M Y R K K Y S IE N E T. M A R K K U K U LM A L A . K A U P U N G IN L Ä M P Ö . P U O LU K K A . IRTONUMERO 10,50?€ 7/2024 • Ylistys sienikunnalle! • Näin varot myrkkysieniä • Torajyväsieni on joskus kasville hyvä kumppani SURU METSÄN MENETYKSESTÄ – RETKI POHJOIS-SAVON MAKKARASÄRKILLE ITÄMEREN AINOAT LINTUVUORET GOTLANNISSA – KASVIAARTEIDEN JA KYMMENIENTUHANSIEN KIISLOJEN SAARET • Ylistys sienikunnalle! • Näin varot myrkkysieniä Sienten vaara ja viehätys Punastuvat puolukat Punastuvat Nyt marjastamaan! Metsissä kypsyy parhaillaan 300 miljoonaa kiloa puolukkaa.. M A K K A R A S Ä R K Ä T. S T O R A K A R LS Ö . S U O M E N LU O N T O 7 | 2 2 4 T O R A JY V Ä JA P U N A N A TA . LE P P Ä K E R T U N M U O D O N M U U T O S . S IE N T E N M E R K IT Y S
Voiko näin pienillä otuksilla olla tyylitaju, kun ne tuntuvat usein valitsevan laskeutumispaikkansakin sävyn mukaan.. Kevyin siiveniskuin vapaana lepattava perhonen, kuten kuvan pikkukultasiipi häikäisevine väreineen, on kuin kesäunelma. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I LO PP U KE SÄ Oranssi tutkielma KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES PERHOSTEN TARKKAILU vähentää tutkitusti ahdistusta ja tuottaa mielihyvää
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
On aika tutustua Suomen yleisimpään putkilokasviin. 34 Katu kuuma kaupungin Mittailimme kesäkaupungin lämpöä sen monilta pinnoilta. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Markku Kulmala 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 38 Suomen Luonto 7/2024 38 Retki Kaavin Makkarasärkille ihastutti ja suretti luontokuvaaja Merja Paakkasta. 24 Metsän punaposki Syksyllä puolukka ei jää mustikan varjoon. 16 Ylistys sienikunnalle Sienirihmastoa on kaikkialla, ja sienten ja kasvien yhteistyötä on ollut jo satoja miljoonia vuosia. 38 Metsäsuruni Kun avohakkuut tulivat rakkaan suojelualueen rajalle, luontokuvaaja itki. Sienet ovat erottamaton osa elämän kudelmaa. M ER JA PA AK KA N EN 62 Kysy luonnosta: Miksi rusakko seuraili pellolla varista?. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin Torajyväsienestä voi olla kasville hyötyäkin – kerromme miten. 44 Myrkkysieniä ja sienimyrkytyksiä Sieniaikaan on syytä kerrata myrkkysienitieto. 32 Tienpieluksen punaiset pirkot Leppäkerttujen värit varoittavat ja pettävät saalistajaa. 50 Stora Karlsö Heikki Willamo pääsi kahtena vuonna vierailemaan Itämeren luonnoltaan ehkä rikkaimmalla lintusaarella
i Tilaa diginä: suomenluonto. aa innostaa ompeleminen, tanskalaiset hiekkarannat sekä heleät värit. Tällä hetkellä So. Painotalolle on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Vapaa-aika kuluu puolivilliä puutarhaa hoitaen, kesät talvet ulkovesissä uiden sekä kahden löytökissan palveluskuntana toimimalla. 34 65 On aika astua metsän punaiselle matolle, puolukkametsään sivuilla 24—30. KANSIKUVA: TARU RANTALA / VASTAVALO LE IL A KO RH O N EN , H EN KI LÖ KU VA KA I W ID EL L SO FI A KO IS TI N EN , H EN KI LÖ KU VA KA RO LI N E H IL L. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Jouko Rikkinen, kasvitieteen professori Jouko on Helsingin yliopistossa työskentelevä tutkija ja opettaja – sekä innokas luonnossa liikkuja! Hän on kirjoittanut ja kuvittanut lukuisia tietokirjoja, esimerkiksi seitsemän kenttäopasta Suomen Luonnossa -sarjaan (Otava). Sivulla 34 oleva kartta on So. klo ), tilaajapalvelu@sll. Printall käy ää sähkönä sataprosen isesti uusiutuvaa energiaa. Lisää Joukon luontokuvia on nähtävillä Instagramissa sekä Lajitietokeskuksen ja Pinkan verkkosivuilla. a Koistinen, kuvittaja So. a on biologitaustainen kuvittaja ja pienen puodin pitäjä. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Johanna Mehtola Mari Pihlajaniemi Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Annakaisa Vän inen Hanne Valtari Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti, Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, , niina.tuulaskoski@saarsalo. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Terhi Ryttäri, biologi Terhi Ryttäri on biologi, jolle luonto on ollut lähellä sydäntä ja osa elämää lapsesta lähtien. Päivätyö on Suomen ympäristökeskuksessa erityisesti kasveihin ja luontotyyppeihin liittyvissä tutkimusja asiantuntijatehtävissä. