SUOMEN LUONTO 6| 2013 uutta sienistä. Sarek. nuolihaukka. muurahaisleijona. Kuusimäki, maailman tutkituin sienimetsä. vaelluskalat. v 4 in 2 – ar s. Lehmät tutuiksi leirillä. perhosbaari. 4 a t b os a a rh vier e P t ä ke h e i 4 palkittu laatulehti vaelluskalat puhuttavat kynäjalavia hävitettiin Hämeessä retkellä Ruotsin Sarekissa 6 16.8.2013 Irtonumero 8,50 € kantarelli on klassikko Sienimies Lasse Kosonen neuvoo myös vähemmän tunnettujen ruokasienten pariin.. loisivat mehiläiset
Pieni vesisiippa on yleisimpiä lepakoitamme, ja niitä voi tarkkailla etenkin vesien äärellä. Lepakot ovat pyytämässä tutkansa avulla hyönteisiä. Lajin varmaan tunnistukseen tarvitaan kuitenkin lepakoiden ultraäänet paljastava detektori, sillä muutkin lepakot saalistavat vesiympäristöissä ja vesisiippakin voi lentää kuivan maan yllä.. syyskesä Nahkasiivet häivähtävät yössä kuva benjam pöntinen Teksti jorma laurila elokuun tummissa, lämpimissä illoissa ja öissä vilahtaa nopeita, heittelevästi lentäviä hahmoja
16 Ruokasienien valikoima kasvaa Nyt maistelemaan nurminahikasta ja sikurirouskua! 26 Nuolihaukka laatikossa Tekopesä parantaa pesimäonnea. Tornionjoki on Ruotsin Kalixin ohella Itämeren tärkein lohijoki, jonka poikastuotantokyky pitää saada täysin käyttöön. Valveutuneella kuluttajallakin on tärkeä rooli. Viime vuosien kehitys Tornionjoella on ollut rohkaisevaa. Se vaatii kuitenkin uutta ajattelua ja malttia luopua lyhytjänteisestä hyödyntavoittelusta. Laaja, rutiininomainen laitospoikasten kasvattaminen on kallista ja tehotonta. Ehdit vielä äänestää suosikkikuvaasi osoitteessa www.suomenluonto.fi/kesakisa. erkki siirilä / näätämö Pääkirjoitus Vaelluskalat kasvattavat poikasensa parhaiten itse! jorma.laurila@suomenluonto.fi PS. annakaisa vänttinen 28 Kynäjalavien kova kohtalo Lain epäkohta koitui kynäjalavien tuhoksi Vanajavedellä. Meripyynnissä saaliiksi joutuu istutusperäisten kalojen lisäksi paljon kotijokiinsa pyrkiviä luonnonlohia. Monen kala-asiantuntijan mielestä luonnonlohen suojelemiseksi kalastus pitäisi keskittää jokiin ja jokisuihin. Kesän valokuvakisamme on loppusuoralla. teemu rintala Jorma Laurila päätoimittaja 6/2013 Sisällys Melkein kaikki vaelluskalamme ovat uhanalaisia tai muutoin huonossa jamassa. 14 Kotimaisia leijonia Muurahaiskorennon toukka on vahva leukainen peto. 14 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 35 Kolumni 45 Vahtikoira. Syynä ahdinkoon ovat vesivoimalat, virtavesien perkaukset, saastuminen sekä liiallinen ja vääränlainen pyynti. Istukkaista jää eloon vain murtoosa, ja laitoskannan perinnöllinen laatu heikkenee vähitellen. 36 Takaisin jokiin Kunnon kalatiet pelastaisivat vaelluskalamme. 11/2012 44Suomen Suomenluonto luonto 16/2013 vakiot 32 Käkimehiläisten kedolla Loisivien mehiläisten soitimella on tungosta. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Uhatut kalamme voidaan pelastaa, jos halutaan. Muurahaisleijona vaanii pyyntikuoppansa pohjalla. Nousulohien määrä on kasvanut ja poikasten tuotanto lisääntynyt lupaavasti. On korkea aika ymmärtää, että lohet ja muut kalat osaavat parhaiten itse kasvattaa poikasensa. Kesällä keskusteltiin vilkkaasti lohenpyynnistä: miten, missä, paljonko ja milloin pyydetään. Tämän pitäisi olla kalatalouspolitiikan kulmakivi. Simojokeen, Kuivajokeen ja muihin aiemmin merkittäviin lohijokiin pitäisi saada nousemaan mahdollisimman paljon alkuperäisiä lohia. Istutuksilla olisi rooli siirtymävaiheen jälkeen vain erityistilanteissa. Tarvitaan muun muassa merkittäviä investointeja rakennettujen jokien kalateihin sekä kalastusrajoituksia
Siellä kasvaa myös yli 40-metrinen kuusi. Sieniasiaa 16–24. www.climatecalc.eu Cert. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 16/2013 Suomen luonto 5. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 28 Kynäjalavia on Suomessa melko tarkkaan 10 000 puuta. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 36 harri nurminen Ilomantsilaisen Maukkulan lehmäleirien suosio yllätti järjestäjätkin. 56 Sarekin jylhissä maisemissa Erämaan ehdoilla Pohjois-Ruotsissa. Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_06/2013 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, joka asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 pentti potkonen 42 Baariperhosia Tällä reseptillä onnistut viettelemään loppukesän perhosia. 46 Lehmäleirillä lypsetään kyyttöjä Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 46 Lehmäleirillä pääsee tekemään tuttavuutta kyyttöihin eli itäsuomenkarjaan. 50 Monen sienen metsä Muuramen Kuusimäki on vanha hämyinen peikkometsä maapuineen ja harvinaisine sienineen. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 6/2013 72. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 044 333 5036 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Lohen elinehto on esteetön tie kutupaikoille. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. no. CC-000026/FI kannessa Kantarellin kuvasi Eemeli Peltonen / Vastavalo
markus varesvuo / leuku pentti johansson / prolk häviäjiin räystäspääsky ja sinirinta. Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt Yli miljoonan havainnon suurlaskennat kertovat monen lajin vähentyneen. 6 Suomen luonto 16/2013 ... ja sinirintojen määrät ovat pudonneet puoleen reilussa 30 vuodessa.. Sinirinnan laulu vaimenee Uuden selvityksen mukaan linnuston voittajiin kuuluvat esimerkiksi kurki ja mustarastas, Haarapääskyjen..
