Nummia poltetaan ajoittain kanervakasvuston nuorentamiseksi. Liekö kanerva ainoa poikkeus: kukat ovat nuorilla, samana kesänä kehittyneillä versoilla. Mutta miten lie Suomessa itse en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt ripsiäisiä kanervan kukista ja pölytysbiologisia tutkimuksiakin Suomessa on tehty aniharvoja. Kanerva vain ei ole yhtä riippuvainen ripsiäisestään kuin jukka yökkösestään: muutkin hyönteiset pystyvät pölyttämään kanervan ja kukinnan loppupuolella kanervan heteet ja siitepölyä joutuu tuulenkin kuljetettavaksi. Runsaudestaan huolimatta kanervilla on melko vähän käyttöä. Näin Pär-saarilla, missä kanervan pölytystä on tutkittu. Kankaiden ikikukka Hyönteisille kanerva on loppukesän tärkeimpiä mesikasveja. Ripsiäiset liikkuvat vilkkaasti kukissa ja ovat usein siitepölyn ylt'yleensä tahraamia. Aiemmin siitä tehtiin luutia ja suteja. Suomessa lähes kaikki puuvartiset kasvit valmistavat kukka-aiheensa jo edellisenä kesänä ja silmut kehittyvät kukiksi seuraavana kesänä. Myös ihminen voi nauttia kanervasta: se on parhaita yrttiteeaineksia; kanervan kukista saa oivallisesti unettavan iltajuoman. Kukinnan jälkeen säilyvillä värikkäillä kehälehdillä on vielä tehtävänsä, kun siemenet kypsyvät. Lentoon lähtiessään ja laskeutuessaan naaraat käyttävät kanervan kukan luottia "kiitoratanaan" ja pölytys varmistuu. Ne muodostavat kauhamaisen alustan, jolle siemenet karisevat kypsästä ja auenneesta kodasta. Naaras munii munansa kukkiin, ja toukat syövät terälehtien tyven mehevää solukkoa, jonka kanerva ikään kuin olisi varannutkin toukan ravinnoksi. Kanerva on eräs luontomme ikikukista. vsk .. Tästä kauhasta pienen pienet siemenet sinkoilevat vähin erin tuulten kuljetettaviksi puuskien puistellessa kasvia. Kanervan kukkiin erikoistunut pölyttäjä on pienen pieni ripsiäinen, Taeniothrips ericae, jonka lähes koko elämänkierto tapahtuu kanervan kukissa. Koiraat ovat naaraita paljon harvinaisempia ja erikoisuudestaan tietoisina ne vain odottelevat kukassa makean meden ääressä, että naaras tulisi. Kanervatee on yrttijuomien parhaita ja mesikasvina kanerva on loppukesän tärkeimpiä. Seppo Vuokko SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Äkkiseltään tuntuu oudolta, että kanerva on Brittein saarilla tärkeä laidunkasvi: eipä karuilla nummilla kovin paljon heinää ja ruohoa olekaan karjan syötäväksi. Itse asiassa kukinta ei kestä kovin pitkään, mutta värikkäät verhoja terälehdet säilyvät lakastumattomina, vain hiukan haalistuvina 2 seuraavaan kesään. Kanerva on tuttu ja koko maassa yleinen metsäja suovarpu, ainavihreä niin kuin monet muutkin varvut. Se kukkii elokuussa, miltei samanaikaisesti koko maassa. Helposti pidämme vain harvinaisuuksia mielenkiintoisina, ja tavallisten, arkipäiväisten lajien erikoisuus jää huomaamatta. Tämä suhde on aivan yhtä kiintoisa ja erikoinen kuin oppikirjoissa selitetty jukkakasvin ja jukkayökkösen symbioosi. Niinpä naaraiden on vierailtava varsin monissa kukissa löytääkseen kertakäyttösulhonsa
... ........... Vara-alueita ei ole. .. ............. Voimakas, äkkiä noussut tuuli nosteli puita juurineen ja lakoonnutti metsää kuin viljapeltoa. 34 Mielipiteitä, keskustelua .... Nämä tapahtumat voivat olla satunnaisia niin ajassa kuin paikassa. .. Maapallo on käynyt ihmiselle pieneksi. Metsä uusiutuu ja myrskytuho on luonnonmukainen tapahtuma, joka tekee metsään luonnonmukaista jälkeä. , Myrskystäkin voi tulla alkuperäistä luontoamme uhkaava tekijä silloin, kun ihminen jättää luonnon liian harvan kortin varaan. antoi meille suomalaisille vaatimatonta tuntua siitä millaisia luonnonvoimat voivat olla. .... ....... ...... .... Pahoja tuhoja tapahtui myös Oulun puistoissa ja mm. .. Jokainen luonnonmetsä on ainutlaatuinen. 31 Risto Uljas: Leningrad ratkoo jäteongelmansa hyödyntämällä . Erityinen huomio kiinnittyy Siperian jokiin, joiden kääntösu•unnitermat voivat muuttaa erittäin laajojen alueiden ilmastoa ja luonnonoloja. . 42 Kannessa leiskuu syysvare1ssään Lapin tuntureiden riekonmarja, kanervan sukulainen. Suunnitelmissa on jatkuvasti ollut tyytyminen minimiratkaisuihin, eikä näitäkään tahdota saada toteutetuksi liian pienien määrärahojen takia. 42 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta ...... ......... 8. Luonnonsojeluongelmia on osattava ajatella ei vain paikallisina, vaan myös maailmanlaajuisina ongelmina. ... LEHDEN HARMAAT SIVUT ON PAINETTU 100 % UUSIOPAPERILLE. Järjestelmä ei kuitenkaan ole vielä läheskään valmis. ......... Ympäristönsuojelun aikakauslehti 6 • 1985 44. ......... ................ ........ Luonnonsuojelualuejärjestelmää on kehitetty, jotta maahamme saataisiin eri luonnontyyppejä kattavasti eri puolilta maatamme taltioiva kokonaisuus. ..... .... .. ... .... ...... 14 Teuvo Suominen: Ole isänmaallinen syö silakkaa ... ......... Toisaalta luonnon taloudellinen hyväksikäyttö on hävittänyt mm. . Sille tapahtuu asioita joilla on niin mittakaavaa kuin voimaakin. Kuitenkin meidän on elettävä juuri tällä samalla pallolla, jota ihmisen toiminnot runtelevat. Talousmetsissä tuhot ovat rahassa mitattuna suuria, mutta luontoa siinä ei sinällään tuhoudu. SUOMEN SISÄLTÖ Katsauksia, uutisia ...... ..... Olisi hirvittävää ajatella tuhomyrskyä, joka pyyhältäisi esim. Pyhä-Häkin ikimetsien yli. Emme saisi pelata tuhorulettia viimeisten aarniometsiemme kanssa. ....... Näitä ovat aavikoituminen ja happosateet. Pallo on pieni, ja se on meillä Ihmisen mahdollisuudet muuttaa ympäristöään ovat muuttuneet paikallisista maailmanlaajuisiksi. .... . 39 Kirjoja .. 8 Leena Grönholm: Kotiseutuopetuksen uusi tuleminen 10 Ritva Kupari: " Raamattu kehottaa varjelemaan luontoa" , Esa Tuomaalan haastattelu ...... 32 Marjukka Kulmanen ja Teuvo Suominen: Kylän siistein mies ja muita kertomuksia ..... . 40 Summaries of the Main Articles ....... Monet ympäristömuutokset ovat niin laajoja, että ne näkyvät tässä maapallon kokovartalokuvassa. . vsk. . . Tämä on muistutus metsän todellisesta luonteesta. Pienuuden voi kouriintuntuvasti todeta lehtemme tämän numeron keskiaukeaman satelliittikuvasta. Kuva: Arno Rautavaara/ Lka. . . . Metsien suojelua on tehostettava ja luotava suojelualueita, joissa on kunnollista luonnonmetsää tavallisella metsätalousmaalla myös Etelä-Suomessa. . . ... . Tällöin menettäisimme jotain aivan korvaamatonta, ja aivan luonnonmukaisesti. 7 Tiina Pikkarainen ja Eero Peltonen: Kalanviljelyn suuri illuusio........ ....... .. ... .. Pelkästään Lumijoen kunnassa kaatunutta metsää arvioidaan olevan noin 2 000 hehtaaria, josta suuri osa yhtenäisinä aloina. 23 Seppo Vuokko: Kasvistomme muuttuu .. . 20 Mikko Punkari: Satelliitit kartoittavat kasvillisuutta ... . . luonnonmetsäalueet pieniksi sirpaleiksi muun metsän keskelle. 4, 36 Rauno Ruuhijärvi: Hälytyskellot soivat luonnonsuojelussa. Mustilan arboretumissa Elimäellä, jolloin myrsky kohdistui muunkinlaiseen kuin tavalliseen talousmetsäpuustoon. . ..... ........ vsk lrtonumero 18 mk Susanna kaatoi metsää, milloin kaatuvat suojelumetsät. 26 Luontoilta, asiantuntijat vastaavat luontokysymyksiin ... Vanhaa luonnonmetsää edustavaa luontoa on suojelualueillammekin hyvin vähän. ... .... ...... Susannan päivä 11. 3. . ... 16 Pertti Uotila: Hattulan vuorijalavan kiemuraiset vaiheet. . . ..... Tämä maapallon päälaelta otettu kuva esittää planeettamme sen puoliskon, johon ihmisen toiminta eniten vaikuttaa. SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Ihminen kykenee aiheuttamaan maailmanlaajuisia muutoksia, muttei ole vielä alkuunkaan oppinut hallitsemaan muutosten seurauksia. .....
