jäärät. majakat retkikohteina. kurki. heinät. kotelosienet. kangaskäärme. SUOMEN LUONTO 6 | 2014 hirvikärpänen. lammaspaimenessa. EN TI! D O EH VU SÖL EI YL OPI TUNTEMAAN HEINÄT! Lintujen ja ihmisten MAJAKAT Lammaspaimenena perinnemaisemassa jUOLUKKA on suotta väheksytty marja 6 Irtonumero 8,50 € 15.8.2014 Kurjet myötätuuleSSA Kurki menestyy valitsemalla pesäpaikkansa luovasti.. juolukka, variksenmarja ja riekonmarja
Paavo Hamunen lähti kuvausretkelle jo ennen auringonnousua. ”Hiljalleen pihlajien ja koivujen latvukset peittävät näkymän ja taas maisema muuttuu.” Paavo Hamusen Luontokuvauskoulu jatkuu sivulla 69.. syyskesä Sumun sylissä kuva paavo hamunen / Teksti johanna mehtola Enonkosken Kupinmäeltä avautui elokuisena aamuna upea näkymä. ”Tiesin, että tähän aikaan vuodesta on usein aamusumuja, jotka kietovat tienoot harsoonsa.” Mäen rinteessä oli tehty pieni hakkuu, joka avasi maisemaa
Marja- ja sienitilanne näyttää huonolta siellä, missä kuivuus on jatkunut pitkään. 36 Tummat ja terveelliset Juolukka, variksen marja ja riekonmarja haastavat mustikan. 44 4 Suomen luonto 16/2014 vakiot Lähikuvassa sarvijäärät. elokuuta vietetään jälleen Suomen luonnon päivää! Katso lisää: suomenluonnonpaiva.fi. Lauantaina 30. Lämmin heinäkuu kuitenkin muutti tilannetta ja monet onnistuivat uusintapesinnässään. Meille saattaa kulkeutua harvinaisia vieraita kaakosta ja etelästä: esimerkiksi purjeperhosia ja sinappiperhosia. 16 Kurjet valmistautuvat muutolle 28 Patukoita, haisuja ja röyhyjä Kurjella menee hyvin, Risto Sauso annakaisa vänttinen 14 Kelju retkikaveri 26 Aito ahvenanmaalainen Hirvikärpäsestä tuli mikä näkyy myös muutolle lähtevien lintujen määrissä. Monimuotoiset heinät kiehtovat. Omilla retkeilypaikoillani Helsingissä näin ensimmäiset tummat perhoset vasta elokuun alussa: yksittäisiä ohdake- ja neitoperhosia, amiraaleja ja suruvaippoja. Antoisaa loppukesää ja syyskuun alkua! 6/2014 Sisällys Jorma Laurila päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi PS. Monet hyönteissyöjä- ja metsäkanalinnut epäonnistuivat pesinnässään ravinnon vähäisyyden ja kylmyyden takia. Kangaskäärmeen kohtaaminen on hieno hetki. retkeilijän riesa. Ukkoskuurot ovat kuitenkin korjanneet tilannetta monilla seuduilla, joten paikallisia aarreaittoja voi löytyä ja metsään kannattaa mennä – jos ei kavahda hirvikärpäsiä. Tutkijat lohduttivat, että lämmin heinäkuu korjaa tilanteen, ja niin näyttäisi käyneen. Samaan aikaan etelässä hytistiin ja kastuttiin sateessa. Suurta osaa Suomea piinannut hyytävä säätila näkyi myös luonnossa. pekka vainio Pääkirjoitus Ääreviä suvisäitä Tänä kesänä on koettu poikkeuksellisen erilaisia säitä. He povaavat perhosmaailmaan jopa kiinnostavaa loppukesää ja alkusyksyä. Ei hullumpi harrastus! 6 Luonto ja ympäristö nyt 35 Raevaara 47 Kauppinen 64 Kasvokkain. Juhannuksena Helsingissä ja muuallakin päästiin tekemään jopa lumipalloja, kun isot rakeet piiskasivat maan valkeaksi keskikesän juhlassa. Kun kesäkuun alussa olin reilun viikon Utsjoella, siellä päästiin nauttimaan hellerajan tuntumassa olevista ilmoista. Perhoskesä alkoi useilla paikkakunnilla autiona; liikkeellä oli hämmentävän niukasti perhosia, lähinnä valkoisia lanttu- ja naurisperhosia
Painolla on myös ISO 14001-ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI kansikuva Kurjet ovat komeita lintuja, ja niitä on nyt paljon. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalc-järjestelmässä. Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 64 Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 48 Lampaita laskemassa Pääsimme paimeneksi Isojärven kansallispuiston Luutsaareen, missä eläimet hoitavat perinnemaisemaa. on rakennettu parhaaseen meriluontoon. www.climatecalc.eu Cert. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_06/2014 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Löydä juolukan vahva aromi. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Länsirannikolla 16/2014 Suomen luonto 5. no. Kuva: Samuli Haapasalo. 40 Kätkettyä kauneutta 56 Suomi alkaa majakoilta Yksinäiset majakat suvi elo mies voi hurahtaa sarvijääriinkin. Utön majakan valo loistaa pimenevässä yössä. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 6/2014 73. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044?333?5036 Johanna Mehtola, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 044?278?8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Majakkasaarten luonto kutsuu. Retki majakoiden kallioille, missä kulttuuriperintö kohtaa ruokin ja rakkolevän. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Pitkään luultiin, että kurjet elävät vain soilla. veikko vasama / leuku 44 Jäärästäjän seurassa Vaimo ymmärtää, että 56 Pikkiriikkisillä kotelosienillä on iso merkitys luonnon kierrossa. 36 Jenni Haukion hyvinvointi kumpuaa luonnosta ja eläinten läsnäolosta
