Seurasimme mäyräperhettä, jonka neljä pentua nousi pesäluolan suojasta PESÄSTÄ MAAILMALLE 19.9.2019 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 7 | 2 19 M IT E N IT Ä M E R I V O I. Seurasimme mäyräperhettä, jonka neljä pentua nousi pesäluolan suojasta nuuhkimaan ulkomaailman ihmeitä. T U R U N S U D E T . RUSKAN VÄRIT yhä arvoitus Dna ratkaisi VANHAN SUSIKIISTAN 7. S U O M A L A IS T E N H IIL IJ A L A N JÄ L K I. M Ä Y R Ä N P E S Ä N E L Ä M Ä Ä . R E T K E L L Ä R IT A JÄ R V E L L Ä . ILMASTONMUUTOS ja tunteet Miten ITÄMERI VOI. M IK Ä A V U K S I Y M P Ä R IS T Ö A H D IS T U K S E E N . R U S K A N V Ä R IT
Katseita välttelevä haikara piileksii ruokaillessaan ruovikon sisään jäävissä poukamissa. A L K U S Y K S Y Valkea välähdys KUVA ARI KUUSELA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES VESIRAJASSA kahahtaa kun korea jalohaikara nousee siivilleen. Lyhyen lennon jälkeen lintu putoaa nopeasti takaisin ruovikkoon.
A N N E ST O LT IL KK A LA ST U M Ä KI 14 Itämeren terveystarkastus Lähdimme tutkimusalus Arandalle selvittämään mitä ulapalle kuuluu. 24 Suden hammas Vitriinissä pölyttyneen sudenhampaan dna:n tutkimus toi pitkään kaivatun tiedon. 44 Ruskan arvoitus Värejä on pidetty sivutuotteina ja puolustusaineina, mutta onko selitys toisaalla. 4 SUOMEN LUONTO 7/2019 4 SUOMEN LUONTO 7/2019 Sisällys 7/2019 14 TU O M A S H EI N O N EN 32 56 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Amazonia 31 Kolumni: Joel Haahtela 51 Vahtikoira 58 Homo sapiens: Sanni Orasmaa 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja Mäyränpentujen päivään kuuluu leikkiä, ympäristöön tutustumista ja oman ravinnon hankkimisen opettelua. IS TO CK PH O TO IS TO CK PH O TO 38 38 Jääkarhunkin kohtalo voi aiheuttaa ympäristöahd istusta. Sen saivat mäyränpennut aistia ensi kertaa. 52 Erämaan tuntua Sastamalan Ritajärven alueella voi tutustua pirkanmaalaiseen metsäja järviluontoon. Miten taakkaamme voisi keventää?. Itämeri voi vielä toipua, jos ravinnepäästöt saadaan kuriin. Raskas jalka Ilmastonmuutos haastaa suomalaiset elämäntapojen muutokseen. 38 Kun on tunteet Ympäristöahdistukseen auttaa toiminta ja oleilu luonnossa. 56 Tekojemme jäljet Jokaisen suomalaisen hiilijalanjälki vastaa tuhansia grillihiilisäkkejä vuodessa. TU O M A S H EI N O N EN Miltä kesä tuoksuu. 32 Mäyrän pesällä Luontokuvaaja Tuomas Heinonen seurasi mäyräperheen elämää
no. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 7/2019 SUOMEN LUONTO 5 www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi JU H A SU LIN / VA ST AV A LO 44 Ruskan värit ovat tutkijoille yhä arvoitus. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho 050 414 4257 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Anna Tuominen 050 469 3662 Laura Salonen (perhevapaalla) Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Kannen viirukuonon kuvasi Tuomas Heinonen.. 78. www.climatecalc.eu Cert. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI Mäyränpentujen elämään tutustutaan sivuilla 32–37
Liekö siitä lähtöisin koskelo-nimikin. Se on niin upea ilmestys, että sitä kannattaa etsiä. Juuri nyt on kuitenkin meneillään tutkimus, jossa selvitetään muun muassa sitä, miten kauas korvameduusat leviävät lisääntymisalueiltaan. Lisää meduusoista ja muista ulapan asukeista tämän lehden sivuilla 14–22. ANN A RIIK ON EN Syyskiireitä. Helppoa löytäminen ei kuitenkaan ole, sillä harvinainen kämmekkä kukkii monella elinpaikallaan vain kerran kymmenessä vuodessa. 6 SUOMEN LUONTO 7/2019 HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Myös korvameduusat ilmestyvät alkusyksyllä joukolla Suomen rannikkovesille. Kaiken touhuilun ja talveen valmistautumisen keskellä löytyy aina kiinnostavaa havainnoitavaa. Syyskuussa kaivaudutaan, koteloidutaan, siemennetään, tankataan, varastoidaan, keräännytään, vaelletaan ja lähdetään muutolle. KU VA K A RI LE O KU VA K A RI LE O Suomessa korvameduusa pystyy lisääntymään lähinnä vain Saaristomeren keskija eteläosissa. Juuri nyt kyyhkyt alkavat jättää pihapiirit, valotolpat ja antennit. Nahkiainen on koskelolle tuhti toiveateria. Toinen eriskummallinen otus, nahkiainen, nousee syksyllä jokiin ollakseen valmiina keväiseen kutuun. Tulee haikea olo, kun ne kokoontuvat peltoaukeille ja voimalinjoille isoiksi parviksi ruokailemaan ja odottamaan suosiollisia muuttosäitä. Pohjaan kiinnittyneistä polyypeista keväällä kuroutuneet pikkumeduusat kasvavat kokoa ja lisääntyvät loppukesällä tuottaen toukkia, jotka pohjaan kiinnittyessään kehittyvät polyypeiksi ja aloittavat kierron alusta. Kaiken pitää osua kohdalleen: metsänemä pitää kylmistä talvista, mutta kukkii todennäköisimmin lämpimien ja sateisten keväiden jälkeen. PÄÄKIRJOITUS MINULLE eräs rakkaimmista pihalinnuista on sepelkyyhky. Usein kukinta tapahtuu vain kertaalleen, eikä kukkia enää tulevina vuosina löydy lainkaan. Niiden nousun paljastaa isokoskeloiden kerääntyminen koskien suvannoille. Arvoituksellinen kämmekkä, metsänemä, kukkii elo– syyskuussa varjoisissa metsissä. Ei tiedetä, johtuvatko aika ajoin runsaat esiintymiset meillä enemmän tuulien ja virtausten kauempaa tuomista yksilöistä, vaiko runsaammasta lisääntymisestä omalla rannikollamme. Koko eliökunnalla tuntuu olevan kiire. Meduusojen määrä vaihtelee vuosittain melkoisesti
