U H A T U T P A A H D E K A S V IT . Kiehtova mehiläishaukka Petolintutuntija Dick Forsman esittelee haukan, joka syö ampiaispesien antimia. M E R IP IH K A N A R V O IT U S . 2025 S U O M E N LU O N T O 6 | 2 2 5 M E H IL Ä IS H A U K K A . K A R I H IE TA L A H T I. H Y Ö N T E IS T E N P U O LU S T U S K E IN O T . Suuri muutos LAAJENNA SIENIMAKUASI Tunnetko jo punikkitatit ja sikurirouskun. Roskia kantava toukka muuntuu myöhemmin koreaksi harsokorennoksi.. Retki meripihkametsään Suomessakin on ollut meripihkametsiä, joiden pihkaa on yhä Itämerellä. 6 IRTONUMERO 10,90 € PAAHDEKASVEJA KAUPUNKIIN KARI HIETALAHTI JA SAIMAANNORPPA UUSIA SIENIÄ KORIIN Kiehtova mehiläishaukka Petolintutuntija Dick Forsman esittelee haukan, joka syö ampiaispesien antimia. U U S IA L A J E J A S IE N IK O R IN . P E R H O S T E N M Y R K K Y P Y Y N N IN E T IIK K A
Kolarin Äkäslompolossa kuunsirppi loimottaa matalalla miltei tummien tuntureiden sylissä. TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA KAUNO KAULANEN / VASTAVAL O. Kuunsirpin valossa Kuunsirpin valossa YÖTÖN YÖ on päättynyt jo Nuorgamia myöten, ja pohjoisenkin illat pimenevät nopeasti kauniiksi elokuisiksi kuutamoöiksi
Niitto 2–3 kertaa kesässä hidastaa merkittävästi lupiinin leviämistä, mutta koko tienvarren luonnonkasvillisuuden niittäminen monta kertaa vuodessa uhkaisi avomaan alkuperäistä hyönteisja kasvilajistoa. Lupiinin leviämisen pysäyttäminen kannattaisi aloittaa suojelualueilta ja uhanalaisilta luontotyypeiltä. Siemeniä sisältävä myöhäisempi niittojäte on vietävä pussitettuna sekajätteeseen. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 KESÄLLÄ UUTISISSA oli paljon juttuja haitallisista vieraslajeista. Se kannattaa siksikin, että vielä siemenettömän lupiinijätteen voi kompostoida. MUTTA KUKA työn tekisi, ja kuka ylipäätään saa poistaa vieraslajikasveja. TIENVARSISSA JA MUUALLAKIN alkukesäisen poistoniiton tulisi kohdistua vain lupiinikasvustoihin, ei koko tienvarteen. JOTKIN KUNNAT ovat antaneet asukkaille ja yhdistyksille luvan vieraslajikasvien poistoon kunnan mailta. Lapissa ja Koillismaalla lupiineja on kuitenkin vielä sen verran laikuttaisesti, että siellä haitallinen vieraskasvi voitaisiin ehkä vielä saada hallintaan. Vapaaehtoisten, harrastajien, yhdistysten ja kuntien yhteistyöllä on todistetusti tehoa, mutta kunnat ovat vielä olleet varsin passiivisia – eikä kysymys ole pelkästään rahasta tai vapaaehtoisten puutteesta. PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi Lappi ja Koillismaa lupiinittomiksi Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi Tilaa digi: suomenluonto.fi/digi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto ENERGY G R E E N J U H A S U LI N / V A S TA V A LO M E R J A PA A K K A N E N Kun komealupiini löytää jalansijan, se valtaa maiseman yllättävän nopeasti ja tukahduttaa samalla muun kasvillisuuden. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 03560678 (painettu), ISSN 26700735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®sertifikaatti. Pohjoisessa jopa tienvarsilla elää paljon uhanalaisia kasvija hyönteislajeja. Opimme muun muassa, että lupiini on aloittanut jo Lapin valtauksen. Herää kysymys, voitaisiinko haitallisen vieraslajikasvin poistaminen muualta kuin pihoilta ja viljelyksiltä lisätä jokaisenoikeuksiin. Yksittäiset lupiinit kannattaa vetää juurineen ylös. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi ja Anna Tuominen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen ja Roosa Roivainen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. JOS TORJUNTAAN löytyisi tahtoa ja talkoohenkeä, lupiinien niitto tai poisto pitäisi tehdä niin että se häiritsisi mahdollisimman vähän muuta lajistoa. SE OLISI TÄRKEÄÄ Lapin ja Koillismaan alkuperäislajiston monimuotoisuuden turvaamiseksi. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa.. Luonnonystävän ykkösmedia 84. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuoja seloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. On olennaista että kesän ensimmäinen niitto tehdään alkukesästä ennen kuin lupiinin siemenet ovat kypsyneet. Maanomistajan vastuisiin kuuluu vieraslajikasvien poisto, mutta ilman valvontaa se ei tunnu toteutuvan riittävän tehokkaasti. Yksityismailla kitkemiseen juurineen tarvitaan lupa. Paino talolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO14001 ympäristöjohtamissertifi kaatti
40 Selviytyjät Hyönteisillä on lukemattomia erilaisia tapoja vältellä saalistajia ja loisia. 30 Täytyykö tutkijoiden tappaa hyönteisiä. LE E N A PA R TA N E N / V A S TA V A LO 14 Mehiläishaukka – petolintujemme kummajainen Kookas mehiläishaukka pärjää hyönteisravinnolla. Aikuisilla on kiire pesiä ja muuttaa, ja siksi poikaset jäävät syksyllä oman onnensa nojaan. KANSIKUVA SAMI KARJALAINEN Sisällys 6/2025 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 54 Homo sapiens: Kari Hietalahti 56 Kysy luonnosta 60 Kotona 62 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 64 Kolumni: Marko Leppänen 65 Lukijoilta 56 K YSY LUONNOSTA Miksi kukkiva kilpukka on harvinainen löytö. 32 Matka meripihkametsään Maija Karala vie meidät kymmenien miljoonien vuosien takaiseen Suomeen aikaan, jona maailma toipui valtavan kuumasta jaksosta. 46 Uhanalaisia kasveja kaupunkiin Tampereella elvytetään kallioketojen ja paahteisten harjujen kasvilajistoa. Kolme asiantuntijaa vastaa kysymykseen, joka puhuttaa harrastajaväkeä. Hyönteiselämän ihmeitä sivuilla 40–45. 24 24 Kehnäsieniä sienikoriin. suomenluonto.fi 5 Harsokorennon selviytyminen aikuiseksi vaatii omat niksinsä. Esittelemme joukon sieniä, joilla on hyvä laajentaa sienikorin sisältöä.. Moni pitää lajia yhtenä maukkaimmista. Tervetuloa takaisin hietaneilikka, kissankäpälä, ruusuruoho ja muut sinnittelijät. 24 Opi uusia hyviä ruokasieniä Sienikorin sisältöä kannattaa laajentaa satoisilla lajeilla
6 suomenluonto.fi. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ROOSA ROIVAINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kuva: Kaarina Heiskanen, Sotkamo 23.7.2025. Pomppasimme sängystä ylös katsomaan kuistille ja näimme, kun metsäpeura lompsi rantamatalikossa jo ohitsemme hauskasti vesi porskuen. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! TOIMITTANUT ROOSA ROIVAINEN Metsäpeura mökkirannassa Olimme mökillä menneet poikkeuksellisesti jo ennen auringonlaskua nukkumaan, kun avonaisesta ovesta alkoi kuulua outoa ääntä. 6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä
Kuva: Milla Rannila, Vantaa 26.5.2025. Kuva: Vili Lindegren, Sottunga 14.7.2025.. Kukkahämähäkki eli kukkaravukki odottamassa potentiaalista saalista kosmoskukan sylissä. Kuva: Johanna Lempinen, Juuka 6.7.2025. Haarapääsky . Kunnon pauketta ja välkettä. suomenluonto.fi 7 Kettuperhe . . Salamointia Saaristomerellä Upeaa salamointia Ahvenanmaan saaristossa. Kaksi ketunpennuista temmelsi sillä välin, kun emo suoritti kolmannelle sisarukselle huoltotoimenpiteitä. Kurjenkello ilta-auringon valossa. Kuva: Lasse Rokka, Valkeakoski 12.7.2025. Kuva: Markku Saarinen, Asikkala 12.7.2025. Kurjenkello . Seurailin kultakuoriaisen puuhasteluita lintukuvauksen ohessa. Kuva: Samu Leinonen, Tampere 8.6.2025. suomenluonto.fi 7 Kultakuoriainen lentää . Kukkaravukki . Haarapääsky (Hirundo rustica) tarkkailee tilannetta
Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Jan Kunnas kirjoittaa 5.7. 8 suomenluonto.fi 5 yksilöä 8 suomenluonto.fi Panostus vieraslajien torjuntaan avaisi merkittäviä vientimahdollisuuksia. Metsähallituksen arvion mukaan kaikista kuolemista havaitaan reilu kolmannes. Alkukesän lintulaskentojen perusteella myös esimerkiksi kuovi, kivitasku, harakka, varpunen ja tervapääsky olivat vähissä. Kävi ilmi, että saimaannorpan kehityshistoria onkin toisenlainen kuin aiemmin on luultu: lähimmät sukulaiset eivät löytyneetkään Laatokasta tai Itämerestä vaan Alaskan Beaufortinmerestä. Geenitutkimukset osoittavat, että saimaannorpalla on paljon enemmän kuin 10 000 vuotta omaa historiaa. Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN SAIMAANNORPAN lajiasemaa tarkasteltiin uusien tutkimustulosten vuoksi. Saimaannorppa on Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs, eli sitä ei esiinny missään muualla. S H U T T ER S TO C K J Y R K I N O R M A JA / V A S TA V A LO Jotain aivan erityistä: saimaannorppa. Aiemmin saimaannorppaa pidettiin norpan alalajina Pusa hispida saimensis. Muista syistä kuolleita norppia oli alkuvuodelta tiedossa 31. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että vieraslajien tehokas torjunta vaatii talkoiden ja mobiilipelien ohella teollisen mittakaavan toimia. Kolmasosan romahdus kokonaiskannassa viime vuosina on tiputtanut pajulinnun Suomen toiseksi runsaimmaksi lintulajiksi peipon jälkeen. Hän arvioi, että uusien menetelmien kehittäminen voisi saada aikaan kansainvälisiä vientituotteita. AT Monet lintulajit vähissä tänä kesänä TÄNÄ KESÄNÄ pajulintuja pesi Suomessa kolme miljoonaa pariskuntaa vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Olosuhteet ja luonnon monimuotoisuus ovat heikentyneet niin pesimä-, muuttokuin talvehtimisalueillakin. Lajiasema perustuu geenien ja rakennepiirteiden eroihin. Viljelyja asutusalueilla elävät lajit kärsivät muutoksista maataloudessa ja muussa maankäytössä. Pyydyksistä kolme oli asetusten mukaisia. Itä-Suomen yliopisto tiedottaa, että kansainvälinen merinisäkästieteellinen seura Society for Marine Mammalogy hyväksyi perusteet saimaannorpan tunnustamiseksi omaksi lajikseen. METSÄ H ALLITUKSELLE oli ilmoitettu viisi kalanpyydyksiin kuollutta saimaannorppaa heinäkuun loppuun mennessä. Monia petolintuja pesi nyt niukasti alhaisten myyräkantojen vuoksi. Lintukantojen muutokset ilmentävät luotettavasti ilmaston sekä elinympäristöjen muuttumista aiempaa elinkelvottomammiksi. Lajiasema vahvistaa entisestään perusteita saimaannorpan suojelulle, yliopisto painottaa. Nyt tieteellinen nimi lyheni muotoon Pusa saimensis. Saimaannorppa on nyt itsenäinen laji. Parhaiten pärjäävät ympäristövaatimuksiltaan suurpiirteiset ja ilmaston lämpenemisestä hyötyvät eteläiset lajit, kuten naakka, mustarastas, peukaloinen ja tiltaltti. PERTTI KOSKIMIES Pajulintuja on entistä vähemmän
Marjat kehittyvät emikukkiin, mutta pölytys vaatii, että lähellä on hedekasvi. Tyrni pystyy sitomaan sitomaan typpeä suoraan ilmakehästä sen juurinystyissä olevien bakteerien Tyrni pystyy sitomaan sitomaan typpeä suoraan ilmakehästä sen juurinystyissä. Se on myös yleinen puutarhakasvi. suomenluonto.fi 9 Kasvupaikasta riippuen tyrni kasvaa 0,5–3 metriä korkeaksi. Kuten monet muutkin pioneerilajit, se on heikko kilpailija. suomenluonto.fi 9 Lehtien hopeanharmaa karvapeite suojaa kasvia paahteessa ja tuulessa. Siksi sen nykyiset kasvupaikat ovat karuja, tyrskyisiä merenrantoja, joiden vaikeissa olosuhteissa vain harva laji pystyy kukoistamaan. ENSIMMÄISIÄ SUOMESSA Tyrni on pioneerilaji, joka saapui Suomeen varhain jääkauden jälkeen. harmaa karvapeite suojaa kasvia paahteessa ja tuulessa. Sen satokausi ajoittuu syys–lokakuulle. KUKINTAKALENTERI KUKINTAKALENTERI Tuulipölytteinen tyrni kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista. Sen satokausi ajoittuu syys–lokakuulle. Tyrni on kaksikotinen, eli hedeja emikukat ovat eri yksilöissä. pölytys vaatii, että lähellä on hedekasvi. KUUKAUDEN LAJI eroosiolta. Tyrnitiheiköt tarjoavat piilopaikkoja eläimille ja suojaavat rantoja eroosiolta. Ahvenanmaa ja länsirannikko ovat tyrnin keskeisimmät levinneisyysalueet. Tuulipölytteinen tyrni kukkii keväällä ennen lehtien Tuulipölytteinen tyrni kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista. T H H T E S L M J K H M syövät tyrniä ja levittävät kakassaan sen siemeniä uusille kasvupaikoille. Tyrni HIPPOPH AË RH AMNOIDES TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA RIITTA WEIJOLA / VASTAVALO Tyrnin satokausi on aluillaan. Tyrni pystyy sitomaan typpeä suoraan ilmakehästä sen juurinystyissä olevien bakteerien avulla, samaan tapaan kuin hernekasvit. Sen satokausi ajoittuu syys–lokakuulle. Piikit ovat haaste jopa marjalinnuille, jotka syövät tyrniä ja levittävät kakassaan sen siemeniä uusille kasvupaikoille. puhkeamista. Maukkaat ja C-vitamiinipitoiset marjat haastavat poimijan, sillä luonnossa tyrni kasvaa tiheinä ja piikikkäinä ryteiköinä
Tulevaisuudessa oikeus olisi vain asianosaisilla. Nykyisin jokainen kuntalainen voi tehdä valituksen vaikkapa luontoalueiden rakentamisen tai kaivosja energiahankkeet mahdollistavista asemakaavoista. Hallituksen esitys alueidenkäyttölaiksi oli lausuntokierroksella kesän aikana. Sujuvoittamistavoitteesta huolimatta valitusoikeuden rajaaminen voikin jopa hidastaa kaavoitusta, sillä halVaikutusmahdollisuudet vähenevät Sujuvoittamisen varjolla ollaan heikentämässä kansalaisten oikeutta valittaa esimerkiksi luontoalueiden kaavoittamisesta. Kuka siis jatkossa saa valittaa esimerkiksi lähimetsien kaavoittamisesta. Asemakaavoissa ratkaistaan toisinaan asukkaille tärkeiden alueiden kohtaloita, joita ei ole määritelty muussa suunnittelussa. ”Sanoisin, että ei sitä valitusoikeutta kyllä tällaisessa tilanteessa ole”, Seppälä toteaa. Kaivosteollisuus ry puolestaan piti lausunnossaan valitusoikeuden rajaamista hyvänä muutoksena. 10 suomenluonto.fi Nyt Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi UUDESSA ALUEIDENKÄYTTÖLAISSA aiotaan rajata kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa. Esimerkiksi Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kommentoi lausunnossaan asiaa näin: ”Silloin kuin yleiskaava on hyvin yleispiirteinen, asemakaavavaiheessa ratkaistaan merkittäviä alueidenkäytöllisiä seikkoja, joita ei ole lainkaan käsitelty yleiskaavavaiheessa. TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA TIMO KILPELÄINEN / VASTAVALO . ”Asianosaisia ovat ne, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, tarkoittaa vähän laajempaa joukkoa kuin ihan lähinaapurit”, kertoo ympäristöneuvos Anna-Leena Seppälä ympäristöministeriöstä. Punkahjarjulla tehdasalueen asemakaava, joka olisi mahdollistanut vesistön täyttämisen saimaannorpan elinalueella, sai kuntalaiset käyttämään vaikutusmahdollisuuksiaan. Muutos vaikuttaa esimerkiksi virkistysalueiden puolustamiseen. Jos asuu yhdessä kaupunginosassa, mutta retkeilee säännöllisesti luontokohteessa toisessa kaupunginosassa, ei voi enää valittaa jos tuo alue asemakaavoitetaan muuhun käyttöön. Sittemmin tehdas ilmoitti vetäytyvänsä hankkeesta.. Sitä kritisoitiin kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien heikentämistä. Valitusoikeuden rajaaminen asianosaisiin tarkoittaisi tässä tilanteessa sitä, että muilla kunnan jäsenillä ei olisi missään vaiheessa tosiasiallista mahdollisuutta saattaa kunnan kaavoitusratkaisujen lainmukaisuutta tuomioistuimen arvioitavaksi.” Vaasan hallinto-oikeus nosti esiin kuntalaisten lisäksi myös yhteisöjen, kuten luontojärjestöjen, valitusoikeuden rajaamisen aiheuttaman oikeusturvaongelman. Asianosaisuuden määritelmä ei ole täsmällinen
