Lehti painetaan kasviöljyväreillä. Ehkä Naturasta ei ole osattu kertoa maanomistajille oikealla tavalla. Jos tämä on totta, on syytä ottaa opiksi. Toisin kuin Niinistö ja MTK uskottelevat, leipää ei suojella suustamme eikä maanomistajien maita pakkososialisoida. Maanviljely voi tällaisilla alueilla jatkua entiseen tapaan. (09) 22808210 ja 228 08224. 2 Tökeröä hyökkäilyä Naturaa vastaan Ympäristöministeriön ehdotus Suomen Natura-verkostoksi EU:n luonnonsuojeluohjelmaan on synnyttänyt hämmästyttävän kiivasta ja asiatonta vastustusta. lrtonumero 33 markkaa. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. MTK on onnistunut maaseudulla lietsomaan paljon perusteetonta vihaa Naturaa kohtaan. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Suunnitelmien perusteellisella esittelyllä ja keskustelulla maanomistajien kanssa olisi varmasti voitu estää väärinkäsityksiä ja viedä pohjaa pois asiattomilta hyökkäyksiltä. Ympäristöministeriön virkamiehiä on moitittu ylimielisiksi. Tila11shi1111a1 Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Arvostelijat ovat antaneet ymmärtää, että Natura olisi jokin Brysselin juoni. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 Päätoim.iuaja Jorma Lauril a, 22808217 Toim.itussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 08214 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Pekka Paaer (toimitusharjoillelija) 228 08234 Väriero11e/lll Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapai no Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Näinkö kokoomus linjaa oman vastuunsa maapallomme luonnon monimuotoisuuden suojelusta. MTK:n suhtautuminen oli arvattavissa etukäteen, mutta on erittäin ikävää, että MTK:ssa valittiin tyylilajiksi väärien tietojen levittäminen. Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain, kunnes haluat keskeyttää sen. Natura kannattaa toteuttaa riittävän laajana oman etumme tähden. Naturaohjelma ei vie pohjaa elämisemme ehdoilta, päinvastoin. Ympäristöministeriön ehdotuksessa uusia alueita on vain viisi prosenttia. Niinistön mielestä ohjelma on tehty vain siksi, että "jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää". Vain osa täydennyskohteista on tuottavaa metsätalousmaata. Nythän ympäristöministeriö ja luonnonsuojelijat ovat nimenomaan puolustamassa isänmaamme luonnon ja maiseman arvokkaimpia piirteitä. He vetosivat myös siihen että olivat sodassa puolustamassa Suomea. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuen ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Myös kunnollinen tiedotuskampanja Naturan merkityksestä ja keskeisestä sisällöstä olisi ollut tarpeen. Ilmoitusmyynti Llmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. On huomattavaa, että Naturassa on myös kohteita, joiden käyttöä rajoitetaan vain sen verran kuin on välttämätöntä. Vaikka pääosa kohteista on valtion mailla, etenkin Etelä-Suomessa on monimuotoisuuden turvaamjseksi ainoa vaihtoehto yrittää suojella myös jonkin verran yksityisten maita. L ähinnä säälittävä oli Helsingin Sanomissa julkaistu puolen sivun ilmoitus, jossa toistasataa metsäalan veteraania lietsoi pateettisesti mielialaa Naturaa vastaan. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 6/97. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Suojelusta maksetaan asianmukainen korvaus. z Ll..J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Kailli loput 95 prosenttia on joko jo aiemmin perustettuja luonnonsuojelualueita tai jo hyväksyttyjen luonnonsuojeluohjelmien kohteita, joiden rahoituksesta sovittiin vuosi sitten hallituksen ministerityöryhmässä myös kokoomus hyväksyi rahoituspaketin. Sen olisi kehdannut esitellä näyttävästi julkisuudessa. Olisi ollut kohtuullista, että Niinistö olisi vaivautunut perehtymään ehdotukseen ennen sen tölvimistä. Ympäristörrnnisteriön Natura-ohjelmassa ei ole mitään hävettävää. Uusilla kohteilla on ennen kaikkea pyritty täydentämään suojeluohjelmien ulkopuolelle jääneitä elinympäristöjä, kuten maankohoamisrantoja ja kallioita. Se on kunnioitettavaa, mutta yhteys Naturan vastustamiseen on irvokas. (09) 227 1 967 telefax: (09) 2271 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Ei luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ole mjtään ylellisyyttä vaan erittäin tähdellistä myös ekosysteemien terveyden ja tuottavuuden säilyttämjseksi. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Naturalla halutaan suojella myös maatalousmaisemaa, ja pellot ovat tärkeitä monien lintujen ruokailupaikkoina. Outoa on myös kokoomuksen puheenjohtajan Sauli Niinistön raivopäinen ja täydellisen asiaton hyökkäys Naturaa vastaan. Naturan vastustajat ovat sortuneet vahvaan ylireagointiin
LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Elinpaikassa esitellään Lapin kulleroniitty. Kesäyö salolla 4 Mies, joka rakastaa raitiovaunuja ja asvalttia 16 Metsittyminen 18 Metsä viettelee ja nielaisee. Joka käynti on kuitenkin kuin ensimmäinen. Hannu Hautala/Luontokuvat Kirjailija Jukka Pakkanen yllättää sivuilla 16-17. Kannen suopursu on muisto kesäiseltä yöretkeltä, josta lisää sivuilla 4-9. Linnustomme muuttuu koko ajan. Nyt sen terassi on korotettu yhdeksi maamme lintujen tarkkailun ykköspaikoista. Pikkusirkku kuuluu menestyjiin. Kansikuva: Luonnonvalokuvaaja Antti Leinonen on kulkenut Kainuun kairoilla koko elämänsä. Tuoretta tietoa muutoksista sivuilla 36-41. Parasta Suomen kesässä 1 22 Kullero kultapallo, kärpäsen koti 29 Kullerolla ja kärpäsillä on suhde. Piilotteleva veijari 33 Tutustu kivisimppuun. Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista 10 Maailmalta 44 Mielipiteitä, keskustelua 46 Kirjoja 50 Ekoneuvot 52 Multasormet 53 Kysy luonnosta 54 Kuukauden Ilkka 56 Palvelukortti 57 Ihme juttu 59 Summaries of the Main Articles 58 3. vuosikerta 6 1997 Pekka Paaer Hanna Hcntinen Mannerheim söi aikoinaan Neljän Tuulen Tuvalla täsmälleen 4,5 minuutin munia. Tuuli vie Vnoon 34 Kiipeä purjelai vaan ja anna mennä. Suomeen on 150 vuodessa kotiutunut lähes 50 uutta lintulajia ja hävinnyt vain neljä. 56. SUOMEN LUONTO 6/97. Etelärannikon luontokeitaista lisää sivuilla 22-28. Linnustomme muuttuu koko ajan 36 Istutusmetsät valtaavat Etelää 4 2 Vieraiden puulajien istuttamisesta voi kehitysmaissa koitua ongelmia sekä luonnolle että ihmisille. Luvassa mukavia palkintoja. Seuraa Suomen kesää 21 Juokse kesällä tuulihaukan ja ritariperhosen perässä
