Sienissä elää kärpästoukkia ja nouseepa sepänkin keltainen, kovanahkainen toukka joskus sieniatrialle; sille kelpaavat muitten hyönteisten karttamat vahverotkin. Kesällä toukat kehittyvätkin viikossa ja siirtyvät maahan koteloitumaan; syyskoleilla kehitys kestää pitempään mutta niin kestävät sienetkin. Aikuisina sieniä syövät eräät kovakuoriaiset, mm. Kyttyräselkäiset sienisääskiaikuiset lienevät kokoonsa nähden pitkäikäisimpiä hyönteisiämme, sillä joutuvathan syksyllä kuoriutuneet aikuiset odottelemaan seuraavaan syksyyn ennenkuin pääsevät munimaan. Onpa joukossa petojakin, jotka pyydystävät muita hyönteisiä peräti hämähäkkien tapaan kutomillaan ansaverkostoilla. Sienisääskiä on Suomessa noin 450 lajia. Muutamien lajien toukat nousevat sieneen aina jalkaa pitkin, joten naaras ilmeisesti laskee munansa maahan. 2 SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Useat muutkin hyönteiset hyödyntävät sienten arvokasta valkuaisainepitoista ravintoa. Myös kärpästen ja seppien toukat sekä eräät aikuiset kovakuoriaiset syövät' sienisapuskaa. Toukattornia leppärouskuja ei tahdo löytää lainkaan ja varsin pian toukkaantuvat myös herkkusienet ja herkkutatit. Metsässä kulkija pelästyttää tuon tuostakin jostakin kosteasta kolosta ilmaan jopa monisatapäisen sääskiparven. Ne ovat sienisääskiä, aikuisia sienituholaisia. Monissa muissa myrkyllisissä sienissä kuten myrkkyseitikeissä toukat kuitenkin viihtyvät. Mutta mitä niistä tulee "isona". lyhytsiipiset ja kirvankokoiset, pallonpyöreät sienipallokkaat, ja vaihtaapa metsäsittiäinenkin välillä lantaravinnon sienisapuskaan. Hennot sienisääsket hakevat suojaa kesän paahteelta maanalaisista onkaloista, puuryteiköistä, luolista, siltojen alta ja purojen rantatörmistä. Sienimadon koti Mitä parempi sieni, sitä säännöllisemmin se tuntuu olevan matoinen maittavana poikkeuksena taitavat olla vain vahverot. Seppo Vuokko Sienisääskien toukat ovat tavaJJisia sienituholaisia. Sienen toukkaisuutta ei voi pitää myrkyttömyyden merkkinä, vaikka esimerkiksi valkokärpässieni tai korvasieni ovatkin tavallisesti toukattomia. Sienten "madot" ovat · hyönteisten toukkia sen tietänevät kaikki. Toukkien on pidettävä kiirettä, ettei arvokas ruoka mätäne ympäriltä. Kuiva ja kuuma kesä vähentää sienisääskikantaa tuntuvasti, ja niinpä tänä syksynä sienet ovat olleet tavallista toukattomampia. Sienisääskiä on satoja lajeja, ja lajista riippuen toukat popsivat joko sienten maanalaisia rihmoja, jalkaa, pillistöä, heittoja tai lakkia. Useimmat niistä saavat toukkaravintonsa tavalla tai toisella sienistä, joskin monien lajien elintavat ovat tuntemattomat. Eräät sienissä mönkivät kovakuoriaiset ovat petoja, jotka saalistavat toisia hyönteisiä. vsk.. Useat lajit munivat sienten heittojen väliin tai pillistöön . Osa lajeista elää toukkana maassa luultavasti sienirihmoja syöden ja osa lajeista viihtyy jopa kovamaltoisissa käävissä
Tästä kirjosta löytyy toki iloisempiakin valintoja, joissa luonnonsuojeluliitto on saanut luovuttaa pätevän aktiivinsa uuteen ympäristönsuojelutehtävään. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . ... Luonnonsuojeluyhdistykset ovat kanava kansalaisten luonnonharrastuksen ja luonnonrakkauden kehittämisessä ja ympäristönsuojelullisen toiminnan kanava. .. ... ... Luonnonsuojeluliitolta vaaditaan nyt ratkaisujen tarkkaa seurantaa, jotta valinnoista tulisi ympäristönsuojelua edistäviä. ........... Lautakuntien myötä on saatu ja tullaan vielä saamaan kunnallisia ympäristönsuojeluvirkamiehiä. ja sitten Lokakuun alussa kääntyi lehti suomalaisen luonnonsuojelun historiassa kunnallisten ympäristönsuojelulautakuntien aloittaessa toimintansa täydessä laajuudessa. . ... .... .... 18 Antti Karlin: Kiljuhanhelle apua tarhauksella. 14 Leena Krohn: Liekkiön ääni .. Se edellyttää kuitenkin entistä parempien harrastusja toimintamahdollisuuksien kehittymistä. Valintoja tekevät tahot sensijaan eivät ole luonnonsuojelijoita ja tavoitteena voi ollakin, että ympäristölautakuntaa ei jätetä luonnonsuojelijoitten käsiin. Eräät jo tähän mennessä esiin tulleet tapaukset ovat osoittaneet, että molempia on pidetty valintoja tehtäessä toissijaisina paikoin jopa epäsuotavina. .. ... Tapio Lindholm 3. .... .... .... 9 Petteri Kalinainen: Linkolan ohjelma on ainoa mahdollinen eloonjäämisoppi... Ympäristöhallinto niin kunnissa kuin muuallakin on luottamusmiesvaltaa ja byrokratiaa, jota niinkuin hallintoa yleensäkin voidaan käyttää joko edistämään asioiden toteutumista tai estämään se. Rakennelma kunnallishallinnon ympäristönsuojelun toteuttamiseksi alkaa saada muotonsa. ..... Ympäristölautakuntien perustaminen velvoittaa paikallisia luonnonsuojelijoita ja luonnonsuojeluliittoa saamaan paikallisyhdistysverkkonsa täydennetyksi siten että siellä missä on ympäristölautakunta olisi myös luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys. ............... .. ... ......... Samalla se on tehnyt osan entisestä toiminnastaan tarpeettomaksi, mutta toimintaan on samalla tullut uusia vastuualueita. purppuranah!Jkalle ja raidankeuhkojäkälälle. Siinä niitten on laajennettava toimintaansa ja saatava riveihinsä yhä isompi osa väestöstä. .. ... Yhdistysten on myös entistä selkeäm-· min oltava ympäristönsuojelullinen keskustelukanava kunnallispoliittisten ryhmien yli. ........... .. .... ,... vsk lrtonumero 25 mk 1. .. ... Luonnonystävän aikakauslehti 7 • 1986 45 . SUOMEN SISÄLTÖ Kotimaasta .. Tämän ei tarvitse välttämättä olla este ympäristönsuojelullisille valinnoille, sillä kaikista puolueista löytyy vankkumattomia luonnonsuojelijoita. .... .. .. ... 4 Rauno Ruuhijärvi: Hapanta ja kuumaa. Luonnonsuojeluliitto on saanut erään tavoitteensa läpivietyä. 46 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta ...... 17 Alice Karlsson: Pohjavesiä suojeltava tehokkaammin .. . ... ..... ... ... 46 Vedet vetävät sulkaa ... Ympäristölautakuntiin valitaan edustajat puoluepoliittisin perustein. ...... .. . 36 Suomen Luonto etsii asiamiehiä ....... ........ .. Lautakunnat tulevat käsittelemään veden ja ilman suojelua, jätehuoltoa sekä kaikkinaisia ympäristönja luonnonsuojelun asioita. Eräs Suomen luonnonsuojeluliiton pitkään ajama hanke on saatu lopulta päätökseen. Monet lahopuilla elävät lajit on ahdistettu viimeisiin ikimetsiin ja vanhoihin puistoihin, sillä talousmetsissä ei lahoavaa puuta suvaita. .. 42 Summaries of the Main Articles ..... Kansikuvan lahoava raidanrunko antaa elinmahdollisuuden mm. Peilillä on kääntöpuolensa. .... ........ ..... .. ........ 22 Pekka Mäkinen: Huippuvuorten luonnossa on arktista hysteriaa ..... 10. ... 47 Lahoava lehtipuu on monien kasvien ja eläinten elinehto. 24 Tapio Lindholm: Lahopuut rikastuttavat metsää ... 12 Esko Männikkö: Kaksnokkanen kultatäky ... ... .. Kannen kuvasi Markku Nironen. Luonnonsuojeluliiton ja tässä tapauksessa erityisesti sen paikallisyhdistysten on reagoitava muuttuneeseen tilanteeseen ja arvioitava toimintansa uudelleen. ..... ..... Lisää aiheesta sivuilla 2831. ... .... 28 Kimmo Kaakinen: Ympäristöopetusta kainuulaisittain ... .... Jotta ympäristölautakunnat ja ympäristövirkamiehet toimisivat ympäristönsuojelun parhaaksi, olisi heillä oltava vahva ympäristönsuojelullinen maailmankatsomus sekä siihen liittyvä asiantuntemus. ..... .. ..... ... 40 Kirjoja ... 10 Ritva Kupari ja Ismo Tuormaa: Professori Pekka Nuorteva: Dioksiini on pahin ongelmamme .. .. ...... Paikalleenpysähtyneisyys ja uusiutumattomuus on tuhoisaa kaikille järjestöille, sillä mikään ei pakota niitä olemaan olemassa. Poliittisen nimitysruletin alta olisikin kaivettava esiin todellinen ympäristönsuojelullinen karva. 39 Mielipiteitä, keskustelua.... ......... .. ....... 32 Ulkomailta ... vsk
Vuoden 1949 Suomen Luonnossa Einari Merikallio selostaa yksityiskohtaisesti joutsenen pesimishistoriaa Suomessa. Kaikki me tiedämme, että Tiitiä onnisti vihdoin keväällä 1950. Neljänä aikaisempana keväänä on tehty samanlainen turha matka. Samalla joutsen on työntynyt yhä etelämmäs, nykyisin se pesii mm. Luuletko sinä, että minä voin aloittaa siitä mihin elämäni jäi viisi vuotta sitten, kun sota alkoi. Nyt sen keksin. Tarinan synty oli monen yhteensattuman summa: Rintamalla oli juuri julistettu aselepo. Nyt hän oli kulkenut erämaita jo yli kaksituhatta kilometriä. 1934 täysin rauhoitettiin", Merikalio kirjoittaa. Yrjö Kokon Laulujoutsen, alaotsikkonaan Ultima Thulen lintu, ilmestyi jo samana vuonna. Noin kolmessakymmenessä vuodessa joutsenkantamme on noussut häviämisen partaalta satoihin pareihin. Hänen ajatuksensa olivat olleet kiinnitettyinä vain tähän yhteen asiaan jo viisi pitkää vuotta. Tiiti, kertoja, oli marssinut yksikkönsä kanssa läpi kotiseutunsa, Laatokan-Karjalan, joka oli jätetty voittajalle. Taskulampun valossa Tiiti selaili pientä paikallista sanomalehteä, josta hänen silmiinsä osui lyhyt artikkeli. Tarinan miehet ovat juuri tehneet turhan matkan tunturiin. "Lähden Lappiin. Pitäjä toisensa jälkeen oli menettänyt joutsenasutuksensa. Joutsen oli pesinyt tiettävästi 55 pitäjässä. Hän oli sijoittunut joukkonsa kanssa erääseen Savon maalaistaloon. Päällimmäiseksi nousee ajatus kansallisen kulttuurimme pinnallisuudesta ja kapeudesta. Asia ei liene paljonkaan parantunut siitä, että joutsen v. Vainon jäljet umpeutuvat Einari Merikallion Suomen Ne tulivat takaisin! Laulujoutsen on vuosi vuodelta vallannut takaisin entisiä elinpaikkojaan. Ultima Thulen lintu Miesmuisti on tunnetusti lyhyt, mutta liekö kysymys vain mmstm lyhyydestä kun kansallislintukantaamme halutaan harventaa. vsk.. Laulujoutsen kansan sydämiin "Kesäkuun kymmenennen päivän vastaisena yönä 1949 kulkee kaksi miestä, kaksi poroa ja koira peräkanaa Suomen Lapin Enontekiön pitäjän erämaassa tunturilla." Noilla sanoilla alkaa Suomen luonnonsuojelun historiaan ehkä eniten vaikuttanut tarina. "Olemme saaneet surullisen kuvan luomakunnan herrasta, ihmisestä. Seitsemisen kansallispuistossa Pohjois-Hämeessä. Ei! Aloitan jotain aivan uutta. Vuodelta 1945 oli joutsenen pesimätietoja yhdeksästä kunnasta, pesiviä pareja oli 15. Valokuvaan laulujoutsenen." Martin Johnson ja Bengt Berg olisivat saava suomalaisen seuraajan. Siinä kerrottiin lappalaisten joskus varhaisempina aikoina ampuneen joutsenia ja tehneen niiden henkitorvista pikkulapsilleen leikkihelistimiä: kuivatun henkitorven sisään oli pantu pyöreä poronluukappale. 4 SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Myöhemmin tuli vielä toinenkin joutsenkirja Ne tulevat takaisin 1954