”Etelä-Suomen pohjoispuolella päiväperhoset eivät sateen ja kylmän takia päässeet alkukesällä lainkaan lentoon. Sinappiperhonen on vaeltaja, eikä sitä nähdä Suomessa joka vuosi. Se oli leuto mutta myös vähäluminen, joten talvehtivilla perhosilla ei ollut aina suojaa. Kaikki juontaa onnettomasta talvesta. Samoin kärsivät ne perhoset, jotka olivat sinä aikana toukkana.” LÄMMIN HEINÄKUU pelasti perhoskesän ja elo–syyskuusta saattaa tulla erittäin mielenkiintoinen. n. ”Vähintäänkin odotan purjeperhosia, vaaleakeltaperhosia ja sinappiperhosia.” Näistä vaeltajista purjeperhonen on suurharvinaisuus. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. 6 Suomen luonto 16/2014 Toinen Suomen johtavista perhosasiantuntijoista, museomestari Jaakko Kullberg Helsingin yliopistosta on samaa mieltä. Hänestä tosin perhosia on ollut aivan eteläisimmässä Suomessa ja etenkin rannikolla ja saaristossa melko hyvin. ”Olen nähnyt muun muassa amiraaleja, suruvaippoja, neitoperhosia ja liuskaperhosia.” ”Joukkoa täydentävät vielä toukkina talvehtivat häiveperhoset ja haapaperhoset, jotka ovat helteiden takia aikuistuneet pikavauhtia”, Kullberg lisää. ”Siitä hivuttauduttiin pitkään kevääseen ja koleaan sekä runsassateiseen kesään”, Suomen allergiaja ympäristöinstituutin johtaja, perhosasiantuntija Kimmo Saarinen Joutsenosta selittää. ”Kato onkin ollut alueellista”, hän sanoo. ”Seurauksena oli, että alkukesällä perhosten normaaleina huippuhetkinä liikehdintää oli hyvin vähän.” Avainsana on normaali. Oudot olot tekevät perhosten elämän vaikeaksi. Lämpö elvytti perhoskesän jari hakala / vastavalo K ulunutta perhoskesää on luonnehdittu huonoimmaksi vuosikausiin. Ne olivat hyhmässä kolme viikkoa. ”Ilmassa lentelee jo aikuisena talvehtivien perhosten toinen sukupolvi”, Saarinen sanoo. Kesäkuu oli nyt osin harvinaisen kolea. Kullbergin mukaan etelän ja idän väliset tuulet voivat tuoda meille vaikka mitä. teksti alice karlsson Alkukesällä päiväperhoset olivat viikkoja hyhmässä, mutta loppukesä korjasi tilannetta ja voi tuoda harvinaisuuksia. Elokuussa voidaan kokea huikeita näytöksiä
Osa pikkulinnuista teki uusintapesyeitä. Pohjoinen maamme esittäytyy matkaajalle parhaimmillaan, ihanan monipuolisena. Kiikarissa Sinappiperhosia saattaa tulla Suomeen loppukesällä. Kun seuraavan kerran lähdet lomalle, varaa siis runsaasti aikaa ja poikkea kokemaan Suomea ABC-asemien, perjantairuuhkien ja automarkettien tuolla puolen. Vastaan tulee kiireetöntä juttuseuraa. Ne pääsivät nauttimaan heinäkuussa suotuisaksi muuttuneesta pesimäsäästä. Paikallisilta saadut vinkit johdattavat tuntemattomiin luontokohteisiin; parhaassa tapauksessa saat kutsun kyläilemään. 16/2014 Suomen luonto 7. Siellä odottavat hylätyt talot ja lakkautetut junaasemat. Jos kuitenkin ruuhkaiset nähtävyydet ja turistien valtaamat vaellusreitit kyllästyttävät, matkata voi vaihtelun vuoksi toisellakin tapaa. Keskiyöllä jopa Hossan kalliomaalauksia saa tutkia yksin. Voi kulkea rauhassa vaikkapa autioille sota-ajan bunkkereille tai juoksuhaudoille, kulkemattomille poluille ja tyhjille laavuille. Moni aikainen kottarainen ja töyhtötiainen ehti pesiä ennen kesäkuun kylmää jaksoa. Hyönteissyöjiä ovat esimerkiksi pajulintu, kertut ja monet tiaiset. Piipahda pois valtateiltä sekä suurista kaupungeista ja lähde seikkailulle hiljeneviin maalaispitäjiin. Kuinka mielikuvitus lähteekään lentoon, kun livahtaa autiotaloon tutkimaan vuosikymmenten takaisia elämän merkkejä! Jos etsit luontokohteita, kuten luolia, rotkoja tai jääkauden jäänteitä, niitä Suomessa riittää. n ”Lähde seikkailulle hiljeneviin maalaispitäjiin.” Linnuilla vaihtelevaa atte karttunen KIRJOSIEPON ja muiden hyönteisiä syövien lintujen poikasia nousi tänä vuonna tavallista vähemmän siivilleen, sillä alkukesän kylmyys osui juuri pienten poikasten aikaan. Herkkiä kylmälle ovat myös kanalintujen ja monien kahlaajien poikaset. Kylänraiteilta löytyy kirpputoreja, hiljaisia uimarantoja ja kuppiloita, joissa aika tuntuu pysähtyneen 1970-luvulle. atte karttunen annakaisa vänttinen Pääteiltä sivuraiteille Suomen kesässä riittää vielä nyt elokuussakin kulttuuritapahtumia, eläväisiä toreja sekä luontokohteita täynnä tekemistä. Kesäreissuillani olen löytänyt taiteilijakahvilan hurmaavaan puutarhaan Lapinlahdella ja vaeltanut Kevon yöttömässä keskiyössä muiden kulkijoiden ollessa jo unessa. Retkipaikka.fi listaa tuntemattomampia helmiä, joiden luo pääteiden tienvarsiopasteet eivät ohjaa