Yöksi ne siirtyvät usein vesistöjen rannoille tai saariin suojaan pedoilta. Se selviää Ilmatieteen laitoksen vanhoista tilastoista: ilmatieteenlaitos.fi/mennytsaa-ja-ilmastotilastot T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Kuuntele nuoren kurjen laulua TÄHÄN AIKAAN VUODESTA kasvukausi on tavallisesti päättynyt maan lounaisrannikkoa lukuunottamatta. Aikuiset naaraat ovat selvästi koiraita rotevampia ja pitkäsiipisempiä. kasvukausi on tavallisesti päättynyt maan lounaisrannikkoa lukuunottamatta.. VINKKI Hallakehrääjän aikuiset eivät käytä mitään ravintoa, mutta sekä naaras että koiras tulevat valolle. Pihavalot, seinät ja parvekkeet ovat hyviä paikkoja lajin etsintään. Etsi syksyn myöhäinen lentäjä VALTAOSA PERHOSISTA on lopettanut syys–lokakuussa lentonsa, mutta on sellaisiakin lajeja, jotka vasta aloittavat. Termisen talven alku, eli päivän keskilämpötilan tipahtaminen nollan alapuolelle, on eri asia. ”Nuoret, tänä kesänä syntyneet linnut pitävät nyt piiskutuksilla yhteyttä sisaruksiinsa ja vanhempiinsa, ja vanhemmat tunnistavat ne äänestä”, Alhainen sanoo. 14.10. ”Nuorten kurkien ääni on semmoinen – pssSSSsst, pssSSSsst – kuin piiskan sivallus”, kertoo kurkia yli 40 vuotta seurannut Jouko Alhainen. ”Aikuisten äänekkääseen lauluun ne eivät vielä pysty. Ilmaston lämpeneminen myös lyhentää termistä talvea: Viime syksynä 2018 se alkoi YläLapissakin vasta 19. Vasta helmi–maaliskuussa talvehtimispaikoilla, kun lintujen poskille ilmestyy tummia höyheniä, niille tulee äänenmurros.” Nuorten lintujen oma ääni onkin kuultavissa parhaiten juuri nyt, syksyllä. Hallakehrääjä on kookas, 32–44 millin kokoinen, ja elää toukkana lehtipuilla. Ulkotöiden on pitänyt olla tehtynä ja sisätyöt ovat alkaneet. TYRNI VASTA KYPSYY, JA OKSIEN ULOIMMAT MARJAT PÄÄTYVÄT PIIKKEJÄ PELKÄÄMÄTTÖMIEN LINTUJEN SUIHIN. Se nousee lentoon iltahämärällä vasta syyshallojen alettua. SYYS-LOKAKUUSSA PUOLUKAN SATOKAUSI ON PARHAIMMILLAAN. Keväällä takaisin Suomeen palaavat esiaikuiset ääntelevät jo vähän eri tavalla, vaikka niidenkin laulu on sukukypsien lintujen huutoa pehmeämpi. ”Aikuiset myös vastaavat, mutta niin matalalla äänellä, että sitä me emme kurkiaurasta kuule.” VINKKI Syysmuuton aikana parhaita kurkien tarkkailupaikkoja ovat sänkipellot, joille kurjet kerääntyvät päivisin ruokailemaan. lokakuuta. on talvipäivä, se päivä, johon talven alku on sijoitettu kansanperinteessä. VINKKI Mietitkö, millainen ilma oli esimerkiksi vuonna 1901. 7/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri S yys–lokakuun taitteessa suurimmat kurkijoukot lähtevät muutolle, eikä niitä voi olla huomaamatta. Vähintään kirkuvan laulun kuulee, kun suurten lintujen aurat soutavat arvokkain siivenliikkein kohti etelää. MYÖS VARIKSENMARJAT JA PIHLAJANMARJAT OVAT VIELÄ LINTUJEN JA MUIDEN ELÄINTEN POIMITTAVISSA, SAMOIN KARPALOT. Nyt on paras aika etsiä hallakehrääjää. Äänekkäästi huutavat linnut ovat aikuisia kurkia, mutta myös nuoret kurjet ääntävät
LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Punajalkahaukat yllättivät T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Kaakosta saapuneet punajalkahaukat ovat lintukesän 2019 loppuhuipennus. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA DICK FORSMAN 8 SUOMEN LUONTO 7/2019 Nuorella punajalkahaukalla on harmaan ruskea selkä vaalein suomukuvioin, juovainen kellanvaalea rinta, valkoinen poski ja kellanruskea päälaki.. Punajalkahaukkoja uhkaavat elinympäristöjen hupeneminen, tehomaatalous ja maatalouden torjunta-aineet. TIESITKÖ
Kierteleviä haukkoja nähdään vuosittain, mutta nyt havaintoja ilmoitettiin päivässä suunnilleen saman verran kuin tavanomaisena vuonna yhteensä, ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Taantumisen vuoksi laji on maailmanlaajuisesti silmälläpidettävä. Suomenlahdella veden laatu on parantunut. Suomesta tunnetaan kuusi varmaa satunnaispesintää 1885–2003. Viikon mittaan BirdLife Suomen Tiira-lintutietokantaan raportoitiin etenkin Varsinais-Suomesta Etelä-Karjalaan yli 300 havaintoa yli 500 yksilöstä, osa samoista. Tänä vuonna käynnistyi vesiensuojelun tehostamisohjelma, joka lupaa parantaa Itämeren ja sisävesien suojelua historiallisen suurella panostuksella. Pohjanlahden ulkorannikon tila on sen sijaan heikentynyt. Sisämaassa vesistöjen kunto on pysynyt pääosin ennallaan verrattuna edelliseen arvioon vuodelta 2013. Tuulija nuolihaukkaa muistuttava laji pesii Romaniasta Baikaljärvelle ulottuvalla vyöhykkeellä. Riskejä pohjavedelle ovat esimerkiksi teollisuuden pilaamat maa-alueet, teiden suolaaminen ja vanhat torjunta-ainejäämät. Haukoista huomattiin takuulla vain murto-osa, joten todellinen määrä ylittänee tuhat. Vesistöjen kunto arvioidaan kuuden vuoden välein. Äkilliset invaasiot, jollaisia Suomeenkin yltää vain vuosikymmenten välein (viimeksi 1982, 1996 ja 2005), ovat punajalkahaukalle tyypillisiä elo–syyskuun vaihteessa, jos pesinnät ovat onnistuneet ja helteiset etelävirtaukset vallitsevat. 