M E R ik O T k a U iM a R iN a . T ii k E R i.. p ii k k ik a L a T . 14.8.2015 Irtonumero 9 € ma tk al la hä me en hä rk ät iel lä s. E L ä iM E T S a d O N k O R jU U S S a . S U O M E N L U O N T O 6 | 2 15 j O k iR a p U . 52 –57 Monet eläiMet vierailevat nyt pelloilla jokirapu, nuolihaukka ja tiikeri tutuiksi tietoa ja vinkkejä sienimetsään sadonkorjuun aika 6 Matkalla koteloitumaan Nyt on hyvä aika nähdä perhostoukkia. T iE T O a j a v iN k k E jä S iE N iM E T S ä ä N . T O U k a S T a k O T E L O k S i. h ä M E E N h ä R k ä T iE L L ä . N U O L ih a U k k a
s yy ske s ä Toraksen tunnelmaa kuva Ja teksti MaRkkU Nikki. Valotusaika oli useita kymmeniä sekunteja, jolloin pilvien liike näkyy kuvassa ja heijastuu järven pintaan. kUvaSiN kesän lopulla auringonlaskun jälkeen tyynellä Torasjärvellä Muoniossa Pallastunturin maisemissa, missä illat olivat jo alkaneet tummentua
Perhosia on saanut etsimällä etsiä. niitä löytää lahopuulta. K a n n En u Ko n Si En i ia a H o n En / Va St aV a Lo. 4 Suomen luonto 16/2015 M a Ri K a EER o La 16 Li SS E t a Rnan En hirvi pellolla viljaa rouskuttamassa. Sienestäjille loppukesä ja syksy tuovat jopa ennätyksellisen ja monipuolisen sadon. Nyt tuli vaihteeksi muuta: kesä on ollut sateinen, viileä ja tuulinen. Se saalistaa ja syö ilmassa. Nyt loppukesällä pientareet ja joutomaat kukoistavat ahdekaunokkien, valvattien, päivänkakkaroiden, kellojen, pietaryrttien ja monien muiden kudelmana. jORMa LaURiLa päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi vaihteeksi toisenlainen kesä 26 Merikotkan uimareissu Luontokuvaaja Ari Ahlfors todisti miten kotka ui kotkaa. Perhostutkija kimmo Saarinen kuitenkin lohduttaa, että loppukesä ja syyskuu saattavat muuttaa tilannetta, sillä monien perhosten toinen sukupolvi on vielä tulematta. lentopoikasten kerjuuääniä on kuulunut selvästi tavanomaista vähemmän. lapissa pari pakkasja hallayötä pilasivat hillastajien odotukset, mutta tutkija kauko Salon mukaan yleensäkin kunnon hillasato saadaan vain parina–kolmena vuotena kymmenestä. 34 Ilmataituri Afrikasta Kii-kii-kii paljastaa nuolihaukan. 16 Pöytä on katettu Eläimetkin ovat sadonkorjuussa. kasvikunnalle kostea kesä on ollut hyväksi: metsissä, rannoilla ja niityillä on rehottanut. vakiot 14 Rapu ahtaalla Jokirapua piinaava rapurutto tuli amerikkalaisen täpläravun mukana. 40 Sieni metsässä Kasvuympäristö kertoo sienipaikan. Niin käy tosin yhtä lailla aurinkoisina ja vähäsateisina kesinä. Nyt jos koskaan kannattaa mennä metsään. Helteitä ja aurinkoa odottaneet ovat saaneet pettyä. 6/2015 Pohjanmesisienet ovat hyviä ruokasieniä. vaihtelu kuuluu luontoon ja eri vuodet tasaavat tilannetta. 28 Jalkoja laskemaan Perhosharrastuksen voi aloittaa toukista. Si Sä lly S 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 39 Kytömäki 51 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta PääKiRJoituS viiME vUOSiNa on ollut useita lämpimiä ja poutaisia kesiä. Marjojen ystäville kesästä tuli riemukas: mustikan sato on ennätysmäinen ja myös puolukasta on odotettavissa hyvää satoa. lintujen pesintä epäonnistui nyt melko pahoin, mutta uusintapesintöjä on todennäköisesti ollut ainakin jonkin verran. luonnossa tällaisella säällä on ollut sekä suotuisia että epäsuotuisia vaikutuksia
www.climatecalc.eu Cert. Se muun muassa rakentaa pesän ja huolehtii mätimunista. H a RR i n u RM in En 48. Suomen Luonto 6/2015 74. Su o m e n kaNSikuva Luonnonystävän ykköslehti herukkamittarin toukka mittaili lehtiä alkukesällä. CC-000026/FI 16/2015 Suomen luonto 5 a Ri a H Lf o RS 48 Sintit haarniskoissa Piikkikaloista ainakin kolmipiikissä on ainesta ritariksi. 52 Mutkitteleva hämeen härkätien museotienä säilytettävä osuus vie hevoskärryjen ja kestikievareiden aikaan. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL15_06/2015 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Nyt se jo lentää perhosena. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 39 Kytömäki 51 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta Sa KKE y R Jö Lä 58 Saavatko tiikerit elää. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Apuna tämän numeron taittotyössä on ollut Anu Mononen Toimittajat Alice Karlsson, 044 333 5036 Johanna Mehtola, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 044 278 8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. no. kuva: kimmo Silvonen. kolmipiikki muuttuu kutuaikana koreaksi. Lähde mukaan Hämeenlinnasta Somerolle. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Suurpetotutkija Ilpo Kojola kävi intiassa tutustumassa tiikereiden suojeluun. 40 52 Häränpäitä seuraillen Hämeen Härkätie huokuu historiaa
