T U N T U R IK O IV U T U H O T. S IE N T E N JA K A S V IE N LI IT T O . KORKEASAAREN ELÄINLAPSET KUN PERHONEN SÖI TUNTURIKOIVIKON JÄRVIEN HOITOKALASTUS VÄÄRÄT VÄITTEET TURPEESTA. H O IT O K A L A S T U S . Hailuodon rannoilla Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 6/2020 S U O M E N LU O N T O 6 | 2 2 K IIS L A N P O IK A S E N H Y P P Y. S IE N IK A LE N T E R I. Sienet kiikarissa Vinkit mustatorvisienten etsintään Sienen ja kasvin lii o Ruokasienikalenteri Kurki ja muut linnut viihtyvät Perämeren suuren saaren avarilla hietikoilla. M U S TA T O R V IS IE N I. H A IL U O T O . T U R V E . K O R K E A S A A R E N H O ID O K IT
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Otsolla pitää pientä kiirettä: marjoja on rohmuttava ropposkaupalla, mikäli mielii selvitä pitkästä talvesta. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I Kontio marjassa KUVA VILLE HEIKKINEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES MAARUSKA hehkuu jo Kuhmossa kauniina. A LK U SY KS Y
46 Totuus turpeesta Puheenvuoro oikaisee vääriä turveväittämiä. 16 Sienen ja kasvin liitto Yhteistyö sujuu maan alla. 38 Särki pääroolissa Päijät-Hämeen Vesijärveä kunnostetaan poistamalla siitä särkiä ja niiden mukana fosforia. KU VA ES KO PI TK ÄN EN Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Tarja Sironen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Mirjami Linkola 74 Luonnoskirja 30 Suomen Luonto 6/2020 30 Hailuodon rannoilla viihtyvät kaikenkokoiset kahlaajat: hirvet, ihmiset ja sirrit.. 54 Nälkäisiä suita Tutustumme siileihin, tervapääskyihin ja muihin Korkeasaaren villieläinhoitolan asujiin. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kiislanpoikasen hypyn hetki Juha Syväranta kuvasi rohkean hypyn pahdalta meren ääreen. 22 Viisi vinkkiä mustatorvisienen etsijälle Miten löytää piilotteleva herkku. 30 Kahden puolen Hailuotoa Oulun lähistön suuri saari loputtomine rantoineen on monipuolisen luonnon tyyssija. 48 Kun perhonen söi metsän Jorma Luhta palasi Ylä-Lappiin selvittämään, mitä mittariperhosten koettelemille tunturikoivikoille kuuluu. 28 Milloin on paras sieniaika Paljastamme 12 ruokasienen esiintymiskalenterin
Vuodesta 2001 alkaen Pitkänen on myös asunut Hailuodossa. KU VA T ES KO PI TK ÄN EN , JO U N I TI KK AN EN , H AN N A KA H RA N AH O , AN N A TU O M IN EN JA JU H A SY VÄ RA N TA 30 38 14 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. KANNEN KUVA: ESKO PITKÄNEN. Pohjois-Norjan merilintuja ja muuta luontoa Syväranta on seurannut ja kuvannut pitkään, ja häneltä on juuri ilmestynyt aihepiiristä jo toinen kirja Meritunturit (Minerva). ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo. i Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku. Kesän aikana syntyi myös juttu kovia kokeneesta Lahden Vesijärvestä, jonka toipumisessa särki sai pääroolin. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. e Kar. Syväranta on tutkinut Itämeren ja järvien tilaa ja sukeltanut paljon myös virtavesien uhanalaisien simpukoiden parissa. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Ensi kerran Pitkänen kävi Hailuodossa 1970-luvulla, ja 1980-luvulla hän veti saarella järjestettyjä Helioksen luontokuvasafareita. Tulevana syksynä Anna työskentelee Suomen Luonnon verkkosivujen ja somen parissa. i. o Kroonpressille on myönne. oapuna Tero Jämsä, Kuvankäsi. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. ämällä tuo. Esko Pitkänen, luontokuvaaja Maineikas luontokuvaaja tunnetaan yllättävistä eläinkuvistaan. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Kurki on yksi Hailuodon monista pesimäja lepäilijälinnuista. ajat Annakaisa Vän. Hänen kuvissaan Perämeren suursaaren luonto näyttäytyy elävänä, avarana, illan ja aamun kauneimmissa valoissa. Lisätietoa saat syö. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. i @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Juha Syväranta, meribiologi Juha Syväranta on ekologi, meribiologi, tutkimussukeltaja ja vedenalaisluonnon tuntija. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT 79. inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. ely A. avissa osoi. Reportaasi Hailuodon luonnosta sivuilla – . Anna Tuominen, verkkotuottaja Uunituoreen biologin kesä kului muun muassa ruovikossa rytikerttusia etsien sekä kimalaislajeja opetellen