ILMIÖSSÄ on Kyse ”batesilaisesta matkimisesta”. Tämä lienee ensimmäisiä luonnossa otettuja kuvia lajista. Kesän laskennoissa havaittiin Helsingissä ja Espoossa yhteensä yli 4000 valkoposkihanhea. Ihmisellä kun on taipumus tappaa kyyt ja sen näköiset olennot. pentti sormunen / vastavalo luontokuvaaja Pekka Tuuri sai tallennettua Turun saaristossa, Seilin saaren rannassa pikkuruisen liejutaskuravun. Helsingin seudulla asuva on lopulta myös kaikkein epäekologisin, koska hänellä on eniten varaa kuluttaa. Lisää asiaa lajista sivuilla 26–27. ”Jos kangaskäärme huomataan, se myös litistää päänsä kolmioksi. Kyyllähän on vähän kolmiomainen pää, mikä johtuu siitä, että myrkkyrauhaset ovat pään takaosassa”, kertoo tutkija Janne Valkonen Jyväskylän yliopistosta. Kangaskääme näyttää tuoreen väitöstutkimuksen mukaan saavan suojaa siitä, että se muistuttaa myrkyllistä kyytä. Meksikonlahdelta lähtöisin oleva rapu on tullut maamme lounaisrannikolle todennäköisesti laivojen painolastivesissä. Jos kyystä tulee harvinaisempi kuin vaarattomasta kangaskäärmeestä, luonto alkaa suosia rohkeampia otteita. Helsingissä nousua olisi 30 senttiä ja Hangossa 24 senttiä. 8 Suomen luonto 16/2014 Kangaskäärme on ihmiselle harmiton. Kun kyitä olisi riittävästi, pedot oppisivat karttamaan myös kangaskäärmettä. Epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä kaupunkilainen aiheuttaa kuitenkin enemmän. Säästöä tulee vähemmästä oman auton käytöstä, aineellisesta kulutuksesta sekä tiiviistä asumisesta. Jotta kangaskäärme ei häviäisi Suomesta, kyy pitäisi Valkosen mukaan suojella, ainakin Ahvenanmaalla. Tutkimus julkaistiin Ecological Economics -tiedelehdessä. 33 cm Jotta homma onnistuu, kyyn pitää olla yleinen. Liejutaskurapu leviää saaristossa Tutkimuspeltojen rehu kelpasi valkoposkihanhille valkoposkihanhet tuhosivat tänä kesänä Helsingin yliopiston Viikin koetilan valkolupiinin ja vehnän seoskasvuston, joka oli osa Kestävä tehokkuus -hanketta. poimintoja Kaupunkilainen on ekompi mutta liian rikas EKOLOGISUUDESSA kaupunkilainen voittaa maalaisen, jos on uskominen Aalto-yliopiston tutkijoiden tekemää laskelmaa. Kangaskäärme elää siellä levinneisyytensä pohjoisrajalla, eikä sitä ole muualla Suomessa. pekka tuuri Liejutaskurapu on vain parin sentin levyinen. Valkonen tutki dna-näytteistä kangaskäärmeen ja kyyn yleisyyttä Ahvenanmaan pääsaarella ja arvioi kangaskäärmeitä olevan yllättäen enemmän. Valkoposkihanhet ovat menestyneet pääkaupunkiseudulla hyvin. Kyyn myrkky suojaa kangaskäärmettä MATKIMINEN voi pelastaa hengen. Paraisilta ja Rymättylästä löytöjä on paljon. Kansalliseen vieraslajiportaaliin (www.vieralajit.fi) on ilmoitettu tänä vuonna lajista jo noin 50 havaintoa Kustavista Paimionlahdelle. Jouni tikkanen ilmatieteen laitoksen tutkijan Milla johanssonin journal of marine systems -lehdessä julkaiseman tutkimuksen mukaan vesi nousee haminassa 33 senttiä vuoteen 2100 mennessä. Kangaskäärmeen selässä on pistekuvioita, jotka peto voi sekoittaa pelottavan kyyn sahakuvioon. Juuri tämä voi olla tilanne osassa Ahvenanmaata. Näin myrkytön kangaskäärme käyttää hyväkseen kyyn myrkyllisyyttä. Ensimmäinen yksilö löydettiin vuonna 2009 Naantalista. Siinä pedolle vaaraton saalislaji kehittyy muistuttamaan vaarallista lajia, ja pedot välttävät molempia. Asialla oli 600 nuorta hanhea. georg fagerlund / vastavalo Luonto ja ympäristö nyt
Kovin huonosti on Suomen luonnossa ylipäätään huumeita tarjolla. Harmi vain, että käsitys on ilmeisesti väärä. Juolukan marjoihin voi iskeä juolukanmuumiosieni, munkkilatinaksi Monilinia megalospora, joka kasvattaa marjan sisälle rihmastopahkan. Tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitokselta epäilee väärinkäsityksen syntyneen siitä, että juolukka kasvaa usein samoilla mättäillä suopursun kanssa. Maistuu vain pahalle. 16/2014 11/2014 Suomen luonto 9. Kerrotaan vain, että Kanadassa ja Venäjällä juolukkaa käytetään tavallisesti mustikan tapaan piirakoissa ja mehuissa. Sienen saastuttama marja vetäytyy kurttuun kuin rusina ja muuttuu harmaaksi ja kovaksi. Suopursun haihduttamat voimakkaat terpeenit voivat todistetusti huimata. Juolukan marjat on terveellisinä käytettävä toisella tavalla. Myöskään muumioituneiden omenoiden ei luvata vievän toisiin tiloihin, vaikka ne synnyttää samaan Monilinia-sukuun kuuluva omenanmuumiosieni. ilmiömäistä soili jussila / vastavalo Huono trippi Juolukkaa sanotaan myös juovukaksi, koska sen marjoilla on legendan mukaan päihdyttävä vaikutus. Mitään tehoa huumeena ei ole tiedossa. Paremman puutteessa voi siis maata selällään rämeellä ja hengittää syvään. Puhutaan, että shamaanit olisivat suurella vaivalla etsineet juuri näitä sienen vioittamia marjoja ja niitä syötyään langenneet loveen. Mitään kunnon trippiä tästä ei voi kuitenkaan tiedossa, vähän kevyt olo vain. Vaan eipä toimi. Jouni tikkanen Juolukkaa sanotaan myös juovukaksi, mutta siitä ei saa humalaa. Siinäpä ominaisuus, jota moni suomalainen tervehtisi ilolla! Rämeet ja korvet olisivat täynnä halpaa humalaa. Yksikään Suomen Luonnon tavoittamista biologeista ei tiedä muumiosienen tai minkään muun juolukan marjoissa elävän sienen aiheuttavan hallusinaatioita. On kyllä kokeiltu
