Suomen Luonto 6/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

6 ma itä u e ur t t ig mie n sie sen o rh ko teemana sienet apollon kohtaaminen Noitakalliolla Yöperhosten jäljillä elokuun hämärässä löYtöretkellä Kukkiajärvellä 6 Irtonumero 8,50 17.8.2012 Kesä kettujen Kanssa Heikki Willamo seurasi repolaisten kasvua.. 2 i ur s
Suosituilla levähdysalueilla vahingot on kuitenkin saatu vähiin ruokinnalla ja varaamalla kurjille omia syönnöspeltoja. Sänkipelloilta ne löytävät muun muassa puinnissa karisseita jyviä. syyskesä Kurjet kokoontuvat Kuva pENTTi jOhaNSSON / ProlK TeKsTi jOrMa LaUriLa ELOSyySkUUSSa kurjet kerääntyvät viljelyksille tankkaamaan ennen muuttomatkaa Etelä-Eurooppaan ja Afrikkaan. Kuvan kurkipaikka on Sulkavalla.. Kurjet käyvät jonkin verran myös puimattomilla pelloilla
Puuruska tulee vähän myöhemmin. Lämpötilan ohella sen alkamiseen vaikuttaa valon väheneminen.. Riekonmarjojen ohella maaruskaan tuovat omat sävynsä etenkin vaivaiskoivut, mustikat ja juolukat sekä rehevämmillä paikoilla ruohokanukat. Ainakin yksi laukaiseva tekijä siihen on se, että maanpinnassa on öisin kylmintä. syyskesä Maaruskan aika Kuva paavO haMUNEN / leuKu TeKsTi jOrMa LaUriLa riEkONMarjOjEN lehtien leiskuva puna syttyy lähiaikoina tuntureiden paljakoille ja tunturikoivikoiden metsänrajavyöhykkeeseen. Maaruska aloittaa Lapin syksyisen väriloiston
Törkeimmässä tapauksessa Repoveden kansallispuistossa oli revitty kokonaisia varpuja juurineen. Johdon on ohjeistettava poimijat ja valvottava, että toiminta on asiallista. Se haluaa vain selkiyttää sekavan tilanteen. Myös Maataloustuottajien keskusjärjestö MTK on ottanut näkyvästi kantaa kaupalliseen poimintaan. Nyt se ei sitä ole kaikilta osin ollut. Oikeus kulkea, marjastaa ja sienestää toisen omistamilla mailla on olennainen osa suomalaisuutta. Myös poimintamenetelmiä on arvosteltu. Ulkomaisten poimijoiden käyttämän saaviharava-menetelmän on pelätty vahingoittavan mustikkakasvustoja, koska marjojen lisäksi astioihin kertyy paljon lehtiä ja silmuja. Muista lehtemme Luomus-valokuvakilpailu, jonka teemana on vesi ja vesiluonto. Katso ohjeet Suomen Luonnosta 5/2012 s.48 tai www.suomenluonto.fi. antti HaLKKa 30 Suppiksien metsästäjä jaakko Heinonen löysi sienimetsästä keltaisia ja ryväksenä kasvavia suppilovahveroita. Mäntykukka pärjää ilman vihreää. VAKiOT 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 39 Kolumni 55 Vahtikoira. Ristiriitoja on noussut, kun suuri joukko marjayritysten poimijoita on ilmestynyt paikallisten asukkaiden marjapaikoille tai liian lähelle pihapiiriä. Kuvia voi lähettää 30.9. PääKirjOitus Kaupalliselle poiminnalle saatava selvät säännöt TäNä kESäNä on jälleen syntynyt kiistoja kaupallisesta marjanpoiminnasta. On kiitettävää, että järjestö on selvästi ilmaissut, ettei se kyseenalaista jokamiehenoikeuksia. Ennen ensi kesää on syytä sopia selvät pelisäännöt kaupalliselle poiminnalle ja pohdittava, missä kulkevat jokamiehenoikeuksien rajat. asti. On keskusteltu, kuuluuko tällainen liiketoiminta jokamiehenoikeuksiin. Nakertaako kaupallinen poiminta esimerkiksi paikallisten asukkaiden mahdollisuuksia harjoittaa jokamiehenoikeuksiaan. Vastuu epäkohdista kuuluu yritykselle. Tämä on myös luonnonsuojelun etu. jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi jaaKKO HeinOnen 6/2012 SiSäLLyS 16 Männikön kummajainen Kalvakka mäntykukka on lapseksi jäänyt talvikki. 18 Kettukesä Heikki Willamo seurasi koko kesän ketunpentujen elämää. 28 Noitavuorella lemmittiin Kauniit apollot asuttavat Häxbergetiä, noitavainojen entistä kalliota. jyrKi saHinOja / VastaVaLO 16 6 Suomen luonto 16/2012 6 Suomen luonto 11/2012 P.S. Jokamiehenoikeudet ovat upea pohjoismainen perinne
painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Painolla on käytössään myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. seppo Parkkinen opastaa. 34 punakärpässienen pilkut ovat muisto sienen vaaleasta nuoruudesta. 48 Kuikkien ja ormioiden Kukkia Kukkia-järvellä viihtyi myös runoilija eino Leino. 56 Tseladoita asustaa vain Etiopian vuorilla. Luonnonystävän ykköslehti Suomen Suomen Luonto 6/2012 71. Tseladat elävät jopa satapäisissä laumoissa. KANNESSA heikki Willamon kuvaama ketunpentu tähyilee elokuun illassa. 62 Oma reviiri 70 Havaintokirja 74 Paras juttu, Lukijakirjeet 76 Kysy luonnosta 81 Pähkinät, Palvelukortti 82 Pienestä kiinni 16/2012 Suomen luonto 7. aikuisilla on rinnassa sydämen muotoinen punainen laikku. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 40 Valokiilassa elokuu on juuri oikea aika lähteä yöperhosretkelle. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen, (09) 2280 8203, 050 452 2996 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tutustu suppilovahveron moniin muotoihin. 30 Marja HärKönen 34 Samaanien sieni Punakärpässienen avulla matkattiin siperiassa tuonpuoleiseen. 56 Retkellä Etiopian katolla simienvuorten kansallispuistossa on huikeita maisemia ja omaperäisiä eläimiä. jOrMa LauriLa Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL12_06/2012 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Se kattaa kaikki tuotannon vaiheet. Vaatimuksia on asetettu muun muassa. Uroksille (kuvassa) kasvaa komea harja
Tässä joukossa ovat mukana muun muassa yli 300 hehtaarin suuruiset Viurusuo sekä liki samankokoinen Kurkisuo Hyvinkäältä. Hänen mukaansa nyt neuvotellaan seitsemästä suosta, joiden kokonaispinta-ala on noin 1800 hehtaaria. "Seitsemän suon lista on elänyt, mutta mukana on soita ainakin Etelä-Pohjanmaalta, Etelä-Savosta, Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta." Melantien mukaan suot on jaettu kahteen osaan; jotkut ostetaan valtiolle rahalla ja toisille etsitään vaihtoehtoisia soita korvauksena Vapolle. "Missään nimessä emme kuitenkaan vaihda luonnontilaista suota toiseen samanlaiseen, vaan vaihtosoiksi etsitään luonnontilansa menettäneitä soita". Melantie korostaa, että nämä seitsemän nyt käsittelyssä olevaa suota ovat alkusoitto arvosoiden siirtämiseksi pois mahdolliselta turveteollisuuskäytöltä. Neuvottelut ympäristöhallinnon ja Vapon kesken suojeltavista turvesoista MarKO KaKsOnen vapon viurusuolle hakemista ympäristöluvista ovat vuosien varrella valittaneet muun muassa. pohjois-karjalan ely-keskus, pohjois-karjalan luonnonsuojelupiiri ja Outokummun Luonnonystävät. 8 Suomen luonto 16/2012. Peräti 17 vuotta kestänyt ja yli kolme täyttä oikeuskierrosta nähnyt "soidensuojelun Vuotos" ei ole kuitenkaan vielä välttämättä ohi. ToimiTTaNuT aLicE karLSSON Luonto ja ympäristö NyT Luonnontilaisista soista kiistellään etelä-suomessa. Vapo luopui Viurusuosta K hieno pohjoiskarjalainen suo säästyy turpeennostolta. ovat yhä pahasti kesken niin Viurusuolla kuin muillakin kiistasoilla. "Esimerkiksi pian nähtäville asetet- esäkuun lopulla Vapo ilmoitti muutamalla sanalla itä-Suomen aluehallintovirastolle, että se vetää Outokummun Viurusuon ympäristölupahakemuksen pois lupakäsittelystä. Näin kertoo valtion ja turveteollisuuden välisissä neuvotteluissa mukana ollut Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen luonnonsuojeluyksikön päällikkö Eero Melantie
illalla kiersin lokkiluodon veneellä. seuraavalla viikolla olin jo itärajan tuntumassa ylämaalla. näimme myös härkälintuja ja nokikanoja. Laskin satakunta lintua. "Emme maksa ainakaan niistä suoalueista, joita ei ole mahdollistakaan ottaa turvetuotantoon", Melantie sanoo. sielläkin on lintutorni. sen avulla löytää aina lähimmän tornin, oli missä oli. tornin kautta paikan arvo nousee, ikään kuin aateloituu rakennelma ei ole sattumalta siinä missä on. Urpalanjokea ylämaan lintutornista (yllä). 