Paksu lumipeite on voinut vaikeuttaa myyrien ravinnonsaantia. Lapissa myyräkannat olivat huipussaan jo kesällä 2019, ja romahtivat talven aikana odotettuakin nopeammin. ETELÄISEEN SUOMEEN odoteltiin jopa myyrähuippua tälle syksylle, mutta kevät paljasti kantojen romahtaneen laajoilla alueilla. Uumoilin etelän ja pohjoisen välille syntyvän eroja, ja niitä toki syntyikin, mutta ei aivan ennustetulla tavalla. Talven lumimäärällä oli kuitenkin iso vaikutus myös kevääseen ja kesään. LAPISSA POROT kärsivät aikaisesta lumipeitteestä, kun sienet peittyvät jo syksyllä lumeen, ja hanki kertyi pian poroille haastavan paksuksi. Ilonaiheitakin kesä silti tarjosi: muun muassa pitkään ahdingossa ollut nokkosperhonen on tänä kesänä lentänyt runsaana. Ennustus toteutui. Perhosille ja kasveille se näyttää olleen edullista: keväällä vähitellen sulaessaan kosteutta tarjoava, suojaava lumipeite sekä alkukesän lämpö siivittävät yhdessä perhoset hyvään lentoon Lapissa. Kun halloja ei ollut, ja lämpöä ja kosteutta oli sopivasti, marjoja riitti etelässäkin. 6 suomenluonto.fi TAMMIKUUN PÄÄKIRJOITUKSESSA tuli kokeiltua ennustamista: ”Ensi kesänä Etelä-Suomessa on vähän mustikoita, myyriä ja perhosia. Lumeton talvi ei sekään siis suosinut myyriä. Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I VA SA M IE S JA AN N A RI IK O N EN. Etelän lumettomuus ja kylmänkosteat kelit eivät ennustetusti tuntuneet hyödyttävän myöskään päiväperhosia. MUITAKIN ILOISIA asioita kesään toki mahtui: mustikkapiirakka! Mustikka oli tehnyt kukkasilmunsa jo edellisenä kesänä. Kelit suosivat myös marjakasveja: kun keväthallojakaan ei juuri esiintynyt ja pölyttäjiä oli liikkeellä, sekä lakka että mustikka kukkivat runsaasti ja tuottivat loistosadon. Vaikka kesäkuu oli lämmin, se ei riittänyt pelastamaan Etelä-Suomen heikohkoa perhoskesää: lajeja ja yksilöitä on ollut liikkeellä vähän. Pohjois-Suomessa taas paljon.” Tuolloin elettiin hyvin poikkeuksellista talvea: pohjoisessa oli paljon lunta, etelässä ei ollenkaan
Tiivissä mykerössä voi olla satakunta pientä kukkaa. Tietyn kasvin mesi voi sisältää kaksinkertaisen määrän sokereita ja aminohappoja toisen yksilön meteen verrattuna. Lisäksi iltapäivällä medessä on lähes kolme kertaa niin paljon sokeria kuin aamupäivällä. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA AN N A TU O M IN EN TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA AN N A TU O M IN EN TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA AN N A TU O M IN EN RUUSURUOHON VAALEAN liilat kukat avautuvat heinä–elokuussa laitumilla, kedoilla, rinneniityillä ja tienpientareilla. Kaikki kukat eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Laji ei menesty savimailla, vaan vaatii kasvualustakseen soraa tai moreenia. Upeimmat ruusuruohoniityt sijaitsevat Savossa ja Karjalassa. Saksalaistutkijat havaitsivat, että kasvien välillä on suuria yksilöllisiä eroja meden ravinnekoostumuksessa. Niissä riittää runsaasti mettä, ja siksi ne ovatkin monien hyönteisten suosiossa. Ruotsissa ruusuruohon kukilta on laskettu jopa 260 erilaista hyönteisvierailijaa. Kasvi on muinaistulokas, joka saapui maahamme kaskiviljelyn mukana idästä jo tuhansia vuosia sitten. Aikainen pörriäinen ei siis nappaa parasta apetta! Nyt suomenluonto.fi 7 Loppukesän hyönteismagneetti
Jättimalikan lakin reuna aaltoilee. Lähilaji isomalikka, jota löytyy lehtometsistä, on suoranainen kalkinvaatija. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I N Y T 8 suomenluonto.fi KESÄLLÄ NURMIKON leikkaajaa voi ihmetyttää säännöllinen kehäkuvio, joka kasvaa muuta nurmea vihreämpänä. Sekin tekee noidankehiä, kuten myös nurminahikkaat, tarha-akansienet ja monet muut lajit. ”Siitä on mukava kerätä satoa, samalta paikalta kuin viime vuonna”, von Bonsdorff sanoo. Lähinnä sen voi sekoittaa isomalikkaan, jonka jalka on kuitenkin korkeampi ja lakin reuna säännöllisen pyöreä. Ringin sisäsyrjällä, itiöemien viimevuotisella kasvupaikalla, nurmi ei kasva, koska ravinteet on kulutettu. ”Se ei kasva kovin happamalla maalla, esimerkiksi kangasmetsässä. Noidankehiä muodostavat sienet ovat tavallisesti karikkeen lahottajia. Jättimalikka on niin sanottu kalkinsuosija, ja se selittää osaltaan lajin viihtymiseen nurmikoilla. Kehän sisäreunalta nurmi puolestaan kuolee. VINK KI Tea von Bonsdorff julkaisi kirjan Ruokasienet