LEPAKOIDEN KAUPUNKI NOKKONEN ON HYÖTYKASVI ARKTISTEN LINTUJEN SYYSMUUTTO SYYSRETKELLÄ HOSSASSA LEPAKOIDEN KAUPUNKI Parasta Suomea Valokuvaaja Merja Paakkasen lähiluontoa ovat Kilpisjärven maisemat. IRTONUMERO 9,70?€ 7/2022 S U O M E N LU O N T O 7 | 2 2 2 K U U S E N K Ä P Y K O T IN A . Valokuvaaja Merja Paakkasen lähiluontoa ovat Kilpisjärven maisemat. K IL P IS JÄ R V E N K U V A A JA . A R K T IN E N S Y Y S M U U T T O . N O K K O S E S TA O N M O N E K S I. 11 K A N S A LL IS P U IS T O N JU H L A V U O S I. K A U P U N K IL E P A K O T. POHJOISEN VALOA Valokuvaaja Merja Paakkasen lähiluontoa ovat Kilpisjärven. H O S S A N K A N S A LL IS P U IS T O . Peräti 11 kansallispuistoa juhlii 40-vuotista taivaltaan
Ruskeapäiselle kurkinuorukaiselle matka on ensimmäinen: sillä riittää opittavaa reiteistä ja ruokapaikoista emojen kaitsemalla lennolla.. 2 suomenluonto.fi SY KS Y Ennen matkaa KUVA JUKKA KANGAS / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES KURKIPARVI ON viettänyt yön muhoslaisella suolla ja keskittyy herättyään höyhenpuvun huoltoon. Sulat on saatava järjestykseen, sillä pian edessä on pitkä muuttolento
suomenluonto.fi 3
Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Johannes Sahlstén 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Johannes Enroth 74 Luonnoksia: Paula Humberg 16 62 Kysy luonnosta: Voiko vaahteran lehti olla näin valtava?. 54 Hossan maisemissa Jylhä kansallispuisto antaa paljon myös syksyn retkellä. 40 Syksyn suuri muutto Arktisten lintujen reitti kulkee kevään ohella myös syksyllä usein Suomen kautta. Yhä useampi esimerkiksi hanhista levähtää matkallaan täällä. Sieltä valokuvaaja löysi pohjoisen luonnon ja valon. 16 Lepakoiden kaupunki Etsimme lepakoita Helsingin keskustasta. Kun kävijät vähenevät, kainuulainen erämaa on omimmillaan. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S Suomen Luonto 7/2022 Kun hämärä laskeutuu, lepakot lähtevät saalistuskierroksilleen. Mitä löytyi. 48 Parasta luontoamme Peräti 11 puistoa täyttää tänä vuonna 40 vuotta. 34 Nokkosesta on moneksi Moni kavahtaa nokkosta, mutta tiesitkö, että se on hämmästyttävän monipuolinen hyötykasvi. 24 Turvaisa on rinne tunturin Merja Paakkanen muutti perheensä kanssa Kilpisjärvelle 2020. Ruokaa löytyy kaupungistakin. Ne edustavat luonnon rikkautta mereltä metsiin ja soille, Suomenlahdelta Hiidenportin saloille ja Riisitunturille. TU O M AS H EI N O N EN 14 Käpykoti Kuusen käpy on monen erikoistuneen hyönteisen asuinpaikka
Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. o Kroonpressille on myönne. Sivut – . Ensi vuonna Vesa-Matti valmistuu ympäristönhoitajaksi. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Lisätietoa saat syö. Syksyn hienoimpia hetkiä on arktisten vesilintujen päämuuton seuraaminen kotikonnuilla Pohjois-Karjalassa tai nykyisellä asuinseudulla Suomenlahden rannalla. avissa osoi. Riikka Platonova, tekstiiliartesaani, . i Tilaa diginä: suomenluonto. an maisteri Riikka on perehtynyt luonnonkuituihin sekä perinnetekstiilien valmistukseen. KUVA: MERJA PAAKKANEN . Mieluisimmilla työkeikoilla saa sukeltaa, kiipeillä tai patikoida, joskin tällä kertaa huono näkyvyys esti sukelluksen. unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Katriina Kontuniemi Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 M AU RI LE IV O M AR IK A EE RO LA VE SA -M AT TI VÄ ÄR Ä. 34 58 40 Miltä vuodenkierto näy ää Kilpisjärvelle muu aneen valokuvaaja Merja Paakkasen silmin. y Pohjoismainen ympäristömerkki. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Mauri Leivo, ornitologi, luontokuvaaja ja kirjoittaja Mauri on tarkkaillut intohimoisesti lintujen muuttoa kohta 50 vuoden ajan. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. ely A. Nokkosessa häntä kiehtoo erityisesti kuidun muokkaus langaksi, ja tällä erää hänen suosikkinsa on oman lähimetsän nokkosista tehty tiskirätti. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Vesa-Matti Väärä, valoja videokuvaaja Pitkän uran tehnyt freelancer on kiinnostunut etenkin vedenalaisesta Saaristomerestä. loso. Myös yksi Maurin julkaisemista valokuvakirjoista käsittelee lintujen muuttoa. i. ämällä tuo. e Kar. Kiinnostus nokkostekstiileihin heräsi suomalaisugrilaisen kansatieteen opiskelun kautta. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. vuosikerta Painopaikka Kroonpress, Tar