Näen saman kuin karhu ja susi. Kun aurinko maalaa pilvet, nukahdan mistään tietämättä. SUOMEN LUONTO 6/97. Usva kiitää patsaina näreikköön ja käki kukkuu. Teksti ja kuvat: Antti Leinonen 4 Kesäyö salolla Yö metsässä
Olen suunnitellut, että elän kesäyötä aina auringon nousuun saakka. Keskiyön SUOMEN LUONTO 6/97 hetkeen on enää kaksi tuntia. Teen tulen entiselle nuotiosijalle ja pystytän laavupaikalle teltan. Sitten kaukaa alkaa kuulua joutsenten toitotuksia ja kaksi prinsessaa laskeutuu kohahtaen eteeni lampeen. Täytän termospullon, otan kuvausvälineet ja lähden. Päivälinnut ovat jo vaienneet. Tunnelma on kovin toisenlainen. Ehtiessäni tutun lammen rantaan on ilta jo pitkällä. Tuntuu hiukan oudolta olla täällä, paikassa jossa olen enimmäkseen Ieireillyt syksyllä ja talvella. Vieno ininä ja kutina eri puolilla kehoa kertovat siitä. Aurinko paistaa matalalta. On lämmintä ja sääskiaika on selvästi alkamassa. Odotan teeveden kiehumista. Veteen kaatuneen kelon oksalla itseään sukiva liro katselee minua välinpitämättömästi. Kun ohitan lammen, uivat joutsenet kaula pystyssä sen toiseen päähän, mutta eivät lähde lentoon. Lammen pinnasta nousee hienoinen usva, joka vienon tuu5. Auringon viime säteet värjäävät puita punallaan. Laulurastas jokeltaa jossakin lähellä, käki kukkuu kauempana ja leppälintu lurauttelee säettään
Näillä soilla liikkuvat myös ketut ja karhut, mutta muurahaiset ... nukkuvatkohan ne. 6
Sääskiä ei ole enää ollenkaan. " Huomaan toisen käen kauempana. Lintu on ensimmäistä ruskeampi, siis naaras. Lepakko tekee äkkimutkia ja syöksyy lähes vedenpintaan. Yksinäisen 7. Muistelen lukeneeni , ettei sääski lennä alle kymmenen asteen lämmössä. Olin seurannut viikkoa aikaisemmin yhden yön emäkarhun ja pennun elämää. Ei ole vaikea kuvitella nytkään, että karhu saattaisi ilmestyä näkyviin. Istun liekokelolle ja katselen lepakon risteilyä lammen päällä. Siihen yhtyy ainakin kaksi muuta kukkujaa, ja kun kaiku kierrättää ääniä, on konsertti mahtava. Laulurastaan vihellys täyttää ilman. Ja joskus olin hapuillut taskulampun valossa syysyön pimeydessä juuri samoilla jalansijoilla! Lammesta nouseva usva ajelehtii patsaina metsään ja vääristää suon käkkäröiden ja mättäiden muotoja. Poistun käkisuolta metsäkannaksen läpi pienelle lammelle. Lasken kerralla neljä laulajaa. Välillä se katoaa tummaa SUOMEN LUONTO 6/97 taustametsää vasten. Ien tuuppimana ajelehtii sinne tänne ja katoaa välillä. Kun tarkkailen niitä, huomaan lammen päällä vilahtavan jotakin. Ei ole kuitenkaan edes hämärää. Se lähtee lähestyessäni pakoon ja uros säntää perään kiihtyneesti kakistellen ja aloittaa kohta säännöllisen kukunnan niin että salo raikuu. On keskiyö. Mitähän Pikku-Otto tekee nyt. Lammen rannalla kukkivat suokukat ja muuraimet. Mitä veden yllä lentelevä lepakko saalistaa. Kuinka pennusta olikaan kuvastunut elämänriemu sen peuhatessa emon kanssa ja tutkiessa kaikkea ympärillään. Ehtiessäni suon reunaan, alkaa kuulua karheaa kakistelua: "khu-kha-kha", käki leuhahtaa keloon eteeni ja alkaa kukkua kiihtyneenä "ku-kukkuu, ku-kukkuu ... Olen joskus nähnyt karhun tuollaisessa usvassa. Täällä laulurastaat ovat äänivaltiaita
Suon laidalla alkaa kiivas valkoviklojen metakka ja kun kiikaroin sinne, näen metsäpeurahirvaan ruokailevan. Kohta aurinko nousee. Tiedän että näillä saloilla liikkuu muitakin nisäkkäitä kuin lepakoita, mutta tarkasti ne yleensä pysyttelevät pois ihmisten näkyviltä. Nyt niihin yhtyy korvesta kuuluva suloinen pohjansirkun liverrys. Liro huutelee suon laidalla ja nouseva aurinko punaa puut. Suolta lentää eteeni unisesti sviittaileva keltavästäräkki ja niittykirvisen sissitys kantautuu kauempaa. Järrin unettavien niin minusta tuntuu jurrutusten säestämänä taisin teltalle ja jätän ensimmäiset aamuun heränneet sääsket ulos. Suolla hohtavat tupasvillat valkoisina. Nukahtaessani on metsä täynnä liverrystä. Hyvällä tuurilla karhu, ahma tai susi saattavat tulla lammen rantaan ... Lammessa ui metsäpeura. Koillisella taivaalta ajelehtiva pilvenlonka alkaa punastua yhä räikeämmin. Pesän pinnalla on hiljaista. Sivuutan metsässä ison muurahaispesän, oikean muurahaisten metropolin. 8. Nukkuvatkohan muurahaiset. karhunpennun emä joutuu kyllä koville. Antti Leinonen on kuhmolainen luonnonkuvaaja. Sitten tulevat mukaan peipon reippaat ja pajulinnun alakuloiset säkeet. Kun jatkan vaellusta metsän läpi isolle suolle, olen kuulevinani etäistä huuhkajan puhallusta, mutta ehkä se on vain kesäyön harhaa. Istun kaatuneelle kelolle ja odotan. Tiedän että sieltä ilmestyy armas auringonkehrä alle puolessa tunnissa. Sen on oltava myös pentunsa leikkikaveri. Käet ovat jatkaneet kukuntaa läpi yön, samoin laulurastaat tarinoitaan
Kilpailun tulokset julkistetaan maaliskuussa 1998. Toukokuu oli Jyväskylässä kevään riemujuhlaa: parin päivän ikäiset hirvenvasat tutustuivat Härkösuon maisemiin vielä haparoivin askelin. Palokärki etsi hevosmuurahaisia ja koivunmahlaa juoksutettiin. Kuvien viimeinen postituspäivä on 17. Toukokuussa oli harvinaisen kylmää Toukokuussa oli kaunista mutta kylmää. Pasi Kallio, Turku; Pienialaisten elinympäristöjen suojelu ja suojelun toteuttamisedellytykset uuden luonnonsuojelulainsäädännön mukaan, 7000 markkaa. Teeret pulisivat suolla, kunnes läheltä liitänyt kanahaukka keskeytti soitimen. Lunta sato, pruko1tellen Etela-Suomessakin, mutta se suli heti pois. toukokuuta sen_ siJaa~ vielä 40 senttiä lunta, Kilpisjärvellä 127 senttiä. Kasvukausi pääsi Etelä-Suomessa alkamaan vitkutellen. Yksin pikkuisten ei kuitenkaan tarvinnut olla, sillä niiden emä puuskahteli läheisessä taimikossa. Kirkonkylän liepeillä laulujoutsenet lentelivät sulasta toiseen äänekkäästi toitottaen. Matti Kulju, Oulu; Uhanalaisten kääpien ja kääväkkäiden kartoitukseen 5000 markkaa. Samalla alkoi sammakon kutu. Liisa Mainela, Kauko Häkkilä ja Kristian Runeberg; Lasten lintukirjan tekemiseen 6000 markkaa. SUOMEN LUONTO 6/97. Vuokot ehtivät juuri äitienpäiväksi. Vasta toukokuussa viimeiset jäät lähtivät Nuuksion Lammista. Outi Ovaskainen, Helsinki ; Siilipopulaatioiden tutkimukseen Helsingin kaupungin alueella 5000 markkaa. Heikki Simola ja Harri Lappalainen, Joensuu; Kolin kansallispuiston kaskialueiden hyönteislajiston seurantaan 7000 markkaa. Vuokot ja muut kevätkukat · kukkivat ja puut teki~ät varovasti lehteä,. Uutuutena kilpailussa jaetaan Suomen Luonnonsuojelun Tuen kuvatoimiston Luontokuvien (Luonnonkuva-arkiston) erikoispalkinto, joka on 5000 markkaa. 