SUOMEN 8 • 1987 Vuotos-piina jatkuu Kanarian saarten kasvi maailma Koreat pallo kivet
Koivulla on ilmeisesti ristikkäisiä valintapaineita: toisaalta varhain karisseista ja syyskesällä itäneistä siemenistä varttuvat taimet ovat keväisiä vahvempia, toisaalta talvikarisseet siemenet valtaavat paremmin uusia kasvupaikkoja. Useimmat tyypillisistä vaelluslinnuistamme ovatkin puiden siementen syöjiä: käpytikka, pähkinähakki, pähkinänakkeli, kuusitiainen, tilhi, taviokuurna, närhikin. Vielä keväälläkin siemenet saattavat jatkaa matkaansa tulvavesien myötä. Alkutalvesta pelmahtaa puihin urpiaisia ja vihervarpusia. Niinpä sieltä eksyy eksoottisia vaeltajia meillekin. Seppo Vuokko Koivun norkkojen kimpussa vi lkkaasti hyörivä urpiaisparvi on talvisin tullu näky. Siitä voi alkaa tai voi olla jo käynnissä kehitys, joka johtaa samanlaiseen riippuvuuteen kuin on pihlajan ja tilhen, sembramännyn ja pähkinähakin tai lehtikuusen ja kirjosiipikäpylinnun välillä. Vaelluksillaan ne etsivät alueita, joilla siemeniä olisi runsaammin. Tosin suuri osa, ehkä peräti suurin osa syyskesälläkin karisseista siemenistä itää vasta keväällä. Urpiainen ei ole riippuvainen nimenomaan koivun siemenistä; muutkin siemenet kelpaavat talviravinnoksi aivan yhtä hyvin. Omien siemensyöjiemme vaellukset ovat muutonluonioisia: syksyllä etelään, keväällä pohjoiseen kuten urpiainen, mutta Siperian linnut joutuvat vaeltamaan metsävyöhykkeen suuntaisesti joko itään tai • länteen. Talvipuoliskolla tuulen voima on suurempi metsän sisälläkin ja siemenen matkasta voi muodostua pitempi. vsk.. Metsäpuiden siementuotanto vaihtelee monista syistä johtuen vuodesta toiseen: yhtenä vuonna sato voi olla yltäkylläinen, seuraavana kesänä täysi kato. Metsämme valtapuut eivät ole riippuvaisia lintujen tai muiden eläinten suorittamasta siementen levityksestä, mutta siemenet ovat useiden eläinlajien ruokana. Puiden ollessa lehdessä päätyy suurin osa siemenistä aivan puun juurelle. Ne rikkovat norkot ja syövät niistä siemenet eivät kuitenkaan kaikkia, vaan osa siemenistä karisee norkkosuomujen kanssa alas puun juurelle. SUOM EN LUONTO 8/ 87 46. Sileätä hankea siemenet saat2 tavat kulkea tuulen ajamina laajankin selän, peltoaukean tai avosuon poikki. Siemeniä syövien lintujen sopeutumana tähän ovat vaellukset. Eikä koivukaan ole riippuvainen näistä norkkojen repijöistä: norkot hajoaisivat muutoinkin viimeistään kevään kuivilla säillä. Siementen varistajat Suurin osa koivuji!n siemenistä kariseeitsestään elosyyskuussa, mutta osa norkoista jää ehjiksi vielä lehtien pudottuakin, joillakin koivuilla jopa suurin osa
... vuosikerta lrtonumero 27 mk Luonto maksaa huviveron laskettelusta Sveitsissä luonnonsuojelijat ovat käyneet jo monta katkeraa kamppailua, kun yhä uusia Alppien rinteitä on haluttu parturoida laskettelukeskuksiksi kasvavan turistilauman tarpeisiin. Ristiriitoja laskettelun ja luonnonsuojelun välille on syntymässä Suomessakin. .. .......... .. ....... Uusia rinteitä halutaan raivata myös Pyhätunturin kansallispuistoon. 8 Rauno Ruuhijärvi: T a ppajat luonnossamme... ..... Arvokkaimmat laskettelurinteiksi havitellut kohteet ovat ympäristöministeriön, metsähallituksen ja metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa. . ... .... 21 Paula Raivio ja Jouko T. . ...... ........ Luonnonläheisyys kääntyy kuitenkin valitettavasti luonnon tärväämiseksi, ellei laskettelua kanavoida järkevästi. ... 42 Kysy lu o nnosta . .. .... Kaikilla näillä alueilla on korvaamattomia luonnonarvoja. .. ... .. .... . Myös siihen, ettei kansallispuistoihin saa avata ainuttakaan rinnettä, tulee ottaa ehdoton kanta. 32 Anto Leikola: Järk i ja arvot .... Laskettelijat nauttivat vapaa-ajastaan luonnon helmassa kauniiden maisemien keskellä. Ne ovat paljon haltijoina. .. Korhonen : Vuotos-piina jatkuu . 33 U lkomailta . .... ...... .. .. ...... Kuntien johtohenkilöt ja matkailuyrittäjät eivät pahemmin ujostele esittäessään omasta mielestään laskettelurinteiksi soveliaita paikkoja: mm . . 24 Ritva Kovalainen ja Pekka Turunen: Li itossa luonnon kanssa mutta mi llaisessa. 47 Kansiku va: Luosto, Sodankylä Risto Sippolan k uvaamana. . . ... 46 Su mmaries of the Main Articles ...... .. . ... Lumien sulaessa laskettelurinteen alta ei paljastu neitseellinen tunturinummi, vaan raadeltu tunturinkuve, joka ammottaa arpena kilometrien päähän. .... ........ ... ... .. ....... .. .. ........ Luonnonystävän aikakauslehti 8 • 1987 46. 16 Tiina Pikkarainen ja Ilkka Va nha-Majamaa: Onnell isten saa rten o maperäiset kasvit ....... 40 Heikki Oikkonen: Tammihiiri hävinnyt Suomesta. .. ... .. . 14 Antti Halkka: Idän nukkuva koira . .. ... . Laskettelu tulisi keskittää tehokkaasti olemassaoleville rinteille ja käyttää lähistön hotellipalveluja täysimittaisesti hyväksi. 30 Terho Poucanen: Van himmalla kan sallispuistolla ikää jo 115 vuotta .......... . ... 9 Pentti J. ...... Ounastunturin P yhäkero, Pallastunturin Taivaskero , Saana, Pyhätunturi, Koti , Puijo, Valtavaara ja eräät UKK-puiston alueet ovat vilahdelleet ehdokkaiden joukossa. .. 36 Kirjoj a ....... 34 Mielipiteitä, keskustelua . .... .... .. ..... ... Suomalaiset villinnyt laskettelumuoti on nimittäin virittänyt suunnitelmia eräiden pohjoisen luontomme arvokkaimpien tuntureiden ja vaarojen uhraamiseksi tälle talviurheilumuodolle. .. Luontoi llan asiantuntijat vastaava t.. 4 Niilo Söyrinki 80 vuotta. . Parviainen: Pallokivi kaunis ha rvinaisuus .. SUOMEN SISÄLTÖ Kotimaasta .. .. .. ..... ... Hiihtohissirinne ja laelle rakennettu lomakylä tuhosivat pahoin maamme eteläisimmän tunturin Iso-Syötteen, josta alunperin piti tulla kansallispuisto . .... .. 10 Ritva Kupari: Eeva Ki lpi : Entä jos rauhoitettaisiin pesimäaika. vsk. .. Ei kannata rakentaa koko Lappia täyteen puolityhjiä laskettelukeskuksia, jotka täyttyvät vain lyhyen sesongin huippukauden ajaksi. .. ... . .. 46 Lii kettä lakin alla : Ihmisen rinta .. Luonnonsuojelun kannalta peruuttamattomia menetyksiä on jo koitunut. SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Niiden olisi syytä tehdä periaatepäätös, ettei edes osia näistä arvokkaista alueista uhrata talviurheilulle. Suomen Luonto toivottaa lukijomeen lumista joulua ja menestyksellistä luonnonsuojelun juhlavuotta 1988! 3. .......... ........ ... 43 Sisäll ysluettelo 1987 . Laskettelurinteiden rakentaminen on nykyisin järeää maansiirtotyötä, jossa puskutraktorit työntävät rakkakivikot syrjään, tasaavat nyppylät ja korottavat kuopat. ... .. ....... ... .... Saana ja Koti on Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä nimitetty erityisen kiireellisiä suoj elutoimia vaativina kohteina, koska niillä elää poikkeuksellisen paljon uhanalaisia lajeja. . 44 T iedo t julkaisijasta ja toimit uksesta .... ... .... Laskettelurinteet vetävät vanavedessään luksusluokan lomakylät täydellisine mukavuuksineen. .. Uusia rinteitä, jos sellaisia ylipäänsä tarvitaan, pitäisi rakentaa vain alueille, joilla ei ole merkittäviä luonnonarvoja. .... Myös Kotia on tärvelty. ....... 26 Tuomo Hurme: Kasvikuvaajan epätoi vo .... . ... Pyhäkero ja Taivaskero kuuluvat Pallas-Ounaksen kansallispuistoon. ...... ... Kuusamon Valtavaara, tuorein laskettelukeskusehdokas, on kuuluisa monista mielenkiintoisista siperialaisen taigaluonnon kasvija eläinlajeista. ... . ... ..... .......