Suomen luonnossa (Otava 7/2020). imalikoita, pienenä hyviä ruokasieniä. Elokuun mittaan ne alkavat usein putkahdella. Siinä hän merkitsi jättimalikan kolmen tähden ruokasieneksi. Lyhyt ryöppäys liuottaa ärsyttävät aineet. Tunnista jättimalikan kehä TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Nurmikolle noidankehään putkahtavat valkeat sienet voivat olla jä. Useiden minuuttien keittämistä ei tarvita.. Se on helppo tunnistaa. Kehä syntyy, kun sienirihmasto leviää yhdestä pisteestä säteittäisesti ulospäin, vapauttaa maaperän ravinteita ja saa nurmen kasvun hullaantumaan. Kehä kuitenkin laajenee vuosi vuodelta. Jättimalikka on harvinainen, lakin halkaisijaltaan jopa ruokalautasta suuremmaksi kasvava sieni. Syynä voi olla jättimalikka, jonka rihmasto elää nurmen alla mutta joka ei vielä ole pukannut maailmaan itiöemiä. Yleensä nurmikkomullassa on kuitenkin sen verran kalkkilisää, että se kasvaa hyvin”, kertoo suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Luonnontieteellisestä keskusmuseosta
Lintulaskentoja teen säännöllisesti, ja tänä vuonna kohteena on Vaalan Painuanlahti. Samalle päivälle on kirjattu Luonnontieteellisen keskusmuseon Laji.. Tämä on ollut viime vuosina minulle perinne. Käyn paikalla kerran viikossa, ja aktiivisimman muuton aikaan kahdesti. Juhani Aho tunnelmoi kirjassaan Lohilastuja ja kalakaskuja (1921) näin: ”Se oli se ilta ja nyt odotin samanlaista, sillä olihan paras aika vuodesta, elokuun viimeinen viikko, suuren Stenofylax stellatuksen sesonki.” Aho puhui vesiperhosista eli sirvikkäistä, nykyiseltä nimeltään virtakalmiosirvikkäistä (Potamophylax latipennis). Sitten tänne tuleekin jo talvi. elokuuta. Seuraan syksyn muuttolintuja lintutornista tai ruovikon reunasta staijaamalla kahdenkymmenen päivän ajan. Otan kaikista sienistä näytteen ja varmistan lajinmäärityksen mikroskoopilla. Sitten tänne tuleekin jo talvi. -palveluun kaksi viimeistä kukkivaa maitohorsmaa. Hyvin varmasti kävelen ympäri Kajaanin keskustaa ja etsin ja kuvaan sieniä. suomenluonto.fi 9 1 PUISTOSIENESTÄN. Elokuun lopun illat ovat edelleen hyvää aikaa tutustua sirvikkäisiin. Vesiperhosten toukat eli sirvit elävät vedessä, mutta kesällä koittaa niiden lyhyt aikuisuus, lentoaika ja pariutuminen. Joko kukinta loppui sinun kotiseudullasi, vai vieläkö jokin varsi kukkii. 2000-luvun taitteessa Oulussa sanottiin, että koulu alkaa, kun maitohorsman kukinta ehtii latvaan asti. Noiden suurten, inkiväärinruskeiden sirvikkäiden lento alkaa elokuun alussa ja kestää lokakuun alkuun saakka. Mitä teet elo–syyskuussa, Teppo Helo. 3 LASKEN LINTUJA. Teppo Helo on kajaanilainen luontokartoittaja sekä -kuvaaja. Kuhmossa Ulvinsalon luonnonpuisto on yksi kohde myös. yksi kohde myös. Tarkoituksena on selvittää alueiden lajistoa muutenkin kuin kääpien osalta, eli keskittyä pieniin valkoisiin rähmiin. Suurimmat lajit lentävät juuri hämärällä. 3 syn muuttolintuja lintutornista tai ruovikon reunasta staijaamalla kahdenkymmenen päivän ajan. Syysmuuton seurannan aloitin heinäkuun viimeisellä viikolla, ja jatkan sitä lokakuun alkuun. 2 ETSIN LAHOTTAJIA. Kohteet ovat tänä vuonna uusia suojelualueita, Sotkamon Losonvaaran laajennusalue sekä Talvivaaran laajennusalue, joka liitettiin pari vuotta sitten vanhaan suojelualueeseen. Syysmuuton seurannan aloitin heinäkuun viimeisellä viikolla, ja jatkan sitä lokakuun alkuun. Kun ihan kodin läheltä nurmikoilta katson, löydän todennäköisesti nuijakkaita, rusokkaita, vahakkaita ja muita. 12.8.. Tarkoituksena on selvittää alueiden lajistoa muutenkin kuin kääpien osalta, eli keskittyä pieniin valkoisiin rähmiin. Käyn paikalla kerran viikossa, ja aktiivisimman muuton aikaan kahdesti. Niistä lajeista, jotka ovat yhtään mielenkiintoisempia, teen myös museonäytteen, jonka lähetän Matti Kuljulle Oulun yliopiston kasvimu seoon. Seuraa sirvikkäiden tansseja Maitohorsman kukinta on ohi VINK KI Sirvejä tai niiden kivija korsikoppia löydät kääntelemällä järven tai joen pohjakiviä. Perhokalastajana Aho tiesi, että kun sirvikkäät nousisivat pintaan, kuoriutuisivat ja pitäisivät veden yllä tanssejaan, myös Huopanankosken taimenilla olisi juhlat. Töikseni teen vanhan metsän lajistoinventointeja eli etsin puiden lahottajia, orvakoita ja kääpiä. Vihreät koskisirvikkäät (Rhyacophilidae) elävät koskien hapekkaassa vedessä ilman koppaa.Sirvejä näkyy usein kivien vesisammaliin tarrautuneina. Tilastojen mukaan kansanviisaus voi olla yllättävän tarkka: Koulun syyslukukausi alkoi Oulun kaupungissa tänä vuonna 12
