Toiset lajit eivät ole yhtä näyttäviä, mutta niittenk in tuoksu ja poikkeava värit ys riittävät houkuttamaan itiöitten levittäjiä , osaksi kenties eri laj eja. Seppo Vuokko . J a niinkuin kovin usein luonnossa, erikoisilla rakennepiirteillä on merkityksensä. Lähisukuisia raatosammalia löytää usein maatuvilta luilta ja yli vuotisilta myyrien tai sopulien raadoilta, mutta kelpaavat sella iset kasvupaika t joskus sompasammalillekin. 2 Haiseva kaunotar Sompasammal on sammaleksi niin merkillisen näköinen, että sitä usein lutillaan joksikin sieneksi. Sompasammalet kasvavat tavallisimmin noin kämmenen kokoisina laikkuina, harvoin su urempina kasvustoina. Aiemmin sekä punaettä keltasompasammal olivat etelä-S uomessakin melk o yleisiä, mutta nykyään niitä näkee kovin harvoin. Kun lehmiä nykyisin laidunnetaan vain pelloilla, ei metsiimme enää leviä sompasammalille otollisia kakkuj a. Ja kun laikkua kaivaa, löytyy kiiltävänvihreän sammalmaton a lta kuituinen kakku: vanhaa lantaa! Lantakasan ulottuvuus on sanellut som pasammalen kasv un rajat. Syötävää ei kärpänen sammalta löydä, mutta sitä etsiessään se tahriutuu sammalen tahmeisiin itiöihin . Pia n sompasammalen alkeisrihmasto verhoaa ruskean kakkaran ensin vihertävään seittiin, joka vahvistuu pian yhtenäiseksi samma lmatoksi, ja vuoden , parin päästä, kun lanta kasa on jo lä hes maatunut ja varsinaiset lantahyönteiset siitä lä hteneet, ovat sitten sompasammalenkin itiöt valmiita. Sompasammalia on useita lajeja, mutta vain kolmella on si lmiin pistävän leveä ja koreanvärinen itiöpesäkkeen kaulus: keltasompasammalella keltainen, punasompasammalella sekä harvinaisella pohjansompasamma lella tumman punainen. Niinpä sompasammalen pesäke lähettääkin hyönteisten aistittavaksi mielestämme melko epämiell yttäviä tuoksuja. Sompasammal ei vain välitä samoista vieraista kuin kukkaset, sitä kiinnostavat erilaiset lannalla ja raadoissa elävät kärpäset. Kun nälkäinen ja munimishaluinen kärpänen suunnistaa uutta lupaavaa tuoksulähdettä kohti, matkaavat mukana sam malenkin itiöt ja pääsevät mitä todennäköisimmin tuoreelle lantakasalle. Laikussa ei tavallisesti ole muita kuin sompasammalia: niitä siinä voi kyllä o lla useampiakin lajeja. Syykin on selvä: lehmän liukumiina on näille lajeille sopiva "koti", mutta sen pitää olla kosteassa ympäristössä: rantaniityllä, suo nreunassa tai korvessa. Sompasammalen korean kauluksen tehtävä on sama kuin kukan: houkutella hyönteisiä. vs k.. SUOMEN_ LUONTO 6/ 87 46
"Ilmeisesti hallitukselta on jäänyt pohtimatta, kumpi paperi on paina-vampi, hallitusohjelma vai valtiovarainministeriön kannanotto", Suomen luonnonsuojeluliitto toteaa budjettilausunnossaan. 47 Moni sieni päällä kaunis ... 32 Ulkomailta .. Wikströ~. vsk. .... .. ... Pennanen: Kuka suojelisi toutainta. Samasta asiastahan loppujen lopuksi onkin kysymys. 9 Ritva Kupari: Kork easaaren johtaja Ilkka Koi visto : Eläintarhan pitää olla kulttuurilaitos .. 46 Liikettä lakin alla : Taivutusmuodot ... . 4 Terho Poutanen: Ka nahaukka ansaitsee täysrauhoituksen... Silläkään ei näytä olevan minkäänlaista merkitystä, istuuko valtion rahakirstun kannella keskustalainen vai sosialidemokraattinen ministeri aina on varaa tinkiä luonnonsuojelurahoista. .. .. .. 13 Jussi T. Ministeritasolla luonnonsuojelu on selvästi vähäpätöisempi asia kuin esimerkiksi kananmunien vientituki. 24 Marja Härkönen ja Tuomo Niemelä: Kava lat kärpässienet .... . . 44 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta ... 10 Ruotsal aistutkija puolustaa Suomen susia.... Luontoillan asiantuntijat vastaavat.. ........ . Munien vientiä esitetään tuettavaksi 124 miljoonalla markalla. Hienot ohjelmat antavat kuitenkin valheellisen kuvan, että asiat olisivat kunnossa. SUOMEN SISÄLTÖ Kotimaasta ... .............. . ........ ... .... Tulemalla mukaan luonnonsuojelutyöhön voit toimia paremman tulevaisuuden puolesta. Valtioneuvosto on viime vuosina hyväksynyt monia ansiokkaita suojeluohjelmia, kuten lintuvesien-, soidenja harjujensuojeluohjelman, samoin kuin kansallisja luonnonpuistoverkon laajennusohjelman. .. .. Ohjelmissa mainitut kohteet on myös lunastettava luonnonsuojelualueiksi. ensimmäisten kansallispuistojemme perustamisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta. ... ..... 34 Mielipiteitä, keskustelua ... . . .... .... ..... .. .......... Syynä nousuun on tehostettu levikkityö, mutta varmasti kasvu on merkki myös luonnonsuojeluaatteen kannatuksen lisääntymisestä ja ihmisten elinympäristöstään tuntemasta huolesta. .. ... Virallinen nettolevikkimme on nyt 24 150 (LT 26. .. ... .. . . Paperit eivät luontoa suojele. .. .... .. ... 8. . .. 36 Kirjoja ... Ehkäpä se kertoo jotain itse lehdestäkin. ... ... ..... . ..... ..... ... Supistusta jo ennestään riittämättömiin luonnonsuojelualueiden ostovaroihin on siis luvassa kahdeksan miljoonaa markkaa. .. .. 38 Norpat tarvitsevat apuamme ... . ..... ........ . Hallitusohjelmaan kirjattu toteamus luonnonsuojelualueiden ostoon varattavien määrärahojen lisäämisestä osoittautuu tyhjäksi lupaukseksi. . .... . . . ..... .... .......... . ... 8 Rauno Ruuhijärvi: Pienvesiämme tuhotaan yhä.. .. .... ............... .. 20 Juha Taskinen: Puhtaan veden uudestisyntymisen ihme ..... . . ... Lehtemme puolustaa luontoa, mutta kantaa huolta myös ihmisen elinympäristöstä. kärpässienlen suvusta löytyy monenlaisia /akinkaniajia , niistä tarkemmin sivuilla 28-31. ..... ......... ... 40 Pirkko Pekkarinen : Kilpikonnain aikaan .. ... SUOM EN L UONTO 6/ 87 46. ........... ...... Valtiovalta juhlistaa näin luonnonsuojelun juhlavuotta 1988, jolloin mm. ...... .... 28 Tuukka Haarni ja Tiu Similä: Horisontissa mustia kolmioita . Kannen punakärpässienet on ku vannut P. ...... 42 Kysy luonnosta. ..... . Tilauskanta on vuodessa kasvanut 93 prosenttia. vuosikerta lrtonumero 27 mk Taas luonnonsuojelurahoja kuristetaan Hallituksen budjettiesityksessä ensi vuodelle esitetään luonnonsuojelualueiden ostomäärärahoiksi 45 miljoonaa markkaa, kun ne kuluvana vuonna ovat 53 miljoonaa. ...... Se mikä auttaa luontoa koituu ihmisenkin hyväksi. Siihen tarvitaan rahaa. Myös tämän lehden tilaaminen on yksi tapa edistää luonnonsuojelua. ... . C. .... 16 Terho I1konen: U konkivi, peurat ja iso raha ..... .. 3. Suomen Luonnon lukija on myös luonnonsuojelun tukija. . Luonnonystävän aikakauslehti 6 • 1987 46. . 23 Jari Tuiskunen: Armottomat saalistajat. . ...... 1987). Suomen Luonto on luonnon ja luonnonsuojeluaatteen äänenkannattaja. Suomen Luonnon levikki kaksinkertaistui Suomen Luonto on saanut huimasti uusia lukijoita
Norjalaisetkin huolissaan Kessin tulevaisuudesta Norja on puuttunut Inarijärven itäpuolisen, lähes luonnontilassa säilyneen metsäerämaan eli ns. Norjalaiset pelkäävät, että suomalaisten suunnitelmat hakata yli 200 km ' metsiä Inarijärven itäpuolella mitätöivät Övre Pasvikin kansallispuiston biologisen merkityksen. \ \ ) / / }:::, T Norjalaiset luonno nsuojelijat haluaisivat yhtenäisen erämaa-alueen Inarijärven itäp uolella Övre Pasvikin ka nsallisp uistoon Norjaa n. Ensi askel tähän suuntaan olisi, että Inarinjärven itäpuolisten osien · hämmästyttävän kevein perustein laaditut hakkuusuunnitelmat haudattaisiin kokonaan. Kuvassa poropolku. Lisää varoja luonnonsuojelualueiden ostoon ja suojelusta maksettaviin korvauksiin, uhanalaisten lajien suojeluun, kuntien yleiskaavojen laatimiseen sekä rautatieja bussiliikenteen tukemiseen esittää Suomen luonnonsuojeluliitto 4 varattavaksi valtion ensi vuoden budjettiin. Norja on jo 1970 perustanut Kessin alueen itäpuolelle, aivan Suomen rajalle 67 km ' :n laajuisen Övre Pasvikin kansallispuiston. Työn vauhdittamiseksi luonnonsuojeluliitto esittää, että maan hankkimiseen luonnonsuojelutarkoituksiin varataan 75 miljoonaa markkaa. Kun suunnitelma on toteutunut, kattavat suojelualueet Norjan pinta-alasta 13 prosenttia . Tämä olisi hyvä tavoite myös Suomelle. Nyt virallisissa suunnitelmissa on · tarkoitus perustaa 26 uutta kansallispuistoa, 14 maisemansuojelualuetta ja kolme suurehkoa luonnonsuojelualuetta. Tällä hetkellä Norjassa on 15 kansallispuistoa, joiden pinta-ala on yhteensä 9 600 km ' (50 0/o enemmän kuin Suomessa). Norjalaiset nojaavat kannanotossaan paljolti omiin suunnitelmiinsa maan luonnonsuojelualueiden kehittämisestä. ........................ Alue on tärkeätä vaihettumisvyöhykettä läntisen ja itäisen siperialaisen taigalajiston välillä. Nykyisellä vauhdilla ohjelman toteuttaminen kestää yli 20 vuotta. Herkkään luontoo n jäävät jäljet helposti. Valtion hyväksymät suojeluohjelmat kansallisja luonnonpuistojen perustamiseksi sekä soiden ja lintuvesien suojelemiseksi toteutuvat liian hiUhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta esittää viime vuonna valmistuneessa m1etmnossaan kaikkiaan 89 toimenpide-ehdotusta uhanalaisten lajien suojelun, SUOM E LUONTO 6/ 87 46. Hallituksen esityksessä ensi vuodelle on varattu 45 miljöonaa eli kahdeksan miljoonaa vähemmän kuin rahaa oli käytössä tänä vuonna. Samalla hakkuutoiminta rikkoisi kolmen valtakunnan alueelle ulottuvan erämaisen alueen luonnonrauhan . Veli-Risto Cajander Budjetti tarvitsee parannuksia taasti, sanoo luonnonsuojeluliitto. Norjalaisten mukaan alueella ei saisi tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka tuhoavat koskemattoman luonnonyhteyden Inarijärven-Paatsjoen laakson kasvimaantieteellisellä alueella. teellisen alueen biologiseen rikkauteen ja luonnonsuojelulliseen merkitykseen. vsk.. Myös länsisaksalainen biologi Hans Dransfelt on julkisesti puuttunut lnarijärvenPasvikinlaakson kasvimaantieKOTIMAASTA Kessin a lueen männyt kasvavat hitaasti ja ovat keskimäärin 200-vuotiaila. Tällöin se ei esimerkiksi pysty tarjoamaan riittävän suurta yhtenäistä elintilaa tietyille petoeläinlajeille. messa kannanotossa Norjan Luonnonsuojeluyhdistys (Norges Naturvernforbund) toteaa, että Kessin alueen tulevaisuus koskettaa voimakkaasti myös norjalaisten intressejä. Suomalaisille lähettämässään virallisessa ja avcii. ·-......... Kessin alueen säilyttämisestä käytävään keskusteluun. Tämä merkitsee sitä, että noin 23 000 km ' uutta pinta-alaa tulisi Norjassa lähivuosina suojelun piiriin . Nyt tämän suojelualueen pinta-ala on tarkoitus laajentaa kolminkertaiseksi (komiteamietintö kansallispuistojen kehittämisestä" NOU 1986: 13). Hänen mukaansa juuri näinä aikoina, jolloin luonto on kaikkialla köyhtymässä, erämaisena säilyneen Pasvikinlaakson suojelu on mitä tärkeintä. Tämä on ristiriidassa hallitusohjelmankin kanssa, missä nimenomaan luvataan lisätä määrärahoja suojelualueiden ostoon
Tulokset saataneen vasta ensi vuoden puolella. Esimerkiksi PCB-aineet ovat juuri kloorattuja hiilivetyjä. KOTIMAASTA Järvisimpukka imee veden ravintohiukkasia sisäänsä hengitysvedessään. Myrkkylähde voidaan hoidon ja seurannan järjestämiseksi. Antti Ha/kka liikenteen tukemiseen ainakin 100 miljoonaa paikallisliikenteen tukijärjestelmän luomiseksi . PCB-pitoiff suus arvioidaan simpukoiden avulla siten, että puhtaita järvisimpukoita upotetaan vesis::; töön määräajaksi, jolloin simpukoihin kertyy PCB:tä sitä enemmän mitä enemmän sitä vedessä on. Menetelmällä tavoitetaan myös raskasmetallipäästöt, ja siksi se sopii kaivosja metalliteollisuudenkin seurantaan . 5. Ympäristömyrkkyjen analysointi on hyvin työlästä, koska pitoisuudet ovat pieniä jopa gramman miljardisosia. Simpukkakorit nostettiin ylös syyskuun alussa ja vietiin uhanalaisten lajien suojeluun ja hoitoon. Jos esimerkiksi kaatopaikkaa lähellä olleissa simpukoissa on PCB:tä poikkeuksellisen paljon, kaatopaikka tiedetään vuotolähteeksi ja vuoto voidaan tukkia. Paperitehtaiden kloorivalkaisujäämät näkyvät samoin simpukoissa selvästi. Simpukoilla voidaan periaatteessa valvoa myös voimalaitosten, kaatopaikkojen ja sahojen päästöjä aivan rutiinityönä. Simpukat vartiopaikoilleen elokuussa Tarkkaa vuotokohtaa etsitään samalla simpukk amenetelmällä, jolla karkeakin vuotoalue löytyi. Nyt tutkitaan, voivatko simpukat paljastaa saastuttajan jopa nimeltä. Valtion tulisi nyt luonnonsuojeluliiton mielestä lisätä voimakkaasti panostaan uhanalaisten lajien suojelutyössä. Englannissa on vastaavanlainen menetelmä jo laajassa käytössä merialueilla. Mahdollisten myrkkylähteiden lähelle upotettiin elokuun alussa simpukoita koreissa. Jo alustavien kokeiden aikana vuonna 1985 löytyi Äänekosken reitiltä myrkkypäästö . Kuvassa Metsä-Botnian sellutehtaan päästöjä valvoneita simpukoita nostetaan ylös syyskuun alussa. Pitoisuudet laskevat yleensä kaikkialla Suomessa, sillä myrkkyä ei enää juuri joudu luontoon. Simpukat valvomaan saastelähteitä Vesija ympäristönt utkimuslaitos valmistelee vesistöjen ranta-alueitaan yleiskaavojen avulla rakennuslain uudistushankkeiden viipyessä. Aluksi seurattaisiin maan kaikkien selluloosatehtaiden orgaanisia klooripäästöjä. Pitämällä alun perin puhtaita si11,1pukoita vedessä saadaan tietoa vesistön myrk kytilanteesta . löytää simpukoiden avulla, koska simpukoihin kasaantuu niiden vedessäoloaikana myrkkyä sitä enemmän, mitä lähempänä ne ovat vuotokohtaa. Minkä korin simpukoissa oli eniten PCB:tä. Liitto esittää varattavaksi 280 000 mk kahden viran perustamista varten ympäristöministeriön luonnonsuojelualuetoimistoon uhanalaisten lajien suojelut yöhön ja lisäksi kolme miljoonaa markkaa UOM E LUONTO 6/ 87 46. Budjettiesityksessä ei ole varattu tähän tarkoitukseen lainkaan varoja. Kaikista koesimpukoista löytyi puunsuojamyrkkyjä, joita ilmeisesti leviää vesistöihin polttamisen seurauksena ilman kautta. Simpukat salapoliiseina Simpukoita pidetään vaiteliaana väkenä, mutta oikein käsiteltyinä ne voivat antaa merkittävää tietoa vesistöjen ti lasta. Koska PCB-myrkyt eli polyklooratut bifenyylit ovat hyvin vaarallisia ne esimerkiksi aiheuttavat eläimille hedelmättömyyttä on selvitettävä, mistä myrkkyä pääsee vesistöön. Ravinnon mukana simpukkaan kertyy ympäristömyrkkyjä, jos niitä on vesistössä. Tutkijaryhmä, johon kuuluI vat Pertti Heinonen , Sirpa Herve ja Jaakko Paasivirta , ! on paikantanut vuotokohdan ,;; karkeasti Keiteleen ja Leppäveden välille. Budjettiesityksessä tähän työhön ehdotetaan 700 000 mk . Tehomaatalouskin käyttää monia kemikaaleja, joiden valvontaan simpukat sopivat. Monet puunsuojamyrkyt ovat kloorifenoleja ja kloori yhdis· teillä on valkaistu tämänkin lehden paperi. Luonnonsuojeluliitto perustelee esitystään sillä, että monet kunnat ovat halukkaita suojelemaan esimerkiksi arvokkaita Jyväskylään odottamaan laboratorioanalyysiä. Simpukat paljastavat heti ainaki n kloorattujen hiilivetyjen ja kloori fenolien päästöt. Vaarallista ympäristömyrkkyä PCB:tä vuotaa veteen jostain jatkuvasti. Epäiltyjen joukossa on puunjalostusteollisuutta, romuttamo, kaatopaikkoja ja viemäreitä. Paljastuiko syylliseksi romuttamo, kaatopaikka vai tehdas. Kesällä 1986 menetelmää käytettiin jo koko Kymijoen vesistön alueella Äänekoskelta Kymijoen suuhun asti. Kunnille myönnettäviä, yleiskaavan laatimista varten tarkoitettuja avustuksia varten tulisi varata 1,5 miljoonaa. Sie,llä valvotaan sinisimpukoiden avulla, mitä jätteenupotuspaikoille viedään. Kaiken kaikkiaan menetelmä on jo osoittautunut niin hyväksi, että rahan saaminen sen rutiinikäyttöön on tai ainakin sen pitäisi olla vain ajan kysymys. Suomessa on kolmen vuoden ajan kokeiltu, sopiiko järvisimpukka sisävesien ympäristömyrk kypi toisu u ksien valvontaan . Myönteisiä asioita budjetissa ovat ympäristötutkimuksiin käytettävien määrärahojen kasvaminen, lisäykset kuntien ympäristönsuojelu toimen avustuksissa ja jätehuollon tehostamiseen tähtäävät määrärahat. Kun Äänekosken van ha sulfaattiselluloosatehdas lakkautettiin vuonna 1985 ja uusi Metsä-Botnian tehdas sai biologisen puhdistamon, simpukat osoittivat kloorivalkaisuJaam1en päästöjen vähentyneen puoleen. Tätä kirjoittaessa vuotoon syypää ei vielä ole tiedossa. Yhdessä muiden ympäristöJarJestojen kanssa luonnonsuojeluliitto esittää rautateiden investointeihin annettavaksi 200 miljoonan markan tasokorotuksen ja linja-autosimpukkavalvonnan laajentamista koko Suomen kattavaksi. vsk. Tutkimuksen alkamisvuodesta 1984 on PCB-pitoisuus pysynyt a lueella ennallaan tai jopa lievästi noussut
