(90) 171 250 SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. . Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 170/ 150 mk (kestotilaus). Summaries of the Main Articles....................... 29. . Parviainen ja Martti Yrjölä: Suomen kivijalka. Antti Halkka: Nopea kuin .............................. . . .......................... . . . 4 Viisaan valinnat: Kompostoreiden kysyntä kasvaa............................................................ Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. SUOMEN LUONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. (90) 642 881 Elina Vuola SUOMEN LUONNONSUOJELUN ·SÄÄTIÖ puh. 40 Kirjoja ....................................................... ............ .... . . Pirkko Elomaa, kurssisihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Paula Launonen, toimittaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Muukkonen, toimistosiht. 8 Rauno Ruuhijärvi: Puuttuuko päätöksentekijöiltä rohkeutta?........ . (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (pj.), 90191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Ahti Pyörnilä, Hannu Rautanen, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 4951 20100 Turku puh. . . . . . (953) 17 358 Pertti Siilahci Lappi Maakuntakatu 18 96200 Rovaniemi puh . Osoitteenmuutokset kirjallisesti. 44 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. (90) 642 88 1 Ma-pe klo 8.30-16.15, kesällä klo 8.30-15 .30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Matti Salimäki, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusiht. . 10 Graniitti on nimetty kansalliskiveksemme, eikä suotta. . 2 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . Tilaushinnat 1. Teija Hannula, toimistoapulainen Marko Stenberg, projektisihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. 1990 Vuosikerta kotimaahan ja ulkomaille 210/190 mk (kestotilaus). (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. . Alice Karlsson: Jätteet taivaalle....................... 48. . . . 38 Mielipiteitä, keskustelua................................. 12. 46 Seppo Vuokko: Viimeinen tulivuori.................. . 34 Afrikannorsua uhkaa sukupuutto kymmenen vuoden kuluessa, ellei salametsästystä ja salakauppaa saada kuriin. . (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk . (90) 642 881 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Alice Karlsson Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. 9. (981) 15 828 Merja Ylänen, vs. JO. .......... . . 47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. . .. ..... Piia Tuomista: Afrikannorsun ankeat ajat......... Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 3 3200 Tampere puh. . . 1. . 30 Suomeen suunnitellaan jätteenpolttolaitosten rakentamista, millaisin perustein. 10. 1. . 198930. 42 Kysy luonnosta.................. ........................... 24 Jouko Tuomista: Energiaa terveyden kustannuksella?......................................................... Kansikuva: Luonto elää jäätymisen aikaa. . 20 Tähän saakka puhtaana pidetty Längelmävesi on esimerkki järviemme rehevöitymisestä. . 26 Mitä tiedetään energiantuotannon terveyshaitoista. 23 Arto Jokinen ja Eine Joutsijoki: Jää kasvaa....... Ilmestyy 12. vsk.. .. . . . .................. . 30. Juha Viista: Hukkuuko Längelmävesi leviin?. 16 Se on kärppänä paikalla kun myyrät valtaavat kesämökin aluset. . . vuosikerta 7 • 1989 Kotimaasta . 12. . . 3. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. · ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen llmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen 8 1 2 30. . Erno Paasilinna: Loppu on alkanut.................. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. .. ....... . . . Arto Jokisen kuvaamaa jäätaidetta myös sivuilla 24-25. 14. Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh . 13. lrtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. . 9 Jouko T. . Ulkomailta.................................................. (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. .. . 11 A 17 00150 Helsinki puh. ..... (921) 301 141 Veijo Peltola Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaanin katu 13 90100 Oulu puh
Nykyisellä kasvuvauhdilla Suomessa tarvitaan yksi uusi suurvoimala joka vuosikymmen. Ydinvoimakaan ei ole säteilyriskiensä takia turvallista energiaa. Mahdollisen laskun, joka voi olla todella kallis, maksavat jälkipolvet. Ydinvoimasta ei synny rikki-, typpieikä hiilidioksidipäästöjä, mutta suuri riski ydinvoimaankin liittyy. Vesivoima on käytännössä jo rakennettu loppuun, eikä tuulitai aurinkovoimasta ole edes leikkaamaan alati paisuvaa kulutusta. Suomi ja koko läntinen maailma rypee energiayltäkylläisyydessä. Kukaan ei voi kuitenkaan ryhtyä ydinkalmiston turvallisuuden takuumieheksi; kysymys on pitkälti uskonvarainen. Kestävä vaihtoehto on vain energiankulutuksen tuntuva vähentäminen teollisuusmaissa. Öljynporaus ja tankkerionnettomuudet myrkyttävät lisäksi maailman meriä. Valittavana on joko kivihiili-, öljy-, maakaasutai ydinvoima. SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Kivihiilija öljyvoimalat syytävät ympäristöön rikkija typpiyhdisteitä, raskasmetalleja ja lukuisia muita saasteita, jotka tuhoavat luontoa ja vaarantavat terveytemme. Maakaasu on fossiilisista polttoaineista haitattomin, mutta sekään ei ole täysin puhdas energianlähde. Niin kauan kun onnettomuuksia ei satu, ydinvoima on kohtalaisen puhdas energiamuoto. SUOMEN Fossiilisten polttoaineiden kiihtyvä kuiutus uhkaa maapalloa ilmastokatastrofi/Ja. Ainoa tulevaisuuden turvaava vaihtoehto on määrätietoinen energiankulutuksen supistaminen teollisuusmaissa nykyistä huomattavasti alhaisemmalle tasolle. Jos maapallon jokainen asukas kuluttaisi yhtä paljon energiaa kuin keskiverto suomalainen, maapallomme olisi jo muuttunut elinkelvottomaksi. Vain säästö on turvallista energiaa Energiankulutuksemme kasvaa koko ajan. Hiilidioksidipitoisuuden noustessa seurauksena on ennemmin tai myöhemmin maapallonlaajuinen ilmastokatastrofi. Mikään energiantuotantomuoto ei ole luonnon tai ihmisen kannalta haitaton. Suuronnettomuus tuo esiin ydinvoiman pimeän puolen; Tshernobylin ydinkatastrofin satoa ovat niin seitsenjalkaiset hevoset, silmättömät siat ja kaksipäiset vasikat kuin suunnattomat inhimilliset kärsimykset. Typenoksidipäästöjen vähentämistekniikka on vasta kehitteillä. Virallinen energiapolitiikkamme kulkee valitettavasti ripein askelin täsmälleen vastakkaiseen suuntaan. Vain energiankulutuksen vähentäminen on turvallista; jatkuva energiankulutuksen kasvattaminen tuhoaa maapallon. Nykyisellä energiankulutuksen kasvuvauhdilla se ei ole kovin kaukana; ilmeisesti parhaimmillaankin vain joidenkin kymmenien vuosien päässä. Oma lukunsa on korkea-aktiivisten ydinjätteiden varastointi; sähköntuotannon säteilevät tähteet olisi saatava pysymään turvallisesti kalliohautaansa kapseloituina kymmeniä tuhansia vuosia. Jorma Laurila 3. Kaikki fossiiliset polttoaineet ovat yhdessä suhteessa yhtä syntisiä: ne syytävät ilmaan hiilidioksidia, kasvihuoneilmiön keskeisintä kaasua, jonka vähentämiseen tekniikka on täysin voimaton. vsk. Rikkipäästöjä voidaan teknisillä ratkaisuilla huomattavasti supistaa, mutta se on ~allista