virolaisen lintututkijan aivar leiton mukaan kurjet käyttävät verkostoa hyvin joustavasti. n. 6 Suomen luonto 16/2015 Luonto, ympäristö ja tiede nyT t oimitt anut j O UN i T ikk a NEN kurJEt voivat pian talvehtia virossa Sa M u Li H a a Pa Sa Lo teksti aNNE hiRvONEN Saksassa on monena vuonna talvehtinut tuhansia kurkia. talvina 2012 ja 2014 ainakin 10 000 kurkea ryhtyi talvehtimaan Saksassa, missä talvikurjet ovat siis jo tavallinen ilmiö. ilmaston lämmetessä osa muuttomatkan varrelle osuvista levähdys alueista esimerkiksi virossa voi muuttua talvehtimisalueiksi. NUORET kURjET muuttavat vanhempiensa kanssa, mutta aikuistut tuaan ne voivat käyttää eri muuttoreittejä ja talvehtimisalueita eri vuosina. Siitä tuli ensimmäinen havainto maailmassa kurjesta, joka käytti varmasti kaikkia kolmea muuttoreittiä”, Suorsa kertoo. Jos vedet eivät jäädy pitkäksi aikaa, kurjet pystyvät talvehtimaan pesimäalueellaan. SUOMESSa pESiväT kurjet muuttavat pää osin viron kautta. osa kurjista toimii johtajina, joita muut seuraavat. TIESITKÖ. Esimerkkejä muuton joustavuudesta on jo olemassa. Suomalaisetkin satelliittikurjet ovat paljastaneet, etteivät kurkien muuttoreitit ja talvehtimisalueet ole tiukan perinnöllisesti määräytyviä”, satelliittilähetinprojektia vetänyt kurkitutkija Petri suorsa vahvistaa. iso-Britanniassa on puolestaan paikallisia kurkia, jotka eivät muuta enää ollenkaan. ”totta. Pieni osa kurjista muuttaa kolmatta, itäistä reittiä aina Etiopiaan asti. Suurin osa levähtää Matsalunlahdella ja suuntaa sitten talvehtimaan Etelä-Eurooppaan tai Pohjois-afrikkaan kahta eri reittiä. Pieni osa lentää lisäksi israelin kautta Etiopiaan. ”Satelliittikurki outo sai lähettimen kesällä 2011 outokummussa. Kurjillamme on tutkimusten mukaan kaksi pääasiallista muuttoreittiä. Eurooppalaisten kur kien muuttoreitit sekä lisääntymis-, levähdysja talvehtimisalueet muodostavat verkoston
Sanavarasto jäi sen sijaan kapeaksi, kunnes lopulta käsitin, ettei ole muuta metodia kuin hitaus: Jotta asian oppii, sen kanssa on vietettävä aikaa. Jo u n i t iK K a n En 16/2015 Suomen luonto 7 kevätesikko löytyi omalta pihalta. Lopuksi kirjoitin kaikkien sanojen perään pienen yhtäläisyysmerkin ja merkkasin oikean vastauksen paperin toiseen laitaan artikkeleineen ja taivutusmuotoineen. Kouluaikana tankkasin kielten sanoja kirjoittamalla niitä pitkinä litanioina ruutupaperille ensin suomenja sitten vieraskielinen sana edellä. V iR VE P o H Jan Pa Lo ”olin luonnossa lukutaidoton.” Iso-Britanniassa on jo kurkia, jotka eivät muuta enää ollenkaan. kasviprässi on kielikone LUOTaN työvoimavaltaisiin metodeihin. Luonnon kieliopin kyllä osasin, koska opiskelin evoluutiobiologiaa. Sitten revin listat ja aloitin alusta. Keväällä aloin siis tankata luonnon sanoja prässäämällä niitä kahden paperin väliin yksi kerrallaan. KII KA RI SS A kurkia muutolla viron Matsalussa. YLiOpiSTOSSa päädYiN kahdelle kasvikurssille, mutta niistä muistan vain, että loisteputki siritti Biokeskus 3:n kuudennessa kerroksessa ja että työmiehet nakuttivat alhaalla pihakiveystä. En joutunut keräämään kasveja niin kuin äitini ja isosiskoni joutuivat. Pakollisten kielten lisäksi se tarjosi koko liudan muitakin kiusanaiheita: saksaa, ranskaa, espanjaa, venäjää, latinaa… Miksi en opetellut niitä kaikkia. itselleni annan sen anteeksi, koska valtio ei vaatinut minulta mitään, ei ilmeisesti koko ikäluokaltani. yhtä paljon olen harmitellut, etten tankannut luonnon sanoja. n jOUNi TikkaNEN. Minun jälkeeni kasvien keruu näyttää taas palanneen opetusohjelmaan, joten olin onneton väliinputoaja, luonnossa lukutaidoton. Kasviprässi on kielikone. TEiN TäTä, koska muistini on huono ja ruotsi ja englanti olivat pakollisia aineita ja valtio viisaudessaan kiusasi meitä nuoria kansalaisia sanakokeilla. tällä tavalla kasvien moninaiset aikamuodot ja deklinaatiot alkoivat aueta, enkä enää kulje niityllä niin kuin kielitaidoton, aina vailla tulkkia tai kotimaan konsulaattia. Kasveja opiskeltiin jonkun muun prässäämistä tyyppinäytteistä, jotka haisivat pölyltä ja hukkaan heitetyltä nuoruudelta