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti ikaa i. . Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N JO U KO RI KK IN EN , H EN KI LÖ KU VA EI LA RI KK IN EN 16 So. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. Joukon ottamiin hienoihin sienikuviin pääset tutustumaan artikkelissa Ylistys sienikunnalle. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Hän on valinnut asuinpaikakseen Kemiönsaarella sijaitsevan Taalintehtaan, jossa upea saaristoluonto ympäröi sen asukkaita. Niistä uusin, Uhanalaiset kasvit Suomen Luonnossa, ilmestyi viime vuonna. Suomen Luonnon Kysy luonnosta -palstan kasvikysymyksiin hän on vastannut vuodesta 2018 lähtien. an ensimmäinen kuvitus Suomen Luontoon. i/tietosuojaseloste
6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi HIRVIKÄRPÄNEN SAAPUI Suomeen kaakosta vasta 1960-luvulla, mutta on kuluneiden vuosikymmenten aikana ehtinyt ärsyttää lukemattomia luonnossaliikkujia. Varustautumisesta huolimatta hirvikärpäsiä voi tarttua retkeltä kotiinviemisiksi. Hätistä hirvikärpänen TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Hirvikärpäsistä koituvaa kiusaa voi vähentää oppimalla lajin tavat ja tiivistämällä vaatetusta. Kotipihassa onkin syytä käydä läpi vaatteiden saumat ja muut kolot ja lopuksi tarkistaa hiukset. Siksi nuoria metsätiheiköitä kannattaa välttää ja suosia avoimia, tuulisia marjastusmaita. VINK KI Hirvikärpänen kuuluu täikärpästen heimoon. Ne on nimetty kuvaavasti rastaantäikärpäseksi, pääskyntäikärpäseksi ja niin edelleen.. Onneksi hirvikärpästen kiusaa voi vähentää tutustumalla lajiin ja panostamalla vaatetukseen. Suomessa on kymmenkunta heimon lajia, joista monet loisivat linnuilla. Osa yrittää myös imeä verta, ja tuloksena voi olla pitkään kutisevia paukamia. Asun kruunaa verkkohattu, joka pitää surisijat poissa kasvoilta ja estää niitä tunkeutumasta huppuun. Hirvellä saattaa olla kerralla kimpussaan jopa tuhansittain hirvikärpäsiä. Myös liukkaasta kankaasta sanotaan olevan apua. Siihen verrattuna marjastajan kokema piina on vielä kohtuullista, mutta metsässä tieto ei juuri lohduta. Ihmisen verta tämä täikärpänen ei pysty hyödyntämään. Hirvikärpänen on huono lentäjä. Laji on runsastunut ja levittäytynyt vauhdilla kohti pohjoista. Hirvikärpäset pysyvät siis siellä, missä hirvet parhaiten viihtyvät. Se ei tosin ole kovin taitava lajintunnistaja, vaan syöksähtää minkä tahansa kookkaan ja lämpimän kulkijan kimppuun. Kiristettävä huppu ja tiukat resorit helmassa ja hihansuissa ovat tarpeen, sillä hirvikärpänen on hyvä kaivautumaan vaatteiden alle. Jos hirvikärpänen jää iholle pitkäksi aikaa, se luultavasti testaa, olisiko ihmisestä ateriaksi. Se ei pärjää tuulessa, ja hyvissäkin olosuhteissa pääsee vain muutamankymmenen metrin päähän lähtöpaikastaan. Tuulipuku on hyvä vaate metsäretkelle
Esimerkiksi lehtipuiden kannoilla kasvavan lattakäävän sanotaan voivan yltää jopa 80 senttimetriin. Hienoja näkymiä löytyy esimerkiksi Tsahkaljärven ympäristöstä, sillä ruska-aikaan saattaa tulla jo ensilumi varsinkin tuntureille. ilistä, mutta myös paljon koivikkoa, joten se on ruskassa näyttävän värinen. Etsi suurin ja pienin lakki VINK KI Monivuotiset käävät voivat kasvattaa lakkinsa lopulta hyvinkin suuriksi. Ylipäätään Urho Kekkosen kansallispuistossa on avotunturi. Taitava imitaattori voi saada jopa hämättyä hirveä itseäänkin niin, että kuuloetäisyydelle osunut sonni saapuu paikalle etsimään uutta kilpakosijaansa. Kotikyläni hienoimpiin kuuluvat ruskamaisemat avautuvat Kitkajokilaakson Pähkänänkalliolta. Elokuun lopulla alkaa hirven kiima-aika eteläisestä Suomesta alkaen. Löydät näytteen hirvisonnin ääntelystä osoitteesta suomenluonto.. / hirvisonni. suomenluonto.fi 7 Helttoja, pillejä ja piikkejä – sienistömme laakein lakki voi olla jopa sata kertaa leveämpi kuin pienin. Kiima-aikaan uroshirvet mahtailevat lajitovereilleen kumein, nasaalisin ähkäisyin. Ukonsienenkin lakki voi kasvaa 30-senttiseksi. Se on mukavaa retkeilyaikaa, kun ei ole liian kylmä eikä kuuma, ruoka säilyy jo aika hyvin, eikä ole itikoita. Muun muassa Paratiisikuru on tosi hieno paikka ruska-aikaan. 1 KILPISJÄRVELLE. Tätä ääntä voi yrittää itse matkia. Kuinka suuren ja pienen sinä löydät. 