H A R A L D H E L A N D E R . 7 20.9.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 7 | 2 18 U H A N A L A IN E N A N K E R IA S . M E T S Ä N JA T K U V A K A S V A T U S . 7 20.9.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 7 | 2 18 U H A N A L A IN E N A N K E R IA S . H U U H K A JA N S Y K S Y . ISON PÖLLÖN SYKSY PÖLLÖN SYKSY Pimenevät yöt virittävät huuhkajan syyssoitimen. A R O S U O H A U K K A . K Ä Ä P Ä K O U L U . K U U S IM Ä E N M E T S Ä . K Ä Ä P Ä K O U L U . H A R A L D H E L A N D E R . METSÄN KÄÄVÄT esittelyssä SUOMEN RUNSAIN NISÄKÄS metsämyyrä Miksi ANKERIAS VÄHENEE. L U O N T O T E R A P IA . M E T S Ä N JA T K U V A K A S V A T U S . Näin luonto HOITAA MIELTÄ. K U U S IM Ä E N M E T S Ä . M E T S Ä M Y Y R Ä . M E T S Ä M Y Y R Ä . L U O N T O T E R A P IA . H U U H K A JA N S Y K S Y . A R O S U O H A U K K A
Syksy alkaa saada otetta, kun päivän lämpö pitkinä kirkkaina öinä karkaa taivaalle. Viileän aamuilman kosteus tiivistyy aaltoilevaksi sumuseitiksi. Syksyn säikeet AAMU-USVA verhoaa Tammelan Torronsuota. Syksyn säikeet KUVA PETRI VOLANEN / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES A L K U S Y K S Y. AAMU-USVA verhoaa Tammelan Torronsuota
56 Luonnon huomassa Millaista tukea luonto voi tarjota ihmiselle. Miten hoitaa metsää sen luonnonarvoja kunnioittaen. 24 Arvoitus aroilta Etsimme petolintua, joka alkoi yllättäen pesiä Suomesssa. iberianilveksiä. Espanjan Doñanan Espanjan Doñanan teillä liikkuu myös teillä liikkuu myös iberianilveksiä. AU LI KI LP EL Ä IN EN = kannessa mainittu Kuusenkynsik ääpä ja muut käävät ihastuttavat monilla muodoillaan. Kuusenkynsik ääpä ja muut käävät ihastuttavat monilla muodoillaan. 62 Metsän selviytymistarina Muuramen Kuusimäki sai kaskeamisen jälkeen kasvaa rauhassa loistoonsa. 36 Ääniä syysyössä Huuhkaja puhaltelee myös pimeneviin öihin. M AU RI LE IV O Merkillä suojaa ilvekselle Espanjan Doñanan teillä liikkuu myös iberianilveksiä. Metsämyyrä on Suomen ylei sin nisäkäs. 14 Vastavirtaan Ankerias on vaelluskala, joka käy Suomessa aikuistumassa. AU LI KI LP EL Ä IN EN JO H A N N A IL A N D ER = kannessa mainittu Muuramen Kuusimäki sai kaskeamisen jälkeen kasvaa rauhassa loistoonsa. 50 Mallimyyrä Metsämyyrän elintavoista on paljastunut yllätyksiä. 42 Kääpämetsän väkeä Opettelemme tunnistamaan yleisimpiä lakkikääpiä. 4 SUOMEN LUONTO 7/2018 Sisällys 7/2018 56 A RI KU U SE LA 50 13 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 49 Vahtikoira 55 Kolumni: PirkkaPekka Petelius 66 Homo sapiens: Harald Helander 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Myös ympäristö hoitaa ja tukee ihmistä. 42. 30 Kuka neuvoisi metsänomistajaa
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 77. Sivuilla 36–41 Heikki Willamon juttu huuhkajasta – hän otti myös kansikuvan. 7/2018 SUOMEN LUONTO 5 Suomen isoin pöllö huuhkaja on uskollinen reviirilleen. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. CC-000026/FI LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi 14 Uhanalainen ankerias sinnittelee Suomessa istutusten turvin. no. PE KK A TU U RI. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. www.climatecalc.eu Cert
Kesän jäl keen havahduin huomaamaan, etten ole pitkään ai kaan nähnyt tele visiosta vaikuttavaa ympäristödo kumenttia. Ma ton alla on jo niin paljon ikäviä totuuksia, että li sää ei mahdu. Yle on voinut taas paremmin keskittyä si vistys ja kulttuuritehtäväänsä tarvitsematta erityi semmin lähteä mukaan viihde ja katsojakilpailuun. Ympäristöaiheinen dokumentti on perinteisesti kuulunut niihin genreihin, joiden osalta Ylellä ei ole ollut omaa tuotantoa. Sitäpaitsi, moni hy vä ympäristödokument ti tarjoaa ratkaisuja pelkkien ongelmien si jaan. Näistä pienehkö osa oli perinteisiä luontodoku mentteja, joissa luonto tarjoillaan eskapistisen kau niina, puhtaana ja siloiteltuna. TA R JA H O IK K A LA / VA ST AV A LO Meressä on muovia enemmän kuin TVohjelmien kauniita koralliriuttoja, haita ja valaita. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Katsojien luontosuhteen vahvistaminen kaunii ta luonto dokumentteja näyttämällä on todella tär keä asia sekin, eikä kansalaisten ympäristöahdis tusta tarvitse loputtomasti lisätä. Piti oikein tutkia Ylen ohjelmistoa. Olen sohvaperuna. Näytillä oli paljon laadukkaita luonto ja ympäristödokument tielokuvia, useita kotimaisiakin. Kahlasin lä pi ensimmäiset 250 dokumenttielokuvaa tai sar jaa. Mielenkiintoisimmat uutuudet näkeekin ny kyään television sijaan festivaaleilla. Ympäristöaiheisia dokumenttielokuvia tehdään maailmalla paljon, mutta jostain syystä vain ani harva niistä päätyy kotimaisille kanavillemme. Ympäristöaiheisia dokumentteja tai sarjoja löysin vain kolme! Aika erikoista aikana jolloin ympäristöasiat ovat ajankohtaisempia kuin ehkä koskaan aiemmin. Tänä vuon na esimerkiksi Savonlinnan luontoelokuvafesti vaaleilla rikkoutui taas kävijäennätys. Ne tuntuvat kiin nostavan suurta yleisöä. 6 SUOMEN LUONTO 7/2018 A N N A RI IK ON EN. Mutta edes välillä ympäristöongelmien ja luonnonsuojelun nyky tilannetta voisi vilauttaa vähän rujompana ja to denmukaisempana. Aihepiiri on joutunut Ul kolinjatyyppisten ajankohtaisreportaasien ja tai teellisesti kunnianhimoisten dokumenttieloku vien väliinputoajaksi. PÄÄKIRJOITUS Avara uhattu luonto TUNNUSTAN. Eikö Ylessä ole huomattu että sen verorahoin tuettu asema kansakunnan valistajana on taas vah vistunut. TVkatsojana olen kaikkiruokainen, mutta eniten kulutan ajan kohtaisohjelmia ja dokumenttielokuvia