kalastajien himoamaa kuhaa on vain kuusi prosenttia merimetson ravinnon painosta ja kaksi prosenttia yksilöistä. KaiKKein eniten, 282 Lajia, on Livahtanut puutarhoiSta ja toiSeKSi eniten, 109, LiiKenteen ja Laivojen painoLaStiveSien muKana. tätä vähemmän on ollut viimeksi vuonna 1962. a Rt o Ju Von En RE iJ o Lä H tE En M ä Ki / PR o LK Luonto, ympäristö ja tiede nyT M a RiK a EER o La kyyn suojelemiseksi kerätään nimiä kaNSaLaiSaLOiTE.fi-palvelussa kerätään parhaillaan nimiä kyykäärmeen osittaiseksi rauhoittamiseksi lakimuutoksella. tuolloin kuha on kuitenkin ohittanut riskialtteimmat alkuvuodet, joten merimetson saalistus karsii jonkin verran kaloja. MERiMETSON saalistustapoihin perehtynyt luonnonvarakeskuksen tutkija juhani a. Saarinen arvelee, että esimerkiksi neitoperhosten tuore sukupolvi on siivillään vasta elokuun puolivälissä. SeLvityKSeStä Kertoi vieraSLaji.fi -SivuSto. ”Merimetsoja on niin paljon, että se pieni prosenttiosuus tarkoittaa kiloina paljon”, Salmi selittää. lukumäärällisesti se syö eniten ahvenia ja kolmipiikkejä. Hakkuille jätetyn vanhan lehtipuun määrää onkin lisätty uPM:n, Suomen ympäristökeskuksen (Syke), WWf:n ja Metsähallituksen hankkeessa, ja tehoa tuntuu olevan. Miten näin pieni osuus voisi vaikuttaa ammattikalastajien saaliiseen. (Jt) vanha merimetso on saanut tyypillisen saaliin: pienen ahvenen. Mikäli aloite hyväksytään, saisi kyy lainsuojan piha-alueen ulkopuolella. Silloin moni perhonen lensi poikkeuksellisen myöhään. (aH) valkoselkätikka hyötyy lahopuiden säästämisestä LahOja LEhTipUiTa kaipaava valkoselkätikka on runsastunut, mutta parimäärän tuplaaminen vaatisi muutosta talousmetsissä. Myös kesä 2015 jää jo varmuudella historiaan erikoisena perhoskesänä. Kyy on rauhaa rakastava eläin, ja hyödyllinenkin, sillä se pitää myyräkantaa kurissa”, Paasikunnas toteaa. ”Kyytä vihataan perusteettomasti. Kyy on ainoa rauhoittamaton matelijalajimme. salmi sai kollegoineen selville, että Saaristomeren merimetsot ovat hyvin kaikkiruokaisia: ne syövät peräti 27 kalalajia. Salmen tutkimus julkaistiin hiljattain Fisheries Research -tiedelehdessä. jOUNi TikkaNEN 8 Suomen luonto 16/2015 Merimetso syö 27 eri kalalajia poimintoja aSiantuntijaryhmä SeLvitti, miStä vieraSLajit tuLevat meiLLe pohjoiSmaihin. Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan merimetsoja on meillä tällä hetkellä 24 000 paria. aNNE hiRvONEN perhoskesä myöhässä kESä–hEiNäkUUSSa Suomessa oli neljä hellepäivää. on oletettu, että se olisi yksi tekijä, joka on saanut merimetson määrän kasvamaan koko Euroopassa”, Salmi kertoo. ”itämeren rehevöitymisen myötä pienen kalan kuten särkien määrä kasvoi. (jt) 282 lajia komealupiini on vallannut niittyjä ja pientareita. Suurin osa merimetson ravinnon massasta kertyy kuitenkin ahvenista ja särjistä. Kimmo Saarinen valtakunnallisesta päiväperhoseurannasta kertoo, että kesä on ollut hänen omalla laskentalinjallaan monella lajilla myöhäisin koko 25 vuoden seuranta-aikana. Pihapiirissä se olisi edelleen rauhoittamaton. Hankkeen takana on matelija-asiantuntija ja Korkeasaaren eläintenhoitaja Timo Paasikunnas. ”kuhaa esiintyy rajatulla alueella Saaristomerellä, ja tuolla samalla alueella sitä kalastetaan.” kalastajat ja merimetso pyytävät sentään erikokoista kuhaa: merimetso on keskittynyt alamittaisiin, keskimäärin 23-senttisiin kaloihin. Syken erikoistutkija Markku Mikkola-Roosin mukaan tikka hyötyy jopa yksittäisistä lahopuista. Neitoperhonen
heikki Willamo kuvasi ketun marjassa. ”kyllä niitä oli, sillä suurin osa mustikan kukista on pölyttynyt”, tutkija kauko salo luonnonvarakeskuksesta sanoo. 