S U O M E N L U O N T O 6 S U O M E N L U O N T O 6 | 2 17 L E P A K O T . K O R T T E E T . P U N A V A L K K U . R A U T U . P U N A V A L K K U . M E T S Ä N T A R IN A N M E T S Ä . P E R H O S T E N T A LV E H T IM IN E N . S. H E IK K I W IL L A M O N K O T IL A M P I. 66 17.8.2017 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 6 | 2 17 L E P A K O T . R A D A N V A R R E N L U O N T O . K O R T T E E T . L IN N U S T O N M U U T O K S E T . M E T S Ä N T A R IN A N M E T S Ä . H E IK K I W IL L A M O N K O T IL A M P I. R A U T U . P E R H O S T E N T A LV E H T IM IN E N . L IN N U S T O N M U U T O K S E T . 42 –47 HE IKK I WI LLA MO N KO TIL AM PI RADANVARREN upea lajisto Aikamatka PIRUNPELLOLLE Tutustu KORTTEISIIN LINNUSTOMME SATA VIIME VUOTTA Lepakoita on kaikkialla Suomessa, pohjoisin nahkasiipi elää Kevolla. NE SAALISTAVAT ÖISIN ÖISIN ÖISIN. R A D A N V A R R E N L U O N T O
Syksy on jo lähellä. SALAMA leikkaa elokuun samettista yötä Oulujärvellä Kajaanissa. Ukon tekosia KUVA OUTI RITVANEN / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U K E S Ä. Pohjoiset kylmänpurkaukset alkavat haastaa kesän lämpöä
24 Kaunotar alisesta maailmasta Punavalkku voi elää vuosia maan alla. 62 Pirun kivinen pelto Muinaismeren aikaansaannos kiehtoo mielikuvitusta. 30 Lintujen vuosisata Muutoksia ilmassa: uusia lajeja, runsastuneita ja taantuneita. 48 Karun kaunis radanvarsi Ratapenkka tarjoaa kodin paahdelajeille. 42 Vesi vetää puoleensa eläimiä. 38 Perhoset talvehtivat jo Kylmään valmistautuminen alkaa. Punavalkku kasvaa Suomessa vain 16 paikalla. 56 Elävät fossiilit Maailma muuttuu, mutta kortteet pysyvät. 24 Harvinaisen kämmekän, punavalkun, etsiminen on salapoliisityötä.. H EI KK I W IL LA M O Sisällys 6/2017 42 H EN RY VÄ RE 56 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 37 Kytömäki 53 Vahtikoira 66 Homo sapiens 68 Kotona, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Terveisiä kivihiilikaudelta Kortteet ovat säilyneet samannäköisinä satoja miljoonia vuosia – pienentyneet vain. 28 Metsän tarina elää Retki elokuvallisiin maisemiin. Vaatimaton lampi kukoistaa kesäöinä. 42 Kotilampi Heikki Willamon raportti kesäisistä öistä pikkulammella. RI IK K A K A A RT IN EN H EN RY VÄ RE Kirjokorte on melko yleinen PohjoisSuomessa. TE A K A RV IN EN 70 70 Itäisen Suomenlahde n Huovari on kalastajien vanha tukikohta. 14 Nyt nisäkkäät lentävät Loppukesä on lepakoiden aikaa. 54 Rautu-unelmia – unelmarautuja Tutustumme tunturijärvien selviytyjään
Yhä se pesii isoina kolonioina.. Kannen kuvasi Hannu Mänty. Suomen sata viime vuotta on mullistanut linnustommekin. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. PE RT TI KO SK IM IE S Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Uusia lajeja, runsastuneita ja hävinneitä. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. no. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 6/2017, 76. www.climatecalc.eu Cert. 16/2017 SUOMEN LUONTO 5 Uusinta tietoa lepakoiden kiehtovasta elämästä löydät sivuilta 14–23. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_06/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 30 Naurulokki runsastui ensin viime vuosisadalla, mutta on sittemmin taantunut. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 taittoapuna Nanna Särkkä Toimittajat Riikka Kaartinen (vs.) 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Meeri Kataja (toimitusharjoittelija) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti
Tyhmyyttä. Olisi todella huolestuttavaa, jos syynä olisi se, ettei tuhansien järvien maassa osattaisi arvostaa sitä, mitä meillä on paljon. Vaiko luonnon arvostuksen puutetta. Järviemme, jokiemme ja purojemme vesi on parinkymmenen vuoden aikana selvästi tummunut. Usein ajattelemattomuuttamme, toivottavasti. Sorakentän kasveista olisi tarkoitus päästä eroon. Sillalle näkyvät jyrkässä joenvierusrinteessä tehdyt laajat avohakkuut. Happaman laskeuman vähenemisellä on ollut tähän vaikutusta, mutta suuri tekijä on myös ilmastonmuutos. Välinpitämättömyyttä. Hakkuun seurauksena liuenneen orgaanisen hiilen määrä on kolmin–nelinkertainen hakkaamattomaan metsään verrattuna. Toisessa paikassa, Kiteellä, kauniin pienen joen ylittävällä sillalla kohtaan vanhahkon miehen, joka murehtii aiemmin kirkkaan jokiveden samenemista. Kun tähän lisätään laajamittaiset hakkuut, erityisesti turvepohjaisten suometsien päätehakkuut, on tilanne todella tukala. Ajatus ei tunnu herraa miellyttävän, lienevätkö omat hakatut metsät kyseessä… Totuus on, että teemme koko ajan asioita, jotka heikentävät vesistöjemme tilaa. PÄÄKIRJOITUS 6 SUOMEN LUONTO 16/2017 Tuhannet tummuvat järvet Tuhannet tummuvat järvet RETKELLÄ Siuntiossa osuu kiikarin näkökenttään mies, joka selkäreppusäiliön avulla myrkyttää pihansa parkkipaikkaa. M A RI K A EE R O LA. Ajattelemattomuutta. 6 SUOMEN LUONTO 12/2017 KI M M O R A M PA N EN / VA ST AV A LO KI M M O R A M PA N EN / VA ST AV A LO Hakkuut lisäävät merkittävästi valuntaa. Valunnan kuljettamat ravinteet ja orgaaniset yhdisteet päätyvät usein vesistöihin. Hallituksen biotalousohjelman hakkuuhuumassa kaikki osallistuvat tahot tuntuvat olevan hyvin perillä ”yhteisestä tavoitteesta” mutta eivät seurauksista. Sen on aiheuttanut vesistöihin valuvan orgaanisen aineksen määrän kasvu. Luonnossa, niinkuin kaikissa monimutkaisissa järjestelmissä, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kohonneet lämpötilat ja lisääntynyt sadanta kiihdyttävät orgaanisen aineksen huuhtoutumista vesistöihin. Kasvimyrkkyjen holtiton käyttö uhkaa pihapuutarhurin omaakin terveyttä, joten ehkä tässä tapauksessa kyse on ajattelemattomuudesta. Ehdotan syyksi avohakkuiden aiheuttamaa valunnan ja sen myötä jokeen päätyvän eloperäisen aineksen määrän kasvua. Piha on rinteessä. Siksi joka ikistä luontoon kohdistuvaa toimenpidettä pitäisi harkita äärimmäisen huolellisesti. Kärsijänä ovat Suomen vesistöt. Alapuolella aukeavat pellot ja ojat, jotka laskevat Siuntionjokeen. HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.