10 Kuusamossa toukokuu alkoi lumisesti ja metsässä tarvittiin suksia kuun loppupuolelle asti. Vuoden Luontokuva palkitaan 15 000 markalla, tuomaristo voi myöntää lisäksi kaksi 5000 markan tunnustuspalkintoa. Kilpailuun voi osallistua Suomessa 1. Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys; Riihimäen vahteristonmäen virkistysmetsän kasvillisuuskartoituksen tekoon ja hoitosuosituksen laatimiseen 5000 markkaa. "Harvinaisen kylmää", vahvistettiin Ilmatieteen laitokseltakin. Kiurunkannus kasvoi lehtokukkulalla uskomattoman tiheänä. 10. 1997. Kilpailuun voivat osallistua kaikki, jotka maksavat osallistumismaksun ja noudattavat kilpailun sääntöjä. Lisätietoja kilpailusta Markku Nikki, puh. Kuusamossa oli 19. JO. Muuttolinnut tulivat, ~utta _p,erun JOukOI_~~en,gastustoimiston mukaan on varsin todennäköistä, että moruen lintujen pesmta vuvastyy kylmän takia. Kilpailuun voi osallistua enintään kolmella kuvalla. Särki nousi puroihin kudulle. 9. Marjatta Sihvonen ja Katja Matveinen; Karjalan kannaksen maanilviäisten inventointiin 7000 markkaa. 1997 välisenä aikana otetuilla luontokuvilla. Kirkkonummella kevät viipyi. ~oko maass_a lämpötilat olivat muutamaa astetta normaalia alempia. D Ota osaa Vuoden Luontokuva 1998 -kilpailuun Suomen Luonnonvalokuvaajat etsii taas Vuoden Luontokuvaa sekä 29 muuta kuvaa Vuoden Luonnonkuvat -näyttelyyn. Kurjet ja hanhet saapuivat kuun alussa, niitä seurasivat isokuovit ja töyhtöhyypät. Varmin kevään edistymisen merkki olivat muuttolinnut. (09) 298 9638. Kuvien lähetysosoite on Suomen Luonnonkuvaajat ry, do Jukka Lehtonen, Tyyneläntie 11, 09430 Saukkola. Luonnonsuojeluun apurahoja Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, joka tukee toiminnallaan Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton vapaaehtoista luonnonja ympäristönsuojelutyötä myönsi huhtikuussa apurahoja seuraavasti: Catrin Ilmoni, Helsinki; Ilveksen elinympäristön tutkimukseen Suomessa 4000 markkaa. 1996-30
puolensataa yksilöä. 11. Sinisiipeä ryhdyttiin palauttamaan RuokolahdeIJe 1992 kunnostamalla entinen elinpaikka, joka oli kasvanut umpeen. Luonnonsuojeluliiton kanssa kilpailivat muun muassa ympäristöministeriön, Metsähallituksen, Yleisradion Luontoillan, Eläinmaailman ja Suomen WWF:n joukkue. Seuraavan vuoden kesäkuussa rinteessä piti peliään reilut parikymmentä jälkeläistä, ja kesällä 1996 uusi kanta käsitti Harjusinisiivet tarvitsevat harjumännikön avoimissa laikuissa kasvavia kangasajuruohoja. Sopivat elinympäristöt ovat kuitenkin lähes hävinneet umpeenkasvun, rakentamisen ja soranoton seurauksena. Maanomistajan Enso Oy:n kanssa neuvotellaan yhdyskuntien verkoston luomiseksi harjunrinteeseen, ja luvassa on uusia laikkuja. Tornien Taistossa oli kaikkiaan tusina joukkuetta, jotka olivat sijoittuneet ympäri Suomea. Ruoko lahdelle siirretyt kymmenen naarasta hyväksyivät uuden elinpaikan ja munivat ajuruohoille. Harjusinisiipi vaatii elääkseen avaria ja valoisia harjunrinteitä, joilla kasvaa toukan ravintokasvia kangasajuruohoa. AJANKOHTAISTA Harjusinisiipi palautettiin kotikonnuilleen Onnistuneen siirtoistutuksen ansiosta harjusinisiipi lepattaa taas entisellä elinpaika11aan Ruokolahdella, josta perhonen hävisi 1984. Ennen perhonen eli Suomessa 15 paikalla, mutta jäljelle jäi vain yksi: Säkylän varuskunta-alue. Olli Marttila Kimmo Saarinen Luonnonsuojeluliiton joukkue voitti 120 lintulajillaan toukokuun puolivälissä käydyn Tornien Taiston. Tästä harNorppajoukkue voitti Tomien Taiston SUOMEN LUONTO 6/97 Olli Marttila juluonnon keitaasta hyötyisivät myös kangasvuokot, hietaneilikat, muurahaisleijonat, kangassirkat ja muut tällaisiin oloihin sopeutuneet. Kuva Ruokolahdelta. Tarkkailupaikkana liitolla oli Porin Teemuluodon lintutorni Kokemäenjoen suistossa. Luonnonsuojeluliiton joukkueeseen kuuluivat puheenjohtaja Timo Helle, pääsihteeri Esko Joutsamo, liittohallituksen jäsenet Janne Lampolahti ja Ilkka Sten, aluesihteeri Hannu Klemola, Suomen Luonnon toimittajat Antti Halkka ja Pekka Paaer sekä kuvasta puuttuvat ornitologit Ari Kuusela ja Kimmo Nuotio. Metsänharvennuksen jälkeen harjukasvillisuus elpyi nopeasti ja siirtoon päästiin kesäkuussa 1994
Kunnat maksavat 9,34 markkaa asukasta kohden se on pieni hinta paremmasta tulevaisuudesta. Vaikeimpana palana ÅbondeWickström pitää liikennettä. Antti Halkka Peik Österholm "Agenda 21 -filosofia on hyvä tapa käydä käsiksi ympäristöongelmiin", sanoo Gunda Åbonde-Wickström. Mikä tai mitkä seuraavista eivät ole myrkyllisiä. Maailmanpankki sen sijaan etsii uutta ajatteluÅbonde-Wickströmin mielestä valtio voisi tukea kansalaisjärjestöjä ja niiden projekteja enemmänkin. Munivatko kaikki Suomen matelijat. Rion piti poikia paikallisagendoja kaikkialle maailmaan kuin sieniä sateella, mutta innostus ei ole ollut aivan odotettua. "Näin syntyy tunne, että on itse vastuussa ympäristöstä." Asiaa seuranneiden mukaan ahvenanmaalaiset lähtivät mukaan agendatoimintaan myös siksi, että hankkeen käynnistäjät selvästi uskovat asiaansa. Onko madolla onkiminen sallittu kaikissa vesissä. Muutoksella on konehuoneensa Maarianhaminassa, jossa pieni Agenda 21 -toimisto kannustaa saarimaakuntaa kestävän kehityksen tielle. Onnistuneella agendatyöllä oli valintaan vaikutuksensa, vaikka hän on ollut tiettävästi toimeen kiikarissa jo pitkään. 7. MatLi Silvennoinen/Luontokuvat Seppo Keränen/Luontokuvat Reino Turunen/Luontokuvat 2. Åbonde-Wickström osallistui maaliskuussa Rio de Janeirossa Rio+5 -kokoukseen, jossa pohdittiin kuluneen viiden vuoden antia. Åbonde-Wickström on maakunnan entinen pitkäaikainen seutukaavajohtaja. a) sudenmarja, b) oravanmarja, c) taikinamarja, d) mustakonnanmarja, e) kielo, f) peruna 6. "Ehkä syynä on se, että täällä ollaan luontoa lähellä ja että ahvenanmaalaisten yhteisö on pieni", Åbonde-Wickström sanoo. 4111 1. S. Mitkä seuraavista ovat lohikaloja. Saako luonnosta kuolleena löydetyn pöllön täytättää ja pitää piirongin päällä koristeena. 