Karttaperhosen toukka syö nokkosta ja koteloituu sen varrelle tai lehdille.. Myös tummanpuhuvan, aikuisen suruvaipan saattaa yllät tää pihavajasta tai halkopinon raosta. HIIRIHAUKAT JA PIEKANAT SAALISTAVAT MATKALLAAN KOHTI ETELÄÄ. Varpuspöllön soidin huutoa voi kuunnella syksyn hämärinä iltoina. Pakkasten koittaessa voi yrittää etsiä talvehtimaan asettu neita perhosia. Seiso hiljaa. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N AIKA NAUTTIA SYKSYSTÄ A RT O JU VO N EN / LIN TU KU VA JO U N I TIK K A N EN Pakkasten koittaessa voi yrittää etsiä talvehtimaan asettu Neitoperhosen sukupolvi on harvinaisen pitkä, ja sen heinä kuussa siivilleen nousseet aikuiset voivat olla lennossa vielä syyskuussa tai varvikoihin. Ohuen haavanoksan pullistuma voi tarkem AIKA NAUTTIA SYKSYSTÄ LINTUMUUTON HUIPPU OSUU SYYS–LOKAKUUN TAITTEESEEN. Neitoperhosen sukupolvi on harvinaisen pitkä, ja sen heinä kuussa siivilleen nousseet aikuiset voivat olla lennossa vielä syyskuussa kin. JU H A IL KK A P äiväperhoset talvehtivat mikä mitenkin, osa aikuisena, osa toukkana, toiset koteloituneena toukkana ja jotkut munana. (JT) Pörhösuomuhelokka lahottaa puiden kantoja. Karttaperhonen on kotelotalvehtija, jonka koteloita kannattaa etsiä nokkosen lehdiltä. Homma on parasta jakaa pieniin osiin: Poimi joka kerta mukaasi myös yksi sellainen sieni, jota et tunne, ja tutki sitä kotona sienikirjan kanssa. 7/2018 SUOMEN LUONTO 7 Löydä talvehtiva päiväperhonen ALKUSYKSY on sienestyksen, lintumuuton ja hämyisten iltojen aikaa. Näin tieto karttuu vähitellen. Odottele metsän reunassa hetki. (JT) Poimi sieni jota et tunne SUURIN OSA SIENISTÄ kypsyy syksyllä samaan aikaan, eikä sieni harrastajalla ole kahta suurta sesonkia kuten lintuharrastajalla. Juuri nyt koiraat varailevat reviirejä, kohottavat osakkeitaan saman seudun koiraiden keskuudessa ja joskus valloittavat jo kumppaninkin. Kuuluuko kuusikosta terävän huilumainen vyy, vyy, vyy. Myös tummanpuhuvan, aikuisen suruvaipan saattaa yllät tää pihavajasta tai halkopinon raosta. Ritariperhosen kotelo kiinnittyy oksaan tai kiveen. ON AIKA OTTAA KIIKARIT NAULASTA JA PYSÄHTYÄ KATSOMAAN TAIVAALLE. Karttaperhonen on kotelotalvehtija, kiinnittyy oksaan tai kiveen. Ohuen haavanoksan pullistuma voi tarkem min katsoen olla haapaperhosen toukan kutoma käärö. (JT) Kuuntele varpuspöllön syyssoidinta MONILLA KOTIMAASSA TALVEHTIVILLA lintulajeilla on soidin jo syksyllä. NYT OVAT LIIKKEELLÄ KURJET, PEIPOT JA HANHET. Siksi tuntuu kuin lajien opettelu olisi aina aloitettava alusta. Lopulta ne asettuvat värjöttelemään talojen rakosiin, kivenkoloihin tai varvikoihin. Se sopii hyvin lankojen värjäykseen
TEKSTI PERTTI KOSKIMIES / KUVA JUSSI MURTOSAARI 8 SUOMEN LUONTO 7/2018 Erityisesti riekkojen määrä nousi laskennoissa.. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Kanalintukantojen lasku pysähtyi T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Lämmin kesä paransi kanalintujen pesimämenestystä ja pysäytti teeren, metson, pyyn ja riekon alamäen. TIESITKÖ. Metsoja istutettiin Ahvenanmaalle 1920-luvulla, mutta 2006–2010 lintulaskennoissa niiden todettiin hävinneen saarelta
20 -KERTAINEN VAIHTELU / Suomen lukumäärällisesti yleisintä ampiaista, pihaampiaista, sekä eteläisessä Suomessa yleistä saksanampiaista (Vespula germanica), on joka toinen vuosi paljon ja joka toinen vähän. Siten lin nut voisi mahdollisesti rauhoittaa viimeistään näin alhaisissa tiheyksissä useammaksi vuodek si. JOUNI TIKKANEN Lähteet: Laji.fi, Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta sekä Juho Paukkunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Untu vikoille jäi aikaa ruokailuun emon alla lämmitte lyn sijaan, ja hyönteisiä löytyi runsaasti ruoaksi. IS TO CK PH O TO KANALINTUJEN pesintä onnistui menneenä kesänä hyvin lämpimien säiden ansiosta. 7/2018 SUOMEN LUONTO 9 M A RK O JU N TT IL A / VA ST AV A LO Pihaampiainen. Myös riekkokan ta on romahdusmaisesti supistunut levinneisyys alueen ytimessäkin, eli Lapissa. Kaksi yleisintä lajia ovat tummakoloampiainen (Ancistrocerus trifasciatus) ja pikkusorjoampiainen (Stenodynerus dentisquama). Tänä vuonna ampiaisia pitikin olla runsaasti, ensi vuodesta odotetaan taas heikkoa. Vaikka ro mahdusmainen laskuvauhti loivenikin taimikoi den varttuessa 1990luvulla, kantojen yleistaso on 2000luvun alun tasaisemman vaiheen jäl keen pudonnut viime vuosina. trifasciatus) ja pikkusorjoampiainen (Stenodynerus dentisquama). Kanalintujen elinolot ovat pysyvästi huonontu neet pirstotuissa, nuorentuneissa ja yksipuolistu neissa talousmetsissä. Ne ovat yhteiskuntahyönteisiä, joiden pesään kuuluu yksi kuningatar ja suuri joukko työläisiä sekä myöhemmin kesällä myös uusia kuningattaria ja koiraita. 43 LAJIA / Kaikkien Suomessa tavattu jen ampiaislajien lukumäärä on neljä kymmentä kolme. Nyt yö pakkasten tullessa työläiset ja koiraat kuolevat. 