Kalantutkijat varoittavat toiveajattelusta, että lohta voidaan Itämerellä kalastaa aina vain enemmän ja enemmän istuttamalla mereen yhä lisää viljeltyjä lohenpoikasia. Simonjoella on käynnistynyt 1985 koekalanviljelylaitos, jossa lohen emokalojen kasvattaminen vie kuitenkin aikaa monia vuosia. vsk. Tutkija Eero Jutilan mukaan Simojoen lohi on nyt äärimmäisen uhanalainen ja kanta katoaa luultavasti lähivuosina lopullisesti ellei todel. Kielteisen kantansa väylähankkeeseen ovat jo aiemmin ilmaisseet Ahvenanmaan maakuntahallitus ja pohjoismaiset luonnonsuojelujärjestöt. RK jellä olevat Itämeren lohen luonnonkannat. Nyt ylimmät poikaset löydettiin Kalmankoskesta, joka sijaitsee vain 38 kilometriä jokisuulla, kun vielä 1970-luvun alussa lohi pääsi kutemaan lähes sadan kilometrin päähän merestä. Löytö on lisätty vuoden 1949 kartakkeeseen", Merikallio saattoi hiven toivoa sanoissaan kirjoittaa vuonna 1953. Toiveet joutsenen pelastumisesta pakahduttivat kumminkin jo Pentti Linkolaa ja muita kirjoittajia, vaikkei niitä vielä uskallettu täysin rinnoin maailmalle huutaakaan: "Lähinnä Kuusamon ja Suomenselän havaintojen nojalla näyttää selvältä, että kannassa on tapahtumassa todellista eikä vain havaintojen tiivistymisen aiheuttamaa voimistumista.'' Loppu hyvin kaikki hyvin. Ismo Tuormaa 5. Onko Suomella varaa hukata viimeisetkin jäiAhvenanmaalaisilta ei uudelle laivaväylälle Olemme erittäin huolestuneita uudesta laivaväyläsuunnitelmasta, joka toteutuessaan uhkaisi tärkeää peruselinkeinoamme, kalastusta, sanoivat ahvenanmaalaiset järjestöjen ja kuntien edustajat jättäessään kirjelmän ulkomaankauppaministeri Jermu Laineelle syyskuun lopussa. Ahvenanmaalaisten huolen taustalla on tieto siitä, että laivaväyliä on ennenkin · tähän maahan rakennettu vaivihkaa. Niiden tarkoituksena on turvata heti jäiden lähdön jälkeen tapahtuva isojen naaraslohien nousu viimeisten lohijokien latvoille kutuvesilleen. Laine vakuutti, että budjettiin varatut viisi miljoonaa markkaa menevät nykyisen laivaväylän parannustöihin. Terho Poutanen SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Vastalauseensa TVL:n Turun piirin laivaväyläkaavailuihin kävi esittämässä laaja valtuuskunta, johon kuuluivat Kökarin, Föglön ja Lemlandin kuntien edustajat, Hellsön kalastuskunnan, Föglön ja lemlandin kalastajaseuran, Ahvenanmaan kalastajayhdistyksen sekä Ahvenanmaan Natur och Miljön edustajat. Parin vuoden kuluttua lienee ainakin Simojoen luonnonvaraisen lohen osalta turha enää murehtia. ·1a tehokkaita kalastusrajoituksia saada aikaan. Suomen harjoittama kalastuspolitiikka· tuntuu nykyisellään melko kaksinaamaiselta: Samanaikaisesti kun Suomi puheissa kantaa huolta Itämeren lohen luonnonkantojen säilyttämisestä ja määrää jopa lieviä kalastusrajoituksia omille vesilleen, Suomen edustajat kansainvälisissä kalastusneuvotteluissa vaativat kilvan muiden maiden kanssa omien kalastuskiintiöidensä kasvattamista. Simojoen !ohesta on tällä hetkellä emokalasto ainoastaan Guttorpin kalanviljelylaitoksessa Ahvenanmaalla. koskien kiveäminen uudelleen uiton jäljiltä on siis valumassa täysin hukkaan. Sitä ennen on mm. Tutkija Eero Jutila toivoo ensi kevaana päätettävän ainakin Suomen nykyisten kalastusrajoitusten jatkamisesta ja tiukentamisesta. Kansallinen lintukäsikirjamme, Pohjolan linnut värikuvin, sen 3. SL 4/ 85). Viime vuosina on viljelykaloissa tavattu uusia kalatauteja ja -loisia. Loppu on ollutkin yhtä juhlaa. Ministeri Laine vakuutti valtuuskunnalle, ettei laivaväylähanke ole ajankohtainen ainakaan tällä vuosikymmenellä eikä sitä edistetä kuuntelematta Ahvenanmaan maakuntahallituksen ja kuntien kantaa. Levinneisyyskarttojakaan ei vesilinnuista esitetty; poikkeuksen teki vain joutsen, jonka osalta Merikallio saattoi viitata em. Naantalin väylästä ei koskaan tehty eduskunnassa kokonaisratkaisua. Syyskuussa innostuivat viimein Lapin riistamiehetkin. Linjalaskennat eivät oikein sovellu vesilintujen lukumäärän selvittelyyn, j~ten Merikalliokin kuittasi vesilinnut lähes maininnalla. Alkuperäisistä vajaasta kahdestakymmenestä Itämereen laskevasta lohijoestamme on jäljellä kaksi: Simojoki ja Tornionjoki. Maan ylimmän kalatalousviranomaisen, maaja metsätalousministeriön, olisi jo aika päättää, kumpaa linjaa se aikoo kalastuspolitiikassaan noudattaa. Nyt näidenkin jokien luonnonkantoja uhkaa sukupuutto. Lohien ylikalastus on tekemässä sen, mihin padot ja jokien likaaminen ja perkaaminen eivät aiemmin täysin pystyneet. Uhanalaisten eläinja kasvilajien suojelutoimikunta katsoi kansallislintumme kannan niin vahvaksi ja lajin tulevaisuuden niin turvatuksi, että se jätti koko laulujoutsenen uhanalaisuustarkastelun ulkopuolelle viime heinäkuun alussa julkistetussa mietinnössään. Aika on • ajanut ohi. Simojoen lohi on kuolemassa sukupuuttoon Toinen Suomen viimeisistä luonnonvaraisista lohikannoista, Simojoen lohi, on kuole: massa sukupuuttoon. Lisäksi osa alajuoksun ja kaikki yläjuoksun kosket olivat täysin tyhjiä. Suomi on kohdellut alkuperäisiä lohikantojaan todella tylysti. Kuivan tieteelliseen asiatekstiin Meri kallio sai mahtumaan pienen tunteenpurkauksenkin: "Näyttää siltä, että vain ItäKarjala enää ylläpitää joutsenasutustamme. kalatautien takia olemassa vaara, ettei kunnollisia emokalastoja saada kasvatetuiksi ennen kuin luonnonkanta ja sen geneettiset ominaisuudet menetetään. Alajuoksun poikasmäärät ovat 1970-luvun lopulta roKOTIMAASTA mahtaneet kymmenesosaan ja ylimpien löydettyjen poikaskoskien raja lähestyy merta. vihko, joutui 1965 vielä toistamaan, kuinka joutsenkannan kato, pääsyynä vakuuttavan aineiston mukaan ihmisen välitön vaino pesimäpaikoilla, on ollut hyvin nopea. Laitosviljely suosii lohikannoissa myös sellaisia piirteitä, jotka eivät luonnossa menestyisi, eli luonnonvalinta ei toimi ja pidä kantoja terveinä, Jutila perustelee. Niiden riski kasvaa selvästi pelkästään laitoskaloihin turvauduttaessa. Lohien geneettiset ominaisuudet heikkenevät ja lohikannat rappeutuvat vähitellen. Monet kuitenkin epäilevät, että uusia sääntöjä on myös kierretty surutta ja lisäksi rajoituksiin on annettu avokätisesti poikkeuslupia. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Eero Jutilan mukaan poikastiheydet joen alajuoksulla ovat romahtaneet ja luonnonpoikasia löytyy yhä lyhyemmältä joenpätkältä. Tehosttiva kalastus nappaa samalla pois viimei~etkin luonnonlohet, joita ilman kalanviljelylläkään ei ole tulevaisuutta. Nykyiselläkään lisääntymisalueella lohi ei enää kude kaikissa koskissa. Lohen luonnonkantojen säilyttämistä ajatellen on pidetty hyvänä, joskin riittämättömänä Suomen tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemia kalastusrajoituksia omilla rannikkovesillä ja lohijoilla. lintujen levinneisyys ja lukumäärä -kirja ilmestyi 1955. Vielä ovat mahdollisuudet joka suuntaan avoinna. Ja kaikki on vain luonnon kauneusarvojen ymmärtämättömyyttä ja ihmisen järjetöntä luonnon tuhlausta." "Ilahduttavana lisäyksenä voimme mainita joutsenen äskettäin pesineen Raahen seuduilla. Turun ja Tukholman välille kaavailtu uusi laivaväylä kulkisi Ahvenanmaan koskemattoman eteläsaariston, tärkeiden kalastusalueiden, useiden luonnonsuojelualueiden ja kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden läpi (ks. Keravalainen lehtori toi siinä suuren yleisön tietoisuuteen harrastuksensa, lintujen linjaarvioinnin tulokset. RKTL:n viime kesän koekalastustulokset eivät anna sijaa liialle toiveikkuudelle. Suomen Luonnossa olleeseen kirjoitukseen ja siinä julkaistuun karttaan . Lintujensuojeluneuvosto "kutsui" joutsenen maamme kansallislinnuksi 1981. Tähän asti Simojoen lohen puolesta tehty työ, mm. Alajuoksun koealueilta löytyi keskimäärin vain 0,9 lohen luonnonpoikasta aarilta. Naantalin laivaväylä valmistui pala palalta paikallisen väestön vastustuksesta huolimatta
