: Tapahtumisen illuusio ei kosketa, ei kosketa! Männynneulanen putoaa metsässä koskettaa ihmeellisesti. Maalla asumiseen liittyy hänen mielessään tietty vapaus ja villiys. Mutta siitäkin voi löytää narsistisen yrityksen suojella vain omaa nahkaansa. Mutta mikä on oikea elämäntapa tässä pirstoutuneessa maailmassa. Ulkoinen todellisuus on heijastusta ihmisen sisäisestä tilasta, Anne Hänninen uskoo. Hänellä ovat samat kysymykset edessään: kuka minä olen, missä minä elän, mitä on kuoleman jälkeen. Koko ajan saa selittää kaikkea. Toimeen valittavalta edellytämme hyvää perehtyneisyyttä energiaja ympäristönsuojeluasioihin, kykyä itsenäiseen projektityöskentelyyn sekä toisaalta laaE-jaan yhteistyöhön eri järjestöjen kanssa. Elämä on meille välikappale; ei elämä ja luonto ole pelkkä temmellyskenttä ... En tiedä onko mikään vaihtoehto tehdä runoja, mutta on tämä eräänlainen protesti." Juuri kun kenties alkaa ymmärtää elämää, sen ikuista/ kieltä, merkkejä, se pitää jättää!. On tietenkin heitäkin, joiden kanssa heti synkkaa, on melkein sanaton ymmärrys." Ei ole olemassa yliluonnollista, me elämme vain aliluonnollisessa tilassa kuuluu yksi hänen pöytälaatikkoaforismeistaan. Ehkä olisi parasta yhdistää maalla ja kaupungissa eläminen.'' "Onko ihmisen läheisempi suhde luontoon palautettavissa, en tiedä. Elinympäristön nuivuus ja askeettisuuskin voivat olla käyttövoima. Toimeen valittavalta edellytämme hyvää ruotsin ja englanninkielen hallintaa sekä perehtyneisyyttä ympäristönsuojeluja järjestötyöhön. Maailma on yhtä pirstoutunut ja hämärä kuin ihmisen mieli maisuuden. ;s Hakemukset palkkatoivomuksineen lähetettävä osoitteella Suomen luonnonsuojeluliitto, Pl 169, 00151 ~' Helsinki 20. Siinä on samalla kysymys yhteydestä omaan sisimpäänsä. "Vaikka ihminen kiertäisi maapallon ympäri, palaako hän yhtään sen viisaampana takaisin. Partalan kartano, 51900 Juva Sekuntipilarit, WSOY 1989 nen mielensäkin on. "Ihminen pyrkii ihan vääriin asoihin. Ihmiset teeskentelevät, luonto ei. '' On syy ja seuraus Hengen olemassaolo, suhtautuminen elämään ja kuolemaan. On syy ja seuraus, kosminen kiertokulku, joka ulottuu taivaankappaleiden liikkeistä ihmismielen liikkeisiin. Ihmissuhteissa syntyy koko ajan väärinkäsityksiä, saa kompastella ja oikoa: "Niinkuin kävelisi risukkoista metsää pitkin ja kompastelisi. 1989 mennessä. Koko olemassaolo on energiaa, yhteinen verkosto, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Enemmän pitäisi tehdä matkoja ihmisen sisään." Jokainen tahtoo tulla nähdyksi, käsitetyksi, toteutuneeksi; jokainen etsii luojaansa katsellakseen itseänsä hän kirjoittaa Sekuntipilaritkokoelmassa. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Mihin on kadonnut ihmisen herkkyys, kuudes aisti, omatunto. Vilkkaasti puhuva ja seurallisuutensakin myöntävä kirjailija sanoo ihmissuhteiden kuitenkin toimineen usein vastavoimina elämässään. Anne Hänninen näkee kaikessa elävässä hengen. Riittääkö tavoitteeksi se, että kaikki muuttavat maalle ekoviljelijöiksi. Ihminen on rakentanut yhtä saastuneen, hämärän ja pirstoutuneen elämän ympärilleen kuin häOmavarainen maatalous -lehti 12 n:o 5/89 ilmestynyt sis. 12. vsk.. Ikuisia kysymyksiä. Tai edes itseään. "Toivoisinpa että jotain siitä spontaanista luonnonlapsesta olisi säilynyt minussa. Ketään ei tee sinänsä onnelliseksi se, että metsä kohisee vieressä. luettelon luonnonmukaisesti viljellyistä tiloista v. Monet suorastaan pelkäävät villiä, synkkää metsää, luonnon voimaa, niinkuin nykyihminen pelkää kuolemaakin. 