16/2012 Suomen luonto 9 aLice KarLssOn. iltapäivän hetki oli hiljainen, joten muistan tornista vain komeat kurjenmiekat, saalistavat räystäspääskyt ja leppeän tuulen. töysässä majoituimme matkaseurueeni kanssa sepänniemen lomakylään, joka on Ponnejärven rannalla. tornista voi tiirailla ulkomaille. suosittelenkin matkalle Jan Södersvedin Lintutornit -kirjaa (BirdLife 2005). Vapolla on oma näkemyksensä siitä, mitkä suot tai niiden osat on oikeusteitse mahdollista saada turvekäyttöön ja ympäristöviranomaisilla on oma kantansa. Kärvistelin solidaarisuudesta ilman myrkkyjä eihän offeja ole eläimilläkään: lehmillä, lampailla tai taivaan linnuilla. taivaalla lekutti tuulihaukka. äänimaisema oli ylellinen, sillä kaiken aikaa järveltä kantautui naurulokkien kirkuna. Kummallakin reissulla oli hyttysiä niin paljon etten ole kuunaan nähnyt. rantapelloilta kantautui kuovin huuto. etsiydyimme ystäväni kanssa Väkevänjärvelle, joka teki meihin erämaisuudellaan suuren vaikutuksen. Nyt myös kesän sää on kurittanut Vapoa. Neuvottelut jatkuvat elosyyskuussa, mutta niiden loppumisesta ei ole vielä tietoa. töysässä on tuurin kyläkauppa ja ylämaalla jalokivikylä, joihin opastetaan isoilla kylteillä. Kiikarilla näin, että osa poikasista oli jo kuoriutunut, kun taas jotkin linnut vielä hautoivat. se on urpalanjoen rannalla aivan Venäjän rajavyöhykkeen kupeessa. Koneilla ei ollut paljonkaan menemistä märille soille, ja tavoitteista on jääty ainakin kesäheinäkuussa pahasti jälkeen. iSMO TUOrMaa Lintutorni aateloi paikkakunnan Paras luonto on tornin arvoinen. iNNOkkaaNa kotimaan ihailijattarena kävin alkukesällä muun muassa töysässä ja ylämaalla. LenaKreetta HaKaLa KIIKARISSA Petri saLaKKa aLicE karLSSON tavassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaluonnoksessa on paljon turveyhtiöiden omistamia soita, jotka esitetään suojeltaviksi." Melantien mukaan korvausten määrittely on hankalaa. Kaulushaikara puhalteli ja ruskosuohaukka syöksähti lennosta ruovikkoon, kalasääski lähti verkkaisin siiveniskuin ulapalle. Viime vuosina Vapo on kärsinyt eri oikeusasteissa tappion toisensa jälkeen. tässä kohtaa maiden välillä ei näy mitään eroa; joki virtaa aivan yhtä rauhallisesti kummallakin puolella. Mahtava näköalapaikka, parasta etelä-Karjalaa. Lintutorni saa parhaassa tapauksessa tyytyä pieneen viittaan. aamulla kiipesimme siskoni kanssa järven pohjoispään lintutorniin. Pienellä luodolla näkyi hyörivän kolonia
Pikkulinnuista tiaisten, kirjosieppojen ja leppälintujen pesinnät onnistuivat kohtalaisesti. Murtomäkeä kiiteltiin "pyyteettömästä luonnon puolustamisesta kuvan, sanan ja toiminnan avulla". Myöhäinen jäidenlähtö viivästytti niin ikään kalasääsken pesintöjen alkua, ja sateisina ja tuulisina kesäpäivinä saalistus vaikeutui. Lintukesä 2012 oli surkein myyrien saalistamiseen erikoistuneille pöllöille. Myös kotkat menestyivät. Viime kesäkuussa pikkuapolloja siirrettiin uusille elinalueille Paimionjokivarteen ja salon rekijoelle. suomen Luonnon sieniasiantuntijan Lasse Kososen sienivinkkejä HaitaLLista VierasLajia esiintyy suOMessa KansaLLisen VierasLajistrategian MuKaan. Suuri osa pesäpaikkauskollisista viiru- ja lehtopöllöistä ei muninut lainkaan. Perhoset kerättiin somerolta Häntälän notkosta, missä elää suomen suurin pikkuapollokanta, noin 10 000 perhosta. yli 10 vuotta sitten pikkuapolloja siirrettiin onnistuneesti Porvooseen. Tuhannet hiiripöllöt, jotka pesivät vuosi sitten Pohjois-Suomessa, katosivat paremmille myyräapajille. Kolmatta kertaa jaettu ympäristöavaus-palkinto myönnettiin ministeri Iiro Viinaselle. Lapissa untuvikkoja kuitenkin paleltui ja nääntyi nälkään. Vesi- ja kanalintujen sekä kahlaajien ja muidenkin maapesijöiden pesinnät onnistuivat kohtalaisesti. Niille riitti ruoaksi etenkin jäniksiä. Luonnontieteellinen keskusmuseo palkittiin "suomen luonnon monimuotoisuustiedon luomisesta ja ylläpitämisestä sekä tieteellisten kokoelmien onnistuneesta avaamisesta suurelle yleisölle". Esimerkiksi tunturihaukan poikasia lähti vain parista pesästä. Viime vuonna varmistui ennätykselliset 103 pesintää ja nyt 98. iiro Viinaselle tunnustus tuli "patojen avaamisesta turvekeskustelussa puhtaiden vesien puolesta". MiKKO Kuussaari Pesinnässä onnea ja epäonnea MyöhäiNEN kEväT ja sateet pienensivät monien lintujen poikueita, mutta ilonaiheitakin sentään oli kuten valkoselkätikkakannan elpyminen. erityisen KiusaLLisiKsi On LuOKiteLtu jättiPutKet, Kurtturuusu, raPuruttO, esPanjansiruetana ja MinKKi. Myös lapin-, helmi-, suo- ja sarvipöllöjä, jotka vaihtavat pesimäseutujaan ravintotilanteen mukaan, pesi koko maassa vain murto-osa keskimääräiseen tilanteeMarKus sePPäLä pikkuapollo Uusiin maisemiin jO vUONNa 