Hamstrausta yrittäville hän muistuttaa, ettei paikka ole noutovaan vaihtotori. Huonekaluja, kirjoja, kodinkoneita, leikkikaluja ja muita lasten tarvikkeita, harrastusvälineitä, astlotta, työkaluja oikeastaan kaikkea elämässä tarpeellista, muttei vaatteita eikä jätepaperia. Jotkut vanhemmat ihmiset ihmettelevät kun ei kunnon tavarasta tarvitse maksaa mitään, Hyttinen kertoo. Se on huomattavasti parempi kuin pääkaupunkiseudulla, missä paristoja voi palauttaa mm . Erottelemalla paristot muusta jätteestä voidaan estää raskasmetallien, ennenmuuta elohopean ja kadmiumin joutuminen ympäristöön. Turussa arvioidaan, että paristonkeräyksen vaikutuksesta jätteenpolttolaitoksen elohopeaja kadmiumpäästöt vähenevät tässä vaiheessa jo kolmanneksella. Vaihtotorin idea on Juha 4 Hyttisen mielestä ymmärretty aika hyvin, vaikka toistaiseksi asiakkaista vain 20 prosenttia tuo tavaraa ja 80 prosenttia vie sitä. Kaupungin ylläpitämällä torilla ovat tuhannet käytetyt tavarat vaihtaneet omistajaa vilkkaaseen tahtiin. Turun tulos vastaa Göteborgin paristonkeräyksen alkuvaiheen tasoa, josta palautusinto vielä kaksinkertaistui. Keväällä kaupunki on luvann ut järjestää kampanjan kodin ongelmajätteiden keräämiseksi. Näppäräsormiset koululaiset ovat kerhoilloissaan ahkeroineet käsitöitä, jotka ovat tehneet kauppansa mm. valokuvauslii kkeisiin. Poltettaessa paristoja elohopea vapautuu kaasuna ilmaan ja joutuu ilmasta maaperään. Tavallisimpien ruskokiviparistojen elohopeamäärä on lähes olematon . Lokakuussa tempaistiin Lokakuun puolivälissä Mikkelin ympäristönsuojelutoimisto ja puistoja puhtaanapitotoimisto järjestivät erityisen vaihtotoriviikon, jolloin tavaroita noudettiin suoraan kodeista vaihtotorille. Ritva Kupari Vantaalaiset Riikka Mahlakaarto (vas.), Leena ja Marja Helminen sekä Sanna Kimpimäki päättivät pari vuotta sitten perustaa oman luonnonsuojelukerhon auttaakseen eläimiä. Nuoret suhtautuvat asiaan luonnollisemmin ja nythän tämä alkaa olla tuttu jo kaikille kaupunkilaisille. Selvät tunnukset paristoihin! Paristojen elohopeaja kadmiumpitoisuudet vaihtelevat suuresti . Joskus käy tosin niin, ettei sänkyä tai patjoja ehdi kirjata torille tulleiksi kun ne jo löytävät uuden omistajan. Raha ei kelpaa Mikkelin vaihto torilla Kasinotalouden ulkopuolinen saareke, vaihtotori, on ilahduttanut ja ihmetyttänytkin mikkeliläisiä toiminnallaan keväästä alkaen. Hienon tuloksen, 1000 markkaa, he päättivät lahjoittaa luonno nsuojeluliiton Norpalle koti -keräykseen, saimaannorppien suojelutyöhön. Vaihtotori toimii Laiturikadulla vanhassa teollisuusrakennuksessa. Vaihtotorin yhteydessä toimii myös ongelmajätepiste, jonne voi tuoda käytetyt paristot, myrkyt, lääkkeet, jäteöljyt ja akut kotitalouksista. Turun yhdyskuntajätteestä suuri osa poltetaan kaupungin polttolaitoksessa. Keräystulosta järjestäjät pitävät lupaavana. Keräys jatkuu vuoden loppuun asti, joten vielä ehtii mukaan: keräystili o n ps-tili 9885-0. viritinvahvistin, joulukuusen jalka, lampunvarjostin , tuulilasin pyyhkimet , kaksi peiliä ja piilolasien puhdistuslaite, jotka Juha Hyttinen vastaanottaa mikkeliläiseltä pariskunnalta. Turun ympäristönsuojelutoimisto ja puhtaanapitolaitos ovat sijoittaneet kulmikkaita metallisia keräyslaatikoita noin sata kaupungin eri puolille. Ensimmäisen vuoden keräystulos on noin 8 000 kiloa eli neljännes turkulaisissa kotitalouksissa kulutetuista paristoista. koulun myyjäisissä. Asiakkaita käy kymmeniä päivittäin. KOTIMAASTA Kauan eivät vaihtotorilla käyttämättöminä loju nämäkään kelpo tavarat , mm. Tavoitteena kaksinkertaistaa saalis Ympäristötoimenjohtaja Mikko Jokinen kertoo, että ensi vuonna tai viimeistään seuraavana keräystulos pyritään kaksinkertaistamaan eli kokoamaan laatikoihin puolet turkulaisten käyttämistä paristoista . vs k.. Pikapuolin kaupungissa päätettäneen torin saattamisesta pysyväksi kierrätyspisteeksi. Mitä vaihtotorille tuodaan. Kaupunkilaiset ovat antaneet keräyslaatikoista myönteistä palautetta. Turkulaiset ovat ottaneet keräyksen järjestelyissä oppia Göteborgista, missä paristojen keräys aloitettiin jo kolme vuotta sitten . Viikon aikana torille saatiin normaalin kuukauden tavaramäärä ja asiakkaitakin pyörähti paikalla lähemmäs tuhat. Ne erotelSUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Tavoitteeseen ponnistellaan lisäämällä keräyslaatikoiden määrää, sijoittamalla niitä osuvammin ihmisten kulkureiteille ja tiedottamalla. Torin hoitaja Juha Hyttinen ottaa iltapäivisin vastaan käyttökelpoista tavaraa, luovuttaa sitä tarvitsijoille maksutta ja pitää vaihtoliikenteestä tarkkaa kirjaa. Maamme ainoa kunnallinen vaihtotori avattiin kokeilumielessä. Paristojen keräyksestä hyviä tuloksia Turussa Turkulaiset ovat totutelleet vuoden päivät pudottamaan loppuun käyttämänsä paristot sm1s11n paristojenkeräyslaatikoihin. Norpalle koti -kampanja oli marraskuun puolivälissä tuottanut noin 115 000 markkaa. Sen saavuttuma suosio takaa toiminnan jatkumisen toistaiseksi
Myös metsän lajista muuttuu . Ritva Kupari Älä ole holtiton, vaikka paristo on voltiton, neuvotaan turkulaisia. Sen sijaan aina, kun tapaan eurooppalaisia tutkijakollegoitani, he ottavat ensimma1senå puheeksi typpiyhdisteet pahimpina ilmanja vesiensaast uttaji na, totesi Oulun yliopiston dosentti, metsävauriotutkija Satu Huttunen Maaseudun Sivistysliiton tilaisuudessa lokakuussa Helsingissä. Kokonaislaskeumaan vaikuttavat vielä raJoJemme takaa kulkeutuvat typpiyhdisteet. Jorma Laurila 5. Karuilla kasvupaikoilla typen aiheuttamat haitat näkyvät aikaisemmin kuin rehevillä mailla. Typen yhdisteet muodostavat lisäksi puille vahingollista otsonia. Päästöjen kasvuvauhdista ja torjuntatoimista riippuen päästömme ovat vuosituhannen vaihteessa 250 000400 000 tonnia vuodessa. Typekkäästä ympäristöstä tykkäävät esimerkiksi kuusia tuhoava maannousemasieni ja erilaiset karisteet, hän kertoi. Alkaliparistoissa ja tavallisissa nappiparistoissa on runsaasti elohopeaa. Monet tuholaiset rakastavat typekästä ympäristöä. Suomessakin lähestytään kriittisiä arvoja Pohjoismaisessa työryhmässä typen kriittiseksi laskeumaksi on arvioitu 10-30 kg hehtaarille vuodessa 25-50 vuoden aikajaksolla. Missään tapauksessa ne eivät Huttusen mukaan ainakaan vähene. vsk. Ympäristötoimenjohtaja Mikko Jokinen ·esittääkin, että ympäristöministeriö antaisi ohjeet tunnuksien merkitsemisestä. Lisäksi tulevat noin 40 000 tonnin suuruiset ammoniakkipäästöt ja maatalouden päästöt. Typen yltäkylläisyys alentaa hänen mukaansa mm. Maamme vuotuiset typenoksidipäästöt ovat 1980-luvulla olleet 250 000-270 000 tonnia. Paristoissa on myös kokoja tyyppikoodeja. Keräyslaatikoihin saa palauttaa kaikenlaiset paristot, koska paristoja on hankala erottaa toisistaan. Paristojen lajittelua helpotta1s1vat ratkaisevasti selvät tyyppimerkinnät, esimerkiksi tunnusvärit. Metsä kärsii liiasta typestä Taivaalta laskeutuva typpi aiheuttaa pohjoisissa oloissa monenlaisia haittavaikutuksia, koska erityisesti havumetsät ovat sopeutuneet niukkatyppisiin oloihin, Huttunen totesi. Typpiyhdisteiden päästöjen lisääntyminen voi turmella sen hyödyn, joka saadaan rikkipäästöjen vähent ymisestä, hän varoitti ja vaati, että typen oksideille olisi säädettävä vuosikeskiarvo . Muut paristot kuljetetaan ongelmajätelaitokselle. Mänty ei todennäköisesti kärsi saasteiden aiheuttamasta kylmänkestävyyden alenemisesta, mutta se voi kärsiä vesitalouden häiriöistä. Kaupungille on sijoitettu noin sata 25 litran vetoisia paristonkeräyslaatikkoa. Typpilaskeuman haittoja on hänen mukaansa ryhdytty arvioimaan vasta aivan viime aikoina, koska lyhytaikaiset vaikutukset eivät näy tai ne ovat lähinnä kasvua lisääviä. Nappiparistot palautetaan Turussa hyötykäyttöön, koska n11ssa on hyödynnettäviä jalometalleja. KOTIMAASTA Dosentti Satu Huttunen: Typen yltäkylläisyyden haitat näkyvät yhä selvemmin Suomessakin Maaperän ja kasvillisuuden vuorovaikutus määrää Satu Huttusen mukaan sen, miten paljon typpeä ympä ristö sietää. Typen oksidien pitoisuudet ilmassa kohoavat moottoriajoneuvoliikenteen ja energiantuotannon lisääntyessä. Monin paikoin Euroopassa laskeuma on suurimmillaan kymmenkertainen kriittisiin arvoihin nähden, Huttunen kertoi. puiden kylmänkestävyyttä, synnyttää ravinnehäiriöitä ja altistaa puut tuholaisille. Kuilaan Turussa kerätyistä paristoista kaatopaikalle vietäviksi. Hyönteiset ja sienitaudit lisääntyvät ja se on kaikki puulta pois. Esimerkiksi Länsi-Saksassa päästöt kolminkertaistuivat 1970-luvulla . Liiallinen typpi käynnistää Huttusen mukaan myös maaperässä haitallisia muutoksia: puiden sienijuuri lakkaa toimimasta, typen kiertokulku kiihtyy ja metsän oma biologinen typensidonta tyrehtyy. Suomalainen ei vieläkään halua uskoa typestä mitään pahaa. Nämä arvot ylittyvät reippaasti Etelä-Skandinaviassa. Tarkka kuluttaja voi tosin nytkin löytää alkaliparistostaan tekstin "alkali" tai "alkaline" . Ladattavat nikkeli-kadmium -paristot taas sisältävät kadmiumia. tenkin pitkäaikaisvaikutukset ovat ratkaisevia. Kuusi kärsii herkästi kylmänkestävyyden alenemisesta. SUOME LUO TO 8/ 87 46. Myös eräillä alueilla Suomessa sivutaan kriittisiä arvoja. Päästöt ,ovat kasvaneet huomattavasti myös Suomessa. Väkilannoitteista arvioidaan eri lähteitten mukaan haihtuvan ilmaan yhdestä kymmeneen prosenttia niiden sisältämästä typestä eli vuosittain lO 000-100 000 tonnia. Otsonin, typenoksidien ja rikkidiok, in yhteisvaikutukset ovat Huttusen mukaan metsäkuolemissa merkittävä tekijä. Pahi mmillaan typpiongelma on Huttusen mukaan Länsi-Euroopassa, rikkiongelmalla on hieman itäisempi painopiste. Esimerkiksi suuren pyöreän ruskokivipariston koodi on " R20" ja vastaavan alkalipariston "LR20"