Kiikarissa virve pohjanpalo L jouni tikkanen Matkalla Yhdysvaltain Lapissa KÄVIN Yhdysvalloissa ensi kertaa sitten vuoden 1992, jolloin vanhempani veivät minut Yellowstonen ja Yosemiten kansallispuistoihin. Esimerkiksi metso vähenee metsien pirstoutuessa ja kiurua, kottaraista ja pääskyjä koettelee maatalousympäristön yksipuolistuminen. Tallustellessani väkijoukossa Grand Canyonin reunaa pitkin ajattelin, että national park on hieno instituutio, jos tavoitellaan edes jonkinmoisen luontokokemuksen tarjoamista suurille ihmisjoukoille, jotka eivät oikeastaan liiku luonnossa. xxxxxxxxx antti halkka Risto A. Näihin kuuluvat vaikkapa sinirinta, keltavästäräkki ja järripeippo. ”Punavarpunen on vähentynyt 55 prosenttia 20 vuodessa.” Sisävesien linnuista ahtaalla ovat muun muassa jouhisorsa, haapana ja tukkasotka. ”Yhdysvallat on meitä edellä luontoasioissa.” jouni tikkanen (molemmat kuvat) aulujoutsen, kurki, mustarastas, talitiainen, sinitiainen. Onneksi on myös upeita runsastujia kuten kuikka ja laulujoutsen. Väisäsen ja Aleksi Lehikoisen katsaus maalinnustoon 1975–2012 ja Lehikoisen ym. Hätkähdin: että amerikkalaiset olisivat meidän edelläkävijöitämme. Puumavaarakyltti Grand Canyonin puistosta. Yhteensä havaintoja on tähän mennessä 1,3 miljoonaa. Näköala Yosemiten Glacier Pointilta. ”Esimerkiksi kaikki pääskyt vähenevät. Yhdysvalloissa laajat, vihreät laikut sijoittuivat länteen, itärannikolla saattoi töin tuskin havaita pieniä kärpäsenkakkoja. Linnut lasketaan kävelemällä tiettyä reittiä lintujen lauluaikaan. Muistelin kahta karttaa, jotka professori Saikku asetti luennolla rinnakkain. Lehikoinen toivoo lisää harrastajia mukaan laskentoihin, joita tehdään joka vuosi. Yosemiten sisääntuloportilla muistelin tuota edellistä matkaa, mutta myös keväistä luentoa, jolla Helsingin yliopiston professori Mikko Saikku kertoi, että Suomen kansallispuistojärjestelmään otettiin 1970-luvulla malli Yhdysvalloista. Kummassakin tapauksessa alkuperäiskansat on työnnetty heikosti tuottaville ylämaille, joita on sitten suojeltu ja joilta on hamuttu kaivannaisia. sisävesilintukatsaus, Linnut-vuosikirja 2012. ”Vuonna 2006 perustetun vakiolinjaverkoston ansiosta monen vähälukuisen lajin kehityksestä voidaan ensi kertaa esittää arvio”, iloitsee intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. ”Yhtenä syynä juuri pohjoisten lajien vähenemiseen voi olla ilmastonmuutos.” Muutosten syistä monet tunnetaan ennestään. 16/2013 Suomen luonto 7. Kovin vaikeaa on kuvitella, että kukaan enää havittelisi kaivosta Yellowstoneen, niin kuin Kuusamossa Oulangan kansallispuiston kylkeen. Merkittävä ero on, että Yhdysvaltojen Lapissa suuret suojelualueet ehdittiin perustaa jo 1800-luvulla, samaan aikaan, kun kultaryntäykset uhkasivat. Jos Suomen kartan kellautti lännenpuoleiselle kyljelleen, se näytti hyvin samanlaiselta – Suomessa asutus eteni etelästä pohjoiseen, Yhdysvalloissa idästä länteen. Heikoiten menee räystäspääskyllä.” Lehikoinen on huolestunut pohjoisista lajeista, joista useat ovat taantuneet. Lintukantojen tilasta Lehikoinen ei ole iloinen. Ne ovat runsastuneet selvästi noin 30 viime vuoden aikana. Sinirinnan ohella useat muutkin Aasiaan matkaavista lajeista ovat vähentyneet. Jos niissä vielä eletään, eletään laskettelusta, luontomatkailusta ja pienpanimoista. Linnustomme tila tunnetaan nyt paremmin kuin kertaakaan ennen. Siinä Suomen linnuston voittajia. Toisaalta National Park Servicen tuottamat kokemukset haisivat väistämättä pakokaasulle. ”Väheneviä lajeja on enemmän kuin runsastuvia”, hän sanoo. Osa vähenemisestä johtuu ongelmista talvehtimisalueilla. Nyt monet kaivoskylät ovat jo autioituneet. Ne esittivät Suomen ja Yhdysvaltojen suojelualueverkostoja. Niin paljon yhdysvaltalaiset ovat meitä luontoasioissa edellä
Kuikan huuto säestää kylttien nakuttelua. ”Kun lähellä on muita suojelualueita, kuten täälläkin, hankinta tulee osaksi verkostoa”, Kaloniemi pohtii yhdessä alueen kartan jostain taikoneen Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin toiminnanjohtajan Juhani Paavolan kanssa. Käpytikat ovat liikkuneet voimakkaasti myös Pohjois-Karjalassa ja niitä on pakkautunut Etelä-Suomeen. Ne lähtevät etsimään parempia ruoka-apajia. 