Tuuli käy kaakosta ja painaa leviä Ruotsin rannikolle. Elokuussakin sinilevää Oho! ”jo ka inen on lu on no ns uojelij a, om all a tava ll aa n, aivan sa ma ll a tava ll a ku in jo ka inen el ävä ihm inen on el äm än su oj el ija jo om as sa its es sä än , sy dä mens ä lyö nt ien vo im all a, om an el äm än sä ain ut kertais ell a pa no ks ell a.” Toinen päähenkil ö, Aimo, kirjailija Juha Hu rmeen teoksessa Nyljetyt ajatukset (Teos 2014). Lisätietoja saa osoitteesta finaraneae.org. Kanadan hallitus pääsi ehkä jo ennalta painamaan puumerkkinsä EU:n lainsäädäntöön. Esityksen mukaan öljyhiekkabensalle piti panna tavallista bensaa huonompi kerroin. Suomen Hämähäkkityöryhmä toivoo havaintoja vaaksiaishämähäkistä (Pholcus phalangoides). Se on maassamme uusi tulokas – ensimmäisen määritti edesmennyt Juhani Terhivuo vuonna 2000, ja uusia löytöjä on tullut sen jälkeen parikymmentä maan lounaisosista. Itämeren sinileväkukinnat olivat jopa ennätyksellisen laajat. Jos muutos on totta, toinen syy sen takana lienee EU:n ja Kanadan sekä Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus (TTIP), jota neuvotellaan kulisseissa. Tarkkailemme ympäristöä. meillä verkkonsa sisätiloihin. Sitten Ukrainan tilanne teki venäläisestä energiasta hankalaa. Heini Postilan ja kumppaneiden hiljattain Oulun yliopistossa tekemän tutkimuksen mukaan suot, joilla puusto on tiheää, ovat kuitenkin huonoja suodattimia. Kuvassa Pohjois-Itämeri neljäs elokuuta. Ruotsin luonnonsuojeluliitto Naturskyddsföreningen valitsi hallitukseensa mielenkiintoisen nimen, maan viime aikojen menestyneimmän yleisurheilijan, Carolina Klüftin. Kuvan vasemmassa laidassa erottuu Ruotsin iso metsäpalo Västeråsin pohjoispuolella.. Uusi ympäristönsuojelulaki ohjaa turpeennostoa ojitetuille soille. Usein kerran kuivattu suo vesitetään uudelleen kosteikoksi. Keikoillaan hän halusi vastustaa Kanadan Albertassa toimivaa öljyhiekkabisnestä, joka Youngin mukaan polkee intiaanien maaoikeuksia ja on kammottavan saastuttavaa. Luonnonsoita siis säästyy, mutta kuinka turvesoilla saadaan puhdistettua kuivatusvedet. Luonto ja ympäristö nyt ROCk-MUUSIKKO Neil Young lähti viime talvena yllättäen pikku kiertueelle. Vaaksiaishämähäkin koiras (kuvassa) on naarasta pienempi. Öljyhiekasta tehty bensa olikin vielä viime talvena kovin likaista EU:lle, joka valmisteli päästökertoimia eri raaka-aineista tehdyille polttoaineille. Mining.com-sivuston mukaan tämä sai komission muuttamaan direktiiviä, ja arvio öljyhiekan päästöistä lieveni. niclas frizén niclas fritzen Puhdistiko Ukrainan tilanne öljyhiekan. 1 Vaaksiaishämähäkistä kerätään havaintoja. 2 Olympiasankari töihin luonnon puolesta. Niiltä karkaa alkuvuosina paljon fosforia ja fosfaatteja, jotka voivat rehevöittää luonnonvesiä. Komissio ei kommentoi asiaa, joka on kesken. Pohjoiseen levittäytyvä vaaksiaishämähäkki kutoo maailmankuva 3 Ojitettu suo voi olla huono kosteikko. Kertoimet liittyvät polttoaineen laatudirektiiviin, joka tähtää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseen 6 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Valinta ei ole suuren suuri yllätys, sillä Klüft on a iemmin työskennellyt järjestössä r uoan, ilmaston, ympäristömyrkkyjen ja lähiluonnon parissa. 11/2014 10 Suomen luonto 16/2014 NASA / MODIS Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo pinnalla LEVÄN JA METSÄPALOJEN LOPPUKESÄ