Perhosmääriä tutkinut professori Henrik Bruun Åbo Akademista pitää todennäköisenä syynä perhosien vähenemiseen Tshernobylin ydinsaasteita. Luvut osoittavat yhteenlasketut perhosin1985. _ __, 1983 1984 1985 1986 =< neljästä yöperhosrysästä saadut yksilöt laji lajilta. Pyydykset käytiin läpi kesä-, heinäja elokuussa lähes päivittäin. HYY :n hallitus perustelee ehdotustaan Kemiran hallintoneuvostolle lähettämässään kirjeessä seuraavasti: Sateenkaari on tehnyt vuosia töitä Selkämeren suurimman saastuttajan Kemiran Porin Vuorikemian tehtaiden jätepäästöjen lopettamiseksi ja julkistamiseksi. Kokemuksen mukaan olisi voinut odottaa suurta perhoskantaa heinäsyyskuussa. :::::: O L---'--'-......,,_2......_,,3........,4.uL..-'----:--L,,-2--'---;c3~4....__._1.,.......2=-""3::,-"~4-.... Henrik Bruun :~ 10.000 1 1983 2 1984 3 1985 4 1986 =< ::::> ::::> ...J (/) I ffi 5.000 a. _ _.__...___._ _ __._.,___..r..;.;:.:.i.. Kesä tuli 1985 noin kaksi viikkoa myöhemmin, jolloin monet kotelotalvehtijat kuoriutuivat vasta heinäkuussa. Kuvissa esitetyt perhosmäärät on saatu laskemalla yhteen -:-:-:iiiiii ..._ _ __. Kesäkuun perhoset enimmäkseen talvehtivat kotelona kunnes ne kesälämmön tultua kuoriutuvat perhosiksi. Kesäkuun perhoskanta oli lukumäärältään lähes sama kuin vuosina 1983 ja 1984. Myös syyskuun alkuKPL puolella oli useita sadepäiviä, kuun loppupuoli muodostui poikkeuksellisen kylmäksi. Houtskär kuuluu alueisiin, jossa Cecium 137-laskeutuma viranomaisten mukaan oli pienempi kuin monella muulla paikkakunnalla Suomessa. KOTIMAASTA Kesän perboskanta väheni puoleen syynä ydinsaasteet. Vuori kemia tuottaa enemmän jätteitä kuin mikään muu yksittäinen laitos Suomessa tai muuallakaan selkämeren alueella. Se on vaatinut tehtaan jätehuollon järkeistämistä sisäisellä jätteiden kierrätyksellä, jolloin myös tarvittava raaka-ainemäärä vähenisi. :Q >10.000 asia, että viime kesän voimakas perhoskannan lasku osui keskija loppukesän lentäviin lajeihin eikä kesäkuussa esiintyviin perhosiin. Sen rikkihappo-, rautasulfaattija raskasmetallipäästöt näkyvät ympäristössä kymmenien kilometrien säteellä kuolleena merenpohjana, mätikuolemina, silmättörninä silakoina, troolikalastuksen romahtamisena sekä syyssilakan katoamisena. Huhti-toukokuussa ja syyslokakuussa tämä tapahtui epäsäännöllisemmin. Palkinto annetaan tunnustukseksi sellaisesta ympäristönsuojelutyöstä, jossa on otettu huomioon ympäristön, yritystoiminnan ja työllisyyden vaatimukset. Se ei ole vaatinut tehtaan lopettamista, vaan siirtymistä pitkällä aikavälillä tehSUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Tutkimukset on suoritettu Houtskärissa Kihdin lähettyvillä samoilla paikoilla aina 50-luvun puolivälistä lähtien. Viime kesän toukokuu ja varsinkin kesäkuu olivat lämpimät ja edistivät todennäköisesti toukkina olevien perhosIajien kehitystä. Oletettavasti elo-syyskuun säät jossain määrin ovat alentaneet yöperhosmääriä mutta toisaalta monet pilviset, kosteat ja kohtalaisen lämpimät yöt saaristossa edistivät lentoaktiivisuutta. Näinä vuosina kesä tuli aikaisin ja muistutti siinä suhteessa mennyttä kesää. Keskija loppukesän lajit ovat voineet joutua alttiiksi radioaktiivisille saasteille ja myrkyille ollessaan toukka-asteella touko~, kesä-ja heinäkuussa. vsk .. Tätä käsitystä tukee tosi:<( a: KPL :<( 20.000 :<( ::::, :::i.::: ::::, ...J (/) J: a: UJ 0.. Kemira palkitkoon Sateenkaari-lökkeen Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on ehdottanut Kemiralle, että se myöntäisi Yrjö Pessi -ympäristöpalkintonsa Sateenkaari-liikkeelle. Heinäkuussa oli saaristossa normaalilämpötila ja sadetta tuli kohtalaisesti kuun alkupuolella. Yöperhosia oli Turunmaan saaristossa kuluneena kesänä puolet vähemmän kuin kolmena edellisenä kesänä. =1 111 l=1·l=1.1_._l_. kumäärät neljästä valorysästä ajalta 1. Perhostutkimuksen perusteella tuntuvat Tshernobylin ydinvoimalaturman biologiset seuraukset· jo näin pian yllättävän suurilta, ja ne antavat aihetta pelkoon, että luonnonvaurioista tulee huomattavia. Viime kesän tutkimustulokset osoittavat, että yöperhoskanta oli lukumäärältään vain puolet siitä mitä se oli keskimäärin kolmen edellisen vuoden aikana. 6. KESÄHEINÄELOKUU Kuluneen kesän yöperhosmäärä verrattuna kesiin 1983-1985 HoutskäKuluneen kesän yöperhosmäärä kuukausittain verrattuna vuosiin 1983rissa Turunmaan saaristossa. 8. Sateenkaari on toiminnassaan korostanut kalastajien oikeuksia ja kalastuksen merkitystä elinkeinona. Muiden aineiden laskeutumisista ja radioaktiivisen pölyn määristä ei ole tietoja. -31. vuosilta 1983-1986. Ensisijaisesti se annetaan paikallisesti tai maakunnallisesti merkittävästä työstä 6 tai koko Suomen ja Itämeren kannalta tärkeästä ympäristönsuojelutyöstä. Olen monien vuosien ajan säännöllisesti tutkinut Turunmaan saaristossa kesän perhoskantaa ja sen riippuvuutta eri tekijöistä, varsinkin sääolosuhteista. Pääsyy tähän jyrkkään lukumäärän laskuun tuskin voi olla sää vaan jokin muu, uusi tekijä, eli melko varmasti ydinvoimalan saastelaskeutumat. :Q >i-[ m ~_=i_:: __ .. Myös Itämeren komissio on pyytänyt Kemiralta selvitystä jätepäästöistä. -=i ___ .=!:; __ .='._ ... Elokuussa jäi vuorokauden keskilämpötila alle normaalilämmön ja sadetta tuli usein kuun loppupuolella
Näyttelyn avajaiset ovat joulukuun alussa Riiassa. Näytteillä on Hannu Hautalan Japanissakin käynyt "Kultakotka ja valkea joutsen" ja Seppo Keräsen kuvia suurtuntureilta, saaristosta ja kosteikoilta. Suomen Luontoon Seppo Saari kirjoitti karhusta tämän vuoden alussa (SL 1/86). Liettuassa suomalaiset luon· tokuvat viipyvät yhdeksän viikkoa. Siten hän joutuu taan toimintakyvyn ja siten myös sen työllistävän vaikutuksen säilyttävään ratkaisuun. Samassa ajassa on leimautettava itse otus tai sen nahka. TP Lahjoitus norpan suojeluun Saimaan LVI-yhdistys on lahjoittanut Suomen luonnonsuojeluliitolle 2 500 markkaa käytettäväksi saimaannorpan suojelutyöhön. Luonnonsuojeluliiton hallitus palkitsi Ismon tuloksekkaan työn liiton kultaisella ansiomerkillä. KOTIMAASTA SLL: Karhun metsästys saatava luvanvaraiseksi Kansalliseläintämme karhua ei tulisi metsästää niin löysin rantein kuin nykyisin on tapana. Uusi osoite on Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa, puh. Karbukirja ilmestynyt Luonnonsuojeluliitto julkisti karhun metsästysteesinsä samaan aikaan kun Suomen tövaikutusten huomioonottamisesta yritystoiminnassa. Ismo siirtyi· toimittajaksi Uusimaa-sanomalehteen. suuteensa. Koe on suoritettava karhun metsästykseen kelpuutettavilla välineillä (aseen tehominimi 2 500 joulea 25 metrin päässä piipun suusta mitattuna, tehdasladattu lyijykärkinen patruuna, luodin paino vähintään 8 g). Tuki muutti Vantaalle Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n päämaja ja postimyyntivarasto ovat muuttaneet Vantaalle. Karhunmetsästäjällä täytyisi olla suoritettuna hirvenmetsästysammuntakoe joka vuonna, jolloin metsästystä aiotaan harjoittaa. Vuonna 1983 hänen karbukuvansa valittiin vuoden Iuontokuvaksi. Etenkin valtionyhtiön kohdalla investointien painopisteen siirtäminen ympäristön ja työllisyyden tulevaisuuden turvaamiseen osoittaisi kykyä myös muiden kuin lyhytnäköisten liiketaloudellisten etujen arviointiin. Sallittujen pyyntikiintiöiden tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon karhujen lukumäärästä ja kannan kestokyvystä. 90-876 9100. Karhuja saa kaataa poronhoitoalueella toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin ja syyskuun alusta lokakuun puoliväliin sekä eräissä itärajan kunnissa syyskuun alusta lokakuun puoliväliin. Pekka Nuorteva 60 V. Luonnonsuojelun Tuki toi markkinoille ensimmäisen kuvateoksen kansalliseläimestämme. vsk. 24.11.1986 Onnea! Suomalaisia luontokuvia Liettuassa ja Latviassa Suomalaisten luonnonvalokuvien näyttely avattiin lokakuun alussa Vilnassa, Liettuan SNT:ssa. Hän on ammatiltaan koneteknikko. Karhussa on noin 100 värivalokuvaa ja teksti, jossa kerrotaan karhun biologiasta, elintavoista ja elinolosuhteista sekä pohditaan karhukannan tilaa ja tulevaisuutta kuvaajan omakohtaisten kokemuksien höystämänä. 2. Karhun kaadosta on ilmoitettava yhden vuorokauden kuluessa paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle sekä lähimmälle poliisiviranomaiselle. Tuen myymälät jatkavat entisissä osoitteissa, niin myös Helsingin myymälä Nervanderinkadulla. 4. 3. Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt maaja metsätalousministeriölle omat ehdotuksensa karhun metsästyksen säätelemiseksi. suorittamaan metsästäjätutkinnon ja on näinollen perehtynyt metsästyslainsäädännön ja riistanhoidon pääperiaatteisiin. Saaliskiintiöiden kokonaissumma määrättäisiin riistanhoitopiireittäin samaan tapaan kuin hirvieläinten metsästyksessä nykyisin. Näillä määräyksillä pyrittäisiin takaamaan metsästäjän tekninen osaaminen, millä saattaa olla merkitystä myös hänen omaan turvalli-. Karhun jäljillä Saari on kulkenut useiden vuosien ajan. Toiminnassaan Sateenkaari on painottanut asioiden tärkeys· järjestystä: yritystoiminnan kannattavuuden ei tulisi perustua luonnon saastuttamiseen. Tällaiselle aseelle metsästäjällä tulee luonnollisesti olla voimassaoleva aseenkantolupa. Kirjan hinta Tuen myymälöissä on 218 mk. Karhukirjan tekijä on kemijärveläinen luonnonkuvaaja Seppo Saari. 5. Karhun metsästys tulisi muuttaa luvanvaraiseksi, siten, että pyyntiluvat myönnettäisiin henkilökohtaisina, jolloin luvista ei voitaisi käydä kauppaa, ja jokaiselle luvanhaltijalle määrättäisiin saaliskiintiö. Lahjoittaja jättää luonnonsuojeluliiton harkittavaksi käytetäänkö rahat saimaannorpan suojelusta aiheutuvien kulujen korvaamiseen vai norpan elinolosuhteita koskevaan tutkimustyöhön. Yhdessä paikallisten kalastajien ja asukkaiden kanssa Sateenkaari järjesti vuonna 1984 Porissa kansalaisoikeudenkäynnin, jossa julkistettiin teknisesti toteutettavissa oleva toimenpideohjelma ja aikataulu jätteiden sisäiseen kierrätykseen siirtymiseksi. Tämä parantaisi valvonnan mahdollisuuksia ja epäselvissä tapauksissa viranomaiset pystyisivät käynnistämään ja suorittamaan tutkimuksia heti tuoreeltaan. Suomalainen luonto tulee tutuksi myös latvialaisille, kun Hautalan ja Keräsen luontokuvat siirtyvät Latviaan. Ismo lähti Suomen luonnonsuojeluliiton pitkäaikainen tiedotussih, teeri Ismo Tuormaa on vaihtanut työpaikkaa. Viinasta näyttely siirtyi Kaunasiin. Nykyinen karhun metsästyskäytäntö saattaa vaarantaa karhu kannan tulevaisuuden maassamme, va,ikeuttaa metsästyksen asiallista valvontaa ja höllentää metsästyskuria, sanoo luonnonsuojeluliitto ja esittää seuraavaa: 1. Karhu on kirjasarjan "Suomalaista luontoa parhaimmillaan" seitsemäs osa. Karhun on kuvannut ja kirjoittanut Seppo Saari, joka on tutkinut ja kuvannut karhujen elinpiiriä vuodesta 1979 lähtien Sallassa ja Savukoskella. Karhuja voi nykyisin metsästää kuka tahansa ja kuinka monta kontiota tahansa laillisina metsästysaikoina. Sateenkaaren huomattavin ansio on kuitenkin selkämeren suurimman saastuttajan julistaminen ja vaatimus ympärisSUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . 7. Karhunmetsästäjällä täytyisi olla voimassaoleva metsästyskortti