4. Y mpäristöherätys ei ole yltänyt myöskään Maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Tunnistatko seuraavat linnut. AJANKOHTAISTA / ASKELEN EDELLÄ l tapaa ja tunnustaa vanhat syntinsä." Gunda Åbonde-Wickström nousi tämän vuoden alusta valtakunnallisen Natur och Miljön puheenjohtajaksi, siis suomenruotsalaisen ympäristöliikkeen johtoon. a) säyne, b) harjus, c) toutain, d) purotaimen, e) nieriä, f) seipi, g) siika 9. Miksi agendatyö otti tulta juuri Ahvenanmaalla. "Sanotaan etteivät asenteet muutu helposti, joten hämmästyin siitä miten nopeasti ihmiset ovat muuttaneet tapojaan." 12 Jäteasioissa on edistytty, ja esimerkiksi kalankasvattajat ja maanviljelijät ovat tosissaan alkaneet miettiä keinoja rehevöitymisen estämiseksi. Vuokramökkiin on järjestetty jätteiden lajittelu, ympäristömerkityt tuotteet ovat kaupassa paremmin esillä tai venesatamassa tarjotaan tietoa satamalahden tilasta. Maakuntahallitus rahoittaa toiminnasta puolet. Gunda Abonde-Wickström puurtaa Ahvenanmaan parhaaksi Tarkkasilmäinen matkailija ehkä huomaa tänä kesänä Ahvenanmaalla myönteisiä muutoksia. "Olen vakuuttunut, että Agenda 21 -filosofia on oikea tapa käydä käsiksi ympäristöasioihin", Gunda AbondeWickström itse sanoo. 3. "Kestävä kehitys edellyttää, että kansalaisjärjestöt voivat osallistua julkiseen keskusteluun. Neidonkenkä on kaunis metsässä kasvava rauhoitettu kämmekkä eli orkidea. Agendakonttori toimii luonnonsuojeluliiton sisarjärjestön Natur och Miljön Ahvenanmaan jäsen yhdistyksen Ålands Natur och Miljön yhteydessä. Syövätkö räkättirastaat muiden lintujen munia ja poikasia. 10. Onko Suomessa moskiittoja. Mutta missä päin Suomea neidonkenkiä kasvaa. 8. Vastaukset sivulla 58 SUOMEN LUONTO 6/97. Se ei onnistu ilman kunnollisia resursseja." Ahvenanmaalla agendatyön rahoitus on hyvissä kantimissa. Maailmalla vaikeuksia riittää. Filosofia on kelvannut ahvenanmaalaisille ja heidän kunnilleen, jotka saatiin varsin nopeasti mukaan. Miten supikoira tuli Suomeen. Agendatyön voimahahmona pidetään Gunda-ÅbondeWickströmiä, joka on nykyisin yksi toimiston kolmesta osapäiväisestä työntekijästä. Kaikissa maanosissa on tehty paljon lupaavaa paikallistyötä, mutta: "Kestävän kehityksen ajattelutapa ei ole vielä saavuttanut eri maiden valtionvarainja kauppaja teollisuusministeriöitä
Miksi sukurauhasia tuhoava loinen iskee Suomessa murtovedessä eläviin särkiin. Lokakuussa kuvat tulevat pääkaupunkiseudulle Suomen ympäristökeskukseen. Ylimmälle terassille on kehittynyt kuivaa ketoa, johon on asettunut kultaja sinisiipiä. Myös muutamien koiraiden maidista löydettiin pieniä loisitiöiden aiheuttamia tulehduspesäkkeitä. Varma paikka, joka ei petä nytkään. Pyörin aikani niittylaikulla. (015) 161 888. Teoksia näyttelyssä on noin sata, naturalistisista maalauksista freskoihin. Työn tuloksista on valmistunut näyttely, joka on esillä 3. Luonnossa elävällä särjellä kaksineuvoisuus on epätavallista ja viittaa vakavaan hormonihäiriöön. Kaivolan niityt 3. Ritariperhonen on levoton menijä. lokakuuta asti Lennart Segerstålen (1892-1975) taidetta. Segerståle oli verraton maamme luonnon ja lintumaailman tulkitsija, joka nosti esille erityisesti kansallislintumme laulujoutsenen. Lisäksi monet suuret särjet tuottavat sekä mätiä että maitia eli ovat kaksineuvoisia. Se nousi kuitenkin selvästi Tornion metallinjalostarnon sekä Olkiluodon ydinvoimalan edustoilla. Vastaavanlaisia tietoja on saatu myös Ruotsin itärannikolta Forsmarkin ydinvoimalan lauhdevesialtaassa elävistä särjistä. Järjestöjen mielestä maaja metsätalousministeriö ei ole pystynyt huolehtimaan sen paremmin kalaston suojelusta kuin virkistyskalastuksen eduista. Aikaisemmin tässä oli komea hongikko, mutta hakkuiden jäljiltä paikka on viime vuodet puskenut koivua ja paatsamaa. Yhdessä rinteessä on niin vanha raita, että sitä on pakko käydä katsomassa joka kevät. Tieteellisesti mielenkiintoisimpia ovat kaksineuvoiset yksilöt, joita oli peräti lähes joka kuudes kaikista tutkituista loisen sairastuttarnista särjistä. Ensimmäinen tieto särjen vaivasta saatiin Åbo Akademin tutkimuksissa 198790. D Virkistyskalastajat ja luonnonsuojelijat yhteistyöhön Suomen luonnonsuojeluliitto, Kalamiesten keskusliitto, Suomen urheilukalastajien liitto ja Suomen metsästysja kalastusliitto ovat ryhtyneet yhteistyöhön. Lisäksi muun muassa monien raskasmetallien ja torjunta-aineiden on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu aiheuttavan sukurauhasten kehityshäiriöitä kaloissa. Nyt jo umpeenkasvavan hakkuuaukean jälkeen, siinä missä on hemmetinmoinen kivi, hyppään taas satulaan ja nousen ylös mäntykankaalle. Gösta Serlachiuksen taidemuseo, Jokiniemen kartano, 35800 Mänttä, puhelin (03) 474 5511 .0 Luontokuvia keskeltä Suomea Jyväskylän Työväenopiston luonnonvalokuvaajat on kuvannut Keski-Suomen luontoa viiden vuoden ajan vuorokaudet ympäri. Korkeinta sairastuneisuus oli Ahvenanmaan saaristossa, jossa yli puolet suurista naaraista oli sairaita. Perhosluonto on kiittänyt, ja tervakoiden parhaimpaan aikaan kukilla niiailee koko joukko lajeja: niittysinisiipiä, hopeaja hohtosinisiipiä, niittyhopeatäpliä, ratamoverkkoperhosia sekä keltasekä idänniittyperhosia. Käki pauhaa. Tulee, ottaa kukkansa ja kimpoaa taas metsän yli. Vielä 15 vuotta sitten rämeellä lenteli muurainhopeatäpliä, ja 1990-luvun alussa rämekylmänperhosia. Tervakkoaholla se näyttää viihtyvän. Mutta herkemmät lajit ovat joutuneet antautumaan. Juuri nyt ruusuruohot ovat nupullaan. Raidan kupeelta alkaa ikivariha pelto, jonka on muuttunut niityksi. Naaraiden mätipussit muistuttavat kovettunutta suklaamannapuuroa tai ovat täynnä valkoisia, kuolleita mätimunia. Näyttely keskittyy taiteilijan 1930-luvun tuotantoon. Muualla rannikolla naaraiden sairastuneisuus vaihteli nollasta kahteen prosenttiin. 