Ne sijoittuvat pääasiassa Satakuntaan, Etelä-Pohjanmaan ruotsinkieliselle rannikkoseudulle ja Pirkanmaalle. 16/2014 Suomen luonto 11. On totta, että Lapissa olisi paljon mahdollisia paikkoja euroopanmajavalle, mutta olemme toistaiseksi saaneet sieltä Riistakeskukselta niukasti tietoja. Meidän täytyy neuvotella Suomen Luonnon tietojen mukaan Länsi-Lapista tänä vuonna ammuttu majava oli kallotutkimuksen perusteella euroopanmajava. Miten lajit voidaan erottaa toisistaan. Olemme suunnitelleet noin miljoonan euron hanketta euroopanmajavan suojelemiseksi ja sen kannan vahvistamiseksi. pentti johansson / ProLK Voisiko hankkeen suunnata eteläisten alueiden lisäksi Lappiin ja muuhun Pohjois-Suomeen, siellähän olisi paljon valtion maita. Riistahallinto suunnittelee euroopanmajavan palauttamista entisille asuinsijoilleen EU-hankkeella. Tämä voi tarkoittaa myös vieraslaji kanadanmajavan poistamista eräiltä alueilta. Etelässä nämä voisivat olla kansallispuistoja kuten Helvetinjärvi ja Seitseminen. Kanadanmajavaa saa metsästää vapaasti metsästysaikana, joka on elokuun 20. Kanadanmajavia on koko maassa noin 4000–7000. Jasmin Awad / istockphoto Kaarina Kauhala, kuinka paljon Suomessa on ylipäätään euroopan- ja kanadanmajavia. Samaan aikaan lajin on huomattu leviävän Ruotsista Suomen Lappiin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Kaarina Kauhala vastaa kysymyksiimme. Kaarina Kauhala Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Viimeisimmässä euroopanmajavien laskennassa saimme ilmoitukset 844 pesästä, ja karkea arviomme on, että Suomessa olisi noin 2400–3000 euroopanmajavaa. Kanadanmajava on Pohjois-Amerikasta 1930-luvulla Suomeen tuotu vieraslaji, joka on paljolti syrjäyttänyt euroopanmajavan. suora linja Voidaanko euroopanmajava palauttaa Lappiin. Lisäksi euroopanmajava on myös leviämässä Lappiin Ruotsista. ismo tuormaa kaarina kauhala Mistä EU:n Life-hankkeessa on kyse. Riistakeskuksella on oikeus antaa euroopanmajavalle pyyntilupia maaja metsätalousministeriön kiintiön mukaan, mutta Lappiin niitä ei ole myönnetty. Metsähallituksen kanssa kohteista, jonne mahdollisesti istutamme euroopanmajavia. Majavan lajin tunnistaminen maastossa on vaikeaa, joten euroopanmajavan pyyntiluvat on suunnattu sinne, missä euroopanmajavia tiedetään olevan ja missä ne aiheuttavat vahinkoa, etenkin Satakuntaan. päivästä huhtikuun loppuun
”Ghana Wildlife Society on kartoittanut keltapääkaljukkaan pesäpaikkoja pian kymmenen vuoden ajan”, kertoo yhdistyksen asiantuntija Kalu Afasi. Kaivosyhtiö löysi tämän harvinaisen linnun pesäpaikan mailtaan ja käytti kaljukasta viherpesuun. Se muuraa pesänsä sademetsän kätköissä sijaitsevan kallion jyrkästi kaltevaan seinämään, parhaaseen mahdolliseen suojaan 12 Suomen luonto 16/2014 sateilta ja pedoilta. Hyväksi todettu pesäpaikka on käytössä vuosikymmenestä toiseen. Voimakkain kaljukasturismi on jo pitkään suuntautunut Ghanaan, missä yhteiskuntaolot ovat rauhalliset ja matkailijoiden kaipaamia palveluja on tarjolPaikallisopas la riittävästi. Läntisessä Afrikassa kaljukkaasta on tullut luontomatkailijoita houkutteleva vetonaula erikoisen ulkonäkönsä, harvinaisuutensa ja pelottoman käyttäytymisensä vuoksi. Uutinen oli virheellinen, mutta ainakin kaljukas nousi kerralla tavallisten ghanalaisten tietoisuuteen. U hanalaisesta keltapääkaljukkaasta tuli väärinkäsitysten vuoksi julkkis Ghanassa. Viime vuoden puolella Ghanan pääuutislähetyksissäkin kerrottiin, että ”kaivosyhtiö löysi uuden lintulajin Ghanalle”. Sampson ”Keltapääkaljukkaan pesäpaikat tuovat kaivat- johdatti pesälle. ”Olemme jakaneet kaljukkaan kuvia kaikkiin kyliin lajin oletetulla esiintymisalueella Ghanan sademetsävyöhykkeellä ja saaneet tietoon useita uusia pesäpaikkoja. Erikoinen keltapääkaljukas houkuttelee luontomatkailijoita läntisessä Afrikassa, etenkin Ghanassa. ”Paikallisopas valvoo, että lintuturistit pysyvät riittävän etäällä pesästä ja poistuvat paikalta ajoissa, jotta pesäpaik-. tuja lisätuloja kyläläisille ja suojaavat metsiä hakkuilta, sillä lintuturistit maksavat pääsymaksun pesämetsään ja opastuspalkkion kylän oppaille”, kertoo paikallisopas Sampson Pongron kylässä, New Edubiasen kunnassa. Kaljukasturismi työllistää kyläläisiä ja suojelee sademetsiä. Kaljukkaasta tuli julkkis ghana KUVAT JUHA HONKALA Itämeri Toimittanut jorma laurila maailmalta Keltapääkaljukkaan pää on lähes höyhenetön ja sen iho on keltainen. Arvioimme Ghanan pesimäkannaksi noin 200 paria.” Keltapääkaljukas on pesäpaikastaan erityisen vaatelias
