R E T K IK E IT T IM E T T E S T IS S Ä . K A L A S Ä Ä S K I. O P I T U N T E M A A N R O U S K U T . Y Ö P E R H O S E T . Jätösten dna PALJASTAA KARHUN SAVON JA POHJANMAAN sakaalilöydöt KALASÄÄSKET yhä pesillään Testasimme RETKIKEITTIMET 22.8.2019 6 S U O M E N L U O N T O 6 | 2 19 S A K A A L I T U L I S U O M E E N . KESÄYÖN PERHOSET Irtonumero 9,50 € PERHOSET Retki kuhisevaan hämärään. K A R H U N D N A -T U T K IM U S . H A IS U S IE N I. S IE N T E N S O K E R IT . KARHUN sakaalilöydöt yhä pesillään KEITTIMET 22.8.2019 6 Irtonumero 9,50 € Irtonumero 9,50 €. Sienten aika aika • Opi tuntemaan rouskut • Kiehtova haisusieni • Sienistä vatsavaivoja
S Y Y S K E S Ä Kanervan näytös KUVA TARU RANTALA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES KANERVA tarjoaa elokuussa yhden kesän viimeisistä kukkimisnäytöksistä. Vaaleanvioletti matto kaunistaa karuja kankaita syksyn tuloon asti, ja tarjoaa mainion mesilähteen talveen valmistautuville hyönteisille.
18 Mikä rousku! Opettele tunnistamaan metsän herkkuja, rouskuja. Risut, kaasu ja sprii kuumentavat ruuan, mutta eroja on.. Testasimme retkikeittimet. Millainen eläin kultasakaali on. 54 Millä pannu kuumaksi. Elokuu on marjakuu Loppukesän marjat kypsyvät, ja mustikkakin on vielä poimittavissa. 4 SUOMEN LUONTO 6/2019 4 SUOMEN LUONTO 6/2019 Sisällys 6/2019 38 H EI KK I VA SA M IE S 32 60 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Kenkänokka 37 Kolumni: Mirjami Linkola 51 Vahtikoira 58 Homo sapiens: Uula Närhinen 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja Perhoset elokuun yössä Pimeydestä paljastuu uskomaton värien, kuvioiden, muotojen ja lajien rikkaus. 38 Kolmen valtakunnan karhut Pohjoisen Lapin karhuja vakoillaan kakan ja karvojen dna:n avulla. Sienten sokerit voivat olla vatsankipristelyn syy. 46 Sienistä vatsavaivoja. 38 Lapin karhujen sukupuuta rakentamassa. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV A LO 18 18 Vyöleppärous ku on yksi maamme yli 70 rouskulajista. M A RI K A M A IJ A LA H ER M A N SO TK A JÆ RV I 14 Sakaali tuli Suomeen Nyt havainto myös Reisjärveltä. 24 Sääksikesä kypsyy Sääksenpojilla on kiire oppia kalastamaan. 52 Haiseva sieni Haisusieni houkuttaa hajullaan pölyttäjiä. H EI KK I VA SA M IE S Suomen perhosista peräti 90 prosenttia on yöperhosia, kuten tämä keltapetoyökkönen. Missä sienissä niitä on eniten. 32 Valon lumoissa Yöperhosia on kiva tarkkailla valaistun kankaan äärellä
vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. www.climatecalc.eu Cert. 78. www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi PE RT TI KO SK IM IE S 24 Sääksen pesä on linnoitus. 6/2019 SUOMEN LUONTO 5 Loppukesä on sienten ja yöperhosten aikaa. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho 050 414 4257 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Anna Tuominen 050 469 3662 Laura Salonen (perhevapaalla) Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Punavyöseitikillä levähtävän mustikkamittarin kuvasi Kai Hypén. no. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki
n A RI M O EK LU N D / VA ST AV A LO Helteistä ei ole haittaa sienille jos kuumuus ja kuivuus eivät ole pitkäkestoisia. Sieni voi pyytää puulta yhteyttämistuotteita, sokereita, ja puu joko hyväksyä tai hylätä pyynnön oman tilanteensa ja kuntonsa mukaan. Ilmaston lämmetessä kuusen ja männyn parhaan kasvualueen on ennustettu siirtyvän pohjoisemmaksi. Myöhemmän syksyn satoon lyhyt hellejakso ei kuitenkaan vaikuta juuri mitenkään. Kantarelleja, mustia torvisieniä, haperoita, punikkitatteja ja tänä vuonna melko toukkaisia herkkutatteja on jo noussut, ja lisää tulee jos vettä vähänkin vihmoo. Aloittaa voi jo tämän lehden rouskukoulusta, sivuilla 18–23. Olisi tietysti hyvä jos syksyn mittaan saataisiin vähän sadetta. Onneksi lyhytaikainen kuumuus ei ole niille kohtalokas. Rihmastot eivät kuole, mutta kasvu hidastuu ja samalla kyky tuottaa itiöemiä heikkenee hetkellisesti. Jos näin käy, lähes kaikkien tärkeimpien metsäja kauppasientemme määrät saattavat vähetä Etelä-Suomessa. Puiden ja sienten yhteiselo on osoittautunut aktiivisemmaksi kuin aiemmin on ajateltu. Äänetön viestintä METSÄSSÄ kulkee viestejä joita ei voi kuulla. PÄÄKIRJOITUS 6 SUOMEN LUONTO 6/2019 A N N A RIIK O N EN HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.?. Tulevaisuus sen sijaan siintyy epävarmempana. Sieni tarvitsee sokereita kasvattaakseen itiöemiä. Sienisadot siirtyisivät Pohjois-Suomeen. Maatalousja metsätieteen tohtori Kauko Salo kertoo, että sienisato määräytyy paikallisesti usean eri tekijän summana, ja puukumppani on monessa mukana: Metsän puulajisuhde, latvuspeitto, haihdunta sekä sammalkerroksen ja humuskerroksen paksuus vaikuttavat kaikki lajistoon ja sienten määrään. Sienirihmastolle tärkeä humuskerros on yleensä Suomen metsissä vain kymmenisen senttiä paksu ja siksi herkkä kuivumiselle. Vanhojen tuttujen jatkoksi kannattaa opetella uusiakin sieniä, vaikkapa runsastuviksi uumoiltuja eteläisiä lajeja. Tänä kesänä helteet aiheuttivat taas kerran haasteita sienille. Nyt sieniä kuitenkin vielä riittää, metsään siis. Ne viestivät toisilleen kemiallisesti yhteisen sienijuuren kautta