2 URHO KEKKOSEN KANSALLISPUISTOON. 3 OULANGAN KANSALLISPUISTOON. KUUNTELE!. Jos jossain on hyvä ruska, niin siellä. Hirven kakalla kasvava hirvenkirjoheltta on lähes yhtä pieni, vain 4–10 millimetriä. Se on hyvin ohut ja kiekkomainen, eikä siitä siksi ole vastusta muhkeille tateille. Myös monet tatit pärjäävät kilvassa: joidenkin herkkutattien mainitaan kasvattavan jopa 25–30-senttisiä lakkeja. Pikkuruisimpia lakkeja on muun muassa hiipoilla ja nahikkailla. Suurimmat lakit löytyvät jättimalikalta. Kiima jatkuu lokakuulle asti. Kuusamossa asuvan luontokuvaajan lempivuodenaika on syksy. Osaatko matkia hirveä. Suosittelen lähtemään aamuyön tunteina juomaan aamukahvit kalliolla ja katselemaan, kun aurinko nousee, ja sumu peittää sopivasti jokilaaksoa. Jouhinahikkaan lakki on suurimmillaankin vain sentin levyinen, pienimmillään kolmisen milliä. Sateisina kesinä sienitaudit voivat heikentää ruskaa, mutta Kilpisjärven ilmastossa taudit eivät vaivaa lehtipuita samalla tavalla. Laakean suppilon halkaisija voi yltää 40 senttiin. Ruskamaisema ja valkoiset tunturit taustalla ovat upea yhdistelmä. Teemme puolison kanssa melkein joka vuosi useamman päivän ruskavaelluksen jossain päin Suomea. Mihin lähteä ihailemaan ruskaa, Anna Välimäki
Joutsenon Korvenkylän laskentalinjalla lähes joka vuosi tavatuista lajeista runsastuneita on 26 lajia ja vähentyneitä 24. Voi kuitenkin olla, että ailahtelevat säät ja heikkenevät elinympäristöt eivät tarjoakaan riittävän tasaisia oloja kuin harvoille lajeille. Perhoset vähenevät ja runsastuvat Päätoimi. Yhden kesän epäonnistuminen jälkeläistuotossa heijastuu seuraa vien kesien perhosmääriin. Helsingissä perhosia sai hakemalla hakea, kun Kiteellä perhoset lensivät hämmästyttävän runsaina. Yksi onnistujista on kuusamaperhonen.. Syitä lienee monia, mutta vuonna 2022 toukokuu oli ollut Helsingissä sateinen ja kesä muuten kuivahko, kun taas Joensuussa päinvastoin: toukokuussa satoi niukasti, mutta kesä–heinäkuussa sekä lämpöä että sadetta riitti yllin kyllin. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I VA SA M IE S JA AN N A RI IK O N EN Harva Suomeen saapuneista eteläisistä päiväperhoslajeista on kyennyt saamaan täältä pysyvämpää jalansijaa. SÄÄN AILAHTELEVUUS ja äärisäät tuottavat alueellisia eroja perhoslajien esiintyvyyteen. 8 suomenluonto.fi PÄIVÄPERHOSTEN MÄÄRÄN vuosittaiset vaihtelut ovat rajuja, ja siksi on vaikea saada kuvaa siitä, mihin suuntaan koko lajiston ja toisaalta yksittäisten lajien kannat ovat kehittymässä. Kovimmassa nousukiidossa linjalla ovat idänniittyperhonen, pikkukultasiipi, pihlajaperhonen ja virnasinisiipi. Huolestuttavasti vähentyneitä ovat muun muassa keltaniittyperhonen, ruskosinisiipi, ketohopeatäplä ja ketokultasiipi. Viimeisen kohtalonniitin Helsingin perhosille tuotti kesän 2023 kuivuus: kesäkuussa 2023 Helsingin sademäärä jäi kahdeksaan prosenttiin 1991–2020 keskiarvosta, kun se Joensuussa oli tavanomainen. KOKO MAATA ajatellen todellista selviytymistaistelua käydään tietyissä elinympäristöissä: erityisen uhattuja ovat monet tuntureiden, soiden, ja ketojen päiväperhoset. Ansiokkaat vakioidut laskennat 33 vuoden ajalta paljastavat ilmastonmuutoksen vaikutuksia päiväperhosiin. Juuri julkaistu kirja Perhoslaskijan matkassa 1991–2023 -kirja (Flammula Oy) kuvaa muutoksia, joita on koettu Kimmo Saarisen ja Juha Jantusen perhoslaskentalinjalla Joutsenon Korvenkylässä. VILLISTÄ SÄÄRULETISTA huolimatta jotkut yleiset lajit ovat sinnitelleet yllättävänkin hyvin. On joskus arvioitu että monikin uusi päiväperhoslaji voisi pitkällä aikavälillä levittäytyä Suomeen ilmaston lämmetessä. Kesällä 2023 tuli itsekin todettua silmiinpistävä ero esimerkiksi Uudenmaan ja Pohjois-Karjalan perhosmäärissä