Metsäkauriiden kiima on juuri päättynyt. ”Joillakin lajeilla yhteiskunta hyytyy vanhan kuningattaren myötä”, apulaisprofessori Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta sanoo. 16/2017 SUOMEN LUONTO 7 Siro rotusääri LOPPUKESÄ Illat ovat jo pimeitä, luonto valmistautuu talveen. NIMI EI OLE PELKKÄ MYYTTI, SILLÄ 8. Lajin levittäytyminen maahamme alkoi 1900-luvun alkupuolella kaakosta. Nyt kannan koko on Manner-Suomessa vähintään 20 000. Niidenkin päivät on pian luettu – vain uudet kuningattaret selviävät kevääseen. Kirkkaana komeileva Venus on toinen planeetta Auringosta ja sen pintaa peittää paksu pilvikerros. Valtakunta on sortumaisillaan. (AK) METSÄKAURIIT LIIKKUVAT NYT VILKKAASTI. Suomen nisäkkäät (Otava 1972) kuvaa lajia muun muassa elegantiksi eläimeksi, jota sirot rotusääret täydentävät. Varmuudella metsäkauriita eli istutettuina Ahvenanmaalla 1500–1600-luvuilla. Vasat syntyvät kesäkuussa. ”Toisilla lajeilla, kuten yleisillä ampiaisilla ja saksanampiaisilla, yhteiskunta jatkaa kuningattaren ja kuhnureitten poistuttuakin, kunhan vain mettä ja saalishyönteisiä on saatavilla.” Kun luonnon antimet loppuvat, työläiset siirtyvät ihmisten ruokapöytään. Suunta vaihtui 1950-luvulla, ja kauriita alkoi vyöryä Tornion tienoille Ruotsin puolelta. Lokakuussa 2015 Venus loisti Kuun oikella puolella. (AK) Elokuun Venus URSAN mukaan elokuussa kannattaa tähyillä taivaalle ennen auringonnousua ja etenkin 19.8, jolloin Venus ja kuunsirppi ovat lähekkäin. Niiden perusteella ei tutkijoiden mukaan voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Metsäkaurista on sanottu maailman kauneimmaksi sorkkaeläimeksi. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N ELOKUUTA ON ENNEN NIMITETTY MÄTÄKUUKSI. KUNINGATAR on kuollut ja iso joukko työläisiä vailla tehtäviä. LOPPUKESÄ JU KK A PA LM / VA ST AV A LO IIK K A EK LU N D / VA ST AV A LO. Tuleva asetelma on päinvastainen. Kuka syö eväitäni. JU H A IL KK A M etsäkauris kuuluu lajistoomme, sillä se on astellut itse hoikkine jalkoineen maamme kamaralle. KUUKAUDEN LÄMPÖ JA KOSTEUS LISÄÄVÄT INFEKTIORISKIÄ. Suomesta on löydetty kaksi esihistorialliseen aikaan ajoitettua metsäkauriin luunpalaa. (AK) Saksanampiaisia omenalla
Tutkimushankkeessa on mukana myös dosentti Kristjan Niitepõld Helsingin yliopistosta. selvittämään perhosten muuton salat. Kuuma ja kuiva kesä ajaa Välimeren alueella syntyneet ja talvehtineet perhoset muutolle kohti Pohjoisja Keski-Eurooppaa. ”Kuin muuttolintu”, Niitepõld sanoo. Minne menet, amiraali. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT T änä kesänä kartoitetaan amiraaliperhosten muuttoliikkeitä Euroopassa. T änä kesänä kartoitetaan amiraaliperMinne menet, amiraali. KuuAmiraaliperhonen muuttaa säännöllisesti, etelästä pohjoiseen ja takaisin. Amiraaliperhonen sen sijaan muuttaa säännöllisesti, etelästä pohjoiseen ja takaisin, joka vuosi. Havaintoja voi ilmoittaa kuka tahansa koko loppukesän ja syksyn ajan, niin kauan kuin amiraaleja näkyy. T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N 8 SUOMEN LUONTO 16/2017 M A R CO TH O M A Euroopan vaeltavia perhosia tutkitaan Alpeilla, missä ne ylittävät vuoriston solia pitkin.. ”Aikuiset tarvitsevat ravintoa läpi elämänsä”, Niitepõld sanoo. Toukat syövät nokkosta koko levinneisyysalueella. Etelässä kasvillisuus kuivuu niin, ettei toukilla ole syötävää, eikä aikuisille perhosille ole tarjolla kukkia meden löytämiseksi. Pohjoisessa amiraali ei kuitenkaan selviä talven yli, sillä se ei kykene vaipumaan pitkään talvihorrokseen. TIESITKÖ. ”Perhostutkija Kauri Mikkola osoitti jo 1990-luvulla, että amiraalit eivät ainoastaan muuta Suomeen, vaan myös uusi Suomessa syntynyt sukupolvi muuttaa syksyllä takaisin etelään.” Amiraalit saapuvat Suomeen alkukesällä. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN Amiraalit saapuvat Suomeen alkukesällä. Amerikkalainen monarkkiperhonen muuttaa lähes 8000 kilometriä Kanadasta talvehtimaan Meksikoon. Monilla vaeltajilla, kuten ohdakeperhosella ja etelänpäiväkiitäjällä, on voimakkaita kannanvaihteluita. Koteloitumisen jälkeen uusi perhossukupolIlmoita havaintosi amiraaliperhosista ja auta tutkijoita selvittämään perhosten muuton salat. Hyvinä lisääntymisvuosina uutta elintilaa pitää etsiä normaalia levinneisyyttä laajemmalta alueelta
LEVEYSPIIRI / Kontiaisen levinneisyys Suomessa on kaakkoinen, ja lajia tavataan normaalisti PoriIlomantsi -linjan eteläpuolella. Hehtaarin kokoiselta pihalta ynnättiin jopa nelisenkymmentä kekoa. Ominaisuus ei kuitenkaan vaikuta niiden lisääntymiseen, vaan on kehityshistoriallinen jäänne. Amiraaliperhonen on helppo tuntea puna-mustavalkoisen värityksen perusteella. Yllättävän moni, joka neljäs 62:sta havaintojen ilmoittajasta, oli päässyt myös näkemään kontiaisen. Se auttaa kaivamisessa. Kontiaiset välttelevät toisiaan vaikka reviirit voivatkin olla osittain samalla alueella. Kontiaisen elinpiirin laajuus vaihtelee lierojen runsauden mukaan. O U TI RIT VA N EN / VA ST AV A LO Amiraaliperhonen on helppo tuntea puna-mustavalkoisen värityksen perusteella.. 