Salamat sinkoilevat Suomessa ukkostaa noin 90 päivänä vuodessa ja heinäkuun taivas synkistyy ukkospilvistä varmemmin kuin muulloin . Tuomi neuvoo. Kun suurin osa niityn kukista on valmiina siementämään , on aika panna niitty nurin. Kehrääjä ei tee pesää . Pistä viikate viuhumaan kuun lopulla, anna kasvien jäädä maahan muutamaksi päiväksi ja nosta ne sitten seipäille. Puussa salama kulkee nilaa myöten ja irrottaa kuorta noin 1 sentin levyisenä vyönä. Salama hakeutuu korkeisiin paikkoihin , kuten mastoihin ja puihin . "Salama iskee maastosta kohoaviin kohteisiin , siksi olisi pysyteltävä mahdollisimman matalana." Varo kehrääjää tiellä Saalistaessaan hämärässä kehrääjä hakeutuu mielellään tielle lepäilemään ja on vaarassa joutua auton alle. On aika teroittaa viikate Niittyjen hoitoon kuuluu oleellisesti viikate. Kehrääjä ei osaa väistää. Se pistää iltapäiväksi luukut kiinni ja avaa ne taas aamulla, jos päivä paistaa .. Jos tukkasi nousee ukkosella pystyyn, juokse henkesi edestä, tai kyyristy maahan ". Varo siis, ettet tallo polulle painautuneita , emoaan odottelevia poikasia. Sen poikaset kyhjöttävät paljaalla maalla ja luottavat suojaväriinsä. "silloin puu saattaa räjähtää säpäleiksi." Salama ilmoittaa itsestään voimistamalla sähkökenttää paikalla, johon se on iskemässä. Pukinparta viettää siestaa Pukinparta kukkii tienpientareilla täyttä päätä . Niitolla estetään niityn rehevöityminen ja varmistetaan uuden kesän kukkaloisto . Englantilaiset kutsuvat pukinpartaa nimellä Jack-go-to-bed-at-noon , Jaakko menee nukkumaan keskipäivällä , ja niin se tekeekin. "Joskus salama tunkeutuu nilaa syvemmälle," Ilmatieteen laitoksen tutkija Tapio Tuomi selvittää. joten törmäyksistä iso osa olisi maltilla vältettävissä. Kehrääjän isot silmät hohtavat valoissa kauas. Kukka houkuttelee pölyttäjiä kullankeltaiselle mykerölleen , mutta vain aamupäivisin ja hyvällä säällä
Vastaus löytyy sivuilta 54-57 . Ivalosta Murmanskiin kulkevalla linja-autolla matkan voi tehdä monta kertaa viikossa. Miten on mahdollista, että hyttynen pystyy työntämään hennon imukärsänsä paksunahkaisimmankin ihmisen ihoon. Tutustu ja ihastui 54 Kysy luonnosta 67 Elämää näkymättömänä YMPÄRISTÖ JA ELÄMÄNTAPA 28 Jättiläisen juurella Aura Koivisto on puiden puolella. 38 Maihinnousu kielletty Kymmenientuhansien järvien maassa on yhä vaikeampaa löytää vapaata rantaa. 34 Hapsenkakkiaisten pauloissa Sarvekkaita kovakuoriaisia. 63 Ekoelämää Ekoneuvoja , vihervinkkejä, uutisia. Hyppää kyytiin ja tule mukaan Venäjän puoleiselle Saariselälle, aitoon erämaahan . 18 Paluu Myrskyluodolle Oppaanamme tietenki n Lasse Mårtenson. Kesän kukkasista lisää sivuilla 4-11 . 42 Seikkailu itärajan takana 61 Mehiläiset lumosivat taiteilijan Yhdyskuntahyönteiset puhuttelevat savonrantalaista Ritva-Liisa Virtasta. .. Mustikkapiirakalla ja metsämyyrällä on suhde. Hirvi on kaikille tuttu, vai onko. VAKIOT 1 2 Ajankohtaista 44 Maailmalta 48 Mielipiteitä, keskustelua 52 Kirj at 60 Palvelukortti 66 Summaries Toimituksen yhteystiedot löydät sivulta 1 2. 58. Erkki Santamalan (Luontokuvat) kedolla hehkuvat keltamatarat ja peurankellot. 20 Kivimiehen matkassa Suomi on pullollaan keräilijöitä. 62 Talo hylkytavarasta Iloinen talo syntyi hitaasti ja harkiten. Kiviharrastus on mielenkiintoisimmasta päästä. 23 Haukan silmin 29 Hirvi vielä hirviämpi. vuosikerta Heinäkuu LUONTO 4 Muukalaisia joukossamme Tee kanssamme historiallinen kasviretki entisi lle laivojen painolastimaan purkupaikoi lle. Seikkaile sivuille 42-43.. Salaisuudesta enemmän sivuilla 23-27
Uudessakaupungissa maata tilattiin varta vasten vetisten katujen täytteeksi, puutarhoihin ja puistojen kallioiden peitteeksi. Jaakonvillakko kasvaa elinvoimaisena muun muassa Porin Reposaaren painolastimailla. Varmimmin jaakonvillakkoon törmää kartanoiden puutarhoissa, sillä se on myös vanha lääkekasvi. Yksin Vallimäelle ajettiin satoja hevoskuormia täytemaata nyt entistä luotsiasemaa ympäröivää puistokumparetta koristavat vaaleanpunakukkaiset soikkoratamot. Pyöräretkille otollisia paikkoja ovat Käringsundin lisäksi muun muassa Stora Sottungan Skaje ja Kumlingen Stacksvik, joissa tulokkaiden lisäksi viihtyy monipuolinen ketolajisto mäkileinikkeineen ja heinäratamoineen. Käydäänpä tervehtimässä näitä eksoottisia tulokkaita . Ne voivat olla jopa muinaistulokkaita, muistoja Kalantiväylän ja viikinkien ldäntien tarunhohtoisista kulkijoista. Merenkulun seuralaisia saapui läheltä ja kaukaa koko Tornion ja Haminan väliselle rannikkoalueelle. Täytön ja pengerryksen jäljet näkyvät yhä saaren koillisrannan tasaisina ja säännöllisinä satamakenttinä. Baarlastia kertyi valtavia määriä. Kotisatamaan puretun maan mukana kulkeutui kasveja ja niiden osia, siemeniä, eksoottisia kivenkappaleita, kotiloita ja leviäkin. Tällä tavalla moni kasvi matkusti maahamme ja juurtui satamiemme multiin. Purjelaivat palasivat matkoiltaan painolastinaan kaukaisten satamien irtomaata. Purjelaiva Oulun Toppilan salmessa 1 90!if.. Maakuormien ohjaamaton kippaaminen satama-altaisiin oli madaltumisen pelossa ankarasti kielletty, ja siksi unohdettuihin painolastikumpuihin voi vieläkin törmätä vaikkapa Eckerön Käringsundin reunoilla. Esimerkiksi Reposaaressa saattoi purjelaivojen kulta-ajalla 1800-luvulla olla satakin alusta kerrallaan lastia ottamassa tai purkamassa. TEKSTI: ERKKI SANTAMALA KUVAT: ERKKI SANTAMALA, MUSEOVIRASTO JA LUONTOKUVAT K ukkivaan merenkulun historiaan pääsee parhaiten tutustumaan Porin Reposaaressa ja Uudessakaupungissa, joissa painolastilajeja, paikallismurteiden mukaisesti baarlastkasvei, on säästynyt osana elävää puutaloyhteisöä. Reposaaren taajaman ala kasvoi vähitellen yli kaksinkertaiseksi, kun mereltä vallattiin lisätilaa multaja sorakuormilla. Laivoja vakautettiin ennen lapioimalla ruumaan maata, joka perillä jouti pois. Ahvenanmaan kyläsatamille tunnusomaisia ovat papelorikko, soikkoratamo ja jänönapila