Kokeilusta vastaavat pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan jätehuoltolailos ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. Pohjimmainen syy jäteraaka-aineiden käytön vä häisyyteen o n tietysti se, että alkuperäisiä raaka-aineita myydään edelleen alennushintaan. Kuva kertoc osuvasti jäteraaka-aineiden käytön nykytilanteesta maailmalla: ei vain paperin vaan useimpien muidenkin jäteraaka-aineiden käyttö on hidastunut, markkinat pullollaan ja hinnat laaksonpohjassa. Jollakin voi olla arvokkaita tietoja tästä katoavasta tunturilinnusta. Elinkeinomuovijätettä syntyy maassamme vuosittain noin 24 000 tonnia, josta runsas neljännes hyödynnetään muuksi kuin energiaksi. Niitä ei ole testattu eläinkokeilla. Johtavana periaatteena BIR:llä on jä teraaka-aineiden vapaat markkinat ja kaikenlaisen valtioiden sekaantumisen vastustaminen kierrätysalalla. Sen jälkeen lajista tunnetaan muutama pesimäaikainen havainto Enontekiöltä. Pääsyy tosin on, ettei kotimaista käyttöä 9le saatu kehitetyksi kyllin reippaasri. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy myy shampoota, saippuaa ja yfeispesuainetta, joiden vai6 mistuksessa on käytetty vai n biologisesti hajoavia luonnontuotteita. Niiden oton, jalostuksen ja jätehuollon todelliset ympäristökustannukset erääntyvät maksettaviksi muissa yhteyksissä. BIR :iin _kuuluu suoraan tai alueellisten yhdistysten kautta 7 000 kierrätyksen parissa toimivaa teollisuusyritystä. Samoin on ympä ristönsuojelijo iden järkevää vaat ia myös kierrätysteollisuudelle samoja tiukkoja ympäristönormeja ku in muu lle teollisuudelle. Hailuodossa kiljuhanhia on tarhattu jo jonkin aikaa ja on toiveita, että ensi vuosikym8 000 tonnia vuodessa, mutta tarvitsisi tutkimus-, koneja laitekustannu ksi in julkisen vallan tukea, selvityksessä arvioidaan. Toukokuussa käyttöön otettuihin kompostoreihin vie eloperäisen jätteensä, lähinnä ruokajätteen , 200 taloutta. Syitä ti lantee een selviteltiin kierrätysalan teollisuuden maailmanlaajuisen yhteenliittymän BIR:n kokouksessa Suomessa kesällä (BI R = Bureau International de la Recuperation). Kiljuhanh i on maamme uhanalaisin li ntu, joka on pesinyt viimeksi vuonna I 978 Utsjoella. vsk.. Järjestö on perustettu jo vuonna 1948, ja sen tavoite on edistää jäteraaka-aineiden talteenottoa ja hyväksikäyttöä teollisuudessa. Mutta ympäristönsuojelun kannalta on johdonmukaisempaa kannattaa valtioiden järkeviä tukimuotoja kierrätykselle jokaisessa maassa erikseen kuin soimata yhtä, joka on edelläkävijänä lähtenyt oikeaan suuntaan. Sen laj ittelun ja hyötyk äytön ongelmia ei ole vielä ratkaistu. Hinnat ovat romahtaneet ja moni keräysalan yrittäjä on joutunut lopettamaan. Kompostoinnin aikana kysellään asukkaiden kokemuksia ja mielipiteit ä kokeilusta , mitataa n kaatopaikoille vietävän jätteen määrää ja mahdollisesti kompostoi nnista koituvaa säästöä. Auli Kilpeläinen Vesistöystävällisiä pesuaineita Useimmat markkinoilla olevat pesuaineet sisältävät vesistöjä saastuttavia aineita, kuten hajusteita, väriaineita, fosfaatteja ja tensidejä. Jätemuovin mahdollisuudet Teollisuudessa, kaupassa ja muussa elinkeinotoiminnassa syntyvää muovijätettä voitaisiin hyödyntää erilaisina lisätai sidosaineina: bitumieristelevyissä, tieasvaltissa, pintamassoissa ja lastupu risteissa. Niitä löytyikin teollisuuden näkök ulmasta useita: ta louskasvun hidastuminen, dollarin ja raaka-aineiden halpuus, lisääntynyt hyötyjätteiden lajittelu ... KOTIMAASTA Kierrätysteollisuus lamassa Ylitsepursuava kuormallinen keräyspaperia varustettuna "vientitavaraa"-leimalla koristaa amerikkalaisen kierrätysalan lehden kantta. Teollisuus tuntuu vart101van hyötyjätteitä milteipä mustasukkaisesti , ainakin siinä vaiheessa kun niiden käyttö a lkaa vaikuttaa lii ketaloudellisesti kannattavalta. Tällainen tilanne ei innosta teollisuutta käyttämään jäteraaka-aineita, vaikka niidenkin hinnat o lisivat a lhaa lla. Pienteollisuus pystyisi järkevästi hyöd_yntämään vielä 7 000Missä kiljuhanhet. Kokeiluun osallistuu noin puolet alueen 11 kerrostalon asukkaista. menen vaihteessa kiljukkaita päästään istuttamaan van hoille pesimäpaikoille, joiden maastotarkastuksia jatketaan ensi vuonna . 922-24 040. Jo vuoden 1986 todettiin olleen varsinainen hinnanpudotusvuosi, ja tänä vuonna arvio itiin tilanteen jatkuvan vaikeana usealla kierrätysalalla. Tiedot voi lähettää osoitteeseen Antti Ka rlin, Kalevantie 15 A 22, 23500 Uki, puh . Kiljuhanhityöryhmä vetoaa Suomen Luonto -lehden lukijoihin ja pyytää heiltä raportteja 1980-Iuvun Lapin retkistä. Yhdyskuntajätteestä muovin osuus on noin viisi prosenttia, 80 000 tonnia vuodessa. Ikävä ti la nne tietysti, ja osasyy myös Suomen kot ikeräyspaperisumaa n. Kuvassa kompostinhoilaja Merja Heino lisää kuivikelta kompostoriin. Helsingin Vuosaaressa kokeillaan kotitalousjätteen kompostoimista kerrostaloalueella. Muovin hyödyntämisen avulla voitaisiin luoda lisätyöpaikkoja, vähentää jätehuoltokustannuksia, vähentää tuontia ja luoda uutta jalostustek.niikkaa, jolla olisi myös vientima hdollisuuksia. Suomen Luonnonsuojelu Tuki Oy:n myymälä löytyy Helsingissä osoitteesta Nervanderinkatu 11 , Tampereella Laukontori 4, Oulussa Kajaanin katu 13 ja Turussa Läntinen Rantakatu 2 1. BIR:n kokouksessa, joka nyt pidettiin ensimmäistä kertaa Suomessa, arvosteltiin rajusti esimerkiksi Saksan liittotasavallan aktiivista tukipolitiikkaa paperin keräykselle. Hanhista ei ole näkynyt merkkiäkään. Näin päätellää n ym päristöministeriön teettämässä tutkimuksessa muovijätteiden hyödyntämismahdollisuuksista. A ntti Kartin SUOMEN LUO TO 6/ 87 46. Jäteraaka-aineiden käytössä on vielä nykyisin omat ongelmansa: saatavuus, laad un vai htelevuus, tuotteiden markkinoitavuus jne. Mäntysuovan lisäksi nykyisin on saatavana muitakin vesistöystävällisiä pesuaineita. Sen seura uksena keräyspaperin määrät ovat kasvaneet käyttömahdollisuuksia nopeammin ja keräyspaperia on yritetty entistä enemmän myydä ulkoi:naille. Maailman Luonnon Säätiön kiljuhanhityöryhmä on tarkistanut vanhoja pesimäpaikkoja. Kiljuhanhia on etsitty koko 1980-luvun ajan eri puolilta Lappia. Jäsenet ovat lähinnä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta mutta lisääntyvästi myös Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta
Sen esittelijöiden joukossa ei kuitenkaan ollut Hindsbyn Metsän Puolesta -yhdistystä, vaikka se ainoana on toiminut metsän puolesta. (90) 234 271 . Hindsbyn metsän tulevaisuutta uhkaa mahdollisen omistajanvaihdoksen lisäksi metsätalous, joka toistaiseksi on ollut suhteellisen säästävää ja pehmeätä. Kuvan lehtosinijuuret kasvavat Martisbäckin purole'1dossa. Sen sijaan neuvotteluja käydään lehtitietojen mukaan Helsingin kaupungin kanssa koko Hofgårdin kartanon alueesta, johon Hindsbyn metsäkin kuuluu. luonnonsäästiöksi, virkistykseen ja opetuskäyttöön, kunhan varsinaiset arvokohteet erikseen rauhoitetaan. Aihiota on vaikka tulevaisuuden aarnioksi. KOTIMAASTA Hindsbyn metsä kaipaa suojelua Hindsbyn metsäalueella on kaksi valtakunnallisesti merkillävää purolehtoa. Omistaja, Svenska småbruk och egna hem AB, ei ole ryhtynyt neuSUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Alue liittyisi kiinteästi Helsingin suuriin maanostoihin näillä seuduilla. Hindsbyn metsä kokonaisuudessaan sopisi Hindsbyn metsä sijaitsee Sipoossa, vain parinkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Paikalliset sosialidemokraattiset kunnanvaltuutetut kuitenkin organisoivat ministerin vierailun, jonka isännyys viime hetkellä siirrettiin Sipoon kunnalle. Sipoon kunnan johtoryhmä jopa kielsi ja kieltäytyi jakamasta vieraille ja lehdistölle neutraalia ja hillittyä Hindsbyn metsän luonnon esitettä, jonka yhdistys tarjosi ja johon johtoryhmä oli voinut etukäteen tutustua. Karkein esimerkki suojeluhankkeen vastustajien torjuntahyökkäyksestä on tältä kesältä: Uuden ympäristöministerin tultua nimitetyksi kutsuimme hänet tutustumaan Hindsbyn metsään. Ympäristöministeriö luokittelee molemmat purolehdot, Västerhovslundenin ja Martisbäckslundenin, valtakunnallisesti merkittäviksi. Huoli Hindsbyn metsän tulevaisuudessa sai sipoolaiset ja aluetta tutkineet vieraskuntalaiset pari vuotta sitten liittymään yhteen sipoolaiseksi, epäpoliittiseksi ja kaksikieliseksi luonnonsuojeluyhdistykseksi, jonka nimeksi tuli Hindsbyn Metsän Puolesta. Muuta esitettä ei metsästä ole. votteluihin edes pienalueiden suojelemiseksi, vaikka Uudenmaan lääninhallitus on tehnyt aloitteita. Se lisää myös mielellään_ yhteyk~ siään tutkijoihin ja harrastajiin sekä auttaa lajiluetteloin, kartakkein ja tiedoin. Hindsbyn metsä on noin 500 hehtaarin laajuinen, yhtenäinen ja asumaton metsäalue, jossa on mm. Jo hyvin aikaisessa vai heessa kävi ilmi, että kunnanvaltuustossa, virkamiehissä ja, ikävä kyllä, paikallisessa luonnonsuojeluyhdistyksessä oli niitä, jotka julkisesti asettuivat vastustamaan Hindsbyn metsän suojeluhankkeita. Nämä pienalueet sekä metsän pohjoispuolella kulkevan Västervägenin purolaakso-tienvarsi -maisema ovat Keski-Sipoon osayleiskaavassa suojelukohteita, joilla vallitsee toimenpidekielto. vsk. Melko harvinainen , vaatelias lehtosinijuuri on levilläytynyt purolehtoon kolmen hehtaarin alueelle. Monimuotoista luontoa sisältävä alue halutaan rauhoittaa ja säilyllää opetusja virkistyskäyllöön. Hindsbyn metsä puolestaan kuuluu laajempaan kokonaisuuteen , joka tunnetaan nimellä Sipoonkorpi. Näin on jouduttu astumaan isoille ja aroille varpaille. kaksi purolehtoa, kaksi erämaalampea ja Gillermossetin kallionlakisuo. Nimestään huolimatta yhdistys on toiminut yleisemminkin Sipoon luonnon puolesta. Eri vierailukohteiden joukossa oli myös Hindsbyn metsä. Hindsbyn metsästä ja yhdistyksen toiminnasta ja tietoja sihteeriltä: el o Raimo Asplund, Hindsby, Hofgård , 04130 Sipoo, puh. Tämä sensuuritoimi johti tiedotussotaan Borgåbladetin palstoilla. Raimo Asplund 7. Yhdistys kerää luontohavaintoja alueelta. Yhdistys on mielipahakseen joutunut valittamaan lääninoikeuteen kunnanhallituksen jälkikäteen hyväksymästä toimenpidekiellon alaisen metsälän paljaaksihakkuusta. Kuva Falträsketistä. Kessin, Mustavuoren, Nuuksion ja muiden ajankohtaisten suojeluhankkeiden varjossa on Sipoossa vain 23 kilometrin päässä Helsingin keskustasta "käyty muutaman vuoden ajan sitkeää viivytystaistelua Hindsbyn metsän tulevaisuuden turvaamiseksi. Tarkoituksista ei ole kerrottu ehkei vielä päätettykään