Tutkijat havaitsivat Saaristomerellä, että eläinplanktonin kokonaisbiomassa on pienentynyt, ja etenkin suolaista vettä tarvitseva eläinplankton on vähentynyt. Viimeisten vuosikymmenten kuluessa alueen talvet ovat ilmastonmuutoksen myötä leudontuneet ja muuttuneet sateisemmiksi. Eläinplankton, kuten vesikirput ja hankajalkaiset, on vähentynyt Saaristomerellä ilmaston kuumenemisen seurauksena. Meren suolapitoisuus on laskenut, mihin vaikuttaa Pohjanmeren suolapulssien heikentyminen. Planktonilla on tärkeä rooli meren ravintoverkossa, ja siksi se vaikuttaa myös ihmisen kalansaaliisiin. suomenluonto.fi 9 Itämeren vesi on ilmaston kuumenemisen myötä makeutunut, ja muutos vaikutt aa koko eliöyhteisöön. Nyt N Y T IT TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Eläinplankton, kuten vesikirput ja hankajalkaiset, on vähentynyt Saaristomerellä ilmaston kuumenemisen seurauksena. Sateiden ja sulamisvesien myötä mereen päätyy aiempaa enemmän makeaa vettä. Ilmastokriisi huojuttaa Itämeren ravintoverkkoa TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA KAJ SKÖN / VASTAVALO. Muutos voi haitata esimerkiksi silakkaa jonka ruokavalioon huvennut plankton kuuluu. Tuona aikana Itämeren tilassa on tapahtunut suuria muutoksia. Kun vesi makeutuu, suolaiseen veteen sopeutuneet eliöt kärsivät. Turun yliopiston tutkijat huomasivat huolestuttavan kehityksen ravintoverkkotutkimuksessa, jonka aineistoa on kerätty 1960-luvulta asti Saaristomeren tutkimuslaitoksella Seilissä. Itämeren lajisto on sekoitus makean ja suolaisen veden lajeja
”Luonnontieteen näkökulmasta noiden kriteerien toteutuessa jätetään paljon erittäin arvokasta metsää suojelun ulkopuolelle ja se tarkoittaa sitä että ne ovat vaarassa joutua hakkuiden piiriin”, Bäck kommentoi Suomen Luonnolle. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi HALLITUKSEN ESITYS on herättänyt kritiikkiä, ja ympäristöjärjestöt syyttävät hallitusta vastuun pakoilusta. Hallituksen kriteerit uhkaavat lisätä vanhojen metsien hakkuita Jäljellä olevat vanhat metsät piti suojella, mu a metsäprofessorien mukaan hallituksen esitys niiden kriteereistä saa aa johtaa päinvastaiseen. Vanhojen metsien hakkuut voivat lisääntyä koko Suomessa. Suuri osa hakkuiden ulkopuolelle aiemmin jätetyistä vanhoista metsistä voi jäädä pois suojelusta, koska kriteerit rajaavat vanhan metsän hyvin suppeasti. Suurin huoli on Etelä-Suomesta, jossa iso osa jäljellä olevista suojelullisesti arvokkaista metsistä ei mahdu kriteereihin. Esityksen epämääräisyys voi johtaa siihen, että metsänomistajat hakkaavat metsänsä kiireellä varmuuden vuoksi, koska eivät tiedä, mitä tuleman pitää. Tutkimusten mukaan kansalaiset näkisivät mielellään vanhoja metsiä suojeltavan enemmän kuin on tehty. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT MARI PIHLAJANIEMI JA VEIKKO SOMERPURO. Lausunnossa Mikkilä nostaa esiin myös ennakoivien hakkuiden riskin. Metsäalan liiketaloustieteen apulaisprofessori Mirja Mikkilä kertoo Suomen Luonnolle, että esitys ei määrittele, miten suojelu yksityismailla korvataan, eikä huomioi metsänomistajien erilaisia tavoitteita. ”Tältä osin hallituksen esitys vaikuttaa johtavan sellaiseen vanhojen metsien suojelun tasoon, joka ei näyttäisi saavan kansalaisten tukea”, kommentoi Luonnonvarataloustieteen professori Olli Tahvonen. Yksityismaiden osalta esityksessä sanotaan, että suojelu toteutetaan Metso-ohjelman keinoilla. Kriteerien ollessa hyvin kapeat ei suojelumyönteinen maanomistaja välttämättä saa metsäänsä suojelluksi vaikka haluaisi. Esityksen myötä metsät, jotka aiemmin muun muassa vanhojen metsien suojeluohjelmassa on määritelty suojelun arvoisiksi vanhoiksi metsiksi, eivät sitä enää olisi, vaan suojelukynnys nostettaisiin aiempaa huomattavasti korkeammalle kriteereitä tiukentamalla, kirjoittaa metsätieteiden professori Jaana Bäck Helsingin yliopiston maaja metsätaloustieteellisen tiedekunnan lausunnossa
Metsien kiertoaikaa tulisi pidentää, eli antaa puun kasvaa ennen hakkuita vankemmaksi ja järeämmäksi kuin nyt. Selvitimme asiaa lisää. Suomi jäi vastustajien kutistuneeseen joukkoon yhdessä Unkarin, Puolan, Italian, Hollannin ja Ruotsin kanssa. Paneelin mukaan maankäytön hiilinieluja pitää vahvistaa ja päästöjä vähentää heti. Kriteerien ulkopuolelle jääviä metsiä ei enää saada takaisin kun ne on kerran hakattu. Sekä lahopuulle että metsän iälle on esityksessä poimittu suurimmat mahdolliset arvot. Luonnonvarakeskus tilastoi energiahakkeeksi menevän runkopuun jalostuskelvottomaksi järeäksi runkopuuksi tai pienpuuksi. Aikaisemmin vastustajien joukossa ollut Itävalta kääntyi nyt kannattamaan asetusta. Siitä johdetaan nämä tiukat raja-arvot. ”Hallituksen tähän asti tekemät toimet ja linjaukset