16/2015 Suomen luonto 9 TäNä vUONNa mustikka kukki hyvin, suorastaan ennätyksellisen runsaana eri puolilla Suomea. ilmiöstä on runsaasti havaintoja. ”Se vetää vuorokaudessa pari sangollista mustikoita lehtineen ja versoineen sokeria saadakseen ja kerryttää siten rasvakerrosta talven varalle.” Jos mustikoita ei tule, karhu siirtyy pihoille syömään omenia. Sen jälkeen pölyttäjät eivät enää löydä kukkia. ”Mustikkakato tekee piikin hunajantuottajien tappioihin.” Puolukat kelpaavat myös mustikoiden korvaajiksi. Ne kuitenkin kypsyvät kuukautta myöhemmin kuin mustikat, ja siinä välissäkin on syötävä. ILM Iö M äI ST ä H EiK Ki W iL La M o. ”tärkeä marjahan sekin on”, Salo sanoo, ”mutta se on poimittavissa vain kahtena kolmena vuotena kymmenestä.” lakkaa vaivaavat avosoilla hallat sekä kovat tuulet ja sateet, jotka piiskaavat terälehdet maahan. ”Suurin ja kovin marjansyöjä on karhu”, Salo sanoo. Hätäapua antavat variksenmarjat ja juolukat, jotka Salon mukaan ovat varsin suosittuja. aLicE kaRLSSON Mikä korvaisi mustikan. Parasta siis, että mustikka menestyy. Entäpä soiden kuningatar suomuurain. tänä vuonna mustikkaa on riittänyt kaikille. Ne tehdään laskemalla kukat, raakileet ja marjat vakioaloilta eri puolilta Suomea. Sato on kuitenkin nyt keskimäärin 10 vuorokautta myöhässä, mutta elokuun alkupuolellahan mustikka on aromaattisimmillaan.” Salo on mies marjasatoennusteiden takana. ”Mustikkasato on runsas Eteläja keski-Suomessa, lapissa se on hieman heikompi. Mustikka on hyvin tärkeä marja luonnonvaraisille eläimille ketuista, kanalinnuista ja rastaista isoihin nisäkkäisiin. kotipuutarhojen lisäksi huono mustikkasato näkyy mehiläistarhoilla, joilla mesikämmen läimii pesiä hajalle. Mutta oliko pölyttäjiä riittävästi
viikkoa myöhemmin kymmenessä pöntössä oli kuitenkin jo pesä. Hänen väitöskirjansa tarkastettiin hiljattain Helsingin yliopistossa. kUvaUSETäiSYYS: 1,5 MiLjOONaa kiLOMETRiä. Elykeskusten ja kuntalaisten valtaa halutaan viedä valitusoikeuksia rajoittamalla. Suomikin pilkottaa dScOvR-satelliitin 6.7. 2015 ottamassa kuvassa. #asuntomessut Suomen Luonnossa 3/2015 ripustettiin luumäkeläiselle tontille 30 linnunpönttöä. ”tuhansista järvistä tiedetään kasvihuonekaasujen pitoisuudet. ympäristöasioissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen etenisivät vain ennakkotapaukset. ”valuma-alueelta tulee järviin orgaanista ainesta, vaikkapa lehtiä, ja ne pilkotaan pienempään muotoon. lopulta mikrobit hajottavat niitä”, Heiskanen kertoo. Uusi kaukokuva Maasta ilmakuva Ku Va : n a Sa. kuten usein asuntomessuilla, kauppa kävi alkuun nihkeästi: kesäkuun alussa vain kolme pönttöä oli varattu. tähän mennessä on kuitenkin aliarvioitu nopeutta, jolla kaasut vapautuvat ilmakehään.” uusilla mittausmenetelmillä Heiskanen havaitsi, että kaasujen liike on yli kaksi kertaa nopeampaa kuin oli aiemmin arvioitu. ”Luonnon MoniMuotoiSuudEn SuoJELu Ja EKoSyStEEMiPaLVELuidEn SäiLyttäMinEn oVat RatKaiSEVan täRKEitä iLMaStonMuutoKSEn LiEVEntäMiSESSä Ja SiiHEn SoPEutuMiSESSa.” Suomen ulkoministeri Timo Soini Brysselissä 9.6.2015. aLLE NELjä prosenttia maapallon maapinta-alasta on järviä, mutta ne painottuvat pohjoiselle pallonpuoliskolle, jolla me sattumoisin elämme. limnologi Jouni heiskasen väitöstutkimus paljastaa, että järvien merkitystä kasvihuonekaasujen lähteenä on pahasti aliarvioitu. H an n u M ä KE Lä / Va St aV a Lo ”iLMaStonMuutoKSELLa PELottELu on RaaKaa Ja tEHoKaSta VaLLanKäyttöä.” Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini "plokissaan" 11.10.2009. jOUNi TikkaNEN järvi on luultua pahempi päästölähde Luonto, ympäristö ja tiede nyT Suomen Luonto twitterissä @SuomenLuonto pinnalla Tarkkailemme ympäristöä. #hallitus akatemiaprofessori, kaarlo tuori arvioi Suomen Luonnon nettihaastattelussa, että hallitusohjelmassa on ympäristön ja kansalaisoikeuksien kannalta huolestuttavia piirteitä. 10 Suomen luonto 11/2014 Oho! 10 Suomen luonto 16/2015 Maailman 117 miljoonan järven ja lammen pinnan alla syntyy myös hiilidioksidia ja metaania. Näin järvissä syntyy hiilidioksidia tai metaania, riippuen veden happioloista. Nyt dScOvR tarkkaillee aurinkotuulta Lagrangen pisteessä L1, jossa Maan ja auringon vetovoimat leikkaavat. kaukosatelliittihankkeen käynnisti varapresidentti al Gore jo vuonna 1998, mutta republikaaneille ”Goresat” ei sopinut