Varpushaukan "tappotanner" todistaa lajin pesivän täällä. Ruissalosta on tätä ennen löydetty 1930-luvulla yksi yksilö". Haapaa halaa Sipoon ympäristönsuojelusihteeri Timo Juuti. "Katosselän rauhoitusprosessin käynnistäminen on Enso-Gutzeitin päätösvallassa. Elleivät neuvottelut tuota tulosta, alue pakkolunastetaan. Kartoituksessa hyväksytään aarniorrietsiksi myös metsät, joita ihminen on joskus käsitellyt, mutta jotka ovat luonnonsuojelubiologisesti arvokkaita. saimaannorpalle elintärkeän Katosselän säilyttämisestä luonnontilaisena tavoitti kesän aikana lähes 39 000 kansalaista. Raimo Asplund Aarnio metsät syyniin ja keskisuomalaisten vanhojen metsien kartoitus käynnistyy tänä syksynä. Esimerkiksi valikoivien ylispuuhakkuiden vaikutus saattaa olla moniin vanhan metsän uhanalaisiin lajeihin vähäinen. vsk.. Lopputalvesta kuulin ikimetsässä lehtopöllön huhuilua. Metsän arvo tunnetaan ja sen lunastamiseksi vaition suojelualueeksi on myönnetty määrärahakin. Se on 4 E -~ "' KOTIMAASTA Pienelle alueelle Paippisissa mahtuu tervaleppäsuo ja muhkeaa metsikköä. Nyt löytyi toinen. Kesällä löytyi viirupöllöpoikue. Paippisten ikimetsä, uhanalaisten koti Uudellamaalla kalmisto rajantakaisesta Karjalasta hypähti mieleen, kun tutustuin ensi kerran Sipoon Pohjois-Paippisten kylässä olevaan Rörstrandin ikimetsään. Tikkalintuja metsässä on runsaasti palokärjestä pohjantikkaan, joka saattoi tosin olla vain käypäläinen viime, syksynä. Jäljistä ja jätöksistä olen määrittänyt mäyrän. Vanhoja luonnontilaisia metsiä etsitään ympäristöministeriön ja vesienja ympäristöntutkimuslaitoksen luonnonsuojelututkimusyksikön johdolla. Alueeq omistajan kanssa ei kuitenkaan ole päästy sopimukseen. Ikimetsä ja siihen liittyvä Morakärrin tervaleppäsuo ovat vajaan 60 hehtaarin alue, jota ympäröivät laajat talousmetsät. Aarniometsän tuntomerkit Aarniometsä on yleensä tiheää ja siinä kasvaa erikokoisia ja erilajisia puita. Aarniometsien suojelulla on kiire, koska suuri määrä uhanalaisia eläimiä, kasveja ja sieniä elää niissä. Hänen lajiluettelossaan on 459 lajia, joista hän nimeää 30 uhanalaiseksi tai mielenkiintoiseksi: "Aarniseppä on Paippisten metsän mielenkiintoisin kovakuoriaislaji. Mielenkiintoisia kovakuoriaisia Ainoastaan kovakuoriaiset ovat saaneet Paippisten ikimetsässä osakseen arvoisensa tutkimuksen, kiitos Ilpo Rutasen . Heidän allekirjoittamansa adressit luovutettin syyskuussa ympäristöministeri Kai Bärlundille ja alueen omistajan, Enso-Gutzeitin, edustajille. Väliin mahtuvat käpyja harmaatikka. Syyskuussa alue määrättiin toimenpidekieltoon. metsänhoitoa varten Aarniometsät ovat syntyneet luonnon siementaimista tai vesoista ja saaneet kehittyä vanhoiksi ilman hakkuita. Paikalla on kymmenittäin korkealt~ katkenneita, riittävän järeitä kuusia ja koivuja. Kanahaukka on myös tullut pari kertaa kiikarin hollille, samoin lähipellon yllä kaarrellut hiirihaukka. Metsän kasveista ovat etsimättä tulleet eteeni herttakaksikko, valkolehdokki tuvat käpyja harmaapäätikka. Uhanalaisten eliöiden kanKuinka käy Katosselän, Enso-Gutzeit. Muita uhanalaisia ovat liekokurekiitäjäinen, sarvikeräpallokas, kelomäihiäinen ja liekokuoriainen. Enso-Gutzeitilla SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Jokaisella retkellä olen nähnyt useita hirvenmakuuksia. Luonnontilaisesta metsäekosysteemistä tarvitaan myös tutkimustietoa eri tarkoituksiin, mm. luokiteltu hävinneeksi
Hyvin vanha aarniometsä on kuitenkin usein kuusikkoa. Nisäkkäistä metsäsopuli ja idänpäästäinen elävät vanhoissa metsissä. Aarniometsän hyönteislajistoa ovat kovakuoriaiset ja kaksisiipiset sekä eräät kaskaat ja luteet. SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. vsk. Liian tiheässä kasvaneet puut ovat yleensä iäkkyyolisi alueen ainoana huomattavana omistajana ja vakavaraisena valtionyhtiönä hyvät mahdollisuudet tehdä saimaannorpan ja Saimaan järviluonnon kannalta myönteinen päätös Katosselän suojelualueen perustamisesta", WWF:n saimaanhyljetyöryhmän puheenjohtaja professori Heikki Hyvärinen sanoi luovuttaessaan adressin. kunnille. Inventointi alkaa kesällä 1990. Aarniometsiin erikoistuneita putkilokasveja ei varsinaisesti ole, eräät pienet maksasammalet sen sijaan ovat erikoistuneet metsän maapuihin. nalta lehtipuut, eritoten vanhat raidat ja haavat, ovat arvokkaita. Eräät uhanlaiset jäkälätkin tulevat toimeen vain aarniometsissä ja niiden kosteassa pienilmastossa. Monet aarniometsän lajit kuuluvat metsän lahottaj asysteemiin. Tapio Lindholm 5. Erittäin uhanlaisen saimaanorpan säilymiseksi maailmassa tämä pesimisja lisääntymisalue on mittaamattoman arvokas. Suuret puut ovat usein edellistä, metsäpalosta selvinnyttä puustosukupolvea. Lomakkeen saavat myös luonnonsuojeluyhdistykset, Luonto-Liiton kerhot ja monet luonnonharrastajat. Aarniometsissä on paljon lahopuita. Alustavan kartoituksen jälkeen metsät inventoidaan tarkemmin vesienja ympäristöntutkimuslaitoksen asiantuntijavoimin. Kyselyn ohella käydään erikseen läpi metsähallituksen hallinnassa olevat metsät ja metsiä etsitään myös satelliittikuvien avulla. Tiedot kerätään tämän vuoden aikana Aarniometsäkartoituksen ensi vaiheessa kerätään tietoja lomakkeella, jota ympäristöministeriö postittaa mm. Näin pyritään löytämään kaikki aarniometsät. Lahopuissa on runsaasti kääpiä, joista monet elävät vain aarniometsissä. Aarniometsät ovat vastoin yleistä luuloa lajistollisesti erittäin monipuolisia metsia. Luonnontilaisessa metsässä puusto vaihtelee pienipiirteisesti. destään huolimatta jokseenkin pienikokoisia. Enso-Gutzeitille Katosselän rannat ovat 100 miljoonan markan arvoiset. Pystyssä olevat elävät puutkin ovat osittain lahoja. Silmälläpidettäviä aarniometsän piirteitä ovat kookkaat puut eli aarniot, kelot, pökkelöt, maapuiden runsaus, puuston kerroksellisuus sekä tietyissä metsissä !ahojen haapojen ja raitojen runsaus. Lomakkeet tulisi palauttaa vuoden loppuun mennessä, mutta tietoja voi toki antaa myöhemminkin. Muita vanhan luonnonmetsän lintuja ovat tikoista pohjantikka ja palokärki sekä metso, kuukkeli, peukaloinen, pikkusieppo, idänuunilintu ja kololinnut yleensä. Kartoitusta seuraa suojeluohjelman teko. Lomakkeita voi pyytää myös minulta osoitteesta Vesienja ympäristöntutkimuslaitos, luonnonsuojelututkimusyksikkö, PL 250, 00101 Helsinki . Metsän historiasta kertovat palojäljet täydentävät luonnonmetsää ja antavat sille arvoa, jos muut iuonnonmetsän ehdot täyttyvät. On olennaisen tärkeää, ettei kartoitus johda arvokkaiden kohteiden hakkuisiin ja edelleen pakkolunastustoimiin, mikä ei ole työn tarkoitus. Tyypillisiä aarniometsän lintuasukkaita ovat pöllöt ja haukat: kanahaukka, varpushaukka, varpuspöllö ja viirupöllö. Saman metsän sisällä on usein puuston tihentymiä, yksittäisiä ylispuita, aukkoja jne. Tutkimuksen jälkeen valitaan luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat metsät, joiden turvaksi laajapohjainen työryhmä laatii aarniometsien suojeluohjelman. Kartoitus tehdään myös maanomistajien näkökohdat huomioiden, joten olisi suotavaa, että maanomistajat tietäisivät hankkeesta. Kuolleita puita on pystyssä ja maassa. Myös liito-orava ja lepa~ot asustavat aarniometsän järeissä lahopuissa, joskin niitä elää muuallakin. KOTIMAASTA Kansalaisten painostus tuottaa tulosta: Eteläja Keski-Suomessa alkaa vielä jäljellä olevien vanhojen luonnonmetsien kartoitus