Eurajoen Kaunissaaressa nurmikonleikkuu on säästänyt pukinparran, etelänaitovirnan ja kuminan. Laineen lempikasvi, rakkoapila, symboloi taantuman rajuutta. Mökittyminen on vakituisen asutuksen kuihduttua antanut saaristossa kasveille yllättävää apua. Kovasti harvinaistunutta rohtorastia on vielä Ahvenanmaan Kumlingessa. Erikoisesta siemenpallukasta nimensä saanut apila levisi kaupungista rantalaitumille jopa kilometrien mittaisiksi kasvustonauhoiksi. Niistä viimeinenkin koki kohtalonsa kymmenen vuotta sitten haravaleikkurin silpomana. Laine on Turun yliopiston kasvimuseon eläkkeellä olevan amanuenssi. Turun ja Rauman tulokaskentät ovat kutistuneet, ja rautatie tuhosi Loviisan Valkon esiintymät. SUOMEN LUONTO 7/99. Laidunnus loppui 1960-luvulla, ja rantavesakoista löytyi 1980-luvulle tultaessa enää neljä hajakasvustoa. Reposaari ja Uusikaupunki unohtuivat syrjään satamina Juuri sopivassa vaiheessa, muttei kato täysin niitäkään sivuuttanut. Osa salamatkustajista on jo kadonnut. Kasvit jäävät helposti jalkoihin "Pienet talonpoikaissatamat ovat useimmiten metsittyneet ja kasvaneet umpeen. Yleensä vastaan tulevat enää sitkeimmät sinnittelijät, nurmimailaMeriliikenteen tuoman keltamaitteen kukka on kuin purjevene (Kökar). Pahin kato on käynyt vilkkaina säilyneissä laivakaupungeissa. Kiertäessäni muita rannikkokaupunkeja 1970-luvulla oli pahin jo ehtinyt tapahtua", Laine kertoo. Uudenkaupungin lsossa-Vilissalossa isomesikkä ja sirppimailanen sekä Lemlannin 5tyrsössä nätkelmävirna ovat säilyneet huvilatonttien tallotuilla tai niitetyillä laitamilla. Uudenkaupungin luku on 52, ja niisPehmeäkarvainen jänönapila, aikoinaan lääkekasvi niin eläimille kuin ihmisillekin, on kotiutunut saariston kyläsatamiin ja mantereen vanhojen kylien kalmistokummuille (Seglinge, Ahvenanmaa). Reposaaressa varmoiksi painolastitulokkaiksi on luokiteltu 135 kasvia, joista 75 pystyi myös kotiutumaan Selkämeren äärelle. Kokonaan tarkastamattomiakin paikkoja vielä on, mutta niistä tuskin löytää enää uusia ilonaiheita. 6 Soikkoratamoja Uudenkaupungin Vallimäellä painolastimaan läjityspaikassa. "Kun etsin Uudenkaupungin painolastikasveja 1950-luvun alussa, ne olivat jo alkaneet vähentyä. nen ja valkopeippi", lähes 50 vuotta baarlastilajeja seurannut Unto Laine tiivistää
Jopa parimetriseksi venyvä karvahorsma saapui Turun satamaan viime vuosisadalla, mutta tänään sen tavoittaa varmimmin kosteilta ojanpientareilta rautateiden tuntumasta. SUOMEN LUONTO 7/99 Harvinainen isomesikkä palasi Uudenkaupungin kaupunginlahden rannalle kymmenisen vuotta sitten , kun Sorvakonpuistoa rakennettaessa paikalle siirrettiin vanhaa painolasti maata.
Laivan tuoma papelorikko kukoistaa Ahvenanmaan S
ngassa:
Maraund Turku, Linnan kenttä ja Rulualon itikl rki Eckerö, Käringaund • • Maarianhamina Lumparland, Norrvlken Sund, Bomaraund VaotanflArd, GreggnAo Painolastikasveja jäljellä (tummanvihreä), lajisto tuhoutunut tai pahasti taantunut (vaaleanvihreä). VaNnkari Oulu. Reposaaren painolastikasveja kannattaa etsiä kyläkirkon läheiseltä niityltä, saaren uloimmasta kärjestä Lontoosta ja hiekkateiden pientareilta puutaloalueelta. Lapaluoto Reposaaren kasvistoa kartoittaneen biologi Janne Lampolahden mukaan painolastikasvien pahin uhka kaupungeissa on liioiteltu siistiminen. Näyttävä piileksijä on muun muassa punakukkai. KaupunRaahe. Kuvassa seilaa teräsparkki Ponape, joka rakennettiin 1903.. Eksoottisimmat hävisivät usein ensimmäisinä; variksenkrasseja on viimeksi nähty Maarianhaminassa", Laine sanoo. Näin olisi paras jatkossakin, täydennettynä niitolla kerran kesässä", Lampolahti tiivistää. Hammarland. "Teiden ja kujien säilyminen päällystämättöminä, hallittu hoitamattomuus ja kyläasutukseen kuuluva maan muokkaus ovat tähän asti säilyttäneet kannat. Esimerkiksi tylppälehtihierakka saa rauhassa venyä Käätyjärven rantatörmällä ja Myllymäen puulajipuistossa. Kasviharrastaja Paavo Höijer tapasi isohietasinapin Porvoon Yttre Barlastholmenilla vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt hän epäilee sen ka~onneen. Afholmen VaaH, Hilyrymyllyn edusta ja Palo-,i Kristiinankaupunki,. Maan pöyhiminen herättää gin tunnuskasviksi valitun herkän papelorikon taKokkola, Ykoplhlaja Pietaruarl. Liika siisteys pahasta jen reunuksilta, kuten nurmimailanen uuden kirkon puistosta. Uudenkaupungin puistokallioita on peitetty sadoin painolastikuormin. Esimerkiksi idästä saapunut karvahorsma tavattiin ensi kertaa Turun satamassa jo 1886, mutta se saavutti uusia alueita vasta kymmeniä vuosia myöhemmin rautateiden avulla. uma Uuaikaupunkl • Geta, Andenii siemenpankissa uinuvia yksivuotisia kasveja, jotka katoavat välillä pitkiksikin jaksoiksi uutta tilaisuuttaan vaanien. nen ruisunikko, jonka on välillä epäilty jo kadonneenkin lajistostamme. Toppila Erkki Santamala on turkulainen Juontokuvaaja. Molempien taajamien lajistosta on tietoja jo yli sadan vuoden takaa. Kaljuvariksenkrassi ja hietasinapit kulkeutuivat tänne Etelä-Amerikasta. r1 Pori, Mlntyluoto Luvia, laitakarl-leppllkarl Eurajoki, Kauniuaari Rauman .. Tee kasviretki pitkin rannikkoa. Uudenkaupungin baarlastilajit löytyvät usein yksittäisinä kasvustoina puistovoittaa hel"poimmin luontopolulta Käätyjärven ja Ruokolanjärven väliseltä kannakSimo. Merten takaa Monet kasvitulokkaista ovat lähtösatamien rantakasveja ja rikkaruohoja, jotka valloittavat halukkaasti joutomaita muillakin keinoin. Uudenkaupungin puisto-osasto on lähtenyt innolla mukaan painolastikasvien suojeluun. "Monet painolastikasvit ovat kotoisin Itämeren eteläosista. Historia kukkii Simosta Haminaan! tä 20 on nähty vielä kuluvalla vuosikymmenellä. Kråkön kupeeseen pikku hiljaa läjittynyt saarikumpare on yhä turvapaikka muun muassa kanadanruusulle ja vuorimännylle. Uudenkaupungin salamatkustajat tulivat erityisesti Kööpenhaminan seudulta. Muuta taantumaa ei juuri enää ole tapahtunut: ne tulokkaat, jotka sopeutuivat, ovat juurensijansa vakiinnuttaneet. Tervahovin alue Pori, 11epo ... joutomaaksi jäänyttä Reposaaren satamakenttää on muutettu puistoksi ja nurmikentiksi, joiden jatkuvaa leikkuuta kasvit eivät kestä