13. Valtoimenaan punanatoja, niittynätkelmiä ja päivänkakkaroita. Lapinsuo 4. Yksi kulma on sentään saanut jäädä. Mahdollisia syitä voidaan etsiä ainakin Itämeren likaantumisesta ja rehevöitymisestä. Välillä joudun taluttamaan, kun ura menee lehtojuotissa pelkäksi poluksi. Katson kirjoverkkoperhosten reviirikisaa, mietin ketokultar Minun retkipaikkani 1. Olli Marttila Lennart Segerstråle: Yksinäinen joutsen Gösta Serlachiuksen taidesäätiö Segerstrålen maalauksia Mäntässä Gösta Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä on esillä 12. Valtaa pitivät aina runsaat lauhahiipijä, angervohopeatäplä ja tesmaperhonen, mutta myös lanttuperhosia ja hopeasinisiipiä oli useita. Tervakkoaho 2. Näyttelyssä on 42 valokuvaa. Poljen eteenpäin. Järjestöt laativat kesällä yhteisen ohjelman keskeisistä parannustoimista, joiden pohjalta kalaston suojelu ja virkistyskäytön edellytykset voidaan saattaa Suomessa asialliselle pohjalle. Laura Lounasheimo Tom Wiklund SUOMEN LUONTO 6/97 AJANKOHTAISTA Saimaa Aloitan retkeni Joutsenon Joutsenrannan tervakkoaholta, jota on hoidettu vuosikausia niittykasvien ja hyönteisten auttamiseksi. Jatkotutkimuksissa Ahvenanmaan vesiltä pyydetyistä särjistä saatiin pian jäljitettyä sairastuneita naaraita yhdistävä tekijä: solunsisäinen, mätimunassa elävä loinen Pleistophora mirandellae. Entäs sitten ruusuruohokiitäjä; se humuaa kovaa vauhtia kukilla kuin kimalainen. Vielä joku polkaisu Lapinsuon reunaan. Saaristomeren särjet sairastavat Saaristomeren lounaisosista pyydetyissä särjissä on viime vuosina tavattu epätavallisen runsaasti erilaisia sukurauhasten epämuodostumia. Nousen pyörälle ja kurvaan metsätaipaleelle. Loinen käyttää särjen poikasille tarkoitetut, mätiin varastoidut ravintovarat omien itiöidensä tuotantoon. Surku tulee, kun katselen ojien kurjistamaa rämettä. Näyttelyn kuvaajat ovat harrastajia, jotka ovat kuvanneet luontoa useita vuosia. Lähden suolta ja ajan parin kilometrin päähän Korvenkylälle, jossa Tielaitos on pitänyt avoimena hehtaarien laajuista kuutostien ramppia. Korvenkylä siiven vähenemistä, pyrähdän piippopaksupään perään. elokuuta asti Mikkelin Kenkäverossa Järvi-Suomen Vihertietokeskuksen opastuspisteessä, puh. Mikäs, kangasperhonen ja sitruunaperhonen tykkäävät. Juuri kun jätän Kaivolan niittytilkut, tupsahtaa jostakin nenän eteen vastakuoriutunut tuominopsasiipi. Heinäkuun alussa 1994 löysin niityltä 15 päiväperhoslajia. Sotken läpi lepikon varjostaman metsätien ja laskeudun lähemmäs Saimaan rantoja, jossa on koivikkoa, 1inteillä tuomipusikkoa ja notkelmissa perhosille sopivia niittylänttejä
Ritisevän kuiva mäntykangas on kuin raskaan huokauksen jäljiltä. Hetkeksi silmien seuraksi nousee pitkä, venyttelevä siipipari. Hetken ihmeteltyään hän ymmärtää poistua paikalta. Aurinko on juuri pudonnut oranssinpunaa hehkuvana pallona kuusikon latvapiikkien taa. Kulkija seuraa hämmästyneenä esitystä ja huomaa pesän jalkojensa juuressa. Pikkutyllillä on muitakin konsteja poikasten kätkemiseen. Kun saapas tömähtää metrin päähän kehrääjästä, linnun hermot pettävät. Pikkutyllin pesä on luku sinänsä. Jari Salonen SUOMEN LUONTO 6/97. Puolenyön jälkeen vaihtuu hautomavuoro. Tähän mestariluomukseen ilmaantuu neljä hyvin ympäristöönsä naarnioituvaa munaa. Tönköiksi kuivuneet jäkälälaatat rouskuvat muruiksi tulijan askelten alla. tä kirmaa neljä mam1oon maastopukuun sonnustautunutta untuvikkoa. Toisinaan se istuu kaatuneella puunrungolla ja teke~ nopeita syöksyjä koppakuoriaisen tai jonkin muun lentävän hyönteisen kimppuun. Suojavärin ansiosta poikasia näkee melko harvoin. Näkyviin ilmestyy ihminen, jonka kulkureitti johtaa suoraan kohti pesäpaikkaa. Mika Honkalinna Kesäteatteria sorakuopassa Pikkutylli lentää vauhdikkaasti sinne mistä ihminen on purkanut tai raivannut jotakin pois. Viileä yöilma luikertaa mäntypilaristoon hennon tuulenhengen työntelemänä. Turvallisen matkan päässä lintu kokee nopean ihmeparantumisen, ponnahtaa lentoon ja viheltää päälle mukavasti mollissa. Se ponnahtaa siivilleen ja aloittaa kumman näytöksen. katen äkkimutkia heittelehtien huristavien yöperhosten pe·· ·· " raan. Merkillinen ääni, joka jatkuu taukoamatta minuuttitolkulla laskien ja nousten. Päivä eläimenä Kehrääjä saalistaa läpi hämärän Alkukesän hellepäivän iltaa. Tai eihän se oikeasti varsinainen pesä ole. Vain painauma karikkeessa. Sen pieni nokka on auennut valtavaksi, vaaleanpunaiseksi kidaksi, josta työntyy ilmoille hämmentävää ääntä, kuin jauhavaa suhinaa ja hiontaa. Linnun tunnistus ei tuota pulmaa: kottaraisen kokoinen, ruskeaselkäinen, valkovatsainen, otsassa valkoinen laikku ja veikeän keltainen rengas silmien ympärillä. Uros laskee puolisonsa saalistuslennolle viilenevään aamuyöhön. Kehrääjä palaa pesälleen. Juhannuksen jälkeen pesäs14 Jari Salonen Pikkutyllin hyvä tuntomerkki on keltainen rengas silmän ympärillä. Lintu näet kuuluu luomakunnan mestarinäyttelijöihin. Hämärän hieman syventyessä hypnoottinen laulu katkeaa. Erityisen mielellään sorakuopan kesäteatterissa esitetään siipensä venäyttänyttä lintupoloa. Jäntevin siivenlyönnein se kiitää varjona öisellä mäntykankaalla, pouAJANKOHTAISTA Mika Honkalinna Kun kehrääjä aloittaa Laulunsa, metsän täyttää pehmeä, unettava hyrinää. Perhosmaisesti liihotellen se lepattelee ympäriinsä, istuskellen kivillä ja kannoilla siipiään riiputellen. Kun kehrääjä aloittaa laulunsa, metsän täyttää pehmeä, unettava hyrinä. · Ajoittain se pysäyttää vauhtinsa lekuttavaan tanssiin, kuin tuulihaukka ikääh. Iltapäivän kuumina tunteina maahan painautunut kehrääjä kuulee askeleiden ääniä. Se painautuu matalaksi, sulkee suuret silmänsä viiruiksi ja katoaa osaksi karikkeista metsäpohjaa kanervien varjoon. Kahlaaja heittää pari kuivaa heinää ristiin ja työntää häiritsevät kivenmurut sivummalle. Loistavasti esitetäänkin: katsojat seuraavat päätähteä, joka johdattaa yleisön huomaamatta poikasten luota pois. Lintu makaa paikoillaan suojaväriinsä luottaen. Naaraslintu hautoo kahta vaikeahkoa, ruskean ja harmaan haaleasti kirjailemaa munaa. Yhtäkkiä suuren kiven päälle aukeaa kaksi suurta, tummaa silmää, jotka tarkkailevat ympäristöä. Kehrääjä ponnahtaa äänettömään lentoon, aloittaen saalistuksensa. Varvikko kahisee yhä kuuluvammin. Tyhjentyneet varastoalueet, hiekkaiset ja aukeat joutomaat sekä sorakuopat ovat sen taattuja asuinpaikkoja