Silloin pääsee näkemään, millainen siitä kehittyy.. ”Kun limasientä koskettaa sormella, se hajoaa kuin jugurtti. Varsin usein niitä on sammalilla”, Härkönen vinkkaa. Myöhemmin kohdatessaan osat voivat jälleen yhdistyä. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi SATEINEN SYKSY saa limasienet kukoistamaan. VINK KI Limasienen lajin voi varmistaa itiöpesäkkeistä. Limasienet syövät bakteereja ja sienten itiöitä, ja siksi niitä kannattaa etsiä sieltä, missä on runsaasti lahoavaa puuta. Sopeutuvaiset eliöt eivät kaihda kuumaa tai kylmää, vaan niitä asustaa lähes kaikkialla maapallolla. elevat luontokuvaajia ja muita luontoharrastajia limasienten pariin. Jos löytämänsä limakon haluaa tunnistaa, sen voi ottaa mukaansa ja laittaa kehittymään vaikkapa räystään alle. Kuivuus puolestaan ajaa ne piiloutumaan syvälle karikkeeseen tai kasvattamaan itselleen kovan suojakuoren, mutta sateen jälkeen ne ilmestyvät taas esiin. Luonnosta löytyy paljon muutakin limaista kuin limasienet, mutta eron huomaa näppituntumalla. Asiantuntija Marja Härkönen kertoo, että limasienen löytää helpoimmin limakkovaiheessa, ennen kuin se alkaa tuottaa itiöitä. Nimestään huolimatta limasienet eivät kuulu sienikuntaan. Tutkimus on osoittanut, että ne ovat läheisempää sukua ameboille. ”Itiöpesäkkeiden löytäminen voi olla vaikeaa lukuun ottamatta paranvoita, joka on poikkeuksellisen kookas, jopa viidestä kymmeneen senttiä leveä.” Limakkona paranvoi on joskus jopa leiskuvan keltainen, joten metsässä kulkeva voi hoksata sen etsimättäkin. Hän kertoo, että limakoiden perusteella limasienen lajia voi jo arvailla, mutta tarkka tunnistus vaatii yleensä itiöpesäkkeiden tarkastelua suurennuslasin tai mikroskoopin avulla. Anna limasienten hurmata TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Kauniit, pikkuruiset itiöpesäkkeet houku. ”Limasienen voi löytää myös elävältä kasvilta tai korkealta puun rungolta. Se ei ole sitkasta eikä se veny.” Limasieni voi sen sijaan hajota kahteen osaan, jotka kulkevat omiin suuntiinsa
Muina vuodenaikoina se on matalammalla. Tänä syksynä on jo näkynyt revontulia kautta maan. Kirkkaina öinä maan pinta jäähtyy nopeasti. Silloin ilman vesihöyry alkaa tiivistyä pisaroiksi. Vaikka aurinko saattaa lämmittää iltapäivät lähes kesäisiksi, aamuissa on kirpeyttä. Tiistaina 25. 2 REVONTULIA. Pitkän hiljaisen kauden jälkeen Auringon aktiivisuus on taas nousussa. Auringon kiekon halkaisijasta pimenee 59–69 prosenttia. 1 LINNUNRATAA. Eteläisessä Suomessa niitä kannattaa yleensä etsiä pohjoisen horisontin suunnasta. Lämpösäteily karkaa pilvettömälle taivaalle, jolloin alailmakehä jäähtyy. Jos sää on tyyni, syntyy sumua. Peippomuuton kiivaimpana päivänä Hangon lintuaseman ohittaa keskimäärin reilut 3600 peippoa päivässä. Mitä tähyilet syystaivaalta, Anne Liljeström?. Sama päivä on muuton mediaani, eli puolet syksyn peipoista on jo painellut niemen kärjestä merelle. syyskuuta, vuonna 2005. Lintuaseman peippojen syysmuuton ennätys laskettiin päivää myöhemmin, 20. Pääosa peipoista talvehtii Länsi-Euroopassa, mutta jotkut sinnittelevät talven Suomessa. mutta kyseessä on sen verran mojova pimennys, että sitä kannattaa silti yrittää tiirailla. Lokakuussa on usein pilvistä. Tuolloin päivässä havaittiin yli 54 000 muuttavaa peippoa. Tällainen säteilysumu löytyy usein alavilta ja aukeilta paikoilta, kuten peltomaiden notkoista. suomenluonto.fi 7 Yöt pitenevät ja antavat maan pinnalle aikaa jäähtyä. Se näkyy Suomessa kaikkein parhaiten syystaivaalla, sillä silloin se kulkee taivaanlaen kautta. /havaintopaikat. Tunnelmoi aamusumussa Peipot viuhtovat kohti etelää VINK KI Ota