L Ä Ä K E T TÄ P U IS TA . LI N K O L A N V A N A V E D E S S Ä M E R E LL Ä . H Ä M Ä H Ä K K IE N M O N IM U O T O IS U U S . P U ID E N S U O M I. Mikä oli muuttunut. Saariston linnut MUUTTOHAUKKA PALASI KUUSAMOON IRTI HÄMÄHÄKKIKAMMOSTA FILOSOFI VILLE LÄHDE JA KESTÄVÄ RUOKA MUUTTOHAUKKA S U O M E N LU O N T O 7 | 2 2 K E IS A R IK O R E N T O . Panu ja Sanna-Mari Kunttu toistivat Pentti Linkolan merilintulaskennan 46 vuoden takaa. V A R IS .. Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 7/2020 Puut voivat parantaa Puiden puolustus yhdisteistä on apua ihmisellekin. K U U S A M O N M U U T T O H A U K A T. FI LO S O FI V IL LE L Ä H D E
Maisema kuitenkin muuttuu vääjäämättä, ja vähitellen luonto sonnustautuu syksyn väreihin.. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U SY KS Y Muisto kesästä KUVA TUIRE HÄRKÖNEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUKKIVA LUMME uhmaa syksyä
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
50 Paluu pahdalle Kuusamo on saanut muuttohaukan takaisin. 26 Parantavat puut Puut tuottavat paljon yhdisteitä puolustuksekseen. 56 Varis – aina seurassamme Jari Kostet ihailee varista. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Keisarikorento pyrähti kojun eteen Vesa Huttusen kuvista paljastui Suomen kolmas havainto lajista. 34 Hämähäkkejä silmästä silmään Hämähäkeistä on moneksi. 16 Suuri melontaretki Linkolan jäljillä Panu ja Sanna-Mari Kunttu meloivat Pentti Linkolan vanhan lintureitin Ahvenanmaan ympäri. Suurin osa haukoista pesii siellä kalliojyrkänteillä. Osa pyydystää saalista verkoilla, osa juoksemalla, osa hyppäämällä. 32 Harvinaisista puista runsain Mikä on runsain: raita, haapa, pihlaja, harmaaleppä. loso. Niiden hyötyjä ihmisille tutkitaan. Se selvisi koko kesän melonta retkellä Salosta Poriin.. 42 Viestejä . 16 16 Miten saaristoluonto on muuttunut. n puutarhasta Ville Lähde valmistaa ruokaa ja miettii, miten ravintomme saataisiin tuotettua kestävästi. KU VA : SA N N AM AR I KU N TT U Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Sanna Hukkanen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Joel Haahtela 74 Luonnoskirja 16 Suomen Luonto 7/2020 XX kilometria meloen ja lintuja tutkien
inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Toimensa ohella hän toimii Suomen Luonnon yleisökysymysten hämähäkkiasiantuntijana ja kirjoittaa Selkärangatonta menoa -blogia lehden verkkosivuille. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. i Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku. Tapio Kujala, myyntipäällikkö Tapio työskentelee Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupassa. Tutuista metsän puista avautui uutta tietoa, kuten esimerkiksi männyn sisäoksien suuri lignaanipitoisuus. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo ajat Annakaisa Vän. o Kroonpressille on myönne. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com ”Norjalaistyyppinen lintuvuori”, Pen i Linkola luonnehti tätä ahvenanmaalaista ruokkisaarta. e Kar. Lisätietoa saat syö. Topi teki Luonto tilastoina jutun puulajikartan Luonnonvarakeskuksen aineistojen pohjalta. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT . Työn ulkopuolella hän harrastaa ja valokuvaa aktiivisesti kaikenlaisia selkärangattomia sekä toimii yhtenä Suomen Ötökät Bugs of Finland Facebook-ryhmän yllä pitäjistä. Johanna Mehtola, toimittaja Johannalle mikään aihe Suomen luonnossa ei ole vieras. Linkolan jäljillä sivuilla 16–25. i @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Topi Tjukanov, maantieteilijä Topi teki aiemmin työtä ympäristöministeriössä kaavoituksen parissa. Innostus nörtteilyyn, hienoihin karttoihin ja tiedon visualisointiin kasvoi ensin vakavaksi harrastukseksi, sitten keikkatöiksi ja lopulta ammatiksi. y Pohjoismainen ympäristömerkki. ely A. Tähän numeroon hän kirjoitti artikkelin puiden ihmisiäkin parantavista puolustuskemikaaleista. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. Suomen luontoon ei kyllästy koskaan! KU VA T VE IK KO VA SA M A / LE U KU JA TA PI O KU JA LA 34 26 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. ämällä tuo. KUVA: ANTTI HALKKA 32. i. avissa osoi