Belgiassa kesällä järjestetyssä kongressissa suomalaisten siperianlillukan monistamisessa saavuttama tulos herätti kansainvälistä huomiota. 6 Eino Valovirran puutarhaan pelastaman siperianlillukkakasvuston (ylinnä) yhdestä kasvista on monistettu laboratoriossa mikrolisäystekniikalla 1500 uutta tainta. Kasvikirurgian laboratorioon Laukaan pieneltä kasvupaikalta siirrettiin muutama vuosi sitten kasveja kahteen muuhun puutarhaan häviämisriskin pienentämiseksi. Näin kasvit palaisivat vanhoille sijoilleen 30 vuoden evakossa olon jälkeen. Professori Mikko Raatikainen mukaan Suomen uhanalaisten kasvien joukossa on varmasti lajeja, joiden avuksi mikrolisäystä voisi ajatella. Lajia ei pelastanut viime hetken rauhoitus, sillä kasvuympäristö oli jo kuivatettu siperianlillukalle sopimattomaksi. Vieläkin tärkeämpi merkitys menetelmällä voisi olla esimerkiksi valtamerten saarten aivan sukupuuton partaalla olevan kotoperäisen kasvilajiston pelastamisessa, Raatikainen toteaa. Siperianlillukan mikrolisäys onnistui erinomaisesti. Siperianlillukka katosi Suomen luonnonvaraisesta kasvilajistosta 1950-luvulla, kun lajin ainoa kasvupaikka Jyväskylän Kypärämäessä jäi rakentamisen jalkoihin. Sieltä siperianlillukka on helppo siirtää täysin luonnonvaraisille kasvupaikoilleen, kertoo professori Mikko Raatikainen. Kypärämäestä vain kahden kilometrin päässä on Jyväskylän yliopiston viherpuutarha, josta istutus aloitetaan. Sitten siperianlillukka sai lisääntymispulmiinsa avuksi uuden biotekniikan. U hanalaisten kasvien pelastuskeskus Suomeen. Dosentti Timo Törmälä Kemirasta soitti professori Mikko Raatikaiselle Jyväskylään ja kysyi, olisiko uhanalaista kasvi lajia, joka voitaisiin monistaa laboratoriossa ns. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Kasvualusta sisältää siperianlillukan tarvitsemat ravinteet ja kasvua ohjaavat hormonit. Monistetut kasvit eivät myöskään tuo takaisin perintöaineksen menetettyä moninaisuutta, sillä ne ovat täsmälleen samanlaisia kuin kasvi, josta niiden emosolukko on leikattu . mikrolisäystekniikalla. Osa niistä istutetaan Jyväskylään lähelle paikkaa , jossa katerpillari jyräsi viimeiset luonnonvaraiset siperianlillukat sukupuuttoon kesäkuussa 1957. Siperianlillukka olisi hävinnyt Suomesta kokonaan, ellei opettaja Eino Valovirta olisi vaivihkaa nyhtänyt muutamaa viimeisistä rauhoitetuista yksilöistä irti ja istuttanut kotipihaansa Laukaalle. Mietin asiaa hetken, ja päätin ehdottaa siperianlillukkaa, kertoo professori Raatikainen. Taimet on tarkoitus istuttaa lähelle Jyväskylän Kypärämäen 1957 hävinnyttä kasvupaikkaa. Raatikainen ei pidä mahdottomana ajatusta, että Suomessa toimisi kansainvälinen , uutta biotekniikkaa soveltava uhanalaisten kasvien pelastusyksikkö. Mikrolisäyksellä on jo vuosia monistettu esimerkiksi koristekasveja, mutta uhanalaisten kasvien säilyttämiseksi tekniikkaa käytettiin konkreettisesti nyt ensi kertaa Suomessa ja koko maailmassa. Kasveja oli kuitenkin yhä vain muutamia satoja, sillä suvuton lisääntyminen on hidasta ja siemeniä kasvit eivät tuottaneet. Jos luonnonsuojeluviranomaisilla on osoittaa uusia kohteita, tekniikkamme on käytettävissä. Versostoa monistettiin pilkkomalla sitä puhtaille kasvualustoille. Kasvisolukkoa voi periaatteessa lähettää monistettavaksi pitkienkin matkojen päästä. Siperianlillukka voikin olla alku mikrolisäystekniikan laajalle käytölle yhtenä viimeisistä keinoista uhanalaisten kasvilajien pelastamisessa. Harjoittelimme operaatiota ensin tavallisella lillukalla, sillä emme halunneet turhaan leikellä yhtä viimeisistä siperianlillukoista, Timo Törmälä kertoo. Mikrolisäystekniikalla on rajoit uksensa esimerkiksi puiden ja heinäkasvien monistukseen se sopii tällä hetkellä huonosti. KOTIMAASTA Kasvi biotekniikka pelastaa siperianlillukan. Toissa syksyyn asti näytti selvältä, että siperianlillukka säilyy vain muutamassa kotipuutarhassa jos niissäkään. Myös perinnöllinen monimuotoisuus on kuitenkin pelastettavissa mikrolisäyksellä, jos toimitaan ajoissa on vain otettava eri kasviyksilöitä lisäyksen lähtökohdaksi. vs k.. Uusien siperianlillukoiden synnyttämiseksi tarvittiin vain muotama laukaalaisen kasvin silmuista tarkkuustyönä leikattu kasvupiste. Timo Törmälän mukaan Kemiralla on valmius muidenkin uhanalaisten kasvien mikrolisäykseen Suomessa. Tutkija Reetta Puska ja laborantti Kristiina Koivunen kasvattivat solukosta koeputkessa versoja Kemiran Espoon tutkimuskeskuksen laboratoriossa. Tällä hetkellä jo 1 500 siperianlillukan tainta odottaa palauttamista entisille kasvupaikoilleen
Savutorveen, minkinloukkuun ja rotanloukkuun päättyi kuhunkin yhden liito-oravan matka. vs k. taantuneena, silmälläpidettävänä nisäkkäänä. Pohjoismaista vain Suomessa esiintyvä liito-orava on yöeläin. Puun kaato koitui neljän surmaksi . Kaksi seurattua pönttöä jäi kuitenkin ensimmäisenä keväänä asumattomiksi. KOTIMAASTA Ympäristöjärjestöt: Rautateitä kehitettävä ei purettava Vähäliikenteisten rautateiden purkamishanke on tuotava eduskunnan päätettäväksi parlamentaarisen rautatiekomitean ehdotusten mukaisesti , neljä ympäristöjärjestöä vaati marraskuun alussa eduskuntaryhmille jättämässään kirjelmässä. Suomen hallitus esittää taas budjettiesityksessään ratojen rakentamiseen osoitettujen määrärahojen pienentämistä 297 miljoonasta 288 miljoonaan markkaan, järjestöt toteavat. Ohjelmassa rautateiden vuotuinen investointitaso nostetaan noin kaksinkertaiseksi nykyisestä. Sopivien pesä\rnlojen puutteessa liito-orava on alkanut käyttää yhä enemmän pihapiirien linnunpönttöjä. Terho Poutanen 7. Poikasetkin puroavat tällaisista J pöntöistä helposti . Komitean tulisi samalla seurata ja valvoa rautateiden talousuudistuksen toteuttamista, järjestöt ehdottavat. tikapuuoksalla, joka oli naulattu toisesta päästään puun runkoon ja toisesta pöntön etuseinään. Sileisiin lautapönttöihin voi etenkin kantavan naaraan olla vaikeaa ja vaarallista mennä, jos lentoaukko on tavalliseen tapaan edessä. Järjestöt viittaavat siihen, että hallitus on hyväksynyt rautatiekomitean ehLiito-orava kuolee piikkilankoihin Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta pitää liito-oravaa . Esiintymiskuva on samanlainen kuin koko maassa: kahdeksan viime vuoden aikana seitsemästä asutusta paikasta hakkuut tuhosivat kaksi, yksi jäi tyhjäksi jostakin muusta syystä ja neljä paikoista on yhä asuttuna. Rautatie 2000 -ohjelman laatiminen olisi annettava uudelleen asetettavan parlamentaarisen rautatiekomitean tehtäväksi. Myöhemmin kesällä toiseen asettui ampiaisia, toiseen tali tiainen. Kaksi hukkui vesiastiaan ja yksi takertui verkkoon. Tärkein syy liito-oravan vähenemiseen on lehtija kolopuiden väheneminen . SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Ruotsissa pääratoja peruskorjataan noin miljardilla kruunulla ja hankitaan uusia, 200 kilometrin tuntinopeudella kulkevia junia. Yksi liito-orava törmäsi autoon! Vaikka asutuksen tuntumassa kuolleisuus on piikkilanko2 jen, kissojen ja monenlaisten muiden häiriötekijöiden vuok-~ si keskimääräistä korkeampi, :; tärkein syy liito-oravan vähe§ nemiseen on Skareninkin mukaan nykyaikainen metsätalous, joka tuhoaa tehokkaasti lajin elinympäristöä. Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö, Yhteiskuntasuunnittelun Seura ja Liikennepoliittinen Yhdistys Enemmistö pitävät ratojen purkamista öljyn hinnan odotettavissa olevan nousun huomioon ottaen ennennäkemättömänä yhteiskunnallisena tuhlauksena. Ympäristöjärjestöt esittävät myös rautateiden paikallisliikennesupistusten jäädyttämistä, kunnes asiasta on voitu tehdä komitean ehdotusten pohjalta päätökset. Pikkunisäkässpesialisti Uolevi Skaren on selvittänyt vuosina 1970-1986 liito-oravan esiintymistä, lisääntymistä ja kuolinsyitä Ylä-Savossa. Ympäristöjärjestöt ehdottavat rautateiden investomt1määrärahoja lisättäväksi ensi vuonna 150 miljoonalla markalla hallituksen esittämästä. Skaren yritti helpottaa liitooravien pönttöön pääsemistä ns. Samalla olisi käynnistettävä Rautatie 2000 -ohjelman laatiminen. Pohjoissavolaisten liito-oravien kuolinsyy pystyttiin selvittämään varmuudella 35 tapauksessa 40:stä. Liikenneministeriön saneeraussuunnitelmiin ei liity esityksiä rautateiden kehittämiseksi. Yhdysvalloissa onkin todettu sikäläisten liito-oravien asuvan mieluimmin sellaisissa pöntöissä, joiden aukko on sivussa, puun rungon vieressä. Viimeisten 30 vuoden aikana liito-oravan levinneisyys on muuttunut laikuttaiseksi ja eteläisemmäksi. Järjestöjen mielestä tulisi hankkia uutta paikallisliikennekalustoa. Poikanen kuoli pesään kolmessa tapauksessa. Järjestöt viittaavat selvityksiin, joiden mukaan rautatiet ovat ympäristöystävällisin, energiaa säästävin ja maantieliikenteeseen verrattuna ylivoimaisesti turvallisempi liikennemuoto. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisusarjassa ·(Kulumus 9, 1987) ilmestynyt tutkimus perustuu 8Ö havaintoon . dotukset rautatielaitoksen kehittämisen perustaksi. Öisillä retkillä oval vaarana pöllöt, kissa, metsästäjien loukut ja varsinkin piikkilanka-aidat. Piikkilankaan kuoli peräti kymmenen, kissa tappoi seitsemän ja pöllöjen suihin joutui neljä eläintä