7/2018 SUOMEN LUONTO 9 IS TO CK PH O TO Pihaampiainen. Kettuja ja muita petoja oli niukasti, koska myy rät ovat olleet jo pitempään vähissä. JOUNI TIKKANEN Lähteet: Laji.fi, Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta sekä Juho Paukkunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. n ENSI KESÄNÄ AMPIAISIA ON VÄHÄN KESÄ 2018 jää muistiin ampiaiskohusta, mutta ensi vuon na ampiaisia on todennäköisesti vähän. Uudet, hedelmöittyneet kuningattaret talvehtivat ja perustavat keväällä uudet pesät. Tutkimusten mukaan metsästys useimmiten kasvattaa kanalintujen kuolleisuutta. Yhden vuoden elpymisestä ei voi riemuita kannan kasvuna.. Ampiaisista kan nattaisi nimittäin tietää tämä: 1 KUNINGATAR / Suomen tavallisimpia ampiaisia ovat pihaampiaiset (Vespula vulgaris). Nisäkäspetojen olot sen si jaan ovat kohentuneet pyynnin hiipumisen ja hei nittyneiden hakkuiden ruokkimien peltomyyrä keskittymien myötä. Sil loin kannat olivat syvässä aallonpohjassa. Yhden vuoden elpymisestä ei voi riemuita kan nan kasvuna, vaan todenmukaisempaa on puhua laskusuuntauksen pysähtymisestä, ehkä tilapäi sesti. Suurin osa lajeista kuu luu erakko ampiaisiin, jotka sananmukaisesti eivät raken na yhteiskuntaa vaan viihtyvät omissa oloissaan. Vuosien välinen vaihtelu on noin 20kertaista. Olihan metsoja, teeriä ja pyitä 30vuotisen vertailukauden alkaessa 1980luvun lopullakin enää kolmasosa 1950luvun määristä. Syy sykliin lienee loisissa, jotka hyvänä vuonna runsastuvat. Luonnonvarakeskuksen riistakolmiolasken noissa metsoja, teeriä ja pyitä tilastoitiin elokuus sa keskimäärin 40 prosenttia enemmän ja riekko ja kaksinkertaisesti verrattuna viime vuoteen. Tällöin kannoilla olisi edes teoriassa mahdol lista kääntyä oikeasti kasvuun, jos tämänvuotisen kaltaiset suotuisat lisääntymisolot jatkuisivat. Laskukauden jäljiltä yksilötiheydet eivät el pymisestä huolimatta nousseet vuosien 2013– 2017 keskiarvoa ylemmäs, ja olivat huomatta vasti alempia kuin keskitiheydet 30 viime vuo den aikana
Kesän aikana miltei koko Suomenlahti oli ajoittain leväkukintojen peitossa. ”Knuuttila on tuonut rohkeasti esiin Itämerta rehevöittäviä tekijöitä niin Suomessa, Venäjällä kuin Puolassakin”, liitto perustelee. Pa hin tilanne oli heinäkuun puolivälissä le ville otollisen sään vuoksi. päivä. Tuuliset säät puhdistavat rannat hajot tamalla levälautat ja antavat sen mieliku van, että leväongelma olisi ohi. Silloin pohja pysyy vähähappise na tai muuttuu kokonaan hapettomak si. Tuuli hajottaa lautat hetkellisesti, mutta nostaa samalla pohjasta ravinteikasta fos foripitoista vettä pintaan, jolloin kierre al kaa alusta, ja tyynenä päivänä entistä run saammat levälautat jälleen kasaantuvat. päivään asti. Elintoimintojen ja vastustuskyvyn muutokset selittävät osaltaan eroja siinä, mitkä eläinlajit sopeutuvat ihmisen muuttamiin metsäympäristöihin ja kuinka hyvin. Tämä ei to ki merkitse sitä, että levä itsessään katoai si, vaan levämäärä voi näin jopa lisääntyä. Vaikka Suomenlahteen valuvat fosfori päästöt ovat viime aikoina pienentyneet, kuormitus on silti suurempaa kuin Itäme ren suojelukomissio HELCOM:in asettama tavoitetaso. Näiltä hapettomil ta pohjilta vapautuu fosforia uusien levien ravinnoksi. Tänä vuonna Vantaan joen valumaalueen pelloilla on käynnis sä iso kipsihanke, jonka takana on John Nurmisen säätiö. Maatalou desta johtuvaa ravinnekuormaa on alet tu paikallisesti torjua pelloille levitettä vän kipsin avulla. ANNA METSO, ANNA JANSSON & JONNA ENGSTRÖM-ÖST Hellekesä sai sinilevät kukkimaan Itämerellä Eläimet stressaantuvat metsähakkuista LINTUJEN ja nisäkkäiden stressihormonien taso nousee ja immunologinen vastustuskyky laskee, kun niiden asuttamat metsät hakataan aukoiksi tai pirstotaan pienemmin avohakkuin. Itämeren puolesta SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO myönsi vuoden 2018 ympäristöpalkinnon Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilalle. 10 SUOMEN LUONTO 7/2018 10 SUOMEN LUONTO 7/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Avohakkuut eduskunnan syyniin KANSALAISALOITE avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailta etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Ympäristömuutosten vaikutuksia elintoimintoihin koskevien tutkimusten yhteenveto julkaistiin Biological Conservation -tiedelehdessä. (RK) Seppo Knuuttila on tutkinut rehevöitymistä 1980-luvulta asti. EI JA JÄ RV IN EN / SY KE 10 SUOMEN LUONTO 7/2018. Lisäksi kuolleet levät vajoavat meren pohjalle, ja hajotessaan kuluttavat jo val miiksi vähäistä happea. Ulkoisen ravinnekuormituksen merki tys Itämeren tilalle on suuri. Mis tä poikkeuksellisen runsas sinilevätilan ne johtui. ”Nämä suolapulssit työnsivät edellään pohjan syvänteissä olevaa hapetonta, fos foririkasta vettä Suomenlahdelle, ja yh dessä lämpimän, tyynen kesän kanssa se runsastutti sinileväkukintoja merkittäväs ti”, kertoo tutkija Sirpa Lehtinen Suo men ympäristökeskuksesta. Ne lintulajit, jotka on luokiteltu uhanalaisiksi Suomessakin käytetyin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n kriteerein, kokevat hakkuista suurempaa stressiä ja haitallisempia muutoksia vastustuskyvyssä kuin uhanalaiset nisäkäslajit tai ei-uhanalaisiksi luokitellut lintulajit. PERTTI KOSKIMIES Suomenlahdella nähtiin poikkeuksellisen laajat sinileväkukinnat. Itämeri siis myös ruokkii itse itseään levien kasvualustana. Kansalaisaloite jätetään eduskunnan käsiteltäväksi vasta kevään 2019 