Luonnonsuojeluliitto laati tavoiteohjeman Luonnonsuojelualueiden ostoja hoitovarat moninkertaistettava 1990 mennessä Suomen luonnonsuojeluliitto on laatinut tavoiteohjelman suojelualueiden ostosta ja hoidosta. tenkin jo keväällä kylmää vettä: Valtioneuvoston listassa olleesta Iso-Syötteen alueesta päätettiin yllättäen tehdä vain retkeilyalue. mk 1985 Luonnonsuojelualueiden hoito 9.5 Maan hankkiminen luonnonsuojelutarkoituksiin 38 Luonnonsuojeluliiton esityksen mukaan luonnonsuojelualueiden hoitoon tarvittavat varat nostettaisiin seuraavan viiden vuoden aikana asteittain 9,5 miljoonasta markasta 21 miljoonaan markkaan ja ostovarat 38 miljoonasta markasta 100 miljoonaan markkaan. Harjujensuojeluohjelmaa toteutetaan pääosin maaaineslain avulla. Ohjelman mukaan luonnonsuojelualueiden hoitovarat tulisi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä asteittain kaksinkertaistaa ja ostovarat kolminkertaistaa nykyisestään. Samalla on vaara, että kohteet menettävät suojeluarvoaan muiden maankäyttömuotojen paineessa, jos hankinta kestää liian kauan. vsk.. 9. Sodankylän .Tankavaaraan on noussut ensimmäinen Urho Kekkosen kansallispuistoon tulevista opastuskeskuksista. Pohjois-Pohjan4 SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. milj . Opastuskeskus on ollut yleisölle avoinna elokuun alusta lähtien. Avauspuheen tilaisuudessa piti ympäristöministeri Matti Ahde. Keskuksen viralliset avajaiset pidettiin 9. Käykö näin myös muille kansallispuistokohteille. J okiakvaariossa polskuttavat taimenet ja harjukset ja rannoilla vilistävät sopulit ja harmaakuvemyyrät. _g .,, l5 z "3 "' KATSAUKSIA UUTISIA Tankavaaran opastuskeskus vihitty käyttöön UKK-puistossa Tankavaaran opastuskeskuksessa voi saada tiivistetyn annoksen tietoa laajån UKK-puiston luonnosta. myös voidaanko lso-Syötteen retkeilyalueen ulkopuolelle jääneistä alueista muodostaa esimerkiksi luonnonsäästiötä. Iso-Syötteen kansallispuistosta tehtiinkin retkeilyalue Viime syksynä annetussa ympäristöpoliittisessa selonteossa valtioneuvosto lupasi selvittää melkoisen monen kansallispuiston perustamistaå van ja -tarpeen. Opastuskeskukseen liittyy kolme luontopolkua (1, 4 ja 6 km), jotka kiertämällä kävijät voivat saada välähdyksen koko laajan puiston monipuolisesta luonnosta. Ostovarojen niukkuus taas uhkaa venyttää suojelualueiden hankinnan vuosikymmenien mittaiseksi, mikä ei ole sen paremmill luonnonsuojelun kuin maanomistajankaan etu. Liitto korostaa, ettei ostovaroja suinkaan tarvita ikuisesti, vaan, että riittävän rahoituksen turvin alueet voitaisiin ostaa varsin nopeasti. Retkeilyaluepäätös merkitsi kyllä loppua lso-Syötteen kansallispuistohankkeille, mutta muiden nimettyjen kohteiden kohtalo selvitetään syksyllä, sanoo ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimiston ylitarkastaja Urpo Häyrinen. Suomessa käytetään luon1986 1987 1988 1989 1990 17 15 16 19 21 55 75 90 100 100 Suomen luonnonsuojeluliitto on hahmotellut rahoitusohjelman, joka mahdollistaisi suojelualueiden asianmukaisen hoidon ja vahvistettujen suojeluohjelmien toteuttamisen. Liitto muistuttaa, ettei luonnonsuojelualueiden nykyinen hoito täytä kansainvälisiä suojelualueille asetettuja normeja. DioraamavitValtioneuvoston lupaukset heppoisia. Syksyllä ratkaistaan Selonteon tätä osaa ilolla tervehtineiden luonnonsuojelijoiden niskaan kaadettiin kuiIso-Syötteen luonto on vaarassa: retkeilyalueen käsite on väljä ja sallii isotkin luonnonmu.utokset kuten hakkuut. Revon tulista ' pohjoisen mahtavasta luonnonnäytelmästä on opastuskeskuksessa oma näyttelyosasto. Tämäntapaista ratkaisua on esittänyt mm. riine1ssa esitellään metsiep, soiden ja tunturien elämää. Opastuskeskukseen on koottu runsaasti tietoa ja havaintoaineistoa UKK-puistosta sekä Lapin luonnosta yleensä. UKK-puiston suunnittelutoimikunnan esitysten mukaan puistoon tulee vielä kaksi muuta opastuskeskusta, Savukoskelle ja Inarin Saariselälle. Valtioneuvoston vahvistamista suojelualueohjelmista on lopullisesti toteutumatta vielä osa kansallisja luonnonpuistoista, suurin osa soidensuojeluohjelmasta sekä lintuvesisuojeluohjelma melkein kokonaan
Ismo Tuormaa Yhteiskunnallamme on varaa kasvattaa kaatopaikkoja satojen miljoonien arvoisella jätemäärällä vuosittain. Hyödynnettyjen jätteiden ja niiden sivutuotteiden arvo on nyt noin seitsemän miljardia markkaa vuodessa. Kitkanniemi-asiaahan selvittää myös valtion työryhmä, jossa luonnonsuojeluliiton edustajana on apulaisprofessori Rauno Ruuhijärvi. Palkkausmomentilta palkattua henkilökuntaa on metsähallituksessa 24 ja metsäntutkimuslaitoksessa kahdeksan henkilöä. Ohjelman on määrä valmistua vuoden -loppuun mennessä. KATSAUKSIA UUTISIA Satoja miljoonia kaatopaikoille Suomessa tuotetuista jätteistä jää yli puolet hyödyntämättä. oli lähinnä tyrmistynyt Iso-Syötteen päätöksestä muuttaa lähes 7 000 hehtaarin "varma" kansallispuistokohde 4 500 hehtaarin retkeilyalueeksi. Eri jätelajien hyötykäytön tehostamiseksi voitaisiin jätteen tuottajien, kerääjien, hyödyntäjien ja julkisen vallan välillä solmia sopimuksia. RK 5. 6. Teollisessa tuotannossa pystyttäisiin käyttämään nykyistä tehokkaammin esimerkiksi pahvijätettä, metalliromua, tuhkaa, jäteöljyä, liuotinjätteitä ja muovijätteitä. . Valtioneuvoston viimesyksyisessä selonteossa oli IsoSyötteen ja Raatevaaran lisäkSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Valtaosa tarvittavasta henkilökunnasta toimisi siellä, missä suojelualueetkin ovat eli nykyisillä alityöllisyysalueilla. Näiden ehdotusten takana on jätehuollon neuvottelukunta, joka valmistelee ympäristöministeriöUe ja edelleen valtioneuvostolle jätteiden hyödyntämisen kehittämisohjelmaa. Jälkeenpäin päätöstä ei voi enää purkaa. Teollisuus sekä maaja metsätalous tuottavat valtaosan jätteistä. mk. 1985. Tämän aikataulun mukaan tarkistamisessa ollaan jo myöhässä, sillä valtioneuvoston edellinen periaatepäätös tehtiin jo vuonna 1978. Retkeilyalueen käsite on väljä ja se sallii isotkin luonnonmuutokset kuten hakkuut. Erinomaic nen kansallispuistokohde löytyy jopa aivan pääkaupungin kyljestä, Pohjois-Espoon erämaa-alueelta. Tämä merkitsee, että luonnonsuojelumenot ovat siis noin 0,02 Ofo bruttokansantuotteesta. Ihmeellisenä pidetään vain sitä, ettei retkeilyaluehanketta pysäytetty valtioneuvostoon. si lueteltu myös seuraavat kohteet: Ruunaa, Kolovesi, Koli, Ylläs, Punkaharju, Martinselkonen, Pernunnummi ja Keritty, Kelvene ja Telkkämäki. vsk. Lähde: ympäristöministeriön tiedote 17. Luonnonsuojelijoiden mielestä Iso-Syötteen päätöksessä oli kysymys metsähallituksen ja maaja metsätalousministeriön puhtaasta välistävedosta. Yksityisen kulutuksen osuudeksi jää vain viisi prosenttia. . Nykyisen suojelualueverkon perustaminen vaati luonnonsuojeliiton mukaan vain poliittista tahtoa. Luonnonsuojelualiieiden hoitoon on vuoden 1986 tuloja menoarviossa osoitettu yhteensä 9,5 milj . Jätteiden tuottajat tulisi saada maksamaan jätteistä niiden aiheuttamat todelliset kustannukset eli jätehuoltolaissakin edellytetty kustannusvastaavuuden periaate tulisi toteuttaa. 35 45 20 15 5 95 5-10 50 50 10-25 60-70 35-40 5 . Panttijärjestelmää voitaisiin laajentaa ensivaiheessa koskemaan raskasmetalliparistojen palauttamista. Jätteiden hyödyntämisen nykytila Rautaja teräsromu Muut metallit Kaivosja rikastusjäte Lasijäte Tuhka Metalliteollisuuden kuonat ja Jätekipsi Rakennus jäte Puujäte Paperija pahvijäte 1'ekstiilijäte Muovi jäte Kumijäte Elintarviketeollisuuden jäte Ruokajäte Jätevesiliete Eläinten ulosteet Olki Öljyjätteet Liuotinjätteet Maalija liimajätteet Happo jätteet Emäsjätteet Raskasmetalli jätteet Muut ongelmajätteet YHTEENSÄ KERTYMÄ 1000 t 900 110120 11000-15000 70 650 1400 850 5000-10000 25000 815 25-30 90-110 40-45 280-300 150 1300 19000 4000 60 11 15 180-190 80-90 33 2 71000 HYÖD.ASTE OJo 92 90 10-30 15 40-50 72 1 . Toimintaa tulee tukea myös taloudellisesti, verotuksellisin keinoin ja erilaisin avustuksin. Tämän lisäksi tarvitaan sivutoimisia ja osaaikaisia oppaita ja valvojia yhteensä 22 henkilötyövuotta vastaten. Urpo Häyrisen mukaan kaikki toimiston voimavarat on juuri nyt pantu Kitkanniemen kansallispuistohankkeen koukeroiden selvittelyyn. Luonnonsuojelualueiden hoito on erikoistehtävä, joka vaatii onnistuakseen vakituista, asianmukaisesti koulutettua ja erikoistunutta henkilöstöä, liitto toteaa. Luonnonsuojelualueiden hoitotoimikunta on mietinnössään (1982:26) esittänyt, että mikäli suojelualueet hoidetaan kansainvälisten normien edellyttämällä tavalla, henkilökuntatarve on keskusvirastossa 2i ja aluehallinnossa 111 päätoimista henkilöä. Myös kotitalouksissa ongelmallisten paperi-, pahvi-, lasisekä muovijätteiden keräys ja hyödyntäminen on liian vähäistä. 46 Valtavat määrät puujätettä, rakennusjätettä sekä kaivosja rikastusjätettä jää hyödyntämättä. Jätepaperista ja jätemuovista valmistetut tuotteet voitaisiin varustaa kierrätystuotemerkillä ja niiden tuotantoa voitaisiin kannustaa taloudellisesti. Tämä merkitsee vuosittain kymmenien miljoonien jätetonnien kuormitusta ympäristölle ja satojen miljoonien markkojen tuhlausta. Uusiksi kansallispuistoiksi luonnonsuojelijat ovat edellä mainittujen lisäksi ehdottaneet mm. Näiden menoerien nostaminen asianmukaiselle tasolle ei siten koidu kohtuuttomaksi rasitukseksi kansantaloudelle. Lisäksi luvattiin selvittää Oulangan, Pallas-Ounastunturin ja Seitsemisen laajentamismahdollisuudet. maan luonnonsuojelupiiri, joka . Kilpisjärven puistoa (Saana, Haiti) sekä useita Etelä-Suomen puistoja. Luonnonsuojelijat ovat korostaneet näiden kansallispuistojen perustamisen olevan vähimmäisvaatimus, mutta esittäneet kansallispuistokomitean 1976 päätösten mukaisesti ohjelman tarkistamista aina viiden vuoden välein. nonsuojeluun ja luonnonsuojelualueiden hoitoon yhteensä alle 70 miljoonaa markkaa