1976 rauhoitettuja pikkuapolloja lentelee meillä lähinnä joillakin ahvenanmaan ja Varsinais-suomen niityillä. Kelpo tuloksen tekivät maakotkatkin, jotka onnistuivat kasvattamaan 150 poikasta. Poikasia kehittyi niukasti muillekin koukkunokille. Luonto ja ympäristö NyT Pertti KOsKiMies Merikotkan poikanen nousee pian siivilleen. poimintoja palkittuja SUOMEN luonnonsuojeluliiton jo vuodesta 1980 jaetun ympäristöpalkinnon saivat tänä vuonna Luonnontieteellinen keskusmuseo ja luontokuvaaja Eero Murtomäki. Muista kuin kolopesijöistä on toistaiseksi niukasti tietoja, mutta ainakin rastaiden ja punarintojen nuoria yksilöitä on maastossa runsaasti. pErTTi kOSkiMiES 157 jättipalsami voi kasvaa jopa kolmemetriseksi. Katso Suomen Luonnon videoita netissä: www.youtube.com/suomen0luonto. Kaikkiaan tikkapareja löytyi noin 150. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa useimmista pesistä kuoli nälkään yhdestä kahteen poikasta. Kanta on kasvanut siellä jo yli tuhanteen yksilöön. aLicE karLSSON seen verrattuna. VierasLajit VieVät eLintiLaa aLKuPeräisiLtä LajeiLta ja LuOntOtyyPeiLtä seKä aiHeuttaVat MerKittäVää taLOudeLLista VaHinKOa. 10 Suomen luonto 16/2012. Samoin kävi haukoista piekanoille. suomen ympäristökeskus, Metsähallitus ja Varsinais-suomen elykeskus pyrkivät nyt yhteisvoimin lisäämään pikkuapollon elinalueita. Pääosin saaristossa pesivät merikotkat saivat siivilleen 346 reviiriltä 341 poikasta, mikä on toiseksi suurin luku vuosikymmeniin
Tämä vaellus saattaa muuttaa lajin aseman maassamme, jos perhosten talvehtiminen onnistuu. Isonokkosperhosta selvästi pienemmän nokkosperhosen (Nymphalis urticae) siipien yläpinta on kirjavampi ja siinä on paljon keltaista. isonokkosperhosia eli aiemmin laajalla alueella Länsi-Euroopassa, mutta mantereisena lajina se on ajoittain kärsinyt lämpimistä talvista. antti KOLi ILMIöMäISTä isonokkosperhoset vaelsivat rUOTSiSTa aLkOi heinäkuun alussa kuulua kummia. Sen jälkeen isonokkosperhosia on saapunut meille jatkuvasti lisää etelästä ja kaakosta, pääosin Valko-Venäjän korkeudelta, missä kesä on ollut lajille suotuisa. jaakkO kULLbErg vaaleat jalat iSONOkkOSpErhONEN muistuttaa samankokoista kirsikkaperhosta (Nymphalis polychloros). Nyt saapuneiden perhosten pääjoukko tuli ensin kaakosta kohti Ruotsin itärannikkoa ja kääntyi sieltä lounaistuulen myötä Suomeen. Ensimmäiset isonokkosperhoset havaittiin meillä 7. Erona ovat muun muassa jalat; isonokkosperhosella ne ovat vaaleat, kirsikkaperhosella mustat. isonokkosperhosella on viime vuosina ollut Suomessa pieniä paikalliskantoja, ja kuluneelta keväältäkin on havaintoja aikuisena talvehtineista yksilöistä. isonokkosperhonen on pitkään ollut harrastajien toiveissa, sillä lajia oli ennen tätä vuosituhatta havaittu Suomessa vain muutamia kymmeniä kertoja. Sitä tavataan Euroopan itäosista Tyynellemerelle saakka ja napapiirin korkeudelle asti. Pysyvä ravinnonlähde kiinnostaa perhosia, sillä ne tankkaavat energiaa ja etsivät sopivaa paikkaa tulevaa talvehtimista varten. heinäkuuta ja muutamassa päivässä laji oli paikoin runsain päiväperhonen lounaisrannikolla ja saaristossa. Pian myös Suomessa alkoi tapahtua. Normaalisti hyvin harvinaisesta isonokkosperhosesta (Nymphalis xanthomelas) tuli runsaasti havaintoja. Suurin osa havainnoista tehtiin syöteiltä. Nimestään huolimatta isonokkosperhonen elää pajuilla. Kummatkin lajit näyttävät lennossa varsin vaaleilta. 16/2012 Suomen luonto 11
Tuolloin ja koko kesän ajan jäätä puuttui esimerkiksi Suomen läheltä karanmereltä, missä sulaminen alkoi kaksi viikkoa etuajassa. Tsuktsimerellä jäätä oli melko normaalisti. Viranomaisilla ei ole esimerkiksi järvien pohjakerrostumista vielä tietoja, mutta Suomen Luonnon näytteet alueelta valmistuvat pian ja ovat luonnollisesti myös viranomaisten käytettävissä. aNTTi haLkka ja ri PeLt OM äKi / Le Luhtahuitti kiitti rakennusvirastoa pUrON ENNaLLiSTaMiNEN Helsingin Viikissä on onnistunut hienosti. Siellä suomalaiset jäänsärkijät Fennica ja Nordica ovat parhaillaan mukana Shellin kiistellyssä öljynporaushankkeessa. uK u Oho! "LiitO -O raVat uH Ka aVat Va ntaa