117 miljoonaa kiloa saivat ammattikalastajat silakkaa 2012. ”Nämä kolme saarta säilyvät nyt luonnontilaisina”, iloitsee Päijänteen luonnonperintösäätiön puheenjohtaja Markku Kaloniemi. Kalajoen Letossa häkellyttävät 4800 tikkaa matkalla etelään. Kuvassa kristine-alus vuonna 1959. Troolaus mullisti saaliit 1950-luvulta lähtien. Yksityiset luonnonsuojelusäätiöt ovat kasvattamassa merkitystään. lasse holmström / lehtikuva TURUN YLIOPISTON tutkijaryhmä on löytänyt tieteelle ennen tuntemattoman loispistiäislajin. Tällä hän ylitti Birdlife Suomen Tiira-havaintojärjestelmän ja oman ennätyksensä vuodelta 2001. Käpytikka Maailmalle löytyi uusi loispistiäinen Suomesta Jarmo Pasanen 8 Suomen luonto 16/2013 Suojelukylttien junttaamisessa Päijänteen kivisten saarten maahan on kova työ. Paavola on tyytyväinen uudesta toimi- jasta. antti halkka markus varesvuo Käpytikat ovat nyt liikkeellä. Se vastaa koko itämeren saalista 1900-luvun alkupuolella. ”Sitä on toistaiseksi tavattu vain EteläSuomessa, missä tunturimittarikannat ovat vakaita. antti halkka www.plups.fi (Päijänne), www.luonnonperintosaatio.fi Trooli nousemassa 54 vuotta sitten. Luonto ja ympäristö nyt antti halkka poimintoja Päijänteen luonnonperintösäätiön Markku Kaloniemi on tyytyväinen Pihlajasaarten suojeluun. Cotesia autumnataen vaikutukset tunturimittarikantoihin lienevät vähäisiä. Käpytikat vaeltavat KäpytikkojA vaelsi elokuun alussa virtanaan länsirannikolla. ”Olemme huomanneet, että yksityiselle myydään arvoalue joskus ehkä helpommin kuin valtiolle”, Kaloniemi sanoo. Turun lähikunnista Naantalista, Nousiaisista, Maskusta ja Vahdosta tavattu vainopistiäisten heimoon kuuluva laji on saanut nimekseen Cotesia autumnatae. Aikuisena kolmemillinen hyönteinen elää toukkana muun muassa tunturimittariperhosen toukkien sisällä. Arvelemme, että se pesii saarilla. Seppo Pudas laski 4.8. Tikat näkevät kehittyvistä kävyistä jo nyt, että kuuselle on ensi vuonna tulossa huono käpysato. Paikallisen Päijänteen luonnonperintösäätiön ideana on suojella ja toisaalta kerätä varoja juuri Päijänteen alueella. Ensimmäinen oli metsä Rutalahdessa Leivonmäen kansallispuiston tuntumassa. Valtakunnallisella Luonnonperintösäätiöllä on jo kymmeniä suojelualueita ja satojentuhansien eurojen vuotuinen hankintabudjetti. Yhden harvakseltaan tavatun loispistiäislajin merkitys lienee minimaalinen”, arvioi yliopistonlehtori Tero Klemola. Isompiakin vaellustietoja on 1960-luvulta. Päijänteen saaria suojeluun. Olemme Kuhmoisten Pihlajasaarissa, joista tuli toinen säätiön lahjoitusvaroilla hankkima suojelukohde. Harvoin olen toisaalta nähnyt iloisempaa työporukkaa. ”Kaipaisimme kyllä lisää alueita tarjolle.” Alueet on tarkoitettu myös virkistykseen, ja Pihlajasaarissakin on vain lyhyt maihinnousukieltoaika lintujen takia
Matoja kiiltomadot eivät ole eivätkä tulikärpäsetkään kärpäsiä, vaan molemmat kuuluvat kovakuoriaisiin. Suomen kiiltomadoista tiedetään vielä aika vähän, mutta nyt Oulun yliopiston professori Arja Kaitala on virittelemässä aiheesta tutkimusta. Koiraallakin on kyky vilauttaa valoa, mutta lähinnä vain toukkana. Sillä ehkä viestittiin alun perin pahanmakuisuutta, kuten päivällä liikkuvat hyönteiset viestivät väreillä. antti halkka Syksyn kiiltomatohavaintoja voi lähettää osoitteeseen arja.kaitala@oulu.fi. Siipiä naaras ei lainkaan kasvata, mutta aikuisena se sytyttää lyhtynsä. Tarkkaan ei tiedetä, miksi ryhmässä kehittyi valon tuottamisen kyky. Kun sammakoille tarjottiin valaisevaa ruokaa, ne karttoivat sitä (kuten me ihmisetkin kai tekisimme). ”On kiinnostavaa, että kiiltomadolla naaras houkuttelee koirasta, kun luonnossa yleensä koiras on houkuttelijana.” Arja Kaitala miettii myös, kilpailevatko naaraat koiraista ja miten paljon ne joutuvat panostamaan valon tuotantoon. Tarkoituksena on saada valot tuikkimaan kasvatuslaboratoriossa, jos kasvatus ja rahoitus järjestyy. ilmiömäistä Kiiltomadon kutsu LOPPUKESÄllä iltojen pimetessä huomaamme kiiltomadot. Kenelle valo sitten palaa, siinä yksi arvoitus. Pienet viehättävät valot tuikkivat ruohikossa. juho rahkonen Kiiltomatonaaraan valossa on vielä paljon arvoitusta. Valon on luultu sammuvan, kun koiras on hedelmöittänyt naaraan, mutta Kaitala on jo saanut selville, ettei naaras noudatakaan tätä patriarkaalista uskomusta. Ne ovat naaraiden lähestymisvaloja koiraille, jotka lentävät seuraa hakien. ”Aion tutkia sukupuolivalintaa”, hän kertoo. Kiiltomadon naaras sytyttää lyhdyn houkutukseksi koiraalle. 16/2013 Suomen luonto 9