90-642 881. Jotkut ihmiset saavat hätkähtämään: en voisi tehdä noin, en pidä tuosta. "Maailma teknistyy, ei tässä mihinkään metsäSuomeen voida palata. Tärkeää on kokonainen yhteys elämään ja luontoon." "Minulla on sellainenkin aforismi, että edustan vain itseäni, se on vapauteni. Olen etuoikeutettu kun voin elää näin. Miten ihminen voi elää ilman sotia tai kunnioittaa luontoa, kun eivät ihmiset voi kunnioittaa toisiaan. Isoäiti, olet hyvässä seurassa, jäänne, muinaismuistomainen ihminen", kirjailija väittää ja tunnustaa olevansa kiinnostunut luonnonmukaisesta, vaihtoehtoisesta elämästä. Mekaanisuus on totuuden tilalla. Rehellisimmät kokemukset hän on saanut yhteydessaan luontoon. -89 lrtonumerot ja tilaukset p. Toisaalta maaseudun pienissä kylissä miehet vetävät itsensä hirteen tai istuvat epätoivoissaan kittaamassa kaljaa, koska ei ole mitään tekemistä... Hän vierastaa ajatusta, että kirjailijan on kierrettävä maailman metropoleja hankkimassa virikkeitä. Mekaaninen ihminen toimii automaattisesti, ajelehtii. Ihmiset Manhattanin pilvenpiirtäjissä voivat kenties ajatella tasapainoisesti. 955-510 80 os. Lisäksi liitto hakee palvelukseensa määräaikaista PROJEKTISIHTEERIÄ suunnittelemaan ja toteuttamaan liiton energiakampanjaa 1990-91
Jo nyt vallitsee ihmiskeskeisen kulttuurin poimuissa, sorrettuna ja piilossa, eläinten oma kulttuuri omine rituaaleineen ja perinteineen: soidinmenoineen, pesäarkkitehtuureineen, tiedon sukupolvelta toiselle siirtämisineen. hänen esittämiensä ajatusten otsikoksi. Sen puolesta kannattaa vaikka kuolla, ehkä myös elää. Ja ennen kaikkea tietenkin: jos sen sisältämä arvomaailma hyväksyttäisiin toiminSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Se on oma kulttuurinsa, sanoo kirjailija Eeva Kilpi. Se on oma kulttuurinsa. Siis edelläkävijoitä. He ovat luonnonsuojelukulttuurin edustajia ja puolestapuhujia. kaikki yhteiskuntaluokat voivat arvoaan ja ominaislaatuaan menettämättä omaksua luonnonsuojelukulttuurin periaatteet, sikäli kuin valveutuvat. (Miksi, oi miksi eivät filosofit pohdi ravinnon, empatian ja egoismin triangelidraamaa?) Muuten Johdatus 1990-luvun ajatteluun teki minuun niin suuren vaikutuksen, etten voi olla nojaamatta siihen nyt, vaikka se ei ollut alunperin tarkoitus. Kotka ja nilviäinen ovat itseisarvoltaan yhtä arvokkaita, eikä nilviäistä tulisi käyttää ihmisen alhaisuutta kuvaamaan, niin kuin ei ylipäänsä mitään eläintä. Siihen ratkaisuun ei siis voitane paljon toivoa panna. vsk, nan perustaksi. jonakin päivänä, jos vielä hengissä ollaan, voimme kenties jättää sanan "suojelu" kokonaan pois ja elää keskellä luonnonkulttuuria. On edelleen pakko yrittää toimia ihmisen kautta, vaikka kuinka vihaisi ja halveksisi hänen tekojaan. Minä kunnioitan eläimiä olemalla syömättä niitä. Ainakin soisin sen nousevan esiin tietoisena vastakulttuurina nykyiselle tuhokulttuurille. Siltä tuntui ainakin eraana syysyönä klo 1.23 vuonna 1989. niin kuin Linkolan lisäksi jo aika monet valveutuneet yksilöt ovat huomanneet, ihmiskeskeinen kulttuuri