Yhdistyksen hallituksen muodostavat kirjastonhoitaja Anja Alanko, ylipuutarh.uri Pentti Alanko, suunnittelija Antti Hovi, filosofian· tohtori Annikki Lappalainen, maanviljelijä Lauri Puhakainen, päätoimittaja Markku Rämö, professori Peter Tigerstedt, maisemansuunnittelija Ritva Vatanen ja professori Eero Varis. "On mahdollista, että Suomeen saakka harhautuu juovabasseja, joita viljellään Liettuassa", sanoo meribassin tunnistanut Lauri Koli. Suomen ensimmäinen meYhdistys maa tiaisia vaalimaan tulevaisuudessa nauttia kaskinauriin aromeista. Ruotsissa valtio avustaa katalyyttitietoista autoilijaa tuhannella kruunulla. Näitä ovat mm. Voidaanko perinteisiä peltopapuja viljellä yleisesti. moottorisahat ja ruohonleikkurit. kulttuurieläinrotujen ja kulttuurimaisemien säilyttämistä. vsk .. Se asetetaan aikanaan kaikkien ihailtavaksi eläinmuseoon. Urheilukalastajat tavoittelevat sitä niin virveleillä kuin syvätakiloillakin, eikä syyttä, sillä liha on hyvänmakuista. Laitteen valmistajia on maailmassa vain muutamia. Uhanalaisten ja muutenkin perinnöllisesti mielenkiintoisten kulttuurikasvien vaalimiseksi ja viljelyn edistämiseksi on perustettu Maatiainen-niminen yhdistys, joka etsii säilyttämistä ja viljelyä varten vanhoja ja mielenkiiqtoisia kulttuurikasvien kantoja ja lajeja. Kemira valmistaa katalysaattoria kahtena versiona, kolmitoimikatalyyttinä ja hapetuskatalyyttinä. Arvokkaasta sisällöstään huolimatta katalysaattorin hinta on kuluttajalle vain tuhannen markan paikkeilla ja sen ikä on viisi vuotta tai 80 000 kilometriä. Kotimainen katalysaattori uusin myyntivaltti ovat bensiiniautoihin asennettavat katalysaattorit, jotka tekevät hengitysilmastamme paljon nykyistä siedettävämmän. Meribassi kuuluu ahvenkaloihin, mutta muistuttaa ensisilmäyksellä ennemmin siikaa kuin ahventa. Katalysaattorin vaatima lyijytön polttoaine vähentää lisäksi luonnon lyijykuormaa. Hintaa jälkiasennuskatalysaattorille asennuksineen kertyy noin 2000 markkaa, mutta verohelpotuksia on todennäköisesti tulossa. Luonnonvaraisia kalalajeja Suomeen harhautuu siis harvoin, istutuskalaharhailijoita tulee useammin. Liettuaan on istutettu eräs kalalaji, Pseudomonas parma, joka syö hauen mätiä. SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Jo muinaiset roomalaiset arvostivat meribassista valmistettuja ruokia. Katalysattorin puhdistusteho on täydellinen jo minuutin päästä moottorin käynnistämisestä. Hapetuskatalysaattori soveltuukin parhaiten sellaisiin pienmoottoreihin, joissa typen oksideja ei juurikaan synny. Yhdistys tiedottaa ja järjestää opetusta, ylläpitää rekisteriä ja solmii yhteyksiä vastaaviin ulkomaisiin järjestöihin. Markkinoille ne tulevat loppuvuodesta. Katalysoivina aineina on jalometalleja, kuten platinaa, palladiumia ja rodiumia, jotka eivät itse kulu, 6 mutta kiihdyttävät muita kemiallisia reaktioita. Katalysaattori on yhä useammassa uudessa autossa valmiina ja lyijytöntä bensiiniä käyttäviin vanhoihin autoihin se voidaan asentaa jälkikäteen. Muuttumisreaktio saadaan käynnistymään katalysaattorissa auton moottorista syntyvällä noin 250 asteen lämmöllä. Kolmitoimikatalyytti tehoaa myös typen oksideihin, mutta hapetuskatalyytti ei niitä nujerra. Pakoputkeen asennettavalla katalysaattorilla saadaan noin 80 prosenttia hiilivedyistä, häästä ja typen oksideista pelkistettyä ja hapetettua hiilidioksidiksi, vedeksi ja typeksi. Autojen pakokaasut sisältävät hiilivetyjä, hiilimonoksidia eli häkää, typen oksideja ja hiukkasia sekä lyijyllisestä bensiinistä peräisin olevaa lyijyä. Alice Karlsson Meribassi ensi kertaa Suomessa porilaista kalastajaa sai elokuun lopussa Luvian saaristossa siikaverkosta oudon kalan, jonka museonhoitaja Lauri Koli myöhemmin tunnistutti Helsingin yliopiston eläinmuseossa meribassiksi. Kukkivatko pihoillamme kestävät, Suomen oloihin hyvin sopeutuneet koristekasvit. Antti Halkka tukea . KOTIMAASTA Vaatimattoman näköinen katalysaattori sisältää monimutkaista tekniikkaa. Kolin mielestä kaikki uudet istutetut kalalajit eivät ole suinkaan tervetulleita: "Neuvostoliittolaiset eivät ilmoita istutuksistaan läheskään riittävästi. Kala lienee uinut Pohjanlahdelle Pohjois-Atlantilta, missä se vakituisesti elää. Suomeen harhautunut merikalalaji. Laji löytyi Suomesta nyt ensi kertaa. Myös muut tehokkaat istutuksista leviävät petokalalajit voivat olla uhka Suomen luontaisille kalakannoille". Esiintymisalueellaan, joka ulottuu Välimereltä Pohjanmerelle, meribassi tulee metriseksi ja kymmenkiloiseksi. Kalaa käännellessä ei voi kuitenkaan olla ennen pitkää huomaamatta piikkiruotoisia eviä; piikit ovat jopa kyllin vahvoja lävistämään ihmisihon. Meribassi oli 19. Maatiainen haluaa myös ribassi on 45 senttiä pitkä ja painoi vajaat 900 grammaa. Jälkiasennuskatalysaattori ei kuitenkaan ole niin tehokas kuin varsinaisen katalyyttiauton ·· kolmitoimikatalysaattori, sillä se vähentää pakokaasujen haitta-ainepäästöjä vain noin puolella, säädöistä ja ajotilanteesta riippuen. Lisätietoja Maatiaisesta antavat Ritva Vatanen (953) 46 178 ja Anja Alanko (90) 557 263 (k) tai (90) 406 927 (t). Edellisen kerran Suomi sai uuden luonnonvaraisen kalalajin, piikkihain, 60-luvun alussa
Vesialueen pinta-alan lisääminen lisää luonnollisesti myös kalojen suojapaikkoja. Se on koonnut riveihinsä noin 1200 jäsentä, jotka ovat puutarhaja metsäalan sekä kasvititeteen ammattilaisia, opiske_ lijoita ja yksityisiä alan . KOTIMAASTA Talkoilla koski kuntoon Kiveystä ja sorausta, raivausta ja siirtelyä kosken kuohuissa Kuoreveden Kertekoskella. 7. Lisäksi pyrittiin leventämään kosken vesialaa sen reunoille, jotka jäivät kuivana aikana kokonaan kuiville veden virratessa keskellä koskea syvässä uomassa. Tarkoituksena oli palauttaa koski lähelle <;1lkuperäistä asuaan ja kunnostaa ja sorata sopivat kohdat kutupaikoiksi ja kalojen suojapaikoiksi. Afrikassa metsien hakkuut ylittävät uusien puiden istutukset 30-kertaisesti. · Merkkivuottaan juhlistamaan seura julkaisi juuri Suomen puuja pensaskasvion, joka on ainoa lajissaan maassamme. Noin 40 kosken kunnostuksessa mukana ollut Anssi Eloranta kertoi kunnostuksen teoriasta, tarkoituksesta ja käytännön työstä, ja Kertekosken kunnostussuunnitelmat laatinut Pekka Vuorinen johti työtä paikan päällä. Kertekosken kunnostus oli ensimmäinen laatuaan Pirkanmaalla mutta onneksi ei sentään viimeinen, sillä vuoroaan odottelee mm. Uitto loppui kymmenkunta vuotta myöhemmin, ja koski jäi nopeavirtaiseksi ränniksi. Juha Viista Dendrologian seura 20-vuotias Puuvartisten kasvien harrastajien oma yhdistys, Dendrologian seura, viettää 20-vuotisjuhlaansa tänä vuonna. Joulukuusikampanjan järjestävät Kehitysmaiden Palvelukeskus (Kepa), Ympäristö ja Kehitys , Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen 4H-liitto, Luonto-Liitto, Vihreä Liitto ja Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunta. Maksamalla sata markkaa joulukuusesta voi auttaa istuttamaan pari sataa puuntainta. vsk . Koskea porrastettiin ja maila voidaan myös hidastaa kasvihuoneilmiön toteutumista, koska puut sitovat kasvaessaan ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia. Joulukuusikampanjan keräyskohteissa yhden puuntaimen istuttaminen maksaa vajaat 50 penma. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna noin 50 luontoaktivistin ja paikallisen asukkaan joukko kokoontui Kuorevedellä sijaitsevalle Kertekoskelle koskenkunnostustempaukseen. saatava tuotto sijoitetaan istutushankkeisiin Keniassa, Etiopiassa, Tansaniassa, Sambiassa, Nepalissa ja Intiassa. Puita istuttasuojapaikoiksi. Vaikka koski onkin melko pieni, se sentään tarjoaa mahdollisuuden rentouttavaan harrastukseen ainakin parille kalastajalle kerrallaan. Joulukuusikampanjasta SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Varsinkin Etelä-Suomessa on huutava pula koskija varsinkin perhokalastuskohteista toivottavasti Kertekoski on aikanaan poistamassa tätä pulaa. Kaivinkone siirteli isot kivet ja kaiveli kuoppia kalojen J oulupuusta elämän puu vuonna voi ostaa joulukuusen, jonka myynnistä saadut tulot käytetään puiden istuttamiseen kehitysmaissa. Dendrologian seura on ottanut myös tehtäväkseen vuosittain kotimaisen Vuoden puun nimeämisen. Seura julkaisee mm. Kotiutusja tuki-istutuksia koskeen tehdään harjuksilla ja taimenilla. Koneen jäljet viimeisteltiin ihmisvoimin. siihen rakennettiin pohjapatoja vedenpinnan nostamiseksi. Asiantuntija-apua oli saatu mm. Talkoissa koskea kivettiin ja sorattiin, vanhoja uittosuisteita purettiin ja joenvarren pusikoita raivattiin ja siistittiin. Pirkanmaan kalatalouspiiristä ja KeskiSuomen vesija ympäristöpiiristä. puisto-oppaita ja neljästi vuodessa jäsenlehteä Sorbifolia. Seura edistää kotimaisten ja Suomessa menestyvien ulkomaisten puuvartisten kasvien tuntemusta ja kokeilua. Längelmäveteen laskeva, huomattavasti suurempi Pääskylänjoki, jossa töiden pitäisi alkaa kesällä 1990. harrastajia. Metsien väheneminen on johtanut polttopuupulaan, eroosioon, aavikoitumiseen ja vesivarojen ehtymiseen laajoilla alueilla. Tempauksen järjestivät Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Kuoreveden kunta, Kertteen kalastusyhtymä ja Kertteen-Palsinan kyläyhdistys. Talkooviikonloppuna selvisi, että koskessa oli jo jonkinlainen taimenkanta. Kertekoski perattiin uittoa varten 1950-luvun alkupuolella
Ympärivuotinen kompostointi edellyttää eristettyä laatikkoa, mutta kesäkäyttöön kelpaa hyvinkin vaatimaton rakennelma. Sitä parempi eristemateriaali on polyuretaani, jonka voi vielä suojata maanrakennuskankaalla. Säästöä syntyy myös siinä, että valmista kompostimultaa voidaan käyttää lannoitteena pihassa ja puutarhassa. Hajoaminen tarvitsee happea eli jätteet palavat hiljakseen. Jos jätteitä lisätään säännöllisesti saattaa palavan massan lämpö nousta yli 70 asteeseen. Tällaisessa rakennelmassa Ruuhka on menestyksellisesti kompostoinut usean perheen ruokajätteitä jo lukuisia vuosia. Kuivikkeeksi ja seosaineeksi sopii karike, sahanpuru, olki ja puiden lehdet. varten täytyy asematai rakennusakaava-alueella aina hakea terveyslautakunnan lupa. Puutarhajätteiden, kuten lehtien ja oksien kompostointiin ei lupaa tarvita. Joskus voi paremman puutteessa silputa kuivikkeeksi sanomalehtiä. Haitat ovat enimmäkseen hajua sekä kärpäsiä, mutta pahimmassa tapauksessa rottia ja muita jyrsijöitä. Kunnissa suhtaudutaan vaihtelevasti talousjätteiden kompostointiin; joillakin paikkakunnilla se on luvanvaraista, mutta toisille riittää pelkkä ilmoitus. Kotimaisen ja muutaman tarjolla olevan ulkomaalaisen kompostorin voi hankkia turvallisella mielellä. Jotkin kompostorit olivat liian korkeita, joku oli liian suuri, toinen taas pieni ja muutamien kompostoreiden eristeet lohkeilivat koekuukausien aikana. Kompostoija voi esimerkiksi anoa vapautusta järjestetystä jätteenkuljetuksesta tai siirtyä harvennettuun kuljetusrytmiin. Jos laatikko eristetään ilmatiiviillä styroxilla, kuten tässä, kannattaa pohjan ja maan väliin jättää hieman tilaa. Rottapelko itää monien terveystarkastajien ja tavallisten pulliaistenkin mielessä sitkeästi ja se estää usein kompostointiin ryhtymisen. Säästetään jätehuolto menoissa Eloperäistä jätettä kertyy perheenjäsentä kohden noin puoli kiloa vuorokaudessa eli noin puolet kaikista jätteistä on kompostoituvaa. Ne voidaan ripotella suoraan maaperään. Kokeen tarkoituksena oli selvittää, minkälainen kompostori soveltuu nelihenkisen perheen talousjätteiden talvikäyttöön. Kuiviketta täytyy hankkia sekä käyttää ja kompostia on pöyhittävä, jos siinä tuntuu hajua tai se on liian kuivaa tai kosteaa. Koska styrox on ilmatiivistä, jätettiin pohja avoimeksi, mutta sinne kiinnitettiin kaksinkertainen katiskaverkko jyrsijöiden varalta. Klassiseksi esimerkiksi yksinkertaisesta kompostorista on tullut kotkalaisen puuhamiehen Ensio Ruuhkan viisi neliömetrin kokoista styroxkappaletta, jotka on sidottu yhteen katiskaverkolla. Kompostoimalla kaatopaikkajätteiden määrä vähenee ja usein myös jätehuoltokustannukset alenevat. Kalkki ja tuhka eivät sovi komposdin, sillä ne häiritsevät lahoamista. Käymäläjätteen kompostointia 8 VIISAAN VALINNAT Itse rakennettu kompostori syntyy esimerkiksi laudanpätkistä, eristeistä ja katiskaverkoista. Työtehoseuran koetta varten nikkaroitiin kaksi laatikkoa, toinen vesivanerista ja toinen lecaharkoista. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Hyvä kompostori on ilmava Kompostointi sujuu kun ilma kiertää; ilmanvaihto ei kuitenkaan saa olla niin tehokas, että jätemassa jäähtyy. Tähän hintaan saatiin tarvikkeet puiseen kuution vetoiseen laatikkoon, jonka sisään sijoitettiin viiden sentin paksuiset styroxeristeet. Kompostoreita kaupan Kompostoreita on useita eri malleja ja niiden kysyntä kasvaa koko ajan. Kompostissa bakteerit, sienet ja maaperän pikkueläimet hajottavat eloperäiset jätteet mullaksi. Näistä rakennusmateriaaleista valmistetut kompostorit tulivat suurin~ piirtein yhtä kalliiksi kuin kaupallisetkin, eivätkä ne toimineet moitteettomasti. Kompostoreista löytyi kokeessa huomauttamista; kaikissa jäte jäätyi ainakin kerran talvessa, joskin kompostoituminen käynnistyi pian omia aikojaan. Työtehoseura tutki vuosi sitten kotimaan markkinoilla olevia eristettyjä kompostoreita. vsk.. Kyllä jätteet niissä kompostoituvat, vaikkakaan eivät ihan ilman työpanosta. Hyvä kompostori säilyttää tasaisen kosteuden ja lämmön. Vaasassa yhdyskuntajätteiden talteenottokokeilussa 1985 kompostilaatikot tehtiin kaupungin verstaalla kahden "hassun viherintoilijan" päässä syntyneiden piirustusten mukaan ja ne maksoivat noin 350 markkaa kappaleelta. Ongelmat, kuten jätemassan jäähtyminen, ovat kuitenkin ratkaistavissa ja sekä vaneri että harkot sopivat kompostorin rakennusmateriaaliksi hyvin. Itse rakentamalla saa halvemmalla Kompostorin voi myös rakentaa itse. Koe oli kuitenkin hyödyllinen jo siksi, että useat valmistajat tekivät parannuksia kompostoreihinsa kokeen jälkeen. Nelihenkisen perheen tarpeisiin riittää 400-600 litran kokoinen kompostori. Kompostoreiden kysyntä kasvaa tulee latinan sanasta compositum, kokoonpantu, joka viittaa kompostin monimuotoiseen rakenteeseen. Etuseinän voi rakentaa irrotettavaksi, jolloin kompostori on helppo tyhjentää. Jo parikymmentä astetta alhaisempi lämpötila tappaa kaikki tavallisimmat taudinaiheuttajat sekä rikkakasvien ja kasvitautien siemenet. Tunkio on se, joka houkuttelee rottia ja hiiriä komposti sen sijaan on siimahännille yhdentekevä. Styrox on herkkä lohkeilemaan. Taajamissa tarvitaan talousjätteiden kompostointiin kompostori, jossa jätteet lahoavat aiheuttamatta haittoja ympäristölle