Samalla kasveille käyttökelpoisten ravinteiden varastot pienenevät. Maan happamuuden lisääntyminen ja orgaanisen aineksen väheneminen ja muuttuminen tehostavat metallien myrkyllisiä vaikutuksia. se, että vaikkei fosforin kokonaismäärä palteessa ole paljoakaan pienempi kuin metsän humuksessa, niin helppoliukoista, kasveille käyttökelpoista fosforia on palteessa paljon vähemmän kuin metsän humuksessa. Lisäksi aurausalueilla kasvavien männyntaimien alkukehitys osoittautui hyväksi. Syyksi esitettiin heikosti kehittyneitä juuristoja, minkä arveltiin johtuvan tiiviistä ja !"' kylmästä maasta sekä huonos_ ta vesija happitaloudesta. Välillisesti alumiini voi vaikuttaa sitomalla maaperän fosforia ja joitain muita ravinteita vaikealiukoiseen muotoon sekä häiritsemällä etenkin kalsiumin ottoa. Maannoksen rikastumiskerroksessa on mm. alumiinija rautasaostumia, jotka joutuvat aurattaessa pintamaahan. Pohjois-Suomen aurausalueilla epänormaalisti kehittyneitä männyn taimia Paksusammaltyypin kuusikoiden uudistaminen tehostui Pohjois-Suomessa 1950-luvun puolivälistä alkaen. Ilmastollinen stressi on voim:ikas männyntaimien kasvaessa hankirajan yläpuolelle. Kuusikot hakattiin paljaiksi, ja tarkoituksena oli kasvattaa tilalle mäntyä, jota pidettiin kuusta tuottoisampana. Silloin niiden energiatalous joutuu erityisen suurelle koetukselle. Läheskään aina viljely ei ole onnistunut: monilla aurausalueilla männyntaimien kasvu ja kunto ovat heikentyneet noin kymmenen vuoden iässä. Ensin mainitulle ilmiölle on ominaista, että suotuisan alkukehityksen jälkeen taimien pituuskasvu ja kunto heikkene8 vät voimakkaasti ja taimet kuolevat. Erilaisia kasvuhäiriöitä Aurausalueiden männyntaimia alettiin syksyllä 1983 tutkia Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla. Huomattava osa palteessa olevasta fosforista on rautaja alumiiniyhdisteiden sitomaa niukkaliukoista fosfaattia, joka on vaikeasti kasvien käytettävissä. Lisäksi taimissa on runsaasti lumen aiheuttamia mekaanisia vaurioita sekä erilaisia tauteja, mm. Kasvuolojen parantamiseksi e ja viljelyn helpottamiseksi au<ll 1,. Tyypillistä on myös neulasten lyhyys ja neulasvuosikertojen vähyys vain 2-3 vuosikertaa. Pahimmillaan kuolema seuraa 2-3 vuodessa näkyvien oireiden ilmaantumisesta. Myös maan mikrobiologista aktiivisuutta ja heikkokuntoisten männyntaimien juuristojen kuntoa koskevista tutkimuksista on saatu hälyttäviä tuloksia. Huomionarvoista tuloksissa on mm. Liiallinen alumiini on kasveille myrkkyä, ennen muuta se vaurioittaa juuristoa. Ravinnetalouden häiriöiden syyksi arveltiin paljaaksihakkuuta ja metsämaan aurausta sekä puulajin vaihtoa. Neljän ensin mainitun tekijän osuutta oletettuun ravinnepuutokseen tutkitaan parhaillaan. Luonteenomaista on myös rungon ja oksien hentous ja mutkaisuus sekä heikko puutuneisuus. Rauta on kasveille välttämätön hivenaine, mutta suurina pitoisuuksina siitäkin voi olla haittaa. Aurausta alettiin käyttää myös kuivahkojen · mäntyvaltaisten metsien uudistamisessa. Tulokset osoittavat lisäksi, että palteen alle jääneen humuksen määrä ja laatu ovat muuttuneet. Tähän mennessä saatujen tulosten nojalla ainakin kaksi ensimmäistä tekijää näyttäisivät pitävän paikkansa. Maahan saostuneilla metalleillakin merkitystä Suuri osa Pohjois-Suomen paksusammaltyypin kuusikoista kasvaa hienojakoisilla, voimakkaasti podsoloituneilla moreenimailla. Tutkimuksia jatketaan ja laajennetaan, jotta saataisiin selville, mikä osuus ravinnetalouden häiriöillä on taimien epänormaalissa kehityksessä. 1960-luvulla tuli takaiskuja, sillä edellisellä vuosikymmenellä kulotetuilla ja laikutetuilla viljelyalueilla havaittiin paljon kunnoltaan heikentyneitä, huonosti kasvavia ja myös kuolleita taimia. versosyöpää, versoruostetta ja karistetauteja. Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin piti. raus maan kunnostusmenetelmänä yleistyi 1960-Iuvun lopulta lähtien. Ravinnetasapaino häiriintynyt Alustavien tutkimusten perusteella taimien kasvun ja kunnon syyksi oletettiin typen ja etenkin fosforin puutosta, jota ilmaston ankaruus vielä tehostaa. Eero Tikkanen Kirjoittaja työskentelee metsänhoidon tutkimusosaston tutkijana Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla. (1) humuksen väheneminen ja sen kemialliset muutokset, (2) vaikealiukoisten epäorgaanisten fosforiyhdisteiden lisääntyminen maassa, (3) maan mikrobiologisen aktiivisuuden heikkeneminen, (4) juuristojen huono kunto, (5) ravinteiden sitoutuminen maata happamoittavaan pintakasvillisuuteen ja (6) ravinteiden huuhtoutuminen. KOTIMAASTA Pohjois-Suomen vaarojen ja ylätasankojen kuusikoita on laajasti hakattu paljaaksi ja viljelty niille maan aurauksen jälkeen mäntyä. Joillakin alueilla taimet olivat heikkokuntoisia, joillakin taas reheväkasvuisia, silmutasapainonsa ja kärkidominanssinsa menettäneitä. Muodoltaan taimet ovat enimmäkseen normaaleja, mutta joidenkin latvan kehitys on häiriintynyt. Tilanne on kriittinen pian sen jälkeen, kun taimet ovat kasvaneet hankirajan yläpuolelle. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Taimien ehtiessä noin kymmenen vuoden ikään 1970ja 1980-luvun vaihteessa nussa havaittiin kuitenkin taas monin paikoin epänormaalia kasvua. vsk.. Aurausalueiden männyntaimien fosforitaloutta ovat voineet heikentää mm. Neulasten pituuskasvu heikkenee nopeasti ja usein samanaikaisesti taimien pituuskasvun hidastumisen kanssa. Vaikka tutkimukset ovat vielä kesken, voidaan jokseenkin varmasti sanoa, ettei aurausalueilla kasvavien heikkokuntoisten männyntaimien ravinnetalous ole tasapainossa. Latva joko puuttuu tai kärkidominanssi on heikentynyt, josta seuraa tupsulatvaisuutta. 1970-luvulla tehdyissä tutkimuksissa todettiin mm., että maan lämpösumma ja ilmavuus olivat aurauspalteissa suurempia kuin kevyemmin muokatussa tai muokkaamattomassa maassa. _________________ _
Asian tärkeydestä kertoo sekin, että toimikunnassa vallitsi yksimielisyys teollisuuden edustajien ja suojeluväen kesken . Happamoitumisen suhteen ei epäilyksiä juurikaan ole. vsk. Millaisia kansainvälisiä ongelmia se aiheuttaa, jää nähtäväksi. Syyskuussa järjestettiin Pohjoismaiden ministerineuvoston aloitteesta ilmansuojelukokous Tukholmassa. Ydinvoimankin suhteen olemme kuin sadun harakka tervatulla sillalla: kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu. Mahdollisuudet energiatuotannon muuttamiseksi lyhyellä aikavälillä ovat pienet. Savukaasujen puhdistustekniikalla voidaan epäilemättä happamoittavien ainesten määrää vähentää ja hidastaa muutosta. Samanaikaisesti on kuitenkin tulossa vielä toSUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Näihin vähennyksiin on olemassa tekniset mahdollisuudet. Myös mahdollisuudesta vähentää typen oksideja keskustellaan kansainvälisellä tasolla. Sen määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan jo vuoteen 2030 mennessä. Kysymys ei enää ole siitä milloin olemme valmiita tinkimään nykyisistä kasvutavoitteista ympäristön hyväksi, vaan siitä että meidän on pakko tehdä se sekä taloutemme että terveytemme takia ja luonnon säilyttämiseksi. Muutokset eivät meidän pohjoisilla leveyksillämme olisi yksinomaan kielteisiä, mutta kuivien alueiden laajeneminen muualla maapallolla, nykyisten maatalousalueiden siirtyminen pohjoisemmas, mahdollinen jäätiköiden sulaminen ja merenpinnan nousu muuttaisivat maailmaa ja sen poliittisia oloja arvaamattomalla tavalla. Kukaan ei kuuntele puheita energian säästöstä tai edes sen käytön jäädyttämisestä nykyiselle tasolle. Siihen tähtäävät muun muassa autojen pakokaasuja koskevat rajoitukset. Tämän vuoden lokakuussa Ranskassa järjestetty laaja energiakongressi antoi tulevaisuuden näkymistä optimistisen kuvan. Tämän kokouksen yhteydessä 21 eurooppalaista luonnonsuojelujärjestöä esIttI tutkimuksiin perustuvan vakavan vetoomuksen rikkipäästöjen vähentämiseksi 90 prosentilla, typen päästöjen 75 :llä ja otsonin päästöjen samoin 75 prosentilla. Pentti Linkolan tulevaisuuden kuvat eivät ehkä olekaan kovin etäisiä. Selviytymisstrategiaa tullaan varmasti lähivuosikymmeninä pohtimaan sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Hapanta ja kuumaa Näillä sanoilla voi joltisellakin varmuudella kuvata tulevaisuuttamme jo lähivuosikymmeninä. Teollistunut maailma syytää ilmaan rikin ja typen oksideja niin paljon, että maaperässä ja vesissä alkaa vetyionien malja täyttyä monine tunnettuine seurauksineen. Vuosi sitten Itävallassa Maailman Meteorologisen Järjestön toimesta kokoontuneet 80 arvovaltaista tutkijaa 24 maasta totesivat maapallon väistämättä lämpenevän kasvihuoneilmiön takia, ilmaston muutoksen alkavan jo ensi vuosikymmenellä ja sen olevan suurempi kuin koskaan aikaisemmin ihmisen historian aikana. 9. Kulttuurit ovat ennenkin tuhoutuneet; enää ei voi olla varma edes luonnon säilymisestä. Ja mikä mahti maailmassa estää kehitysmaita teollistumasta. taalimpi ja globaalimpi ongelma: hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä. Runsas vuosi sitten solmittiin Suomessa useimpien Euroopan maiden, Yhdysvaltojen ja Kanadan kesken sopimus rikkipäästöjen vähentämisestä 30 prosentilla vuoteen 1993 mennessä. Eräät maat, Suomi mukaanlukien pyrkivät jo nyt noin 50 prosentin vähennykseen. Edessämme on sarja todennäköisiä ekokatastrofeja, joita on vaikea välttää. Esitys sisältyy äsken mietintönsä jättäneen rikkitoimikunnan ehdotuksiin. Rohkenen kuitenkin lukuisiin tutkimuksiin perustuen väittää, että ihmiskunta on suurimman itse aiheuttamansa ongelman edessä