ovat riittämättömiä suhteessa oikeudellisesti velvoittaviin tavoitteisiin”, se totesi. Komission ohjeistus ei pidä tällaista tulkintaa sisällään. Raja on niin korkealla, että paljon erittäin arvokkaita suojelun arvoisia metsiä jää suojelun ulkopuolelle. Vanhoille metsille ja luonnontilaisille metsille olisi tehtävä arviot ja kriteerit erikseen. Päätehakkuukelpoiselle puulle olisi myös säädettävä läpimittaraja. Yliaktuaari Markus Toikka Lukesta kommentoi asiaa: ”Metsäteollisuudelle jalostuskelpoista kuitupuuta on havaintojen mukaan viime aikoina enenevässä määrin ohjautunut energiakäyttöön, mutta runkopuun käyttöä ei toistaiseksi lämpöja voimalaitoksissa seurata niin, että siitä voitaisiin tilastointia varten luotettavasti erotella metsäteollisuuden mittaja laatuvaatimukset täyttävä tukkija kuitupuu.” MP Suomen ilmastopaneelilta tiukka viesti Euroopan neuvoston ympäristövaliokunta äänesti kesäkuussa ennallistamisasetuksesta. Muita luokkia ei ole, vaikka polttoon menee nykyisin myös jalostuskelpoista puuta. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Esityksessä yhdistetään vanhan metsän ja luonnontilaisen metsän kriteerit ja katsotaan, että molempien pitää täyttyä yhtä aikaa. Ennallistamisasetus läpi viime metreillä Järeän puun energiapoltto jää piiloon Metsätieteiden professori Jaana Bäck Helsingin yliopisto Kirjoitimme numerossa 6/2024 energiapuun poltosta. Menee seuraavat sataviisikymmentä vuotta, ennen kuin ne ovat taas yhtä vanhoja. MP M AR I PI H LA JA N IE M I. Moni maa esitti neuvoston kokouksessa huolensa siitä, millaisen signaalin EU:n päätöksentekokyvystä ja järjestelmän toimivuudesta antaa, jos tätä huolella neuvoteltua kompromissia ei hyväksytä. . . Asetuksen matka tyssäsi aikaisemmin tänä vuonna, kun Suomi yhdessä muutamien muiden jäsenvaltioiden kanssa ilmoitti äänestävänsä neuvostossa sitä vastaan. Ympäristöministeri Kai Mykkänen totesi puheenvuorossaan, että Suomella on edelleen epäilyksiä kustannusten suhteen, koska maassa on niin paljon tiettyä biotooppia, johon asetus vaikuttaisi. MP ”Iso osa ulkopuolelle jäävistä vanhoista metsistä on riskissä joutua hakkuiden piiriin.” Paneeli otti kesällä julkaistussa tekstissään kantaa etenkin metsien käyttöön ja hallituksen polttoainelinjauksiin. Kriteerit ovat tiukat etenkin lahopuun määrän suhteen. Tämä riitti, ja asetus meni läpi
12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Yleiset hupenevat Pesimälinnustolaskentojen mukaan Suomesta on vain muutamassa vuosikymmenessä kadonnut noin 7,5 miljoonaa pesivää paria pajulintuja, peippoja, vihervarpusia ja harmaasieppoja. Toiset hyötyvät esimerkiksi ilmaston kuumenemisesta, ja moni eteläinen lintulaji onkin runsastunut selvästi. Eteläiset runsastuvat Aivan kaikki linnut eivät kuitenkaan vähene. Aikaiset kärsivät Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen pesimälinnustolaskennat kertovat karua tarinaa. Takatalvet vaikuttavat olleen kohtalokkaita esimerkiksi punarinnoille ja töyhtöhyypille. Varhain keväällä tänne muuttavat linnut ovat vähentyneet laskentojen mukaan selvästi. Nämä Suomen runsaimpiin kuuluvat lintulajit eivät ole olleet yhtä vähissä koko 2000-luvulla. VARHAISE T MUUT TAJAT AIVAN TAVALLISE T MUUTOK SE S TA HYÖT Y VÄT Moni lintulaji vähenee ja Suomesta on kadonnut miljoonia pesiviä lintupareja, toisaalta jotkin eteläiset lajit runsastuvat. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Punarinta kärsii takatalvista. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA KAARLO SAARIKOSKI / VASTAVALO. Esimerkiksi sepelkyyhkyjä, mustaja kulorastaita, mustapääkerttuja ja tiltaltteja pesii Suomessa selvästi runsaammin kuin aikaisemmin