Aluehan osittain vapautuu kun siellä nyt toimiva kasvitieteen laitos aikanaan siirtyy KumpuJaan rakennettaviin uusiin tiloihin. Toinen mietinnöistä oli luonnontieteellisten museoiden museopoliittinen ohjelma, jossa on pohdittu luontomuseoidemme tehtäviä ja tavoitteita. inmyös, miksei Suomen osuutta Pohjoismaisen Investointipankin lainasta voi muka käyttää rautatien parantamiseen, sillä samaa rahoituslähdettä käytetään esimerkiksi· Oslon Göteborgin Kööpenhaminan välisen radan korjaamiseen. KATSAUKSIA UUTISIA Rahat rautatiehen ei moottoriväylään kenteen kustannuksella. Myös kasvitieteellinen puutarha on ehdotettu liitettäväksi tähän organisaatioon osana kasvimuseota. Kaikenkaikkiaan museomme ovat hyvin kansallisia, sillä yli puolet näytteistä (60 %) on kerätty Suomesta. vsk.. Näin parisataa vuotinen luontomuseotoimintamme jatkuisi ja kehittyisi ajan haasteita vastaavalla tavalla. Toisaalta uuden keskusmuseon perustaminen toisi uudenlaiset puitteet yleisönäyttelytoiminnalle. Kyse on samalla myös korkeakoulupolitiikkamme uusista linjanvedoista. Myös maamme 6 ri Ahti Pekkalan luona esittämässä asiaansa tämä suhtautui ajatukseen kuitenkin varsin varauksellisesti, samoin kuin liikenneministeri Matti Luttinen. Suomen luonnontieteellisiin museoihin on taltioitu mahtava määrä näytteitä. Näin luontoasioiden ei tarvitsisi jäädä teknologiapainotteisen tiedekeskushankkeen jalkoihin. Luonnonsuojelulle ja luonnonharrastukselle tämä merkitsisi suurta edistysaskelta. Rautatie on sen sijaan selvästi ympäristön ja energiatalouden kannalta paras liikennemuoto. Erilaisia kivieli geologisia näytteitä niissä on 150 000, kasvinäytteitä 3.8 miljoonaa ja eläinnäytteitä 7.4 miljoonaa. Järjestöjen käydessä valtionvarainministeLuontomuseoita kehitetään Kun Suomen museoliitto teki vuonna 1983 selvityksen museokävijöiden keskuudessa siitä minkälaisia museoita he pitivät kiinnostavimpina, oli yleisön mielipide selvä: Luontomuseot kiinnostivat ihmisiä selvästi eniten, jopa riippumatta siitä minkälaisessa museossa he kyselyyn vastasivat. Moottoritien hinta nousisi varmuudella yli miljardin. Tätä ehdottaa toinen museomietinnöistä. Rantaradan parantaminen ja moottoritien rakentaminen ovat lisäksi päällekkäisiä investointeja, joten valtion ei pitäisi tuhlata varoja rautatien kanssa kilpaileviin hankkeisiin. Ehdoton valtaosa eli 96 OJo on yliopistollisissa museoissa. Moottoritien rakentaminen taas vain houkuttelisi yksityisautojen lisääntyvään käyttöön, järjestöt huomauttavat. Tie hautaisi alleen satoja hehtaareja maan parhaita peltoja ja tuottokykyisiä metsäalueita sekä rikkoisi pahasti vuosisatojen kuluessa muotoutunutta kulttuurimaisemaa. :. Moottoritien rakentamisen sijasta pitäisi luonnonsuojelijoiden mielestä keskittyä parantamaan nykyistä valtatietä ja kiirehtiä rantaradan peruskorjaamista. Moottoritieratkaisua järjestöt pitävät liikennepoliittisesti virheellisenä ja ympäristön kannalta tuhoisana. Luonnonsuojelijat muistuttavat, että rantaradan kehittäminen on kuitenkin pahasti laiminlyöty ja käynnissä oleva radan korjaaminen tapahtuu toivottoman hitaalla aikatauvanhin paikallismuseo Raahessa aloitti 1862 yksityisenä luontomuseona, joka esitteli luonnonhistoriltllista materiaalia kaukomailta. Huomionarvoista on, että Perämeren rannalta luontomuseoiden historia on alkanutkin. Syksyllä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelijat aikovat toden teolla käydä ylimitoitettujen tiehank. Niitten tehtäväalueet ovat myös muotoutuneet kuten yliopistolliset oppituolitkin. Juna soveltuu kirjelmän mukaan myös erityisen hyvin keskipitkien matkojen (kuten Helsingin ja Turun väli) kulkuvälineeksi, kunhan junan nopeus vain saadaan riittäväksi. Ismo Tuormaa ventoida uhanalaisia eliöja kivilajeja sekä seurata luonnon muuttumista ja dokumentoida sitä. Luonnontieteellinen keskusmuseo muodostettaisiin yhdistämällä Helsingin yliopistossa jo olevat eläinmuseo, kasvimuseo sekä kivimuseo ja paleontologinen museo. Luontomu, ::E seot edistävät luonnonsuojelua. Vanhimman luontomuseon perusti Ouluun apteekkari Johan Julin 1780-luvulla. Luontomuseot, niin tieteelliset kokoelmat kuin yleisönäyttelyt, ovat syntyneet luonnonharrastuksesta ja luonnon suojelun halusta. Mutta suhteet ympäristöministeriöön perustettavaan ympäristöntutkimuslaitokseen lienevät vielä epäselvät. Luonnontieteellisen keskusmuseon suunnittelutoimikunnan mietinnössä on esitetty uuden keskusmuseon yleisönäyttelyiden sijoituspaikaksi Helsingin Kaisaniemessä sijaitsevaa nykyisen Kasvitieteellisen puutarhan aluetta. keiden kimppuun. Kirjelmässä ihmetellään Varsinais-Suomen ja Uudenmaan luonnonsuojelijat ovat yhdistäneet voimansa estääkseen Helsingin ja Turun välille suunnitellun moottoritiehankkeen (E3-jatke) toteutumisen. Nyt kuitenkin luonnontieteellisten museoiden niin tielulla. esittävät, että Pohjoismaisen Investointipankin lupaama laina, noin 300 miljoonaa markkaa, käytettäisiin rantaradan parantamiseen eikä Turun ja Paimion väliseen moottoritiepätkän (E3-jatkeen ensimmäinen vaihe). Suurimmat luontomuseomme ovat yliopistollisia tutkimuslaitoksia, joiden tehtävä on myös pitää yleisönäyttelyitä. Luonnonsuojelijat arvostelevat myös moottoritien linjausvaihtoehtoja. Näin syntyisi uusi museokokonaisuus, jolla toivon mukaan olisi entistä paremmat mahdollisuudet tehdä erilaista ympäristötutkimusta: esim. Näin ne tavallisesti ovat eriytyneet klassisen luonnon perusjaon mukaan kivikasvija eläinmuseoiksi. Yhtä nuorimmista luontomuseoista, eli Veikko Salkion perustamaa Kokkolan luontomuseota esiteltiin Suomen Luonnossakin (SL 2/1985). Konkreettisena ehdotuksena luonnontieteellisten museoiden kehittämiseksi on ehdotettu Luonnontieteellisen keskusmuseon perustamista. ..J ;;;, palvelumuotoja niin paikalliil sessa kuin alueellisessa luonnonsuojelutyössä. Samanlaista toimintaa on vireillä myös muualla maassa, hyvinä esimerkkeinä vaikkapa toiminta Oulunjärven ylitystiehanketta ja Hailuodon pergertie-silta hanketta vastaan. .., Tapio Lindholm / SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Suomessa on parikymmentä erilaista luontomuseota ja lisäksi joukko erilaisia kokoelmia ja näyttelyitä. Valtioneuvostolle jättämässään kirjelmässä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirit sekä Enemmistö ry. Tällä hetkellä Suomen luonnontieteellinen museolaitos on tietyssä murrosvaiheessa, sillä vuoden 1984 lopulla ilmestyi pari komiteamietintöä museoiden kehittämisestä. Sittemmin museo kylläkin hajosi. Myös kyläkokonaisuudet pirstoutuisivat ja meluja saasteongelmat lisääntyisivät yksityisautoilun osuuden kasvaessa joukkoliiteellistä kuin näyttelytoimintaa on ryhdytty voimaperäisesti kehittämään ja ajanmukaistamaan. Luonnonsuojeluväen on kuitenkin syytä seurata museoiden kehittymistä ja samalla oppia hyödyntämään niiden nyt jo ole_: via ja vasta kehitteillä olevia . Rantaradan peruskorjaamisen on arvioitu maksavan vielä noin 600 miljoonaa markkaa
Eini Nordman seurasi tarkasti julkista ympäristökeskustelua. On vain toista tuhatta hehtaaria valtion ostamia kareja ja luotoja, riitaa rajoista ja metsänhakkuista, jopa kuntien myötävaikutuksella rönsyi I evää kesämökki rakentamista. Kaikessa karuudessaan se näkyy Saaristomeren kansallispuistossa. On pitkälti juuri hänen ansiotaan, että liitto selviytyi kunnialla lisääntyneistä tehtävistään, vaikka toimintaedellytykset pitkään pysyivät ennallaan. Onko edes ympäristöministeriössä riittävästi oivallettu, että sen uskottavuus suojelusuunnitelmien toteuttajana on menossa. Eini Nordman tuli vuonna 1963 Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen, liiton edeltäjän, palveluk,seen ja hoiti osapäivätoimisesti järjestön kaikki juoksevat asiat jäsenasiat, lehtitilaukset, postin, puhelimen, kirjanpidon, yhteydet yleisöön ja yhteydet hallitukseen. Se on kuitenkin 22 kansallispuistostamme lähes ainoa, jossa on tyydyttävästi henkilökuntaa, vartiointia, yleisön opastusta ja palvelua. Hälytyskellot soivat luonnonsuojelussa Luonnonsuojelun ydin on alkuperäistä luontoa edustavien alueiden säilyttäminen kansallispuistoina, luonnonpuistoina ja muina luonnonsuojelualueina. Hän pidensi työpäiväänsä vapaaehtoisesti, kutsui ystäviään ruuhka-apuun ja opasti liiton toimistoon ilmestyneitä nuoria vapaaehtoisia työntekijöitä. Metsähallituksen luonnonsuojelualuetoimisto tarvitsisi välttämättä nykyistä enemmän budjettivaroja ja paremmat toimintaedellytykset, itsenäisemmän aseman metsähallinnossa sekä vastuun muustakin valtion maideri suojelutoimesta kuin kansallisja luonnonpuistoista. Pieniä lisäyksiä on tosin saatu, usein eduskunnassa, mutta tarvittava määrärahojen tasokorotus yhä puuttuu. Tuoreet huhut kertovat metsähallituksen suunnitelmista hakata UKK-puistoon liittyvä laaja luonnonhoitometsä. Näinä päivinä vihitään käyttöön Urho Kekkosen kansallispuiston Tankavaaran opastuskeskus viisi vuotta perustamispäätöksen jälkeen. Laista huolimatta puistoa ei itse asiassa ole olemassa. Näissä puuhissa ei konsensusta löydy. Kun ympäristökysymykset äkkiä nousivat pintaan 1960-ja 1970-lukujen taitteessa, Eini Nordmanin työmäärä moninlispuisto vasta sitten, kun kaikki siihen kuuluvat asiat ovat kunnossa. Näiden puoleen hän ohjasi avun tarvitsijat Erityisen lämmin oli Einin suhde lapsiin ja nuoriin, joita ilmestyi liiton toimistoon. Hän neuvoi ja opasti siinä missä osasi, löysi aina jotakin ilmaismateriaalia tarvitsijoille. eikä häkeltynyt silloinkaan, kun liiton ainokaiseen puhelimeen soittanut henkilö pyysi häntä yhdistämään ympäristömyrkkyosastolle. Luonnonsuojeluliitto on joka vuosi valtion tuloja menoarvion valmistelun yhteydessä muistuttanut valtioneuvostoa ja eduskuntaa luonnonsuojelualueiden osto-, korvausja hoitovarojen suuremmasta tarpeesta ja siitä vaarasta, jota valtiovarainministeriön säästölinja ja yleisemminkin puuttuva poliittinen tahto aiheuttavat luonnonsuojeluasioissa. Asetettujen tavoitteiden toteuttaminen on kuitenkin vielä pahasti kesken. Tiedot uudesta budjetista eivät lupaa parempaa. Viivyttely valtioneuvoston periaatepäätösten toteuttamisessa vain pilaa hyvän asian ja antaa aseet vastustajien käsiin. Lapin luonnonsuojelu ei ole vain uhanalaisen luonnon puolustamista, vaan myös luontaiselinkeinojen toimintaedellytysten turvaamista. Valtioneuvoston ympäristöpoliittinen selonteko (1984) luettelee useita periaatepäätöstä odottavia kansallispuistohankkeita. Teuvo Suominen 7. Hän tiesi aina kunkin alan parhaat asiantuntijat, olivat nämä sitten hallituksen jäseniä, harrastajia, tutkijoita tai virkamiehiä. Retkeily, sienestys, marjastus ja kotitarvekalastus olivat hänelle rakkaita harrastuksia. Hän oli kuollessaan 65-vuotias. vsk. Niiden edistämisessä ovat viimeiset hetket käsillä. Metsäteollisuuden lisääntyvät hakkuuvaateet ja Lapin ylimitoitetun metsäteollisuuden puupula ovat nostamassa synkkiä pilviä luonnonsuojelun ylle. Metsähallitus on aloittamassa lakimetsien hakkuita Pohjois-Suomessa, vaikka niiden uudistumisesta ei ole takeita. Puisto on alusta saakka ollut valtiovallan erityisessä suojeluksessa niin kuin pitääkin. Näistä hän kantoi päävastuun liitossakin aina eläkkeelle jäämiseensä asti syksyllä 1981. kertaistui hetkessä. Nyt annetaan tilanteesta väärä kuva. Jotta tilanne muiden puistojen varustamisen ja hoidon puutteista valkenisi päättäjille, olisi meilläkin syytä kansainvälistä tapaa noudattaen avata kansalEini Nordman on poissa SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Suomen luonnonsuojeluliiton ensimmäisen vakituisen työntekijän Eini Nordmanin elämä sammui kesällä 1985. Myös lääninhallitusten mahdollisuuksia alueiden hankinnassa tulisi parantaa. Metsähallituksessa ja muuallakin halutaan unohtaa, että kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden perustaminen on vielä kesken. Parikymmentä vuotta kestäneen suunnittelun ja viime vuosien lainsäädännön tuloksena tässä on meillä kohtuullisesti edistyttykin. Hänen uhrautuva ja neuvokas asenteensa auttoi järjestöä kasvattamaan muita voimiaan. Hänelle oli tärkeätä, että koululaiset saivat uusinta tietoa kotiaineisiinsa, opiskelijat seminaariesitelmiinsä. Yksityiselämässään Eini Nordman eli aatteensa mukaan, vaatimattomasti ja lähellä luontoa