Hoidon tavoitteena on ensisijaisesti lintujen viihtyminen. Elokuussa 150 000-200 000 mustatiiraa pysähtyy täällä pariksi kolmeksi viikoksi su\kimaan ja keräämään voimia muuttomatkalle. Kestotilaus uudistuu ti lausjaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Lintupuisto perustettiin vuosi sitten kaupungin kuuluisan ornito\ogin ja koulumiehen Einari Merikallion muistoksi Keravaseuran ja Keravan kaupungin yhteistyönä. Puistossa pesii 40 lintulajia, ja havaintoja on tehty 4 7 lajista. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkki nointitarkoituksiin. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Puolen vuoden määräai kaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Käyttämällem me painopaperi lle on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Mustatiira harvinaistuu Euroopassa Mustatiira on harvinaistunut kaikkialla Länsi-Euroopassa sitä mukaa kuin siron, noenmustan yhdyskuntalinnun pesimäkosteikkoja on kuivattu . Länsi-Euroopan maista vankin mustatiira-asutus on Saksassa , missä maan itäosaan painottuva kanta jää vajaaseen 2000 pesivään pariin . Keravan kartanolla on vaihtuvia taidenäyttel yitä, ja joen ylittävä vanha kivisilta ja kesäteatteri toisivat puistoon kävijöitä. Suomea mustatiira lähinnä sivuaa muuttomatkoillaan , sillä oma pesimäkantamme on vain parinkymmen parin luokkaa. lrtonumero 33 markkaa . Tilaushinnat Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Suomen Luonto pyritään pai namaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. htm 1 Päätoimittaja Jorma Laurila, 228 082 17 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 082 14 Toimittajat Antti Halkka , 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila ja Venla Koski Värierottelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Ki rjapai no Oy Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelu n Tuki Markku Kemppainen puh.(03)75 11 8 15 Aikakauslehtien Li iton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerron kuussa. Linnustoa ei kuitenkaan tunneta vielä tarpeeksi hyvin , ja sen toivotaankin innostavan lintuharrastajia toistuviin kevätja talvilintulaskentoihin. Kaupunkipuistona se sisältäisi paitsi luontoa myös kulttuuria. [OONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 1 Helsinki puh. Merikal\ion \intupuiston perustajat toivovat, että puisto voitaisiin liittää osaksi kansallista kaupunkipuistoa, joka käsittäisi alueet Järvenpään Lemmen\aaksosta jokivartta pitkin Vantaanjokilaaksoon saakka. d'i "' TERHO POUTANEN ::J "' Lintukeidas moottoritien melskeessä Merika\lion lintupuistossa Keravan kartanon mailla livertelevät satakieli ja lehtokerttu kilpaa moottoritien melun kanssa. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 005 1 Helsinki p. Vaihteluväli on suuri , sillä Itä-Euroopan mustatiiraluvut ovat kovin epävarmoja arvioita. Yksi puiston tärkeimmistä tavoitteista on saattaa lähiympäristön koulujen oppilaat biologiantunneiksi haukkaamaan happea todelliseen ulkoilmaluokkahuoneeseen. Kooltaan 7,5 hehtaarin puisto on kartanometsikön , villiintyneen puutarhan , vilje\ype\lon ja pensaikkoisen Keravanjokivarren yhdistelmä, jota hoidetaan tarvittaessa talkoovoimin . (09) 228 082 10, 228 08224, sähköposti: kaitosaari@sll .fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 60 . JENNI MERILUOTO SUOMEN LUONTO 7/99. Mustatiira talvehtii trooppisessa Afrikassa. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuen ja Akateemisen Kirjakaupan myymälöissä. Tuoreimmat arviot lajin koko Euroopan pesimäkannasta ovat 42 000-11 000 paria. Puistoon on sijoitettu linnunpönttöjä, ruokintapaikkoja, ja pian sieltä löytyy pönttöjä lepakoil\ekin. Sen tarkoituksena on osoittaa, että linnut viihtyvät aivan kaupunkikulttuurin keskellä, kun niille jätetään monimuotoista elintilaa. d'i Tunnettuja pesimäpaikkoja ovat Porin Enäjärvi , Evijärven Haapa·~ järvi, Kokemäen Puurijärvi ja 5 Piippolan Kortteisen tekojärvi . (09) 228 08 1 faksi: (09) 228 08200 sähköposti: sukuni mi@sll.fi http://forest.sll.fi/sl/i ndex. Loppukesällä kaikki Pohjoisja Itä-Euroopan mustatiirat kerääntyvät Hollannin ljsselmeeril\e