n as un tO Me ss uja. Linnun paljastaa piiskansivallusta muistut- tava soidinääni, jota se toistaa jopa tuntikaupalla. Luonto ja ympäristö NyT jOrMa LauriLa iSoveli valvoo Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Muutama vuosi siten kaupungin rakennusvirasto kunnosti Viikinojaa muun viherrakentamisen yhteydessä osana eko-Viikin ilmeen kohottamista. Muutaman päivän jälkeen huitti hiljeni. Komissaari Janez Potocnikin viime kuussa antama vastaus on jyrkkä. Hauskaa oli myös se, että parin sadan metrin päässä ruisrääkkä raksutti samaan aikaan leikkaamattomalla niittylaikulla. Ma rja-Va ntaa n Me ss ua Lu een La ida Lta Löyt yi MerK Ke jä Lii tO -O raVis ta ." Helsingin Sanom at 25. ihannetapauksessa se oli löytänyt naaraan ja vaikeni tai sitten se oli lennähtänyt parin kilometrin päähän Vanhankaupunginlahdelle isompiin soidinympyröihin. Otimme alan erityistarkkailuun. kunnostettu viikinoja houkutteli luhtahuitin. Eu:n komissio hermostui Talvivaaraan EUrOpOLiiTikOT Satu Hassi ja Sirpa Pietikäinen kysyivät huhtikuussa eu:n komissiolta, onko suomen valtio rikkonut talvivaaran ympäristöluvissa velvoitettaan panna tehokkaasti täytäntöön eu:n antama ympäristölainsäädäntö. Lisäksi "kaivostoiminnasta saattaa aiheutua huomattavia riskejä pintavesille, salminen, Kalliojärvi, ylä-Lumijärvi ja Kivijärvi mukaan luettuina". "Komissio on tietoinen, että talvivaaran kaivos hyväksyttiin ja toimii mahdollisesti eräiden eu:n lainsäädännön säännösten vastaisesti", hän toteaa. vähimmillään jään ala on syyskuussa. heinäkuuta 20 12 tsuktsimeri Shellin porausalue Karanmeri suOMi grönLanti . 16/2012 12 Suomen luonto 16/2012. Nyt puro on upeasti kasvillisuutta pursuava ja kirkasvetinen. On myös mahdollista, että se turhautui, jos huittailu ei tuottanut toivottua tulosta. Luhtahuitti on piileskelijä, jota harvoin pääsee näkemään. kuva on heinäelokuun vaihteesta. Puroon istutettiin vesikasveja, ja sen juoksua muotoiltiin luonnonmukaisemmaksi. Komissio on panemassa vireille tutkimuksen, jonka yhteydessä se pyytää suomen viranomaisilta tietoja talvivaaran kaivoksesta. Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä pienilläkin hoitotoimilla. jOrMa LaUriLa ilmakuva Keskimääräinen jääraja natiOnaL snOW and ice data center / nasa eartH OBserVatOry Palstalla tarkkaillaan säätä ja ilmastoa. arktinen merijää vähissä Merijää voi edetä kohti uutta vähyysennätystä. Heinäkuun puolivälissä oman diplominsa antoi luhtahuitti, joka huittaili useana yönä puron lamparemaisessa osmankäämija järviruokotiheikössä
Siihen ovat syyllistyneet niin koti- kuin ulkomaisetkin firmat ja poimijat. Eikä tarkoitus ole suinkaan lopettaa liiketoimintaa, vaan saada sille pelisäännöt, koska se on päässyt ryöstäytymään turhan villiksi. Vain ohjattu joukkokeruu tulisi luvanvaraiseksi. jarMO paSaNEN 13 jasMin aWad / istOcKPHOtO. Onko tarkoitus suojella luontoa vai antaa maanomistajalle mahdollisuus rahastamiseen. Mistä on kyse, maankäyttöasioista vastaava johtaja Markku Tornberg. Pääosin nykyiset käytännöt eivät muuttuisi miksikään; kansalaiset saisivat poimia marjoja ja sieniä mielin määrin sekä omaan käyttöön että myyntiin. Pykälät laajamittaisesta liiketoiminnasta toisen omistamalla maalla pitäisi kirjoittaa tarkoiksi ja yksiselitteisiksi. Rajojen ylittäminen edellyttäisi aina luvan kysymistä maanomistajalta. Sopimus voisi sitten olla millainen tahansa, pelkästä suusanallisesta suostumuksesta maksulliseen käyttöoikeuteen. Ovatko kyseiset toiminnot aiheuttaneet ongelmia. yksittäisillä kansalaisilla on oltava vapaa liikkumisoikeus luonnossa, peltojen ja pihapiirin ulkopuolella. yksittäisten kansalaisten marjojen poiminta kotitarpeiksi ja myös myyntiin kuuluu jatkossakin jokamiehenoikeuksiin. SuORA LINJA "ei bisnestä toisen maalla ilman lupaa" Ympäristöministeriö julkaisee syyskuussa jokamiehenoikeuksia käsittelevän oppaan. Haluaisimme kuitenkin rajoittaa oikeuksia siltä osin, kun toisen maata käytetään ohjattuun liiketoimintaan. Miten muutokset tehtäisiin ja miten niitä valvottaisiin. Pääviestimme on se, että perinteiset jokamiehenoikeudet ja vesien yleiskäyttöoikeus tulee edelleen säilyttää. En usko semmoiseen. Siihen on koottu tietoa nykyisestä lainsäädännöstä, ja siinä esitellään hyviä käytäntöjä ristiriitatilanteiden välttämiseksi. Haluamme selvät rajat siihen, mihin kenelläkin on oikeus. Sen on huomattu vahingoittavan juuristoa, ja sato jää ainakin seuraavana vuonna pienemmäksi. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK haluaa lakiin kirjattuja täsmennyksiä jokamiehenoikeuksiin. Kyseeseen tulisivat esimerkiksi suurella joukolla ja välineistöllä tapahtuva marjanpoiminta, yksityisteille ja maastoon sijoittuva ratsastusbisnes sekä koiravaljakkosafarit. Valvonta tuskin vaatisi lisäresursseja, sillä onhan myös PiPsa MatiKKa / LeHtiKuVa Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.fi/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 16/2012 Suomen luonto antti saraja / LeuKu Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. mTK:n maankäyttöjohtaja Markku Tornberg esittää, että toisen maalla tapahtuvasta liiketoiminnasta tehtäisiin säädökset ulkoilulakiin. Markku Tornberg nykyisissä jokamiehenoikeuksissa joukko sääntöjä ja rajoituksia, joita pitää noudattaa. Onko pelkoa, että jokamiehenoikeuksien tiukentaminen romuttaisi maaseudulta lupaavan bisnesmuodon ja entistä suurempi osa luonnonsadosta jäisi hyödyntämättä. Lähinnä ne pitäisi saattaa ulkoilulakiin. Laajamittaisessa ja ammattimaisessa marjanpoiminnassa käytetään esimerkiksi mekaanista haravointia, jossa varvukosta irrotetaan kerralla niin kypsät kuin raa´atkin marjat
ääni houkuttelee lintuja rakennukseen pesimään, ja niiden pesät kerätään kolmesti sesongin aikana. Useimmat salangaanilajit käyttävät pesänrakennuksessa myös korsia, höyheniä tai sammalta. kumimainen sylki kovettuu ulkoilmassa. pääskYnpesäbisnes tervapääskyn sukuisten salangaanien syljestä tehtyjä pesiä syödään idän kaviaarina. salangaanit sYlkevät soppaan saanut niin valtavat mittasuhteet, että monet salangaanipopulaatiot ovat vähentyneet rajusti. Niistä kuoriutuneet poikaset palaavat synnyinpaikalleen pesimään ja kasvattilaji katoaa hiljalleen, koska se ei saa omia jälkeläisiä maailmalle. Tällaisten hallien voisi kuvitella lisäävän jaavansalangaanien pesimäkantaa ja paikoin niin käykin. Kaupan kasvamisen myötä 1990-luvulta lähtien jaavansalangaaneja on houkuteltu pesimään varta vasten niille rakennettuihin suuriin halleihin. Mutta sekin tapahtuu muiden lajien kustannuksella. Sittemmin pesäkauppa on vain kasvanut kasvamistaan ja salangaanien "viljelyä" harjoitetaan monissa Aasian maassa kuten Vietnamiskuvateksti sa, Kambodzassa, Thaimaassa ja Malesiassa. Halleissa soi pesimäkauden alussa taukoamaton atrappi, lajin kutsuääntä toistava, suurilla kaiuttimilla varustettu soixxxxxxxxxxxxxxxxxxx pääskynpesäkeitto on kallis herkku. tin. Hong Kong välittää yli sata tonnia pääskynpesiä vuosittain, mikä vastaa 60 prosenttia maailmankaupasta. Tervapääskyn kanssa samaan kiitäjien heimoon lukeutuvien kaakkoisaasialaisten jaavan- ja tutkasalangaanien pesistä on valmistettu jo 400 vuoden ajan ylellistä herkkuruokaa, pääskynpesäkeittoa. Ne rakentavat pesänsä omasta kumimaisesta syljestään, joka kovettuu ulkoilmassa. Pääskynpesäkeittobisnes vastaa nykyään puoli prosenttia maan bruttokansantuotteesta. / dPa / sKOy iinalaisen keittiön ylellinen herkkuruoka, pääskynpesäkeitto, uhkaa tervapääskyn sukuisia salangaaneja eri puolilla Kaakkois-Aasiaa. Raaka-aineena käytetään lintujen pesiä, joiden kilohinta on korkeimmillaan jopa 10 000 yhdysvaltain dollaria. Pesät ovat niin kallisarvoisia ja niiden kauppa on jaavansalangaanien pesät on tehty pelkästä syljestä. Salangaanit sen paremmin kuin tervapääskykään eivät tosin ole varsinaisia pääskyjä. Esimerkiksi indonesiassa hallitus on jopa rohkaissut kansalaisiaan elinkeinon pariin. Pesän rakentaminen vie puolitoista kuukautta. Tutkasalangaani lisää pesään muitakin rakennusaineita, joten sen pesistä saatava keitto on roskaista eikä siksi ole yhtä arvokasta. Jaavansalangaanin ensimmäisten pesyeiden munat otetaan nimittäin pesänkeruun yhteydessä talteen ja viedään pesäaineksiltaan vähempiarvoisten