Tällä hetkellähän me edustamme asiassa alinta eurooppalaista kastia. Se on rauho ilellu vain neljänä pesimäaikaisena kuukautena. Edes haukan pesimärauhaa ei aina kunnio iteta: menneenäkin kesänä hävitelliin lukuisia pesiä ja ammulliin vielä pesän lähistö llä hätää nt yneinä lennelleet emot. Kanahaukk a osaa sen luonnostaan, metsäs täjä halutessaan. Laji on maassamme poikkeuksellisen hyvin tutkittu. Suo mi sivistysmaiden joukkoon Suomen Lintutieteellinen Yh di stys esitti kanahaukan täydellistä ra uhoitt a mista , mutta piti sama lla hyvä ksyttävä nä taata "arimmille riistanhoitoalueille" o ik euden ha ukk ojen valvottuun hä kkipyy ntiin. Suomen Luonnossa (SL l / 87) kerrotti in kanahaukkakantamme viime aikoina taa ntuneen ja lajin pesimät ulok sen heikenneen. Tällöin ne joutuvat herkästi kanahaukan saaliiksi. T ämä ei aina tunnu onnistuvan rauhoituk sen kannattajiltakaan. " Kana ha u ka n täys ra uhoit us selkiyttäisi täm ä n hetken sekavaa tilannetta , jossa laiton munien ja poikasten keruu ja salakauppa ovat helppoja . Se n toteutuminen merkit sisi sitä , et tä Suomi astuisi petolintujen suoj elussa sivistys ,naiden joukkoon. Heikkojen pyykantoj en aikana kanahaukk a ei verottanut niitä juuri lainkaan ; kanahaukan puolesta pyyn runsastuminen pääsi alkamaan. Munien keruuseen liittyvät ongelmat kasvavat lähi vuosina varmasti, joten siihen varautuminen on välttämä töntä", Suomen Lintutieteell inen Yhdi stys enn a koi viime kesän tapahtumia. vsk.. "On melkoisen yksisilmäistä väi ttää kanahaukan olevan harmiton metsä kanalintukan noi lle ja sa maan hengenvetoon yrittää uskotell a kanahaukan pitävän rii stalle 'vahingolli set' varislintukannat kuri ssa", Suomen Lintutieteell inen Yhdistys totes i. T ä tä tosiasiaa on turha kiistää tai pyrkiä vähättelemään ", Suomen Lintutieteellinen Yhdistys sa noi viime tou kokuussa ympäristöm ini steriölle antamassaan la usunnossa. Tä lla isten pyyntilupien edellytykse nä tulee o lla, että saalisy ksilöt toimitetaa n valtio n tutkimuslaitok sille. Eivät kai metsästäjämmekään enää ole yhtä alkeellisella tappajan tasolla kuin kollegat Bulgariassa ja Ma ltalla. Sekä kanaha ukka että pyy ovat vuosituhansien aikana sopeutuneet to1 s11nsa, toinen pedon, toinen saaliin rooliin. Pyyllä kin on omat keinon sa välttää petoa. Sekä metsästäjä että kanahaukka pyrkivät saaliselä imensä kantojen kestävää n verotukseen. Kanahaukkamm e nauttii lain suojaa huhtikuun alusta heinäkuun loppuun . Luonnonsuojeluliillo o n vuosikausia vaalinut kanahauka n perusteell o man vainon lopellamista. Tämä on merkittävä etu, kun pohditaan kanahaukan rauhoitustarvetta. Vuotuisen ka nahaukk asaa liin mää rä tu skin vähenisi nyk yisestä kovinkaan paljon , riippuen ti etenkin myönnett yjen erikoislupien mää rästä . Kanahaukalla o n oikeus saaliiseensa Suomen Lintutieteellisen Yh di styksen mielestä tä rk ei nt ä tässä vaiheessa o lisi saada eri osapuolet hyvä ksymää n petolinnun lu o ntainen asema. Kanahaukka ansaitsee täysrauhoituksen Metsäs täjät eivät halua, että kanahaukka rauhoitettaisiin. Koska tä llöin pyydett ä isiin lähinnä nuo ria yksilöitä , turvatta isiin kannan elin voima isuudell e tä rkeim pien, pesimä paikoillaan pysyttelevien vanhojen lintujen elossasäilyminen. Erikoislupakäytäntö merkitsisi sitä, että nykyi sistä kanaha ukan pyyntimuodoista karsittaisiin pois va in satunnainen metsästys. Fasaanitarhat kanahaukansurma Kanahaukka aiheuttaa esimer8 Kanahaukka on yhä henkipall o suurimman osan vuodesla. Alhaiset pyykannat ovat sitä vastoin vetäytyneet parhaisiin elinympäristöihin, korpiin, joissa saaliiksi joutuminen on jo huomattavast i epätodennäköisempää . Run saiden kantojen aikana pyyt elävät lä hes kaiken laisissa elinympäristöissä. Luonnonsuoj elijoiden li enee helppo allekirjoittaa ti edemiesten esit ys . Kesku steluun tarvittiin ti eteen puheenvuoro, sillä tutki muksi a on kanahaukk aa koskevissa kannanotoi ssa käsi telty usein puutteell isesti ta i jopa virheellisesti. Esimerkkitapauksessa kanaha ukan pesimäaikaisesta ravinnosta 5-35 prosenttia oli aikuisia pyitä. Samoin metsästysväen on pystyttävä hyvä ksymää n kanahaukka ki lpailijakseen , tosin esimerkilliseksi sellaiseksi . Syitä etsittiin metsänhoidon muutok sista, ei niinkään metsästäji stä . Pedoille tyypillisesti kanaha ukankin saalistuspa ine pyi tä kohtaan oli suurimmillaan pian saalis lajin huippukantojen jä lkeen . kiksi• fasaanitarhoille vahinkoja, joita voitaisiin kuitenkin torjua va ikkapa m yö nt ä mä ll ä tarvittaessa erikoi slupi a ka nahaukan hä kkipyy ntiin . Pyy ei o le kanahaukan armoilla "Kanahaukan pääravintona maassamme ovat met sä kanalinnut. Metsäst äjäin Kes ku sjä rjestön mielestä ka nahaukan rauhoittamista koko vuodeksi on vaadittu riittämä ttömin ja väärin perustein. Terho Poucanen SUOM EN LUONTO 6/ 87 46
Toinen viranomaisosapuoli tämän pikkujoen perkauksessa on maatilahallitus, joka rahoittaa hankkeen. Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lausunnon mukaan kannan ja kutualueiden tuhoutuminen on erittäin todennäköistä. Hyödyt saadaan tavallisesti nipin napin kustannuksia suuremmiksi, kun haittoja ei oteta huomioon ja maatalouden ylituotantoa ei arvioida lisäkustannukseksi. Pelkästään tämän ehdon takia Suomessa on tuhottu menneinä vuosina tuhansia kilometrejä pienvesiä. Tästä vesija maatalousviranomaisiin ja viljelijöihin iskostuneesta ajattelusta on vaikea päästä irti. Miten tähän tilanteeseen on sitten tultu. Tässä tapauksessa hyötyarvio on 34 hehtaaria ja hankkeen vaikutusala 113 hehtaaria. Pieniltä virtaavilta vesiltä puuttuvat kuitenkin edelleen suojeluarvojen inventointi ja suojeluohjelma. Sopii kysyä, miten tämä on sopusoinnussa maataloustuotannon supistamispyrkimysten ja pellonraivausmaksun kanssa. Taitaisi olla ministerien välisen neuvottelun ja valtioneuvoston periaatepäätöksen aika. Uudenmaan lääninhallituksen ympäristönsuojelutoimiston päällikkö Seppo Vuolanto kertoi tämän vuoden ensimmäisessä Suomen Luonnossa, että noin puolella tusinalla Uudenmaan pikkujoella kosteikkoja kuivataan ja kalaston mahdollisuuksia heikennetään tulvasuojelun takia. Nämä usein jo vuosikymmeniä sitten alulle pannut suunnitelmat aiotaan nyt toteuttaa maaja metsätalousministeriön myötävaikutuksella ja ympäristöministeriön hallinnollisessa huomassa. Kompromisseja pienemmän tehokkuuden suuntaan ei hyväksytä. Puron saa perata ojitustoimituksena toimitusinsinöörin ja kahden uskotun miehen päätöksellä. Myös muiden toimien, kuten tulvasuojelun ja ruoppausten, tulisi näissä vesistöissä olla tiukan harkinnan takana. Muualla lajia ei ole. monin verroin halvempaa vaikka maksaa korvaus saamatta jääneestä yksityisestä edusta, kuin tuhota korvaamattomia luonnonarvoja. Pienet joet ja purot on meillä perinteisesti nähty vain ihmistyön kohteina ja niiden rannat tuotantovälineinä. Kaikkialle on päästävä raskain konein; karjatalous ei ole vilja-Suomessa vaihtoehto. ~~·,,_, ...,, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. Uudenmaan tapaukset osoittavat, että sellaista tarvitaan. on tehty viime joulukuussa. Mikäli lngarskilan joki olisi ainoa tapaus, tämän voisi vielä yrittää ymmärtää siirtymäkauden toiminnaksi. Myös vesilaki ylläpitää tätä toimintaa. Koskilaki on vasta säädetty. Se estää patoamisen 53 vesistössä tai vesistön osassa. vsk. Kyseessä on Uudellamaalla viimeinen joki, jossa vielä on pieni luontainen meritaimenkanta. Meritaimen lienee säilynyt näihin päiviin vain siksi, että joen perkaus on onnellisten sattumien takia viivästynyt 50 vuotta siitä kun joki sai ensimmäisen perkausluvan. Laji on eritt~in uhanalainen myös uhanalaisten eläinja kasvilajien suojelutoimikunnan mukaan. Työhön tulisi kiireesti ryhtyä ympäristöministeriön johdolla ja aluehallinnon suojeluviranomaisten toimesta. Noin viidestäkymmenestä alkuperäisestä meritaimenjoestamme on vielä jäljellä viisi. Valtiolle olisi SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Rajana on soutukelpoisuus ja vähintään 200 km 2 :n valuma-alue. Uhanalaisia kasveja on häviämässä muuallakin mm. Tavoitteena on parantaa maatilatalouden edellytyksiä ja siten lisätä maataloustuotantoa. pääosa taponlehden kasvupaikoista Taasianjoella. Yli kuuden kilometrin mittainen perkaus tehdään välittömästi meritaimenen kutukoskien yläpuolella. r;t .. Rahoituspäätös . Tulvasuojelua tehdään valtion suunnittelemana ja rahoittamana. Pienvesiämme tuhotaan yhä Helsingin vesija ympäristöpiiri aloittaa näinä päivinä Inkoossa pienen lngarskilan joen perkauksen tulvasuojelua varten. Kannan alkuperäisyys on varmistettu valkuaisainetutkimuksin. Esimerkiksi lngarskilan joki ei ole vesilain mukaan joki, vaan puro. Vesioikeuden lupaa ei tarvita, eikä ympäristövaikutuksia useinkaan selvitetä. Luonnonsuojeluarvoista ei ole kannettu huolta