on Perttuli eli Pertun päivä. LAJI ON SUOMEN AINOA ELÄVIÄ POIKASIA SYNNYTTÄVÄ KALA – POIKASET SYNTYVÄT TAMMIKUUSSA. Liemen voi myös happamoittaa etikalla, jotta se alkaa tehota nopeammin. Ainekset on hyvä sekoittaa, ja liemi saa ässehtiä astiassa ilman että kansi on kiinni. Baarilla voivat käydä horsmakiitäjä, mäntykiitäjä ja pikkukiitäjä, sekä jopa 300 eri yökköslajia. Monet hyönteissyöjät ovat yömuuttajia. Käyminen kertoo perhoselle, että täällä on korkeaenergisiä yhdisteitä tarjolla”, selittää hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg. Amiraaleja ja suruvaippoja voi tavata tähän aikaan imemästä voimaa maahan tipahtaneiden omenoiden tai kirsikoiden nektarista. 6/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri E lokuun lopun lähetessä luonnonkukat käyvät jo vähiin. Punaviinin sijasta liemen pohjaksi sopii iso tölkillinen olutta ja pala hiivaa. Hyvä ravintoliemi syntyy, kun kaadat kannelliseen astiaan puoli pulloa punaviiniä ja puoli kiloa sokeria. ELO-SYYSKUUN TAITTEESSA KIVINILKAT PARITTELEVAT ITÄMEREN RANTAVESISSÄ. Tarjoiluastioiksi kelpaavat tyhjät viilitai hillopurkit, joihin on tungettu pesusienen pala laskeutumisalustaksi. VINKKI Syyskuun alussa myös rautiaisten, kirvisten, rastaiden ja varpuslintujen muutto on täydessä vauhdissa. Sen löytäminen voi kuitenkin vaatia jalkatyötä, koska laji on laitumien vähetessä harvinaistunut. Kun neste on tekeytynyt useamman päivän, sen voi ottaa käyttöön. Kansanperinteessä siitä on sanottu: ”Kesälinnut Perttu kerreä, pääskyset Perttu peräti vie.” Vanha viisaus on edelleen hyvin tarkka: Sekä haarapääskyjen että räystäspääskyjen keskimmäiset joukot ohittavat Hangon lintuaseman rengastusten perusteella 26. Sienen lakki sopii paistettavaksi sellaisenaan pihvin tapaan. Kuuntele yötaivasta! T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A TÄHÄN AIKAAN VUODESTA päättyy yleensä terminen kesä, eli päivän keskilämpötila painuu +10°C alapuolelle. ”Sokeri ja muut korkeaenergiset yhdisteet eivät haise. Etsi hulppea ukonsieni ELOKUUSSA ukonsieniä alkaa putkahdella puoliavoimiin paikkoihin Eteläja Keski-Suomen puistoissa, hakamailla, nuorissa lepikoissa ja metsäteiden varsilla. Palaa löytämällesi paikalle!. VINKKI Ukonsienirihmasto tuottaa usein kaksikin satoa, ensimmäisen syyskuun alussa, toisen lokakuun alkupuolella. VINKKI Myös yöperhoset innostuvat perhosbaarista. Jos käytät yöperhosille valoa, viritä se eri paikkaan, jotta opit, mitä lajeja houkuttaa juuri haju. 24.8. Perhosten mielestä kaikkein houkuttelevin ravinto on näet paitsi makeaa myös käynyttä. elokuuta. YLEENSÄ LAJI VIIHTYY SYVEMMILLÄ POHJILLA, MUTTA JUURI NYT SE VIIVÄHTÄÄ PIENEN HETKEN 0,5–2 METRIN SYVYYDESSÄ LEMMENPUUHISSAAN. Samankaltaista ravintonestettä voi tehdä tarkoituksellakin: tarvitset vain alkoholia ja sokeria, ja ehkä palan hiivaa tai punaviinietikkaa
Isoapolloperhosen elinympäristöjä kunnostetaan T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Rannikko-Life -hanke hoitaa saariston TEKSTI MAIJA MUSSAARI / KUVA ARI KUUSELA 8 SUOMEN LUONTO 6/2019. Rannikko-Life -hanke kunnostaa tulevana viitenä vuotena 41 luonnonsuojelukohdetta, kuten rantaniittyjä, hakamaita ja paahdealueita. Tarkoituksena on muun muassa raivata umpeenkasvaneita niittyjä ja poistaa haitallisia vieraslajeja. Hankkeen budjetti on yli 8,7 miljoonaa euroa, josta 5,2 miljoonaa saatiin Euroopan komissiolta. Tilanne selvisi, kun perhosen toukkia kartoitettiin toukokuussa. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT ISOAPOLLO on vähentynyt voimakkaasti Saaristomerellä. ”Isoapolloperhosen asuttamien saarten määrä on laskenut rajusti 20 vuoden aikana”, kertoo Jonna Kukkonen, joka tekee isoapollon tilanteesta pro gradu -tutkielmaa Turun yliopistossa. TIESITKÖ. Isoapollo on alkanut hiljalleen elpyä 1980-luvun pohjavuosista ketojen hoidon ansiosta. Kunnostusten sekä alueiden laajennusten avulla turvataan kattava suojelualueiden verkosto. Kartoitukset ovat osa Metsähallituksen vetämää Rannikko-Life hanketta. Näin vaateliaat lajit pääsevät leviämään uusille alueille ilmastonmuutoksen muuttaessa vanhoja elinympäristöjä liian kuumiksi tai kuiviksi
1. RIIKKA KAARTINEN Lahnasenkosken voimala puretaan kesällä 2022. Myös paikalliset asukkaat ja mökkeilijät ovat huomanneet tutun perhosen vähentyneen. 250 VOIMALAITOSTA tai muuta merkittävää patoa eri puolella Suomea estävät vaelluskalojen nousut kutualueilleen. Virkistysaluesäätiö aikoo purkaa kaikki kolme patoa ja ennallistaa kosket. 