Helikopterikyydin saarelle sai kymmenkunta siirtolaista, joista kasvoi vähitellen elinvoimainen 50–60 yksilön populaatio. Suojeluryhmä on aktivoinut koululaisia keräämään tem pauksilla rahaa. Keltapääkaljukkaan levinneisyysalue ulottuu Sierra Leonesta Liberiaan ja Guineaan sekä edelleen Norsunluurannikolle ja Ghanaan. Muiden pussieläinten tavoin ne kasvattavat poikasensa vatsapussissa. Tutkijat seurasivat herkeämättä niiden liikkumista ja kehitystä. Paikallinen viinitila on rahoittanut suojelua potorietiketillä varustetun viinin myynnillä. Auli kilpeläinen Vanhin kalatiira löytyi Afrikasta namibia Lintuharrastaja Mark Boorman ei aavistanut tekevänsä Suomen tiirojen historiaa, kun hän onnistui lukemaan renkaan tiedot elävän kalatiiran jalasta maaliskuussa 2014 Namibiassa. Gilbertinpotorin ainoaan jäljellä olevaan populaatioon Two Peoples Bayn suojelualueella Australian lounaisrannikolla kuului vain 30–40 yksilöä. Päästäiskenguru tehosuojelussa australia Pussieläimiin kuuluva gilbertinpäästäiskenguru eli gilbertinpotori (Potorous gilbertii) on Australian harvinaisin nisäkäs. n 16/2014 Suomen luonto 13. Keltapääkaljukkaan maailmankannaksi arvioidaan 2500–10?000 paria. Maastopalokin olisi voinut tuhota viimeiset yksilöt. Parinkin yksilön siirtäminen näin vähäisestä populaatiosta oli riski, joten siirrot tehtiin vähin erin. Keltapääkaljukkaan ravinto koostuu kovakuoriaisista, sirkoista, hämähäkeistä, termiiteistä, madoista, liskoista ja sammakoista. Lajin selviytymistä uhkasivat villikissat, villikoirat ja ketut sekä potoreita vaivaava tauti. n Kirjoittajan matkatoveri, lintuharrastaja Jari Siven tarkastelee pesäpaikkaa. Tutkijat perustivat siirtopopulaation 800 hehtaarin Baldin saarelle, joka tiedettiin saalistajista vapaaksi. Liki 34-vuotias lintu on yli kymmenen vuotta vanhempi kuin aiempi vanhin Suomessa rengastettu kalatiira ja samalla tiettävästi maailman vanhin koskaan tavattu lajinsa edustaja. Selvisi että lintu oli rengastettu poikasena Hirvensalmella kesällä 1980. Lähes 40 saaren potoria on jo saanut uuden kodin mantereelta, Waychinicup-kansallispuistoon aidatulta 380 hehtaarin alueelta”, Friend kertoo. Juha Honkala Kirjoittaja työskentelee museomestarina Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. Ensimmäistä saarella syntynyttä poikasta juhlittiin jo saman vuoden lopulla. kaa läpi vuoden käyttävä kaljukaspariskunta pääsee rauhassa yöpymään.” Kaivosyhtiön mailta löytynyt keltapääkaljukkaan pesäpaikka laajensi tietämystä lajin levinneisyydestä uudelle alueelle kaakkoiseen Ghanaan, mikä oli suojelulle erittäin hyvä uutinen. Vuonna 2005 sinne vietiin ensimmäiset potorit. Tämän häntineen puolimetrisen ja noin kilon painoisen yöeläimen luultiin jo kuolleen sukupuuttoon, kunnes 1994 se nähtiin uudelleen 120 vuoden tauon jälkeen. Lähin sukulainen on Kamerunin, Nigerian ja Gabonin sademetsissä elävä punapääkaljukas. Kanta on taantuva, mikä johtuu sademetsien tuhoutumisesta. seppo leinonen uutisia Lintuturistit maksavat pääsymaksun pesäpaikalle ja palkkion kylän oppaalle. Kaljukasnaaras munii sadekaudella useimmiten kaksi munaa, joita molemmat vanhemmat hautovat. Joukko aktiivisia kansalaisia perusti 2001 Gilbertinpotorin suojeluryhmän (www.potoroo.org). Osa pesistä on yhdyskunnissa, joissa voi olla kymmenkuntakin pesää, mutta useimmiten pesäpaikalla on vain yhden tai kahden parin pesä. ”Baldin saarelta on riittänyt potoreita siirrettäväksi säännöllisesti toiseenkin kohteeseen. Tämä seutu on nimetty Guinean endeemisyysalueeksi, sillä siellä tavataan useita lintu- ja nisäkäslajeja, joita ei ole missään muualla. Potorit liikkuvat enimmäkseen öisin ja syövät maasta kaivamiaan tryffelin kaltaisia sieniä. Tuloilla on hankittu radiolähettimiä ja infrapunakameroita potorien seurantaan. ”Kansalaisten aktiivisuudella on ollut tärkeä rooli gilbertinpotorin suojelussa”, kertoo yksi suojeluryhmän perustajajäsenistä, tohtori Tony Friend. Nimensä mukaisesti keltapääkaljukkaan pää on lähes täysin höyhenetön ja sen iho on keltainen. Keltapääkaljukas Keltapääkaljukkaan (Picathartes gymnocephalus) asema lintujen sukupuussa on epäselvä
Siellä on uskoakseni paljon vahveroita mutta myös hirvikärpäsiä. Kuuma varustus helteellä, mutta ei ole vaihtoehtoja. Hirvikärpäsiä on jo retken alkupuolella kertynyt kymmenittäin. Elokuussa ja syyskuun alkupuolella riesa on pahimmillaan. TekstI Jorma Laurila petri nuutinen / leuku T aas surahti! Ruskea, litteä otus ryömii päättäväisenä käsivarrellani. Kärpäsen ei enää kannata lähteä etsimään uutta kohdetta, koska sillä on nyt kaikki, mitä se tarvitsee. Olen pyrkimässä kantarellipaikalleni, joka on hirvien lepäilyalueen reunalla. Se on harvinaista hyönteiselle. Ensitapaamisessa vieraasta ei jäänyt epäilystä. Hirvikärpäsiin tepsii vain oikeanlainen pukeutuminen, koska ne taitavina ryömijöinä tunkeutuvat herkästi vaatteiden alle. Vielä 1970-luvun lopulla sain sienestää Nokian apajillani rauhassa. Vaaleat sävyt saattavat vähentää kiusankappaleiden mielenkiintoa.. Sik- 13/2014 14 Suomen luonto 16/2014 si on tärkeää suojata etenkin pään ja kaulan alueet sekä käsivarret. Kerään kiireesti kantarellit ja lähden karkuun. Kun sellainen osuu kohdalle, siivet pudotetaan tarpeettomina. Naaras ei muni. Yhdestä hirvestä