Ympäristöpuolella kansaa on valjastettu mukaan vaikkapa niittyjen ja ketojen hoitoon, vieraslajien torjuntaan ja vesistökunnostusverkostoon. Kannattaa myös varautua suureen näytemäärään, ja antaa osallistujille yhteenveto keräyksen tuloksista. Sorvarin vinkki keräystutkimusta aloittelevalle on, että hankkeesta tiedottaminen kannattaa ajoittaa esimerkiksi kesälomakauden alkuun. Se varmistui lopullisesti, kun dosentti Jouni Sorvari sai koottua kansalaisten avulla toteutetun kekomuurahaiskeräyksen tulokset. Tavoitteena Itä-Suomen yliopiston hankkeessa oli la jien levinneisyyden ja elinympäristöjen tarkempi selvittäminen. Kansalaistiedettä Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T ER KK I AL AS AA RE LA / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Tuhat kansalaista, mukana koululaisja päiväkotiryhmiä, keräsi näytteitä yli 2 400 muurahaiskeosta. Tavallisten luonnossa liikkujien myötä aineistoa kertyi enemmän kuin tutkijavoimin olisi ollut kerättävissä, ja mikä parasta, satunnaisesti valikoiduilta paikoilta. Aivan viime vuosina on kansalaisten avulla muun muassa koottu Suomen sieniatlasta ja kerätty näytteiksi puutiaisia sekä susien jätöksiä (ks. s. TUTKIMUSJA SUOJELUMÄÄRÄRAHOJEN leikkaukset ovat osaltaan aiheuttaneet buumin, jossa tutkimusta tai suojelua tehdään yhä useammin maallikoita tai harrastajia osallistamalla. JOUNI SORVARI on tyytyväinen kekomuurahaishankkeen tuloksiin: näytteet ja niiden mukana saadut paikkaja elinympäristötiedot olivat laadukkaita, ja keräysaineistosta saatiin tieteellisesti merkittäviä tuloksia. 6 suomenluonto.fi TUPSUKEKOMUURAHAINEN on Suomen yleisin kekomuurahaislaji. Näin kerääjäkin pääsee osalliseksi siitä innostavasta tunteesta, että näyte tuli osaksi jotain suurta. Keskisessä Suomessa mökkiläisiä ja opiskelijoita on ollut mukana jopa uppopuurakenteisiin perustuvan biologisen vesiensuojelumenetelmän testauksessa. 10). Luonnossa viihtyvän ja siellä toimimaan tottuneen kansan taidot riittävät moneen, kunhan tutkiva taho miettii tarkkaan, minkälaiseen käyttöön kansalaisten keräämät näytteet tai talkootyö sopivat, ja ohjeistaa tekijät hyvin
Harvinaisia sinitatteja (Gyroporus cyanescens) alkoi ilmaantua Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmään niin paljon, että seura etsintäkuulutti lajin. /sieniatlas Nyt suomenluonto.fi 7. Sen jalan yläosaa kiertää tavallisesti muuta jalkaa vaaleampi kehä. Ilmoita havaintosi Sieniatlas-lomakkeella: www.laji.. Sinitatin malto värjäytyy myös heti kosketettaessa ultramariininsiniseksi. Gyroporus-suvun tatit tunnistaa, kun sienen leikkaa veitsellä halki. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Näitkö sinitatin. Silloin paljastuu lokeroinen jalka. Havainnot ovat eteläisestä Suomesta, mutta onpa yksittäisiä kasvupaikkoja löytynyt Joensuun pohjoispuolelta ja jopa Kuusamosta saakka. TE KS TI JO U N I TI KK AN EN KU VA JA RK KO KO RH O N EN KORONAVUOSI ON ollut ilmiömäinen useiden epätavallisten sienten kannalta. Suomen Sieniseura lupaa lokakuun loppuun mennessä ilmoitetuista havainnoista palkinnon, joka arvotaan seuran Facebook-ryhmään kuuluvien vastaajien kesken. Löysitkö sinä sinitatin. Tätä kirjoitettaessa Luonnontieteellisen keskusmuseon havaintopalveluun lisätyistä 54 havainnosta peräti 12 on tältä vuodelta
Se alkaa jo elokuun lopussa ja kestää lokakuun 6. Juuri nyt sonni on niin hormonipöllyissään, että varovainen luonnonystävä voi päästä tarkkailemaan sitä aika rauhassa pitkäänkin. VINK KI Hirviä voi tarkkailla pelloil la, joilla kasvaa niiden lempiruokaa: öljykasveja, her neitä, härkäpapua, apilaa ja porkka noita. Juuri nyt on hyvä aika aloittaa kiimaisten hirvien tarkkailu. Ylä-Lapissa kiima on yksihuippuinen, ja huippu osuu syyskuun 19. päivään saakka. Tutkimuksissa on huomattu, että Etelä-Suomessa hirven kiima on pitkä ja siinä on kaksi huippua. Nuoremmat sonnit yrittävät sitä, mitä isot edellä, ja ne rypevät mielellään myös valtasonnin omassa kiimakuopassa. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi HÄMÄRÄLLÄ syrjäistä pikkutietä kulkiessa voi huomata pellolla hirvisonnin. Tarkkaile kiimaisia hirviä TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Hirven kiima on maan eteläosissa jo pitkällä. Tämän se tekee naaraiden vuoksi: Valtasonni tahtoo hajustaa itseään virtsalla, jotta saisi hirvilehmät kiinnostumaan. Se huipentuu kaikkialla Suomessa syys–lokakuun tai. Keski-Suomessa kiiman aktiivinen vaihe on alkanut syyskuun ensimmäisenä päivänä, ja sitä jatkuu lokakuun puoliväliin. Sillä aikaa kuin valtasonni on kiireinen oman suosikkilehmänsä piirittämisessä, myös nuoret sonnit voivat päästä lisääntymään. ja lokakuun 3. päivän väliin. eessa. Onnekas pääsee näkemään, miten johtava hirvisonni kaivaa etusorkillaan maahan kiimakuopan, kyyristyy virtsaamaan kuoppaan, kierii omassa virtsassaan ja huljuttaa siinä partaansa. Hirvien kiima huipentuu syys–lokakuun taitteessa, eri tavalla eri osissa maata. Hirvet ovat aktiivisimmillaan auringonlaskun ja nousun aikoihin.. Silloin pitäisi olla komeana ja hyväntuoksuisena. Lehmät ovat näet vaikeasti tavoiteltavia olentoja, joiden kiima kestää usein vain yhden päivän