Myös energia puuta korjattiin paljon. Maakuntakaavoilla on varmistettu esimerkiksi ekologisten yhteyksien säilyminen, sillä ne ovat ainoa kaavataso, jossa alueiden käyttöä tarkastellaan yksittäisiä kuntia laajemmin. suomenluonto.fi 11 SUOMEN LUONNON mäyrä kysely kerrytti Luonnontie teellisen keskusmuseon laji.fi palvelun mäyrätietoja jopa reilulla kolmanneksella. Norjan luontoval vonnan edustaja Pär Nilsen arvioi jutussa, että vieras oli si tullut Suomesta. Voi olla isojakin hankkeita jotka eivät välttämättä tarvitse maakuntakaavan käsittelyä”, Seppälä sanoo. MP linto-oikeudet joutuvat tarkistamaan jokaisen valittaneen asianosaisuuden. Se voisi mahdollises ti hyötyäkin ilmastonmuutok sesta.” Aika näyttää, kuuluuko mäyräkin lajeihin, joiden levin neisyys siirtyy kuumenemisen myötä kohti pohjoista. Pohjoisen mäyrät ovat vie lä satunnaisia kulkijoita, mut ta ne selviävät ilmastonmuu toksen myötä nopeasti läm menneillä tuntureilla entistä helpommin hengissä. ”Kaavoitusta joustavoitetaan, siten että [kuntien] yleiskaavoissa voidaan perustellusta syystä helpommin poiketa maakuntakaavasta esimerkiksi tilanteessa jossa maakuntakaavan ratkaisu on vanhentunut. Suomessa lintujen pesin nät osuvat huhtikuun ja hei näkuun välille. Se on kuusitoista prosenttia enemmän kuin edellisvuoden toukokuussa. Vuorinen kuuli paikalli silta asukkailta myös toises ta havainnosta lähiseuduilla Norjan puolella. Paikka oli noin 5km Näkkälästä ete lään. Norjan yleisradio NRK uu tisoi vuonna 2020 Finnmarks viddan alueen ensimmäises tä mäyrähavainnosta ?uon jajávrin läheisyydessä Kauto keinossa. MP LUONNONVARAKESKUKSEN ti lastojen mukaan tämän vuo den toukokuussa hakattiin puuta teollisuuden käyttöön 3,7 miljoonaa kuutiometriä. Muutoksesta oli lausunnossaan huolissaan esimerkiksi Luontopaneeli: ”Monet ekologisesti merkittävät yhteydet – kuten viherverkostot ja lajien siirtymäreitit – kulkevat juuri kuntarajojen poikki ja voivat vaarantua erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen reuna-alueilla, joissa rakentamispaineet ovat suuria.” Hallituksen esitys mennee eduskunnan käsiteltäväksi lokakuussa. Äärimmäisen harvoja havaintoja Lapissa mäyräs tä on”, kertoi kyselyyn havain tonsa lähettänyt Arto Vuorinen. Luonnonvarakes kuksen erikoistutkija Andreas Lindén kertoi Suomen Luonnon syksyllä 2024 julkaistus sa artikkelissa lajin levinnei syydestä näin: ”Mäyrää esiintyy Suomes sa suurella alueella, mutta se on periaatteessa aika eteläi nen laji. 2024 kävelyretkel lä Enontekiön Hetasta Näkkä lään havainnon jäljestä, jon ka pari asiantuntijaa vahvis tivat mäyrän jäljeksi. T U O M A S H EI N O N EN Pesimäaikaiset hakkuut jatkavat kasvuaan Lisää tietoa mäyristä suomenluonto.fi 11. Tuolla aikavä lillä tapahtuvat hakkuut ovat erityisen haitallisia pesinnän onnistumisen kannalta. ”Tein 30.9. Alueidenkäyttölakiesitys muuttaa myös maakuntakaavojen roolia. Suomen Luonnon kyselyyn tuli eniten havaintoja Ete läSuomesta ja rannikolta, jossa Suomen mäyräkanta on vahvin. Vilkkaimmil laan pesintäkausi on touko ja kesäkuussa. Näin pohjoisessa mäy rähavainnot ovat hyvin harvi naisia. Lintujen pesimäaikaan toteutetut hakkuut ovat 1990luvulta nykypäivään tul taessa runsastuneet selväs ti, eikä tämä vuosi alkukesän tilastojen osalta näytä teke vän poikkeusta. Laji vaikuttaa liikkuvan entis tä pohjoisemmassa
Tutkimuksessa oli mukana myös kaksi kuuluisaa vanhaa näytettä – Turun suunnalla 1800-luvulla karjaa ja lapsia saalistaneet yksilöt. Nämä sudet kärsivät ravintopulasta, kun hirvien puuttuessa niiden luonnollinen saalis oli käynyt vähiin. Suomen lähes hävitetty susikanta sai vahvistusta tulomuutosta, ja Skandinaviasta kokonaan kadonnut populaatio syntyi uudelleen kahden yksilön muutettua sinne idästä. Fennoskandian uuden ajan sudet ovat perimältään erilaisia kuin historiallisen ajan sudet olivat. Populaation pullonkaula ja sen jälkeinen hirvikannan runsastuminen muokkasivat Fennoskandian susien ilmiasua. Fennoskandiassa voimakas metsästysja salametsästyspaine aiheutti susipopulaatiolle perinnöllisen pullonkaulan. Vaino vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti populaatioiden geeneihin ja sitä kautta myös ilmiasuun. Ilmiasuun ja ominaisuuksiin vaikuttavat myös muutokset elinympäristössä – kallon ja hampaiden osalta etenkin saalistettavien lajien valikoima. Molemmilla oli muiden historiallisten susinäytteiden tapaan kapea kallo. Samaan aikaan myös Fennoskandian susien pääravinto, hirvi, runsastui. Se näkyi käytöksen lisäksi myös niiden ulkonäössä. Alueen nykyisillä susilla on suuremman saaliin pyyntiin soveltuvat kallot: leveämmät otsaluut, korkeammat poskipäät ja alaspäin viistommat kuonot kuin historiallisilla populaatioilla oli. Oulun yliopistossa tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan Fennoskandian susien kallon muoto ja koko ovat muuttuneet historiallisesta ajasta nykypäivään tultaessa. Kanta alkoi suojelutoimien myötä hitaasti kasvaa 1960ja 1970-luvuilla. LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA NIKO PEKONEN / VASTAVALO TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA NIKO PEKONEN / VASTAVALO Menneisyydessä tapahtunut vaino näkyy Fennoskandian susien perimässä 12 suomenluonto.fi LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI Nyt. 12 suomenluonto.fi SUSIEN vainoaminen johti 1800ja 1900-lukujen taitteessa lajin häviämiseen laajoista osista Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. Vuonna 1915 Suomessa oli jäljellä enää 6–54 susiyksilöä. Kun populaatio hiipuu katoamisen partaalle ja alkaa sitten elpyä, sen perimä voi muuttua esimerkiksi sukusiitoksen tai muualta tulevien uusien yksilöiden mukanaan tuomien geenien kautta
Artikkelin satelliittikuviin perustuvan tulkinnan mukaan eniten tummunut alue maailmassa oli Pohjanlahti. Sen vuoksi valo läpäisee entistä ohuemman vesikerroksen merten pintakerroksessa. Kanadan ja Yhdysvaltojen länsirannikon rajalla kuvatulla videolla näkyi miekkavalas, joka otti ruskolevän varren merenpohjalta, lyhensi sitä hampaillaan ja asetti sen itsensä ja toisen miekkavalaan väliin. Levän avulla ne saivat irrotettua toisiltaan kuollutta ihoa. K A J S KÖ N / V A S TA V A LO M A R I P IH LA JA N IE M I Myös Itämeri kuuluu laajasti tummuneisiin merialueisiin.. JESSICA HAAPKYLÄ Lehtopöllöt saalistavat sekä kuulon että näön avulla. Melussa näön merkitys saaliin huomaamisessa kasvaa ja kuulon pienenee. Kahden viikon aikana tutkijat havaitsivat miekkavalaiden hierovan toisiaan yhteensä kolmekymmentä kertaa. Melu haittasi pöllöjä enemmän kuin valo. Tutkijat testasivat ulkotarhassa nuorilla, jo omin päin ruokansa etsivillä ja nälkäisillä pöllöillä, miten ne reagoivat äänitteeseen pikkunisäkkään rapistelusta aluskasvillisuudessa ja toisaalta ongensiiman avulla liikuteltuun kuolleeseen hiireen. JESSICA HAAPKYLÄ MERTEN TUMMUMINEN johtuu muutoksista kasviplanktonlajistossa, merivirroissa, meren lämpötilassa sekä sateisuudessa ja maalta kulkeutuvan eloperäisen aineen määrässä. Valaat uivat rinnakkain, jolloin levä hankasi molempien valaiden kylkiä vasten. LEHTOPÖLLÖT etsivät saaliseläimiä normaalisti yhtä lailla sekä korvillaan että silmillään. Melu ja keinovalo häiritsevät pöllöjen saalistusta Meret ovat tummuneet nopeasti Miekkavalaat valmistivat työkalun ruskolevästä TUTKIJAT havaitsivat ensimmäisen kerran, että valas käytti esinettä työkalun tapaan. Kun ympäristö oli yhtaikaa sekä meluisa että valaistu, pöllöt reagoivat saaliin ääneen tehokkaammin, mikä viittasi valon lieventävän melusta johtuvia haittoja. Levän hankaamisella on tärkeä sosiaalinen merkitys, sillä yhteinen tekeminen vahvistaa eläinten välistä suhdetta. Kun pöllöt altistettiin joko liikenteen melulle tai keinovalolle, ne eivät havainneet saaliin aiheuttamaa ääntä eivätkä reagoineet siihen yhtä nopeasti kuin hiljaisuudessa ja pimeässä. Kävi ilmi, että ihonpuhdistusta tekivät kaiken ikäiset ja molempia sukupuolia edustavat miekkavalasyksilöt. Suurin osa merten eliöistä elää ylimmässä, noin 200 metriin ulottuvassa vesikerroksessa. Elintilan kaventuminen lisää lajien välistä kilpailua. PERTTI KOSKIMIES J U H A A H V EN A IN EN / V A S TA V A LO suomenluonto. Liikenteen melu ja keinovalo haittaavat etenkin saaliiden kuulemista, kävi ilmi ruotsalais–suomalaisessa tutkimuksessa. Tummuminen vaikuttaa merien ekosysteemeihin hyvin laajasti, sillä se vähentää sekä auringon että kuun valoa vesikerroksissa, ja siten pienentää valosta riippuvaisten lajien elintilaa. suomenluonto.fi 13 Viidesosa MA A ILMA N MERTEN PINTA-ALA STA on tummunut vuosien 2003 ja 2022 välillä englantilaisen Plymouthin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan. Ei tiedetä, esiintyykö vastaavaa käytöstä muissakin miekkavalaspopulaatioissa, mutta ainakin erään Alaskan läheisyydessä elävän miekkavalaspopulaation jäsenten on nähty hoitavan ihoaan hankaamalla kylkiään rantakiviä vasten. Global Change Biology -lehdessä julkaistun artikkelin uusi havainto on myös valtamerten ulapoiden tummuminen 2000-luvulla
– petolintujemme kummajainen Mehiläishaukka Mehiläishaukka. 14 suomenluonto.fi TEKSTI JA KUVAT DICK FORSMAN Elokuun lopulla vanhat mehiläishaukat lähtevät muuttomatkalle. Koiraalla pää on kyyhkynharmaa. Kesällä syntyneet nuoret haukat sen sijaan joutuvat kovaan elämänkouluun: on löydettävä ravintoa ja reitti talvehtimisalueille Afrikkaan. Vanhan mehiläishaukan erottaa useimmista samankokoisista petolinnuista siipien ja pyrstön harvasta juovituksesta sekä keltaisesta silmästä. 14 suomenluonto.fi
M. . 16 suomenluonto.fi ehiläishaukan on moni nähnyt – useimmat kuitenkin tietämättään. Elo–syyskuun vaihteessa voi Suomessakin nähdä jopa useamman kymmenen mehiläishaukan muuttoparvia taivaalla. Toisin kuin hiirihaukalla, mehiläishaukan pääravintoa ovat ampiaisten toukat ja talvensa se viettää trooppisessa Afrikassa. Vasta itsenäistynyt nuori mehiläishaukka tähyää syötävää syyskuun alkupäivinä. Muutenkin mehiläishaukka on elintavoiltaan petolintujemme todellinen kummajainen. Siivet ovat pitkät ja leveät, pyrstökin on melko . Hahmo taivaan sinessä Useimmiten katse tavoittaa mehiläishaukan taivaalta kaartelemasta, jolloin se helposti kuitataan vain ”haukaksi”, sillä kauempaa se muistuttaa useita muita haukkalajeja. Taivaalla kaarrellessaan se sekoitetaan helposti paremmin tunnettuun ja saman näköiseen hiirihaukkaan, vaikka lajit eivät ole edes sukua toisilleen
Etenkin syysmuutolla mehiläishaukat muuttavat usein parvittain. Ravinto: Syö kimalaisia ja ampiaisia. Ei saalista avoimesti kuten hiirihaukka, eikä lekuttele. Molemmat puolisot hautovat. Pesintä: Koristeltu risupesä korkealla puussa. pitkä, kaartelussa viuhkamainen. Kiikarilla erottuu kuitenkin kuvioita ja yksityiskohtia, jotka erottavat mehiläishaukan hiirihaukasta tai suohaukoista. Huomattavasti harvemmin mehiläishaukan näkee saalistamassa. Mehiläishaukka ei saalista lennossa, kuten useimmat muut petolinnut, vaan tarkkailee oksalta lähiympäristöään pienten saaliiden, kuten sammakoiden tai linnunpoikasten toivossa. Syksyllä aikuiset muuttavat etelään elokuun lopulla ja syyskuun alussa, nuoret myöhemmin, syyskuun alkupuolelta lokakuun alkuun. Aikuinen lintu: Pitkäpyrstöinen, pyrstö on suunnilleen yhtä pitkä kuin siiven leveys. Saalista tähytessään se väijyy kaula pitkällä käännellen päätään matelijamaisen hitain liikkein. Erilaiset yhdyskuntapistiäiset, am. Pääosa kannasta Etelä ja KeskiSuomen sekametsissä. Liidossa siivet kaartuvat alaspäin. Tuntomerkit: Keskikokoinen ja leveäsiipinen petolintu, muistuttaa lennossa hiirihaukkaa. Tällöin se istuu matalalla hakkuun tai pellon reunassa. Levinneisyys: Pesivänä napapiirille asti pohjoisessa. Muutto: Talvehtii Afrikassa ja saapuu keväällä myöhään touko–kesäkuussa. Poikaset varttuvat lentoon vasta elokuun jälkipuolella. Yleensä vain 2 munaa. Jos hyönteisiä on riittämättömästi saalistaa myös lintujen poikasia, myyriä ja sammakoita. Onnekkaimmat ovat löytäneet haukan leipälajinsa parista, kaivamassa esiin maa-ampiaisten pesää syvältä maan uumenista. Uhanalaisuus: Suomessa erittäin uhanalainen EN ja rauhoitettu. Nuori lintu muistuttaa vieläkin enemmän hiirihaukkaa, niin muotonsa kuin väriensäkin puolesta, ja tunnistaminen vaatii perehtymistä aiheeseen. suomenluonto.fi 17 Mehiläishaukka Pernis apivorus Koko: Pituus 52–59 cm, siipien kärkiväli 113–135 cm. Puvun väritys vaihtelee vaaleasta tummaan, mutta tunnusmaisia piirteitä ovat pyrstön tumman kärkivyön lisäksi pyrstön sisäosan kaksi selvää poikkijuovaa sekä siiven etureunan ovaalin muotoiset tummat karpaalilaikut
18 suomenluonto.fi 18 suomenluonto.fi
Onnistunut pesintä kestää kolmisen kuukautta muninnasta poikasten aikuistumiseen, mikä on juuri se aika, joka aikuisille on käytettävissä kevätja syysmuuton välissä. Keskikesällä voi päästä näkemään joukkosoitimia, kun useampi naapuripari nousee yhdessä taivaalle esittämään porrastanssiaan. Koleina ja sateisina kesinä, kun hyönteisravinto on kortilla, haukat voivat kokonaan luopua pesimisestä. Kotiinpaluu Afrikasta Hyönteisiä syövinä pitkän matkan muuttajina mehiläishaukat saapuvat joukolla Suomeen vasta kesän kynnyksellä, touko–kesäkuun vaihteessa. suomenluonto.fi 19 piaiset, mehiläiset ja kimalaiset, ja erityisesti niiden toukat, ovat mehiläishaukan pääravintoa. Välittömästi saapumisensa jälkeen vanhemmilla haukoilla alkavat pesimäkiireet. Soidinkausi on lyhyt ja keskittyy paluuta seuraaviin päiviin. Mikäli epäedullisia kesiä on monta peräkkäin pesimättömyydellä voi olla haitallinen merkitys koko kannan kehitykselle. Mehiläishaukka panostaa hiirihaukkaa selvästi vähemmän lisääntymiseen, mutta näyttää korvaavan tämän emolintujen pitkäikäisyydellä. Parhaat mahdollisuudet yhteissoitimen näkemiselle on heikkoina pesimäkesinä, jolloin pesimättömillä linnuilla on aikaa ylimääräiselle ”huvittelulle”. Poikaset eivät ehdi kasvaa riittävän isoiksi ennen edessä olevaa syysmuuttoa. Tiukat aikarajat Suomessa mehiläishaukka pesii hyvin tiukkaan rajatussa aikaikkunassa. Siinä haukka ottaa vaakalennossa voimakkaasti vauhtia siivillään, koukkaisee lopuksi ylös ja ravistaa lakipisteessä siipiään voimakkaasti selkänsä yläpuolella. Siinä missä hiirihaukka munii usein 3–4 munaa, mehiläishaukalla munia on vain 2, jotka kaiken lisäksi ovat ?. Pesimälintujen muutto loppuu kesäkuun alkuun, mutta yksittäisiä muuttajia tulee meren yli etelästä vielä heinäkuussa. . Mikäli alkukesä on sateinen ja kolea, pesinnän aloitus viivästyy, millä voi olla kohtalokkaat seuraukset pesinnän loppuvaiheessa. . Ilmasoidin voi jatkua minuuttitolkulla, jonka aikana haukka kiertää laajaa aluetta ja usein korkealla taivaalla. Myöhäisen saapumisen vuoksi se olisi ajallisestikin mahdotonta. Tämän yksilön tunnistaa nuoreksi linnuksi tummasta silmästä sekä laajalti keltaisesta nokantyvestä.. Ravistelun jälkeen haukka pudottautuu uuteen kiihdytykseen, koukkauk seen ja ravisteluun ja näin lentoradasta tulee aaltomainen, missä vauhti lähes pysähtyy koukkauksen ja ravistelun ajaksi. Ei tarvitse onnistua tuottamaan poikasia joka vuosi, jos elämänsä aikana voi yrittää riittävän monta kertaa uudestaan. Myöhästelijät ovat nuoria, todennäköisesti kaksivuotiaita lintuja, jotka nyt palaavat pesimäseuduilleen ensimmäistä kertaa Afrikassa vietettyjen vuosien jälkeen. Ne tekevät tuhansien kilometrien paluumatkan pohjoiseen, mutta eivät vielä pesiäkseen. Lämpiminä keväinä varhaisimpia paluumuuttajia nähdään jo huhtikuun puolella, mutta säännöllisemmin mehiläishaukkaan törmää vasta toukokuun jälkipuoliskolta alkaen. Mehiläishaukan kaksi ruskeankirjavaa munaa lepäävät emojen vihreäksi vuoraamalla pedillä. Tällöin pariskunnan voi nähdä kaartelemassa yhdessä matalalla pesämetsänsä yllä, mistä ne kierros kierrokselta kohoavat korkeuksiin. Kookkaaksi petolinnuksi mehiläishaukan pesä on kooltaan varsin vaatimaton. Sopeutumana ampiaisten pistoja vastaan mehiläishaukalla on suomumaisten höyhenten peittämä naama sekä kapea rakomainen sierainaukko. Mehiläishaukalla on myös helposti tunnistettava soidinlento, mutta tätä näkee enemmän keskikesällä kuin pariutumisen aikaan. Napapiirin korkeudelta tunnetaan tapaus, missä mehiläishaukalla oli poikaset pesässä vielä ensilumen peittäessä maan! Ennusteet näin myöhäisen poikueen selviytymiselle eivät ole kehuttavat. Pitkä ikä korvaa alhaisen poikastuoton Mehiläishaukalla vaikuttaisi lajina olevan hyvin erilainen lisääntymisstrategia kuin esimerkiksi samankokoisella ja muutenkin monin tavoin samanoloisella hiirihaukalla
mereen. Aikuisten mehiläishaukkojen kokema vaino pitkän muuttomatkansa varrella onkin varteenotettava selitys kokonaiskannassa todetulle pitkäaikaiselle taantumalle, ei vain meillä, vaan Euroopassa laajemmin. Vanha koiras mehiläishaukka haukkoo hetken henkeään ennen kuin jatkaa matkaansa myrskyävälle Gibraltarinsalmelle.. Lokkien hyökkäysten seurauksena petolintuja menehtyy säännöllisesti, kun ne hukkuvat jouduttuaan mereen. 20 suomenluonto.fi kooltaan noin 25 prosenttia pienempiä kuin hiirihaukan munat. Mehiläishaukka on kevätmuutolla ylittänyt Gibraltarinsalmen ja saanut kiukkuisen etelänharmaalokin peräänsä. Salaperäinen piileksijä Suomen petolinnusto tunnetaan erittäin hyvin vuosikymmeniä jatkuneen tiiviin tutkimuksen ansiosta. Vaikka panostus lisääntymiseen on alhaisempi kuin hiirihaukalla vaikuttaa siltä, että mehiläishaukka pystyy pitkäikäisyydellään korvaamaan alhaisemman vuosittaisen poikastuotannon. Muihin lajeihin verrattuna mehiläishaukka on kuitenkin . Huono puoli tällaisessa sopeumassa on se, että strategia on hyvin herkkä muutoksille aikuiskuolleisuudessa.