Miljoonat istutetut siianpoikaset katoavat sen sileän tien, enimmäkseen ahvenien ja haukien suihin. Väestö pyritäänkin höperryttämään kalanviljelypropagandalla; puhutaan "yleisestä hyödystä", jota ei sen kummemmin määritellä. Kuitenkaan kalanviljelyllä ei koskaan kyetä korvaamaan esim. Sienien ja marjojen ohella kala on ainoa luonnonvara, joka tarjoaa vielä käyttämättömiä reservejä. Silloin kun Suomen vesistä ei kala nouse, on kyllä vika miehessä''. vsk.. Pelätäänkö Suomessa nälänhätää. Kaikki kalanviljelylaitokset likaavat vesiä Ratkaisevaa ei ole kasvatetaanko kirjolohta vai istukkaita, vaan kuinka suuresta laitoksesta on kyse. verkkokiintiöitä tiukentemalla, mikäli ryöstökalastusta ylipäätään harjoitetaan. Eiköhän ole kuitenkin niin, että hyvin harvat kansalaiset ovat henkilökohtaisesti tällaista tarvetta todenneet. Ne eivät tue ammatti kalastusta, päinvastoin istutukset saattavat verottaa kalastajien kannalta tärkeimpiä kalalajeja. Entäpä luonnontaloudelle aiheutetut vahingot, joita sekä viljelylaitokset että istutukset aiheuttavat. Tässä keskitymme istukasja emokalojen vilj ei ylaito ksiin. Runsastunut levätuotanto Iimaittaa pyydykset ja rannat ja huonontaa kalojen makua ja hajua. Fosfori onkin vesistöjemme pahin rehevöittäjä. Kalanviljelylaitoksen ravinnepäästöt rehevöittävät alapuolista vesistöä ja lisäävät näin biologista hapenkulutusta. Palveleeko istutustouhu maamme omavaraisuutta. Valtion Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksella on hallinnassaan 11 kalanviljelylaitosta, joista yksi on rakenteilla ja lisäksi kolme uutta suunnitteilla. Tutkimuksissa on myös todettu istukaspoikastuotannossa käytetyn rehun fosforipitoisuus suuremmaksi kuin ruokakalan tuotannossa käytetyn. Rehevöityminen karkottaa ensimmäisenä juuri kaivatut lohensukuiset kalat, kuten muikun, joka vaatii kirkkaita, vähäravinteisia vesiä. Uusien laitosten myötä istutukset lisääntyvät huimasti. Eniten istutetaan siikaa, haukea, merija järvitaimenta. Kalalaitos käyttää tuotettua yksikköä kohti enemmän vettä kuin mikään mtiu laitos ja veden on kaiken lisäksi oltava erittäin hyvälaatuista. Istutukset ovatkin huvila-asukkaiden huvikalastusta varten. Näin ollen laitokset sijoitetaan sinne, missä vielä löytyy kirkasta, puhdasta ja happipitoista vettä ihanteellista kalankasvatukselle, mutta entä muille vedenkäyttömuodoille. Ammattikalastaja Pentti Linkola on kirjoittanut kalavesien hoidosta ja istutuksista: "Hyvää tarkoittavaa humpuukia ... Rakennetaan ja tuhotaan lisää entisen osittaiseksi korjaamiseksi, pystymättä kuitenkaan palauttamaan kalakantojen luonnonvaraista lisääntymiskykyä. PUHEENVUORO Kalanviljelyn suuri illuusio Yleensä erotetaan toisistaan kalankasvatus, jolla viitataan ruokakalan eli kirjolohen tuotantoon, ja varsinainen kalanviljely eli istukaspoikasten tuotanto. Järvemme eivät tarvitse istutuskalaa Valtion kalanviljelyn tarvetta perustellaan seuraavasti: "lstukkaita tarvitaan sisävesien, rannikon jokivesistöjen sekä Suomenlahden ja Selkämeren kalataloudellisen hyväksikäytön lisäämiseksi, kalastuksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi ja uhanalaisten kalakantojen säilymisen turvaamiseksi ja kalataloudelliseksi hyödyntämiseksi". On muistettava, ettei istutuskalakaan viihdy tai kykene lisääntymään rehevöityneissä, likaantuneissa ja padotuissa vesistöissä. Me kustannamme kalanviljelyn Kukapa muu tämän hurvittelun kustantaa kuin veronmaksaja. Vuonna 1979 istutuksiin käytettiin noin kaksi markkaa jokaista sisävesien ja rannikon kalastusvyöhykkeen vesihehtaaria kohti. Tuorerehuruokinta aiheuttaisi veden pintaan ja rannoille rasvakerroksen. Talousveden käytöstä tuskin voi puhuakaan. Kalanviljelyn mielettömyydestä Istutukset ovat lähes järjestään epäonnistuneet: virtavesien kannat laitostuvat ja vieraantuva omista kutujoistaan. Linkola toteaa osuvasti: ''Kalanviljelytouhu on epäilemättä reippaittein miesten tosihauskaa puuhailua Suomen keväisillä rannoilla, paljon ikävämmälläkin tavalla tässä maassa rahaa kaivoon kaadetaan". Rakennettujen virtave8 sien arvokalakannat ovat katoamassa, mutta voidaanko jokien patoamisen ja lisääntymisalueiden tuhoutumisen aiheuttamaa vahinkoa korvata istuttamalla. On alunperin yleisesti ottaen turhaa lisätä kalakantoja, silloin kun vesien luontaisestakin tuotannosta vain kolmasosa haalitaan ihmisravinnoksi". Selkämeren ammattikalastajien elinkeinon menetystä Kemiran Vuorikemian Goka muuten myöskin on 99 OJo :sti valtion laitos) titaanidioksiditehtaan jätevesien tuhotessa kalojen elinmahdollisuudet laajoilla alueilla. Enterokokkinäytteistä on todettu bakteerien lisääntyvän kalanviljelylaitoksilla kesäisin jopa siinä määrin, että laitoksen purkuvesi on ollut yleisesti käytettyjen rajojen mukaan uimakelvotonta. Kirjolohen kasvatuksen laajuudesta ja vesiä likaavasta vaikutuksesta on pidetty paljon porua, eikä syyttä: kalanviljely on kokonaisuudessaan todettu massaja paperiteollisuuden jälkeen vesistöjemme suurimmaksi fosforikuormittajaksi. lstukaspoikastuotanto on tähän asti painettu villaisella jopa luonnonsuojelupiireissä, koska sen haittavaikutukset on virheellisesti ilmoitettu mitättömiksi ja poikasten tarve yleishyödylliseksi. Vesistön oma kalalajista taantuu ja lajikoostumus muuttuu. Istutusten välttämättömyydestä ovat vakuuttuneita vain päättäjät, jotka uskottelevat, että koko Suomen kansa pitää istutuksia tarpeellisina. Edelleen Linkolan kokemukset Suomen kalavesiltä myötäilevät tutkijoita: "Kalaa Suomessa on, ja paljon. Mitättömiä haitat eivät kuitenkaan ole sen enempää kuin kirjolohen kasvatuksen haitatkaan. Joskus taas istukkaat ovat parvina uineet verkkoihin 90 OJo:sti saman kesän aikana, yleensä alamittaisina. Nykyään ei kalasteta kuten ennen: ei tunneta kalavesiä, ei ole aikaa kalastella kuin nuo lyhyet lomaviikot heinäkuun helteessä, vaaditaan nimenomaan lohensukuisia kaloja ja ennen kaikkea mahdollisimman vähällä vaivalla. Eikö olisi mielekkäämpää estää tehokkaammin ryöstökalastus, esim. EiSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Suurehko istukasja emokalalaitos vastaa rehunkulutukseltaan ja kuormitukseltaan keskikokoista teuraskalalaitosta, jonka jätevesikuormitus tiedetään jo melkoiseksi
Olemme kierteessä, jossa vesistöjen pilaantumista yritetään korjata istutuksilla. porsaanreikiä löydetään tarpeen mukaan, etenHaukien ja ahventen ruokintaa kaJJiiJJa siianpoikasiJJa. Se, mikä on "riittävän usein" jää määrittelemättä ja tulkinnanvaraiseksi. Vesilakia voidaan tulkita ja tulkitaan monella tapaa. kin hakijan ollessa valtio. Paikallisia elinkeinoja kun voitaisiin järkevämminkin tukea: esimerkiksi verohelpotuksilla pienyrittäjille, käsityöläisille ja maallemuuttajille. Ns. Jatkoa tuhoavalle vesirakentamiselle Kalanviljelylaitoksia perustettaessa vakuutetaan, että jätevedet tullaan käsittelemään vesilain edellyttämällä tavalla. Hyvää kalaa, kuten ahven, särki ja salakka, luokitellaan roskakalaksi, eivätkä niiden keräily, käsittely ja markkinointi toimi. Kuormitusrajat on tarkoin määritettävä kunkin laitoksen lupaehdoissa siten, että vesistön sietokyky aina huomioidaan. Ongelma maaseudun autioitumisesta ei ratkea maaseutua pilaamalla. Mitäpä muuta nykyinen kalanviljelyvillitys on kuin yksi luku lisää synkkään vesirakentamisemme historiaan. Sen sijaan Evon kalastuskoeasemalla tutkitaan vähäarvoisen kalaston poistomenetelmiä. Käytännössä operaatio suoritetaan monilla laitoksilla kerran tai kahdesti vuodessa, vaikka useissa tutkimuksissa on todettu että altaita olisi tyhjennettävä jatkuvasti, jotta Hetteeseen sitoutuneet ravinteet eivät ehtisi liueta ja poistua purkuveden mukana vesistöön. Aiheesta on olemassa monia esimerkkejä vesivoiman valjastamisvillitysten yhteydestä Pohjanmaalta ja Pohjois-Suomesta. Lopullinen tulkitseminen ja päätösvalta jää vesioikeudelle, jonka "hyvästä tahdosta" riippuu mitä säästetään ja mitä ei. Lietteen poistosta saatava hyöty jää näin siis näennäiseksi. Sisärannikkovesiämme pilaavina ja alkuperäistä kalakantaamme verottavina nämä ruokakalalaitokset velvoitettaisiin istukaspoikasten tuotantoon kirjolohentuotantonsa ohella. Niin yksityiset kuin valtionkin kalanviljelylaitokset olisi velvoitettava riittäviin puhdistustoimiin, kuten lietteen tehokkaaseen erotteluun, purkuvesien suodatukseen ja ilmastukseen. Varoja syydetäänkin siinä määrin istukastuotannon laajentamiseen, että tutkimustyö, valvonta ja esimerkiksi kaupan järjestely jäävät valtion menoissa huomioimatta. Tiina Pikkarainen Eero Peltonen Tiina Pikkarainen on biologian opiskelija ja Eero Peltonen nuorisotyöntekijä, ja he asuvat Lammin Porraskoskella. Muussa tapauksessa tuhoaminen jatkuu. Näin menetelläänkin jo sopimusviljelyn muodossa, joten uusia laitoksia ei tarvita. Kalavesien todellinen hoito Kalavesiemme ainoa toimiva hoitokeino olisi saastuttamisen lopettaminen: tiukat laissa määritellyt puhdistusvelvoitteet teollisuuslaitoksille ja vesioikeudellisten lupaehtojen tiukentaminen. Mutta tästä hyödystä ei yksikään kalastusta elinkeinonaan harjoittava pääse osalliseksi. Se, että kala loppuu kalastamalla ja istutukset ovat välttämättömiä, on puppupuhetta, jolla valtiovalta yrittää peittää entisiä virheitään ja oikeuttaa uudet virheet. Ne uhanalaisten kalakantojen mädit ja istukkaat, joita todella tarvitaan, voidaan tuottaa nykyisilläkin valtion kalanviljelylaitoksilla ja yksityisillä kirjolohenkasvatuslaitoksilla. Uusi vesilakiesityskään, joka odottaa eduskunnan käsittelyä, ei olennaisilta osiltaan estä vesiluonnon täydellistä tu1 hoamista. kutujokiin, jotka nyt ovat patojen sulkemia. Mutta tämä "vesilain edellyttämä tapa'' ei ole muuta kuin paikallisten asukkaiden hyssyttelyä. Eiköhän olisi myös aika haudata lopullisesti väitteet hankkeiden työllisyyttä tukevista vaikutuksista. Monissa tutkimuksissa myönnetään istukastuotantolaitostenkin, esimerkiksi Pohjois-Suomen keskuskalanviljelylaitoksen, rehevöittävä, veden laatua ja alkuperäisiä kalakantoja heikentävä vaikutus. Sisävesiemme ammattikalastajat pyytävät pääasiassa muikkua, jota pitää jatkuvasti pyytää jotta tuotanto pysyisi hyvänä. 