Tuo ruska johtuu lähinnä riekonmarjasta (Arctostaphylos alpina). Mitä teet syyskuussa, Adela Pajunen. Tärkeintä on seuraava sieni, turvan tunne siitä, kun kori täyttyy. 24.9.. Tämän huomaa myös Hangon lintuaseman tilastoista: kurkihavainnot ovat kahdeksankertaistuneet 1970-luvun lopulta. 3 lukka-aamuiksi, sillä joskus lapsena olen tuossa säässä kerännyt vispipuuron marjat ja kokenut, kuinka kylmyys läpäisee hyvällä tavalla mielen, tekee siitä raikkaan, keskittyneen, tarkkoihin luontohavaintoihin kykenevän. Poimi ruskaretkellä riekonmarjoja Kurkien muutto huipentuu VINK KI Riekonmarja ei ole kovin makea, mutta kokeile sitä mehuna ja soseena. Olen vilukissa, mutta pyöräily syksyn kirpakoissa aamuissa on aina ollut juhlavaa. Ensin aikaistamme retkiä, jotta valoa riittäisi, mutta lopulta kohtaamme pimeässä taskulamppujen ja myrskylyhtyjen kanssa. Sienilumouksessa murheet väistyvät. Aikoinaan keräsin jättimäisiä sienisaaliita, mutta nykyisin tyydyn pieneen määrään suppilovahveroita. Toisinaan makoilen metsän pohjalla ja katson kuinka lehtiä varisee hiljakseltaan maahan. Silloin ne ovat käymisen takia happamia. suomenluonto.fi 9 1 KERÄÄN SATOA. Karpalon tapaan riekonmarjoja voi kerätä vielä ylivuo tisinakin. Nyt syyskuun lopulla marjat ovat jo hyvinkin kypsiä ja valmiita poimittaviksi. Toisinaan makoilen metsän pohjalla ja katson kuinka lehtiä varisee hiljakseltaan maahan. Ensin se on vihreä, sitten punainen ja kypsänä musta ja mehevä. Harva niitä vain huomaa poimia. Riekonmarjat kelpaavat hyvin riekoille ja kiirunoille, mutta ne sopivat hyvin myös ihmisravinnoksi. Ne pistävät silmään punaisten lehtien lomasta. Sanon niitä puolukka-aamuiksi, sillä joskus lapsena olen tuossa säässä kerännyt vispipuuron marjat ja kokenut, kuinka kylmyys läpäisee hyvällä tavalla mielen, tekee siitä raikkaan, keskittyneen, tarkkoihin luontohavaintoihin kykenevän. Kuljemme rauhalliseen tahtiin, sytytämme nuotion ja kerromme tarinoita eläimistä. Adela Pajunen on Sipoossa asuva biologi, tietokirjailija ja terveysmetsäkouluttaja. Tänä syksynä voit seurata muuttoa Suomen Luonnon nettisivuilla, kun Pohjois-Karjalassa gps-lähettimen saaneet kurkinuoret Häröliina, Harmaa, Laika ja Soma lähtevät ensimuutolleen . Merkillisesti nuotioillat ovat usein syksyjeni valoisimpia hetkiä. Tuntuu hyvältä tietää, että saan sienistä D-vitamiinia, B-vitamiineja ja valkuaisaineita, jotka auttavat jaksamaan talven aikana. Kuljemme rauhalliseen tahtiin, sytytämme nuotion ja kerromme tarinoita eläimistä. Syyskuussa tunturin avopaljakka on usein maaruskasta karmiininpunainen. syyskuuta. Kurkien syysmuutto on vuosi vuodelta näyttävämpi tapahtuma. Seuraan valon vähenemistä yhdessä Terveysmetsä-ryhmäni kanssa. Muuton keskimääräinen huippu on silti pysynyt samassa kohdassa, 24. Kasvin marja on suuri, halkaisijaltaan yli sentin kokoinen. Jo lyhyessä ajassa sienestäessä koen ajantajuni katoavan ja tunnen humahduksen kaltaisen rentoutumisen tunteen, kun aktiivisuus siirtyy aivokuorelta sisempiin, primitiivisiin osiin. Merkillisesti nuotioillat ovat usein syksyjeni valoisimpia hetkiä. Se värjää maisemaa matalina, punaisina mattoina myös alempana tunturikoivikoissa. 2 RETKEILEN PIMEÄSSÄ. 3 NAUTIN KYLMÄSTÄ
Yhdeltä reviiriltä tarvitaan useita näytteitä, jotta tiedetään elääkö alueella susipari vai lauma. Susien ulosteiden keruuseen dna-näytteiden saamiseksi voi osallistua kuka tahansa. ”Läntisessä Suomessa on jo kokemusta vapaaehtoisten näytekerääjien verkostoista, ja nyt haluamme rakentaa vastaavanlaiset verkostot myös muualle Suomeen”, kertoo SusiLife-hankkeen tieteellinen johtaja, Luken tutkimuspäällikkö Katja Holmala. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA N IK O PE KO N EN / VA ST AV AL O L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Tavoitteena on saada näytteet kaikilta Suomen susireviireiltä. Lisätietoa hankkeesta sekä koulutuksesta näytteiden kerääjille löytyy verkkosivuilta www.susilife.fi Susien dna-kartoitus laajenee Vapaaehtoisten apua kaivataan susikannan koon arvioinnissa käyte. ”Toinen haaste on se, että meillä syntyy uusia ja sammuu vanhoja reviirejä, mikä vaikeuttaa suunnittelua”, hän lisää. ävien dna-näy. ”Täyteen kattavuuteen pääsemisessä on haastetta”, Holmala sanoo. Tyypillisesti dna-näyte saadaan suden ulosteesta. Viime talvena näytteenottoa saatiin laajennettua niin, että 90 prosentilta tunnetuista susireviireistä oli ainakin yksi näyte. Tähän kaivataan apua ihmisiltä, jotka liikkuvat suden asuttamilla seuduilla. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi LUONNONVARAKESKUKSEN ja Suomen riistakeskuksen uudessa hankkeessa laajennetaan susien dna-näytteiden keräämistä. Susien dna-näytteitä on kerätty vuodesta 2015 alkaen. eiden keräämiseen. Koulutus ei sido osallistumaan näytekeruuseen. Laadukkaat näytteet saatiin 70 prosentilta reviireistä. Tulevan talven tavoitteena on kartoittaa reviirit, joilla elää lisääntyvä pari tai lauma, eli tunnistaa alueet, joilla susien määrä tulee todennäköisesti kasvamaan. SusiLife -hankkeen tuoman lisärahoituksen turvin Luonnonvarakeskus (Luke) voi analysoida entistä enemmän dna-näytteitä susikannan koon arvioimiseksi. Näytteiden keruuseen opastava verkkokoulutus järjestetään lokakuussa 2020. Ulosteiden keruu alkaa marraskuun alussa ja jatkuu talven yli helmikuun 2021 loppuun saakka. Aikaisemmin Luken työntekijät ovat keränneet näytteet maan itäosista
Sitä miten suojelualueet auttavat lintuja, ei tarkasti tiedetä. Muovihiukkasia löytyi sekä järvistä että merestä pintavesistä pohjaan saakka. ”Dna-näy. Tällaisen kanta-arvion tulee syntyä yhteistyönä, jolloin se toimii myös työkaluna kon. eiden pohjalta. RK Typpioksidia syntyy liikenteen ja teol lisuuden päästöinä. ”Suojelualueet puskuroivat ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Se happamoittaa luonnonympäris töjä ja aiheuttaa hengitettynä yskää ja nuhaa. Koska muovit ajan myötä pilkkoutuvat pienemmäksi, muovia löytyy sitä enemmän, mitä pienempiä hiukkasia kyetään tutkimaan. Vapaaehtoistyö on kustannustehokas tapa kerätä susista tietoa, kun sitä osataan tulkita oikein, ja ott aa huomioon siihen liitt yvät erityispiirteet. eisiin luotetaan enemmän kuin muuhun arviointityöhön.” Suojelualueet auttavat ilmaston muuttuessa Poikkeustila puhdisti ilmaa – hetkellisesti Mikromuovia lähes kaikissa vesissä Muovi ja kierrä tyskumi aiheuttavat selkärangattomille eliöille vähin täänkin stressiä. . . Yleisin luonnosta löytyvä muovi on polyeteeni, joka on maailman käytetyin muovilaatu. Maaliskuun 18. ämiseksi tarvitaan kanta-arvio, johon luotetaan. KU VA VE IK KO SO M ER PU RO / LU KE SusiLifehankkeen tieteellinen johtaja, Luken tutkimuspäällikkö Katja Holmala Mikromuovia esiintyy kaikkialla Suomen luonnossa, Itä-Suomen yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen juuri valmistunut selvitys paljastaa. ”Valkoselkätikan osalta osoitimme, että suojellut elinympäristöt estävät lajin katoamisen Suomen luonnosta.” RK. ”Suojelualueilta löytyy vanhaa metsää ja luonnontilaisia soita, joita ei esimerkiksi Etelä-Suomessa juuri muualla ole”, Lehikoinen kertoo. Suurimmat vähenemiset typpioksidipitoisuudessa nähtiin Espoossa, Kaarinassa, Kuopiossa ja Tampereella. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että suojellut elinympäristöt ovat laadultaan parempia. Pienet plankton eliöt voivat kuolla muovin haitallisten yhdisteiden, kuten PAHyhdisteiden, aiheuttamaan myrky tykseen. Mikromuoveja löytyi kaikista tutkituista vesieliöistä, eli sinisimpukoista, pohjaeläimistä ja kaloista. Ihmisten ja susien välisen kon?liktin lievi. Suurpetojen havainnointijärjestelmämme on uniikki koko maailmassa. iktien lievitt ämisessä. RK Ilmaston lämmetessä monien lintulajien kannat vetäytyvät pohjoiseen, mutta suojelualueilla ne esiintyvät runsaampina kuin alueiden ulkopuolella, paljasti tuore Helsingin yliopistolla tarkastettu väitöskirjatutkimus. Sen johdosta liikenne väheni ja ilmanlaatu parani. Dna-näytt eiden avulla saadut tulokset susikannan koosta ovat saaneet positiivista vastakaikua kanta-arviota kriitt isesti tarkastelevien tahojen silmissä. Saamme kokonaiskuvan susikannan koosta havaintojen, gps-pannoitusten ja dna-näy. Lisäksi mitä tiheämpi suojelualueverkosto on, sitä voimakkaampi on alueiden puskurointikyky”, kertoo juuri väitellyt Petteri Lehikoinen. Erityisesti ilman typpioksidipitoisuus putosi enimmillään yli 60 prosenttia verrattuna vastaavan aikajakson keskimääräisiin päästöihin vuosina 2017–2019, Ilmatieteen laitos raportoi. Järjestelmä tuott aa meille paljon havaintoja. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . päivä Suomessa alkoi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila
TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA H AN N U H U TT U EKOLOGIA Alkukesän lämpö helli metsäkanalintuja Metsäkanalinnuilla on ollut viime vuosiin nähden keskimääräinen pesimävuosi. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Hyvä mustikkavuosi liho. EKOLOGIA Metsokin lihoo mustikalla Kuten karhu, metsokin lihottaa itsensä talvikuntoon mustikoiden avulla, vaikka se ei talviunta nukukaan. 12 suomenluonto.fi. aa metsot talvea varten, kanalinnuilla keskimääräinen pesimämenestys. Siten mustikkasadon runsaus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka hyvin metsot selviävät talven yli, Forest Ecology and Management -lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa. Näin käy, kun kukko on soitimella, ja erityisesti silloin, kun naaras saapuu paikalle, Behavioral Ecology -lehti kertoo. Mitä pidemmät kulmat, sitä enemmän kukon veressä on testosteronia. Kukko voi kuitenkin muuttaa kulmiensa kokoa hämmästyttävän nopeasti, jopa sekunneissa. Metsoja teerikannat eivät tosin ole yhtä vahvat kuin vuosituhannen alussa. Toisaalta heinäkuun epävakaat säät osin heikensivät poikasten selviytymistä, Luonnonvarakeskus tiedottaa. Alkukesän lämpö oli kanalintujen poikasille suosiollista, sillä hyönteisravintoa oli runsaasti tarjolla. Mustikoista saadulla energialla metso varautuu talven niukkuuteen. K ÄY T TÄY T YMINEN Teeren komeat punaiset kulmat Teerikukon komeat punaiset ”kulmakarvat” toimivat vihjeenä naaraalle kukon kunnosta
Laji kasvaa laakeilla sammaleisilla kallioilla lätäköissä ja tulvapaikoissa. Aiemmin on oletettu, että ympäristö vaikuttaa voimakkaasti sukusiitoksen haitallisuuteen. Koska yksilötason vaikutus on samanlainen populaatiokoosta riippumatta, pienet populaatiot kärsivät sukusiitoksesta suhteellisesti enemmän kuin isot. Omalla oksalla elämänpuussa Uudessa-Seelannissa elävä tuatara on Rhynchocephalia-lahkon eli alkuliskojen ainoa elossa oleva laji. ”Varpuset, joiden vanhemmat olivat puolisisaruksia, saivat elinaika naan keskimäärin 47 prosenttia vähemmän jälkeläisiä kuin sellaiset yksilöt, joiden vanhemmat eivät olleet sukua keskenään”, kertoo tutkijatohtori Alina Niskanen. Sekovarret ovat valkeahkoja, sentistä kolmeen pitkiä. Yli 100-vuotiaaksi elävän tuataran perimä on omalaatuinen yhdistelmä matelijoiden ja lintujen sekä nisäkkäiden, erityisesti nokkaeläinten, piirteitä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T SUKUSIITOS LYHENTÄÄ varpusen elinikää ja heikentää sen poikastuottoa elinympäristöstä riippumatta, tuore suomalais-norjalainen tutkimus osoittaa. Varpustutkimus julkaistiin PNAS-tiedelehdessä kesäkuussa. Elokuussa tiedelehti Naturessa julkaistu tuataran perimän kartoitus varmistaa, ett ä lajin lähimpiä sukulaisia ovat ensin mainitut. Suomesta tunnetaan vain yksi 1962 löydetty kasvupaikka Vätsärin erämaassa, jossa laji kasvaa yhä runsaana. PIIA AHONEN Ankeriaiden salakauppa rehott aa YK:n huumekaupan ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC) tuoreessa raportissa arvioidaan euroopan ankeriaan salakaupan laajuutta. Biologit ovat pitkään pohtineet, onko tuatara eniten sukua liskoille ja käärmeille, vai sitt enkin linnuille, krokotiileille ja kilpikonnille. RK JÄ ÄTIKKÖJÄKÄLÄ Siphula ceratites Jäätikköjäkälän puikkomaiset sekovarret muodostavat pystyjä ja tiheitä tuppaita. Europolin arvion mukaan pelkästään 2016–2017 poikasia salakuljetett iin EU:sta Kiinaan 100 000 tonnia. Jäätikköjäkälä on erittäin uhanalainen ja heikko leviämään uusille kasvupaikoille. Tuataran edustama sukuhaara on tutkijoiden laatiman evoluutiopuun mukaan kuitenkin erkaantunut liskojen ja käärmeidenkin esi-isästä jo noin 250 miljoonaa vuott a sitt en. Laitt oman kaupan keskus on Espanja, mutt a salakuljetusta on paljastunut kymmenestä Euroopan maasta. PIIA AHONEN Elinympäristö ei vaikuta sukusiitoksen haittoihin ”Sitten kun UPM vielä uudistaisi #biodiversiteetti -toimensa niin ettei uhanalaisten lajien elinalueita hakattaisi.” Greenpeacen metsävastaava Ma i Liimatainen kommentoi metsäyhtiö UPM:n liiketoiminnan uudistusta Twi erissä 30.8. RK TUNTEMATON KU VA T VE SA H U TT U N EN JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. 2011 alkaen on takavarikoitu 22 tonnia ankeriaanpoikasia. Norjan Helgelandin saaristosta kerätystä aineistosta käy ilmi, että yksilölle ei ole merkitystä myöskään sillä, minkä kokoiseen populaatioon se kuuluu