Siinä missä monet petolinnut kuuluttavat pesimäpiiriään äänekkäästi ja näkyvästi, mehiläishaukka on hiljainen ja vetäytyvä piileskelijä. Suomessa sankat lehtomaiset kuusikot ja rehevät sekametsät pitävät huolen siitä, että meillä mehiläishaukkaa ympäröi mystiikka jatkossakin. Emot eivät pidä meteliä pesällään ja pesäpoikasten hennot kerjuupiiskutukset kantavat tuskin pesästä maahan asti. suomenluonto.fi 21 poikkeus, sillä seurantatutkimukset eivät tavoita sitä kuten muita lajeja. Voi vain kuvitella millaista on olla nuori mehiläishaukka tässä uudessa tilanteessa. Lajia on tutkittu paljon etelämpänä Euroopassa, missä se pesii lehtimetsissä, missä pesät löytyvät huomattavasti helpommin. Nuoret hukassa Useimpien petolintujen emot huolehtivat jälkikasvustaan vielä viikkoja sen jälkeen, kun poikaset ovat jättäneet pesänsä ja tulleet lentokykyisiksi. Euroopan eri alueilta lähtevät haukat myös talvehtivat hiukan eri osissa Afrikkaa.. Syynä tähän ovat mehiläishaukan salaperäiset elintavat. Elokuun lopussa, kun aikuiset linnut lähtevät muutolle kohti Afrikkaa, nuoret jäävät täysin omilleen, ilman minkäänlaista opastusta. Pesimäalueet Muuttoalueet Talvehtimisalueet LÄ H D E: B IR D LI FE IN TE R N A TI O N A L G R A FI IK K A M A R IK A EE R O LA Etelä-Eurooppa on sekä haukan pesimäettä läpimuuttoaluetta. Vahvana lentäjänä mehiläishaukka myös ylittää meriä, toisin kuin hiirihaukka, joka selkeästi välttää laajoja ulapoita. Pesänsä mehiläishaukka piilottaa tavallisesti tiheään kuuseen, usein sellaiseen kohtaan, että se ei hevin erotu edes pesäpuun juurelta. Mutta ei mehiläishaukka. Haukat eivät myöskään jätä jälkeensä näkyviä saalistähteitä, kuten muut petolinnut. Kun mehiläishaukan poikaset ovat vasta varttumassa lentokykyisiksi, vanhemmat alkavat jo valmistautua syysmuutolle. Koko kesän niiden eteen on kannettu ruokaa tarjottimella, suoraan pePohjoismaisten muuttohaukkojen reittejä Suomalaisilla mehiläishaukoilla on useita vaihtoehtoisia reittejä Afrikkaan
Salmi tunnetaan etenkin myrskyisistä Levante -itätuulistaan, jotka voivat raivota päiväkausia. Nuoret linnut lähtevät muutolle selvästi aikuisia myöhemmin. Nuorista mehiläishaukoista syksyllä lähes 90 % on alta tummia (vas.) ja vain muutama prosentti on yhtä vaaleita kuin toisessa kuvassa. Tällainen aikaa tuhlaava strategia sopii pitkäikäiselle lajille, sillä ”miksi hötkyillä nyt, kun asian voi hoitaa kokemuksella vuoden päästä”. Reitin varrella haukkoja vaanivat monenlaiset vaarat, niin aikuisia kuin nuoriakin. Vaikka salmi on kapeimmasta kohdastaan vain 14 kilometriä leveä, voimakkaat tuulet tekevät meren ylityksen vaaralliseksi. Tänne ne jäävät lähes kahdeksi vuodeksi. Suurin haaste kaikista on kuitenkin Saharan ylitys, joka on etenkin nuorille ja kokemattomille linnuille kohtalonkysymys. Ei ole aivan tavatonta nähdä muutolla sellaisia nuoria mehiläishaukkoja, joiden siipija pyrstösulat ovat vielä kasvamassa! Kun aikuiset seuraavat tuttuja muuttoreittejä ja lentävät lyhintä tietä kohti talvehtimisalueitaan, nuoret ensikertalaiset etenevät verkkaasti harhaillen, ikään kuin suuntaa hakien. Suomeen ne palaavat aikaisintaan noin kahden vuoden ikäisinä, mutta eivät vielä silloinkaan pesiäkseen. Kun on lähdön aika, silloin lähdetään. Vaikka haukka lentäisi tauotta yötä päivää, Saharan 3000 kilometrin ylitys kestäisi silti useita päiviä. Ne eivät siis palaa takaisin Suomeen seuraavana keväänä, mikä on jälleen ero moniin muihin lajeihin verrattuna. 22 suomenluonto.fi sään, ilman että ne tietäisivät mitä ne syövät, saati mistä se on peräisin. Se on haaste, mistä vain vahvimmat selviytyvät. Pitkän ja vaivalloisen paluumatkan tarkoituksena on ilmeisesti muuttoreitin ja pesimäalueen katsastus tulevia vuosia varten. On suorastaan pienoinen ihme, että nuoret mehiläishaukat ylipäätään selviävät hengissä ensimmäisistä viikoistaan pesän ulkopuolella. Näin nuorille kertyy helposti kaksinkertainen lentomatka aikuisiin verrattuna ja aikaakin muuttomatkaan kuluu huomattavasti enemmän. Eri tutkimusten mukaan on arvioitu, että jopa neljännes nuorista mehiläishaukoista ja ruskosuohaukoista voisi menehtyä ensimmäisellä yrityksellään ylittää Sahara. Ensimmäinen kevätmuutto on myöhäinen ja paluu ajoittuu pesivien aikuisten saapumisen jälkeen. Loput ovat vatsapuolelta vaihtelevan kirjavia.. Itsenäiseen elämään totutteleminen vie muutaman viikon, minkä jälkeen syyskuun puolella myös nuoret aloittavat oman muuttonsa kohti Afrikkaa. . . Nyt pitäisi ilman minkäänlaista johdatusta löytää itselleen syötävää, tietämättä mitä, mistä ja miten sitä pitäisi etsiä. Samankaltainen strategia tunnetaan myös sääkseltä, joka myös talvehtii Afrikassa ja palaa Suomeen niin ikään vasta kaksivuotiaana. Kummallakaan lajilla nuoret linnut eivät vielä pesi, vaan kiertelevät katsomassa paikkoja, hieman entisaikojen interrail-matkailun hengessä. On pyssymiehiä, niin Välimeren rannoilla kuin etenkin Lähi-Idässä, on merien ylityksiä ja haasteellisia sääoloja. Arvatenkin melkoinen osa nuorista menehtyy ennen syysmuuttoa, mistä kielii nuorten mehiläishaukkojen jokasyksyinen tulva eläinhoitoloihin. Nuoret haukat interraililla Muuttomatkan haasteista selvinneet nuoret asettuvat lopulta talvehtimaan Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, laajalle alueelle päiväntasaajalta aina mantereen eteläisimpiä kolkkia myöten. Yksi muuttoreiteistä kulkee Gibraltarin salmen yli Espanjasta Marokkoon. Vain harvat ja onnekkaat löytyvät ja pelastuvat, suurempi osa menehtyy luontoon jälkiä jättämättä. Dick Forsman on petolintututkija ja tietokirjailija. Kovassa tuulessa lintujen voimat ehtyvät nopeasti ja monen, etenkin nuoren petolinnun kohtalona on hukkuminen salmen tyrskyihin tai ajautuminen tuulen mukana aavalle Atlantille. Vaarallinen muuttomatka Vanhat mehiläishaukat lähtevät syysmuutolle elokuun viimeisellä viikolla, eivätkä ajankohdan säät juurikaan vaikuta muuton ajoittumiseen. Ilman ruokaa tai juomaa. Mehiläishaukka on vahva lentäjä, eivätkä sitä pidättele loppukesän ukkoset tai sateet
OTA DIGIPALVELU KÄYTTÖÖN: suomenluonto.fi/digiohje 3. LISÄÄ DIGI TILAUKSEESI TÄÄLLÄ: suomenluonto.fi/lisaa-digi 2. Lisää luontoa digissä! KUN LISÄÄT TILAUKSEESI DIGIPALVELUN, SAAT PAINETUN LEHDEN LISÄKSI: Vain verkossa julkaistavia juttuja Näköislehtiarkiston vuodesta 1941 Lehden artikkelit verkossa ja matkapuhelimella luettavina Lisämateriaalia kuten kuvia, ääniä ja videoita SAAT PAINETUN LEHDEN LISÄKSI: ain Lehden matkapuhelimella luettavina Lisämateriaalia ääniä ja videoita matkapuhelimella luettavina LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSMEDIA Lisää luontoa LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSMEDIA 1. suomenluonto.fi/tilaa Vain Näköislehtiarkiston Näköislehtiarkiston Lehden Näköislehtiarkiston LISÄÄ DIGI TILAUKSEESI TÄÄLLÄ: tee näin: S O IL I J U S S IL A / V A S TA V A LO suomenluonto.fi 23. KIRJAUDU JA LUE JUTTUJA! ETKÖ VIELÄ OLE TILAAJA
24 suomenluonto.fi IA A H O N EN / V A S TA V A LO Haperot tuovat väriä syksyiseen metsään. Sienikorin laajennus kuitenkin kannattaa: satoa on tarjolla enemmän, ja sieniruokien makumaailmaan tulee lisää vaihtelua. Kangashapero on yksi monista syötävistä haperoista. 24 suomenluonto.fi TEKSTI TOPI LINJAMA Kantarelli, suppilovahvero ja herkkutatti tunnetaan. Opi uusia hyviä ruokasieniä
suomenluonto.fi 25 suomenluonto.fi 25
Limakelmu on helppo nylkeä pois halkaisemalla sieni kahtia jalasta alkaen. Neljän selkeän tuntomerkin avulla sen erottaa seitikeistä – joihin kehnäsieni itse asiassa kuuluu. Tässä muutama yleinen, satoisa ja helposti tunnistettava ruokasieni. 26 suomenluonto.fi M etsissämme kasvaa hyviä ruokasieniä, joita moni ei kuitenkaan kerää. Kuusen kumppanina kasvava limanuljaska on mainio ruokasieni. . Toinen tuntomerkki löytyy lakin reunoilta. Samalla voi todeta, onko sieni toukkien syömä. Limanuljaskaa tavataan eteläisestä Suomesta aina Keski-Lappiin saakka. Kolmas tuntomerkki on jalan kalvomainen rengas, joka on helppo irrottaa. Juuri nousseita limanuljaskoita, joita toukat ovat tuskin vielä löytäneet. Sen makua kuvaillaan hieman happamaksi. Jalassa renkaan ja lakin välissä on nähtävissä vaaleaa siksak-kuviointia, kun jalkaa katsoo viistosta. Limanuljaska on keskikokoinen sieni, jolla on ruskeantai violetinharmaa lakki. Vanhemmiten lakkiin ilmestyy mustia pilkkuja. Niiden rypyt ovat samantapaisia, joita tulee sormiin, kun tekee ison käsitiskin. Säilöntätavaksi käyvät ainakin pakastaminen ja kuivaaminen. Valkoisen jalan tyvi on sitruunankeltainen – joillakin Saksan alueilla sientä kutsutaankin nimellä Gelbfuß, keltajalka. Se sopii mielestäni hyvin sekasieneksi muiden sienten joukkoon. 26 suomenluonto.fi M A R K K U A LA -K O R P EL A / V A S TA V A LO. Nukkaa on verrattu vastasyntyneen lapsen ihoon ja tomusokeroituun pullaan. Harvat heltat ovat harmaat ja johteiset. Nimensä sieni on saanut limaisesta kelmusta, joka peittää sienen lakkia. Kehnäsienelle suositellaan yleensä pakastamista ja kuivaamista. Limanuljaska on rakenteeltaan pehmeä ja se tummuu paistettaessa. Beesinruskea sieni on saanut nimensä nukasta tai kehnästä, jota voi nähdä kuivien sienten lakkien keskiosassa. Sienilehden (3/24) maistelutestissä kehnäsieni sai ykkössijan. Limanuljaska (Gomphidius glutinosus) Ei ole sienen vika, jos sen nimeä käytetään haukkumasanana. Opettele tunnistamaan nämä lajit, niin saat sienikoriisi saalista useammin ja enemmän. Kehnäsieni (Cortinarius caperatus) Koko maassa monenlaisissa metsissä viihtyvä kehnäsieni kannattaa ottaa kerättävien lajien joukkoon, ellei se jo siellä ole
Kangastatti on männyn juurisieni ja yksi satoisimmista ruokasienistämme. Sienet ladotaan purkkiin ja liemi kaadetaan päälle. Yleisiä ovat koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle), männynpunikkitatti (Leccinum vulpinum) ja haavanpunikkitatti (Leccinum albostipitatum). Punikkitatin malto tummuu leikkauskohdista. Punikkitatit ovat suuria, tanakkamaltoisia tatteja, joiden malto tummuu vauriokohdasta. Vaikka sieniä kypsentäisi suositusten mukaiset 20–30 minuuttia, jotkut meistä saavat niistä silti vatsanpuruja. Kun liemi on kirkas ja sienet ovat painuneet pohjaan, lisätään suolaa, sokeria ja mausteita. Paistinpannulla lajit on helppo erottaa toisistaan: punikkitatin palat muuttuvat kuumennettaessa mustiksi, mutta lehmäntatti säilyttää värinsä. Kuvassa haavanpunikkitatteja. Itse kerään mielelläni varsinkin pieniä kangastatteja, jotka ovat rakenteeltaan napakampia kuin täyteen kokoon kasvaneet. Sienessä on huomattavan paljon rautaa, minkä vuoksi se on hyvä lisä vegaaniruokavalioon. suomenluonto.fi 27 Kangastatti (Suillus variegatus) Suomessa esiintyvissä tateissa on vain muutama ruokasieneksi kelpaamaton laji, mutta ei yhtäkään myrkyllistä. Satokausi on melko pitkä, ja ensimmäiset punikkitatit voi löytää jo keskikesällä. Kangastatin tuoksu on hieman metallinen ja maku hapahko. Punikkitatit (Leccinum spp.) Melkein jokaisella puulajilla on oma punikkitattinsa. 4. Kirjassa Vaskiratsastajan sienisalaatti neuvotaan keittämään paloiteltuja sieniä puolisen tuntia vedessä, jossa on etikkaa desi sienikiloa kohti. Miedonmakuinen ruokasieni sekin. Kangastatin kanelinruskea pillistö on lakkia ja jalkaa tummempi. Pillistö on lakkia tummemman ruskea, jalka hieman lakkia vaaleampi. Kehnäsienen tunnistaa irtonaisesta renkaasta sekä lakin kehnästä ja ryppyisistä reunoista. 1 2 3 4 K U V A T TO P I LI N JA M A. Lakin pintakelmu on numeroa liian suuri. Testaa verkossa tunnetko nämä lajit: suomenluonto.fi/ uudet_ruokasienet 1. Pilkon ne sekasieniksi pannulle muiden sienten joukossa. Sen lakki on kellanruskea, himmeäpintainen ja pienisuomuinen. Jos kangastatin johonkin toiseen sieneen sekoittaa, niin lähinnä samettitattiin. Yksi huono puoli punikkitateissa on: ne eivät sovi kaikkien vatsalle. Limanuljaskan lakkia peittää limainen kalvo, jollainen suojaa myös nuoren sienen helttoja. Kangastatti on tatiksi ilahduttavan vähätoukkainen. Lakin väri vaihtelee lajista riippuen kermanvalkoisesta kellanoranssiin, tiilenpunaiseen ja punaruskeaan. Leikkauspinta sinistyy yleensä, mutta ei aina. Useilla lajeilla jalassa on tummia nukkatupsuja. 3. Tällöin voi kokeilla tehdä punikkitateista venäläistyylisiä maustesieniä. 2. Punikkitatit voi sekoittaa lehmäntatteihin, jotka myös ovat syötäviä
Lakin pintakelmu on väriltään heleänpunainen tai verenpunainen, ja tarkasti katsottuna värin voi huomata jatkuvan vähän matkaa heltan teriin. Toisessa tastingissa (Sienilehti 4/24) kangashapero kiilasi kantarellin ohi. Valkoisessa jalassa näkyy yleensä häivähdys punaista. Käytän kuivattuja haperoita esimerkiksi silloin, kun ruokaa tarvitaan nopeasti. Haperoille voi tehdä makutestin: Maista pieni pala sienestä, pyörittele sitä suussa hetki ja sylkäise pois. Isohapero (Russula paludosa) Metsissämme kasvaa monia punaisia haperoita. Tai kenties haperoiden murenevaa rakennetta vierastetaan. 4. Sienikirjoissa kangashaperoa ei aina pidetä isohaperon, palterohaperon ja keltahaperon veroisena. Näistä suurin ja yleisin on isohapero, jota tapaa niin kangasmetsistä, rämeiltä kuin tunturikoivikoista. Esimerkiksi kastikkeen sekaan pilkottu tulipunahapero (Russula emetica) tai liekkihapero (Russula grisescens) pilaa makunautinnon. Ehkä sienestäjät pelkäävät poimivansa polttavan makuisen haperon, joka pilaa aterian. Aloittelevana ruokasienestäjänä tein usein punaisille haperoille makutestin, sillä punalakkisissa haperoissa on lukuisia polttavan kirpeitä lajeja. Myös isohapero (Russula paludosa) ja koivuhapero (Russula aeruginea) ovat melko helppoja tunnistettavia. Isohapero kannattaa opetella tunnistamaan, sillä se on satoisa ja erinomainen, miedonmakuinen sieni. Jos hapero on mieto, sen voi syödä ilman esikäsittelyä. Ne ovat myös vatsaystävällisiä. Näistä tiettävästi vain yksi, suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus), on tappavan myrkyllinen. Mutta Sienilehden (3/22) maistelukokeessa kangashapero pärjäsi erinomaisesti: taakse jäivät niin palterohapero kuin koivuhaperokin. Yksi helpoimmin tunnistettava on kangashapero. X X X X X X X X X X X X X X X X 1 2 3 4 K U V A T TO P I LI N JA M A. Haperolajeja tunnetaan meiltä toistasataa, mutta niiden joukossa ei ole yhtäkään myrkyllistä lajia. Kangashaperolla on oranssi lakki ja vauriokohdista harmaantuva malto. Haperot on helppo säilöä kuivattamalla. 28 suomenluonto.fi Kangashapero (Russula decolorans) Moni sienestäjä kävelee haperoiden ohitse. Tämä – kuten muutkin vaarallisen myrkylliset sienet – kannattaa 1. Pannulle sipulin sekaan heitetyt haperot ehtivät imaista itseensä kerman tai soijakastikkeen samassa ajassa, jossa nuudelin keitinvesi lämpenee kiehuvaksi. Monivyöseitikki kasvaa usein suurina ryhminä varttuneiden koivujen katveessa. Lakki on aluksi puolipallomainen, mutta laakenee vanhemmiten kuoppakeskustaiseksi. Maultaan polttava on myös punajalkahapero (Russula rhodopus), jonka erottaa isohaperosta punertavasta jalasta ja lakankiiltoisesta lakista. Vaikka saisi vatsaoireita herkkutatista tai lampaankäävästä, haperot saattavat silti toimia. 2. 3. Sen malto muuttuu vauriokohdista harmaaksi. Monivyöseitikki (Phlegmacium triumphans) Seitikkejä tunnetaan Suomesta yli neljäsataa lajia. Helpoimpien joukkoon kuuluvat keltahapero (Russula claroflava), palterohapero (Russula vesca) ja vahvasti kalalta tuoksuvat sillihaperot (Russula xerampelina coll.). Haperoissa on useita yleisiä, mietoja ja helposti tunnistettavia lajeja. Omenan värisenä hohtava isohapero ei jää sienestäjältä huomaamatta. Sikurirouskun tuoksu muistuttaa curry-mausteseosta. Tämä oranssilakkinen hapero kuuluu kuivien kangasmetsien yleisimpiin sienilajeihin
> Johdanto kestävään kehitykseen ja kasvatukseen (MOOC) > Johdatus oikeustieteen opintoihin ja oikeudelliseen ajatteluun I > Tietotekniikan perusopinnot, Tilastotiede ja data I > Getting to Know Futures Studies (MOOC) Tutustu koko opintotarjontaan utu.fi/avoin Get inspired by science Opiskele uutta, kehitä osaamistasi JÄRVIRUSKA KUTSUU SYYSSEIKKAILUUN! Norppapolku, melontaja pyöräilyreitit sekä Geopark-kohteet Saimaan sydämessä visitpuumala.fi. Sikurirouskuja nauttivan on ehkä syytä tiedostaa, että sienen tuoksu viipyy kehossa pari päivää. Kiinteämaltoisena sienenä monivyöseitikki sopii monenlaiseen ruoanlaittoon. ”Sikurirouskua monipuolisempaa ruokasientä saa hakea”, hän kirjoittaa kirjassaan Suuri suomalainen sienikirja. Hengitys tuoksuu currylle, samoin kainalohiki – sikurirousku toimii siis luonnon omana deodoranttina. Monivyöseitikin keskeltä kellanruskea ja reunoilta keltaisempi lakki tuo mieleen sopivaksi paistetun pullan. Kellertävää jalkaa kuvioivat vyömäiset suojusjätteet. Sana ”seitikki” ei tee sienestä myrkyllistä. Sen leipämäistä makua on verrattu sukulaislaji kehnäsieneen. Heltat ovat aluksi harmaat, myöhemmin violetinruskeat. Monet valkeaa maitiaisnestettä erittävistä rouskuista ovat maultaan kirpeitä ja vaativat esikäsittelyn keittämällä. Tämä tanakka sieni kasvaa koivun kumppanina, metsänreunoissa, puistoissa, pihoissa ja teiden varsilla. Korhonen suosittelee sikurirouskua käytettäväksi tuoreeltaan, kuivattuna, marinoituna ja jauheena mausteeksi. Lakin muoto on nuorena puolipallomainen ja vanhanakin kupera. Sienikirjailija Jarkko Korhonen kehuu sen taivaisiin. Se kasvaa yleisenä Eteläja Keski-Suomen rehevissä kuusikoissa ja korpimetsissä. Mutta sikurirousku on mieto ja sen voi pilkkoa suoraan pannulle. Monet sieniharrastajat, kuten Saimi Hoyer, ylistävät sikurirouskua. Sienikoriin sikurintuoksu voi jäädä vuosiksi. Lajiryhmälle tyypillinen seitti suojaa nuoren sienen helttapuolta. suomenluonto.fi 29 opetella tunnistamaan, jotta sitä ei vahingossakaan poimi koriin ruokasienenä. Sikurirouskun erityispiirre on sen sikuria tai curryä muistuttava tuoksu. Näistä monivyöseitikki on yksi parhaista ja helpoimmin tunnistettavista. Sikurirousku (Lactarius camphoratus) Sikurirousku on pienehkö, tumman punaruskea rousku, jonka vauriokohdista suorastaan tulvii valkoista maitiaisnestettä. Vahvimmin tuoksuvat vähän kuivahtaneiden sienten heltat. Hengitys ja kainalohiki tuoksuvat currylle. Sikurirouskuja nauttivan on ehkä syytä tiedostaa, että sienen tuoksu viipyy kehossa pari päivää. Laajassa lajiryhmässä on useita ruokasienenä käytettyjä lajeja. Avoimia yliopisto-opintoja työelämän tarpeisiin, tutkintoon tähtääville ja kaikille kiinnostuneille joustavasti verkkokursseina > Biologian perusopinnot ja muita kursseja > Ympäristötieteen perusopinnot ja aineopinnot > Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat > Ympäristö ja yhteiskunta > Maantieteen perusopinnot > Avoin paikkatieto ja geoinformatiikan perusteet > Ilmasto.nyt ilmastonmuutoksen perusteet (MOOC) > Kestävyyden perusteet Maksuttomia opintoja mm
TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA ERKKI NENONEN HYÖNTEISTEN TAPPAMINEN nousee toistuvasti keskusteluun esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Yksi tällainen pyydys voi sopivalla paikalla kerätä jopa tuhansia perhosia kesän aikana. Yöaikaan loimottavat valorysät ovat näkyvä esimerkki tutkijoiden hyönteispyynnistä. Kysyimme kolmelta asiantuntijalta, onko suurten hyönteismäärien tappaminen oikeasti välttämätöntä tutkijoille, ja löytyykö harrastajien hyönteispyynnille perusteita. Näytteenotto on silloin välttämätöntä. Ilman systemaattista näytteenottoa meillä ei olisi seurantatietoa, jonka pohjalta analysoida lajiston muutosta ja runsauksien vaihtelua. Yöperhosseuranta alkoi vuonna 1993, ja se taitaa olla maailman toiseksi pisin aikasarja. Pyydysten käytöstä ei vain pääse mihinkään, hyönteisten tutkiminen muuten on mahdotonta. 1. Suomen hyönteislajiston tuntemus ei olisi lähelläkään tätä tasoa ilman harrastajia. Monen hyönteisryhmän parhaat tuntijat ovat harrastajia. Usein ryöpytystä saavat osakseen ne, jotka tappavat kotoa löytyviä hyönteisiä, ja esiin nousee myös harrastajien keräily sekä hyönteisten massapyynti tutkimusta varten. 30 suomenluonto.fi Täytyykö tutkijoiden tappaa hyönteisiä. Kun maailmalta kuuluu tutkimustuloksia hyönteiskantojen romahduksesta, pyydyksiin kuolleiden hyönteisten määrä voi tuntua huolestuttavan suurelta. Tä st ä p u h u ta a n Kyllähän tätä toistuvasti on pohtinut, ja siitä keskustellaan myös Hyönteisseurassa. Marko Nieminen Hallituksen puheenjohtaja, Suomen Hyönteisseura. Hyönteiskadon mittakaavaa on vaikea tutkia, mutta sen tärkeimpiä syitä ovat elinympäristöjen katoaminen, hyönteismyrkyt ja ilmastonmuutos. Ilman harrastajien isoa panostusta sitäkään ei olisi pyöritetty. Erilaisia hyönteisiä kerätään myös vähemmän näkyvästi esimerkiksi maahan kaivettavilla kuoppapyydyksillä. Suomessa on havaittu lähes 25 000 hyönteislajia, joista suurin osa pitää määrittää mikroskoopin kanssa
Pihla Markkola Asiantuntijatyön päällikkö, SEY Suomen eläinsuojelu Maria Heikkilä Akatemiatutkija, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto Selvitän työssäni lajien sukulaisuussuhteita ja tutkin niiden evoluutiohistoriaa. suomenluonto.fi 31 2. Puhtaasti harrastusnäkökul masta mielestäni hyönteisten tappamista on vaikea perustella. Niissä on ihan hirveästi tietoa, joka nykymenetelmin pystytään hyödyntämään. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että hyönteiset voivat tuntea kipua. Rysien avulla saamme tietoa uusista lajeista paljon nopeammin kuin jos valokuvaisimme ne tai yrittäisimme saada elävältä hyönteiseltä dnanäytteen. Jos on olemassa vaihtoehtoisia menetelmiä, niitä tulisi aina ensisijaisesti suosia. Käytän jopa 1800luvulla kerättyjä näytteitä. Kirkas valo houkuttaa hyönteisiä laskeutumaan telttapyydyksen vaalealle kankaalle. Liian usein unohdetaan, että hyönteinenkin on yksilö ja oma elämä on sille ainoa ja arvokas. Tutkijoiden tulisi perustella tappamisen oikeutus tutkimukselle, kohdelajille ja luonnolle, ja pyrkiä välttämään sitä kaikin keinoin. Tämä onnistuu parhaiten kuolleita hyönteisiä tutkimalla. 3. Tutkijat tarvitsevat myös tietoa esimerkiksi hyönteisten sisärakenteista, niihin kertyneistä ympäristömyrkyistä ja loisista. En mitenkään tykkää hyönteisten tappamisesta, mutta ymmärrän sen hyödyllisyyden ja kerään uusia näytteitä hyvin valikoiden. Toivoisin, että harrastajat haluaisivat näyttää esimerkkiä luonnon ja elämän kunnioittamisesta. Tällaiseen pyydykseen voi yhdistää astian, josta haihtuu tainnuttavaa ja tappavaa kemikaalia.. Tutkimukseni perustuu museoiden kokoelmassa olevien kuolleiden hyönteisten tutkimiseen. Silloin kukaan ei osannut arvatakaan, että joku myöhemmin haluaisi katsoa näitä asioita. Humaaneista hyönteisten lopetusmenetelmistä on yleisesti ottaen aika vähän tietoa
Sen sijaan tutkijoita kiinnostavat sotkuisemmat palat, joissa on inkluusioita: kasvinosia, sieniä ja epäonnisia eläimiä, jotka upposivat pihkaan, kun se vielä oli tuoretta ja tahmeaa. Metsän lomasta taivaalle kohoaa mahtava punapuu kuin elävä torni. Eoseeniajan pohjoisen Euroopan luonnosta tiedetään poikkeuksellisen paljon. Harvinaisimpia aarteita ovat selkärankaisten eläinten jäänteet. Aurinko siivilöityy läpi latvuston, jossa havisevat tammenlehdet ja havunneulaset. Usein hyönteiset näyttävät siltä kuin joku olisi vasta eilen valanut ne kultaiseen hartsiin. Ulkonäkö kuitenkin pettää: yleensä alkuperäisiä kudoksia ei ole enää jäljellä. On sääskiä ja kärpäsiä, luteita ja muurahaisia, kärsäkkäitä, pikkuperhosia ja monia muita. Meripihkan erikoisuus on sen kyky säilyttää pienet ja hauraat eliöt ällistyttävän yksityiskohtaisesti. Ilma tuoksuu pihkalta ja tuoksumyrtiltä. Metsä kuhisee elämää. Toisin kuin elokuvissa, tosielämän meripihkassa säilyneestä hyttysestä on siis turha etsiä dna:ta muinaiseläinten kloonaamiseen. Suomi sijaitsi eoseeniajalla sisämaassa, kun taas Itämeren nykyisen etelärannikon paikalla liplattivat muinaisen Tethysmeren aallot. Sen tarinaa kertoo maailman suurin meripihkaesiintymä Itämeren eteläosissa. Ehjältä hyönteiseltä näyttävä hahmo on ikään kuin kolmiulotteinen tahra meripihkakappaleen sisällä. 32 suomenluonto.fi AIKAMATKA MERIPIHKAMETSÄÄN Sosybius mizgirisi -hämähäkki 35 miljoonan vuoden takaa on nimetty meripihkalle omistautuneen liettualaisen Kazimieras Mizgirisin mukaan. Se syntyi eoseeniajalla kasvaneiden havupuiden pihkasta. 98 prosenttia meripihkassa säilyneistä eliöistä on hyönteisiä. Itämeren meripihkasta on löydetty kourallinen pieniä TEKSTI JA KUVITUKSET MAIJA KARALA KUVAT MIZGIRIS AMBER MUSEUM JA JOUKO RIKKINEN Itämeren meripihka kertoo Suomenkin muinaisesta luonnosta. Meripihkakoruihin kelpaavat kirkkaat kappaleet. Latvustosta kuuluu tuntemattomien lintujen kutsuhuutoja. A M B ER G A LL ER Y. Auringonlaikussa kaatuneen puun rungolla paistattelee lisko. 32 suomenluonto.fi A stu meripihkametsään. Pihkassa säilyy muistoja Itämeren meripihka on monelle tuttua Baltian matkamuistomyymälöistä. Metsää lienee ollut Suomessakin, mutta meillä meripihkaa ei syntynyt, sillä siihen tarvitaan myös meri. 98 prosenttia meripihkassa säilyneistä eliöistä on hyönteisiä. Seiso pienellä metsäaukealla, jossa aamukaste kimaltaa heinänkorsilla ja hämähäkinseiteissä. Silloin elettiin pitkää leutoa ja metsäistä ajanjaksoa, jota edelsi dinosaurusten ajan päättäneen massasukupuuton hävitys. Aikanaan sitä seuraisi jääkausien pureva kylmyys. Tällaista oli ehkä Suomen saloilla eoseeniajan lopulla, noin 40 miljoonaa vuotta sitten. LT. Hyönteiset loistavat kultaisina auringonsäteissä: on perhosia, sääskiä, kärpäsiä, hentoja tytönkorentoja ja raskaasti pöriseviä kovakuoriaisia
suomenluonto.fi 33 Meripihkametsän monet kasvot Itämeren meripihkassa säilyneet kasvinosat kertovat monimuotoisesta luonnosta. Taiteilijan näkemys perustuu kasvitieteilijä Eva-Maria Sadowskin tutkimuksiin. Kasvien nykyiset sukulaiset viihtyvät keskenään erilaisilla kasvupaikoilla, joten myös meripihkametsä luultavasti koostui useista elinympäristöistä. MURTOVETINEN RANNIKKO SUO Cupressospermum ei läheisiä eläviä sukulaisia Mänty (Pinus) Kastanjan sukulainen (Castanopsis) Sugipuu (Cryptomeria) Varjostinkuusi (Sciadopitys). Ne saattoivat sijaita aivan lähekkäin, tai niitä erottivat sadat kilometrit tai miljoonat vuodet
Sitä selvittää työkseen kasvitieteilijä Eva-Maria Sadowski Berliinin luonnontieteellisestä museosta. Moni niiden nykyserkku sinnittelee Itä-Aasian vuorilla tai Pohjois-Amerikan lämpimissä ja kosteissa osissa, jotka ovatkin olosuhteiltaan eniten meripihkametsän kaltaisia. Varjostinkuuset olivat laajalle levinneitä eoseenikaudella, mutta nykyään niitä on jäljellä yksi ainoa laji, joka esiintyy KaakkoisJapanin Honshun saaren vuoristometsissä. Meripihkan kasveja tutkittiin jonkin verran 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, mutta hohdokkaammat ja paljon runsaslukuisemmat hyönteiset ajoivat niiden ohi, eikä juuri kukaan sukupolviin juuri kiinnittänyt kasveihin huomiota. Etätapaamisessa Sadowski kertoo, että meripihkatutkimukseen päätyminen oli unelmien täyttymys: hän rakasti kasveja jo lapsena. Löysin havupuita ja tammia, jotka viittasivat pikemminkin lauhkean vyöhykkeen metsään.” Puulajien perusteella vuoden keskilämpötila meripihkametsässä oli noin 15 astetta, eli liki kymmenen astetta korkeampi kuin Itämeren eteläosissa nykyään. Miljoona vuotta merenpohjassa Jotkin havupuut tuottavat suuria määriä pihkaa, jos niiden kaarna vahingoittuu. Itämeren alueella meripihkaa kerätään merenpinnan tasosta, kun taas Italian Dolomiiteilla sitä löytyy korkealta vuoristosta. Sen täytyy olla oikeanlaista, ja sen täytyy käydä läpi miljoonavuotinen prosessi, kertoo Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Jouko Rikkinen. Myöhemmin meripihkaa sisältävät kerrostumat ovat paljastuneet, kun mannerten liike ja vuorten poimuttuminen on nostanut muinaista merenpohjaa kuiville. Meripihkaa löytyy kaakkoisen Itämeren alueelta, esimerkiksi Liettuasta ja etenkin Kaliningradista. Kaikesta pihkasta ei kuitenkaan tule meripihkaa. Vaikka hän aloitti opintonsa luonnonsuojelubiologian parissa, mielessään hän halusi aina paleontologiksi. Itämeren meripihka on muovannut kotiseutunsa historiaa siitä asti, kun ihmiset saapuivat alueelle ja alkoivat kerätä mystisiä kellanoransseja möykkyjä, joita meri aina talvimyrskyjen jälkeen toi rantaviivalle. Itämereltä sitä päätyi kauppareittejä myöten Espanjaan asti. Harvinaisten havupuiden maa Millaisessa metsässä meripihka syntyi. Sitä ei voi ajoittaa myöskään sedimenttikerrostumien avulla, koska se on aina siirtynyt alkuperäiseltä paikaltaan mereen. Nykyiselle tehotuotannolle ei enää riitä kimpaleiden keräily keväisin dyyneiltä. ”Pihka alkaa vähitellen hajota ja murentua, jos se on kosketuksissa ilman kanssa. Kaliningradin alueella on massiivinen avolouhos, josta meripihkaa nostetaan useita satoja tonneja vuodessa. J O U KO R IK K IN EN. Ajanlaskun alun aikoihin meripihkapalat olivat ehtineet Kiinaan saakka. Meripihkametsän puulajeja ei ole enää olemassa, mutta useimmat niistä ovat tunnistettavissa nykyisten sukujen edustajiksi. Varjostinkuusia on enää yksi laji. Niiden perusteella Itämeren meripihka on ajoitettu eoseenikauden lopulle, noin 35–45 miljoonan vuoden taakse. Meripihkaa ja sen sisällä säilyneitä eliöitä on tutkittu parisataa vuotta, mutta moni kysymys on silti vielä auki. Sopivan muotoiseen puun haarukkaan voi kertyä kymmenien kilojen möykky. Niin voi käydä vaikkapa, jos tulviva joki huuhtoo suoturvetta merelle. Reilut 5000 vuotta sitten meripihkalla käytiin jo laajalti kauppaa. Todennäköisesti jääkausien kylmyys ja kuivuus vei nämä puut Euroopasta. Itämeren meripihkan tuottajaksi arvellaan varjostinkuusta. Sadowski tutkii meripihkapaloissa säilyneitä neulasia, oksankappaleita, siitepölyhiukkasia, kukintoja ja muita kasvinosia. Kaikki palat eivät välttämättä ole samanikäisiä, vaan valtavien meripihkavarantojen kerääntyminen on voinut kestää tuhansia tai miljoonia vuosia. suomenluonto.fi 35 liskoja sekä nisäkkäiden karvoja ja lintujen höyheniä. ”Tavoitteeni on saada uusi, kasveihin perustuva kuva Itämeren meripihkametsästä”, hän kertoo. Sen muinaiset sukulaiset olivat täälläkin runsaita ja jättivät mahdollisesti jälkeensä Itämeren alueen meripihkan. Jäljelle jää epäsuora ajoitus meripihkasta löytyvien eliöiden avulla. Toisin kuin eräitä muita muinaisjäänteitä, meripihkaa ei voida ajoittaa suoraan mittaamalla näytteestä jonkin alkuaineen radioaktiivisen isotoopin määriä. On arvioitu, että meripihkaa piilee Itämeren altaan eteläosassa ainakin sata tuhatta tonnia. Sillä on kuitenkin mahdollisuus polymerisoitua, jos se joutuu hapettomiin olosuhteisiin, kuten veteen tai turpeeseen.” Seuraavaksi pihkan on päädyttävä merenpohjaan, jossa se hautautuu syvälle liejuiseen sedimenttiin. Kasvaapa sellainen myös Kaisaniemessä osana kasvien evoluutiopuuta. ”Ihan ensimmäisiä havaintojani oli, että meripihkametsä ei ollut trooppinen ympäristö. Jo jääkauden metsästäjä-keräilijät käyttivät meripihkaa koruina. Meripihkaksi muuttumisen prosessi jatkuu paineen alla noin miljoona vuotta. Ei ole esimerkiksi lainkaan helppoa selvittää, kuinka vanhaa meripihka tarkalleen on. Istumme aurinkoisena kevätaamuna penkillä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Mutta vieläkään se ei lopu. ”Meripihkaa voi syntyä pihkasta, joka sisältää tietynlaisia terpenoidiyhdisteitä”, Rikkinen kertoo. ”On usein epäselvää, millaisesta kasvista meripihka on oikein peräisin”, sanoo Rikkinen. Sadowski löysi näytteistä varjostinkuusta, suosypressiä, tuoksusetriä, hemJotkin havupuut tuottavat suuria määriä pihkaa, jos niiden kaarna vahingoittuu. Ne takertuivat pihkaan, kun niiden omistaja kiipeili puun rungolla
36 suomenluonto.fi lokkia, pihtaa, kultalehtikuusta ja muutamia niin harvinaisia puita, ettei niille ole annettu edes suomenkielistä nimeä. Latvustoon loi aukkoja kääpiömisteli. Aluskasvillisuudessa kasvoi tuoksumyrttiä, orjanlaakeria, saniaisia ja lihansyöjäkasveja. Maiseman jättiläisiä olivat nykyään Kaliforniassa kasvavien jättiläispunapuiden sukulaiset. DIGITILA AJILLE Tuoksusetri (Calocedrus) Matoniasaniainen Tuoksumyrtti (Comptonia) Kavioeläin (Palaeotherium) Hemlokki (Tsuga) Pihta (Abies) Kääpiömistelin tuottama kasvuhäiriö Cathaya Kastanjan sukulainen SEKAMETSÄÄ JA NIITTYJÄ Tammi (Quercus) Rypälekuusi (Cephalotaxus) Lihansyöjäkasvi (Roridulaceae) Nothotsuga Tammi. Metsäaukeista kertovat heinäja sarakasvit sekä aurinkoa rakastavat jäkälätyypit. Missä meripihkaa Itämerellä on ja miten sitä kerätään. Meripihkametsään kuului tulvametsiä, soita ja sekametsää, Sadowski kertoo. suomenluonto.fi. Seutu ei kuitenkaan ollut yhtenäistä umpimetsää. Se on loiskasvi, joka nykyäänkin esiintyy havupuissa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa
Joka tapauksessa meripihka on paras ikkuna myös Suomen muinaiseen luontoon. Varmasti tiedetään vain, että se ei ollut siellä, mistä meripihkaa nykyään löytyy. Meripihkan hyönteislajisto on sekoitus ryhmiä, jotka nykyään esiintyvät trooppisella ja subtrooppisella alueella ja toisia, joita tänä päivänä löydetään lauhkealta vyöhykkeeltä. suomenluonto.fi 37 ”Se oli vaihteleva ja monipuolinen ympäristö”, Sadowski sanoo. Siksi on ehdotettu, että pihka olisi kertynyt kahdesta eri lähteestä. Vieraat eläimet tuttujen puiden alla Mitä pienempi eläin, sitä suurempi riski sillä oli kuolla pihkan tahmeaan hautaan ja säilyä tulevaisuuden ihmisten iloksi. Lisää pihkaa olisi kulkeutunut viileämmiltä pohjoisilta ylängöiltä suurta Eridanos-jokea pitkin, joka kiemurteli suunnilleen nykyisen Itämeren altaan myötäisesti Lappiin asti. Euroopan kartta oli eoseenikaudella hyvin erinäköinen kuin nykyään. Eri eliöryhmät piirtävät meripihkametsästä aivan erilaisen kuvan, ja kokonaisia palasia puuttuu vielä. Suomen fossiiliaineisto on lähes olematon, joten kuva Suomen muinaisuudesta on yleensä maalattava naapurimaidemme perusteella. Meripihka kertoo Suomestakin Ei ole selvää, missä meripihkametsä kasvoi. Parikymmentä miljoonaa vuotta aikaisemmin tapahtunut dinosaurusten ajan päättänyt joukkosukupuutto pyyhkäisi maailman tyhjäksi. Huomattava osa Itämeren meripihkasta voi siis olla peräisin Suomesta. LT Kultalehtikuusi (Pseudolarix) Pihta (Abies) Mänty (Pinus). Meripihkametsässä ei jolkotellut kettuja eikä loikkinut kauriita. Meripihkametsän hyönteisiä on niin paljon, että niitä sisältäviä meripihkakappaleita myydään vain kymppien hintaan. Käsitys voi siis tulevaisuudessa muuttua. Etelään aukesi Tethysmeri, josta Euroopan ylängöt ja vuoristot pilkistivät saaristona. Itämerta ei ollut, vaan Fennoskandia ja Baltia muodostivat saaren, jonka etelärannikko sijaitsi nykyisen Kaliningradin tienoilla. Yksi olisi ollut lämmin rannikkoseutu lähellä meripihkan nykyistä löytöpaikkaa. Uusia todella suuria eläimiä ei ollut juuri ehtinyt kehittyä. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole. Sen sijaan nisäkkäät ovat kuluneina vuosimiljoonina muuttuneet valtavasti. A M B ER G A LL ER Y. Eva-Maria Sadowskin kasvitutkimukset sen sijaan eivät tue käsitystä siitä, että meripihkapalat olisivat peräisin kovin kaukaa. Mitään jättiläisiä ne eivät kuitenkaan olleet. Kasvien evoluutio on siinä määrin hidasta, että 40 miljoonan vuoden takaiset puut ja pensaat ovat usein tunnistettavissa nykyisten sukujen edustajiksi. ”Eoseenin lopulla Euroopassa eli runsas joukko isoja selkärankaisia, joita olisi voinut hyvin elää myös meripihkametsän alueella”, kertoo evolutiivisen paleontologian apulaisprofessori Juha Saarinen Helsingin yliopistosta. ”Se on palapeli, jota kokoamme pala palalta”, Sadowski sanoo. Euroopan suurimpiin eläimiin tuohon aikaan kuului kavioeläin Palaeotherium magnum, joka painoi noin 400 kiloa, pienen hevosen verran. Millaisia nisäkkäitä puiden varjossa vaelsi, sitä voimme arvailla katsomalla muualta Euroopasta löytyneitä saman aikakauden eläinfossiileja. Tällainen joki oli todella olemassa ainakin joitain vuosimiljoonia myöhemmin. Hän arvelee, että vesi kuljetti pihkaa vain lyhyen matkaa, ja sen luonut metsä kasvoi nykyisen Suomenlahden tienoilla. Vesi kuljetti ja keräsi pihkakimpaleita matalaan merenlahteen, jossa ne hautautuivat sedimenttiin ja lopulta puristuivat meripihkaksi. Sillä oli hevosmainen pää, mutta muuten se tuo mieleen Tammen kukka on varsin tavallinen meripihkan säilömä näyte eoseenin elinympäristöstä. Itämeren meripihka on paras ikkuna myös Suomen muinaiseen luontoon. Paleontologit ovat keränneet niitä esimerkiksi Englannista ja Ranskasta. Isokokoiset hyönteiset ovat jo tarpeeksi isoja räpiköimään itsensä irti pihkan syleilystä, eikä mitään pientä liskoa kookkaampaa ole säilynyt