Yleensä paikallinen väestö ei suhtaudu eläimiin suopeasti ja toisaalta ihmiseen A suinsijoillaan Aasian vuoristoseuduilla harvinainen ja uhanalainen lumileopardi menestyy Korkeasaaressa hyvin: poikueita syntyy lähes joka vuosi. Sen elintila on supistunut pienelle kaistalle itärajan pintaan, Kuhmoon. Maailman eläintarhoissa on Koiviston mielestä paljonkin arvosteltavaa. Uhanalainen lumileopardi on myös menestynyt Korkeasaaressa. Moni kävijä saattaa tuntea läheisemmiksi vertailukohdiksi tivolin tai sirkuksen. Kissaeläinten siirtämisessä takaisin elinsijoilleen on erityisiä ongelmia. Eläintarhan pitää olla kulttuurilaitos, sellainen, jonka vaativinkin osa yleisöstä voi hyväksyä olipa kyse eläintieteellisistä tai luonnonsuojelullisista vaatimuksista. Vapaaehtoisesti Korkeasaareen pesänsä tehneet valkoposkihanhet saattavat olla muutama vuosi sitten karanneita yksilöitä, Koivisto arvelee. Kaupallisuus on tunkeutunut eläintarhoihin tuoden mukanaan monenlaisia turistipyydyksiä. Koivisto iloitsee kesällä Korkeasaareen pesimään muuttaneista kolmesta valkoposkihanhesta, joita voidaan ehkä käyttää kiljuhanhien siirtoemoina. Uhanalaisten eläinlajien säilyttäminen on mielestäni tärkein. etenkin nuorien orien sopeutumista luonnonoloihin. Tässä olisi luonnonsuojelujärjestöillä ja valtioilla töitä. Tarhoista luontoon istutettuja kiljuhanhia pyritään ohjaamaan valkoposkihånhien mukana talvehtimaan Alankomaihin ja Belgiaan. Eikä siinä mitään, että bisnestä tehdään, kunhan pääasioita ei unohdeta. Korkeasaaressa hyvin varsonut Przewalskin hevonen eli mongolianvillihevonen on esimerkiksi hävinnyt alkuperäisiltä asuinsijoiltaan Keski-Aasiasta. Vanhoillinen johtajakaarti on antautunut liiaksi kaupallisuudelle eikä ota vakavasti ulkopuolista kritiikkiä. Näitä hevosia on jo siirretty Euroopan eläintarhoista semireservaatteihin, jotka ovat välivaihe ennen alkuperäisiin luonnonoloihin siirtämistä. Tärkeimpänä tehtävänä hän pitää kuitenkin uhanalaisten lajien säilyttämistä. Erittäin uhanalaista kiljuhanhea tarhataan myös Suomessa ja Ruotsissa. Ritva Kupari Koivisto hakee vertailukohdaksi eläintarhalle kasvitieteellisen puutarhan, niiden tehtävät ovat samankaltaiset. Muille tehtäville, tutkimukselle ja valistukselle, on rinnakkaisiakin t01mmtoja, mutta uhanalaisten lajien säilyttämiseksi ei toistaiseksi useinkaan ole vaihtoehtoja. Eläimet vetoavat ihmisen tunte1s11n voimakkaammin kuin esimerkiksi kasvit ja siksi eläimillä voidaan tehdä bisnestä, Koivisto kiteyttää. Ne saavat lähteä muuttamaan. vsk.. tottuneet tarhaeläimet ovat vaarallisia luonnossa. Kiljuhanhille muuttokavereita Metsä peuran säilymistä suomalaisessa luonnossa on autettu tarhaamalla. Siellä ne ovat turvassa metsästäjien luodeilta. Ilkka Koivisto kertoo neuvotelleensa juuri ruotsalaisten eläintarhavieraittensa kanssa viiden ylimääräisen metsäpeurahirvaksen luovuttamisesta KeskiRuotsiin, alueelle, josta eläin on kokonaan hävinnyt. Pian 100-vuotisjuhlaansa valmistuvan Korkeasaaren johtaja arvostaa eläintarhan tietoa jakavaa ja kasvatuksellista merkitystä. Näin saamme muuttavan ryhmän, joka voi toimia kiljuhanhienkin kuljettajana. Korkeasaaressa ollaan valmiita ryhtymään myös SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Emme halua puuttua nyt niiden elämään. Liian usein eläinten siirtäminen takaisin luontoon mikä on monien lajien hoidossa vaikein vaihe on Koiviston mielestä epävarman yksityisen rahoituksen varassa. Korkeasaaresta on tarjolla johonkin semireservaattiin kaksi ylimääräistä Przewalskin hevosen varsaa. Tarhaus voi pelastaa sukupuutolta Mitä kulttuurieläintarhan tehtäviin kuuluu. Ellei sopivaa pian ilmaannu, Koivisto ryhtyy selvittämään semireservaatin perustamismahdollisuuksia Suomeen. Kymmenien hehtaarien laajuisissa semireservaateissa seurataan Korkeasaaren johtaja Ilkka Koivisto: Eläintarhan pitäi Turismi ja kaupallisuus ovat liiaksi hämärtäneet eläintarhojen syvintä olemusta, väittää Ilkka Koivisto
Opetusmonisteita piema peruskoululaisia varten on juuri saatu valmiiksi. Perustutkimus on valtion laitosten, yliopistojen heiniä. Korkeasaaren eläinvalikoimaa kehitetään harkitusti. vsk. Eestissä Saarenmaalla ja Hiidenmaalla on luontainen vesikkokanta ja onpa niitä Tallinnan eläintarhassakin. Aikaansaapa johtaja on myös rustannut rungot viiteen eri eläinryhmistä kertovaan videofilmiin. sa ei ole ollut kovin paljon. Ihmisapinoiden paikka ei myöskään ole Korkeasaaressa. Näyttelyja auditoriotilojen suunnitelmallista käyttöä ja kouluihin tiedottamista varten eläintarhaan tarvitta1s11n kuitenkin paatoiminen työntekijä, eläintarhan lehtori. Vuonna 1989 eläintarhan satavuotisjuhlassa ei tulla näkemään norsua. Ei peuhaamista eikä reuhaamista Korkeasaaressa tehtävä tutkimus palvelee eläinten hoitoa ja hyvinvointia. Pohjolan kylmissä oloissa monet suuret eläimet joutuvat viettämään kuukausikaupalla sisätiloissa; laajat ulkotilat eivät vielä riitä. Mielenkiintoista tässä työssä on juuri hankkia itse sitä tietoa. Koivisto suomii eläintarhoja, joissa perustetaan tieto eläinten hoitamisesta liian usein eläintarhatraditioon eikä tutkimukseen. Niitä Suomi on jo täynnä. >lla kulttuurilaitos erittäin harvinaisiksi käyneiden naalien ja tammihiirien kasvattamiseen. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Uusia lajeja toki hankitaan. Idean Koivisto sanoo lainaavansa New Yorkin Bronxin eläintarhasta. Tänä syksynä vihdoinkin, huokaa johtaja, päästäneen uuden kissalaakson rakennustöihin. Vesikon häviämisen syyt on ensimmäiseksi tutkittava, Koivisto tähdentää. 11. Ehkäpä uusia näkymiä työnjaon muuttamiseen avaavat neuvottelut, jotka kaupungin johdon ja Helsingin yliopiston välillä on käynnistetty yhteistyön kehittämiseksi, Koivisto heittää. Nythän pandoja on vuokrattu ympäri maailmaa kalliilla hinnalla. Koivisto kuitenkin tähdentää, että mitään peuhatai reuhapaikkaa Korkeasaareen ei tarvita. Suomesta kokonaan hävinneen vesikon saamiseksi takaisin luontoomme voita1s11n olla yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Päätös ei ole niitti eläintarhojen tulevaisuudelle, päinvastoin. Huonot eläintarhat sopiikin lakkauttaa, kommentoi hän uutista Italian eläintarhojen lakkauttamisesta. Oleellista on hankkia kustakin eläimestä parhaat mahdolliset tiedot, sen luontaisista elintavoista ja -ympäristöstä, sosiaalisista suhteista. Vaikka siten saadaan rahaa luonnonsuojelulle, se e1 m1ssaan tapauksessa ole hyväksi eläimille eikä pitemmän päälle luonnonsuojelullekaan. Johtajan mielessä väikkyy lastenpaikka, jossa voi eläytyä esimerkiksi eläinten asumiseen: lapsi voi kaivautua preeriakoiran koloon, ryömiä jättiläiskokoiseen simpukankuoreen tai kiivetä pehmoiseen oravanpesään. Alle kouluikäiset lapset tulee tutustuttaa eläinten maailmaan leikin keinoin. Se on maailman paras eläintarha jos nyt joku sellaiseksi pitää nimetä. Jos kiinalaiset haluaisivat esimerkiksi ilmastollisin perustein sijoittaa meille jättiläispandaparin ja siitä olisi pandojen tulevaisuudelle hyötyä, hyväksyisin sen. Moni biologian opiskelija on täältä tosin löytänyt kesätöitä ja opinnäytetyölleen aiheen, mutta muuta yhteistyötä yliopistojen kans. 100-vuotias Korkeasaari Paineet suurten eläinten hankkimisesta vetonauloiksi Korkeasaareen Koivisto torjuu eläinsuojelullisin perustein. Kissaeläimiä ei hankita lisää, tarkoitus on saada nykyisille eläimille hyvät tilat. Koivisto korostaa, että eläinten kehittyneisyys ja sosiaaliset tarpeet tulee ottaa ennen hankintapäätöks1a huomioon. Entä kolmas eläintarhan tehtävä, valistus tai kasvatus, mitä Ilkka Koivisto siltä vaatii. Yleistä toivomusta, että Korkeasaareen saataisiin paljon suuria eläimiä, ei voida toteuttaa eläinsuojelullisista syistä, Ilkka Koivisto sanoo
Katsaus luonnonkuvauksen uusimpiin saavutuksiin. 208 suurikokoista sivua. VUODEN LUONNONKUVAT 87 NATURE PHOTOGRAPHS OF THE YEAR Toimittanut Veikko Rinne Perinteisen vuosikirjan seitsemäs vuosikerta. Kaikki tekstit suomeksi ja englanniksi. 480,-. 96 sivua. Yli 300 moniväristä valokuvaa 36 kuvaajalta. sid. LUONNONKUVAAJIEN PARHAAT FINNISH NATURE PHOTOGRAPHY -AT ITS BEST Toimittanut Veikko Rinne Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n 10-vuotisjuhlateos. sid. Ovh. Ovh. l l 0,-.