2 SUKUPUOLTA / Kontiaiset ovat poikkeuksellisia siinä, että ne ovat ainoita tunnettuja kaksineuvoisia nisäkkäitä. RIIKKA KAARTINEN KESÄKISASSAMME selvitettiin kontiaisen esiintymistä Suomessa. Kiitos kaikille osallistujille! KONTIAISEN KAIVUUT 16/2017 SUOMEN LUONTO 9 Kontiaisen käpälässä on jänneluu, joka toimii peukalon tavoin. ”Minua kiinnostaa erityisesti miten perhoset selviävät pitkästä muuttomatkasta ja minkälaisia fysiologisia sopeumia muutto vaatii.” n ILMOITA HAVAINTOSI Havainnot amiraaleista voi ilmoittaa kansallisiin tietokantoihin verkossa tai mobiilisti sovelluksella: www.hatikka.fi http://insects.fi/database/Database.html NaturaList (Android) iObs (iPhone) 591 KASAA / Samalta paikalta kasoja löytyi jopa useita kymmeniä. Yksi pohjoisimmista kontiaishavainnoista tehtiin Lieksassa, mikä on hieman tunnettua levinneisyysaluetta pohjoisempana. Kontiaisnaarailla on myös uroksen sukurauhaset. Osa perhosista viipyy Suomessa pidempään, aina lokakuun lopulle asti. ”Amiraaliperhosten muutto on yllättävän säännöllistä verrattuna ohdakeperhoseen, jonka muuttoliikkeet muistuttavat enemmän vaelluksia”, Niitepõld sanoo. Nämä perhoset lähtevät elo–syyskuussa kohti etelää, ja niistä kaivataan nyt havaintoja. H EL I BR AG D JY RK I KO RH O N EN / VA ST AV A LO vi kuoriutuu loppukesällä. Arvonnan voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Tuoreet, vierekkäiset kasat ovat saman yksilön kaivamia. 63. Reviiri on kooltaan keskimäärin 20–30 aaria. Kontiainen viihtyy yleensä maan alla
Avomerellä levää on nyt poikkeuksellisen paljon, Suomen ympäristökeskuksesta tiedotetaan. Aineisto koottiin luonnontilaisen kaltaisesta kuusivaltaisesta metsästä Sipoosta Etelä-Suomesta. Tämän kehitysvaiheen jälkeen loisen on päästävä lokin ruoansulatuskanavaan aikuistumaan. Science-tiedelehdessä julkaistussa kokeessa viisi häkkilintua sai herkkupalan pudottamalla kiven laatikkoon. Jos muita lintuja tutkittaisiin läheskään yhtä usein, löytyisi niiltäkin todennäköisesti hämmästyttäviä älyllisiä kykyjä. Alkuperäisaineistot osoittavat senkin, että usein varislinnut toimivat aluksi sattumanvaraisesti ja loogisemmin vasta saatuaan kokemusta tilanteesta. Varislinnut ovat uteliaita, kokeilunhaluisia ja pitkäikäisiä, ja niillä on monipuolisia käyttäytymispiirteitä. PIIA AHONEN V ES A H U TT U N EN 10 SUOMEN LUONTO 16/2017 SINILEVÄT ovat vallanneet Suomen merialueet. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT KUUSIVALTAISESSA vanhassa metsässä voi elää lähes kaksi tuhatta sienilajia, ilmenee Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Ihmismäiset oivallukset tuskin selittyvätkään aina poikkeuksellisella älykkyydellä. Sienilajeista noin kolmannes viihtyy sekä lahopuulla että maaperässä, kolmannes pelkästään lahopuulla. Ne valitsivat tarjotuista esineistä kiven silloinkin, kun herkkua piti odottaa pitkään. Tutkimuksessa ilmeni, että puuta hajottavat sienet ja maaperän sieniyhteisö ovat vuorovaikutuksessa keskenään lahoamisen kaikissa vaiheissa. Viileän kesän hyvä puoli on, että kukinnat eivät ole ajautuneet rannikolle. Silokultaorvakka on yleinen kuusen lahottaja, ja se toimii myös kasvien sienijuurena. RE IJ O LÄ H TE EN M Ä KI / PR O LU O N TO KU VA N A SA /M O D IS / AQ U ASA TE LL IIT TI / 3. Kuitenkin vain kivet olivat monille koelinnuille ennestään tuttuja, ja tuttuihin asioihin turvautuvat muutkin eläimet uusissa tilanteissa. Tutkimuksessa vertailtiin ensimmäistä kertaa maaperän ja lahopuun sienilajistoa sienirihmaston eikä vain näkyvien itiöemien perusteella. Tutkijat havaitsivat kokeessaan, että kalat, joissa oli nuoria Diplostomum-toukkia, liikkuivat loisettomia verrokkikaloja vähemmän. Tuoreen tutkimuksen mukaan loinen pystyy vaikuttamaan isäntäkalan käytökseen niin, että kala joutuu lokin saaliiksi oikealla hetkellä. Imumatoihin kuuluva Diplostomum pseudospathaceum -loinen viettää osan elinkierrostaan kalan silmässä. (RK) Satelliittikuva paljastaa Selkämeren leväkukinnat Varislintujen älykkyydestä kiistellään LOINEN pystyy manipuloimaan isäntäänsä, ilmenee Jyväskylän yliopiston ja Venäjän tiedeakatemian tutkimuksesta, joka on julkaistu Behavioral Ecology and Sociobiology -tiedelehdessä. PIIA AHONEN Loinen vie ja isäntä vikisee V ES A H U TT U N EN Utelias korppi taitaa työkalujen käytön. Niitä oli myös vaikeampi pyydystää haaviin. Kun loiset olivat kehittyneet riittävästi ja valmiita siirtymään lokkiin, niitä kantavat kalat alkoivat uida vilkkaammin ja pysytellä lähempänä pintaa kuin verrokit. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti The ISME Journal. Sadoille sienilajeille on elintärkeää, että metsässä on jatkuvasti eri-ikäistä kuollutta puuta. EL O KU U TA 20 17 LUNDIN YLIOPISTON tutkijat tulkitsevat korpin kykenevän itsehillintään nelivuotiaan lapsen veroisesti. Lahopuun ja maaperän sienet yhteydessä keskenään TE PP O H EL O Imumatoloinen viihtyy toukkana kalan silmässä ja aikuistuu lokin ruuansulatuskanavassa. Oppivathan esimerkiksi kesykyyhkytkin erottamaan Picasson taulut Monet’n maalauksista.. Aiemmatkin kokeet on tehty niin harvoilla yksilöillä, ettei aineisto riitä tilastollisiin testeihin. Kukintoja on ollut poikkeuksellisen paljon jo muutaman vuoden ajan myös Selkämerellä, mistä laajat kukinnat ovat aikaisemmin puuttuneet. Toisaalta etologi Johan Lind ja psykologi Stefano Ghirlanda kritisoivat ruotsalaisessa Vår Fågelvärld-lehdessä tällaisia kokeita, joissa älyn osoituksena on pidetty sitä, että varislintu käyttää hyväkseen pikkukiviä eikä esimerkiksi palloja saati Lundissa tarjottuja leikkiautoja