Niilo Söyrinki oli Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä perustettaessa 1938 äsken tohtoriksi väitellyt kasvitieteilijä, yhdistyksen ensimmäisen puheenjohtajan kasvitieteen professori Kaarlo Linkolan oppilas. Miksei televisiossa voisi olla viikon kasvia samaan tapaan kuin radiossa viikon lintu, hän kysyy. Sota-aikana hänen tutkimuksensa kohdistuivat Karjalan kasvimaailmaan ja Oulun vuosina mm. Ruoveden kirkonkylässä sain aikaan, ettei tienreunuksia ole viime vuosina niitetty. Suomen luonnonsuojeluliitto ja maan luonnonsuojeluväki onnittelevat lämpimästi pitkäaikaisinta työmiestään. sinkoaa sanaa ja ajatuksia niinkuin konease tulta", kuvasi Reino Kalliola ystäväänsä tämän 50vuotispäivänä. Häntä harmittaa myös nykyinen into parturoida pihat ja tienpientareet steriileiksi , nurmikoiksi. Takana olivat luontokokemuksista rikkaat vuodet Petsamon tuntureilla ja Baijerin alpeilla, joilla Niilo Söyrinki teki alpiinisten kasvien lisääntymisekologiaa koskevat ansiokkaat tutkimuksensa. Kolmenkymmenen vuoden aikana ei suomalaisessa luonnonsuojelussa tapahtunut mitään sellaista, missä Niilo Söyrinki ei olisi ollut mukana vapaaehtoisella, mutta usein varmasti tärkeimmältä työltä tuntuvalla panoksellaan. Huomaan, että luonnehdinta pätee 30 vuotta myöhemminkin, kun tapaan Söyringin hänen kaupunkikodissaan Helsingin Sibeliuspuiston laidalla. Viime vuosina hän on tutkinut esimerkiksi mäntykukkaa ja lehtivihreättömiä kämmekkäkasveja, "kun niitä ei tunnu kukaan muukaan tutkivan". Teeriparven saattoi nähdä aivan pihakoivussa ja kun meni vähän pitemmälle metsään, jossakin suonnotkelmassa riekot metelöivät. ikävuoteen saakka. Rauno Ruuhijärvi Kun mainitsen hirven sentään lisääntyneen hirvihän oli kuolla 20-luvulla sukupuuttoon hän tuhahtaa: Tämä nyt on sitä taloudellishenkistä luonnonsuojelua . Radiossa ja televisiossa saisi hänen mielestään olla enemmän luonnontuntemusta opettavia ohjelmia. Tulevaisuuden haasteet Niilo Söyrinki pitää suurena haasteena luonnonsuojelulle ihmisen vieraantumista luonnosta. Hiirihaukka istui aidanseipäässä ja tuulihaukka lekutti peltojen yllä. Tutkimustyö jatkuu edelleen kesäpaikalla Pohjois-Hämeessä. 12. Toisin kävi naapurissa Virroilla, jossa kaikki siistittiin pahanpäiväisesti heti kun kunta sai kaupunkioikeudet. Hän kirjoitti myös alan ensimmäisen suomenkielisen oppikirjan, Luonnonsuojelun käsikirjan 1954. Ei kenenkään elanto ole siitä kiinni. Söyrinki ihmettelee, että metsästäjät vieläkin saavat suorituspisteitä esimerkiksi mäyrän ampumisesta. Luonnonsuojelun tappiot Niilo Söyrinki on nähnyt luontomme muuttumisen onhan hän 10 vuotta itsenäistä Suomea vanhempi. Yliopiston opettajana Niilo Söyrinki teki päivätyönsä Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kasvitieteen apulaisprofessorina (1939-60) ja Oulun yliopiston ensimmäisenä kasvitieteen professorina (1959-71), välillä yliopiston rehtorinakin. vsk.. Lisäksi nykyisin pääsee syrjäisimpäänkin paikkaan autolla metsäautotietä pitkin. Söyringin puheessa on myös yhä kun asia vaatii lähes tuliaseen ehdottomuutta, joka ei aina niittänyt hänelle suosiota silloin kun luonnonsuojelu oli aatteena nuori ja pieni. Juuri on myös valmistunut käsikirjoitus suomalaisten kasvien mitoista. Tekniikka vie ihmise11 ajan, ja luonto on yhä etäämmällä. Itse hän on hengessä mukana, mutta keskittyy nykyisin tieteelliseen toimintaan paljon vuosien varrella kerättyä kasvitieteellistä aineistoa on vielä julkaisematta. Vasta me olemme korjanneet sitä satoa, jota hän kylvi mm. 1987. Luonnonsuojelun voitot Kun kysyn Söyringiltä luonnonsuojelun keskeisiä saavutuksia tällä hänen vuosisadallaan, hän vastaa aluksi vain yhdellä sanalla: kansallispuistot. 8 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ensimmäinen sihteeri (1938-46), pitkäaikainen puheenjohtaja (1951-55, 1957-67) ja Suomen Luonto -lehden päätoimittaja Niilo Söyrinki täyttää 80 vuotta 5. Metsistä on hävinnyt ojitusten takia paljon kasvillisuutta . Niilo Söyrinki kuuluu työtoverinsa Reino Kalliolan kanssa suomalaisen luonnonsuojelun väkeviin julistajiin. Helsingin yliopistossa hän toimi luonnonsuojeluopin dosenttina aina 70. Hän ehdottaa, että kaikki valtion metsät olisivat poissa metsästyksen punsta . Suomen Luonnon pääkirjoituksissa Niilo Söyrinki oli 1950ja -60-luvuilla usein 10-20 vuotta edellä aikaansa. Lapsuudessani petolinnut ja kanalinnut kuuluivat maisemaan. Ensi vuonna viisikymmentävuotiaalle Suomen luonnonsuojeluliitolle Niilo Söyrinki toivoo kestävyyttä vaikeidenkin ongelmien edessä. Ikävintä on luonnon homogenisoituminen. Erilaisena saavutuksena hän pitää yleistä asennemuutosta. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Viime kesänä mittasin 50 kasvilajin pituuden, ja kävi ilmi, että kasvioiden mittatiedot eivät pidä paikkaansa kasvit ovat siellä liian lyhyitä. Ympäristönsuojelua ei tuona aikana vielä koettu tärkeäksi, mutta meille tärkeässä vesiensuojelussa Söyrinki oli edelläkävijä. Oulangan kansallispuiston kasvistoon ja kasvillisuuteen. Kirjassaan Söyrinki ei jättänyt lukijaansa kylmäksi, närkästytti toisia, ihastutti useimpia. Metsästys on nykyisin aivan huvia. Söyrinki aloitti ensimmäisenä yliopistollisen luonnonsuojeluopetuksen Suomessa. Rehevät korvet on kuivattu ja kasvit niiden mukana. Luonnon erikoispiirteet ovat tasoittuneet ja luonto on käynyt köyhemmäksi ja vähemmän mielenkiintoiseksi, hän valittaa. Vuonna 1961 hän saattoi jo kirjoittaa Suomen Luonnossa: "Luonnonsuojelua ei enää pidetä vain joidenkin hempeämielisten luonnonharrastajien asiana, vaan se on yhteiskunnallinen välttämättömyys". koskiensuojelun, uusien luonnonja kansallispuistojen, suurpetojen suojelun, uhanalaisten ja esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinnin parissa. Vuosikymmenten takaisia asenteita hän kuvaa esimerkillä: Kun yritin 40-luvulla radioon puhumaan luonnonsuojelusta, ohjelmapäällikkö tokaisi heti, ettei radiossa sallita yhden yhdistyksen propagandaa. Ne eivät kuulu suomalaiseen luontoon. Tulokaslajeja, kuten minkkiä ja supikoiraa voisi metsästää. Professori Niilo Söyrinki 80 vuotta "Niilo Söyrinki ..
Aiheen siihen antaa metsästysasetuksen uusiminen vuoden vaihteessa. Petotutkija Erik 5. Kaikkien suurpetojen määrät ovat niin pienet, että kantojen suuruus ja lisääntymiskyky tulisi olla nykyistä tarkemmin tiedossa. 3. Susi on uhanalainen koko Pohjolassa. Milloinkahan aika olisi kypsä, että poronhoitoalueellakin suvaittaisiin susia. Karhun metsästys on sallittu keväisin ja syksyin Pohjois-Suomessa ja syksyllä itärajan kunnissa. Näin voidaan vähentää salametsästystä ja säädellä järkevästi karhukantaa. Myös karhun keväinen pyyntikausi poronhoitoalueella voitaisiin kokonaan poistaa. Metsästysluvat näyttävät heltiävän kovin helposti myös rauhoitetun ilveksen kohdalla. Ahma on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. holm on äskettäin minulle kertonut, että susikanta pienenee jo kolmantena vuotena peräkkäin. Punahilkka ja kolme pientä porsasta värittävät yhä suomalaisten suhdetta suteen, joka vaeltaa henkipattona itärajaan liittyvissä lääneissä 1. Saaliiksi joutuvat ilvekset ovat päinvastoin hyväkuntoisia, aktiivisia liikujia. On vaikea ymmärtää metsästysviranomaisten ja joidenkin metsästäjätahojen itsepäisyyttä tässä selvässä asiassa. Haaskalta pyynti on kielletty, mutta sen sijasta käytetään erilaisia houkuttimia: kaurahalmeita ja siirappia. Moni luonnonystävä on laillani iloinnut viime vuosina karhun, suden ja ilveksen ilmestymisestä Etelä-Suomeen. Siihen voi osallistua jokainen, jolla on määräysten mukainen ase. Korvauksista ei asia ainakaan ole kiinni. Metsästys tapahtuu jokamiehenoikeudella. Tutkimukseen on sijoitettava enemmän. Ilves, samoin kuin muutkin pedot saadaan vapaasti tappaa silloin, kun poro tai vaikkapa koira joutuu vaaraan. 9.-31 . Jos metsästys todella onnistuisi, ei kanta sitä kestäisi. Tappajat luonnossamme Tämän kaksimielisen otsikon alla aion käsitellä suurpetokysymystä. Tiheä metsäautotieverkko tuo metsästäjät kaikkialle ja vastuun puute johtaa moraalittomiin pyyntikeinoihin. Liittomme, Natur och Miljö ja WWF:n Suomen rahasto ovatkin mukana hankkeessa. Eläinten näkeminen on edelleen yhtä harvinaista kuin suuri lottovoitto. NySUOM EN LUONTO 8/ 87 46. Tuntuu aivan kuin olisimme karistamassa marttikitusten varjoa yltämme ja siirtymässä villejä eläimiä kunnioittavien sivistyskansojen joukkoon. Suden metsästys tulisi luonnonsuojeluliiton mielestä rajoittaa vain todellista vahinkoa aiheuttavien yksilöiden poistamiseen. Susien määrästä on asiantuntijoillakin erilaisia käsityksiä. Ovathan ne toki paljon pienempi vaara poroille kuin autot ja junat. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. Luonnonsuojeluliitto on jo pitkään vaatinut pyynnin luvanvaraistamista ja henkilökohtaisia lupia. llvesjahdin syyksi eivät kelpaa valkohäntäpeurojen tappaminen tai silloin tällöin kartanolta siepattu kissa, ei myöskään eläinten väitetty nälkiintyminen. Mutta tieto siitä, että retkeilymaillani marjastelee karhu, jolkuttaa susi tai hiipii ilves, tuo hieman aarniometsien tuntua kesytettyihin talousmetsiin. Rauhoituksesta huolimatta sitä on ammuttu maaja metsätalousministeriön luvilla vuosittain kymmenkunta, salapyynnistäkin kerrotaan. Myös kansalaiset tarvitsevat valistusta ja asennekasvatusta. Jossain vielä luullaan, että täytetty ahma, ilves tai susi kuuluu kunnantalon tai kyläkoulun aulaan ja karhunpaisti ravintolaillan herkkuihin. Ruotsin luonnonsuojeluliitto on äskettäin esittänyt, että pohjoismaiset luonnonsuojelujärjestöt ottavat suden uhanalaisuuden toimintateemakseen. Keväällä ei tarvita metsissä pyssymiehiä. Karhunkaataja ei enää tämän päivän Suomessa ole sankari ja siitinluukokoelmatkin on paras kätkeä pöytälaatikkoon, vaikka · joidenkin aikakauslehtien ala-arvoinen metsästysjournalismi pyrkiikin ylläpitämään vanhoja käsityksiä. vs k. Tutkijat kertovatkin karhukannan taas pienentyvän idästä tapahtuvasta muutosta huolimatta. Tänä syksynä on ilveksiä ammuttu koirien käytyä niiden kimppuun