26. Ruotsalaisten huoli suomalaisista susista on sikäli ymmärrettävää, ettei Ruotsissa ole kuin muutama susi. Isakson näki Suomessa vain kymmenet sudenjäljet. "Nyholmin menetelmä on etenkin k0konaislukumäärän selvittämiseksi epävarma", toteaa dosentti Eero Helle Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. "Kelvollinen menetelmä olisi sellainen, jossa asiantuntija kutsuttaisiin paikalle tarkistamaan jäljet", toteaa Isakson raportissaan. Pentti Vikberg ja Tom Eklund olivat hänen mukaansa sitä mieltä, että tulisi löytää parempi kannanarviointimenetelmä. Muissa tapauksissa kulkija oli ahma, ilves, karhu tai koira. Nyholmin esitelmämatkoillaan tekemiin pistokokeisiin'', Isakson väittää. Ruotsalaistutkija puolustaa Suomen susia Isaksonin mielestä maassamme käytetty kannanarviointimenetelmä on huöno ja virallinen arvio susien määrästä aivan liian korkea. Myös Norjaan on perustettu samanniminen järjestö. "Susi on Suomessa uhanalainen", väittää ruotsalainen susiasiantuntija Erik Isakson vasta ilmestyneessä raportissaan Vargen i Finland (Suomen sudet). Paikan päällä jäljet paljastuivat ilveksen jättämiksi. Susista väitöskirjansa tehnyt Erkki Pulliainen taas on arvioinut susikannan kooksi 150 yksilöä. helmikuuta näytti metsästysyhdistyksen puheenjohtaja "varmoja sudenjälkiä" Tampereen lähellä. Helsingissä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksella Isaksonille kerrottiin, että Nyholm pitää tiedot itsellään Kuusamossa; Helsinki saa vain yhteenvedon. vsk. Uutta on, että ruotsalaiset epäilevät niin paljon täkäläistä kykyä arvioida susikantoja, että sikäläinen asiantuntija tulee tutustumaan tilanteeseen. Jos Ruotsiin halutaan susia, Suomen kannan pitää ensiksi kasvaa, sitä ennen niitä ei riitä sinne siirtolaisiksi. Isakson aJOI Ruotsin Maailman Luonnon Säätiön rahoittamana maastoautollaan Suomen susiseuduilla yhteensä 7 600 kilometriä vuosina 19851987. Samanlaisia väitteitä on esitetty Suomessa aikaisemminkin. Myös Kainuun riistapiirin päällikkö Jukka Keränen piti menetelmää huonona, mutta totesi arvion voivan heittää kumpaan suuntaan tahansa siis myös alaspäin. Vasta tämän jälkeen havainto saadaan hyväksyä. päivänä Isakson oli tarkistanut VasablaSUOMEN LUONTO 6/ 87 46. 13. Nyholmilla on havainnoitsijaverkko, joka ilmoittaa hänelle havaitut suden jäljet. Isakson on tutkimusretkillään keskuskutellut niin Nyholmin kuin Erkki Pulliaisenkin kanssa. Kirjanen on tarkoitettu käytettäväksi koulujen oppimateriaalina. Nyholm. " Koira", toteaa Isakson. Isakson haastatteli myös muita suomalaisia riistaasiantuntijoita. Nyholmille ja Erkki Pulliaiselle tilaisuuden vastata Erik Isaksonin väitteisiin ja pyysimme lausuntoa myös Suomen luonnonsuojeluliiton pääsihteeriltä Esko Joutsamolta. Helle kuitenkin huomauttaa, että Nyholm sentään hyväksyy vain pienen osan ilmoitetuista havainnoista. "Tähän asti jälkien tarkistukset ovat jääneet joihinkin Erik S. Erik Isakson pitää sekä Pulliaisen että Nyholmin arv101ta liioiteltuina. Nyholmin arvio susikannan koosta on kritiikittä siirtynyt Maailman Luonnon Säätiön laatimaan painotuoreeseen kirjaseen "Pohjolan uhanalaiset eläimet", joka on julkaistu kaikissa pohjoismaissa. Ilmoitusten perusteella Nyholm laatii arvionsa; hänen mukaansa Suomen metsissä on vuonna 1984 elänyt jopa 300 sutta ja vuonna 1985 yli 200. Varmimmin hukan tapaa Korkeasaaressa tai Ähtärin eläinpuistossa, jossa tämäkin komea otus on kuvattu. Annoimme Erik S. Ruotsalainen järjestö Våra rovdjur (petoeläimemme) toimii suden puolesta. Virallisen arvion laatii Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija, dosentti Erik S. Kolmen talviretkensä aikana hän haastatteli suomalaisia riista-alan virkamiehiä ja tutkijoita sekä tarkisti suden jättämäksi väitettyjä jälkiotoksia. Jos suomalainen menetelmä antaa susikannasta karkean yliarvion, suden metsästystä tulee maassamme nykyisestä huomattavasti rajoittaa. "Suomen luonnonsuojeluviranomaiset eivät ole kiinnostuneita sudesta, ehkä siksi että he uskovat ettei sutta uhkaa mikään", hän väittää edelleen. Kirjasessa todetaan: "Suomen susitilanne hyvä... Esimerkiksi viime helmikuun 7. detissa sudenjälkinä uutisoidun havainnon. susia vähintään 300''. Vähälukuista ja varovaista sutta ei luonnossa juuri pääse ihailemaan
Ulkomailla, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, suoritetut kannan koon (absoluuttisen yksilömäärän) selvitysyritykset ovat osoittautuneet erittäin vaikeiksi ja taloudellisesti kannattamattomiksi. Itse teen työtäni tiedeja virkamiehenä ja pyrin kaikin käytettävissä olevin keinoin antamaan mahdollisimman virheetöntä ja oikeaa tietoa päättäjille. Me seuraamme kannan kehityksen suuntaa. Maailman Luonnon Säätiössä varmasti tiedetään, että eläinkannat vaihtelevat ja juuri sen vuoksi niitä on tarkkailtava ja hoidettava olipa kysymyksessä Suomen ja Ruotsin suurpedot, Intian tiikerit tai Kiinan isopandat. Meillä susien varovaisuus johtuu niiden jatkuvasta vainoamisesta. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. masti anna pohjaa tulkita vir• heelliseksi maassamme suoric tettujen pitkäaikaisten aluelaso:'. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen petotutkimuksella on suurpetojen vähimmäiskantojen tiheyslaskennan suorittamista varten yli 3 000 sellaista havainnoitsijaa, jotka oman työnsä tai harrastuksensa takia joutuvat jatkuvasti liikkumaan maastossa. Koko ajan samalla alueella liikkuva havainnoitsija on aivan eri asemassa. Huolellisen tarkistuksen jälkeen hyväksymme vuoden lopussa saaduista susihavainnoista vain noin viidenneksen. lainkaan ihme, että satunnaisesti liikkuva havainnoitsija ei pääse totea14 Erik S. Häneltä esimerkiksi salattiin siimassakin olleet sudet, enkä yhtään hänet tavattuani ihmettele sitä. Tarkastellaanpa havainnoitsijan kannalta esimerkiksi vuoden 1985 laskennan tuloksia. Haastattelujen tulos olisi antanut huomattavasti oikeamman kuvan, jos lsakson olisi ollut Ruotsin virallinen edustaja ja hänen tapansa lähestyä haastateltaviaan olisi ollut hieman toisenlainen . Paljon eläinten jälkiä seuranneena tiedän, ettei jälkien perusteella tapahtuva kannantarkkailu ole niin yksinkertaista kuin lsakson olettaa. Havaintojen hylkäämisprosentti ei käy ilmi hänen raportistaan. Nyholmin mielestä susikantamme arviointi on luotettavalla pohjalla. Useat Torniojokilaaksossa Ruotsin puolelle kulkunsa suunnanneet sudet ovat päässeet naapurien moottorikelkkakyytiin. Suurpetokantojen hoidon kannalta on tärkeintä seurata varman vähimmäiskannan muutoksia. Näinollen kolmen ryhmä elelisi 4 149 km' alueella, joka on noin 65x65 kilometrin suuruinen alue. Toivottavasti lsaksonin raportti ei anna suomalaisille väärää kuvaa varsinaisesta ruotsalaisesta susitutkimuksesta, joka lsaksonin omien sanojen mukaan ei ole ollut kiinnostunut hänen susiselvityksistään ja mielipiteistään. Esimerkiksi I 985 todettu susikannan huomattava aleneminen on huomioitu hoitotoimia valvovissa piireissä jo samana vuonna ja se näkyy tulevassa petoasetuksessa. Ilveksen jälkijono. Esimerkiksi I 984 susihavaintojen hyväksymisprosentti oli 20.1 ja 1985 17.8. kentamenetelmien tuloksia. Suomessa retkeilleellä lsaksonilla on mielestäni ollut erinomaisen hyvä onni, kun hän on tavannut maastossa sentään kymmenen varmaa sudenjälkeä. Suomesta mainittiin kuuluisan Malmbergin sudenkin tulleen , mutta kun sen saaliiksi joutui noin satakunta poroa, helikopterista ammutut laukaukset lopettivat sen siirtolaiskauden. Useampaan otteeseen esittämäni konkreettinen ehdotus susien siirtämisestä Suomesta Ruotsiin ei ole saanut vastakaikua. maan susien oleskelusta merkkiäkään. Erik S. Tällainen joka kolmas vuosi suoritettu hoitotoimenpiteiden suunnittelu on ollut riittävä eikä tämän hetken susitilanne anna aihetta muunlaiseen menettelyyn. Hänen mukaansa epävarmat havainnot karsitaan. Eri riistanhoitopiireissä ja poronhoitoalueen merkkipiireissä löytyy monen havainnoitsijan joukosta varmasti henkilöitä, jotka suden lippusiimapyynteihin osallistuneina tuntevat suden jäljet ja äänet. vsk .. Maassamme ei esiinny yleensä suuria susilaumoja, vaan sudet liikkuvat enimmäkseen 1-3 yksilön ryhmissä. Petojen metsästysasetus uusitaan joka kolmas vuosi. On melko rohkeaa lähteä määrittämään Suomen susikannan suuruutta kolmen 12 viikon oleskelujakson perusteella. On ilman muuta selvää, että tiettynä vuonna ilmoitettu laskentatulos koskee vain mainittua vuotta. Allekirjoittaneella sen sijaan on ollut hedelmällistä yhteistyötä niin ruotsalaisten kuin norjalaistenkin tutkijoiden kanssa. Kun tunnemme Suomen susien erittäin varovaisen ja ihmistä välttelevän käyttäytymisen sekä erinomaisen jäljenpeittämistaidon jo pienestä pennusta alkaen, ei ole. Kannan kokonaismääritykseen emme ole missään vaiheessa pyrkineetkään eikä siihen nykyisillä petotutkimuksen resursseilla olisi mahdollisuuksiakaan. Maassamme elää lisääntyvä ja hyväkuntoinen susikanta. lsaksonin raportti Suomen sudet sisältää runsaasti virheellisyyksiä, jotka ovat ymmärrettäviä seurauksia susiasiantuntijaksi mainitun tekijän tutkimusmenetelmien hataruudesta ja biologisen koulutuksen puuttumisesta. Välivuosina seurataan kunkin suurpedon kannankehitystä ja yhteisissä kokouksissa, joissa on läsnä metsästäjien, poronhoitajien, luonnonsuojeluviranomaisten, petotutkimuksen ja maatalousministeriön edustajat, yhdessä suunnitellaan ne hoitotoimenpiteet, jotka eri osapuolten mielestä katsotaan parhaiksi. Lukuisat Kuusamon petotutkimuspisteeseen tulleet sudenjälkien kipsivalokset kertovat omaa kieltään niistä tapauksista, joissa jäljen määritys on jostain syystä todettu epävarmaksi ja osia on haluttu lopullisesti varmistaa. Huolestuminen Suomen susikannan riittämättömyydestä Ruotsin susikannan kasvattajana tuntuu kyseenalaiselta. Susien vähimmäiskannan keskiarvoksi ja susitiheydeksi saatiin yksi yksilö/1 383 km' eli 37x37 kilometrin aluetta kohti olisi yksi susi. Nyholm: Havainnoista hyväksytään viidennes E. Vain 7 600 kilometrin yhteenlaskettu ajomatka ja muutamien suurimmaksi osaksi asiaatuntemattomien henki5 !öiden haastattelu eivät var-;. Suomen suurpetokantojen kehitystä on Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta seurattu vuodesta 1978 lähtien. Vuosien kokeilun tuloksena on pyritty kehittämään nimenomaan Suomen olosuhteisiin soveltuvat aluelaskentamenetelmät. Jos joku oppikirja kertoo susitilanteesta mainitsematta laskentavuotta, se on oppikirjan virhe. Poronhoitoalueella ei susien kasvatus kannata eikä onnistu Torniojoen kummallakaan puolella