an tt i H a LK K a itämeren äärellä odotellaan nyt suolapulssin vaikutuksia. Etelässä esimerkiksi Bornholmin allas on nyt runsashappinen. kuva Suomenlahdelta. Arandalla on elokuussa suomalainen seurantamatka, joka tuo osaltaan lisäselvyyttä. aNTTi haLkka Ja SM in aW a d / iS to cK PH oto an tt i H a LK K a itämerelle viime talvena tulleesta suolapulssista tiedetään nyt enemmän. mutta koko itämerelle pulssi on hyväksi. Sieltä se saapuu pikku hiljaa kohti Suomenlahtea ja muita eteläisiä merialueitamme. tarvittaisiin uusi pulssi ja sellainen voi olla mahdollista, sillä vielä 1960ja 1970-luvuilla nähtiin suolapulssien sarjoja. Suolapitoisuus nousee varmasti meidänkin vesillämme ensi vuonna hieman etelässä. Suomenlahdella vesi voi myös kerrostua selvemmin, mikä estää pohjan tuulettumista. Meillä vaikutukset eivät ole vain suotuisia, sillä pintaan voi nousta pohjalta myös ravinteita, jotka aiheuttavat rehevöitymistä. itämeren pääaltaan happikatovuodet ovat olleet Suomenlahden pohjilla melko hyvähappisia. 16/2015 Suomen luonto 11 Juha Flinkman suomen ympäristökeskuksesta, itämeri sai talvella suuren määrän suolaista vettä, milloin suolapulssi saapuu suomen vesille. Nähtiin, että yksi suolapulssi ei voi korvata pitkään jatkunutta happivajetta koko itämeren laajalla syvännealueella. saako suomikin suolaa. milloin saadaan lisätietietoa. juha flinkman Tvärminnen tutkimusasemalla.. kun ylikalastus on saatu itämerellä kuriin, edellytykset turskan runsastumiselle ovat olemassa. Heinäkuun lopussa suolainen vesi oli ruotsalaisten merentutkimusalus Arandalla tekemien mittausten mukaan täyttänyt koko Gotlannin syvänteen eli suolainen vesi on jo aivan alueemme eteläpuolella. Sen happi on kulunut ja alkuperäinen vesi on sekoittunut hapettomaan veteen. kehittämispäällikkö juha flinkman suomen ympäristökeskuksesta vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. Su O RA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Onko pulssilla lainkaan vaikutuksia suomessa. mikä merkitys tällä on. itämeren syvänteiden happitilanteen korjaantuminen näyttää rajoittuvan meren eteläosiin. turskan kudulla on itämeren eteläosissa hyvät edellytykset ja sieltä turskia tulee myös tänne. valitettavasti vain vesi ei enää ole enää kovin hapekasta. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin
osa kuvan sienistä näyttää kotimaisilta kantarelleilta, eikä arvaus aivan väärä olekaan. H Ei KK i K ot iR a n ta M a R Ja H ä RK ö n En. ”paljon parjatuilla kehitysyhteistyörahoilla”, sanoo Marja härkönen, yksi kirjan kirjoittajista. Härkösen esimies lasse hellman halusi, että kehitysyhteistyöllä vietäisiin afrikkaan tietoa myös sienistä. Sadekaudella tienvarret ovat täynnä sienten kaupustelijoita. idEa kiRjaN tekemisestä juontaa juurensa 1980-luvulle. kantarelleja siellä on monia eri lajeja”, marja härkönen sanoo. Ennen sambialainen lapsi oppi keräilytalouden kotona vanhemmiltaan, mutta nykyisin kaikki lapset käyvät koulua, ja koulussa opetetaan brittitavan mukaan nykyajalle hyödyllisiä asioita: lukuja kirjoitustaitoa ja tietokoneiden käyttöä. ”ihmiskunnan alkukoti on afrikassa, ja siellä on pisin mahdollinen ketju oman maan antimien käyttämisessä. ”Sambiassa on omat sienilajinsa, mutta sienisuvut ovat samoja. työmatkoilla afrikassa oli nimittäin huomattu, SieniopaS SaMbialaiSille teksti jOUNi TikkaNEN Suomalaiset sieniasiantuntijat tekivät sambialaisille sienioppaan. Siellä saattaa bongata, että ai, tuo on hapero, tuo on tatti ja tuo on kantarelli. kun vanhemmat samaan aikaan muuttavat kaupunkeihin, perimätiedon ketju on katkeamassa. Marja härkönen ja tatti (phlebopus sudanicus). Sambiassa sitä ei syödä. ihmiset ovat eläneet pitkään keräilytaloudessa”, Härkönen muistuttaa. Silloin Marja Härkönen oli ammattikasvatushallituksessa metsien moninaiskäytön ylitarkastajana. oman kantarellimme lähilajeja myydään Sambian toreilla ja tienvarsilla yleisesti. 12 Suomen luonto 16/2015 S a M bia maaiLmaLta t oimitt anut j ORM a L a UR iL a Nainen lapsineen on sambialaisen tien varressa myymässä keräämiään sieniä. Nyt sienten käyttö on tosin vähenemässä. Suomalainenkin sienineuvonta oli vielä aivan alussa, Härkönen oli kehittämässä koko maan kattavaa sienineuvojien verkostoa. Niitä kerätään paljon myös kotitarpeiksi; sienet ovat erittäin keskeinen osa sambialaisten ruokavaliota