Toi· saalta ympäristöjärjestöjen valistustyön ansiosta tekniikanvastaisuus on vaihtumassa elämäntapakritiikiksi. Vaikeutena ei ole parannuskeinojen löytyminen ne tunnetaan vaan se, että ongelmat ovat yhteiskunnassa, taloudessa ja poliittisissa rakenteissa. Pakokaasujen puhdistimia vailla olevien autojen vastainen kampanja Englannissa vuosi sitten aiheutti taloudellisesti merkittäviä tappioita Englannin markkinajohtajalle Fordille. Vapaamatkustajia on sekä yritysten että yksityisten kansalaisten joukossa runsaasti. Ylioppilaat ovat paremmin ympäristötietoisia, samoin eläkeläiset. Riskien ymmärtäminen on. Arvot ovat yhä tärkeämpiä. Tämä on tosiasia, joka on syytä ottaa huomioon. Vaikutamme ympäristöömme laaja-alaisemmin, rajummin ja haitallisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Naiset ovat huolestuneempia kuin miehet. Peruskoululaisten ja ammattikoululaisten arvot ovat usein muualla. Toistaiseksi perustoimeentulomme on teollisuusmaissa jo niin hyvin turvattu, että elämisen laatuun kuuluvaa ympäristöä ja luontoa arvostetaan yhä enemmän. Ruotsin viime valtiopäivävaaleissa ympäristöpolitiikka oli tärkein kysymys. Sitä osoittaa esimerkiksi keskustelu haittaveroista, joilla on laaja kannatus. Tämä merkitsee luonnollisesti sitä, että ympäristönsuojelua koskevia päätöksiä on Suomessa helppo tehdä. Toisaalta aktiivisuus kansainvälisissä sopimuksissa voi merkitä myös johtavaa asemaa ympäristöystävällisten tuotteiden ja ympäristönsuojelutekniikan markkinoilla. Tämä ehkä koskee eniten kehitysmaita, mutta on nähtävissä teollisuusmaissakin. Järjestöt käyttävät myös markkinatalouden normaaleja keinoja, mainontaa ja kilpailua asiansa edistämiseksi. Se saattaa olla sitä myös vuonna 1991 meillä, jolloin esimerkiksi energiapolitiikka tulee eduskuntavaalien yhteydessä keskusteluun. Ympäristökysymykset eivät kuitenkaan ole entistä helpommin ratkaistavissa. Aikaisemmin vain huoli työllisyydestä ohitti ympäristökysymykset. Ympäristöystävällisyydestä, puhtaudesta ja terveellisyydestä kertovat tuotemerkinnät tulevat väistämättä. Tilanne on siis suunnilleen sama kuin ihmisten suhtautumisessa ydinvoimaan ja yleensä riskeihin. On myös havaittavissa, että ihmisten suhtautuminen ympäristökysymyksiin on jossain määrin arvaamatonta. Ymmärretään, että ilman tekniikan keinoja ei selvitä, mutta maailmaa voidaan muuttaa myös omin ratkaisuin. Toisaalta on selvästi nähtävissä, että käytännössä ihmisten asenteet ja käyttäytyminen eivät ole aina sopusoinnussa. Metsäteollisuutta koskee kloorivalkaistujen ja dioksiinien kaltaisia myrkkyjä sisältävien paperien markkinoiden vaikeuttaminen ja boikotti Ruotsissa. Puuttuuko päätöksentekijöiltä rohkeutta. Ympäristöpolitiikan kansainvälistymistä, yhteisiä päästönormeja ja standardeja merkitsee myös yhdentyvä Länsi-Eurooppa ja Pohjoismaiden yhteisesiintyminen ympäristönsuojelussa. Esimerkkejä tulee jatkuvasti lisää. vsk. Meillä kuluttajilla on vastuullinen tehtävä edessämme. Käytännössä me yhä vähemmän itse päätämme esimerkiksi teollisuuden ympäristönsuojelunormeista ja tuotteiden laadusta. Yksittäiset kansalaiset ovat voimattomia ympäristöasioissa, siksi täytyy liitoutua. Tämä johtuu ainakin kahdesta seikasta. Euroopassa, lännen ja idän suhteissa on jo nyt ympäristönsuojelu noussut aseriisuntakysymysten rinnalle vähintään yhtä tärkeäksi ja ilmeisesti vaikeammin ratkaistavaksi. Niistä ollaan valmiita myös maksamaan. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. Nuorison huolestuneisuus on vähentynyt 1970-lukuun verrattuna. Asiatieto ei läheskään aina vaikuta, vaan subjektiivinen tieto, erityisesti omat kokemukset ohjaavat suhtautumista. kin erityisen vaikeaa. Ympäristönsuojelusta on tulossa yhä tärkeämpi osa yhteiskuntapolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa. kiinnostus ympäristöä kohtaan on jatkuvasti lisääntynyt parina viime vuosikymmenenä. Asiaa ei yhtään helpota, vaikka osoitetaan miten me vapaaehtoisesti, esimerkiksi tupakoimalla, otamme suurempia terveysriskejä, kuin mihin meidät esimerkiksi ydinvoiman kohdålla alistetaan. Ympäristötietoisuuden ja toivottavasti myös ympäristövastuun läpimurto on teollisuusmaissa juuri näinä vuosina tapahtumassa. kimuksissa tai gallupeissa ensimmru.selle tai toiselle sijalle. Ympäristönsuojelu on meilläkin kansalaisten huolenaiheena noussut kaikissa viime vuosina tehdyissä tutSUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Ympäristöjärjestöt ja kuluttajajärjestöt ovat heräämässä vaikuttaakseen teollisuusmaissa entistä enemmän teollisuuden ja kaupan tuotteisiin. Myös pörssikursseihin on mahdollista vaikuttaa kertomalla kansalaisille yritysten ympäristönsuojelusta
Graniitti lohkeaa kuutiomaisesti, mutta rannikolla meri usein pyöristää kallion kulmikkuutta. Juuret syvällä Svekokarelidien jylhät huiput rapautuivat maan tasalle vuosimiljoonien saatossa. vasti kivipuuroa. Vanhan pohjan gneissit syntyivät maankuoressa yli kymmenen kilometrin syvyydessä, jossa q.e joutui10 vat korkeaan paineeseen ja usean sadan asteen kuumuuteen. Tuuli, sade ja välillä maamme peittäneet mannerjäätiköt kuljettivat kivenmuruset lopulta mereen. Parviainen ja Martti Yrjölä Suomen kivijalka Graniitti on tunnetuin kivilajimme, nyt myös kansalliskiveksemme nimetty. Graniitista syntynyt maaperä on kuitenkin karu kasvualusta, joka happomoituu herkästi. Se samaistetaan maamme ikivanhaan ja vakaaseen kallioperään. Jouko T. Etelä-Suomessa on rapakiven lisäksi laajoja alueita, joilla graniitti ja liuske ovat sekoittuneet toiKansallismaisemaa Kolovedellä kansallispuita kasvaa kansalliskiven päällä. Tulivuoret räiskyivät ja maankuori ryskyi täällä noin 1 800-1 900 miljoonaa vuotta sitten. Tämä magma kiteytyi hitaasti maan syvyyksissä graniitiksi ja sen sukuisiksi kivilajeiksi. Suomalainen graniitti tiedetään kauniiksi ja ilmansaasteita kestäväksi rakennuskiveksi. Graniitti sukulaisineen hallitsee kallioperäämme varsinkin Eteläja KeskiSuomessa sekä Keski-Lapissa. Maankuori pysytteli melko rauhallisena pari sataa miljoona vuotta Svekokarelidien poimuttumisen jälkeen. Siitä kiteytyivät Kaakkoisja Varsinais-Suomen sekä Ahvenanmaan rapakivigraniitit 1 500-1 700 miljoonaa vuotta sitten. Kallioperämme nestorit löytyvät Lapinlahdelta ja Sodankylästä; ne syntyivät yli 3 000 miljoonaa vuotta sitten. Kiveä murensi välillä jää, välillä paahtava helle. Suomen kallioperä on osa Fennoskandian kilpeä, joka kuuluu maapallon vanhimpiin kivilajialueisiin. SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Rytinän tuloksena kohosi kilometrien korkeuksiin Svekokarelideiksi kutsuttu vuorijono. Andien kaltaisen vuorijonon juuriosiin tunkeutui puuromaista kivisulaa. Kallioperämme vanhin yhtenäinen osa on itäisessä Suomessa ja Lapissa. Nyt jäljellä ovat vain vuoriston syvälle kuluneet juuret: laajat graniittiset alueet ja niiden väliin likistyneet liuskeet. Tällä "pohjaksi" nimetyllä kivilajialueella on ikää yli 2 500 miljoonaa vuotta. Se koostuu pääasiassa graniitin sukuisista kivilajeista ja gneisseistä. Sitten kallioperän syvyyksiin kohosi taas valtaRapakivigraniittinen peruskallio nousee merestä Signilskärillä Ahvenanmaalla. Mitä hitaammin ja rauhallisemmin kivipuuro kiteytyi, sitä suuremmiksi graniitin mineraalit kasvoivat. Ne ovat kallioperämme nuorimmat laaja-alaiset syväkivilajit. vsk.