lajien haudottaviksi. Kulhollinen keittoa voi maksaa 100 dollaria. Jaavansalangaaneja on saatu pesimään rakennuksiin jo 1800-luvun lopulta lähtien. pESiEN kErääMiNEN on paikoin kestämätöntä, sillä munat tai poikaset heitetään karusti menemään. Pääskynpesiä kutsutaankin nimellä "idän kaviaari". ToimiTTaNuT jOrMa LaUriLa maaiLmaLta K WOtHe K. hONg kONg on maailman pääskynpesäkeittokaupan keskus, ja suurin osa pesistä myydään Kiinaan. Ainakin tutkasalangaanikolonioita on käytetty jaavansalangaanin poikasten hautomoina. Jaavansalangaanin pesä sisältää vain sylkeä, joten se kelpaa soppalautaselle sellaisenaan toisin kuin muiden lajien. Pääskynpesäkeiton uskotaan auttavan astmaan, parantavan ihoa ja antavan voimaa ja energiaa. Salangaanit pesivät luolissa tai kallioiden seinämillä. Siksi ne ovat halutuimpia. Kaupan arvo liikkuu kymmenissä miljoonissa dollareissa. Loistosalangaanin on povattu jopa häviävän lähitulevaisuudessa Jaavalta, koska niitä käytetään niin suuressa määrin jaavansalangaanien keinoemoina. Jaavansalangaanille ja sen sukulaislajeille pesien kerääminen tietää sen sijaan tuhoa, mikäli kauppa jatkuu nykyisellään. WiLLiaM vELMaLa Wang xiaOfei / cOrBis / sKOy 14 Suomen luonto 16/2012
Kaniinista, mäyrästä ja vuohesta ei ollut aikaisemmin saatu näyttöä lajin esiintymisestä alueella. Löydöt viittaavat mahdollisuuteen, etteivät kaikki uuden maailman asukkaat polveudukaan arktiksen kautta saapuneista pohjoisaasialaisista. jUha vaLSTE mekSiko 16/2012 Suomen luonto 15. Kussakin puutarhassa puolet kirvayhdyskunnista suojattiin verkkohäkillä, puolet jätettiin suojaamatta. Parasta on se, ettei juotikkaita tarvitse etsiä: ne tulevat etsimään sinua", gilbert sanoo. jUha vaLSTE andy HarMer / science PHOtO LiBrary / sKOy tanSka iilimatojen imemän veren dna voi säilyä niiden elimistössä jopa neljä kuukautta. Onko lintujen ruokinnasta hyötyä? readingin yliopiston tutkija Melanie Orros selvitti englannissa lintujen ruokinnan vaikutusta puutarhatuholaisiin. ruokintapaikkaa vaille olevissa puutarhoissa kaikki kirvayhdyskunnat kukoistivat. Kirvayhdyskuntia sijoitettiin puutarhoihin, joista osassa ruokittiin lintuja ja osassa ei. Meksiko cityssä sijaitseva antropologian ja historian tutkimuslaitos asetti lähiseudun kauppoihin, leipomoihin ja sukelluskeskuksiin etsintäkuulutuksia kadonneesta. Havainnon jälkeen gilbertin tutkijaryhmä keräsi syrjäisestä trooppisesta metsästä Vietnamissa 25 verijuotikasta. neljällä juotikkaalla oli juovakaniinin, yhdellä erään muntjakkilajin, kuudella harvinaisen mäyrälajin ja kolmella erään vuohilajin dna:ta. juotikkaiden sisältämästä verestä tutkittiin dna. Kolmen viikon kuluttua ruokintapaikallisten puutarhojen suojaamattomat kirvayhdyskunnat olivat joko selvästi kärsineet tai kokonaan hävinneet, suojatut kukoistivat. "Linnut napsivat myös esimerkiksi hämähäkkejä, joista olisi puutarhalle hyötyä", hän toteaa BBC Wildlife -lehdessä (june 2012). jUha vaLSTE Britannia burmanpyton luikersi paratiisiin. varastettu vanha amerikkalainen Peräti 10 000 vuoden ikäiseksi arvioitu luuranko on kadonnut Meksikon jukatanin niemimaalla maanalaisesta kaivosta eli cenotesta. Metsä oli tunnettu useista harvinaisista ja aroista eläimistään. "Menetelmä on halpa ja tehokas. Orros painottaa, että tulokset ovat alustavia ja ettei lintujen kokonaisvaikutusta puutarhoihin selvitetty. samasta kaivosta 2006 löydetyt ihmisjäännökset ("chan Holin nuori mies") muistuttavat indonesian ja etelä-aasian asukkaita. uutiSia iilimato tutkimusapulaisena Kööpenhaminan yliopiston tutkija Tom Gilbert osoitti laboratoriokokein, että iilimato eli verijuotikas säilyttää elimistössään merkkejä uhrinsa dna:sta jopa yli neljän kuukauden ajan. tutkimusta esiteltiin Current Biology -tiedelehdessä
kasvia voisi luulla sieneksi, mutta se onkin lapseksi jäänyt talvikki. SEppO vUOkkO 16/2012 16 Suomen luonto 11/2011 jyrKi saHinOja / VastaVaLO MänniKön kummajainen. kuukauden laji: mäntykukka lehtivihreätön mäntykukka avaa nuokkuvat kukkansa vasta elokuussa