sumusanasto haltuun! Meteorologit erottavat udun sumusta näkyvyyden perusteella. Auringon katsominen vaatii asianmukaiset suojavälineet. lokakuuta keskipäivän aikoihin alkaa osittainen auringonpimennys, joka näkyy koko maassa. Siinä missä Lapissa revontulia näkyy melkein joka yö, Suomen eteläosissa niiden näkymiseen vaikuttaa Auringon aktiivisuus, joka vaihtelee yhdentoista vuoden sykleissä. Kun näkyvyys putoaa alle kilometriin, on kyse sumusta, mutta lievempi ilman sameus on utua. 19.9. Kartta pimeistä paikoista löytyy sivulta taivaanvahti.. Ensin ilmaantuvat kapeat vaaleat riekaleet, jotka otollisissa oloissa kasvavat muhkeaksi maisemaa halkovaksi peitteeksi. Nouseva aurinko saa sumuisen maiseman sädehtimään kultaisena. 3 AURINGONPIMENNYSTÄ. Linnunratabongaukseen kannattaa tähdätä uudenkuun vaiheessa ja katsoa paikka, jossa ei olisi kauheasti keinovalaistusta. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan tiedottaja kertoo olevansa tähtitieteen sekatyöläinen. Sen lämpö ja pieni tuulenvire yleensä riittävät ratkomaan sumun saumat
Lintulahden ainoa haapana Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T O SS I IL VO N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Syyspukuinen haapanakoiras on pukeutunut ruskaväreihin.. Nokikana varsinkin on varsinainen kummajainen riistalajilistalla. Kiikareilla näkee, että suuri enemmistö parvesta on sinisorsia ja taveja, joukossaan kymmeniä harmaaja lapasorsia sekä jokunen jouhisorsa. Haapanan parimäärä on pienentynyt 56 prosenttia vuodesta 1985, ja on tämän vuoden laskentojenkin perusteella yhä 40 prosenttia pitkäaikaisen keski arvon alapuolella. Harkinta, valta ja vastuu on sälytetty passissa väsyneenä odottavan metsästäjän liipasinsormelle. Kun Riistahallinto haluaa pitää kynsin hampain kiinni riistalajilistastaan, olisi suotavaa, että se osoittaisi uskottavaa ja todellista vastuunkantoa taantuvien sorsakantojen kehityksestä. Hallinto on tavallaan sysännyt päätösvaltaansa tavallisille rivimetsästäjille. Haapana ja jouhisorsa ovat toki lennossa helpoimmin tunnistettavien sorsien joukossa, mutta parven ponnahtaessa ilmaan harkinta-aikaa on usein vain muutama sekunti. Haapanoita ja jouhisorsia ammutaan paljon ruokinnoilta. Aivan parven keulilta löytyy yksi punaruskeaa hehkuva haapana. Yksi! RUOVIKKOINEN TORPFJÄRDEN ei ehkä ole haapanalle mieluisin ruokailuympäristö, mutta takavuosina paikalla nähtiin elokuussa säännöllisesti yli 50 haapanan kerääntymiä, myöhemmin syksyllä vielä enemmän, huippuna 1145 yksilöä 19.9.2013 (Ari Lehtinen/Tiira). Lajien metsästyspainetta voitaisiinkin rajoittaa Amerikan malliin saaliskiintiöillä sekä hämäräja ruokinta pyyntikielloilla. 8 suomenluonto.fi AHVENANMA ALL A JOMAL AN Torpfjärdenin lintutornin edustalla lekutteleva kalasääski pelottaa monisatapäisen sorsaparven lentoon. OTTAMATTA KANTAA uhanalaisuuden syihin on käsittämätöntä, että taantuvat lajit kuten haapana, heinätavi, jouhisorsa, tukkasotka ja nokikana keikkuvat yhä metsästettävien riistala jien listalla. Taustalla vaikuttanee riistahallinnon pelko niiden siirtymisestä luonnonsuojelu hallinnon vastuulle. VAIKKA RIISTAKESKUS KEHOTTAAKIN metsästäjiä kohdentamaan metsästystä sitä parhaiten kestäviin lajeihin, viranomaisen suorittama metsästyksen ohjaus ja sääntely tuntuu tarkoituksenmukaisen ylimalkaiselta
Joinain vuosina onnistujia täytyy olla paljon. Vain harva niistä selviää aikuiseksi. Lentämään poikaset pystyvät vasta parin kuukauden iässä. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Poikasia syksyn alussa MONI VESILINTU pesii niin myöhään, että poikaset ovat kesän ja syksyn taitteessa vielä lentokyvyttömiä. Esimerkiksi tukkasotkan, tukkakoskelon ja pilkkasiiven (kuvassa) poikasia näkee kesän lopulla yhä emojensa vanavedessä. Silloin pilkkasiiven uusi polvi nousee siivilleen. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T A N T TI H A LK K A TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA TOMI MUUKKONEN. Eniten näkee koskelonpoikia, kun taas pilkkasiiven poikaset ovat syyskuun alkupuolella miltei aina kadonneet. Moni on ihastellut tukkakoskelon emon ja poikasjoukon kiitoa veden pintaa pitkin. Vedessä niiden meno on vauhdikasta. Näiden merensaaristomme ja joidenkin pohjoisten vesien kauniiden ja raskastekoisten sukeltajasorsien kanta on kuitenkin säilynyt, nyt tosin uhanalaisena