9. Todellista kalavesiemme hoitoa olisi kalojen lisääntymismahdollisuuksien palauttaminen kutupaikkoja kunnostamalla ja mahdollistamalla vaellus entisiin SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. vsk. Tällätavoin pystytään täyttämään myös kansainvälisten sopimusten vaatimat istutusvelvoitteet. Aivan niin kuin happosadetuhojen korjaaminen vesiä kalkitsemalla ei poista varsinaista ongelmaa, vaan lykkää katastrofia, joka kuitenkin häämöttää tulevaisuudessa. Vesihallituksen valvontaohjeessa mainitaan lepsusti, että liete on poistettava altaista "riittävän usein". Periaate on yhteinen: vesistöistämme on otettava irti kaikki ajateltavissa oleva taloudellinen hyöty. kä poikaskasvatukseen ole tarvetta, vaan se on pikemminkin uhka suomalaisen vesiluonnon alkuperäisyydelle. Vuodelta 1961 peräisin oleva ontuva vesilakimme on liian tulkinnanvarainen vesien suojelemiseksi: laki samalla kieltää ja mahdollistaa vesien pilaamisen. Jollei hyväksytä vesistöjen saastumista, säännöstelyä ja rakentamista ja näiden aiheuttamaa alkuperäisten kalakantojen häviämistä, niin ei pitäisi myöskään hyväksyä tilalle tarjottuja korvikkeita. Kirjoittajien mielestä poikasistutukset ovat lähes järjestään epäonnistuneet; tämän lisäksi kalanviljely heidän mukaansa pilaa vesiä ja on kallista ja suurimmaksi osaksi tarpeetonta toimintaa
Ensin opetellaan siis esimerkiksi läheisen metsän lajistoa, sitten perehdytään metsään ekosysteeminä ravintoketjuineen Kunnallinen opetussuunnitelma mah(}ollistaa esimerkiksi Perämeren alueella tutustumisen biologian ja maantiedon tunneilla maankohoamisen vaikutuksiin. opetuskohdevarauksia: SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. ja lopuksi tarkastellaan ihmisen toiminnan vaikutusta metsäluontoon. Onnistuessaan kotiseutuopetus kasvattaa oppilaat ymmärtämään laajasti ympäristönsuojelun merkityksen. Voimakas rakentaminen tuhoaa monet hyvät kohteet. Leena Grönholm Kotiseutuopetuk~ Peruskoulun biologian ja maantiedon opetus ponnistaa vastedes oman kotiseudun luonnosta. Sieltä lähdetään vähitellen muille pihamaille, puutarhoihin, puistoihin ja metsiin. Oppilaat pääsevät tutustumaan myös oman paikkakuntansa omaleimaisimpaan peruselinkeinoon. Monesti vain on käynyt niin, että kotoisten asioiden käsittelyyn ei ole jäänyt riittävästi aikaa, kun valtakunnalliset oppimäärät on täytynyt ensin käydä läpi. vsk.. Nuorten luonnontuntemuksessa kohentamisen varaa Peruskoulun opettaja on viime aikoina joutunut ehkä kysymään itseltään, tuntevatko oppilaat paremmin esimerkiksi Afrikan kuin oman lähiympäristönsä kasvit ja eläimet. Oppilaat pääsevät itse tekemään havaintoja, käyttämään omia aistejaan luonnossa, kokemaan löytämisen riemua. Peruskoulun viimeisellä luokalla voidaan tehdä perusteellisempi kotiseuturetki. Tai oululaistyttö Marja saattoi etsiä samasta oppikirjasta ympäristönsä tavallisen varvun, vaiveron, kuvaa turhaan. Tutustumiskohteena voi silloin olla maatila, talousmetsä, kalanviljelylaitos, turkistarha, porotila tms. Yläasteella käydään tutustumassa vesija suoympäristöön sekä metsään. Ei ihme, jos lapset eivät erota varista harakasta tai kuusta männystä. Biologian opetuksen uusissa tavoitteissa painotetaan luonnontuntemuksen merkitystä. Paikallinen väri saadaan osittain kuntakohtaisesti laadituilla opetussuunnitelmilla. Pohjoissuomalaiselle asiat ovat jääneet helposti kovin paperin makuisiksi, vieraiksi ja kaukaisiksi. Vanha kunnon kotiseutuopetus on palaamassa peruskouluun. Television luonto-ohjelmat painottuvat vieraisiin maihin, biologian kouluopetukselle on annettu kovin vähän aikaa, ja oppikirjatkin ovat ehkä liian teoriapainotteisia. Tämän jälkeen voidaan paikallisten asioiden käsittelyyn antaa hyvällä omallatunnolla aikaa. Tämän retken aikana tarkastellaan paikkakuntaa monesta eri näkökulmasta, kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja ympäristönsuojelullisesti. 10 Biologia ja maantieto tarjoavat erityisen paljon mahdollisuuksia paikkakunnan asioiden käsittelyyn. Kotoiset asiat voidaan kuitenkin ottaa mukaan muidenkin oppiaineiden opetukseen. Lähes sata kuntaa onkin jo tehnyt ns. Opettajat ovat omatoimisesti keränneet omalta paikkakunnaltaan opetusaineistoa ja ottaneet itse valokuvia täydentääkseen oppikirjojen tietoja. Opetuskäyttöön sopivien retkikohteiden säilyminen on huolenaiheena useassa kunnassa. Samalla tavalla kuin pohjoisessa ja etelässä täytyisi opettaa vähän eri asioita, on esimerkiksi kaupunkija maaseutukoulujen opetuksella osittain erilaiset tarpeet. Opetus etenee lähiympäristön lajien opiskelusta suurempien luonnonkokonaisuuksien hahmottamiseen ja päätyy peruskoulun yhdeksännellä luokalla ihmisen ja luonnon vuorovaikutusten tarkasteluun. Retket aloitetaan peruskoulun ala-asteella koulupihan tutkimisesta. Kaikki tämä pyritään vastaisuudessa käsittelemään omasta tutusta lähiympäristöstä lähtien. Esimerkit etsitään omalta paikkakunnalta aina kun voidaan sen sijaan, että esitellään asiat vain tekstin ja kuvien välityksellä. Tänäkin keväänä saattoi saamelaispoika lisko lukea peruskoulun biologian kirjastaan, miten tuomi ja kielo kukkivat koulun päättymisen aikoihin, vaikka hänen kotipaikkakunnallaan on silloin vielä täysi hanki. Historiassa ja yhteiskuntaopissa voidaan käsitellä oman kunnan historiaa ja talouselämää, äidinkielessä voidaan perehtyä paikalliskulttuuriin ja murteeseen ja kuvaamataidossa voidaan tarkastella oman ympäristön esteettisiä arvoja. Biologian oppikirjat on laadittu ennen kaikkea eteläsuomalaisesta näkökulmasta. Jokainen kunta laatii oman opetussuunnitelmansa, joka sisältää valtakunnallisen oppisisällön lisäksi kunnan oman oppiaineksen. Elokuussa 1985 voimaan astunut uusi koululaki antaa kunnille mahdollisuuden suunnitella osittain itse, mitä kouluissa opetetaan. Suomi on monenkirjava maa, eikä kaikkea tätä kirjavuutta voida mahduttaa yksiin kansiin
Esimerkiksi Perämeren alueella paikallisia luonnonoloja ei voi selittää ymmärrettävästi käsittelemättä maankohoamista. Pysyvä luontopolku tarjoaa hyvän opetusmateriaalin valmiine rasteineen ja opasvihkoineen. Oppilaskohtaisen herbaarion keruuta ei voida enää palauttaa kouluihin luonnonsuojelullistakaan syistä. Luokkakohtaisen kasviston kerääminen on sen sijaan hyvä ajatus. Pian eivät lapsemme muuten näe koskaan niitä kauniita kedon kukkia, jotka me muistamme lapsuutemme mansikkapaikoilta. Opetusmateriaalia omasta kunnasta Monessa kunnassa on jo valmiina opetuskäyttöön sopivaa kuntaa esittelevää materiaalia. Tässä työssä opitaan lajintuntemusta ja samalla tämäkin harrastus voisi nousta nykyisestä aallonpohjastaan. Yläasteen opetukseen tarvitaan vapaata järvenrantaa ja sopiva suokohde. Kansiomuotoisessa julkaisussa esitellään Lapin luontaistaloutta, jokiluontoa ja soita, Lapin metsien erityispiirteitä sekä Lapin luonnonsuojelualueita. vsk. Uuden koululain mukanaan tuoma kunnallinen opetussuunnitelma on saanut monen kunnan viime aikoina aloittamaan omaa aluettaan esittelevän materiaalin tuottamisen. Paikallisista lintutai kasviharvinaisuuksista kuullessaan oppilaat näkevät kotipaikkakunnan oman hohdon. Mieleen tulee esimerkiksi Kuopion luonto-opas, Kauhajoen luonPiirros Jari Kostet nonkirja, Uudenmaan metsäopas; varsin erilaisia teoksia, mutta kaikki käyttökelpoisia tähän tarkoitukseen. Samalla tavalla luokka voi kerätä omaa selkärangattomien eläinten kokoelmaansa. Paikallista kasvistoa ja eläimistöä edustavien näytteiden kerääminen sopii hyvin kouluopetuksen oheen. Lievä ylpeys omasta kotipaikkakunnasta ei varmaankaan ole pahitteeksi nykyajan juurettomille ihmisille. Lapissa on oma tunturiympäristönsä, etelärannikolla murtovesiekosysteemi ja löytyväthän kaupungeistakin omat luonnonelement11. Omat erityispiirteet esiin Jokaisella paikkakunnalla on omat erikoisuutensa ja hienoutensa, joiden esittelyä ei kannata unohtaa. Hämepaketti. Luontopolut ovat oivallinen keino perehdyttää koululaiset kotiseutunsa luontoon. n uusi tuleminen opetuksen kannalta tärkeimmät retkeilykohteet on varattu pelkästään opetuskäyttöön pois muun maankäytön ulottuvilta. Ala-asteen opetukseen täytyisi kiireellisesti varata luonnonniittyjä, jotka ovat karjatalouden muuttumisen myötä kovaa vauhtia häviämässä. Valmiiksi asti on jo ennättänyt esimerkiksi Lapin lääninhallituksen ja Lapin maakuntaliiton tuottama Lapin luontotietoa -opetuspaketti. Tärkeintä on tietysti varata sellaisia kohteita, jotka ovat kaikkein uhanalaisimpia. Suoraan koulukäyttöönkin on jo laadittu paikallisia opetuspaketteja, esimerkiksi ns. Onkin järkevää, ettei jokaisen opettajan tarvitse itse tuottaa kaikkea tätä materiaalia, vaan että sitä on saatavilla esimerkiksi kunnan toimistosta kaikkien koulujen käyttöön. Opetuskäyttöön sopivia metsiä löytyy onneksi vielä melko helposti rehevimpiä SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. metsätyyppejä lukuunottamatta. Opetuspaketti esittelee juuri niitä asioita, jotka puuttuvat oppikirjoista tai jotka on esitelty niissä eteläpainotteisesti. Keskityttäköön opetuksessa siis siihen. Luontopolun käyttö ei rajoitu kuitenkaan pelkästään koululaisiin, vaan se voi palvella kaikkia luonnosta kiinnostuneita vaikkapa osana kunnan ulkoilualueita. Kirjallisuuden lisäksi monessa kunnassa on jo saatavana valokuvaja filmimateriaalia paikkakunnan erityispiirteistä