susihavaintoja. vsk. S. Miksi sitten olen mennyt julkistamaan liian suuria arvioita. Maallikkojen ja "tavallisten" erämiestenkin tielle susien ja ilvesten jälkiä osuu niin harvoin, ettei heille voi muodostua tarkan lajinmäärityksen edellyttämää kokemusta. Jos maassa todella olisi 200 sutta, myös niiden aikaansaannokset näkyisivät ja kuuluisivat kokonaan toisella tavalla kuin nykyisin. Nyholmin arviot Suomen susimäärästä eivät voi pitää paikkaansa. toeläinten jälkien tunnistaminen ja lajinmääritys erilaisissa, vaihtelevissa lumioloissa on vaikea tehtävä, joka vaatii vuosikausien perehtymisen asiaan käytännössä. Samalla se vahvistaa käsitystä, etteivät sudet lähde Neuvosto-Karjalan revure1stään syyttä liikkeelle. lsaksonilla on nyt hyvin samansuuntaisia kokemuksia. eräiden riistapäälliköiden kielenkäyttö on ollut sitä luokkaa, että on itse susien kannalta ollut viisasta hiukan rajoittaa ärsykkeitä mielenilmaisuihin. Suden jäljet Mäntsälässä Uudellamaalla. Itse olen päässyt liikkumaan viime aikoina varsin vähän maastossa, mutta jo senkin vähän perusteella voin antaa lisätukea lsaksonin johtopäätöksille määritysongelmassa. lsakson näki varsin suuren vaivan ajellessaan Suomea ristiin rastiin autollaan ja tarkistaessaan ns. Hienoa, että ruotsalaiset tekevät sitä työtä, mitä meidän suomalaisten pitäisi tehdä todella ponnekkaasti. Suomessahan on nykyisin Erik. D 15. Nyholmin käyttämä menetelmä, minkä lisäksi olen rajavartiolaitoksen vartioiden havaintojen perusteella seurannut rajaseutujen susikannan kehitystä ja erikoisesti susien liikkumista itärajalla. Nyholmin ja SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. lsaksonin epäilyt susikannan yliarvioinnista Suomessa saavat tukea monista epäsuoristakin seikoista. Oli odotettavissa jo ennakkoon, ettei yhteisymmärrystä löytynyt. Nyholm arvioi susikantamme liian suureksi. Itselläni ei ole kokemusta nisäkäspetojen tutkimuksesta, mutta 25 vuotta jatkunut merikotkakannan seuranta Saaristomerellä on opettanut saman asian: maallikkohavaintoihin ei valitettavasti ole luottamista. Kun tein aikoinaan väitöskirjaani susista, totesin, että noin kuusi kymmenestä susihavainnosta koskikin koiria. Tästä on käyty julkista keskustelua Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) susieksperttiryhmän kokouksessa Kanadassa. 1 Esko Joutsamo: Maallikkohavaintoihin ei voi luottaa Erik lsaksonin havainnot Suomen petotutkimuksen puutteista ovat perusteltuja ja samansuuntaisia kuin mm. Vaikka pesivän merikotkan lajinmääritys on sentään paljon helpompi tehtävä kuin pehmeään lumeen syntyvän epämääräisen jälkijonon, merikotkina ja niiden pesinä on ilmoitettu mm. Kun kysymys on arviosta, niin siihen sisältyy myös arvio yläja alarajasta. Oma käsitykseni on, että Suomen susien määrä voidaan kirjoittaa korkeintaan kaksinumeroisella luvulla ja näistäkin huomattava määrä viettää pysyvän henkipaton ankeaa elämää itärajan molemmin puolin. korppi, hiirihaukka, kanahaukka ja kalasääski. Susija muussakin suurpetotutkimuksessa pitäisi ilmeisesti myös päästä siihen, että havaintojen luotettavuutta voitaisiin olennaisesti nostaa. Nykyisen Nyholmin tien ovat valinneet maaja metsätalousminieriön ylijohtaja Heikki Suomus ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen johto. Mitä sitten tulee omaan karkeaan arviooni Suomen susimäärästä, sekin on viime aikojen havaintojen perusteella osoittautumassa liian suureksi. RaJamiesten havaintojen rinnalla käytettävissäni on ollut joukko hajahavaintoja. Seurauksena on joukko vääriä havaintoja, joista sitten summautuu koko eläinkannan tässä tapauksessa susien yliarvio. Tästä syystä varsinaisiin kannanarvioihin ja pesimätuloksen raportointiin ei koskaan oteta muita kuin omia tai päteviksi tiedettyjen lintutieteilijöiden havaintoja. Jatkossa hyväksyttäisiin kannan arvion pohjana oleviin havaintoihin vain ko. erikoismiehen varmistamat havainnot. Olen lukuisissa yhteyksissä tuonut julki sen, että Erik S. Näinhän olen useissa yhteyksissä esittänyt. Täysipäiväisiä petotutkijoita tuskin saadaan montakaan lisää mutta nykytilannetta voitaisiin parantaa esimerkiksi siten, että jokaiseen riistanhoitopiiriin koulutettaisiin yksi jälkien määritykseen erikoistunut henkilö. Suden metsästys olisi mielestäni rajoitettava vain huomattavaa vahinkoa, esimerkiksi poroja karjataloudelle, tuottavien yksilöiden poistamiseen. Erkki Pulliainen: Isakson on oikeilla jäljillä Erik lsakson on ollut minuun kiitettävästi jatkuvasti yhteydessä ja olemme käyneet syvällisiä keskusteluja laskcntatavoista, joilla saataisiin selville esimerkiksi Suomen kaltaisen alueen susikannan yksilömäärä. Rajaseutujen tilanne on antanut viitteitä siitä, mihin ollaan menossa. Suomen luonnonsuojeluliitto on vuosien mittaan esittänyt. Suomessa käytävää susikeskutelua on helpottanut, kun olen tuonut julki myös tuon teoreettisen suurimman mahdollisen määrän, vaikka sen oikeellisuus on ollut hyvin vähän todennäköinen. Pe\ Erkki Pulliaisen ja Esko Joutsamon mielestä Erik S. Vuosittain kaadettujen määrä olisi niinikään suurempi
Toutain on kuitenkin aikanaan kotiutunut Vuokseen, Kymijokeen ja Kokemäenjoen vesistöön. Tampereen toripyödiltä uhanalaiseksi lajiksi Vielä 1950-luvulla toutainta saatiin Rautaja Kulovedestä parhaimmillaan säkkikaupalla. Paikkakunnalla nimeä vailla olevan kalan, jota silloin tällöin saatiin Kokemäenjoesta ja Loimijoesta, rovasti tunnisti toutaimeksi. Toutaimella ei ole suussa hampaita, mutta se möyhentää ravintonsa nieluhampaillaan. Siiman paassa otus oli todellinen raivopää. Jussi T. Kymijoen läntisimmistä haarasta, jossa toutainta aiemmin oli esiintynyt melko runsaasti, se hävisi jo 1950-luvulla. Kalamiehet oppivat yhtä ja toista toutaimen elintavoista, mutta monet sen elämänvaiheet pysyivät tuntemattomina. Viljelytarkoitukseen pyydetyt emokalat vapautetaan mädin tai maidin lypsyn jälkeen. Naaraassa alkaa kehittyä kypsiä mätimunia vasta kun se on puolentoista kilon painoinen. Ensimmäiseen kutuun munia kypsyy noin 60 000. Tieteellisen niCarl von Linne lajin ruotsalaisesta nimestä asp. Vilkas ahmatti Eestiläisen kalakirjan mukaan toutain on "kiirekasvuline kala". Pennanen Kuka suojelisi toutainta. Suomalaiset nimet lienevät peräisin Virosta, missä sen nimi on töugjas. Kokemäenjoen vesistössäkin toutain alkoi vähetä. Nokialla opittiin pyytämään verkoilla "vimpaa" Kuloveden virtapaikoista. Poikaset alkavat etsiä ravintoa parin päivän päästä kuoriutumisestaan. Kokemäenjoki oli valjastettu täysin ja erotettu padoilla yläpuolisesta järvialueesta, jota alettiin säännöstellä. Suurimmat meillä saadut toutaimet ovat painaneet yli kahdeksan kiloa, mutta Romaniassa on saatu yli kymmenkiloisiakin. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Särkikalaksi toutain kasvaa poikkeuksellisen kookkaaksi. Se löysi tiensä myös Tampereen toripöydille. Toutaimen mm1 tulee Kymenlaaksosta, m1ssa ovat esiintyneet myös nimet touta ja teuta. Toutain elää meillä esiintymisalueensa pohjoisrajalla. Kuusivuotiaana se painaa jo lähes kilon. Tyrväällä ja Karkussa sitä saatiin koskimerroista. Toutain syö särkikalojen poikasia ja muita pieniä kaloja. Ravinnonotto keskittyy muutamaan keskija loppukesän viikkoon, jolloin se syö suuren osan vuoden eväistään. Toutain näyttäytyykin pinnassa enemmän kuin monet muut kotimaiset kalamme. Toutainkantaa yritetään viljelyn ja istutusten avulla saada elpymään. Kasvaa se nopeasti meilläkin. Toutaimen suojelemiseksi tulisi myös kutupaikat rauhoittaa ja etenkin kutuaikaista verkkopyyntiä rajoittaa. Niitä on silloin melko helppo pyydystää. 1800-luvulla ja tämän vuosisadan alussa toutain herätti huomiota myös LoiSiuro • Nokia Toutain elää Suomessa luonnonvaraisena enää Kokemäenjoen vesistössä. Ephraim Carenius, joka teki Huittisten pitäjästä opinnäytetyötään Turun akatemiaan, merkitsi määrityksen muistiin. Rovasti ja suuri särkikala Huittisissa Loimijoen rantamilla asustanut rovasti Idman innostui joskus 1700-luvun keskivaiheilla tunnistamaan kaloja ruotsalaisen kalakirjan avulla. mijokea ylempänä Kokemäenjoen vesistössä. Kymijoesta se on jo hävinnyt ja Kokemäenjoen vesistössäkin aikuisia toutaimia uiskentelee enää ehkä vain joitain satoja. Kymijoella syinä häviämiseen olivat saastuminen, perkaukset ja nousuesteitten rakentaminen. Toutaimen pääsy Kulovedestä Nokianvirran kutupaikoille estyi, ja toista tärkeää kutualuetta, Nokian Siuronkoskea, perattiin vieViisikiloista toutainmammaa kelpaa esitellä. Se napsii myös hyönteisiä vedenpinnasta. Toutain, särkikalojemme suurin, on aiemmin elänyt melko runsaana Kymijoessa ja Kokemäenjoen vesistössä. Sielläkin toutaimia on vähän. Alkionkehitys kestää säistä riippuen pari kolme, jopa neljä viikkoa ja vaatii onnistuakseen virtaavan veden huuhtelua. Kalastuksen rinnalle kehittyi käyttökulttuuri savustettuna tai sokerisuolattuna toutain maistui hyvälle. Toutain on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi kalaksi. vsk.. 1960-luvulla havaittiin Nokian ja Vammalan alueella sijaitsevien Kuloja Rautaveden kantojen taantuneen. Lisäksi sitä on esiintynyt siellä täällä Suomenlahden rannikolla, ainakin Pernajanlahdella sekä Inkoon ja Tammisaaren saaristossa. Hedelmöittynyt mäti takertuu lujasti kutupaikan kiviin. Tonava, Dnepr ja Volga ovat sille otollisempia kuin pohjoiset, vain vähän aikaa lämpiminä pysyvät virrat. Kokemäenjoen vesistössäkin taantumisen syyt olivat pitkälti samat. Myöhemmin toutaimen havaittiin iskevän innokkaasti mst1meen. 16 Kutee virtapaikoissa Keväällä, kun vesi on lämmennyt noin seitsemään asteeseen, toutaimet ovat hakeutuneet kudulle koskiin ja muihin vuolaisiin virtapaikkoihin
SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. 17. vsk
Toutain on tosin uistelukalana melkoisen vaativa. Viimeiset kutupaikat on ehdottomasti suojeltava perkausja rakennushankkeilta. Tärkeimmät jäljellä olevat kutupaikat sijaitsevat Nokian, Vammalan, Äetsän, Huittisten ja Kokemäen alueella. Ensimmäisten merkityistä kaloista saatujen havaintojen perusteella aikuiset toutaimet näyttäisivät vaeltavan melko pitkiä matkoja ja noin joka viides niistä tapaa vuoden aikana matkansa pään kalanpyydyksissä . Kokemäenjoen vuorokausisäännöstelyn lieventäminen hyödyttäisi muiden kalojen ohella toutaintakin. Eikö toutain olisi myös lain suojan arvoinen. Nykyisin aikuisia toutaimia uiskentelee koko Kokemäenjoen vesistössä ehkä joitain satoja. Lisäksi asutus ja teollisuus likasivat Kokemäenjoen vesistön pahoin etenkin 1960-luvulla. Viljelyn ohella aloitettiin tiedon ja näytteiden keruu. Tällä hetkellä viljely näyttää parhaalta ja nopeimmalta kannan elvytyskeinolta. Neuvostoliitossa toutaimen viljely pääsi vauhtiin 1970-luvun puolivälissä. emoista lypsämällä. Nimenomaan kutupyynti saattaa olla kannalle vaaraksi. Kalastus toutaimen elinalueilla pitäisi järjestää siten, ettei pyydystettäisi alle 8-9-vuotiaita kaloja, jotka eivät vielä ole ehtineet saavuttaa sukukypsyyttä. Kuloja Rautaveden väliset vuolteet tulivat mainituil<si koskiensuojelulaissa, mutta toutaimelle tärkeät Loimijoen kosket eivät. Se muistuttaa kuitenkin ulkonäöltään enemmän särkeä ja säyneuä kuin toutainta. Eräillä kunnostustoimilla ja kalateiden avulla toutaimen kutualueita voitaisiin ehkä laajentaa. 1970-luvun puolivälissä tuotainta alettiin pitää Suomessa uhanalaisena lajina. Hauen ja kuhan kudun turvaamiseen pyritään asetuksella säädetyn alimman pyyntikoon avulla. Toutain pyritään palauttamaan Kymijokeen lä 1970-luvulla. Viime vuonna mietintönsä jättänyt Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta luokitteli toutaimen erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Mäti ja maiti saadaan luonnosta pyydetyistä 18 Toutain (yläkuvassa) on virtaviivainen ja vahva kala. Turpa (alakuvassa) iskee toutaimen tavoin usein uistimeen. Toutaimen verkkopyynti kudulta pitäisi rajoittaa SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Luonnossa ehkä vain muutama poikainen sadasta selviytyy ensimmäisen kesän yli, mutta viljelyssä tämä onnistuu useimmille. Suomessa Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos alkoi vuonna 1984 viljellä toutainta. Täydellinen rauhoittaminenkaan ei ilman viljelytoimia välttämättä johtaisi kannan runsastumiseen, sillä niin vähän sopivia kutupaikkoja on jäijellä. Toutain alkoi olla niin harvalukuinen, että alettiin pelätä sen häviämistä. Tällä hetkellä mikään ei estä pyytämästä toutaimia vaikka viimeistä myöten. Ulkomuoto kielii nopeasta uimarista. Poikaset hautomossa kuoriutuvat ja kasvavat lammikossa sopivaan istutuskuntoon, tavallisesti kesänvanhoiksi. Viljelystä apua Toutaimen viljelyä esitettiin jo 1970-luvulla useaan otteeseen. Samaan aikaan aloiteltiin viljelyä myös Keski-Euroopassa, m1ssa toutain on ollut urheilukalastajien suosiossa. Vesistön veden laadun vähittäinen paraneminen koitunee pitkällä tähtäimellä toutaimenkin hyväksi. Melko suurella osalla kaikista saaduista emokaloista on ollut pyydyksistä koukuista ja verkoista saatuja arpeutuneita vammoja. Tänä vuonna toutaimia saatiin kutupyynnissä viitisenkymmentä, samoin edelliskeväänä. vsk.. Viljely-yritykset· kompastuivat kuitenkin alkuunsa, sillä lajista ei tiedetty paljoakaan. Ilmeisesti vain harvat toutaimet pystyvät täysin välttämään pyydykset. Kahtena viime vuonna viljelyyn pyydettyjä emokaloja on merkitty ennen vapauttamista
Osansa toutaimen hyväksi voivat tehdä myös paikalliset kalamiehet ja luonnosuojelijat. Takaisin Kymijokeen Vuosina 1984-1986 kasvatettiin lähes satatuhatta toutaimenpoikasta, joista valtaosa istutettiin Kokemäenjoen vesistöön. Hyväkin ohjelma ja sen toteuttaminen ovat tietysti kaksi eri asiaa. Uusilla alueilla eläviä toutaimia voidaan ehkä käyttää hyväksi viljelyssä, ja osin niiden luontainen lisääntyminen onnistuu, lajin häviämisvaara pienenee. vsk. Hiedanvuolle Vammalan Rautavedessä on vanha toucaimen elinpaikka. Suojelun kannalta tutkimusta on välttämätöntä jatkaa. D Kirjoittaja on Riistaja ka/acalouden tutkimuslaitoksen tuckija. vain viljelytarkoituksiin. RKTL, kalantutkimusosasto, monistettuja julkaisuja 60/ 1987. Lisäksi tarkoituksena on kokeilla toutainta istutuskalana eräissä Etelä-Suomen joissa ja järvissä. vuonna 1985 istutettuja toutaimia on tänä vuonna saatu muutamia, jotka ovat osoittautuneet nopeakasvuisiksi. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen toutainhankkeessa on alusta saakka ollut esillä toutaimen palauttaminen Kymijokeen. Toutaimen suojelemiseksi on hiljattain valmistunut ohjelmaluonnos. Neuvostoliitossa. 19. Lohjanjärveen ja Hiidenveteen Toutainta lypsetään Porlan kalanviljelylaitoksella. Tänä vuonna ajatus on edennyt istutussuunnitelmaksi. SUOM EN LUONTO 6/ 87 46. Lisätietoa toucaimesta saa vastikään ilmescyneestä julkaisusta Jussi Pennanen: Kokemäenjoen vesiscön coutaimen hoitoja suojeluohjelma. Lypsyn ajaksi kala huumataan. Toutainta on suojeltu alamitalla ja kuturauhoituksella mm
Jos tietä tarvitaan, se olisi siis pikemmin vedettävä selän länsipuolitse, Saarioispuolelta Metsä kansaan pam. Salmen puolelta näkee soutumies sen kyllä koko karmeudessaan. Vanha kysymys luonnonja kulttuurimaiseman suhteesta on taas ajankohtaistunut, kun puheeksi on tullut Helsingin-Tampereen moottoritien linja Sääksmäessä (nykyisessä Valkeakosken kaupungissa), Vanajaveden Rauttunselän vaiheilla. Niin ne käyvät myös Vihatinsalmesta neljä kilometriä luoteeseen, Lahnaveden Talvilahden ja Väännäkkosken välisellä niemimaalla. Onhan Sääksmäen entisillä erämaillakin osattu käyttää isoa rahaa. Louhos edustanee lähinnä Suomusjärven kulttuuria. He katsovat jo Martti Rapolan aikoinaan pätevästi perustelemaan tapaan, että selän itäpuolinen Rapolanharju rautakautisine linnoineen ja aarteineen ja Rapolan iskusanoja . Viidenneltä vuosituhannelta eKr. Isommalla rahalla. rannalla. Tummavetinen Lahnavesi joluu niemen sivuitse lammanteeseen, jota Muinais-Päijänteen rantavallit reunustavat. Silti asukkaita ja heidän kulttuuriaan näyttää olleen seudulla viimeistään seitsemännellä vuosituhannella eKr. Professori Terho Itkonen on hahmotellut alueen historiaa tuhansien vuosien taakse. Vastikään samalla rahalla on rouhittu Jämsänkosken Vihatinsalmen harjuranta tien tarpeetonta levennystä ja tunnotonta korotusta varten. Peuralaumojen ylityssalmi ja peuranpyyntikannas Luonnon ja kulttuurimaiseman puolustajien näkökannat käyvät Rauttunselällä yksiin. He muistuttavat Saarioispuolen ja Metsäkansan arasta luonnosta, jonka tie ja pengerrys tärvelisivät. Ne ovat arvatenkin olleet aikoinaan veden hengessä (Ancylusjärven, ehkä Yoldiamerenkin rannalla), vaikka ovat toistakymmentä metriä nykyisen vedenpinnan yläpuolella. Paljastumassa näkyvät selvästi louhinnan jäljet, ja vierellä on k vartsi-iskosten tekeleitä ja siruja. J o s siihen katsotaan voitavan haaskata yhteisiä varoja, niin hiukan isommalla rahalla voidaan rakentaa tunneli Rauttunselän alitse. Kuka tahansa nelostietä ajava automies näkee myös sen karmeuden, mitä Jämsän kaupungilla on tarjottavana Patalahden eteläUkonkivipaljastuma Multavierunmäessä parisataa metriä Talvilahden pohjukasta mantereeseen. Kolmostie hätyyttelee Rapolanharjun rautakautisia asuinstJOJa ja luonnonarvoja. 20 Käsirysyksi erimielisyys ei ole kiihtynyt eikä ole tarpeenkaan; sekä luonnonettä kulttuurimaiseman harrastajista valtaosa tajuaa, ettei tietä ole vedettävä kummaltakaan puolelta. Niihin aikoihin ei ole kuivilla ollut edes Väännäkkosken niemimaa, saati Jämsänjoki. Kummelin tavoin nuo ukonkiviset louhokset ovat kiiluneet ja opastaneet muinaisväen melojia matkalla Päijänteen vesiltä Näsijärven vesille. Näky on alkujuurinen. Vihatin hävitystä ei maantietä ajaessaan kokonaan huomaa. Leirikeskuksen varjoon ovat jäämässä niin rauhoitetut peurankuopat kuin kivikautiset kvartsilouhoksetl<in. Lammanteesta vesi solisee näin syystulvan aikaan ryöppyää pienen saaren kahta puolta Uuhiveden maisemaan. Terho Itkonen Ukonkivi, peurat ja iso raha Luonnon ja kulttuurimaiseman arvot uhkaavat jäädä rakennushankkeiden jalkoihin edelleenkin. Sitä ennen vesi on ollut korkeammalla. Tuo niemimaa on kappale Multialta Päijänteeseen laskevan Jämsän reitin parasta luontoa. maiseman hahmo on ollut ennallaan; silloin Uuhiveden-Lahnaveden jakso on ollut Muinais-Päijänteen kolmipeninkulmaisen vuonon perimmäinen perukka. Jämsänjokivarren vauraiden talojen pellot, alajat, ovat silloin olleet kirjaimellisesti alhaalla, syvällä vesuoMEN LUONTO 6/ 87 46. Yksi Jämsänniemen upeimmista kulttuurija luonnonmatsemista Säyrylän seutu ja sen takana kohoava Himosvuori on tuhottu laskettelijoita, vesiliukuratoja ja peikkokyliä varten, ehkä rahan ja maineen toivossa. Jos tietä tarvitaan, se olisi siis ehkä kumminkin vedettävä selän itäpuolitse. käyttääkseni koko sen " näkymä", hämäläinen "muinaismaisema" on semmoisenaan säästettävä. Sen osoittavat heidän kvartsieli ukonkivilouhoksensa, jotka ovat Multavierunmäessä parisataa metriä niemen kannasta mantereeseen. Vastikään sillä on rakennettu kolossisilta Päijänteen Judinsalon ja Luhangan mantereen välille ja samalla pantu viralta entinen idyllinen Vuoksensalmen lossi. Ehdotus on jo esitetty. Koskemattoman luonnon puolustajat ovat aiheellisesti yhtä kauhuissaan leventelevästä autostradasta ja sen haitoista. Silloin tarvitta1snn vielä pengerrystä ja siltaa Rauttunselän ja Makkaraselän väliin. vsk.. Vastikään sillä on louhittu puhki Päijänteen rantojen jyhkein vuori Korpilahden Vaaru ja täytepengertiellä tärvelty Korospohjan maisema iäksi. Jämsän reitin rantamilla Jämsänkoskella taas ollaan uhraamassa lomarakentamiselle arvokas muinaismuistoalue ja kulttuurimaisema. Kulttuurimaiseman • kannattajat eivät tietenkään kannata ylellistä moottoritietä, eivät ainakaan selän itärannalle