vaalien jälkeen. Nimiä aloitteeseen kerätään vielä marraskuun 17. Aloite saavutti tarvittavat 50 000 nimeä elokuun 22. Vuosina 2014–2016 Itämerelle kulkeu tui suuri määrä suolapitoista vettä. Itäme ren sinileväkukinnat eivät ole olleet näin voimakkaita yli kymmeneen vuoteen. Suuret erot meriveden lämpötilassa se kä suolapitoisuudessa pinta ja pohjave sien välillä vaikeuttavat veden sekoittu mista. Ympäristöavaus-palkinnon sai vaatelainaamo Vaatepuun perustaja Soile-Maria Linnemäki modernista muotiajattelusta, ja Kultainen Sulka -lehdistöpalkinnon Helsingin sanomien tiedetoimittaja Arja Kivipelto. (RK) A LK U PE R Ä IS ET KU VA T: ES A CO PE RN IC U S SE N TI N EL -3 D AT A , PR O SE SS O IN TI : SY KE SOSIAALINEN MEDIA täyttyi kesän aikana kysymyksistä, mahtaako suosikki rannalla olla enää turvallista uida
”Erään kerran pelargoniseitikin lähilajeille etsittiin nimiä ja ehdotuksena olivat muun muassa lehtopielikkiseitikki ja pielikkiseitikki”, Huhtinen kertoo. ”Erään millinkokoisen sienen nimi on hitutötterö. ”Yksi a-kirjain pois, ja manalaiset olivat syntyneet.” Nimisavotassa tarvitaan myös luovuutta ja rohkeutta. Taustalla on tietenkin Kari Kuuvan Tango Pelargonia.” ALICE KARLSSON Mustaloisikka kasvaa toisten sienten, maahikoiden, loisena. ”Tulvanalaisesta tulee liko, virvatulen väreistä virva, joutomaasta jouto ja pirullisesta lempo.” Kun eräälle maanalaiselle suvulle haettiin nimeä, tehtiin oivallus. ”Tärkeä sääntö on, ettei uhanalaisille sienille pidä antaa hauskoja nimiä”, Huhtinen sanoo. Maahikkaat kasvavat maan alla ja niitä erehdytään toisinaan luulemaan tryff eleiksi. Hänestä ainakaan moniosaisia nimiä ei pitäisi sallia. ”Kun löydettiin tieteelle uusi paksulimainen helokka, olisi siitä voitu tehdä paksulimahelokka, mutta onneksi nimi lyheni niljahelokaksi.” ”Suomen kieli on hienoa ja parhaimmillaan nimet ovat kuin pienoisrunoja”, Huhtinen sanoo. Ajatelkaa, että jollekin metsäkoneenkuljettajalle sanottaisiin, että tänne et tule, koska täällä esiintyy harvinainen hitutötterö!” Huhtiselle nimien lyhentäminen on sydämen asia. MITEN SIENTEN NIMET SYNTYVÄT. Suomen Sieniseuran nimistötoimikunnan puheenjohtajana toimineella dosentti Seppo Huhtisella on siihen monia sääntöjä, jotka on tehty myös rikottaviksi. ”Kovan vääntämisen jälkeen syntyi mummonseitikki. ”Runoillaan siis: röllirusokas, louhennahka, kyyrysataheltta, likonappu, ravirisakas, kuuramalikka…” Sanoja voi myös tehdä. TE PP O H EL O IL M IÖ M ÄI ST Ä Sienen nimi 7/2018 SUOMEN LUONTO 11 7/2018 SUOMEN LUONTO 11. Onneksi laji ei ole uhanalainen
”Virkamiehellä on rikosoikeudellinen vastuu virkavelvollisuuksien noudatta misessa”, hän sanoo. Niiden perusteella tiedettiin, et tä lisääntymispaikka oli siis hävitetty. Tapaus johti poliisitutkin taan, mutta syyttäjä jätti lopulta esitut kinnan kesken. (RK) LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A RI A A LT O PE KK A KO SK IN EN / VA ST AV A LO Miksi vuokkokala on raidallinen. Turun ja Länsi-Australian yliopistojen tutkijoiden yhteistyönä syntynyt julkaisu ilmestyi Journal of Evolutionary Biology -tiedelehdessä. Kalojen oranssi väri varoittaa petoja polttavasta isäntävuokosta. Sen sijaan perhosten munat ja toukat saattoivat kärsiä kuivuuden aiheuttamasta kuolleisuudesta. Suomen Luonto onnittelee palkinnon saajia! Kehrääjien muuttosalat paljastuvat SUOMALAISTEN KEHRÄÄJIEN muutto reittejä ja talvehtimisalueita selvitetään satelliitti paikantimien avulla. Tuore tutkimus paljasti vuokkokalojen oranssi-valkoisen värityksen merkityksen. Alue oli paikallisten va paaehtoisten edellisenä syksynä kartoitta ma. Nyt rengastajat odottavat ensi kesään, jolloin linnut pyydystetään uudelleen paikantimien ja niiden sisältämien tietojen saamiseksi takaisin. Elykeskus lähetti selvityspyynnöt hak kuista yksityiselle maanomistajalle, hak kuut tehneelle Metsä Groupille sekä Met säkeskukselle. Ympäristörikoksiin perehtynyt yliopis totutkija Leila Suvantola ItäSuomen yliopistosta ei ota kantaa tähän tapauk seen, mutta muistuttaa, että vastuu tie donkulusta on virkamiehillä. "Knuuttila on tuonut rohkeasti esiin Itämerta rehevöittäviä tekijöitä niin Suomessa, Venäjällä kuin Puolassakin", liitto perustelee. (RK) Johtiko virkamiehen laiminlyönti liito-oravametsän hakkuisiin. Lintujen tiedetään talvehtivan trooppisessa Afrikassa, mutta tarkkaa tietoa lajin elämästä on varsin vähän. Kartoittajien yllätykseksi osa reviiristä kuitenkin hakattiin. Kesän aikana 18 lintua sai selkäänsä pienet GPS-paikantimet. Monien lajien lento oli parisen viikkoa normaalia aikaisemmassa, minkä takia elokuussa perhosia nähtiin tavallista vähemmän. Syyttäjän mukaan oli epä todennäköistä, että olisi löytynyt näyttöä maanomistajan tahallisuudesta tai huoli mattomuudesta. 