87 PROSENTTIA järviemme pintaalasta ja 68 prosenttia jokivesistämme on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. harvinaiseen huipennukseen, kun kiikariväki huomasi etelärannikon tuntumassa yhtäkkiä useita kymmeniä nuoria punajalkahaukkoja. Euroopassa elää 30 000–65 000 paria, viidesosa maailman kannasta. 3800 POHJAVESIALUETTA oli myös mukana arviossa. Suuret järvet ja Pohjois-Suomen vesistöt ovat parhaimmassa kunnossa. n REHEVÖITYMINEN VAIVAA EDELLEEN VESISTÖJÄMME SUOMEN jokia, järviä ja merialueita vaivaa edelleen rehevöityminen. Laajat alueet Perämereltä Selkämerelle ovat nyt tyydyttävässä tilassa, kun ne edellisessä arviossa olivat vielä hyvässä kunnossa. 6875 JÄRVEN, joen ja rannikkovesialueen tila selvitettiin ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen tuoreessa arviossa. Monet pienet järvet ja rannikkoalueiden joet kärsivät rehevöitymisestä ja liettymisestä. Vesiä rehevöittävät muun muassa maaja metsätalous, kaupunkien kuormitus, turvetuotantoalueet ja turkistarhaus. Huonoimmassa tilassa ovat Eteläja LänsiSuomen vesistöt. Punajalkahaukat pesivät yleensä 20–200 parin ryhmittyminä, usein mustavarisyhdyskuntien tyhjissä risupesissä. Itsenäistyneiden poikasten hajaantuminen satoja kilometrejä ennen varsinaista muuttolentoa Lounais-Afrikan savanneille voi vähentää kilpailua ravinnosta ja saalistuspaikoista. Niistä yhdeksän prosenttia oli riskialueilla, joissa ihmistoiminta uhkaa pohjaveden hyvän tilan saavuttamista. Kiertely myös edesauttaa uusien pesimäseutujen löytämistä. 7/2019 SUOMEN LUONTO 9 TII N A TU O M A A LA / VA ST AV A LO LINTUKESÄ loppui 29.8. Tähän viittaavat poikkeukselliset, syksyistä suuremmat haukkajoukot Länsi-Euroopassa joinakin keväinä. RIIKKA KAARTINEN Tuusulanjärveä yritetään kunnostaa kuormitusta vähentämällä.
Lehtokertut, joiden rasvavarastot ovat huvenneet, nukkuvat levähdyspaikoilla pää työnnettynä höyhenpeitteen sisään. Parvien äänet ovat niin voimakkaita, että ruotsalaiset pitivät niitä 1990-luvun alussa merkkeinä sukellusveneistä. Ihmisen veden alle synnyttämä melu voi olla eläimille haitaksi, sillä se voi esimerkiksi häiritä viestintää. Meribiologit selvittivät pian syyksi silakan kaasuviestinnän. Laaja huomio ja Ranskan BirdLifen vetoomus tehosi. Asevoimien kiinnostus vedenalaisiin ääniin on yksi syy siihen, että kalojen ja varsinkin merinisäkkäiden äänistä tiedetään nykyisin jo melko paljon. Kun tutkijat soittivat lehtokertuille pedon lähestymistä matkivia ääniä, pää ylhäällä nukkuneet havahtuivat nopeammin kuin päänsä höyheniin piilottaneet. (RK) Kirjohylje puolustaa reviiriään ääntelemällä veden alla.. PIIA AHONEN Kotkilla erinomainen pesintävuosi MAAJA MERIKOTKAT saivat ilahduttavan määrän poikasia kuluneena kesänä. Hyväkuntoiset lehtokertut puolestaan pitävät nukkuessaankin pään ylhäällä. Kuovien metsästyksestä Ranskassa luovuttiin maan korkeimman oikeiden päätöksellä. Kuovi on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Pohjois-Euroopassa ja myös Suomessa pesiviä kuoveja talvehtii Ranskassa. Kaloista herkkien lajien listalle pääsivät myös kilohaili ja turska. Määrä on kaksinkertainen viime vuoteen nähden. (RK) M EN O 25 / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY SA 3. Lisää tietoa pyöriäisen meluherkkyydestä odotetaan tutkimuspyöriäisten matkaan laitetuista äänitallentimista. Silakka on yksi lajeista, joiden herkkyyden melulle Itämeren suojelukomission elokuussa julkaisema selvitys nostaa esiin. Se käyttää ääntä aktiivisesti kaikuluotaukseen, välttää esteitä ja nappaa saalistaessaan kohteen luotaimensa noin 12 asteen keilaan. Päätös oli ranskalaisten lintuasiantuntijoiden ja suojelujärjestöjen suositusten vastainen, ja se nousikin uutiseksi monessa maassa. Minkä pää ylhäällä nukkuvat linnut häviävät energiansäästössä, sen ne voittavat valppaudessa. Ilmiön merkitystä ei tiedetä, mutta se voi liittyä parven viestintään ja koossa pysymiseen – kuplasarja pärähtää usein saalistajan ollessa lähellä. Lajia ei enää luokitella uhanalaiseksi. Turska viestii matalilla äänillä pariutumisaikaan. 