Limalevä on lisääntynyt Suomessa parina viime vuosikymmenenä. Yöksi se painelee siimojensa avulla ravinteikkaaseen alusveteen , jopa pohjalle seitsemän metrin syvyyteen saakka. Helsingin yliopiston limnologian ja ympäristönsuojelun laitoksen tutkimuksissa havaittiin , että limalevä on arka voimakkaalle auringonvalolle. Pesäkolot näyttivät tyhjiltä. Minkillä on vain vähän kilpailijoita. Tämä voitiin nähdä helteisenä kesäpäivänä Evollakin: vesi oli humuksen värjäämää pinnasta parinkymmenen sentin syvyyteen, mutta heti siitä alaspäin veneen kokka kynti vihreää, sakeaa limalevämattoa. Minkki oli säikyttänyt koko yhdyskunnan. Lammin biologisen aseman tutkimuksissa on todettu , että limalevän menestys näissä oloissa perustuu sen kykyyn vaeltaa pystysuunnassa. Pian löytyi kiven alta minkin kätkö, jonne se oli sullonut 25 aikuisen ruokin , kahden riskilän ja yhden haahkanaaraan ruumiit. Päivällä levä yhteyttää valoisassa kerroksessa lähellä vedenpintaa. Vitsaus ei yleensä näy vedessä paljain silmin, mutta joskus sitä on vihreänä massana. RAUNO VRJÖLÄ ANTTI TANSKANEN Minkki tuotiin turkistarhoille 1920-luvun lopussa. Syitä on haettu järvien happamoitumisesta, soiden ojituksesta , tehometsätaloudesta ja maataloudesta. 13. Todennäköisesti aiemmin pesimättömät linnut olivat täyttäneet osan tyhjistä pesäpaikoista. Saaristossa minkillä ei juurikaan ole vihollisia. Nyt minkki on Fennoskandian yleisimpiä petonisäkkäitä. Kesällä 1997 kiven kolosta löytyi kuiva minkin raato. Muu eläimistö on tottunut minkin läsnäoloon. Ensimmäinen minkki nähtiin vapaana Suomen luonnossa 1932. Kyseessä on melko varmasti sama yksilö, joka kaksi vuotta aiemmin tuhosi kolonian. Limalevä askarruttaa tutkijoita. Aja ista Limalevä on taas riesanamme Limalevä (Gonyostomum semen) tuottaa joskus uimarille epämiellyttävän yllätyksen: iholle kertyy limaa, joka kuivuessaan muodostaa vaikeasti pois pestävän kalvon. JORMA KESKITALO lä Suomenlahdella. Osa päätyy saaristoon asti. Pesäkolot olivat hylättyjä ja jäljellä olevat munat kylmiä. Aamun sarastuksessa se palaa takaisin pinnan tuntumaan. Levät olivat asettuneet tarkalleen yhteyttämiselle edullisimpaan syvyyteen . Lajin ylenpalttinen lisääntyminen kotilaiturin edustalla voi varoittaa järven tilan huononemisesta, vaikka limalevää on Minkki uhkaa saaristolintuja Käynti heinäkuussa 1 995 Ahvenanmaan Sindersgrundin luodolla oli masentava. Järvessä on muun muassa niukasti valoa, vesi on hapanta ja alusvesi kokonaan hapeton. Tulosten mukaan minkit söivät nisäkkäistä pääasiassa peltomyyriä, mutta jonkin verran myös muita myyriä ja päästäisiä. Kotimantereellaan PohjoisAmerikassa minkki asustaa veSUOMEN LUONTO 7/99 sistöjen varsilla ja koiraat puolustavat omia elinpiirejään, joilla riittää ravinnoksi pikkunisäkkäitä, lintuja ja kaloja. Linnuista saalislistalta löytyi sorsalintuja, erityisesti haahkoja, sekä pesimäaikana eri laisia untuvikkoja, näistäkin suuri osa oli todennäköisesti haahkanpoikasia. Suomessa häkistä karanneet tai vapauteen päästetyt minkit yrittävät löytää itselleen sopivan elinpiirin. Sen kahdesta siimasta toinen on vinhasti liikkuva uintisiima ja toinen jäykempi, usein taakse suuntautunut ohjaussiima. Parempana kalastajana saukko syrjäyttää minkin, mutta toistaiseksi saukkokantamme on vielä varsin harva. Useimmat olivat jo mätänemistilassa, joten minkki oli vieraillut paikalla ainakin paria viikkoa aiemmin. Kaloista suosituin oli kivinilkka. Kirkasvetisissä järvissä limalevä hakeutuu auringonpaisteessa jopa usean metrin syvyyteen. Esimerkiksi Lammin Evolla sitä on runsaasti kesäkuun lopulta syyskuun alkuun eräässä pikkujärvessä, jonka luulisi olevan vihamielinen ympäristö mille tahansa levälle. Seuraavana vuonna ruokit pesivät normaalisti eikä kannassa voinut havaita laskua. Jukka Niemimaa ja Jouko Pokki ovat tutkineet minkkiä Tvärminnen saaristossa läntiseljoskus runsaasti luonnontilaisissakin vesissä. Lisäksi minkit söivät kaloja ja hyönteisiä. Mikroskooppisen pieni limalevä on nopea uimari. Se voi myös ärsyttää ihoa voimakkaasti
ldänkäet kuuluvat Venäjän pesimälinnustoon ja niitä on kuultu monina vuosina aivan rajan tuntumassa. Suomen Luonnossa hän vastaa Kysy luonnosta -palstalla hyönteisiä koskeviin kysymyksiin . Lisäksi Lieksassa idänkäkeä kuuntelemassa käynyt lintuharrastaja löysi vielä yhden linnun Joutsan Kotkatniemestä. Arvonimianomuksen takana oli 18 tahoa, muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Perhostutkijain Seura, Yleisradio, Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ja Luonnontieteellinen Keskusmuseo. Nyt jännitetään saadaanko idänkäestä Suomeen uusi pesimälaji. Poikaspesästä tienesti on jo yli 9000 markkaa. JARI KOSTET Uusi korvauskäytä porovahingoista te "On se maailma mennyt mallilleen, kun ennen kotkia piti tappaa, nyt suojella, että saisi rahaa", päivitteli eräs poromies maakotkatyöryhmän sihteerille Tuomo Ollilalle. Korvauskäytäntöä rakennettaessa poromiehiä ja Paliskuntain yhdistystä närästi pitkään se, kuka maksettavista korvauksista loppujen lopuksi päättää. Uusi korvauskäytäntö näyttää silti toimivan . Kaikkialla kotkaharrastajien ja poromiesten välit eivät ole kunnossa. "Entiseen korvauskäytäntöön verrattuna ollaan menty ilman muuta parempaan suuntaan", Ollila sanoo. ldänkäki on käen (Cucu/us canorus) näköinen. Suomen Luonto onnittelee tuoretta professoria! ldänkäki puputtaa Suomessakin Viime vuonna löytyivät Suomen ensimmäiset idänkäet (Cucu/us saturatus) Lieksasta ja Karstulasta. tä yhden tai useamman kuoriutuneen poikasen. Kauri Mikkolasta professori Tasavallan presidentti myönsi toukokuussa yli-intendentti Kauri Mikkolalle professorin arvonimen. Perusteena korotukselle on näkemys, että puuttomalla seudulla kotkan ruokavaliossa on enemmän poronvasoja kuin etelämpänä. Poronhoitoalueella on Suomessa noin. Lapin tunturialueella korvaukset ovat 1,7-kertaiset muuhun poronhoitoalueeseen verrattuna. Poikaspesäksi pesä luetaan silloin, kun tarkastaja löytää sielTuomo Ollila iloitsee uudesta porovahinkojen korvauskäytännöstä, joka toimii kotkien hyväksi. "Päätökset tehdään ympäristöministeriössä ja ympäristökeskuksissa. Suurelle yleisölle Kauri Mikkola on tuttu Yleisradion Luonto-illasta. Kauri Mikkola tunnetaan etenkin perhostutkijana, mutta hän on myös etevä ornitologi ja syvällinen luonnon tuntija ylipäätään . Yllättäen linnut viihtyivät samoilla paikoilla tänäkin vuonna. Uuden kotkakorvausjärjestelmän mukaan jokaisesta paliskunnan alueella olevasta asutusta kotkan reviiristä kilahtaa hieman yli 3000 markkaa rahaa. Selvempinä eroina ovat idänkäen puputtava ääni sekä siiven alapuolella oleva valkoinen juova, joka näkyy vain linnun lentäessä. Myös luonnonsuojelu on Kauri Mikkolalle sydämenasia. Kevään aikana saatiin viranomaisten kirjoihin useita kotkan pesäreviirejä , jotka aikaisemmin olivat vain poromiesten tiedossa. Pesätarkastaja ei päätä mitään, hän vain raportoi mitä näki pesällä", Ollila sanoo