Tämä vaatii lisätoimia, sanoo professori Jyri Seppälä. ”Metsien hakkuutaso on nopein tapa vaikuttaa asiaan. Lisäksi Suomen metsien hiilinielun tulisi olla EU:n niin sanotun Lulucf-asetuksen mukaan voimakas jo kaudella 2021–2025. Ilmastopaneelin ja Seppälän resepti olisi pitää kotimaisen puun hakkuut ”maltillisella tasolla”. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT ANTTI HALKKA KUVAT PERTTI HARSTELA / VASTAVALO JA SYKE. Suomen metsien kasvu on kuitenkin vähentynyt ennen arvioidusta. ”Hakkuutasossa pitäisi tapahtua hyvin merkittävä muutos, jos vuosien 2021– 2025 tavoitteet halutaan hoitaa kunnialla”, sanoo Seppälä. LÄHINNÄ KASVANEIDEN hakkuiden ja metsien uuden kasvuarvion takia maankäyttösektori olikin vuonna 2021 nettopäästölähde – ilmastolain ”poistumia” ei äkkiä ollut lainkaan. Tasoon vaikuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Se on myös Seppälän mukaan välttämätön, mutta hän ei odota rajoitustoimia ennen kuin energiakriisistä on päästy ohi. ”Lisäksi on haettava [puuta] ulkomailta.” Metsien käsittely on Seppälän mukaan nyt ilmaston kannalta osin vääränlaista. Ei voida hakata niin paljon kuin on kuviteltu”. poistumat kasvavat ja päästöt vähenevät edelleen myös sen jälkeen.” Suomen on siten oltava reilun 12 vuoden kuluttua hiilineutraali. "Ilmastolain tavoitteet ovat olemassa joka tapauksessa.” Tärkein ilmastotavoite uha. ”Suuruus yllätti.” Ilmastolakia laadittaessa arvioitiin, että Suomen maankäyttösektorin hiilinielun tulee olla vuonna 2035 yhteensä ainakin 21 miljoonaa tonnia, sillä sen verran olisi tuolloin päästöjäkin jäljellä. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi HEINÄKUUN ALUSSA tuli voimaan uusi ilmastolaki, jonka mukaan ”kasvihuonekaasujen päästöt ovat enintään yhtä suuret kuin poistumat viimeistään vuonna 2035... ”Ei kukaan osannut odottaa tällaista notkahdusta”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen professori ja Ilmastopaneelin jäsen Jyri Seppälä. ”Metsiä hakataan liian nuorina eli kun ne ovat hyvässä kasvussa, ja samalla menetetään tuleva kasvu.” Ilmastopaneeli on vaatinut nielujen pelastamisohjelmaa. una Ilmastolain mukaan Suomen on oltava hiilineutraali vuonna 2035
Naalit ovat ilmeisesti peräisin Norjan puolelle Reisaan tehdyistä istutuksista; alueelle on kahtena viime vuonna viety 37 naalinpentua. Näistä pennuista kuusi on tunnistettu aiemmin Suomessa dna:n avulla. Onko nielujen vahvistaminen välttämätöntä. Se mahdollisti pesinnän. Hieno hetki on seurausta Metsähallituksen ja WWF:n vetämästä suojelutyöstä. . . AH JO RM A LU H TA JE SS IC A H AA PK YL Ä. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Mitä lisätoimia tarvittaisiin. Miltä Suomen 2035 hiilineutraaliuden tilanne näyttää. Silloin palattaisiin sääntelyyn, jossa hakkuisiin vaaditaan tietty ikä tai läpimitta. Meitä kiinnostaa myös se, poistuuko merestä hiiltä vai sitoutuuko sitä lämpöaaltojen aikana.” Kesällä 2018 Itämerellä koettiin vakava meriveden lämpöaalto. ”Tiedetään, että planktonin aineenvaihdunta ja bakteerien hajotustoiminta kiihtyvät lämpöaaltojen aikana. Vuonna 2035 päästöjen ja nielujen on oltava tasapainossa. Energiaperäisten perinteisten pääs töjen kehitys menee liikennettä lukuun ottamatta aika hyvin, eli päästö puolessa onnistutaan vaikka liikenne ja maatalouskin vaativat poh dintaa. Jos muut keinot osoittau tuvat riittämättömiksi, Metsähallitus [valtio] voi vähentää hakkuita. EU:n ilmastopa ketti vuoteen 2030 viitoittaa jo hyvin pitkälle Suomen polun hiilineutraalius tavoitteen saavuttamiseksi ”Hakkuisiin puuttuminen nopein keino vaikuttaa.” Naali palasi ihmisen avulla Meri laitettiin Viikissä astiaan Suomen