Hätkähdyttävän näköinen ampiaishämähäkki on viime vuosina levinnyt etelästä Suomeen. Tämä yksilö kuvattiin 3.8. Laji leviää tehokkaasti. Toistaiseksi tiedossa on vasta parikymmentä esiintymispaikkaa. henrik kettunen Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Hopearuutanoita Oletko nähnyt ampiaishämähäkin. Ruutanoita päätettiin kalastaa pois. Hopearuutanaa on tavattu Kymijoesta, Porvoon edustalta, Salosta ja Aurajoesta. Ampiaishämähäkin naaraasta ei voi erehtyä. Hopearuutananaaraat pystyvät tuottamaan naarasjälke- antti halkka Pauli Eriksson Havaintoja toivotaan Luonnontieteelliseen museoon osoitteeseen timo.pajunen@helsinki.fi. läisiä ilman hedelmöitystä jo kahden vuoden ikäisinä. 2013 Turengissa. Laji on todennäköisesti tullut Virosta, jonne sitä on istutettu 1940-luvun lopussa. Helsingissä sitä on saatu Vanhankaupunginlahdesta sekä Mäntyniemen lammesta, presidentin naapurista. ”Ongelmaan pitäisi reagoida välittömästi”, iktyonomi Henrik Kettunen sanoo. Hopearuutana valtaa vesiä ruutanan itäaasialainen sukulainen hopearuutana levittäytyy etelärannikolle. Veden laatu koheni ja myös linnut palasivat. Hopearuutanat syövät osin samaa ravintoa kuin linnut. Pöyhimällä pohjaa ne samentavat vettä, jolloin selkärangattomien suojapaikat katoavat. ”Hopearuutana on tulokaslajina ihan horror-kala. Se viihtyy lämpimien lampareiden lisäksi lahdenpohjukoissa. Nyt Suomen ympäristökeskus, VarsinaisSuomen ely-keskus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvittävät hopearuutanan ja linnuston välistä yhteyttä. Katkoviiva on lämpötila vertailujaksolla 1961–1990. Näin on käynyt Salon jätevesilaitoksen entisissä puhdistusaltaissa, jotka ovat nyt osa luonnonsuojelualuetta. Naaras (kuvassa) on helppo tunnistaa isosta koostaan ja raidoistaan, kun taas koiras on pieni ja vaatimattoman oloinen. Viime vuosikymmen oli lämpimin Vuosikymmenten keskilämpötila 1800-luvulta 2000-luvulle Ympäristöministe ri Ville Niinistö MT V3:n Nettivieras-blog issa 6.8.2013. Suomen ympäristökeskuksen hämähäkkityöryhmä valitsi sen vuoden hämähäkiksi ja toivoo havaintoja sen leviämisestä. Biologiassa on kuitenkin tärkeä ero. Ruumiin pituuskin on jopa 1,5 senttiä. Tuoreessa vieraslajistrategiassa hopearuutana on luokiteltu paikallisesti haitalliseksi, samoin kuin kirjolohi. 2001 2010 graafi marika eerola, lähde WMO ”S uu re t nis äk kä ät ovat lu ontomm e rik ka us , lu ontom at ka ilu n va ltt i eik ä mikä än sie tä mi sen asia. Vesilinnut lähes katosivat. 10 Suomen luonto 16/2013 14.26 14.225 14.12 13.950 13.89 13.95 13.92 13.93 13.95 1951 1960 1961 1970 1971 1980 13.76 13.675 13.400 13.68 13.67 13.59 1881 1890 1891 1900 1901 1910 13.64 1911 1920 1921 1930 1931 1940 1941 1950 1981 1990 1991 2000 Ilmaston lämpeneminen näkyy selkeästi, kun tarkastellaan vuosikymmenien keskilämpötilaa. Hanna-kaisa hellsten IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. Tämän vuoksi asiasta on tärkeää pitää meteliä”, Kettunen sanoo. Kala voi uhata lintukosteikkojen monimuotoisuutta. ” MAAILMAN LÄMPÖTILA (?C) Oho! 14.47 14.500
Tuulivoima ja aurinkovoima tulevat vielä sen päälle. Jasmin Awad / istockphoto Miten selvitit asiaa. Toisaalta kakkua ei liioin haluta jakaa lukuisten pienten tuottajien kesken. alice karlsson Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Ympäristölle edut olisivat kiistattomat, kunhan luonnonvarojen ryöstökäyttö kestävän energiahuollon nimissä estetään. Puuttuu järjestelmiä, johon olisi helppo liittyä ja säädöksetkin vastustavat. Kukin bioenergian osa-alue selvitettiin omalla menetelmällään: osittain laskennallisesti ja osittain valtakunnallisiin tilastoihin perustuen. Tarvittavat investoinnit ovat suuria. Se toimii bisneksen ja maksimaalisen taloudellisen tuoton ehdoilla. Maan mitassa kansantalouden hyöty olisi huomattava, vaikka fossiilisessa energiassa liikkuva raha vähenisi. Nykyiset laitteet toimivat ja tuottavat, eikä uuteen ja epävarmaksi koettuun satsata. Tarvitaan asenteiden kypsymistä, yleistä hyväksyntää sekä parempia säädöksiä ja toimintamalleja, teknistä kehitystä sekä ennen kaikkea parempaa taloutta ja mieluusti myös tukea. ”Suomessa on uusiutuvaa energiaa yllin kyllin” Kuinka paljon käyttämätöntä potentiaalia on. Kun energiasektori yksityistettiin, energiahuollon tilalle tuli energialiiketoiminta. Mitä etuja omavaraisuuden saavuttamisesta olisi. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Sitä on niin paljon, että maaseutuvaltaiset maakunnat voisivat olla lähes omavaraisia pelkästään bioenergialla. Miksi pienimuotoinen bioenergia jää meillä hyödyntämättä. Pekka Peura raha jäisi omalle alueelle, ja maaseutu voisi palvella kaupunkeja samoin kuin ravinnon tuotannossa. Omatoimiset keksijät ja pelottomat kokeilijat ovat jo asialla, mutta suurta enemmistöä saadaan vielä odotella. Lisäksi maaperään ja veteen on sitoutunut runsaasti energiaa, ja tuulen sekä auringon voima on liki ehtymätöntä. Ne ovat kaikkialla ympärillämme kuten metsien ja peltojen biomassa, kotieläinten lanta ja muut biojätteet. Susanna laurila Missä käyttämättömät uusiutuvat energiavarat piilevät, Suomen uusiutuvia energiamuotoja kartoittanut filosofian tohtori Pekka Peura. Siihen kuuluu usein suuri mittakaava ja keskitetty tuotanto, jota pidetään itsestään selvänä. Vanha rakenne on pystytetty julkisin varoin ja fossiilista energiaa tuetaan edelleen enemmän kuin uusiutuvaa. 16/2013 Suomen luonto 11. Uusiutuvan energian saatavuutta tutkittiin 15 maaseudun pienalueella, kahdessa maakunnassa ja tarkennetusti vielä joistain seutukunnista. Mitä tavoitteen saavuttamiseksi pitäisi tehdä. suora linja Sakari Alasuutari / vastavalo Lanta soveltuu hyvin biokaasun tuotantoon. Tämä riippuu näkökulmasta ja arvioijasta: Maaseutualueilta kaikki nyt ulos energian ostamiseen virtaava Maaseutumme voisi olla energiaomavarainen pelkästään bioenergiaa tuottamalla, sanoo Vaasan yliopiston Levón-instituutin kehittämispäällikkö Pekka Peura. Miksi energiayhtiöt eivät tartu tilaisuuteen
Niilin herruus reuters / lehtikuva afrikka Egyptin ja Etiopian välille syttyi kesällä voimakas kärhämä, kun Egypti pelkää, että Etiopian rakenteilla oleva jättipato vaarantaa sen vedensaannin. Egypti pelkää, että voimalapato vaikeuttaa sen kasteluveden saantia. Etiopia on nyt kyseenalaistanut Egyptin määräysvallan. menossa uuteen jakoon V iime vuosikymmenet Egyptillä on ollut määräysvalta Niilin vedenkäyttöön: yläjuoksun maitten on hyväksytettävä sillä kaikki suunnitelmat. Ke- Fridmar Damm / skoy Toimittanut jorma laurila maailmalta Niilin alajuoksua Assuanissa Egyptissä.. Sudan ja Egypti eivät lisää virtaamaan käytännössä tippaakaan. 12 Suomen luonto 16/2013 Jättivoimala rakennetaan kokonaan Etiopian omalla rahoituksella. Hankkeen käynnisti jo edesmennyt pääministeri Meles Zenawi, joka sai koko Etiopian hankkeen taakse. Lähes viisi miljardia dollaria maksavan voimalan arvioidaan valmistuvan vuonna 2017. Jokainen valtion palveluksessa oleva joutuu antamaan hankkeelle kuukauden palkan vuodessa. Ne yhtyvät Niilin pääuomaksi Sudanin pääkaupun- gin Khartumin kohdalla. Ne vain kuluttavat vettä. Etiopia alkoi ilman neuvotteluja rakentaa vuonna 2011 Afrikan suurinta, 6000 megawatin vesivoimalaa Sinisen Niilin keskijuoksulle Gubaan noin 40 kilometrin päähän Sudanin rajasta. Rakentajaksi valittiin ilman kilpailutusta italialainen Salini Costruttori. Vuodesta 1929 alkanut herruus on perua Britannian siirtomaakaudelta. Afrikan suurin voimalapato nousee Gubaan Sinisen Niilin keskijuoksulle. Etiopia on katsonut, että sillä on oikeus kyseenalaistaa siirtomaakauden aikainen sopimus, koska Sininen Niili tuo peräti 85 prosenttia Niilin vedestä, Valkoinen Niili loput. Padosta ei tehty etukäteen lainkaan ympäristövaikutusten arviointia. Sudanin vedensaanti turvattiin 1959. Pato on nimeltään Ethiopian Grand Renaissance Dam, ja sen on tarkoitus hyödyttää myös Etiopian naapurimaita. Vaikutuksia vesimääriin ja virtauksiin selvitti vasta tänä kesänä kansainvälinen tutkijaryhmä, mutta selvitystä ei ole annettu julkisuuteen. Nykyinen pääministeri, Suomessa insinööriksi valmistunut Hailemariam Desalegn on jatkanut samalla linjalla
Sudan ja muutamat yläjuoksun maat ovat ilmoittaneet tukevansa voimalan rakentamista. Sudanin vedensaanti turvattiin 1959. Myös luontomatkailu on ollut vaikeuksissa. Lisäksi piakkoin voidaan ehkä valmistaa tartuntaa estävää geeliä. • Etiopian Tanajärvestä alkava Sininen Niili tuo 85 prosenttia Niilin vedestä ja Itä-Afrikan Victoriajärvestä alkunsa saava Valkoinen Niili loput. Myös Egyptille tärkeä maatalous on miltei täysin keinokastelun varassa. Muut yhtiöt ovat julkisesti ilmoittaneet pysyvänsä puiston ulkopuolella. Uudet tutkimukset ovat paljastaneet myrkyn tuhoavan myös syöpäsoluja. Washingtonin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että myrkyn sisältämä melittiini-proteiini tuhoaa taudin aiheuttavia viruksia. Siitä tehdään salvoja, voiteita, ja injektiovalmisteita, joilla hoidetaan muun muassa reumasai rauksia, kroonisia kipuja, traumoja, arpia, kuulohäiriöitä ja psoriasista. Valtio on vuokrannut Soco International PLC -yhtiölle öljynetsintään laajoja alueita myös puiston sisältä. • Niilin vesistöalueen