10 SUOMEN LUONTO 7/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Säästääkö energiaa vai pysytelläkö valppaana PIKKULINTUJEN nukkumiskäyttäytyminen muuttomatkalla vaihtelee yksilön kunnon mukaan, ilmenee Current Biology -tiedelehdessä julkaistusta itävaltalaistutkimuksesta. Armeija julisti tiedon salaiseksi, ja Magnus Wahlbergin ja Håkan Westerbergin tutkimus silakan ääntelystä ilmestyi vuonna 2003 ilman viittausta sukellusvenejahtiin. SILAKAT ääntelevät päästelemällä peräpäästään ilmakuplia. Äkkinäinen melu, kuten vedenalainen paalutustyö, voi pakottaa herkät lajit keskeyttämään normaalit toimensa. Suomessa merituulivoimaa on kaavailtu Perämerelle joka on itämerennorpan tärkein lisääntymisalue. Uudeksi melulähteeksi Itämerellä on noussut tuulivoima, jota rakennetaan monille matalikoille. Pään piilottaminen höyheniin vähentää myös elimistön lämpöhukkaa. Rakennustyössä syntyy äkillisiä, kovia ääniä, ja tuulivoimala tuottaa ääntä toimiessaan. Maakotkan poikasista rengastusikään varttui 205 untuvikkoa. Erityisen herkkänä melulle pidetään pyöriäistä. ANTTI HALKKA Merimelu voi häiritä silakkaa ja hylkeitä Kuovinmetsästys torpattiin Ranskassa RANSKAN hallinto antoi elokuun alussa metsästysluvan 6000 kuoville. Näin ne pääsevät syvään uneen, jossa aineenvaihdunta hidastuu. Merikotka ylsi ennätykseen 558 kuoriutuneella poikasella. Norppakin ääntelee paljon. Metsähallituksen tietojen mukaan pesinnät onnistuivat parhaiten Oulujoen pohjoispuolella. Viime vuosina kotkien määrä on pysynyt ennallaan, joten ennätyksellisen poikasmäärän takana olivat hyvin onnistuneet pesinnät, tiedotti WWF Suomen merikotkatyöryhmä. Kaikki Itämeren kolme hyljelajia ovat mukana luettelossa. Ääni etenee vedessä tehokkaammin kuin näköön perustuvat viestit. Heikoimpana kesänä 1975 kotkat saivat vain neljä poikasta. Erityisen tutkittu on kirjohylje, jonka koiraat puolustavat reviiriä ja houkuttelevat naaraita huutamalla veden alla pariutumisaikaan
Todennäköisesti talvehtija ei altistu yhtä monenlaisille taudinaiheuttajille eikä käytä energiaa immuunipuolustusjärjestelmään yhtä paljon kuin muuttava yksilö. PERTTI KOSKIMIES IL M IÖ M ÄI ST Ä Lähteäkö vai jäädä. Muutto selittyy talviaikaisella ravintopulalla ja kylmyydellä, mutta tuore katsaus Journal of Ornithology -lehdessä valottaa tarkemmin muuttavien ja paikallisten yksilöiden eroja. Mustarastailla isot koiraat jäävät talveksi todennäköisemmin kuin pienet tai naaraat, koska ne pystyvät keräämään isommat rasvavarastot ja paastoamaan pitempään. Lintujen lisäksi osittaismuuttajia on nisäkkäissä, kaloissa ja hyönteisissä. Toisaalta perimän erot voivat vakioida tietyn yksilön vuodesta toiseen paikalliseksi tai muuttavaksi. Muutos fysiologiassa saa saman yksilön muuttamaan yhtenä ja jäämään paikalleen toisena syksynä. PE RT TI KO SK IM IE S KASVAVA osuus mustarastaista, viherpeipoista, variksista ja sinisorsista jää ilmaston lämmetessä talveksi Suomeen. Ympäristöolojen ailahdellessa kumpikaan ei ole pysyvästi toistaan parempi, ja niihin vaikuttavat yksilölliset erot muun muassa lämmönsäätelyssä, aineenvaihdunnassa, immuunipuolustuksessa ja hormonierityksessä. Osittaismuuttoa – sitä että osa lajin yksilöistä muuttaa toisten pysyessä paikoillaan – pidetään vanhimpana muuttoilmiön muotona ja myös edellytyksenä sille, että koko populaatiosta kehittyy muuttava. 7/2019 SUOMEN LUONTO 11 7/2019 SUOMEN LUONTO 11. Muuttaja valikoi syömiään marjoja tarkemmin paitsi sokerimyös antioksidanttipitoisuuden perusteella säilyttääkseen solujen hapetus-pelkistys-tasapainon muuttolennon rasituksissa. Luonnonvalinta puntaroi yksilötasolla joka hetki molemman ratkaisun kelpoisuutta. Muuttajilla on lähdön edellä myös korkeampi, ruokailuaktiivisuutta tehostava testosteronitaso
SYYSKUUN alussa Suomeen saapui kaukokulkeumana voimakkaasti allergisoivan marunatouksukin siitepölyä. Pääosa pidätyksistä tehtiin Espanjassa, Ranskassa ja Portugalissa, mutta laitonta Aasiassa kasvatettua ankeriasta on kaupattu myös Yhdysvaltoihin. Pienpedot, kuten lumikko ja näätä, saalistavat puolestaan myyriä, joita majavalammen rannoilla ja myöhemmin lammen paikalle syntyvällä niityllä vilistää runsaasti. Tutkijat havaitsivat, että erityisesti saukko, hirvi, näätä ja lumikko runsastuvat, kun naapurustossa asuu majava. Kätkiessään siemeniä rohkeat hiiret veivät ne usein kauemmas emopuusta kuin arat. ”Majava rakentaa ravintolautan pesänsä lähelle, ja syksyllä vesistön jäätyminen viivästyy lautan ympäristössä”, selittää yliopistonlehtori Petri Nummi. Rohkeat jyrsijät valitsevat suurempia siemeniä ja syövät ne useammin kuin piilottavat niitä, toisin kuin arat hiiret. Amerikkalaistutkijat testasivat jyrsijän luonteen ja metsänkäsittelyn vaikutusta siementen leviämiseen. Siellä rikolliset jäivät kiinni, kun ankeriaanliha tunnistettiin dna-testien avulla alkuperältään eurooppalaiseksi. ”Niiden lajien kirjo on valtava, joihin majava vaikuttaa myönteisesti”, Nummi sanoo. Patoja rakentelevan ekosysteemi-insinöörin puuhista on ennestään tiedetty olevan hyötyä muun muassa lepakoille, vesilinnuille, sammakoille, kaloille ja hyönteisille. Europol julisti ankeriaiden salakuljetuksen tutkinnan ympäristörikosten lippulaivaoperaatioksi, koska se on tiettävästi laajinta ja heikoimmin tunnettua laitonta eläinkauppaa koko maailmassa. 