12 SUOMEN LUONTO 7/2018. Ympäristöavaus-palkinnon sai vaatelainaamo Vaatepuun perustaja Soile-Maria Linnemäki modernista muotiajattelusta, ja Kultainen Sulka -lehdistöpalkinnon Helsingin sanomien tiedetoimittaja Arja Kivipelto. Myös rehevillä paikoilla viihtyviä lajeja, kuten neitoja tesmaperhosia, nähtiin kuivuuden takia normaalia vähemmän. Tieto liitooravista ei ol lut kulkenut viranomaisilta maanomistajal le, vaikka reviirirajaukset oli siis toimitettu kaksi kuukautta ennen metsänkäyttöilmoi tuksen tekoa Metsäkeskukseen. RIIKKA KAARTINEN Liito-oravametsää hakattiin Keuruulla. ”Liitooravan lisääntymis ja levähdysalu eet rajattiin kartalle ja tiedot toimitettiin hyvissä ajoin sähköisinä rajauksina viran omaisille, eli Ely ja Metsäkeskuksiin”, ker too kartoituksissa mukana ollut Ari Aalto. Kehrääjä on reviiri uskollinen lintu, joka palaa useimmiten takaisin pesimä paikalleen. Suomen ympäristökeskuksen seurannoissa havaittiin 31 lajia enemmän kuin vuotta aiemmin. Sen sijaan ohutraitaiset kalat elävät hyvin myrkyllisten merivuokkojen seurassa. KEVÄÄLLÄ 2017 Keuruulla hakattiin liitooravametsää. Tarkastus käynnillä puukasasta löytyi haapapölli, jos sa oli liitooravan käyttämä pesäkolo sekä papanoita. ANIMAATIOHAHMO Nemo kuuluu vuokkokaloihin, jotka luonnossa elävät merivuokkojen polttavien lonkeroiden suojissa. Kalat, joiden valkoiset raidat ovat leveät, elävät vähemmän polttavien merivuokkolajien kanssa. (RK) Helle helli päiväperhosia LÄMMIN JA AURINKOINEN kesä oli eduksi monille päiväperhoslajeille. Hakkuut tarkastettiin yhdessä Elykeskuksen kanssa. Leveät raidat antavat kalalle paremman suojavärityksen petoja vastaan, sillä merivuokko ei juurikaan tarjoa suojaa. ”Ei voi olla vapaaehtoisten vastuulla val voa tällaisia asioita”, Aalto sanoo. 12 SUOMEN LUONTO 7/2018 Itämeren puolesta SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO myönsi vuoden 2018 ympäristöpalkinnon Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilalle. Helteinen sää oli aikuisille perhosille hyödyksi, sillä poutasää ja lämmin ilma olivat hyviä ruokailuun, parittelukumppanin hakuun ja munimiseen
Ve den määrä ja puhtaus ovat Doñanan keskei simpiä tekijöitä. Nyt alue on pääosin kunnostettu. TEKSTI JA KUVAT AULI KILPELÄINEN Maailmalta ESPANJALAISET ekologit ja luontojärjes töt viettivät huhtikuussa erikoista vuosipäi vää: tasan 20 vuotta sitten tapahtui maan suurin ympäristöonnettomuus. Järjestöt puolustavat Doñanan arvokosteikkoa Karja laiduntaa kansallispuiston ajoittain tulvivilla niityillä sovussa isokauriiden, täpläkauriiden, rotuertanhevosten ja villisikojen kanssa. tain myös Suomen pesimälintuja, kuten hii Kosteikko elää veden rytmissä: makean ja suolaisen veden lammikot ja rantaniityt ovat vuoden mittaan välillä tulvan vallassa. Järjestöt eivät luota lupauksiin kai voksella jäljellä olevien saastelähteiden kun nostamisesta ja toiminnan tiukoista ympä ristöehdoista. Raskasmetalleja sisältävät lietteet ehti vät levitä yli 60 kilometrin matkalle Gua diamarjokeen, joka laskee Doñanan kostei koille. Ve den määrä ja puhtaus ovat Doñanan keskei simpiä tekijöitä. Se ehdittiin pysäyttää juuri Doñanan rajoilla. n Kattohaikaran pesä Doñanan biologisen aseman pihassa. Tiukimmin suojellun kan sallispuiston ympärillä harjoitetaan muun muassa pohjavesiä kuluttavaa viljelyä ja kar janhoitoa. Kaivostoiminta on edelleen yksi Doñanan kriittisimmistä uhista. Kaivok sen omistanut yhtiö lopetti toimintansa. Liikkuvat dyynit patoavat kosteikon Atlantista . Nyt alue on pääosin kunnostettu. Tiukimmin suojellun kan sallispuiston ympärillä harjoitetaan muun muassa pohjavesiä kuluttavaa viljelyä ja kar janhoitoa. Työt korvauksineen tulivat maksa maan noin 250 miljoonaa euroa, joka lankesi valtaosin julkisin varoin maksettavaksi. Uhanalainen iberianilves on Doñanan tunnuseläin.. 7/2018 SUOMEN LUONTO 13 Uudelleen käynnistymässä oleva kaivostoiminta uhkaa kuuluisaa Doñanan kosteikkoa Espanjassa. Maan luontojärjes töt vaativat luvan perumista, jottei katastrofi toistuisi. Kosteikko elää veden rytmissä: makean ja suolaisen veden lammikot ja rantaniityt ovat vuoden mittaan välillä tulvan vallassa. Nyt kaivospäästöt uhkaavat Doñanaa taas, koska viranomaiset ovat myöntäneet toisel le yhtiölle toimintaluvan. Doñanasta tekee ainutlaatuisen sen moni muotoinen luonto ja sijainti Euroopan ja Af rikan rajalla. Andalusiassa sijaitsevan Aznalcóllarin kaivospadon mur tuminen aiheutti valtavat myrkkyliejupääs töt läheiseen jokeen. Alue on lintuparatiisi sadoille tuhansille muuttaville ja pesiville linnuille ja niiden vanassa myös luontoharrastajille ja turisteille. Kaivok sen omistanut yhtiö lopetti toimintansa. Päästöt uhkasivat levi tä Doñanan kosteikkoalueelle, joka on maan luonnonsuojelun kruununjalokivi. Kaivostoiminta on edelleen yksi Kattohaikaran pesä Doñanan biologisen aseman pihassa. Myrkkytulva saastutti 46 neliökilo metrin alueen tappaen kaloja ja lintuja. Doñanan tulvaniityillä, laguu neilla ja kosteikkojärvillä talvehtii joukoit tain myös Suomen pesimälintuja, kuten hii rihaukkoja, kurkia ja laulurastaita. Työt korvauksineen tulivat maksa maan noin 250 miljoonaa euroa, joka lankesi valtaosin julkisin varoin maksettavaksi