Nimi juontuu latinan sanasta kivi, petra, ja viittaa korentojen tapaan paistatella auringon lämmittämillä kivillä viilenevässä syksyssä. Kulkusyyskorento on kosmopoliitti laji. Se esiintyy yleisenä Madagaskarilta EteläEurooppaan ja itään Intian valtameren saarille saakka. Kahdesta lajista, vyöja kulkusyyskorennoista, havaintoja on kertynyt vasta muutama. RIIKKA KAARTINEN Syyskorentoja ilmassa 16/2017 SUOMEN LUONTO 11 IL M IÖ M ÄI ST Ä JY RK I N O RM A JA / VA ST AV A LO. Koiraat ovat väritykseltään yleensä punaisia tai oranssinruskeita, naaraat kellanvihreitä. Hetken voi tuntea olevansa sadussa. Lämmin meri pitää pakkaset loitolla, ja viimeisinä sinnitteleviä lännensyyskorentoja on nähty vielä marraskuun puolellakin. Elokorennon runsaus vaihtelee suuresti, ja lännensyyssekä verikorentoja asustaa harvinaisena vain Ahvenanmaalla ja lounaisimmassa Suomessa. Lajeista kaksi esiintyy runsaana. Punasyyskorento on yleinen Oulun korkeudelle asti. Ohikulkija nostattaa kymmenet ja kymmenet hyönteiset ilmaan. Madagaskarilta EteläIntian valtameren saarille LOPPUKESÄN lämpiminä päivinä syyskorennot valtaavat järvien, merenrantojen ja kosteikkojen läheiset soratiet ja polut. Väriltään muista lajeista poikkeava, lähes musta tummasyyskorento lentää Keski-Lapissa asti. Monet korennot lentävät pitkälle syksyyn. Syyskorennot kuuluvat sukuun Sympetrum. Suomessa tavataan seitsemää syyskorentolajia
Metsistä löytyy myös valkoselkätikkoja, sekä petolintuja kuten kanahaukkoja. Uuden kanavan rakentamisen jälkeen kanavien varsimetsiä, etenkään vanhan kanavan itäpuolella ei ole juurikaan hakattu. Puiden siementuottoa seuraavan Luonnonvarakeskuksen mukaan huono siementuotto johtuu muun muassa edeltäneiden kasvukausien ja kasvupaikkojen oloista. Paatsamasinisiipi on aikaisen lentoaikansa perusteella helposti tunnistettavissa Suomen muista kahdeksasta yleisestä sinisiipilajista. Metsistä tekevät kuitenkin arvokkaita veden läheisyys, suuret haavikot, vanhat kuusikot ja metsien nauhamainen yhtenäisyys. (RK) Saimaan kanavan rantametsistä suojeluesitys Koivun urpuja ja siemeniä on tänä vuonna niukasti. Kolmannelle sijalle nousi suruvaippa yli 6000 äänellä (16,5 prosenttia äänistä). Ensimmäiset perhoset lentävät vapun jälkeen ja lento loppuu alkukesään mennessä. Niinpä rantametsät muodostavat Etelä-Karjalan olosuhteissa harvinaisen ja arvokkaan ekologisen yhteyden, joka kulkee nauhamaisena pitkin vanhan kanavan rantoja. Myös Etelä-Karjalan maakuntaliitto, paikallinen virkistysalueyhdistys sekä Lappeenrannan kaupunki ovat suhtautuneet suopeasti kanavametsien suojeluun. Vähäisen kukinnan johdosta myös siementuotto jää alhaiseksi. Saimaan vanha kanava sijaitsee noin 60 vuotta sitten rakennetun uuden kanavan itäpuolella. Kanavien rantametsät eivät pääosaltaan ole varsinaisia ikimetsiä, vaikka alueella on myös pieniä aarniometsien sirpaleita. Luonnonsuojelupiirin esityksessä kanavan rantametsistä suojeltaisiin yhteensä noin 124 hehtaaria, jotka sijaitsevat kymmenessä eri osassa pääasiassa kanavan itäpuolella. "Näille linnuille on tyypillistä myös tuhansien kilometrien vaellukset ravinnon perässä." (RK) IA A H O N EN / VA ST AV A LO PE N TT I JO H A N SS O N / PR O LK Paatsamasinisiivestä kansallisperhonen SUOMEN kansallisperhosäänestyksen voitti niukasti paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus). Paatsamasinisiiven vei voittoon sinivalkoinen väri, joka toi äänestäjien mieleen Suomen lipun, kesäisen taivaan, tuhannet järvet ja talven sinisen hetken. Tämä johtunee paljon alueen voimakkaasta metsäteollisuudesta. Paatsamasinisiipi sai 6300 ääntä eli 17,3 prosenttia kaikista äänistä. SUOJELUESITYS käy kilpajuoksua metsien hakkuu-uhan kanssa, sillä samaan aikaan paikallinen metsänhoitoyhdistys on tehnyt suunnitelman metsien hakkuista. ISMO TUORMAA Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri on tehnyt Liikennevirastolle esityksen Saimaan vanhan kanavan rantametsien suojelusta. Ääniä annettiin kaikkiaan jopa 36 500. Valkoselkätikka vaatii lahopuuta. Etelä-Karjalassa on koko maan heikoin metsiensuojelutilanne. Paatsamasinisiipi esiintyy yleisenä lähes koko maassa. Niukasti toiseksi tuli neitoperhonen 17,0 prosentilla äänistä, ja jäi paatsamasinisiivestä vain sadan äänen päähän. Ratkaisevat neuvottelut Saimaan kanavan rantametsien kohtalosta käytäneen elo–syyskuun aikana. Tähän asti tehtyjen luontoselvitysten perusteella alueella on varmuudella esimerkiksi liito-oravia ja lukuisia lepakkolajeja, jotka ovat EU:n erityssuojelulajeja. "Koivun siemeniä syöville urpiaisille ja vihervarpusille on myös lepän ja rikkaruohojen siemeniä tarjolla", sanoo tutkija Tatu Hokkanen. PE N TT I JO H A N SS O N / PR O LK Viime keväänä paatsamasinisiipiä nähtiin hieman normaalia vähemmän.. Silti hakkuusuunnitelmissa ei ole otettu oikeastaan lainkaan huomioon muun muassa Nuijamaantien osayleiskaavassa mainittuja luontoarvoja tai hakkuiden haittoja Saimaan kanavan turistiliikenteelle. Lähes 40-vuotisen seurantahistorian aikana ei ole nähty näin niukkoja perättäisiä vuosia. 12 SUOMEN LUONTO 16/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Koivun siementuotto jää taas heikoksi KOIVUN KUKINTA jäi keväällä heikoksi jo kolmatta vuotta peräkkäin. Luonnonsuojelupiirin neuvottelut Liikenneviraston kanssa ovat ainakin tähän asti sujuneet suojelulle myönteisesti. Hoitosuunnitelmassa suurin osa olisi avohakkuita