Vuosimiljoonien saatossa eläimet ovat vaihtuneet, mutta sieni on pysynyt samanlaisena. 38 suomenluonto.fi lähinnä lyhytjalkaisen kyttyrättömän kamelin. Tutkimusta varten meripihkapala hiotaan ja kiillotetaan siten, että tutkittava näyte on vain mikrometrien päässä sen pinnasta. Käytännössä meripihkaa säilytetään yleensä tavallisissa varastokaapeissa. Meripihkametsä seisoo modernin luonnon synnyn kynnyksellä: taivasta vasten havisi jo tuttujen puiden lehvästö, mutta latvuston alla vipelsivät vieraat eläimet. Niiden virkaa toimittivat jokseenkin ahmamaiset kreodontit, jotka olivat vain etäistä sukua nykypetoeläimille. Eläimen kyydissä ne salamatkustavat uusille kasvupaikoille. Eräät niistä muistuttivat epämääräisesti alpakkaa, toiset kaurista. Omaa sukupuutamme edustivat puissa kiipeilleet puoliapinat. Meripihka ei kuitenkaan paljasta salaisuuksiaan helposti. Franke haluaa täydentää palapeliä uudella palalla: millaisia kukkivia kasveja meripihkametsässä kasvoi. Jos näytteet halutaan säilöä pitkäaikaisesti, ne pitäisi valaa epoksiin ja säilyttää ilmastosäädellyissä tiloissa. Pihkasieniä tunnetaan meripihkasta runsaasti, mutta elävinä ne ovat vaikeita löytää ja huonosti tunnettuja, Rikkinen kertoo. Ihmisiä, tai edes varsinaisia apinoita, ei meripihkametsien Euroopassa vielä ollut. Se oli viitisentoista miljoonaa vuotta ennen meripihkametsän aikaa. Ne on kuitenkin irrotettava meripihkasta tutkimusta varten, eikä mikroskooppisten hiukkasten löytäminen kimpaleista ole helppoa. Meripihkametsä on keskeneräinen palapeli, jossa riittää selvitettävää. ”Pihkassa eläviä sieniä on useassa eri sienisuvussa, lahkossa ja luokassa. Maapallo kävi niin kuumana, että palmut havisivat pohjoisnavalla ja alligaattorit loikoivat niiden alla. Ei kuulunut liikenteen melua tai kivityökalujen kilkutusta, eikä yksikään puu ollut koskaan kokenut moottorisahaa. ”Mallia voi sitten leikellä ilman, että itse näytettä tarvitsee vahingoittaa”, Franke selittää. Kasveja voi tunnistaa pihkaan takertuneista siitepölyhiukkasista. Meripihkametsä kertoo tarinaa katastrofeista toipuvasta luonnosta. Metsissä vaelsi myös pieniä sorkkaeläimiä, jotka ruokailivat hedelmillä ja lehdillä. ”Kyllä tähän saa ihmiselämän uppoamaan helposti”, kertoo myös Jouko Rikkinen. ”Happi ja ihmisten sormista tarttuvat yhdisteet tuhoavat sen vähitellen”, kertoo Jouko Rikkinen. Jotkin nokinuppiset kasvattavat rihmastonsa pehmeään puun pihkaan, mutta ei tiedetä, mistä ne oikeastaan saavat ravintonsa. Sitten se kerroskuvataan, joskus koneellisesti, mutta usein käsityönä. Tuhansien yksittäisten kuvien datasta kootaan digitaalinen 3D-malli. ”Yllätyksenä saatiin selville, että ne ovatkin ihan eri puolilta sienten sukupuuta. Myöskään näiden sienten leviämistapaa ei tunneta varmuudella, mutta todennäköisesti niitä levittävät eläimet. J O U KO R IK K IN EN. Sen aiheutti 66 miljoonaa vuotta sitten mereen iskeytynyt kymmenkilometrinen asteroidi. Pihkasienet ovat paitsi ikiaikaisia, myös sopeutuvia moderniin maailmaan: pihkaneulan voi löytää metsäkoneen vaurioittaman kuusen kyljestä. Yhden mallin puurtamiseen voi vierähtää viikkoja tai vuosikin. Meripihkametsä kertoo tarinaa katastrofeista toipumassa olevasta luonnosta. Helena Telkänrannan, Ville Sinkkosen ja Karalan Hevosen mieli -kirja on juuri voittanut kansainvälisiä kirjapalkintoja. Kuuman ajan jälkeen Meripihkametsä ei ole pelkkä akateemisen uteliaisuuden kohde. Ne ovat kaikki niin samannäköisiä ja elintavoiltaan samanlaisia, että niitä pidettiin ennen sukulaisina”, kuvailee kasvitieteen professori Jouko Rikkinen. Nokinuppinen ei muutu Meripihkametsässä eli eläinten ja kasvien lisäksi myös sieniä. 40 miljoonaa vuotta vanha meripihkapala ei nimittäin suinkaan säily toista mokomaa tutkijan työpöydällä. Resursseja siihen on vain harvoin. Niitä saalistamassa ei ollut susia tai kissapetoja. Lisäksi ne eivät ole ulkoisesti muuttuneet yhtään 40 miljoonassa vuodessa!” Rikkisen oma matka meripihkan pariin alkoi juuri pihkassa elävistä nokinuppisista. Ne muistuttivat nykyisen Madagaskarin saaren makeja. ”Esimerkiksi kukkien ja hedelmien tunnistamiseen tarvitaan niiden sisärakenteita”, kertoo Josephine Franke, joka työskentelee väitöskirjatutkijana Eva-Maria Sadowskin ohjauksessa Berliinissä. Ne ovat parimillisiä sieniä, joiden langanohuen jalan päässä on mustaa nuppia muistuttava itiömassa. Yksi elämän historian kuumimmista jaksoista oli paleoseenin–eoseenin lämpöhuippu. Jos eoseeniajalla olisi ollut ihmisiä, laajat alueet maapallosta olisivat luultavasti olleet meille kelvottomia: joko liian kuumia, kuivia tai myrskyisiä, tai korkealla liplattaneen merenpinnan alla. Vastaavasti päiväntasaajan seutu kitui armottomassa kuumuudessa. Kaiken lisäksi tutkijat juoksevat aikaa vastaan. ”Iso osa tulee tuhoutumaan seuraa van sadan vuoden aikana”, Rikkinen toteaa synkkänä. Erityisesti yksi sieniryhmä on hyvin edustettuna. Eoseeniajan luontoa tutkitaan myös mallitapauksena ihmisen aiheuttamille ympäristönmuutoksille, kuten rajulle ilmaston lämpenemiselle. Kun tikka tai muu puuta pitkin kiipeävä eläin pyyhkäisee nokinuppiskasvustoa, mustia itiöitä tarttuu siihen. Se kantoi yhä jälkiä äärimmäisestä kuumuudesta ja vielä sitäkin ennen tapahtuneesta, dinosaurusten ajan päättäneestä joukkosukupuutosta. Nokinuppiset eivät ole Jouko Rikkisen mukaan muuttuneet niistä päivistä, kun meripihka säilöi näitä sieniä. Suomesta tunnetaan vain yksi laji, nimeltään pihkaneula. Maija Karala on biologi, tietokirjailija ja kuvittaja
Esimerkiksi suuren Eridanosjoen suisto on säilynyt myöhemmältä mioseeniajalta, mutta ei ole varmuutta, millainen joki oli meripihka metsien aikaan. Suurin osa Eurooppaa oli saaristoista Tethysmerta. A M B ER G A LL ER Y. LT. Saarten ja rantaviivan muotoja tai jokien uomia ei tunneta tarkasti. Suomi oli osa suurta, metsien peittämää saarta. Atlantin valtameri Tethysmeri T u rg ai n sa lm i AFRIKKA BRITANNIA GRÖNLANTI POHJOISAMERIKKA TURKKI IBERIA SK AN DI T Uralvuoret Er id an os Rivne Bitterfeld Gdansk Kaliningrad K A R T TA M A IJ A K A R A LA Tässä inkluusiossa näkyy muun muassa muinaisia kärpäsiä. Tämä kartta on taiteilijan näkemys. suomenluonto.fi 39 Meripihkametsien Eurooppa Eoseeniajalla merenpinta oli paljon nykyistä korkeammalla, koska lämpimällä kasvihuone planeetalla vettä ei juuri ollut sitoutuneena jäätiköihin. Atlantin valtameri oli nykyistä kapeampi, mutta Afrikkaa erotti Euroopasta vielä laaja ulappa
. Koivunkäärökärsäkkään käärö rakentuu monesta lehdestä ja on ulkorakenteeltaan löyhä. Nimestään huolimatta koivunkäärökärsäkäskin käärii yleisesti haavan lehtiä. 40 suomenluonto.fi 40 suomenluonto.fi 40 suomenluonto.fi 40 40 40 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi . Koivun ja haavan lehtien lisäksi sille kelpaavat muun muassa ruusujen ja pajujen lehdet.. Tuomenkehrääjäkoin toukat ja kotelot elävät seitin alla ja voivat syödä tuomen lehdettömäksi
Keinot ovat kehittyneet evoluution myötä ja varmistavat menestymisen, kunhan elinympäristö ja sen olosuhteet eivät liiaksi muutu. suomenluonto.fi 41 Hyönteisillä on lukemattomia erikoisia tapoja hämätä tai piiloutua saalistajiltaan ja loisiltaan. TEKSTI JA KUVAT SAMI KARJALAINEN suomenluonto.fi 41 Hyönteisillä on lukemattomia erikoisia tapoja hämätä tai piiloutua saalistajiltaan
Munat voivat muistuttaa vesipisaroita, siemeniä tai muita kasvinosia. Äkämäsääsken (Harmandiola tremulae) toukka elää haavan lehden äkämän suojissa. Muissakin lajiryhmissä on toukkia, jotka elävät mukana kulkevien suojusten sisällä. Lepänkäärökärsäkäs elää saman käärön sisällä muna-, toukkaja kotelovaiheensa ja nakertaa siihen ulostuloreiän vasta aikuisena. Myös kotelovaiheensa se elää suojuksen sisällä. Jalat yltävät suojuksesta ulos, mutta vaaran uhatessa toukka vetäytyy ulostesuojuksen sisään. Kielon myrkyt eivät kerry aikuisiin kielokukkoihin eivätkä kielokukon toukkiin, vaan poistuvat ulosteen mukana. Eläimet välttävät kielojen syömistä niiden kardenolidien vuoksi, mutta kielokukko on erikoistunut nakertamaan kielon lehtiä. Toukka kasvaa käärön suojassa syöden kääröä sisältäpäin. Monet perhostoukat muistuttavat oksia tai muita kasvinosia, ja tyypillistä on, että myös aikuiset hyönteiset sulautuvat täydellisesti elinympäristöönsä. Kovakuoriaisiin kuuluvat käärökärsäkkäät Rhynchitidae ja lepänkäärökärsäkäs (Apoderus coryli) käärivät puunlehtiä ja munivat lajityypillisesti käärimiensä kääröjen sisälle. Hyönteisiä elää myös havunneulasten sisällä, kasvien juurissa, puun kuoren alla ja itse puussa, oikeastaan kaikissa kasvinosissa. Myrkyllinen kakka-asu piilottaa toukan ja suojaa sitä. Tunnettua on, että lajit kilpailevat elintilasta. Koivunja haavankäärökärsäkäs sen sijaan elävät kääröissä vain munatai toukkavaiheensa, mutta pudottautuvat maahan koteloitumaan. Pieni ritariperhosen toukka on mustan ja valkoisen kirjavana kuin linnun uloste. Perhosiin kuuluvien pussikkaiden suojukset eli M . Kasvaessaan toukka laajentaa suojustaan omalla ulosteellaan. Pärjätäkseen ei tarvitse olla voimakkain vaan tiettyihin olosuhteisiin erikoistunut, sopeutunut. Täysikasvuinen toukka tiputtautuu maahan koteloitumaan. Harsokorennon toukat kantavat roskakasaa, ja vetävät vaaran uhatessa päänsäkin piiloon roskien alle. Toukka säilöö ulosteet päällensä. 42 suomenluonto.fi Monesti ajatellaan, että luonnossa vain voimakkaimmat selviävät. Miinaajia on perhosissa, kärpäsissä, pistiäisissä ja kovakuoriaisissa. Myös kielokukon (Lilioceris merdigera) toukka suojautuu ulosteisiin. . En ole täällä Hyönteisten tavat piiloutua saalistajilta ja loisilta ovat moninaiset. Erään ludelajin naaras kykenee jopa valitsemaan muniensa värin ympäristön mukaan. Hyönteisnaaras voi piilottaa munansa kasvin sisälle, maahan tai kiven alle. Hyönteisnaaras asettelee munat niin, että jälkeläiset pärjäävät elämässään mahdollisimman hyvin. Useimmat vesiperhostoukat elävät rakentamiensa suojusten sisällä ja näyttävät liikkuvilta roskakasoilta. Kovakuoriaisiin kuuluvan piilopään naaras vuoraa munat ulosteellaan, ja munasta kuoriutuva toukka elää äitinsä ulosteen alla. Kaikilla on saalistajia ja loisia riesanaan, mutta myös omia, usein yksilöllisiä selviytymiskeinojaan. Kilpikuoriaisen toukka kantaa ulosteitaan selässään vihollisia torjuakseen. M. Kovakuoriaisiin kuuluvan piilopään naaras vuoraa munansa ulosteellaan, ja munasta kuoriutuva toukka elää äitinsä ulosteen alla. Hyönteiset voivat elää myös yhteenpainettujen lehtien välissä tai jopa lehden solukossa niin kutsuttuna miinaajana. Moni laji asettaa munansa puun lehden alapinnalle. Kasvaessaan toukka laajentaa suojustaan oman peränsä tuotoksilla. Sopivilla munintapaikoilla on suotuisa pienilmasto, ravintoa munista kuoriutuville toukille ja mahdollisimman vähän vihollisia. Koivunkäärökärsäkäs ?. Lehtikääröjen suojissa kasvaa kuoriaisten lisäksi muitakin hyönteisiä, perhosista muun muassa haapahiilikoi (Anacampsis populella). Vesi perhostoukat rakentavat putkimaisen suojuksen, jonka materiaalina voivat lajista riippuen olla vaikkapa kasvien palat, hiekanjyvät tai simpukankuoret. Saalistajilta voi piiloutua myös ulosteen avulla tai ulostetta muistuttaen. Munat voivat olla läpinäkyviä, jolloin ne niin ikään hukkuvat ympäristöönsä. ??. Myös kirvat ja pistiäistoukat käärivät lehtiä. Hyönteisten munien väritys on useimmiten ympäristöön sulautuva, jotta saalistajat ja parasitoidit eivät havaitsisi niitä. Luomaputkisirvikkään toukka on kasannut suojuksensa simpukankuorista ja pyörökalmiosirvikkään toukka hiekanjyvistä
Pikkupirkkojen ja vahapistiäisten toukilla on päällään vahamainen suojakerros. Monissa tapauksissa syyllinen äkämän kasvuun on hyönteinen, jolle äkämä on suojus ja ravinnon lähde. Saatoit kyllä löytää kuvasta ensiksi Lygussuvun luteen.. Toukkapussin rakenteesta voi usein tunnistaa, mikä laji on kyseessä. Hyönteisten kotelot ovat tyypillisesti liikkumattomia, joten ne eivät pääse saalistajia tai parasitoideja karkuun. Malikaapuyökkösen toukka pujolla. Kaksipistepirkko ei ole myrkyllinen, mutta se välttää saaliiksi joutumista muistuttamalla samanväristä . Äkämät ovat kasvien kasvuhäiriöitä. suomenluonto.fi 43 toukkapussit ovat samankaltaisia kuin vesiperhosten suojukset, mutta pussikkaiden toukat elävät kuivalla maalla, tyypillisesti puiden lehtiin kiinnittyneinä. Kielokukko on kirkasvärinen sekä munana että aikuisena, mutta piiloutuu toukkana kakka-asuun ja koteloituu maahan kotelokopan suojaan. Seittimäiset suojarakenteet ovat myös tavallisia, esimerkistä käyvät tuomet aavemaisiksi muuttavien tuomenkehrääjäkoiden (Yponomeuta evonymella) toukat. Äkämien sisällä kehittyy muun muassa äkämäsääskiä ja äkämäpistiäisiä. Varo minua Hyönteisen kirkas väritys on usein varoitussignaali myrkyllisyydestä tai pahanmakuisuudesta. Myös perhostoukkien karvoitus on suojaava rakenne. Toukka voi kaivautua maahan koteloitumaan tai rakentaa kotelokehdon tai kotelokopan, jonka sisällä kotelo on paremmin suojassa. Niitä löytyy usein myös talojen seiniltä. Sylkikaskaan toukkien suojus on sylkimäinen ja perhosiin kuuluvan valkovillakkaan (Leucoma salicis) munat ovat vaahtomaisen suojan alla
Turvaa toisilta Yhteiskunta-ampiaiset huolehtivat puolustuksesta yhdessä lajitovereidensa kanssa. Gelis -suvun ahmaspistiäiset muistuttavat muurahaisia ulkonäöltään, ja Gelis agilis osaa matkia muurahaisia myös kemiallisesti. Kukkakärpäsiin kuuluva ampiaisvieras taas elää ampiaispesässä. Muurahaissinisiiven naaras munii ajuruohoon, jota sen toukat syövät ja alkavat erittää muurahaisia houkuttelevaa eritettä. Kuvassa sulkamittari. Kuvasin harsokorennon yöllä parvekkeella, kun se lensi valon ympärillä. Häirittäessä toukka vetää päänsä roskakasan alle. Sudenkorennot ja päivänkorennot eivät ole yhdyskuntahyönteisiä, mutta lisääntyessään ne voivat saada suojaa toisiltaan. Niiden tarkoitus ei ole kehittyä aikuisiksi vaan suojella sisaruksiaan hyökkäämällä niiden parasitoidien kimppuun. Uhanalaisen muurahaissinisiiven suhde muurahaisiin on eriskummallinen. 44 suomenluonto.fi seitsenpistepirkkoa, joka on tappavan myrkyllinen ainakin sinitiaiselle. . . Perhosista noitanirkon pieni toukka muistuttaa muurahaista. Muurahainen luulee toukkaa muurahaiseksi ja kuljettaa sen pesäänsä, jossa toukka syö muurahaisen jälkikasvua ja kasvaa . Aikuinen kiiltomatonaaras houkuttelee valollaan koiraita, mutta kiiltomatotoukkien valo on varoitussignaali saalistajille. Suorasiipisillä puolustuksellista nestettä vapautuu suusta. Sulkakoipikorennot munivat veteen lukuisten parien ryhmissä, jolloin saalistajan hyökätessä useimmat ehtivät karkuun. Toisaalta moni hyönteinen on oikeastikin myrkyllinen. Myös muurahaisyhdyskunnat luottavat yhteistyöhön. . Perhosissa, kovakuoriaisissa ja kukkakärpäsissä on myös monia ulkonäöltään ampiaisia muistuttavia lajeja. Muurahaisten matkiminen ei rajoitu pelkästään ulkonäköön, myös kävelytyyli tai muu käytös voi olla muurahaismaista. Yökkösperhosten munissa ja toukissa kehittyvä Copidosoma floridanum -loispistiäinen osaa kloonata itsensä. Hyönteisten munissa voi olla myrkyllisiä sukasia, suomuja ja eritteitä, tai munat voivat itsessään olla myrkyllisiä. Isosiilikäs ja useat muut yöperhoset lähettävät korkeataajuisia signaaleja varoittaakseen lepakkoja pahanmakuisuudestaan. Ahdepirkko ja paistepirkko kykenevät elämään muurahaisyhteisöissä, joissa ne saavat suojaa muurahaisilta. Ainakin rupikonna osaa yhdistää toukan valon pahanmakuisuuteen. Häirittäessä ritariperhosen toukan päästä nousee kaksihaarainen uloke, osmeterium, josta erittyy muun muassa isovoihappoa. Yhdestä sen munasta kehittyy parituhatta toukkaa, joista useimmat toimivat sotilaina. Monet hyönteiset ja hämähäkit pyrkivät näyttämään muurahaisilta. Muurahaisilla on vahvat leuat ja myrkkyä, ja ne ovat aggressiivisia, joten niiden maineella ratsastaminen suojaa vihollisilta. Neitoperhonen ja sinisilmäkiitäjä pelottelevat uhkaajansa pois valesilmiensä avulla. Muurahaiseksi kannattaa naamioitua kahdesta puolustuksellisesta syystä: jotta vaikuttaisi syötäväksi kelpaamattomalta ja jotta vaikuttaisi hurjemmalta kuin onkaan. Kilpikuoriaisen toukka kantaa ulosteita suojanaan.. Leppäkerttukotelo osaa yhtäkkisesti heilauttaa itseään saranamaisesti. Päivänkorennot parveilevat suurin joukoin, jolloin suurin osa yksilöistä selviää saalistajien tultua kylläiseksi. Luteen haju taas tulee sen keskiruumiista. Se kykenee vapauttamaan ilmaan samanlaista hämähäkkejä karkottavaa kemikaalia kuin muurahaiset. Osa harsokorentolajien toukista naamioituu roskilla, joita ne heittävät leuoillaan selkäänsä. Leppäkertun jalkojen nivelistä vapautuu puolustusrefleksinä pahanmakuista nestettä. Nokkosperhostoukkien ryhmä puolestaan pelottelee sätkyttelemällä. Monet perhostoukat muistuttavat oksia. Kovakuoriaisiin kuuluva toukohärkä erittää kantaridiinia, joka on ihmisellekin haitallinen. Isohangokkaan toukka voi puolustautua suihkauttamalla muurahaishappoa. Kyseisellä lajilla, pihaharsokorennolla, on taipumus hakeutua sisätiloihin, josta niitä löytyy kattoon tai seiniin painautuneina. Kemiallinen puolustus on muutoinkin laajamittaista hyönteisillä. Muurahaisten joukkoon soluttautuminen ei siis välttämättä edellytä muurahaismaista ulkomuotoa
Saalistukselle alttiin vesihyönteisen, kuten hyttysen, kannattaa kasvaa tilapäisessä vedessä, josta kalat puuttuvat ja jossa on vähemmän petohyönteisiä. Kaikilla on kuitenkin kantoja kurissa pitäviä vihollisia. Pää ja etuselkä muodostavat ympyrän muotoisen esteen, panssarin, joka peittää aukon. Maahan kaivautuminen on yksi keino välttää saalistajia. Ne eivät ole insinöörien horjuvia prototyyppejä, vaan evoluution kehittämiä, toimivaksi osoittautuneita ratkaisuja, joiden avulla hyönteiset ovat menestyneet satojen miljoonien vuosien ajan. Vaikka vihollisilta ei voikaan lopulta täysin suojautua, hyönteisten selviytymistavat ovat koestettuja. Hietakiitäjäisen toukat tuntuvat voittamattomilta. Monissa tapauksissa niitä ovat erityisesti parasitoidit eli loiset, jotka kasvavat isäntäänsä syöden ja lopulta tappaen sen. Muurahaissinisiipi on riippuvainen tietyistä muurahaislajeista, erityisesti kiekkosarviviholaisesta. aikuiseksi. Tämä vainopistiäinen munii aikuiseen leppäkerttuun ja tartuttaa siihen viruksen, joka tekee leppäkertusta parasitoidiaan tahdottomasti suojelevan zombien. Sylkimäinen vaahto syntyy sen puhaltaessa ilmaa peräsuolestaan. Kovakuoriaisiin kuuluvat hietakiitäjäisten toukat elävät hiekkaan kaivamassaan pystysuorassa onkalossa. Sylkikaskaan nymfi eli toukka elää ”syljen” alla. Toukka pyrkii siihen, ettei vihollinen pääse sujahtamaan sen ohi ja iskemään sen takaruumiiseen. Vihollisia ei voi täysin välttää Ensisijainen selviytymiskeino on suotuisan elinympäristön valinta. Parasitoidi koteloituu lopulta leppäkertun jalkojen väliin, ja leppäkerttu jää liikuntakyvyttömänä vartioimaan sen kotelokoppaa. suomenluonto.fi 45 . Haavan lehden sisällä miinaajana elävän haapakettokoin syöntijälki. Pienikin häiriö saa toukan katoamaan näkymättömiin maan sisään. Leppäkertun ajoittainen sätkyttely suojelee vainopistiäisen koteloa. Erikoisimpiin tunnettuihin parasitoideihin kuuluu Dinocampus coccinellae -vainopistiäinen. Toukan takaruumiin selkäpuolella koukut, jotka toimivat vastuksena, jos joku yrittää vetää sitä ylös onkalosta. Sami Karjalainen on tietokirjailija ja valokuvaaja. Lysmypistiäiset ja muut parasitoidit lienevät myös hietakiitäjäistoukkien pahimpia vihollisia. . Tumma viiva keskellä on kakkavana. Hänen uusi kirjansa Muodonvaihdoksia ihmettelemässä on yleisteos hyönteisten metamorfoosista ja selviytymiskeinoista.