ympäristökeskuksen professori ja Ilmastopaneelin jäsen Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) merentutkimuslaboratoriossa Helsingin Viikissä on meneillään mesokosmieli akvaariokoe, jossa tutkitaan lämpöaaltojen vaikutusta planktonyhteisöön. ”Tavoitteenamme on saada käsitys siitä, miten lämpöaallot vaikuttavat yksittäisiin lajeihin ja miten planktonyhteisö muuttuu”, selittää kokeesta vastaava Syke:n ryhmäpäällikkö Jukka Seppälä. Istutusten yksi tarkoitus on yhdistää Norjan kanta Suomen läpi Ruotsiin. Metsälakia voisi olla tarpeen korjata, jotta metsiä ei hakata liian nuorina. Mikään muu ei maankäyttösektorilla vaikuta hiilinieluihin yhtä nopeasti kuin hakkuut. Näytteenotto on automatisoitu ja esimerkiksi planktonlajit tunnistetaan mikroskooppirobotin ottamista kuvista tekoälyn avulla 20 minuutin välein. Maankäyttösektorilla tarvitaan korjaavia liikkeitä ajoissa, mihin Suo mella olisi hyvät mahdollisuudet. JESSICA HAAPKYLÄ Kilpisjärvellä todettiin kesällä Suomen ensimmäinen naalin pesintä yli 25 vuoteen
Sininärhet pesivät koloissa ja syövät hyönteisiä kuten jymyjääriä (iso kovakuoriainen). i, marjasato hyvä, punajalkahaukkoja ennätysmäärä. Vielä 1950-luvulla lähiseudullamme Virossa pesi tuhansia sininärhiä, mutta nykyisin laji on hävinnyt sieltä ja häviämässä koko Baltiasta. Haukkoja nähtiin eniten peltoaukeiden sähkölangoilla Uudeltamaalta Kymenlaaksoon ja Pohjois-Karjalaan, joilla ne tähystivät ruoakseen etenkin heinäsirkkoja ja kovakuoriaisia. Laji pesii yhdyskuntina viljelymailla ja aroilla Mustanmeren länsipuolelta Jakutiaan ja Luoteis-Kiinaan. Vahvaksi alueeksi on jäänyt kaakkoisin Eurooppa. Nyt laji ei enää pesi maassa. Myös maamehiläiset osallistuvat toimeen. Puolukan ja myös mustikan pölyttäjistä tärkeimpiä ovat kimalaiset. Näyttävä laji ei nykyisin ole jokavuotinen vieras. Erityisen vahvalta sato vaikuttaa eteläisen Lapin ja myös eteläisen Pohjanmaan sekä Satakunnan alueella. Marjasatoihin on vaikuttanut suotuisan sään ohella pölytyksen onnistuminen. Itsepölytyksen merkitys on epäselvä. Nuoria haukkoja ajautuu muutolla tavallista pohjoisemmas, jos elokuun jälkipuolella on helteistä, tuulee tavallista kovemmin idästä tai kaakosta ja pesinnät ovat onnistuneet hyvin. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 12 suomenluonto.fi Tämä sininärhi kuvatt iin Virossa 2010. Sininärhi ilahdutti Brändössä Heinä–elokuun vaihteessa Suomessa nähtiin kaksi sininärheä, Uudessakaupungissa ja Ahvenanmaan Brändössä. Mustikan ja puolukan sato hyvä Puolukkasadosta tulee Luonnonvarakeskuksen mukaan tänä vuonna mustikan tavoin hyvä. Sopivat metsiköiden ja avomaiden kirjomat elinympäristöt ovat tehotalouden myötä vähentyneet, eikä pöntötyskään enää pelastanut Viron sininärhiä. Punajalkahaukat vaelsivat Elokuun lopulla Suomeen vaelsi ennätysmäärin nuoria punajalkahaukkoja kaakosta. LINNUT LINNUT MARJAT TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA MAURI MAHLAMÄKI / VASTAVALO Sininärhi yllä. Määrä noussee useisiin tuhansiin
suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T ELOKUUSSA ERI puolilla eteläistä Suomea ja pohjoisessa ainakin Oulussa ja Kuusamossa asti on nähty kolibrimaisia isopäiväkiitäjiä. HEIKKI VASAMIES Kolibrimainen vierailija onkin perhonen ”Yksi ulottuvuus tuntuu unohtuvan vihreä siirtymä -keskustelussa: luonnon monimuotoisuus. Naaraskihu sai tänä vuonna siivilleen yhden poikasen. Vastaajat olivat eritt äin vahvasti si tä mieltä, ett ä kaupunkeja kehitett äes sä luonto tulisi ott aa huomioon nykyistä paremmin. Luonnontieteellinen kes kusmuseo vahvistaa Suomen Luonnolle ennätyksen syntyneen. ”Maailmalla on tavallista, että loukkaantuneita ruskeakarhuja autetaan.” (Elisa Aaltola Ylellä 28.8.) AH POLIIT TINEN ELIÖ BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y IS TO CK PH OT O Merikihu eli 35-vuotiaaksi Suomi sai kaikkien lintujen uuden ikäen nätyksen, kun Kimmo Nuotio ja Ma. Tämä selviää ympäristömi nisteriön teett ämästä luontosuhdebaro metristä, jossa 40 