; ~ . Opintokäynneillä voidaan perehtyä ihmisen vaikutukseen ympäristössään esimerkiksi vesienpuhdistuslaitoksella. Opetuksen perimmäisenä tavoitteena on herättää oppilaissa sellainen kiintymys luontoon ja omaan ympäristöönsä, että he rupeavat kantamaan siitä huolta, tuntemaan vastuunsa ympäristönsä laadusta. Jos kotoisista asioista edetään vähitellen maailmanlaajuisiin kysymyksiin koko ajan yhteyksiä vetäen, en usko, että näin käy. Kirjoittaja on koulutukseltaan biologian ja maantieteen opettaja. .• • Paikallisia erityispiirteitä esittelevää opetusmateriaalia on jo tuotettu monilla alueilla. Yläasteelle tultaessa käsitellään jo vaikeampia asioita, kuten soiden ja vesien suojelua sekä metsätalouden vaikutuksia metsäluontoon. hi/4, a. Kiintymys luontoon tuo vastuuntuntoa tinsä, jotka tulisi oppilaille esitellä. Ympäristönsuojelulliset asenteet kehittyvät Luonnontuntemus ja paikallisiin oloihin perehtyminen ei vielä riitä opetuksen lopulliseksi tavoitteeksi. Hän työskentelee Biologian ja Maantieteen Opettajien Liiton toiminnanjohtajana. Miksi näistä asioista pitäisi tietää. SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Suolinnut ovat Lapin Iuontotietoa -opetuspaketista, joka kertoo tavallisissa oppikirjoissa liian vähälle huomiolle jääneistä Lapin luonnon erityispiirteistä. Tässä yhdeksännen luokan oppijaksossa oppilailla 0,1 mahdollisuus perehtyä oman kuntansa ympäristökysymyksiin. Siinäpä nuoret pääsevät pohtimaan jopa arvostuksiamme: mitä olemme valmiit uhraamaan viihtyisän ja terveellisen ympäristön hyväksi. Tutuksi käynyttä luontoa on helpompi arvostaa ja siitä kantaa varmasti enemmän huolta kuin jostain tuntemattomasta ja etäiseksi jääneestä. Oppilaat voivat myös laatia omia maankäytön suunnitelmiaan. • . Ala-asteella opiskellaan muun muassa luonnossa liikkumista ja rauhoitusmääräyksiä. vsk.. He joutuvat myös sen tärkeän kysymyksen eteen, ettei ympäristönsuojelullisesti järkevin ratkaisu ole aina taloudellisesti kannattavin ainakaan lyhyellä aikavälillä. On tärkeää perehtyä siihenkin, miten omassa kunnassa päätetään ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Oppilaat voivat myös tehdä pienen, vaikkapa mittauksiin perustuvan tutkielman ympäristömuutoksista. Johtaako tämä jonkinlaiseen nurkkakuntaisuuteen. Kerran sisäistetty asia on helpompi ym,. Ympäristönsuojelullinen tavoite leimaa koko peruskoulun biologian ja maantiedon opetusta. 12 märtää laajemmissakin yhteyksissä. Joutuessaan pohtimaan, mihin kukin toiminta olisi paras sijoittaa, he saavat hyvän käsityksen siitä, mitkä kaikki tekijät tulee ottaa huomioon. C ''C'lt>b-• '.uJ .. Seutukaavaliitossa tai kunnan kaavoitustoimistossa voidaan tutustua maankäytön suunnitteluun. Asiat on helpompi aloittaa tutuimmista. Kaikki huipentuu peruskoulun viimeisellä luokalla, missä opetus on tarkoitus päättää useita oppiaineita yhdistävään ympäristökysymyksiä käsittelevään oppijaksoon
Tutustu Saaristomeren tai Itäisen Suomenlahden merimaisemiin. ,-..; ... 'rt . ) 1-... C) > ,' ' •t, ... t.l.W!<'I i' UC • !io"',..,.."-' _...,.~., .. ~""' .;>',• ,.-,, u..u l"-••••.'l,1 ,_,..,~-.•~ -<'~l•> ,.J\.4,,,t:,11'.Jil• -<11 f'"'• Uudessa kuvaja tietoteoksessa esittäytyy 1sanmaamme koko kuva. Koe Patvinsuon, Seitsemisen, Linnansaaren luonto. 1~!11 f .~, ,,,..,, ~,~i.r,,,1,,, i1,1,'f'> .. m, .. Lisänä tiekartat 1 :200 000 puistoista yhteysja palvelutietoineen ja kansallispuistojen esittely englanniksi kirjan viimeisillä sivuilla sarjassa Suomalaista luontoa parhaimmillaan. .. >,c,!utt, ... A4, sidottu, 160 sivua, yli 150 värivalokuvaa ja 21 tiekarttaa kaikki väreissä. .. , ............ ..,.1'11 .. , ...... Tutustu kansallispuistoihimme, kun oppaanasi ovat parhaat luontokuvaajat ja suojelualueidemme asiantuntijat: Toive Aartolahti, Antti Haapanen, Pertti Huttunen, Urpo Häyrinen, Leif Lindgren, Martti Linkola, Hannu Ormio, Rauno Ruuhijärvi, Pekka Salminen ja Juha Viramo. -:': :"""'..., .. ~,1,R<'to> •-"j"" r,,l «h". Tee matka Urho Kekkosen tai Lemmenjoen kansallispuistojen maisemiin. ; ,..,..~,~-~" _,...,. ' ;•>< '• '""'~ ~--•~ ' • ;•...._, ' ' . .--.1,~ =~.~~·:·t,:~= ... ,'ffl.,11allc~11t"i;"~~•''!"'~·'l~n,'"•f'•n... ,..:..._:,..,..~,.., .. LUONNONSUOJELU KESKUKSET NERVANDERINKATU 11 00100 HELSINKI HAKANIEMENL. u>t'Sltf..j(,ft ,>lwtlll •'l .. ,,.,. ~~>atjllhl< Um,A....,u, "'.k•!,.l.a t ,.h L •"""'•~•!l"liv•l~, . :r:·.:u -~~.: ~r~:::;~~,~:~::;~:::z~~~;'.~:~~c:~ '""' ,,.._.,. .," ~f'f'•O t.ui~_.,,.._ >,, '• . •t:•:su1ot .,..,. S.u..-m,...-11.....,!1,1,•hU(cl'.'"«!0,1-,;,.,.,,,,,.., _,;..,_. .,. ;::~~::~::,;:;:~~:-:::·:, :n~ ;1:s~~i:~::;~ 1 1~~~~:~1•:~: "",.>->f-..i~• \l '-" V""""'•f'I'• .:!'f~ H''("I .J,..,..-. ''. ,n"~" l~f,...._,_.,, ,,.,,...._:• "'.._,'"'""'-"'1"!'>.-•~• • .,,.u •.. ~c!,.,..t..c..,,.,,,.I ,••• <""'"·~, -~ :.., • .,. ,.r,,"t.,,t;A !~;,; t...,.,..,.,.,.~ ,, .. : .·.N 196 mk Luonnonsuojelukeskuksista ja hyvin varustetuista kirjakaupoista KAJAANINKATU 13 90100 OULU ilmestyy loka/marraskuussa. "ol)c,....,,;ur,,, ... Suomen Luonnonsuojelun Tuen kustantama: Kansallispuistot isänmaamrne kuva h.JA~h,r,.,..a.~ p,tn,,W1RII !,l(_,,,_,"',.l•,;!, >.J h..., K-"•ot..:•tci,1.i i,,....,;,, l;,,l i, ;a 1_,-,,1 H-'f'f'< 1"1'1 l'\lod.f )ltt>.<l , , IIAU•""""'' "·••~ t,.,,..._lt o,:l,•.ol <'>J<-t\1N:n ,"~" t1,,,!"~l...-" r-'"~""M ....,1,f14lt'...., \11,_.-. · : :····· .·,. ,). RANTAHALLI KATU 21 00530 HELSINKI 20100 TURKU ITSENÄISYYDENKATU 1 33100 TAMPERE POSTIMYYNTI : PUHELIN 90-406262 KESKUSKATU 9 50100 KOTKA t ..... ~.,. ..,._-ll••"'~ 1• ~......,,,,._,.~, 1<,;· 1,1.,,,
Maailmanlopun enteitä. Varjeleminen on unohtunut. Tulisi lukea uudelleen ja tarkemmin ensimmäinen uskonkappale eli luominen ja tulisi miettiä uudelleen, mihin usko SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Kirkon tehtävät Esa Tuomaala haluaa herätellä kirkossa keskustelua luonnonsuojelun tehtävistä. Eikä tämä saa viedä pohjaa luonnonsuojelulta. Suurta asenteiden mullistusta hän ei usko saavansa aikaan, varsinkin, kun hänen omat toimintamallinsa ovat melko sovinnaisia. jelua on pidetty niin toissi.;: jaisena asiana, että siihen on jokainen voinut suhtautua miten parhaaksi näkee, Tuomaala suomii asenteita ja perää ihmisen vastuuta luonnosta. Vedenpaisumuskertomuksessa Nooa sai ohjeen ottaa 14 arkkiinsa kaikkia eläinlajeja ihmisten seuraksi. On ongelmia, joiden olemassaolon aavistavat vain asiantuntijat, Tuomaala arvioi antaessamme silmiemme levätä Kivijärven pappilan alueen salskeassa hongikossa. Tässä on toisaalta se vaara, että näiden ennusteiden pohjalta nousee joku uskonnollisuus, joka kohta hajoaa kuin saippuakupla. Raamatusta on nostettavissa hänen mukaansa koko luomakuntaa suojeleva näkemys. Niin kirkossa kuin maallisessa yhteiskunnassakin on ihmisen ylivaltaa painotettu liian yksipuolisesti. Kirja on tutkielma Lapuan hiippakunnan pappeinkokoukselle, joka pohtii asiaa lokakuussa. Suomen luonnon tila on ehkä huonompi kuin kirjassani annan ymmärtää. Olen saanut raamatusta sellaisen käsityksen, että maailmanloppu ei ole ihmisen aiheuttama. Ehkä joku voi paeta vastuutaan uskonsa tähden, mutta yleisimmin usko hänen mielestään antaa rohkeutta ja tasapainoisuutta raskaiden ekologisten näköalojen edessä, siis antaa voimaa toimintaan. Ritva Kupari ''Raamattu kehottaa varjelemaan luontoa'' Kirkon tulisi herätellä vastuutamme luonnosta, Kivijärven kirkkoherra Esa Tuomaala sanoo. En lähde yhdistelemään ekologisen tuhon ennusteita viimeiseen tuomiopäivään, vaikka siihen on suuri houkutus. Hän on läsnä kaikkialla ja kaikki on lopultak_in Hänen kädessään. Raamattu asettaa ihmisen luomakunnan kruunuksi, mutta antaako se oikeuden tuhoavaan ylivaltaan. Raamatusta on nostettavissa myös ohje viljellä ja varjella maata. Johtuisiko se uskosta Jumalan kaikkivoipaisuuteen. Samalla on kiinnitetty lähes yksinomaan huomiota luonnon valloituksen -~ myönteisiin puoliin. Lopullisen tuhon ennusmerkkejä on etsitty kautta aikojen. On jäänyt esimerkiksi selvittämättä, miksi vanhassa testamentissa on eläimiä vilisemällä. Hän on etsinyt teologien vastauksia ajan haasteisiin ja todennut Suomen luterilaisen kirkon hiljaisuuden niiden edessä. Toinen on opetus: paikallisseurakuntien varhaisnuorisoja nuorisotyössä ja rippikoulussa painotettaisiin luontoaihetta, seurakuntiin perustettaisiin luontokerhoja. Eläinten säästäminen näyttää selvästi kuuluvan Jumalan suunnitelmiin. Esa Tuomaala on seurannut ekologista keskustelua ja tutkimusta ja vakuuttunut kasvun ideologian umpikujasta. Tämän neuvon mukaan ovat eläneet niin raamattuun uskovat kuin uskomattomatkin ihmiset. Maa on tehty alamaiseksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen sekä kehotti häntä tekemään maan itselleen alamaiseksi. Ensinnäkin tutkimus. Kirkkoherra Tuomaala ei myönnä, että usko voisi perimmiltään vähentää ihmisen vastuuta tai passivoittaa ihmistä. Tämä aika antaa tuhon profeetoille loistavaa aineistoa. Kolmas tehtävä on julistus. Hyppäys lestadiolaisesta kirkkoherrasta radikaaliksi luonnonsuojeluguruksi olisi liian pitkä. Koko luomakunnan suojeleminen on kristillisen etiikan mukaan tehtävämme. Miksi kansa ja kansan kirkko ovat sitten kovin passiivisia. vsk.. Raamattu antaa ihmiselle mahdollisuuden tutkia ja valloittaa luontoa. Tulokset hän on tiivistänyt kirjaksi Ihminen uhka luomakunnalle. Yksi tärkeimmistä asioista on se, ettei tätä anneta valmisteltavaksi millekään toimikunnalle eikä komiteaa panna pystyyn, Tuomaala naurahtaa ja esittää ongelman hiljaisen hautaamisen sijaan kolmea tehtävää kirkolle. Päinvastoin, vaikeampana hän näkee maallistuneen ja kirkon sanomasta piittaamattoman väen herättelemisen. Kirjani voi olla vaatimaton alku teologiselle selvittelytyölle. LuonJ nonvarojen ja luonnon suo.. Elämmekö maailmanlopun aikoja. Raamatusta on nostettavissa myös toisenlainen näkemys. Kaikkien olisi syytä lukea uudestaan luomiskertomus ja miettiä, mihin se näinä ekologisen kriisin aikoina velvoittaa