Se kestitsee pistiäisiä ja perhosia. Tampereella asiantuntijat auttavat molempia yhtä aikaa. Uhanalaisia kasveja kaupunkiin. 46 suomenluonto.fi A N N A T U O M IN EN Neidonkieli kukkii näyttävästi ja pitkään. Luonto on ahtaalla kaupungeissa sekä karuilla ja paahteisilla kasvupaikoilla. Tampereella asiantuntijat auttavat molempia yhtä aikaa. 46 suomenluonto.fi TEKSTI ANNA TUOMINEN TEKSTI ANNA TUOMINEN Luonto on ahtaalla kaupungeissa sekä karuilla ja paahteisilla kasvupaikoilla
suomenluonto.fi 47
Harjujonon paahteisilla etelärinteillä kasvit sinnittelivät ankarissa oloissa. Tällaisissa oloissa tarvitaan sopeumia: syviä juuria vedenottoon, karvaista tai vahamaista pintaa ääreviä säitä vastaan sekä kykyä lähteä uuteen kasvuun metsäpalon tai hiekkamaan romahtamisen jälkeen. Järvimaiseman kruunasi korkea harju, joka luikertelee nykyisen Pispalan ja Pyynikin kautta Kalevankankaalle ja siitä eteenpäin aina Kangasalle asti. Tänä päivänä Tampere on yli 200 000 ihmisen koti. Asutus taloineen, teineen ja puistoineen on muuttanut maiseman ja lajiston peruuttamattomasti. Rinteet saattavat kasvaa umpeen tai ne revitään auki soranottoa varten. Suojelun lisäksi pitää kasvattaa merkityksellistä luontoa, joka kytketään ihmisten toimintoihin – myötäsyntyisellä tavalla. Hento hietaneilikka häviää kilpailussa muille kasveille, joten se tarvitsee avoimen kasvupaikan. Kaupunkiluontoa ei voi vaalia irrallaan ihmisistä.” – Jere Nieminen . Silti kaupungin ytimessä, asfaltin ja kiveyksen keskellä, tämä kaunotar kukkii monen muun harvinaisuuden rinnalla. Hiekkaiseen rinteeseen oli vaikea juurtua, eikä maaperä juuri pidättänyt vettä. Hietaneilikalta moinen temppu ei onnistunut. . Nyt hietaneilikka on uhanalainen ja vaarassa kadota koko Suomesta. ”Kaupunkiluonto muuttuu jatkuvasti, jolloin sen vaalimisenkin täytyy olla dynaamista. Hietaneilikan taimet kukoistavat Villin vyöhykkeen kasvihuoneessa ennen istutusta luontoon. K U V A T A N N A T U O M IN EN. Auringon porottaessa hiekka kuumeni nopeasti, mutta yön tullen lämpö karkasi taivaan tuuliin. Nämä ehdot täyttää muun muassa herkän kaunis ja tuoksuva hietaneilikka. Kaupungissa eläminen vaatii monilta lajeilta sopeumiensa soveltamista täysin uudella tavalla. Tampereen kaupungin rakentaminen ei ole lajin ainut pulma, vaan kasvin ohella myös sille sopivat kasvupaikat, avoimet harjurinteet, ovat käyneet harvinaisiksi. 48 suomenluonto.fi E nsimmäiset pysyvät asukkaat asettuivat Tampereen seudulle 600-luvulla
Seassa kasvaa heinää, sillä kasvualustaan oli jäänyt ylimääräisiä siemeniä. Multa suosii niitä kasveja, jotka pystyvät tehokkaimmin hyödyntämään kasvualustan runsaat ravinteet ja Jopa ihmisen seuralaisiksi mielletyillä kasveilla menee huonosti. . ”Kaupungit ovat täynnä metsien reunoja ja rakennusten seinustoja ja muita pieniä kaistaleita. suomenluonto.fi 49 Mahdollisuuksia on joka puolella Villi vyöhyke ry:n asiantuntijat tarkkailevat lajin kasvupaikkaa. . Kampusalueelta löytyy myös kaksi hiekkaista niittyaluetta, joihin Villi vyöhyke on kylvänyt monenlaisia paahteisten ketojen, ratapihojen ja harjujen lajeja. Tampereen yliopiston viherkatolla kasvaa paahdelajeja kuten keltamaksaruohoa. ”Se nyt tekee tuollaisia mättäitä. Niemisen mukaan kaupunki olisi täynnä paikkoja, joihin alkuperäistä paahdeja harjulajistoa voitaisiin palauttaa. Jere Nieminen on Villi vyöhyke ry:n perustaja. Hupenevia joutomaita ja radanvarsia kansoittavat nyt vantterat vieraat, kuten komealupiini. Jopa ihmisen seuralaisiksi mielletyillä kasveilla menee huonosti, sillä rakentamisen tiivistyminen ja tehostuminen vie niiltä kasvupaikat. Kitkimme sitä jo kesällä, koska se voi tukahduttaa, kun muut eivät ole kovin hyviä kilpailijoita”, yhdistyksen puheenjohtaja Jere Nieminen sanoo. Monet niistä ovat harvinaisia, ja osa lähes hävinnyt Tampereen seudulta. Liikenteenjakajat, nurmikkoalueet, etelään viettävät rinteet, bussipysäkkien katot, autoteiden luiskat, hän ja Karl Hermansson luettelevat vuoron perään. Heidän tekemällään viherkatolla Tampereen yliopiston keskustakampuksella maksaruohot ja muut paahdelajit kypsyttelevät siemeniään. J ER E N IE M IN EN. Ne ovat ihan turhia nurmikoita”, Nieminen jatkaa. Heinikko on tunnelmallisen kaunis, mutta hentoa hietaneilikkaa sen seasta ei erota. Kun uusia teitä luiskataan, sen pintamaan kanssa voisi pelata ja käyttää enemmän hiekkaa ja muita karumpia kasvualustoja. ”Monet asiat pilataan mullalla. Savimaata tietenkin käytetään osittain siksi, että se jämähtää eikä tule valumia, mutta multaa voisi kyllä käyttää vähemmän”, Hermansson sanoo
Haaveissa on palauttaa laji mahdollisimman lähelle paikkaa, josta se siirrettiin. Sää on ollut monta päivää kuiva, ja lämpimän loppukesän kypsyttämät siemenet alkavat pian varista. . Louhoksen paahteisella rinteellä apila on lähtenyt hyvään kasvuun, ja nyt sen siemeniä voidaan kerätä. Tänään yhdistyksen neljällä jäsenellä on tiedossa siementen keruuta syksyn kylvöjä varten. ”Siitä tulee tarina”, sanoo Nieminen. Jotkut kasviasiantuntijat ovat sitä mieltä, että se on luonnon väärentämistä. Nelikko vetää huomioliivit niskaansa ja ryhtyy töihin. . Sinne yhdistys kylvi aiemmin kelta-apilan siemeniä, jotka oli pelastettu uuden areenan työmaan alta. S H U T T ER S TO C K K U V A T A N N A T U O M IN EN. Huoli geeniperimästä Siementen siirtelystä on tullut myös sanomista. Osa jätetään poimimatta, jotta kasvit pääsevät uudistumaan myös uudella kasvupaikallaan. Päivän ensimmäinen kohde on kiviainesalue keskustan koillispuolella. Päättynyt kesä kulotti monet nurmikot rusehtaviksi, mutta niityille kylvetyt paahdelajit pärjäsivät sopeumiensa ansiosta hyvin. Lopulta muutamat yleiset kasvilajit valtaavat alaa muiden kustannuksella. Purtojuuri on silloin suosittu. Kelta-apilan siemenistä kerätään vain osa, jotta kasvi pääsee leviämään myös luontaisesti. . Pölyttäjät tarvitsevat kukkia pitkälle syksyyn. Kelta-apilaa esiintyy etenkin Etelä-Karjalassa ja Savossa, mutta se on harvinaistunut. Alkuperäistä kasvupaikkaa ei enää ole. He kiertelevät saksien ja paperipussien kanssa rinteessä ja poimivat tuleentuneet kukinnot talteen. 50 suomenluonto.fi kasvamaan voimakkaasti. Viime vuosina kesät ovat olleet kuumia ja paahteisia, ja tutkijat ennakoivat ilmastonmuutoksen vain kärjistävän hellejaksoja
Nieminen kertoo, että monissa maissa geenit huomioiva luonnonsuojelu on jo paljon pidemmällä kuin Suomessa ja myös erilaisia toimijoita alalla on enemmän. Ne kylvetään Hyytiälän metsäaseman maille noin kolmenkymmenen kilometrin päähän. Tarvetta uusille toimijoille olisi, sillä työtilauksia ropisee sekä kaupungilta että muilta tahoilta. ”Monet näistäkin lajeista ovat Tampereella levinneisyytensä pohjoisrajalla. Laji on yksi ruusuruohokiitäjän toukan harvoista ravintokasveista, ja ruusuruohomaamehiläinen taas on erikoistunut keräämään sen kukkien siitepölyä. Tuossakin on todella priiman näköistä joutomaata“, hän osoittaa kuvaa näytöllä. Miten harjujen ja paahdeketojen lajit saataisiin rikastuttamaan kaupunkiluontoa. Lähes kaikki siemenet kerätään ihmisvaikutteisilta alueilta, jotta lajien luontaiset kasvupaikat eivät heikkene. ”Ulkomaiset kasvit saattavatkin katkoa niittyjen verkostoja”, huomauttaa Essi Kupari. Sen alkuperä on ehkä Keski-Euroopassa. Ne ovat varmasti omia rotujaan.”, Nieminen huomauttaa ja kertoo esimerkin. ”Lupiinin tunnistaa aina noista kirkkaanvihreistä länteistä.” Hiljaisen ratapihan takaa löytyy aarre: pitkä rivi ruusuruohoa. ”Ajattelen niin, että kun kerran ihmiset ovat tämän luontokadon aiheuttaneet, niin meillä on myös velvollisuus tehdä asialle jotain. Ei enää riitä, että vain lopetamme sen tuhoamisen”, sanoo Sonja Rapo. Niittyjen perustaminen voi siis heikentääkin biodiversiteettiä.” Huoli pölyttäjistä on kasvattanut kauniita maisemaniittyjä pitkin Suomea, mutta usein siemenet on tilattu ulkomailta, eivätkä lajit välttämättä edes kuulu kotimaiseen lajistoon. suomenluonto.fi 51 ”Se on todella hyvää keskustelua. Kaunis kukka on pölyttäjien suosikki, ja sillä elää myös pitkälle erikoistuneita hyönteisiä. Tällä erää vihersuunnittelun kriteereissä ei huomioida kotoperäisen lajiston tai geneettisen monimuotoisuuden arvoa lainkaan. Tiettyihin kasvilajeihin tai jopa paikallisiin kantoihin erikoistuneille hyönteisille kukkaloisto on kuin aavikko. Kun siemeniä siirretään, niiden keruuja kylvöpaikat kirjataan ylös. Keruupäivän viimeiset kohteet ovat teollisuusradan varsia Mänttä–Vilppulassa. ”Tuossa tehtaalle johtavan radan varressa on kyllä niin hyvännäköistä tekstuuria, tällaista ruskeaa ja vihreää. Mänttä–Vilppulasta kerätyille siemenille on jo tiedossa kohde. Pitääkin kyseenalaistaa, kun me suojelemme luontoa manipuloimalla sitä”, Nieminen kertoo. Syy varovaisuuteen on kasvien perimässä. Sen kauemmas kasvupaikalta siemeniä siirretään vain harvoin. Huoltoasemapysähdyksen aikana Nieminen tutkailee ilmakuvaa kännykästään. • Mullan ja nurmikoiden sijaan paahteisilla kasvupaikoilla tulee suosia karumpia kasvualustoja ja niiden lajeja. • Tietoa monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä pitää saada välitettyä kaikille viherpuolen toimijoille.. Paikallisiin lajeihin ja kantoihin erikoistuneille hyönteisille kukkaloisto on kuin aavikko. • Projekteja tulee pitkittää niin, että perustetuilla niityillä ehditään tehdä tarvittavia ylläpitotoimia. Pörriäiset lentävät kukasta kukkaan ja geenit sekoittuvat. • Tienvarsien niitot pitää ajoittaa kasvien elinkiertoon sopiviksi. Myös Suomeen hän toivoisi enemmän asiantuntevia yrityksiä ja yhdistyksiä. ”Tampereen harjujaksolla kasvaa oloihin sopeutunutta harjukeltamaitetta, mutta jotkut urakoitsijat ovat tuoneet kaupungin niityille niittykeltamaitetta. • Sanoista teoiksi: Tällä erää projektien rahoitus on hyvin pientä asetettuihin monimuotoisuustavoitteisiin nähden. • Alalle tarvitaan enemmän asiantuntevia toimijoita ympäri Suomen. Kyseenalaistaminen on saanut Villin vyöhykkeen teroittamaan periaatteensa ja tarkentamaan lokiaan
Siemenpusseihin on päätynyt kukintojen mukana monenkirjava joukko ötököitä, ja kattoa pitkin vipeltää luteita, mittarimatoja ja leppäkerttuja. Ahokissankäpälällä on vaaleanpunaisia ja valkoisia kukintoja. Pieni hämähäkki laskeutuu seittiä pitkin etupenkin selkänojalle. Myöhemmin lajin kasvupaikkoja ennallistetaan, jotta taimet pääsevät hyvään kasvuun ja lajin jatko Soininharjulla on turvattu. Ohikulkijalta niittyihin totuttelu voi kestää hetken, sillä saattaa viedä useamman vuoden ennen kuin kasvillisuus ehtii täyteen loistoonsa. Metsähallituksen tilauksesta Villi vyöhyke kartoitti alueen hietaneilikat ja keräsi siemeniä kasvihuoneessa kasvatettavaksi. Nyt taimia on jo enemmän kuin harjulta löytyi. Nieminen kertoo, että lajien suojelu on jatkuvaa etsimistä ja löytämistä, uuden kokeilemista ja tekemällä oppimista. ”Mitä!” ”Miten ehdit ajaa ja huomata samalla aikaa?” Nieminen etsii pysähdyspaikan ja autokunta kiiruhtaa pientareelle. A N N A T U O M IN EN . Artikkeli on ilmestynyt Suomen Luonnon nettisivuilla vuonna 2022, joten joillain sen kohteilla on tapahtunut muutoksia. Kukinnot ovat kuitenkin jo heittäneet siemenensä tuuleen, ja kotimatka jatkuu. Lopputuloksena on niittyjä, joiden laatijat tuntevat ne kuin omat taskunsa. Silloinkin maassa saa ja jopa pitää olla hiekkaista pohjaa näkyvissä, sillä esimerkiksi ruusuruohomaamehiläinen kaivaa pesäkolonsa maahan. ”Tuossa alhaallakin on ruusuruohoa hirveä määrä!” Nieminen huudahtaa. Kun ohikulkijat ovat tottuneet mataliin nurmikoihin ja angervoaitoihin, tilalle pitää tarjota jotain mieluisampaa. 52 suomenluonto.fi Tällä hetkellä työn alla on muun muassa hietaneilikan elvytys Jämijärven Soininharjulla, pienen lentokentän laidalla. Vaikka kauneus ei tee niitystä monimuotoista, ihmisten mielipiteillä on suuri merkitys kaupunkiluonnon tulevaisuuden kannalta. Hänen haaveissaan jonain päivänä Kalevan kirkon aukion tyhjät nurmikot on korvattu kukkivilla niityillä. Keskusteluilmapiiri on jo muuttunut ja muuttuu koko ajan. Pitkälle syksyyn kukkivat kasvit ovat tärkeä osa niittyä, jolla hyönteisten halutaan viihtyvän. Haaveissa Kalevan kirkon nurmikot on korvattu niityillä.. Paljon on silti vielä tehtävää, jotta kotoperäinen monimuotoisuus saisi kipeästi tarvitsemansa arvostuksen ja huolenpidon. ”Tuollainen edustuskohde pitäisi tehdä todella hyvin, kylvää ylitiheästi ja hoitaa ja kitkeä.” Niittyjen estetiikka on tiimille tärkeä näkökulma ja myös yksi peruste kasvilajien valintaan. Tien paahteisemmalla puolella jäkälien seassa kukoistaa harjulaji kissankäpälä. Jere Nieminen on siirtynyt yhdistyksestä saman alan yrittäjäksi, ja Villin vyöhykkeen puheenjohtajana toimii nyt Essi Kupari. Riittää, kun käy satunnaisesti nyhtämässä kovimmat kilpailijat juurineen. Silloin niiden ylläpitokaan ei vaadi paljoa aikaa. Kukkia on yhä runsaasti, joten tiimi päättää palata myöhemmin keräämään siemeniä. Kasvilaji paljastuu ruusuruohoa muistuttavaksi purtojuureksi, ja sitä on valtavasti. Valkoiset ovat hedeja vaaleanpunaiset emikukintoja. Tulevaisuuden kaupunkiluonto Paluumatkalla autossa on jos jonkinlaista matkustajaa
Sarja kertoo esimerkkilajien ja tarinoiden kautta siitä, mitkä ihmisen toimet aiheuttavat luontokatoa eri elinympäristöissä, ja mitä olisi tehtävissä luontokadon torjumiseksi. Tampereen yliopiston kampuskedot ja viherkatto Kalevantie 4 5. Jere Niemisen mukaan idänkeulankärki kuuluu Pirkanmaan uhanalaisimpiin harjulajeihin. Olemmeko valmiita pelastamaan luontomme ja samalla itsemme. Tampereen normaalikoulun kouluniitty Kuokkamaantie 16 7. suomenluonto.fi 53 Kohdevinkit kaupunkiniittyretkelle Tampereelle Nämäkin harjulajit kotiutuvat kaupunkikedolle Tunturikurjenherne ja sen kanssa samaan hernekasvien heimoon kuuluva idänkeulankärki ovat jo löytäneet kasvupaikkoja paahteisilta tienvarsilta. Niemenrannan paahdekedot Niemenrannanpuisto 2. LUE LISÄÄ VERKOSSA Tämä artikkeli on osa vuonna 2022 Suomen Luonnon verkkosivuilla ilmestynyttä sarjaa. suomenluonto.fi/luontokadon-kasvot 1. Jotkut kohdeympäristöt kuitenkin vaatisivat säilyäkseen meiltä ihmisiltä varsin perustavanlaatuisia asenneja elämäntapamuutoksia. Sen hede ja emikukinnot ovat eri värisiä, hedekukinnot valkoisia ja emikukinnot vaaleanpunaisia. Kasvi on taantunut, mutta sitä ei luokitella vielä uhanalaiseksi vaan silmälläpidettäväksi. Monen elinympäristön ja sille ominaisen lajiston ahdinkoa olisi mahdollista helpottaa melko yksinkertaisillakin toimintatavoilla. Lajien luontaisia kasvupaikkoja ovat harjumetsät ja tunturit. Liisanpuiston keto Liisankatu 1 4. Kissankäpälä on hyvin kuivien ja kivikkoisten kasvupaikkojen laji. Mustametsän ketokokonaisuus Kuokkamaantie 14 6. Lauha-ahteen keto Lauhatanhua TAMPERE 1 2 3 4 5 6 7 Kaleva Pyhäjärvi Nekala Pispala Näsijärvi. Hiedanrannan rikastamisniitty Hiedanraitti 3
54 suomenluonto.fi Samoilla vesillä Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Näyttelijä Kari Hietalahti havahtui norppien ahdinkoon, kun hänessä heräsi luonnonsuojelija. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Aivan ensiksi tarvittiin kuitenkin hurahdus perhokalastukseen. HOMO SAPIENS 54 suomenluonto.fi TEKSTI JA KUVA HANNE VALTARI