n. Hallitus ei ole kuitenkaan kesään 2017 mennessä perääntynyt uusien hakkuuoikeuksien myöntämisestä. Valitukset hakkuista ovat kantautuneet myös EUn komission ja Unescon korviin. Hiilen polton rinnalla on tarkoitus lisätä puubiomassan käyttöä, jolloin hiili säilyy kun voidaan lisätä EU:n vaatimuksen mukaista uusiutuvan energian osuutta. Sudet ja sadat muut suojellut lajit elävät alueella. ”Bialowieza on tärkeä osa kansallista identiteettiämme, joka merkitykseltään vastaa Amerikan Yellowstonea ja Afrikan Serengetiä”, toteaa Adan Boktam puolalaisesta suojelujärjestöstä Wild Poland Foundationista. EUROOPAN arvokkaimpana alavan maan lehtimetsäalueena pidetty Bialowieza on joutunut lisääntyvien hakkuiden kohteeksi. Vajaa viidesosa Bialowiezasta on kansallispuistoa ja loput ovat Unescon Maailmanperintökohdetta sekä Natura 2000-aluetta. Kansainväliset ja paikalliset ympäristöjärjestöt korostavat, että hakkuiden todelliset syyt ovat taloudelliset tarpeet ja puun saanti raaka-aineeksi. Laajasti hyväksyttynä tavoitteena on, että koko Bialowiezan metsäalue julistetaan kansallispuistoksi, missä hakkuut eivät ole mahdollisia. Varsovassa kymmenet tuhannet ihmiset marssivat Bialowiezan puolesta. Puola lisää hakkuita 700-vuotiaassa ikimetsässä. TEKSTI JA KUVAT RIKU CAJANDER Maailmalta Sinileväp allot pärjäävät ravinnekö yhissä järvissä. Taustalla vaikuttaa ilmastomuutos, mikä on kuivuuden myötä heikentänyt kuusien elinvoimaa Itä-Puolassa. lajit elävät alueella. Euroopan metsähelmi Bialowieza hakkuiden alla Metsäalue on 1600 neliökilometrin laajuinen. Bialowiez a on tärkeä luontoma tkailukoh de. Tutkijoiden mukaan ajoittainen kirjanpainajien runsastuminen liittyy luonnontilaisen metsän normaaliin kiertokulkuun ja menee ohitse vuodessa tai parissa. Hakkuilla Puolan hallitus pyrkii saamaan lisää armonaikaa maan hiilenkäytölle, jota Pariisin ilmastonsopimus edellyttää rajoittamaan. Puolan ympäristöministeriö nostaa hakkuita nykyisestä kolminkertaiseksi, vaikka kuninkaat ja tsaarit päättivät säilyttää metsän jo 700 vuotta sitten. Luonnonsuojelijat ovat suoralla toiminnalla paikoin estäneet hakkuiden jatkamisen. Virallisesti lisääntyviä hakkuita on perusteltu kirjanpainajatoukkien aiheuttamien tuhojen torjumisella
Kirja herätti turkulaisen Thomas Lilleyn lepakkoharrastuksen ja se kului myös Eeva-Maria Kyheröisen käsissä, vaikka hän olikin aloittanut lepakoiden parissa joitakin vuosia aiemmin. TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT HARRI NURMINEN. Lilley tutkii tällä hetkellä lepakoiden valkokuonosyndroomaa Englannissa, ja Kyheröinen jatkaa Suomessa Helsingin yliopistossa lepakoiden rengastamista ja sitä kautta lepakkopopulaa tioiden rakenteiden ja liikkeiden selvittämistä. Mutta lepakot ovat yhä salaperäisiä. Saalistaessaan ne ääntelevät ihmiskorvaan kuulumattomalla taajuudella – kaiku kertoo lepakolle saaliin etäisyyden ja suunnan silmänräpäyksessä. Suu auki Lepakot ovat maailman ainoita lentäviä nisäkkäitä. Lilleystä ja Kyheröisestä tuli maan johtavia lepakkoasiantuntijoita. 14 SUOMEN LUONTO 6/2017 14 SUOMEN LUONTO 6/2017 N ykyisin Journalistilehden päätoimittajana työskentelevän Markku Lappalaisen kirjan Lepakot – salaperäiset nahkasiivet julkaisusta on jo 15 vuotta. Ne lentävät räpyttelemällä läpikuultavia siipiään ja saalistavat hyönteisiä suoraan suuhunsa. NYT NISÄKKÄÄT LENTÄVÄT! LENTÄVÄT! Lepakot ovat aktiivisimmillaan. Pian auringonlaskun jälkeen ilma on täynnä edestakaisin singahtelevaa ultraääntä
6/2017 SUOMEN LUONTO 15 Anna Blomberg ja Thomas Lilley lepakonpyynnissä Ruissalossa. Tässä pystytetään harppupyydystä.
Vesisiippa on lepakoistamme rauhallisin.. Ulkona pakkanen paukkui 30 asteen voimalla, mutta horrostusonkalossa lämpötila oli neljä asteetta plussan puolella.” ”Luulen, että tällaista on Suomessakin.” Kevon yksinäinen Lepakoiden rengastus alkoi laajemmin Suomessa 2004. Osa lepakoistamme on varmuudella muuttajia, suunta on lounaaseen. Lepakot tulevat myös toimeen ihmisen muokkaamassa ympäristössä. vesiperhoset 4. Lepakot käyttävät ravinnokseen pääasiassa niveljalkaisia, joihin kuuluvat muun muassa hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Kun ravinto loppuu tai tulee muuten ankeat ajat, ne horrostavat. Horros ei ole unta, joten siitä ei voi herätä. Vaikka meillä lajimäärä jää ilmaston vuoksi pieneksi, lepakot ovat maailmanlaajuisesti menestyjiä. päivänkorennot (surviaiset) Poikkeuksen tekee korvayökkö, joka on perhosspesialisti. 16 SUOMEN LUONTO 16/2017 Lepakoiden ääniä voidaan siepata ilmaisimella, detektorilla. Ravinnon suosituimmuusjärjestys on seuraava: 1. Horros on sopeuma energian säästämiseksi. kovakuoriaiset ja nivelkärsäiset kuten kaskaat, kirvat ja luteet 5. Harvalukuiset ovat kimolepakko, ripsisiippa, pikkulepakko, isolepakko, vaivaislepakko, kääpiölepakko, lampisiippa ja etelänlepakko. ”Sitä kuitenkin löydettiin horrostamassa puun sisällä. Turun yliopistossa on tutkittu vesisiipan ravinnonkäyttöä analysoimalla ulosteiden DNA:ta ja tulokset pätevät hyvin pitkälti kaikkiin lepakkoihimme. ”On myös tärkeää selvittää, missä suomalaiset lepakot horrostavat.” Joitakin paikkoja tiedetään, mutta Lilleyn mukaan niitä on pakko olla enemmän. Puolustuksen havahtuessa eläin joutuu sokkiin ja saa autoimmuunireaktioita kuolettavin seurauksin.” Lilley hakee vastauksia arvoitukseen – mitkä ovat niitä tärkeitä seikkoja, jotka mahdollistavat taudista selviämisen. Sen ravinnosta pääosa koostuu yöperhosista. ”Aina silloin tällöin saadaan kiinni jo aiemmin rengastettu yksilö, kontrolli”, Lilley