Populaatiot ovat kutistuneet Brittein saarilla ja Atlantin rannikkoseuduilla Etelä-Norjasta Pohjois-Espanjaan. Tämä johtuu siitä, että pitkäaikaisseurantoja tehdään paljon suojelualueilla, joissa ihmisen vaikutus on pieni. Bäck oli mukana Nature communications -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Ilmastonmuutoksen seurauksena monien lajien levinneisyys laajenee tai vetäytyy kohti pohjoista. ”Populaatioiden muutokset ovat mutkikkaita”, sanoo Helsingin yliopiston professori Jaana Bäck. ”Esimerkiksi Värriö on pysynyt luonnonpuistona koko havaintojakson ajan”, Bäck jatkaa. Tutkimuksessa havaittiin, että tietyllä alueella aikaisemmin eläneet lajit ovat kadonneet ja uusia on saapunut tilalle. ”Maankäytön muutokset eivät tosin ilmene yksittäisistä aikasarjoista”, Bäck sanoo. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että Koillis-Euroopassa lajimäärä on kasvanut. Muut tiedot koostuvat maalla ja vedessä elävistä selkärangattomista, nisäkkäistä, linnuista, plankton eliöistä, kaloista, kasveista sekä levistä. ä suurimmassa osassa Eurooppaa lajeja katoaa ja uusia saapuu. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi TUOREEN TUTKIMUKSEN mukaan valtava määrä eliölajeja on parhaillaan laajojen muutosten kourissa. Populaatioiden kutistuminen tukee aikaisempia havaintoja laajamittaisesta hyönteiskadosta Euroopassa. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA KA LE RV O O JU TK AN GA S / LE U KU L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Valtaosa Värriön luonnonpuiston yöperhosista on sopeutunut yllättävän hyvin ilmastonmuutokseen.. Tämän alueen seuranta-aineistot perustuvat pitkälti maaselkärangattomiin, joista suuri osa on hyönteisiä. Eliöiden runsauden sen sijaan todettiin vähentyneen Atlantin rannikkoalueilla. Toisaalta ihmisen toiminnan seurauksena leviävät vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Lajien korvautuminen uusilla ei välttämättä näy lajitai yksilömäärissä. Myös aikaisemmin kadonneet lajit voivat palata vanhoille elinalueilleen, kun esimerkiksi happamat sateet on saatu kuriin tiukempien päästörajoitusten ansiosta. Myös maankäytön muutokset eri osissa Eurooppaa tulivat jossain määrin esille. Tutkimuksessa oli mukana Koillis-Lapin Värriön 32 vuoden tiedot yöperhosista. Euroopan lajiston uusjako Laaja selvitys luonnon monimuotoisuustrendeistä paljastaa, e. Euroopassa merkittävin muutos on tapahtunut lajien vaihtumisina
Siten ne pyrkivät sopeutumaan lämpenevään ilmastoon. Hyönteisistä saattaa löytyä uusia indikaattorilajeja. Tutkimus osoitti, että lajit voivat levitä vesistöstä toiseen linnun vatsalaukussa. Tutkijat kokeilivat selviävätkö karpin ja hopearuutanan hedelmöittyneet mätimunat elossa sinisorsan ruoansulatuskanavan läpi. Karppi ja hopearuutana ovat vieraslajeja. Tarvitaan laajaa systemaattista havainnointia. Samalla pesimäkausi on lyhentynyt, joten yhä useammat linnut pesivät samanaikaisesti, Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa. Pysyvä ja yhtenäinen tutkimusinfrastruktuuri mahdollistaa laajan seurannan, ja sen, että pystymme näkemään trendejä selvemmin ja nopeamminkin. OUTI SALOVAARA. Luonnonsuojelualueet tai sellaiset alueet, jotka eivät ole kokeneet suuria muutoksia maankäytössä, eivät paljasta muutoksia, joita on tapahtunut ihmisen voimakkaasti muokkaamilla alueilla. Aina ei pidä keskittyä helpoimpaan havainnoitavaan ryhmään, lintuhavaintoja yhtään väheksymättä. Venäjälle viedään uraanipolttoaineen valmistuksen sivutuotteena syntynyttä uraaniheksafluoridia Urenco-yhtiön tehtaalta. Lyhyt pesintä voi säästää aikaa muuttoon tai talveen valmistautumisessa. ”Eri lajit reagoivat eri tavalla. Hyönteiset ja muut selkärangattomat voivat reagoida herkästi ilmastonmuutokseen tai ihmisen toiminnan vaikutuksiin. Muutokset näkyvät selvimmin paikkalinnuilla, kuten töyhtötiaisilla (kuvassa), ja lyhyen matkan muuttajilla. Kuljetukset pysähtyivät 2009, kun kävi ilmi, että ydinjätteitä säilöttiin Venäjällä ruosteisissa tynnyreissä taivasalla. Se voi johtaa lajien suhteiden uudelleenjärjestäytymiseen”, tutkijatohtori Maria Hällfors kertoo. Uraaniheksafluoridia on tarkoitus viedä Venäjälle kaikkiaan 