mutta puutteita uudessa käytännössä vielä on" . Sjundbyn kartano on myös rakentanut vanhaan myllyrakennukseen nykyaikaisen pienen vesivoimalan. Rannoille on jätetty viljelemättömiä vyöhykkeitä tai niillä kasvaa nurmea. Etelämpää löytyy kolmisenkymmentä reviiriä. Myös paikalliset asukkaat pitävät voimalan paikkaa sopivana. kiittää Segersveniä siitä, että hän on toiminut ansiokkaasti Siuntionjoki-työryhmässä, jossa joen eri käyttäjätahot hakevat yhteisymmärrystä joen käytöstä. Voimala tuottaa sähkön tilan omiin tarpeisiin ja ylimääräinen johdetaan valtakunnanverkkoon. Ollila on parhaillaan kiertämässä merkkipiirejä ja paliskuntia. mutta energian ostavat osakkaat ja Kainuun Sähkö. Lohjalla toimiva vesiensuojeluyhdistys Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. --~ !. ANNE KÄRKKÄINEN 15. Lahti ei usko Sähkäleestä koituvan linnuille haittaa. Tavoitteena on neuvotella kotkareviireistä jokaisen poronhoitoalueen paliskunnan kanssa. Voimalasta huolimatta kaloille riittää vettä, joten ?e pääsevät vapaasti nousemaan Sjundbynkoskesta. _: . Siuntionjoki kulkee kilometrejä Sjundbyn kartanon mailla. 'Tuulen keskimääräinen nopeus luodolla 50 metrin korkeudessa on 7 ,5 metriä sekunnissa. .,. Lumijoki sijaitsee maankuulun lintuvesistön Liminganlahden tuntumassa, ja myös voimalan lähellä sijaitseva Rokonkari on suojeltu lintujen pesimäalueena. Elinkaarianalyysien mukaan tuulivoimala tuottaa valmistamiseensa käytetyn energiamäärän parissa kuukaudessa. Joessa ei ole patoa, vaan vesi otetaan turbiineihin vanhanaikaisesti kourun kautta. Lumituuli aikoo olla urakassa mukana. Sähkäle käyttää Oulun Seudun Sähkön verkkoa. Sähkäleeksi nimetyn 660 kilowattitunnin voimalasta on laskettu saatavan sähköä 1 ,8 gigawattituntia vuodessa. ~--.....~ -~ -~:-__::..-----~sähkölämmitteisen omakotitalon kulutusta. 1• ll kotkien 280 maakotkareviiriä. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Segersvenin erityisansiona pidetään sitä, että hän on maanomistajana ja viljelijänä ottanut teoillaan huomioon vesiensuojelun. ja ensimmäisen kuukauden perusteella näyttää siltä, että sähköntuotto on ennusteen tasalla", Lumituulen hallituksen puheenjohtaja Timo Lahti kertoo. Viisainta oliVuoden vesiensuojelija rakensi voimalan Siuntiolainen Sjundbyn kartanon omistaja, agronomi Margareta Segersven on valittu Länsi-Uudellamaalla vuoden vesiensuojelijaksi . että rajassa kiinni olevista Venäjän puolen pesistä korvausta ei tule. Kahden osakeannin jäljiltä Lumituulella on jo yli tuhat osakasta. Maalle sijoitettuja tuulivoimaloita on arvosteltu maisemahaitoista. jotta se sulautuisi merimaisemaan mahdollisimman hyvin. "Ennemmin tai myöhemmin järjestämme osakeannin , jonka tuotolla pyritään pystyttämään ainakin kaksi uutta voimalaa. JARMO PASANEN .., . Lahden mukaan Sähkäleen väriksi valittiin sumunharmaa. joten Sähkäle on jo maksanut velkansa ympäristölle. "Kyllä me reviirikohtaiset korvaukset hyväksymme. Poromiesten joukosta löytyy vielä varauksellista suhtautumista, mutta Ollilan mukaan yhteistyö toimii enimmäkseen hyvin. sanoo kuusamolaisen Alakitkan paliskunnan poroisäntä Osmo Säkkinen. Sähkömäärä vastaa muutaman si perustaa useiden myllyjen tuulipuistoja. . TUOMO PIRTTIMAA Aja ista Sähkäle tekee viimasta virtaa Yksityisten kansalaisten viime vuonna perustama tuulivoimayhtiö Lumituuli on pystyttänyt ensimmäisen voimalansa Lumijoen Varjakkaan. "Muuttolintujen on todettu huomaavan roottorien ilmavirtaukset ainakin sadan metrin päästä, joten myllyistä on vähemmän haittaa kuin esimerkiksi voimalinjoista." Lahti arvioi, että Suomen merialueille voitaisiin rakentaa satoja tuulivoimaloita. Itärajan palkisten poromiehiä haittaa eniten se. mikä vastaa noin 900 kerrostalokaksion kulutusta. Paikkoja on jo katseltu", Lahti sanoo. Poroja ei Venäjän puolella ole eikä Paanajärven seudun vanhoissa kuusikoissa juuri jäniksiäkään, joten sikäläisen kotkaparin saalismaasto on suurimmaksi osaksi Suomessa. on palkinnut vesiensuojelutyössä kunnostautuneita ihmisiä vuodesta 1984
Sadevaatteiden lisäksi pyöräturistille kertyy paljon muutakin kuljetettavaa: Teltta, makuupussi , makuualusta, vaihtovaatteet, retkikeitin , ruokailuvälineet, ensiapuvälineet, pyöränkumin paikkaustarvikkeet .. Lääninoikeus vahvisti Kolavikenin suojelun Lääninoikeus päätti kesäkuussa , ettei Uudenmaan ympäristökeskuksen tekemää Hangon Kolavikenin suojelupäätöstä ole syytä valitusten johdosta muuttaa. Pelloilla naukuvat töyhtöhyypät, ja ritariperhonen kiiruhtaa pientareelle kuin lintu suurilla vaaleankeltaisilla siivillään. Pientareet ovat enimmäkseen hyvin kapeita, reunaviivan oikealla puolella on kymmenisen senttiä asvalttia ja sen vierellä puolisen metriä hiekkaa, minkä jälkeen odottaa ojan ahnas syli . Olen 1 3-vuotiaan poikani kanssa pyöräretkellä Saimaalla. Kaukojunassa pyörästä veloitetaan 50 markkaa, lntercity-junissa maksu on kuusikymppiä. "Ei mitään kiirettä", vakuuttaa puumalalaisen huoltoaseman omistaja täyttäessämme juomavesipulloja, vaikka