valtiot ovat Egypti, Sudan, Etelä-Sudan, Etiopia, Eritrea, Kongon demokraattinen tasavalta, Kenia, Tansania, Uganda, Ruanda ja Burundi. Se on suunniteltu tehtäväksi viidessä vuodessa, mi- kä tarkoittaa virtauksen vähenemistä jopa viidenneksellä pitkäksi aikaa ja tietäisi ongelmia veden saannissa alajuoksulla. Öljyn etsintä, poraus ja kuljetus ovat luonnolle erittäin vahingollista toimintaa. Sittemmin tunteet ovat tasoittuneet ja molemmat maat ovat vakuuttaneet haluavansa neuvotella asiasta rakentavasti. tutkimus Mehiläisten myrkystä näyttää löytyvän uusi tehokas lääke immuunikatosairaus HIV:n hoitoon ja torjuntaan. Jorma laurila 16/2013 Suomen luonto 13. Tarkoitus olisi ostaa sähköä 2000 megawatin tehon verran. Ne tuhoaisivat matkailun ja monien muiden paikallisia työllistävien elinkeinojen toimintaedellytykset. Lähes kaikki sen yli 80 miljoonasta asukasta elävät joen varrella. • Egyptillä on ollut vuodesta 1929 määräysvalta Niilin veteen. Siten pitemmän päälle voimala ei vähentäisi veden määrää. Uhanalaisia kädellisiä edustaa muun muassa veikeä sinimarakatti. uutisia HIV-lääke mehiläisten myrkystä markku larjavaara / lehtikuva Sininen Niili ja Valkoinen Niili yhtyvät Sudanin Khartumissa Niilin pääuomaksi. Virungan kansallispuistoa varjostaa öljynetsintä nasa / NOAA / Suomi npp Suuri kysymys on, miten ja kuinka nopeasti valtava patoallas täytetään. Joet yhtyvät Sudanin Khartumissa Niilin pääuomaksi. Puistossa asustaa noin 200 maailman 750 vuorigorillasta. Egypti on jopa ehdottanut, että se voisi rahoittaa voimalinjan rakentamisen voimalasta Egyptiin. Toisin kuin muut Niilin alueen valtiot Egypti on täysin riippuvainen Niilistä. egypti NI Niili Simpukankuoressa Jorma Laurila sudan Khartum eritrea Tanajärvi Pato etiopia etelä-sudan kongon demokr. Sopiviin nanokantajiin liitetty melittiini tehoaa vain kohdevirukseen eikä vahingoita ihmisen omia soluja. Puisto on kärsinyt pitkään levottomuuksista ja sisällissodasta, jonka uhreiksi on joutunut vuorigorillojakin. Etiopia on vakuuttanut, ettei se käytä altaan vettä keinokasteluun. kongon DT Virungan kansallispuisto Kongon demokraattisen tasavallan koillisnurkassa on Afrikan vanhimpia ja hienoimpia suojelualueita. Tutkimukset ovat osoittaneet että melittiini-pistoksilla suoraan suoneen voidaan hoitaa jo tartunnan saaneita. Siellä voi myös hyvällä onnella tavata mystisen okapin, joka on kirahvin ainut elossa oleva sukulainen. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että veden määrä voisi jopa kasvaa, koska haihtuminen patoaltaassa ylhäällä vuoristossa on vähäisempää kuin alavassa ja paahteisessa Egyptissä. Se on myös Unescon maailmanperintökohde. tony camacho / Science Photo library / skoy säkuussa nyt jo syrjäytetty presidentti Mohammed Mursi uhkasi tarvittaessa jopa sodalla ja totesi, että ”puolustamme jokaista Niilin vesipisaraa verellämme”. tasavalta uganda kenia Victoriajärvi ruanda burundi tansania Erkki Makkonen Lähde: http://www.medicalnewstoday.com Uhanalaisia sinimarakatteja elää Virungavuorilla. Viime vuosina puisto on saanut riesakseen öljy-yhtiöitä. I LI • Pituus 6695 kilometriä. Mehiläisten myrkystä löytyy apu myös moneen muuhun vaivaan
teksti RAINER RAJAKALLIO / kuvat TEEMU RINTALA 11/2011 14 Suomen luonto 16/2013. Suppiloiden koko kertoo lähinnä siitä, kuinka nälkäinen leijona on. Suomen muurahaiskorentojen lentoaika alkaa kesäkuussa ja päättyy syyskuun puolivälissä. Ne muistuttavat sudenkorentoja, lähinnä neidonkorentoja. Toukka liikkuu perä edellä ja kaivautuu siten myös hiekkaan, johon se lapioi päällään suppilon. Jos saalis yrittää paeta, leijona viskaa perään annoksen hiekkaa, joka saa aikaan vyöryn suppilon rinteessä ja vetää saaliin uudelleen pohjan tuntumaan. Kuukauden laji: muurahaiskorento K evyessä hiekkamaassa näkyy suppilomaisia halkaisijaltaan noin viisisenttisiä kuoppia. muurahaiskorennon elämänvaiheet tunnetaan vieläkin melko huonosti. Muurahaiskorento on hyönteismaailman Jekyll ja Hyde. Onkohan alueella ollut pienten ufojen kokoontumisajot. Sen pohjalle leijona asettuu vaanimaan. Sitten naaras laskeutuu munimaan mieluiten suojaiseen hiekkatöyrääseen. Sudenkorennoista poiketen tulokkailla on pitkähköt, kärkeään kohti paksunevat tuntosarvet ja verkkokuvioiset siivet. Mitä ilmeisimmin ne liikkuvat lähinnä öisin, koska niitä pääsee kovin harvoin näkemään, mutta sopivaan paikkaan viritetyllä valorysällä ne käyvät tavan takaa. Ne ovat muurahaiskorentoja. Joskus se lähtee yön selkään