12 000 tonnia kesään 2023 mennessä. . ”Elinympäristöjen pirstoutuminen voimistaa ilmastomuutoksen vaikutusta.” Saksa kuljettaa taas ydinjätettä Venäjälle Syöty mätimuna voi selvitä Lintujen pesimäkausi on lyhentynyt LEUTO K EVÄT SEKOITTA A RYTMIN Leudot keväät aikaistavat ja lyhentävät monien hyönteisten ja kasvien tarjoamaa ravintohuippua. Ympäristöjärjestö Greenpeace paljasti viime lokakuussa, että kuljetukset olivat kaikessa hiljaisuudessa käynnistyneet uudelleen toukokuussa 2019 ydinpolttoainetehtaalta Luoteis-Saksasta. Uraaniheksafluoridia kuitenkin kutsutaan jätteen sijaan raaka-aineeksi, joka virallisen tiedon mukaan käsitellään Venäjällä ja palautetaan takaisin Saksaan käytettäväksi uudelleen. ”Miten, sitä on todella vaikea ennustaa.” ANNA TUOMINEN Vaikka kalan mätimuna joutuu linnun syömäksi, se voi selvitä hengissä. Syödyistä mätimunista noin 0,2 prosenttia pysyi hengissä. Ydinjätteen tuonti on kielletty. . Niiden tutkiminen on työlästä ja vaikeampaa kuin esimerkiksi lintujen havainnointi. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . KU VA T ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O JA IS TO CK PH OT O Helsingin yliopiston metsätieteen laitoksen professori Jaana Bäck Monet Suomen lintulajit aloittavat pesinnän entistä aiemmin. Suurin osa tutkimuksen aineistoista kerättiin luonnonsuojelualueilta. Nopea muutos on ongelma ravinnosta riippuvaisille linnuille, jos ne eivät pysty aikaistamaan pesintäänsä samassa tahdissa. RK Saksa on aloittanut uudelleen ydinjätekuljetukset Venäjälle. Asian vahvisti Greenpeacelle Nordrhein–Westfalenin alueen energiaja tiedeministeriö
”Sitä on löytynyt enemmän kuin uskalsin toivoa”, kertoo luontokartoittaja Timo Kypärä Metsähallituksesta. Tutkijat altistivat kiiltosirppisammalen toisesta lajista haihtuville yhdisteille. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA JU KK A LA IN E Rauhoitett u kiiltosirppisammal kasvaa harvinaisena ravinteisilla soilla. Sammalet ”haistavat” naapurinsa ja saavat leviämisapua linnuilta. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Yhdestä linnusta löytyy yleensä muutama itiö, mutta lajien välillä on eroja. Eniten itiöitä kuljettavat samettinärhet ja punarintarastaat, Proceedings of the Royal Society B -tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo. MONIMUOTOISUUS Hitupihtisammal löytyi uusilta kasvupaikoilta Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta on löytynyt äärimmäisen uhanalaisen hitupihtisammalen uusia kasvupaikkoja. Lentokyydin jälkeen osa itiöistä oli itämiskykyisiä, joten linnut voivat auttaa sammalia leviämään uusille kasvupaikoille. Aiemmin löydetyt sammalet ovat olleet pääosin naaraita. EKOLOGIA Linnut levittävät sammalten itiöitä Linnut kantavat höyhenissään ja jaloissaan sammalten itiöitä. Se estää itiöiden syntymisen ja lajin leviämisen uusille kasvupaikoille.”Tänä kesänä on löytynyt hyvin myös koirasversoja”, Kypärä kertoo. Altistuminen eri lajin ”hajuille” saa sammalen kasvamaan pituutta ja tuottamaan kuusinkertaisen määrän stressiyhdisteitä, Scientifi c Reports -sarjassa julkaistu tutkimus raportoi. EVOLUUTIO Sammal tunnistaa naapurinsa Kiiltosirppisammal tunnistaa naapurissa kasvavan toisen sammallajin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kautta
Suomessa tehtyjen havaintojen määrä on kasvanut voimakkaasti tällä vuosituhannella. Metaanipäästöt ennätystasolla Maailman metaanipäästöt ovat kasvaneet noin 30 miljoonalla tonnilla vuositt ain viimeisen vuosikymmenen ajan. RK TUNTEMATON. ICES suosittaa kannalle kalastuskieltoa vuodelle 2021. ANNA TUOMINEN TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA T PE KK A TU U RI JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y Silakkasaalis pieneni kaikilla merialueilla Perämerta lukuun ottamatta. Kansainvälisen mertentutkimusneuvoston ICES:in mukaan silakkaa on ylikalastettu Itämerellä vuodesta 2015 alkaen. Sen sijaan silakka-, turska-, lohi-, siikaja kuhasaaliit pienenivät. Jos saalismäärää lasketaan suositusten mukaisesti, kutukannan arvioidaan nousevan jo vuosina 2020–2021. Heinäkuun alussa Porissa pesineellä parilla oli tiett ävästi ainakin kolme poikasta, Helsingissä pesineellä jopa seitsemän. Ahvensaaliit ovat kaksinkertaistuneet 1980-lukuun verrattuna. Kansainvälisen mertentutkimusneuvoston ICES:in mukaan silakkaa on