12 SUOMEN LUONTO 7/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT JU H A O LL IL A / VA ST AV A LO SA N N A PÄ TS I Hirvet, saukot ja pienpedot hyötyvät majavan puuhista MAJAVALAMMILLA on liki kaksinkertainen määrä nisäkäslajeja verrattuna tavallisiin metsälampiin, ilmenee Helsingin yliopiston tutkimuksesta, joka on julkaistu Global Ecology and Conservation -tiedelehdessä. Hiiren luonne vaikuttaa myös siihen, missä ne viihtyvät. Se kasvaa erityisesti puutarhoissa, lintujen ruokintapaikoilla ja joutomailla. Salakaupan arvo yltää vuosittain kolmeen miljardiin euroon. Myöhemmin majavan jo lähdettyä ja vedenpinnan laskettua hirvet pääsevät nauttimaan alueelle kasvavasta lehtipuuvesakosta. Turun yliopiston Siitepölytiedotus kerää havaintoja marunatuoksukista. Aroilla hiirillä taas oli taipumus piilottaa siemen sopivampaan itämispaikkaan kuin rohkeilla. ”Kosteikkojen ennallistamisessa ja hoidossa majava onkin hyvä keino.” Nisäkästutkimus toteutettiin Evon valtionpuistossa Hämeenlinnan Lammilla. Myös yksilömäärät ovat majavalammilla tavallista suurempia. Siten metsän tyyppi vaikuttaa eri kasvilajien siementen leviämiseen. PIIA AHONEN Europol kitkee ankeriaiden salakauppaa 15 MILJOONAA ankeriaanpoikasta on takavarikoitu salakuljetusyrityksissä eri puolilla Eurooppaa vuoden sisällä. Rohkeat hiiret pärjäsivät arkoja paremmin tasaikäisissä talousmetsissä, arat suosivat luonnonmetsiä. Ilmoita havaintosi: siitepolytiedotus@utu.fi Marunatuoksukki muistuttaa vähän pujoa. Vuosittain arviolta 350 miljoonaa euroopanankeriaan poikasta salakuljetetaan Aasian laittomille markkinoille. Majava on ekosysteemiinsinööri. 12 SUOMEN LUONTO 7/2019. Lehdet ovat voimakkaasti liuskoittuneet ja heleän vihreät. Siitepöly on peräisin Keski-Euroopasta, mutta syyskuussa kukkivaa tuoksukkia tavataan harvinaisena myös Suomessa. Hirville majavan kaatamien puiden latvukset ovat hyviä ruoka-apajia. Saukko tarvitsee talvella sulapaikkoja päästäkseen kalastamaan, ja niiden luomisessa majavasta on apua. Tutkimus julkaistiin Ecology Letters -tiedelehdessä. Tulokset perustuvat lumijälkiin ja riistakameran kuviin. (RK) Oletko nähnyt marunatuoksukkia. (RK) Metsätalous muuttaa siementen leviämistä PIKKUNISÄKKÄIDEN luonne, eli arkuus tai rohkeus vaikuttaa siihen, miten ne levittävät kasvien siemeniä. Viime syksystä alkaen Europol on pidättänyt 153 henkilöä ankeriaaseen liittyvissä rikoksissa. Se kasvaa yli metrin korkuiseksi
Tämä on jo tapahtunut siellä, missä sademetsää on ensin hakattu, sitten poltettu, otettu karjanlaitumiksi ja lopulta viljelyyn. Ne kestävät muutosta, kunnes sopivaa elinympäristöä on kerta kaikkiaan liian vähän. Olemme parhaimmillaan ilmoittaneet 170 tieteelle ennen tuntematonta lajia yhdessä tutkimusartikkelissa.” Sääksjärven mukaan huolta aiheuttaa juuri tuntemattoman uhka: Emme voi tietää, mitä Amazonian alueella menetämme. Maailmalta A LL O V ER PR ES S. ”Amazoniassa on tehty monia maailmanennätyksiä lajien määrässä per hehtaari. Metsäkadolla on erityinen merkitys, koska Amazonia on yksi maailman lajirikkaimmista alueista. Hiljattain Conservation Biology -tiedelehdessä julkaistu tutkimus paljastaa, että kun metsän peittävyys putoaa noin 30–40 prosenttiin ihmisen valtaamilla alueilla Amazoniassa, lajien kato kiihtyy. Eri eliöryhmät reagoivat metsäkatoon eri tavalla: kasvija lierolajien hupeneminen on tutkimuksen mukaan tasaista, mutta yöperhoset, pensaat, puut, mahlakärpäset ja linnut notkahtavat kynnyksen kohdalla. Tänä kesänä tahti on kasvanut entisestään. ”Vuosimiljoonien kehityshistoria pyyhkiytyy äkkiä pois. ”Löytämistämme lajeista noin 80 prosenttia on tieteelle uusia. Puulajien kohdalla niitä huomattiin 1980-luvulla, ja sama pätee esimerkiksi lintuihin, lepakoihin ja moniin hyönteisryhmiin.” Sääksjärvi itse on tutkinut vuodesta 1998 alkaen Amazonian loispistiäisiä. Se on pelottavaa.” n Clistopyga caramba -loispistiäinen 7/2019 SUOMEN LUONTO 13 Tutkijat matkalla tutkimusalueelle. Ratkaiseva kynnys on yhä lähempänä. Amazonian sademetsät ovat pienentyneet Turkin kokoisen alueen verran sitten 1970-luvun, ja vuoden 2012 jälkeen hupeneminen on jälleen kiihtynyt. Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. 7/2019 SUOMEN LUONTO 13 Tuore tutkimus: Kun metsäpeite hupenee Amazonian raivatuilla alueilla noin kolmannekseen, lajien kato kiihtyy. Sääksjärvi kertoo Amazonian monimuotoisuuden olevan niin valtavaa, että se tunnetaan vielä huonosti. SÄÄKSJÄRVI ELOKUUN puolivälissä levisi huoli, että Brasiliassa riehuvat metsäpalot voivat muuttaa Amazonian valtavan hiilinielun kasvihuonekaasujen lähteeksi. Amazoniassa palaa maailman monimuotoisin luonto TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT ALL OVER PRESS JA ILARI E. Samantapainen kynnys koskee myös luonnon monimuotoisuutta, ja paikallisesti se on usein jo ylitetty
14 SUOMEN LUONTO 7/2019 Itämeren terveystarkastus Nykyinen Aranda otettiin käyttöön 1989 ja on jo kolmas samanniminen tutkimusalus.