varSi: Kukintovarsi kellertävä, mehevä, paksu; ruskettuu ja puutuu siementen kypsyessä. Tähän perustuu myös ruotsinkielinen nimi, tallört. ELiNyMpäriSTö: Mäntykankaat. kUkiNTa-aika: elokuu. Kasvi nousee näkyviin vasta elokuussa, kun sateet ovat alkaneet ja yöt ovat käyneet kosteiksi. Mäntykukka on uskollinen nimelleen. kOkO: 1020 senttiä. Mäntykukka saa ravintonsa juuren pintaa kattavilta sieniltä. Se on siis männyn juurisienten loinen. pohjoisesta se puuttuu. 16/2012 Suomen luonto 11/2011 17. Kun verso kasvaa pitemmäksi, nuokkuvat kukat ja varren suomumaiset lehdet osoittavat sen kasviksi. Saksaksi mäntykukka on Fichtenspargel, kuusiparsa. Jos kuusikosta löytää mäntykukan, lähes aina 1015 metrin säteellä kasvaa myös mänty. MäNTykUkka kUULUU kanervakasvien heimoon ja on talvikkien lähisukulainen. Elämänrytmikin on sienimäinen. Mäntykukka on siis lapseksi jäänyt talvikki! Loisinta elämäntapana kuulostaa ikävältä. Etelärannikon lehdoista on tavattu parikymmentä kertaa kalju mäntykukan muoto, joka vaikuttaisi olevan riippumaton männystä. Toiset tutkijat pitävät eri seutujen mäntykukkia omina lajeinaan, toiset yhdistävät kaikki muodot yhdeksi muuntelevaksi lajiksi, ja toisistaan poikkeavat muodot ovat vain ekotyyppejä. Selvimmin oma lajinsa on Aasian ja Pohjois-Amerikan yksikukkainen mäntykukka, jonka ulkonäköä kuvaavat hyvin siitä käytetyt englanninkieliset nimet Dutchman's pipe ja Indians pipe, hollantilaisen ja intiaanin piippu! Lehtivihreättömät putkilokasvit voivat hankkia ravintonsa toisilta kukkakasveilta kahdella tavalla: joko kasvattamalla suoraan omat imujuurensa isäntäkasvin solukoihin tai ottamalla ravintonsa isäntäkasvin juurisienistä. Mäntykukan monivuotinen osa muodostuu vain sykerömäisestä kerästä juuria, joita peittää huopamaisen paksu sienirihmasto. kUkka: nuokkuva, kellomainen ja kellertävä. Kun muistaa, että tuhannet sienet loisivat putkilokasveilla, on ihan virkistävää ajatella, että mäntykukka on onnistunut kääntämään suhteen päinvastaiseksi! n MäntyKuKKa Monotropa hypopitys kaSvUMUOTO: Monivuotinen ruoho. Mäntykukka voi elää vuosikausia maanalaisena, ja pohjoisimmilla kasvupaikoillaan se kukkii vain suotuisimpina, lämpimän kosteina kesinä. isäntäsieniksi kelpaavat monet männyn juurisienistä, muun muassa tatit ja valmuskat. LEhdET: ei vihreitä lehtiä. Talvikkien nuoruusvaihe elää mäntykukan tavoin loisena, mutta suhde muuttuu tasavertaisemmaksi sen jälkeen, kun talvikin taimi saa vihreät lehtensä. äLä SEkOiTa: Lehtivihreättömiin kämmeköihin (harajuuri, pesäjuuri, metsänemä), joiden kasvupaikat ja kukinta-ajat ovat erilaiset. Ei TarkOiN TiEdETä, mitä ulkonäön ja ekologian muuntelun takana on. LEviNNEiSyyS: yleinen etelä-suomessa, harvinaisehko Keski-suomessa, puuttuu Pohjois-suomesta. Jälkimmäiset ovat siis oikeastaan sienen eivätkä kukkakasvin loisia ja vaikuttavat usein varsin vähän isäntäkasvin elämään. N uorta, sammalen keskeltä pilkottavaa mehevää ja kalpeankeltaista mäntykukkaa voisi pitää sienenä: ei vähäistäkään vihreän sävyä. TiESiTkö. Eri seuduilla mäntykukka onkin hiukan eri näköinen ja kasvaa erilaisilla paikoilla ja eri puulajien seurassa. Mäntykukka varastaa ravintonsa männyn juurisieniltä kuten voi- ja kangastatilta. KasViatLas / LuOnnOntieteeLLinen KesKusMuseO Mäntykukka on yleinen EteläSuomessa ja harvinaisehko keskiSuomessa
Sain seurata kettupesueen kasvamista aivan läheltä. samalla murehdin: ei kai läsnäoloni kesyttäisi niitä liiaksi? TeKsTi ja KuvaT hEikki WiLLaMO Kettukesä 18 Suomen luonto 16/2012
välillä ketunpojat tuntuivat leikkivän kanssani kuurupiiloa. 16/2012 Suomen luonto 19
Se oli kaunis kuin mikä siinä kerällä maatessaan ja katsellessaan minua korvat uteliaasti pystyssä. etunpoika makasi avokalliolla. Kettu piti minua silmällä, mutta pysyi paikallaan. Siellä oli pesä, kivikon onkaloissa. kettukesä alkaa Pesäluolan ympärillä levittäytyvä metsä oli kuin sadusta: kallioselänteitä vanhoine mäntyineen ja 20 Suomen luonto 16/2012. Se näkyi notkelmassa kasvavien kuusten takana; iltataivaalta heijastuva valo maalasi sille pehmeää ääriviivaa. Lopulta se nousi ja kipitti kallion taakse. Otin muutaman kuvan, vaihdoin varovasti paikkaa ja kuvasin taas