ylikalastettu Itämerellä vuodesta 2015 alkaen. Laji elää Suomen merialueilla Perämeren ja Suomenlahden pohjukat pois lukien. Sitä tavataan myös Atlantin valtameren pohjoisilla rannikkovesillä, missä se voi elää yli 400 metrin syvyydessä. Kansainvälinen Global Carbon Project arvioi, ett ä vuodessa ilmakehään päätyy lähes 600 miljoonaa tonnia metaania. Filoso i Tere Vadén lainaa tilastokeskuksen artikkelia Materiaalivirrat, jä eet ja BKT – mitä saamme irti ympäristöstämme Twi erissä . Tulipäähippiäisen pesimäalue laajenee todennäköisesti ilmaston lämpenemisen vuoksi. Syynä ovat muun muassa lämmenneet rannikkovedet ja jokivesien tilan parantuminen. Talvikalastajan verkkoon jäänyt isosimppu on hätkähdyttävä saalis, joka voi kurnuttaa vedestä pois nostettaessa. ISOSIMPPU M YOXOCEPHALUS SCORPIUS Isosimppu viihtyy kylmissä vesissä. Jos saalismäärää lasketaan suositusten mukaisesti, kutukannan arvioiICES suosittaa kannalle kalastuskieltoa vuodelle 2021. Ilmakehän metaanipitoisuus on nyt 2,6-kertainen esiteolliseen aikaan verratt una. Lajin ensipesintää osatt iin jo odott aa, sillä se on levitt äytymässä pohjoiseen. Kesäaikaan sen löytää syvemmältä kuin talvella. Metaani on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, joten päästöjen kasvu kiihdytt ää ilmaston lämpenemistä merkitt ävästi. Kalastuskokoiset kalat ovat pienempiä kuin koskaan aiemmin 1950luvulla alkaneiden mittausten jälkeen. . TU RSK A KUTISTU U Itämeren itäisten turskien kunto on heikko. ANNA TUOMINEN Tulipäähippiäisen ensipesintä Onnistunut tulipäähippiäisen pesintä varmistui tänä kesänä sekä Porissa ett ä Helsingissä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T LUONNONVARAKESKUKSEN TUOREEN raportin mukaan ahvenen ja kilohailin saaliit kasvoivat merellä vuonna 2019. Ahvensaaliit kasvussa ”Suomalainen tuottaa yli nelinkertaisen määrän jätettä EU-tovereihinsa verrattuna” – Suurin syy mittava kaivosteollisuus. Lisääntyneet päästöt painott uvat trooppisille alueille ja ne johtuvat pääasiassa maataloudesta, fossiilisista polttoaineista ja jätt eiden käsitt elystä. Silakkasaalis pieneni kaikilla merialueilla Perämerta lukuun ottamatta
14 suomenluonto.fi Kiislanpoikasen hypyn hetki Vesille ei pääse ilman uskaliasta ilmalentoa. TEKSTI JA KUVAT JUHA SYVÄRANTA K O H TA A M I S I A
Siivet kuitenkin auttavat, kun se liitää kohti rantatasannetta, usein ruijankuirimoniittyä, joka pehmustaa pudotusta. 2.. 2. Aiemmin kiislojen muuttoreittejä ei tunnettu kovin hyvin. Jonain heinäkuun iltana alkaa tapahtua, mutta monena ihmisen mielestä sopivana yönä jyrkänteeltä ei tule alas ainuttakaan poikasta. Kiislanpoikanen on vesillä, omassa elementissään. Koiraan ja poikasen uintimuuton aikaan pesinnän uuvuttama naaras viettää lyhyttä kesälomaansa lintupahdalla. POIKANEN SAA rannalla pian turvaa, sillä isäkiislan tehtävänä on löytää ainokaisensa. Jo venettä ankkuroidessa voi kuulla kiislanpoikien kantavan kutsuäänen. Poikasen siipisulat ovat vielä tupissaan, joten se ei ole lentokykyinen hypätessään. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 OLEN VIETTÄNYT monia Jäämeren kesäiltoja ja öitä pahtojen tyvellä seuraamassa etelänkiislan poikasten hyppyjä ja kulkua veteen koiraan luo. Emo kannustaa poikasta voitt amaan pelkonsa. Poikasen ja koiraan matka suuntautuu tyypillisesti rannikkoa pitkin itään Venäjän puolelle, jossa kiislat talvehtivat. 3. Kiislat hyppäävät yön selkään. POIKANEN EI ponnista heti jyrkänteeltä, vaan kerää ensin rohkeutta. 1. Siivet ovat kuitenkin käytössä, kun kiisla ottaa vauhtia veden alla saalistaessaan. Sekä poikanen että isäkiisla ovat uintimuutolla lentokyvyttömiä. Koiras käy sen aikana läpi sulkasadon. 1. Lintuvuorella pesii tuhansia kiisloja. 4. Viime vuosina linnut ovat saaneet mukaansa paikannuslaitteita, jotka osoittavat uintimuuton jopa tuhannen kilometrin mittaiseksi. Emo nyökkäilee vieressä ja voi tyrkkiä poikasta lähemmäs reunaa. Hyppy on poikasen ainoa keino päästä kohti merta. Rannassa koiras etsii poikasensa äänen perusteella. Kiislat munivat vain yhden munan, joten kerralla hyppää koko lintuparin jälkikasvu. Poikaset piiskuttavat vasta hypättyään, joten ääni paljastaa, että poikaset ovat lähdössä. 4. 3
RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. 16 suomenluonto