Kala kiemurtelee, eikä antaudu tutkittavaksi. Tutkimusmestari Simo Jalli kirjaa sentit muistiin. Kesällä 1979 opiskelija Tulonen työskenteli Evon kalantutkimusasemalla. ”101”, hän sanoo. Siellä hänelle sysättiin ankeriasaineisto, jota voisi käyttää opinnäytetyön tekemiseen. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT HARRI NURMINEN JA PEKKA TUURI / PIIRROKSET SAKKE YRJÖLÄ TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT HARRI NURMINEN JA PEKKA TUURI / PIIRROKSET SAKKE YRJÖLÄ T oukokuisena aamuna padasjokisen omakotitalon pihalta kuuluu loisketta. ”Rupesin keräämään lisää näytteitä, ja sillä tiellä olen”, hän sanoo. Kaksi miestä ahkeroi katoksessa vehreän pihapiirin perällä. Tulonen kiinnittää pienen merkin ankeriaan selkäevän tyveen. Sitten hän asettaa kalan vaakaan. Kävimme seuraamassa istutuksia ja kalojen siirtoa sisävesistä kutu vaellukselle. ”2029.” Tulonen vapauttaa parikiloisen vonkaleen pakettiautossa olevaan suureen vesitankkiin. Jallikin on työskennellyt Evon asemalVASTAVIRTAAN 14 SUOMEN LUONTO 7/2018. ”Ankeriasta ei pysty pidättelemään ihmisen taidoilla ja voimilla.” Tulo sen onneksi kala rauhoittuu. ”Näiden kanssa ei kannata ryhtyä taistelemaan”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Tulonen. Toinen heistä nostaa ison ankeriaan jäävedestä ja yrittää asettaa sen kapeaan mittakouruun. 14 SUOMEN LUONTO 7/2018 Uhanalaisen ankeriaan vaellusreitit on padottu
7/2018 SUOMEN LUONTO 15 Englannissa pyydettyjä ja Suomeen tuotuja ankeriaanpoikasia istutetaan Lahden Vesijärveen sekä muualle eteläiseen Suomeen tänä vuonna yli 80 000. 7/2018 SUOMEN LUONTO 15 PE KK A TU U RI
”Toinen pitkäaikaisvanki ankeriaitten kimpus sa”, Tulonen sanoo. Kalat siirretään sumpusta muoviseen roska pönttöön, jossa on pyörät alla. Vuo sikymmenten saatossa kerätyt tiedot auttavat tutkijoita ymmärtämään, mi kä kuuluu luonnon normaaliin vaihte luun ja mikä viittaa suurempiin muutok siin. Merelle lisääntymään pyrkiville vael lusankeriaille on harvoin tehty turvallis ta laskureittiä voimalaitoksen ohi. ANKERIAS LUONNOLLISESSA KOOSSA VÄÄKSYSTÄ pyydetyt vaellusankeriaat ovat keskimäärin puolentoista kilon painoisia ja lähes metrin mittaisia. Jokainen turbiini pilkkoo hengiltä noin 70 prosenttia sen läpi jou tuvista yksilöistä. ”Oliko se siinä?”, Jalli kysyy. 16 SUOMEN LUONTO 7/2018 Ankerias joutuu virran imussa turbiiniin. Merelle vaeltavia lo hia varten on tehty ohjainvälppiä, jotka estävät kaloja joutumasta voimalaitok sen vaarallisiin turbiineihin. ”Pitkistä aikasarjoista puhutaan mo nessa kohtaa, mutta käytännössä niitä ei anneta kerätä”, Tulonen sanoo. la 1980luvun alkupuolelta asti. Se oli Euroopan vanhin sisävesi kalojen tutkimusasema. ”Toisaalta eihän niitä nousijoita juuri Simo Jalli kerää ankeriasarkkuun päätyneet ankeriaat sumppuun. Jalli ja Tulonen hakevat lisää kaloja sumpusta, joka seisoo pienessä jokiuo massa. Välillä sieltä vi lahtaa ankeriaan kapea pyrstö. Suurin Suomesta saatu vaellusankerias painoi jopa 4,6 kiloa. AU KE A M A N VA LO KU VA T: H A RR I N U RM IN EN SA KK E YR JÖ LÄ. Kuten ilmastonmuutoksen aikaan saamiin mullistuksiin. 1892 perustettu Evon kalantutkimus asema lakkautettiin säästösyistä vuonna 2014. Tappavat turbiinit ”Ankerias tuntuu usein unohtuvan, kun puhutaan virtavesistä ja vaelluskalois ta”, Tulonen sanoo. Ankeriaat odottavat sumpuissa kyytiä merelle. Sen avul la on helpompi vetää raskas lasti ylös jo kinotkelmasta. Suurin osa niistä ei sovellu ankeriaille, sillä lähellä pohjaa uiva ankerias joutuu virran imus sa turbiiniin. ”Ei, on täällä vielä muutama.” Tulo nen mittaa ja merkkaa loput ankeriaat. He nostavat raskaan saavin ylös, vesi karkaa sen rei’istä. Nou su jokea ylös on helpompi ratkaista, sillä ylävirtaan mennessä ankerias osaa käyt tää kalaportaita siinä missä lohetkin
Jouni Tulonen mittaa, merkkaa ja punnitsee ankeriaat. Kymijoki oli kuitenkin tärkeä myös sähköntuotannolle teollistumisen al kuaikoina. Suuret joet olivat vaellusreittejä Kymijoki oli Kokemäenjoen ohella mer kittävimpiä ankeriaan vaellusjokia. Parhaimmil laan niitä saatiin lähes 700 kiloa vuodes sa, vain yhdestä joen monista uomista. Se onkin koko pyyn nin tarkoitus. Kalatalous maksut pysyivät. Vaellus ankeriaan silmä on suurentunut. Tu lonen ja Jalli ovat auttaneet yli 1000 vaellusankeriasta esteiden yli merelle vuodesta 2014 alkaen. ”Se aika meni jo ohitse.” Padasjoelta ankeriaat jatkavat mat kaansa autokyydillä Ahvenkoskelle Kymijoen suulle. UPM maksaa vuosittain Keltin voi malasta 11 000 ja Kuusankoskesta 14 000 euroa, Pato Oy Myllykoskesta 17 000 euroa. Kouruja ei kuitenkaan koskaan tehty. Lisäkorvauksia vuosikymmeniä ra K A RT TA : M AT TI JO U KO LA / SU O M EN YM PÄ RIS TÖ KE SK U S Ennen vapautusta kalat viedään mitattaviksi ja merkattaviksi. ”Kymijoella oli ankeriaskouruvelvoite muutamallakin voimalaitoksella”, Tulo nen kertoo. 7/2018 SUOMEN LUONTO 17 kaan enää ole”, Tulonen sanoo. Kesällä 2016, 90 vuotta ensimmäisen padon rakentamisen jäl keen, asia viimein ratkaistiin korkeim massa hallintooikeudessa. Kesällä 2010 KaakkoisSuomen Elykes kus määräsi voimalayhtiöille kalatalous maksut rakentamattomien kourujen ta kia. ”Ankerias oli silloin tunnettu ja mer kittävä kala”, Tulonen sanoo. SUOMEN JOKIEN VAELLUSESTEET Mustat täplät kuvaavat jokien merkittäviä vaellusesteitä, harmaat kulkua haittaavia esteitä.. Suistossa kalat vapaute taan Kymijoen 12 vesivoimalan ja usei den säännöstelypatojen alapuolelle. Lä hellä läntisen haaran suistoa, Ahvenkos ken Lanakoskella, tilastoitiin ankerias saaliit vuosina 1897–1923. Ensimmäinen voimalaitos rakennettiin Korkeakoskelle 1906, Ah venkosken voimalaitos valmistui 1933. Nyt ihmistä tar vitaan siihen, mikä ennen hoitui luon nostaan. Istutet tuja ankeriaita löytyy rannikkovesistä, mutta luonnonkanta on hiipunut. Maksuilla rahoitetaan ankeriaan ja muiden kalojen istutuk sia. Kun Keltin, Kuusankosken ja Myllykosken voimalaitoksia rakennet tiin 1900luvun alussa, yhtiöt sitoutuivat rakentamaan ankeriaille nousukourut. Yhtiöt valittivat asiasta Vaasan hal lintooikeuteen ja yrittivät päästä eroon velvoitteista