tämä amsterdamin yliopiston tuore tutkimustulos saa nyt vahvistusta myös italiasta. Mutta miksi Sambian sieniopas julkaistiin vasta nyt, lähes 30 vuotta idean syntymisen jälkeen. Lisätietoa: http://www.parks.it/riserva.marina.plemmirio/Eindex.php aULi kiLpELäiNEN PR o PE Rt y o f P LE MM iR io a R cH iV ES tu o M o n iEM EL ä tu o M o n iEM EL ä plemmirion suojelualue Sisiliassa on suosittu sukelluskohde. ”kirjan alussa on ihan perusekologiaa, koska paikallisella metsäalalla tarvitaan tietoa sienten vuorovaikutussuhteista ja niiden merkityksestä metsäluonnolle”, Härkönen sanoo. Metsien mukana katoavat puiden juurisienet, joita Sambiankin sienistä on valtaosa. kuvan myrkyllistä punakärpässienilajia pitäisi kuitenkin osata välttää. onko Härkönen itse syönyt sambialaisia sieniruokia. 16/2015 Suomen luonto 13 että sadekaudella kaikki tienvarret olivat täynnä sienten kaupustelijoita. Sisilialainen Plemmirio Syrakusan lähellä on yksi italian 30 mertensuojelualueesta. oikein hyvää.” n Tästä termiittisienestä (Termitomyces titanicus) riittäisi syötävää koko perheelle, mutta se on niin arvokas, että se myydään Sambialaiset syövät monia kärpässienilajeja. Sienet oli valmistettava museonäytteiksi Suomessa tehtävää määritystä varten. noin puolet alueesta on täysrauhoitettua. ”Sukelluskoulut ja sukellusturismi ovat tärkeitä merten suojelulle. ”kyllä. Se on levinnyt vieraslajina viljelymetsiin useassa trooppisen afrikan maassa. Kirjoittajat tekivät myös etnografista tutkimusta ja tallensivat sienten nimiä paikallisilla heimokielillä. Sukeltajat näkevät ensimmäisinä meren rikkauden ja muutokset, joista he voivat kertoa muille.” Maailmassa on 6500 mertensuojelualuetta, jotka kattavat noin kaksi prosenttia meristä. kirjan loppuun lisättiin sambialaiseen keittiöön soveltuvia sieniruokien reseptejä. Plemmirio on suosittu sukelluskohde erikoisine merenpohjan vajoamineen, luolineen ja rikkaine eliöstöineen. ”Ensin piti tietenkin kerätä tieto”, Härkönen selittää. Maalle tyypillinen puusavanni on katoamassa väestönkasvun ja kaupungistumisen myötä, kun hiilenpoltto yleistyy ja kaskeaminen tihenee. olemme itsekin nimenneet kärpässieniä, yhden termiittisienen ja kääpiä tieteelle uusina lajeina.” Sambian sienikirja Zambian mushrooms and mycology (luomus 2015) ei ole kuitenkaan ensimmäinen Härkösen afrikan sienistä kirjoittama teos. Se esittelee meren ihmeitä myös lapsille ja liikuntarajoitteisille. tutkimussukeltaja Gianfranco Mazza tutkii kalojen lajeja, kokoa ja määrää Plemmirion eri osissa. uutiSia Sukella ja suojele Mertensuojelualueet hyödyttävät sekä luonnon monimuotoisuutta että turismia ja kalataloutta. häRköSEN MUkaaN kirjan yhtenä pontimena oli huoli Sambian metsistä. ”näin voimme todistaa, että täysrauhoitetulla a-vyöhykkeellä kalat lisääntyvät hyvin ja tämä vahvistaa kalakantoja myös ympäröivillä alueilla.” B-vyöhykkeellä sallitaan harrastusja perinnekalastus, c-vyöhykkeellä myös kaupallinen kalastus. Hyvää oli. ”Suurin osa tämän kirjan rahoituksesta on ollut niitä paljon parjattuja kehitysyhteistyörahoja”, Härkönen sanoo. Niemelä on mukana myös tuoreessa Sambian teoksessa, samoin heikki kotiranta, sambialainen keddy mbindo ja brittiläinen Graham Piearce. italia. Jo vuonna 1994 hän ehti tehdä tansanian ensimmäisen sienikirjan ja päivittää siitä vuonna 2003 tuomo niemelän kanssa laajemman version. ”Eikä kyse ollut pelkästään siitä, että keräsimme ne
Jokiravun tauti yleensä tappaa. ”Suomalaisten jokirapujen perimä on yllättävän kapea verrattuna keskieurooppalaisiin rapuihin”, dosentti Japo Jussila kertoo. ”täplärapu on arvioitu vesieläimistä toiseksi pahimmaksi vieraslajiksi Euroopassa. Nopeakasvuisena ja aggressiivisena täplärapu myös pystyy syrjäyttämään alkuperäisen jokiravun. Suomeen ravunsyönti levisi vähitellen. Suomen kansallinen vieraslajistrategia sallii silti sen levittämisen”, Jussila moittii. Pohjoisamerikkalaisilla rapulajeilla on pitkä yhteinen evoluutiohistoria Aphanomyces astaci -eliön kanssa, minkä ansiosta ne tulevat loisen kanssa tavallisesti toimeen. lajin levinneisyyden pohjoisraja asettui suunnilleen linjalle kaskinen–Mikkeli–lappeenranta. Myöhemmin jokirapua alettiin istuttaa myös pohjoisempiin vesistöihin. Hän ei usko, että täplärapua voidaan levittää hallitusti, jokirapuvesistöjä varjellen: ”Jokainen toimi täpläravun puolesta on jokirapua vastaan.” Suomen ainoa alkuperäinen rapu on joutunut väistämään amerikanserkkua. kerran taudin saatuaan täplärapu levittää sitä tehokkaasti. vasta illan hämärtyessä ne lähtevät ravinnon etsintään. rapuruttoa tavattiin Euroopassa ensi kerran italiassa 1860, ja Suomeen se saapui 1893. Suomessa kaupallisesti ravustettavia lajeja ovat jokirapu ja Pohjois-amerikasta 1960-luvulla tuotu täplärapu. TäpLäRapU kaNTaa niin sanotun Psl-tyypin rapuruttoa, joka on vielä vaarallisempi kuin Eurooppaan aiemmin kulkeutunut as-tyyppi. ”on mahdollista, että runsaat ja suurelta osin kaoottiset istutukset ovat tuhonneet monimuotoisuutta tai että rapurutto on valikoinut tiettyä perimää”, Jussila sanoo. Nimi tulee suoraan jokiravun englanninkielisestä nimestä noble crayfish, joka kuvaa ravun historiaa yläluokan herkkuna. 