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT ILKKA LASTUMÄKI (ARANDA), PEKKA TUURI (VEDEN ALTA) JA SOILI SAESMAA & DAVID J. Voiko Itämeri, sellaisena kuin sen tunnemme, selvitä. Itämeren monissa syvänteissä happi on loppu. Kilkit ovat siirojen sukulaisia, petoja ja raadonsyöjiä. Ravinteita on valunut mereen jo pitkään aivan liikaa. Meren ympärysmaat ovat tehneet systemaattista seurantaa Itämeren suojelukomission Helcomin koordinoimana jo 40 vuotta. Miltä tulevaisuus näyttää. PATTERSON / SYKE (PLANKTON) J os Itämeri olisi ihminen, lääkäri ottaisi sen vakavaan puhutteluun. Lääkäri katsoisi potilasta ja sanoisi, että nämä elämäntavat eivät voi jatkua. Happi on elämän ehto Suomen osalta avomeren seurantaa tehdään merentutkimusalus Arandalla. Itämeren tilan heikkeneminen on tullut ilmi pitkäaikaisessa seurannassa. 7/2019 SUOMEN LUONTO 15 Itämeren tilaa on seurattu tutkimusalus Arandalta jo 40 vuotta. Kuormitus näkyy loppukesän laajoina sinileväkukintoina. Se tekee Itämerelle perusteellisen terveys tarkastuksen joka vuosi. Ne huolehtivat Itämerellä kierrätyksestä ja niiden esiintyminen kertoo, että pohja ei ole hapeton.. ”Jos vaikka jokin kalalaji romahtaa, voidaan katsoa, onko ympäristössä tai eliöyhteisössä tapahtunut yllättäviä muutoksia”, kertoo tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta. Miltä kotimeremme tulevaisuus näyttää
Sieltä Aranda seilasi Selkäja Perämerelle, ja sitten takaisin etelään. elokuuta Turusta. Hangosta alkaa etappi, jolla kierretään Suomenlahden kuusitoista tutkimuspistettä vajaassa kolmessa vuorokaudessa ennen paluuta Helsinkiin. 13. Veden kerrostuneisuus on Itämeren ominaisimpia piirteitä. Arandan matka alkoi jo 5. Lipuessaan syvemmälle sondi mittaa veden lämpötilan, tiheyden sekä happija suolapitoisuuden. Kun Aranda on pysähtynyt, Ilmatieteen laitoksen tutkija Tuomo Roine aukaisee aluksen kyljessä olevan luukun. elokuuta osa retkikunnasta vaihtuu Hangon Länsisatamassa. Planktonia ovat kaikki ne vedessä keijuvat pieneliöt, jotka muodostavat Itämeren ravintoverkon perustan, meren koko eliöyhteisön kivijalan. Veden kerrostuneisuus on Itämeren ominaisimpia piirteitä. 30 metrin jälkeen lämpötila tasoittuu neljän asteen tuntumaan. Nuorena korvameduusa on pohjaan kiinnittynyt polyyppi.. Koko härveli lasketaan pohjan tuntumaan, joka nyt sijaitsee 60 metrissä. Se säätelee planktoneliöiden liikkumista ja elämää vedessä. Telineeseen on kiinnitetty kymmenen vesisäiliötä ja kalliin näköinen instrumentti, CTD-sondi. Se johtuu veden tiheyseroista, eli eroista lämpötilassa ja suolapitoisuudessa. Käynnissä on vuoden neljäs seurantamatka, ja sen päätarkoituksena on selvittää planktonyhteisöjen tilaa. Korvameduusa syö aikuisena planktonia ja elää vapaassa vedessä. Etapin ensimmäinen tutkimuspiste on runsaan tunnin matkan päässä Hangosta, Längdenin tutkamajakan kupeessa. Tietokoneelta näkyy, että pintaveden lämpötila on vähän yli 18 astetta. Kymmenen metrin syvyydessä lämpötila ja happipitoisuus laskevat ja suolapitoisuus alkaa nousta. 16 SUOMEN LUONTO 7/2019 Kuten monina aikaisempinakin vuosina, hän on Arandan Suomenlahden seurantamatkan johtaja. Siitä työntyy ulos kisko, jota pitkin veteen lasketaan vaijerissa roikkuva teline. Lukemat piirtyvät tietokoneen näytölle viereisessä CTD-laboratoriossa, jota Roineen kollega Heini Jalli tarkkailee. Arandalta huolletaan myös Ilmatieteen laitoksen aaltopoijut, jotka mittaavat virtauksia ja aallonkorkeutta
Hapettomalta pohjalta veteen vapautuu fosforia. Daphnia-vesikirput kuuluvat Itämeren rannikkoalueiden runsaslukuisimpiin eläinplanktoneihin.. Lehtinen kertoo, että Itämereltä niitä tunnetaan nykyisin noin kaksituhatta lajia. Ja jos on, millaisia. Ensin he ottavat näytteen suurempikokoisesta eläinplanktonista. Silloin happi loppuu pohjalta kokonaan hajotuksen seurauksena. Sen jälkeen otetaan vesinäyte kasviplanktonin tutkimista varten. Vesinäytteestä ja siitä suodatetuista sinilevistä ja muista yksisoluisista levistä tutkitaan, onko niissä myrkkyjä. Tämä ilmiö voi pitää veden kerrostuneena pitkiäkin aikoja, jopa vuosia. 