Vaellusankerias ei juurikaan enää syö, ja sen ruoansu latuselimistö surkastuu. Siten suuret ankeri aat ovat arvokkaita kannan säilymiselle. Hän ei kuitenkaan antanut periksi. Vääksystä Kymijoen suulle Ahvenkos kelle siirrettyjä merkattuja ankeriaita on saatu Kotkan edustalta, Virosta, Saksas ta, Tanskasta ja Ruotsista. 18 SUOMEN LUONTO 7/2018 ANKERIAS | Anguilla anguilla TUNTOMERKIT: Pitkä käärmemäinen kala. UHANALAISUUS: Suomessa erittäin uhanalainen, Euroopassa äärimmäisen uhanalainen. Vielä pienempiä ankeriaita löytyi Ir lannin ja Espanjan välisiltä vesiltä. Leptocephalustoukat löytyivät Man nerItalian ja Sisilian välisestä Messinan salmesta. Niitä kalastettiin Eu roopassa jo kivikaudella. Ne vaihtavat väriä kellertävästä hopeanhohtoiseksi, ja silmien koko kasvaa. Käärmemäinen ankerias herätti entisaikaan ihmisissä pelkoa. Jalli vapauttaa ankeriaat voimalaitosten ala puolelle. Tosin mikään ei osoittautunut makeissa vesissä kasva van ankeriaan mädiksi. Kasvuankerias on kellanruskea, vaellukselle lähtiessään kala muuttuu hopeakylkiseksi. Kansan perinteen mukaan uskottiin, että Vapahtaja piirsi ankeriaan päähän merkiksi ristin, jotta ihmiset tietäisivät sen olevan syömäkelpoinen. 18 SUOMEN LUONTO 7/2018 kentamatta jätetyistä kouruista ei kui tenkaan tullut. LEVINNEISYYS: Eurooppa Fennoskandiasta Välimerelle, Pohjois-Afrikka ja Turkki. Kutualue Atlantin laidalla Kun ankerias on kerännyt tarpeeksi suu ret rasvavarastot, se lähtee kutuvaelluk selle. Hän tajusi, ettei ankerias kude Välimeren sy vänteissä, vaan jossakin Atlantilla. Ankeriai den arveltiin syntyvän mudasta, vedes sä mätänevistä ruumiista, olkikatoista, jopa tyhjästä, tai kastepisaroista, joihin auringon säteet osuvat. Se johdatti Schmidtin etelään ja Välimerel le, josta hän joulukuussa 1908 löysikin usean ankeriaslajin mätiä. Ke väällä 1904 hän löysi ensimmäisen mer kittävän johtolangan Islannin ja Färsaar ten väliseltä merialueelta: yöpyynnin tu loksena saatiin 7,5senttinen poikanen. Ennen vaellusta ankeriaat käyvät läpi uuden muodonmuutoksen. Mysteeri alkoi selvitä 1897, kun italia laistutkijat Giovanni Grassi ja Salvatore Calandruccio osoittivat, että lä pikuultava Leptocephalus brevirostis oli kin ankeriaan toukka eikä oma kalalajin sa. Kalan painosta vähintään 12 pro senttia tulee olla rasvaa, jotta energia riittää kutualueiden saavuttamiseen. Seuraavaksi Schmidt tajusi tutkia Köö penhaminan eläinmuseolle talletetut an keriaantoukat, jotka olivat lilluneet mu seon kokoelmissa 40–50 vuotta. Istukkaillakin on siis vaellusvietti tallella. TIESITKÖ. ”Vastentahtoisesti hiljalleen opin tosi asiat”, Schmidt kirjoitti talven 1910 tu loksettomaksi jääneistä tutkimuksistaan. Lajin kanta romahtanut 1980-luvulta alkaen 90–99 prosenttia. Merkitty kala lähdössä kohti Sargassomerta. 18 SUOMEN LUONTO 7/2018. Se johdatti tutkijat uskomaan, että ankerias kutee Välimeren syvänteissä. Suomen viileissä vesissä ankeriaat kas vavat hitaammin kuin KeskiEuroopas sa, minkä takia suomalaiskalat ovat ku dulle lähtiessään yleensä vanhempia ja suurempia. Idästä niitä ei löytynyt. Samannäköisellä nahkiaisella on ympyränmuotoinen suu. Vuo sien saatossa Schmidt huomasi, että pie nimmät ankeriaantoukat löytyivät Väli meren länsiosista, mistä poikasia saatiin myös eniten. Keskiajalta al kaen pyynti kasvoi, mutta poikasia tai kutua ei löytynyt mistään. Myös tanskalainen biologi Johannes Schmidt etsi ankeriaan poikasia. Tans kalaiset purjelaivat olivat aikanaan pyy täneet kalanpoikaset ja lahjoittaneet ne H A RR I N U RM IN EN PE KK A TU U RI H A RR I N U RM IN EN Vaeltavat ankeriaat uivat parhaimmillaan 25–30 kilometriä vuorokaudessa. Suuri kala on vahva uimari, ja se pystyy tuottamaan enemmän mätiä kuin pienet yksilöt. Kalat selviävät 8000 kilometrin vaelluksesta ja kudusta pelkästään energiavarastojensa turvin. Se oli aikanaan pienin löytynyt ankerias. Ankeriaan lisääntyminen oli pitkään hämärän peitossa
Pyynneissä löytyi lisää pikkutoukkia alueelta, joka nykyään tunnetaan Sar gassomerenä. Vanhojen tilikirjojen perusteella tiedetään, että samoihin aikoihin ankeriaita pyydettiin Viipurin seudulla ankerias arkuilla. Ankeriaan kutemista ei kukaan ole vieläkään koskaan nähnyt. 7/2018 SUOMEN LUONTO 19 museolle. Arkku koostuu ritilästä, joka ohjaa virran mukana tulevat ankeriaat vedessä seisovaan laatikkoon, eli arkkuun. 