voi varista jopa 10?000 koteloa. Muutama vuosi sitten, kun palasin sieniretkeltä, riisuin propsipinon takana kaikki vaatteeni ja kävin ne tarkasti läpi: saalis yli 200 hirvikärpästä, sen lisäksi että olin tuhonnut niitä sienestyksen lomassa toisen mokoman. Kotelot talvehtivat maassa ja elo– syyskuussa niistä kuoriutuu aikuisia hirvikärpäsiä. Munat ja niistä kehittyvät toukat elävät emon sisällä, kunnes naaras synnyttää yhden valmiin toukan kerrallaan koteloitumaan hirven turkkiin. Kohtaamisia on sittemmin tullut kosolti. Idempänä sienestäneiltä kuulin kummallisesta otuksesta, joka oli ilmaantunut metsiin. Kysyin, miten sen tunnistaa. Hirvikärpänen on huono lentäjä, eikä sen toimintasäde ole juuri muutamaa kymmentä metriä enempää. Huomaat sen sitten varmasti, kun sellaisen kohtaat, minulle sanottiin. Aivan tarkalleen määrää ei tiedetä, mutta sen arvellaan olevan enintään joitain kymmeniä. Aikuinen hirvikärpänen elää hirvessä seuraavaan kesään saakka, ja niitä voi olla isännässä tuhansia. Otus odottaa sopivaa kohdetta oksistossa tai pensaikossa ja suunnistaa kohti uhriaan lämpöaistimuksen avulla. Sopivan isäntäeläimen löytäminen on hirvikärpäselle kriittisin vaihe. Elämänsä aikana naaras saa hyönteiseksi vähän jälkeläisiä. Hirvikärpäsen elämänkierto menee näin: Koiras ja naaras imevät ravinnokseen hirvieläimen verta. Vedän anorakin hupun tiukasti kiinni, sillä kohta ropisee. Päässäni on tiukkaan sidottu silkkihuivi kuin mummolla ja ylläni anorakki. Noudatan koulimaani menetelmää: pyörittelen sen palloksi peukalon ja etusormen välissä ja napsautan pöpelikköön. Kymmenet kiusankappaleet iskevät kimppuuni. Kuukauden laji: hirvikärpänen kelju RETKIKaveri Jälleen on valinnan aika: sienet ja hirvikärpäset tai ei kumpiakaan
Allerginen tarvitsee sopivan vaatetuksen antamaan suojaa. ELÄMÄNKIERTO: Hirvikärpänen käy läpi täydellisen muodonvaihdoksen, jonka vaiheet ovat muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Ilmaston lämpeneminen voi avittaa etenemistä. 16/2014 13/2014 Suomen luonto 15. ”Useimmat ihmiset saavat vähäistä näppylöintiä, mutta ongelmat alkavat niillä, jotka herkistyvät eli allergisoituvat. Nyt levinneisyyden pohjoisraja on suunnilleen poronhoitoalueen eteläreunalla. Kiusankappale on vaikuttanut voimakkaasti loppukesän ulkoilukäyttäytymiseen. hirvikärpänen Lipoptena cervi Koko: Pituus 5–7 milliä, ruumis litteä ja karvainen. Siihen voi mennä vuosia ja riski on suhteessa altistumisen määrään.” Haahtelan mukaan ehkäisyssä eivät hyönteiskarkotteet auta. LUOKITTELU: Kuuluu täikärpäsiin (heimo Hippoboscidae). Pistoista syntyy ikäviä paukamia: ne ovat suurempia ja kutisevampia kuin hyttysen pistot, ja niiden paraneminen voi kestää kuukaudenkin. Näin kävi myös minulle. Sen tunnistaa litteästä ruumiista ja siitä, että siivet suuntautuvat taaksepäin. Hirvikärpänen työntää imukärsänsä ihon läpi imeäkseen verta. Monet kieltäytyvät kerta kaikkiaan menemästä metsään. Suuri uhkakuva on, että hirvikärpäset sopeutuisivat elämään poroissa. Jälkimmäistä teoriaa tukee ainakin se, että otuksen runsastuminen on kulkenut samaa tahtia hirvikannan kasvun kanssa. Pohjoisimpia havaintoja on Kuusamosta, Ranualta ja Tervolasta. Toisaalta hirvikärpäset levinnevät pohjoiseen joka tapauksessa, onhan Lapissa vahva hirvikanta. Hirvikärpäsiä on Etelä-Lapin rajoille asti. tapio kujala Hirvikärpänen kuuluu täikärpäsiin. Ravinto: Hirvieläinten veri. ERIKOISta: Hirvikärpänen saa hyönteiseksi vähän jälkeläisiä, mahdollisesti vain joitain kymmeniä. Joidenkin tutkijoiden mielestä kyseessä on tulokaslaji, toiset taas pitävät hirvikärpästä enemmänkin paluumuuttajana. Inhoa herättävät otuksen ulkonäkö ja tuntemukset, kun se ryömii iholla ja vaatteiden sisällä. ”Hupullinen anorakki on hyvä, mutta hirvikärpäset ovat uskomattomia kaivautujia, joten herkimpien on pysyttävä pois metsästä pahimman sesongin aikana.” n ELINYMPÄRISTÖ: Havu- ja sekametsät sekä taimikot hirvien elinalueilla, erityisen lukuisa kulkureiteillä ja oleskelualueilla. ”Allergeenit ovat hirvikärpäsen syljessä olevia valkuaisaineita, jotka edistävät veren käyttöä kärpäsen ravinnoksi”, emeritusprofessori Tari Haahtela valaisee. Vaikka puhutaan myös puremista, kyse on kuitenkin pistoista. LEVINNEISYYS: Alkoi 1960-luvulla levitä Venäjältä Kaakkois-Suomeen, nyt lähes koko maassa. Vakavampi asia on, että osa ihmisistä allergisoituu hirvikärpäsille ja seurauksena on hirvikärpäsihottuma. Hirvi tapettiin Suomesta 1900-luvun alkupuolella lähes sukupuuttoon, ja silloin myös hirvikärpänen olisi kadonnut, jos niitä tuolloin oli. Myös metsäkauriit levittävät hirvikärpäsiä