7/2019 SUOMEN LUONTO 17 Mitä suolaisempaa ja kylmempää vesi on, sitä tiheämpää ja raskaampaa se on, jolloin vesi painuu pohjalle. Kasviplanktonia syövät eläinplanktoniin kuuluvat pieneliöt. Roine laskee haavin veteen yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktontutkija Sirpa Lehtisen kanssa. Suomenlahden ja Selkämeren avomerialueiden lajisto on samankaltaista, mutta vähäsuolaisella Perämerellä tavataan valtaryhmänä piileviä. Itämeressä runsaslukuisimpia ja tärMerianalyytikko Pia Varmanen esittelee vesinäytteitä, joista analysoidaan happipitoisuus. Eräät lajit voivat yhteyttämisen lisäksi syödä muita yksisoluisia leviä ja bakteereja. Toisinaan suolavesipulssi, eli Pohjanmereltä saapuva paljon suolaa sisältävä tiheä merivesi työntää keskisen Itämeren syvänteiden hapettomat ja runsasfosforiset vedet pois tieltään. Se on kuin kuninkaallinen morsiushuntu. Silloin puhutaan mikso trofeista, jotka keijuvat jossain eläinja kasvimaailman välissä. Seuraavaksi vinssiin kiinnitetään metrejä pitkä, suippo haavi. Kasviplanktonia ovat yksisoluiset levät, mukaan lukien sinilevät, jotka yhteyttävät kuten kasvit. Ilman happea ei ole elämää. Kasviplankton keijuu meren valoisassa pintakerroksessa 10–20 metrin syvyyteen asti ja kasvaa veteen liuenneen typen ja fosforin voimalla. Ravinteikkaat vesimassat päätyvät pohjoiselle Itämerelle ja Suomenlahdelle ja näkyvät runsaina sinileväkukintoina, kuten kesällä 2018. Maailman suurin vaellus Kun sondi on nostettu ylös, Roine siirtyy peräkannelle ja kiinnittää juuri korjattuun vinssiin 30 litran vesinoutimen. ”Kolme suurinta ja tärkeintä ryhmää ovat piilevät, panssarisiimalevät ja sinilevät”, Lehtisen tutkijakollega Heidi Hällfors kertoo. Längdenin tutkimuspisteellä on niin matalaa, että suolaisuus ei aiheuta veteen harppauskerrosta eli halokliinia, eikä siten hapetonta pohjaakaan. Suolapitoisuus nousee selvästi vasta 70–80 metrin syvyydessä, ja sitä syvemmällä happi onkin yleensä Suomenlahdella loppunut
Aranda ei nuku, työvuorot vain vaihtuvat. Ne kuuluvat äyriäisiin, ja suurimmat niistä saavuttavat parin kolmen millin koon. ”Ne ovat päivällä pohjan tuntumassa pimeässä muun muassa silakkaa paossa”, Lehtiniemi kertoo. Ravintoketjun kautta muutokset planktonyhteisössä heijastuvat moniin kaloihin, lintuihin ja nisäkkäisiin. Itämeri makeutuu Arandan kannella vilisee ihmisiä näytepullojen kanssa. Lehtiniemi on eläinplanktontutkija, joka on perehtynyt Itämeren ravintoverkkoihin, vieraslajien leviämiseen ja mikromuovien vaikutuksiin ravintoverkossa. Ne ovat kooltaan parisenttisiä ja hyviä uimareita. Myös muutokset planktonissa ovat olAranda ei nuku, työvuorot vain vaihtuvat. Eläinplanktonia syövät silakan lisäksi muun muassa korvameduusat, kilohailit ja kolmipiikit. Hän on matkanjohtajana vastuussa seurannan toteutuksesta, mutta avustaa myös monessa tapauksessa, kuten näkösyvyyden mittaamisessa ja planktonhaavien kanssa. Työtä tehdään vuorokauden ympäri. Hankajalkaiset ja vesikirput kelpaavat ruoaksi muun muassa massiäyriäisille eli halkoisjalkaisille, jotka ovat kuin minikatkarapuja. Koiras vartioi hedelmöitynyttä mätiä keskitalvella kutuaikana.. Lehtiniemi seuraa ja pitää kirjaa, että tarvittavat näytteet tulevat otetuiksi kultakin tutkimuspisteeltä. Kaikki sujuu kuin ennalta harjoiteltuna, mistä voi päätellä, että useimmat ovat työskennelleet laivalla pitkään. Lisäksi planktonin määrä tutkitaan Suomenlahdella seitsemältä, levämyrkyt kolmelta ja öljyjäämät kahdelta näytepisteeltä. 18 SUOMEN LUONTO 7/2019 keimpiä ovat hankajalkaiset ja vesikirput. Isosimppu elää 4–60 metriä syvillä pohja-alueilla. Tietyt näytteenottorutiinit toistetaan joka tutkimuspisteellä: veden fyysikaaliset ominaisuudet, ravinnepitoisuus, klorofylli-a:n eli lehtivihreän määrä sekä näkösyvyys, joka mittaa veden sameuden ja antaa arvion kasviplanktonin runsaudesta. ”Yöllä ne vaeltavat koko vesipatsaan läpi lähelle pintaa syömään planktonia.” Kun maailman merien halkoisjalkaiset uivat öisin syvyyksistä pintaan, kyse on biomassaltaan yhdestä maailman suurimmista eläinvaelluksista
SO IL I SA ES M AA RII KK A KA AR TIN EN. Koukkuvesikirppu (Cercopagis pengoi) löydettiin Suomenlahdelta ja Viron Riianlahdelta vuonna 1992. Esimerkiksi rantataskurapuja (Carcinus maenas) on havaittu meillä vain muutaman kerran, minkä jälkeen niitä ei ole nähty. Todellisuudessa monet niistä saapuivat jo 1800-luvulla, mutta on kuitenkin totta, että 2000-luvulla tahti on kiihtynyt. Nämä lajit luovat ympärilleen omanlaisen elinympäristön, joten niiden hävitessä katoaisi moni muukin laji. Olimme silloinkin Suomenlahdella, tällä samalla seurantamatkalla”, hän kertoo. Nykyisin Lehtiniemi on mukana muutamalla matkalla vuosittain. Muutokset planktonyhteisössä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ilmastonmuutos