Oletetulle haittapuolelle jää vähitellen katoava saaristovanhat tukit joutuvat armotta sellukattilaan. Suunnitelmat ovat esillä Fiskarsissa Uudessa kasarmissa 31.5.-31.8. Rantojen eliöstön pelätään muuttuvan muokkaamisen ja rakentamisen vuoksi, ja vanhojen metsien taloudellisen hyödyntämisen pelätään uhkaavan varsinkin merikotkan elämää. Kalalokkipari rakensi toukokuun puolivälissä pesänsä kahden rungonhaaran välissä olevalle tasanteelle noin kahdeksan metrin korkeudelle. Suurin hyöty sillasta koituu siitä, että lossia varten rakennetusta pengertiestä puretaan runsaan sadan metrin pätkä aallon~urtajineen, jolloin virtaus Alskatinsalmessa tehostuu ja penkereen jätevesiä patoava ja rehevöittävä vaikutus vähenee. Virallisesti silta otetaan käyttöön elokuun lopulla, jolloin Alskatin salmea vuosikymmeniä sahanneet lossit jylisevät historiaan. Jokainen runko sahataan yksilöllisesti, jolloin saadaan kuhunkin tarkoitukseen juuri parasta puutavaraa eikä hukkapuuta synny. · Fiskarsissa käytettävän kenttäsahan terän halkaisija on 150 senttiä. Tavatonta puussa pesiminen ei ole, mutta useimmiten tuo viehättävän ujonoloinen, kauniin vihreäjalkainen ja riemukkaasti kiljahteleva lokki tekee pesänsä luodolle, veden saartamalle mättäälle tai suuren kiven päälle. Jorma Laurila Fiskars hoitaa ympäristöään Fiskars Oy:llä on Pohjan kunnassa 15 000 hehtaaria metsää, joita yhtiö on vaalinut säästeliäin hakkuin. klo 11.00-18.00. Parasta aikaa Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtiosastolla tutkitaan Fiskarsin kehitysmahdollisuuksia omavaraisena ekokylänä. Lehtikuusia istutettiin mastopuiksi jo 1800-luvulla ja nyttemmin on istutettu muun muassa tarnmia pakettipelloilsuoMEN LUONTO 6/97 le. Toki monta vaaraa on tiellä, eivät vähiten varikset ja muut munarosvot. AJANKOHTAISTA Jonna Laurila Aitiopaikalla Kansallisteatterin takana Kalalokkiemo kyhjöttää aitiopaikallaan suuressa jalavassa. Valtaosalla suursahoistamme ei pystytä sahaamaan halkaisijaltaan yli 35-senttistä runkoa tuhdimpaa puutavaraa, jolloin puusepän ja rakentamisen tarpeisiin parhaat järeät ja Raippaluodon silta kohoaa yli horisontin Jouni Hentula Suomen pisimmän sillan yli kahdeksaankymmeneen metriin kohoavat pylonit näkyvät horisontissa pitkään ennen matalaa Raippaluotoa. Harmaaja selkälokit pesivät kaupungeissa puolestaan kerrostalojen kattojen ylhäisessä yksinäisyydessä. Metsien lisäksi Fiskars vaalii myös Fiskarsin kylän kultidylli väestön ja ihmisten toimien lisääntyessä; rakentaminen lehtoihin, fladoille ja glojärvien rannoille sekä ulkosaaristoon kiihtyy. Suurimpana ympäristöhaittana pidetään yleisesti sillan runsaaseen 80 metriin nousevia pyloneita, jotka näkyvät horisontissa monta meripeninkulmaa ennen matalaa saaristoa. Alun alkaen metsät oli tarkoitettu masuunien polttopuureserviksi, mutta ruukkitoiminnan hiivuttua ne ovat saaneet vanheta melko rauhassa. Laatupuu osaa myös viisaan sahaustekniikan. Jouni Hentula tuurimaisemaa ja pyrkii sa1lyttämään sen vireänä. Haavanhyytelöjäkälän ja muiden uhanalaisten lajien olemassaolo käy niinikään entistä uhatummaksi. Kestävällä puunkasvatuksella on Fiskarsissa pitkät perinteet. Reilun kilometrin mittainen silta yhdistää Vaasan ja luonnonkauniin Raippaluodon. Kolmisen vuotta toiminut Laatupuu ei käytä mitään kemikaaleja puun varastoimisessa. Suomen pisimmän sillan rakentaminen lyhentää mantereella työssä käyvien päivittäistä työmatkaa 20-30 minuuttia. Välillä se silmäilee raukeana alapuolellaan kulkevia ihmisiä. Kansallisteatterin takana Kaisaniemen puistossa Helsingissä. Pekka Hänninen 15. Jos kaikki käy hyvin untuvikot hyppivät puusta alas kesäkuun puolivälissä ja päätyvät uimasille · viereiseen altaaseen. Monipuolisten metsien ansiosta Fiskarsin puutavaraa kauppaavan Laatupuun varastoista löytyykin 15 puulajia. Yhtiö on myynyt omistamiaan vanhoja asuintaloja uudistulokkaille jopa markalla, korjausja ylläpitovelvoitetta vastaa. Sahaa voi lisäksi siirtää, jolloin puutavaran voi sahata vaikkapa suoraan rakennuspaikalla. Puupesintä on luontevaa kaupungissa; korkealla oksanhangassa saa hautoa omassa rauhassaan ilman suurta pelko kaksijalkaisten ilkivallasta
Hän ei ole varma siitä, olisiko maailma sen terveempi, jos ympäristöarvoja korostava vihreä linja olisi poliittisena valtasuuntauksena. Yksi lön ekovalinnoilla kuten työmatkapyöräilyllä on Pakkasen mielestä eniten merkitystä yksilölle itselleen. Nuori toimittaja ja perheenisä 16 pohti yksilön vastuuta teknologian ja liikakansoituksen tuomien uhkien keskellä. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin vierastaa hänen armottomuuttaan ihmistä kohtaan. Samanlainen historiattomuus leimaa Suomea kaikilla aloilla: meillä eletään periodi kerrallaan ikään kuin koskaan ei olisi muuta ollutkaan", Pakkanen ihmettelee. "En ole optimisti enkä pessimisti, mutta uskon, että pakkotilanteessa ihminen keksii ongelmiinsa tekniset ratkaisut. Pitkällä aikajänteellä ihminen silti todennäköisesti häviää maapallolta", hän arvioi. Pyöräily on jalkapallon ohella yhä hänen suuri intohimonsa, ja Jenkeillä tulee käytyä lähes päivittäin. Lajin säilymiseen riittää se, että jollekin viidakonkolkalle jää muutama sata ihmistä. Taloyhtiössämme on komposti, jonka kanssa puuhatessani minäkin tunnen itseni hiukkasen paremmaksi ihmiseksi." Raitiovaunujen lumo Jukka Pakkanen asuu Espoossa. Pakkanen korostaa, että se on vain yksi mahdollisuus. "Linkola on syvästi sivistynyt, huumorintajuinen seuramies ja yhä looginen ajattelija, joka kirjoittaa komeasti. " Kokonaisuutena asiat ovat kuitenkin aika hyvin tai ainakin ne voisivat olla paljon huonommin . Piipahdettuaan television kulttuuritoimituksessa hän jäi 1976 vapaaksi kirjailijaksi. Karu kalastajaelämä herätti kaupunkilaisessa ihailunsekaista ahdistusta. 1970-luvulla maalatut uhkakuvat eivät ole maailmasta hävinneet, mutta Pakkanen pitää senaikaisia juttujaan naiiveina. Jukka Pakkanen rakastaa kaupunkeja. Se oli kuntoilua ja omien rajojen etsimistä, mutta myös pieni protesti yksityisautoilua vastaan. "Autoilen tosin vain alle 10 000 kilometriä vuodessa", hän sanoo. Siinä on hieno vivahde nöyryyttä ja suhteellisuudentajua", Pakkanen kertoo. Mutta futi smatseihin, kauppaan tai muille asioille hän ei mene pyörällä. Mutta myös joenrantaa, kuusia, pajuja ja tiheää aluskasvillisuutta. "Jokin aika sitten tapasin erään entisen vihreiden kansanedustajan, joka osallistuu näkyvästi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ihmiskunnan moraalinen herääminen ei tunnu ympäristötietouden kasvusta huolimatta mahdolliselta. Ekokatastrofin jälkeinen maailma vilahtaa muutaman kerran Pakkasen uudemmassa tuotannossa, mutta vain tarinoiden kehyksenä, ei pääteemana. "Jos ne antavat moraalista tyydytystä, ne täyttävät tehtävänsä. Pakkasella on luonnontieteellinen maailmankatsomus, jossa ihmisellä on erityinen sijansa. Ehkä öljy-yhtiöt toimivat nyt väärin, mutta jos tulee suuria katastrofeja, niiden on muutettava tapojaan ja ne tekevät niin." "Ja ellei ratkaisua löydy, niin entä sitten. Pakkanen SUOMEN LUONTO 6/97. "Eläinfysiologiaa Helsingin yliopistossa opettanut professori Sulo Toivonen teki minuun vaikutuksen korostaessaan aina, että 'nykyisen tietämyksen valossa asia on näin ' . Stadin kundi rupesi aikoinaan opiskelemaan biologiaa, koska halusi saada selville, mitä on elämä. Koulupoikana vietin kaiket kesät Saimaan saaristossa, mutta tuskin edes kävin metsässä. Pakkanen myöntää, että teos on hänen silloisen elämäntilanteensa kuvaus. Lenkilläkin pikkupoikamainen kilpailuvietti pulpahtaa joskus pintaan ja yritän pudottaa kaikki muut pyöräilijät kannastani", Pakkanen naureskelee. Teksti: Jarmo Pasanen Kuva: Hanna Hentinen Mies, joka rakastaa Kirjailija Jukka Pakkanen pyöräilee, pelaa jalkapalloa ja imee sisäänsä halukkaasti kaupungin tuoksuja ja tuntoja. 