6/2019 SUOMEN LUONTO 9 ET EL ÄK A R JA LA N LII TT O Hanke kunnostaa viitenä vuotena 41 luonnonsuojelukohdetta JÄRVILOHEN VIIMEINEN LUONNONKANTA PELASTUI HEINÄKUUN lopussa sinetöitiin historiallinen voimalaitoskauppa. Esimerkiksi isoapollon elinympäristöjen kunnostuksessa on lähdettävä liikkeelle varovaisesti kokeilemalla niittoa eri alueilla. ”Siitä on nyt 10 vuotta, kun viimeksi havaitsimme isoapollon saarellamme”, kertoo Hiittisten saaristossa kesiä viettävä Lotta Berlin. Sen jälkeen joki virtaa vapaana ja Suomen viimeiset täysin luonnonvaraisena säilyneet järvilohet pääsevät nousemaan Laatokasta Hiitolanjokeen kutemaan. n Suojelubiologi Maija Mussaari Metsähallituksesta vastaa Saaristomeren luonnonhoidosta ja tutkimusyhteistyöstä Rannikko-Life -hankkeessa.. Kartoitusten kohteena ovat linnut, kasvit, jäkälät, sammalet, hyönteiset, niveljalkaiset, nilviäiset ja sienet. Metsähallituksen ja Turun yliopiston asiantuntijat liikkuvat parhaillaan saaristossa keräten ja päivittäen tietoja luonnonsuojelualueiden lajeista. Se on alimmaisena sijaitseva Kangaskosken voimalapato. Näyttävän perhosen väheneminen huolestuttaa siis muitakin kuin suojeluasiantuntijoita. Kaksi muuta patoa puretaan ja kosket ennallistetaan kahtena seuraavana vuonna. PATO puretaan ja koski ennallistetaan kesällä 2021. Säätiö omistaa jo samalla joella sijaitsevan Lahnasenkosken voimalan, joten kaupan myötä kaikki joen voimalaitokset ovat virkistysaluesäätiön omistuksessa. Ajantasaista tietoa tarvitaan, kun suunnitellaan mitkä alueet kaipaavat niittoa tai haitallisten vieraslajien, kuten kurtturuusun kitkemistä. 8000 VAELLUSPOIKASTA on arvio joen Suomen puolella syntyvien järvilohen poikasten määrästä patojen purkamisen jälkeen. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ostaa Hiitolanjoella sijaitsevien Kangaskosken ja Ritakosken voimalaitokset. Rannikko-Lifen suurimpana haasteena on löytää sopivat hoitotavat vaateliaalle ja harvinaiselle lajistolle, joiden elinoloja heikentävät useat tekijät. Erittäin uhanalaisen isoapolloperhosen tilannetta tutkittiin saaristossa viimeksi 2000-luvun alussa. Patojen lisäksi vesistöjä on rakennettu lukemattomilla muilla pienemmillä säätelypadoilla ja siltarummuilla, jotka estävät virtavesieliöiden vaellukset ja leviämisen vesistöissä. Tähän mennessä Suomen puolelle on päässyt nousemaan vain muutamia kymmeniä järvilohia vuodessa
Viime syksynä syntyneet toukat varttuivat lohikalojen kiduksissa 11 kuukautta. (RK) Fossiililaji löytyi elävänä KOILLIS-LAPISTA löytyi vesikirppulaji, jonka luultiin jo kuolleen sukupuuttoon. 0,2 millin mittainen R. (RK) Porolaidunnus jatkuu Mallassa MALLAN LUONNONPUISTOA koskevan asetuksen mukaan porojen laiduntaminen luonnonpuistossa on kielletty erityisen arvokkaan luonnon suojelemiseksi. Nyt ne ovat saavuttaneet noin puolen sentin koon ja voivat aloittaa itsenäisen elämän. Tarkoituksena oli sitoa vuosikymmenten ajan rehevöitymistä ja myrkyllisiä sinileväkukintoja aiheuttanut fosfori järven pohjasedimenttiin. JESSICA HAAPKYLÄ Littoistenjärvi sameni uudelleen Kirkastunut vesi lisäsi uposkasvillisuutta, jonka hajotessa vesi sameni uudelleen. ”Emme poissulje uutta kemikaalikäsittelyäkään tulevaisuudessa”, hän lisää. Vaikka fosforin saostus Heikkilän mukaan paransi järven ekosysteemin tilaa ja lisäsi sen virkistyskäyttöä, on kemikaalin määrä ja sääolot otettava paremmin huomioon käsittelyssä. Lajia on löydetty Suomesta, Keski-Euroopasta ja Kanadasta. Jokien vedenlaadun paraneminen on edellytys raakkujen elpymiselle. Vesikirput ovat pieniä äyriäisiä. Suureksi yllätykseksi Helsingin yliopiston tutkijat löysivät lajin yksilöitä elävänä viidestä karusta järvestä Inarista ja Utsjoelta. Käsittelyn tuloksena näkösyvyys parani alle metristä kolmeen metriin. latens on yksi harvinaisimmista Suomessa tavatuista vesikirpuista. (RK) A KU H ÄY RY N EN / LE H TI KU VA TOUKOKUUSSA 2017 Littoistenjärvessä Kaarinan ja Liedon rajalla toteutettiin kunnostusprojekti, jossa järveen levitettiin 160 tonnia polyalumiinikloridia. Ympäristöministeriö myönsi Littoistenjärven hoitokunnalle 100 000 euron avustuksen, joka mahdollistaa järviekosysteemin seurannan ja hoidon jatkossakin. Uuden löydön myötä Suomesta tunnetaan 91 vesikirppulajia. 10 SUOMEN LUONTO 6/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Raakut lisääntyvät Konnevedellä MUSTIONja Ähtävänjokien raakunpoikaset kasvavat Konneveden tutkimusasemalla. Sarvalan mukaan vesiruton laajamittainen poistaminen ei ole aiemmin onnistunut, mutta sen rajoitettua keruuta harkitaan. Saostuksen jälkeen järvestä kerättiin viisi tonnia lahnoja, joiden kiduksiin kemikaali saostui, kun käsittely lyhytaikaisesti happamoitti järven. Elävä vesirutto imuroi tehokkaasti ravinteet, niin että kasviplankton pysyy niukkana”, selittää emeritusprofessori Jouko Sarvala Turun yliopistosta. Puolet poikasista jää Konnevedelle, puolet kuljetetaan Norjaan kasvamaan. Kesällä 2019 hajoavista kasveista peräisin oleva fosfori aiheutti kunnostusta edeltäneeseen aikaan verrattuna maltillisen sinileväkukinnan. ”Fosforia on järvessä liikaa, sen määrää pitää hallita”, sanoo Littoistenjärven hoitokunnan puheenjohtaja Jukka Heikkilä. LI IS A N EV A LA IN EN &. Aikaisemmin Rhynchotalona latens -laji tunnettiin vain pohjoisten ja vuoristojärvien pohjakerrostumien fossiileista. ”Haitallisinta näyttää olevan kuoleva ja hajoava vesirutto, koska siitä irtoavat ravinteet ruokkivat leväkukintoja ja aiheuttavat happikatoa. Saamelaisten porolaidunnus nauttii kuitenkin perustuslain suojaa, joten koko Mallan aitaaminen olisi ollut lainvastaista. Littoistenjärvellä puhutaan Heikkilän mielestä ainakin 20 vuoden mittaisesta kunnostusprojektista. Raakut siirrettiin tutkimusasemalla 2016, kun Mustionja