paikan olisi pitänyt mennä kiinni jo ajat sitten. Hanko voi vielä valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen , mutta keskustelut alueen hoitoja käyttösuunnitelmasta ovat jo edenneet. Yövymme metsissä. Ilahduttavaa ovat myös kevyen liikenteen väylät, jotka Imatralla ja Savonlinnassa 16 jatkuvat pitkän matkaa kaupungin ulkopuolelle. Suojelun yksi keino kun on uhanalaisiakin tukahduttavan levän ja muun kasvillisuuden poistaminen uimarannalta (SL 1 2/98) . Aja Pyörä retki -maistuu kesälle! Muhkea hirvi seisoo tienvarressa Taipalsaaren Kyläniemessä. Niitä pitkin saa ajaa kieli keskellä suuta. ista Juomavettä tarvitaan runsaasti. Ensin matkustamme junalla Imatralle, josta jatkamme polkien Ruokolahden, Taipalsaaren ja Puumalan kautta Sulkavalle, Savonlinnaan ja Punkaharjulle, ja lopuksi Siikalahden lintujärvelle Parikkalaan. Hirvikin tarkastelee meitä pitkään . TAPANI VEISTOLA SUOMEN LUONTO 7/99. Sää vaihtelee. Palvelu on hyvää joka paikassa. Pyöräretkellä näkee, kuulee ja haistaa paljon sellaista, mistä automatkailija jää paitsi. Tuollaisia olioita harvoin näkee, sen katseessa näyttää lukevan. Ensimmäisenä iltana leiriydymme idylliseen Kyläniemeen ja ihailemme auringonlaskua, jonka oranssisia ja vaaleanpunaisia sävyjä Saimaan Myhkiönselkä toistaa kuin peili. Kolaviken oli ensimmäinen uuden luonnonsuojelulain mukainen luontotyypin suojelupäätös. Kuulaassa kesäyössä , jo hyvissä ajoin ennen Parikkalan Sii: kalahdelle saapumistamme, alkaa ruovikoista kuulua kaulushaikaran kumea puhallus. TEKSTI JA KUVAT: HELENA TENGVALL Aamiaisen valmistusta sulkavalaisessa korpikuusikossa. Toisena ääripäänä ovat Puumalan kautta kulkeva kantatie 62 sekä Mikkelistä Savonlinnaan tuleva valtatie. Konduktöörit ovat avuliaita . . Tänä kesänä lain yhdeksää luontotyyppiä (luontaiset jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, luonnontilaiset hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt, avomaisemaa hallitsevat puut tai puuryhmät) kartoitetaan etupäässä Uudenmaan, Pirkanmaan , Hämeen ja Lounais-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Bussilla polkupyörä kulkisi halvemmalla jopa kymmenellä markalla. Haavereita ei kuitenkaan satu, ja taival sujuu joutuisasti 3080 kilometrin päivämatkoina. Hanko valitti viime vuonna Kolavikenin hiekkarannan ja dyyni n suojelusta. Hellepäivänä useamman kymmenen kilometrin taipaleella kuluu helposti pari litraa henkeä kohti . Pysäytämme pyörät ja jäämme ihailemaan otusta , jonka turkin aurinko saa leimuamaan pronssinhohtoisena. Kuhankeittäjä soittelee huiluaan, punakylkirastaat laulavat paikallisella murteella. Kyläniemen lossikuski käynnistää massiivisen pelinsä heti kun pääsemme kyytiin . Kyl äniemen tie on yksi matkan rauhallisimpia, samoin kuin Puumalasta Sulkavalle johtava paikallistie. Sille oli kuitenkin peräti 1 2 uuden luonnonsuojelulain perustetta. Helle muuttuu yhtäkkiä ukkoseksi ja sinimustiksi pilviksi , joista syöksyy vettä niskaan rajuina ryöppyinä
Liljakasvustojen kaunis tuholainen Nyt jos koskaan viherpeukalon kannattaa lähteä katsomaan pihamaansa liljoja. Koreasta ulkokuoresta huolimatta kukko on liljojen täystuho. Vanhemmilleni taas oli yllätys, että molemmat käsivarren l~ut katkesivat. Suuren tutkimusaseman kaatopaikalla näin kuolleen räkätin . Viehkeän näköinen otus on helppo havaita. Seuraavina vuosina on hauska seurata miten tiaiset ovat ne hyväksyneet. Aina joku bongari kysyy minultakin, montako Suomen elistä eli elämänpinnaa sinulla on . Kerroin lounaspöydässä amerikkalaisille kollegoille, että there is a dead fieldfare Turdus pilaris on the dumping p/ace. Professori Frank Pitelka Berkeleystä Kaliforniasta pyysi räkätin kokoelmiinsa. Työläänä tämä jää usein tekemättä. Hoidetuissa metsissä on myös selvästi vähemmän lahopuuta kuin luonnontilaisissa metKannon puuaines saattaa olla sopivan pehmeää tiaisten koverrettavaksi, mutta usein tuohi muodostaa läpipääsemättömän panssarin. Liljoissa paistatteleva liljakukko on kaunis näky. Helpompi ja nopeampi tapa tarjoilla linnuille sopivia pesäkoloja on tehdä puukolla pieni aukko koivun lahokannon tuoheen. Yhdentekevällä äänellä riennän kertomaan, että minä olen löytänyt yhden. Hyönteistutkijat uskovat, että valloitusta on vauhdittanut vilkas taimikauppa. Yhdeksänvuotiaalle oli yllätys, että lahot oksat katkesivat. Siksi kololinnuillamme on yhä edelleen asuntopula. Hätäpäissäni, kun en tiedä edes kymmenen tarkkuudella näkemiäni lajeja, turvaudun vastakysymykseen. SUOMEN LUONTO 7/99 sissä. Näin kävi, vaikka olin hyvi n valmistautunut isävariksen osaan koulun kevätjuhlan näytelmässä. Se paistattelee mielellään liljanlehdillä, ja kirkkaan värisenä kukko on helppo havaita. Maailmalla kukkojen karkoitukseen on biologista torjuntaainetta, jota viherpeukalot toivovat nyt myös Suomen markkinoille. Pesästä ottamani räkätinmunat löysän lippalakin etupoimussa pudota mätkähdin puusta kyljelleni maahan. Kuulijoiden epäilevistä kommenteista ymmärsin , ettei räkättiä ollut aikaisemmin tavattu koko Amerikan mantereella. Preparoidessaan lintua museonahaksi hän arvioi sen olleen kuolleena noin kymmenen päivää. Siellä huijareiden luvatussa maassa monen mielessä lienee askarrellut kysymys: tuotu vai itse lentänyt. Liljakukko on valloittanut eteläisen Suomen hämmästyttävän nopeasti. Sama aika oli kulunut siitä, kun lähdin Suomesta. Turun seudulla laji yleistyi 1990-luvun alussa, Pirkanmaalla vuosikymmenen puolivälissä, ja nyt se rouskuttaa liljakasvustoja Keski-Suomea myöten. Kukko talvehtii pensaiden juurilla, ja juuripaakkujen mukana se leviää uusille alueille. Etelä-Suomessa