teknologioineen johtaa luonnon tuhoutumiseen. Neljään vuoteen en ole enää voinut syödä lihaa ja luulenpa, että kohta on edessä päivä jolloin en enää voi syödä muikunmätiäkään. Olen Linkolan kanssa samaa mieltä melkein kaikesta, vaikka hieman säikynkin hänen käytännön esimerkkejään. haluan käyttää tässä yhteydessä nimenomaan sanaa kulttuuri, koska luontoa säilyttävä näkemys, elämänasenne, on läpitunkeva, kaikkeen vaikuttava asia. "luoLuontoa säilyttävä näkemys, elämänasenne on läpitunkeva, kaikkeen vaikuttava asia. Hämähäkkiä ei saa käyttää metsäpomon vertauskuvana minä kunnioitan hämähäkkejä ja hamähäkinverkkoja niin, että siivoaminen alkaa olla mahdotonta. kannibalismia. Luonnonsuojelijat eivät enää ole valtaapitävien suussa "huuhaaihmisiä" eivätkä "ympäristöaktivisteja". Siitä sanoudumme irti. Vihreät lehdet, kasvinosat joita voi syödä tappamatta itse kasviyksilöä, alkavat kangastella mielessäni ainoana eettisesti hyväksyttävänä ravintona. Halu syntyi jo ennen kuin olin lukenut Pentti Linkolan kirjan Johdatus 1990-luvun ajatteluun. Tällaisen kulttuurin rinnalle tai mieluimmin tilalle haluaisin nostaa luontoa säilyttävän kulttuurin. Kasvissyöjien pilkkaamisen hän voisi myös jättää. Entä miten olisi ihmislihan liittäminen ravintoketjun osana luonnon hyväksyttävään kiertokulkuun?) kulttuurina on tähän asti pidetty melkein yksinomaan vain luontoa muuttavaa ja käyttävää toimintaa: viljelemistä, rakentamista, kaivamista, kekoamista tai sitten ns. Eeva Kilpi Luonnonsuojelukulttuuriin ! Haluan lähettää lentoon hautomani käsitteen luonnonsuojelukulttuuri ja katsoa alkavatko sen siivet kantaa. Käsitteenä se on helppo ottaa käyttöön kouluissa, esitelmissä, televisiossa, radiossa, arkipuheessa; se sopii suuhun ja kirjoitettuun tekstiin. vaa'' toimintaa, joka sekin on luontoa muuttavaa, käyttävää tai korvaavaa, aina arkkitehtuurista kirjojen kirjoittamiseen. Marjat ehkä myös, vaikka niiden pitäisikin saada suoliston läpi kuljettuaan päätyä suolle tai metsään eikä viemäriin, ja siihen niillä ei tunnetusti ole aina mahdollisuutta. Minua eivät niinkään loukunneet hänen Hitlerja Stalin-rinnastuksensa kuin se, että hän vertasi vastenmielisiä ihmisiä eläimiin. (Miksi, oi miksi filosofit eivät pohdi tätä ongelmaa: tiedostavan yksilön omaan lajiin kohdistuvaa vihaa ja sen mahdollisia seuraamuksia: apatiaa, itsemurhia. Ihminen vain nimittää niitä vaistotoiminnoiksi ja omia hortoilujaan tieteeksi, taiteeksi ja sivistykseksi. Nyt kun olen lukenut tuon kirjan, tekee mieleni ehdottaa sanaa luonnonsuojelukulttuuri mm. Vaikka minä olisinkin valmis uhraamaan ihmisen luonnon pelastamiseksi ("Eräänä aamuna maapallo havahtui ja ravisti ihmiset harteiltaan kuin syöpäläiset, myös maailmanparantajat...") ei enemmistö ole ilmeisesti kanssani samaa mieltä, eikä edes Pentti Linkola. Siispä ehdottaisin 1990-luvun kaikenkattavaksi ohjenuoraksi ja otsikoksi termiä luonnonsuojelukulttuuri. · 13. Nykysuomen sanakirjan kolmannen määritelmän mukaan kulttuuri on "ruumiillisten tai henkisten ominaisuuksien ja kykyjen kehittyneisyyttä, toimintatai ajattelutavan hienostuneisuutta ja arvokkuutta". (Varmaan kasveillakin on oma hienonhieno kulttuurinsa, vaikka ihmisäly on jo vieraantunut liian kauas kokonaistajunnan aaltopituudelta sitä ymmärtääkseen.) luonnonsuojelukulttuuri on taisteleva kulttuuri. Ehkä ihmisvihaajankin. Nostaisin pääni pystympään, korahtelisin uljaammin itseäni lainatakseni ja niin ehkä tekisi moni muukin, jos elämän pelastusohjelmalla olisi omanarvontuntoinen ja näppärä nimi. Hajanaisia näkökohtia: tähän saakka olemme eläneet ihmiskeskeisessä kulttuurissa, joka on yhtä suuri harha kuin käsitys että maapallo on maailmankaikkeuden keskus