1960-70-luvun taitteessa hän puuhasi aktiivisesti luonnonsuojeluliikkeessä ja toimitti muun muassa pamflettikokoelmat Lisälehdet luonnontietoon ja Minne kukat kadonneet, jotka herättivät runsaasti keskustelua. "En osaa polkea normaaliin tapaan rauhallisesti. Juhannusaaton voimankoetuksesta syttyi kipinä kilpapyöräilyyn, jota Pakkanen harrasti kymmenen vuotta. Nyt hän kurvailee pikkuautollaan kärsivällisesti pääkaupunkiseudun liikennesumpuissa eikä tunne tunnontuskia. Nuori vihainen mies Jukka Pakkasen 1972 ilmestyneessä esikoisromaanissa Koko maailman meno on vahva ekologinen pohjavire. Hän tutustui myös Pentti Linkolaan ja vieraili tämän mökillä Kuhmoisissa. "Totta puhuakseni luonto ei ole koskaan sytyttänyt minua. Hän ei ollut kuullutkaan noista teoksista, vaikka kirjoittajina olivat lähes kaikki tuon ajan luonnonsuojelun keulahahmot. Pakkanen valmistui filosofian kandidaatiksi 1970 ja pääsi Yleisradion tiedetoimittajaksi. Rooman klubin tulevaisuudenkuvat myllersivät mieltä niin Helsingin kaduilla kuin Saimaan rannalla. Ikkunoista näkyy tietä, kerrostaloja, ostoskeskusta ja Kehä kakkosen rakennustyömaata. Ehkä haastajan asema pitää myös ympäristönäkökulman terävämpänä. Yhteiskunnassa tarvitaan joka tapauksessa voimia ja vastavoimia." Moraaliset valinnat tuovat tyydytystä Juhannusaattona 1971 Jukka Pakkanen ajoi vaihteettomalla polkupyörällä Helsingistä Saimaalle 240 kilometrin matkan. Onko tarkoitus säilyttää koko kulttuuri. Elämä osoittautui kiehtovaksi mysteeriksi. Minusta ihminen on juuri heikkoutensa ja ristiriitaisuutensa takia hieno olento." Ihminen selviää tai sitten ei Pari vuosikymmentä sitten Pakkanen alkoi loitontua myös luonnonsuojeluliikkeestä. Rakentelin pituushyppypaikkoja ja koetin torjua ikävystymistä", Pakkanen muistelee. "Aurinko laskee merelle, kadun pinnassa on tomua ja raitiovaunu kolistelee ohi villi luonto ei ole koskaan tarjonnut minulle yhtä väkevää elämystä", hän tunnustaa
Onhan hienoa, että hämähäkin raajoja sentään tutkitaan", Jukka Pakkanen ylistää. "Joku kysyy, mitä hyötyä on tutkia hämähäkin raajoja. Raitiovaunut ovat erityisen lähellä Pakkasen sydäntä. Tunne lähtee syvältä lapsuuden Helsingistä, jolloin ratikoiden kolke ja hurina, mutta myös niiden sisällä oleva elämä juurtui lähtemättömästi hänen mieleensä. Raitovaunuilla on tärkeä sija myös hänen työn alla olevassa romaanissaan. Hänen seuraavassa ki1jassaankin niillä on tärkeä sija. Taiteilijat ja tieteentekijät pyrkivät kuvaamaan ja selittämään tuota moninaisuutta, eikä sen enempään saati lopulliseen totuuteen ole tarvis ta. Ensimmäisellä Italian-matkallani ihastuin suuriin merilintuihin", hän kertoo. 17. D Raitiovaunut ovat juurtuneet lähtemättömästi kirjailija Jukka Pakkasen sieluun. Entäs sitten; pitäisikö siitä muka olla jotakin hyötyä. Maailma koostuu luonnon täydellisyydestä ja ihmisen teoista; hyvistä, pahoista, kauniista, rumista, oikeista ja vääristä. Espoossa hän ei koe asuvansa kaupungissa. "Pidän kylläkin linnuista, jotka ovat kiehtovia ja myyttisiä eläimiä. "Kaupungin symboleja ovat asvalttisisäpihat ja raitiovaunut. Siitä voi päätellä, että Suomessa ei ole monta kaupunkia", hän myhäilee. ·aitiovaunuja ja asvalttia SUOMEN LUONTO 6/97 ei kuitenkaan tee havaintoja havunneulasista eikä muuttolinnuista
"Jos epäilette, lähtekää itse katsomaan", tämä nimettömänä pysyttelevä henkilö kehottaa. Ihminen on mahdollisesti jo pitkään ollut metsittymiselle altis, mutta ratkaiseva sysäys on puuttunut. Ne palautuvat ja unohtuvat ja palautuvat taas. Ehkä se alkaa jo varhain lapsuudessa ja jatkuu keskeytymättä koko ihmisen elämän ajan. Ne ovat maassa kiemurtavia riidenliekoja, mustia paperinohuita torvisieniä, kaarnaa rapisuttavia puukiipijöitä. En voinut olla tulematta. Mutta mikä oli ensin ja oliko joku muita tärkeämpi, sitä ei kyetä sanomaan. Lähemmäs päästyä muurissa olevat aukot alkoivat erottua. Purot ovat velhoja, jotka kulkevat kahisevissa suoheinissä ja synkissä korvissa, ja välillä ne piiloutuvat puiden juurilonkeroiden ja sammalpalteiden alle." "Toiset purot ovat kuin seireenejä: kuiskivat ja solisevat metsän henkeäpidättävässä hiljaisuudessa, kohisevat pieninä hilpeinä putouksina, ja taas ujuvat petollisen viettelevästi eteen päin. Ne ovat suohetteikköjen tuoksuja, sulkamaisten kortteiden hipaisuja, kuusikosta huokuvaa viileyttä. Nyrkkisääntönä voi sanoa: mitä kapeampia juotteja polut ovat, ja mitä vanhempiin ja luonnontilaisempiin metsiin ne vievät, sitä vaikeampi metsittymistä on torjua." "Jos tahdotte välttää kyseisen kohtalon, varokaa polkuja, jotka pieninä ja viattomina luikertavat varvikossa, jotka nousevat kankaiden ja harjujen päälle; ne johdattavat teidät paksukaarnaisten mäntyjen ja silkinkuultoisten kelojen juurelle ja suurten, kuhisevien, auringon lämmittämien muurahaiskekojen luo... "Polkujen pitää olla tietynlaisia. Hän astui mustasta aukosta sisään, ja metsä nielaisi hänet. "Katsokaa purojen mustia vesiä, niiden putuavia mutapohjia ja kivikkoja, joita myrkynvihreät sammalet peittävät. Hänen mukaansa purot ovat luonnon ilmiasun ottaneita velhoja, jotka houkuttelevat yksinkertaisen ihmispolon yhä syvemmälle metsän hämäriin. Niistä olisi helppo pujahtaa sisään, ja ne näyttivät houkuttelevilta ... Ehkä vähitellen, huomaamatta hiipien. SUOMEN LUONTO 6/97. E räässä hieman hämäräksi jääneessä tapauksessa henkilö oli ilmeisesti jo jonkin verran altistunut, koska hän vapaaehtoisesti pyrki metsään. Ja taas, ja taas ja taas. Mutta ne metsittävät." "Varokaa myös suonreunojen mutaa tursuavia, saraikkoja halkovia väyliä. Totta puhuen on vaikea sanoa, mitä