Vieraslajeja esiintyy usein enemmän alueilla, joilla ihmisen toiminnan vaikutukset ovat suurempia. Kansalaistieteilijät löysivät vieraslaji liejutaskurapua etenkin keskija sisäsaaristosta. Gewesslerin ääni oli ratkaiseva, ja asetus meni läpi. Tutkimus on julkaistu Estuarine, Coastal and Shelf Science -tiedejulkaisussa. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen susireviirien määrä on pysynyt 2024 ennallaan, mutta LänsiSuomessa on laumoja hieman enemmän kuin edellisvuonna. 5% Vähemmän susia Susien määrä väheni, joskin muutos on niin pieni, ettei se ole varma. MP. Alueella on susille niin paljon ravintoa, muun muassa valkohäntäpeuroja, että pentujen kasvattamiseen riittää pienempikin elinalue. Ihmisen toiminta vaikuttikin eläimistöön vahvasti. LounaisSuomessa on havaittu, että susireviirien koot ovat pienentyneet. Vaikka se on yli 5000 lohta enemmän kuin viime vuonna, se on silti selkeästi vähemmän kuin vuosina 2020–2022. Sinisimpukan kohdalla muutos oli selkein: rakkohaurussa oli sinisimpukoita keskimäärin lähes kaksi kertaa niin paljon ulkosaariston kirkkaissa vesissä kuin keskija sisäsaariston rehevämmissä vesissä. Harmaahaikaroista sen sijaan koituu kasvatusaltailla jopa 230 euron tappioita päivässä, ellei lintujen laskeutumista altaille estetä tarpeeksi korkealle vedenpinnan päälle kiristetyillä suojaverkoilla. Osallistujat havaitsivat selkärangattomia eniten alueilla, joilla vedenlaatu oli hyvä ja määrä väheni lähestyttäessä rehevöityneempiä alueita. Yhteensä Suomessa oli susia maaliskuussa 2024 277–321 yksilöä. JESSICA HAAPKYLÄ MUUTOK SIA Ohne intakte Natur gibt es kein gesundes und glückliches Leben. TIINA SALO & HENNA RINNE SH U TT ER ST O CK TI IN A SA LO +5% Enemmän susilaumoja kuin 2023 (+2 laumaa). PERTTI KOSKIMIES Tornionjoella toinen huono lohivuosi Nousulohiseurannan perusteella heinäkuun alkupäiviin mennessä lohia oli noussut jokeen noin 16 600. Itävallan ympäristöministeri Leonore Gewessler viestipalvelu X:ssä päivää ennen äänestystä EU:n ennallistamisasetuksesta. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Merimetsoista ei haittaa kalanpyydyksille Merimetsot eivät vie kaloja suojatuista kalankasvatusaltaista eivätkä pyydyksistä, selviää Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta. Tieto perustuu videoseurantaan ja melkein 60 000 kalayksilön tarkastukseen rannikkoalueilla. GPS-lähettimet paljastivat, että merimetsot käyvät kalastamassa keskimäärin vain seitsemän kilometrin päässä pesäpaikaltaan. Viestissään Gewessler ilmoitti äänestävänsä asetuksen puolesta. Kadon syynä voi olla vaelluspoikasten huono selviytyminen merellä, mikä saattaa liittyä silakan – lohen tärkeimmän ravinnon – heikkoon tilanteeseen. Kansalaiset selvittivät rakkohauruvyöhykkeen lajistoa Sadat rannikolla liikkuneet suomalaiset auttoivat tutkijoita selvittämään rakkohaurun lomassa elelevien selkärangattomien eläinten yhteisöjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Tutkimuksessa selvitettiin myös merimetsojen liikkumista. Ilman hyvinvoivaa luontoa ei ole tervettä ja onnellista elämää
S u h t e e l l i s t a. 14 suomenluonto.fi Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT SAMPO KIVINIEMI / VASTAVALO JA HENRI KOSKINEN / SHUTTERSTOCK Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllätt äviäkin suhteita
Kasvinsyöjähyönteiset näyttivät ihmisen tavoin karttelevan torajyvää. He huomasivat, että torajyvän sairastuttamissa korsissa oli selvästi vähemmän kirvoja kuin muissa korsissa. Kasvinsyöjähyönteiset näyttivät ihmisen tavoin karttelevan torajyvää. Turun yliopiston tutkijat tarkastelivat torajyvää ihmisen sijaan kasvin näkökulmasta. Tämän Epichloë-suvun kotelosienen tiedetään elävän punanadan kanssa toinen toistaan hyödyttävässä vuorovaikutuksessa. Tutkijat kasvattivat koealalla punanataa (Festuca rubra), joka on koko Suomessa yleinen heinälaji. Toisessa suomalaistutkimuksessa oli jo aiemmin havaittu, että laiduntavat lampaat jättivät torajyväiIsäntäkasville sienitauti voi siis olla tehokas tuholaisten torjuja. He huomasivat, että torajyvän sairastuttamissa korsissa oli selvästi vähemmän kirvoja kuin muissa korsissa. suomenluonto.fi 15 Punanata kestää kuivuutt a ja kulutusta, joten sitä käytetään nurmikoiden siemenseoksissa. Isäntäkasville sienitauti voi siis olla tehokas tuholaisten torjuja. Punanata menettää sen vuoksi yksittäisiä siemeniä, mutta se on paljon pienempi paha kuin syödyksi tuleminen. Tutkijat päättelivät, että Epichloë-sieni auttoi torajyvää asettumaan punanataan. Turun yliopiston tutkimuksissa selvisi myös, että torajyvän saivat muita useammin ne punanadat, joiden solukossa eli toinenkin sieni. Toisessa suomalaistutkimuksessa oli jo aiemmin havaittu, että laiduntavat lampaat jättivät torajyväiset kasvit syömättä. Tutkijat