Sienijuuret ovat yhteistyön taidonnäytteitä. suomenluonto. RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. Yhdessä ne muodostavat sienijuuria. 17 Sienen ja kasvin liitto TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SARI TIMONEN JA VASTAVALO liitto TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SARI TIMONEN JA VASTAVALO Maan alla on verkosto, jossa vilisee kasvien juuria ja sienirihmastoja
Monenlaista yhteistyötä Käsite sienijuuri on peräisin 1800-luvulta, samoin juurien rakenteisiin perustuva luokittelu. ”Biologiaa opiskellessani sain tietää sienijuurista. Kasvisolun ja sienisolun yhdessä muodostamassa rakenteessa, sienijuuressa, aineiden vaihtopinta-ala on suuri, kun sienisolut ovat suorassa kosketuksessa kasvisolujen kanssa. Sieni ei saa lehtivihreättömältä mäntykukalta vastapalkaksi mitään”, sanoo yliopistonlehtori Sari Timonen Helsingin yliopistolta. Sellainen tietysti kiinnostaa.” Tutkittavaa riittää, sillä sienijuurisienten rihmastoa on grammassa metsämaata jopa 500 metriä. Sienijuurisymbioosissa sieni auttaa kasvia saamaan syvältä maan huokosista ravintoaineita sekä vettä, ja kasvi puolestaan luovuttaa sienelle sen tarvitsemia hiiliyhdisteitä. ”Varmaan sekin arvio on alakanttiin. Lehtivihreätön mäntykukka ottaa kaikki kasvuun tarvitsemansa aineet sieneltä. ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O AN JA VE ST / VA ST AV AL O. Siten yksi ja sama sienilaji voi toimia sekä hajottajana että sienijuurisienenä, kuten vaikkapa pulkkosienet ja valmuskat. Näin ravintoaineiden, kuten fosforin ja sokereiden vaihto käy näppärästi. Aina yhteistyössä ei kuitenkaan ole kyse auvoisasta mutualistisesta symbioosista, josta kumpikin osapuoli hyötyy. Sienijuuret ulottavat rihmastonsa myös Timosen uravalintaan, joka vaihtui kasveista sieniin sienijuurien ansiosta. Pintasienijuuria muodostavia sieniä ovat esimerkiksi ruokasieninä tutut tatit, rouskut, haperot ja vahverot, jotka muodostaKasvit pääsivät sienijuurisymbioosin avulla vedestä maalle. Ne voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään, sisäsienijuuriin, pintasienijuuriin ja sekatyyppisiin sienijuuriin. 18 suomenluonto.fi S ienet ja kasvit solmivat maaperän pimeydessä lukemattomia yhteistyöliittoja. Maaperässä tiheänä kasvavan sienirihmaston avulla kasvin ravinteiden otto tehostuu valtavasti pienelläkin kasvu alalla. Sienijuurettomia kasveja on ollut vasta 10 miljoonaa vuotta, kun taas sienijuurellinen yhteistyö alkoi jo yli 400 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kasvit pääsivät sienijuurisymbioosin avulla vedestä valloittamaan myös kuivaa maata. Vain nopeasti alueita valtaavat pioneerilajit, kuten jauhosavikka tai peltokanankaali eivät tarvitse sienijuurta takaamaan kasvua. ”Mäntyjen lähistöllä elävä mäntykukka ottaa kaikki kasvuunsa tarvitsemat aineet puun juuristossa kasvavalta sieneltä: niin hiiliyhdisteet, typen kuin fosforinkin. Paikoin rihmastoa on paljon enemmän”, Timonen sanoo. Ne olivat minulle aivan uusi asia. Pinta sienijuurissa sienisolut asettuvat kasvin juurisolujen ja juuren pinnalle. Sienen rihmastot voivat olla valtavan pitkiä, ja rihmaston toinen pää voi tehdä erilaisia asioita kuin toinen pää. Peräti 85–90 prosentille maapallon kasvilajeista tällainen liittoutuminen on välttämätöntä. Männyntuoksuvalmuska voi toimia hajottajana sekä sienijuurisienenä
Ne viihtyvät erityisesti viileän vyöhykkeen puiden seuralaisina. ”Kämmeköiden strategia on tuottaa vähän herkullista hiiliyhdistettä houkuttelemaan sieni paikalle. Sekat yypin sienijuurilla on sekä sisäsienijuurille että pintasienijuurille tyypillisiä rakenteita, ja niitä löytyy esimerkiksi sianpuolukan, talvikkien ja mäntykukkien juurista. Jotkin kämmekät eivät luovuta sienelle hiiliyhdisteitä itämisen jälkeenkään, eli ne elävät käytännössä sienen loisena. Eliöiden välinen signalointi on avainasemassa sienijuuren toiminnassa. Kanervakasvien, kuten kanervan, puolukan ja mustikan sienikumppanit ovat hyviä ottamaan ravinteita karustakin ympäristöstä. Yli 80 prosenttia maakasveista on keräsienijuurellisia, vaikka keräsienilajeja on vain 200. ”Osa sienijuurisienistä voi olla aktiivisia metsästäjiä. Tainnutettuaan saaliseläimen sienirihmasto tunkeutuu siihen ja käyttää sen ravinnokseen. Sisäsienijuuria ovat esimerkiksi kanervasienijuuri ja kämmekkäsienijuuri, joiden sieniosakkaat ovat kehittyneet hajottajasienistä. Kuvassa sienirihmasto