Altaan vuoksi kiristyneet ihmissuhteet moninaisine seurannaisvaikutuksineen näyttivät vähitellen asettuvan. Samalla valtio ryhtyi alueen elvytystoimiin . jälkeen näytti siihen saakka laajaa kiistelyä herättänyt tilanne rauhoittuvan . Uudelleen käyntiin Syksyllä 1985 Vuotos-hanke käynnistettiin toden 10 teolla uudelleen. Alueen väestössä vahvistui luottamus valtioneuvoston päätöksen pitävyyteen . Alueen tilallisten omat investoinnit ovat yli kolme miljoonaa markkaa. Valtioneuvoston päätöksen . Paikan päällä asioiden kehittymistä seuranneenkin on erittäin vaikea sanoa mistä tai kenen aloitteesta asia lähti liikkeelle. maakunnalle ja erityisesti Pelkosenniemen kunnalle. Toistakymmentä vuotta jumissa olleet metsänhoitoja uudistustoimenpiteet käynnistettiin. Korhonen uoto -piina jatkuu Syyskuussa 1982 valtioneuvosto päätti luopua Yuotoksen altaan rakentamisesta. Tiedotusvälineissä tuotiin lopuksi viikoittain nyt jo lähes päivittäin esille yhä jyrkkäsävyisempiä näkemyksiä altaan rakentamisen välttämättömyydestä . Teemajaksojakin tässä SUOM EN LUONTO 8/ 87 46. Altaan haittavaikutuksista ja tarpeettomuudesta muille kuin Kemijoki Oy:lle vakuuttuneet ovat laatineet vastineensa näihin kirjoitelmiin. Näihin toimiin on tähän mennessä sijoitettu julkisia varoja yli 17 miljoonaa. Tilanteen rauhoituttua joksikin aikaa on kirjoittelu ja rakentamiselle myönteinen mielipiteenmuokkaus järjestelmällisesti potkaistu uudelleen liikkeelle. Samoin suunniteltiin alueen tieverkosto ja sähköistäminen vietiin päätökseen . Näillä perus-~ teilla tuntuu käsittämättög mältä Pelkosenniemen kun& nanjohtajan Pauli Laurilan lok akuussa sanomalehti Koillis-Lapille antama lausunto, jossa hän yksiselit teisesti toteaa Yuotosalueen elvytyksen epäonnistuneen. Alkuperäisen elvytyssuunnitelman mukaan niitä on 24, mutta allashankkeen uudelleen esiin nostaminen on jarruttanut sukupolvenvaihdoksen toteutumista. ,·sk.. Alueen tiloja rakennettiin, tieverkoston kohentaminen alkoi ripeästi, Yiitarannan kylä sai Kemijoen ylittävän siltansa ja metsänparannustoimet istutuksineen pääsivät hyvään alkuun. Alueen tiloille laadittiin allasuhkan takia tekemättä jääneet tuotantosuunnitelmat. Elvytystiloja tiloja, jotka altaan tullessa olisivat jääneet veden alle on 11 . Pentti J
Parhaillaan kirjoittelu näyttää keskittyneen luonnonsuojelun parjaamiseen. Vuotoksen ympärillä vellovaa propagandasotaa on seurannut läheltä pelkosenniemeläinen kirjoittajamme, jonka mielestä altaan rakentamisesta ainoan todellisen hyödyn nappaisi Kemijoki Oy. Allashanke on kuitenkin taas kaivettu esiin: samanaikaisesti on elvytetty sekä Vuotoksen maatiloja miljoonilla markoilla että nuo maatilat hautaava allasja voimalaitossuunnitelma. Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula puhuu luonnonsuojelijoiden hirmuvallasta. Ketkä kirjoittelevat. vs k. Julkaistujen palstametrien mukaan kolme kärjessä ovat Koillis-Lapin Sähkö Oy:n vasta eläkkeelle siirtynyt toimitusjohtaja Rafael Nyqvist, saltalainen kauppias Oskari Rantala ja Kittilästä kotoisin oleva liikemies Tapani Kokko Kehittyvä Lappi ry. Yhteistä kirjoittajille näyttää olevan pa1ts1 rakentamisen into myös val11. Sopivin väliajoin ovat voimakkaasti rakentamismyönteisiä näkemyksiään tuoneet julki myös Lapin läänin maaherra Asko Oinas, maakuntalehden päätoimittaja Heikki TuomiNikula, Pelkosenniemen kunnanjohtaja Pauli Laurila ja Pelkosenniemen kunnanhallituksen puheenjohtaja Juhani Jaakkola. Kahden viimemainitun näkyvä esiintyminen mm. Kielteiseen kantaan ovat päatyneet myös Savukosken ja Kemijärven kunnanvaltuustot. Vuotoksen alueen asukkaille on jo kerran annettu lupa uskoa tulevaisuuteen omilla kotikonnuilla. Pieni luonnonsuojelulla elämöivä joukko, Lapin työltä rauhoittava ryhmä ja muualta muuttaneet hyvätuloisen suojatyöpaikan täältä itselleen hankkineet ovat toistuvia ilmaisuja niistä henkilöistä, jotka eivät ole suostuneet kritiikittä nielemään allaspropagandaa. kaksi vuotta jatkuneessa kädenväännössä on osoitettavissa. -nimisen salaseuran puheenjohtajana. Vuotoksen allas hukuttaisi monia arvokkaita luonnonalueita, kuten komean Kokonaa van. Vuotoksen altaan rakentamista vaativissa lähetystöissä on herättänyt kummastusta siksi, että Pelkosenniemen kunnanvaltuusto on antanut altaan rakentamiseen kielteisesti suhtautuvan lausunnon. tulojen ratkaisevana kohottajana valtionosuuksien vastaavista vähennyksistä ja mahdollisista kantokykyluokitusten tarkistuksista ei ole puhuttu mitään ja allas kauniina, kalaisena (istutettu peled-siika) moninaiskäyttöalueena on nostettu jalustalle kansan ihailtavaksi. Y mpäristöstään huolta kantavat on toivottu jos ei nyt aivan korkeimpaan kuuseen niin ainakin mahdollisimman kauas Etelä-Suomeen. Voimalaitoksen erinomaisuus saasteettoman energian tuottajana, valtakunnan energiaomavaraisuuden nostajana (0,6 OJo ! ), maakunnan työllistäjänä, alueen kuntien veroSUOM EN LUONTO 8/ 87 46
Hän ilmoittaa sanomalehti Koillis-Lapissa Pelkosenniemen kunnanvaltuuston kokoontuvan aikanaan päättämään, rakennetaanko Vuotosta vai ei. Tämä harrastelijavoimin laadittu ja toteutettu tutkimus ei tavoittanut kaikkia maanomistajia. Hän johti 1970-luvun alussa suunnittelun kohteena olleen Kemihaaran allasalueen luonnontieteellisiä tutkimuksia. Alueen kunnille yhtiö tarjoaa eräitä näennäisesti parempia etuisuuksia. Ruuhijärven tutkimuksien ansiosta laajempi allashanke torjuttiin luonnonsuojelullisista syistä. On kulunut jo vuoden päivät siitä kun yhtiön tiedotuspäällikkö viimeksi esitteli hankkeen erinomaisuutta laajassa ja näkyvässä alueen väestölle suunnatussa artikkelissa. Kampanjan tuloksena kertyneet 600 ääntä eivät vielä riittäneet eduskuntapaikkaan. Vuotoksessa todettiin tuolloin luonnonsuojeluarvojen olevan vähäisempiä. , väestön uudelleensijoittumista pyritään auttamaan ... , asiasta voidaan tutkimuksen valmistuttua sopia tarkemmin ... jne. Kemijoki Oy korostaa nykyisessä tiedottamisessa passiivista asennetta hankkeeseen valtioneuvoston kielteisen päätöksen jälkeen. Adressiin kerättiin mm,a myös laajalti Vuotoksen vaikutuspiirin ulkopuolelta Kittilän markkinoita ja Sodankylän kansanmusiikkija pelimannijuhlia myöten. vsk.. Yhtiön puolitotuuksia viljelevästä linjasta yksi esimerkki on Vuotos-paketin luonnonsuojelua käsittelevä osa. , neuvotellaan työvoiman otosta ... Julkistamistilaisuudessa kunnanjohtaja Laurila ilmoitti, että neuvotteluja kuntien ja jokiyhtiön kanssa oli kaikessa hiljaisuudessa käyty jo kaksi vuotta. himmennetyin lyhdyin. On kysytty, miksi Kemijoki Oy passiivisuudestaan huolimatta pitää vuotoshiillosta lämpimänä. Passiivinen asenne ulottuu niin pitkälle, että yhtiö ei vaivaudu enää oikomaan julkisuudessa esiintyviä virheellisiä tietoja esimerkiksi altaan kalataloudellisista vaikutuksista, työllistävän vaikutuksen todellisesta luonteesta eikä 12 paljon mainostetusta ympäristöystävällisyydestä moninaiskäyttömahdollisuuksineen. Kemijoki Oy:n himmennetyt lyhdyt Kemijoki Oy ei ole kirjoitellut. Se julkaistiin Koillis-Lapissa otsikolla "Vuotos on yksi kannattavimpia hankkeita mitä Lapille on koskaan tarjottu". Määrää vähätellään, pelkällä maininnalla sivuutetaan se tosiasia, että altaan vahinkoalue yksityisSUOM EN L UONTO 8/ 87 46. Vasta kerätyn Kehittyvä Lappi ry:n Vuotosta ja Soklin kaivoksen käynnistämistä vaativan adressin vajaat 10 000 nimeä saattavat asiaan perehtymättömälle näyttää vakuuttavalta alueen kansalaismielipiteen ilmaisulta. Vuotos-paketissa ei ole parannuksia Lokakuun alussa Kemijoki Oy julkaisi Koillis-Lapin kuntain keskustoimikunnan hallituksen kanssa neuvottelemansa uudet Vuotoshankkeen toteuttamisehdot. yhtiö osallistuu ... Vuotos on ja pysyy valtakunnallisena kysymyksenä niin kauan kuin lopullinen ratkaisuvalta on Suomen hallituksen käsissä sanokoot kunnanjohtajat ja kansanedustajat mitä hyvänsä. Selvitykseen perehtyneistä monet päätyivät siihen, että otsikoinnissa oli tapahtunut ilmeinen painovirhe: Kemijoki Oy oli vaihtunut Lappi-sanaan. Asukkaiden menetykset Seuraavat altaan rakentamisesta koituvat vahingot ja menetykset huolestuttavat asukkaita: Yksitoista perhettä, jotka ovat rakentaneet toimeentulonsa allasalueelle, joutuvat jättämään kotinsa. Ne on saateltu usein suuren julkisuuden myötä Kemijoki Oy:n nähtäviksi ja yhtiö on "mielihyvin pannut merkille" maakunnasta kantautuneen kansan äänen . Osa Lapin kansanedustajista yrittää niin ikään sotkea käsitteitä allashankkeen vastuukysymyksistä ilmoittamalla, että ratkaisun teko kuuluu alueen väestölle, miten tämä väestö sitten rajattaneenkin. Yhtiö selittää tämän johtuvan maakunnasta tulevasta ja jatkuvasti voimistuvasta painostuksesta. , yhteistyössä alueen kuntien kanssa ... Adressin kysymyksenasettelussa oli Vuotos ja vasta tutkimusvaiheessa oleva Savukosken Soklin kaivoshanke liitetty tiukasti toisiinsa: jos olet Vuotosta vastaan, haluat torjua myös Soklin. Yhtiö on vetäytynyt taustalle ja uuden strategiansa mukaan ajaa asiaansa ns. Kyseinen ehdokas (Koillis-Lapin Sähkö Oy:n palveluksesta eläkkeellä oleva sähköteknikko) kiersi läänin syrjäisimpiä kolkkia myöten tarjoamassa Vuotoksen allasta uuden ja uljaan Lapin ylösnousemuksen siemeneksi. Ruuhijärvi oli vesihallituksen asettamassa altaan suunnittelutoimikunnassa mukana tutkijana, eikä hän tuolloin toiminut liiton puheenjohtajana. Kemijoki Oy:n kanssa eri mieltä Vuotoksen tarpeellisuudesta olevien ei ole koskaan eikä missään yhteydessä nähty esittävän vaatimuksia alueen minkäänasteisesta rauhoittamisesta tai Vuotos-paketissa mainitusta "suojelusta". Aikansa vastauksia