prosentille vastaajis ta lähiviheralueet ja puistot nousivat kär keen. Lähiluonto nousi kyselyssä kärkeen Kodin lähistön viheralueet ovat suomalai sille tärkeintä. Eläin liikkuu kolmella jalalla ja sen toisessa etujalassa on pyyntirauta, joten se on helposti tunnistettavissa. Niinpä syksyllä nähtävistä yksilöistä ainakin osa voi olla Suomessa syntyneitä. Isopäiväkiitäjiä tulee Pohjolaan jo keväällä, ja osa niistä saattaa munia täällä. Etelänpäiväkiitäjäksi ennen kutsuttu vaeltajaperhonen on kuin pieni kolibri, kun se käy kukilla mettä imemässä. Myös luonnon itseisarvo tulisi ott aa huomioon päätöksenteossa. Laji on aikuistalvehtija, ja kylmä talvemme on ainakin vielä ollut kohtalokas talvehtimista yrittäville isopäiväkiitäjille. Ennätys on 35 vuot ta ja 19 päivää. Tätä seurasivat oma piha ja kansal lispuistot ja vastaavat suojelualueet. Lähes viidennes vastaajista katsoi, ett ä suhde luontoon oli muutt unut koronan aikana entistä myönteisemmäksi. Sen sijaan talouskäytössä olevaa luontoym päristöä ei koett u kovin tärkeäksi. i Sillanpää näkivät Satakunnassa kuvan merikihun, jonka Kari Mäntylä rengas ti poikasena 1987. Ei päästä pitkälle, jos nollataan päästöt, mutta menetetään monimuotoinen #luonto.” Sitran johtaja Mari Pantsar Twi erissä 5.9.2022 ETELÄINEN LAJI Isopäiväkiitäjä on eteläinen vaeltaja, joka lentää nimensä mukaisesti ennen kaikkea päiväsaikaan. AH KARHU Ursus arctos ”Itä-Suomen poliisi tekee karhulle poliisilain mukaisen lopetuspäätöksen tämän viikon aikana.” (Poliisi 16.8.2022) ”Alueen metsästäjät yrittävät löytää sen. Pitkä imukärsä voi jossain tilanteessa näyttää nokalta ja harhauttaa ajatukset Amerikan mantereilla esiintyviin lintuhin, kolibreihin. AH ETELÄINEN LAJI Isopäiväkiitäjä vaeltaja, joka lentää nimensä mukaisesti ennen kaikkea päiväsBI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y M AT TI SI LL AN PÄ Ä JY RK I N O RM AJ A. (Harri-Pekka Pohjalainen, MTV3 18.8.2022)
Kuusen käpyä katsellessa ei voi kuin ihailla sen tiivistä muotoa, joka tarjoaa oivan suojaja kasvupaikan: peräti noin 30 hyönteislajia onkin erikoistunut elämään juuri kuusenkävyissä. Sieltä kypsien siementen on kevättä kohden helppo lähteä lenninsiipien turvin maailmalle – jos siis esimerkiksi männynkäpykoisan toukka ei ole ehtinyt nakertaa käpyä jo ennen sitä. Silloin kävyssä asustaa nopsakoisien heimoon kuuluvan männynkäpykoisan (Dioryctria abietella) toukka, joka on siivonnut purumaiset jätöksensä ulos, kävyn pinnalle. Kävyt taas ovat kehittyneet, kun kuusen emikukinnot ovat pölytyksen jälkeen alkaneet kasvaa ja kääntyneet alaspäin. 14 suomenluonto.fi Käpykoti O letko joskus ihmetellyt, miksi nuoren kuusenkävyn pinnalla on ruskeaa purua. Elämä jatkuu. Käpykoti TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SILJA KILPONEN / VASTAVALO, HELMUT DIEKMANN, ESA MARJAMÄKI JA TIINA YLIOJA Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. Juuri nyt männynkäpykoisan toukka saattaa laskeutua käpykesäasunnostaan kohti maata ja kariketta. Siellä odottaa uusi tehtävä, seittimäisen kotelokopan valmistaminen. Tämän perhosentoukan ravintoa ovat kuusenkäpyjen solukko sekä siemenet. Aikuiset männynkäpykoisat lentävät öisin ja laskevat munansa nuoriin kuusen käpyihin. S u h t e e l l i s t a. Kesäkuussa männynkäpykoisa lehahtaa jo siivilleen. Jos kesä–heinäkuussa parveilevia männynkäpykoisia on runsaasti, niiden toukat voivat vaikuttaa merkittävästi kuusien siemenmäärään ja siementen laatuun. Sinunkin kotonasi on voinut kävyllisen joulukuusen mukana vierailla vaikkapa kuusenkäpylude tai kuusenkäpykääriäinen, jotka talvehtivat kävyn suojassa. Sitten ei muuta kuin koteloitumaan ja talvehtimaan
Aikuinen perhonen nousee siivilleen kesäkuussa. Männynkäpykoisan toukka siivoaa purumaiset jätöksensä kuusenkävyn pinnalle.. suomenluonto.fi 15 Männynkäpykoisan toukka koteloituu ja talvehtii karikkeessa
16 suomenluonto.fi Lepakoiden kaupunki 16 suomenluonto.fi Pohjanlepakko on joustava ja sopeutuu monenlaisiin elinympäristöihin.