Tuomariston muodostivat valokuvaaja Ritva Kovalainen, ylitarkastaja Pertti Sevola ja päätoimittaja Jorma Laurila. Teemavuoteen otettiin keväällä jo varaslähtö ja järjestettiin kaikille avoin valokuvauskilpailu. vsk.. palkinto Suomen luonnonsuojeluliiton ensi vuoden teemana ovat pienvedet. Ihminen ja pienvedet -sarjan taso oli sen verran huono, että palkintoja jaettiin vain ensimmäiseen sarjaan. Kilpailuaika oli 15. 4.-15. Tulokset (Pienvesien olemus, kasvisto ja eläimistö): 1. palkinto (2 000 mk) Kai Kivelä: Siosjoki tulvii 3. Kilpailuun osallistui 74 kuvaajaa 258 kuvalla; ensimmäiseen sarjaan lähettiin 187 kuvaa, jälkimmäiseen 71. 9. palkinto (3 000 mk) Jan Eerala: Huidankeitaan Myllyoja 2. Kilpailussa oli kaksi sarjaa: Pienvesien olemus, kasvisto ja eläimistö sekä Ihminen ja pienvedet. 14 ienvedet kuvina Jan Eerala: Huidankeitaan Myllyoja, 1. palkinto (1 000 mk) Esa Nieminen: Kaakkuri ja perhonen SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Kilpailusihteerinä oli pienvesivuoden projektisihteeri Marko Stenberg
15. Kai Kivelä: Siosjoki tulvii, 2. palkinto Esa Nieminen: Kaakkuri ja perhonen, 3. palkinto SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. vsk
vsk.. Antti Lammi: Laukaan Hallalähde Harri Pulli: Kivijoen latvoilla Tsarmin erämaassa Petri Kivinen: Lohiluoman lähde 16 SUOMEN LUONTO 8/ 89 48
vsk. J. J. Laamanen: Sorsia purossa 17. SUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Laamanen: Sorsia purossa, Toivo Mikkonen: Puro Lemmenjoen kansallispuistossa, Toivo Mikkonen: Varkaankuru YJJästunturiJJa, Hans Hästbacka: Särjet nousevat kuduJJe glo-järveen, Harri Pulli: Kivijoen JatvoiJJa Tsarmin erämaassa, Lasse Pulkkinen: Nälämänpuro, Markku Tano: Lumpeita erämaaJammessa, Petri Kivinen: Lohiluoman lähde, Lars Eriksson: Varsinaissuomalainen puromaisema, Lieto, Markku Huuskonen: Ukonkorento Hans Hästbacka: Särjet nousevat kudulle glo-järveen E. Toivo Mikkonen: Puro Lemmenjoen kansallispuistossa KUNNIAMAININNAT: A~.t,ti A. Salo: Neidonkorento, Antti Lammi: Hallalähde, Laukaa, E
Sen kutualueet olivat Lieksanjoen alajuoksun koskissa. Pielisessä, Vuoksen vesistön suuressa latvajärvessä, elänyt järvilohi oli mahdollisesti oma perinnöllisesti erilaistunut kantansa. Järvilohen säilyminen näihin päiviin asti olisi ollut varsin epätodennäköistä, ellei Kontiolahden kalanviljelylaitoksen eläkkeellä oleva johtaja, kalatalousteknikko Martti Puhakka olisi aikoinaan ottanut järvilohta emokalaviljelyyn. Kaikista uusista pyyntikokeiluista huolimatta saatujen kutulohien määrä on kolmen viime vuoden aikana ollut vain 45 kalaa syksyssä. Samalla näiden arvokkaiden lohiemojen mäti ja maiti saadaan poikastuotantoon, mihin luonnossa· ei ole nykyisin edellytyksiä. Verkkoja ja rysiä on viritetty Kuuman lisäksi myös Joensuun kaupungin koskiin. Vain siten on voitu turvata vaelluspoikasten kasvatus ja lajin