Hietalahti viihtyy Suomen Lapin jylhissä maisemissa, mutta myös esimerkiksi Norjan joet vetävät häntä puoleensa. Patoon pitäisi tehdä reikä. Motto. Kun on pitkään yksin, joella alkaa kuulua ääniä, kuin kutsuja. ”Sitä voisivat sitten Savonlinnan oopperajuhlien vieraat katsella. Perhoissa on pienet koukut, joista kala on tosi helppo irrottaa vahingoittumattomana, toisin kuin virvelien vieheistä”, Hietalahti kertoo. ”Nykyistä rakennettua ohituskaistaa pitkin eivät pääse läpi kuin vahvimmat kalat. Silti leirissä iltaseksi paistettu kala on vain osa kalastusreissujen nautintoa ja kauneutta. Itse lasken pois alamittaiset ja isot yksilöt sekä tietenkin uhanalaiset vaelluskalat. Nykyään mökillään Hietalahti uistelee kuhaa. Luonto vain oli ja siellä oltiin, siinä se. Kotipaikka. Mutta kun ollaan Tommin (Korpela) kanssa käyty opettamassa messuilla, nuoret ovat suhtautuneet hyvin”, Hietalahti kertoo. Mitä. Vaelluskalojen tila herätti Nuorena savonlinnalaisvekarana Hietalahti vietti aikaansa joko hokkarit jalassa jäähallin jäällä tai vapa kädessä Saimaalla. Keväällä Hietalahti oli mukana istuttamassa virtaan 7500 järvitaimenen poikasta. Ei riitä, että osaa heittää, vaan pitää osata lukea jokea. Muikut – ne, jotka löytyvät mökkinaapuri-norppienkin ruokalistalta – Hietalahti ostaa paikallisilta kalastajilta. Kaikki kalat otettiin ylös, mitä saatiin. Kutupaikkoja petaamassa Hietalahti on vastannut joen kutsuun puhumalla ja tekemällä vaelluskaloille parempia oltavia. Monimuotoisuus. Jotain maagista siinä on.” B IO D IV E R S IT Y H E R IT A G E LI B R A R Y. Viitisentoista vuotta sitten virvelillä narraamisen rinnalle tuli perhokalastus, ja Hietalahdessa heräsi luonnonsuojelija. suomenluonto.fi 55 S e juhannus parikymmentä vuotta sitten oli ikimuistoinen. Silloin luontoa saati luonnonsuojelua ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi sen kummemmin. Save the natives! Fuck the nets! Tärkeintä luonnossa. ”Saimaalla on noin 50 000 mökkiä, ja jos jokainen mökkiläinen ostaa nylonverkot, ei Saimaassa ole yhtään vaelluskalaa eikä yhtään norppaa jäljellä. Näyttelijä Kari Hietalahden lapsi pulikoi mökkirannassa Saimaan Enonkoskella, kun yhtäkkiä laiturin viereen tulivat uimaan myös norppaemo ja kuutti. Ohjeet sellaisen katiskan tekoon löytyvät muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivuilta. Siksi Hietalahti ja Taskinen aloittivat vuonna 2017 yhdessä kuvaaja Markku Tissarisen kanssa Hyvä katiska -projektin, jossa mökkiläisiä herätellään ripustamaan kalaverkot naulaan ja vaihtamaan katiskaan . ”Norpat ovat alkuperäiseläimiä, ne ovat olleet täällä aina”, Hietalahti perustelee. MINUN LAJINI ”Kuikka. ”Siinä ne uivat minun lapseni kanssa, kuin näyttääkseen, että ihmiset ja hylkeet kyllä mahtuvat sekaisin Saimaaseen”, Hietalahti muistelee. Verkot naulaan norpan vuoksi Kalastukseen liittyvät myös norpat, sillä niitä hukkuu Saimaalla kalastusverkkoihin joka vuosi. ”Aina on niitä vanhoja jääriä, joiden mielestä norppaa ei tarvitse suojella, sillä se on vihollinen, joka vie kalat. Sitä kalastaessa venettä ajetaan hitaalla vauhdilla, jolloin viehe ei houkuta Saimaan uhanalaisia vaelluskaloja. Se on hieno paikka. Jos Hietalahti saisi päättää, saimaannorppa olisi itse oikeutetusti Suomen kansalliseläin. Mökkirannassamme pesii kuikkapariskunta, ja niiden ääni luo kesän. Jos kuikkaparia ei heti näy tai kuulu, tulee huoli.” ”Kun on pitkään yksin, joella alkaa kuulua ääniä, kuin kutsuja. Savonlinnassa varttunut Hietalahti ei ollut nähnyt norppia aikaisemmin, sillä näyttelijän lapsuudessa ja nuoruudessa erittäin uhanalaisia norppia oli elossa vain noin sata yksilöä. Hän ymmärsi, miten huonolla tolalla vaelluskalojen kannat ovat. Sitä varten Vanhankaupunginkosken patoa on suunniteltu purettavaksi. Norppaturvallisessa katiskassa suuaukko ei leviä yli 15 senttimetrin, jotta kuuttikaan ei mahdu pujahtamaan sisään. Perhokalastaja, näyttelijä. Tällä hetkellä hän on tekemässä dokumentaristi Juha Taskisen kanssa dokumenttia Olavinlinnan virran ennallistamisesta. Se on fakta”, Hietalahti painottaa. ”Parasta luonnonsuojelua on se, että ei kalasta ollenkaan. Tavoitteena on, että kasvattamolla syntyneet poikaset leimaantuvat virtaan ja palaavat siihen kutemaan. Jotain maagista siinä on”, Hietalahti kuvailee. Jos minä olisin kala, kutisin siihen”, Hietalahti myhäilee. Perhokalastuksessa Hietalahtea viehättää sen esteettisyys ja totaalisuus. ”Joessa seisoessa tuntuu kuin ikuinen virta kulkisi lävitse. Jos kala nappaa kiinni, kela ei ole auttamassa, vaan saalis on saatava ylös käsivoimin. Helsinki, mökki Saimaalla Enonkoskella. Alueen historia kyllä säilyisi, kun rakennuksia ei purettaisi”, Hietalahti muistuttaa. Kalastajan ja kalan välissä on vain siima ja keppi, kuten kalastuksen ammoisina aikoina. Nykyisessä kotikaupungissaan Helsingissä Hietalahti toivoisi vielä näkevänsä miten meritaimen, itämerenlohi ja ankerias nousisivat kutemaan Vantaanjokeen
Kyseisen koiraan käyttäytyminen on erikoista, sillä se näyttäisi olevan kiinnostunut pyöreästä reiästä kynnyksessä. Julkaisemme vielä kaksi vastausta osoitteessa suomenluonto.fi/ digitilaajalle DIGITILA AJILLE 56 suomenluonto.fi TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi: Kysy luonnosta H A N N U R Ä M Ä / V A S TA V A LO J A S A R I LA P P A LA IN E N Neidonkorento kynnyksellä Mikä hyönteinen tämä videon lentäjä voisi olla. Se on virtavesien laji, joka lentää pitkiäkin matkoja niiden välillä. kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahden katu 22 b, 00210 Helsinki. Ehkä siinä on jokin visuaalinen yhdenmukaisuuden tuoma ärsyke. Reikä voi muistuttaa jotain, joka normaalioloissa kuuluu neidonkorennon elämänkiertoon virtaavan veden äärellä. Naaras on rusehtava.. lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/ kysyluonnosta Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kynnyksellä lentävä hyönteinen on neidonkorentokoiras. PETRO PYNNÖNEN Neidonkorentokoiras säihkyy sinisenä. En osaa antaa siihen selitystä
KIMMO SAARINEN Näyttävät värit varoittavat saalistajaa Näin polulla pienen sammakon. MAIJA KARALA Sammakko kiljaisi Petro Pynnönen Terhi Ryttäri Kimmo Saarinen Anneli Viherä-Aarnio Maija Karala Sudenkorennot Kasvit Perhoset Puut Sammakkoeläimet Seppo Vuolanto Linnut . Tavallisimpia on isomorsiusyökkönen (Noctua pronuba), sekin suurikokoinen ja keltaisten takasiipiensä takia keskivertoa näyttävämpi loppukesän yökkönen. Alkukesällä voi puolestaan nähdä lajin punertavanmustia toukkia, joiden valkoisenharmaat selkäkarvat ovat hyvin pitkiä. Isosiilikäs on yleinen, mutta harvoin runsaslukuinen. K Y S Y M Y K S E N LÄ H E T TÄ J Ä IS T O C K P H O T O. Tarkkaan ei tiedetä, mikä äänen merkitys on. Kutuaikaan keväälläkin kuulee lähinnä koiraiden kurnutusta. Luultavasti äkillinen kova ääni saa saalistajan hätkähtämään ja antaa sammakolle sekunnin murto-osan lisäaikaa loikkia pakoon. Siilikkäille tyypilliset räikeät varoitusvärit viestivät saalistaville linnuille perhosen myrkyllisyydestä. Yöllä varoitusväreistä ei ole apua, mutta perhonen reagoi lepakoiden saalistusääniin keskiruumiin kuuloelimillä – ja osaa myös vastata: älä nappaa minua, maistun pahalle! Pihanurmikolta voi löytää muitakin päiväpiilottelevia yöperhosia. Kutuaikaan naarassammakot toisinaan kiljuvat, jos ne haluavat antaa rukkaset selässään roikkuvalle koiraalle. Onko tällainen kiljahdus tyypillistä. Hämykköjen heimoon kuuluvaa värikästä perhosta tavataan maan eteläja keskiosissa Oulun korkeudelle asti, joskus pohjoisempanakin. Suomessa yleisenä esiintyvä sammakko eli ruskosammakko on yleensä kutuajan ulkopuolella hiljainen. . Hätääntynyt sammakko voi kuitenkin olla yllättävän äänekäs. Hätääntynyt sammakko voi olla yllättävän äänekäs. A SI A N T U N T IJ A T suomenluonto. Mikä perhonen lojui nurmikolla Vihdissä. Isosiilikkään takaruumis ja takasiivet ovat räikeän oranssit. Tönäisin sitä kevyesti, niin se kiljaisi ja lähti loikkimaan. Perhonen lentää pääasiassa pimeään aikaan, joten päivisin sitä näkee vain satunnaisesti. Heinäkuu on isosiilikkään parasta lentoaikaa. Päivälevoltaan on yllätetty isosiilikäs (Arctia caja). Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Kiljaiseva sammakko ei ole ihan jokapäiväinen havainto. Myös kissan tai koiran ahdistaman sammakon voi kuulla kiljaisevan. Ruskosammakko on Suomen yleisin sammakkoeläinlaji
Edellä kerrottu ei ole vastaus kysymykseen vaan vasta johdantoa. Omenan kukan sisällä on viisilokeroinen sikiäin, jonka jokaisessa lokerossa on kaksi siemenaihetta. Tämäkään ei vielä selitä pikkuomenan olemassaoloa. Rakenne näkyy omenassa, kun sen katkaisee poikki vaakasuunnassa. Omenalla hedelmän kehittymiseen osallistuu sikiäimen lisäksi (omenan syötävä osa) kehittymään säännöllisen pyöreäksi. Hedelmä kehittyy kukan emien tyviosasta sekä kukkapohjuksesta. Olisi kiinnostavaa nähdä, millainen rakenne paljastuisi, jos molemmat omenat halkaisisi pituussuunnassa. Tässäpä hyvä tilaisuus palauttaa mieleen, millä tavoin omena ylipäätään kehittyy. Miten tämä poikasen kehittyminen on tapahtunut. Sellaiset ovat näkyvissä myös omenan poikasella. Kysyjä mainitsee, että kuvan iso omena on normaalisti kehittynyt, toisin sanoen sen kääntöpuolella on siinä tapauksessa terälehtien jäänteet. IS T O C K P H O T O 58 58 58 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi LE E N A M Y Ö H Ä N E N tyneen omenan kylkeen on kasvanut pieni omena, kuin poikanen. Miten tämä poikasen kehittyminen on tapahtunut. Kukkien pölytyksen jälkeen iso omena on onnistunut saamaan kehityksessään etumatkaa ja rohmunnut pääosan kasvuun tarvittavista resursseista, jolloin pikku omena on jäänyt vähemmille eväille. ANNELI VIHERÄ-AARNIO . Muodoltaankin se on täysin pyöreä, vain osittain yhteen kasvanut ison kumppaninsa kanssa. Tässäpä hyvä tilaisuus palauttaa mieleen, millä tavoin omena ylipäätään kehittyy. Hedelmä kehittyy emin sikiäimestä, ja sen tarkoitus on suojata siemeniä sekä auttaa niiden leviämistä. Pikkuinen on saattanut syntyä siten, että samaan kukkaperään, josta myöhemmin tulee hedelmänperä, on jostakin syystä syntynyt kaksi kukkaa, kun niitä on normaalisti omenalla vain yksi. Mutta omena poikineen lienee jo tullut syödyksi. Pikku omenan kehityksen lähtökohtana on siten täytynyt olla oma erillinen kukkansa, joka on pölytyksen jälkeen kehittynyt erilliseksi hedelmäksi. Jos pölytys onnistuu ja kaikki kymmenen siemenaihetta hedelmöittyvät, ne ohjaavat hormonaalisesti siemenkodan ympärillä olevaa mehukasta mesokarppia (omenan syötävä osa) kehittymään säännöllisen pyöreäksi. 58 suomenluonto.fi 58 suomenluonto.fi LE E N A M Y Ö H Ä N E N Omena poikineen Syksyn löytö puutarhastamme: normaalisti kehittyneen omenan kylkeen on kasvanut pieni omena, kuin poikanen. Jos taas pölytys jää vajaaksi, omenasta kasvaa muotopuoli.. Hedelmä kehittyy emin sikiäimestä, ja sen tarkoitus on suojata siemeniä sekä auttaa niiden leviämistä. Jos taas pölytys jää vajaaksi, omenasta kasvaa muotopuoli. Omenalla hedelmän kehittymiseen osallistuu sikiäimen lisäksi kukkapohjus, mistä syystä omenaa kutsutaan pohjushedelmäksi
SEPPO VUOLANTO Kalalokki hautoo tuloksetta . Mikä tämä kasvi on. Lumpeen tapaan se suosii reheviä järviä ja lampia. Kilpukka voi kuulua niihin lajeihin, jotka hyötyvät vesistöjen rehevöitymisestä ja ilmaston lämpenemisestä. Missä vaiheessa lintu lopettaa epätoivoisen yrityksensä. suomenluonto.fi 59 Kotkassa, merenlahdella, kasvaa pikkiriikkisiä lumpeita. TERHI RYTTÄRI Kuin minikokoinen lumme Kalalokkipariskunta teki keväällä pesän tyttäreni kaksikerroksisen asuintalon peltikatolle, katon alareunassa olevaan uraan. S H U T T E R S T O C K R IT V A LY Y T IN E N V IR P I J Ä N T T I Hautomisvietti loppuu, kun muuttokausi alkaa.. Kalalokki hautoo tyypillisesti noin neljä viikkoa. Lehdet todellakin muistuttavat lumpeentai ulpukan lehtiä, mutta ovat niitä huomattavasti pienempiä, vain 2–5 senttimetrin mittaisia. Mukava havainto, koska pienikokoista kilpukkaa (Hydrochaeris morsus-ranae) näkee harvoin kukkivana. Kilpukka on irtokelluja, joka kiinnittyy hennoilla juurillaan korkeintaan kevyesti mutapohjaan toisin kuin pohjaan tukevammin juurtuva lumme. Ne kukkivat nyt, ja kukkakin on ihan minimaalisen pieni. Kukatkin ovat selvästi lumpeen kukkaa pienempiä. Uskoisin että hautomisvietti loppuu viimeistään silloin kun aletaan muuttaa talvipaikkoihin. Kilpukan kukassa on kolme terälehteä. Kyseessä on varmaan nuori pariskunta, joka on löytänyt mielestään hyvän pesäpaikan. Kalalokilla muuttokausi alkaa jo heinäkuussa, kun pojat ovat lentokykyisiä. Kuluneen kesän lämpö lienee saanut kasvin kukkimaan. Ihmeen kauan se on jaksanut toivoa parasta. Siinä se sitten onkin kököttänyt ”hautomassa” siitä lähtien, ihan koko ajan. . Lähettämässäsi valokuvassa kilpukan lehdellä näkyy muuten myös komea vesiskorpioni, joka on luteisiin kuuluva, muita vesihyönteisiä saalistava peto. Elokuussa hautominen on varmaan jo loppunut
Vastaus on yksinkertainen: vie lääkkeet apteekkiin. Siksi lääkekaappi kannattaa inventoida säännöllisesti. Lääkeaine voi aiheuttaa ympäristölle haittaa ja vaaraa. Etenkin 16–30-vuotiaiden vastaajien joukossa oli heitä, jotka jemmaavat tarpeettomat ja vanhentuneet lääkkeet kaapin perälle tai mikä vielä huonompi vaihtoehto, vetävät ne viemäristä alas tai kippaavat sekajäteastiaan. Tietoa löytyy myös lääkealan turvallisuusja kehittämiskeskus Fimean tai paikallisten jätehuoltoyritysten nettisivuilta. Todennäköisimmin lääkejätteitä hävittävät virheellisesti miehet, alle 35-vuotiaat, yksinäistaloudessa elävät ja pelkkiä itsehoitolääkkeitä käyttävät henkilöt. Tutkimuksessa selvisi, että lääkkeiden hävittämisKotona TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS NIINA BEHM. Jos asia on uusi, ohjeistusta lääkejätteen käsittelyyn voi kysellä apteekista. Lääkeaineet voivat pieninäkin pitoisuuksina aiheuttaa vaaraa ja haittaa ympäristölle. Sen mukaan lääkejätteen kanssa toimii asianmukaisesti noin 90 prosenttia suomalaisista. Mitä niille pitäisi tehdä. Helpotusta lupaavien tablettien lisäksi silmiin saattaa osua myös tarpeettomia tai vanhentuneita lääkkeitä. Valitettavasti lääkejätteiden hävittämisrutiinit eivät ole kaikilla vielä kunnosLääkeaine voi aiheuttaa ympäristölle haittaa ja vaaraa. 60 suomenluonto.fi 60 suomenluonto.fi Kun päänsärky moukaroi ohimoita, katse kääntyy kohti lääkekaappia. Siksi lääkejätteen hävittämisrutiinit kannattaa viilata kuntoon. Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:n muutaman vuoden takaisessa kyselyssä lähes kolmasosa vastaajista ilmoitti, ettei palauta käyttämättä jääneitä lääkkeitä apteekkiin. Vaikutusta on myös sillä, onko vastaajalla käytössä reseptilääkkeitä. Merkittävä osa ympäristöön päätyvästä lääkekuormasta on toki peräisin lääkkeitten käytöstä, mutta vaikutusta on myös lääkejätteellä. Sieltä ne toimitetaan eteenpäin vaarallisten jätteiden käsittelylaitokselle. Ne, jotka kierrättävät kotitaloutensa jätteet säntillisesti, huolehtivat myös lääkejätteet oikeaan osoitteeseen. Vaiva on pieni, mutta hyöty suuri. Asennoituminen lääkejätteisiin kuuluu samaan nippuun muun kierrättämisinnokkuuden kanssa. Itä-Suomen yliopiston vuonna 2019 tekemässä tutkimuksessa saatu tulos ei ollut yhtä synkkä. Lääkekaappi ojennukseen käytännöt ovat jossain määrin yhteydessä ikään, sukupuoleen ja perhemuotoon. sa