14 suomenluonto.fi Keisarikorento pyrähti kojun eteen Suomen kolmas keisarikorento yllä. usen Helsingin Viikissä. TEKSTI JA KUVAT VESA HUTTUNEN K O H TA A M I S I A. i Vesa Hu
Pohdimme, oliko molemmille ennennäkemätön laji viherukonvai keisarikorento. ELOKUU ON hyvää korentoaikaa, ja kojun edessä liiteli useita ruskohukan-, siniukon-, kirjoukonsekä ruskoukonkorentoja. Muutama sorsa puolisukelteli lutakon pohjalta syötävää, ruskosuohaukka liiteli hitaasti ruovikon yllä saalista etsien, ja kymmenpäinen varisparvi ajoi takaa Klobbenin metsäsaarekkeessa ensi kertaa pesineen merikotkan nuorukaisia. 3. Huomasin ruskeiden joukossa ison vihreän korennon. Viikin Pornaistenniemen kohdalla pistäydyin rannan katselukojussa tarkistamassa, olisiko lampareella mitään mielenkiintoista. Se oli naaras ja kuvien perusteella munimassa; koiras on väritykseltään sininen. Keisarikorentonaaras ase. 3. Parin metrin päässä kojusta olevilla kaatuneilla ruo'oilla oli useita ruskoukonkorennon naaraita munimassa. Kuten aina, molemmat pedot olivat liian kaukana kuvattaviksi. Korentoja lienee lennellyt myös muualla Suomessa, joka paikkaan ei vain riitä tarkkailijoita. elokuuta 2020 kohtaamani korento. 2. 1.. 2. Viikin Pornaistenniemen tarkkailukojun edusta on lintujen ohella hyvä korentopaikka. Keisarikorento on viime vuosina levittäytynyt kohti pohjoista. Jossain lähellä on ilmeisesti ollut myös koiras. Otin kuvan ja näytin sitä kameran näytöltä kojussa olleelle tutulle. ui lähelle munimaan. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 OLIN JUURI tullut kesälomalta ja pyöräilin pitkin Itä-Helsingin rantoja etsimässä kuvattavaa. Lennossa oli muun muassa siniukonkorentoja. Kolmas, ja ensimmäinen muniva naaras, oli Helsingin Pornaistenniemessä 1. 1. Heti seuraavana päivänä Paimiosta löydettiin Suomen neljäs yksilö. MAAMME ENSIMMÄINEN keisarikorento havaittiin Ahvenanmaan Lågskärilla heinäkuussa 2010 ja toinen Haminan Pahalamminsuolla kesäkuussa 2019. Kotona latasin kuvat kotisivuille, ja muutaman päivän kuluttua sain sähköpostionnitteluja keisarikorennosta
Suuri melontaretki Linkolan jäljillä 16 suomenluonto.fi. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT SANNA-MARI JA PANU KUNTTU Sanna-Mari ja Panu Kunttu meloivat Salosta Poriin Pentti Linkolan vanavedessä ja selvittivät mitä saaristolle on tapahtunut 46 vuodessa
”Teltta painui aivan kasaan”, hän kertoo. Sanna-Mari Kunttu melomassa lähellä määränpäätä, Poria. ”Meillä kaikilla oli tietysti sadevaatteet, mutta kun jatkuvasti sataa, vesi menee lopulta läpi”, Pentti Linkola muisteli syksyllä 2018. Ennusteista poiketen luotoryhmän kohdalla tuuli kuitenkin alkoi nousta ja ukkospilvet kohosivat taivaanrannassa. Kuntut joutuivat rantautumaan luodolle. Linkola tarkkaili ja laski lintuja, hänen vaimonsa hoiti pääosan tuhannen kilometrin soutumatkasta. Säät vaihtelivat rasvatyynestä myrskyyn. Lokakuussa 2018 haave lähti etenemään, kun Kuntut vierailivat Pentti Linkolan luona. Kesti kuitenkin vielä pari vuotta, ennen kuin Kuntut saivat järjestettyä aikaa seitsemän viikon melontaretkelle. Linkoloiden avioliitto oli ajautumassa karille, eikä Pentti kestänyt odotella tilanteen pahenemista. Niin kauan kuin ympäristösuunnittelija SannaMari Kunttu ja saaristoekologi Panu Kunttu olivat retkeilleet Saaristomerellä, he olivat haaveilleet melomisesta Linkoloiden suuren souturetken reittiä seuraten. Pidin kaksin käsin teltasta kiinni, ettei se lähde lentoon.” Tämä on yksi monista seikkailuista, joita Kuntut kokivat 51 päivän ja 1 129 kilometrin melontaretkellä Salosta Ahvenanmaan ympäri Poriin. Kun Kuntut lähtivät matkaan Jurmosta kohti Utön saarta, keli oli hyvä. Kun päästiin saareen, Aliisa ja tytöt etsivät lintuja Pentin rengastettavaksi. ”Aseman emäntä otti lapset hoitoonsa, kovasti säälitellen”, Linkola kertoi. Kun koko perhe oli jälleen kerran sateiden takia likomärkinä, he pelastautuivat merivartioasemalle Ahvenanmaan eteläpuolella. Linkoloiden suuresta soutumatkasta tuli koettelemus, josta ennätyksellisen runsaat sateet tekivät vielä raskaamman. suomenluonto.fi 17 K ahdeksas heinäkuuta Sanna-Mari ja Panu Kunttu pakenivat nousevaa ukkosmyräkkää pienelle Gaddarnan luotoryhmälle Pohjoisen Itämeren laidalla. ”Miten valtava tukkasotkakanta silloin oli, samoin lapintiirojen määrät”, Linkola muisteli 2018.. ”Tietysti vaatteet kuivatettiin, ja