niistä löytyy melkoisella todennäköisyydellä noin sentin mittainen, kirkkaan punaoranssi kuoriainen, liljakukko. JARI SALONEN Tee pesäpaikkoja tiaisille Hoidettujen talousmetsiemme ikärakenne ja puulajisuhteet poikkeavat huomattavasti luonnontilaisista metsistä. Kyseessä on puutarhurin painajainen, liljojen täystuho. Kaunis ulkokuori hämää. Kolmekymmentä vuotta sitten tutkin kääpiösirriä Amerikan mantereen pohjoisimmassa kärjessä Point Barrowssa. Töyhtöja hömötiaisten kannat ovat olleet laskussa kymmenen viime vuoden aikana. Töyhtöja hömötiaiset eivät pesi mielellään pönttöihin , ellei niitä täytä ensin purulla. Tilannetta voi helpottaa jättämällä lahopuuta metsään ja säästämällä lehtipuita päätehakkuissa ja harvennuksien yhteydessä. LASSI KUJALA Luonto yllättää Räkätti hatussa MARTTI SOIKKELI E rikoinen suhteeni räkättiin alkoi pikkupoikana Parkanossa. Yhden retken aikana näitä kolmenkymmenen sekunnin pikakoloja ehtii tehdä useita. Oikeat lintubongarit laskevat näkemiään lajeja, pinnoja. Jos aikuisia otuksia ei löydy liljoista, kannattaa kurkistaa myös lehtien alle. :::, I= z ;"' :::, "' "' "' -< ::;. Sieltä saattaa löytyä kukkojen jälkikasvu epämääräisten töhnäkasojen seasta. Montako jollekin maanosalle uutta lintua sinä olet nähnyt
Maalishuhtikuun lintujen tulva ja taas ne hienot hetket, jolloin saaristo tyhjenee linnuista." Samat paikat eri vuorokaudenaikaan ja vuodenaikaan, eri suunnista lähestyttäessä, eri säätiloissa ja tunnelmissa lisäävät hämmästyttävää monimuotoisuutta, joka on kietonut lumoihinsa monta miestä ja naista. Myrskyluodon Maija elää ja voi hyvin lukemattomina sovituksina. Pula-aikaa kun elettiin, ei ollut bensaa ja moottoriveneitä. "Lapsuuden ja nuoruuden kesät kuluivat veden äärellä. Esimerkillään Mårtenson on halunnut osoittaa, että saaristolaiset eivät pure, kun heitä lähestyy heidän ehdoillaan. Myrskyluoto-tuotannon kautta saaristokuvani vahveni, salaisesta kirkostani tuli julkinen. Tuolloin hänen reviirinsä oli jo siirtynyt huomattavasti Sipoosta länteen: Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle, ja taival taittui tuulivoimalla. Yhä uudelleen ja uudelleen. "Ikoni, toden totta", Mårtenson tuumii. "Siihen asti saaristo oli salainen kirkkoni." Vuonna 1974 saatu Georg Malmstenin säätiön stipendi saaristolaisrunouden säveltämiseen vauhditti osaltaan salaisuuden paljastumista. Nöyrästi ja asiallisesti, ymmärtäen. Ja tietysti dramatiikka, joka liittyy vuodenaikojen vaihdoksiin. Olen voinut kulkea sään ja mielihalujeni mukaan. "Ylettömän rikas topografia. Anni Blomqvistin romaanit avaavat oven maailmaan, jota ei enää ole. Elämääni syntyi vahva oksa, johon voin yhä tukea." Sipoon kesät Mårtensonin suhde saaristoon syntyi varhain. Laiskana miehenä olen aika harvoin luovinut, olen mennyt sinne minne tuuli mukavimmin kuljettaa." Saaristolaisia Alkuperäisasukkaiden tapaaminen on tuonut lisää ulottuvuuksia pitkiin purjehduksiin. Hänen syntymävuotenaan 1934 perheelle hankittiin kesäpaikka Sipoon saaristosta. "Nykyään valitettavasti saa joka kesä kuulla uutisia, kuka taas on poistunut ruoLasse Mårtenson, säveltäjä ja merenkulkija.. Säveltäjälle Maija on hänen tuotantonsa kiistattomia lippulaivoja. " Dramatiikkaa Saariston maiseman ja luonnon moninaisuus on Mårtensonille ehtymätön elämysten aarteisto. "Olen ollut erikoisasemassa, minulla on ollut aikaa kuljettaa venettäni saaristossa. Jo silloin teki mieli käydä katsomassa, mitä tuon niemen takana on, ja seuraavan ... Hänen saaristosuhteensa kuoriutui julki vähitellen, melkein huomaamatta, kunnes mies puki Maijan säveliksi. "Jo pikkupoikana soudin tervatulla veneellä, nostin airon lavan tuulta vasten ja annoin tuulen kuljettaa. L asse M årtensonin Myrskyluodon Maija Åke Lindmanin ohjaaman telev1s1osaqan tunnusmelodia on jäänyt soimaan pysyvästi. Liikuttiin soutamalla, kalastettiin, viljeltiin maata tehtiin paikallisten kalastajien kanssa vaihtokauppaa." Taustaltaan Mårtenson on kuitenkin paljasjalkainen Rööperin kundi, ja stadilaisena hän aikoinaan television läpimurron myötä Myrskyluodon Maija on monelle saariston ystävälle eräänlainen ikoni. Se on muokannut maaperää myönteiselle saaristosuhteelle yli kaksi vuosikymmentä. En ole ollut kellonaikaan tai päivyriin sidottu. TEKSTI JA KUVAT: MARKKU LAPPALAINEN nousi myös julkisuuteen. "Maija on tavallaan Maria, vahva äitihahmo
Onko meillä oikeutta vaatia, että saariston pitää pysyä Aika syö kalamajaa Ahvenanmaan Rannössä. Hiekkapohjilla elävien kampeloiden elinpiiriä peittää paksu levämatto. Mutta veneilykin on jokaisen oikeus." Paratiisiin on luikerrellut myös muita käärmeitä. Yhtä lailla pitäisi harkita lomaveneilyn roolia: kalusto on nykyään hurjaa, potkurivoimat ylisuuria, veneitä liikaa. Itämeren ja saariston vesien tilasta on ruvettu puhumaan vakavasti. dusta. "Aina yksi polkee toisen varpaille. "Mutta nyt en mieti musiikkia vähään aikaan", Lasse Mårtenson sanoo. Jo on aikakin, jotain heräämistä todella tarvitaan ... Viime kesänä tuli lapsuus mieleen Korppoon Vidskärin vesillä. Hymni punoo säveliksi 1920-luvun runon, jonka on kirjoittanut Åbo Akademin dosentti Ole Eklund, saariston kasviston tuntija; hänen uraa uurtava työnsä on perusta nykyiselle saaristoluonnon muutoksen seurannalle. Puhumattakaan Borstö-Lassen verkkojen käsittelystä." Hän myöntää, että uusien sukupolvien otteessa voi olla ristiriitaa perinteisen saaristolaiselämän kanssa. herttaisena ulkomuseona, sellaisena kuin me sen haluamme 7 "Kompromissin löytäminen on vaikeaa", Mårtenson sanoo. Toinen on Jurmo-hymni, jo edesmenneen Agda Mattssonin pyynnöstä tehty työ, joka kypsyi säveltäjän