Mutta nyt, kun kaksi kuukautta on kulunut, ohjelma on levinnyt useimmille halukkaille ja ajatusaikaa ohjelman kriittiselle arvioinnille on ollut, ovat arvioinnit ohjelmasta ja sen tekijästä vähitellen kääntymässä päälaelleen: huippuviisaan miehen loppuun ajateltua julistusta maailman tilasta ja sen tulevaisuudesta; yksityiskohtaisuuteen vietyä eloonjäämisoppia maailman pelastamiseksi vastaansanomattoman aukottomassa armottomuudessaan. Ja jakajia on paljon, ihminen vain yksi niistä. Jos liikkeelle lähteneitä prosesseja ei voitaisi millään enää pysäyttää, maailmanlopun vuosiluku olisi itse asiassa jo 1980 tai 1970." "Tällä hetkellä näyttää siltä, että maapallon ympäristövaurioiden ilmaantumisja etenemisnopeus esim. Lähtökohtana on vihreän luonnon tuottokyky. Myös Linkolan ohjelman arki ei Wrightiä kiinnosta: "Ohjelman yksityiskohdat eivät tunnu erityisen jännittäviltä, pikemminkin ne osoittavat mielikuvituksen puutetta." Mikä siis on tehnyt aikaisemmin niin mielikuvitusrikkaasta ja ajastaan aina vähintään 15 vuotta edellä olevasta ajattelijasta äkkiä niin arkisen ja mielikuvituksettoman. PUHEENVUORO Linkolan ohjelma on -ainoa mahdollinen eloonjäämisoppi Syksyn kuumin puheenaine on ollut P·entti Linkolan laatima"Vihreän liikkeen tavoiteohjelma''. Siinä Linkola kirjoittaa mm. metsäkuoleman tapaan enimmäkseen ylittää aikaisemmat arviot, käyrien eksponentiaalisuus jyrkkenee.'' Maapallon tuhoutumisennusteisiin pohjautuu koko linkolalaisen ajattelun lähtökohta, syy tuon laajan ohjelman tekemiseen: ''Länsimaisten tutkimuslaitosten tekemät ennusteet päätyvät ihmiselämän loppumiseen vuosien 20202030 vaiheilla." Tuo lause on näköjään eniten nostattanut vastarintaa Linkolan ajatuksia kohtaan mutta samalla se on lause, joka ei ole Linkolan ohjelmaa ollenkaan. Tahdommeko elää silmät ummessa. "Sen vuoksi toivon, että ohjelmaa luettaisiin. Alkuvaiheissa varsin harva oli edes omakohtaisesti ohjelmaa nähnyt. Sitä elämän rikkautta, jonka vihreä liike pyrkii säilyttämään, on sekin, että ihmiskunnassa lepattaa erilaisia uskontoja, kuvitelmia ja houreita ja vaikkapa sellaisia yhteisöjä kuin kokoomuspuolue, maaseudun puolue tai sosiaalidemokraatit. "Se on saanut osakseen ivaa ja pilkantekoa. Niinpä ei ollut ihme, että lopputuloksena syntyi karmaiseva soppa ja ohjelman tekijä leimattiin milloin hulluksi, milloin fasistiksi. Häntä ei todellakaan kiinnosta, eikä varmasti voikaan kiinnostaa semmoiset asiat kuin puolukan varmuusvarastointi, viljelytekniikka tai kysymys pellavalle ja lammastaloudelle varattavista hehtaarimääristä taikka yksityistalouSUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Tuo ohjelma on luonnonsuojelijan eloonjäämisohjelma. Vihreä filosofia hylkää kokonaan ihmiskeskeisen ajattelun, länsimaisen kulttuurin ja ajattelun. Tämä tarkoittaa sitä, että vihreä ohjelma ei ole tavanomaisessa kilpailusuhteessa mihinkään muuhun ohjelmaan nähden, sen tehtävänä on turvata kaikkien mahdollisten muiden pyrintöjen olemassaolon mahdollisuus se on kaiken muun yläpuolella tai kaiken muun alapuolella, kivijalkana.'' Wrightiä ei kiinnosta arkinen aherrus Toistaiseksi ehkä arvovaltaisimman arvioinnin Linkolan ohjelmasta on tehnyt Akateemikko Georg Henrik von Wright Suomen Kuvalehdessä. Mutta sitten kun mennään tähän yhteiskunnan arkeen, pilkahtaa vanhan humanistin pukinsorkka siellä Wrightin maailmassa. Vihreä filosofia palaa takaisin luonnonkansojen filosofiaan. Ja tuo arviointi on hämmästyttävän myönteinen. Useat siitä lukemani kirjoitukset ovat olleet lähinnä häväistyskirjoituksen luonteisia." Wright näkee Linkolan ohjelman tarjoavan selvänäköisen v1s1on edessä väistämättä olevien muutosten laajuudesta ja radikaalisuudesta. "Ihminen ei vaadi mitään, hän pyytää, lakki kädessä ja polvillaan." Sillä: "Maapallon elämä, elävä kerros, biosfääri ainoa tunnettu elämä maailmankaikkeudessa on tuhoutumassa." "Jos mittapuuna käytetään ihmislajin itsensä elämän edellytysten jatkumista, tiedemiesten käsitykset liikkuvat nollan ja muutaman sadan vuoden haarukassa. Pessimististen arvioiden mukaan teknosfäärin aiheuttama maa10 pallon vaurioituminen olisi jo korjaamaton . Kaiken määrää luonnon kantokyky, sen vuosittainen tuotto. Näinhän ei tarkkaan lukien ole: inhimilliset pyrinnöt, tiede, taide, työ ja leikki, kirjasto, jalkapallo ja purjehdus säilyttävät entiset arvonsa, ne vain riisutaan materiaalisista ylilyönneistä. Itse asiassa samat pyrinnöt, joiden riisumiseksi vihreä ohjelma taistelee, joita vastaan se tavallaan taistelee, ovat juuri sitä elämää, jonka säilyttämiseksi se on laadittu, jonka turvaaminen on koko vihreän liikkeen sisältö. Vihreä ohjelma on kivijalka Vihreään ohjelmaan liittyy viiden liuskan mittainen esittely, lukuohje. Vihreä liike ei perusprinsiipeiltään ole itse elämää, se vain säilyttää elämää, joka on pääosaltaan muualla. vsk.. Ja näin vastaa Unkola: "Wright, joka on siellä tuhansien kirjojensa kirjastossa tutkinut filosofiaa ja filosofian historiaa kykenee loistavasti ymmärtämään maailman tilan aivan samoin kuin se luonnontieteellisistäkin lähtökohdista ymmärretään , eli nämä suuret linjat, sen että hyvin voimakkaita yhteiskunnallisia muutoksia tarvitaan, jos aiotaan pelastua. "Hyvin vastenmieliseltä saattaa ensi lukemalta tuntua, että vihreä ohjelma ikäänkuin nitistää, mitätöi kaikki muut inhimilliset perinnöt todetessaan ne elämälle vahingollisiksi. kysyy Wright, joka ihmettelee Linkolan ohjelman saamaa vastaanottoa. "Joidenkin kovia kokeneiden kansojen keskuudessa Linkola-Suomi vaikuttaisi jopa idylliltä." Mutta poliittisesti toimivaksi Wright ei ohjelmaa usko, sillä mikään puolue ei uskalla kannatuksen putoamisen pelossa asettua ohjelman taakse. Se on faktaa, jonka me kaikki näemme ympärillämme joka hetki, ja faktaa, josta Suomen Luonto -lehti tarjoaa jatkuvasti esimerkkejä. Ajatusleikkinä voidaan sanoa, että jos viimeksimainitusta saataisiin eliminoitua niiden elämää tuhoava, talouskasvuun ja luonnonvarojen pidäkkeettömään ulosmittaamiseen pyrkivä talouspolitiikka, niiden erilainen tuotantovälineiden jatkoperusteiden tarkastelutapa kuuluisi kaikessa lystikkäässä pienuudessa siihen elämänilmiöiden viehättävään moninaiseen kirjoon, jonka puolesta vihreä liike toimii. Minkäänlaista muuta eloonjäämisohjelmaa ei voisikaan olla. Takaisin luonnonkansojen filosofiaan . Tosin takertumatta sen yksityiskohtiin eikä liioin, niinkuin piru lukee raamattua, vaan niin kuin ajattelevan olennon tulee aina lukea." Ekokatastrofin kohdatessa jo sellaisenkin tavoitetason saavuttaminen, kuin Linkola ohjelmassaan on hahmottanut, saattaisi tuntua optimaaliselta pelastukselta uhkaavan kaaoksen ja sukupuuttoon kuolemisen edessä
On liian alkeellista ja vaistonvaraista torjua vihreä SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Kyllä minun heikkouteni sittenkin ovat siellä muiden lajien puolella." Pitääkö kehityksen pyörää kääntää taaksepäin. tämäntapaisia. Kannattaa kuitenkin testata se mahdollisuus, että ihminen sittenkin olisi rationaalinen laji, koska samalla tulee sitten mitattua sekin, että jatkuuko elämä vai eikö jatku. Sen verran selvisi, että vaikeuksitta eivät vihreän liikkeen eri suunnat voi ohjelmaa hyväksyä. Mehän olemme tämänkin lehden artikkeleiden perusteella osanneet valmistautua pahimpaan ilman tuota kauheaa Linkolaakin. Meille Linkola tarjoaa kauhukuvan sijasta sittenkin pelastuksen, ainakin pienen pelastumisen mahdollisuuden. Olennaista on että elämä jatkuu! Mutta kuinka Linkolan utopia voi toteutua. Ja ihminen onkin paljon vaikeampi ymmärrettävä." Tästä Linkola on jyrkästi toista mieltä. Luonnonsuojelija näkee että se, onko hallitseva järjestelmä "diktatuuri" vai nykyisenlainen "demokratia" on täysin sivuseikka itse elämän kannalta, puhumattakaan pääkysymyksen eli eloonjäämisen kannalta. Olen joskus sanonut että on yksi mahdollisuus kymmenestä, että ihmiskunta olisi elossa vielä 200 vuoden kuluttua. Silloin kun on aikaa vähän, riittää vaihtoehdon hylkäämisperusteeksi jo yksistään se, että se on uusi ja ennen kokeilematon ." Wright, kuten monet muutkin, näkevät Linkolan ohjelman kaatuvan siihen, että "Linkola ei tunne ihmistä yhtä hyvin kuin rakastamansa eläimet ja kukat. "Maapallon elämä, elävä kerros, biosfääri ainoa tunnettu elämä maailmankaikkeudessa on tuhoutumassa", ei teesinä iske lainkaan niin tyrmäävästi vasten kasvoja kuin ehkä usei(mmi)lle vihreänkin liikkeen parissa työskenteleville. vs k. Väestöjen käyttäytyminen on määriteltävissä muutamalla lainalaisuudella.'' "Ihminen on helppo tutkittava, ennen kaikkea kun on yhteinen kieli, ja kun itsekin on ihminen. Pelastumisen mahdollisuus Vihreän liikkeen kokous Tampereella lokakuun alussa ei keskustellut ohjelmakysymyksistä. Pelkkä ns. Eero Silvasti Helsingin sanomien kolumnissaan kirjoittaa, että "Linkola oivaltaa, että edistysvietin ja itsesäilytysvietin nstm1ta on ihmisen historian murhenäytelmä. Mutta tiedon tasolla tästä ajattelun kahleesta on pakko päästä irti. jotakin aivan pientä.. Pentti Linkolan ohjelma on antanut monille toivoa (monet taas ovat silmien avautuessa tulleet epätoivoisiksi). Kun eduskunnan päätöksellä oli saatettu voimaan sotatila ja sotatalous, eli väestö hetkessä yhtä luontevasti sotaja säännöstelytaloudessa elintarvikeja vaatekuponkeineen, motintekotalkoineen ja kerrostalojen pihalle raivattuine perunapalstoineen ja koki tämän kaiken juuri siks-i täysipainoiseksi normaalielämäksi jossa ihminen elää. energiakriisin puhjettua 1973 ovatko nekin jo autuaasti unohtuneet. Monia vihreän ohjelman kohtia tapaamme niinkin