Ähtävänjokien raakkukannat olivat hälyttävästi pienentyneet 2010-luvun aikana. ”Kaikki järvet ovat erilaisia, kunnostus ei onnistu patenttitempulla”, sanoo Heikkilä. Poikaset voidaan istuttaa takaisin kotijokiinsa 2–3 vuoden jälkeen. Kirkastuneet olot johtivat kesällä 2018 uposkasvien, etenkin vesiruton, runsastumiseen. Littoistenjärven vesi on nyt sameaa. Porolaidunnuksen haittoja pyritään ehkäisemään houkuttelemalla poroja kauemmaksi rakennettuun räkkäsuojaan ja aitaamalla uhanalaisimpien kasvien esiintymiä. Koekalastusten perusteella kokonaiskalakanta ei kuitenkaan ole vähentynyt. Kilpisjärvellä sijaitsevan Mallan kallioperä on ravinteikasta, minkä ansiosta alueella kasvaa lajirikkaita tunturiniittyjä. Saatujen kokemusten perusteella laidunnuksen haittojen ehkäisyä kehitetään edelleen
JY RK I N O RM A JA KULKUSYYSKORENTO (Sympetrum fonscolombii) esiintyy Pohjois-Afrikassa, Etelä-Euroopassa ja Aasiassa. Kulkusyyskorennon paras tuntomerkki on silmien harmaa tai sinertävä alaosa. Näiden lisäksi myös Iin Ulkokrunneilla tavattiin kesäkuussa yksi ja elokuun alussa Kirkkonummen Rönnskärillä yksi yksilö. Vaikka yhtään naarasta ei ole nähty, on hyvin mahdollista, että elo–syyskuussa Suomesta löytyy täällä syntyneitä kulkusyyskorentoja, todennäköisimmin etelärannikon tuntumasta. Suomessa kulkusyyskorento on tavattu vuosina 2011–2014 neljä kertaa. Pidetään silmät auki! JYRKI NORMAJA IL M IÖ M ÄI ST Ä Kulkusyyskorennot vaeltavat 6/2019 SUOMEN LUONTO 11. Nimensä mukaisesti kulkusyyskorento on altis vaeltamaan, ja sitä tavataankin suhteellisen yleisesti Keski-Euroopan pohjoisosissa ja epäsäännöllisemmin Tanskan ja Ruotsin eteläosissa. Monissa maissa havaittiin kesäkuussa 2019 enemmän kulkusyyskorentoja kuin aiempina vuosina yhteensä. Vantaalla 2013 nähtiin useampia yksilöitä, jotka lienivät paikalla syntyneitä. Useimmista eurooppalaisista sudenkorentolajeista poiketen kulkusyyskorennon kehitys on erittäin nopeaa: korennot kasvavat munasta aikuiseksi jopa kolmessa kuukaudessa. Lajilla voikin olla monta sukupolvea vuoden aikana. Lisäksi koiraalla on punainen, valkoreunainen naama ja laajalti punaiset siipien suonet. Se muistuttaa ulkonäöltään Suomessa hyvin yleisiä eloja punasyyskorentoja. Kesällä 2019 kulkusyyskorennolla on ollut ennennäkemätön vaellus, joka on ulottunut Hollantiin, Belgiaan, Iso-Britanniaan, Tanskaan ja Ruotsiin. Kesäkuussa 2019 Jurmon lintuasemalla Paraisilla nähtiin peräti neljä eri kulkusyyskorentokoirasta ja heinäkuussa vielä yksi lisää
Tuloksista kävi ilmi, että perinteiset puhdistustekniikat eivät poista orgaanisia haitta-aineita ja myrkyllisiä yhdisteitä. Kosken reunaan on tehty kaloille väliaikainen ohituskaista, ja uoman pääosa on padottu kuivilleen rakentamisen ajaksi. Patoluvat kaikissa lohensukuisten kalojen vaellusjoissa on uusittava ja kalojen vapaa kulku yläja alavirtaan mahdollistettava. Kuuluvatko ne maamme alkuperäiseen lajistoon. (RK) Jätevesien puhdistusta parannettava SUURI osa suomalaisista jätevesistä sisältää synteettisiä kemikaaleja, jotka ovat myrkyllisiä, häiritsevät kalojen alkioiden hormonitoimintaa ja vahingoittavat niiden perimää. Tämä tarkoittaa massiivisia maanrakennustöitä. ”Tekniset kalatiet toimivat huonosti, joten rajoitamme niiden rakentamista lohijoissa ja Natura 2000 -kohteissa,” kertoo kalatalousjohtaja Herki Tuus Viron ympäristöministeriöstä. (RK) Viron Pärnujoki vapautuu lohijoeksi PÄRNUJOESSA on menossa yksi Euroopan suurimmista padonpurkuhankkeista. Joki oli aikoinaan maan merkittävin lohijoki, ja nykyisinkin siinä elää 22 kalalajia. Kyseessä on heinäsirkan toukkavaihe eli nymfi. Nyt toista sataa vaellusestettä on poistettu EU:n koheesiorahaston tuella. Se on Viron kallein luonnonsuojeluhanke, kustannuksiltaan yhteensä 15 miljoonaa euroa, josta EU:n rahoitus kattaa 85 prosenttia. Karjalainen pyydysti toukokuussa pienen ketoheinäsirkan (Chorthippus brunneus) ja kuvasi sen eri vaiheissa. Tavoitteena on leveä koski, joka virtaa poreillen myös kuivina aikoina. ”Kun teimme patoon ensimmäisen reiän syksyllä 2018, olivat vaelluskalat jo hyppimässä siitä ylävirtaan. Vielä 15 vuotta sitten Viron virtavesissä oli tuhatkunta vaellusestettä: matalia penkereitä, pieniä patoja, myllyjen raunioita. Maan vesilaki muutettiin 2009 EU:n vesipuitedirektiivin mukaiseksi. ”Padon purkaminen on luonteva ratkaisu, kun ei ole painavia syitä jatkaa sen käyttöä. Purun jäljiltä vesistö ennallistuu pysyvästi eikä omistajien tarvitse huolehtia padon tai teknisen kalatien ylläpidosta.” AULI KILPELÄINEN SA M I K A R JA LA IN EN Pärnujoen Sindin padon purku on edennyt kosken kunnostusvaiheeseen. Suomen ympäristökeskus ja Aalto-yliopisto tutkivat jätevesiä kahdeksalta puhdistamolta ympäri Etelä-Suomea. Iän myötä aikuisen väri muuttuu. Kyllä kuuluvat, kertoo hyönteisasiantuntija Sami Karjalainen. Hankkeessa puretaan kahdeksan patoa ja kunnostetaan kutualueita. Joen valuma-alue kattaa viidenneksen Viron pinta-alasta, ja pääja sivu-uomia on yli 3300 kilometriä. 12 SUOMEN LUONTO 6/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT AU LI KI LP EL Ä IN EN Vaaleanpunaiset sirkat ihmetyttivät KESÄLLÄ eri puolilla Suomea nähdyt vaaleanpunaiset heinäsirkat ihmetyttivät luontoväkeä. Suomalaisten päivittäisessä käytössä on arviolta 100 000 synteettistä kemikaalia. Nyt puretaan pääuoman alinta patoa Sindissä 14 kilometrin päässä merestä. Kaikki eivät ole myrkyllisiä, mutta vain murto-osan vaikutukset tunnetaan. Viidessä ensimmäisessä kuvassa on nymfivaiheita ja kahdessa alimmassa kuvassa koirassirkka on jo aikuistunut. K E TOH E I NÄS I R KAN KASV U K ESÄ N AI KAN A. Kosken ennallistaminen kestää vielä vuosia, koska sen täytyy tyydyttää kalojen lisäksi myös ranta-asukkaita ja teollisuutta,” kertoo projektipäällikkö Külli Tammur Viron ympäristövirastosta. Tuorein kuva ketoheinäsirkasta on otettu elokuun alussa