ja hakeutuu uuteen Kotimaisia leijonia Ensin leijona ja sitten hento siivekäs. Sieltä kapuaa ylös melko suuria hyönteisiä, jotka pinnalle päästyään lennähtävät lähivarpuihin ja oksille kuivattelemaan itseään. Yön hiljaisuudessa koiras ja naaras parittelevat samassa asennossa kuin sudenkorennot. Muurahaisleijonalla on säkkimäinen takaruumis ja jykevä pää, josta sojottavat komeat pihdit. Kesäisenä yönä dyynin tai harjunreunaman maaperä lähtee liikkeelle. Se on muurahaisleijona, muurahaiskorennon toukka. Muurahaiskorennon keijukaismaista lentovaihetta ja leijonaa on vaikea mieltää samaksi lajiksi. Jos se ei ole saanut pitkään aikaan ruokaa, sitä suuremmaksi leijona kuoppansa kaivaa. Kun epäonninen hyönteinen kuten muurahainen, kovakuoriainen tai hämähäkki juoksee kuopan reunan yli, se valuu hiekan mukana pohjalle. Tarkkaan katsoen suppiloiden pohjalla majailee otus, joka esiin kaivettuna näyttää skifikauhuleffasta lainatulta. Siellä leijona nappaa sen pihteihinsä ja imee kuivaksi
Merkiksi jäävät ohuet vanat. n aitomuurahaiskorento (Myrmeleon formicarius) Alla vasemmalta pikkumuurahaiskorento, muurahaisleijona ja aitomuurahaiskorento. Syksyllä ilmestyy tutkija Teemu Rintalan kirjoittama teos Suomen verkkosiipiset, jossa on tietoa myös muurahaiskorennoista. Muurahaisleijonan kraatterimaisia pyyntikuoppia. • Siipien kärkiväli enintään 10 senttiä. Pohjoisin yksittäinen löytö on Kemijärveltä. • Levinnyt Etelä-Lappiin saakka, mutta elää vain siellä täällä esiintymisalueellaan. • Tavattavissa harjukankailla, hiekkakuopissa ja hiekkarannoilla siellä, missä maaperä koostuu pienirakeisesta, kevyestä hiekasta. Tällä safarilla ei tarvita maastoautoja eikä norsupyssyjä; tavalliset retkivarusteet riittävät. Suomessakin voi kuka tahansa metsästää leijonaa. Etuselän sivuissa melko laaja keltainen alue. Lähde: Teemu Rintala toukka elelee ja talvehtii hiekassa pari kolme vuotta ja koteloituu keväällä kuoppansa alle. Pikkumuurahaiskorentojen elinalue sijoittuu etelärannikolle Paraisten ja Hangon välisille dyynihietikoille. Suomessa elää kaksi lajia, aitomuurahaiskorento ja pikkumuurahaiskorento. pikkumuurahaiskorento (Myrmeleon bore) • Siipien kärkiväli enintään seitsemän senttiä. Hienohiekkaisen kuopan reuna murtuu ja saalis putoaa varmaan kuolemaan. Harvinainen pikkumuurahaiskorento on tavattavissa nykytiedon mukaan vain Hangon ja Paraisten välisiltä dyyneiltä. MUURAHAISKORENNOT paikkaan. Ihminen kokee leijonan pureman luultavasti ampiaisenpiston kaltaisena. Levinneisyyskartat ovat täsmentyneet huomattavasti Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman (Putte) ansiosta. Aitomuurahaiskorento on levittäytynyt melkein koko maahan, mutta esiintyy silti vain siellä täällä harjukankailla, hiekkakuopilla ja hiekkarannoilla. 16/2013 11/2011 Suomen luonto 15. Sieltä kapuaa esiin aikanaan siivekäs kaunotar. Aitomuurahaiskorentoja elää Lapin eteläosiin asti. • Etuselän sivujen keltainen alue pienempi kuin aitomuurahaiskorennolla. Saaliiksi voi saada arvokasta tietoa vieläkin huonosti tunnetuista muurahaiskorennoista
16 Suomen luonto 16/2013. Kuivina aikoina tuoreet kosteapohjaiset havumetsät ovat parhaita paikkoja. Niistä tärkeimmät ovat laajapesäinen kori, jossa ehkä on vielä lokeroita eri sienilajeja varten, harjapäinen sieniveitsi ja sadevaatteet. Pidemmälle tekniikkaan vihkiytynyt ottaa mukaansa gps-paikantimen, jolla voi löytää edellisvuotiset sienipaikat ja varmistaa suunnan säilymisen. Ajankohta ja vallinnut säätila määräävät millaiseen maastoon kannattaa mennä. teksti Lasse Kosonen Syksyn läheisyys saa sienistä innostuneen ylikierroksille. Nyt se alkaa taas: sienihulluus. Ruokasienien valikoima kasvaa Risto Puranen / Vastavalo Ensimmäinen kantarellisaalis herauttaa veden kielelle. Jos taas on ollut pitkään sateista, voi mäntykankailtakin löytää runsaasti sieniä. Hän varustautuu maastoretkelle asianmukaisin välinein
17. Kosteikkovahveroita. 16/2013 Suomen luonto Jorma Jämsen / Vastavalo Sieniaika alkaa olla parhaimmillaan