oltiin me yksi yökin asemalla.” Suuria muutoksia linnustossa Saaristo yllätti Pentti Linkolan linturunsaudellaan. Kun Sanna-Mari pystytti telttaa, ukkospilvestä purkautui voimakas laskuvirtaus. Linkolan matkalla mukana olivat vaimo Aliisa sekä suurimman osan matkaa myös 10ja 12-vuotiaat tyttäret Leena ja Mirjami. Matkan tarkoituksena oli toistaa lintulaskennat, joita Pentti Linkola perheineen teki kesällä 1974. ”Tosi kova tuuli kesti muutaman minuutin. Tuuli yltyi ja pilvet lähestyivät. Linkola antoi heille merikorttinsa, joihin reitti oli piirretty, sekä 109 sivua koneella puhtaaksi kirjoitettuja lintuhavaintoja. Siispä souturetkelle. Kävi ilmi, että asemalla oli Pentille tuttuja merivartijoita Signilskärin lintuaseman ajoilta. Sadekesä 1974 Pentti Linkolan elämäkerran mukaan souturetkessä ei ollut kyse pelkästään saaristolinnuston seurannasta ja lintujen rengastuksesta
”Halikonlahdella täytyi olla satoja pareja ... ”Meloimme monta päivää ulos Salosta, joka on aikamoista ruovikkoränniä. Vuosittaisten laskentojen järjestäminen näin suurella alueella vaatisi paljon työtä. Tarkempaa tietoa linnustosta on saatu säännöllisten seurantojen avulla. Emme nähneet yhtään nokikanaa. Pian Kuntut kuitenkin huomasivat, ettei kaikki ollut kuten Linkoloiden retken aikaan. Myös Kunttujen matka alkoi hyvissä merkeissä 11. Turun saaristossa on laskettu lintuja vuosittain 1993 alkaen. ”Tämä kertoo paljon ympäristönmuutoksesta”, Panu Kunttu sanoo. kesäkuuta 2020. Kuntut eivät myöskään nähneet Halikonlahdella yhtään keltavästäräkkiä, punasotkaa, heinätavia tai haapanaa. Suorien johtopäätösten vetäminen tietyn lajin kannan kehityksestä ei tietenkään ole mahdollista ainoastaan kahden 46 vuoden välein tehdyn meriretken perusteella. Myötätuuli vauhditti matkaamme ja ilo kupli mielessä. Nyt tämä vuosia mielessä ollut tutkimusretki toteutuu!”, Panu hehkutti päiväkirjassaan. Havaitut muutokset vaativat tuekseen muitakin tietoja. ”Eilinen lähtöpäivä meni epätodellisessa, hurmioituneessa tunnelmissa. Linkola näki keltavästäräkkejä ”siellä täällä Halikonlahden niittymailla” ja muutamia kymmeniä haapanoita ja punasotkia kutakin, sekä niiden poikueita. Pentti näki satoja.” Saaristosta löytyy edelleen vanhoja kalastajien majoja.. Näitä laskentoja täydentävät yksittäisten lintuharrastajien havaintosarjat saaristosta 1940-, 1960ja 1970-luvuilta alkaen. Noin vuosikymmenen välein tehtävien valtakun”Emme nähneet yhtään nokikanaa. Toisaalta Linkoloiden ja Kunttujen meriretket ulottuivat paljon laajemmalle alueelle, Ahvenanmaalle ja Selkämerelle saakka. Parhailla paikoilla tuskin 30 metriä pesien väliä”, Linkola kirjasi havaintovihkoonsa. 18 suomenluonto.fi Salosta, Halikonlahden pohjukasta alkanut matkan alkutaival oli nokikanojen valtakuntaa. Pentti näki satoja”, Panu Kunttu ihmettelee
Suuret pilkkasiipipoikueet ovat kadonneet. Merikotka on toipunut ympäristömyrkkyjen aiheuttamasta romahduksesta. Kanahaukkasaarella Kesäkuun 18. Hälyttävää on, että taantumisen tärkeintä syytä ei tiedetä. Vieraat olivat saapuneet yllättäen. Se on erittäin uhanalainen, ja lajin kanta on puoliintunut viime vuosikymmeninä. Riskilöiden määrä läntisellä Ahvenanmaalla on kaksinkertaistunut 35 vuodessa. Myös ruokit ovat pärjänneet hyvin ja niiden määrä on lisääntynyt. Valtaosalla lajeista kanta on vakaa tai kasvussa, ja esimerkiksi tukkakoskelo, punasotka ja selkälokki ovat Turun saaristossa pärjänneet paremmin kuin muualla Suomessa. Tänä kesänä Kunttujen laskemassa suurimmassa räyskäkoloniassa oli 9 paria ja selkälokkikoloniassa 23 paria. Niitä olivat muun muassa valtakunnallisestikin harvinaistuneet peltosirkku, varpunen, jouhisorsa, punasotka ja riekko. Suurimmassa Kunttujen näkemässä tukkasotkaparvessa oli 27 lintua, kun taas Linkola laski useita 100–300 linnun kertymiä. Panu Kunttu kertoo, että heidän näkemässään suurimmassa poikueessa oli 14 untuvapalloa. Valitettavasti häviäjiä on enemmän kuin voittajia. ”Pentti oli tuonut tuliaisiksi itse tekemiään särkisäilykkeitä”, Panu Kunttu kertoo. 1970-luvun jälkeen moni muukin laji, kuten kyhmyjoutsen, harmaasorsa ja harmaahaikara ovat runsastuneet. Ruokkilinnut ovat ilahduttava poikkeus. Siellä oli huuhkajan pesimäkallio ja kanahaukkametsä. Vieraille oli puolestaan tarjottu silakkaa ja uusia perunoita. Huuhkajakalliolta löytyi vain saalistähteitä, sillä poikaset olivat jo jättäneet pesän. Kunttujen melontaretki oli edennyt Hiittisten saariston pohjoisosiin. Vaikka monen lajin tulevaisuus näyttää epävarmalta, Turun saariston säännöllisten lintulaskentojen mukaan suurin osa lajeista ei ole välittömän uhan alla. Positiivisiakin uutisia onneksi on saatu. Stjernberg muisti tapaamisen hyvin. Linkola näki myös mahtavan 73 pilkkasiiven poikasen lastentarhan. He olivat sopineet tapaamisen Monica Stjernbergin kanssa, jonka mökillä Linkolatkin vierailivat. 