14 Suomen luonto 11/2011 14 Suomen luonto 16/2015 rapu ahtaalla Jokirapu on ainoa alkuperäinen rapulajimme. kun Suomen vesistöihin alettiin rapuelinkeinon pelastamiseksi istuttaa täplärapua 1960-luvun lopulla, pahempaa erehdystä ei olisi Jussilan mukaan voitu tehdä. tekSti piia ahONEN / kuva pEkka TUURi k uuk a uden laji: jokir ap u. Jokirapu on tunnettu myös jaloravun nimellä. itä-Suomen yliopistossa on vastikään valmistunut jokiravusta kiinnostava tutkimus. Sitä tavataan enimmäkseen erillisinä kantoina vesistöjen latvoilla, mistä rapurutto ei ole sitä tavoittanut. torpparit saattoivat jopa korvata osan maanomistajalle tehtävästä taksvärkistä jokiravuilla. ravut ovat tärkeitä elinympäristönsä kunnostajia pohjaa laiduntaessaan ja kaivellessaan. RavUT OvaT vesistöjemme suurimpia pohjaeläimiä, niveljalkaisten jättiläisiä. ravut ovat erakoita, jotka viettävät päivät suojakoloissaan vesistön pohjalla. ”Näyttää siltä, että vain yksi emokanta on pystynyt valloittamaan Suomen jääkauden jälkeen.” Jokirapu levisi Etelä-Suomeen karjalankannaksen kautta viime jääkauden väistyessä noin 10 000 vuotta sitten. Muutamaa kaakkois-Suomen vesistöä asuttaa lisäksi harvakseltaan itäisenä tulokkaana kapeasaksirapu. Suomen jokirapukannat olivat tiheimmillään 1900-luvun alussa, jolloin vesistämme pyydettiin noin 20 miljoonaa rapua vuosittain. rapurutto sai kuitenkin aikaan nopean romahduksen, jota vauhdittivat muutokset vesiympäristössä
ihanteellisia kohteita ovat vesistöjen latva-alueet sekä suojelualueiden vedet. n jokirapu on levinnyt napapiirille asti. Tavallisesti naaras laskee 50–200 poikasta. Poikaset kuoriutuvat heinäkuun alussa ja irrottautuvat emostaan ensimmäisen kuorenvaihdon jälkeen. Parittelu alkaa syksyllä vesien viiletessä 10 asteeseen. Näihin ravunkiviin rapu varastoi vanhan kuoren kalkin ennen kuorenvaihtoa vähän samaan tapaan kuin lehtipuut ottavat syksyllä lehtivihreän talteen. Suurin Suomesta tavattu jokirapu on ollut 16,5 sentin pituinen. 11/2011 Suomen luonto 15 Astacus astacus kOkO: Kasvaa luonnonvesissä 10–12 sentin pituiseksi. Parhaiden rapuvesien pohjat ovat kolojen kaivamiseen sopivaa mineraalimaata. TUNTOMERkiT: Jokiravun kyljessä, pään ja keskiruumiin uurteessa, on piikki, joka tuntuu sormeen. Erikokoiset kivet ja uppopuut ovat tärkeitä suojapaikan antajia. Täpläravun saksenhangassa on selkeä vaalea tai sininen laikku. ELiNYMpäRiSTö: Erikokoiset järvet, lammet ja virtavedet. TiESiTkö?: Ravun mahassa on kaksi kalkkipaakkua. LiSääNTYMiNEN: Saavuttaa sukukypsyyden 3–5-vuotiaana. JoKiRaPu. Täpläravulta se puuttuu. ”tavoitteena on jakaa tietoa jokirapukannan merkityksestä suomalaiselle vesiekosysteemille ja raputaloudelle.” kun hankerahoitus järjestyy, jokiravulle on tarkoitus perustaa myös suojelualueita, joissa sitä ei pyydetä ja joissa ei ole täplärapua: ”olemme nyt kartoittaneet varsin kattavan kokonaisuuden vesiä, joihin jokirapuja voitaisiin siirtää turvaan”, ylitarkastaja mika laakkonen Metsähallituksen luontopalveluista kertoo. Rapu viihtyy niin kirkkaissa kuin tummissakin vesissä mutta vaatii hapekasta vettä. 16/2015 Suomen luonto 15 Jussila pitää lankoja käsissään liFE+ rapukamu -hankkeessa
16 Suomen luonto 16/2015 Pöytä on teksti aNNE hiRvONEN. Jänikset, hirvieläimet, linnut ja karhu tulevat syyskesällä ihmisen viljelyksille. 16 Suomen luonto 16/2015 katettu ihminen kerää satoa, ja niin tekevät myös eläimet
16/2015 Suomen luonto 17 16/2015 Suomen luonto 17 Osa arktisesta hanhimuutosta kulkee syksyllä kymenlaakson peltojen kautta. kuvassa valkoposkihanhia iitissä. M iK a H o n K a Lin n a