vsk .. SUOMEN LUONTO 7/ 89 48
Kysyttyjä ovat viime vuosina olleet varsinkin punaiset tai erikoisen väriset, joko tasarakeiset tai vaihtelevan kuvioiset graniitit ja rapakivet. Myös kvartsi voi vaikuttaa graniitin värisävyyn; savukvartsi antaa kivelle tumman vivahteen. Etualan graniittipaadet ovat Seinätunturia, taustalla Terävä Nattanen. Suomalaisuuden symboli siinsa usein mustan ja punaisen kirjavaksi seoskiveksi, migmatiitiksi. Lounais-Suomen savikoilta kohoaa jyrkkiä graniittimäkiä, joiden semamät muinainen meri huuhtoi paljaaksi. vsk.. Ruskeaa on Oulaisen Fox Brown. Niitä louhitaan nimellä Balmoral Red, jonka se on saanut Englannin prinssi Charlesin kesälinnan, Skotlannin Balmoralin mukaan. Italian marmorilla on ongelmia Pohjolassakin. Kiuruveden Karelia Green ja Lappeenrannan Baltic Green ovat erikoisia, vihreitä graniitteja. Kallio on saanut muotonsa granitiin kuutiollisesta lohkeavuudesta. Sen sijaan Keskija Etelä-Euroopan hiekkakivi, marmori ja erityisesti kalkkikivi ovat pehmeitä ja liukenevat vähitellen happamiin sateisiin. Keski-Suomen ja Keski-Lapin monilla vaaroilla ovat taas tunnusomaisia porrasmaiset jyrkänteet, kuin jättiläistä varten lohkotut askelmat. "Musta graniitti" on kaupallinen nimi tummalle dioriitille tai gabrolle, joita louhitaan esimerkiksi Jyväskylässä, Kivijärvellä ja Viitasaarella. Suosittu on myös Kymen rapakivi, viborgiitti, jossa ruskeaa tai punaista ja pyöreää kalimaasälpäpalsuoMEN LUONTO 7/ 89 48. Kaunis ja kestävä Graniitti on tavallisesti punaista, ruskeaa tai harmaata. Graniitteja on nst1tty kaupallisen komeasti värinsä ja joskus louhintapaikkakuntansa mukaan. Kuru Grey ja Ristijärvellä louhittu Kajani Grey ovat tasarakeisia ja ehjiä harmaita graniitteja. Rapakivi on saanut mmensä taipumuksestaan rapautua soramaiseksi moroksi maanpinnalla. Antiikin muistomerkit seisoisivat tätä nykyä liki alkuperäisessä kunnossaan, jos ne olisi veistetty graniitista rakentajat tosin olisivat joutuneet hikoilemaan huomattavasti enemmän kuin pehmokivien kanssa. Nimestään huolimatta rapakivi kestää hyvin myös julkisivuissa. Jäkäläkasvusto vain peittää kiven värin. Gabrossa ei ole kvartsia; sen sijaan siinä on runsaasti rautaa ja magnesiumia sisältäviä mineraaleja. Luonnon värileikki Luonnollisesti värit ja kuviot ovat kestävyyden ja kovuuden ohella graniitin tavaramerkki. teeksi, kun marmoriset laatat eivät kestäneet Suomen ilmaston ja saasteiden rasitusta. Helsingin kaupunki etsii kiihkeästi kotimaista kiveä Finlandia-talon päällys12 Nattaset Sompion luonnonpuistossa ovat punaista graniittia. Rannikolla meri on usein pyrkinyt pyöristämään graniitin alkuperäistä kulmikkuutta. Julkisivuinakin se kestää ilmansaasteiden happohyökkäyksiä ja sitä on helppo hoitaa. Suomalaisen graniitin suosio rakennuskivenä kasvaa. Punaisia graniitteja louhitaan esimerkiksi Anjalankoskella nimellä Karelia Red, Kirkkonummella Porkkala Red ja Orivedellä Cardinal Red. Taivassalon ja Vehmaan punaiset ja tasarakeiset rapakivet ovat tunnetuimpia rakennuskiviämme. Graniittikallion tunnistaa värin ohella myös jyrkästi tai porrasmaisesti kohoavista seinämistä. Suurin osa maassamme louhitusta graniitista viedään maasta raakakivenä. Värin kivelle anta~ vat kalimaasälvän eri väriset muunnokset
Useimmat pal/ograniittilöydöt, 101ta on kuutisenkymmentä, ovat KeskiSuomesta ja Pirkanmaa/ta. Graniitin rakennusaineet Graniitti rakentuu paaasiassa neljästä mineraalista: kvartsista, kalimaasälvästä, plagioklaasista ja kiilteestä. Tavallisesti kvartsi on läpikuultavan harmaata tai valkoista. Puhdas kvartsi on piin ja hapen yhdiste, piidioksidi. Se kestää hyvin kemiallista ja mekaanista rapautumista. Tunnetuin korumineraalimme, sateenkaaren väreissä välkehtivä spektroliitti, on plagioklaasia. Parhaimmillaan graniitin koostumus ja rakenne Puumalan Kummakivi graniittinen siirtolohkare lepää jääkauden hioman peruskallion päällä. Kvartsilla on muutama harvinainen ko-rukivimuunnos: tumma savukvartsi, vaaleanpunainen ruusukvartsi ja violettiin vivahtava ametisti. Graniitti s.ukulaisineen on usein laajoina alueina. vsk. Ne kestävät kulutusta hyvin, mutta ne ovat kvartsia pehmeämpiä: puukko jättää niihin naarmun. Kvartsi on kovin graniitin päämineraali, johon puukon kärjellä ei saa naarmua. Suuria ja ehjiä graniittialueita käytetään hyväksi louhittaessa kallioon tunneleita tai jopa uimahalleja tai etsittäessä turvallista hautaa ydinjätteille. vaihtelee vähän. Kehno kiukaassa Kvartsi ja maasälvät kestä13. Sitä louhitaan esimerkiksi Eagle Red -nimisenä Kotkasta, Virojoelta Carmen Redinä ja Ylämaalta Baltic Brownina. Korea pallograniitti on kivikuntamme harvinaisuus. Graniitissa on kahta lajia maasälpää: yleisempää kaliumipitoista kalimaasääpää ja natriumia ja kalsiu" mia sisältävää plagioklaasia. loa ympäröi vaalea tai vihertävä plagioklaasikehä. Kvartsia ja kalimaasälpää louhitaan karkearakeisesta graniitista, pegmatiitista, erityisesti lasiteollisuuden ja keraamisen teollisuuden raaka-aineiksi. Tuoreimmat esimerkit rapakiven käytöstä ovat eduskuntatalon lisärakenSUOMEN LUONTO 7/ 89 48. nus, Tampereen uusi Metso-kirjasto, Vantaan pääkirjasto Tikkurilassa ja Espoossa Nesteen eläkesäätiön omistaman "Raadeen hampaan'' sisääntuloaula
Talo rakennettiin 30-45 senttimetrin paksuisista graniittiSUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Maasälvät sisältävät kaliumia ja kalsiumia. Teiden päällystekiveksi graniitti sopii harvoin. Pääkaupunkimme vuosisadan alun jykevimmät talot on rakennettu mass11v1sesta kivestä. Graniittisiin kivilajeihin on saattanut syntyä kuparin, molybdeenin, kullan ja uraanin malmeja. Kiukaassa biotiitti rapautuu helposti "katinkullaksi". Kuvitelkaapa, miltä rautatien tori näyttäisi harmaiden betonielementtien puristuksessa! Monia Helsingin julkisia rakennuksia ja liiketaloja koristaa graniittinen julkisivu. Pehmeänä ja helposti lohkeavana biotiitti heikentää graniitin kovuutta ja kestävyyttä. vsk.. Tällainen metsämaa happamoituu herkästi, sillä se sisältää niukasti kasviravinteita, jotka vastustavat ilmansaasteiden happohyökkäystä. Kaupungin keskusta on todellinen "kivikylä" sanan parhaimmassa merkityksessä. Arkkitehtuurimme historia puhuu "luonnonkiviliikkeen tai graniittiliikkeen ajasta". Kivestä pohjaveteen liuenneen fluorin on todettu vahvistaneen hampaita ja vähentäneen niiden reikiintymistä Laitilan ympäristön ja Kymenlaakson asukkailla. Eniten granntm sopivuutta kiuaskiveksi huonontaa kuitenkin biotiitti. 14 Helsingin Puhelinyhdistyksen graniittilin_na sijaitsee Korkeavuorenkadulla. Jylhä ja kestävä julkisivu vät hyvin lämmönvaihteluita. Koska ne ovat kestäviä mineraaleja, näitä ravinteita vapautuu hitaasti. Kansallisromantiikka ihannoikin graniittia suomalaisen luonnon perustana ja kansan lujuuden symbolina. Pommi piilee karussa kasvualustassa Graniittikallio tai graniitista syntynyt maaperä on usein karu kasvualusta. Se on musta ja lehtimäinen kiillemineraali, joka sisältää rautaa ja magnesiumia. Kivi kaunistaa kaupunkia Helsingissä on satsattu näyttävästi luonnonkiveen. Erityisesti karkearakeinen graniitti, pegmatiitti, voi sisältää tavallista enemmän myös sellaisia harvinaisia metalleja kuten litiumia, booria, berylliä, niobia ja tantaalia. Ajatelkaamme vaikkapa eduskuntataloa, Kansallismuseota, Kansallisteatteria tai rautatieasemaa. ''Etevän'' lohkeavuutensa takia se saattaa herkästi murtua nastarenkaiden iskuista tai kuormien rasituksesta. Graniitti on kestävä rakennusaines, mutta sen työstäminen on rankkaa puuhaa. Graniitista syntyneessä maaperässä on runsaasti kvartsia ja maasälpiä. Rapakivi sisältää runsaasti fluoria. Vaaleina ja keveinä mineraaleina ne kykenevät valitettavan heikosti varaamaan ja luovuttamaan lämpöä. Graniittiliikkeen ensimmäisenä monumenttinä seisoo Aleksanterinkadulla 1896-1908 valmistunut silloinen Pohjoismaiden Yhdyspankin toimitalo