Suojelujärjestö NatureUgandan tuoreimman arvion mukaan maassa elää 200–300 kenkänokkaa. Lintuopas Paul Tamwenya. Lisäksi heitä ohjataan elannon hankkimiseen tavoin, jotka eivät ole haitallisia kenkänokille. n Lintuopas Paul Tamwenya. Yksi kenkänokan tärkeimpiä elinympäristöjä Ugandassa on yli 2000 hehtaarin laajuinen Mabamban vehreä suoalue. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN arvioi vuosi sitten kenkänokan vaarantuneeksi. Ugandan kenkänokat hupenevat Kenkänokat elävät matalilla vähähappisilla kosteikoilla, missä ne saalistavat muun muassa keuhkokaloja. ”Suurimpia uhkia kenkänokille on häirintä muun muassa kalastuksen ja papyrus-kaislojen keräämisen takia”, Tamwenya kertoo. ”Kun ihmiset näkevät kuinka kenkänokat tuovat elannon, he mielellään myös auttavat sen suojelussa”, Mirembe sanoo. RI IK K A K A A RT IN EN TI M O JA N H O N EN PA U L TA M W EN YA. Kosteikko tuo elannon monille ihmisille. Osa linnuista pesii suojelualueiden ulkopuolella yksityisillä mailla. Luontomatkailu auttaa kenkänokkien suojelussa. ”Pesiä on vaikea löytää laajoilta ja vaikeakulkuisilta kosteikoilta. Kenkänokat ovat vuosien saatossa vähentyneet, ja lajin suojelua hankaloittaa tiedonpuute. Paikalliset voivat työllistyä oppaina ja muiden palvelujen tarjoajina. NatureUganda-järjestölle työskentelevä tutkija Judith Mirembe kouluttaa paikallisia auttaamaan lajin seurannassa. Etelä-Sudanissa, missä lajin kannasta elää 50–80 prosenttia, tilanne vaikuttaa vakaalta, mutta monessa muussa maassa, kuten Ugandassa, kenkänokat vähenevät. Niitä on jäljellä 5000–8000 yksilöä. Niiltä voidaan kaivaa hiekkaa, porata öljyä ja kulottaa niitä laidunmaina. Se on kansainvälisesti merkittävä lintupaikka eli IBAalue ja suojeltu Ramsarin sopimuksella. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT PAUL TAMWENYA, RIIKKA KAARTINEN JA TIMO JANHONEN Maailmalta UHANALAINEN kenkänokka elää Itä-Afrikassa Valkoisen Niilin latvakosteikoilla. Ugandassa kenkänokka on melko laajalle levinnyt, mutta sopivat elinympäristöt ovat pirstoutuneet. Mabambassa erästä pesää häirittiin viime vuonna, minkä seurauksena emot hylkäsivät sen”, hän sanoo. NatureUganda kouluttaa paikallisia, jotta he oppisivat kenkänokan arvon luontomatkailun näkökulmasta. Luontoma tkailu auttaa kenkänok kien suojeluss a. ”Toisaalta uusia pieniä populaatioita löytyy, varsinkin huonosti tunnetuilta soilta maan itäja luoteisosista”, paikallinen lintuopas Paul Tamwenya kertoo. Mabamban satamassa käy kova kuhina
Karjalaisen toimittaja Arttu Kultasakaalin läsnäolo maassamme varmistui valokuvista. Uusi laji oli tullut Viroon, ja parina edellisvuonna tehdyt oudot havainnot saivat selityksensä. maaliskuuta 2–5 sakaalin lauma vastasi kutsuun Saleveressä. 27. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhala kuitenkin ennakoi heinäkuun alussa Seurassa, että sakaalista tehdään ennen pitkää havainto Suomessakin. Samaan aikaan kun kultasakaali levisi pohjoiseen, lajien sukulaisuussuhteiden tutkijat riistivät siltä sen valtavat eteläiset läänitykset. Mutta leviäisikö kultasakaali vielä pohjoisemmas ja ehkä Suomeenkin. Sakaali saapuu Suomeen Latvia ja Liettua saivat sakaalinsa pian Viron jälkeen. Sitä ei vielä muutama vuosi sitten uskottu. Katselin rannalta, kun kelkkojen valot kiisivät öisellä jäällä. Millainen eläin on kyseessä. Metsästyskoira, laika, oli tappanut oudon koiraeläimen joka oli varmistettu kultasakaaliksi. 14 SUOMEN LUONTO 6/2019 T alvella 2013 virolais-romanialainen ryhmä haki Matsalunlahdella merkkejä sakaalilaumasta. Toisaalta tutkijat tiesivät sakaalin leviävän nopeasti kaakkoisessa Euroopassa, joten uudet löydöt olivat odotettuja. 23. Kultasakaali Virossa kuulosti monista ensin pilalta, koska sakaalit yhdistetään lämpimiin seutuihin, rutikuivaan Etiopiaan tai Intian avomaisemiin. Seuraavana päivänä sakaalit olivat myös riistakameroiden kuvissa. TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVAT JARMO KORHONEN, HANNA-LEENA PAANANEN, MIHA KROFEL JA MARTIN STEENHAUT Sakaali tuli Suomeen 14 SUOMEN LUONTO 6/2019. Etsinnässä oli voimaa ja kiivautta. Mielikuva kultasakaalista hyvin eteläisenä lajina on kuitenkin pielessä. Tutkijat huomasivat, ettei Afrikan kultasakaali olekaan sakaali, vaan eri laji joka nimettiin afrikankultasudeksi. heinäkuuta Jarmo Korhonen kuvasi sakaalin Pohjois-Savossa Rautavaaralla. Lahden ympärillä huusi 19 sakaaleita kutsuvaa äänihoukutinta, atrappia, ja sopiville paikoille oli viritetty riistakameroita