kasvattivat koealalla punanataa (Festuca rubra), joka on koko Suomessa yleinen heinälaji. Punanata menettää sen vuoksi yksittäisiä siemeniä, mutta se on paljon pienempi Turun yliopiston tutkimuksissa selvisi myös, et. Ihmisten kannalta tauti on harmillinen, sillä se tarttuu useisiin viljoihin ja voi pilata sadon. Näin se suojasi kasvikumppaniaan ja samalla itseään imukärsiltä ja jauhavilta hampailta. T orajyvä (Claviceps purpurea) on heinäkasvien sienitauti, joka saa osan siemenistä kehittymään mustiksi, pitkulaisiksi pahkoiksi. Kävi ilmi, että isäntäkasville sairastuminen ei ollutkaan yksioikoisesti huono asia. Torajyvän sisältämä ergotamiini aiheuttaa vakavia myrkytysoireita, kuten kouristuksia, hallusinaatioita ja kuolioita
16 suomenluonto.fi YLISTYS SIENIKUNNALLE Tämä nahikaslaji kasvaa lahopuulla Itä-Afrikan vuoristosademetsissä.. 16 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT JOUKO RIKKINEN Näkymättömissä kasvavat sienirihmastot ovat varsinaisia elämän lankoja, joita ilman maapallo olisi autio
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17
18 suomenluonto.fi Mykorritsa eli sienijuuri on kasvin juuren ja sienen muodostama symbioosi. 18 suomenluonto.fi
Se on lehtoja korpimetsien laji – ja kuusen juurisieni. Koko maapallolla arvioidaan olevan kahdesta liki neljään miljoonaa sienilajia. Ja ehkä se ajattelisi: ”Olen noussut tähän tarkan ajoituksen perusteella ja tärkeä tehtäväni on levittää kellertävää itiöpölyä, jolla turvaan lajini leviämisen. Etäämmällä sammalikossa pilkottaa valkeita lakkeja. Metsän varjoisammassa kohdassa, sammalikon syvänteessä kasvaa tummanpuhuva sieni, jota en ole aiemmin nähnytkään. Kenties lampaankääpiä. Piikit lakin alla paljastavat ne kuitenkin vaaleaorakkaiksi – ja niitä on paljon. Merlin Sheldrake havainnollistaa näitä tähtitieteellisiä lukuja viemällä sienirihmastot avaruuden mittakaavoihin: Koko planeetalla maaperän kymmenessä ylimmässä senttimetrissä olevien mykorritsasienten rihmojen yhteispituus on noin puolet koko galaksimme leveydestä. Tätä pohdin, kun aloin lukea Merlin Sheldraken silmiä avaavaa kirjaa Näkymätön valtakunta – Miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme (suomentanut Ulla Lempinen, Gummerus 2024). Jos lajimäärä kuulostaa suurelta, sitä ovat myös rihmastomassat maaperässä. Kori täyttyy ääriään myöten ja mietin, valjastanko vielä takkinikin sienien kuljetusvälineeksi. Yhteistyössä kuusen kanssa nokirouskun maanalainen rihmasto auttaa puuta saamaan ravintoaineita ja vettä syvältä maan huokosista. Aluksi kumarrun, sitten polvistun ja lopulta painaudun sykkyrälle tomeran sienen vierelle. Tai tarS Nokirouskun heltat ovat kellanvaaleat ja niissä kehittyvä itiöpöly on väriltään kellertävää. Olenhan itiöemä. Voin tulla huomenna uudestaan. Jos sieni osaisi äännellä, se varmaan ainakin rykäisisi kuuluvasti. JO SE F H LA SE K. Tulen järkiini. Kukas sinä olet. Ja sinä olet nyt liian lähellä.” Ehkä sieni tyytyy lähettämään sähköisiä signaaleita rihmastossaan, sillä sitä ne tutkitusti tekevät. Jätän korin sammalikkoon ja kiertelen vielä metsää katsellen ja kiittäen antoisasta sieniretkestä. Mutta sekin on osoitettu astrobiologisissa tutkimuksissa, että sienet pärjäävät myös avaruudessa. Vastalahjaksi nokirousku saa kuuselta sokereita ja hiiliyhdisteitä. Peräti 95 prosenttia maapallon kasvilajeista muodostaa tällaisen mykorritsan eli sienijuuren. Ei siis ihme, että maaperä on sakeanaan ihmissilmin näkymätöntä sienirihmastoa. Se muodostaa 30–50 prosenttia maaperän kaikesta elollisesta massasta. Uusi tuttavuus osoittautuu nokirouskuksi. Monien kiinnostus tai tietämys sienistä perustuu leipälaatikkoon unohtuneeseen, sinistä hometta uutterasti puskevaan leipään, hiivatulehdukseen tai herkullisiin ruokasieniin. Ehkä tämä kirjailijan vertaus saa pään vain entistä enemmän pyörälle ja näkemään sienen muotoisia tähtiä. Onko kuusi sittenkin nokirouskun puulaji. Vain teelusikallisessa multaa voi sienirihmastoa olla sadasta metristä kymmeneen kilometriin. Sienimetsässä aukeava näkymä siellä täällä esiin nousevine sienilakkeineen on vain kalpea aavistus siitä, miltä samalla paikalla näyttää maan pinnan alla – saatikka missä kaikkialla sienet menestyvät, mihin ne kykenevät ja