Toinen ajan mestari, Armas Lindgren loi Kalevan talon Mannerheimintien ja Kaivokadun kulmaan ja Suomi-yhtiön talon Lönnrotinkadulle. Ravinteiden jälkeen ryhtyy hyökkäystä torjumaan alumiini. Suomalainen graniitti on suosittu rakennuskivi maailman metropoleissa kuvassa pankin julkisivua Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa. Suurkirkon rappusilla Helsingin Senaatintorilla. vsk. Se pilkkoutuu vähitellen yhä pienemmiksi molekyyleiksi, mikä "puskuroi" happamoittavien vetyionien vaikutuksen. Maannoksen happamuus lisääntyy nopeasti. Mineraaleista rapautuneet alumiini ja rauta piilottelevat lehtimäisten kiilteiden ja savimineraalien välitiloissa. Jouko Parviainen on geologi ja tiedetoimittaja. Ajan mestarina voidaan pitää Lars Sonckia. Ne ovat luottaneet lujaan graniittiin. Peruskalliota ovat käyttäneet tyylikkäästi hyväkseen Timo ja Tuomo Suomalainen Temppelinaukion kirkossa ja sitä ennen Reima ja Raili · Pietilä suunnitellessaan Dipolin Espoon Otaniemeen. Pisimmälle maaperän on kuitenkin todettu happamoituneen Itä-Lapissa, Sallan Tuntsassa. järkäleistä, ja sen suunnitteli Gustaf Nyström. Graniitti louhittiin osin paikalla, osa tuotiin Kurusta ja Pinsiöstä. Mutta kiille sisältää myös runsaasti rautaa ja alumiinia. Graniittiin, rapakiveen tai juovaiseen seoskiveen voi ottaa lähempää tuntumaa paistatellessaan päivää Suurkirkon portailla. Sen lisäksi siitä syntyy savimineraaleja, jotka ovat vielä tehokkaampi alumiinin lähde. Graniitti herättää lainanpyytäjässä kunnioitusta ja säästäjässä turvallisuutta. Kun happosade huuhtelee geologisesti karua kasvualustaa, vähäiset ravinteet kulkeutuvat syvemmälle maannokseen ja päätyvät pohjaveteen. Sitä näkee hautausmailla ja rakennusten kivijalkoina. Tulevia sukupolvia ajatellen tutkimuksella on kiire. Luonnonkiven käyttö valitettavasti väheni 1910-luvun jälkeen. Uusin silmänilo on punainen Graniittitalo linja-autoaseman kupeessa. Kiille on pehmeä mineraali, joka rapautuu herkästi ja luovuttaa ravinteita. 15. Kansallisromanttisen graniittiarkkitehtuurimme kuuluisin luomus on Sonckin piirtämä Tampereen Tuomiokirkko (1900-1907). Sonckin kädenjälki näkyy myös Helsingissä. Alumiinin kyllästämän maaperän vaikutukset kasvillisuuteen ovat toistaiseksi tutkimatta. Julkisivujen lisäksi graniitti näkyy monin paikoin Helsingissä pylväinä, muistomerkkeinä, patsaiden jalustoina, satamalaitureina ja katukäytävinä. Nyt kivi kokee renesanssia Helsingissäkin. Jos happohyökkäys jatkuu ja maannoksen pH-arvo laskee alle neljän, pommi lopulta laukeaa. Julkisivujen lisäksi kivi koristaa pankkien sisäänkäyntiä, aulaa ja salia. Siksi maannoksen pH-arvo muuttuu hitaasti, vaikka maaperään onkin virittynyt alumiinipommi. Pankit ja vakuutusyhtiöt näkyvät jo kauan kantaSUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Tällainen alumiiniaikapommin laukeaminen on havaittu muutamilla eteläisen Suomen karuilla metsämailla, jotka sijaitsevat lähellä teollisuutta. Sen komeimmat esimerkit ovat Hypoteekkiyhdistyksen talo Etelä-Esplanadilla, Helsingin Puhelinyhdistyksen toimitalo Korkeavuorenkadulla ja Pörssitalo Fabianinkadulla. neen vaurautensa taakkaa ryhdikkäästi. Hän tosin käytti kirkossa vain l 0-15 sentin graniittilaattoja. Metsänuudistus on ainakin Tuntsassa epäonnistunut pahoin: useimmat taimet ovat kuolleet ja kestävimmätkin kasvavat kituen. Perstuntumaa kansalliskiveen saa mm. Alumiini alkaa silloin muuttua kasveille myrkylliseen muotoon. Martti Yrjölä on rakennuskiviin erikoistunut geologi. Myös rautaa alkaa liueta haitallisen suuria määriä. Niihin alumiini on tarttunut isoiksi rypälemäisiksi molekyyleiksi
Teksti: Antti Halkka Kuvat: Benjam Pöntinen Nopea kuin. Kärpän vikkelyys on meistä ihmisistä kiehtovaa, mutta esimerkiksi myyrät lienevät eri mieltä. 16 huudahdat retkitoverillesi ja osoitat tyhjää. Itse kuolemakin tulee armeliaan armottomalla vauhdilla, sillä yksi puraisu niskantaipeeseen riittää. Nyholmin havaintojen mukaan myyrien hermot voivat kärpänhajun takia myös pettää; kun kärppä tarpeeksi kierSUOMEN LUONTO 7/ 89 48. riistaa. Myyrät ovat kärpän pääKun kärppä haluaa nähdä kauas, se nousee takajaloilleen . Se on tuolla! huomaa hän ja viittilöi puolestaan maastonkohtaa, missä kärppä äsken vilahti. Ainakin peltomyyrä tuntee myös kärpän hajun, sille haju on viesti: älä liiku, kärppä lähettyvillä. vsk.. Petotutkija Erik S. •• Nopeus on kärpän elämän valttikortti. Lumikko tietää kärpän olevan alueella, vaikkei se olisi näkyvillä, sillä kärpän elinpiirillä on tiuhaan hajumerkkejä. Myyriä mieluusti saalistavina eläiminä kärpälle ja lumikolle voi tulla ravinnosta kiistaa ja silloin lumikko pienempänä tavallisesti saa väistyä. Niiden elinpäivät ovat lasketut samalla hetkellä kun tuo maanpinnan salama on äkännyt saaliinsa. Yhdessä pöllöjen ja pikkuveljensä lumikon kanssa kärpän katsotaan jopa pitävät myyräkantoja kurissa
17. SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Kärppä on Suomen yleisin näätäeläin ja kesämökkien liepeillä kieppuessaan siitä on tullut myös monen kaupunkilaisen tuttu. Myös kalat ja sammakot maistuvat kärpille. tarpeensa, jos vain saalista riittää. Tuo vikkelä -Talveksi kärppä saa samanvärisen turkin kuin jääkarhu. Radioläbetinkärpän tarina Tutkija Jari Heikkilä seuraili viime kesänä erään kärpän liikkeitä Inarissa radiopeilauksella. Linnunpoikaset ovat ruokalistalla kesällä, kun niitä on tarjolla. vsk . Myyrien ohella kärpälle kelpaavat ravinnoksi muutkin pikkunisäkkäät ja nälän pakottamana kärppä arkailematta käy itseään reilusti isommankin otuksen, kuten piisamin kimppuun. Tässä ei ole kyse ylikehittyneestä tappovietistä·, kuten joskus näkee väitettävän, vaan perusperiaate on sama kuin ihmisellä: hyvien päivien saalis pannaan säilöön huonojen päivien varalle. Kärpällä on kaikkien näätäeläinten tavoin tapana tappaa yli päivittäisen Tässä pääperiskooppi kurkistaa lumihangen yli. Juuri nyt kärppä vaihtaa talviasuun. telee myyrien kolojen ympärillä, myyrät lopulta joutuvat paniikkiin ja saman tien kärpän saaliiksi. pikkupeto on erikoistunut myyrien pyyntiin ja on ehdoton mestari alallaan. Ylijääneen ravinnon kärppä varastoi johonkin turvallisen paikkaan. Kärpän kaulaan pujotettiin pieni radiolähetin ja Heikkilä kompuroi · parhaansa mukaan eläimen perässä ra~ diosuuntima-antenneineen