Hiukan kettua isompi, paljon sutta pienempi. Ukrainalaistutkijoiden mukaan sakaali voi olla pikemminkin keräilijä kuin metsästäjä, koska ravinnossa oli niin usein marjoja ja merkkejä haaskoilla käymisestä. Sakaaleja on Pärnun eteläpuolelta Haapsaluun ja kiinnostavaa kyllä myös Vormsin ja Kihnun saarilla. ”Pietarin reunamilla ammuttiin saamieni tietojen mukaan kultasakaali jo 11 vuotta sitten”, kertoo toisaalta Heikki Henttonen. Ilpo Kojolan ohella Italiassa sakaaleita tutkiva Nathan Ranc sai taas kuvan katsottavakseen ja vitsaili Henttosen mukaan: ”Suomessahan tuntuu olevan sakaaleja joka paikassa.” Virossa jo yli 20 laumaa Virossa sakaali on jäänyt maan länsirannikon eläjäksi. Suomenkin sakaalien lähtöalueet ovat etelässä. Kuvat julkaisi ensimmäisenä elokuun Ase ja Erä. Hanna-Leena Paanasen riistakamerakuvissa sakaali on pakkasessa lumella. Kultasakaali tallentui riistakameraan Reisjärvellä M AR TIN ST EE N H AU T / BU IT EN -B EE LD H AN N ALE EN A PA AN AN EN. Eläin on hakenut suojaa ojasta, mutta ei ole paennut metsään, vaikka metsä on sakaalille tuttu suojapaikka Suomea etelämpänä. Virossa syksyn ravintoon kuuluvat myös omenat. Professori Heikki Henttonen varmisti kuvan eläimen sakaaliksi. Kaarina Kauhala toteaa, ettei kultasakaalin metsästykselle ole perusteita, koska se on aika haitaton eläjä ja voi saalistaa muun muassa supikoiria. Sen turkissa on kullanväriä, josta kultasakaali on saanut nimensäkin. Sakaalin elämisen perusyksikkö on pari tai sitä suurempi perheryhmä, lauma. Arvio perustuu pyyntiin ja ääniatrappeihin. Syntyi sakaalikohu monine ylilyönteineen. ”Luonnossa tapahtuu nyt monenlaisia muutoksia, ja sakaalin tulo on vain yksi muutos monien joukossa.” Kuvissa kultasakaali kulkee Keyritty-järven länsipuolen tiellä. Sakaali järvien ja metsien Suomessa oli uusi yllätys. Millainen laji sakaali on. Pohjois-Pohjanmaan Reisjärvellä oli saatu sakaalista kuvia jo tammikuussa. Keräilijä vai metsästäjä. Kaikissa, jotka sain käsiini, pääosassa olivat pikkunisäkkäät, raadot ja kasvisravinto”, sanoo Kauhala. Luultavasti samasta yksilöstä oli saatu suttuinen kuva jo edellisviikolla Pohjois-Karjalan Enossa. 6/2019 SUOMEN LUONTO 15 Koistinen bongasi Savon sakaalin somesta, ja Luonnonvarakeskuksen professorit Heikki Henttonen ja Ilpo Kojola ulkomaisine kollegoineen varmistivat havainnon. Etelänaapurin kannaksi arvioitiin viime vuonna maan ympäristöviraston asiantuntija Peep Männilin mukaan ainakin 24 laumaa, ja metsästyssaalis oli samana vuonna 76 yksilöä. Suomalainen käsitys on, että sakaalilla voi olla jo jalansija Venäjän alueella. ”Koiraeläimet vaeltavat pitkiä matkoja ja eräs merkattu supikoira matkasi 700 kilometriä”, sanoo Kaarina Kauhala. Ukrainassa on havaittu, että kettu ja supikoira vähenivät tai jopa hävisivät sakaalin asuttamilta alueilta muutamassa vuodessa. Uusiksi sakaalimaiksi ovat ennen Suomea kurottaneet esimerkiksi Hollanti ja Tanska. ”Kävin läpi kultasakaalin ravinnosta Euroopassa tehtyjä tutkimuksia. Sakaalin melko pieni koko käy ilmi kuvasta; aikuinenkin sakaali painaa vain kymmenisen kiloa, ja tämä on todennäköisesti nuori yksilö. ”Luulin ensin ketuksi mutta väritys ei täsmännyt”, Korhonen kertoo. Lisäksi on esiintymä Peipsijärven tuntumassa. Peep Männil arvelee, etteivät Suomen sakaalit ole peräisin Virosta, sillä Pietari on leviämiseste. Tämä kultasakaali kuvattiin Romaniassa. Heikki Henttosen mukaan kultasakaalia ei ole syytä dramatisoida. Viron kanta on seitsemässä vuodessa kasvanut melko nopeasti ja levittäytynyt etelään ja pohjoiseen, mutta ei sisämaahan. Savon sakaali ei ollutkaan Suomen ensimmäinen! Eläin oli jo tuolloin selvitetty sakaaliksi Facebookissa. ”Esiintymistä Venäjän puolella voisi tutkia ääniatrapeilla”, ehdottaa sakaalin evoluutiohistoriaa tutkinut Suvi Viranta-Kovanen Helsingin yliopistosta. Turkki on myös tyypillisen monivärisen laikukas. Vahvasta vaellusvietistä kertoo myös se, että Baltian sakaalien lähtöalue on niiden perimästä tehdyn tutkimuksen mukaan kahdella suunnalla, eteläisessä Euroopassa ja kaakossa Ukrainan–Kaukasuksen sektorilla. Toinenkin sakaali kuvissa Kohu toi myös esiin uuden sakaalilöydön
Myös kosteikkojen läheisyys on sakaalien suosiossa. Kutsuun vastattiin 1600 paikalla. Lumisuus pidättelee sakaalia Vaikeampi este on lumisuus, sillä tutkimuksessa sakaalien tiheys alkoi pudota, kun lunta oli kymmeniä päiviä vuodessa, ja sadan päivän lumisuus oli liikaa. ”Siihen suhtaudutaan käytännöllisesti, ei vihata tai rakasteta”, toteaa Peep Männil. Sitä se ei ole, sillä tutkijat tietävät sakaalin kulkevan omin jaloin. Sen jälkeen yli sadan päivän lumitalvia on ollut siellä enää harvakseltaan, kun esimerkiksi 1976–1988 lunta riitti suuressa osassa Baltiaa yli sata päivää lähes joka vuosi. Sakaali kuuluu koirien sukuun ja tarkkaavaisuus on osa sen olemusta. ”Se voi myös saalistaa kauriita ainakin laumassa.” Virossa lajiin on jo totuttu. Suden tarkoituksellista hävittämistä Balkanilta pidetäänkin tärkeänä syynä sakaalikantojen nousuun, joka nyt tuo kultasakaaleja pohjoiseenkin. ”Eduskunta on vahvistanut, että