mitä niistä voi valmistaa. Katselen sienen jalkaa ja koetan kurkata lakin alle. Niistä tosin tunnetaan vasta kuusi prosenttia. Vai kumpi on kumman. Ei, tässä korillisessakin on tarpeeksi puhdistettavaa. suomenluonto.fi 19 Sienikori on täyttynyt mukavasti suppilovahveroista, keltavahveroista ja leppärouskuista. T ällä hetkellä Suomesta tunnetaan 8000 sienilajia, mutta todellisuudessa lajeja voi olla jopa kaksinkertainen määrä. Sieniretkeni kruunannut nokirouskun itiöemäkin koostuu sienirihmastosta, joka jatkuu ohuen ohuina suonina laajalle alueelle myös maan alla. Vastalahjaksi nokirousku saa kuuselta sokereita ja hiiliyhdisteitä. Sienellä on himmeän musta jalka sekä lakki, mutta heltat ovat vaaleat
Jos nokirousku on mykorritsasieni, ovat neulasmatosta rusehtavia lakkejaan kuin tervehdykseksi nostavat kuusenneulasnahikkaat lahottajia. Sientä ympäröivät kuuset ovat ainakin satavuotiaita, paksurunkoisia ja elämän kirjomia, vähän vakavan oloisia. Se pystyy kuitenkin vaikka syövyttämään kiveä ja saa työstään vastalahjaksi yhteyttämistuotteita – ja jäkälien tapauksessa kaikki niille tutut kasvupaikat: kalliot, kivet ja puunrungot. Sienet tekevät metsässä näkymätöntä työtään niin maan maan päällä kuin maan allakin. A ina sienimetsässä ei löydä haluamiaan sienilajeja, vaikka saapas hipoisi melkein niiden lakkeja. Yhteistyön tarve muiden lajien kanssa lähtee siitä, että sieni ei pysty yhteyttämään.. Pitäisikö mykorritsasieniäkin suojella ja luokitella uhanalaisluokituksen mukaan. Jäkälät ovat erinomainen esimerkki siitä, missä kaikkialla sienillä on rihmastonsa pelissä. Yhteistyön tarve muiden lajien kanssa lähtee siitä, että sieni ei pysty yhteyttämään. Puuta lahottava sieni levittäytyy ja etsii ravintoa paksujen, useista sienirihmoista koostuvien rihmastojänteiden avulla. Sama tapahtuu helposti näkymättömissä ahertaville sienille. Sienien monimuotoisuus ja sen myötä tutkimus, tunnistaminen ja luokittelu ovat jääneet jo pitkään kasvien ja eläinten varjoon. Jäkälät leviävät jäkälämurusten avulla tai kotelomaljoissa tai -pulloissa syntyvistä itiöistä, jotka ovat juuri sieniosakkaan itiöitä. Niin myös niiden hiilen sitomiskyvyssä, josta Sheldrake kirjoittaa: Maailman maaperässä on hiiltä kaksi kertaa enemmän kuin kasveissa ja ilmakehässä yhteensä, ja huomattava osa siitä on sitoutunut mykorritsasienten tuottamiin lujiin orgaanisiin yhdisteisiin. Niitä kun ei tunnu suojelevan mikään laki tai asetus. Jos tästäkin nokirouskun kotikuusikosta kaadettaisiin vaikkapa vain yksi suuri puu, sen mukana voisi kadota kokonainen yhteiskunta. Sienten kanssa törmää usein suuriin kokoluokkiin. Koe paljasti, että nuorilla puilla on vähemmän yhteyksiä sienijuurien kanssa kuin vanhoilla puilla. Douglaskuusimetsän verkottuneimmalla kuusella taas oli yhteyksiä peräti 47 puun kanssa. Jos tällaisia metsän vanhuksia ja sieniverkoston tärkeitä tukipuita kaadetaan, se tietää häiriöitä paitsi metsään myös maaperän sieniverkostoon. Sekin on eräänlaista sienisokeutta. Tätä on tutkittu Kanadassa douglaskuusilla ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa olevilla sienijuurilla. Kokeen jälkeen jäkälät ovat pystyneet korjaamaan reissussa syntyneitä vaurioita sekä palauttamaan aineenvaihduntansa jopa vuorokaudessa. Pikkuruinen itiö ei pärjää tässä maailmassa yksin, vaan sen pitää onnistua sattuman ruletissa ja tavoittaa vielä jäkälälajille sopiva yhteyttävä leväosakas, jotta uusi sekovarsi saa alkunsa. Niiden juurella on keltainen neulasmatto, jota täplittävät vaaleat sienilakit. S ienioppaan mukaan jyhkeiden kuusien suojassa viileällä sammalmatolla kasvava nokirousku on hyvä ruokasieni – ja vaatelias laji. 20 suomenluonto.fi kemmin sanottuna sieniosakkaat, sillä avaruuteen on lähetetty jäkäliä – siis levän, sienen ja bakteerin yhdistelmiä. Nimensä mukaisesti kuusenneulasnahikas kasvaa kuusenneulaskarikkeella sekä maahan pudonneilla kuusenneulasilla, joiden lahottaminen on nahikkaan tärkeä työ. Tästä ollaan kuitenkin vielä kaukana. Tammella elävä sokkelokääpä on saanut nimensä käävän alapinnan itiölavan muodoista. Mutta on olemassa myös toisenlaista sienisokeutta – samankaltaista kuin niin sanottu kasvisokeus, joka tarkoittaa sitä, että jätämme kasvilajit huomiotta