sanoo. ”Kun infektio iskee horrostavaan lepakkoon, sen immuunipuolustus on pysähdyksissä. Vaarallinen sienitauti Thomas Lilley tutkii parhaillaan Liverpoolin yliopistossa lepakoiden sienitautia, valkokuonosyndroomaa, jota viime keväänä löydettiin Suomestakin muun muassa Turusta ja Salpalinjalta. Suomen lepakoiden lajimäärä on 13, joista viisi on yleistä ja loput harvinaisia tai satunnaisia. Esimerkiksi pohjanlepakko maiskuttaa ja korvayökkö tikittää. Onko se eräs syy siihen, etteivät pohjoismaiset lepakot sairastu valkokuonosyndroomaan, vaikka sientä meilläkin esiintyy. Pohjoismaiset lepakot ovat taudille immuuneja, mutta Pohjois-Amerikassa se tappaa. Onkin käytettävä jotakin toista ilmaisua. Lepakoita on maapallolla noin 1200 lajia. Lajiluku ja lajien yleisyys tai harvinaisuus alkoivat kirkastua. Osa kuten viikisisiippa ja isoviiksisiippa saalistaa ilmasta, vesisiippa ja lampisiippa troolaavat ja ripsisiippa noukkii hyönteisiä esimerkiksi veden pinnalta. ”Tällä tavalla tieto lepakoiden eliniästä karttuu.” Lepakkorintamalla onkin rengastuksen aloittamisen jälkeen tapahtunut paljon myönteistä. Meillä monet lepakot horrostavat pienissä ryhmissä ja jopa yksinään, eivätkä monien kymmenientuhansien ja jopa satojentuhansien yksilöiden massahorrostuspaikoissa. Niiden päiväpiilot voivat ovat ullakolla ja horrostamispaikat saattavat löytyä kodin kellarista. Ainakin horrostamispaikat muun muassa meillä ja Pohjois-Amerikassa ovat erilaisia. Kirjo ulottuu kaksigrammaisesta thaimaalaisesta siankuonolepakosta toista kiloa painaviin trooppisiin hedelmälepakoihin. Kun ravinto loppuu, tai tulee muuten ankeat olot, lepakot horrostavat. Äänet poikkeavat toisistaan sen verran, että niiden avulla lajit kyetään tunnistamaan. Suomalaiset lepakot kuuluvat aitolepakoiden heimoon (Vespertilionidae), joita on 300 lajia. Saalistustapoja on kolmenlaisia. perhoset 3. ”Löydetyt piilot eivät millään lailla korreloi sen kanssa, kuinka paljon me tapaamme esimerkiksi kesäisin lepakoita.” Lilley arvelee, että lepakot saattavat käyttää klassisten horrostuspaikkojen sijaan vaihtoehtoisia paikkoja, kuten kallionhalkeamia sekä suuria puita ja niiden juurionkaloja. Ruissalossa saatiin juuri kontrolli 2005 rengastetusta isoviiksisiippanaaraasta, ja Liedosta on löydetty 10-vuotiaita vesisiippoja. Lepakot keskeyttävät horroksen talven aikana muun muassa nukkuakseen, virtsatakseen, vaihtaakseen paikkaa, sukiakseen ja paritellakseen. ”Nyt on tarkoitus katsoa, onko Suomessa sienestä erilaisia kantoja ja miten sieni pärjää ja käyttäytyy oloissamme”, Lilley sanoo. Lepakot horrostavat kosteissa ja viileissä piilopaikoissa – Suomessa kellareiden ohella esimerkiksi bunkkereissa ja luolissa. Yleiset ovat korvayökkö, pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa. Esimerkiksi meillä ne käyttävät ravintoa, jota on paljon saatavilla, hyönteisiä. kaksisiipiset (surviais sääsket, kärpäset, hyttyset, mäkäräiset, vaaksiaiset) 2. ”Esimerkiksi Kanadassa on lepakko, jonka luultiin muuttavan talveksi muualle”, Lilley kertoo
”Vapaalla seksillä viitataan varmaankin siihen, että horrostamiskauden aikana koiraat virkoavat horroksesta useammin kuin naaraat, ja silloin ne yrittävät myös paritella. Lepakot ovat vapaan seksin kannattajia. 16/2017 SUOMEN LUONTO 17 Suomen lepakkotieteellinen yhdistys on jakanut tietoa lepakoista ja edistänyt niiden suojelua jo 14 vuotta. Pimeässä ne eivät sitten välttämättä tiedä, kumpaa sukupuolta vokottelevat.” Lepakot ovat suursyömäreitä. Korvayökkö käyttää kaikuluotausta todella vähän. ”Vain yksi lepakkolaji käyttää enimmäkseen nisäkkäiden verta. Kevolta saatiinkin jo hätkähdyttävä tieto: siellä elää pohjanlepakko. Se kuuntelee ja suunnistaa näön avulla. Katsotaanpa, miten Lilley ne torjuu tai vahvistaa. Detektori on viritetty viiksisiipan kaikuluotauksen taajuudelle, joka on 44 kilohertsin liepeillä.. Suomen lajilista on kasvanut kääpiölepakolla (2007) ja etelänlepakolla (2008). Vaikka leptiinin määrä veressä kasvaa ja se sitoutuu reseptoriin, viesti aivoihin ei kulje, eivätkä lepakot koe kylläisyyden tunnetta.” Lepakot ovat sokeita. ”Syksyn lähestyessä lepakot syövät pitkin yötä, hyönteisiä on paljon liikkeellä. Lepakoilla on siis mahdollisuus lisätä rasvaa kehoonsa ja ne syövätkin yhdessä yössä oman ruumiinpainonsa verran ravintoa. Se pyrkii olemaan hiljaa, koska sen saaliseläimet, yöperhoset pystyvät kuulemaan lepakoiden kaikuluotauksen jaloissa olevilla korvillaan.” Lepakot imevät ihmisten verta. Sokea kuin lepakko ei siis pidä lainkaan paikkaansa. Tässä tulee mukaan leptiini, hormoni, joka kontrolloi selkärankaisilla eläimillä nälkäisyyden tunnetta. Leptiini estäisi ylensyönnin, mutta lepakoilla hormonin reseptori on pois kytkettynä. Mitä enemmän leptiiniä, sen kylläisempi. On ilmestynyt kolme väitöskirjaa lepakoista. ”Lepakoilla on oikeastaan aika hyvä näköaisti, ja monet suomalaiset lepakot näkevät jopa värejä. ”Se on todennäköisesti Suomen pohjoisin lepakko.” Sokeita vampyyreitä Lepakoista on liikkeellä paljon huhuja ja uskomuksia. Se on vampyyrilepakko, joka elää Eteläja Väli-AmeriThomas Lilley tutkii vesisiipan lajituntomerkkejä kuten lentoräpylän kiinnityskohtaa. Aiemmin niitä oli vain yksi. ”Asemilla on automaattidetektoreita, jotka viestittävät missä ja kuinka pitkään lepakoita kunkin aseman ympäristössä esiintyy”, Lilley sanoo. Juuri nyt Suomessa on alkanut projekti, jossa hyödynnetään yliopistojen tutkimusasemia Hangosta Utsjoelle