säilyminen. Pelkästään viljelyn ja istutusten varassa lohi ei kauan pyristele kutujokia tulisi pikaisesti kunnostaa; nyt kalalle kelvollinen on vain Pielisjoki. Lokakuun tietämissä komeat kutupukuiset lohet laskivat mätinsä ja maitinsa koskialueilta valtaamilleen reviireille antaen näin alun uusille lohisukupolville. Laitosviljely ja keinollinen lisääminen eivät kuitenkaan ole ongelmattomia. Kutulohien pyyntiä on yritetty viime vuosina tehostaa. Emot peittivät vastahedelmöitetyn, mädin kutusorakoiden suoJ1m, m1ssa poikaset myös kuoriutuivat seuraavan kevään koittaessa. ja Pielisjoen menneisyys on yhteinen, mutta myös niiden tulevat kohtalot ovat sidotut. Ala-Koitajoessa. Vielä 1980-luvun puoliväliin asti tilanne oli hieman parempi, sillä tavallisesti joesta saatiin 10-15 kutulohta, vaikka poikasistutukset olivat nykyistä huomattavasti vaatimattomampia. Uhanalaisen vaelluskalalajin suojelussa törmätään vääjäämättä myös sen koko elinkierron elinympäristöjen moninaisiin ongelmiin, eikä yhdellä alueella tapahtuva edistyminen välttämättä turvaa tulevaisuutta, jos toisaalla mennään huonompaan suuntaan. vsk.. Muualla Saimaan vesissä elänyt järvilohi kuti Pielisjoessa ja siihen yhteydessä olevassa ns. luonnonkierron läpikäyneitä emokaloja. Pielisjoellakin kudulle nousee vuosi vuodelta vähemmän emokaloja ja lopullista tuhoa ennustavat joen syväväylähanke sekä Uimaharjun sellutehtaan laajeneminen. Sen veteen leimautuneista poikasista varttuu aikanaan uusia emokaloja, jotka yrittävät luontaisten viettiensä ohjaamina takaisin Pielisjokeen etsimään kutukoskia. Jotakin huolestuttavaa on siis tapahtunut tai tasuoMEN LUONTO 8/ 89 48. lohipadonkin avulla. Voimalarakentaminen hävitti valtaosan lohen entisistä kutukoskista. Kevään tullessa irtaantuivat vaaksanmittaiset, parin-kolmen vuoden ikäiset smoltit asuinkoskiensa sorakoista ja vaelsivat myötävirtaan järvien selkävesille muikkuja kuoreparvien riesaksi. Jorma Piironen Kuvat: Juha Taskinen Onko IDeillä vara~ Järvilohi elää nykyisin täysin laitoshoidossa, sillä ihminen on tuhonnut sen lisääntymisalueet viimeiseen koskeen. Näitä kutulohia pyydystetään syksyisin maaja metsätalousministeriön myöntämin erikoisluvin, jotta kalanviljelyyn saataisiin mahdollisimman paljon luonnon omat valintakriteerit täyttäviä ns. Järvilohen vaelluskierto Luonnontilassa järvilohen kutujokien hoivissa kasvoi noin 130 000 vaelluspoikasta eli smolttia vuosittain. Lisääntymisalueet tuhottu Ihminen teki lohen uhanalaiseksi tuhotessaan Lieksanjoen, Ala-Koitajoen ja Pielisjoen koskialueet järvilohen ainoat lisääntymisalueet. Se vähä, mikä jäi jäljelle, tuhottiin kaivamalla Pielisjokeen 2,4 metrin syvyinen väylä ja perkaamalla virtaisat kapeikot uiton tarpeita varten. Kiivaimman kasvun tasaantuessa 2-4 järvivuoden jälkeen tulivat lohet sukukypsiksi ja suunnistivat vastavirtaan takaisin kohti kutujokiaan. Ainoastaan Joensuun kaupungin keskelle jäi pieni häivähdys muistoksi Pielisjoen vapaista koskista. Lisääntyminen viljelyn varaan Monien muiden vaelluskalojen tavoin järvilohikin olisi tuhoutunut, ellei lajia olisi alettu viljellä kalalaitoksissa. Järvilohen kohtalo onkin ollut viimeistään Kuuman voimalaitoksen valmistumisesta (1971) lähtien täysin ihmisen varassa. Onpa pyyntiä kokeiltu ns. Hänen ansiostaan