sekoittaa pakan, ja monia sen vaikutuksia on vaikea ennustaa. Erityisesti suolapitoisuuden lasku on VIERASLAJIT SUOMEN MERIALUEILLA UUTISIA seuraamalla syntyy helposti käsitys, että vieraslajit ovat Itämerellä uusi ilmiö. Ensimmäisen tutkimusristeilynsä Arandalla Lehtiniemi teki elokuussa 1996. Ilmastonmuutos on jo nostanut meriveden lämpötilaa, ja lisääntyneen sadannan takia vesi makeutuu. Koukkuvesikirppu on sentin mittainen ja se on tullut monille kalastajille tutuksi, sillä loppukesällä se sotkeutuu helposti siimoihin ja pyydyksiin. Lehdissä on kirjoitettu merkittävien avainlajien, kuten sinisimpukan, rakkohaurun ja meriajokkaan ennustetusta vähenemisestä ilmastonmuutoksen vuoksi. Se on kotoisin Kaspianmereltä ja on levinnyt koko Itämerelle Perämerta myöten. 7/2019 SUOMEN LUONTO 19 leet hänen tutkimustensa kohteena. Seurantamatkojen ansiosta on saatu tarkkaa tietoa Itämerellä tapahtuneista planktonyhteisöjen muutoksista. Kaikki lajit eivät kuitenkaan ole asettuneet meille pysyvästi. Ilman niitä meri lopulta makeutuisi, koska joet tuovat merelle makeaa vettä. Maiju Lehtiniemi mittaa veden näkösyvyyden, joka kertoo veden sameudesta. Suomen vesialueilta ja Suomenlahdelta on löydetty tähän mennessä 28 vieraslajia. Vieraslaji koukkuvesikirppu levisi Itämerelle laivojen painolastivesien mukana. Saaristomerelle näistä on levinnyt 19 ja Perämerellä 14 lajia. ”Olin korkeakouluharjoittelijana Merentutkimuslaitoksella ja mittasin klorofyllejä. Rehevöityminen ruokkii sinileväkukintoja, joista on tullut Itämeren näkyvimpiä loppukesän ilmiöitä. Suolavesipulssit ja jokien valuma synnyttävät murtoveden. Itämeren suolaisuus johtuu Pohjanmereltä saapuvista suolavesipulsseista
Toisaalta rehevä vesi suosii pienikokoisia lajeja, jotka laiduntavat tehokkaasti kasviplanktonia ja lisääntyvät nopeasti. Häviääkö silakalta ruoka. Kun Itämeri lämpenee, lajin elinalue kutistuu. Pienikokoinen eläinplankton syö kasviplanktonia, joten runsastunut kasviplanktonin määrä heijastuu myös eläinplanktoniin. Kutistuva ravintoverkko Rehevöityminen, veden lämpeneminen ja suolapitoisuuden lasku vaikuttavat planktonlajeihin monella tapaa. Kun niiden määrä vähenee, koko ravintoverkko muuttuu”, Lehtiniemi kertoo. Silakka on planktonia syövä avovesien kala. Koska LehPediastrum-viherlevät ovat Itämerellä harvalukuisia makeaa vettä suosivia lajeja. Nykyisin lajia löytyy vielä Selkämereltä ja Suomenlahdelta melko yleisenä, mutta kun vesi makeutuu, sen ennustetaan katoavan Selkämereltä ja vähenevän Suomenlahdella. Yhteisön lajisto on muuttunut kooltaan pienemmäksi. ”Esimerkiksi rataseläimet viihtyvät rehevässä vedessä, missä on paljon ruokaa”, Lehtiniemi kertoo. ”Isot hankajalkaiset ovat silakan parasta ravintoa. ”Meillä on mereisiä hankajalkaisia, kuten Pseudocalanus elongatus, joka on silakan tärkeää ravintoa”, Lehtiniemi sanoo. Voi olla sattumaa, että ne ovat pienempikokoisia. Ilmiö on haitallinen suurikokoisille ja alun perin korkeampaan, mereiseen suolapitoisuuteen sopeutuneille lajeille. 20 SUOMEN LUONTO 7/2019 Itämeren avainlajeille, kuten myös monille muillekin eliöille kohtalokasta. Laji on runsastunut merialueillamme 2000-luvulla. ”Lämpimässä ne lisääntyvät kovaa vauhtia.” Muutokset planktonyhteisössä tulivat ilmi tutkimuksessa, jossa vertailtiin vuosina 1979–2011 Arandalta kerättyä seuranta-aineistoa. Nyt eläinplanktonyhteisössä runsastuvat ne lajit, jotka sietävät makeutuvaa vettä. Kasviplankton hyötyy runsaasta typestä ja fosforista. Nytkin se elää täällä meillä jo levinneisyytensä rajoilla”, Lehtiniemi sanoo. Suolapitoisuuden lasku on jo vaikuttanut planktonyhteisöön. Planktonin tiheys ja lajisto vaihtelevat paljon, minkä takia lajisto tutkitaan monesta eri paikasta. Silloin selviävät eri lajien runsaudet. Arandalta kerätyt planktonnäytteet tutkitaan talven aikana Suomen ympäristökeskuksen laboratoriossa. Selkämerellä silakan ravintotilanteen on onneksi pelastanut toinen suuri hankajalkainen, Limnocalanus macrurus. ”Pseudocalanus vetäytyy etelämmäs Itämerelle, missä suolapitoisuus on korkeampi. Tosin Limnocalanuksenkin tulevaisuus voi olla vaakalaudalla. Litrasta löytyy keskimäärin 30 hankajalkaista, vesikirppua ja muuta eläinplanktoniin luettavaa pieneliötä. Se on makean ja kylmän veden laji. Acartiahankajalkainen.. Isot lajit vähenevät ja pienet runsastuvat. Silloin Selkämeren silakat voivat jäädä ilman suuria hankajalkaisia, minkä vuoksi ne jäävät ehkä kitukasvuisiksi