metsittyminen lopultakin on. Tunnustan sen avoimesti, ainakin itselleni." Eräälle toiselle henkilölle polut ovat olleet nopea ja helppo alku parantumattomalle metsittymiselle. Kokemus voi olla erittäin voimakas, ja eräs henkilö uskookin noituuteen. "Eivät tietysti mitkä tahansa lenkkipolut", hän selvittää. Kulkija oli kuitenkin lopen uupunut, vastustuskyvytön sekä fyysisesti että henkisesti. Varokaa kaikkia sellaisia polkuja, joilta voi aistia susien ja kettujen käpälänpainumat, päästäisen kiireisen piiperryksen, hirvien ja metsäpeurojen raskaan kahluun ... Sillä näiden aistimusten myötä normaalit aistimukset menettävät merkityksensä, ja siitä metsittyminen alkaa." "Uskokaa minua", hän sanoo lopuksi, "polut vievät, ja ennen kuin huomaakaan, on jo myöhäistä." R ytöisten puronvarsikorpien seuraaminen on sekin todistettavasti aiheuttanut metsittymistä, suoranaista rydöttymistä. Ja viedä tietynlaisiin metsiin. Vuosien myötä muistoja kertyy runsaasti. Sellaiset polut tuntuvat kyllä hyviltä, niitä on helppo kävellä, on valoisaa ja kaunista, ilma on raikas. Onko se ihmisen luontainen, alkuperäinen olotila vai onko se jonkinlainen sairaus; vai onko kenties kyse toistaiseksi tuntemattomasta ilmiöstä. Enkä enää kiellä metsittymistäni. Mutta teoria sikseen, on aika kertoa joitakin esimerkkejä metsittymisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Sitä paitsi hän piti ajatustaan irrationaalisena. Äkkiä kulkijan mieleen nousi kuitenkin pelko, hätäinen ajatus: jos menen tuonne, joudun toiseen aikaulottuvuuteen, enkä pääse ikinä pois. Sitten se tulee kuin äkillinen sydänkohtaus ja prosessi lähtee liikkeelle yhä kiihtyvällä nopeudella ... Joka tapauksessa modernissa yhteiskunnassa ilmiötä ei pidetä suotavana. Metsä häämötti vielä kaukana: se näytti paksulta vihreältä muurilta, lähes läpitunkemattomalta. On myös toisenlaisia, dramaattisia tapauksia: metsittymiseen on johtanut yksi ainoa voimakas elämys. Seireenipurojen pohjilla kuultaa kuparinpunainen hieno hiekka, ja veden loputtomassa virtauksessa väreilevät heinien pitkät hiukset..." "Se on epäinhimillisen kaunista", kertoja lopettaa melkein itku kurkussa. Metsittyneelle ihmiselle ihmisen maailma ei ole ainoa, ja tämä asenne herättää yleistä närkästystä: ihmisen maailmassahan ihmisen maailma on ehdottomasti ainoa. Vaivalloisesti, painava reppu selkää köyristäen hän taivalsi silminkantamattoman hakkuuaukean yli. Myöhemmin hän kertoi: "Pääsin kyllä sieltä pois, mutta tulin pian uudelleen. Teksti: Aura Koivisto Kuvat: Risto Sauso Metsittyminen "Varokaa polkuja, jotka pieninä ja viattomina luikertavat varvikossa, jotka nousevat kankaiden ja harjujen päälle." 18 Miten metsittyminen tapahtuu. Metsä on ollut aina, ja metsittyminen on tapahtunut ikään kuin itsestään
Tummakaapuiset kuuset ovat kasvaneet valtaviksi jättiläisiksi heidän ympärilleen, ja lopulta koko metsä on muuttunut päivähahmostaan joksikin toiseksi. Jo yhdellä metsässä vietetyllä yöllä voi olla pysyviä seurauksia. Mitään varmaa ei voi sanoa, mutta vääjäämättä mieleen hiipii ajatus: Metsä katsoo tuhansin piilossa pysyvin silmäparein, on täynnä hiljaista elävää hengitystä. He vainuavat, että tuossa on taas yksi sellainen. Kuka tietää, keitä ne kaikki ovat. Hänen tukkansa on kuivaa naavatuppuraa tai se kiiltää niljaisena kuin änkyrimadon iho. Jokaisella metsittyneellä on tietysti oma yksityinen historiansa. Hän oli kerran joutunut keskelle rajaseudun vanhaa, luonnontilaista korpimetsää, ja puut olivat olleet tupaten täynnä näitä oksilla kasvavia epifyyttijäkäliä. Muut, normaalit ihmiset katsovat metsittynyttä hieman syrjäkarein, sieraimiaan väräyttäen. Metsittyminen on täydessä vauhdissa. Tai keitä ovat joskus olleet. Nämä yksityiset historiat sisältävät edellä jo kuvattua ja paljon muuta niissä kerrotaan karhuista ja kuukkeleista, saniaisista ja vanamoista ja etanoista, ylipäätään kaikesta joka vain metsää on. Entä kun metsittyminen on kerran alkanut, kuinka pitkälle se voi viedä. Tällainen ihminen on kuin ihmissusi: päivät pitkät puuhaa arkisia askareitaan, kunnes jonain hetkenä heittäytyy metsän vietäväksi. Mutta aamulla he ovat heränneet kankeina ja tukat pörrössä ja heihin on piintynyt savun ja kostean sammalen tuoksu. Tieteellisessä kirjallisuudessa puhutaan kääpien infektoimista puista, mutta ihmisten saamat kääpätartunnat ovat jääneet huomiota vaille: niistä ei mainita sanallakaan, vaikka ne vaikuttavat yhtä todellisilta. Metsittynyt haisee turvekuntalta ja lahopuulta ja niissä risteileviltä sienirihmastoilta; hänen ihollaan on muurahaisen pissaa ja hänestä karisee havu ja ja jäkälän sekovarren kappaleita. "Käävät ovat tiettävästi aiheuttaneet joitakin suoranazsza metsittymisepidemioita." 20 Eräs henkilö paljastaa naavojen ja luppojen murtaneen hänen vastustuskykynsä. Ehkäpä kääpien karamellisia tuoksuja, heleitä värejä ja eriskummallisia olemuksia kannattaisi tässä mielessä tutkia miten ne vaikuttavat ihmisen psyykeen ja johtavat vaikeaan metsittymiseen. Mahdollisesti käävissä piilee joitain tuntemattomia huumaavia aineita, jotka tekevät ihmisen niistä riippuvaiseksi. Aivan kuin kuuset olisivat verhoutuneet jatkuvasti vihmovaan harmaanvihreään sateeseen. On ihmisiä, jotka illan hämärtyessä ovat pahaa-aavistamatta laittaneet leirinsä ja asettuneet puuvanhusten jalkojen juureen. D SUOMEN LUONTO 6/97. Olin järkyttynyt ja haltioissani." Käävät ovat tiettävästi aiheuttaneet joitakin suoranaisia metsittymisepidemioita. Metsittynyt on muiden ihmisten joukossa vaivautuneen hiljainen, syrjäänvetäytyvä, tai puheripulinen päällepäsmäri . Ja he, onnelliset typerykset, ovat nukahtaneet metsän tasaisena huokuvaan hengitykseen, kuin suuren elävän olennon vatsaonteloon. Toisaalta kohtalaisen normaaliltakin vaikuttava ihminen voi olla pahoin metsittynyt. " Hetken luulin näkeväni näkyjä, hallusinaation: naavojen ja luppojen paljous sumensi silmäni, ,pehmensi metsän koko kuvan. Hänellä on pysyvä riippuvuussuhde villasukkiin ja kumisaappaisiin, ja hän hermostuttaa tavalliset kanssaihmisensä jähmettyneellä kartantuijotuskatseellaan, loputtomilla maapuuhöpinöillään ja omituisten Eliöidensä palvonnalla. He ovat kuvitelleet olevansa turvassa nuotionsa valopiirissä, ja sitten he ovat istuneet niillä sijoillaan, kunnes hämärä on tihentynyt pimeydeksi ja taivas saanut tuikkivat pisteensä