Toisaalta vaikka luonnonsuojelijat syyllistyvät kansalaistottelemattomuuteen, pitäisi nähdä heidän huolensa oikeutetuksi ja päämäärä tulisi hyväksyä, vaikkei aina keinoja, Tuomaala pohtii ja myöntää linjavetojen vaikeuden käytännössä. Usein luontoa myrkyttävät, saastuttavat tahot kiertävät lakia tai rikkovat sitä. Jotta vaikutus olisi tehokas, sen tulisi tapahtua kaikilla tasoilla, kodeissa, kirkossa ja maallisen yhteiskunnan organisaatioissa. The AML Radio Tracking Device Manufacturer: SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Tämän luonnontunteen vahvistaminen kaikissa ikäpolvissa ja kaikissa oloissa elävissä ihmisissä olisi tärkeää. Uuden elämäntavan löytäminen, tuhlauksesta luopuminen ja luontoa säästävän teknologian omaksuminen eivät ole helppoja tavoitteita, mutta silti realistisia. En myöskään vahvemman puolelle haluaisi säännönmukaisesti asettua. Kirkon pääasiallinen tehtävä on kuitenkin Tuomaalan mielestä ihmisten tietoisuuteen vaikuttamisessa, ei yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. We shall be pleased to discuss your special requirements with you and to pian together the solutions that will suit you best. Eikö kirkon tulisi näyttää mallia vaatimattomampaan elämäntapaan siirtymisessä. 981-489 337, telex 32141-amoy. Eri tasoilla pitäisi Tuomaalan mielestä luoda toimivia linkkejä luonnonsuojeluväen ja kirkon välille: piispojen, ympäristoministeriön ja luonnonsuojeluliiton johdon kesken voisi olla neuvottelukosketuksia, paikallisseurakuntien papit voisivat taas keskustella luonnonsuojelujärjestöjen kanssa paikallisesta tilanteesta. Lehden painatusvaiheessa saimme tiedon, että kirkkoherra Esa Tuomaala on kuollut äkillisesti elokuun lopulla. ARI-MATTI LUOM'A KY SF-90470, Varjakka, Finland Puh. Jos luonnontunteen omaavia ihmisiä saadaan yhteiskunnan avainasemiin riittävän paljon, suodattuu luontoa suojeleva ajattelutapa eri yhteisöihin, puolueisiin ja hallintoportaisiin. Kaikkiallahan luotetaan. En usko, että muutosta tapahtuu ennenkuin on pakko: ihmiset joukkona ja yhteisönä kokevat jonkun voimakkaan katastrofin. Kun Lahnasjärven kyläläiset "101-prosenttisesti" asettuivat Kajaani Oy:n vesakkomyrkytyshankkeita vastaan, olisi ollut luontevaa nähdä kansankirkon edustaja kyläläisten tukena. Tämän kulutusyhteiskunnan elämäntavasta on hirveän vaikea yksilön päästä irti, esimerkiksi yksittäisen perheenjäsenen. paljolti taloudellisen kasvun jatkumiseen. Luonnonkauniissa Kivijärven kunnassa, pohjoisessa Keski-Suomessa elävä Esa Tuomaala puhuu lämpimästi luonnontunteesta. The perfect way to follow the movements and doings of animals. Vuorisaarnan opetus Millaista elämäntapaa hyvinvoivan ja taloudellisesta kasvusta hyötyvän kirkon pitäisi jäsenilleen opettaa. ja eettisiin näkökohtiin. Vahvemman puolelle. Muutos on edessä ja siihen on varauduttava. Jumalaan kaiken luojana meitä nykytilanteessa velvoittaa. Esa TuomaalaUe lain rikkominen ja kansalaistottelemattomuus ovat vieraita menettelytapoja, olkoonkin, että lain kirjain ja moraalinen oikeus asettuvat usein vastakkain. Hurmahenkisyydellä ei ole sijaa yhteiskunnallisissa kannanotoissa. Kyllä näin on. vsk. Se on surmattu tai se ei ole päässyt kehkeytymään, Tuomaala arvioi. Se raivaa omalla painollaan tietä tajuntaamme. Kirkko voisi hänen mielestään ottaa kantaa joihinkin käytännön luonnonsuojelun kysymyksiin, esimerkiksi rakennetaanko jokin voimalaitos vai ei, mutta kannan pitäisi perustua vahvaan tosiasia-aineistoor. Joillakin harvoilla ihmisillä se on voimakas, joillakin se on heikko ja hyvin monilta nykyajan ihmisiltä se puuttuu kokonaan. Tämä mädännäisyys pitäisi myös huomata
/ SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. vsk.. 16 J .,. Teuvo Suominen Ole isän1Daalline1 Suurin osa silakasta pyydetään troolialuksilla, joita vesillämme kyntää kolmisensataa
Neuvostoliitto on suurin silakanpyytäjä, mutta Suomi ja Ruotsi ovat heti kannoilla kukin näistä maista pyytää pyöreästi satatuhatta tonnia. Silakan arvoa korostaa sekin, että tämä sillin pienin ja syrjäinen rotu tuottaa nyt yhtä paljon saalista kuin maineikas Atlantin silli, jonka kannat ryöstöpyynti romahdutti. Väkilukuun suhteutettuna me suomalaiset kulutamme eniten silakkaa. Itämerellä ja sen silakalla voisi hyvinkin olla tiennäyttäjän tehtävä, sillä sen rannikkovaltiot alkavat jo oivaltaa kalojensa arvon ja seuraavat pyynnin vaikutusta silakkakantoihin. syö silakkaa! Silakka on arvossaan Pariisin hienoimmissa ravintoloissa, mutta omilla rannoillaan tätä korkeimman laatuluokan elintarviketta väheksytään. Nyt tilannetta yritetään korjata sillä, että valtio maksaa kalastajille tuotantotukea -minkkien ja kettujen elättämisestä. Silli kalat siivilöivät ruoakseen meren planktonia. Se taas voi johtaa siihen, että ihmiskunta vihdoinkin tunnustaisi vastuunsa meren antimien hoidossa. Me suomalaiset syömme vuodessa keskimäärin kymmenen kiloa silakkaa. Tärkein saalislaji on silakka, jota pieni sisämeremme luovuttaa nykyisin noin puoli miljoonaa tonnia vuodessa. Silakan lisäksi syömme parikymmentä kiloa muuta kalaa, suureksi osaksi ulkomaista pakastefilettä. Vallan hyvin voisimme syödä toisen mokoman. Puolet silakkasaaliistamme päätyy rehuksi, lähinnä turkiskasvatukseen. Silakanystävät kalastajat, kauppiaat, herkkusuut, byrokraatit ja monenkarvaiset tutkijat kohtasivat toisensa silakkasymposiumissa Hangossa huhtikuussa. hannesosa. 17. vsk . Todellinen parannus asiaan saadaan vasta, kun kalaravinto saa ansaitsemansa aseman korkeimman luokan eläinvalkuaisena. Itämeren silli Silakka kuuluu sillikalojen vanhaan ja kunnianarvoisaan sukuun, jonka eri haarat ovat levittäytyneet laajalti maailman meriin. Arvokas valkuainen jalostetaan karvoiksi verhoamaan viluisia naisia. Se on maailmanennätys, mutta se ei riitä. Tosin kotimaistakin kalaa riittäisi. Ne siis ammentavat ravintonsa läheltä meren alkutuotantoa, ravintoketjujen alkupäästä, missä ruoKalastajaromantiikka on kadonnut: Kaikuluotain kertoo pohjasta ja kalaparvista, muut mittausja säätölaitteet ohjaavat troolin sinne, missä saalista tuntuu olevan. Silloin siitä halutaan maksaa asianmukaisesti. Mutta kotimainen on kalliimpaa, sen markkinointi ontuu eikä sitä osata edes valmistaa. Itämeren apajat Itämeren osuus maailman kaikista meristä on yksi tuSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Sen jokainen hehtaari tuottaa siis keskimäärin yli kymmenen kertaa enemmän kalaa kuin hehtaari valtamerissä. Puhuttiin silakasta ja syötiin silakkaa ja päädyttiin siihen, että silakka on nostettava sille kuuluvaan arvoon. Mutta maapallon kalansaaliista se tuottaa yli prosentin. Loput kaksisataatuhatta tonnia jakautuvat Tanskan, Puolan ja molempien Saksojen osalle. Myös silakka kärsii kalan alhaisesta maailmanmarkkinahinnasta. Joukossa on myös makeanveden lajeja ja joitakin vaelluskaloja kertoohan Juvan Sestalov kirjassaan Ugrien kehto kuinka silliparvet ilmaantuivat kevään merkkinä ugrikansan asuinalueen jokiin. Nyt puolet silakkasaaliistamme menee rehuksi, lähinnä turkiskasvatukseen. Arvokas valkuaisravinto jalostetaan karvoiksi, jotka myydään Keski-Euroopan, Amerikan, Japanin ja Korean viluisille naisille
Pakastettunakin silakka säilyy vain muutaman kuukauden -härskiintyminen jatkuu näet pakkasessakin ilman bakteerien vaikutusta. Kun näin tehdään, unohtuu helposti, että sama kala voisi olla myös ruokapöydän herkku. Vielä 1950-luvulla saaliit olivat vain kolmanneksen nykyisestä. Sitä ennen niiden kunto on tarkistettu. Vakavaa valkuaisenpuutetta poteva maa tyhjensi surutta rannikkonsa valtavat apajat ja myi ne rikkaille maille rehuksi. vsk.. Silakka on yksi monista 18 silliroduista. Tervalepäntuoksuinen savusilakka on lämmintä vielä lounaspöydässä; se on nostettu merestä aamuyöllä. Tällaista on työ kahtena kiireisimpänä kevätkesän kuukautena. Silakat poimitaan verkkokassiin, huuhdellaan meressä ja laitetaan laatikkoihin. Siitä huolehti erityinen pikajuoksijoiden ammattikunta, joka kuljetti kalaa kuin viestikapulaa halki höyryävien viidakoiden. Seuraava vuosikymmen toi muutosta. Häviääkö vapaus muista syistä. "Sodan aikana ja sen jälkeen kaikki kalakauppa olr valtion valvonnassa" kertoi Henry Sandin, Kalakauppiasliiton puheenjohtaja. Silakoitakin on monenlaisia, erikokoisia ja -näköisiä, eri aikoihin kutevia. Silakka oli veroluetteloiden vakiosisältöä seuraavina vuosisatoina; se oli jo silloin tulolähde ja kauppatavara. Herkkusuut sanovat, että kuuden tunnin säilytys taittaa tuoreudelta parhaan terän, vaikka miten olisi jäähileitä ympärillä. Jälkimmäisen nimellä ratsastaa tätä nykyä maustettu ja purkitettu kilohaili, joten oikea anjovis kulkee yhä useammin sardellin nimellä. Ruotsalaisia, eestiläisiä ja inkeriläisiä liikkui Suomen rannikolla. Mutta troolien ilmaantuminen lisäsi saaliita; tosin niiden käyttöön opittiin kovin työläästi. Niinpä 1960-luvulla tuoretta silakkaa oli tarjolla jo kymmenen kuukauden ajan. Savustaminen, hiillostaminen, maustaminen tiilillä, sipulilla, tomaatilla, ajuruoholla, sinapilla ja monenmoisilla tuontiryydeillä ovat yhä arvossaan, samoin tietysti suutarinlohi. Vielä sotien jälkeenkin oli väestön valtaosan elettävä ilman tuoretta silakkaa yli puoli vuotta, sillä niukat saaliit riittivät korkeintaan kalastajaperheiden tarpe1s11n. Itämeren lisäksi silakkaa on myös Aral-järvessä, jonka murtoveteen neuvostoliittolaiset ovat sitä istuttaneet. Verkot nostetaan veneestä ja laitetaan koukulle. Silakka käynnisti kansainvälistä kulttuurinvaihtoa, silloin niinkuin nytkin. Toinen pyyntikausi alkoi syyskuussa ja jatkui jäiden tuloon. Silakan perässä liikkuivat ihmiset. Kalaöljyn tyydyttämättömät rasvahapot antavat makua ja terveyttä, mutta samalla ne eltaantuvat nopeasti. Väliin jää parin tunnin lepo, jos kotityöt sen sallivat. Yleensä silakka on silliä pienempi, mutta vain keskimäärin; suurin tavattu silakka on suurempi kuin suurin silli. Myös Välimeren sardiini ja anjovis ovat päässeet maailmanmaineeseen. Sata silakkaruokaa Ennen vanhaan saaristolaistyttö kelpasi naimisiin vasta, kun osasi valmistaa silakkaa ruuaksi yli sadalla eri tavalla, kertoi Hotelli-ja ravintolamuseon johtaja Hilkka Uusivirta Hangon silakkasymposiumissa. Kala on valmis kuljetettavaksi ostajalleen, suurin osa savustettavaksi tai fileoitavaksi." Iltapäivällä neljän aikaan lähdetään taas verkkoja laskemaan. Tyypillinen oli Perun sardellin eli anjovetan tarina. "Nykyään kalastajan on lähdettävä merelle verkkojaan nostamaan puoli tuntia keskiyön jälkeen, siis vieläkin aikaisemmin." "Laiturissa alkaa raskain työvaihe. Tärkein pyyntikausi oli silloin ja on yhä vielä kevätsilakan aika vapusta juhannukseen. Ja arvata sopii, että Itämeren runsain anti oli tärkeä jo paljon aikaisemmin, vaikka kukaan ei silloisia tapahtumia kirjannut. Tanskan salmissa silakat muuttuvat ilman selvää rajaa silleiksi. "Kalastuksen hintatukineuvottelut ovat jo nykyisin ensimmäinen askel kohti kalastustulojärjestelmää" sanoi tutkija Mikko Viitanen. Ihmiselle plankton on harmillisen pienikokoista, mutta sillikalat jalostavat sen sopivankokoisiksi suupaloiksi, jotka mukavasti jäävät kiinni verkkoihin, rysiin, nuottiin ja trooleihin. Vuodenaikaisvaellusten lisäksi oli muutakin vaihtelua, joka pidensi kalaretkiä. "Mutta tärkeintä on, että kalastaminen on vapaata ja itsenäistä työtä. Pakastimet ja fileerauskoneet ovat puolestaan monipuolistaneet ruokapöytiä. Jos on kalastanut kaksikymmentäkin vuotta, olisi kyllä vaikeata sopeutua johonkin tavalliseen työsuhteeseen.'' Kuinka moni jaksaa tästä vapaudesta nauttia. Lipeäkalakin on siis pitkälle jalostettua silliä. Siitä on nyt kulunut runsas vuosikymmen ja on yhä epävarmaa, toipuuko maailman suurin kalaparvi koskaan ennalleen ja saako Peru takaisin arvokkaimman luonnonvaransa. Kulkeeko ainoa tie kalastajan toimeentulon turvaamiseksi