1970-luvulla Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä pesi 23 merikotkaparia, nykyisin pareja on 360. Suurimmassa ruokkikoloniassa Pohjois-Ahvenanmaalla pesii jopa 3 000 lintua. Pentti Linkola näki sadan linnun selkälokkija räyskäkolonioita. ”Toki tiesin linnustosta paljon, kun olen täällä koko aikuisikäni liikkunut, mutta kun nyt laskin joka ikisen lajin ja joka ikisen yksilön, niin kyllähän se oli aika silmät avaava kokemus”, Panu Kunttu sanoo. Pentti Linkola näki 26 lintulajia, jotka Sanna-Mari ja Panu Kuntulta jäivät näkemättä. Muuta maata parempi tilanne voi johtua monestakin seikasta, mutta osin siihen on vaikuttanut aktiivinen suojelutyö. Kanahaukalla oli kaksi pesää samassa puussa. Toisaalta monet yhdyskunnissa pesivät linnut ovat taantuneet. Nykyihmisen elämä muuttaa linnustoa epäsuorasti muun muassa ilmastonmuutoksen, rehevöitymisen, rakentamisen sekä veneja laivaliikenteen kautta. Vieraspetojen, erityisesti minkin pyynnin tiedetään auttaneen alueella pesiviä tukkasotkia, pilkkasiipiä, lapaja sinisorsia, tyllejä, karikukkoja, merikihuja, lapintiiroja sekä kalalokkeja. ”Loistobiotoopilla isoissa kuusissa (pääpuu tervaleppä) vanhentunut pesä A noin 10 metrissä ja noin 15 metrissä pesä B”, Linkola kirjasi haukoista havaintoSaaristolinnusto muutoksessa LINTUJEN VAINO ja kestämätön metsästys ovat nykyisin saaristossa miltei historiaa, mutta ihmisen vaikutus saaristolinnustoon on kasvanut suuremmaksi kuin koskaan ennen. M AR KU S VA RE SV U O AN TT I H AL KK A. Siihen ovat vaikuttaneet ainakin vieraslajit supikoira ja minkki sekä ilmastonmuutos. Vähenemisestä kertovat myös yksilömäärät. Läntisen Ahvenanmaan riskilöiden määrä on kaksinkertaistunut sitten 1980-luvun puolivälin ja Saaristomerelläkin kanta on kasvussa. Linkolat retkeilivät Monican ja hänen miehensä, merikotkatutkija Torsten Stjernbergin kanssa naapurisaarella. suomenluonto.fi 19 nallisten lintuatlaslaskentojen perusteella tiedetään, että esimerkiksi nokikana on taantunut Ahvenanmaalla ja saaristossa
Kesäkuun helteet koettelivat melojia. Kiroilin mielessäni sitä, että ravinnepäästöjä ei saada Itämerellä kuriin.” Vastatuulta Kesäkuun lopussa Kuntut kokivat reissun pahimman takaiskun. Tämä metsä on yhä pystyssä, ja osa saaren metsistä suojeltu. Sanna-Mari Kunttu kirjoitti päiväkirjaansa 23. ”Panu otti tujumpaa kipulääkettä. Metsien laji hömötiainen jäi näkemättä. Kuntut näkivät välisaaristossa useita avohakkuita. Kaikkialla saaristossa tilanne ei ole yhtä hyvä. Olin käynyt uimassa jo viisi kertaa ennen kuin pääsimme lähtemään matkaan. LähKesäkuun lopussa Kuntut kokivat reissun pahimman takaiskun. 20 suomenluonto.fi vihkoonsa. Monica Stjernbergin tapaamisen jälkeen Kunttujen melontaretki jatkui kohti Vänön saarta. ”Metsäsektorilla on erityisiä projekteja, missä pyritään tehostamaan saaristometsien hyödyntämistä. Pesässä B oli yksi muna. Linkola kirjasi hömötiaisista ”yllättävän paljon havaintoja” ja mainitsi sen olevan sisäja välisaaristossa näkyvämpi laji kuin sisämaassa. Siellä puuvarantoja on vielä jäljellä. Sinilevät nousivat pintaan ja muodostivat iltapäivästä rannoille paksun liisterin, joka tarttui rantautuessa kajakkiin ja jalkoihin. Kun Panu oli rantautumassa lintuluodolle, hän kaatui ranteensa päälle. Tulemme jäämään aikataulusta jälkeen. Suppilopilviä ja raju ukkospuuska Gaddarna -luodoilla.. kesäkuuta: ”Aurinko kärvensi teltan kuumaksi, joten oli pakko herätä kello kuusi ja mennä uimaan. Jo muutaman tunnin päästä auringon kivutessa ylemmäs alkoi tukaluus olla päällimmäinen tunne. Melominen ei kipeällä kädellä onnistunut. Pentti ei suostunut yöpymään sisällä mökissä, vaan nukkui pihalla soputeltassa. Hakkuut ovat yksi tekijä, joka on vaikuttanut ja tulee lähitulevaisuudessa vaikuttamaan saariston linnustoon ja muuhun monimuotoisuuteen”, Panu Kunttu sanoo. Kanahaukkaja huuhkajasaarella vietetyn retkipäivän päätteeksi Linkolat jäivät Stjernbergien mökille yöksi. Pelko retkemme keskeytymisestä on läsnä, sillä käsi on todella kipeä, ja lähipäivien sääennuste lupaa navakkaa vastatuulta