tulkittuaan yhdistys toimitti ''tutkimuksensa'' tulokset Kemijoki Oy:lle, joka jälleen mielihyvin totesi, että enemmistö Pelkosenniemen tilallisista haluaa hukuttaa maansa Vuotoksen altaaseen. Näiden "tutkimusten" ja adressien puutteet eivät näytä estävän Kemijoki Oy:tä käyttämästä niitä todistuskappaleina kun yhtiö puhuu maakunnasta tulevasta painostuksesta. Tähän päivään mennessä ei myöskään täällä ole päästy yksimielisyyteen siitä, pitäisikö mainitun kaltaisessa tiedustelussa äänestää hehtaarien vai hehtaarien omistajien. Viime vaiheessa Kemijärvellä keräyksessä käytettiin apujoukkoina alaikäisiä koulupoikia, joille ystävällinen setä vaivan palkaksi tarjosi kahvit (tosin rahastakin on tässä yhteydessä puhuttu). Mikäli Kemijoki Oy:n toteuttaman Kitisen rakentamisen tapahtumat toistuvat, on odotettavissa mahdollisen rakennusluvan myöntämisen jälkeen herääminen ankeaan arkeen: pyrkimysten, yhteistyön, osallistumisen ja auttamisen suunnan sanelee Kemijoki Oy juristeineen. Painostajina esiintyvät yhtiön näkemyksen mukaan alueen yksityisten ihmisten ja mitä kirjavimpien gallupja adressitiedustelujen lisäksi työelämän eri alojen ammattijärjestöjen paikallis-ja maakuntatasoiset osastot. Tämän Vuotos-paketin ehdot eivät sisällä mitään oleellista uutta. Varmasti mielihyvin Kemijoki Oy pani merkille myös erään Lapin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaan viime eduskuntavaalien alla läpiviemän näyttävän ja varmasti kalliin vaalikampanjan. Kemijoki Oy on vetäytynyt vaikuttamaan taustalta tioneuvoston voimassa olevan päätöksen vähättely. Pelkosenniemen kunnanjohtajalta on lisäksi hämärtynyt käsitys siitä missä Vuotoksen altaan mahdollinen rakentaminen lopullisesti päätetään. Pelkosenniemen Yrittäjät ry puolestaan, ilmoituksensa mukaan omasta aloitteestaan, osoitti kyselyn allasalueen maanomistajille. Yhtiö käyttää nyt hyväkseen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Rauno Ruuhijärven nimeä. , pyritään siihen, että valtio varaa oikeudellista asiantuntijaapua ... Uusien ehtojen sanamuotoa ei voi olla panematta merkille: asia tarkistetaan myöhemmin ... Missään ei ole näkynyt tietoja siitä, minkälaisten äänestysten ja kuinka myrskyisten kokousten jälkeen nama vaatimukset ovat syntyneet
Moni haluaisi varmistaa myös lapsilleen nämä mahdollisuudet. Alue tarjoaa nykyisellään pysyviä työpaikkoja noin sadalle työntekijälle perinteisessä maa-, metsäja porotaloudessa. Nämä ihmiset eivät halua luovuttaa maitaan ja elinympäristöään Kemijoki Oy:n hukutettaviksi yhtiön arvioimia puolitoistakertaisia korvauksia vastaan. Täällä luonnonsuojelu koetaan oikeutena vapaaseen liikkumiseen ja uudistuvien luonnonvarojen järkevään hyödyntämiseen luonnon asettamilla ehdoilla. ( 1"" \ ' \ \ J 1 ' J I 1 1 \ '\ \ 1 \ Vuotoksen altaan tehtävänä olisi kerätä ylisen Kemijoen tulvavedet, jotta jokainen pisara voitaisiin juoksuttaa voimalaturbiinien läpi. Vuotos-paketissa otetaan porotalouden menetysten perustaksi talvilaidunten menetykset ja päädytään 430 lukuporon menetykseen. Altaan istutettu kalasto on elohopeakertymien takia rakentamista seuraavina 10-20 vuotena pyyntija kaupparajoitusten alainen. Miltä tuntuisi tuohon aikaan keskellä kylää sulana höyryävä ja humuspitoisesta vedestään jäähyhmää rannoille keräävä joki. Mikä raha voi korvata pysyvän ja menestyvän sukupolvelta toiselle periytyvän luontaiselinkeinon. Siitä on jo rakennetuilla allasalueilla Suomessa aivan riittävästi näyttöä. He eivät myöskään halua nähdä väestön poismuuttoa kotikunnastaan altaan rakentamisen jälkeen. Vaikealta tuntuu uskoa, että allas valmistuttuaan tarjoaisi Kemijoki Oy:n lupaamat 30 ympärivuotista työpaikkaa "altaan laitoksen hoidossa ja kalastuksessa". Vuotosalueen soilla sijaitsevat paaosin Hirvasniemen paliskunnan ja osin myös Oraniemen paliskunnan kesäiset laidunalueet. Luonnonsuojelu käsitetään täällä ehkä hieman toisin kuin taajama-alueiden ja kaupunkien keskuksissa. 1 1 "\ ' \ ,, I 1 ' 1 J ' .. D Pentti 1. Täynnä ollessaan (vaaleampi sininen) allas peittäisi 234 km ', alarajalle tyhjennettynä (tummempi sininen) 56 km '. 13. Porotalouden harjoittajille on esitetty kertakorvausta bruttotuoton perusteella. Voidaan myös kysyä, mikä kalalaji tulee toimeen altaassa, jonka pinta-alasta kolme neljäsosaa kevättalven aikana juoksutetaan kuiviin. Tämän mukaan alueella koko vuoden tai tärkeimpaan vasomisaikaan laiduntaa kaikkiaan runsaat 2 000 poroa. Korhonen työskentelee maantiedon ja biologian lehtorina Pelkosen niemen yläasteella ja lukiossa. Tästä alueesta lähes puolet on metsätaloudelle ojituskelpoista suota, kasvullista metsämaata tai jo uudistettua taimikkoa. Nämä samat ihmiset haluavat myös toivottaa tervetulleiksi muualta saapuvat vieraat tutustumaan elinympäristöönsä ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ainakin siihen saakka kun täällä on vielä tarjota nähtäväksi ja koettavaksi muutakin kuin liiketaloudellisen voittonsa maksimointia tavoittelevan yhtiön tuhoama suuri joki ja siihen pengerretty ympäristöystävällinen monikäyttöallas . SUOMEN LUO TO 8/ 87 46. maiden (86 %) osalta jakaantuu 269 rekisteritilan kesken. Tämä tapahtuu niillä tutuiksi käyneillä alueilla ja kairoilla, joissa varsin monen täällä asuvan vanhemmat ja isovanhemmat ovat aikoinaan kulkeneet. Talvea on näillä korkeuksilla kahdeksan kuukautta vuodesta. Pelkosenniemen maapinta-alasta jää osaksi vuotta veden alle kymmenisen prosenttia eli 234 neliökilometriä. Mitään ei puhuta siitä, että porotalouden tuotto korjataan nykyisin pääasiassa vasateurastuksina. Miten voidaan korvata läpi talven sulana pysyvän joen, jonka leveys Pelkosenniemen kuntakeskuksen kohdalla on 100-200 metriä, aiheuttamat pengersortumat sekä haitat asumisviihtyisyydelle ja terveydelle. Vuotoksen rakentamisen tarjoamat tilapäiset ja lyhytaikaiset työpaikat tuskin voivat korvata veden alle pysyvästi maatumaan jääviä metsiä, jokivarsia ja kenttiä. Näistä työpaikoista noin puolet on ympärivuotisia. vs k. Sydäntalvella viikkoja kestävien pakkasjaksojen aikana lämpötilat pysyttelevät 30 pakkasasteen tuntumassa. Vuotoksen allasta vastustava, alueella tai sen välittömässä tuntumassa asuva väestö edustaa tasapuolisesti kaikkia täältä löytyviä ammattija sosiaaliryhmiä
Mielessäni oli kysymyksiä Eeva Kilven viimeisimmistä, kahdesta radikaalista teoksesta. Tuona aikana, toukokuusta syys-lokakuuhun, ovat valmistuneet hänen kirjansa kohta parinkymmenen vuoden ajan. Syksyyn liittyy myös valmistumisen tunne. Teoksia on syntynyt parikymmentä, novelleja, romaaneja ja runoja. Huhtikuusta kesätai heinäkuulle tulisi kunnioittaa eläinten pesimärauhaa ja -oikeutta, esittää kirjailija Eeva Kilpi. Työssään hän sanoo tehneensä matkaa kohti luonnon tuntemista ja aistimista. Syksy ja kevät ovat muutoksen ja ideoinnin aikaa. 14 Eeva Kilpi: ___ ntä jos raul Paikkojen lisäksi tulisi rauhoittaa aikaa. Mutta miten vuodenajat vaikuttavat hänen työhönsä. Ne ovat olleet onnellisia hikipisaroita, kun on raahannut itsensä kaupunkiin ja tuntee, että täällä repussa on käsikirjoituskin. Radiota mie kuuntelen seuraan uutisia, että jos maailman räjähtäminen ei satu kuulumaan sinne, niin se ilmoitetaan radiossa. vsk.. Olen sikäli kesäihminen, että kirjani olen kirjoittanut kesällä. Napsu on emäntänsä tukena pihapuuhissa. Me tapasimme syksyllä kirjailijan kaupunkikodissa Espoossa. Julistetaan yleinen rauhoitusaika! Eeva Kilpi on kulkenut pitkän tien ihmisenä ja kirjailijana. Ritva Kupari Eeva Kilpi asuu kolmanneksen vuodesta maaseudulla, suojelualueeksi rauhoittamallaan vanhalla tilalla Mikkelin suunnalla. Kaikki mitä merkitsen muist11n, suunnittelen ja ajattelen, muuttuu vasta kesällä metsän yksinäisyydessä kirjaksi. lima oli aurinkoinen ja rivitalon ikkunan takana hyppivät talitintit rohkeasti siementen haussa. Silloin en lue lehtiä, miulle ei tule postia, miulla ei ole sähköä eikä puhelinta. Hän tuntee olevansa luonnon viestien välittäjä. Jokainen voi jättää luonnonkukat poimimatta. Jokainen, joka omistaa maata tai metsää, voi rauhoittaa jonkin alueen kasveille ja eläimille. Syksyllä on aika jättää pihapiirin siileille lehtikasoja talvipesän aineksiksi. SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Eeva Kilpi korostaa yksilön ratkaisujen merkitystä luonnon suojelemisessa