sekä Lieksanjoesta että Pielisjoesta saatiin pelastettua arvokasta luonnonkantaa, korvaamatonta geeniperimää, joka on ollut nykyisten elvytystoimien perustana kalanviljelyssä. Vastakuoriutuneet poikaset elivät soran suojissa 18 ruskuaispussinsa vararavinnon varassa ensimmäiset elinviikkonsa, mutta viimeistään sen loppuessa oli niiden tultava ylös ja aloitettava kamppailu elintilasta ja ravinnosta. Siinä sivussa myllerrettiin myös Utrankosket, jotka olivat aikoinaan järvilohen pato kalastuksen parhaat pyyntikosket. Järvilohen luontaista elinkiertoa on pyritty säilyttämään istuttamalla valtaosa vaelluspoikasista juuri Pielisjokeen. Aikanaan nekin saavuttivat vaellusvaiheen ja lähtivät myötävirtaan kohti kasvualueitaan. Näin sujui järvilohen elämänkierto luonnontilan aikaan, mutta !ohikin sai kokea ihmisen herruuden. Istutukset Pielisjokeen Järvilohen elinkierron ehkä kriittisimmät vaiheet mädin hedelmöityksestä vaelluspoikasten kasvatukseen hoidetaan nykyisin kalanviljelylaitoksissa. Järvilohen syntyvaiheet ajoittuvat Pielisjoen tavoin jääkauden jälkeisiin tapahtumiin, joiden seurauksena nykyisen Vuoksen vesistöalueelle salpautui aiemmin merivedessä elänyt lohi
Siinä säilytetään Pielisjoesta saatujen järvilohikoiraiden syväjäädytettyä maitia käytettäväksi uusien emokalastojen 19. Tehostuneen j ärvikalastuksen muttei kuitenkaan kaikkea. maitipankki. Nyt uistelijan koukkuun jäävät lohet ovat laitoksessa syntyneitä. Emolohien yksilömäärien pitäisi perustamisvaiheessa olla useita kymmeniä, jotta riittävä osuus geneettisestä muuntelusta saataisiin talteen viljelykaloihin. vsk. Nykyisin järvilohen emokalanviljelystä kantaa päävastuun Enonkoskella sijaitseva Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen Itä-Suomen keskuskalanviljelylaitos, joka valmistui tänä vuonna. Pikaisesti onkin selvitettävä, mitkä muut tekijät vaikuttavat kudulle palaavien kalojen vähyyteen. Inenettää järvilohi. Valtaosa istutuksista tehtiin kaksivuotiailla smolteilla eli vaellusikäisillä poikasilla Pielisjokeen. Vuoteen 1985 saakka olivat järvilohen poikasten istutusmäärät varsin vaatimattornia. Vuonna 1986 tehtiin järvilohen istutuksen historiaa vapauttamalla Vuoksen vesistöön ennätysmäiset 80 000 poikasta. Sopimusviljelyllä päästäneen jo lähitulevaisuudessa noin 50 000100 000 vaelluspoikasen istutuksiin vuodessa. Uusimpien merkintätulosten perusteella tiedetään, että pahimmassa tapauksessa jopa 80 prosenttia vaelluspoikasista joutuu pyydyksiin jo ensimmäisenä kesänään. Tämä selittää paljon viime vuosien pienistä kutukalamääristä, SUOMEN LUONTO 8/ 89 48 . Vasta valtion myönnettyä ns. Syitä on etsittävä sekä ympäristönmuutoksista järvilohen elinalueilla että viljelybiologiasta. Geneettisten seikkojen vuoksi viljelyyn tarvitaan jatkuvasti uusia emokalastoja, jotka perustetaan vain luonnosta ( = Pielisjoesta) saatujen emolohien jälkeläisistä. Suuremmista istutuksista huolimatta kudulle nousee yhä vähemmän emokaloja. Niistä saadusta mädistä on kasvamassa suuri maara poikasia, joista pääosa saadaan istukkaiksi vuodenparin kuluttua. Koiraspulaa helpottamaan on järvilohelle kehitetty maidin pakastusmenetelmiä ja perustettu ns. jäljiltä jää yhä vähemmän Maitia pankkiin sukukypsyyteen saakka ehtiviä järvilohia. Kuitenkin ensimmäiset järvilohen emokalastot perustettiin Enonkoskelle Pielisjoesta saaduista lohista jo 1983. sopimusviljelyrahoitusta poikasten lunastamiseksi ovat istutusmäärät vähitellen kasvaneet. pahtumassa. Laitoksessa kasvatetut emot saavuttivat sukukypsyyden viime syksynä. Jääkauden jälkeen Vuoksen vesistöön salpautuneesta ]ohesta kehittyi järvilohi