todellakin tukiaisten ja hallintobyrokratian kautta, niillä kun on taipumus tulla myös työn ja tekijän väliin. Pyyntitapojen kehitys, ennen muuta troolaus, pidensivät pyyntikautta. Nyt sitä saa jokseenkin aina. Mereltä ruokapöytään Kerrotaan, että Meksikon keisari Montezuma sai joka päivä pöytäänsä tuoretta merikalaa. Torimyyjän file ui meressä vielä keskiyön tunteina. Silakka on yksi monista silliroduista kaa on eniten. Nailonverkot kalastivat paremmin kuin SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Helsingin Kauppatorillakin myydään silakkaa suoraan veneistä. Kukaan ei voi tulla määräilemään, milloin ja miten työskentelen. Harva enaa kaivannee esim. Pienten sillikalojen suunnattomat parvet ovat massapyynnin kohteita, teollisuuden raaka-ainetta, josta keitetään kalaöljyä ja jota kuivataan rehuksi ja jauhetaan lannoitteeksi. Entisinä aikoina ongelma oli tosi vaikea, sillä silakkaa saatiin vain tiettyinä vuodenaikoina. Mutta ryöstöpyynti on muuttanut suhteita; nyt niiden osuus on enää neljännes. Osa resepteistä unohtuu. hapansilakkaa, jonka erikoiseen makuun vain harvat ovat mieltyn~et, mutta jonka haju mainitaan erityisen kuvottavaksi. Lounais-Suomesta mentiin Ahvenanmaalle, Etelä-Pohjanmaalta Uudellemaalle. Se oli oikeastaan itsestään selvää olihan kala monet kerrat ennenkin vaikeina aikoina pelastanut Suomen kansan nälänhädältä. "Ennen vanhaan silakankalastajat lähtivät merelle kahden aikaan yöllä" kertoi verkkokalastaja Agneta Sundquist. Niinpä sillikalojen osuus koko maapallon kalansaaliista on parhaimmillaan ollut kolmannes. Talvisilakkaa ruvettiin saamaan jään alta heti kun jäät kantoivat. Silakan rasvaisuus on sen valtti ja kirous. Yhtä selvää oli, että silakka oli kalakaupan selkäranka. Silakkaa ja kulttuuria halki aikojen ''Lounais-Suomessa nuotattiin silakkaa jo 1400-luvulla" kertoi Nils Storå, Turun Akatemian professori. Vastaava palvelu on nyt jokaisen rannikkosuomalaisen ulottuvilla. Silakan varmin tuntomerkki onkin, että se elää murtovedessä. Tonnikala ja turska ovat nekin eräänlaisia sillikalatuotteita niiden tärkeintä ruokaa ovat sillit sukulaisineen
Suurin osa kalastajista asuu maissa, troolari on työpaikka." "Iltapäivällä neljän maissa mennaan merelle. Keinokuitu luisti paremmin; isompi pyydys liikkui vedessä pienemmällä voimalla. Kalastajalle rehusilakan pyynti ei kannattaisi alkuunkaan, ellei valtio avustaisi. "' C < Helsingin Kauppatorilla silakkaa myydään suoraan veneestä. Jääkö mereen tarpeeksi kutukelpoisia kaloja. Ja Suomenlahdella nähdään merkkejä hienoisesta ylikalastuksesta. Miten käy silakan, kun saalismäärät yhä nousevat. " "Luonnonesteiden lisäksi meillä on viranomaiset, jotka pykälillään vaikeuttavat suunnittelua ja luovat epävarmuutta. Vielä olisi varaa tehostaakin, sanovat tutkijat. Se antoi edellytykset silakkaa jalostavalle teollisuudelle. Kaikuluotain kertoo pohjasta ja kalaparvista, muut mittausja säätölaitteet ohjaavat troolin kulkemaan siellä, missä saalista tuntuu olevan. Atlantin sillikanta romahti, samoin Perun sardellikanta. Matka pyydys paikkaan kestää tunnin, kaksikin. Työpäivä päättyy aamuvarhaisella. Varsinkin Ahvenanmerellä ja Saaristomerellä, jonkin verran myös Selkämerellä. .. entiset puuvillaverkot; sitä paitsi niitä saattoi liottaa meressä ilman lahoamisen vaaraa. .. Silakkaparvet määräävät. Se olisi mieleen meille silakansyöjillekin. He ovat seuranneet, miten paljon mistäkin pyydetään, minkä ikäisiä ja kokoisia. Mutta Perämerellä pyynti ja tuotto alkavat olla jo tasoissa. Nyt saaliit hipovat sataatuhatta tonnia. Jos pyyntiä hieman hillittäisiin, saataisiin saaliiksi suurempia silakoita. Torimyyjän silakat uivat meressä vielä keskiyön tunteina. i. Jos sattuu huonoja kutuvuosia, niiden tuotto ei ehkä riitäkään. totesi Henry Sandin. Monesti tuntuu, että viranomaiset ovat yhtä epäluotettavia kuin sää ja tuuli." Loppuuko silakka. Myrskyt suovat useita vapaapäiviä. "On unohdettava säännölliset työpäivät. Myös pakastusteknologia ja turkistarhaus olivat 1960-luvun tulokkaita; ne auttoivat tasaamaan alkukesän huippusaaliita, joita ei enää tarvinnut syytää takaisin mereen. vsk . 19. "Suurin osa silakkaan perustuvasta kaupasta ja teollisuudesta on tänä päivänä suurissa taloudellisissa vaikeuksissa'', SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. -" ...1 .. Tavallisen silakansyöjän näkökulmasta rehusilakka on priimatavaraa polkuhinnalla. Mutta hintoja säätelee halpa tuontikala, useinkin ryöstöpyynnin tuote. "Vanha merimiesromantiikka on varmasti hävinnyt tekniikan mukana" kertoi hankolainen Viking Eriksson, 1sansä vanavedessä ammattiin astunut troolikalastaja. :i .. Trooli ylitse muiden menetelmien Valtaosa silakastamme saadaan trooleilla. Meillä on nyt kolmisensataa troolaria, pientä laivaa, jotka vetävät perässään suurta pyydystä. Laiturilla odottelevat kuorma-autot; ne on tilattu radiopuhelimella. '' Aluksella on keittiö, päivähuone, WC, pesuhuone ja makuutilat. Troolin siirtäminen mereen kestää puolisen tuntia, varsinainen kalastus voi kestää tunnista kuuteen tuntiin. Mereen jää nyt vain nuoria kaloja. Kun uskotaan, että troolissa on riittävästi silakkaa, se nostetaan ylös." Saalis lajitellaan ja pakataan, kurssi otetaan kotisatamaan. Vuotuissaaliit nousivat yli 50 000 tonnin. Sitä ovat selvitelleet professori Veikko Sjöblom ja tutkija Raimo Parmanne
Rauhoitettiin vasta 1958 Hattula!l vuorijalava oli myös tuttu vasta toimeensa nimitetylle valtion luonnonsuojeluvalvojalle Reino Kalliolalle. Vahvistinaseman rakennustöiden yhteydessä paljastuneelle maalle oli varttunut 4-5 vuorijalavan tainta. Vuorijalavan kasvupaikka oli nyt valtion omistuksessa. Rauhoituspäätös annettiin vuonna 1979. pelkäsivät, etteivät saisi palkkaansa siitä paljosta vaivasta, minkä "kynneppään" kaato ja haloiksi hakkuu olisivat tuottaneet!" Vuorijalava oli siis ilmiselvän häviämisuhan alainen, ja kun Kaarlo Linkola kirjoitti 1934 asiasta Luonnon Ystävä -lehdessä otaksui hän sen "kenties pian häviävän". paikalta tuotuja nuoria vuorijalavia. Suurempi taimista kasvoi aivan maantien varressa. Viime vuosikymmenellä puu ränsistyi yhä enemmän ja kevättalvella 1978 lumen paine sitten mursi sen. Purouomaan ovat rajoittuneet linnunsilmä ja suokeltto. Se löytyi Hattulan pitäjän Sattulan kylästä Nikkilän kartanon maalta läheltä Hämeenlinna Iittala maantietä. Aluskasvillisuus kieli paikan huomattavasta rehevyydestä ja on ainakin lajistoltaan säilynyt lähes ennallaan paikan muututtua sulkeutuneeksi metsäksi. Puuston muodostavat kuuset, tuomet ja harmaalepät, mutta hieman etäämmällä kasvaa jo pähkinäpensasta, metsälehmusta ja vaahteraa. Koko kasvupaikka lähitienoineen, loivasti pohjoiseen Lehijärveen viettävä lehtorinne on Hämeenlinnan seudun lehtokeskuksellekin poikkeuksellisen rehevää, mihin vaikuttavat niin uraliittiporfyriittiä oleva kallioperä kuin rinteen lähteisyyskin. Romahtaneen vuorijalavan rauhoituksen purkamisen yhteydessä Postija lennätinhallitus esitti tämän maan rajasta kaksihaaraisen nuoren puun rauhoittamista. Puu säästyi sattumalta Linkola löysi paikalta noin 12 metriä korkean ja metrin korkeudelta 244 cm ympärysmitaltaan olevan tyviosasta haarovan komean vuorijalavan. Latva, isot haarat ja oksat romahtivat alas ja vain yksi vähäinen haara jäi pystyyn viisimetriseen kantoon. Vuonna 1958 rauhoitusta haettiin uudelleen. Pertti Uotila Hattulan · vuorijalavan kiemuraiset vaiheet Tutkiessaan 1930-luvun alussa kynäjalavan esiintymistä Vanajaveden seudulla sai kasvitieteen professori Kaarlo Linkola tietoonsa vain yhden varmasti alkuperäisen vuorijalavan esiintymän. Luonnonsuojeluvalvojan tiedusteluista huolimatta niitä ei tullut ja hanke raukesi. Harvinaisen rehevä kasvupaikka 1930-luvulla vuori jalava seisoi yksinään vähäisen purouoman reunalla paljaaksihakatulla lehtomaalla. mesiangervo, nokkonen, lehtopalsami, vadelma, lehtokorte, vuohenputki, lehto kielo, lehtotähtimö ja valkovuokko sekä komeat lehtojen saniaiset hiirenporras, kotkansiipi, metsäalvejuuri ja isoalvejuuri. Seudun asukkaiden kertoman mukaan alueella piti olla useampiakin yksilöitä, mutta etsiskelyissä löytyi tämän lisäksi vain kaksi vanhaa ilmeistä vuorijalavan kantaa ja keväinen taimenkaivuukuoppa. Rauhoitusta ei koskaan merkitty asianmukaisella kilvellä. Calypso n anomuksen johdosta luonnonsuojeluvalvoja teki rauhoitusesityksen Posti-ja lennätinhallitukselle, joka päätöksellään syksyllä 1958 rauhoitti vuorijalavan luonnonmuistomerkiksi. Iso puu oli pelastunut kuin sattuman kaupalla, mistä Linkolan opas kertoi seuraavasti: "Silloin kun halonhakkuuta suoritettiin siinä palstassa, jossa tämä puu kasvaa, loppuivat rahat hakkuu-urakoitsijalta kesken. Lisäksi Sattulan kylässä parin talon pihalla kasvoi luokkipuiksi istutettuja em. Senvuoksi työmiehet jättivät puun, joka paksuutensa takia oli säästetty viimeiseksi, seisomaan, kun 20 Mitä opimme puuvanhuksen tarinasta Pienetkin rauhoituskohteet tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa. Taimet ryövättiin Linkola ei löytänyt puun lähistöltä taimia eikä niitä havaittu myöhemminkään ennen 1970-luvun alkua. Muutaman vuoden kuluessa taimet kahta lukuunottamatta katosivat ilmeisesti lähitalojen piiriin. Se oli lunastettu Posti-ja lennätinhallituksen vahvistinaseman tontiksi. sellaiset harvinaisuudet kuin kalliorikko, myyränporras, lehtokielo ja saarni. Omistaja suhtautui asiaan myönteisesti ja lähetti rauhoitusanomuksen kesällä 1939, mutta tarvittavat liitteet puuttuivat. Mutta aika teki työtään. Jalavan lähiympäristöön kuuluvat mm. vsk.. Tuolloin puu arvioitiin 12-13 metrin mittaiseksi ja metrin korkeudella rungolla oli ympärysmittaa 310 cm. Tällä kertaa aloitteen tekijänä oli Hämeenlinnan lyseon luonnontieteellinen Calypsokerho, joka lähetti rauhoitusta koskevan anomuksen valtion luonnonsuojeluvalvojalle. Pituutta vuorijalava ei enää kasvanut, mutta ympärysmitta vahvistui 3 50 senttiin 1970luvulla. Hän kävi neuvottelemassa alueen maanomistajan kanssa puun rauhoittamisesta luonnonmuistomerkiksi. Puu merkittiin asianmukaisesti rauhoituskilvellä. Muuten saattaa käydä kuten Hattulan vuorijalavalle. Kilpi oli kadonnut isostakin SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Puun suojelu siis näytti olevan kunnossa. Kesällä 1979 Postija lennätinhallituksen aloitteesta kumottiin lähes tuhoutuneen puun rauhoituspäätös. Tässä tapauksessa tosin loppu taitaa olla onnellinen. Kasvitieteilijät tunsivat seudun jo entuudestaan: lähistöllä viihtyvät mm. Vuorijalavan taru ei kuitenkaan pääty vielä tähän