Hän asettuu kuvattaviensa tasolle ja antaa niille puhumisen taidon. Aina on ensin pohdittu asioita taloudelliselta kannalta ja herätty vasta sitten kun on nähty mitä on menetetty. Niitä on tullut esimerkiksi metsässä kulkiessa. Se on samaa "tajuntaa", jota on kasveissa ja eläimissä. vs k. Mie haluaisin kirjoittaa jotain villiä. TunsuoME LUO TO 8/ 87 46. Mie noudatan tässä suhteessa hyvinkin vanhaa linjaa: menen metsään kirjoittamaan. Myös minä räjähtelen ja itkenkin usein eläinten puolesta, mutta sillä että minua syytetään tunteilusta, ei kumota eikä todisteta mitään. Minulla on tunne, että olen nyt tavallaan vapaa tekemään mitä tahansa, kirjoittamaan tämän jälkeen missä äänilajissa tahansa. Vaikeata sanoa. Se paksu kirja houkuttaisi kirjoittaa. nyt kun mie tässä ajattelen, niin ihminen ei sovi luontoon lainkaan! Metsä meissä Kokeeko nainen mielestäsi luonnon eri tavalla kuin mies. Ihan niinkuin metsä haluaisi ilman välikäsiä puhutella minua ja viestiä miun kauttani. Varmaan olet harkinnut sen, että pitää kirjoittaa voimakkaasti. Naisella on ehkä metsässä ollut lupa olla oma itsensä ja ilmaista siellä tunteensa. Mie tunnen olevani jonkinlainen välittäjä. Novellin muoto on hyvin tiivis. Eettiset tunnot ovat aina tulleet jälkikäteen. Hänet ymmärretään hirveän väärin. Eeva Kilpi toivoo kaikkeen luontokeskusteluun ja luonnon käsittelyyn myös eettistä näkökulmaa perinteisten tuotannollisten ja biologisten näkökulmien rinnalle. Novelli on läheisin Eeva Kilpi on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja runoja . Tuo on yksi niitä kysymyksiä, joita pohdin jatkuvasti. Ne eivät tarvitse sanoja. Eettinen velvollisuus Kirjailija kertoo, että hänen viime vuonna ilmestynyt kirjansa Kuolema ja nuori rakastaja näyttää herättäneen monissa lukijoissa syyllisyyttä. Voiko ihminen mielestäsi tehdä mitään hyvää tässä maailmassa. Ei tiedä mitä tapahtuu ... Pitäisi ymmärtää sellaista persoonaa, joka räjähtelee myötätunnosta. Oikeastaan olen tehnyt sinne matkaa läpi kaikkien kirjojeni ja saattaa olla, että miulla on vielä pitkä matka edessäni. Mielestäni Linkolan ajatuksiin tulisi todella syventyä 'säikähtämättä hänen rajuuttaan. Monta kertaa tuntuu, että tuotakin asiaa voisi käsitellä laajemmin. Minä en ole löytänyt sitä asiaa. Miusta tuntuu, että tämä on ihmiselle kaikkein vaikeinta, koska ihmisellä on suorittamisen pakko ja sen lisäksi suuruudenhulluuden sairaus ja kun nämä kaksi yhdistyvät... Runo häipyy ellei sitä kirjoita heti muistiin. Meille ovat tulleet selitykset väliin ja koko kirjatieto. Kuolevat syöttävät lintuja./ Siksi sanotaan että linnut tietävät kuolemaa ./ Eläimet ymmärretään aina väärin./ Ajat ovat sellaiset että olisi sanottava joka hetki/ jotain lopullista./ Olla niin lähellä maata/ että kuulee mitä se sanoo,/ tulla osaksi sen ääntä, / olla sen tahtoa ja tajuntaa, / palata siihen mitä on aina tiennyt ... Sit mie tulin kirjoittaneeksi niitä keskelle paperia ... Ihminen on moraalinen ongelma Minä en ole ihminen./ En ole koskaan ollut enkä haluaisi olla./ Olen runo leikkaamattoman heinän yllä, l katkomattomien kuusten latvoissa./ Ne ilmaisevat itsensä minun kauttani./ Joskus olen perhosen muotoinen, / joskus käärme. No olen. 15. Tykkään lukea novelleja. Kenties luonnon puolesta syntyy todella taistelu: toiset puolustavat luontoa, toiset haluavat sen tuhota. Runot ovat Eeva Kilven kokoelmasta Animalia, WSOY 1987. voihan olla että mie kirjaimellisesti muutun lopulta kelopuuksi niinkuin olen kirjoittanut, että oi, jos sitä saisi tikankolona jatkaa elämäänsä ja pöllöille pökkelö olla. Tykkään n9velleista. Mutta jos ajatellaan kansanrunoutta, niin luonnonkuvaukset ovat usein naisten laulamia. Miesten runot ovat olleet enemmän ihmisten yhteenottojen ja kilpailun kuvausta. Miulta vei kauan ennenkuin pääsin ikäänkuin taaksepäin siihen. Ja yhä jotenkin tallella. Tänä vuonna ilmestyneessä runokokoelmassa Animalia suorapuheinen pohdinta jatkuu. Kaupungissa tuntee näkymättömiä paineita, muotisuuntia, jotka vaativat kirjoittamaan näin tai noin. Mie en voi rakentamalla rakentaa runoa ja jos mie en heti pane sitä paperille, se lentää kuin perhonen taivaan tuuliin. Tämä suunnaton oppineisuutemme erottaa meidät jostakin perustiedosta tai perustajunnasta, joka miun käsittääkseni on meissä syvällä. Siinä kaikki, mitä Eeva Kilpi haluaa suunnitteilla olevasta romaanistaan kertoa. ja kyllä mie ainakin olisin siihen valmis viimeiseen verenpisaraan ja hengenvetoon. Puhe kääntyy Pentti Linkolaan, joka on ravistellut elämäntapaamme ja tulevaisuudennäkemyksiämme. Ne ovat olleet joskus muistiinpanoja proosan kirjoittamista varten tai päähänpälkähdys, tunnelma tai yksin pidetty palopuhe. nen jotenkin täyttäneeni eettisen velvollisuuteni. Vielä ei ole se aika. Jossain runossani huokaan, että sanokaa minulle yksi asia, millä ihminen on hyödyttänyt luontoa. Runot ovat miulle ihan ylimääräinen metsän lahja. Se juontaa jostain saduista ja kertomuksista. Minkä muodon hän tuntee läheisimmäksi, omimmakseen. Oikeastaan se, minkä ihminen jättää luonnossa tekemättä, on se ainoa hyvä minkä ihminen saa aikaan: voi jättää kukan taittamatta ja puun pystyyn. Se jättää assosiaatiot avoimiksi. Kirjan kolmessa kertomuksessa pohditaan ihmisen vastuuta luonnon kokonaisuudesta ja etenkin eläimistä sekä ihmisen elämän kaarta. Nyt kuitenkin houkuttaisi kirjoittaa paksu kirja, jossa saisi rellestää , rönsyillä ja rehennellä enemmän. Eeva Kilpi puhuu muutamassa runossaan kuusen, perhosen tai käärmeen suulla. Luonnon käsittäminen selityksittä ja sanoitta on lapsessa vielä tallella. Siis jonkinlaista isänmaan puolustamista hieman toisessa mielessä kuin ennen ... I Joskus olen huojunta vain, / liike joka ei vie tilaa, ei jätä jälkeä./ Mitä me teemme ihmiselle, tailaajalle, / sanokaa veljet./ Miten pääsemme hänestä, sisaret,/ moraalisesta ongelmastamme. Luontoa tarkkaillessaan hän huomaakin samaistuvansa kasveihin ja eläimiin ja alkaa nähdä maailman niiden kannalta. Minussa itsessäni on samantapaista rajuutta. Kaikki kokevat kaiken yksilöinä. Minä pidän Linkolan ajattelusta. Tuntuu, että ajattelet ihmisellä olevan geeneissään, perimässään vahva yhteys luontoon. Olen halunnut puhua suoraan, en kierrellä ja kaunistella. Metsässä mie uskallan kirjoittaa just niinkuin ajattelen. Metsässä niitä ei ole. litettaisiin pesimäaika. Olen päättänyt olla puhumatta enää julkisuudessa, koska raivostun helposti. He ovat loukkaantuneet sen sanomasta
Antti Halkka Idän nukkuva koira "Lauri Rauhala ampui yksinäisen supikoiranartun Keuruulla Keski-Suomessa 18. vsk.. Neuvostoliittolaiset toivat supikoiria myös Karjalan Kannakselle tietenkin sodan jälkeen. Kaikkiaan vuoteen 1955 mennessä istutettiin 9 100 supikoiraa. Kanta peräisin Neuvosto-istutuksista Hieman pesukarhun tai mäyrän näköinen, tuuheaturkkinen supikoira olisi jäänyt suomalaisille vain yhdeksi kaukaisen idän eksoottisista eläimistä ellei nuori Neuvostoliitto olisi 1920-luvulla siirtänyt niitä määrätietoisesti länteen tarkoituksenaan saada arvokkaita turkkeja juoksentelemaan myös maan Euroopan puoleisiin osiin. Ne siirrettiin viiden tuhannen kilometrin matka valtavan maan kaakkoiskulmasta sen luoteiskulmaan. Kaikki siirretyt supikoirat olivat kotoisin Ussurja Amur-jokien laaksoista ItäAasiasta. Supikoira oli vieraillut myös luovutetulla alueella: Salmissa 1935 ja Loimolassa 1939. Sen jälkeen istutuksia ei enää tarvittu, sillä supikoira sikisi itsekin ja levisi pikavauhtia mm itään kuin länteenkin. Näin kuului vuonna 1950 ilmestynyt virallinen tieteellinen tiedonanto supikoiran ensiesiintymisestä Suomessa. Supikoira painoi 5,8 kiloa ja on nyt näytteillä Helsingin yliopiston eläinmuseossa". joulukuuta 1949. Kainuussa oli jo vuosina 1935-1939 ammuttu kolme supikoiraa ja Forssan lähellä yksi vuonna 1941. Suomea lähimmät istutusalueet olivat · lähellä Leningradia ja Novgorodia. 16 SUOME LUONTO 8/ 87 46. Keuruun supikoira sai kymmenisen vuotta kantaa ensihavainnon titteliä, mutta sitten löytyi museoiden kokoelmista todisteita supikoiran aikaisemmista Suomen-vierailuista
Supikoira on ulkomailla todettu erinomaiseksi lisääntyjäksi se saa tavallisesti viidestä kymmeneen pentua. Muutama vuosi sitten supikoira ohitti ketun Suomen yleisimpänä koiraeläimenä. Kettua yleisemmäksi Hajahavainnot tihentyivät Suomen kaakkoisosissa vakituiseksi asutukseksi 1950luvun loppupuolella. Valtio toisensa jälkeen on tahtomattaan saanut uuden eläinlajin: Ruotsi 1945, Liettua 1948, Romania 1951, Puola 1955, Tsekkoslovakia 1959, Länsi-Saksa ja Itävalta 1962, Bulgaria 1967, Hollanti 1968, Ranska 1979, Norja 1983... Suomen kokonaiskantaa on vaikea arvioida, mutta se lienee vajaat 150 000. SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Tällä vuosikymmenellä supikoira syrjäytti ketun Suomen yleisimpänä koiraeläimenä. Kaksi seuraavaa vuosikymmentä olivat todellista supikoiran voittokulkua, sillä se laajensi yhtenäiseksi esiintymisalueeksecn koko linjan Oulu.,......Kajaani-:--Kuhmo eteläpuolisen Suomen. Metsästystilastot puhuvat karua kieltään: kaudella 1985-1986 supikoirasaalis oli 61 000 yksilöä eli enemmän kuin kettu-, mäyräja näätäsaalis yhteensä. Koska saalis ilmeisesti viime metsästyskaudella edelleen kasvoi, se saattaa jo olla suurempi kuin supikoiran perinteisellä kotialueella Japanissa, missä metsästetään vuosittain noin 70 000 supikoiraa. RKTL:n tutkijoiSupikoira pesäkolo/laan Tampereen lidesjärve/lä elol{uun alussa. Toisaallakin Euroopassa supikoira on levinnyt vauhdilia. Supikoira on kotoisin Itä-Aasiasta. ja leviäminen jatkuu edelleen. 17. Neuvostoliittolaiset siirsivät tällä vuosisadalla supikoiria turkisriistaksi maan Euroopan puoleisiin osiin, josta ne ovat nopeasti levinneet länteen. Tampereen tienoi/le supikoirat ilmaantuivat /960luvun puolivälissä. vsk . Menestyksen syyt Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksella (RKTL) käynnistyi vuosi sitten tutkimusprojekti, jossa selvitetään supikoirakantamme kokoa ja rakennetta ja haetaan selityksiä sen nopealle voittokululle luonnossamme