sakaali on luonnonsuojelulain alainen ja rauhoitettu”, sanoo Kauhala. Kultasakaalin ympäristömieltymykset tunnetaan melko hyvin, sillä Etelä-Euroopan ydinalueella haettiin muutama vuosi siten vastausta ulvonta-atrappiin yli 8000 paikassa kahdessatoista maassa. Paksun lumen aika on huvennut tätä nopeamminkin. Euroopassa on noin satatuhatta sakaalia. ”Sakaalien tappamiseen yllyttäminen on kehottamista luonnonsuojelurikokseen. Männilin alustavan analyysin mukaan sopivaa ympäristöä on Virossa vain vähän, ”ja varmaan Suomessakin”. Eteläisessä Suomessa lumipeitteisten päivien määrä on Ilmatieteen laitoksen tutkija Anna Luomarannan mukaan vähentynyt 1960-luvulta keskimäärin viitisen päivää vuosikymmenessä. ”Pesäkameroilla on huomattu, että se voi käydä töyhtöhyypän pesillä, mutta tämä näyttää olevan kettuun ja varislintuihin verrattuna sattumanvaraista. Baltiassa lumipeitteen kestossa tapahtui selvä muutos talvesta 1989 alkaen. On vakavaa, etteivät kansanedustajat ymmärrä miten lainsäädäntö toimii. Mosaiikkimainen ympäristö viehättää sakaalia; se ei kaihda metsää, kunhan tarjolla on myös avomaastoa. Etelä-Euroopan sakaalin mielestä parasta on, jos yli puolet maisemasta on peltoa. Sakaalin kokonaisvaikutus maalintuihin on luultavasti positiivinen ainakin alueilla, joilla on kettuja tai supikoiria.” ”Lampaankasvatukselle aiheutuvat vahingot ovat ainoa todellinen haitta, kun lampaat ovat samoilla rantaniityillä kuin sakaalitkin.” Tieto kultakaalin olemuksesta ja ravinnosta on omiaan lievittämään sitä kohtaan tunnettuja pelkoja. Kuvan eläin M IH A KR O FE L. Valiokunnan mielipide ei voi mennä lain yli.” Sakaali kavahtaa sutta Virossa sakaalit elävät melko avoimessa maastossa, merenrannan katajikoissa ja ruovikoissa, jossa aukeat ja suojaiset sopukat vaihtelevat. Maaja metsätalousministeriö ja Suomen luonnonsuojeluliitto korostivatkin välittömästi, että kyse on tulokaslajista eli luontaisesta lisästä eläimistöömme. Sakaali kuuluu koirien sukuun ja tarkkaavaisuus on osa sen olemusta. Maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari (kesk.) kehotti sakaalien hävittämiseen ja väitti sen olevan haitallinen vieraslaji, kuten hänen johtamansa valiokunta oli keväällä todennut. 16 SUOMEN LUONTO 6/2019 Mikään pyhimys sakaali ei toki ole. ”Voi se esimerkiksi jonkin linnun joskus ottaa”, sanoo Kaarina Kauhala. Yli viisitoistasenttisen lumipeitteen päivät ovat SatakunOnko sakaali keräilijä vai metsästäjä. Suomi vaikuttaa ihmisten puolesta aika hyvältä kultasakaalille, sillä väestötiheytemme on 15,5 asukasta neliökilometrillä. Niiden määrä alkoi tutkimuksessa vähetä, jos väkeä oli enemmän kuin muutama sata neliökilometrillä. Paikoista keskimääräistä harvemmat kuuluivat suden alueeseen, sillä susi ei siedä sakaaleja elinpiirillään. Kuvan eläin on reviirilään Romaniassa. Sakaalit eivät viihdy kovin tiheän ihmisasutuksen lähellä
nassa ja Pohjanmaalla vähentyneet paikoin päivänkin vuodessa. BIO D IV ER S. Entä mistä Reisjärven hangille ilmaantui kultasakaali tammikuussa. Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Riku Lumiaro onkin korostanut sakaalin olevan vain yksi jopa tuhannesta Suomeen lämpenemisen myötä saapuneesta lajista, eikä nisäkkäiden tulo lopu kultasakaaliin. JA RM O KO RH O N EN LÄ H TE ITÄ : TR O U W BO RS T YM . Hangon lumiolot eivät juuri poikkea Länsi-Viron Matsalusta. ”Talvella ongelmana on oikeastaan ravinto”, sanoo Kaarina Kauhala. Vuoden 2015 jälkeisiä havaintoja Aikaisemmat hajahavainnot Aikaisemmat hajahavainnot Yhtenäinen levinneisyysalue Yhtenäinen levinneisyysalue Yhtenäinen levinneisyysalue Rautavaara Reisjävi 6/2019 SUOMEN LUONTO 17 KULTASAKAALI KUROTTAA EUROOPPAAN Kultasakaalin (Canis aureus) levinneisyys ulottuu Thaimaasta eteläiseen Eurooppaan, missä se nyt leviää kohti pohjoista. n. Voiko laji sittenkin sietää lunta joissain oloissa hyvin. Lajien erottamiseen ja tieteellisen nimen antamiseen osallistui Helsingin yliopiston tutkija Suvi Viranta-Kovanen. KA RT TA AT TE KA RT TU N EN JA RM O KO RH O N EN ”Luulin ensin ketuksi”, toteaa Jarmo Korhonen Rautavaaralla kuvaamastaan sakaalista. Meren lämmittämällä rannikkovyöhykkeellä ollaan jo alle sadan lumipäivän suunnilleen Helsinki–Vaasa -välillä. Afrikan kultasakaalit on nimetty afrikankultasusiksi (Canis lupaster). ”Valkohäntäpeuroja ja villisikoja ruokitaan Suomessa niin paljon, että sakaali kyllä löytää nämä paikat, joille ketut ja supikoirat kertyvät jo nyt.” Ihminen luo monella tavalla Suomesta sopivaa kultasakaalille. Koiriin kuuluvat myös etiopiansusi, kojootti, susi ja punasusi. Hän oli ensimmäinen tekijä vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa, jossa myös kalloja tutkimalla osoitettiin, että Afrikan ”kultasakaalit” ovatkin eri lajia. ”Suomeen on ennakoitu Unkarin ilmastoa, joten ennen pitkää olot ovat vaikkapa pesukarhulle sopivat.” Kultasakaalille lumioloiltaan paras on Suomen aivan eteläisin ja lounaisin osa. CO N SE RV , 20 15 , RA N C & KR O FE L, 20 17. Ilmastonmuutos on sakaalin pohjoiseen tulon taustalla. Afrikassa laji ei nykykäsityksen mukaan elä ehkä Egyptiä lukuun ottamatta. Lumen kanssa eläminen näyttää luontevalta, kun katsoo Viron sakaalikameran viime talven videoita. ”Pesukarhu on jo Baltian eteläosissa”, sanoo Lumiaro. Kahdeksi lajiksi jaetun kultasakaalin lisäksi maailmassa on uusimman tiedon mukaan vain neljä Canis-suvun (koirat) koiraeläintä
RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV A LO. 18 SUOMEN LUONTO 6/2019 18 SUOMEN LUONTO 6/2019 Rouskujen paras sesonki on elo– syyskuussa
Polte ja kirpeys eivät lähde siitä keittämälläkään”, von Bonsdorff opastaa. ”Rouskuissa on miedonmakuisia lajeja kuten männynleppärousku. Jotkut tosin pitävät vaikkapa kangasrouskun pippurisuudesta ja kirpeydestä. Tällaisia ovat muun muassa miedonmakuiset leppärouskut sekä kuusen juurisienenä kasvava currynmakuinen sikurirousku.. Nykytietämyksen valossa meillä kasvaa useita rouskulajeja, joita ei tarvitse edes ryöpätä saati keittää. Suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta on kuullut väitteen useammin kuin kerran, eikä se pidä paikkaansa. Se on maltoisa, mieto ja hyvä. Jos taas syö lehtorouskua, saa varmasti kielensä tunnottomaksi. Lehtorouskun maitiaisneste on hyvin polttavaa. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT RIITTA WEIJOLA, TIMO VIITANEN, PASI KANNISTO, LASSE KOSONEN, JARKKO KORHONEN, ESKO VESANEN Mikä rousku! 6/2019 SUOMEN LUONTO 19 K aikki rouskut ovat limaisia ja samanmakuisia. Niiden lisäksi maamme metsissä lymyää yli 70 rouskulajia. Haaparousku: paikalla kuusen luona, kangasrousku: siellä männyn seurassa ja karvarousku: täällä koivun katveessa. 6/2019 SUOMEN LUONTO 19 Tervetuloa rouskukouluun! Aloitetaan nimenhuudolla
Korpirouskun maitiaisneste on myös runsasta ja väriltään valkoista, mutta se taas värjää sienen mallon pian violetiksi. Yksi päävaatimus on kuitenkin selvä. Paksumaltoinen karvarousku on meillä hyvä ruokasieni, mutta Etelä-Euroopassa sitä pidetään lievästi myrkyllisenä, koska sitä ei osata käsitellä. Esimerkiksi sikurirouskua voi kuivata ja saada siten sen vahva mausteinen maku entistä paremmin esille”, von Bonsdorff paljastaa. Mustarouskua voi kuitenkin edelleen syödä kohtuudella esimerkiksi kerran viikossa, kunhan nylkee pintakelmua pois ja keittää sieniä 10 minuuttia. Esimerkiksi englanniksi se on Ugly Milkcup, siis rumarousku. Rouskuja onkin ennen nimitetty maitosieniksi. Makuun vaikuttaa tietenkin myös kasvupaikka. 20 SUOMEN LUONTO 6/2019 Suomessa on Venäjän tapaan vahvat perinteet sienien ruokakäytöstä, ja rouskut ovat kuuluneet ruokapöytäämme etenkin suolattuina. ”Maitiaisnesteen väri voi siis muuttua ajan myötä. Jotkin lajit ovat kuitenkin ohutmaltoisia ja lyhytikäisiä, ja sisältävät vain vähän maitiaisnestettä, kuten pikkurousku. Tästä on peräisin myös käsitys siitä, että ne ovat limaisia ja maistuvat samalta. Seuraavalla vuosikymmenellä julkaistuissa tutkimuksissa selvisi, että sienessä on pieniä määriä solumuutoksia aiheuttavaa nekatoriiniä, ja mustarouskun ruokakäyttö romahti. Kuusenleppärousku voi kasvaa tyypillisesti nuorehkossa kuusikossakin. ”Ei kannata säikähtää, jos ulkomailla jokin meille tuttu ruokasienilaji, kuten karvarousku, on merkitty lievästi myrkylliseksi.” Mustarousku koki meillä saman kohtalon ollen suosittu ruokasieni vielä 1970-luvulla. Hillityt sävyt ja maitiaisneste Maitiaisneste on yksi hyvä tuntomerkki rouskumetsälle mennessä. Eipä mustarousku ole juuri saanut osakseen lempeää kohtelua muuallakaan. Kun sienen itiöemä kesän mittaan vanhenee muuttuvissa sääoloissa, myös sen maku muuttuu. Toisista tulee lajityypillisesti paljon maitiaisnestettä, kuten sikurirouskusta. ”Se on metsä, sillä ne kasvavat kunnon metsässä! Poikkeuksiakin toki on. Rouskujen kirpeys ja polttavuus johtuvat kuitenkin rouskujen sisältämästä maitiaisnesteestä. Oranssirousku on myöhäissyksyllä kuusen ja lehtipuiden seurassa kasvava eteläinen laji. ”Useimmat rouskut ovat keskikokoisia tai melko kookkaita. Sukulaisiinsa haperoihin verrattuna rouskut ovat keskimäärin väritykseltään hillitympiä, ruskean, harmaan ja vaalean sävyissä.” Luvassa uusia eteläisiä lajeja Rouskut ovat ektomykorritsaeli pintajuurisieniä, jotka elävät liitossa eri puulajien kanssa. Niiden malto koostuu pallosoluista, joten se lohkeaa juustomaisesti ja murenee. ”Lähija luomuruokainnostuksen myötä suomalaiset sienestävät ja käyttävät sieniä yhä enemmän. Joillakin se muuttuu heti kun sieni on kerätty, toisilla vasta pitkän ajan kuluttua, kun itiöemä vanhenee.” Maitiaisnesteen kihoamisen lisäksi rouskuilla on muitakin yhteisiä tuntomerkkejä. TI M O V IIT A N EN / VA ST AV A LO. Siitä voi päätellä, että ollaan rouskujen maailmassa. Myös siksi niiden kasvupaikkavaatimukset vaihtelevat. Suolaamisen ohella rouskuille on nyt paljon erilaisia valmistusja säilöntämenetelmiä. Lievästi myrkyllinen rouskulajimme lakritsirousku kasvaa männyn juurisienenä kuivilla kankailla ja rämeillä. ”Kaikki rouskut erittävät maitiaisnestettä. Sammalpohjaiset tuoreet sekapuustoiset kangasmetsät ovat hyviä rouskupaikkoja”, von Bonsdorff neuvoo. Maitiaisnesteen väri vaihtelee lakritsirouskun värittömästä nesteestä leppärouskujen porkkananpunaiseen ja kultarouskun valkoiseen, joka tosin muuttuu kuivuessaan ruskeaksi