7/2018 SUOMEN LUONTO 19 ANKERIAITA PYYDETTIIN JO 1500-LUVULLA ENSIMMÄINEN suomalainen kirjallinen maininta ankeriaasta on Vääksystä vuodelta 1540. JÄ RV I / K A N SA TIE TE EN KU VA KO KO EL M A , M U SE O V IR A ST O 7/2018 SUOMEN LUONTO 19. Viipurissa ja Käkisalmella ankeriasta kalastettiin myös ruonilla. Miksi juuri Sargassomeri. Vapaaajankalastajat saavat ankeriassaalista noin tonnin vuodessa, ammattikalastajat samaa luokkaa. ”Lämpötilan ja suolapitoisuuden pe rusteella on arvioitu, että kutu tapahtuu 300–400 metrin syvyydessä”, Jouni Tu lonen kertoo. Löydön tuloksena Schmidt sai vakuutettua joukon Atlantia ylittäviä tanskalaisaluksia tekemään koe kalastuksia talvella 1910–1911. Pyyntikielto koskee myös Suomea, mutta maaja metsätalousministeriö ei vielä ole päättänyt kiellon ajankohtaa. Kalat ajautuivat ruonaan virran mukana. Kutualueelta on löydetty pienimmät tunnetut ankeriaan toukat, vain muutaman millin mittaiset. Suojelujärjestöt vaativat uhanalaisen ankeriaan rauhoitusta. Itämerelle asetetaan tänä syksynä kolmen kuukauden pyyntikielto yli 12 metrisille aluksille. Nykyään pyydys on useimmiten pitkä siima. Vuosikymmeniä jatkuneista etsinnöis tä huolimatta aikuisia kutevia ankeriai ta ei kuitenkaan Sargassomereltä löyty nyt. Schmidt vakuuttui, että ai kuiset kalat vaeltavat kutemaan Atlan tin länsilaidalle, sitten niiden toukat pa laavat Eurooppaan merivirtojen muka na, ja lopulta ne nousevat kasvamaan mantereen makeisiin sisävesiin. Maailmalta tunnetaan 800 ankeriaslajia, joista valtaosa elää koko elämänsä troop pisissa valtamerissä. Ankeriaan kalastus on vähäistä. Kokemäenjoella ruonat julistettiin laittomiksi pyydyksiksi 1500-luvun lopulla. Ankeriaan kutemista ei kukaan ole vieläkään koskaan nähnyt. 1800-luvulla ankeriaita pyydettiin erityisesti Kymijoella patojen avulla. Ma keat vedet ovat merialueita rehevämpiä, joten ne tarjoavat kalaisammat kasvuve det ankeriaille, jotka ovat petokaloja. Ne tuomittiin poistettavaksi rangaistuksen uhalla, mutta heikolla menestyksellä. RIIKKA KAARTINEN Ankeriaanpyyntiä Ahvenkoskella 1920. Ne, joi ta Schmidtkin etsi. Ankeriaan kutualue oli löytynyt. T.H . Eikö sopivia paikko ja löytyisi lähempääkin. Mutta miksi ankeriaat vaeltavat tu hansia kilometrejä Sargassomerelle saakka kutemaan. Vastaus löytyy evoluutiohistoriasta. ”Sargassomeri on laaja alue, jossa Golfvirta tekee mutkan. Kutualue saatiin varmistettua vasta sata vuotta myöhemmin, kun eurooppa lainen tutkijaryhmä seurasi satelliittilä hettimin merkattuja vaellusankeriaita. Meri alue on saanut nimensä sinne keräänty vän Sargassumlevän mukaan. Se on ikään kuin akanvirta”, kertoo Tulonen. Pyydykset olivat käytössä vielä 300 vuotta. Anguillasuvun lajit, joihin euroopanankeriaskin luetaan, kas vavat makeissa vesissä, vaikka yhä palaa vatkin kutemaan trooppisille merille. Haavimainen jokipyydys kiinnitettiin pohjaan parin tolpan avulla. Schmidt huomasi, että nämä toukat olivat vain kolmesenttisiä, eli sel västi pienempiä kuin mitkään hänen löytämänsä toukat
Mitta vien pyyntien tuloksena saatiin vain yksi todennäköisesti luonnonkantaa oleva 24senttinen nousuankerias! ”Totta se on, mitä maailmalla puhu taan”, Tulonen sanoo. ”Muodonmuutoksen jälkeen toukas ta tulee lasiankerias, oikean ankeriaan näköinen, mutta läpikuultava, koska sii nä ei ole lainkaan pigmenttiä”, Tulonen kertoo. Yli 80 000 ankeriaanpoikas ta lennätetään Suomeen karanteenista EteläRuotsista. Ankeriaita on maassamme istutettu jo vuodesta 1893, mutta runsaammin vasta 60 vuotta. Aikanaan lasiankeriai den nousu oli huomiota herättävä luon nonilmiö. Ne käyvät lä pi muodonmuutoksen ennen saapumis taan rannikkovesille. Massoittain poikasia ui mus tina vanoina ylös jokia. ”Ankerias on varmasti uhanalainen.” Kuten monen uhanalaisen lajin kohdal la, ankeriaan romahdukseen on monta syytä. Vanhin Suomesta tavattu ankerias oli 72-vuotias. Lento on melkein tunnin myöhässä. Poikasten määrä on kaikkialla Euroopassa romahtanut. Istutus turvaa lajin säilymisen Elokuun 21. Kuvan ankerias on 100 senttiä pitkä. Lehtimäinen touk ka solakoituu ja menettää hampaansa, sen pää tukevoituu ja aistinelimet ke hittyvät. Poikasten määrä on romahtanut kaik kialla Euroopassa. Romahdukses ta huolimatta parhaista joista, kuten Se vernjoesta, riittää edelleen poikasia siir rettäväksi muihinkin vesistöihin. Kun rahti on purettu, lastauslaiturille il mestyy laatikkopinoja. päivä puoli tusinaa malt tamatonta ankeriaan istuttajaa odottaa HelsinkiVantaan lentokentän rahtiter minaalissa. Laatikollinen ankeriaanpoikasia kipataan veneen laidan yli järveen kasvamaan. Kannan hiipumista 1990lu vulla ei Suomessa istutusten takia huo mattu, ennen kuin asiaa alettiin tutkia muualta Euroopasta tihkuneiden tieto jen perusteella. Kantaa ovat kurittaneet raskas metallit ja PCB, kasvualueiden kuivat taminen eri puolilla Eurooppaa, kaiken ikäisten ankeriaiden ylikalastus, virus tauti, ja vieraslajina Japanista kulkeutu nut uimarakkoloinen. Toukat kasvavat 5–10 sentin mit taiseksi ajelehtiessaan kohti Euroop paa Golfvirran mukana. Vähän kenkälaa tikkoa suuremman styroxlaatikon kan Ankeriaat kasvavat niin kauan kuin ne elävät. Jääkuppi pitää veden viileänä matkan ajan. Istukkaat pyydetään Se vernjoesta Englannin lounaisrannikolta. Padot estävät poi kasten nousun sisävesien kasvualueille ja voimalaitokset sisävesiin istutettujen kalojen pääsyn kutuvaellukselle. SI V U N VA LO KU VA T: PE KK A TU U RI SI V U N VA LO KU VA T: PE KK A TU U RI Ankeriaanpoikaset tuodaan Suomeen styrox-laatikoissa. Nousukalojen, eli Suomeen vaeltavien poikasten määrää selvitettiin viimeksi Kokemäenjoella 2014–2015. Enimmillään ankeriaanpoikasia on is tutettu Suomeen lähes neljä miljoonaa vuonna 1967, viime vuosina noin satatu hatta vuodessa. 20 SUOMEN LUONTO 7/2018 20 SUOMEN LUONTO 7/2018 Ankeriailla ei havaita geneettistä eriytymistä Euroopan eri osien välillä, koska kaikki ankeriaat kuuluvat samaan Sargassomerellä lisääntyvään kantaan. 20 SUOMEN LUONTO 7/2018