Ongelmia tulee silloin kun taudinaiheuttaja hyppää isännästä toiseen, esimerkiksi ihmiseen – eikä korkea kuumekaan pysty viruksia nitistämään.” Lepakot lentävät vain öisin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on laskettu, että lepakot säästävät maataloudelle 4,3 miljardia dollaria vuodessa hyönteismyrkyissä. Eeva-Maria Kyheröinen tarkistaa pöntön. Vampyyrilepakot ovat alkaneet käyttää siellä ihmisverta entistä enemmän ravinnokseen, ja ra bies on levinnyt.” Lepakot ovat tautipesiä. Viruksien haitallisuus on yhteydessä lepakoiden erikoisen elämäntyylin kanssa. Lepakko pitää lämpimästä. ”Se on totta. 18 SUOMEN LUONTO 16/2017. ”Lepakot ovat suuria tuholaishyönteisten kuluttajia. Mikään ei sitä saalista.” Lepakoista ei ole mitään hyötyä. ”Lepakot lentävät meillä suurimmaksi osaksi öisin, mutta keväisin kun ne poistuvat horrostuspaikastaan, ja niillä on kiljuva nälkä, ne saalistavat päivänvalossakin. Taudit ovat lepakoille täysin vaarattomia. Mihin aikaan tahansa lentää myös esimerkiksi azorienisolepakko. Tuntumaa kolean kevään seurauksiin Kyheröinen sai aiemmin Valassaarilla, jossa hän oli rengastusreissulla biologisen aseman johtajan Niclas Fritzénin kanssa. Lepakot hakeutuvat päivisin piiloon ja pöntöt kelpaavat niille mainiosti. Jos hyönteiset eivät lennä, ei lepakkokaan vaivaudu vaan jatkaa horrostaan. Lepakot säästävät päivisin energiaa alentamalla ruuminlämpöänsä, mutta illalla liikkeelle lähtiessä niiden ruumiinlämpö saattaa nousta 41 asteeseen, jota virukset sietävät. Sillä ei ole saarella lainkaan niin sanottuja vihollisia. 18 SUOMEN LUONTO 16/2017 kassa. Se johtuu lähinnä siitä, että taudit ovat kehittyneet yhdessä lepakoiden kanssa. Jos hyönteiset eivät lennä, lepakkokaan ei vaivaudu. Nyt Etelä-Amerikassa on ilmennyt isoja ongelmia. Koejärjestelyin on huomattu, että lepakot kuluttavat jopa lintuja enemmän hyönteisiä.” Viileys viivästyttää lentoa Jännittävän eläimen näkeminen alkaa kiinnostaa. Lepakot ovat evolutiivisesti vanha ryhmä, ja niiltä on kuvattu paljon ihmisellekin haitallisia viruksia. Kyheröinen nappaa mukaansa työkalupakin ja alumiinitikkaat. Maastossa odottaa 40 lepakonpönttöä, jotka voivat kätkeä sisäänsä mitä vain. Pöntöt ovat sahajauhobetonia ja niissä on vain pieni kapea aukko alareunassa. Kesäkuun alussa pääsenkin Eeva-Maria Kyheröisen kanssa tarkastamaan lepakonpönttöjä hänen vakioreiteilleen Kirkkonummelle ja Siuntioon, muun muassa Oitbackan ja Suitian kauniisiin kartanomaisemiin. Ne korvaavat hyönteismyrkkyjen käyttöä. Tällä retkellä odotukset eivät ole kovin korkeat, koska kevät ja alkukesä ovat olleet kylmiä
Passiiviseurantalaitteiden avulla muuton tutkimisessa on kuitenkin päästy eteenpäin. Anu Luoto kerää lepakon ulosteita borderterrierin haisteltavaksi.. ”Lepakot ovat tiukasti suojeltuja, joten niiden elinpaikat on tunnettava esimerkiksi kaavoituksessa ja rakentamisessa sekä rakennusten tarkastamisessa.” Luodon mukaan lepakoiden päiväpiilojen ja lisääntymisyhdyskuntien löytäminen on kuitenkin hyvin vaikeaa. Lisäksi hyvin harvalukuisista lajeista saadaan entistä enemmän havaintoja. ”Passiiviseurantalaitteet, joissa detektori mittaa lepakoiden ääniä omia aikojaan näyttävät, että pikkulepakoiden yksi muuttoreitti kulkee Valassaarten kautta”, Kyheröinen sanoo. ”Päiväpiilojen lisäksi koiran voisi kouluttaa löytämään lepakonraatoja esimerkiksi tuulivoimaloiden ympäristöstä”, hän sanoo. ”Rengastusta varten lepakoita pyydystetään päiväpiiloista, kuten pöntöistä, joista saattaa löytyä useita lepakoita tiiviisti pakkautuneena”, hän kertoo. ”Ei ole sellaista pohjaa kuin linnuilla, joiden laskenta on laajaa”, Kyheröinen sanoo. ”Yöllä käytetään verkkoja ja usein myös houkutusääntä.” BIOLOGI JA LUONTOKARTOITTAJA Anu Luoto Luontotieto Keironista on työskennellyt lepakoiden parissa jo muutaman vuoden. ”Se oli isku lepakkoharrastukselle. Lähes mistä tahansa koirasta voi kuitenkin sukeutua löytäjä. ”Lepakoiden aktiivinen kausi on meillä myös lyhyt. Levinneisyydestäkin tiedetään jo paljon. Myöhemmin on selvitetty, että virus oli peräisin meiltä. Siksi hän alkoi kouluttaa nuorta borderterrieriä etsimään päiväpiiloja lepakoiden ulosteiden avulla. Kyheröinen asettelee toiveikkaana tikkaat 40 kertaa puuta vasten ja avaa 40 pöntön etuseinän, mutta lepakoiden sijaan pöntöissä on sinitiaisia, metsihiirien jälkiä ja ampiaispesiä. n Tästä pöntöstä löytyi metsähiiren pesäaineksia. Poliisin ja tullin virkakoirat ovat jo pitkään tehneet hajutyöskentelyä, mutta sovelluksia on sairauksien havaitsemisesta sienten ja vaikkapa norsunluun etsintään.” Lepakkokoiran kouluttaminen vaatii kärsivällisyyttä. ”Lepakot lähtevät syksyisin mantereelta kohti Ruotsia ja palaavat keväällä takaisin. ”Esimerkiksi lepakoiden kantamasta raivotautiviruksesta (rabies) tiedetään jo paljon.” Suomessa kuoli 1980-luvulla sveitsiläistaustainen lepakkotutkija rabiekseen. Este voi olla myös se, että havainnoinnissa tarvitaan erikoisvälineitä kuten detektoria. Lepakot levittäytyvät pohjoisemmaksi ja runsastuvat. Kyheröisen mukaan seuraavat uudet Suomeen tulevat lajit ovat melko varmasti mopsilepakko ja pikkuviiksisiippa. 