Mutta miksi niitä on paljon enemmän kuin ennen. Kurjet samuli haapasalo valmistautuvat muutolle Kurjet kokoontuvat viljelyaukeille ennen syysmuuttoa. 16 Suomen luonto 16/2014 teksti pertti koskimies
Kurkia Viron Matsalussa. 16/2014 Suomen luonto 17
Kurkien Aristoteles arveli talvehtivan Niilin latvoilla. Jo 400 vuotta aiemmin kirjallisuuden alkuisä Homeros tiesi, että kurki muuttaa. Silti piti odottaa yli 130 ihmispolvea, ennen kuin kurkien muuttosalat paljastuivat. samuli haapasalo jorma luhta / leuku Sitä hän ei keksinyt itse. Vasta kahden viime vuosikymmenen aikana suomalaiset rengastajat juoksivat soilta kiinni yli 1300 kurkea, joista valtaosa sai kaukoputkella luetta-. Otto Manninen) sanotaan: 18 Suomen luonto 16/2014 Kurki on Suomen suurimpia lintuja: pituus 110–120 senttiä ja paino 4,5–7 kiloa. niinkuni kurkien kiljuna soi kautt’ ilmojen aavain, talvi kun karkoittaa ne ja loppumaton sadetulva; vyöryvän Okeanon nepä ääriin kiljuen kiitää ristoteles tiesi maailmasta kaiken 2300 vuotta sitten. Mestarillisessa Iliaan kolmannessa laulussa (suom. Linnuista hän tiesi osan lähtevän talveksi pois ja toisten muuttuvan muiksi, talvella näkemikseen lajeiksi
Lisäksi lähes kaikki Suomessa nähdyt kurjet ovat omaa kantaamme. Muutto painottuu muutamille myötätuulipäiville. Metsänhoitaja Toivo Rauhala tokaisi tuolloin asioiden tärkeysjärjestyksen metsäbiologian kenttäkurssilla: ”Me haluamme mersuja. Nyt kurkien muuttoliikkeet tunnetaan varsin hyvin. Lämpövirtausten nosteessa leijaava kurki välttää viimeiseen asti kylmiä merenulapoita. Muuttotilastot 16/2014 Suomen luonto 19. Joka suunnalla ja ties millaisissa pöheiköissä piileskelevät kurjet on helpointa tilastoida taivaalta. Muutto painottuu muutamalle myötätuulipäivälle keväin ja syksyin. Siksi suuri osa pesäpaikoista on aina välttänyt ilmitulon. Siksi pääjoukot ylittävät Suomenlahden Hankoniemen ja Porkkalanniemen kohdalta. 1970-luvulla lajia näytti odottavan nopea loppu, kun kaivinkoneet kuopivat kurkisoita pilalle pitäjä pitäjältä. Jos joku haluaa kurkia, tehköön kuovista kurjen.” Suurin osa soista ojitettiin, ja mersuja saatiin, mutta yllättäen saatiin myös sellainen Suomi, jossa kuovilla on isompi hätä kuin kurjella. Vain parikymmentä vuotta sitten vaikutti siltä, ettei Suomessa olisi pian enää kurkia nähtäväksi. Niin orjallisesti kurkea pidettiin suolintuna. Vanhoja ja nuoria kurkia Viron Matsalussa. van värirenkaan, monet satelliittilähettimenkin. Määrää arvioidaan kevät- ja syysmuutolta Kurki on käsittämättömän taitava piileskelijä, jättiläisenäkin ylivoimaisesti vaikeimmin löydettäviä lintuja naapurinsa metsähanhen ohella. Murto-osa kurjistamme muuttaa Karjalankannaksen ja lounaissaariston kautta
Kun länti- 20 Suomen luonto 16/2014 semmillä ja itäisemmillä muuttoreiteillä perillä kaukana sisämaassa silloin, kun lasketut linnut lisättiin, koko eteläranni- muutontarkkailijat vasta pakkasivat kiikon luku nousi 21?500 kurkeen. kareitaan kevään ensiretkille. Ne olivat vaan vasta soiden lopullisesti metsittyes-. koinen metsä- ja suolintujen seuraaja. Silti myös muuttavista kurjista tilastoiToinen seikka, joka jumitti aritmetiitiin vain murto-osa. markus varesvuo / leuku kuvaavatkin kurkikannan kokoa luotettavammin kuin useimmilla muilla linnuilla, mutta niitä on osattava lukea. harrastajia tungeksii parhailla paikoilla Edes luotettava lintumestari Pentti kirjaamassa samat linnut moneen ker- Linkola ei 1960-luvun soiden hävitystaan, mutta yli 90 prosentilla Suomen kampanjan keskellä osannut ennustaa pinnasta liikkuu vain jokunen vanhaus- kurjen sopeutumiskykyä. Kaksi väärää mieli- kan alkusijoilleen, oli vakaa mutta pekuvaa harhauttivat lukujen tulkitsijoita. Linkola kirjoitti Pohjolan linnut väriYksi heistä on kurkien tutkija ja ren- kuvin -teoksessa (Otava 1967) että ”… gastaja Arto Miikkulainen. Niinpä kurkitutkimuksen pioneeri Juhani Rinne päätteli 1950–1960-lukujen pintapuolisesta linjalaskenta-aineistosta, että LänsiUudellamaalla voidaan hyvällä onnella kerran sadassa keväässä havaita yli 6300 kurkea. Vääriä arvioita Kun kurjen piilottelutaitoa ei tajuttu, vanhat laskelmat lajin lukumääristä olivat pahasti harhassa. Keväällä 1981 summaksi saatiin 15?500 yksilöä, minkä Rinteen laskujen mukaan olisi pitänyt olla mahdotonta. rusteeton usko siihen, ettei kurkikanta Ensimmäinen syntyi siitä, että lintu- voisi kasvaa. Satojen nykyisen valtakunnallisen soiden ojikurkisoiden tuntijana hän huomasi, et- tusohjelman tulosten tullessa näkyviin tä suuri osa kurjista saapui pesäpaikoil- – ei kenties välittömästi ojitusten jälkeen, leen pareittain, huomaamatta