suomenluonto.fi 17 Lepakoiden kaupunki Helsingin sykkeessä ihmisen rinnalla elää pieni nahkasiipi, joka säilyttää yhä salaisuutensa. suomenluonto.fi 17 TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT TUOMAS HEINONEN
Erehtymisen vaarakin on – hämärässä pientä lintua voi hyvin luulla lepakoksi. Laineen lause jää kesken, kunnes auto jatkaa ja melutaso palaa ennalleen. Tällaisena iltana Helsinki valvoo. Lepakkotutkija Veronika Laine kertoo, että lepakot lähtevät muualle, jos vakiopaikoissa raikuu. Ohi vilisee kiireisiä ihmisiä ja joutilaita ihmisiä, eikä Keskuskadun terasseilla ole pulaa asiakkaista. Kesän poikaset ovat nyt jo siivillään, ja sääkin on täydellinen. Kaikuluotaus kuuluviin Rakennusten takaa esiin kurvaa auto, jonka avoimista ikkunoista pauhaava musiikki hukuttaa hetkeksi muut äänet alleen. 18 suomenluonto.fi E lokuun hämärä on lämmin ja samettinen kuin Etelä-Euroopan rantakaupungissa. Aivan lavan vieressä, Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, on havaittu harvinaisiakin lajeja. Juuri nyt kaikki puutarhan nahkasiivet ovat varmasti kaukana. Korvat täyttyvät puheesta, naurusta, askeleista ja mukulakivillä jytistävistä autoista. Hänen musiikkinsa velloo epäselvänä kumuna kivitalojen, linja-autojen ja lehmusten lomassa. Se kuluttaa tosi paljon energiaa, mikä tarkoittaa, että täytyy löytää enemmän hyönteisiä”, Laine kertoo. Detektori muuntaa lepakon kaikuluotauksen ihmiskorvin kuultavalle taajuudelle.. Maailmankuulu poptähti on saapunut kaupunkiin. Nyt jos koskaan kannattaa käydä katsomassa. Hän ylittää Pohjoisesplanadin ja kaivaa repustaan Tutkijatohtori Veronika Laine kertoo olevansa lepakkofani. ”Voi olla, että ne ovat päivät täällä, mistä löytyy hyviä koloja, mutta en usko, että ne jäävät tähän”, hän arvioi. Vastausten perusteella lepakoita on löytynyt jopa aivan Helsingin ytimestä, mutta yksittäiset havainnot eivät vielä kerro eläimen elinpiiristä. Hän kerää Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon tutkijana kansalaisten lepakkohavaintoja Helsingistä, Turusta ja Tampereelta. Tähti tuskin tietää esiintyvänsä Helsingin keskustan parhaalla lepakkopaikalla. ”Jos tässä nyt lentäisi lepakko, niin se joutuisi jo huutamaan, niin kuin minäkin joudun tässä huutamaan. Desibeleissä lepakko voi päihittää elektronisesti vahvistetun poptähden, mutta sinne tänne kimpoileva melu tekee saalishyönteisten kaikuluotaamisesta vaikeaa
Tämmöisessä paikassa ne voivat kerätä myös hälyä”, Laine kertoo. Nimekkäät arkkitehdit ovat suunnitelleet Esplanadin koristeelliset korttelit jo 1800-luvulla. Melu vaikeuttaa kaupunkilepakoiden tutkimista. Lepakoita saalistavat esimerkiksi pöllöt, ja vaikka täällä onkin nähty huuhkaja, se ei ole yleinen”, Laine sanoo. Jokin saa osan lepakoista valitsemaan kaupungin.. Kaistale vihreää sinnittelee kivisten korttelien puristuksissa. Kaikuluotauksen taajuuden ja muiden piirteiden perusteella lepakkolajit voi myös erottaa toisistaan. Kun tulee tuo tuollainen pieraisu, se tarkoittaa, että lähellä on hyönteinen.” Esplanadin puiston lamput houkuttelevat hyönteisiä. Myös suuret, muhkuraiset lehmukset ovat niiden mieleen. Kohinan seasta erottuu hetken naksutusta, joka kuitenkin paljastuu talutettavan polkupyörän ääneksi. Punainen valo syttyy, ja näytölle ilmestyy luku, jonka hän säätää kolmenkymmenen paikkeille. ”Vitsit, ei ole todellista! Se oli pohjanlepakko!” Laine riemastuu. ”Tosi taitava. ”Meillä on ollut automaattidetektoreita, jotka äänittävät lepakon ultraääntä tietyltä ajalta. suomenluonto.fi 19 esille lepakkodetektorin. Esplanadin puisto on kaukana lepakoiden luontaisista ympäristöistä, joten täällä joustoa todella kysytään. Puiston toisella laidalla detektori yllättäen villiintyy. “Voi olla, että petoja on vähemmän. Samalla