16/2017 SUOMEN LUONTO 19 Aiheena oli pikkulepakko. Emoilla on kiire saada poikaset siivilleen.” Kyheröisen mukaan lepakkoharrastusta haittaa perinteiden puute. ”Suomessa saadut kontrollit ovat olleet kaikki kotimaisia, ja usein rengastaja saa kontrollin itse rengastamastaan yksilöstä.” Lepakoiden määrää ei edelleenkään tunneta. Osa lajeista, kuten pikkulepakko ja jotkin muutkin harvalukuiset lajit, muuttavat, mutta muun muassa lampisiipan ja vesisiipan arvellaan viettävän talven Suomessa. ”Suuri osa oppii haistelemaan, mutta esimerkiksi laumanvartijoita voi olla hyvin työlästä kouluttaa etsijöiksi.” KOIRA LEPAKON JÄLJILLÄ Rengastamalla on saatu tietoa muun muassa lajien elinalueista ja kotipaikkauskollisuudesta. ”Kestää vähintään vuoden ennen kuin koiralla on riittävät taidot”, Luoto sanoo. Kahdessa pöntössä on sentään lepakoiden ulostejyväsiä. Meille saattaa myös tulla uusia lajeja. Mopsilepakoita elää muun muassa Etelä-Ruotsissa sekä Latviassa ja pikkuviiksisiippoja Ruotsissa. Esimerkiksi pikkulepakoita arveltiin ennen olevan vain hyvin pienellä alueella, mutta nyt tiedetään, että niitä on rannikollakin jopa Vaasan pohjoispuolella. ”Tietämys lepakoista on lisääntynyt hurjasti tänä aikana, kun olen lepakoita seurannut”, Kyheröinen sanoo. Lepakkotutkijan välineistöä. Koiria käytetään jo paljon luonnonsuojelutarkoituksiin etenkin ulkomailla. Määrä on arvoitus Kyheröinen alkoi tutkia lepakoita 1997. Rengastus tuli mukaan myöhemmin. Jonkinlainen notkahdus tuli silloin.” Ilmaston lämpeneminen muuttaa lepakoidenkin esiintymiskarttaa. Koiran voi kouluttaa ihan minkä hajun löytämiseen tahansa. Nyt varmistusta ei saatu, sillä emme löytäneet lainkaan lepakoita.” Sama epäonni vaivaa meidänkin tarkastuskierrostamme. ”Meilläkin se yleistyy
n Harppupyydys kerää lepakot alapuoliseen pussiin. Niitä on kolme: harppupyydys, valkoinen verkko ja korkea verkko. ”Ripsisiippa on Turun alueen uhanalaisin selkärankainen, ja sen elinalueet ovat Ruissalossa”, Blomberg sanoo. ”Ihminen lakkaa 30 ikävuoden jälkeen kuulemasta ääniä, joiden taajuus on yli 20 kilohertsiä”, Blomberg sanoo. Kun ensimmäinen lepakko on harppupyydyksen pussissa, riemuitsemme. Ripsisiippa siellä kaikuluotaa. Ja oletus on, ettei horrostamispaikkojen ympäristö tue sienen kasvua tai säilymistä. Kysymys kuuluu, miten Suomen lepakoiden horroskäyttäytyminen ja ympäristöolot rajoittavat valkokuonosyndroomaa aiheuttavan sienen infektoivuutta ja kasvua. Kolmas verkko nostetaan teleskooppitankojen avulla lähes puiden latvoihin. ”Nyt kun Ruissalon hoitoja käyttösuunnitelmaa ollaan päivittämässä, on tärkeää selvittää missä ripsisiipat elävät ja saalistavat.” Ripsisiippojen on huomattu Keski-Euroopassa napsivan hyönteisiä suoraan lehmänläjistä. Sekä Blombergilla että Lilleyllä on kädessään detektori, joka taikoo lepakoiden äänet kuuluville. Työ etenee hyvin. ”Lepakoita sieni ei näyttänyt häiritsevän mitenkään, sillä ne olivat erittäin terveen oloisia”, Blomberg sanoo. NYT PYYDYKSET ovat paikoillaan ja alamme kulkea niiden välillä. 20 SUOMEN LUONTO 6/2017. Seitinohuen verkon on tarkoitus napata ripsisiippoja. Auringonlaskua odotellessamme ryhdymme kokoamaan pyydyksiä. Lepakoita on nyt ilmassa hyvin paljon. Lepakoilla rengas kiinnitetään kyynärvarteen. Kuukauden hiljaiselon jälkeen pääsen Turun yliopiston tutkijan Anna Blombergin ja Thomas Lilleyn mukana lepakkojahtiin Ruissaloon, laitumen ja golfkentän välissä olevaan rehevään lehtoon. Rengastuksen ohella Blomberg testaa erilaisia pyyntimenetelmiä. ”Mutta se tukee olettamustamme. Juuri Blomberg löysi sientä ensimmäisenä Suomessa viime keväänä Salpalinjalta sodanaikaisesta bunkkerista. Otsalamppujen valokiilat leikkaavat Ruissalon yötä. Se on herkkää lisääntymisja imetysaikaa. Meikäläiset lepakot näyttävät olevan vastustuskykyisiä tälle tappavalle taudille.” Aamupuolella yötä puramme pyydykset ja pakkaamme ne huolella seuraavaa pyyntikertaa varten. Ja kohta lepakko singahtaa takaisin taivaalle. Harppuverkolle laitetaan houkutin, josta kantautuu lepakoiden ääntä. PYYNTIVERKOT LEVITETÄÄN ILTAISIN SUOMEN KAIKKI LEPAKOT ovat rauhoitettuja, ja laki pistää aisoihin tutkijatkin – lepakoita ei saa pyydystää tutkimustarkoituksiinkaan kesäkuun puolestavälistä heinäkuun puoliväliin. Valkoinen verkko tulee hieman etäämmälle lähelle laidunta, jossa käyskentelee ylämaankarjaa. Lisäksi mukana on erityinen kiinnostus ripsisiippoihin. On hiirenhiljaista, mutta sehän on pelkkää harhaa. Joka lajilla on omintakeinen äänensä. Iän Blomberg katsoo sorminivelistä. Laji on vesisiippakoiras, ja se on Blombergin mukaan paras mahdollinen laji valokuvausta ajatellen. Harppupyydys pystytetään keskelle polkua ja sen sivuille ripustetaan lisäverkot ohjaamaan lepakot satimeen samaan tapaan kuin kalat rysään. Tästä laitteesta ei kuulu ihmiskorvaan juuri mitään. ”Ne ovat aikuisilla pyöreät ja kokonaan luutuneet, mutta nuorilla läpikuultavat.” ANNA BLOMBERG valmistelee väitöskirjaa Lilleyn ohjaamana. Pohdinnassa onkin, voisiko laidunnusta lisäämällä parantaa ripsisiippojen elinoloja. Kuvittelisi että 13 lajin äänet oppisi erottamaan toisistaan nopeasti, mutta laitteista vyöryvä tikutus, maiskutus ja naksutus yllättää. Lepakoilla alumiinirengas kiinnitetään kyynärvarteen, samalla eläimen sukupuoli ja ikä määritetään ja laji mitataan sekä punnitaan. Mutta kun painan korvani laitteeseen kiinni, kuulen kuin kuulenkin vaimeaa kitinää. ”Vesisiippa on lepakoistamme rauhallisin.” Mutta vaikka paparazzi on nopea, lepakko viilenee sen verran että Blomberg pistää sen kangaspussissa takkinsa alle lämpenemään