Kuitenkin tämän monivaiheisen työn jatkuvuus edellyttää luontaisen lisääntymisen ja jatkuvan emokalastokierron järjestämistä. Ala-Koitajoella on parhaillaan käynnissä Jarvilohen poikastutkimus, jolla selvitetään mm. Uudet uhkat Lähes vuosi sitten tuli julki tietoja Pielisjoen syväväylähankkeista ja Uimaharjun sellutehtaan laajenemisesta. Kalanviljely on ollut ja tulee olemaan oleellinen osa järvilohen säilyttämistä ja kannan vahvistamista. Kesän tai vuoden ikäisinä vapautetut poikaset ovat kasvaneet joessa varsin hyvin ja ne myös smolttiutuvat eli lähtevät vaellukselle kohti järvialueita. nykyisen jokiuoman sopivuutta poikasten kasvualueena ja smolttituotantoalueena. Luontainen lisääntyminen turvattava Järvilohi on saatu säilymään näihin päiviin saakka sitkeällä ja pitkäjänteisellä työllä. vsk.. 20 Järvilohen elämän alku mädin hedelmöityksestä vaelluspoikasikään turvataan nykyisin kalanviljelylaitoksessa. Kuvassa juuri kuoriutuneita poikasia. Yksinomaan kalanviljelyn varaan ei järvilohen tulevaisuutta voida kuitenkaan rakentaa. Poikaset kasvavat smolteiksi, vaelluspoikasiksi, parissa vuodessa. Parin vuoden aikana mm. Mitä enemmän asiasta on kyselty, sitä hiljaisemmaksi ruoppaamista kannattava piiri on käynyt. Ala-Koitajokeen lasketaan vettä nykyisin vain kaksi kuutiometriä sekunnissa, mutta vesimäärän Iisaammen muutamalla kuutiometrillä parantaisi järvilohen poikastuotantoa huomattavasti. Syväväylää Pielisjokeen ajavaa vaikuttajapiiriä ei ole saatu julkisuuteen, vaikka asiaa on tiedusteltu mm. Vuosittain pyritään istuttamaan 50 000-100 000 lohenpoikasta Saimaan vesiin. En epäile hetkeäkään, etteivätkö Suomen vesien rakentajat pystyisi palauttamaan esimerkiksi Utrankoskia ruoppausta edeltäneeseen tilaan. Se varmistaisi myös elinkierron ehkä kriittisimpien vaiheiden tapahtumista luonnon ei ihmisen asettamien kriteerien perusteella. Sen vuoksi poikasistutukset ja emokalapyynti Pielisjoessa ovat ratkaisevan tärkeitä järvilohen tulevaisuudelle. Uhanalaisen, luontoon takaisin istutettavan lajin säilyttäminen alati muuttuviin luonnonoloihin sopeutumiskykyisenä edellyttää myös luontaisen lisääntymisen onnistumista. sähkökalastuksilla ja vaelluspoikaspyynnillä on havaittu, että joen ominaisuudet sopivat edelleen järvilohille. Maailman Luonnon Säätiö on tukenut jo vuosia maitipankkitoimintaa sekä monia muita järvilohen suojeluun liittyviä hankkeita. Ehkäpä jokeen syntyisi silloin myös kutemiseen sopivia koskia. Kysehän on vain tahdosta ja rahasta. Uimaharjun tehdashankkeen tiedotustilaisuuksissa ja sanomalehtien palstoilla. Luontevinta olisikin lähteä palauttamaan ja kunnostamaan koskialueita Pielisjokeen, AlaKoitajokeen ja Lieksanjokeen, järvilohen aiempiin kutujokiin. Joen perinpohjaiseen myllertämiseen johtava syväväylän ruoppaus merkitsisi melkoisella varmuudella järvilohen eteen uhrattujen hankkeiden vaSUOMEN LUONTO 8/ 89 48. Kutukoskia on ryhdyttävä kunnostamaan perustamisvaiheessa