mielessä kaksi vuotta. Hän on tehnyt musiikkia, jossa saaristo elää saaristolaisten ehdoilla. Nuori ja modernin tekniikan hallitseva nykysaaristolainen ei ehkä tyydy perinteiseen pienimuotoisuuteen. Teolliset tuotantomuodot ja muu suureellinen yritteliäisyys muuttavat väistämättä saaristonkin kuvaa. Saaristolaiset eivät ole suurieleisiä, mutta ihailtavan osaavia iästä ja sukupuolesta riippumatta. Vänössä asuneen, nyt jo kuolleen Ruben lsakssonin lyijykynällä ruutupaperille kirjoittamat runot ovat tavattoman tarkkasilmäisiä kertomuksia. Laidunnetur saaret kasvavat umpeen autioitumisen vaikutuksesta. Heille sävellettäessä pitää unohtaa turha musikaalisuus, tekniikka, osaaminen. T yöhuoneessa soi valmis työ, elokuvamusiikkia Åke Lindmanin Lapin kullan kimallukseen.. "Olen tehnyt musiikkia saaristolaisille heidän pyynnöstään. "Eivät maistu miltään ja ovat laihoja. Se stressaa. muutosta." Onnistumisia Mårtenson sanoo, ettei hänellä ole asiantuntemusta saariston ongelmien ratkaisuun. Sää voi saada kaupunkilaisen paniikin valtaan, mutta saaristolaiselle se on luonnollinen asia. Tosin aivan viime vuosina on herännyt myös uutta toivoa, kun nuoria perheitä on asettunut saaristoon." Saaristolaisista huokuu rauha. Vedet ovat rehevöityneet. Se on hänen panoksensa .. Kalat nälkiintyvät, niiden kutukin tukahtuu. Paristi olen onnistunut." Legendaarisen mestaripelimannin Aspö-Erikin kotisaari on saanut Mårtensonilta nimikkovalssinsa, josta tekijä itsekin pitää aivan erityisesti. Oikein hätkähdin, kun näin täysin kirkasta vettä ja massoittain rakkolevää." Tämän kesän ensimmäisellä reissullaan Nauvon Gullkronaan Mårtenson tuskaili yhdessä ystävänsä Gunvald Erikssonin kanssa kampeloiden kohtaloa. Heille tehdään heidän ehdoillaan. "Lomasaaristolaisilla on kalliit pelit ja lyhyet lomat, jotka yritetään hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. 'Todennäköisesti olen viimeistä sukupolvea, joka on nähnyt kirkasta vettä Sköldvikin edustalla ja Sipoon saaristossa. Loman ajaksi veneeseen siirretty olohuone ja ajan tiukka ohjelmointi tahtovat merkitä sitä, että lomallakin eletään samassa oravanpyörässä kuin muulloinkin." Riitasointuja Mårtenson ei lakkaa ihastelemasta saaristolaisystäviensä monina_isia taitoja. "Jurmossa asuvan Per Mattssonin valokuvakansio on kaunista katseltavaa
Ja kun liikkuu ulkona, pysyy kunnossa. Tuvassa istuen näitä et löydä", mies tokaisee pakatessaan maastovälineet mukaan. Louhoksille ja hiekkakuopille Matkamme suuntautuu Kemiönsaarelle. Onni haluaa lohkaista kiven, hioa sen pinnan ja viimeksi pyyhkäistä kostealla, jolloin kuviot ja suonet näyttäytyvät luonnon väreissä puhtaimmillaan.. Elinkautinen siitä tuli. Molemmat ovat korukivimineraaleja. T ie saattaa viedä jo nuorena kiven sisään. Onni vakuuttaa, että kiinnostaviin kiviin voi törmätä missä vain: sorakuopilla, rannoilla, tietyömaiden leikkauksissa. Uteliaisuus vei kivien pariin lopullisesti eläkevuosina", Viinanen kertoo. Onni ei kuitenkaan mennyt lukemaan tiilenpäitä vaan oikeita kiviä. 'Sälvän seasta erottuvat mustat turmaliinikohdat. Töistä ei olisi tullut enää mitään. Nyt kohteena ovat vanhojen kaivosten jätekivikasat. Kymmenien metrien syvyinen vesi makaa uhkaavan näköisenä kuiluissa. Istumme ja juomme kahvit, korpit säestävät korahduksillaan ja merikotka tähyilee touhujamme korkeuksista. Suomessa kiviä riittää, eivätkä ne edes ole .mitä tahansa kiviä: kalliosta irti naputettu sirpale saattaa olla miljardien vuosien ikäinen. Seuraavaksi käymme suljetulla kalkkikivilouhoksella. Reissulla Onni on tänäänkin, piippu palaen, näytteitä repun pohjalle napsien. Eikä se ole vain kissankultaa. Mutta me sukellammekin niiden vierellä oleviin kivikasoihin. "Olen ollut maankamaran ja luonnon parissa pikkupojasta asti. Onni löytää rikkija kuparikiisua sekä monenlaista muutakin näytteiksi. Onni Viinasen kohtaloksi se koitui vasta vanhemmalla iällä, eikä paluuta ole. • • • IVI en rr Kivet voivat olla luontoharrastus siinä missä linnut tai kasvitkin. Iso kide on berylli. Katso sen kauneutta Onni Viinanen puhuu loputtomiin kiven lohkosuunnista, mineraaleista, heitteleistä magman sisällä, kiteytymisestä ja ennen kaikkea rakkautensa kauneudesta. Alan hiljalKivimies on onnellinen kiviensä parissa. Hän kuuluu niihin, jotka haluavat mennä läpi harmaan ja minkä tahansa värisen kiven. Kuolleelta näyttänyt kimpale alkaa elää ja välkehtiä väreissä. Paikalla on ammoin ollut kaivostoimintaa, ja keko on pyöristynyt jätekivistä. 20 KARI HONGISTO tummaan kuusikkoon, yritän roikkua perässä. Vasara ja taltta lohkaisevat kuhmuraisista möhkäleistä viipaleita. Kuljemme tovin ja päädymme sammaloituneelle kummulle, jota Onni ryhtyy penkomaan. Hän lähti uteliaisuutta pursuten loppumattomalle tutkimusretkelle suomalaisen kiven sisuksiin, sukellukseen kallioperämme laavavyöryjen ja jääkausien muotoilemaan historiaan. Ajettuamme aikamme pysäytämme tien varteen. Kivistä voi lukea myös kotimaan kallioperän historian linjoja. Metsässä saa rauhan, löytää omat ajatuksensa. Mies, piippu ja reppu häviävät °' leen ymmärtää, mistä on kysymys. Hän on hyvillään siitä, että heittäytyi "kivikaheliksi" vasta eläkeläisenä. "Kivien maailma on ällistyttävän rikas. Jokainen kivi on yksilö. Kivi on joskus murskattu harrastajalle valmiiksi ja voi pintaa syvemmältä tulleena tarjota yllätyksiä. Vahvan sysäyksen antoivat sinikvartsilöytö korukivietsinnässä kotikunnasta Sauvosta ja sen tuoma palkinto Geologiselta tutkimuslaitokselta toistakymmentä vuotta sitten. Suomen kallioperä tarjoaa kivistä kiinnostuneelle loputtoman harrastuskohteen. Onni ottaa palaset mukaan