myöhäisestä kotimaan historiasta kuin sisäasiainministeriön hätätilamääräyksistä ns. Luonnonsuojelijalle eloonjäämisopin omaksuminen on sittenkin paljon helpompaa. Kysymykseeni siitä, onko vastineiden joukosta tullut mitään uutta, mitään sellaista, jota et olisi ajattelussasi jo huomioinut, vastaa Pentti: No eipä juuri... Ajatusten selkeyden nimessä on siis pidettävä mielessä, että vihreän ohjelman toteutumisen esteet ovat yksinomaan psykologisia, mitään konkreettisia esteitä ei ole. Silloinkin katkesivat opintosuunnitelmat, ammattiurat, asuntosäästämiset ja sohvakaluston hankinnat siihen paikkaan. Juuri inhimillinen hybris, että syöksytään ja kokeillaan aina uutta, "yliäänikoneita", juuri on se tuhon perussyy. Vihreä ohjelma on välttämättömyys ja tarvitsee tien alussa vahvoja toteuttajia. Paitsi huonosta ihmistuntemuksesta, on Linkolan ohjelmaa arvosteltu paljosta muustakin. den lämmitysjärjestelmistä, ja hän näkee ne todellakin hyvin arkisina ja epäkiinnostavina ja sitäpaitsi myöskin tuttuina. Näihin väitteisiin Linkola vastaa jo ohjelmansa esittelyssä: "Ihmisellä on taipumusta pitää juuri elettävän hetken elämää ja järjestelmää jotenkin olennaisempana, ja sitä paitsi merkittävämpänä ja etevämpänä, kuin jonkin toisen ajankohdan eikä kai toisin voisi ollakaan. Ja muistettakoon lopuksi, että Linkolan ohjelma on nimenomaan tarkoitettu poliittiseksi ohjelmaksi. Voiko biologiselle lajille kauhoa järkeä päähän yhteiskunnallisin voimakeinoin?" Ja Linkola vastaa: Joo, tossahan on tajuttu kyllä ne eloonjäämisopin peruskysymykset, että voiko tämäntapainen ohjelma mennä läpi missään olosuhteissa ja voiko aikaansaatu yhteiskunta sitten säilyä. Petteri Kalinainen 11. Uhrauksen hintana on yksityisen luonnonläheisen elämänsisällön menetys, mutta paikkana, eikä lainkaan vähäisenä, on itsekunnioituksen säilyminen. Hän on näyttänyt tietä eloonjäämiskeskustelun suunnaksi länsimaisssa, ja toivottavasti myös tekojen suunnan. "Ihminen on äkkiä läpi käyty, itse en ole 20 viimeisen vuoden aikana oppinut ihmisestä enää mitään uutta. . Sitten ei ole mahdollisuuksia lainkaan, jos sitä yhtäkään ei edes yritetä. Mutta suurimmat vastaväitteet ovat teeman ohi puhumista ja niissä ei sitten eloonjäämistä pidetä tärkeänä ollenkaan. Että uhrautuvimmat meistä pyrkisivät parlamentaariseen koneistoon mukaan (sillä vihreä poliitikko todella on uhrautuja ja luopuja ei tosin ohjelman suhteen, sillä sitä hän toteuttaa järkähtämättä kulloisistakin poliittisista suhdanteista riippumatta, vaan luopuja kasvupuolueiden kahmijapoliitikkojen vastakohtana). Vaan entäpä jos ihminen ei ole läpeensä rationaalinen. Olen sallinut liian suuria syntyvyyslukuja, hevosten tuottaminen ei näillä tammamäärillä onnistu tarpeeksi nopeasti... poliittinen tahto riittää siihen, että ohjelman toteuttamisesta vaikkapa yksityiskohtien tarkkuudella päätettäisiin huomispäivänä." Humanismi on toisarvoista Vielä pahempi parRu jopa vihreän liikkeen sisällä on noussut humanismin ihanteiden ja Linkolan maailmankuvan välisestä ristiriidasta. Vain rationaalisena olentona ihminen on mahdollinen laji. Juuri silloin kun aika loppuu, juuri mielikuvitus on pidettäväkin kurissa. ohjelma sillä perusteella, että sen tarjoamat käytännön ratkaisut olisivat tuonpuoleista utopiaa, kun monet niistä ovat varsin samanlaisia kuin ne joihin siirryttiin omassakin maassamme äkkinykäyksellä alle puoli vuosisataa sitten. Että me kaksi miljoonaa suomalaista piilovihreää saisimme parlamentaarista tietä suunnan kääntymään, ensin Suomessa, sitten muissakin maissa. Kovasti on myös yritetty todistella, ettei Linkolan ohjelma ole toteutuskelpoinen, koska se kääntää kehityksen pyörää taaksepäin, koska se vie koko elämisenarvoiselta elämältä pohjan pois
Ympäristönsuojelijoiden käsissä tutkimuslaitteet voisivat tuottaa talouselämän kannalta hankalaa tietoa. marraskuuta. Merkkipäivän aattona Suomen Luonto keskusteli Pekka Nuortevan kanssa ajankohtaisimmista ympäristöongelmista. Kaikki ei sujunut ilman kommelluksia, tuskaa ja vaivaa, mutta Pekka Nuortevan mielestä työ kannatti. Varoitus ja pyyntö levitettiin kuuluvasti tiedotusvälineiden kautta. vsk.. Se on kompostihälyllä aikaansaatu konkreettinen, joskin näkymätön saavutus, tilittää professori Pekka Nuorteva kesän 1986 kokemusta yhtä kokemusta muiden lomassa. Asiantuntijoiden, tutkijoiden on määrä ravistella kansaa, joka on uudenlaisen, aistein havaitsemattoman vaaran edessä ymmällä. Siksi laitteita annetaan ympäristönsuojelijoille hyvin kitsaasti, mieluiten ei ollenkaan", Pekka Nuorteva toteaa. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Ne eivät tule paikalle geigermittarit rätisten, niinkuin Tshernobylin ydinsaasteet, muistuttaa professori Pekka Nuorteva, Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja ja Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksen johtaja. Siitä syntyi melkoinen häly. Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitos ilmoitti heinäkuussa, että Tshernobylin katastrofin jälkeen komposteihin kootuissa lehdissä oli havaittu yli 100 000 Bq/ kg radioaktiivisuutta, joka oli kompostien kautta matkalla vihannespuutarhoihin. Ritva Kupari ja Ismo Tuormaa Ennustetusta 10 000vuotiskaudesta ei ehtinyt kulua pitkälti, kun ensimmäinen ydinvoimala rysähti. "Tutkimuksen voimavarat palvelevat ennen muuta talouselämää. Laitos sai omia jatkotutkimuksiaan varten säteileviä lehtikom12 Professori Pekka Nuorteva: Dioksöni on pahin ongelmamme Useimmat ympäristömme saasteet vaikuttavat vaivihkaa nam esimerkiksi vaarallinen dioksiini. Tshernobyl iskostui ihmisten tajuntaan muutamaksi viikoksi ehkä kuukaudeksi. Ympäristönsuojelun laitos ravisteli ihmisten tietoisuuteen sen vaaran, joka liittyi Tshernobylin katastrofin jälkeen kokoon haravoitujen lehtien kompostointiin. Postikin kieltäytyi säteilyvaaraan vedoten kuljettamasta näytelehtiä, jotka oli kerätty säteilyturvakeskuksen vaarattomaksi julistamasta luonnostamme. Hän täyttää 60 vuotta 24. Samalla laitos ilmoitti haluavansa kokeisiinsa saastuneita lehtiä. Jos kuitenkin saimme aikaan sen, että ihmiset eivät pane säteilevän kompostinsa tuottamaa radioaktiivista multaa kotipuutarhaansa, välttyy moni syövältä
Nuortevankin laitos on saanut HAPRO-rahoista kahtena vuotena · 100 000 · markan määrärahan eli määrärahat, joilla voidaan periaatteessa palkata yksi ylimääräinen tutkija. On myös huomattu, että PCBaineiden terveyshaitat ovat oikeastaan m1ssa esiintyvien dioksiinija dibentsofuraaniepäpuhtauksien aiheuttamia. Nuorteva on tullut tunnetuksi sanavalmiudestaan. Siitä olisi päästävä eroon kieltämällä kaikki dioksiineja synnyttävät prosessit esimerkiksi jätteiden poltto. Silloin alkavat ympäristöntutkijoidenkin palvelut kelvata. Puhuttiin keskiarvoihmiseen kohdistuvasta keskimääräisestä säteilystä. Tällä salailulla halutaan suojata kalakaupan joustavuus eli estetään ihmisiä varomasta pahimmin saastuneiden alueiden kalaa. Dioksiini leviää Tshernobylin onnettomuuden tuomat saasteet olivat näkymättömiä, mutta sentään helposti mitattavissa. Diplomaattisen peitteleviä sanankäänteitä käyttävässä julkisessa keskustelussa on karujen tosiasioiden esiin lateleminen usein tilanteen räjäyttävää dynamiittia. Tshernobyl opetti meille myös sen, että jos tuhannen kilometrin päässä palaa jokin kemiallinen tehdas, se ei ole vain lähiympäristön ongelma. Tämä on juuri sitä menettelyä, jolla ympäristönsuojeluongelmia synnytetään, toteaa Nuorteva. Kun ympäristönsuojelun laitos oli tiedottanut lehtinäytteiden otosta, ruuhkautuivat laitoksen kaikki neljä puhelinta täysin kahdeksi viikoksi. Kauppa käy ja ydinvoimalat pyörivät, mutta syöpäisyysriskit lisääntyvät. Ihmiset halusivat tietää säteilyvaarasta vedessä, kaloissa, porkkanoissa, kurpitsoissa ja kaikessa. Tutkimusmaailma on sulkeutunut Onko hätä tämän näköinen. Määrärahat tutkimuksille tulevat paljolti ministeriöiden kautta. Useimmat saasteet eivät tule geigermittarin rätinällä paikalle, Nuorteva vertaa, ne ovat usein värittömiä, hajuttomia ja näkymättömiä ja vaarallisuudeltaan toista luokkaa kuin tshernobyljätteet. Yleensä turvarajat säädetään siten, että selvitetään haitallisten aineiden esiintyminen elintarvikkeissa ja sitten leikataan turvarajalla pois kaikkein hurjimmat pitoisuudet. Tietämättömyys ja huoli olivat päässeet patoutumaan. Säteilyturvakeskus halusi ilmeisesti ylläpitää illuusiota tilanteen vaarattomuudesta jotteivät asenteet viidettä ydinvoimalaa vastaan jyrkkenisi. Nuorteva on samaa mieltä. Meille on uskallettu kertoa, että pahimpien saastelaskeumaalueiden ahventen keskiarvo on 4 100 Bq/ kg, mutta ei sitä, mistä on löytynyt 15 900 Bq:n voimalla säteilevä ahven. Saastetta saattaa laskeutua huomaamatta meidänkin luontoomme. Ympäristönsuojelullista tutkimustietoa tarvitaan kuitenkin silloin kun happosade tappaa kaloja järvistä ja talouselämän tukipilarina olevat metsät alkavat kitua. vsk. Turvarajoilla vain luodaan perusteetonta turvallisuuden tunnetta ja hyväksytään saasteiden päästö luonnon elintarvikevalmistamoon. Tutkimuksen voimavarat palvelevat ennen muuta talouselämää. Ympäristönsuojelun laitoksella ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tutkia dioksiiniongelmaa. Siksi laitteita annetaan ympäristönsuojelijoille hyvin kitsaasti mieluiten ei ollenkaan. Rohkeasti asian ytimeen Tämä on Pekka Nuortevan tapa toimia silloin kun on toiminnan aika. Pikemminkin se on sulkeutunut kuin avoin. Eikä niitä kuitenkaan valvo sellainen tehokoneisto kuin ydinsaasteita. Millainen on suomalainen tutkimusilmapiiri. Hänen laitoksensa on noussut maamme johtavaksi ympäristö kemian laitokseksi. Kaikkein vaarallisin nykyisin liikkeellä olevista ympäristömyrkyistä on dioksiini . tamista kyseenalaiseksi, Nuorteva huomauttaa. Tuollaiset mahdollisuudet on sitävastoin professori Jaakko Paasi virralla Jyväskylän yliopistossa. Aivan samoin kuin ydinsaasteiden torjunnassa, pyritään tässäkin ensisijaisesti turvaamaan talouselämän toimivuus ja vasta toissijaisesti luonnontalouskoneiston toimivuus tai kansanterveyden etu. Se synnyttää syöpää ja rikkoo immuniteettimekanismeja. Nuorteva kritisoi säteilyturvakeskusta hyssyttelevästä asennoitumisesta Tshernobyl-tiedottamiseen. Säteilyturvakeskuksen vaiteliaisuuslinjan tukijaksi on nyttemmin ilmoittautunut Elinkeinohallitus. Se on tämän järjestelmän turvallisuudesta vastaava elin, mutta ei aseta ydinvoiman lisärakensuoMEN LUONTO 7/ 86 45 . Ministeriöt huolehtivat kyllä, että poliittinen ilmasto on niille suopea eli huolehtivat ettei tutkimustieto tuota valtakunnassa mitään häiriötilanteita. Ruotsissa dioksiinia on löydetty monista elintarvikkeista, mm. Ympäristönsuojelijoiden käsissä olevat tutkimuslaitteet voisivat tuottaa talouselämän kannalta hankalaa tietoa, rajoituksia rahan saalistukseen. Miksei Suomessa tutkita. Se on päättänyt julistaa salaiseksi Tshernobylin Suomessa aiheuttaman säteilyn huippulukemien löytöpaikat. Dioksiinin vaikutukset ovat piileviä. Niin arvokkaat ovat Suomen metsät! D 13. Tällöin kuluttaja tuntee itsensä turvatuksi, vaikka kukaan ei tarkalleen tiedäkään, mikä on jäljelle jäävien myrkkymäärien vaikutus. posteja ja ihmiset tiedon siitä, että vapun jälkeen haravoituja lehtiä voi kompostoida korkeintaan kukkamaalle levitettäväksi ja silloinkin tulisi olla varma siitä, että maa säilyy kukkamaana lähimmät vuosikymmenet. Näin siksi, että tuon tutkimusyksikön tehtävänä on kemiallisen sodankäynnin aikana paljastaa ne myrkyt, jotka maahamme syydetään. Keskus ei halunnut antaa aivan tarkkoja tietoja kansalle säteilyn määrästä, laajuudesta ja vaikutuksista. Esimerkiksi allergioiden raju yleistyminen saattaa pohjimmaltaan olla dioksiinien aiheuttamaa murtumaa immuniteettirakenteissa. Sitä syntyy pääasiassa keskitetyssä jätteiden poltossa. Hän pitäytyy tarkasti tieteellisiin tosiasioihin, mutta tuo ne selväsanaisen peittelemättömästi esille silloin, kun on aika ottaa kantaa luontoa ja ihmistä uhkaaviin vaaroihin. Löytyykö apu teollisen kehityksen tuomiin vaaroihin valppaista, puolueettomista tutkijoista, jotka puolustavat kestäviä arvoja elämää ylläpitävää luonnontalouskoneistoa. äidinmaidosta ja hiljattain länsirannikon taskuravuista. Hämäävät turvarajat Kun ruotsalainen maailmankuulu dioksiinitutkija Christoffer Rappe kävi Suomessa esitelmöimässä, hän esitti kantanaan, että turvarajat dioksiinia vastaan ovat väärä ratkaisu. Ei kerrottu, miten käy niille ihmisille, jotka asuvat pahimmilla saastelaskeumaalueilla ja tuntevat erityistä mieltymystä pahimmin saastuneisiin elintarvikkeisiin. Nuorteva sanoo, että hänen on vaikeata kuvitella minkään ulkopuolisen vihollisen pystyvän myrkynsyydännässään ylittämään teollisuutemme nykyistä myrkynkylvöä. Meidän täytyy muistaa, että säteilyturvakeskus on yksi osa ydinvoimaa ylläpitävästä rakenteesta. Ilmeisesti kansalaisjärjestöjen on salaisuuksien murtamiseksi ja terveytensä suojaamiseksi hankittava omat viranomaisvalvonnasta vapaat mittarinsa, hän jatkaa. Rauhan aikana se ylläpitää analyysivalmiuttaan tutkimalla niitä myrkkyjä, joita oma teollisuutemme luontoon syytää
Kalat olivat läjemmässä, eikä tarvinnu pölökkyvä pelätä. Olihan niitä kaheksisenkymmentä vuotta vierestä vahattu. Joelle menisi. Teksti ja kuvat: Esko Männikkö Kaksnokkanen kultatäky SATO hilijasta tihkuva. Tuuliviiri oli saanu eilisestä keikkumisesta tarpeekseen. Pikku poikana Aati joen takkaa tähän Iijoen törmälle juosta hilipasi. Vesi oli allaalla ja uitot olivat loppuneet. Sisko pääsi kele14 ' I ,/ I SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Eipä silti, taitaisi mennä, vaikka ilima olisi mikä tahasa. vsk.. Jo aamulla sen Aati portailta haisto. Oli kalailima. Hyvä joelle oli nyt mennäkki. Paremmin jakso soutaaki. Vaikka satas vanhoja ämmijä hammeet korvissa. Ottipaikat olivat varmassa tievossa
...,.. SAUVOMALLA Aati vie venneesä virran niskalle. Kaksnokkanen, kultatäkynen perho lujasti ottaluussa kiirii. Äkkijä vesi pakenee törmille. Uusi lasku kivelle. Puikkelehtii ku kaarnan pala. Joelle mentäisiin, katteli naapurit minkälaisija näkyjä tahasa. Ei tarttumi. Ensimmäinen kauhasu mennee ohi. Vene jää keikkumaan kiville keskelle jokija. Isomman puoleinen. Nykästiin potut reellä kuopalle. Oikijastaan koko kohalla oleva, parikilometrinen virta oli harrivettä. Eikä kyllä palijo kiinnostanukaa. Paksuun kalastajalankaan sijotut perhot viistävät vettä. vsk. Ja kaloja oli kuulemma tullu aluksi hehtomitalla. Varovainen otti. Ei auta muu ku kahlata rantaan. Naapurin sikavarmareijen kanssa pijettiin yhteistä pottumaata. Turhaa sitä rikkonaisesta veestä ruuvasi. Oli heleppo soutaa ja oottaa tärppijä. Nyt tiesi olla varruillaan. Airot lippasevat ku sukeltavan telekän koivet. Isäntä oli nähny ouvon unen: Aati oli ollu joella. Täytyy ottaa haavilla. Näin syksyllä harri hakkeutuu hittaaseen virtaan. Toisella nousee saapasvarren mittanen harri. Vavat viuhkaantuvat venneen perässä ku ajatukset päässä. Ei se sitä juttuva sen enempää jaaritellu. Eipä ehtiny sylykästä perhova pois. Perhosta ei oo palijova jälellä. ENNEN rantaan menova Aati käy nakkaamassa Tarmolle heinijä. kassa. Rengaskiven kuppeesta tullee tärppi. Sormet pyyhkäsevät lähes palijasta kouk15. Sieltä lähtee hittaasti laskemaan. Muutama rivakampi veto, ja vene siirtyy kappaleen matkaa ylävirtaan. Aati tarjovaa sammaa perhova, johon äsken meinasi. Aati nykäsee airot venneeseen ja nappaa koivuvavan kässiisä. Lieju meinaa imasta koko ukon. SUOMEN LUONTO 7/86 45 . Pari lempijää taputusta saavat hevosen hirnahtammaan. Eilen oli pitkästä aikaa ollu aisojen välissä
RANNASSA Aati lattoo kalat muovipussiin, nostaa vavat, punnoo siimat ja painaa koukut vappoihin kiini. Kolome tyyriin näköstä herraa astuu sillan kannelle. Jatkuvasti niitä saa olla ongesta näpräämässä. Ei Aati kappalemäärää tienny tarkalleen sanova. Saattas olla parempiki, jos siihen pyöräyttäs meton kaulasta höyhenenhaituvan. Naapurin penikkakoira porkkaa rantaveessä. Alakaapa niitä taas tälle toville olIakki. Lähes järjestään kultatäkysessä kiini. Nuuskii käryjä, nostaa koipijaan ja kusasee kaiteeseen omistusmerkkisä. Yli lentävä hanhitokkako niitä hartijoiltaan varisteli. Tuskin huomenna ennää kehtaa mennä, ja mennee silti. Mutta sen tiesi, että joukossa oli muutamija aikuisijaki kaloja. Naapurin hauva jolokkottellee paikalle. Yhellä roikkuu kaulalla täysautomaatiokamera. Eihän sitä kannata koko jokija kerralla tyhjentää. Kaks kääntelee päätään käjen suuntaan ja nyökyttellee. vsk.. Kahtova tolijottaa, urahtellee, välillä säihkähtää ja hyppää pusikkoon. Tosi hyvä onki. Välillä tullee isompiki. Annahan mennä Kipinään! Sillalle jää tiisselin kitkerä haju. Niille kyllä kelepaa mikä väri tahasa. Istuvat takasin penkkeihin. Sillalle ajjaa pitkä, tumma auto. PIKKUITIKA T alakavat kiusata. No niin, poika. Utelijaana se pijan taas poukkoilee rantakiville vetteen putuavija lehtijä nuuskimaan. Ihmettellee keskellä jokija liikkuvaa. 16 SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Välillä kattavat papereihin. Sillä näppää hätäset kuvat. Uusi kultatäkynen pitäs jostaki vain saaha. Kaksnokkanen kultatäky kuva. Kaikilla jalassa uuvet kummikengät. Yks viittilöi joelle
matonpiiskaustelineen takaa, roskalaatikkorintaman takaa, alkoi tiheä kuusimetsä. Se oli aavemetsä, sillä kuusien alimmat oksat olivat varistaneet kaikki neulasensa, taimet olivat pelkkiä rankoja ja maa niin poljettu, kovaa savea, ettei se kasvanut enää muuta kuin pullonsiruja ja muovikassien riekaleita. hän Yrjänän ja hänen neitonsa, jonka nimi on Kulttuuri. Ja koska ei ole olemassa Pyhää Yrjänää eikä Pyhän Yrjänän miekkaa ilman lohikäärmettä, hän on nimennyt luonnon lohikäärmeeksi. Jyrkkä kallioseinämä katkaisi hänen pakonsa, partiot saarsivat pojan paniikkia. Hänen jälkensä haisivat; koirat ja moottoripyörät murisivat hänen kintereillään. Tai Tulevaisuus. Sen huuto kertoi, jos metsään oli joku tapettu ja ruumis kätketty suon silmäkkeeseen. Tai Yhteiskunta. Päät ovat harventuneet, lohikäärmeen elinvoima heikkenee. Lohikäärme tahtoo syödä PySUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Ja nyt, Pyhä Yrjänä, alat ihmetellä. Pyhä Yrjänä tahtoo tappaa lohikäärmeen. Tekniikka on hänen miekkansa. 17. Hänen vuosi sitten julkaistu teoksensa Tainaron on saanut runsaasti tunnustusta. Länsimainen ihminen on Pyhä Yrjänä. Heti lähiön tornitalojen takaa, Kirjailija Leena Krohn on kirjoittanut sekä lapsiJJe että aikuisille. Sillä oli paha ääni, mutta se paljastikin pahoja töitä. Kuka sen surmasi ja kuka huutaa sen haudalla. vsk. Miekka on viuhunut, valmista tulee. Silloin murhaajan kurkusta kirposi vikinä, ulina, kalliosta kumiseva parku: Äiti! Missä on äiti! Äiti minua puolustaa. Ja kuka lainaisi liekkiön ääntä metsien silmänkantamattomissa kalmistoissa, kun se itse on sukupuuttoon kuollut. Hänen miekkansa puhuu: pää poikki, kaikki sen päät poikki, miten monia se hirviö sitten työntääkin. Mutta missä, missä on nyt liekkiö. Nyt alkaa Pyhän Yrjänän työ olla tehty. Tähän metsään pakeni poika, joka oli tappanut äitinsä, joka oli raiskannut lapsen, joka oli kuristanut tytön. Leena Krohn • • • • • Liekkiön aan1 Suomalaisissa metsissä eleli ennen liekkiö, eräänlainen kummituslintu. Alat ihmetellä, miksi omilla harteillasi tuntuu niin kevyeltä, miksi neitosi näyttää niin hengettömältä. Nyt kysyt, kuka oli lohikäärme ja olivatko oma pääsi ja neidon pää vain eräitä sen lukemattomista jatkeista ..