...J 1"' "" Supikoira on .kotoisin Itä-Aasiasta NEUVOSTOLIITTO « ...._......_~...._ ______ _, Neuvostoliitto siirsi 1929-1955 supikoiria mm. Supikoira syö kesällä lähinnä pikkunisäk18 käitä, sammakoita ja hyönteisiä ja syksyllä marjoja ja vilj aa varmaankin erityisen runsaasti viime syksynä , kun vilja jäi pelloille. Nyt marras-joulukuun vaihteessa jo suuri osa pohjoisen supikoirista on vetäytynyt talvipesäänsä ja Etelä-Suomenkin supikoirat valmistautuvat talvehtimiseen . Supikoira on voinut vaivattomasti valloittaa uusia alueita ja lisääntyä tehokkaasti, koska se on kaikkiruokainen . Koska supikoira on yksintai kaksineläjä eikä laumaeläin, se pärjää pienilläkin alueilla, jotka se tuntee tarkoin ja puhdistaa itselleen sopivasta ravinnosta. Supikoiria nähdään usein esimerkiksi merikotkia varten saaristoon perustetuilla haaskoilla, joilla ne öisin nahistelevat kettujen kanssa ravinnosta. vsk.. Suomeen supikoira levisi nopeasti, koska monet istutuspaikat ( *) olivat lähellä itärajaamme. Istutuksista levinneiden supikoirien valloittama alue on jo yhtä iso kuin alkuperäinen kotia/ue Itä-Aasiassa. Ravinnon monipuolisuus paljastui jo 1970-luvun lopulla Pirkko Viron ja Heimo Mikkolan tutkimuksissa ja Riistantutkimuslaitoksen uudet tutkimustulokset ovat samansuuntaisia. Ne syntyvät Suomessa yleensä toukokuussa, emo imettää niitä kolmisenkymmentä päivää, jonka jälkeen ne viidenkymmenen SUOMEN L UO TO 8/ 87 46. Viime talvi viivästytti pesintää niin paljon, että vielä syyskuun alussa oli Eero Helteen ja Kaarina Kauhalan mukaan liikkeellä vain parin nyrkin .kokoisia supikoirapentuja. Vihreät linjat kuvaavat yhtenäisen levinneisyysalueen etenemistä. den Eero Helteen ja Kaarina Kauhalan alustavien tutkimustulosten mukaan lisääntyminen on Suomessa ehkä keskimääräistä tehokkaampaa: pentuja on 7-9 ja parhaimmillaan lähes 15. Supikoira on lyhytjalkainen ja muutenkin kömpelö eläin, joten ravinto olisi talvella sille hyvin vaikeasti saavutettavissa . Supikoira voi kuolla tai ainakin sen voimavarat käyvät niin vähiin , että keväinen pesintä myöhästyy. Normaalisti pennut ovat tuolloin jo täysikasvuisia. Hieman kissantassunpainallusta isompi, mutta kynnenkuvat selvät: supikoiran jälki. Talvipesä on mäyrän tai ketun ja joskus supikoiran itsensä kaivama luola tai ehkä jonkin puun juurakon alusta. Talven uusi nukkuja Suomen talvi olisi supikoiralle ylivoimainen, ellei se nukkuisi talviunta karhun ja mäyrän tavoin. Talvella supikoira herää silloin tällöin ja ruokailee jollakin lähiympäristön tunkiolla tai haaskalla, jos sellainen löytyy. Hajahavainnot 1935-1939 merkitty kolmiolla ja 1941-1950 ympyrällä. Talvilevolle kömpiessään supikoira painaa jopa kaksi kertaa niin paljon kuin kesällä eli jopa kymmenen kiloa. Ilman hyvää lisääntymistehoa ei nopea kannan kasvu tietenkään olisi mahdollista. Talvilepoon supikoira on sopeutunut jo alkuperäisellä kotialueellaan, jonka pohjoisosissa talvet ovat tuimia kuin Suomessa. Viime talven vaikeudet Kova talvi voi tuottaa supikoiralle vaikeuksia, varsinkin jos syyslihominen on onnistunut huonosti . Kolmas tärkeä supikoiran menestystä selittävä tekijä on se, että laji uskaltautuu ihmisasutuksen lähettyville ja käyttää rohkeasti hyväkseen esimerkiksi tunkioita ja kaatopaikkoja. metsästyspaineesta. Merkkipalautuksista saadaan tietoa mm. Amur-joen laaksosta Eurooppaan. Riistantutkimuslaitos aloitti viime kesänä supikoiranpentujen korvamerkinnät
Huomaamaton yön eläjä Supikoira on yön eläin, minkä takia se on yleisyydestään huolimatta jäänyt metsästäjäpiirien ulkopuolella tuntemattomaksi. Siitähän on jo tullut supisuomalainen, halusimme tai emme. Auton valokeilaan tai itse autoon osunut supikoira on käynyt mäyrästä tai ketusta. Supikoiran menestyksen yksi syy on suuri poikastuotto. kään alueen linnuston merkittävästi kärsineen supikoiran alueelle leviämisen jälkeen; se pitäytyy pienemmissä ravintokohteissa. Supikoira osaa suojautua myös aktiivisesti; se hieroo itseensä mutaa ja kasvinjätteitä. Tanuki on löytänyt tiensä myös posliinikoristeluun, m1ssa supikoiraornamenteilla on nimi "sigaraki-yaki". Vakiintunut Suomeen Japanissa supikoira on rakastettu hahmo. Sen hävittäminen on· mahdotonta. Suosittu on taru, jonka mukaan supikoirat täysikuulla kokoontuvat musisoi maan rummuttamalla vatsaansa. Suoranaiseen supikoiravainoon on ollut syynä käsitys supikoirasta pesärosvona, joka syö riistalintujen munat. Joita voi olla yhteisellä alueella kymmeniä. Erikoinen käyttäytymispiirre ovat supikoiran yhteiskäymälät; tietyn alueen supikoirat tekevät tarpeensa samoihin paikkoihin, SUOMEN LUONTO 8/ 87 46. Mitä ei voi muuttaa, se on hyväksyttävä, toteaa satavuotias Arvo Ylppökin joka oli supikoiran maahantulon aikaan viisissäkymmenissä.O 19. päivän ajan opettelevat aikuisen supikoiran tapoja. Supikoirauros vartioi naarasta synnytyksen aikana ja osallistuu pentujen hoitoon. Japanilaisten tutkimusten mukaan supikoirapari saattaisi jopa säilyä samana vuodesta toiseen. Suomessa supikoirasta ei ole sanottavasti pidetty, sen turkista kyllä tarhauskin alkoi 1972. Supikoiratutkija Hiroshi Ikeda kirjoittaa amerikkalaisessa Natural History -lehdessä, että japanilaislapset oppivat jo pienestä pitäen tuntemaan supikoiran satueläimenä; se on satujen sympaattinen hölmö. Erikoista supikoiran käytöksessä on myös pariuskollisuus. Jos se siitä huolimatta löydetään, se voi tekeytyä kuolleeksi ja sitten pinkaista pakoon varma saalis karkaa. vsk. Se voi levittää syyhyä moniin muihin eläinlajeihin ja vesikauhu voi tulla idästä Suomeen supikoiran mukana. Useimmilla koiraeläimillähän naaraan ja koiraan väliset siteet ovat hyvin löyhät. Päivällä supikoirat ovat piilossa suojapaikassa jonkin puunjuurakon tai rakennuksen alla. Tavan merkitystä ei tarkkaan tiedetä, mutta käymälät ehkä palvelevat kiintopisteinä öisessä suunnistuksessa ja vahvistavat perhesiteitä supikoiraperhe käyttää samoja käymälöitä, kunnes poikaset aikuistuvat. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan voitu todeta minLöydätkö kuvasta kuusi poikasta. Suurempi vaara alkuperäiselle eläimistölle voi muodostua supikoiran levittämistä taudeista. On myös esitetty, että supikoirat saisivat tutkimalla toistensa ulosteiden ruuantähteitä tietoa tarjolla olevasta ravinnosta muut supikoirat voisivat heti siirtyä käyttämään yhden löytämää uutta ravintolähdettä. Meidän on kuitenkin pakko jotenkin hyväksyä supikoira eläimistöömme nahkoineen ja karvoineen
Tiina Pikkarainen ja Ilkka Vanha-Majamaa Onnellisten saarten oma eräiset kasvit Jo Homeros kirjoitti maasta, jossa valitut saivat kuolemansa jälkeen nauttia ikuisesta onnesta. Yllättävää kyllä, romanttinen Atlantis-teoria säilyi yleisenä käsityksenä pitkälle tälle vuosisadalle ja vasta tieteen myöhempi kehittyminen toi mukanaan arkipäiväisemmät teoriat. Ensin oletettiin saarten olevan rippeitä Vanhan maailman mantereen reunasta, mutta nykyisin niitä pidetään tulivuorten purkauksissa mereen syntyneinä. Euroopassa jääkausi ja Pohjois-Afrikassa kuivuminen ja aavikoituminen tuhosivat kasvipeitteen, mutta Makronesian saarilla kasvit säästyivät, koska meri tasoitti ilmaston ja laiduntavat nisäkkäät puuttuivat. He tunsivat tulen käytön ja toivat mukanaan vilj elykasveja, kuten ohran ja vehnän, sekä kotieläimiä, mm. Kanarian saarten alkuperäisestä kasvilajistosta jopa 45 prosenttia on kotoperäistä. Metsät pelloiksi ja poltto puiksi Kanarian saarten alkuperäisväestöä olivat ns . Niitä on sellaisissakin suvuissa, jotka ovat meille tuttuja ruohoina kuten valvatin ja tyräkin suvuissa. Ne ovat jäänteitä Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa ennen jääkautta vallinneesta kasvistosta. Ruohovartiset ovat myöhemmin evoluution myötä kehittyneet puuvartisista erilaisissa ilmaston kuivumisja viilenemisvaiheissa. Saaret erottaa ympäristöstään ennen kaikkea rikas kotoperäinen kas20 Suomalaiset tuntevat Kanarian saaret lähinnä halpana ja suosittuna lomakohteena. 500 1000 km = Azorit ~ ; Madeira Kanarian saaret Kap Verden saaret Q Kanarian seitsemän saarta ovat kasvistoltaan monipuolisin osa Makronesian saaristosta, johon kuulu vat myös A zorit, Madeira ja Kap Verden saaret. Saarten kasvilajiston läheinen yhteys PohjoisAfrikkaan tukee olettamusta että niillä olisi ollut yhteys mantereeseen, mutta geologista todistetta tälle ei ole. vilajisto. Eristyneissä olosuhteissa evoluutio on vähitellen tuottanut joka saarelle ja lukemattomille erilaisille kasvupaikoille omia lajeja. Vai kuuluvatko nämä saaret kadonneeseen Atlantikseen, joka vajosi mereen 12 000 vuotta sitten. Vasta kolmimastoisen purjelaivan kehittäminen toi saaret lopullisesti eurooppalaiseen vaikutuspiiriin. 1000 eKr.-200 jKr. 1400-luvun loSUOMEN LUO TO 8/ 87 46. Antiikin historioitsija Plutarkhos kirjoitti onnellisten saarista jossakin Pohjois-Afrikan länsirannikolla, maasta jossa ei ole talvea. vuohen, sian ja koiran. Tarkoittiko hän Kanarian saaria. Vaikka guanchit elivät eurooppalaisten tuloon asti lähinnä neoliittista kivikautta, oli heillä silt i suuri vaikutus kasvillisuuteen. vsk.. Rikas kotoperäinen kasvilajisto Kanarian saaret muodostavat yhdessä Kap Verden saarien, Madeiran ja Azorien kanssa Makronesian saariston. Laidunnus johti voimakkaaseen eroosioon ja muutokset kasvillisuudessa olivat huomattavia jo ennen eurooppalaisten tuloa. kanariantyräkin ja kanariantaatelin lähisukulaiset ovat Afrikassa, toisten kauempana jopa Australiassa ja EteläAmerikassa. Tarinan mukaan jäljelle Jat vain seitsemän huippua, jotka muodostaisivat nykyiset Kanarian saaret. Kenties Zeus lähetti hyvät ihmiset Kanarian saarille historian ensimmäisinä charterturisteina. Monien lajien, mm. Monelle voi sen sijaan olla yllätys, että saarilla on monipuolista, arvokasta luontoa ja peräti 500 vain siellä tavattua eli kotoperäistä kasvilajia. Puuvartisuus on monissa suvuissa alkuperäinen ja vanha ominaisuus. Kanarian saarten kotoperäisistä kasvilajeista 70 prosenttia on puuvartisia. Jokainen Makronesian saariryhmä muodosti myöhemmin oman erillisen lajiutumiskeskuksensa, joista Kanarian saaret on monipuolisin. Varmaa on vain, että täällä ovat maailman vanhimmat, liitukaudella muodostuneet tuliperäiset saaret. Tuttu on myös suomalaiseen ruokapöytään tiensä löytänyt Kanarian saarten "lentotomaatti". Arvokkaat kauppatavarat, kuten orjat, nahat , tali ja Rochella-jäkälä, josta saatiin punaista väriainetta, houkuttelivat merenkulkijoita. guanchit, jotka saapuivat Pohjois-Afrikasta useina aaltoina n