Paliskunnat ovat sanoutuneet irti porojen tekosista vedoten siihen, että alue on poronhoitoaluetta. Nykyisin näkee aika suuria parvia läntisellä uudellamaallakin.” toisin kuin hanhet, kurjet elävät pesimäajan paljolti eläinravinnolla. ”kemiönsaarella ja Mynämäellä niitä on ollut paljon. laiduntaessaan hirvieläimet voivat levittää kasveja uusille elinalueille. Niiden käyttämät viljelmät rajautuvat havuja sekametsiin. kesällä ravintoa on kuitenkin tarjolla kaikkialla, joten hirvien aiheuttamat vahingot jäävät pieniksi. varta vasten ruokinnalle ohjatut eläimet voivat houkutella luontomatkailijoitakin. kurjet laskeutuvat mielellään sänkipelloille tai lakoontuneeseen viljaan hyvän näkyvyyden takia. Paikoin kurjille on jätetty peltoja myös tarkoituksella. Suomessa niiden suosiossa on ohra, kauraa ne pikemminkin välttelevät. Syyskesällä nekin tulevat viljelyksille suurina parvina. Nuo linnut olivat Helsingin omia pesimälintuja, mutta syksymmällä valkoposkihanhia saapuu pelloille myös arktikselta. ”Suurimmat tundrahanhien ja valkoposkihanhien parvet ovat kerääntyneet kaakkois-Suomeen, kymenlaaksoon ja Etelä-karjalaan”, kertoo Jan södersved lintuharrastusjärjestö Birdlifesta. Piha-aidan rakentaminen onkin puutarhurin omalla vastuulla. Pohjoisessa peura-aita tehdään porojen varalta. valkohäntäpeurat suosivat rehevämpiä ja laikuittaisia metsäalueita, joten tienvarren pellolla ruokailevat peurat ovat autoilijalle tuttu näky. ”tarve riippuu viljelmän sijainnista porojen kesälaitumiin nähden. viljelijää linnut eivät aina miellytä. hirvivahingot jäävät pieniksi Myös hirvet ruokailevat pelloilla, mutta varsin harvoin. on laskettu, että lintujen ruokkiminen tällä tavoin tulee halvemmaksi kuin vahinkojen korvaaminen. kyllä lapissa viljellään ihan pohjoista myöten”, lapin tutkimuslaitos kevon asemanjohtaja Otso suominen kertoo. Muualla poroilla on täysi oikeus laiduntaa. ruotsissa on saatu yhdistettyä kurkien ja matkailijoiden intressit, kun Etelä-ruotsin Hornborgajärven ympäristössä ravintopelloilla ruokailevia lintuja pääsee tarkkailemaan piilokojuista. kokeen tarkoituksena oli testata valkolupiinin ja vehnän seoksen soveltuvuutta karjan rehuksi, mutta hanhet kävivät testaamassa pellon ensin ja totesivat kummankin kasvin kelpaavan oikein hyvin. Puutarhakasvien siemenet itävät kuitenkin Hirvet käyvät pelloilla melko harvoin. viime kesänä Helsingin viikissä yliopiston opetusja tutkimustilan koepelloille laskeutui satapäinen valkoposkihanhiparvi, joka pisteli poskeensa uuden rehuseoksen koeviljelmiä. 18 Suomen luonto 16/2015 äin syyskesällä lintuharrastajien kiikarit suuntautuvat pelloille, joille kurjet ja hanhet kokoontuvat näyttävinä parvina ruokailemaan. lounais-Suomessa voi nähdä myös puutarhojen ympärillä aitoja, sillä peurat saattavat jyrsiä puuvartisia kasveja talojen pihoilta. poronhoitoalueella poroilla on vapaa laidunnusoikeus. Merihanhia nähdään eniten Lounaisja Länsi-Suomessa. kasvien maanpäällisten osien lisäksi ne käyttävät ravinnokseen maanalaisia osia, kukkasipuleita ja juurimukuloita. kotoisia merihanhia näkee puolestaan eniten lounais-Suomessa. a n tt i Sa R a Ja / LE u Ku PE nt ti Jo H a n SS on / PR o LK M a RK u S Va RE SV u o / Li n tu Ku Va Mustarastas nokkii omeniakin.
Ku Va t LiS SE t a Rnan En. hirvi vaatii yleensä enemmän metsän läheisyyttä. 16/2015 Suomen luonto 19 16/2015 Suomen luonto 19 valkohäntäpeura voi uskaltautua puutarhaankin
Hyötykasviyhdistyksen puheenjohtaja taina laaksoharju ei pidä marjapensaiden suojaksi tarkoitetuista rastasverkoista, koska lintuja takertuu verkkoihin ikävin seurauksin. rastaat voivat syödä marjoja, mutta suuremmat linnut, kuten fasaanit, ovat kiinnostuneita siemenistä, taimista ja kukkasipuleista, joita ne ruopsuttavat maasta. ”rastaista on paljon hyötyäkin, sillä ne syövät kotiloita ja etanoita”, laaksoharju huomauttaa. Sepelkyyhkyt taas pitävät eritoten herneistä, ja pelloilla niitä houkuttaa rukiin syyskylvö. 20 Suomen luonto 16/2015 vain sellaisissa oloissa, jotka ovat niille suotuisia. Metsäjänis ei uskaltaudu yhtä helposti pihoille.. Siivekkäät kutsuvieraat Pikkulintuja houkuttelevat puutarhoihin puiden ja pensaiden suoja sekä pensaston hyönteiset. runsaina esiintyessään etanat ja ko20 Suomen luonto 16/2015 ”Rastaista on hyötyäkin, sillä ne syövät kotiloita ja etanoita.” BE n Ja M Pö n ti n En Rusakko on tutuimpia puutarhavieraita. Porkkana alkaa tuskin kasvaa tunturissa, vaikka sen siemeniä sinne kylvettäisiin, tekipä sen ihminen tai poro. Maahan ulottuva verkko voi olla kohtalokas myös siileille