S H U T TE R S TO C K . 2. Niihin jää aina lääkeainetta jäljelle käytön jälkeen ja ne on toimitettava apteekkiin. Lääkkeet vain omaan käyttöön Tarpeetonta lääkettä ei saa myydä tai antaa toiselle. Lääkkeen tarpeellisuuden, soveltuvuuden ja turvallisuuden arviointi kuuluu asiantuntijalle. suomenluonto.fi 61 Lääkejäte kuuluu apteekkiin 1. Suomalaisilta jää vuosittain käyttämättä 5,6 miljoonaa lääkepakkausta. Avomaankurkusta yli 90 prosenttia on vettä. Sellainen on avomaankurkku verrattuna kasvihuoneessa kasvavaan hujoppiin eli kasvihuonekurkkuun. Kierrätä oikein Älä kuormita lääkekeräystä sinne kuulumattomalla jätteellä, jota ovat muun muassa perusvoiteet, kosmetiikka, ravintolisät, luontaistuotteet, verenpainemittarit ja kuumemittarit, joissa ei ole elohopeaa. Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 30. suomenluonnonpaiva.fi TIESITKÖ. 3. Samalla voi poimia marjoja ja sieniä talven varalle. Vedä lippu salkoon, leivo mustikkapiirakkaa ja suuntaa luonnon helmaan. Avomaan. KAUSIMAKUJA! Mitaltaan lyhyempi ja pinnaltaan rosoisempi. Lain mukaan vain apteekeilla on oikeus myydä lääkkeitä (nikotiinivalmisteita lukuun ottamatta). Maukkaita, miltei kokonaan vedestä koostuvia avomaankurkkuja voi syödä sellaisenaan tai niitä voi säilöä erilaisiin mausteliemiin. EE V A M Ä K IN EN / S U O M EN LU O N N O N PÄ IV Ä S H U T TE R S TO C K . kasvikset.fi JUHLI SUOMEN LUONTOA Taas on aika juhlistaa maamme upeaa ja ainutlaatuista luontoa. Ja muista myös mummon hölskytyskurkut. elokuuta. Apteekkiin myös voiteet, nesteet ja aerosolit Lääkejätteeksi mielletään usein vain tabletit ja kapselit, mutta sitä ovat myös käytetyt lääkelaastarit, -aerosolit, -voiteet ja -nesteet. Vinkit antoi erikoistutkija Outi Honkanen Fimeasta. Siellä voi viettää vaikka kokonaisen juhlaviikonlopun ja yöpyä vaikka teltassa
Hirvestä hiisiin -näyttely Porin Luontotalo Arkissa 1.3.2026 saakka, arkki.pori.fi. Metsä kuiskaa -näyttely Suomen kelloja korumuseo Kruunussa 28.9.2025 saakka, kellojakorumuseo.fi. SU O M EN K EL LO JA KO R U M U SE O K R U U N U. Uskomusten luonto Luontotalo Arkin näyttely Hirvestä hiisiin avaa ikkunoita 1800–1900lukujen vaihteen kansanuskoon ja eläinten symboliikkaan. KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla LUONTO, TAIDE & KULTTUURI N yt nä yt te ly yn ! . O U TI P IH LA JO K I. PUISTON HILJAISET HUONEET Suomen luontokeskus Haltian näyttely Kansallispuiston suojassa on kunnianosoitus 10 vuotta täyttävälle Teijon kansallispuistolle. Se on kertomus kuvataiteilija Outi Pihlajoen löytöretkistä näissä rakkaissa maisemissa. Kansallispuiston suojassa -näyttely Suomen luontokeskus Haltiassa Espoossa 28.9.2025 saakka, haltia.com. 62 suomenluonto.fi Katso lisää kirjavinkkejä: suomenluonto.fi/ luontokirjasuosikkini Koru kertoo metsästä Suomen kello ja korumuseo Kruunussa Espoossa on esillä virolaisia nykykoruja Metsä kuiskaa näyttelyssä. Marita Lumin teos Villi kauris on vuodelta 2017. Se kertoo 60 korutaiteilijan näkökulmasta luonto suhteesta, metsästä ja sen merkityksestä niin mytologian kuin luonnon materiaalienkin kautta. K U N K A IP A A N V Ä R IÄ . Nähtävillä on myös luontotoimittaja ja taidemaalari Minna Pyykön teoksia
HEI VAAN PIKKUNISÄKÄS! Hiiret, myyrät, päästäiset ja sopulit ovat saaneet mainion ikioman kirjansa, Suomen pikkunisäkkäät (Tammi 2025), joka on Paavo Hellstedtin ja Juha Laaksosen käsialaa. Tervetuloa mukaan!. Valokuvateos tarinoi maankohoamisrannikostamme: merestä nousee pieni luoto, joka vähitellen kasvaa ja syttyy kukkaloistoon, kunnes vuosikymmenten saatossa lopulta metsittyy. Ennakkoasenteeton havainnointi, intohimo ja pitkäjänteisyys työkaluinaan Goodall avasi ikkunan simpanssien maailmaan pienellä vuoristoisella vanhan metsän alueella Tansaniassa. Termex-Selluvilla eristää energiatehokkaasti kaikissa olosuhteissa www.termex.fi Puh. Kuvien majakat ja maamerkit viitoittavat vesiteitä kukkasaarille. Rakkaudella simpansseista Eija Kujansuu on luontokuvaaja ja kirjailija Ylä-Lapista. Lue lisää ja ilmoittaudu: sll.fi/testamenttiwebinaari Luonnonsuojeluliiton testamentti-webinaari keskiviikkona 3.9. RIITTA VAURAS Luonnon komeinta kukkaloistoa PITKÄN LINJAN LUONTOTIETOA Kysy luonnosta palstan asiantuntija Seppo Vuolanto on koonnut yhdessä Kari Kydön kanssa kokoelman tarkkanäköisiä kirjoituksia ja valokuvia linnuista ja muustakin luonnosta Lintujen lumoissa kirjaan (Reuna 2025). Niukka teksti tukee tunnelmakuvia. suomenluonto.fi 63 Kirjat JANE GOODALLIN Simpanssien valtakunta (Tammi 1991, alkuteosThrough a Window) on klassikko eläimistä, ihmisistä ja tieteestä. Ilmiö on ainutlaatuinen koko maailmassa. SIENTEN JA IHMISTEN YHTEISELOA Kirjailija Aura Koivisto nappaa lukijansa tiukkaan sienirihmastoon vetävässä kirjassaan Lahottajat (Into 2025), jossa syrjäkylän asukkaat ovat sienten pauloissa. Taaksepäin katsoessaan Goodall korostaa ihmisen vastuuta. LUONTOKIRJASUOSIKKINI SAARISTOSSA LOMAILEVIEN mökkiläisten ja veneilijöiden suhde ympäristöönsä saattaa kohentua, kun he tarttuvat valokuvaaja Raimo Sundelinin ja kasvitieteilijä Janne Lampolahden teokseen Rantojen hiljaiset – Strändernas tysta liv (John Nurmisen säätiö 2025). Estetiikkaan satsaava kasvikirja esittelee merenrantojen tavallisimmat lajit maisemassaan. Tärkeintä on eläinten luontaisten elinympäristöjen säilyttäminen, eläinten arvostaminen ja ymmärtäminen sekä eläinten hyväksikäytön lopettaminen niin tieteen nimissä kuin huvitukseksi. 0207 809 880 Rakennat uutta tai peruskorjaat vanhaa, puupohjaisena lämmöneristeenä Termex-Selluvilla mahdollistaa kosteusja lämpöteknisesti oikein toimivan hengittävän rakenteen. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Talvella lämpö ei karkaa ja kesäkuumalla viilennystarve on vähäisempää. klo 17-19 Suomen luonnonsuojeluliitto on vuonna 1938 perustettu maamme suurin ja tutkitusti vaikuttavin ympäristöjärjestö. Maksuttomassa webinaarissa saat tietoa testamenttilahjoittamisesta ja siitä, mitä Luonnonsuojeluliitolle lahjoitetuilla testamenteilla on tehty metsien, vesien ja uhanalaisten lajien hyväksi. KUUKAUDEN KIRJA POIMINNAT Ekologisen eristämisen edelläkävijä Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Tieteellinen kiinnostus on säilyttänyt simpanssien kotiseudun, mutta tiedonhankinta on jättänyt jälkensä niiden elämään
M etsätilamme kuusia on kuollut pystyyn useina kesinä. Tällaista antropomorfi smia eli inhimillisten piirteiden liittämistä ei-inhimillisiin asioihin ja olentoihin on kritisoitu – tunkea nyt ihmisyyttä kaikkialle – mutta niin alkuperäiskansat tekevät ja kannattaisi meidänkin. TAIMEN VIEREEN merkkikeppi. Kasvanut lämpö summa on lisännyt haihduntaa, ja pintajuurineen kuusi kärsii kuivuudesta ja altistuu kirjanpainajalle. 160 pikkuista taimea – 160 ajatuksella valittua kohtaa parin hehtaarin mäellä. Koettiin yhteenkuuluvuutta, harmoniaa, ylevää, elämäntyytyväisyyttä ja kukoistusta. Toisessa osallistujat tarkkailivat päivittäin viikon ajan, miten omat luonteenvahvuudet kuvastuvat luonnossa. Niin koen, sillä peilaan ihmisyyteni eri puolia taimiin, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Voimakkaimman vaikutuksen sai ryhmä, joka oli samaistunut luontoon aktiivisesti ja tietoisesti. Olemme joka tapauksessa samaa kudelmaa, samassa veneessä. Kohtaan kuitenkin 160 fi losofi sta, sinnikästä, kasvunhaluista ja sympaattista olentoa. TUTKIMUS VERTAILI kahta interventiota. SAMAISTUMINEN MERKITSEE yhteyttä, ja sitä tämä maailma tarvitsee. Molemmissa interventioissa luontoyhteys ja hyvinvointi lisääntyivät merkittävästi verrattuna kontrolliryhmään, joka vain oleskeli luonnossa. Luonnon koettiin heijastavan kaikkia 24 universaaliksi luokiteltua luonteenpiirrettä; muun muassa rehellisyyttä, luovuutta, uteliaisuutta, oppimishalua ja rakkautta. Myötätunto on helpompaa sitä tai niitä kohtaan, jotka koemme kaltaisiksemme. Puun tyvelle ilmaantuu purua ja pian jo satelee neulasia. Kuuntele kolumni Marko Leppäsen lukemana: suomenluonto.fi . Pirisevä suihku kastelukannusta, jonka alla pieni vihreä pää nyökkäilee optimistisesti ja kiitollisesti. Nyt istutan luurankojen alle mäntyjä – ikivihreyttä turvaamaan. Maan tamppausta ja taputtelua. Ulkoisia ja sisäisiä taimia ”Kohtaan 160 filosofista, sinnikästä, kasvunhaluista ja sympaattista olentoa.” 64 suomenluonto.fi TO M I S E TÄ LÄ MARKO LEPPÄNEN Kirjoittaja on maantieteilijä ja tietokirjailija Helsingistä.. Toisessa osallistujat peilasivat tietoisesti vahvinta luonteenvahvuuttaan luontoon. Tänä vuonna julkaistu kanadalaistutkimus osoitti, että omien luonteenvahvuuksien projisoiminen luontoon voimistaa psyykkisen hyvinvoinnin monia osa-alueita. EN TULE näkemään mäntyjä aikuisina
Kiitos upeasta jutusta, iiliskotti oli uusi sana – käyttöön tulee! – Emmi Tulokas, Espoo SUON VILLI MARJA Hyvä juttu makoisasta ja terveellisestä marjasta. – Elina Karhu, Puolanka YÖN JA PÄIVÄN PERHOSET Perhoset ovat ihania, harmi vain että ovat harvinaistuneet todella paljon viime vuosien aikana. Arvonnassa Mauri Leivon Mökkijärven linnut -kirjan ja Rantaja vesilintuja -pelikortit voitti Veikko-Jussi Nironen Tampereelta. Sama naaras voi loismunia useaan pesään, jopa kilometrien päässä omasta pesästään. Kyse on vaihtoehtoisista lisääntymistaktiikoista, joista normaalipesinnän ja loispesinnän yhdistämisen on todettu tuottavan eniten poikasia. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI Ed e ll in e n n u m e ro . Tutkimuksen perusteella tietyn alueen telkkäkannassa voi samana vuonna olla kolmenlaisia naaraita: naaraita, jotka munivat vain omaan pesäänsä, naaraita, jotka munivat vain toisten pesiin ja naaraita, jotka munivat sekä omaan pesään että toisten pesiin. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansi kuvaa). Lukijoiden mielestä numeron 5/2025 paras juttu oli Siilejä ja ihmisiä. Osallistujien kesken arvotaan Päivi Mattilan ja Teemu Saloriutan Retki ikimetsään -kirja. Mitä mieltä olet lehdestä. Hannu Pöysä Ilmoita Suomen Luonnossa! Tavoitat 220 400 luonnonystävää. Pesintävaiheen jälkeiset pönttökäynnit antavat naaraalle tietoa paitsi pöntön asuttamisesta, myös pesinnän onnistumisesta kyseisessä pöntössä. Vanhoja nimiä, hillukka, höllö ja maamaarain, en ollut aiemmin kuullutkaan. – Toni Asikainen, Iisalmi Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Kuvattu käyttäytyminen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään nuoriin lintuihin, vaan vastaavasti käyttäytyvät myös pesinnässään epäonnistuneet vanhat naaraat, jotka etsivät uutta pesäpaikkaa tai loismunintakohdetta seuraavaa pesimäkautta varten. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 1.9.2025. Ihmisen ja siilin suhde on todella erityinen. Täydennys telkkänaaraiden pesinnästä Suomen Luonnon numerossa 5/2025 Timo-Heikki Varis kuvasi ansiokkaasti nuorten, pesimättömien telkkänaaraiden pesäpaikan etsintää. Telkän loispesinnässä ei ole kyse ’halukkuudesta hautomiseen’ eikä se kohdistu nimenomaan naapurin pesään, ellei se satu olemaan erityisen turvallinen; loismunijat suosivat turvallisia pesäpaikkoja. Kukkia oli Kainuussa mukavasti, mutta toki hyvän sadon salaisuus on monien tekijöiden summa. suomenluonto.fi/ mediatiedot Lataa suosittu Suomen Luonto -sovellus! Lataa maksuton sovellus Lataa maksuton sovellus App Storesta tai Play Kaupasta. Uusimmat kuulumiset Suomen Luonnosta löydät myös osoitteesta suomenluonto.fi.. Toteamus on harhaanjohtava. Lähdenkin tänä kesänä hillukkaan! Toivottavasti on mitä poimia. suomenluonto.fi 65 SIILEJÄ JA IHMISIÄ Rakastan siilejä mutten tiennyt niiden hienosta historiasta mitään. Lehden samassa numerossa Seppo Vuolanto vastaa telkän loispesintää koskevaan lukijakysymykseen todeten, että ”osa telkkänaaraista ei ole halukkaita hautomaan, vaan munii mieluummin naapurinsa pesään”
Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Kummit ovat suojelutyön sydän. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 R ah an ke rä ys lu pa R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Pysyvästi. Pysyvästi. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kummit ovat suojelutyön sydän. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Kummit ovat suojelutyön sydän. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Pysyvästi. Kummit ovat suojelutyön sydän. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Pysyvästi. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi
suomenluonto.fi /rupimanteri Mukana: • Juliste Itämeren lajeista • Elävä Itämeri -digiekstra. Digitilaajalle näköislehdet vuodesta 1941, vain verkossa julkaistavia juttuja ja artikkelit lisämateriaaleineen. Itämeren uudet ja vanhat uhat. Retkeilemme majakoilla ja Öölannissa. Poimi helpot vinkit Villi puutarha -blogista. P E K K A T U U R I 17 jaksoa Luonnon ääni -podcastia! suomenluonto.fi /podcast Terveyttä metsäsienistä Sieniä kannattaa syödä säännöllisesti ja monipuolisesti, sillä niissä on paljon terveydelle hyödyllisiä ainesosia. Millainen on lohikäärmeen näköinen, vaarantuneeksi luokiteltu rupimanteri. syyskuuta Luonnonystävän ykkösmedia Luonnonystävien kohtauspaikka. Tilaa digi! Lisää lehtitilaukseesi digi: suomenluonto.fi/lisaa-digi facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Luonnon uusimmat kuulumiset Ensi numerossa: 7/2025 ilmestyy 19. suomenluonto.fi /puutarhanantimet-jalostuvat-hapattamalla/ T IM O N IE M I / V A S TA V A LO LEHDESSÄ VERKOSSA PA U LA H U M B E R G Maamme harvinaisin sammakkoeläin Päältä rupinen ja musta, mahasta tulenhehkuva. KIEHTOVA ITÄMERI Tavallista laajempi numero syventyy meriluontoomme. suomenluonto.fi Mikä vaivaa Tenon ja Tornionjoen lohia. Luontotieto ulottuvillasi missä vain: lajikouluja ja -kyselyitä, blogeja, vinkkejä, testejä, luontokuvia, nisäkkäiden ja lintujen ääniä. suomenluonto.fi /artikkelit/ terveelliset-metsasienet/ Vinkit puutarhan antimien hapattamiseen Saitko paljon satoa puutarhasta, mutta kasvisten hapattaminen tuntuu vaikealta. Joiltakin ravintoarvoiltaan sienet muistuttavat kalaa ja lihaa
Palautusviikko – Yli 36 000 sivua luontoa! LEHTIARKISTO Lehden lähes koko historian ajan sisältö on nyt digitilaajiemme ulottuvllla alkuperäisessä asussa näköislehtinä. Lehden numerot 84 vuoden ajalta näyttävät suomalaisen luonnon ja luontosuhteemme muutokset ajan kuohuissa.. suomenluonto.fi/lehdet suomenluonto.fi/lisaa-digi Suomen Luonto on luontomme peili. Miten karhu valittiin kansalliseläimeksi. Aikamatka luontoon nyt yksissä – tai siis sadoissa – kansissa. Mitä kansallislinnullemme laulujoutsenelle kuului 1950-luvulla