kaikuluotaus kiihtyy detektorista kuuluvaksi narahdukseksi. Nyt laite muuntaa kuultaviksi ääniä noin kolmenkymmenen kilohertsin taajuudelta. Molemmilla puolilla puistoa reunustavat vilkkaat kadut, ja alue loistaa valaistuna yötä myöten. Detektori rohisee ja kitisee. Kaupunki on äänekäs myös taajuuksilla, joita ihmiskorva ei kuule. Tutkijan mukaan vanhojen keskustojen tärkein valttikortti ovat rakennukset. Jotain se saa kiinni. On vaikea kuvitella, että parturoidusta puistosta löytyisi lepakolle juuri syötävääkään. Detektori on lepakoiden kaikuluotauksen kuuntelua varten kehitetty laite, joka muuntaa ultraäänet ihmiskorvin kuultaville taajuuksille. Tällaiset valot ovat pohjanlepakolle buffet-pöytä. Se kiertää puistoaukealla kehää ja kiepahtelee tuon tuostakin saaliin perään. Jokin silti saa osan lepakoista valitsemaan kaupunkiasumisen. Lepakoita ei arkkitehtien maine kiinnosta, mutta rakenteissa on paljon niille sopivia koloja. Pieni siivekäs olento erottuu hämärtyvää taivasta vasten. ”Jos täällä joku on, niin pohjanlepakko.” Laine kertoo, että pohjanlepakko pärjää kaupungeissa, koska se on mukautuvainen ja joustava. Napakat, kiihtyvät paukahdusten sarjat ryöppyävät ulos kaiuttimesta. Siltä taajuudelta parhaiten on kuultavissa pohjanlepakko, Suomen yleisin lepakkolaji
Sopeutuvainen pohjanlepakko on oppinut saalistamaan katuvalojen valokeilassa, mutta monelle lajille valo on liikaa ruoasta huolimatta. Esimerkiksi monet siippalajit, kuten Suomessa yleinen vesisiippa, eivät mielellään tule valoisille alueille. Pian Laine hoksaa myös toisen pohjanlepakon, joka pistäytyy paikalla, mutta jatkaa matkaansa. Mutta ei, siinä se menee.” Hän kertoo tutkimuksesta, jossa huomattiin, että melu muuttaa kaupunkilepakoiden kaikuluotausta. Lepakko kiitää puiston keskelle ja palaa pian jälleen takaisin. Siten lepakko tarkentaa kuvaa löytämästään saaliista tietääkseen täsmälleen, mihin iskeä. Vesisiipan löytää tavallisesti saalistelemasta veden päältä, joten myös detektori kannattaa suunnata kohti vettä. Jos Helsingin keskusta on täynnä erilaisia ääniä, Laine toivoo, että kaupunkien suunnittelussa otettaisiin huomioon muutkin asukkaat kuin ihminen. Kukaan ei huomaa, millainen taitolentäjä jakaa puiston heidän kanssaan. 20 suomenluonto.fi Detektorista kuuluva narina on todellisuudessa hyvin tiheä sarja ääniä. ”Se luo buffet-pöydän lepakoille”, Laine sanoo. Kaikki valot eivät houkuta ötököitä samaan tapaan, mutta näiden lyhtyjen ympärillä tuntuu pyörivän koko ajan jotain. Laine säätää detektoria, ja sähäkkä nakutus muuttuu hitaiksi mollivoittoisiksi ulahduksiksi. Detektori on vaimennut jälleen vain kohisemaan ja vinkumaan, eli pohjanlepakko on luultavasti siirtynyt toisaalle. Sydänyön aikaan lepakko voi myös olla lepäämässä jatkaakseen saalistusta jälleen lähempänä aamun sarastusta. ”Tässä on kaksi eri moodia. Tutkijan aiemmasta arviosta huolimatta lepakko on selvästi jäänyt Esplanadin puistoon saalistamaan. Nakutus oli reaaliaikainen ääni, mutta tässä on nauhoitettua viiden tai seitsemän sekunnin sykliä, jonka laite hidastaa.” Hidastetusta äänestä on helpompi erottaa kullekin lajille ominaiset tuntomerkit. Vain kymmenen metriä sen alapuolella kaupunkilaiset viettävät iltaa. Joku istuu tyhjälle penkille kuulokkeet korvillaan ja alkaa rummuttaa käsillään musiikin tahdissa polviinsa. Jo aiemmin metelin on arveltu vaikuttavan lintujen lauluun, kuten tuttuun talitiaisen ti-ti-tyyhyn. ”Vähän olin epäileväinen, kun täällä on näin paljon meteliä. Hyvää vai pahaa valoa Puiston katulyhdyn ympärillä pörrää yksittäinen yöperhonen. Taivas on pimentynyt. Tutkija päättää silti käydä vielä Kauppatorilla kokeilemassa onneaan lajin suhteen. Paras hetki havaita lepakoita on hieman auringonlaskun jälkeen.