Jos nurminahikkaita löytää saasteettomalta paikalta toukattomina, niissä voi maistaa pekonin mainion maun. Eräs näistä on sikurirousku, pienikokoinen kangasrouskua muistuttava sieni, jonka tuoksu saa nenähermot kutajamaan: curry tai sikuri. Mustavahakas sopii mainiosti kuivattavaksikin. Tuoksun huomaa parhaiten kuivatuista sienistä, mutta sen aistii helposti kosteassa metsässäkin. Lisäksi siitä saa selvästi paremmanmakuista viinaa kuin kantarellista. Vaaleaorakkaan tunnistaa lakin alla olevista hauraista piikeistä. Parhaiden ruokasienten kirjo alkaa olla kasassa, kun lisään luetteloon vielä vaaleaorakkaan ja mustatorvisienen. Lisäksi olen mieltynyt kultarouskuun ja nyttemmin myös nurminahikkaaseen, siihen pieneen kellanruskeaan, kaaria ja kehiä nurmikoille muodostavaan sieneen. Sikurirouskua monipuolisempaa sientä on vaikea löytää: olen käyttänyt sitä lihapullissa, kastikkeissa, muhennoksissa, lihamurekkeen täytteenä, sienipiirakassa ja jopa perunamuusissa. Ei mitään uutta. Korvasieni Mustavahakas Kultarousku Lasse Kosonen lasse kosonen Nurminahikas lasse kosonen Sikurirousku. Ne jotka pitävät suo- Lassen suosikit Korvasieni pitää käsitellä huolellisesti. Sen satokausi kestää lokakuulle. Sikurirousku sopii parhaiten kuivattavaksi, eikä se tarvitse esikäsittelyä. Tuoksuva sikurirousku Sienifriikki haluaa oppia. Valkoisia sieniä syytä varoa pasi päivärinne Mutta entä muut rouskut, joita Suomen kansa rakastaa kuin ruisleipää ja lauantaisaunaa. Perinteiset kantarellit ja rouskut nakataan koppaan, mutta niiden lisäksi metsä on täynnä uusia ruokasieniä. Sitä löytyy etelästä Oulun korkeudelle asti, mutta Lapista se puuttuu. Sikurirousku kasvaa tuoreissa kuusikoissa usein varsin runsassatoisena. Sikurirousku kuuluukin ehdottomiin sienisuosikkeihini korvasienen ja mustavahakkaan ohella. lasse kosonen timo viitanen / cARTINA Mustatorvisieni on monen havittelema herkku
16/2013 Suomen luonto 19 Lasse Kosonen Nurminahikas tekee usein niin sanotun noidankehän. lasse kosonen lasse kosonen Sikurirousku tuoksuu aromikkaasti. ”Nurminahikkaassa voi aistia pekonin mainion maun.” Kultarousku on mieto. jukka vauras Nurminahikas kasvaa nimensä mukaisesti nurmikolla. Sitä ei tarvitse ryöpätä. Tällaisen kehän sienet ovat kaikki samaa yksilöä.
Tuon tervanvärisen ja runsassatoisen sienen mainetta on vähitellen alettu palauttaa. Kangaskeltavalmuskaa ei nykyisin suositella ruokasieneksi. Kokeneelle tunnistaminen on helppoa. Mustarouskusta sen sijaan riittää kyseltävää: ”Voiko sitä syödä. pasi nokelainen / Cartina Suippumyrkkyseitikki on myrkyllisimpiä sieniämme. Olen syönyt sitä koko ikäni, enkä vielä ole kuollut!” Tyypillisiä kommentteja sienineuvonnassa. 1990-luvulle asti se tunnettiin vain eteläisimmästä Suomesta, mutta esimerkiksi Tampereella sitä näkee jo eri puolilla kaupungin nurmikoita ja puistoja. Kärpässienten heltat sen sijaan pysyvät valkoisina. huhtikuuta. Ihmisiä oli kuollut kangaskeltavalmuskan aiheuttamaan myrkytystilaan, rabdomyolyysiin. Viimeksi tällainen myrkytysten aalto tapahtui 2010, jolloin yksi henkilö menehtyi kerättyään valkokärpässieniä kuusiherkkusieninä. Siihen asti niitä oli pidetty erinomaisina ruokasieninä ja mainiona lisänä loppusyksyn sieniruokavalioon. Suomessa kevätkaunolakki on selkeästi kesäkuun sieni. Jotkut sienilajit ovat leviämässä pohjoiseen. Kevätkaunolakki on kaikin puolin mainio, mieto, jauhontuoksuinen ruokasieni, joka kasvaa kulttuuripaikoilla, nurmikoilla, puutarhoissa ja lehdoissa muodostaen usein näyttäviä kaarimaisia noidankehiä. lasse kosonen Josef Lubomir Hlasek lasse kosonen Mustarouskua vierastetaan suotta. lasienistä käyttävät niitä edelleen. Entä voiko valkoisia sieniä syödä. Tästä syystä aloittelevan sieniharrastajan on syytä pidättäytyä valkoisten sienten käytöstä. Herkkusienten heltat ovat jo nuorena punertavat tai harmaat ja käyvät lopulta lähes mustiksi. Sitten Ranskasta kuului kummia. Joinakin syksyinä suippumyrkkyseitikin ohella vaarallisin sienemme valkokärpässieni on varsin runsassatoinen ja tällöin on suuri riski poimia se herkkusienenä. Syyksi voidaan epäillä ilmastonmuutosta, mutta takana voivat olla myös monimutkaisemmat syy- ja seuraussuhteet. Pahamaineisen valkokärpässienen heltat ovat aina valkoiset. Sen englanninkielinen nimi St Georges Mushroom johtuu sen kukoistamisesta Yrjön päivän aikoihin 23. 20 Suomen luonto 16/2013 2000-luvulla keltavalmuskat tuomittiin likimain myrkkysieniksi. Eräs pohjoiseen kipuavista on kevätkaunolakki, kesäkuun sieni, joka ulkomailla tunnetaan verrattomana ruokasienenä. Rabdomyolyy-. lasse kosonen Vältä keltavalmuskaa Kevätkaunolakki on mainio ruokasieni. Ehkä se on syytä keittää tavallista huolellisemmin eikä syödä perättäisillä aterioilla, mutta ketään se ei tiettävästi ole tähän mennessä myrkyttänyt. Toki voi, mutta kannattaa olla varovainen. lasse kosonen Kevätkaunolakki leviää kohti pohjoista Herkullisen kuusiherkkusienen heltat ovat tummat