Lisäksi pohjavesien puhtaudelle ovat vaaraksi hiekanja soranotto ja yhä tehokkaammaksi muuttunut maatalous. Toisin on esimerkiksi Keski-Euroopan sedimenttikivialueilla, joilla voi olla yhtenäisiä tuhansien neliökilometrien laajuisia pohjavesialtaita. Mitä karkeampaa maalaji on, sen nopeammin vesi solahtaa läpi. Ruotsissa soranotosta päätetään läänitasolla. Mutta koska päätöksenteko on kunnissa eli lähellä soranottajaa, ei pohjavesien suojelunäkökohtia aina oteta riittävästi huomioon lupapäätöksiä annettaessa. Suotautumisnopeudellakin on merkitystä. Useimmiten käyttökelpoisuuden väheneminen on ihmisen omaa syytä. Yleensä on kysymys siitä, että lantala likaa oman tai naapurin kaivon, mutta peltojen voimaperäinen lannoitus uhkaa pohjavesiä laajemminkin. Kun vajoavaa vettä puhdistava maakerros pohjavesiesiintymän päällä ohenee soran oton seurauksena, saattaa veden laatu huonontua ilman ulkoista likaantumistekijääkin. Lampi vastaanottaa esteettä happaman ja radioaktiivisen laskeuman, josta koskemattoman humuskerroksen on arvioitu pidättävän jopa 90 prosenttia. Maan pintakerros sekä kasvukerros että siinä olevat bakteerit pystyvät puhdistamaan maaperaan imeytyvää vettä tehokkaasti. Soranotto lisää likaantumisvaaraa Antoisimmat pohjavesialueemme sijaitsevat harju18 muodostumilla. Aikaisemmissa numeroissamme olemme kertoneet pohjavesien synnystä (SL 3/86) ja pohjavesien happamoitumisesta (SL 4/86). Lisäksi valvonnassa on puutteita. Teollisuuskemikaalit, kaatopaikat, sikalat, navetat, turkistarhat, sahat, huoltoasemat, maatalous ja sorankaivuu ovat monin paikoin vaarantamassa pohjavesiemme puhtauden. Maalajista, puhdistuskyvystä ja kuormituksen määrästä ja laadusta riippuu pitkälle se, minkälaisena vajoava vesi saavuttaa pohjaveden pinnan. vsk.. Maa-aineslain avulla soranottoa voidaan ohjata. Siten hiekanja soranotto on nykyisin ehkä merkittävin pohjavesien likaantumisriskiä lisäävä tekijä. Sateiden määrä ja maaperän SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Sora-alueilla vaaratilanteita aiheutuu myös kaivinlaitteista sekä kuormausja kuljetuskalustosta, joiden huollon tai rikkoutumisen seurauksena maaperaan saattaa joutua öljyä ja bensiiniä. Pohjavesiä uhkaavat monet tekijät: tehtaat, jotka valmistavat ja varastoivat vaarallisia kemikaaleja, kaatopaikat, sikalat, navetat, turkistarhat, sahat, taimitarhat, tuorerehusäiliöt, huoltoasemat, öljysäiliöt ja jopa hautausmaat. Lisäksi käytetään karjanlantaa siellä, missä sitä on saatavilla. Pohjavettä uhkaavat lisäksi sorakuoppiin sijoitetut murskaus-, öljysoraja asfalttiasemat, polttoainesäiliöt ja kaatopaikat. Maamme pohjavedet ovat jakautuneet satoihin tuhansiin pohjavesialtaisiin, joilla useinkaan ei ole keskinäistä yhteyttä. Väkilannoitteiden käyttö maataloudessa on jatkuvasti lisääntynyt. Lammen pinta-ala on yleensä vain pieni osa koko pohjavesiesiintymästä, mutta tätä kautta pohjaveteen pääsee helposti sateen ja valumavesien mukana saasteita, muun muassa bakteereita ja raskasmetalleja. Likaantumisriskit ovat Suomessa paikallisia, mutta lukuisia. Väkilannoitteiden, samoin kuin karjanlannan ja maaperän omien ravinteidenkin huuhtoutuminen, riippuu muun muassa siitä miten voimakkaasti ne pystyvät sitoutumaan maahan. Alice Karlsson Kaatopaikat, kemikaalit, maatalous ja soranotto pilaavat Pohjavesiä suojelt: Pohjaveden huono laatu voi johtua joskus luonnon omista tekijöistäkin, kuten liian suuresta fluori-, mangaani-, rauta-, humustai radonmäärästä. Usein maankaivun seurauksena pohjaveden pinta paljastuu ja sorakuoppaan syntyy lampi. Voimakas lannoitus ulottuu pohjavesiinkin Maatalous likaa pohjavesiä valitettavan usein
Sorakuoppaan se sopi ikäänkuin luonnostaan. Peltojen lähellä olevista kaivoista on hyvin usein löydetty kohonneita nitraattimääriä. Samoin pieneen lampeen tai lahdenpohjukkaan. Voimakkaan lannoituksen seuraukset näkyvät vettä hyvin läpäisevällä maaperällä pohjaveden typpipitoisuuden kasvuna. Kasvinsuojeluaineiden lisääntynyt käyttö vaarantaa pohjavesiä lähinnä taimitarhoilla ja metsänviljelyalueilla. Riskikaatopaikat huolestuttavat Takavuosina perustettiin kaatopaikka vähän minne sattui. Kolmasosa näistä on riskikaatopaikkoja, joille tiedetään tai epäillään viedyn ongelmajätteitä siinä maann, että jatkotutkimukset ja valvonnan tehostaminen ovat tarpeen. ,a tehokkaamnrl.n Sorakuoppa ei sovi kaatopaikaksi! huokoisuus vaikuttavat myös huuhtoutumiseen. vsk. 19. Olennainen parannus tilanteeseen tuli vuonna 1970, kun kaatopaikat ja jätteen käsittelylaitokset saatettiin ennakkoilmoitusvelvollisuuden piiriin. Kaikkien tiedossa olevien yhdyskuntaja teollisuusjätteen kaatopaikkojen lukumäärä on tuhannen paikkeilla. V esiensuo j ei ukysymy ksiin alettiin kiinnittää huomiota vasta 1970-luvulla. dollisimman lähellä sitä ajankohtaa, jolloin kasvi tarvitsee niiden sisältämiä ravinteita. Kaatopaikka muodostaa lähes aina ympäristöriskin, mutta erityisesti silloin, kun sinne on haudattu nestemäisiä lietteitä ja muita erityisjätteitä. Lannoitteet olisi syytä levittää maahan mahSUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Lannoituksen oikea ajoittaminen säästää sekä pohjavesiä että viljelijän kukkaroa
Vain kolme vuotta myöhemmin veden nitraattipitoisuus oli kohonnut voimakkaasti. Ongelmajätteiden saastuttamien kaatopaikkojen kunnostus on vaikeaa ja kallista. Juha Helinin tutkimuksessa oli mukana myös Kaustisen vedenottamo ja sen läheisyydessä sijaitsevia turkistarhoja. Pohjavesiämme ei ole suojeltu riittävän tehokkaasti Vuonna 1984 tehdyn kaatopaikkakartoituksen mukaan 13 kaatopaikkaa sijaitsee tärkeillä, 16 muilla pohjavesialueilla ja 159 muutoin läpäisevällä maaperällä. Vaarallisten jätteiden saastuttaman kaatopaikan kunnostus on vaikeaa ja myös äärimmäisen kallista. vsk.. Suuria määriä kipataan kaatopaikoille joko alaa tai tietämättömyydestä johtuen. Jäljet johtivat yli puolen kilometrin päässä olevalle turkistarhalle, jossa häkkien alustat tiivistettiin välittömästi savella ja muovilla ja kuivikkeen käyttöä lisättiin. Ulkomailta on esimerkkejä, joissa kaatopaikan saneeraus on tullut maksamaan satoja miljoonia markkoja. Maahan variseva rehu lisää kuormitusta. Kokkolan vesipiirin mukaan maassa on parinSUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Vuonna 1982 asianmukaisiin paikkoihin kertyi vain kolme prosenttia teollisuuden ongelmajätteistä. Tutkijoita huolestuttavat etenkin vanhat kaatopaikat. Turkistarhat sijaitsevat usein vettä hyvin läpäisevällä maalla ja eläinten ulosteet ja virtsa imeytyvät yleensä esteettä maahan sadeveden, lumen sulamisvesien ja eläinten juomaveden huuhtomana. Suojatoimia on nyt tehty kolme vuotta tuloksetta. Tuolloin vedenottamon vesi havaittiin moitteettomaksi. Ainakin se osa jätteistä, joka käsitellään vuosittain Ekokemillä, on pois kaatopaikkakuormasta. Tällaisia ns. Saksan liittotasavalta kunnostaa riski20 Kaatopaikka on miltei aina ympäristöriski, etenkin silloin kun sinne on haudattu ongelmajätteitä. kaatopaikkojaan seuraavan kymmenen vuoden aikana yli 2 800 miljoonalla Suomen markalla. Ongelmajätteiden keruu yhä retuperällä Ongelmajätteiden tehostuneesta keräilystä huolimatta edelleen vain osa niistä saadaan talteen. Kuva on aivan liian myönteinen, koska tarkkailu maamme kaa·topaikoilla on puutteellista. Ongelmajätteitä käsitellään muuallakin kuin Ekokemillä ja osa hävitetään teollisuuslaitosten omissa prosesseissa. Riihimäen ongelmajätelaitoksen käyttöönoton jälkeen on tilanne huomattavasti parantunut. Tänä vuonna tuo määrä on noin kolmasosa teollisuutemme syytämistä ongelmajätteistä. Ongelmajätteitä kipataan kaatopaikoille edelleen huomattavia määriä syynä tietämättömyys ja piittaamattomuus. Turkistarhat uusi ongelma Turkistarhauksen vaikutuksia pohjavesiin on tutkinut muun muassa Juha Helin vuosina 1979-80 Vaasan läänissä, missä on yli 90 prosenttia maamme turkistarhoista. Tuon kartoituksen yhteydessä tuli esille kahdeksan pohjavesien likaantumistapausta. riskikaatopaikkoja on maassamme kolmisensataa, muutamat jopa tärkeillä pohjavesialueilla