Emokärpillä on pesässään keväästä alkaen 4-6 poikasta. Siellä täällä kärpän ja myyrän jälkijonot kohtaavat. Pienenä eläimenä kärppä ei pysty vaihtamaan kovin paksuun talviturkkiinkaan ilman että vikkelyys kärsii kohtalokkaasti. Vasta talvi todella punnitsee nuoren kärpän kyvyt selviytyä suomalaisessa luonnossa. Nyt lokakuussa Lapin kärpät alkavat jo olla talvipuvussaan, mutta Etelä-Suomen kärpillä turkki on valmis vasta joulun tienoilla. Talvella lumikon ja kärpän tiet erkanevat sikäli, että lumikko siirtyy saalistamaan myyrien lumenalaiseen käytäväverkostoon, mutta isompi kärppä jää jättämään jälkiään lumen pinnalle .. Vain yksi jälkijono kahdesta yleensä jatkaa kulkuaan kevääseen. Poikaset syntyvät sokeina Pesän suojassa kärppä lepää kiireisen saalistuksen lomassa. Sitten heinäkuun lopulla tuli äkkiä hetki, jolloin kaikki hengissä säilyneet linnunpojat olivat saa18 neet siivet, jotka kannattivat ne mahdollisimman kauaksi piikkihampaiden ulottuvilta. Poikaset ovat elämänsä ensimmäiset puolitoista kuukautta sokeita; näkökyvystä olisi luolan pimeydessä vain haittaa ja silmätkin voisivat roskaantua. Sukupuolien välisen ison painoeron syistä ei olla täysin selvillä selitykset vaihtelevat erikokoisiin saaliseläimiin erikoistumisesta koiraiden välisiin otteluihin, joissa isosta koosta on etua. Mutta kärppä nousi säännöllisesti myös puihin linnnunpesiä etsimään. Saaliiden karvapeite paasee usein uuteen käyttöön kärpänpesän lämpöeristeenä. Toki talviturkki on kuitenkin kesäturkkia tukevampaa tekoa. Näin linnut eivät voi välttää kärpän ryöstöretkeä edes tekemällä pesänsä oksankärkeen. Kärpälle on talvella haittaa sukkulamaisesta ruumiinmuodostaan, sillä siinä on paljon pintaa lämmön haihtua pakkaseen. Loppukesästä emokärppä ottaa poikaset mukaansa saalistusretkille ja ne saavat elintärkeää opetusta kärpänelämän monissa taidoissa. Itse asiassa kärppä näyttää varaavan levolle ja pesän kunnostukselle valtaosan vuorokaudesta. Se sukkuloi saarta muutaman päivän ristiin rastiin kuin pieni tornado, mutta linnut olivat poissa. Lokakuussa kärppä alkaa vaihtaa lumipukuun Syksyllä nuoret kärpät alkavat itsenäisen elämän jahdaten keväästä tuntuvasti runsastuneita myyriä. Myyriä saarella ei ollut juurikaan ja niin kärpälle tuli kesäsaareltaan lähtö paremmille riistamaille. Kärppää auttaa puissaki;peilyssä sen keveys; aikuinen naaraskärppä painaa yleensä reilut 200, koiras vajaat 400 grammaa eli heikkokin oksa kantaa kärpän. Myyriå tutkimusalueella ei juuri ollut, joten kärppä kierteli pääasiassa etsimässä pikkulintujen, kuten västäräkin ja niittykirvisen pesiä maanpinnan kätköistä. Mustapäähännästään kärpän tuntee, sillä muuten samannäköisen lumikon häntä saa koko pituudeltaan talven värin. Koiraskärppä painaa lähes kahden naaraan verran Tien yli metsän siimekseen. "Se näytti tutkivan järjestelmällisesti puut: ensin alaoksan kärkeen ja takaisin, sitten seuraava oksa, kunnes koko puu oli koluttu", kertoo Heikkilä. Inarinjärven radiolähetinkärppä liikkui aktiivisesti vain muutaman ttinnin keskiyön jälkeen. Kokonaan se ei kuitenkaan saarta jättänyt saarella oli sen pesäkin mutta ravinto täytyi nyt haalia kasaan laajalta alueelta. Nyt kärppä hätääntyi. Kaikki sujuu vielä kovin kömpelösti ja emon onkin autettava nuoria kärppiä varsinkin saalistuksessa jatkuvasti. Jari Heikkilän seuraama kärppä jahtaili lintuja kesän ensimmäiset kuukaudet. Kärppä ei voisikaan pesässään säntäillä ympäriinsä, sillä se on vain ahdas nurkkaus käytävän päässä jossain kivilouhikossa, kannon alla tai muuten hyvin linnoitetussa paikassa. / SUOMEN LUONTO 7/ 89 48 . Sokeus ei kuitenkaan estä pikkukärppiä osallistumasta saaliin paloitteluun jo muutaman viikon ikäisinä. Muu turkki muuttuu lumivalkeaksi, mutta hännänpää jää mustaksi. vsk.
Kahtena viime kesänä rannoilla on näkynyt valtavia sinileväkukintoja. Viime kesäkuun alku oli järkyttävä: levää kellui koko Ponsanselän alueella. Suojaisissa, rehevöityneissä lahdissa, joihin laskee avoojia pelloilta ja kyliltä, sinilevää on esiintynyt jo 20 kauan, mutta viime kesinä levät ovat levittäytyneet myös avovesialueille ja viime kesänä lähes koko järveen. Teksti ja kuvat: Juha Viista Hukkuuko Längelmävesi leviin. Näkösyvyys selällä oli alle metrin, ja vesi oli käyttökelvotonta. Lajit: SUOMEN LUONTO 7/ 89 48 . Kesällä 1988 toimitin ensimmäiset vesinäytteet tutkittavaksi Tampereen vesija ympäristöpiiriin. Kaksi viime kesää ovat kuitenkin osoittaneet ettei kaikki ole kunnossa. Viime kesänä leväpuuro valtasi nekin lahdet, jotka olivat aiemmin säästyneet vitsaukselta. Veden laatu on heikentynyt nopeasti. Uusin ongelma on !evien voimakas lisääntyminen. Levää kellui kaikkialla Ponsanselän pohjoisja länsipuolen rannoilla, ja su0Ja1s1ssa lahdelmissa oli vihertävän ja sinertävän ruskeita levälauttoja. Syynä oli ilmeisesti se, että kukinta alkoi myöhään elokuun loppupuolella, jolloin kesälomat Pohjois-Hämeessä lainehtivaa Längelmävettä on pidetty yhtenä Suomen puhtaimmista suurista järvistä. Vuosi vuodelta vesi on samentunut, ja järven pohjalle on kerrostunut eloperäistä jätettä, joka samentaa veden läpinäkymättömäksi tuulisina päivinä. Suojaiset lahdet, joihin valuu runsaasti ravinteita, ovat olleet levälauttojen peitossa jo vuosia. Tampereen vesija ympäristöpiirin lausunto oli karua kieltä: " Näytteessä maitomainen samennus, mahdollisesti savea. Julkista kohua leväkukinnoista ei silloin noussut. Vielä 15-20 vuotta sitten Längelmävesi oli melko kirkasvetinen; tyyninä päivinä näkösyvyys saattoi olla yli neljä metriä. Järven rehevöitymistä osoittavat valtavat sinileväkukinnat. Runsaasti leväyhdyskuntia, jotka aiheuttavat vedelle sinivihreän värin. vsk.. Vesiimme valuu liikaa ravinteita. olivat ohi ja mökkiläiset poissa. Valitettavasti Längelmävesi ei ole ainoa esimerkki hiipivästä rehevöitymisestä samanlaiset leväkukinnat ovat vaivanneet kymmeniä muita järviämme
Löyhkäävät /evälautat peittivät kaikki rannat. Leväkukinnan aikana on syytä välttää ve~ 21. Näytteen kasviplanklonlajiston valtalajit olivat sinileviä, joiden on todettu voivan muodostaa myrkyllisiä leväkantoja. Koska näytteen yleisimpien levälajien kannoista osa voi olla myrkyllisiä, ei vettä tule käyttää talousvetenä eikä eläinten juomavetenä. 1988)". vsk. Juhannuksenviettäjiä kohtasi masentava yllätys. Luokitusten mukaan tämä vesi on laadultaan kaikkein parasta, erinomaista! SUOMEN LUONTO 7/ 89 48. Gomphosphaeria naegeliana valtalaji, Anabaena circinalis, Microcystis aeruginosa. Laskisitko lapsesi tähän uimaan. Tuo näyte oli otettu lahdesta, johon tuuli oli kasannut leviä synkännäköiseksi lautaksi. Näytteen pinnalla leväyhdyskuntia... Lausunto: Näytteen kasviplanktonlajisto oli pääasiassa sinileviä ja valtalajit tyypillisiä leväkukintojen muodostajia. Toinen näyte oli avovedestä selän puolelta parinkymmenen metrin päästä rannasta: "Vesi kirkasta. Vesiviranomaisten mukaan tilanteessa ei ollut mitään normaalista poikkeavaa. Myöskin uimista on syytä välttää kukinta-aikana (26.8