on värjätty siniseksi. Mustikan nuorten juurien pintasolut ovat usein täynnä symbionttista sienirihmastoa. Kasvi määrää kaapin paikan Kasvien aisteja on viime aikoina tutkittu paljon, mutta yhtä lailla myös sienet aistivat esimerkiksi painovoimaa, valoa, sähkövarauksia sekä kasvien ja sienien erittämiä signaaleja. Kämmeköiden siemenet ovat kuin pölyä, ja niissä on vain hyvin pienet ravintovarastot itämistä varten. Sitten kasvi sulkee sienen sisääntuloaukon ja syö juureen kasvaneet sienirihmat. suomenluonto.fi 19 vat itiöemiä. Si sä sienijuuri ssa puolestaan sienisoluja kasvaa jopa kasvin juurisolujen soluseinien sisäpuolella. ”Sisäsienijuurien tärkein ryhmä ovat keräsienijuuret. SA M U LI KR U TH JA SA RI TI M O N EN PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O. Tämä molekyylitason kommunikaatio houkuttelee myös sienijuurisieniä paikalle”, Timonen kertoo. Saaliista sieni saa arvokasta typpeä, jota on esimerkiksi puumaisessa aineksessa niukasti tarjolla. ”Osa sienijuurisienistä voi olla aktiivisia metsästäjiä.” Mustikka kuuluu kanervakasveihin ja muodostaa kanervasienijuuria. Näiden sienten maanalainen biomassa on valtava, mutta se on ihmissilmälle näkymätöntä, keräsienet kun eivät tee itiöemiä. Kun keräsienijuurellisen kasvin juuria katsoo mikroskoopilla, ne ovat täynnä sienirakenteita: pieniä pensaita, keräsiä ja rihmaa”, Timonen kuvailee. Myös sienirihmastolla voi olla sangen mielenkiintoisia keinoja saada ongittua ravintoaineita maaperästä. Ne pyydystävät pieniä maaperäeläimiä erilaisilla tahmoilla ja myrkyillä", Timonen kuvailee. Sieniosakkaina toimivat yleensä puiden kanssa pintasienijuuria muodostavat sienet. ”Kun kasvin siemen tipahtaa maahan ja alkaa itää, kasvin juurista tihkuu kaikenlaisia viestejä ympäristöön. Kämmeköitä voidaankin kutsua kasvipedoiksi”, Timonen sanoo. Ne tarvitsevatkin itääkseen sienijuurisienten apua. Kämmekät ovat erityisen riippuvaisia sienikumppaneistaan
SA RI TI M O N EN SA RI TI M O N EN. Jos kasvin kasvuympäristössä on runsaasti ravintoaineita ja kosteutta, se voi hyvin elää ilman sienen apua. . ”Auttajabakteerit voivat esimerkiksi avittaa sienijuurisieniä kolonisoimaan kasvien juuria. ”Keräsienet eivät halua mennä havupuun juuriin, mutta siellä viihtyy erinomaisesti pintasienistä esimerkiksi männynherkkutatti. Kasvin ja sienen liitossa kasvi määrää kaapin paikan. ”Kasvi pystyy myös lukitsemaan sienen juuristonsa ulkopuolelle.” Kaikki sienilajit eivät myöskään ole kiinnostuneita kaikista kasveista. Sienijuurten verkostoja on maaperässä jo valmiina runsain määrin. Toimintaa voisi verrata vaikkapa puhelinverkostoon, jossa joillain lajeilla on keskenään intiimimpi suhde kuin toisilla”, Timonen sanoo. ”Laboratorio-oloissa rihma voi kasvaa viikossa useitakin senttejä, mutta luonnossa sienet luultavasti kasvavat hyvissä oloissa nopeammin. Kasvin juuret taas voivat hakea kosteutta hyvin syvältäkin maaperästä myös sieValkoisia tatin ja vaaleanpunaisia mujukkasienen männyn kanssa muodostamia sienijuuria, joista lähtee tatin paksuja rihmastojänteitä ja mujukan ohuempia ulkorihmoja maaperään etsimään ravinteita. ”Sieni pitää kasvin hereillä, jolloin se pystyy puolustautumaan tarvittaessa nopeasti.” Kasvin ja sienen välisessä kommunikaatiossa on mukana myös muita osapuolia, kuten maaperän bakteereja. ”Sienillä on tosi ohuet rihmat, jotka kattavat maan pintakerroksen hyvin. Joissakin tapauksissa apu voi mennä liian pitkälle, ja auttajabakteeri auttaa myös haitallisia sieniä pääsemään kasvin juuriin”, Timonen sanoo. Eniten sienirihmoja on pintamaassa, 10–20 senttimetrin syvyydessä. Sienirihman kärki erittää kasvaessaan limaa, jotta se pääsee työntymään paremmin maahan.” Nämä noin 5–10 mikrometrin paksuiset rihmastot ovat muuten – tutkijoiden iloksi – eri värisiä: valkeita, keltaisia, oransseja, vaaleanpunaisia… värien merkitystä sienelle ei kuitenkaan tiedetä. Nummitatti on kasvattanut männyntaimen sienijuurien pinnalle paksun valkoisen vaipan ja ulottaa ulkorihmastonsa jo yli kymmenen sentin päähän juuristosta. 20 suomenluonto.fi Samalla kasvin puolustusreaktiot kiihtyvät hetkellisesti siltä varalta, että sieni alkaisikin käyttäytyä kasvia kohtaan tuhoisasti. Uutta sienirihmaa kasvaa noin sentin viikkovauhdilla, mutta kasvunopeudessa on suurta vaihtelua kasvuympäristöstä ja sienilajista riippuen